KATALAANIEDUSTAJIEN TYHJÄT

Katalaaniedustajien tyhjät paikat EUparlamentissa herättävät kysymyksiä

KIRJOITIN LIBEROON 4/2017 KATALONIAN ITSENÄISYYSKANSANÄÄNESTYKSESTÄ. NYT PUOLITOISTA VUOTTA MYÖHEMMIN ON SYYTÄ KATSOA, MITEN TILANNE ON KEHITTYNYT.

SEITSEMÄN KATALONIAN aluehallinnon entistä ministeriä ja kahden kansalaisjärjestön puheenjohtajat istuvat tutkintavankeudessa jo toista vuotta. Ministereitä syytetään kansanäänestyksen järjestämisestä ja kansalaisjärjestöjen johtajia mielenosoituksesta. Espanjan valtionsyyttäjä vaatii kaikille 17–25 vuotta vankeutta. Lisäksi espanjalainen tuomioistuin otti käsittelyynsä äärioikeistolaisen VOX-puolueen tekemän yksityisen kanteen, joten oikeudenkäynneissä on valtionsyyttäjän lisäksi läsnä VOXin palkkaama syyttäjä, jonka vaatimukset yltävät 74 vuoteenvankeutta. Oikeudenkäynnit kestivät koko viime kevään, ja tuomioita odotetaan syksyllä. Niin Amnesty kuin hiljattain myös mielivaltaisia pidätyksiä tutkiva YK:n työryhmä ovat vaatineet vangittujen välitöntä vapauttamista. Espanja vastasi vaatimalla YK:ta puolestaan erottamaan osan työryhmän jäsenistä.

Espanjassa järjestettiin huhtikuussa parlamenttivaalit, joissa valituksi tuli viisi poliittista vankia. Heidät saatettiin vankilasta osallistumaan parlamentin avajaisistuntoon vannomaan virkavalansa, mutta vain muutama päivä tämän jälkeen parlamentin puhemiesneuvosto päätti noin vain erottaa heidät kansanedustajan viroistaan, vaikkei heitä ole vielä edes tuomittu mistään. EU-parlamenttivaaleissa itsenäisyysmieliset puolueet keräsivät Kataloniassa yhteensä 50 prosentin kannatuksen, ja parlamenttiin valittiin poliittinen vanki Oriol Junqueras sekä Belgiassa maanpaossa elävät Carles Puigdemont ja Antoni Comín. Skotlannissa maanpaossa elävä Clara Ponsatí sai ns. Brexit-paikan,

eli hänkin nousee parlamenttiin, jos Britannian EU-ero toteutuu ja Espanja saa sen myötä lisäpaikkoja.

Tulos oli itsenäisyysmielisille puolueille voitto varsinkin, kun otetaan huomioon, että Espanja pyrki vaikeuttamaan niiden vaalikampanjointia. Espanjan keskusvaalilautakunta esimerkiksi kielsi sekä Puigdemontin että Junquerasin osallistumisen Katalonian television vaaliväittelyyn edes videoyhteyden avulla. Espanjan julkisen television vaaliväittelyyn Puigdemontin puolue taas jätettiin kokonaan kutsumatta ainoana niistä puolueista, joilla oli europarlamenttiedustajia päättyneellä kaudella. Sen sijaan äärioikeistolaisen VOX-puolueen Espanjan televisio kyllä kutsui vaaliväittelyynsä, vaikka sillä ei edes ollut edustusta senhetkisessä europarlamentissa. Vaalien jälkeen europarlamentin pääsihteeri Klaus Welle (CDU) esti Puigdemontia ja Comínia rekisteröitymästä edustajiksi ennen kuin nämä kävisivät vannomassa virkavalansa Espanjassa, jossa heitä uhkaa välitön vangitseminen. Samaan aikaan Welle oli kuitenkin hyväksynyt muiden Espanjan edustajien rekisteröitymiset, vaikka nämäkään eivät olleet vannoneet valaa. Myöhemmin ilmoitettiin, että kaikkien Espanjan edustajien rekisteröitymiset peruttaisiin siihen saakka, kunnes kukin olisi käynyt vannomassa valansa Espanjassa. Näin menettelemällä pyrittiin saamaan joko Puigdemont ja Comín lähtemään Espanjaan tullakseen vangituiksi tai estettyä heidän rekisteröitymisensä edustajiksi. Wellen toimintatapa osoittaa, että EU instituutiona ei ainoastaan sulje silmiään siltä, että Espanjassa on poliittisia vankeja, vaan se pyrkii myös oma-aloitteisesti kasvattamaan poliittisten vankien määrää.

Puigdemont ja Comín eivät ottaneet riskiä vangituksi tulemisesta eivätkä käyneet vannomassa valaa Espanjassa. Heidän asianajajansakaan ei annettu hoitaa asiaa valtakirjalla. Myöskään Junquerasia ei päästetty vankilasta rekisteröitymään edustajaksi. Espanja ilmoitti, että se jättää näin ollen kolme edustajanpaikkaa kokonaan täyttämättä. EU-parlamentin puheenjohtaja Antoni Tajani (Forza Italia) totesi, että on Espanjan oma asia päättää, keitä se lähettää parlamenttiin – ja esti Puigdemontin ja Comínin pyrkimykset osallistua EU-parlamentin istuntoihin heinäkuun alussa uuden parlamentin aloittaessa toimikautensa. EU:n tuomioistuimessa on vireillä katalaaniedustajien valitus, mutta siitä ei ole vielä tullut päätöstä.

Suhtautuminen Kataloniaan ja Espanjaan saattaa vielä muodostua yhdeksi EU:n kohtalonkysymyksistä. Suomalaisissa tiedotusvälineissä Katalonian ja Espanjan politiikkaa seurataan vain pätkittäin, eikä täältä käsin välttämättä saa käsitystä siitä, miten laajamittaisesta ja yhä kärjistyvästä konfliktista on kyse. Niin Espanjan omien parlamenttivaalien, europarlamenttivaalien kuin kunnallisvaalienkin tulokset osoittavat, että itsenäistymisen kannatus on yhä vain vahvistumassa Kataloniassa, kun taas muualla Espanjassa voimistuu vain viha katalonialaisia kohtaan. Kuvaavaa on, että eteläespanjalaisella Coripen pikkupaikkakunnalla pääsiäisen kunniaksi järjestetyn kyläjuhlan ohjelmassa oli Puigdemontia esittävän nuken hirttäminen, polttaminen ja lopuksi vielä palavan nuken ampuminen joukolla. Jopa paikalliset poliisit osallistuivat virkapuvuissaan tähän vähemmistökansan poliittisen johtajan teloittamista jäljittelevän esityksen järjestelyihin.

On vaikea kuvitella, että Espanja vapauttaisi poliittiset vangit ja tunnustaisi Katalonian itsemääräämisoikeuden tai ylipäänsä demokratian toimintaperiaatteet (vs. kansanedustajien mielivaltaiset erottamiset viroistaan, vaalikampanjoiden vaikeuttaminen ja EU-parlamenttipaikkojen täyttämättä jättäminen) lähitulevaisuudessa ilman, että kansainvälinen yhteisö ryhtyy painostamaan sitä. EU voisi sanktioida Espanjaa, mutta toistaiseksi se on asettunut vain puolustelemaan Espanjan keskushallintoa ja todennut kyseen olevan ”Espanjan sisäisestä asiasta”. Näin EU vain pitkittää ja syventää konfliktia, jonka ratkaisemiseen sen on ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa osallistuttava. Samalla se kaivaa maata omienkin jalkojensa alta. Katalonian itsenäisyysmieliset ovat tähän asti olleet pääasiassa EU-myönteisiä, mutta jos EU:n asennoituminen ei muutu, herää kysymys, ovatko he sitä vielä tulevaisuudessa. Katalonia on 7,5 miljoonalla asukkaallaan suhteellisen suuri alue, joka jättää asukasluvuissa taakseen peräti kaksitoista EU:n jäsenvaltiota. Jos Euroopan parlamentti sulkee ovensa edustajilta, joita puolet tämänkokoisen alueen asukkaista on äänestänyt, se muistetaan vielä kauan – ja kenties muuallakin kuin Kataloniassa.

Kirjoittaja on kielivähemmistöjen (mm. katalaanien) yhteiskunnalliseen asemaan erikoistunut kielitieteilijä (FM).”