HÄPEÄN JA SYYLLISYYDEN

Häpeän ja syyllisyyden tarkkailija

KIRJOITUSKILPAILUN RAADISSA TOIMINEEN KIRJAILIJA OSSI NYMANIN ON KATSOTTU JATKANEEN TYÖVÄENKIRJALLISUUDEN TRADITIOTA ETENKIN ESIKOISKIRJALLAAN RÖYHKEYS (2017). NYMANIN KIRJALLINEN ILMAISU RAKENTUU TOSIELÄMÄN HAVAINNOISTA JA OMISTA KOKEMUKSISTA, MUTTA HÄN KIINNITTÄÄ HUOMIOTA MYÖS MUOTOKOKEILUIHIN SEKÄ PYRKII JÄTTÄMÄÄN TILAA ERILAISILLE TULKINNOILLE. ALKUSYKSYSTÄ NYMANILTA ILMESTYI TOINEN ROMAANI, PATRIARKAATTI.

KIRJOITTAMISTA NYMAN on opiskellut Tampereella Viitaakatemiassa sekä Helsingissä Kriittisessä korkeakoulussa. Hän arvelee opistoilla oleellinen merkitys tiellä kirjailijaksi ja suosittelee kirjoittajaopintoja mahdollisuutena kaikille kirjailijan alulle. Nymanin mukaan esimerkiksi häntä vähemmän inspiroivien tekstilajien kirjoittaminen kehitti hänen heikkouksiaan kirjoittajana.

”Se, että saa palautetta oikeilta kirjailijoilta antaa potkua. Sen voimalla on jaksettu painaa.”

RÖYHKEYSNOSTI yhteiskunnallisen keskustelun, jossa Nyman joutui tahtomattaan keskustelijan rooliin ”ideologisena työttömänä” ja toimeentulotukijärjestelmän arvostelijana. Nymania ja Röyhkeyttä käsittelevästä kritiikistä oli välillä vaikea tavoittaa itse kirjan sisältämää maailmaa. Pelkkä kirjan nimi riitti provosoimaan Nymanin arvostelijoita.

”Monet suuttuivat kirjan nimestä, koska se kuvaa niin huonosti sitä. Viita-akatemiassa opetettiin, että kirjan nimen ei tule missään nimessä olla etiketti, vaan avata jotain uutta näkökulmaa siihen. ” Röyhkeyden ympärillä olleiden arvosteluiden ja haastatteluiden myötä kuva kirjasta muuttui täysin toisenlaiseksi.

”Kirjan markkinointi muuttui täysin. Räväkäksi ja vähän vittuilevaksikin. Olin haastatteluissa koko ajan puolustuskannalla. Monelle kirja oli pettymys, kun se ei ollut mitenkään räväkkä. Toimin kirjassa paljon rakentavammin, pikemmin myötätunnon kautta kuin niin, että hyökkäisin kaikkia vastaan.”

Hurjimmissa väitteissä Röyhkeyden väitettiin luoneen suoran syy-yhteyden aktiivimallin syntyyn. Nymania väitteet huvittavat. Hän kuitenkin muistuttaa, että Röyhkeydestä seuranneella kohulla puolustettiin aktiivimallia.

”Mä olen kirjailija, en poliitikko, vaikka olinkin eduskuntavaaleissa erään puolueen [feministisen puolueen] kansanedustajaehdokkaana. Osaan puhua parhaiten yhteiskunnallisista asioista kirjoittamalla romaaneja.”

EDUSKUNTAVAALIEHDOKKUUDEN OHELLA Nyman on kannattanut julkisesti kahta asiaa: Rovaniemen Palloseuraa sekä perustuloa.

”Se vapauttaisi valtavasti energiaa. Ihmiset kykenisivät tekemään todella sitä, mitä haluavat. Siitä olisi valtava hyöty niin yhteiskunnalle kuin yksilöille.”

Hänen mukaansa perustulossa on lopulta kyse laajemmasta arvokysymyksestä, yhteiskunnallisesta vapaudesta. Nyman ajattelee, että yhteiskunnassa ihmisiä todella arvotetaan tuottavuuden perusteella. Kun yksilö ei tee sitä, mikä yleisesti mielletään hyödylliseksi, moni kärsii häpeän ja syyllisyyden kaltaisista tunteista. Hän myöntää kokeneensa itse häpeää ennen Röyhkeyttä ja kärsineensä tietynlaisesta identiteetin puutteesta. Siitä, että joutuu selittelemään ja perustelemaan omaa elämäntapaansa, kuten halua lukea ja kirjoittaa. Vaikka Röyhkeys ei vastaa täysin hänen kokemuksiaan, hän kertoo, että pyrki esittämään kirjan myönteisessä valossa, hakemaan myös elämäntavalleen oikeutusta. Röyhkeyden päähenkilö pyrkii nauttimaan elämän yksinkertaisista asioista. Ristiriita syntyy päähenkilön kokemusten ja unelmien sekä TE-toimiston holhoavan otteenvälillä. ”Röyhkeydessä kirjan päähenkilö ei ole röyhkeä, vaan pikemminkin järjestelmä, joka pakottaa töihin ja soittaa vielä kotiin, että täytyy haluta työtä enemmän. Se on ihan sairasta, että kerrotaan ihmisille, mitä pitää haluta.”

RÖYHKEYSON kuitenkin kärkäs puheenvuoro 2010-luvun yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Tätä ilmentää esimerkiksi kysymys yksilön yhteiskunnallisesta hyödyllisyydestä. Nyman hyväksyy olevansa ”jonkinlainen työläiskirjailija”. Hänelle työväenkirjallisuus tarkoittaa kirjailijan oman luokkataustan ja elämän ilmentämistä. Nyman itse kokee kuuluvansa nykyään keskiluokkaan, vaikka arveleekin elävänsä virallisen määritelmän mukaan köyhyysrajan alapuolella.

”Kaikkien aikojen suurin työväenmusiikin tekijä Bruce Springsteen ei ole koskaan tehnyt töitä. Ei se edellytä, että tarvitsee olla työväenluokkaa, että kirjoittaa siitä. Jos kuvaa työväen elämää ja tietää siitä jotain, niin voi olla työväen kirjailija.”

PATRIARKAATTION Röyhkeyteen verrattuna aivan toisenlainen mielenmaisema. Se on Maurin, hänen tekojensa ja sisäisten tuntemustensa tarina. Se sisältää rujoa ja graafista sukupuolittunutta väkivaltaa ja liikkuu mielen pimeimmillä alueilla.

”Mielestäni käsittelen siinä kyllä jotain tabua. Nykyään pystytään muka puhumaan seksistä ja seksuaalisuudesta vapautuneesti, mutta se on kyllä puppua. Romaanissa käsitellään asioita, jotka ovat olemassa painajaisina jokaisella takaraivossa, mutta niistä ei puhuta.” Romaanin nimestä ei voi tehdä sisällöstä johtopäätöstä, vaan Nyman hämmentää lukijaa kerronnan eri tasoilla ja Röyhkeyden tavoin muodolla loppuun asti. Patriarkaatin nimi syntyi aivan viime hetkillä ennen kirjan julkaisua. ”Se lähti nimellä Raskaus. Yön pimeinä tunteina keksin, että sen nimi voisi olla Patriarkaatti. Mutta en halua avata sitä nimeä. Se tuo siihen oman näkökulmansa. Jokainen voi miettiä, miten se liittyy romaaniin tai päähenkilön toimintaan.” Patriarkaatin piti haastattelujen mukaan olla alun perin yhteiskunnallinen romaani, kirja yksinäisyydestä, mitä se osittain onkin. Patriarkaatin väkivallasta huolimatta Nyman ajattelee, ettei romaania voi typistää pelkästään romaaniksi sarjamurhaajasta. Vaikka hän on nähnyt vaivaa lukemalla sarjamurhaajia koskevaa kirjallisuutta, on hän ensisijaisesti ollut kiinnostunut sarjamurhaajien mielestä. Siitä, miten ihminen voi elää syyllisyyden ja tekemiensä tekojen kanssa tai onko mahdollista elää ilman syyllisyyttä. Nymanin tapa käsitellä teemaa on monimuotoisempi ja mutkaisempi kuin vaikkapa Brett Easton Ellisin tapa kuvata investointipankkiiri Patrick Batemania juppiaikakauden narsismin ja kulutusvimman ultrakarikatyyrina Amerikan Psykossa. ”Halusin kirjoittaa tietyn antisarjamurhaajaromaanin. Ei sarjamurhaajat ole oikeasti Hannibal Lecterin kaltaisia superälykkäitä hirviöitä, vaan usein suht tavallisia ja jopa sympaattisia ihmisiä.” Nyman uskoo, että on onnistunut osittain tavoittamaan psyykkisesti häiriintyneiden mielten ajatukset kaunistelematta. Kuvatessaan väkivaltaa hän on pyrkinyt realistisuuteen romantisoimatta väkivaltaa.

”Esimerkiksi elokuvissa väkivallasta tehdään kaunista hidastetuilla kuvilla veren lentäessä kauniisti seinille.”

NYMANIN KUMMASSAKIN romaanissa on näkynyt jollain tavoin myös hänen syntymäkaupunkinsa Rovaniemi sekä Pohjois- ja Etelä-Suomea koskevat erot.

”Siellä näki paljon vähäosaisia. Kun sieltä katsoo etelään, niin näyttää siltä, että kaikki päätökset tehdään etelässä. Puhutaan Helsingin herroista ja niin edelleen. Ja kyllä se näkyy RoPSin kannattamisessakin. On iso ja paha HJK, jota yritetään kaataa ja joka vie aina meidän pelaajat. Sieltä olen oppinut sen luokka-ajattelun, mikä mulla on. Että koen kuuluvani vähän alempiin luokkiin kuin muut. Se ei ole välttämättä hyvä asia.”

Syyskuun alussa Nyman on jäänyt isyysvapaalle. Aikeissa on aloittaa jo uuden romaanin suunnittelu. Hän uskoo kolmannen romaanin sivuavan kenties Patriarkaattia enemmän myös yhteiskuntaluokkiin liittyviä teemoja.

”Päivällä hoidan vauvaa ja illalla teen muistiinpanoja. Luulen, että tulen sen ympärille kirjoittamaan varmasti jotain yhteiskunnallista”, virnistää Nyman.