ERÄS KESKUSTELU YSTÄVIEN KESKEN

Eräs keskustelu

SAMAA LUOKKAA -PODCASTIN TEKIJÄT MIA HAGLUND JA TAIJA ROIHA KESKUSTELEVAT SALLY ROONEYN ROMAANIEN NORMAL PEOPLE JA KESKUSTELUISSA YSTÄVIEN KESKEN (CONVERSATIONS WITH FRIENDS) POHJALTA YKSILÖN JA YHTEISKUNNAN VÄLISESTÄ SUHTEESTA.

TAIJA ROIHA: ti 27. elok. 16:09 (12 päivää sitten) Mia, Kun sanoit haluavasi puhua mun kanssa Sally Rooneyn romaanista Normal People, oli mun pakko saada se käsiini heti. Kirjaston varausjono laahusti liian hitaasti, joten kolusin kaikki mahdolliset kirjakaupat kahdessa eri kaupungissa, kunnes viidennellä yrityksellä sain lopulta käsiini yhden kappaleen. Ensimmäisen sadan sivun perusteella uskallan sanoa, että ihan kuten Keskusteluissa ystävien kesken, myös Normal Peoplessa on kysymys suhteista: ei ainoastaan ihmissuhteista vaan myös yhteiskunnallisista suhteista ja luokkasuhteista. Ehkä juuri siksi Rooneyn kerronta tuntuu yhteiskunnallisesti niin kiinnostavalta: siinä ei keskitytä minkään puhtaan identiteetin etsimiseen ja tarkasteluun, vaan ollaan kiinnostuneita siitä, miten asiat rakentuvat ja vaikuttavat suhteessa toisiinsa. Mitä mieltä sä oottästä?

MIA HAGLUND: to 29. elok. 16.47 (10 päivää sitten) Taija, Niin, elämä on useimmiten aika sotkuista ja epäselvää. Eletään jatkuvaa valkoisen valheen esittämisen ja totuuden etsimisen

ristiriitaista fuusiota, jossa omakuva sekä positio rakentuu jatkuvasti uudelleen eri tilanteissa suhteissa muihin. Juuri tämän sekavan fiiliksen vangitsemisen ansiosta Rooney onkin niin nerokas kirjoittaja. Etenkin Keskusteluja ystävien kanssa -teoksessa Rooney onnistuu siinä erinomaisesti. Kertoja Francesin kautta rakennetaan totuudenmukaiselta tuntuva kuva elämästä, jossa materiaaliset reunaehdot ja luokkaan liittyvät kysymykset ovat aina arkisesti läsnä, vaikka ajatukset ja teot pyörivät rakastumisen ympärillä. Kuka haluaa ruotia suhdettaan alkoholisoituneeseen isäänsä, kun on käsittämättömän ihastunut? Hierarkiat eivät ole staattisia tässä teoksessa eivätkä Normal Peoplessa, vaan niihin vaikuttaa juuri se hetki ja tila, jossa ollaan, ja yhden uuden ihmisen tilaan astuminen tai samojen ihmisten kohtaaminen eri tilassa saattaa heittää valtaasemat uuteen järjestykseen. Normal People kuvaa luokkaa tässä suhteessa korostetummin kuin Keskusteluja ystävien kesken, ja mua jäi vähän häiritsemään se, että päähenkilöiden Connellin ja Mariannen perheenjäsenet kuvaillaan miltei karikatyyrimäisesti yläluokkaisina pahiksina ja työväenluokkaisina hyviksinä. Saitko jo luettua kirjan loppuun?

ti 3. syysk. 9.27 (5 päivää sitten) Mia, Luettu on! Ymmärrän tuon sun viimeisen pointin luokkien karikatyyrimäisestä esittämisestä, mutta musta Rooneyn valinta on silti tässä perusteltu. Sä varmaan tiedät sanonnan siitä, kuinka masennus on terve reaktio sairaaseen yhteiskuntaan? Tietysti toi lause on yksinkertaistava, kuten kaikki tiivistykset aina on, mutta musta se onnistuu silti välittämään jotain olennaista masennuksen yhteiskunnallisesta luonteesta. (Nyt tulee spoileri:) Mun mielestä se, että teoksen kahdesta päähenkilöstä nimenomaan työväenluokkainen ja rakastavassa kodissa kasvanut Connell on se, joka masentuu, kuvaa sitä, miten masennus ei ole vain yksilöpsykologiaan linkittyvä asia vaan yhteiskunnallinen kysymys. Connell kärsii erityisesti yliopistossa opiskellessaan jatkuvista, luokkataustastaan johtuvista riittämättömyyden kokemuksista. Connell ehkä tuntee, ettei ole ”sen kaltainen ihminen, joka voisi täyttää hallitsevan ryhmän itselleen korvamerkitsemiä rooleja”. Toi sitaatti on Mark Fisherin tekstistä ”Kelvoton”, joka julkaistiin just suomennettuna Kumuverkkolehdessä. Fisher käsittelee siinä omaa masennustaan ja ylipäätään masennuksen yhteiskunnallista kytköstä. Normal Peoplessa Marianne on se, jolla on isoja traumoja, ja rajustakaan oireilustaan huolimatta häntä ei ole kirjoitettu masentuneeksi. En tiedä mitä mieltä sä oot, mut musta Rooney yrittää tämän asetelman kautta just kuvata masennuksen yhteiskunnallista ulottuvuutta.

ystävien kesken

to 5. syysk. 21.20 (3 päivää sitten) Taija, Toi on kyllä hyvä pointti! Connellin masennuksen ja Francesin itsetuhoisuuden kuvausten kautta Rooney luo molemmissa romaaneissa erinomaisesti yhteyden yhteiskunnallisten valtasuhteiden ja yksilöiden tuntemusten välille. Keskusteluja ystävien kesken -teoksessa se on hieman hienovaraisempaa ja onkin johtanut mielestäni kummallisiin tulkintoihin kirjasta. Nuoren Voiman arviossa kirjoitetaan, ”[...] ettei Rooney sido yksilöiden ongelmia laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Fokus pysyy alusta loppuun psykologisessa kuvauksessa, joka ei selity ympäristöstä käsin.” Olen tästä niin eri mieltä! Rooneyn kirjoissa on kysymys ennen kaikkea vallasta: luokkasidonnaisesta, seksuaalisesta, sosiaalisesta ja fyysisestä. Ne kietoutuu yhteen! Muutenkin tossa NV:n arviossa asetetaan keinotekoisesti naisten harjoittama itsetuhoisuus vastakkain yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanssa, ikään kuin niitä ei voisi tehdä sama ihminen samaan aikaan. Not buying it. Valtahierarkioiden historian ja nykyisyyden lääkkeeksi Rooney tarjoaa mielestäni hoivaa: Marianne ja Connell sekä Frances ja hänen ystävänsä/rakastajansa Bobbi ovat toisilleen suhde, jossa voidaan myös eheytyä. Ei täydellisesti tai lopullisesti, mutta välittäminen ja hoiva toimii mielestäni avaimena hierarkioiden murtamiseen.

la 7. syysk. 12.38 (1 päivä sitten) Mia, Olen samaa mieltä kanssasi. Yritän vielä miettiä laajemmin, mitä Rooneyn kuvaus kertoo yhteiskunnallisista valtasuhteista, ja palaan toistamaan itseäni: kaikki rakentuu suhteissa, oli kyse sitten ympäristöstä, muista ihmisistä tai näistä muodostuvista hierarkioista. Siksi kai valta tuntuukin usein niin liukkaalta ja vaikealta käsittää. Tiedät varmaan itsekin, kuinka joissakin tilanteissa tuntee ja tietääkin olevansa auktoriteettiasemassa, toisinaan taas hädin tuskin uskaltaa avata suutaan, koska kokee itsensä niin mitättömäksi (tai sä olet kyllä hyvä avaamaan suusi aina, mitä mä arvostan suuresti). Tietysti joillain ihmisillä on yhteiskunnassa niin paljon valtaa, että se ulottuu lähes kaikille elämän osa-alueille. Enkä mä halua sanoa sitäkään, että valtaa ja luokkasuhteita ei pitäisi analysoida, koska ”kaikki on suhteellista” tai jotain muuta latteaa. Päinvastoin! Ehkä vaan sitä, että enemmän huomiota tilanteisiin eikä aina vain pelkkään etuoikeuksien luettelointiin. Miten ne etuoikeudet toimii ja mitä ne tarkoittaa? Siitä mä olen kiinnostunut ehkä eniten.

su 8. syysk. 15.09 (3 tuntia sitten) Taija, Lisäisin vielä tohon sun esimerkkiin siitä, miten eri tilanteissa tuntee olevansa eri rooleissa (valta-asemassa/mitätön), sen huomion, että oma fiilis omasta asemasta on aina subjektiivinen, eli saattaa tietoisesti tai tiedostamatta aliarvioida oman valtaasemansa suhteessa muihin. Esim. elinikäisestä huijarisyndroomasta kärsivät, jotka vielä tuplatohtoreina toistavat, että ”enhän minä tässä mitään oikeasti tiedä”, vaikka oikeasti heidän asemansa akateemisella kentällä on suhteellisen vahva. Tämäkin on vallankäytön muoto, joka lisää vielä yhden liukkauden tason vallan tarkasteluun. Tällä hetkellä puhe identiteeteistä ja identiteettipolitiikasta dominoi yhteiskunnallista keskustelua vallasta ja etuoikeuksista. Jos identiteetti tarkoittaa itsensä määrittelyä suhteessa toisiin, niin sen alle mahtuu monenlaisia ominaisuuksia, joista osan voi valita, toisia ei. Esim. voin valita identifioitua pyöräilijäksi, mutta vaikka oma sukupuolikäsitykseni olisi muu, minut luetaan ulkonäön takia naiseksi. Osalla ominaisuuksista, jotka niputetaan identiteeteiksi, on materiaalisia seurauksia, toisilla ei. Identiteetit voivat olla voimaannuttava lähtökohta politiikan teolle, mutta jäävät aika ulossulkeviksi, ellei ole laajempaa yhteiskunnallista analyysiä sorron rakenteista eikä halua liittoutua kamppailussa muiden kuin saman position omaavien kanssa. Henkilökohtaisesti mua alkaa vähän kyllästyttää keskustelu identiteettipolitiikasta, sen puolustus sekä kritiikki, koska keskustelu jää usein kuitenkin liian yleistävälle tasolle. Siirtyminen pelkkien positioiden ja identiteettien tarkastelusta tilanteiden ja kenttien (Bourdieu <3) tarkasteluun on mustakin mielenkiintoisempi tapa lähestyä valtaa.

su 8. syysk. 21:39 (juuri äsken) Mia, Ah, niinpä! Vähemmän identiteettejä, enemmän suhteita.