Mellunkylän kartta

Mellunkylän alue käsittää yhteensä 9,9 km² suuruisen alueen, joka koostuu viidestä osa-alueesta: Kivikko, Kontula, Kurkimäki, Mellunmäki ja Vesala. Asukasluvultaan Suomen suurimmassa kaupunginosassa oli vuodenvaihteessa 2019–20 asukkaita 39 117.

Betonisydän – Kontulan ostari Mellunkylän keskellä

Kontulan ostoskeskus on Mellunkylän tunnetuin paikka. Vuonna 1967 valmistunut ostari on Kontulan, mutta myös koko kaupunginosan keskus, johon moni suuntaa asioimaan. Osa käy ostarilla vain pienen pakon ajamana

Vuonna 1967 avattu ostari on Kontulan kiistaton keskus, jonka läpi kulkee päivittäin yli 30 000 ihmistä. Ostarin sijoittuminen välittömästi metroaseman yhteyteen tekee siitä poikkeuksellisen vilkkaan alueen, jollaista ei löydy muualta Helsingistä. Kolmeen eri tasoon jakautuva avo-ostari poikkeaa merkittävästi sekä kauppakeskuksista että kantakaupungin katutilasta. Toisin kuin suurimmassa osassa tyhjenevistä tai jo puretuista 1960-luvulla rakennetuista ostareista, Kontulassa liiketilat ovat lähes kokonaan käytössä ja parhaista tiloista on jopa kilpailua. Se on Suomen suurin laatuaan.

Lähialueen palvelut keskittyvät ostarille. Nopea katsaus tarjontaan kertoo, että valikoima on hyvin erilainen uusimpiin kauppakeskuksiin verrattuna. Alkuperäisistä liikkeistä jäljellä ovat vain koruttomasti nimetyt Kontulan kello ja Kontulan kukka. Suuria päivittäistavaraliikkeitä on kolme, kioskeja kaksi ja näiden lisäksi Lähi-idän ruokiin erikoistunut myymälä ja lihakauppa. Käytettyä tavara myyvät UFF ja Kierrätyskeskus. Kodintarvikkeita tarjoavat Saiturin Pörssi ja Kiva-Kauppa ja näiden lisäksi muutama muu pienempi liike. Apteekkeja on ostarilla kaksi, partureita kolme, erilaisia terveys- ja hyvinvointipalveluiden tarjoajia on useita. Näiden lisäksi ostarilla on muun muassa autokoulu, suutari ja Alko.

Muita palveluita on saatavissa ostarialueella erittäin laaja-alaisesti. Kontulan terveysasema, uimahalli, kuntokellari, kirjasto ja nuorisotalo Luuppi, päiväkeskus Symppis ja ATK-apua tarjoava Kontupiste ovat kaikki tiiviinä ryppäänä ostarilla, Diakonissalaitoksen D-ase-

Postikortti Kontulan ostarista vuodelta 1973. Heikki Häiväojan Yhteistyö -monumentin ympärillä oli vielä vettä.

ma ja Stadin asukastalojen Lähiöasema koordinoivat monenlaista asukastoimintaa. Taidetta edustavat viime vuosina ostarille perustetut taidekoulu Kontula Art School ja monipuolinen kulttuuritila Museum of Impossible Forms. Aivan ostarin kupeessa sijaitsee Suomen suurin sisäskeittihalli, joka kutsuu harrastajia laajalta alueelta. Uskonnon harjoittamiseen ovat vierekkäisissä rapuissa Metrokappelin seurakuntatalo ja Dar al Salam -moskeija. Ja kivenheiton päässä, metroradan toisella puolella sijaitsee Mikaelinkirkko.

Kulttuuritapahtumien lisäksi eniten vierailijoita alueen ulkopuolelta kerää ostarin monipuolinen ravintolatarjonta. Lähivuosina perustetut, enimmäkseen Lähi-idän ruokakulttuuria edustavat ravintolat on noteerattu mediassa osana ostarin uudistumista. Lähes kaikki ravintolat ovat maahanmuuttajataustaisten yrittäjien käsissä – muualta tuttuja makuja edustavat lähinnä Subway ja Burger King. Ostarilla on myös kolme suosittua kahvilaa.

Mikä on kokonaiskuva ostarista? Aloitan kuvauksen ostarin ainutlaatuisuutta ja monimuotoisuutta korostaen, koska se peittyy varsinkin muualla asuvien mielissä paikan baarien ja päihteidenkäyttäjien maineen alle. Ostarin 20 000 neliömetriin mahtuu yli kymmenen baaria, jotka ovat saaneet valtavasti huomiota muuhun tarjontaan verrattuna. Lähes kolmen vuoden aikana tekemässäni tutkimuksessa Kontulan asukkaiden kanssa ostarin maineesta puhuttiin paljon, mutta se nähtiin lähestulkoon poikkeuksetta erilaisena paikan todellisuuden kanssa.

Kontulan ostoskeskuksen alue vuonna 1970. Kuva: Simo Rista / Helsingin Kaupunginmuseo

Pelkistetyllä kyselytutkimuksella mitattuna Kontulan ostarin kohtalo olisi selvä. Keskusteluni ostarista ja sen tulevaisuudesta alkoivat järjestään moittivaan ja kriittiseen sävyyn. Usein ostariin viitattiin ongelmapesäkkeenä, joka pitäisi räjäyttää maan tasalle. Keskustelun jatkuessa sävy kuitenkin muuttui: tärkeä osa asukkaiden sosiaalisista suhteista ja merkityksellisistä paikoista sijoittui ostarille, siitä puhuttiin vuoroin vaarallisena ja kotoisana, jäänteenä menneiltä ajoilta ja ainutlaatuisena poikkeuksena yhä yksitotisemmaksi käyvässä kaupunkitilassa.

Vuonna 2017 alkaneessa tutkimuksessani olen keskittynyt juuri tähän kaksijakoisuuteen, jolla monet asukkaista suhtautuvat ostariin ja laajemmin asuinseutuunsa Kontulassa. Ihmiset ilmaisevat itseään eri tavoin eri tilanteissa – kohtasin usein näkemyksen, että ostarin kaltaisia huonomaineisia paikkoja kuuluukin vastustaa, jos haluaa antaa itsestään kuvan vakavasti otettavana ja täysjärkisenä ihmisenä. Tuttujen ihmisten seurassa, näkemykset voivat olla hyvin erilaisia. Ristiriitainen suhde ympäristöön ja vaihtelevat reaktiot alueen maineeseen määrittelevät voimakkaasti käsityksiä tästä kaupunkitilasta.

Kiistanalainen tila Kontulan ostariin suhtaudutaan ristiriitaisesti ja sitä kohtaan esitetyt mielipiteet muuttuvat tilanteen mukaan. Monen kontulalaisen elämänpiiri sijoittuu tiiviisti ostarin yhteyteen ja sen kattavia palveluita arvostetaan. Kauppojen henkilökohtainen palvelu ja tuttu henkilökunta nousee keskusteluissa esiin usein ja sitä verrataan kauppakeskusten ja keskustan persoonattomiin ketjuliikkeisiin ja kasvottomaan palvelukulttuuriin. Myös itse ostari on tärkeä osa paikallishistoriaa ja sen vaiheet ovat tuttuja. Vanhoja liikkeitä muistellaan yhä, mutta muutokseen suhtaudutaan samalla käytännöllisesti. Usein sitä ei nähdä suoraviivaisena, vaan aaltoliikkeenä.

Ostarilla aikaansa viettävien puheissa kuuluu selvästi, että vaikka ongelmakäyttäytymistä esiintyy, suunta on kohti parempaa – korkeatasoisia kaupunginosatapahtumia järjestetään runsaasti ympäri vuoden, laadukkaita ravintoloita sekä kahviloita avataan yhä enemmän ja alueelle rakennetaan tulevaisuudessa tuntuvasti. Myös ostarilla ja sen lähistöllä järjestettävät suositut aluefoorumit, joissa käsitellään alueella ajankohtaisia kysymyksiä sote-palveluista kaavoitukseen ja kulttuuritoimintaan, ovat olleet suosittuja ja tuoneet päättäjiä tutustumaan Kontulaan.

Itseäni yllätti tutkimukseni alussa tapaamani suuri määrä kontulalaisia, jotka käyttävät lähes pelkästään ostarin palveluita, eivät ole käyneet keskustassa vuosiin ja käyvät kauimmillaan, silloinkin vain harvoin Itäkeskuksessa, jos tarvitsevat jotain, mitä ostarilta ei löydy. Samalla Kontulasta löytyy paljon asukkaita, jotka karttavat ostaria aktiivisesti.

Minulta on kysytty usein, päästäisinkö lapseni kuljeskelemaan yksin ostarille. Alueella asuu paljon väkeä, joita ostari pelottaa ja jotka välttelevät sitä erityisesti iltaisin. Kuulin kuvauksia tavoista kiertää vaarallisimmiksi koetut paikat ja esimerkiksi käytännöistä väl-

tellä metroaseman seutua jäämällä pois Itäkeskuksessa ja matkustamalla kotiin bussilla, vaikka matkaan kuluu näin enemmän aikaa kuin suoralla metroyhteydellä. Suhtautumistavoissa voi olla niin suuria eroja, että vastakkaisia näkemyksiä ostarin turvallisuudesta edustavat henkilöt eivät ymmärrä lainkaan toisiaan. Lisäksi Kontulassa ja sen lähialueilla on asukkaita, joiden elämänpiiriin ostari ei kuulu lainkaan. Heille syynä ei ole pelko tai epämieluisuus, vaan tottumus toisenlaiseen, usein yksityisautoiluun keskittyvään liikkumiseen. On vaikea ennustaa, kuinka ostarin uudistaminen vaikuttaisi heidän elämänpiirinsä muotoutumiseen.

Miten turvallinen ostari on? Katutasolla Kontulan ostari koostuu kolmesta aukiosta (Keskusaukio, Kontula-aukio ja Lasten aukio) ja neljästä kulkuväylästä (Ostaribulevardi, Metrokäytävä, Länsikäytävä ja Itäkäytävä). Katutason lisäksi Kontula-aukio ja Itäkäytävä ovat ylemmällä tasolla – pysäköinti- ja varastotiloja löytyy myös maan alta. Rakennusten ylemmissä kerroksissa on myös paljon palveluita mutta monet niistä ovat jääneet varsinkin uudemmille asukkaille tuntemattomiksi.

Ostaria ei koeta yhtenäisenä ympäristönä, vaan se jakautuu useampiin eri osiin, joista on jaettuja käsityksiä. Nämä tulivat ilmi sekä epämuodollisissa keskusteluissa että alueen nuorille järjes-

Kontulan ostarin menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus

Kontula ei poikkea tilastollisesti merkittävästi monista Helsingin 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista lähiöistä, sillä on maine, joka tunnetaan laajalti ympäri Suomea. Keskeisessä osassa on ero yksittäisten ihmisten havaintoihin perustuvien mielikuvien ja käsityksiin muiden ihmisten käsityksistä perustuvan maineen välillä. Mielikuvat liittyvät välittömään ympäristöön ja ovat muokattavissa pienehköillä toimilla, kun taas maineen muuttaminen vaatii enemmän työtä – siinä ei ole kyse niinkään ympäristön parantamisesta, vaan syvään juurtuneiden käsitysten kohentamisesta.

Kontulassa media on ollut aktiivisesti luomassa kuvaa ongelmalähiöstä sen varhaisista vuosista lähtien. Aiheesta ovat kirjoittaneet muun muassa Irene Roivainen väitöskirjassaan Sokeripala metsän keskellä: Lähiö sanomalehden konstruktiona (1999) ja Jouko Kokkonen teoksessa Kontula: Elämää lähiössä.

Ostarin avaaminen 1967 moninkertaisti Kontulaan kipeästi kaivatut palvelut ja esittäytyi asukkaille muutoksena, jonka myötä syrjäinen metsälähiö sai oman keskuksensa. Ostari edusti modernin maailman lupauksia paremmasta elämästä – uusi Kotikontu oli silloin maan suurin päivittäistavaraliike, suosittu Micmac-kauppaketju avasi ensimmäisen vaatemyymälänsä juuri Kontulaan ja taustamusiikki soi avo-ostarilla ulkokaiuttimista. Samalla Kontulalle kehittyi nopeasti lähiöille tyypillinen maine juurettomana tilana, joka ei kuulu kunnolla kaupunkiin mutta ei ole maaseutuakaan. Pitkään suunniteltu metroyhteys Kontulaan saatiin avattua 1986, lisäsi ostarin kävijämäärää tuntuvasti ja yhdisti alueen muuhun Helsinkiin aivan uudella tavalla.

Lama vaikutti 1990-luvulla ratkaisevasti ostarin maineeseen halpojen kaljakuppiloiden keskittymänä. Legendan mukaan Helsingin Sanomien toimittaja pahoinpideltiin eräässä baareista ja maine oli sinetöity. Paikasta tuli symboli lama-Suomelle ja kertomusta sen toivottomuudesta toistettiin useissa medioissa. Myöhemmin mediahuomio on keskittynyt lähinnä maahanmuuttajien integraatioon ja sosiaalisiin ongelmiin. Mediakuvauksissa on kuitenkin näkynyt viime vuosina muutos, jossa suitsutetaan Kontulan kukoistusta kasvavana monikulttuurisena lähiönä laadukkaine ravintoloineen ja suosittuine kulttuuritapahtumineen.

Historialliset kerrokset erottuvat hyvin ostarilla ja tekevät siitä ainutlaatuisen ympäristön Helsingissä, varsinkin uutuuttaan kiiltäviin kauppakeskuksiin verrattuna. Samalla ympäristö on rähjäisessä kunnossa: aluetta koskevissa sosiaalisen median ryhmissä jaetaan varoituksia ostarilta löydetyistä huumeruiskuista ja Lasten aukiolla tavatuista rotista. Kuitenkin rosoisuuteen – sen räikeimpiä ilmentymiä lukuun ottamatta – suhtaudutaan myös paikallisylpeyden kautta. Ostaria kuvaillaan yleisesti myös paikkana, jossa erilaisuudelle on tilaa, joka ei vaadi kävijöiltä turhaa pingottamista ja jossa olo koetaan kotoisemmaksi kuin muualla Helsingissä. Erityisesti moni maahanmuuttajataustainen asukas kokee itsensä enemmän kontulalaiseksi kuin suomalaiseksi ja kertoo olonsa olevan paljon turvattomampi kaupungin keskustassa kuin ostarilla. Samat henkilöt usein kuitenkin korostavat, että eivät päästäisi lapsiaan ostarille, varsinkaan ilta-aikaan.

Ostarin tulevaisuus

Kontulan ostaria on määrittänyt voimakkaasti sekä sen laajalle levinnyt maine että erittäin paikallisesti toteutetut toimet sen kohentamiseksi. Paikallisuutta on määrittänyt toimiva lähidemokratia ja erinomainen paikallistuntemus. Ulkopuolelta esitetyt tulkinnat ostarista sekä mediassa että poliittisessa keskustelussa ovat perustuneet enemmän alueen maineeseen kuin todellisuuteen, joten ostarin kehittämistyössä on tärkeää tunnistaa paikan nykytilanne sekä siellä jo olemassa olevat käytännöt ja tukea niitä. Samalla on tärkeää puuttua epäsiistiin ympäristöön, elinkaarensa päässä olevaan infrastruktuuriin ja etenkin asukkaiden pelkoihin, jotka vaikuttavat heidän elämänpiirinsä muodostumiseen.

Ostariuudistuksen onnistunut lopputulos perustuu sekä myönteisten että kriittisten äänien kuunteluun ja vastakkaisten näkökulmien sovitteluun alueella jo nyt toimivan lähidemokratian hengessä. Muuten vaarana on joko tärkeänä pidetyn ympäristön nopea muutos kävijöilleen tunnistamattomaksi tai väljähtynyt kompromissi, jossa ostariympäristöä ei pystytä näkemään kokonaisuutena, johon kuuluvat oleellisesti sekä rakennettu ympäristö että ihmisten sosiaaliset suhteet. Mellunkyläläisten on syytä osallistua uudistamiseen samalla innolla kuin ostarilla toteutettavaan ruohonjuuritason yhteistyöhön.

Pekka Tuominen

Kontulan ostoskeskus 1990-luvun puolimaissa. Kuva: Unto Säilä / Helsingin Kaupunginmuseo

Kontulan ostoskeskuksen länsipuolisen alueen ilmettä muuttaa Mellunkylän kor-

keimman, 16-kerroksisen talon valmistuminen. Kuva: Larri Helminen tetyillä turvallisuuskävelyillä, joilla keskusteltiin turvattomuuden kokemuksesta Kontulassa. Metroaseman sisäänkäynnin edusta Keskusaukion puolella nousee jatkuvasti esiin rauhattomana ja turvattomana paikkana. Toinen turvattomaksi koettu paikka on ”Itkumuuriksi” kutsuttu syrjäinen tila Itäkäytävän Kostinkallion puiston puolella, joka kerää välillä suuria ja meluisia joukkoja. Kirjaston, nuorisotalon ja terveyskeskuksen ympäröimän Kontula-aukion etenkin nuoriso kokee ostarin turvallisimpana ympäristönä. Muualla ostarilla turvattomat paikat sijoittuvat pistemäisesti tiettyjen baarien edustoille.

Kokemus ostarin tiloista seuraa myös kellonaikoja. Suurten päivittäistavarakauppojen sulkeuduttua monet kokevat tilan muuttuvan turvattomaksi – tämän yhteydessä mainittiin usein kauppojen aukioloaikojen pidentyminen positiivisena asiana suhteessa turvallisuuteen. Paljon keskustelua on herättänyt myös päihde- ja mielenterveysongelmaisia heti Keskusaukion vieressä palveleva matalan kynnyksen päiväkeskus Symppis, joka on auki arkisin klo 9–14. Osa asukkaista kokee avaamista odottamaan tulleet sekä sulkemisaikaan poistuvat asiakkaat uhkaavina. Monissa käymissäni keskusteluissa nousi kuitenkin esiin myös salliva asenne paikkaa kohtaan: nähtiin, että ongelma ei ratkea paikkaa sulkemalla, vaan siirtyy jonnekin muualle. Samalla kuitenkin esitettiin, että Kontulassa ja koko Itä-Helsingissä on liikaa ongelmia jo omasta takaa ja päihteidenkäyttäjille suunnatut palvelut houkuttelevat alueelle ongelmakäyttäytymistä myös sen ulkopuolelta.

Vaikka kaikki alueella työskentelevät tahot pyrkivät rauhoittamaan ongelmakäyttäytymistä ostarilla eri tavoin, poliisilla ja yksityisillä vartiointiliikkeillä riittää töitä. Keskelle ostaria pysäköidystä poliisiautosta ja eri puolilla päivystävistä vartijoista on tullut tuttu osa ostarin ilmapiiriä – todella monet asukkaat esittivät ongelmien ratkaisuksi alueella säännöllisesti päivystävää korttelipoliisia, joka tuntee paikan realiteetit ja osaa käsitellä ongelmakäyttäytymistä käytännönläheisesti. •

Pekka Tuominen