Identiteetittömyyden limbo halu ja nautinnot Michel Foucault’n ’Herculine Bardinissa

Identiteetittömyyden limbo - halu ja nautinnot Michel Foucault’n ’Herculine Barbinissa’

Amanda Häkkinen

Teoksessaan Herculine Barbin Michel Foucault kuvailee intersukupuolisen Barbinin epämääräisen sukupuolisuuden tilaa “onnelliseksi identittömyyden limboksi”. Tämä lausahdus joutuu ankaran kritiikin kohteeksi Judith Butlerin Hankala sukupuoli -teoksessa, jossa Butler syyttää Foucault’a esidiskursiivisten halujen olemassaoloon sitoutumisesta. Foucault’n filosofiassa diskurssia eivät kuitenkaan pakene halut, vaan vastarinnan kenttinä toimivat, kategorisointia pakenevat nautinnot.

Erään maailmanlaajuisen pandemian tehtyä kesätöiden löytämisestä kohtuuttoman hankalaa, päätin viime kesänä nöyrtyä KELA:n sponsoroimaksi ja uurtaa opintojani läpi kesän. Sukupuolentutkimuksen johdantokurssilla sain viiden opintopisteen suuruisen kannustimen kahlata vihdoin läpi yhden 1900-luvun feministisen filosofian nykyklassikoista, Judith Butlerin Hankalan sukupuolen (1990). Kyseisessä teoksessa Butler esittelee keskeiset käsitteensä ”sukupuolen performatiivisuudesta” ja ”heteroseksuaalisen matriisista”, käyden samalla kriittistä vuoropuhelua esimerkiksi Julia Kristevan, Monique Wittigin ja Jacques Lacanin tekstien kanssa. Kulttiteoksessaan Butler ammentaa edellä mainittujen ajattelijoiden ohella erityisen runsaasti Michel Foucault’n seksuaalisuutta ja sukupuolta käsittelevästä kirjallisuudesta, tulkiten etenkin Seksuaalisuuden historiaa useaan otteeseen esimerkkinä teoksesta, jonka kirjoittaja Butlerin tavoin kritisoi ajatusta biologisesta sukupuolesta (”sex”) esidiskursiivisena, objektiivisena ominaisuutena verrattuna kulttuuriseen ja sosiaaliseen sukupuoleen (”gender”). Butlerin mukaan Foucault esittää teoksessaan näkemyksen biologisesta sukupuolesta diskursiivisena tuotoksena, joka representoi itsensä ”luonnollisena” ja ”prediskursiivisena”, nautintojen ja seksuaalisen halun perimmäisenä syynä. Biologinen sukupuoli yhdistää joukon mielivaltaisia ja toisiinsa liittymättömiä seksuaalisia toimintoja tietyn binäärisen kategorian alle ja on siten diskursiivisesti tuotettu sääntelemään ja hallitsemaan seksuaalisuutta. Vielä Seksuaalisuuden historiaa enemmän Butler kuitenkin käy vuoropuhelua Foucault’n toisen, huomattavasti vähemmän tunnetun teoksen kanssa. Herculine Barbin: Being the Recently Discovered Memoirs of a Nineteenth-century French Hermaphrotide (1980) on Foucault’n kokoama englanninkielinen käännös Herculine Barbinin alun perin ranskaksi kirjoitetuista muistelmista. Barbin eli 1800-luvun Ranskassa intersukupuolisena henkilönä: hänet oli syntymässä määritelty naiseksi, mutta myöhemmin klassifioitu mieheksi oikeuden ja lääkärin päätöksellä. Barbin oli ennen mieheksi määrittelyään työskennellyt opetusavustajana tyttökoulussa, jossa hän rakastui naispuoliseen kollegaansa Saraan ja päätyi lopulta suhteeseen hänen kanssaan. Hartaana katolilaisena Barbin lopulta tunnusti suhteensa piispalle, jonka jälkeen Barbinille tehtiin hänen omalla luvallaan perinpohjainen lääkärintarkastus. Toimenpiteen suorittaneen lääkärin mukaan Barbinin keho ja sukuelimet olivat piirteiltään ennemmin miehelle kuin naiselle tyypillisiä, ja Barbin kategorisoitiin mieheksi oikeuden määräyksellä. Barbin jätti kumppaninsa ja työpaikkansa muuttamalla Pariisiin, vaihtoi virallisen nimensä Abel Barbiniksi ja kärsi pahoista mielenterveysongelmista, kunnes lopulta teki itsemurhan vuonna 1868. Foucault kirjoitti Herculine Barbinin muistelmien englanninkieliseen käännökseen 11-sivuisen johdannon, jossa hän käy läpi intersukupuolisuuden historiaa. Foucault’n mukaan siinä missä keskiajalla intersukupuolisten henkilöiden annettiin usein itse päättää, kumpaan sukupuoleen he halusivat lopulta identifioitua, uskottiin modernilla ajalla kaikilla olevan vain yksi todellinen sukupuoli, joka voitaisiin lääketieteellisesti määritellä. Lääkärin tuli selvittää intersukupuolisen potilaansa sisäinen ja lopullinen sukupuoli ristiriitaisten fysiologisten piirteiden takaa, jolloin intersukupuolisuudesta tuli pelkkä hämäävä häiriötekijä. Foucault liittää tutkimuksensa intersukupuolisuuden historiasta Barbinin elämäntarinaan toteamalla, että lääkärin julistettua Barbinin mieheksi ja näin ”löydettyä” hänen todellisen sukupuolensa oli Barbin edelleen yhtä vailla selkeää

sukupuolta kuin oli ollut ennen diagnoosia. Ainoa ero oli siinä, että mieheksi kategorisoiminen vei Barbinilta ne ilot, joita hän koki eläessään tyttökoulussa samalla tietäen, ettei hänen sukupuolensa ollut aivan samanlainen kuin niiden naisten, joiden ympäröimänä hän eli ja joihin hänen halunsa kohdistui. Johdantonsa ehdottomasti eniten polemiikkia herättäneessä lauseessa Foucault toteaa, että Barbin muistaa naisena eletyn menneisyytensä ”onnellisena identiteetittömyyden limbona” (eng. ”happy limbo of non-identity”), jonka edellytykset paradoksaalisesti syntyvät tyypillisimmin juuri suljetuissa ja intiimeissä, jäsenistöltään samansukupuolisissa yhteisöissä. Kritiikissään Butler takertuu ennen kaikkea Foucault’n tapaan kutsua Barbinin kokemusta ”identiteetittömyyden limboksi”, syyttäen häntä Barbinin kokemuksen romantisoinnin lisäksi myös ristiriitaisuudesta. Butlerin mukaan Barbinin muistelmien johdanto tarjoaa mahdollisuuden lukea Foucault’a ”itseään vastaan”: Seksuaalisuuden historiasta poiketen Foucault tuntuu nyt argumentoivan, että Barbinin tyttökoulussa kokema seksuaalinen halu oli jollakin tavalla ”luonnollista” ja ”esidiskursiivista”. Tyttökoulussa työskennelleessään Barbinin seksuaalisuuden voi nähdä tällöin olleen eräänlaisessa sukupuolibinäärin ja pakollisen heteroseksuaalisuuden ulkopuolisessa luonnontilassa, jonka aikakaudelle tyypillinen sukupuolen lääketieteellistäminen lopulta rikkoi. Voidaksemme ymmärtää Butlerin kritiikkiä on meidän kuitenkin selvitettävä, mitä hän oikeastaan tarkoittaa seksuaalisella halulla. Teoksessaan Hankala sukupuoli Butler argumentoi, ettei biologinen sukupuoli suinkaan synnytä halua, vaan sekä sukupuoli että halu ovat heteroseksuaalisen matriisin, ”lain”, alaisia, järjestämiä ja tuottamia. Näin ollen sen paremmin halu kuin biologinen sukupuolikaan eivät ”edellä diskurssia” olemalla olemassa jossain luonnollisessa, ihmisestä riippumattomassa todellisuudessa, vaan ne molemmat määrittyvät heteronormatiivisen sosiaalisen kautta. Butler ei sinänsä kiellä sukupuolten välisiä anatomisia eroja, mutta pitää niiden binäärisyyden korostamista sukupuolieroa määrittäessä mielivaltaisena kulttuurisena käytäntönä. Butlerin mukaan Barbinin tapaus on kuitenkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että hän on sekä binäärisen sukupuolijärjestyksen ja pakollisen heteroseksuaalisuuden kohteena että vastustaa sitä – hänen binääriin sopimaton ja sitä vastaan taisteleva kehonsa on loppujen lopuksi itsessään diskurssin tuotosta. Toisaalta Barbin on heteroseksuaalisen halun tuotannon kohteena, toisaalta tämän halun tuottava laki ei pysty ”naturalisoimaan itseään Barbinin anatomian symbolisissa rakenteissa” (Butler 1999: 135). Barbinin moniselitteisen sukupuolen ja naisiin kohdistuvan halun ei siis suinkaan voida sanoa olevan olemassa diskurssin ulkopuolella vaan diskurssin tarjoamat käsitteet, kategoriat ja merkitykset itsessään tekevät sitä vastustavista ominaisuuksista ymmärrettäviä. Onko kuitenkin niin, että Butler on onnistunut identifioimaan fundamentaalisen ristiriidan Foucault’n ajattelussa? Sortuuko Foucault Barbinin kokemuksen romantisointiin kutsumalla sitä ”onnelliseksi identiteetittömyyden limboksi”? Butlerin psykoanalyysistä ammentavasta näkökulmasta poiketen Foucault’n analyysin keskiössä on valta. Foucault’n genealoginen lähestymistapa tutkii sitä, milloin ja miten seksuaalisen halun subjektista tuli normatiivisen arvioinnin kohde ja kuinka tietyt halut ja sukupuolen ilmenemismuodot on normalisoitu. Normalisaatio tapahtuu kurinpidollisen vallan asettamien normien, standardien ja ideaalien avulla, jolloin rangaistus ei odota ainoastaan niitä, jotka tekevät jotain näiden sosiaalisten sääntöjen suhteen sopimatonta, vaan myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta saavuta asetettuja standardeja. Foucault’n mukaan niin halu, seksuaalisuus kuin sukupuolen ilmenemismuodot ovat vuorollaan tulleet normatiivisen arvioinnin kohteiksi, jolloin ne on voitu jakaa joko normaaleihin tai epänormaaleihin. Koska modernissa identiteettidiskurssissa seksuaalinen halu ja identiteetti kulkevat käsi kädessä, voi seksuaalinen normalisaatio jakaa myös yksilöt normaaleihin ja epänormaaleihin, antaen näin halulle ja sukupuolelle viime kädessä vallan määritellä, keitä olemme. Onkin uskottavaa olettaa, ettei Foucault suinkaan viitannut Barbinin sukupuoleen ja hänen kokemiinsa haluihin kuvaillessaan Barbinin kokemusta ”onnelliseksi identiteetittömyyden limboksi” – niin seksuaalinen halu kuin sukupuoli ovat niin tiukasti kategorisoituja normaaleihin ja epänormaaleihin, että diskurssia pakeneminen niiden kautta tuntuu lähes mahdottomalta. Halun ja sukupuolen sijaan Foucault kääntääkin katseensa nautintoihin seksuaalisen normalisaation vastustamisen kenttinä. Foucault’n mukaan nautinnoilla ”ei ole patologiaa” eikä epänormaaleista nautinnoista puhuminen ole mielekästä. Siinä missä seksuaalisen halumme kohde määrittää seksuaalisen suuntautumisemme ja samalla luo meille nyky-yhteiskunnassa tärkeän identiteetin, eivät nautintomme tunnu määrittävän meitä ihmisinä. Heinäkuussa 1978 antamassaan haastattelussa Foucault mainitsee esimerkiksi sadomasokismin ja huumeiden käytön esimerkkeinä 70-luvun homokulttuurin käytänteistä, joiden tarkoituksena ei ollut ”vapauttaa halua vaan luoda nautintoja”. Nautintojen kenttä on alati kasvava ja rönsyilevä, se tuntuu pakenevan vallankäytön kautta tapahtuvaa normalisaatiota ja näin luovan mahdollisia väyliä valtarakenteiden vastustamiseen. Barbinin halu ja sukupuoli saattoivat hyvinkin olla kurinpidollisen normalisaation läpitunkemia – tai, Butlerin sanoin, heteroseksuaalisen matriisin järjestämiä – mutta hänen tyttökoulussa kokemansa nautinnot pakenevat normaalin ja epänormaalin käsitteitä.

Lähteet Butler, Judith (1990/1999) Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity. New York: Routledge. Foucault, Michel (1990/1978) The History of Sexuality 1: The Will to Knowledge. Harmondsworth: Penguin Books. Foucault, M (1980) Herculine Barbin: Being the Recently Discovered Memoirs of a 1900th century French Hermaphrodite. New York: Pantheon Books. Hoy, David Couzens (2004) Critical Resistance: From Poststructuralism to Post-Critique. Massachusetts: The MIT Press Macey, David (2019/1995) The Lives of Michel Foucault. New York: Verso Books. McWhorter, Ladelle (1999) Bodies and Pleasures: Foucault and the Politics of Sexual Normalization. Bloomington: Indiana University Press. Repo, Jemima (2014) Herculine Barbin and the omission of biopolitics from Judith Butler’s gender ideology. Feminist Theory, 15(1): 73-88