sPääkirjoitu

Vanhus ja pyörä -juttu

Sisältö

Hallitus puhuu............................................ 2 Pääkirjoitus................................................ 3 Varovasti vanhalla tyylillä.......................... 4 Sirppi-Ankkuri Bielefeldistä...................... 5 Vanhat Velot 10 vuotta............................. 6 Suomalaisia pyörämerkkejä........................ 8 Ratakoneet............................................... 10 Pikajalka testaa....................................... 12 Satularepusta........................................... 13 Itsestään liikkumisen haave..................... 15 Luettua: Claes Johansson......................... 17 Kapularenkaan kitinää........................... 18 Polkupyörämusiikkia............................... 20 Lähdössä Nuoramoisiin........................... 25 Keskustelua.............................................. 25 Ensimmäinen Pyörämestari...................... 26 Pyöriä ja kapineita postitse...................... 30 Eläköön Narsku..................................... 33 Kutsu seminaariin.................................... 33 Maailma ympäri, osa 2............................ 34 Pinnojen välejä......................................... 36 Kerhokuulumisia..................................... 37 Pyöräpajalta............................................ 38 Ulkomaiden Velot.................................. 39 Summaries............................................... 42 Veljekset Veloramassa............................. 43 Pyöräilymuistoja....................................... 46 Vuoden 2004 ajo-ohjelma....................... 47

Syksyllä olin tutun ihmisen - joskaan en ihan läheisen - 90-vuotispäivillä. Olin jo aiemmin saanut kuulla, että hänellä olisi nuoruuden aikainen, 1930-luvun polkupyörä, josta hän mieluusti luopuisi. Itsenäisyyspäivän tienoilla hain pyörän kotiini. Oli kylmää ja pimeää, ja sovimme, että kevään tullessa kuvaan pyörän ja pyöräilijän, teen jutun taakse jääneistä kilometreistä. Pääsiäisen lähetessä sain tiedon vanhuksen kaatum isesta talvella, voimien heikkenemisestä ja lopulta poismenosta. Pääsiäispäivänä oli jäähyväisten aika.

Olin jo ehtinyt miettiä juttua, sille oli otsikkokin: Vanhus ja pyörä. Tiesin, miten sen aloittaisin, millaisiin sanoihin lopettaisin. Tiesin asioista: pyörän ostosta, sota-ajasta, puutteesta, rakentamisesta, puutarhan hoidosta ja sen tuotteiden kuljettamisesta polkupyörällä kymmenien kilometrien matkoja mm. Tampereen torille. Olin jo tullut vaistonneeksi vanhuksen muistikuvien selkeyden ja hänen ilmaisunsa ytimekkyyden. Kääntelin mielessäni sanoja, joita jutun loppuun asettelisin.

Nyt poismenosta huolimatta kirjoitan kuitenkin tarinaa aiheesta. Hieman apeissani mietin, että näinkö piti käydä. On ehkä kolme osapuolta, joiden kannalta asioita voin tarkastella: oma itsekeskeinen itseni, tämän lehden lukija ja vanhuksen ainutkertainen elämä. Omaa itseä on taipumus ajatella ensin.

Päivien kuluessa on noussut esiin terveempiä, itsekriittisiä ajatuksia. Olisinko kyennyt kirjoituksellani antamaan mitään lisäarvoa eletylle elämälle, ajetulle taipaleelle? Toisaalta – olisiko mahdollinen juttuni voinut ottaa siitä mitään poiskaan? Miksi juuri hänestä, tästä ihmisestä, olisi pitänyt kirjoittaa? Onhan keskuudessamme kuitenkin aina riittävästi muistavia ja muistelevia pienen kerholehden toimittajalle.

Jutun, joka nyt muuttui ihan toiseksi, tyyli ja tunnelma on yksi minua askarruttanut asia. Menneen muistelemisessa ja siitä kirjoittamisessa on vaarana, etteivät asiat pysy vain asioina, vaan että niille innostuksissaan rupeaa antamaan arkea arvokkaampi a, kaunisteltuja merkityksiä. Lehden ja harrastuksen hyvää laatuidentiteettiä pönkittäviä mielikuvia voi rakennella tietämättäänkin tai ainakin tiedostamattaan.

Hyvät muut kirjoittajat ja lukijat. Kirjoitusten erilaisuudessa on voimaa. Tähän lehteen onnistui taas tulemaan niin paljon erilaista, aika rosoistakin juttua, ettei hevin synny pelkoa yksisilmäisen, arjen eloa vastaamattoman harrastuksemme julkikuvan rakentamisesta. Vanhus ja pyörä -jutusta muodostui itselleni vaikeampi ja haasteellisempi, lukijalle kai vaikeaselkoisempi kuin syksyllä ajattelin. Sen perusteella, mitä Hiljamummoa tunsin, hän olisi kuitannut tämän lyhykäisesti.

K.Lepo päätoimittaja