1 minute read
Pinnojen välejä
from Pikajalka 33
by Mikko Råberg
koonnuT Risto lehto
Väärä luulo Miksei tuo selvästi ylipainoinen Nieminen harrasta mitään liikuntaa? Pyöräilisi vaikka, niin saattaisivat kilot vähän karista. Hän luulee, etteivät yli satakiloiset saa liikkua kevyen liikenteen väylillä.
Samakohan pyöräilyn kanssa
Kun Sibeliusta haastatellut toimittaja totesi 90-vuotiaalle säveltäjämestarille, että liikunnalla on varmasti ollut merkitystä hänen kunnolleen, päivänsankari vastasi: ”On varmaankin ollut merkitystä. Yhtään turhaa askelta en ole ottanut.”
Kielivaikeuksia Pyöräilyn MM-kisoissa Kööpenhaminassa 1937 sattui seuraava välikohtaus yleisessä kielten sekamelskassa. ”Bon soir!”, sanoi muuan ranskalainen suomalaiselle Lindgrenille istuutuessaan tämän viereen. ”Lindgren”, vastasi suomalainen. Tuli paikalle toinen ranskalainen ja tervehdys uusiutui: ”Bon soir!” Niin myös vastaus: ”Lindgren”. Myöhemmin Lindgren sai kuulla, että bon soir merkitsee hyvää iltaa. Kun hän sitten tapasi toisen ranskalaisen kilpaveikkonsa uudelleen, tervehti hän hymyillen: ”Bon soir!” Ranskalainen vastasi kohteliaasti: ”Lindgren!”
Sastamalan suunnalta Kun kylällä pidettiin häitä, piti paikalla jo 1930-luvullakin olla myös valokuvaaja ikuistamassa tilaisuutta. Sahtia ja pontikkaa oli hyvissä ajoin valmistettu vieraille. Sitä tarjottiin kaikille unohtamatta tietysti valokuvaajaa ja poliisiakaan. Kun valokuvaaja sitten lähti kotimatkalle, ei polkupyörä oikein tahtonut totella ohjastajaa. Luultavasti tie näytti kapeammalta, vai näkyikö ojan pohja yhtä tasaiselta, kun ainakin yhden alan ammattilaisen matka välineineen päättyi vesiojaan. Joku toinen tienkäyttäjä osui paikalle ja vetäessään valokuvaajaa pois ojasta sanoi, että siellä voi tulla kylmä. Liiottelematta autettava vastasi: ”Vilipoonenhan täälä ainakin on.”
Kuivaharjoittelua Näyttelijä Tenho Sauren totesi Iltasanomissa 5.2.1983: ”Nyt me olemme vasta kihloissa ja se on sellaista koeaikaa. Ihan sama, kuin poika saisi joululahjaksi polkupyörän ja vasta kesällä voi sillä ajaa. Mitä nyt vähän kelloa saa odotellessa rimpauttaa.”
Lesken lempi Karvialainen kuvaaja Prellu-Herra kierteli polkien kyliä. Kerran sattui leskiemännän tykö, jonka kanssa Prellu jäi kortteeraamaankin. Kun tuli kylille asiaa, lähti leski Prellun kyytiin yhdellä pyörällä, leski pakkarilla kohti Karviaa. Tuli vastaan pitkä alamäki. Prellu siinä leskelle ettei pyörän jarrut kestä kahden painoa. Siksi sun tarttee kävellä ahde alas. Prellu päästeli mäen pysähtyen vasta kotonaan. Oli jäänyt leskelle kertomatta vaimostaan. (Ylä-Satakunta 50v.nro, 1983)
