Hataria muistoja Loiren

Hataria muistoja Loiren rannoilta Vélo Anjou 2014

peRäkkäiset viikonloput ja Suomesta katsoen sama suunta sekä paikkakuntien vähäinen välimatka vei L’Eroica Britanniasta Vélo Anjouhun. Oli hyvin helppoa ja turvallista palata takaisin oikeanpuoleiseen liikenteeseen, autolla ja pyörällä. Sommen kenttien kautta matka joutui kohti Saumuria. Tuttujen luona viivähdimme Pariisissa, Chartresin katedraali ja Le Mansin automuseo osuivat hyvin matkan varrelle. Linnoja on yllinkyllin, kävimme vanhassa tutussa, parissa uudessa.

Lauantai oli sateinen ja matkamme märin päivä. Pyöräilyinto pyrki miinukselle Saumurissa, kun haimme numeromme ja laukut jotka olivat täynnä hyvää. Sateenvarjomiekkailu yhdistettynä yleiseen ranskalaiseen tai eteläeurooppalaiseen hyvätapaiseen tungeksivaan jonotukseen saa litimärkien villavaatteiden tuoksun ja tunteen lähelle. Teatterin edessä oleva aukio oli täynnä myyntikojuja. Hienoja pyöriä, hyviä viinejä ja muutakin ehdottoman tarpeellista. Pelago oli paikalla taistelemassa tiukoista järkipyörämarkkinoista, lupasimme Nicolle palata paikalle sunnuntaina ajon jälkeen ja niin teimmekin. Rompetori joen rannassa oli jotenkin alavireinen pressujen alla. Siellä oli kuitenkin paljon vanhaa tavaraa, enemmän kuin missään muualla. Ranskalaista toki, isopyöräisiä ja kyläseppien tekemiä yksittäiskappaleita. Hintataso oli mielestäni järkevä.

Leirintäalue Saumurin keskustassa oli jo myyty loppuun aikoja sitten, joten tyydyimme paikkaan joka oli kolmen kilometrin päässä. GPS, kartta ja oma elämänkokemukseni tulkitsi matkan vähän yli kymmeneksi. Täällä oli muitakin polkijoita. Naapurimme oli matkassa Europe 1 oranssimustalla Renaultilla, Tour de France pressiauto vuodelta 1976. Tunsin itseni amatööriksi. Hänen pyöränsä ei ollut ihan vielä valmis huomiseen ajoon, kuten muutaman muunkaan polkijan. Illan hämyssä ja otsalamppujen va-

Ranskassa museoajoneuvot liikkuvat sulassa sovussa. Myös moottoriavusteisia polkupyöriä oli nähtävillä. Etualalla sotainvalidien käyttämä Pavane, jollaisen entisöintiä esiteltiin pari Pikajalkaa takaperin. Loiren rannoille levittäytyi paitsi tuhansia vanhoja polkupyöriä, myös kunnon rompetoritapahtuma.

lossa he jäivät rakentamaan Mercierejään huomiseksi. Sain hyvän oppitunnin Jacques Anguetil -runkojen ylihinnottelusta ja huonoudesta. Italialaisuusmielisyydestäni minua ei syytetty, päinvastoin Gios Torinoni sai kumarat kehut ja alueelta löytyi myös Campagnolo-specialist. Pyöräily on yhteinen kieli.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena. Ajopäivä tästä tulee. Keskustaan saavuttuamme ilmapiiri oli aivan toinen, väkeä oli torin täydeltä. Pyöräilijöitä ja yleisöä oli tuhatmäärin. Rompetorin romut olivat näyttävästi taivasalla. Myyntikojuilla kauppa kävi. Me pyöräilijät kokoonnuimme rantakadulle kuuntelemaan puheita, musiikkia ja puheita. Ranskaksi. Matkaan pääsimme kunhan museoautoletka sai pykälän päälle.

Reitti ja ruoka

Loiren laakso on tasamaata. Kun noustaan ylös jokivarresta on taas sangen tasaista. Helppoa ja mukavaa polkemista. Joukkueajo ei omalla kohdallani toiminut, saatan olla kilpailuhenkinen. Täällä ei ollut mitään väliaika-asemia tai vastaavia leimauspaikkoja, joten kukaan ei tiedä missä ihmiset ovat polkeneet. Liikennejärjestelyt eivät olleet kovinkaan turvalliset, reitti oli merkitty sinnepäin tai tuonnepäin. Tapahtumassa oli iso museoautokaravaani sekä Velosolex-yhteisö. Koko ajan edessä, tiellä tai mukana. Täällä ei kisattu, eikä ajettu tosissaan. Leveät lahkeet ja tuuheat tukat olivat pääasia. Muoti ja tyyli.

Reitti kulki viinikellarien kautta. Ei vieritse, vaan kellareiden läpi. Valoisasta pimeään kalkkiluolaan on hauska syöksyä. Tai polkea linnan kalkkilouheen kautta talliin. Mutkia matkassa, mutta viiniä maalissa. Mystére Des Falunissa piti taluttaa pyörää varsinaisen luolan taidenäyttelyosassa, sillä opas jalkautti minutkin. Sitä ennen olin saanut hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa taukopaikalla. Eväät täällä olivat liikuntatapahtumaan sopivat. Kaikkialla viiniä, pateeta, lihaa ja leikkeleitä, tuoksuvia juustoja ja patonkia. Anjou-Colaa myös.

Bouvet-Ladubayn kellarista minulla ei ollut mitään kiirettä minnekään maaliin mutta suoriuduin kuitenkin Saumuriin. Siellä karnevaali oli parhaimmillaan. Ajopyörän pysäköinnin jälkeen oli mukava kuljeskella aurinkoisella torilla, jossa kaikilla tuntui olevan parempi mieli kuin edellisen päivän sateessa. Pelagon teltalla laitoimme kaksi pientä suomalaista tyttöä hiljaiseksi. Äitinsä mukaan ensi kertaa kuukausiin. Suomen kieli on voimaa. Pelago myy samanlaisia pyöriä kuin naapurit, markkinatilanne on haastava. Muita suomalaisia emme tavanneet.

Syksyllä mainitsin, että tapahtumaa ei enää järjestettäisi. Se oli silloin. Liekö rahankerjuuta oleva katala juoni kun löivät sivut kiinni. Sponsori vaihtui ja se jatkuukin. Vanhat tiedot ovat kuitenkin hävinneet, joten väkimäärää tai muuta tietoa menneisyydestä ei heti löydy. Meitä oli kuitenkin noin 3000.

Velo Anjou: Lyhyet kokemukset

Plussat:

- Perhetapahtuma - Karnevaali - Rompetori, 1800-luvulta asti, karbiidilyhdyt, Corimat, Mercierit, Pösöt, halvat hinnat - Ruoka ja juoma - Epäkilpailullisuus

Miinukset:

- Epäkilpailullisuus - Oma surkea ranskankieleni

Ranskalaiset sopivat osien ja pyörien vaihdosta selkeästi keskenään. Eivät kai siksi myy Ebayssa tai heidän toripistekaupoissaan. Tämä tuli selväksi kun vaihtelivat osia keskenään yötä myöten. Viime vuonna sovittu pätee nyt ja minä arvostan tuollaista rehellistä kaupantekoa. Maailmansodan jälkeen nähdään kello kuusi.

Vuokrapyöriä tuolla on enemmän kuin missään, joten satunnaisen matkailijan kannattaa ilman muuta osallistua ja ottaa ahterin alle Motobecane tai kotoa tuttu Peugeot.

Retrokilpurointini lähtee taas hyvin voimin Vaasan kautta vauhtiin. Nyt voi olla että täältä Keskisuomesta tulee ulkopuolinen polkija, Peugeot on viittä vaille valmis ja lainaan lupasin. Kesäkuussa kuitenkin Retroronde ensi kertaa minulle ja sitten taas Englantiin väärää puolta ajamaan. Velosolex Motobecanen ostin kun halvalla sain. Saako sillä ajaa Vaasassa jos polkee edes kepeästi?