Teksti ja kuvat │Antti Vinha
Hataria muistoja
Loiren rannoilta Vélo Anjou 2014
Peräkkäiset viikonloput ja Suomesta katsoen sama suunta sekä paikkakuntien vähäinen välimatka vei L’Eroica Britanniasta Vélo Anjouhun. Oli hyvin helppoa ja turvallista palata takaisin oikeanpuoleiseen liikenteeseen, autolla ja pyörällä. Sommen kenttien kautta matka joutui kohti Saumuria. Tuttujen luona viivähdimme Pariisissa, Chartresin katedraali ja Le Mansin automuseo osuivat hyvin matkan varrelle. Linnoja on yllinkyllin, kävimme vanhassa tutussa, parissa uudessa. Lauantai oli sateinen ja matkamme märin päivä. Pyöräilyinto pyrki miinukselle Saumurissa, kun haimme numeromme ja laukut jotka olivat täynnä hyvää. Sateenvarjomiekkailu yhdistettynä yleiseen ranskalaiseen tai eteläeurooppalaiseen hyvätapaiseen tungeksivaan jonotukseen saa litimärkien villavaatteiden tuoksun ja tunteen lähelle. Teatterin edessä oleva aukio oli täynnä myyntikojuja. Hienoja pyöriä, hyviä viinejä ja muutakin ehdottoman tarpeellista. Pelago oli paikalla tais23
Pikajalka 33
telemassa tiukoista järkipyörämarkkinoista, lupasimme Nicolle palata paikalle sunnuntaina ajon jälkeen ja niin teimmekin. Rompetori joen rannassa oli jotenkin alavireinen pressujen alla. Siellä oli kuitenkin paljon vanhaa tavaraa, enemmän kuin missään muualla. Ranskalaista toki, isopyöräisiä ja kyläseppien tekemiä yksittäiskappaleita. Hintataso oli mielestäni järkevä. Leirintäalue Saumurin keskustassa oli jo myyty loppuun aikoja sitten, joten tyydyimme paikkaan joka oli kolmen kilometrin päässä. GPS, kartta ja oma elämänkokemukseni tulkitsi matkan vähän yli kymmeneksi. Täällä oli muitakin polkijoita. Naapurimme oli matkassa Europe 1 oranssimustalla Renaultilla, Tour de France pressiauto vuodelta 1976. Tunsin itseni amatööriksi. Hänen pyöränsä ei ollut ihan vielä valmis huomiseen ajoon, kuten muutaman muunkaan polkijan. Illan hämyssä ja otsalamppujen va-
