2
Sisällysluettelo 2
Alakerta: Myös järjestöissä kannattaa panostaa yhdenvertaisuuteen
14
3
Pääkirjoitus: Yhdenvertaisuuden tavoittelu on erityisen tärkeää vaikeina aikoina
15 Pyrkijä vuonna 1960
4
Tavoitteena aito yhdenvertaisuus
18
Harrastustoiminta Suomessa tänään ja tulevaisuudessa
6 Järjestöuutisia
19
Nuori Kulttuuri Roots-ideahaku luo tietä nuorten projekteille
7 Puheenjohtajalta: Uusi ohjaajapesti innostaa ja samalla vähän kauhistuttaa
20
Kerkkoon Nuorisoseurantalo Toivolan korjaukset onnistuivat
8 Nuorisoseurat 2030 -strategia etenee – moninaisuus ehdolla neljänneksi arvoksi
22
Uusi Tempoa Tenaviin -materiaali on ilmestynyt
23
Puuhanurkka: Sun ei tarvii mahtuu tiettyyn muottiin ollakses jotain
9
Erilainen ja ennalta arvaamaton kolmivuotiskausi haastoi uuteen
10 Nuorisoseurasta toiseen: Opiskelu vei Kirsin Etelä-Hämeestä Pohjois- Pohjanmaalle 11
Juha Vidgrén: ”Tylsistyminen on lahja, se nostaa luovuuden esiin”
12
Tanssimania tuo Tanssikiellon lavalle
12
Tanssi, pukuloisto ja temput valtaavat Rovaniemen
13
Paula Kettu aloitti tanssin palvelutuottajana
13
Folklandia-risteily tulee taas tammikuussa
4
6
Alakerta
V
24 Lyhyesti 25 Kansalaisfoorumi: Oppiminen kuuluu kaikille – jatkuvan kehittymisen äärellä 26 Kolumni: Tuovatko nuoret ongelmia vai mahdollisuuksia? 26 H-kilta: Juhlavuoden voittaja on... Tunnusta teatteria! Suomen Harrastajateatteriliiton henkilöjäsenyys uudistui täysin
27 Yhteystiedot
14
13
12
19
16
20
26
Myös järjestöissä kannattaa panostaa yhdenvertaisuuteen leen käsissämme, kaikista muista COVID19-ongelmista toipumisen ohella. Perustuslakimme antaa suojaa yhdenvertaisuuden periaatteelle. Kansalaisyhteiskunnassa ja järjestöissä yhdenvertaisuuden edistäminen on ollut esillä jo pitkään, ja osa järjestöistä on perustettu nimenomaan tämän vuoksi, siis edistämään tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä. Järjestöt ovat siis yhdenvertaisuuden edistäjiä ja vaikuttajia. Mutta niiden pitää olla myös toteuttajia. Yhdenvertaisuuden aito toteutuminen (onko se muuten utopia?) on kuitenkin kiinni sen verran monista eri tekijöistä, että olisi kai lapsellista ajatella, että kyllähän yhdenvertaisuus varmasti ainakin kolmannella sektorilla on jo maalissa. Eipä taida olla. Milloin yhdenvertaisuudessa sitten ollaan riittävän pitkällä? Tälle voisi hahmotella muutamia kriteereitä. Ensin voi-
daan puhua toimintakulttuurista. Sen pitäisi toteuttaa inkluusion ideaa ja vahvistaa kuulumisen tunnetta. Käytännössä se tarkoittaa, että mukana toiminnassa, osallistujana, vapaaehtoisena ja erilaisissa vastuutehtävissä, on paljon erilaisista lähtökohdista ja eri kulttuuritaustoista tulevia, eri-ikäisiä ja eri sukupuolten edustajia. Toiseksi, jos kyse on työntekijöistä, yhdenvertaisuus toteutuu, jos työhön voidaan ottaa pätevä ja sopiva riippumatta esimerkiksi henkilön uskonnosta, etnisestä taustasta tai vaikkapa synnyinmaasta. Kolmanneksi, rasismi ja epäasiallinen kohtelu pitää kitkeä pois, jos sitä esiintyy, ja sitä pitää myös ennaltaehkäistä. Keskeiset toimijat kannattaa kouluttaa tähän varta vasten. Tutkimusten mukaan diversiteettiin ja yhdenvertaisuuteen panostavat yritykset menestyvät. Ne ovat muun muassa kannattavuudessa muita edellä. Niillä on
myös uskollisemmat asiakkaat ja sitoutuneemmat työntekijät. Miksi tämä ei pätisi myös järjestöihin? Vilma Pimenoff
aikka kuinka yrittäisi, ei tätäkään tekstiä voi kirjoittaa ilman, että puhuttaisiin myös koronasta. Maailman mittakaavassa pandemia on nimittäin lisännyt yhteisöjen eristäytymistä ja aiheuttanut muukalaisvastaisuutta. Monet marginaalissa eläneet vähemmistöt ovat yhä enemmän marginaalissa ja taloudellisesti entistä heikommassa asemassa. Vihapuhe ja salaliittoteoriat voivat hyvin, entistä paremmin. Kenties Suomessa tällaiset korona-aikana lisääntyneet kielteiset ilmiöt eivät ole silmiinpistävän yleisiä, mutta toisaalta rasismi tai muu syrjintä pysyy yleensäkin sillä tavalla piilossa, ettemme me enemmistönä elävät sitä pysty tai halua havaita. Silloin tällöin nousee some-kampanjoita, joissa kertomuksia tuodaan esille, mutta pysyvämmät vaikutukset jäävät epävarmoiksi. Tarkoitus ei nyt ole kuitenkaan osoittaa sormella, vaan muistuttaa, että tämäkin ongelma meillä on edel-
16 Teatterikuulumisia Pörsänmäeltä, Kuhmosta ja Reisjärveltä
27
11
10
Juhlakahvit keitettiin yli 100 paikassa noin 5 000 vieraalle
Markus Söderlund Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnanjohtaja
