JÄSE N TA R I NA / JANI TAS K IN EN
MAKKARATEHTAALTA
MÄÄRÄTIETOISESTI
PANKIN JOHTOTEHTÄVIIN Jani Taskinen nimeää omaksi johtajan supervoimaksi sopeutumiskyvyn. Muutosta ei kannata pelätä ja epäonnistumisista pitää päästä nopeasti yli. Näillä opeilla on tultu pitkä matka auktoriteettikammoisesta rentusta nöyräksi itseoppineeksi pankin esimieheksi. TEKSTI JA KUVAT: SANNA-LEENA LINNA
2 2
/
J O H TA JA
J
ohtajuus on paradoksi; pitää olla lempeä, mutta tiukka ja antaa samalla vapauksia!, näin analysoi Jani Taskinen omaa työrooliaan. – Johtajan rooli on palvella työntekijöitä ja asiakkaita. Hyvä johtaja saa muut ympärillään loistamaan. Jani Taskinen on OmaSp:n Akaan konttorin palvelupäällikkö ja Akaan Nuorkauppakamarin valmistautuva puheenjohtaja. Taskinen on toiminut nykyisessä työtehtävässään reilut kaksi vuotta. Hän kokee, että tittelillä ei ole hänelle mitään merkitystä, mutta hän saavutti yhden haaveistaan päästessään nykyiseen asemaansa. Nyt tärkein tavoite on saada Akaan konttori vastaamaan hänen omia visioitaan ja sille asetettuja tavoitteita.
Taskinen kertoo yhdeksi hyvän johtajan ominaisuudeksi kyvyn mokata. Pitää uskaltaa yrittää, jotta voi kehittyä. Mutta onko hän itse koskaan epäonnistunut? – Koko ajan, jatkuvasti. Kun mokaa, niin virheistä opitaan ja sitten mennään eteenpäin. Olen ehkä 148-vuotiaana melkein täydellinen, palvelupäällikkö pohtii. Auktoriteettikammoisesta nuoresta kasvoi nöyrä johtaja Koulu ei maistunut nuorelle Jani Taskiselle. Valkeakosken kasvatti lähti ison rahan toivossa opiskelemaan paperiprosessihoitajaksi. Hän päätyi kuitenkin usean vuoden ajaksi makkaranpakkaajan työhön paikalliselle lihajalostamolle. Lihajalostamon töiden välissä Taskinen vietti vuoden armeijan harmaissa. Armeijassa hänen oli vaikea sopeutua auktoriteetteihin. Tehtävät ilman selkeää
perustelua eivät istuneet hänen luonteeseensa. – Tuohon aikaan olin aika naiivi ja kuvittelin, että kaikki pyörii vain minun ympärilläni, Taskinen muistelee. Urheilu on aina ollut tärkeä osa Taskisen elämää, ja seuraava työpaikkakin löytyi urheiluliikkeestä. Siellä Jani sai lisää vastuuta ja pääsi mukaan rakentamaan yrityksen toista liikettä. Kuitenkaan pelkkä mukava työ ei motivoinut Taskista paria vuotta pidempään. Vaikka opinnot oli suoritettu ilman suuria panostuksia, haaveili nuori mies pukuherrojen töistä. Siinäkin mielikuvassa haisi raha, kuten aiemmin paperiteollisuudessa. Taskinen haki töihin vakuutusmyyjäksi. Hän kävi ennen haastattelua hakemassa Dressmannilta suorat housut ja slipoverin. Paikka aukesi ja kymmenen vuoden ura vakuutusyhtiöiden erilaisissa tehtävissä oli edessä.
