Nuorten Luonto 1/2015 by Nuorten Luonto

1/2015

Urbaani luonto

Kevätseuranta alkaa! s. 5 Lähimetsät haltuun – LuontoLiiton kärkikampanja 2015 s. 6 Bloggari Elina Innasen kotona syödään jäähtynyttä ruokaa s. 12

Pääkirjoitus emilia raunio Numero 1/2015, 72. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Taija Rinne taija.rinne@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Kirsi Eskelinen, Malva Green, Hanna Heikkilä, Nelli Heinimo, Miia Kontinen, Ville Laitinen, Jesse Matilainen, Päivi Mattila, Laura Mitrunen, Varpu Pärssinen, Säde Rinne, Aino Saarenmaa, Teemu Saloriutta, Antti Salovaara, Hanna Savisaari, Nana Sjöblom, Otto Snellman, Iris Tanttu, Tuuli Turtola, Tomi Tähti, Sofia Virtanen, Miia Vistilä Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Hanna Heikkilä Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 / fax 09 6844 4222 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

li puolet meistä maailman ihmisistä asuu kaupungeissa, ja mielemme voi halajata asuttamattomille seuduille villin luonnon helmaan. Mutta lähteminen ei aina ole välttämätöntä, sillä luonto on lähellä kaupungissakin. Sydäntalven aamuna pakkaan eväsleivät, teetermoksen ja kiikarit reppuun ja suuntaan retkelle Seurasaareen. Lumi kirskuu suksien alla ja kauan odotettu aurinko häikäisee kasvojani. Matka ei ole pitkä, mutta sen aikana kohtaan tusinan verran pilkkijöitä ja pulkkailijoita. Myöhemmin keväällä teen retken samaan paikkaan, mutta fillarilla rantatietä pitkin. Pajunkissat kutittelevat poskiani kapealla polulla. Hymyssä suin saavun vihertävään kaupunkikeitaaseen ja tervehdin kevätmuuttajia ja nupuillaan olevia sinivuokkoja. Kesällä kaupunki kirjaimellisesti vihertyy. Päivisin puistot ovat täynnä ihmisiä ja rannoilla käy vilske, ja kun yö saapuu, kaupunkilainen voi nauttia ikkunat auki punarinnan ja peipon konserteista.

Osallistu Kevätseurantaan! Ohjeet ja lomake on lehden keskiaukeamalla. Katso myös www.kevatseuranta.fi!

| nuorten luonto 1/2015

Syksyn ruska tuo taasen pimeneviin iltoihin piristystä ja kaupunkiluonnon yksi värikkäimmistä ilonaiheista on jokasyksyinen lehtikasoihin piiloutumisleikki. Urbaani luonto on yllättävän monimuotoinen, kuten lehtemme Luontopolulla-juttu kertoo. Luonto auttaa kaupunkilaista ymmärtämään ajankulkua ja sesonkien vaihtumista. Se tuo väriä elämään, sykettä arkeen ja virtaa stressaantuneen puurtajan mieleen. Monesti olen kiittänyt lähiluontoa kävelyretkistä, kun työ- ja opiskelukiireet ovat vieneet hetkellisesti voimat. Pienikin tuokio luonnossa vähentää stressitasoamme, rauhoittaa ja piristää mieltä. Metsän ja luonnon vaikutuksesta hyvinvointiimme voit lukea Metsästä hyvinvointia -jutustamme. Kaupungissakin voi seurata kevään saapumista hiirenkorvien kasvun, lintujen kevätmuuton ja päivän pitenemisen myötä. Vuoden ensimmäisessä numerossa esittelemme luonnollisesti vuoden 2014 Kevätseurannan tuloksia. Samalla starttaa vuoden 2015 Kevätseuranta, jonka teema on tänä vuonna urbaani kevät. Tarkkaile sinäkin ympäristön tapahtumia ja ilmoita meille havainnoistasi. Lehdestä saat myös vinkit lintujen kevätmuuton seurantaan tai ohjeet pöllöretkeä varten. Testaa helpot ja maistuvat retkireseptit uudelta Kiikarit ja korput -palstaltamme, pakkaa eväät reppuun ja hyppää mukaan ihastelemaan urbaanin luonnon ilottelua. Lähden innolla mukaan matkaan kanssasi, kun tuuraan päätoimittaja Maria Rautiota vuoden 2015. *

1/2015 Teema: Urbaani luonto

Lähimetsämanifesti

Sisällys 2 4 6 8 8 9 10 11 12 14 18 20 22 24 27 28

32 33

35 36 38

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Lähimetsät haltuun: Lähimetsämanifesti Kolumni: Kaupungeissakin on elämää Kulutus.fi: Ekoilija, älä huijaa itseäsi Tuunausnurkka: Purkkapusseista penaali tai meikkipussi Omituiset otukset: Mustajalkakissa Luonnossa tapahtuu: Pöllöt Bloggarin kotona syödään jäähtynyttä ruokaa Kevätseuranta 2014: Kevään kuoro aloitti konserttinsa kiireellä Piiri pieni pyörii: Kessun uusi kuosi Luontopolulla: Luontoretkellä suurkaupungissa Kiikarit ja korput: Kevättä rinnassa Urbaanin ympäristön jäätävimmät lajit Ajankohtainen Pihka-tehtävä: Lintujen kevätmuuton seuraaminen Ilmastokirjoituskilpailun voittajatyöt: Tulvia vai toivoa; Voi kunpa he olisivat tienneet Metsästä hyvinvointia Arviot: Metsämieli; Suuri karttakirja; Maailma täynnä meitä; Vegaanin keittiössä Luonto-Liiton talvipäivät 2015 Saaristomerellä Tapahtumat ja yhteystiedot Sarjakuvat

Elina Innanen kirjoitti odotetun vegaaniruokakirjan

Luontoretkellä suurkaupungissa

Nuorten Luonnolla uudet nettisivut! Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin: taija.rinne@luontoliitto.fi.

Uusilla sivuilla julkaistaan mielenkiintoisia uutisia ja muita kirjoituksia viikottain, käy tutustumassa: www.nuortenluonto.fi Seuraa meitä myös somessa: www.facebook.com/nuortenluonto www.twitter.com/nuortenluonto www.instagram.com/luontoliitto

nuorten luonto 1/2015 |

Luonto-Liitossa nyt

teksti: taija rinne • kuva: hanna heikkilä

Uskalla TEHDÄ!

| nuorten luonto 1/2015

Luonto-Liiton uusi puheenjohtaja Varpu Määttänen, 29, kannustaa ryhtymään toimeen itselle tärkeiden asioiden puolesta. uonto-Liitto tuli osaksi Varpun elämää yhdeksänvuotiaana. – Siskoni löysi Luonto-Liiton kesäleirillä myyrän kallon, jonka hän toi kotiin. Halusin itsekin löytää kallon, joten leirille oli päästävä. Kalloa ei koskaan löytynyt, mutta Luonto-Liitto vei mennessään. Useiden leiriläisenä vietettyjen vuosien jälkeen Varpu ryhtyi ohjaajaksi. Leireillä onkin Varpulle erityinen merkitys. – Hienoimpia muistojani on se, kun leireillä pelattiin roolipelejä. Oli niin siistiä heittää noppaa nuotion valossa ja pelata metsän keskellä. Luonto on Varpulle myös rauhoittumisen paikka, josta saa voimaa, energiaa, hiljaisuutta ja ideoita. – Kun on ihmisten kanssa tekemisissä jatkuvasti, kaipaa välillä hiljaisuutta. Luonnolla on minulle myös esteettinen merkitys. Teen silloin tällöin kuvitustöitä, joihin saan valtavasti ideoita luonnosta. Varpu pitää myös sarjakuvista ja fantasiakirjallisuudesta. Lempikirjailijakseen hän mainitsee J. R. R. Tolkienin, jonka kirjat ovat koskettaneet erityisesti siksi, että kirjoissa esiintyvät entit ovat vihaisia luonnon pilaamisesta. – Lisäksi on hienoa, että päähenkilö on kuin kuka tahansa kansalaisaktivisti, joka vain päättää ryhtyä toimeen. Varpun mielestä onkin tärkeää, että ihmiset uskaltavat tehdä asioita, joita pitävät merkityksellisinä. – Ole rohkea. Ajattele, että minä pystyn ja osaan. Ei ole noloa toimia sellaisten asioiden puolesta, jotka ovat itselle tärkeitä. Varpun vinkki: Tule tutustumaan Luonto-Liittoon ja luontoliittolaisiin nuoriin talvipäiville! Luonto-Liiton talvipäivät järjestetään tänä vuonna Saaristomerellä, jossa samanhenkiset nuoret kokoontuvat viettämään aikaa yhdessä ja parantamaan maailmaa. Tapahtuma on ilmainen, ja osallistujien matkakulut korvataan. * > Luonto-Liiton talvipäivät 20.–22.3. Lisätietoa sivulla 35 ja takannessa!

teksti: malva green

Ilmastoaiheisen kirjoituskilpailun voittajat on julkistettu

uonto-Liiton ja Ilmastovanhempien kirjoituskilpailun teksteissä nousi esiin nuorten huoli ilmastonmuutoksesta ja suru talvesta, joka ehkä menetetään. Kilpailun tuomareina toimivat teatterintekijä ja kirjailija Laura Gustafsson, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka ja ilmastotutkija sekä lastenkirjailija Mikko Lensu. – Kirjoituksissa käsitellyistä aiheista suosituimpia olivat vuodenajat ja tulevaisuusvisiot. Myös huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista nousi esiin monessa tekstissä, kertoo Suvi Vikström Luonto-Liitosta. Monet kirjoittajat toivat esiin yksittäisten ihmisten ”pienet teot”, mutta harvempi nuori kirjoitti yhteiskunnan rakenteiden muuttamisen tärkeydestä.

– Kirjoituskilpailun teksteissä oli omaksuttu tiettyjä usein toistettuja ennusteita. Aihe oli hyvin vaikea, toisaalta melko laaja, toisaalta erittäin rajattu. Itse en todellakaan osaisi kirjoittaa ilmastonmuutoksesta, Laura Gustafsson sanoo. Kilpailussa oli kaksi sarjaa, 12–14-vuotiaiden sarja sekä 15–17-vuotiaiden sarja. Kummassakin sarjassa valittiin yksi voittaja, ja kunniamaininta myönnettiin yhteensä viidelle nuorelle. Kilpailun nuorempien sarjan voitti Viivi Westman kirjoituksellaan Tulvia vai toivoa? Vanhempien sarjan voitti Anniina Tarvainen, joka käsitteli kirjoituksessaan aihetta Voi kunpa he olisivat tienneet. Kilpailussa kunniamaininnan saivat Ella Maijala, Sanja Tuovila, Essi Lujanen, Jenina Rautavuori ja Mariam Jalomie.

13–14-vuotias

luontoliittolainen!

Vaihdamme vuosittain yli 13-vuotiaille jäsenillemme lastenlehti Siepon tilalle Nuorten Luonto -lehden. Jos kuitenkin haluat jatkaa Siepon lukijana, ilmoita siitä osoitteeseen toimisto@luontoliitto.fi. Liitä ilmoitukseen mukaan koko nimesi ja osoitteesi. Voit myös soittaa numeroon (09) 68 444 223.

> Voittajakirjoitukset sivuilla 28–31.

Tule mukaan Kevätseurantaan

teksti ja kuva: antti salovaara

evät ei piilottele ihmisten ulottumattomissa, vaan saapuu yhtä lailla mökkijärven rantaan kuin kauppakeskuksen parkkipaikallekin. Hyviä havaintoja voi tehdä melkein missä tahansa, eivätkä kaikki kevään merkitkään ole ihmistoiminnasta riippumattomia. Tämän vuoden Kevätseurannan teemana on urbaani kevät. Joka vuosi toistuvien vakiolajien lisäksi seuraamme viittä rakennetusta ympäristöstä löytyvää teemalajia, ja kutsumme kaikki suomalaiset mukaan havainnoimaan. Tällä kertaa laulujoutsen ja lakaisukone mahtuvat kiltisti samalle lomakkeelle. Vaikka mukana on leikkimielisempiäkin lajeja, haluamme myös kiinnittää huomioita siihen, miten ihminen ja muu luonto yhteisen alueensa jakavat. Pienikin lähimetsä voi olla lukemattomien eliölajien koti. Vaatimattoman suon tai joutomaaksi mielletyn niityn kohtalo koskettaa huomattavasti useampaa kuin kaavoittaja aina ymmärtääkään. > Kevätseuranta-lomake löytyy tämän lehden keskiaukeamalta, ja lisälomakkeita voi tarvittaessa kysellä toimistolta. nuorten luonto 1/2015 |

Lähimetsät haltuun!

Lähimetsämanifesti Lähimetsät ovat meidän virkistäytymisen, liikkumisen ja hiljaa olemisen paikkojamme. Emme suostu luovuttamaan niitä hakkuille tai rakentamiselle. teksti: hanna savisaari • kuva: teemu saloriutta

alta lähimetsiä koskevista päätöksistä on annettava niille, joita ne koskevat. Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun! -kampanja vaatii aidosti avointa ja osallistavaa päätöksentekoa lähimetsiä koskeviin kysymyksiin. Lähimetsien itseisarvo luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen elämän säi-

| nuorten luonto 1/2015

lyttäjinä on tunnustettava. Lähimetsiä ei saa kaventaa ja pilkkoa. Niitä ei tule kohdella hyödyntämättömänä tonttimaana tai raaka-ainevarastona rakentamisen ja näköalattoman tehometsätalouden nimissä. Lähimetsät ovat lähellä taajamia sijaitsevia, helposti saavutettavissa olevia metsäalueita. Niillä on merkitystä paitsi seudun asukkaiden virkistäytymisen

paikkoina myös metsälajien elinympäristöinä. Asutuksen puristuksessa pienetkin metsät ovat tärkeitä ulkoilualueita ja vihreitä väyliä suurempien metsäalueiden välillä. Luonnossa liikkuminen tekee ihmisille hyvää. Jo kymmenen minuuttia metsässä alentaa verenpainetta ja vähentää negatiivisia tunteita. Sosi-

Lähimetsät haltuun! on Luonto-Liiton valtakunnallinen kampanja, jon-

ka tavoitteena on lisätä tietoisuutta metsien ekologisesta ja kulttuurisesta merkityksestä, herättää keskustelua suomalaisten metsien tilasta ja metsäluontoon kohdistuvista uhista sekä edistää lähimetsien, kuten kuntien omistamien metsien, suojelua. Kampanja näkyy vuoden mittaan eri puolilla maata lukuisina eri tapahtumina, joiden toteuttamisesta vastaavat Luonto-Liiton piiritoimijat ja toimintaryhmäläiset. Kampanja käynnistyy suomalaisen kulttuurin päivänä lauantaina 28.2. Kampanjan suojelijoina toimivat kirjailija Anni Kytömäki ja juontaja, toimittaja Mikko “Peltsi” Peltola. Tiedot kampanjan tapahtumista julkaistaan Lähimetsät haltuun! -kampanjan nettisivuilla www.lahimetsat.fi, Facebookissa ja Twitterissä. Tule mukaan vaikuttamaan siihen, mitä omissa lähimetsissäsi tapahtuu.

#lähimetsät

aalinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus vaatii, että metsää on oltava kaikkien ulottuvilla, ja se on saavutettavissa ilman omaa autoa. Metsät sitovat hiiltä, joten ne ovat tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Lisäksi ne puhdistavat ilmaa, toimivat meluesteinä ja suojavyöhykkeinä sekä sitovat sadevesiä. Puolet Suomen uhanalaisista eliölajeista tarvit-

see metsää, ja niiden ahdingon syynä on metsätalous. Vain noin kolmannes kuntien omistamista metsistä on kaavassa merkitty ulkoilu- ja virkistysalueiksi, eivätkä niistäkään kaikki ole turvassa rajuilta maiseman muutoksilta. Kasvavissa kaupungeissa lähimetsiä uhkaa eniten rakentaminen. Kun kaavoittaja hakee vapaita maa-alueita kaupungin

mailta, houkutus nakertaa lähimetsien laitoja on suuri. Pienemmissä kunnissa päättäjiä vaivaa vanhakantainen talousmetsäajattelu. Kauempana taajamista sijaitsevia metsiä hoidetaan usein kuin talousmetsää, vaikka ne olisi kaavassa merkitty virkistysalueiksi. Käytännössä viheralueiden pienipiirteinen metsätalous aiheuttaa kunnalle usein enemmän menoja kuin tuloja. Esimerkkejä uhanalaisista lähimetsistä löytyy lähes kaikista kaupungeista. Virkistysmetsää on suunniteltu tuhansien ihmisten asuinalueeksi esimerkiksi Helsingin Meri-Rastilassa ja Vartiosaaressa asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Oulun kaupungin omistama Sanginjoen ulkoilumetsä ei ole turvassa hakkuilta, vaikka paikalliset ovat vaatineet sen suojelua vuosien ajan. Suojassa eivät ole myöskään esimerkiksi Tampereen Kauppi-Niihama, Kuopion Puijo, Jyväskylän Kortepohja tai Vaasan Mustikkamaa. Useimmiten samalla alueella on mahdollista turvata sekä virkistys- että luontoarvot. Silloin metsää ei hoideta puuntuoton nimissä. Hallitun hoitamattomuuden periaate toimisikin hyvin lähimetsissä. Ulkoilureittejä on hyvä rakentaa ja ylläpitää harkitusti niin, että metsä tulisi kaikkien ulottuville. Reittien varrelta on mahdollista kaataa yksittäisiä ja vaarallisina pidettyjä puita, kunhan ne jätetään metsään maalahopuiksi. Luonnoltaan arvokkaimmat alueet jätetään kokonaan koskemattomiksi ja kulkureittejä ohjataan rajatuille alueille kulumisen välttämiseksi. Lähimetsien rahassa mittaamattomat arvot on tunnustettava suunnittelussa. Metsiä on suojeltava marjastajille, sienestäjille, ulkoilijoille, seikkailijoille, rauhoittujille ja niille lukemattomille eliölajeille ja elinympäristöille, joista elävä metsä muodostuu. Lähimetsät ovat arvokkaimpia sellaisenaan, metsinä. * nuorten luonto 1/2015 |

Kulutus.fi:

Ekoilija, älä huijaa itseäsi! teksti: nelli heinimo

Y Kolumni:

Kaupungeissakin on elämää teksti: otto snellman • kuvitus: eero astala

hmisten toimet maapallolla saavat monet ekosysteemit ja niiden eliölajit elämään tuomiopäivän partaalla, jolta yhä useampi suistuu tuhoon. Tämä on toimia huutava totuus. Kuitenkin ihminen on levittäytyessään myös usein luonut ympäristöjä, joissa monet muutkin lajit menestyvät. Aikanaan puhtaasti ihmisen tarpeista syntyneet niityt, hakamaat ja laitumet ovat nyt suojeltuja perinneympäristöjä. Nykyajan ihmisasutuksen kummallisuuksiin sopeutuneet lajit ovat ihailtavia. Jopa modernit kaupungit kuhisevat mitä erilaisempia otuksia huuhkajasta piharatamoon, joihin asfalttisyöpä ei tunnu tehoavan. Usein näistä lajeista kylläkin kuulee nimityksiä ”rikkakasvi” tai ”riesa”. Kaupungeissa ihmiset ja muut eliöt elävät rinnan kirjavassa ja nopeasti muuttuvassa mosaiikissa. Kaupunkilaisen keväthavaintoihin saattavat kuulua kaivoihin solisevat tienvarsipurot, pientareilta esiin puskevat leskenlehdet, pölypilvi perässään huristelevat kadunlakaisijat ja pikaruuan perään kiljuvat lokit. Vastoin monen arjen ankeita kuvitelmia, kaupunkiluonto on usein yllättävän

| nuorten luonto 1/2015

monimuotoinen. Tämä johtuu monenlaisista erikoisuuksista, jotka luovat suuret määrät erilaisia ekologisia lokeroita. Kaupunkien pientareilla ja joutomailla kukoistavat monenmoiset kasvilajit. Rakennukset tarjoavat suojaa ja pesimätilaa linnuille sekä nisäkkäille. Kaupunkien runsaista ravinteista pitävät huolen muiden muassa ulostavat lemmikit, puistojen ja pihojen lannoittajat ja kesken hamppariannoksen täyteen tullut roskaaja. Vaikka elämä on sitkeää ja sopeutuvaa, ei kaupungeissakaan ole samantekevää, miten kuuluisi rakentaa. Tilanpuute ajaa usein monimuotoisuuden kannalta huonoihin ratkaisuihin, ja fossiilisilla polttoaineilla sykkivien kaupunkien saasteet uhkaavat koko eliökuntaa. Toisin kuin niittoaikoina, nyt olemme jossain määrin tietoisia ratkaisujemme vaikutuksista. Ehkä ensi vuosisadan perinneympäristöt eivät synny vahingossa. * > Kirjoittaja suorittaa siviilipalvelusta Luonto-Liiton keskustoimistossa ja ihailee asfaltin raosta ponnistavia kasvisissejä.

li 4 000 suomalaista on liittynyt Facebookissa haasteeseen pidättäytyä vuoden ajan uusien vaatteiden ostamisesta. Se on helppo ympäristöteko, jos kaapit jo valmiiksi pursuavat vaatteita. Ehkä tempaus innostaa ulottamaan ekoajattelua muillekin elämän osa-alueille. Harmillisen moni kuitenkin ajattelee, että yhden ekoteon tehtyään voi vastapainoksi vaikkapa matkustaa lentokoneella hyvällä omallatunnolla. Ympäristö ei kiitä, jos käytät ostolakossa säästyneet rahat lentomatkailuun, sillä shoppailun ympäristöhaitat eivät ole lähelläkään lentämisen aiheuttamia haittoja. Kukaan ei voi olla täydellinen ympäristön huomioimisessa, eikä siihen tarvitse pyrkiäkään. Ei silti kannata uskotella itselleen, että ekotekoja tekemällä voisi ”ansaita” ympäristöä vahingoittavia paheita – se on itsensä huijaamista. Itseään voi palkita mieluummin vaikkapa kasvisaterialla fiinissä ravintolassa. * > Lue tuoreimmat kulutuskriittiset pohdinnat osoitteesta Kulutus.fi!

Tuunausnurkka teksti ja kuvat: säde rinne

Purkkapusseista penaali tai meikkipussi 1

Leikkaa purkkapusseista niiden kovat sulkijakohdat pois. Leikkaa puuvillakankaasta reilun kokoinen suorakulmio, johon mahdut asettelemaan kaikki purkkapussisi rinnakkain.

Ompele purkkapussit kiinni kankaaseen hieman limittäin, niin että pussien reunat ovat noin 1 cm päällekkäin. Voit teipata tai käyttää vahvoja nuppineuloja pussien paikallaan pitämiseen. Ompele ensin vaakasuorat linjat ja sen jälkeen pystysuorat linjat.

Vinkki: Älä peruuta ommellessasi aloitustai lopetuskohdissa, vaan jätä langanpätkät pitkiksi. Näin vältyt purkkapussien turhalta rei’ittämiseltä. Lopussa voit päätellä pätkät sitomalla aina kaksi langanpäätä yhteen.

Tarvitset: • • • •

tyhjiä purkkapuseja (ohjeessa käytetty 6 kpl) joustamatonta puuvillakangasta, jonka kuvioilla voit piristää pussin sisäpintaa (vinkki: vanhan kauluspaidan takakappale on hyvää materiaalia) sopivan pituisen vetoketjun teippiä tai vahvoja nuppineuloja.

Nyt sinulla on purkkapussikangas, jonka toinen puoli on valitsemaasi kuviollista puuvillakangasta ja toinen purkkapussipintaa. Leikkaa ylimääräiset reunat kankaasta vetoketjun pituuden mukaan.

Ompele vetoketju. Aseta ketju nurin päin kankaan toiseen reunaan ja muista jättää noin 1 cm saumavara. Pidä ketju paikoillaan joko teipin tai vahvojen nuppineulojen avulla.

Käännä purkkapussipinta sisäänpäin ja ompele vetoketjun toinen puoli samalla tavalla kuin edellinen.

Aseta vetoketju keskelle ja ompele pussin päädyt umpeen. Muista jättää vetoketju auki, jotta pussin kääntäminen onnistuu myöhemmin.

Laita sormesi pussin sisälle ja painele pussin kulmat auki. Ompele suoraommel jokaiseen kulmaan noin 2 cm päähän kulman kärjestä. Näin pussi saa sen laatikkomaisen muodon, eikä ole enää lituska.

Käännä pussi varovasti oikein päin. Nyt sinulla on persoonallinen ja hauska pussukka vaikkapa meikeille tai kynille! * nuorten luonto 1/2015 |

Omituiset otukset:

Mustajalkakissa

teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

ustajalkakissa (Felis nigripes) on pienin afrikkalaisista kissaeläimistä ja samalla yksi maailman pienimmistä kissalajeista. Mustajalkakissa painaa 1,3–2,5 kiloa, eli se on kooltaan noin puolet kesykissaa pienempi. Väriltään punertavanruskea, leopardimaisen täplikäs ja lyhythäntäinen kissa on saanut nimensä jalkojensa mustista kuvioista. Muista kissoista poiketen mustajalkakissat ovat varsin huonoja kiipeilijöitä.

| nuorten luonto 1/2015

Mustajalkakissoja esiintyy yksinomaan Afrikassa, jossa se elää Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Botswanassa ja Zimbabwessa. Sen luontaisia elinympäristöjä ovat savannit, ruohostomaat ja puoliaavikot. Mustajalkakissat ovat arkoja yksineläjiä, jotka viettävät päivisin piilottelevaa elämää. Pienen kokonsa, hyvän suojavärinsä ja yöllisen elämäntapansa vuoksi ihminen kohtaa niitä luonnossa vain hyvin harvoin. Häirittynä mustajalkakissa puolustautuu pienestä koostaan huolimatta raivokkaasti. Kansantarinoiden mukaan mustajalkakissa on äärimmäisen rohkea eläin, joka käy vaikka kirahvin kimppuun!

Mustajalkakissat saalistavat ravinnokseen jyrsijöitä, lintuja, hyönteisiä ja matelijoita. Pienen kokonsa vuoksi ne suosivat pieniä saaliseläimiä. Mustajalkakissan ei välttämättä tarvitse juoda lainkaan vettä, sillä se saa kaiken tarvitsemansa veden ravintonsa mukana. Yöllinen saalistaja voi taivaltaa metsästysreissuillaan jopa 20 kilometriä yhden yön aikana. Mustajalkakissa luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Lajin säilymistä luonnossa uhkaavat sekä sopivien elinympäristöjen että saaliseläinten väheneminen. *

Luonnossa tapahtuu:

PÖLLÖT teksti: sofia virtanen kuvitus: laura mitrunen

evättalvi on parasta aikaa kuulla pöllöjen huhuilu. Niiden soidinääniä voi kuulla Suomessa parhaiten lajista ja paikasta riippuen tammikuun lopulta maaliskuun lopulle. Aktiivisin soidin ajoittuu maaliskuulle. Koiraat etsivät itselleen reviirin ja houkuttelevat naaraita huhuilullaan. Suomessa pesii kymmenen pöllölajia, joista suurin on huuhkaja ja pienin varpuspöllö. Myyrät, päästäiset ja muut pikku nisäkkäät ovat kaikkien Suomen pöllö lajien perusravintoa, ja siksi niiden kantojen koot seurailevat myyräkantojen kokoa. Jotkut pöllölajit syövät mieluusti myös esimerkiksi pikkulintuja, sammakoita ja suuria selkärangattomia,

toiset ovat krantumpia. Myyräkannat ovat voimistuneet parin vuoden ajan. Jos säät ovat myyrille suotuisat, syksyllä 2015 saatamme kokea myyräkannan huipun. Juuri tänä keväänä pöllöillä on todennäköisesti joka tapauksessa hyvin ruokaa ja niiden pitäisi huhuilla aktiivisesti. Huonoina myyrävuosina jotkut pöllöt pitävät taukoa pesinnässä ja huhuilu jää vähemälle. Pöllöjä kuulee parhaiten kahdeksan jälkeen illalla ja ennen

puoltayötä, ja sitten taas aamuyöllä pari tuntia ennen auringonnousua. Metsän ja avoimen maaston reuna tyynellä säällä on otollinen paikka kuulla pöllöjä. Kovin kovilla pakkasilla ne eivät aktivoidu. Riittävän lämpimät ulkoiluvaatteet kuuluvat hyvään pöllöretkeen, sillä huhuilun kuullakseen pitää toisinaan odottaa muutamia minuutteja hiljaa paikoillaan. * nuorten luonto 1/2015 |

Bloggarin kotona syödään jäähtynyttä ruokaa teksti: päivi mattila kuvat: hanna heikkilä

| nuorten luonto 1/2015

Elina Innasen ruokablogi- harrastus teki hänestä vegaanikeittokirjailijan ja kasvisruokatuutorin.

– Vielä keväälläkin joutuu välillä pyöräilemään hiki hatussa töistä kotiin, jotta ehtii kuvata.

Tuttujen reseptien hienosäätö

Elina Innasella menee viikossa helposti yhden työpäivän verran aikaa bloggausharrastukseen.

hocochili-blogia pitävä Elina Innanen on huomannut selvästi, että vegaaniruoka kiinnostaa nyt monia. – Asiasta on hävinnyt mystisyys, ja kauppojen vegaanisten erikoistuotteiden tarjonta on kasvanut valtavasti. Numerot puhuvat puolestaan. Viime joulukuussa Innasen vegaanista ruokablogia kävi lukemassa 50 000 suomalaista. Innasen mukaan blogin suosio ei juuri vaikuta sen sisältöön. Harrastaja tekee vapaasti oman linjansa mukaisia reseptejä, vaikka saattaakin kokata makaronilaatikkoa, kun sitä häneltä kovasti toivotaan. Juhlasesongeista Innanen myöntää ottavansa pieniä paineita. - On keksittävä jouluksi ja pääsiäiseksi erikoisreseptejä, vaikka ne eivät ole itselleni tärkeitä.

Ruokabloggaus on kärsivällisten laji Innaselta ilmestyi viime syksynä keittokirja Vegaanin keittiössä, joka on jo hänen toinen teoksensa. Innanen katsoo, että kirjankustantajat ovat kiinnostuneet hänestä blogin ansiosta. Osa kirjojen resepteistä on nähnyt päivänvalon ensin blogissa. Netistä keittokirjan erottaa Innasen mukaan reseptien huolellisempi testaus ja se, että nopea vuorovaikutus puuttuu. Blogissa resepteistä tulee palautetta jo tunnin kuluttua niiden postaamisesta. – Uusi kirja lähti liikkeelle lukijoilta, jotka pyysivät edullisia arkiruokareseptejä. Pidin myös toissa syksynä kuukauden säästökuurin, jolloin kirjoitin ruokamenoja ylös ja mietin omaa rahankäyttöä. Sen jälkeen kirja valmistui vuodessa.

Innanen harmittelee, että esimerkiksi härkäpapurouhe on kalliimpaa kuin soijarouhe.

Innanen ryhtyi vegaaniksi eläinoikeussyistä 14 vuotta sitten yläasteikäisenä. Sitä ennen hän oli ollut jonkinlainen kasvissyöjä pari vuotta, ja loput eläinkunnan tuotteet jäivät Innasen perehdyttyä eläinten tuotanto-oloihin enemmän. Nykyisin Innanen kertoo olevansa vegaani myös ympäristön ja terveellisyyden takia. Bloggari ottaa ruuanlaitossaan huomioon kasvisten sesongit ja pyrkii ostamaan kotimaista, jos rahatilanne sallii. Innanen harmittelee, että esimerkiksi härkäpapurouhe on kalliimpaa kuin soijarouhe. – Kotimaiseen maidon tai naudanlihan tuotantoon verrattuna kasvistuotteiden kuljetus ulkomailta ei aiheuta kovin suuria kasvihuonekaasupäästöjä. Uskon kyllä, että kotimaistenkin valmisteiden hinta laskee, kun kasviproteiinien kysyntä kasvaa. Chocochili-blogi ei tuputa tekijänsä aatetta. Sisällön vegaanisuutta julistaa lähinnä blogin alaotsikko. – Oikeutta Eläimille -henkistä tiedonjakoakin tarvitaan ehdottomasti, mutta se ei ole minun tyylini. Innanen on mielellään avuksi vegaaniruokailua edistävissä hankkeissa. Hän on antanut esimerkiksi Vegaaniliiton hyödyntää ruokabloginsa otoksia. Lisäksi Innanen oli mukana Vegaanihaaste 2015 -kampanjassa. Bloggari toimi tukihenkilönä kymmenelle osallistujalle, jotka halusivat tutustua vegaaniruokaan kuukauden ajan. Helpoiten uusien raaka-aineiden opettelu onnistuu Innasen mielestä kokkaamalla tuttuja suosikkiruokia vegaaniversioina. – Esimerkiksi fajitakset ja tortillat on helppo tehdä vegaanisesti soijarouhe- tai paputäytteellä. Leivän päälle voi laittaa vaikka vegaanista majoneesia, savutofua ja avokadoa. Vegaanihaaste 2015 -kampanja pyöri varsinaisesti tammikuussa, mutta haasteen voi Innasen mukaan ottaa vastaan koska vain. Tuutorit ja kaikki materiaali ovat myöhemminkin käytettävissä. *

Chocochili-blogi alkoi ilmestyä kuusi vuotta sitten. Innanen vakuuttaa, että uutta kokeiltavaa löytyy loputtomasti. – Viime aikoina olen inspiroitunut Lähi-idän keittiöstä ja pääsemässä eroon merileväkammosta. Aiemmin käsiteltyjä ruokalajejakin voi laittaa blogiin toisina variaatioina, esimerkiksi tehdä focaccia-leipää eri jauhoilla ja täytteillä. Innasen mukaan vaikea osa harrastusta on ollut oppia tekemään ruokaa kynä kädessä. Koska resepti on tarkoitettu jaettavaksi, mausteet pitää laittaa tarkasti mittalusikalla. Harrastus on tuonut tullessaan myös uuden arvojärjestyksen. Kun ruoka valmistuu, ensin tulee sen valokuvaus. – Usein meillä syödään kylmää ruokaa. Miehenikin on tottunut siihen. Pimeään vuodenaikaan bloggarin ruokakunta ottaa rennommin kuin kesällä. Arki-iltaisin ruokakuvia ei pysty ottamaan, joten bloggaaminen jää va- > Lue Elina Innasen Vegaanin keittiössä -kirjan arvostelu Arviot-palstalta s. 34. paapäiviin.

nuorten luonto 1/2015 |

Kevätseuranta 2014: Kevään kuoro aloitti konserttinsa kiireellä teksti: varpu pärssinen • kuvat: varpu pärssinen ja antti salovaara

uoden 2014 Kevätseurannassa hiljennyttiin kuuntelemaan kevään ääniä: purojen solinaa, jäiden paukkumista, sekä kevään edetessä alati voimistuvaa lintujen ja sammakoiden kuoroa. Kevättä pystyikin kuuntelemaan tällä kertaa erityisen pitkään, sillä vuoden 2014 talvi jäi lyhyeksi. Poikkeukselliseen kevääseen reagoivat myös niin eläimet kuin kasvit. Talvi ei tyypilliseen tapaansa hellittänyt otettaan kokonaan vielä muutamaan kuukauteen, joten loppuke-

| nuorten luonto 1/2015

väästä päästiin taas hidastamaan normaaliin aikatauluun.

Hoppuileva kevät Kevät lähti käyntiin vauhdikkaasti. Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kevät alkoi Suomen etelärannikolla jo helmikuun alkupuoliskolla, siis yli kuukautta aikaisemmin kuin keskimääräisenä vuotena. Suomen keväät ovat tunnetusti vaihtelevia, mutta yhtä lämpimiä keväitä on vain noin joka kymmenes vuosi. Kevätseurannan ensimmäisellä viikonlopulla säät kuitenkin viilenivät uudelleen ja maahan saatiin etelässä

ohut lumikerros. Maalis-huhtikuun säät koostuivatkin Suomen keväälle tyypillisesti vuorottelevista lämpimistä ja viileistä jaksoista. Terminen kesä saapui etelään aivan ajallaan toukokuun puolenvälin tienoilla. Keväästä saatiin siis nauttia tänä vuonna etelässä kolmen kuukauden ajan. Pohjoisessakin terminen kevät kesti lähes kaksi kuukautta.

Lintujen kevät lähti vauhdilla käyntiin

Terminen kevät vuorokauden keskilämpötila ylittää pysyvästi 0 °C.

Terminen kesä vuorokauden keskilämpötila ylittää + 10 °C.

Ilmojen lämmetessä muuttolinnut eivät jääneet odottelemaan. Paluumuuttajien etujoukot saapuivat Suomeen runsaampina kuin Kevät seurannassa on aiemmin nähty. Ensimmäisinä palasivat perinteiseen tapaan laulujoutsenet, joista nopeimmat yksilöt ehtivät Pohjois-Pohjanmaalle asti vielä helmikuun puolella. Perässä seurasivat nopeasti kiurut, töyhtöhyypät ja hieman myöhemmin kottaraiset kuuluttamaan kevättä peltojen ylle. Myös kurkia ehti palata maaliskuussa moninkertainen määrä viime vuosiin verrattuna. Ilmojen kylmetessä nämä kiirehtijät joutuivat kuitenkin hetkeksi pysäyttämään etenemisensä, eivätkä ne edenneet Oulun pohjoispuolelle ennen maaliskuun loppua. Maaliskuun lopussa tuttu kevään merkki peippo valloitti vauhdilla koko Suomen. Havaintoja saatiin Lapista asti vain viikko sen jälkeen, kun peipot olivat runsastuneet etelässä. Samaan aikaan ensimmäiset västäräkit ja naurulokit ilmestyivät Etelä-Suomeen. Myös ensimmäiset punakylkirastaat ja tuulihaukat ehtivät Suomeen maaliskuussa, mutta sisämaahan ne levittäytyivät vasta huhtikuun puolella. Huhtikuussa lintujen kiire väheni ja monet myöhäiset lajit saapuivatkin lähestulkoon aikataulussaan. Huhtikuun lopulla saapuivat sekä haarapääsky että järvirannoilta tuttu rantasipi. Kirjosieposta saatiin Pohjois-Pohjanmaalta pari poikkeavaa havaintoa jo maalis– huhtikuun taitteessa, mutta vasta kuukautta myöhemmin kirjosiepot

alkoivat runsastua etelässä. Käen kukunta alkoi kantautua metsistä toukokuun 10. päivän tienoilla aina Oulussa asti. Samana päivänä nähtiin monessa maakunnassa ensimmäinen varma kesän merkki, tervapääsky.

Horroksesta herättiin välillä varhaisessa Maaliskuun alun lämpö herätteli monet horrostajat kohmeestaan aikaisin. Ensimmäiset sitruuna- ja nokkosperhoset lepattivat Etelä-Suomen pihoilla jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Samoihin aikoihin kekomuurahaisia ja seitsenpistepirkkoja nähtiin työn touhussa tavallista runsaammin. Kevät ei kuitenkaan päästänyt hyönteisiä helpolla. Ensimmäisellä Kevätseuranta-viikonlopulla saapuneet kylmät ilmat pakottivat ainakin perhoset vetäytymään takaisin piiloihinsa, eikä niistä saatu uusia havaintoja yli viikkoon. Yksittäisiä kimalaisia nähtiin jo pitkin maaliskuuta, mutta joukolla ne uskalsivat lähteä liikkeelle vasta huhtikuun puolivälissä. Huhtikuun aikana myös sääsket ilmestyivät retkeilijöiden kiusaksi, ja kuun lopussa niitä lenteli Lapissa asti. Myös kyyt tunsivat maaliskuun alun lämmön ja luikertelivat kevätaurinkoon ajankohdalle poikkeuksellisen runsain luvuin. Kun rantakäärmeet heräilivät rannikoilla huhtikuun puolenvälin jälkeen, olivat sisiliskot ennättäneet virota jo Kainuussa asti. Harvalukuista vaskitsaa havainnoitiin eniten pääkaupunkiseudulla, missä näitä jalattomia liskoja näkyi huhtikuun lopusta alkaen. Siilit eivät tuntuneet vaihtolämpöisten tapaan hätiköivän heräämistään, vaan ne mönkivät pihapiirien pesistään esiin pikkuhiljaa huhtikuun kuluessa. Pohjoisin siilihavainto saatiin Kemistä, yllättäen vieläpä varhain huhtikuun ensi päivinä. Muutama lepakko kävi ilmeisesti koelennolla testaamassa hyönteisten määrää jo maaliskuun aikana, mutta valtaosa niistäkin heräili vasta huhtikuun loppupuolella. nuorten luonto 1/2015 |

Kevätseurantahavaintoja 2014 Kartoissa on esitetty lajien keskimääräiset ensihavainnot maakunnittain.

Laulujoutsen

Kiuru

Peippo

Västäräkki

Leskenlehti

Sitruunaperhonen

Kimalainen

Kekomuurahainen

Koivunlehti 1 cm

Sammakonkutu

helmikuu maaliskuu huhtikuu

Kasvit eivät pahemmin kärsineet pakkasista Ensimmäiset leskenlehdet puhkesivat kukkaan heti maaliskuun alussa, ja sinivuokko seurasi heti perässä noin viikkoa myöhemmin. Monin paikoin nämä kukat saivat vielä päälleen uuden lumipeitteen, mutta tähän alkukevään kukat ovat onneksi tottuneet. Sisämaassa valkovuokot nousivat esiin metsänpohjasta huhtikuun puolenvälin jälkeen noin viikkoa aikataulustaan edellä. Myös peltokortteet ehtivät nostaa itiötähkänsä esiin ennen huhtikuun päättymistä. Huhtikuun lopun lämpimän jakson myötä koivut puhkesivat

> Kaikki kevätseurantalajit ja tarkat päivämäärät löytyvät osoitteesta www.kevatseuranta.fi/

| nuorten luonto 1/2015

toukokuu

elokuu

ei havaintoja

hiirenkorville koko eteläisessä Suomessa. Tämän jälkeen viilentynyt sää kuitenkin pysäytti lehtien kasvun muutamaksi viikoksi, joten hennonvihreästä maisemasta saatiin nauttia pitkään. Suomen pohjoispuolen puutkin alkoivat vihertyä toukokuun puolenvälin jälkeen. Toukokuun alussa rentukat kirkastivat jo purojen varsia Vaasassa asti, ja samaan aikaan käenkaali työnsi hentoja kukkiaan esiin metsien sammalikosta. Tässä vaiheessa myös mustikat alkoivat kukkia Uudellamaalla, mutta onneksi hallaherkät kukat odottivat puhkeamistaan toukokuun puolenvälin yli suurimmassa osassa Suomea. Tuo-

vain vähän havaintoja

mi taas ei paljoa odotellut, vaan sen kukinta levisi kuun 15. päivän jälkeen etelärannikolta Kainuuseen asti lähes viikossa. Toukokuun loppupuolelle odottivat myös oravanmarja ja kielo, joista viimeksi mainittu alkoi kukkia Lapissa saakka vasta selvästi kesäkuun puolella. Lapin kesäkuussa kasvuun lähti myös Lapin maakuntakukka kullero, jonka havainnoista suurin osa saatiin kuitenkin Suomen eteläosista.

Kevät kuului niin metsissä kuin lammillakin Kevätseurannan 2014 teemana oli kevään äänet. Teemalajeina seurat-

tiinkin sekä lintuja että sammakoita, jotka lisäsivät omat säkeensä kevään monisointuiseen kuoroon. Äänistä voi olla ilon lisäksi myös hyötyä. Vain harjaantunut silmä erottaa tiltaltin, pajulinnun ja sirittäjän toisistaan, mutta niiden lauluista ei voi erehtyä. Jos kuvittelee tunnistavansa kotoisen sammakon vaikka unissaan, voi yllättyä kuullessaan, että maassamme elää myös hyvin samannäköinen viitasammakko. Sammakoiden erottaminen ulkonäöstä vaatisi usein niiden pyydystämistä, mutta tässäkin tapauksessa äänet tulevat apuun. Sammakon soidinääntely on tuttua kurnutusta, mutta viitasammakko kuulostaa enemmänkin pinnan alla pulputtavilta ilmakuplilta. Rupikonnan moni tunnistaa ulkonäöstäkin, mutta sen voi havaita myös korkean haukahtelevasta kurnutuksesta. Osallistujat pitivätkin selvästi korvansa auki, sillä teemalajeista havaintoja saatiin yhteensä 654 kappaletta. Teemalajeista ensimmäisenä alkoi kuulua tiltaltti, josta ensimmäiset havainnot lähetettiin jo maaliskuun puolella. Hyönteissyöjän ei kuitenkaan kannata saapua liian varhain, ja suurin osa tiltalteista saapuikin vasta huhtikuun puolivälin jälkeen. Aikainen muutolta paluu saattaa selittää sen, että tiltalttia havainnoitiin teemalajeista kaikkein eniten, vaikka se onkin pajulintua harvalukuisempi. Kevätseurannan vuosilta tuttu pajulintu seurasi kuitenkin tiiviisti tiltaltin jäljissä ja alkoi runsastua huhtikuun lopulla. Viimeisenä toukokuun alussa saapui sirittäjä, josta saatiin havaintoja aina Lieksasta saakka. Sammakot noudattivat pitkälti tuttua aikatauluaan ja nousivat kurnuttamaan lampiin ja jokiin huhtikuussa. Muutama epäonninen rupikonna onnistui heräämään horroksestaan vahingossa jo helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta sen jälkeen konnista ei kuulunutkaan mitään ennen huhtikuun puoltaväliä. Vaikka viitasammakko

on huonosti tunnettu, saatiin niistäkin havaintoja lähes 30, joista pohjoisimmat tulivat Rovaniemeltä asti. Tämä on ilahduttavaa, sillä lisätietoja viitasammakon heikosti kartoitetusta levinneisyydestä kaivataan jatkuvasti.

Osallistujat pysyivät kevään kannoilla Kevätseurantaan lähetettiin tänä vuonna yli 13 500 yksittäistä havaintoa, mikä on muutama sata edeltävää vuotta korkeampi tulos. Vuoden 2014 kevät oli kuitenkin yli kuukautta pidempi kuin vuonna 2013, joten havaintoja olisi voinut olettaa olevan enemmänkin. Ehkä näin pitkä kevät väsytti tarkkailijat loppua kohden? Kevätseurantaan osallistuttiinkin tavallista ahkerammin juuri maaliskuussa, kun suurin kevätryntäys oli käynnissä. Havaintoja saatiin 218 paikkakunnalta ympäri Suomen. Eniten kevään merkkejä kirjattiin taas etelän suurimpien kaupunkien lähettyvillä. Pohjoisimmat havainnot saatiin Inarista ja Enontekijöltä, mutta myös Rovaniemellä kevään merkkejä tarkkailtiin erityisen ahkerasti. Vähiten havain-

toja lähetettiin tällä kertaa Keski-Pohjanmaalta. Kevään alku tuntuu siirtyvän yhä varhaisemmaksi, vaikka poikkeuksiakin on lähivuosina ollut. Kuten tästä keväästä nähtiin, varsinkin aikaiset muuttolinnut voivat kiihdyttää tahtiaan pysyäkseen kevään mukana, mutta jotkin lajit eivät juuri tee muutoksia aikatauluihinsa. Aika näyttää, miten eri eliöt sopeutuvat ilmastonmuutoksen tuomiin aikaisiin keväisiin. Onneksi Kevätseuranta on mukana seuraamassa tilannetta myös tulevana keväänä! * > Lähde: http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot

nuorten luonto 1/2015 |

PII

I EN

RI PI

YÖRI

Piiri pieni pyörii -juttusarjassa tutustutaan Luonto-Liiton paikallisjärjestöjen, eli piirien, pyörittäjiin heidän kotikonnuillaan. Keski-Suomen piiriin tutustui tällä kertaa Nuorten Luonnon avustaja Otto Snellman, joka työskentelee myös Luonto-Liiton keskustoimistolla toimistoapulaisena.

Kessun

uusi kuosi Luonto-Liiton Keski-Suomen piirille eli Kessulle valittiin syksyllä 2014 hallitus, jonka lähes jokainen jäsen on uusi toimija järjestössä. Keitä ovat tuoreet hallitustyypit ja millaista Luonto-Liiton toimintaa he haluavat tehdä ja kokea alueellaan? teksti ja kuva: otto snellman

yksyllä 2014 Kessussa orasti kriisi. Uusia hallituksen jäseniä ei saatu kasaan vanhoista toimijoista, ja koko piirin toiminta uhkasi mennä jäihin seuraavana vuonna. Sitten tartuttiin toimeen. Kessun hallituksen monivuotinen puheenjohtaja Kati Tunkkari ja Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtaja Ville Laitinen soittelivat läpi litanian hallituskandidaatteja. Lumipallo lähti vierimään ja pian oli kasassa hallituksellinen uusia toimijoita pyörittämään Kessua vuonna 2015. Kessun syyskokouksen jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Asseri Laitinen.

Tehdään asioita, joilla on merkitystä Tapasimme Kessussa vaikuttavien uusien tekijöiden kanssa Jyväsjärven rannalla sijaitsevassa pienessä

| nuorten luonto 1/2015

ja idyllisessä kotakahvilassa, joka herätti vahvat lapsuuden hiihtoretkimuistot pillimehuineen, pullineen ja pannukahveineen. Paikalle saapuivat Asseri Laitinen, Kati Tunkkari sekä kaksi uutta hallituslaista Maiju Laitanen ja Miia Kokkonen. Kodassa oli vahva yhteisymmärrys Kessussa toimimisen syistä. Jokaisella on halu tehdä asioita, joilla on merkitystä. Monet uudet kessulaiset opiskelevat bio- ja ympäristötieteitä Jyväskylän yliopistossa. Tähän joukkoon kuuluvat myös Asseri ja Miia. He ovat aikaisemmin olleet aktiivisia opiskelijoiden ainejärjestöissä, mutta kaipasivat uusia luontopainoitteisia vaikutusväyliä. Luonto-Liitto vastasi kaipuuseen. Maiju on opiskellut kirjallisuutta ja viestintää, mutta on oppinut arvostamaan vapaaehtoistyötä ja luontoa esimerkiksi partiotoiminnassa ja WWF Internationalin

työharjoittelussa. Kaikki myönsivät sukeltaneensa tuntemattomaan Kessun syyskokouksessa, mutta kertoivat mainion ilmapiirin rohkaisseen ujostelevaa innostusta. Kessun väistynyt puheenjohtaja Kati toimii uuden hallituksen neuvonantajana tulevana kautena. Keskustelu ohjautui monta kertaa toiminnan pyörityksen yksityiskohtiin, perimätietoon, jonka Kati haluaa siirtää eteenpäin. – Kessussa on pitkään ensi sijassa vedetty lasten ja nuorten kerho- ja leiritoimintaa. Kuitenkin Luonto-Liitossa mahdollisuudet ovat monet. Tärkeintä on, että uusi hallitus keskittyy siihen, mikä nähdään mielekkääksi, Kati sanoo. Hänen mukaansa parasta uudessa hallituksessa on jäsenten moninaiset mielenkiinnon kohteet ja erikoisosaamiset. Miia on erityisen kiinnostunut nuorten ympäristökasvatuksesta, ja Maijusta on tärkeää, että Kessun toiminta nä-

Kessulaisia ja Jyväskylän Lutakon satama. Asseri Laitinen, Mia Kokkonen, Maiju Laitanen ja Kati Tunkkari.

kyy ja kuuluu. Monet haluavat vaikuttaa alueen luonnon hyväksi, ja muutamaa jopa innostavat virallisen ympäristövaikuttamisen kiemurat.

Mitä Kessussa tapahtuu vuonna 2015? Kodassa palloteltiin monenmoisia suunnitelmia. Jyväskylän seudulla on lukuisia lähiretkikohteita, kuten Tourujoki, Sippulanniemi, Pitkäruoho ja Laajavuori, jonne on helppo päästä omin voimin, ja joissa kessulaiset voivat olla sangen yleinen näky tänä vuonna. Myös muiden Luonto-Liiton piirien kanssa on selvitetty yhteistyömahdollisuuksia. Uusmaalaisten kanssa saatetaan tehdä yhteinen vaelluskurssi, ja vaasalaiset voivat saada keskisuomalaisia vieraita. Kessu myös osallistunee monen järjestön ja yliopistotahon

Seinätön museo -yhteisprojektiin, jossa Jyväskylän kaupunkialueen luontokohteet avautuvat älypuhelinsovelluksen avulla interaktiiviseksi ulkoilmanäyttelyksi. Kodasta seurueemme lähti kohti Jyväskylän keskustan läheistä Harjua, jonka päällä seisovasta Vesilinnan näkötornista avautui talven ja katuvalojen värittämä keskisuomalainen maisema. ”Ei talvikunnossapitoa” -kylteillä varustetulla polulla tasapainoilusta ja puuskuttelusta huolimatta ilmapiiri pysyi korkealla ja puhe risteili Jyväskylä-kliseistä kääpien tutkimiseen. Vesilinnan näkötasanteella silmä kantoi kauas, mutta myös aistimukset lähiympäristön tunnelmasta avartuivat. Kessulaisilla on tänä vuonna sellainen meininki, josta kumpuaa erinomaisia juttuja. *

Kessu eli Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri toimii Jyväskylän alueella. Kiinnostuitko toiminnasta samanhenkisten ihmisten kanssa luonnossa ja luonnon puolesta? Kessussa on tilaa sekä osallistujille että tekijöille!

Lisätietoja: Facebook / Kessu - Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri www.luontoliitto.fi/kessu

Ota yhteyttä: kessu@luontoliitto.fi

nuorten luonto 1/2015 |

Luontopolulla

Luontoretkellä SUURkaupungissa Helsinki saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa ankealta kivikylältä, mutta tarkempi tutustuminen paljastaa pääkaupunkiseudun luontoaarteet. teksti ja kuvat: teemu saloriutta

aaliskuinen aamu enteilee kevättä. Kevyt utukerros leijailee jääpeitteen vankina lepäävän meren yllä. Pakkasjakso on päättynyt, ja kuusenoksilta tippuu jo vettä lumiselle polulle. Palokärjen terävä rummutus kaikuu kallion takaa. Astelen sammalpeitteisen vanhan metsän läpi niemenkärkeen, josta aukenee näkymä kauas avomerelle. Pieni sulapaikka on täyttynyt telkkäparvista. Pian pääsen todistamaan ensimmäisen joutsenparin saapumista sulaan. Kauempana jäällä liikkuu oranssi hahmo, kun kettu repolainen on matkalla viereiseen saareen. Näkymä voisi olla vaikka rauhaisasta ulkosaaristosta, mutta todellisuudessa seison Uutelan rantakallioilla alle kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Vain läheisestä satamasta ajoittain kuuluvat kolahdukset rikkovat illuusion erämaasta.

| nuorten luonto 1/2015

Monipuolinen lähiluonto Voisi luulla, että Helsinki on luontoretkeilijälle huonoin mahdollinen asuinpaikka. Tilanne on kuitenkin lähes päinvastainen. Aivan Helsingin keskustan tuntumassa sijaitsee useita valtakunnallisesti merkittäviä luontokohteita, jotka tarjoavat kaupunkilaisille tärkeitä henkireikiä. Käytännössä jokainen pääkaupunkiseudun asukas pääsee jalan, pyörällä tai julkisella liikenteellä luonnon helmaan muutamassa minuutissa. Erityisesti metsäluonto on Helsingin seudulla poikkeuksellisen monimuotoista. Samaan aikaan kun muualla Etelä-Suomessa intensiivinen metsätalous avohakkuineen ja ojituksineen on pirstonut arvokkaita luontokohteita, ovat Helsingin hongat saaneet humista vuosikymmeniä lähes koskematto-

mina. Suurimpia uhkia ovat ylimitoitetut hoitotoimet ja alati kiihtyvä rakentaminen.

Ainutlaatuinen viherkehä Pääkaupunkiseudun luontoaarteet eivät rajoitu vain pieniin kaupunkikohteisiin. Kaupunkiasutusta ympäröi laajojen metsien hallitsema viherkehä, joka kiemurtelee mahtavana luontokohteiden verkostona Porkkalanniemeltä Nuuksion kautta Sipoonkorpeen. Kaksi viimeksi mainittua ovat jo kansallispuistoja ja Porkkalaankin puuhataan sellaista lähitulevaisuudessa. Mistä muusta kaupungista pääsee kolmeen kansallispuistoon alle tunnissa! Viherkehän luonto tarjoaa jokaiselle jotain. On kallioisia merenrantoja, sankkoja metsiä, viehättäviä pikku lampia, solisevia puroja,

huimaavia näköaloja. Merkityillä reiteillä luontoon on helppo tutustua ilman suunnistustaitoa. Toisaalta laajoilla alueilla riittää kuljettavaa useammankin päivän retkelle, ja välttelemällä suosituimpia retkipolkuja voi nauttia omasta rauhasta. Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmän toiminnassa emme aina muista, miten laajat retkeilymahdollisuudet kotiseutumme tarjoaa. Suunnittelemme retkiä satojen kilometrien päähän Helsingistä, vaikka moni meistä ei ole tutustunut kunnolla edes lähimpiin kohteisiin. Aina kun kaipaan irtiottoa arjesta, hyppään bussiin ja huristan viherkehän luontoon hiljentymään. Kun katselee kurkien soidintanssia huhtikuisella suolla tai seurailee ilveksen jälkiä viimeisten lumien rippeillä, kiire ja stressi tuntuvat olevan kauempana kuin koskaan. Tiedän olevani etuoikeutettu, hyvin harvan suurkaupungin asukas pääsee nauttimaan kotinurkillaan yhtä upeasta luonnosta. * nuorten luonto 1/2015 |

Kiikarit ja korput

Kevättä Rinnassa teksti ja kuvat: emilia raunio

akkaa kiikarit ja korput reppuun ja lähde kokemaan ja näkemään, mitä ajankohtaista luonnossa juuri nyt tapahtuu. Kiikarit ja korput on uusi palsta, jossa keskiössä on herkullinen ja helposti valmistettava eväsruoka ja retkeily. Kevätaurinko kutsuu hangille hiihtämään, luistelemaan, lumikenkäilemään tai ihan vaan auringonpaisteessa tallustelemaan. Pakkaskeleillä suksi luistaa parhaiten ja höyryävän kuuma keitto lämmittää, kun pakkanen puraisee reippailijaa. Sydäntalven maailma on vielä hiljainen ääniltään, mutta jäljet lumen pinnalla paljastavat talvisen luonnon kuhinan. Mustarastas laulaa jo kevään merkkejä, ja pian harmaalokin äänekäs kaklatus vie ajatukset tulevaan kesään. Maaliskuussa etelässä voi nähdä kevään ensimmäiset nokkos- ja sitruunaperhoset, jotka ovat talvehtineet aikuisina. Leskenlehti kukkii, vaikka lunta voi olla vielä maassa, ja viimeistään pajun kukinnot ja peipon laulanta ovat selvä merkki kevään etenemisestä. Päivän pidentyminen ja lämmön lisääntyminen saavat yhden jos toisenkin kehossa aikaan hormonimyrskyn, tunnetko sinä jo kevättä rinnassa? *

Juuri nyt: Kevätseuranta Linnunpönttöjen puhdistus ellei asukas ole jo paikalla Jääpuikkojen ihailu ja ihmettely Hiihtoretket Kevätmuuttajat Auringonlämmössä loikoilevat nisäkkäät ja horroksesta heräävät liskot ja käärmeet 22

| nuorten luonto 1/2015

Retkiruokaa keväthangille Tiesitkö? Aurinkoinen linssisosekeitto 4 annosta 2 valkosipulinkynttä 3 dl punaisia linssejä 6 dl vettä 500 g porkkanasosetta 2 dl kookos- tai kaurakermaa 1/2 tl suolaa 1 rkl currymaustetta ja ripaus chiliä reilu pala inkivääriä raastettuna.

Porkkanassa oleva antioksidantti, beetakaroteeni, muuttuu elimistössä A-vitamiiniksi. Se imeytyy paremmin kypsennetystä porkkanasta kuin raa’asta. Kun porkkanan nauttii öljytilkan kanssa se imeytyy erityisen hyvin, sillä se on rasvaliukoinen vitamiini.

Voimapatukat 1 dl erilaisia pähkinöitä 1 dl kuivattuja karpaloita, omenanpaloja, marjoja tai rusinoita 2 dl kaurahiutaleita 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä 1 tl haluamiasi mausteita (kanelia, kardemummaa, inkivääriä...) (1 tl haluamaasi makeutusta). Rouhi mantelit ja pähkinät veitsen kärjellä pieneksi silpuksi. Sulata kookosöljy vesihauteessa ja sekoita muut ainekset joukkoon. Leikkaa voipaperista kääreet yksittäisille patukoille, annostele lusikalla kääreisiin ja rullaa patukat kiinni. Anna jähmettyä jääkaapissa noin tunnin verran.

Keitä linssit vedessä kypsiksi, lisää mausteet, valkosipuli sekä inkivääri. Lisää joukkoon porkkanasose ja anna hautua noin 5 minuuttia. Lisää lopuksi kookos- tai kaurakerma. Voit halutessasi vielä soseuttaa keiton sauvasekoittimella. Kaada keitto lämmitettyyn termoskannuun ja nauti kauratikkujen kera.

Kauratikut 5 dl kaurahiutaleita 1 dl tattarisuurimoita 0,5 dl pellavansiemeniä (liota siemeniä muutama tunti tai yön yli) n. 4 dl vettä tai kaurajuomaa 1 tl suolaa. Sekoita ainekset keskenään, anna taikinan turvota puolisen tuntia ja muotoile pitkulaisia tikkuja leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia tai niin kauan, että tikut ovat rapeita ja irtoavat leivinpaperista. Tarjoa keiton kanssa dipaten. Vinkki: Voit käyttää taikinapohjana myös puuronjämiä.

Tiesitkö? Tattari ei ole perinteisten viljojen tapaan heinäkasvi, vaan kuuluu tatarkasveihin. Sitä on viljelty Euraasiassa jo tuhansia vuosia. nuorten luonto 1/2015 |

KAUPUNKIympäristön jäätävimmät lajit Kaupungissakaan ei tarvitse lähteä kauas, jos haluaa harrastaa talvisia lajeja.

teksti: kirsi eskelinen • kuvat: tomi tähti, juhani purola ja elina veikkolainen

eemu Mustasaari harrastaa kiipeilyä ympäri vuoden. Ulkokiipeilyä ei tarvitse lopettaa lumien tuloon, vaan talvella voi harrastaa jääkiipeilyä. Lajissa kiivetään luonnon tai ihmisen muodostamia jääseinämiä pitkin. Kiipeilyyn sopii esimerkiksi jäätynyt vesiputous tai muu seinämä, jonka päälle virtaava vesi on jäätynyt. Jääkiipeilyn idea on sama kuin vapaakiipeilyssä, eli sisäseinillä tai lumettoman ajan kalliokiipeilyssä, mutta tekniikka ja varusteet ovat osittain erilaiset. – Jääkiipeilyssä merkittävin tekijä on se, kuinka jää kestää kiipeämistä. Jää on

| nuorten luonto 1/2015

aina erilaista riippuen säästä, sillä pakkasen määrä ja lämpötilan vaihtelut vaikuttavat koostumukseen, Mustasaari sanoo. Helsingissä jääkiipeilyä voi harrastaa varsin urbaaneissa olosuhteissa. Esimerkiksi Oulunkylässä on 15 metrin korkuinen keinoputous, minne pääsee helposti julkisillakin. Lähin luonnonputous löytyy Nuuksiosta Pitkäjärven rannalta, jonne pääsee myös bussilla. – Kaupungin lähellä olevilla luonnonputouksilla käy paljon kiipeilijöitä, joten jääseinämää on syytä kohdella säästeliäästi. Jään täytyy antaa muodostua rauhassa, ja hakkuja sekä jäärautoja tulee käyttää harkiten.

Teemun mukaan parhaat jääkiipeilypaikat löytyvät kuitenkin Pohjois-Ruotsista, Pohjois-Norjasta sekä Alpeilta, mutta pääkaupunkiseudullakin talvisen kiipeilyn makuun pääsee jo mukavasti.

Jääkiipeilystä lisäjännitystä Peruskiipeilytavat jäällä ovat yläköysikiipeily ja alaköysikiipeily eli liidaus. Yläköysi kulkee valmiiksi seinämän huipulle kiinnitetyn ankkurin kautta varmistajalle, jolloin kiipeäjä on varmistettuna koko ajan. Yläköysikiipeily on aloittelijalle sopiva kiipeilymuoto. Liidauksessa kiinnitetään jäähän ruuveja kiinnityspisteiksi köyttä varten sitä mukaa kun kiivetään. Kiipeilykokemusta on syytä olla reilusti ennen kuin kokeilee liidausta, sillä jäällä

kiivetessä putoaminen varmistettunakin on riskialttiimpaa kuin vapaakiipeilyssä. Jääkiipeilyn perusteet ja turvallisuuskysymykset oppii parhaiten kurssilla. Omia varusteita ei tarvitse heti hankkia, vaan kiipeilyseurat ja -kaupat vuokraavat niitä. Perusvarusteet ovat köysi, kiipeilyvaljaat, jääkiipeilykengät ja niihin kiinnitettävät jääraudat sekä pari hakkua. Kypärä on ehdoton niin kiipeäjälle kuin varmistajalle, ja sen on syytä olla visiirillä tai suojalaseilla varustettu. Pidemmälle ehtineet harrastajat hankkivat alaköysikiipeilyssä varmistuksena käytettävät ruuvit. Mustasaaren mielestä parasta jääkiipeilyssä on ulkona oleminen ja lajiin liittyvä jännitys. Ilman jääkiipeilyä ainoat nuorten luonto 1/2015 |

kiipeilypaikat Suomen talvessa ovat sisäseinillä. – Plussaa on, ettei jännitystä tarvitse hakea kaukaa, vaan jääkiipeilemään pääsee julkisilla vaikkapa koulu- tai työpäivän jälkeen.

Leijalautailua ympäri vuoden Juhani Purola on pääkaupunkiseudulla asuva talvileijalautailun harrastaja. Laji lienee monille ainakin kiipeilyä vieraampi, ja siitä käytetään myös nimeä leijahiihto. Lajin perusideana on liikkua tuulen voimalla leijan vetämänä. Leijalautailu on ympärivuotinen laji. Kun kesällä alla on vettä ja veteen tarkoitettu leijalauta, tarvitaan talvella alustaksi jäätä tai muuta avointa aluetta sekä lumilauta, sukset tai luistimet.

| nuorten luonto 1/2015

– Etenkin talvella harrastuspaikkojen löytäminen on helppoa, kun jääpeitteisiä paikkoja löytyy helposti kaupunkienkin läheltä, Purola kertoo. Talvileijalautailupaikaksi sopii mikä tahansa tarpeeksi iso selkä järvellä tai merellä tai muu avoin paikka, jossa tuuli ehtii tasoittua tarpeeksi. Jopa 4–5 metriä sekunnissa puhaltava tuuli riittää talvella leijalle. – Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Laajalahti ja Lauttasaari ovat suosittuja paikkoja. Monista muistakin kaupungeista sopiva harrastuspaikka löytyy kohtuullisen läheltä keskustaa, joten kannattaa tutustua paikallisiin harrastajiin, jotta kuulee sopivista leijailupaikoista ja pääsee porukkaan. Laji on monimuotoinen. Toiset tykkäävät liidellä lumen pintaa pitkin, tehdä käännöksiä ja pöllytellä lunta. Moni alkaa perusteet opittuaan treenata hyppyjä ja muita temppuja. Leijalautailuvarusteet mukana voi tehdä pitempiäkin reissuja. Moni harrastaja on esimerkiksi vaeltanut ja seikkaillut ahkion kanssa Lapissa ja viilettänyt leijan kanssa avoimessa tunturimaisemassa. Äkkiseltään voisi kuvitella, että laji vaatii voimaa ja atleettisuutta ja vähintäänkin pitkän lumilautailutaustan. Purola kumoaa luulon kertomalla, että fyysinen voima ei tässä lajissa ratkaise ja aloittaa voi ilman laskettelukokemustakin. – Lajissa nojataan trapetsiin, eli valjaisiin, eikä leijassa tarvitse roikkua omilla voimillaan. Monenikäiset ja -kuntoiset leijalautailijat löytävät oman tapansa harrastaa.

Talvi otollisin aika aloittaa Leijalautailun pääsee aloittamaan parhaiten kurssilla. Myös kokenut kaveri voi

perehdyttää lajin perusteisiin, ja hyvissä olosuhteissa jo muutaman tunnin harjoittelun jälkeen pääsee ”vetämään siivuja”, eli lautailemaan edestakaisin. Leijaharrastus onkin helpointa aloittaa juuri talvella, kun liikkumiseen tarvitsee vähemmän tuulta. Talvella ei myöskään tarvitse huolehtia pinnalla pysymisestä, toisin kuin vedessä lautaillessa. Tärkeintä alkuvaiheessa on opetella perusturvallisuuteen liittyvät asiat välineiden käytöstä ja olosuhteista niin oman kuin muidenkin turvallisuuden takia. – Kun tämä on hanskassa, laji on varsin turvallinen. Kypärän käyttö tietysti kannattaa, ja kokeneempien harrastajien kuuntelu esimerkiksi sopivista tuuliolosuhteista ja harrastuspaikoista on fiksua. Kannattaa myös tutustua Suomen purjelautaliiton Kite-jaoksen ohjeisiin netissä. Kurssin käymisen jälkeen tarvittavia varusteita voi vuokrata, mutta Purolan mukaan moni lajiin hurahtanut haluaa kuitenkin hankkia omat kamppeet kohtuullisen pian. Talvella leijaharrastuksessa pääsee alkuun trapetsilla sekä yhdellä leijalla, jos omistaa ennestään sukset tai lumilaudan. Leijoja on karkeasti kahdenlaisia, pumpattavia sekä patjaleijoja, jotka molemmat soveltuvat talvikäyttöön. – Jos haluaa hankkia omat kamppeet, ensimmäiseksi leijaksi kannattaa valita käytetty, koska se voi kokea kovia harjoitteluvaiheessa. Käytettyjä leijoja löytyy nykyisin runsaasti. Purolan mukaan leijalautailussa hienointa on se, että sitä voi harrastaa lähellä. Laji on myös monipuolinen ja riippumaton moottorivempeleistä, kuten hiihtohisseistä. – Tietysti huippuhetkiä ovat pidemmät reissut, kun pääsee kruisailemaan tunturimaisemassa sopivalla tuulella. Pinnanmuotojen vaihtelu ja korkeuserot tuovat omat erityiselementtinsä mukaan. *

kuva: antti salovaara

Ajankohtainen Pihka-tehtävä > www.luontoliitto.fi/pihka Tähdet: 1 Aika: kevät Kesto: 1–2 kuukautta Tarvikkeet: • muistiinpanovälineet • kiikarit • lintukirja.

Jäänreunan linnut: lintujen kevätmuuton seuraaminen

euraa keväällä muuttolintujen saapumista vesistön sulapaikkaan. Käy sulan luona neljä kertaa esimerkiksi yhden tai kahden viikon välein. Mitkä linnut saapuvat ensimmäisenä? Entä sitten kun sula on suurentunut? Kirjaa tehtäväraporttiisi seuraavat tiedot jokaisesta käyntikerrasta: päivämäärä, vuorokaudenaika, paikka, tunnistamasi lintulajit ja säätiedot. Säästä on hyvä raportoida lämpötila, oliko poutaa

vai pilvistä, oliko tuulista ja satoiko vettä tai lunta. Jos et näe jollakin käyntikerralla yhtään lintua, kirjoita sekin muistiin. Jos vesistö ei ole talvella lainkaan jäätynyt eikä keväällä ole erityisiä sulapaikkoja, voit seurata rannoille saapuvia muuttolintuja. *

VINKKI! Sulapaikkoja on esimerkiksi vesistöjen virtakohdissa sekä jokien ja järvien yhtymäkohdissa.

nuorten luonto 1/2015 |

| nuorten luonto 1/2015

> Ilmastokirjoituskilpailun voittaja, 12–14-vuotiaiden sarja

Tulvia vai toivoa? teksti: viivi westman • kuvitus: eero astala

Maailma parempi paikka elää ois, jos ei ilmasto muutoksen kourissa vaikerois. Käykäämme kaikki taistoon suureen, kasvattamaan elämänpuun, tuuheen. Kuljetaan töihin julkisilla, ei pusketa päästöjä moottoreilla. Toki parempi vaihtoehto kävely ois, mut’ jos matkaa pitkää ei jatkaa vois. Tulevaisuudessa talvet lämpenee, silloin hiihto ja luistelu, ne vähenee. Kesäisin taatusti hellettä piisaa, mut’ ajatus pingviineistä on liikaa. Talvisin lumen sijaan vettä sataa, valkoinen joulu, se on historiaa. Hyvinvointi tulee olemaan kortilla, ihmisen itse aiheuttama on ongelma. Tapahtumaa ei voi peruuttaa, ilmiötä kuitenkin voi hidastaa, ja yhdessä sen voisi mahdollistaa! Kaikkien täytyy kuulla, lastenkin ilmastosta oppia. Täytyy tulevaisuuden ihmisiin valaa tahtoa, toivoa. Jokainen meistä voi kenties olla, se joka vetyautolla käy koeajolla. Ratkaisuja uusia, niitä voi kehittää. Siks’ ajatuksia täytyy ihmisissä herättää.

Vähennettävä, on meidän päästöjä. Siispä fossiiliset polttoaineet hylätkää, tuulivoimaloita pystyttäkää ja jätteenne kaikki kierrättäkää. Kulutusta hyvä on vähentää. Tulevaisuudessa ei ehkä oo, jäätikköö, olemassakaan. Suomessa on pilvet harmaat taivaalla, vain vettä sataa kaatamalla. Ei lunta maassa talvella, meren pinta vain on korkealla. Tulvia alkutalvella. Saasteet leijuu ilmassa. Ei tuu sulkapalloa pelattua, kun aina vain on tuulista. Ilmastonmuutos sanana on jo melkein normi. Kaikki tietää: siitä kaukana on ilo ja onni. Mutta tavallinen talliainen ei ehkä osaa ajatella sitä itseä koskettavaa osaa: “Enhän mä ois siellä jäätiköllä edes päässyt käymään, eipä tarvii lähtee hakee lämpöö Etelään”. Mutta asia tää kaikkia koskettaa, sillä myös sukupolvi tuleva täällä asustaa. Asia on ehdottoman tärkeä, eiköhän kaikkien ole aika käyttää järkeä.

nuorten luonto 1/2015 |

> Ilmastokirjoituskilpailun voittaja, 15–17-vuotiaiden sarja

Voi kunpa he olisivat tienneet teksti: anniina tarvainen • kuvitus: iris tanttu

ikael pilkkoi omenaa aamupalaksi tyttärelleen Liljalle tämän katsellessa vieressä. – Onko isi totta, kun ope sanoi, että joskus ihmiset Suomessa ostivat omenoita jostain Espanjasta asti? Lilja kysyi ihmetellen. – Näinhän se meni. Muistan, kuinka mekin lapsuudessani kävimme koko perheen voimin isoissa supermarketeissa, joiden hyllyt pullistelivat tuotteita eri puolilta maailmaa, Mikael vastasi hieman epäuskoisesti hymähtäen ja ojensi omenan tyttärelleen pörröttäen tämän hiuksia. – Silloin se oli aivan normaalia arkea. Vielä työmatkallaan kuljetuskapselin istuimelle istuutuessaan Liljan aamuinen kysymys pyöri Mikaelin mielessä. – Kylläpä tämä maailma on muuttunut. Eivät minun vanhempani osanneet kuvitellakaan meidän 2050-lukulaisten matkustavan töihin tällaisilla aurinkovoimalla toimivilla junakapseleilla, vaan

| nuorten luonto 1/2015

tyytyväisinä köröttelivät niillä turkasen hitailla bensasyöpöillään. Mikael työskenteli Kaakkois-Suomen ympäristövalvomon johdossa. Koska tänään oli kuukauden ensimmäinen maanantai, kuluisi työpäivä tutulla kierroksella Mikaelin vastuulla olevien yksiköiden tarkastuksissa. Ensimmäisenä vuorossa oli tällä kertaa jäte- ja kierrätysvalvomon toimisto, ja nyt kun kodinkoneiden uusiokäytettävien osien lajitteluohjeistusta oltiin uudistamassa, tiesi Mikael toimistossa riittävän kiirettä kerrakseen, eikä hän aikonut viipyä pitkään. – Ei siis ilmeisesti ole sattunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, Mikael totesi selaillessaan kuukausiraporttihologrammia edessään. Lista koostui muun muassa teini-ikäisten kaduilla tekemistä roskaamisrikkeistä sekä ihmisten yrityksistä kiertää ongelmajäteveroa. – Ei ehkä tänään, mutta odotahan kuukauden päivät, niin kodinkierrätyksen edistysaskeleet saavat sinunkin laisesi vanhan konkarin hämmästymään!, ra-

porttia esitellyt assistentti kehaisi silmäänsä iskien. – Omia suosikkejani ovat vanhoista televisioruutujen laseista valmistetut upeat rakennus- ja sisustuselementit. Seuraavaan kohteeseen, eli sähkö- ja lämpöjakamoon, ei ollut pitkä matka. Siihen Mikael oli tottunutkin, sillä viime vuosikymmenten aikana koko Suomea oli tiivistetty hurjasti. Lähes kaikki asuivat Etelä-Suomessa, ja sen ansiosta säästyi matkustamisen aiheuttamien päästöjen lisäksi aikaa. Harvaan asutuilla alueilla voitiin nyt paremmin keskittyä luonnonsuojeluun, ja yhä suuremmiksi kasvavat metsäalueet toimivat erinomaisina hiilinieluina. Mikaelista tuntui käsittämättömältä ajatella, kuinka typerästi ihmiset vielä hänen nuoruudessaan tuhosivat esimerkiksi sademetsiä. Tuhoa oli tehty niin paljon, että paluuta entiseen lajikirjoon ei todennäköisesti enää olisi. Onni, että ihmisen ahneudelle tuli rajansa ja kelkan suunta on muuttunut, Mikael ajatteli päätään puistellen.

– Tulit juuri oikeaan aikaan!, sähkö- ja lämpöjakamon päällikkö huudahti nähdessään Mikaelin. – Riemuitsimme juuri uudesta ennätyksestä, sillä viime kuussa ennätysmäärä uusia yrityksiä oli osallistunut sähkönsäästötunteihin. Sähkönsäästötunnit olivat koko ajan suosiotaan kasvattava tapa toimia ekologisemmin. Niitä pidettiin pitkin viikkoa, ja niiden aikana ihmiset minimoivat sähkönkulutuksen parhaansa mukaan, jopa katkaisivat sen tulon kokonaan. Mikaelkin piti säästötuntien viettämisestä, koska niiden aikana tuli usein tehtyä jotain yhteistä perheen kanssa ilman elektroniikkaa. – Hienoa! Mitä isommat yritykset tähän lähtevät mukaan, sitä paremmin idea toimii, Mikael iloitsi. – Ja mikä parasta, tästä hyötyvät kaikki, niin luonto kuin itse ihmiset sähkölaskun kutistuessa. Koska kello lähenteli jo puoltapäivää, päätti Mikael suunnata seuraavaksi lounaalle. Ihmiset söivät lounaansa valtavissa suurravintoloissa, mikä oli ekologisempaa verrattuna siihen, että kaikki ruoka valmistettaisiin pienemmissä keittiöissä pienemmille ihmismäärille. Lisäksi näin lounastauosta muodostui hauska ja rentouttava osa päivää, kun ihmiset lähtivät pois työpaikoiltaan ja tapasivat muillakin kuin omalla alallaan työskenteleviä. Mikaelkin oli juuri viime viikolla lounastanut älypölyinsinöörien kanssa, jotka olivat kertoneet kehittelemiensä hiukkasten mielenkiintoisesta GPS-ominaisuudesta, jota esimerkiksi meteorologit hyödyntävät. Tänään ruokana oli ampiaisentoukka-papupastaa ja porkkanapihvejä sesongin kasviksilla, sillä ruokalistat suunniteltiin aina vuodenajan mukaisesti ja niin, että raaka-aineet saatiin mahdollisimman läheltä. Mikael ei ollut vuosikymmeniin syönyt punaista lihaa, olihan sen tuottaminen laissakin kielletty.

Joskus kyllä ikävöin äidin lihapullia, Mikael ajatteli kaihoisasti. Silti en ikinä harkitsisikaan meneväni noihin laitakaupungin laittomiin punaista lihaa tarjoaviin pikkukuppiloihin. Syötyään Mikael kiinnitti irrotettavat luistelurullat kenkiensä pohjiin ja lähti viilettämään kohti monimuotoisuudensuojelukonttoria. Uskon, että nykymaailmassa ihmiset ovat onnellisempia kuin nuoruudessani, hän ajatteli. Ihmiset ovat sopeutuneet hienosti, vaikka esimerkiksi kesän tukalat helteet ovat entistä paahtavampia, useat uimarannat täynnä sinilevää ja keväisin siitepölyongelmat hankalampia. Ihmiset ovat sekä henkisesti että taloudellisesti paljon rikkaampia, Mikael pohti ja tarkoitti esimerkiksi rahankäytössä tapahtuneita muutoksia. Nykyään ihmiset ostivat vain välttämättömät tuotteet ja lähes kaikki lainattiin valtavista supervuokraamoista ja palautettiin käytön jälkeen. Iso osa ruoasta tuotettiin yhdessä naapuruston kanssa, ja vehreät kattopuutarhat kaunistivatkin kaupunkimaisemaa. Raha käytettiin elämyksiin tavaroiden sijasta. Kun loputkin kohteet oli kierretty, oli työpäivä pulkassa. Vaikka kaikki menikin tänään näin hienosti, tiedän, että kaikissa yksiköissä ei ole yhtä helppoa, Mikael pohti kotimatkallaan.

Esimerkiksi pakolaisten vastaanottokeskukset ovat läkähtymäisillään valtavaan työmäärään, kun ilmastopakolaisten määrä kasvaa asuinkelvottomien alueiden lisääntyessä ja vesisotien yleistyessä. Vaikka lahjoitankin rahaa ilmastokummina ja osallistuin juuri tulivuorienergiahankkeeseen avustusrahalla, kasvaa kärsimyksen määrä joissakin paikoissa jatkuvasti, Mikael ajatteli ahdistuneena. Vaikka meillä ilmalaivat kulkevat ja turismi kukoistaa Keski-Euroopan ollessa jo liian kuuma lomakohde, ei ilmastonmuutoksen tuhoja ole helppo katsella. – Muistatko kun aamulla puhuimme niistä omenoista? Mikael kysy illalla Liljalta peitellessään tätä vuoteeseen. – Juu-u, Lilja nyökkäsi. – Tänään voisin kertoa iltasaduksi muistakin asioista, jotka olivat hyvin erilailla minun ollessani sinun ikäisesi, Mikael ehdotti. – Olen muistellut tänään vähän yhtä sekä toista, Mikael aloitti, ja niin hän kertoili muistojaan aina lihapullista sademetsähakkuisiin. – Voi kunpa ne ihmiset olisivat tienneet, miten onnellista erilainen elämä voi olla, Lilja voihkaisi kuunneltuaan isänsä kertomuksen. – Niin, sinäpä sen sanoit, Mikael huokaisi.

nuorten luonto 1/2015 |

Kun sujauttaa saappaat jalkaan ja sukeltaa metsän vihreään syliin, mieli rauhoittuu ja asiat loksahtelevat paikoilleen. Luonnon verkkainen tahti palauttaa levottoman mielen tähän hetkeen, ja stressaantunut kehokin lepää ja virkistyy. teksti: emilia raunio • kuvat: metsämieli-kirja

Metsästä hyvinvointia

irpa Arvonen on tutkinut aihetta jo vuosia, ja viime syksynä häneltä ilmestyi Metsämieli-kirja. Metsämieli-menetelmän siemen istutettiin jo lapsuudessa, kun Arvonen kävi metsäkävelyillä päivittäin. – Kun sitten murrosiässä mieltä alkoivat askartarruttaa elämän suuret kysymykset, luonnon säilyminen ja ihmissuhteet, metsään tai kallioille oli aina hyvä palata miettimään, Arvonen kertoo. Käyttäytymistieteen opinnot ja työ liikunnan ja hyvinvoinnin parissa kasvattivat tietoja ja taitoja, joista kasvoi Metsämieli-menetelmä ja -kirja.

Luonnossa ollessamme palaamme kotiin Miksi metsässä ja luonnossa olo rauhoittaa meitä? Arvonen muistuttaa, että luon-

| nuorten luonto 1/2015

to on meidän alkuperäinen kotimme, kun taas nykyajan virikkeisyyden runsaus saa kehomme elämään jatkuvassa stressitilassa. – Aivotutkijoiden mukaan aivoissamme on tapahtunut suuria rakenteellisia muutoksia viimeksi 10 000 vuotta sitten. Aivomme reagoivat ympäristöön ja sen tuottamiin ärsykkeisiin pääosin samalla tavalla kuin kivikaudella. Aivomme eivät ole ehtineet sopeutua nyky-ympäristön ja median meluun ja liikkeeseen, olemme ikään kuin jatkuvassa taistele tai pakene -tilassa. Luontoympäristöä aivomme ovat tottuneet ja sopeutuneet tutkailemaan. Vuosituhansien muokkaamien geenien ja toimintatapojen viisaudella koemme olevamme ikään kuin kotona. – Metsässä on myös luontaisesti enemmän happea ja aromaattisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat meissä solutasol-

la. Myös luonnon rytmi on verkkaisempi. Lintu voi lennähtää nopeasti oksalta toiselle, mutta luonnon iso kuva on seesteinen ja siinä näkyy jatkumo.

Metsä tuo lohtua ja tukea Viimeisen sysäyksen kirjan syntymiselle antoi oma sairastuminen. Vaikeina hetkinä metsä antoi Arvoselle tukea ja lohtua, ja sinne saattoi aina palata. Jos ei fyysisesti niin myös mielikuvien tasolla. Olisi hienoa, jos kaikilla olisi Arvosen kaltainen opettaja. Kannustava, rohkaiseva ja toivoa tuova kilpailuhenkisyyden ja ankaruuden sijaan. Metsä ei kannusta suorittamaan tai arvostele meitä saavutustemme perusteella, vaan olemme hyviä juuri sellaisena kuin olemme. *

Arviot > Sirpa Arvonen: Metsämieli. Metsäkustannus 2014. 197 s.

Sirpan voimavarojen latausvinkit Kääriydy vihreään: Tutkijat ovat todenneet, että luonnon hyvinvointivaikutukset alkavat latautua jo silloin, kun saamme eteemme avoimen luontonäkymän. Onko lähelläsi jokin paikka, jossa voit kääriytyä vihreään? Yksinkertaisemmillaan tämä voi olla esimerkiksi parveke, josta on vihreä näkymä.

Tsuumaa: Kun löydät vihreän ympäristön, tarkenna katsee-

si ja huomiosi johonkin pieneen yksityiskohtaan. Se voi olla pieni sammalmätäs metsässä tai kevään ensimmäinen leskenlehti. Keskity hetkeen.

Pysähdy: Pysähdy hetkeksi ja jää ihmettelemään tarkkailukohteeseesi osunutta ihmettä. Ihastu kivijalasta kohoavaan maitohorsmaan ja sen voimakkuuteen. Tuo kasvikin on ponnistanut betonin läpi ja siinä se kukoistaa. Näe itsessäsi samanlaista rohkeutta ja toivoa. Luota omiin kykyihisi.

Harjoittele ja ota taidot käyttöösi: Harjoittele vihreään kääriytymistä, tsuumaamista ja pysähtymistä ja ota ne työkalupakkiisi. Vaikean tai haasteellisen elämänvaiheen hetkellä voit palata harjoituksiin ja saada niistä uusia voimavaroja ja toivoa.

Metsämieli – Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin

iime vuosina on tehty monia selvityksiä ja tutkimuksia metsän ja luonnon vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin. Sirpa Arvonen esittelee kirjassaan Metsämieli-menetelmän, jossa hän yhdistää metsäympäristön ja mielentaitojen terveysvaikutukset. Metsässä keho ja mieli palaavat yhteen ja tätä tietämystä hyödyntämällä voimme vahvistaa hyvinvointiamme. Tietoisen harjoittelun myötä omassa elämässä suunnistaminen selkiytyy, ja luonnossa oleilu ja havainnointi tuovat asiat oikeisiin mittakaavoihin. Suomalaisella metsä on lähellä kaupungissakin, ja kirjan yli 50 harjoitusta voi tehdä ympäri vuoden niin puutarhassa, puistossa, lähimetsissä, ulkoilualueilla kuin vaikka luontokuvia katsellen. Harjoituksia voi tehdä myös itsekseen, mutta niitä voi myös jakaa ystävien, perheen ja vaikka opiskelu- tai työkavereiden kanssa. Kirjan käytännönläheisyys, lempeys, kokemusperäinen tieto ja toimivuus tekevät Metsämieli-kirjasta opuksen, jonka soisin luettavaksi ja käytäntöön sovellettavaksi kenelle tahansa, joka kaipaa hengähdyshetkeä ja rauhaa tiheätahtiseen elämään. emilia raunio

nuorten luonto 1/2015 |

> Suuri Karttakirja: Aleksandra Mizilienska ja Daniel Mizilienski, Kustannusosakeyhtiö Nemo 2014, 105 s.

> Alan Weisman: Maailma täynnä meitä – viimeinen yritys maapallon pelastamiseksi? Atena Kustannus 2014. 557 s.

Maapallon kohtalonkysymys Ihmeteltävää kaikenikäisille

ylsästä nimestä ei kannata hämääntyä. Suuri karttakirja esittelee maailmaa hauskasti kuvitettujen yksityiskohtien avulla, ja itse kartat jäävät taka-alalle. Eri kulttuureihin tutustutaan ruuan, ihmisten, luonnon ja urheilulajien kautta. Yksityiskohtien nostaminen on aina yleistämistä, mutta Suuri Karttakirja onnistuu tehtävässä hyvin. Kuvissa sekoittuvat nykyaika ja menneisyys: sauvakävely, Muumitalo ja Alvar Aalto ovat Suomen kartalla sulassa sovussa. Kaikki maailman maat eivät ole mahtuneet yksien kansien väliin. Eurooppa saa kirjassa eniten tilaa, ja muut mantereet jäävät harmillisesti pienempään osaan. Yksi puute Suuresta Karttakirjasta löytyy, se on liian pieni. aino saarenmaa

ystymmekö pitämään maapallon ihmismäärän riittävän pienenä, jotta koko planeettamme ekosysteemit eivät romahda ja aiheuta omaa tuhoamme? Tämä on kirjan pääkysymys, joka koskettaa meitä kaikkia. Weisman onnistuu vakuuttamaan, etteivät pelkkä kuluttamisen suitsiminen, uusiutuva energia ja uudet viljelykasvilajikkeet pelasta meitä. Kirja etenee tarinallisen mukaansatempaavasti tutkijoiden, terveydenhoitajien ja kyläpäälliköiden matkassa. Se vie matkalle historialtaan ja väestötilanteeltaan hyvin erilaisiin maihin, esimerkiksi Italiaan, Kiinaan, Ugandaan, Nigeriin, Iraniin ja Japaniin. Kirjailija on äärimmäisen huolestunut niin meistä kuin muistakin lajeista, mutta antaa meille myös perustellusti toivoa. sofia virtanen

> Elina Innanen: Vegaanin keittiössä – Parempaa arkiruokaa kasviksista. Readme.fi 2015. 264 s.

Kauan odotettu keittokirja

hocochili-ruokablogista tutun Elina Innasen Vegaanin keittiössä -teos on ilahduttava ja innostava, suorastaan täydellinen keittokirja, jollaista ei Suomessa aiemmin ole nähty. Ohjeet ovat selkeitä, kuvat houkuttelevia ja kauniita, annokset ravitsemuksellisesti täysipainoisia ja myös ruokalaskun kohtuullisena pitämiseen annetaan vinkkejä.

Kirja on jaoteltu salaatteihin, keittoihin, pääruokiin, suolaisiin leivonnaisiin, dippeihin ja levitteisiin, täytettyihin leipiin ja burgereihin sekä makeisiin herkkuihin. Innanen opastaa myös sesongin raaka-aineiden käyttämisen, idättämisen, kaurapuuron tuunaamisen ja versojen kasvattamisen. Tämä kirja tulisi olla jokaisen kotikokin keittiössä ja luonnollisesti myös laitosruokaloiden ja ravintoloiden kokkien käytössä. emilia raunio

| nuorten luonto 1/2015

teksti: ville laitinen • kuvat: sanna-mari kunttu, teemu saloriutta

Luonto-Liiton talvipäivät 2015 Saaristomerellä Luonto-Liiton legendaariset talvipäivät herätettiin viime vuonna Helsingin Meriharjussa, ja tälle vuodelle järjestämisvuoron nappasi itselleen Varsinais-Suomen piiri, VASP.

T > Lisätietoja talvipäivistä: ville.laitinen@luontoliitto.fi, luontoliitto.fi/talvipaivat2015

alvipäivät järjestetään tänä vuonna maaliskuun 20.–22. maailman kauneimmalla Saaristomerellä, kansallispuiston yhteistoiminta-alueella. Tarkka saari pysyy vielä toistaiseksi salaisuutena, sillä lopullisen kohteen sanelee talven jäätilanne. Eri vaihtoehdot sijaitsevat kuitenkin kaikki ulkosaaristossa, missä luontoliittolaiset pääsevät vastaanottamaan kevätpäiväntasauksen huikeissa maisemissa. Samoilla saarilla seikkailivat nuoret luontoliittolaiset jo 25 vuotta aiemmin vuonna 1990 järjestetyillä liiton kesäpäivillä. Talvipäivät on luontoliittolaisten väentapaaminen, jonne ovat tervetulleita kaikki jäsenet, uudet sekä vanhat, aktiivit ja passiivit. Talvipäivillä on vuoden kärkikampanjan mukaisesti metsäteema, joka näkyy työpajojen aiheissa sekä vapaa-ajan ohjelmassa. Lisäksi talvipäivillä tietenkin retkeillään ja juonitaan toimintaa tu-

levaisuudelle. Toki aikaa jää myös yhdessäololle sekä saunomiselle ja perinteiselle talvipäivien iltaohjelmalle. Talvipäiville järjestetään Helsingistä Kemiönsaarelle Kasnäsiin kaikille luontoliittolaisille ilmainen yhteiskuljetus – biokaasubussilla tietenkin! Turusta pääsee myös julkisen liikenteen linjoilla Kemiönsaaren Taalintehtaalle, mistä on yhteiskyyti Kasnäsiin. Kaikille osallistujille korvataan matkakulut. Majoittautuminen tapahtuu sisätiloissa, mutta mukaan otetaan varmasti myös yksi kamiinalla varustettu puolijoukkueteltta. Myös omassa teltassa tai muussa majoitteessa saa yöpyä. Ilmoittaudu vuoden varmasti parhaaseen Luonto-Liiton tapahtumaan nyt! Talvipäiviä alkukevään harmonisessa saaristossa et halua missata. Ilmoittautumisohjeet löydät nettisivuilta www.luontoliitto. fi/talvipaivat2015. *

nuorten luonto 1/2015 |

koonnut: sami säynevirta

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Leo Stranius puh 040 754 7371 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. (09) 68 444 215 / 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Emilia Raunio Viestintäpäällikkö Taija Rinne puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine, puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. (09) 6844 4245 / 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Otto Snellman Metsävastaava Lauri Kajander Susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen, puh. 044 5166 227 Kerhohankevastaava Sini Heikkilä, puh. 044 516 6228 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung, puh. 044 700 6113 Kulutus.fi-sivuston päätoimittaja Nelli Heinimo Kevätseuranta-vastaava Auli Elolahti

| nuorten luonto 1/2015

Luonto-Liitossa tapahtuu > Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 20.–22.3. Luonto-Liiton Talvipäivät Saaristomerellä (katso lehden s. 35 ja takakansi). Lisätietoja osoitteesta: ville. laitinen@luontoliitto.fi, luontoliitto.fi/ talvipaivat2015 25.4. Liittovaltuuston kevätkokous. Lisätietoja osoitteesta: sami.saynevirta@ luontoliitto.fi 23.–24.5. Maailma kylässä -festivaalit Helsingissä. Luonto-Liitto on mukana festivaaleilla. 30.5. Liittokokous Helsingissä.

Hämeen piiri Hämeen piirin (HLP) kuukausittaiset kokoukset joka kuun toinen torstai kello 17–19 toimistollamme osoitteessa Kuninkaankatu 39, Tampere. Tervetuloa mukaan kuulemaan mitä tapahtuu ja suunnittelemaan lisää! 28.2. Lähimetsät haltuun -metsiensuojelukampanjan avajaistapahtuma Tampereella. 26.3. Kevätkokous ja lautapeli-ilta kello 18 osoitteessa Hälläpyöränkatu 2 as 2. Haaveiletko oman luontokerhon ohjaamisesta tai haluaisitko viettää riemukkaan leiriviikon kesäisen luonnon helmassa? Kevään aikana Tampereella järjestetään leirinohjaaja-, kerhonohjaaja- ja hyvinvointia luonnosta -kurssit. HLP järjestää Tampereella kevätseurantaretkiä maaliskuulta toukokuulle. 15.–17.5. Viikonloppuretki luontoon ja omaan luontosuhteeseen Isojärven kansallispuistossa. Perinteisen retkeilyn ja kevätluonnon ihmettelyn lisäksi rauhoitumme kuuntelemaan luontoa ja itseämme, etsimme mielipaikkoja, ympäristötaiteilemme ja keskustelemme nykyihmisen luontosuhteesta. Lähde kanssamme voimaantumaan luontoon; olemaan metsässä rennosti oman fiiliksen mukaan!

Kesä-heinäkuussa vaelluskurssi ja yöttömän yön vaellus. Lisätietoja HLP:n tapahtumista löytyy osoitteesta www.luontoliitto.fi/hlp, muista seurata meitä myös Facebookissa!

Keski-Suomen piiri Kessun tapahtumat, www.luontoliitto.fi/ luontoliitto/kessu/ & www.facebook. com/KessuLuontoliitto 28.2. Lähimetsät haltuun! Luonto-Liiton kärkikampanjan aloituspäivän ohjelmaa koko perheelle Jyväskylässä. Lisäinfoa yhdistyksen nettisivuilla ja Facebookissa. 7.3.2015 Lasten ja nuorten pilkkipäivä. Tutustutaan talvikalastuksen saloihin pilkkimisen muodossa Jyväsjärven jäällä. Lisäinfoa yhdistyksen nettisivuilla ja Facebookissa. 24.3. Pöllöretki. Illan hämärtyessä käydään kuuntelemassa pöllöjen keväthuhuilua eri kohteissa. Lähtö klo 18, Sepänaukion parkkipaikka, Sepänkatu. Varaa muutama euro bensarahaa. Ilmoittautumiset kessukeskisuomenpiiri@gmail.com. Säävaraus. Kevätseurantaa maalis-toukokuussa. Luonto-Liiton Kevätseurantaan liittyviä retkiä. Lisäinfoa yhdistyksen nettisivuilla ja Facebookissa. Vaelluskurssi kesä- ja heinäkuussa. Kesäkuussa vaelluksen perusteita ja heinäkuussa noin viikon vaellusretki. Lisäinfoa tulee yhdistyksen nettisivuille ja Facebookiin.

Savo-Karjalan piiri 14.–15.3. Leiriohjaajakoulutus. Kiinnostaako ympäristökasvatus ja kesäinen leirielämä? Kouluttaudu leiriohjaajaksi Joensuussa! Kurssin käytyäsi voit hakea töihin kaikille Luonto-Liiton järjestämille leireille. Kurssimaksu 30 euroa Luonto-Liiton jäsenille, 40 euroa muille.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset 7.3. mennessä osoitteeseen: saka@luontoliitto. fi tai p. 045 670 6361.

Susiryhmä 11.4. Valtakunnallinen sudensuojelutapaaminen Helsingissä, Harjun nuorisotalolla. Tapaaminen on tarkoitettu kaikille Luonto-Liiton susiryhmän toimijoille tai toiminnasta kiinnostuneille. Tapaamisessa järjestetään työpajoja ja suunnitellaan susiryhmän toimintaa. Lisätietoja osoitteesta: susiryhma@ luontoliitto.fi tai 044 516 6227

Uudenmaan piiri 28.2. Retkikurssi Helsingissä. Käydään läpi retkeilijän perustaitoja ja sitä, mitä retkeilijän tulee ottaa huomioon. 28.2. Retkikurssin jälkeen iltapäivällä kerhonohjaajat jatkavat päiväänsä työpajatoiminnan puitteissa. 20.–23.3. Talvipäivät Varsinais-Suomessa. Lähdetään reissuun porukalla, yhteiskyydillä! Seuraa tiedotusta LUPin nettisivuilla. 27.–29.3. Kerhon- ja leirinohjaajan kurssi Pääkaupunkiseudulla. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: lup@luontoliitto.fi

Tule kevättuulilähettilääksi! Luonto-Liiton Kevätseuranta starttaa taas maaliskuussa. Kevättuuli on lasten oma Kevätseuranta. Tule ohjaamaan lähikouluissasi Kevättuulitunteja! Voit tehdä niitä oman jaksamisesi ja aikataulusi mukaan. Anna arvokas panoksesi lasten ympäristökasvatuksen hyväksi ja kartuta työkokemustasi! Lisätietoja osoitteesta lup-lapset@luontoliitto.fi.

Varsinais-Suomen piiri Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri eli Vasp järjestää jälleen monenlaista aktiviteettia luonnonharrastuksesta ja ympäristönsuojelusta kiinnostuneille lapsille ja nuorille. Turussa kokoontuu lasten luontokerho ja kevät on täynnä nuorten retkiä lähellä ja kaukana sijaitseviin mielenkiintoisiin luontokohteisiin. Vaspin ympäristöpoliittisen toiminnassa tehdään entistä näyttävämpiä tempauksia yhteistyössä muiden paikallisten luonto- ja ympäristöjärjestöjen kanssa. Tutustu tuleviin tapahtumiin osoitteessa www.luontoliitto.fi/vasp ja lähde mukaan!

Oletko muuttanut? Ilmoita uudet tietosi meille, niin saat jatkossakin lehden kotiisi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/muutos

Olethan ilmoittanut sähköpostiosoitteesi? Lähetämme mielenkiintoisen, Luonto-Liiton ajankohtaisista tapahtumista kertovan uutiskirjeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa. Voit lisätä sähköpostiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomakkeella (www.luontoliitto.fi/ muutos), tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettämällä sähköpostia viestintäpäällikkö Taija Rinteelle: taija.rinne@luontoliitto.fi. Kerro viestissä, oletko Luonto-Liiton jäsen.

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Jenni Rönkkö Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot LuontoLiiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@ luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri Asseri Laitinen puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Pohjanmaan piiri Senni Korhonen Vuorikatu 14–18 E 112 65100 Vaasa puh. 044 297 0282 info@polp.fi www.polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Perttu Anttonen possunmeili@gmail.com www.luontoliitto.fi/possu

Savo-Karjalan piiri Annukka Aho puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / VarsinaisEspoon nuoret Suomen piiri ympäristönsuojelijat / Milla Aalto Vantaan Luonnonystävät puh. 050 572 2345 Petro Pynnönen milaal@utu.fi Mechelininkatu 36 A www.luontoliitto.fi/vasp 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

nuorten luonto 1/2015 |

miia kontinen iris tanttu

| nuorten luonto 1/2015

jesse matilainen

miia vistilĂ¤ nana sjĂśblom

Cityminkit

http://nana-nanainen.blogspot.com

nuorten luonto 1/2015 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Palvelunumero .BF 80

Luonto-Liiton

TALVIPÄIVÄT 20.-22.3.2015

Talvipäivät ulkosaaristossa Saaristomeren kansallispuistossa! Tarinoita suomalaisesta metsästä -teemainen viikonloppu sisältää työpajoja (mm. poliittinen metsävalokuvaus ja runon valta), linturetkiä, metsätarinoita, aktivismia ja yhdessäoloa. Helsingistä päin saapuville järjestetään yhteiskuljetus biokaasubussilla, Turun kautta saapuvat pääsevät paikalle helposti julkisilla. Osallistujien matkakulut korvataan, ilmoittaudu mukaan viimeistään 13.3. Lisätietoja osoitteesta www.luontoliitto.fi/talvipaivat2015