Nuorten luonto 1/2016

1/2016

Teemana

Rajaton Luonto Luonto kuuluu kaikille Talvipyöräilijän vapaus Kevätseuranta käynnistyy

2

| nuorten luonto 1/2016

kuva: pekka tuuri

Numero 1/2016, 73. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Maria Rautio maria.rautio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Elina Mikola elina.mikola@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Heini-Sofia Alavuo, Anssi Bwalya, Auli Elolahti, Rimma Erkko, Christa Granroth, Tuuli Hypén, Emmi Ketonen, Suvi-Anne Kinnunen, Ellinoora Lievonen, Sonja Martikainen, Jesse Matilainen, Laura Mitrunen, Kalle Pettersson, Emilia Raunio, Anni Reenpää, Merileena Reunanen, Säde Rinne, Anni Saastamoinen, Aino Saarenmaa, Teemu Saloriutta, Antti Salovaara, Nana Sjöblom, Iris Tanttu, Kati Tuomaala, Tuuli Turtola, Martina Uotinen, Sofia Virtanen, Miia Vistilä, Erika Weckström Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Anni Reenpää Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus: Luonnon rajat eivät ole kiinni maria rautio

älillä tuntuu, että viime syksyn jälkeen mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa ei ole juuri muusta puhuttu kuin turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista.

Vihaa täynnä oleva vähemmistö vaatii äänekkäästi valtiomme rajoja kiinni, kun me muut taas toivomme kaikille mahdollisimman turvallista elinympäristöä.

Nuorten Luonto ja Luonto-Liitto myös toivovat, että maamme uudet asukkaat pääsisivät tutustumaan suomalaiseen luontoon ja nauttimaan siitä. Rasismi ja ennakkoluulot eivät kuulu luontoon.

Luonto on rajaton.

Jos olet muuttanut eteläisemmiltä leveysasteilta Suomeen, voivat esimerkiksi lumikävely, avantouinti tai luisteleminen tuntua kummallisilta ja jopa luotaantyöntäviltä harrastuksilta. Toki tiedän monia, joiden mielestä kirpeä pakkasilma tuntuu ihanalta sieraimissa ja jotka nauttivat tammikuisen auringon heijastuksesta lumen pinnalla. Itseäni, ikäni Suomessa asunutta, ajatus toisiinsa kiinni jäätyneistä nenäkarvoista ei lämmitä, saatika yritys havaita auringonsäteitä silmillä, joiden pinnalle on lähestulkoon muodostunut kuurankukkia. Onneksi on muitakin tapoja nauttia Suomen kauniista luonnosta.

Tästä Nuorten Luonnon numerosta saamme lukea, että Somaliasta Suomeen muuttanutta Mahdi Aalinia kiinnostaisi kulkea kesäisin Suomen luonnossa ja esimerkiksi kerätä marjoja. Naapurin neuvo lähteä sadan kilometrin päähän marjametsään ei kuitenkaan kuulosta kovin rohkaisevalta. Maahanmuuttajille ei muutenkaan ole tarjolla kovin paljoa kannustusta ja ohjausta luontoharrastuksiin.

Luontoon lähteminen voi herättää tottumattomassa monia kysymyksiä. Uskaltaako metsään mennä, tuleeko siellä karhuja vastaan ja miten retkelle pitäisi varustautua? Kaikissa ylikansoittuneissa maissa ei ole vastaavia mahdollisuuksia lähteä luontoon kuin Suomessa, eikä luonnossa liikkumista osata tämän vuoksi edes kaivata. Suomessa lähes mistä vain on vartin bussimatka metsään.

Luonto-Liitto on yksi taho, joka voi tarjota maahanmuuttajille tietoa suomalaisesta luonnosta sekä mahdollisuuksia luontoharrastukseen. Luonto-Liitto pyrkii parhaillaan madaltamaan maahanmuuttajien kynnystä osallistua toimintaansa sekä suunnittelee yhteistä luontotoimintaa maahanmuuttaneille ja kantasuomalaisille perheille. Tavoitteena on edesauttaa maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden osallistumista luontoharrastus- ja ympäristötoimintaan sekä antaa heille tilaisuuksia tutustua suomalaiseen luontoon. *

1/2016 Teema: RAJATON LUONTO Sisällys 2 4 6 8 10 11 12 13 14 16 18 19 22 24 25 26 28 31 32 33

36 37 38

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Luonto kuuluu kaikille Skandinavian susilla rajat ovat kiinni Kolumni: Olemmeko luontokansaa?

Tuunausnurkka: Unisieppari kierrätysmateriaaleista Omituiset otukset: Kimalaiskolibri Voittoja vuosien varrelta: Otsonikadon pysäyttäminen Talvipyöräilijän vapaus Arjen ekotietoutta uusille suomalaisille Luontokokemuksia kahdella kielellä Urbaani kevät 2015 Piiri pieni pyörii: Pöydän ääressä Polp Perinteiset paremmin Kotimainen kaurakeksintö tuo uusia makuja lautaselle Naamatusten Luontopolulla: Talvisia hetkiä erämaatilalla Puuskahdus: Ekologisuus ei ole epäkiitollisuutta Järjen kritiikki Arviot: Seksistä ja matematiikasta, Jättiläinen, Millaista on olla eläin?, Talventörröttäjät Maanalainen: Ötökkäfriikki Tapahtumat ja yhteystiedot Sarjakuvat

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella.

Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin: elina.mikola@luontoliitto.fi.

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/ nuortenluonto

6

Suomen luonto tutuksi myös maahanmuuttajille

14

Talvipyöräilijä ei pelkää pakkasta

28

Närängänvaaralla on kiehtova historia

nuorten luonto 1/2016 |

3

Luonto-Liitossa nyt

Sydämen asiana

Itämeri

Rehevöityminen, happamoituminen, roskaantuminen, mikromuovi… Itämerellä ongelmia riittää. Onneksi on olemassa Luonto-Liiton Itämeri-ryhmä! teksti: erika weckström • kuva: luonto-liiton itämeri-ryhmän arkisto

I

tämeri-ryhmän tavoitteena on edistää Itämeren hyvinvointia ja lisätä ihmisten tietoisuutta lähimerestämme. Ryhmä järjestää koulutuksia ja leirejä, osallistuu julkiseen keskusteluun Itämerestä, kerää roskaa rannoilta sekä tuottaa Itämeri-aiheista materiaalia. Viime vuodesta lähtien toiminnan keskeisenä teemana on ollut Itämeren roskaantumiseen puuttuminen.

4

| nuorten luonto 1/2016

– Osallistuimme Pidä Saaristo Siistinä ry:n Siisti Biitsi -siivoustalkoisiin Suomenlinnassa. Talkoissa kerättiin rannoille ajautuneita roskia ja arvioitiin roskan määrää ja laatua, Itämeriryhmän aktiivi Eeva Hammar kertoo.

Erityisesti muoviroska on merelle ongelmallista. Ryhmä on parhaillaan kehittelemässä toimintaa teemalla ”muoviton meri”. Toistaiseksi teemasta on julkaistu YouTube-video ja merten muoviroskasta on puhuttu kouluvierailuil-

la. Itämeriryhmä osallistuu myös ”Beat the microbead”-sovelluksen tekemiseen.

Tämän älypuhelinsovelluksen avulla voi tarkistaa, sisältääkö kosmetiikka mikromuovia, eli pienen pieniä muovihippusia.

Itämeriryhmä osallistuu sovelluksen suomentamiseen ja tietojen täydentämiseen.

Kouluvierailuilla lisää tietoisuutta Näkyvä osa Itämeri-ryhmän toimintaa on Itämeri-lähettilästoiminta. Itämeri-lähettiläät käyvät kouluissa kertomassa merestä, sen tilasta ja mitä sen hyväksi voisi tehdä. Itämeri-lähettiläitä on koulutettu 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Koulutus on kaksipäiväinen ja sen aikana saa hyvät perustiedot kotimerestämme. Ei siis tarvitse olla biologi voidakseen lähteä mukaan, vaan oma innostus riittää! Alun perin vierailuja tehtiin vain yläkouluihin, mutta viime vuonna kokeiltiin vierailuja myös alakouluihin. Vastaanotto oli hyvä ja vierailuja on tarkoitus jatkaa.

– Alakoululaiset ovat yllättävän ympäristötietoisia ja tiedonjanoisia, kertoo itsekin lähettiläänä toimiva Eeva.

Lyhyet koonnut: elina mikola

Kevätseuranta käynnistyy Itämeri-ryhmän ak­ tiivit siivoustalkoissa keräämässä rannalle ajautuneita roskia.

Nuorempi yleisö vaatii kuitenkin erilaisen lähestymistavan ja toisenlaiset materiaalit kuin yläkoululainen, joten materiaalien muokkaaminen on ajankohtaista.

Leireillä opitaan uutta Itämeriryhmäläisillä ei ole säännöllisiä kokoontumisia, mutta Eeva kertoo, että kevääksi on suunnitteilla aktiivien vapaamuotoinen tapaaminen. Muutamana kesänä on järjestetty myös kesäleirejä. Osallistujakunnassa on ollut myös ulkomaanvahvistuksia Virosta ja Venäjältä. Leireillä viihdytään rennossa ilmapiirissä, tutustutaan toisiin aktiiveihin, vaihdetaan ideoita ja opitaan uutta. Leiriltä on esimerkiksi käyty tutustumassa Tvärminnen eläintieteelliseen tutkimusasemaan ja paneuduttu Itämeren ekologiaan. * > Kiinnostuitko? Voit seurata Itämeri­ ryhmää Facebookissa ja Instagramis­ sa. Mukaan toimintaan pääsee ot­ tamalla yhteyttä Eeva Hammariin: eeva.m.hammar@gmail.com.

uonto-Liiton kevätseuranta juhlii 40-vuotista taivaltaan. Ensimmäisen kerran kevään etenemistä seurattiin vuonna 1976.

Kevätseurannassa tutkitaan kevään edistymistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurantaan voi osallistua ilmoittamalla tekemänsä ensihavainnot sekä lajien runsastumisen kevätseurantaviikonloppuina. Seurannan kohteena on yhteensä 41 vakiolajia sekä vuosittain vaihtuvat teemalajit.

Tämän vuoden kevätseurannan teemana ovat puut ja pensaat. Havaintoja pyydetään esimerkiksi haavan ja koivun lehtien avautumista sekä haavan, näsiän, tuomen ja vaahteran kukinnasta.

Kevätseurantalomakkeen löydät tämän Nuorten Luonnon välistä. * > Lisätietoja kampanjasta saat myös kevätseurannan verkkosivuilta: www.kevatseuranta.fi.

Talvipäivillä tavataan! uonto-Liiton perinteikkäät Talvipäivät järjestetään karun kauniilla Ohtakarin saarella Kokkolassa 18.–20.3.2016. Talvipäivien järjestelyistä vastaa Luonto-Liiton Pohjanmaan piiri.

Talvipäiville ovat tervetulleita kaikki uudet ja vanhat luontoliittolaiset. Ohjelmassa on retkiä, työpajoja, luentoja,

keskusteluja sekä mukavaa yhdessäoloa.

Tänä vuonna talvipäivien teemana on ilmasto- ja ympäristötoiminta. Lisäksi juhlitaan Luonto-Liiton piirien 40-vuotissyntymäpäiviä. * > Lue lisää ja ilmoittaudu osoitteessa: www.luontoliitto.fi/talvipaivat2016

Uudet ympäristökriteerit hostelleille uonto-Liitto ja Suomen Hostellijärjestö (Hostelling International Finland) ovat kehittäneet yhdessä ympäristöystävällisen hostellin ekokriteeristön. Kriteeristössä huomioidaan muun muassa kierrätys, luomu- ja kasvisruuan saatavuus, energian ja veden säästäminen, ekoenergian käyttö sekä

ympäristötiedon levittäminen hostellin asiakkaille.

Luonto-Liitto ja Suomen Hostellijärjestö ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä.

Luonto-Liiton jäsenet saavat 10 prosentin alennuksen yöpymisistä Suomen Hostellijärjestöön kuuluvissa hostelleissa. *

nuorten luonto 1/2016 |

5

Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret eivät vielä ole löytäneet mukaan luontoharrastustoimintaan. Myös omatoiminen luonnossa liikkuminen voi olla hankalaa, jos suomalainen luonto ei ole tuttu.

Shafi Puaale, Jarnail Singh, Ali Maadey ja Mahdi Aalin ovat kokeilleet talviurheilua koulussa, mutta pelaavat mieluummin jal­ kapalloa.

Luonto kuuluu kaikille teksti: aino saarenmaa • kuvat: anni reenpää

6

| nuorten luonto 1/2016

U

lkona on pakkasta lähes 20 astetta. Talvipyöräilijät polkevat naama punaisena pakkasesta välittämättä, mutta kaikkia talviurheilu ei kiinnosta.

– Kävin kerran kavereiden kanssa laskettelemassa.

Se oli todella vaikeaa, kaaduin varmaan kymmenen kertaa, Shafi Puaale kertoo.

Joukko eri-ikäisiä poikia ja nuoria miehiä on kokoontunut viettämään aikaa yhdessä. Paikkana on Kölvi, Setlementtinuorten Hämeen piirin monikulttuurinen poikatyöyksikkö Tampereella.

Jääkiekko ei houkuta näitä nuoria miehiä avantouinnista puhumattakaan.

Kaikki ovat sitä mieltä, että kesällä ulkona on enemmän tekemistä, kun voi pyöräillä ja pelata jalkapalloa.

Shafi Puaale, Mahdi Aalin, Ali Maadey ja Jarnail Singh ovat asuneet Suomessa jo vuosia. Suomalainen luonto ei kuitenkaan ole nuorille kovin tuttu. Aalin ja Puaale ovat käyneet telttailemassa, mutta kukaan neljästä nuoresta ei liiku luonnossa säännöllisesti. Metsässä liikkuminen ja patikointi saattaisi kiin-

nostaa, jos sellaiseen tarjoutuisi ohjattu mahdollisuus. Tosin vain kesällä, talvella ulkona on kaikkien mielestä liian kylmä.

– Olisin halunnut viime kesänä lähteä keräämään marjoja, mutta en tiennyt minne suuntaan pitäisi lähteä. Kysyin naapurilta, voiko jostain läheltä kerätä marjoja, hän käski ajamaan sadan kilometrin päähän, Aalin kertoo.

Lisää tietoa vanhemmille ja lapsille Kölvin nuoret eivät ole ajatustensa kanssa yksin. Maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria on vain vähän mukana luontoharrastustoiminnassa.

Katri Silvonen Luonto-Liitosta kertoo, että suurin syy on tiedon puute.

Vaikka lapset olisivat kuulleet luontoharrastustoiminnasta, myös vanhemmat tarvitsevat tietoa. Usein ongelmana on myös kielimuuri, vanhemmat eivät välttämättä osaa suomea yhtä hyvin kuin lapset.

Luonto-Liiton Savo-Karjalan piirissä kehitetäänkin tänä vuonna tiedotusta.

Uusi leiri- ja kerhojuliste on suunniteltu niin, että jo kuvituksesta käy ilmi, mitä leirillä tapahtuu. Nettisivuille laitetaan tiedote vanhemmille ensin suomeksi ja myöhemmin muutamalla vieraalla kielellä.

Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen (JoMoni) kautta luontokerho-ohjaajakoulutuksiin on löydetty myös maahanmuuttajataustaisia ohjaajia. Ajatuksena on, että uussuomalaisten kynnys osallistua Luonto-Liiton toimintaan madaltuisi, jos kerhoissa ja leireillä olisi maahanmuuttajataustaisia ohjaajia.

Isabel Muñoz on ollut sijaisena Savo-Karjalan Luontopiirin lastenkerhossa.

Luonto on tärkeä osa metsätieteitä opiskelleen Muñozin elämää.

– Halusin nähdä jotain uutta ja erilaista. Halusin jonnekin, missä on metsää ja vettä, Espanjasta Suomeen muuttanut Muñoz kertoo.

Espanjaa ja teatteria opettava Muñoz on aktiivinen myös Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen toiminnassa. Luontokerhoja hän voisi lähteä ohjaamaan ehkä taas tulevaisuudessa.

– Nyt on liikaa ohjelmaa, Muños sanoo.

Kielimuuri ei saa olla este osallistumiselle Ihmisten luontosuhde on eri maissa erilainen. Esimerkiksi venäläisten suhde luontoon on samankaltainen kuin suomalaisilla, perheet viettävät paljon aikaa luonnossa ja kesämökeillä. Katri Silvosen mukaan joitakin vanhempia askarruttaa, miksi luonnossa pitäisi viettää aikaa, ja mitä siellä voi tehdä.

– Somaliassa kaupungeissa asuvat ihmiset eivät juurikaan liiku luonnossa, Mahdi Aalin sanoo, ja muut nyökkäilevät.

Vaikka ulkona on 20 astetta pakkasta, Kölvissä on lämmin tunnelma. Jarnail Singh, Qais Namdar, Shafi Puaale ja Ali Madey juttelevat keittiössä jalkapallosta.

Luonnossa liikkuminen voi herättää vanhemmissa monenlaisia kysymyksiä.

Onko metsään turvallista mennä? Mitä eläimiä siellä on? Onko Suomessa myrkyllisiä käärmeitä?

Suomalainen metsä voi olla tuntematon paitsi uussuomalaisille, myös urbaaneille, koko ikänsä Suomessa asuneille lapsille.

– Metsään voi tutustua turvallisesti leikin avulla: suunnistetaan muurahaispesien avulla, rakennetaan sateensuojia, etsitään ja maistellaan syötäviä kasveja, Silvonen kertoo.

Mutta luontoharrastamisen ei tarvitse olla pelkkää erätaitojen opettelua.

Myös toisiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen voi olla tärkeä osa leiriä. Jos luontoleirillä on osallistujia, joilla on eri äidinkieli, ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi sanojen opettelua eri kielillä.

Leiriohjelmaa suunniteltaessa onkin hyvä ottaa mukaan sellaisia ohjelmanumeroita, jotka eivät perustu suomen kielellä kikkailuun. Toiminnalliset ohjelmanumerot sopivat kaikille kielitaidoista riippumatta.

Monikulttuurinen luontoharrastustoiminta ei loppujen lopuksi ole sen kummempaa kuin muukaan toiminta.

– Maahanmuuttajat eivät ole kiinnostuneita maahanmuuttajille suunnatusta toiminnasta. He haluavat mieluummin mukaan jo olemassa olevaan toimintaan, pois mamu-lokerosta, Silvonen kertoo.

Luonto-Liitto järjestää vuoden 2016 aikana maahanmuuttajataustaisille ja kantasuomalaisille perheille tarkoitettua yhteistä toimintaa. Näin yhä useammat suomalaiset, uudet ja vanhat, pääsevät nauttimaan luonnosta ja tutustumaan toisiinsa. * nuorten luonto 1/2016 |

7

Skandinavian susilla rajat ovat kiinni teksti ja kuva: christa granroth

S

uomen ja Skandinavian susikanta hävitettiin sukupuuttoon 1800-luvulla laajamittaisen metsästyksen seurauksena. Suomeen sudet ovat levittäytyneet takaisin pääosin Venäjän Karjalasta. Ensimmäinen susipentue syntyi Skandinaviassa vuonna 1983, kun Ruotsiin saapui kaksi sutta idästä. Seuraava susi vaelsi Ruotsiin vuonna 1991.

Skandinavian susikanta koostui näiden kolmen suden jälkeläisistä vuoteen 2008 asti. Tämä tarkoittaa, että Skandinavian sudet ovat lähempää

8

| nuorten luonto 1/2016

sukua toisilleen kuin sisarukset keskenään. Sisäsiittoisuus on aiheuttanut susille purentavikoja sekä selkärangan ja sisäelinten epämuodostumia.

Myös Suomen susikannan perimä on heikentynyt, kun Venäjän Karjalan susikanta on puolittunut noin 350 yksilöön ja susien vaeltaminen Suomeen on vähentynyt. Lisäksi Suomen susikanta on kokenut voimakkaita laskuja laittoman ja laillisen metsästyksen johdosta.

Ruotsin sudenhoitosuunnitelman mukaan maahan tarvittaisiin uusi lisääntyvä susi idäs-

Ihmistoiminnan seurauksena Skandinavian, Suomen ja Venäjän Karjalan sudet ovat eristäytyneet toisistaan. Elinvoimainen susikanta tarvitsee Pohjoismaiden välistä yhteistyötä.

Kirjoittajan kuvaama susi Kuhmossa kesäkuussa 2009.

lajiksi, joka sallii tiukasta suojelusta poikkeamisen. Porovahinkoja ehkäistään tehokkaalla sudenmetsästyksellä, jossa on sallittua käyttää apuvälineenä valonlähdettä, koiria, moottorikelkkoja, helikopteria tai mönkijöitä.

Ruotsissa poronhoitoalueella olevasta susipentueesta maksetaan saamelaiskylälle korvausta 500 000 kruunua eli noin 53 800 euroa, suden säännöllisestä esiintyvyydestä 80 000 kruunua (noin 8 600 euroa) ja väliaikaisesta 35 000 kruunua (noin 3700 euroa). Käytännössä korvaus ei kuitenkaan ole tuonut susille hyväksyntää edes idästä vaeltaneiden geneettisesti arvokkaiden susien kohdalla. Alueelle saapuneet sudet on joko ammuttu tai siirretty pois alueelta. Susien siirtäminen on osoittautunut hankalaksi, koska sudet ovat vaeltaneet takaisin lähtöpaikoilleen tehden satojen kilometrien matkoja. Ainoastaan yksi siirto on onnistunut, kun susipariskunta perusti reviirin vapautuspaikalleen Tivedenin kansallispuistoon.

Viimeisin vaeltaja ammuttiin Marraskuussa 2015 Ruotsin poronhoitoalueelle Härjedaleniin vaelsi susi idästä. Valtion ympäristöhallinnon viranomainen Naturvårdsverket katsoi suden olevan yhtä arvokas kuin 500 skandinaavista sutta, koska sillä oli useita geneettisiä ominaisuuksia jotka puuttuvat skandinaavian susikannasta. Joulukuussa susitulokas siirtyi Norjan puolelle, jossa se ammuttiin laittomasti.

Laittoman sudenmetsästyksen laajuutta on selvitetty pantasusien avulla. Puolet kuolleena löydetyistä susista menehtyi Skandinaviassa laittoman metsästyksen seurauksena.

Norjassa susille on määrätty kolme vyöhykettä, jossa ne voivat perustaa reviirin. Jos sudet poistuvat vyöhykkeeltä, ne voidaan ampua luvilla. Talvella 2014–2015 Norjassa rekisteröitiin kaksi susipentuetta, vaikka tavoite on että maahan syntyisi kolme pentuetta vuosittain.

Ekologisia käytäviä tarvitaan tä viiden vuoden välein, jotta sisäsiittoisuus vähenisi. Pohjoismaiden laajat poronhoitoalueet kuitenkin eristävät susikannat toisistaan. Vain viisi sutta on onnistuneesti vaeltanut skandinaviaan viimeisten 35 vuoden aikana ja tuonut uutta perimää populaatioon.

Poronhoitoalue eristää Suomessa poronhoitoalueeseen kuuluu 36% maan pinta-alasta. Tämä alue käytännössä toimii susivapaana vyöhykkeenä. Susi luokitellaan poronhoitoalueella luontodirektiivin V liitteen

Luontainen levittäytyminen takaisi Fennoskandiaan elinvoimaisen susikannan pitkällä aikavälillä. Tällöin ei tarvittaisi lisätoimenpiteitä, kuten susien siirtämistä alueilta toisille tai eläintarhojen sudenpentujen siirtämistä villien susien pesiin. Suuri haaste tulevaisuudessa on luoda ekologisia käytäviä, jotka yhdistäisivät eristäytyneet susipopulaatiot keskenään.

Susipopulaatioiden tulisi myös olla tarpeeksi isoja ollakseen elinvoimaisia. Eri tutkimusten mukaan susikannan elinvoimaisuus edellyttäisi 2 000–5 000 yhteistä sutta Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Siihen on vielä matkaa. * nuorten luonto 1/2016 |

9

Kolumni:

Olemmeko luontokansaa?

S

uomalaisten kansallisessa omakuvassa luonnolla on oleellinen rooli ja pidämme itseämme luonnonläheisenä kansana. Aiheesta tehty tutkimus kuitenkin kertoo, etteivät luontoarvot lopulta ole aivan yhtä keskeisiä omissa, yksilöllisissä arvojärjestelmissämme. Esimerkiksi kirjasta Suomalaisten arvot – Mikä meille on oikeasti tärkeää? käy ilmi, että suomalaisten laittaessa arvojaan tärkeysjärjestykseen luonnon- ja ympäristönsuojelu tai ykseys luonnon kanssa eivät pääsekään kärkeen. Vertailussa naapureihimme emme erotu mielikuviemme mukaisena poikkeuksena.

Edellä mainituille ympäristö- ja luontoarvoille on löytynyt suurempaa kannatusta esimerkiksi ruotsalaisilla ja virolaisilla teetetyissä kyselyissä.

10

| nuorten luonto 1/2016

teksti: anssi bwalya kuvitus: eero astala

Usein oletetaan myös, että olisimme viime aikoina heränneet ympäristötietoisuuteen yhä vahvemmin. Ajatus luonnon alati kasvavasta merkityksestä voi antaa toivoa. Valitettavasti kyselyaineiston valossa suunta vaikuttaisi olevan pikemminkin päinvastainen. Suomalaisten arvohierarkiassa ympäristönsuojelu oli vielä vuonna 1991 kaikkiaan 40 eri arvo-osiosta sijalla 20. Vuotta 2005 katsottaessa ympäristönsuojelu taas löytyy vasta sijalta 30. Yhtenä selityksenä on esitetty, että ympäristönsuojelun kohdalla olisi kyse ”puutearvosta”, jonka merkitys laskee tilanteen parantuessa. Näin ollen jo saavutetut edistysaskeleet eri lajien ja niiden elinympäristöjen suojelussa olisivat vähentäneet sitä, kuinka tärkeäksi suomalaiset keskimäärin asian

kokevat. Ajatus ei tunnu järin kannustavalta, ainakaan niiden näkökulmasta jotka käyvät aktiivista kamppailua ympäristön puolesta.

Entä miten arvot näkyvät käyttäytymisessämme? Asia ei ole niin yksioikoinen kuin voisi luulla. Saman toiminnan taustalta voi löytyä eri arvoja. Ympäristöystävällisen toiminnan mieltäisi helposti kertovan aina luontoarvoista. Tietyillä alueilla sen taustalla voi kuitenkin olla esimerkiksi perinteiden ja yhdenmukaisuuden arvostusta. Moniselitteisyyden voi ymmärtää maalaisjärjelläkin, kun ajattelee vaikka polkupyöräilyä. Yksi polkee töihin, koska laskee säästävänsä rahaa, toinen kantaa huolta päästöistä ja kolmas taas ajattelee saavansa hyötyliikuntaa. * > Klaus Helkama: Suomalaisten arvot – Mikä meille on oikeasti tärkeää? (Suoma­ laisen Kirjallisuuden Seura, 2015)

Tuunausnurkka

teksti ja kuvat: säde rinne

Unisieppari kierrätysmateriaaleista Tarvitset • metallisen vanteen • vanhoja vaatteita (esimerkiksi sukkia tai paitoja) • pitsiä (etsi mummon vanhat pitsiliinat tai mene kierrätyskeskukseen löytöretkelle) • kuumaliimaa • sakset • muita koristeita, esimerkiksi sulkia.

1

Aloita leikkaamalla vanhat vaatteet suikaleiksi. Kieputa suikaleet tiiviisti metallivanteen ympärille kuumaliimaa apuna käyttäen. Etene varovaisesti ja liimaa vain pieni pätkä kerrallaan, sillä kuumaliima kuivuu hyvin nopeasti.

2 3

Valitse metallivanteeseen sopivan kokoinen pitsiliina.

Sido se päällystettyyn vanteeseen kangassuikaleilla. Nyt unisiepparin kehikko on valmis.

Sido tai liimaa vanteen alareunaan pitsiliinoja, huiveja, kangassuikaleita ja sulkia niin paljon kuin haluat. Seuraa omaa tyyliäsi. Kiinnitä lopuksi vanteen yläreunaan naru, josta unisiepparin voi ripustaa roikkumaan. *

nuorten luonto 1/2016 |

11

Omituiset otukset:

Kimalaiskolibri

teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

K

imalaiskolibri (Mellisuga helenae) on maailman pienin lintu. Nimensä mukaisesti se on vain hieman kimalaista suurempi. Keskimäärin se on 5–6 cm pitkä ja painaa noin 2 grammaa.

Kimalaiskolibreja elää Kuubassa ja läheisellä Isla de la Juventud -saarella sekä Jamaikalla ja Haitilla. Ne suosivat kosteaa, tasaista subtrooppista ilmastoa ja metsäisiä seutuja.

Kimalaiskolibrilla on kolibrien tapaan poikkeukselliset lentotaidot. Se

12

| nuorten luonto 1/2016

osaa lentää suoraan ylöspäin, alaspäin, takaperin ja jopa ylösalaisin. Ne pystyvät myös lentämään paikoillaan pysyen, mikä on tärkeä taito, kun lintu ruokailee nektaria kukista.

Kimalaiskolibri viettää elinajastaan enemmän aikaa lentäen kuin mikään muu lintulaji. Lennossa kolibri räpyttää siipiään 8o kertaa sekunnissa, kosiomenojen aikana jopa 200 kertaa sekunnissa.

Kolibrin hentoiset ja pienet jalat sopivat lähinnä vain oksalla istumiseen.

Kimalaiskolibrin pääasiallinen ravinto on mesi ja se voi yhden päivän aikana juoda mettä jopa 1 500 eri kukasta. No-

pean aineenvaihduntansa takia kolibri tarvitsee kokoonsa nähden paljon ravintoa. Myös pienet hyönteiset kuuluvat sen ruokavalioon.

Naaras munii yleensä kaksi munaa, jotka ovat valkoisia ja herneenkokoisia.

Pikkuruiset poikaset kuoriutuvat noin kolmen viikon haudonnan jälkeen. Naaras vastaa yksin poikasten hoidosta. Se ei halua koirasta lähellekään pesää, sillä kirkasvärinen koiras herättäisi helposti saalistajien huomion. Lisääntymiskautta lukuun ottamatta kimalaiskolibrit ovat yksineläjiä. *

Voittoja vuosien varrelta Palstalla kerrotaan, kuinka ympäristön tilaa on saatu parannettua.

Otsonikadon pysäyttäminen teksti: sofia virtanen kuvitus: laura mitrunen

I

hmiskunta oli vähällä tuhota oman elämänsä edellytykset jo viime vuosituhannen puolella. Palonestoaineina, kylmälaitteiden jäähdytysaineina sekä hiuslakka- ja spraymaalipurkeissa ponneaineina käytetyt CFC-yhdisteet ovat erittäin vahingollisia yläilmakehän otsonikerrokselle, joka suojaa maapalloa Auringon ultraviolettisäteilyltä. Otsonikerroksen vaimentamakin UV-säteily voi aiheuttaa ihmisille ihosyöpää ja yhtä lailla se pystyy vahingoittamaan muiden eläinten ja jopa kasvien soluja.

Toisen maailmansodan jälkeen käyttöön otettujen yhdisteiden otsonia tuhoava vaikutus havaittiin ensi kerran yksittäisessä tutkimuksessa 1974. Tästä meni vain 13 vuotta CFC-yhdisteiden käytön lopettamiseen tähtäävän kansainvälisen sopimuksen, Montrealin pöytäkirjan, hyväksymiseen. Meni vielä useita vuosia ennen kuin mukaan saatiin kaikki maailman maat, mutta sopiminen ja haitallisten aineiden vähentäminen eteni paljon nopeampaa tahtia kuin ilmaston lämpenemisen torjunnassa.

Otsonikato on ratkaisultaan ympäristöongelmien kummajainen. Asiantuntijat saivat nimittäin päättäjät vakuuttumaan asian tärkeydestä niin nopeasti, ettei laajojen kansanjoukkojen ympäristöliike oikeastaan edes ehtinyt vaatia asiaan muutosta ennen kuin asiaan jo puututtiin. Luonto-Liiton historiikissakaan otsonikatoa ei mainita mielenosoituksen aiheena.

Nyt ympäristön tila on otsonikerroksen osalta alkanut jopa parantua. Otsonikerros on ollut kaikkein ohuimmillaan Etelämantereen yllä, mutta noin vuodesta 2000 lähtien se on alkanut erittäin hitaasti mutta selvästi paksuuntua jälleen. * nuorten luonto 1/2016 |

13

Talvipyöräilijän vapaus

M

arkus Seppälän tunnistaa heti mieheksi, joka pitää mielellään itsensä kiireisenä.

Seppälä kirjoittaa parhaillaan tietokirjaa vieraslajeista ja niiden torjunnasta, toimii Helsingin Polkupyöräilijöiden hallituksessa, Luomus ry:n varapuheenjohtajana sekä projektipäällikkönä Luonto-Liiton Uu-

14

| nuorten luonto 1/2016

t: rimma erkk teksti ja kuva

o

denmaan piirin Box Bike Helsinki -hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena on tehdä pyöräilystä tunnetumpaa ja helpommin lähestyttävää.

– Box Bike Helsinki -hankkeessa teemme yhteistyötä paikallisten nuorisotaloaktiivien kanssa. Nuorilla kaupunkilaisilla on mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa tavarafillari omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Nuoret muodostivat keskenään joukkueen, jossa he ideoivat sellaisen pyörän, jonka haluaisi-

vat toteuttaa. Siellä pohdittiin jo esimerkiksi pyöriä, joissa on mobiilisauna, leffateatteri, runkoon upotetut kaiuttimet tai yhdistetty grilli-jääkaappi-pakastin.

Valmis pyörä olisi sitten nuorisotalolla kaikkien lainattavissa, Seppälä visioi.

Hankkeessa on omat haasteensa.

Alusta asti on painotettu sitä, että pyörän on oltava sellainen, jota kaikki voivat ajaa ja jota on mukava ajaa.

– Nyt opitaan kaikki, mitä on opittavissa yhdellä joukkueella ja pyörällä, toi-

on perillä. Ei tarvitse miettiä esimerkiksi parkkipaikkaa tai odotella bussia. Voisin puhua vaikka kuinka kauan siitä, miksi pyöräily on maailman paras asia. Esimerkiksi se on hyvin tasa-arvoinen tapa liikkua. Ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään ja melkein kaikilla on varaa jonkinlaiseen pyörään vaikka ei olisi varaa autoon, Seppälä hehkuttaa.

Pitää olla kivaa

vottavasti seuraavalla kerralla voidaan sitten tehdä useampi pyörä useammalla joukkueella, Seppälä intoilee.

Pyöräilytalven liikennettä

Seppälä myöntää, että aina hänkään ei pyöräile. Hänen mielestään pyöräilyn on oltava kivaa, eikä suorittamista.

– En ole puritaani sillä tavalla, että pyöräilen pää ja sormet jäässä vain siksi, että olen valinnut talvipyöräilyn. Jos ulkona on niin kehno keli, ettei ole mukava kävellä, ei varmasti ole mukava myöskään pyöräillä.

Seppälä naurahtaa, kun kysyn millaisissa olosuhteissa hän ei pyöräilisi.

– Noin viiden kilometrin matkat on järkevintä pyöräillä, koska se on kaupunkialueilla nopeinta. Lisäksi pyöräily pitää fyysisesti ja psyykkisesti paremmassa kunnossa. Mielestäni työpaikoilla pitäisi tukea johdonmukaisesti pyöräilyä vaikkapa tukemalla pyörän hankintaa tai osallistumalla johonkin pyöräilyä edistävään hankkeeseen. Se vähentäisi varmasti merkittävästi sairaspoissaoloja, kun työntekijät olisivat paremmassa kunnossa.

Myös toisenlainen kampanjointi pitää Varusteet kuntoon Seppälän kiireisenä. Juuri nyt Helsingin Maastopyörät ovat suosittuja talvipyöriä.

Polkupyöräilijät ottaa osaa Pyöräilyliiton Suosiotaan ovat nostaneet myös maastojärjestämään valtakunnalliseen pyöräily- pyörää leveämmillä renkailla varustetut ”läskipyörät”, kuten Seppälä niitä nimittalvikampanjaan.

– Kannustamme pyöräilemään ympäri tää.

Seppälä itse ei kuitenkaan omista vuoden. Toimimme kaikin tavoin pyöräilyn edistämisen puolesta ja esimerkiksi maastopyörää. Hänellä on sama pyörä yritämme saada kaupunkia parantamaan kuin kesällä, lisävarusteina nastarenkaat, pyöräreittien kunnossapitoa talvella. lokasuojat ja valot. Renkaat myös ovat väTurvallisuus on kyselyjen mukaan yksi hän leveämmät. Asianmukaiset valot ja tärkeimmistä syistä, miksi monet eivät heijastimet ovat lain mukaan pyöräile talvella. Pyrimme parantamaan pakollisia pimeän asiaa yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa, Seppälä kertoo.

Seppälälle pyöräily on liikennettä.

Helsingissä Seppälä on huomannut, että pyöräily on nopeimpia tapoja liikkua.

– Voi itse määrittää missä ajassa

aikaan ja nastarenkaat turvallisuussyistä tarpeelliset.

– Olen nähnyt kyllä kaikennäköisiä pyöriä talvella liikenteessä, ihan yksivaihteisia mummopyöriäkin.

Oikea vaatetus on tärkeää talvipyöräilyssä.

– Itse olen vilukissa, joten varustaudun kerrospukeutumalla. Kannattaa huomioida myös matkan pituus ja toisaalta se, että onko tarkoitus tulla hiki vai ei. Ei välttämättä kannata ensin ostaa vaikkapa kalliita pyöräilyhanskoja. Kun pyöräilee pakkasessa, huomaa kyllä, mitä tarvitsee. Varmasti samat asut kuin hiihtäessä toimivat pyöräillessä hyvin, Seppälä kertoo.

– Monenlaisilla yhdistelmillä selviää hengissä, mutta pyöräilyn tarkoitus on olla myös kivaa, joten pukeutumiseen kannattaa panostaa. Minusta on aina hienoa, kun on onnistunut pukeutumaan juuri oikein niin, ettei tule hiki tai kylmä.

Silloin taputan itselleni.

Vapaasti mutta turvallisesti Pyöräilyssä Seppälä pitää vapauden tunteesta.

– Fillaroidessa voi havainnoida vaikkapa luontoa ihan eri tavalla. Tarkkailen paljon ympäristöäni pyöräillessä ja pyörällä on tosi kiva tehdä matkaa, Seppälä sanoo.

Seppälä muistuttaa, että talvella on tärkeää kiinnittää huomiota pyörän kunnossapitoon, jotta se pysyy turvallisena.

– Kannattaa aina välillä tarkistaa, että jarrut pelaavat, eivätkä ole jäässä tai likaiset, ja etteivät teräsvaijerit jäädy kiinni. Monet käyttävät myös erityistä öljyä, joka sopii talvipakkasille. Jos pyörää pitää hyvässä kunnossa, se palkitsee liikkumalla kevyemmin ja näin on taas mukavampaa pyöräillä, Seppälä opastaa. *

nuorten luonto 1/2016 |

15

Arjen ekotietoutta

uusille suomalaisille Suomeen juuri saapuneelle maahanmuuttajalle arkiset ympäristöasiat, kuten jätteiden lajittelu, kierrätys tai energiansäästö, eivät välttämättä ole entuudestaan tuttuja. teksti: suvi-anne kinnunen • kuvitus: laura mitrunen

O

nko maahanmuuttajalla ollut samanlainen jätteenlajittelusysteemi kotimaassaan? Tietääkö hän, että koneella peseminen on ekologisempaa kuin käsipyykki?

Entä tunnistaako kielitaidoton kaupassa ympäristöystävälliset tuotteet?

Maahanmuuttajille suunnattua ympäristötoimintaa tai koulutusta on järjestetty, mutta tarjontaa ei ole paljon. Kierrätyskeskuksen kouluttajat Elsa Rintala ja Katri Harju kuitenkin kertovat, että maahanmuuttajien ympäristökasvatukseen on alettu kiinnittää pakolaistilanteen myötä enemmän huomiota ja uusia hankehakemuksia laitettu vireille.

16

| nuorten luonto 1/2016

Lajittelu haltuun Monikulttuuriyhdistys Familia ry:n Tarja Monton mielestä maahanmuuttajia on hyvä perehdyttää esimerkiksi suomalaiseen luontoon ja jätehuoltoon. Varsinkin kaukaa muuttaneiden näkökulmasta erot Suomen ja entisen kotimaan välillä voivat olla suuria.

Jätteiden lajitteluun perehdyttäminen tuntuukin järkeenkäyvältä. Lajittelu on jokapäiväistä toimintaa ja toisaalta monia kiemuroita sisältävää. Lisäksi se on niitä harvoja ekoasioita, joissa kansalaisia selkeästi ohjataan tietynlaiseen toimintaan. Muutenhan suomalainen voi varsin vapaasti valita, ostaako hän tofua vai makkaraa tai ajaako maasturilla vai linja-autolla.

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus tarjoaa tunnin mittaisia lajittelukouluja. Toisinaan näitä tunteja pidetään suomen kielen kurssi-

laisille eli maahanmuuttajaryhmille. Kouluttaja Elsa Rintala muistuttaa, että maahanmuuttajissa on eritaustaisia ihmisiä ja kielitaidottomuus on se, mikä heitä selvimmin yhdistää. Opetuksessa täytyy siis huomioida asioiden selkeä esitystyyli ja se, että väärinymmärryksiä voi kaikesta huolimatta syntyä.

Lajittelun opettaminen on varsin selväpiirteistä, mutta muiden ympäristöasioiden opettamisessa päädytään helposti runsaampaan käsitteellisyyteen ja vähempään havainnollisuuteen.

Esimerkiksi ruokaan liittyvä ympäristökasvatus on Elsa Rintalan mukaan jo kielellisesti haastavampaa.

Kielitaitoa lukuun ottamatta maahanmuuttajataustaiset eivät juuri eroa muista Kierrätyskeskuksessa opetettavista ryhmistä. Lajittelun opiskelu ei erityisemmin hätkähdytä kurssilaisia, mutta Elsa Rintala arvelee, että jätteiden lajittelun järjestäytyneisyys ja systeemien taso Suomessa voivat aiheuttaa hämmennystä.

Ideoita toimintaan Familia ry:n Tarja Monto korostaa, että muutettaessa toiseen maahan monet asiat ovat myllerryksessä. Niinpä kiinnostusta ympäristöasioihin ja -toimintaan luultavasti syntyy vasta, kun Suomessa on oleskeltu pidempään. Hänen mukaansa motivaatiota esimerkiksi kierrätykseen ja lajitteluun kannattaa rakentaa arjen hallinnasta käsin, ei niinkään periaatteelliseen ympäristönsuojeluun vedoten.

Vastikään maahan muuttaneelle ekoasioiden tarjoileminen erillisenä opetuspakettina ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Suomaiseen luontoon tutustuttaminen ja retkeily olisivat sen sijaan Tarja Monton, Elsa Rintalan ja Katri Harjun mielestä hyviä ja tarpeellisia toimintamuotoja. Uudenlainen luonto ja sen lajit olisi hyvä tuoda tutuksi, jotta uusi asuinpaikka tuntuisi turvallisemmalta ja ympäristöön uskaltaisi tutustua paremmin.

Kun esimerkiksi ympäristöjärjestöt järjestävät maahanmuuttajille suunnattua toimintaa, ne tarvitsevat Tarja Monton mukaan avainkontakteja kohderyhmän tavoittamiseksi. Pelkät ilmoitukset vaikkapa paikallislehdissä tuskin saavat porukkaa liikkeelle. Monto kehottaakin Nuorten Luonnon lukijoita katsomaan ympärilleen ja pyytämään tuntemiaan maahanmuuttajia vaikkapa soutelemaan tai marjastamaan.

Yhdessä retkeily on helppo ja luonteva tapa tutustua ympäristöön ja suomalaiseen luontoon. *

Ympäristöopastusta tarvitaan

–M

eksikossa ei ole julkisesti organisoitua jät­ teiden kierrätystä, mutta jätteiden kerä­ yksen ympärille on muodostunut epävi­ rallisia käytäntöjä. Monet ihmiset saavat elantonsa esimerkiksi keräämällä jätepa­ peria ja myymällä sitä kierrätysraaka-ai­ neeksi, kertoo Meksikosta Suomeen muuttanut Paco Sánchez.

Paco on koulutukseltaan rakennustekniikan insinööri ja tehnyt lopputyönsä yhdyskuntajätteen kierrätyksestä. Par­ haillaan hän suorittaa suomen kielen opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua Luonto-Liitossa.

– Suomeen muutettuani olin hyvin vaikuttunut täkäläisistä kierrätyskäytännöistä. Esimerkiksi panttipullojen ja -tölkkien palautusjärjestelmä on todella toimiva. Toivoisin, että vastaava käytäntö omaksuttaisiin myös Meksikossa.

– Suomessa ainakin pääkaupunkiseudulla on erinomaiset la­ jittelujärjestelmät, mutta olen huomannut, että pienemmillä paikkakunnilla lajittelua ei välttämättä ole järjestetty.

Pacon mielestä ympäristöasioista tulisi kaikkiaan kertoa ih­ misille enemmän. Hänen mielestään olisi hyödyllistä, jos Suo­ meen muuttaville tarjottaisiin opastusta ympäristöasioihin esimerkiksi kielikoulutuksen yhteydessä.

– Suomen kielen kursseihin sisältyy usein esimerkiksi ter­ veyteen ja hyvinvointiin liittyvää valistusta. Vastaavalla taval­ la voisi kertoa myös ympäristöasioista, kuten kierrätyksestä, energiansäästöstä, ympäristöystävällisestä liikkumisesta tai vaikkapa jokamiehenoikeuksista.

teksti: elina mikola, kuva: kati tuomaala

nuorten luonto 1/2016 |

17

iloinen kanssakäyminen omalla kielellä, mutta lapset voivat kokeilla myös toista kotimaista halutessaan.

Yksi leirien tavoite on vähentää ennakkoluuloja eri kieltä puhuvien lasten välillä. Kun vaivautuu opettelemaan toisten kieltä, tämä viestii myös kiinnostuksesta ja kunnioituksesta toista kohtaan.

Ina Rosbergin mielestä pelkän englannin hallitseminen on aika rajallista, ja saattaa olla ylimielinen ajatus, että englannilla pärjäisi joka paikassa.

Luontokokemuksia kahdella kielellä Kaksikielisellä luontoleirillä opitaan kaikilla aisteilla ja ilman pänttäämistä. teksti: martina uotinen • kuva: pia bobacka

L

uonto-Liitto ja Natur och Miljö järjestävät yhdessä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa kaksikielisiä luontoleirejä Kaksi kieltä & luonto -hankkeen puitteissa. Leireillä tutkitaan, miten vieraiden kielten oppimista voi tukea vapaa-ajan toiminnassa.

Tutkija Anna Slotten mukaan kieltä opitaan parhaiten tekemällä ja kokemalla.

Leireillä kieltä opitaan oikeissa tilanteissa, oikeiden ihmisten kanssa, kaikilla aisteilla ja ilman pänttäämistä.

Leiriohjaaja Emma Sten kertoo huomanneensa, että lapset osasivat kommu-

18

| nuorten luonto 1/2016

nikoida hienosti, vaikkei yhteistä kieltä aluksi ollut. He auttoivat toisiaan ja saivat rohkeutta käyttää vierasta kieltä.

Ennakkoluulot pois Leireillä on sekä kaksikielisiä lapsia, että pelkästään suomea tai ruotsia puhuvia. Leirien ohjaajat saavat erityisen koulutuksen, jotta he osaavat tukea lasten suomen- ja ruotsinkielen käyttöä.

Luonto-Liiton Uudenmaanpiirin (LUP) puheenjohtaja ja leiriohjaaja Ina Rosberg kertoo, että lapsille leirit näyttäytyvät ensisijaisesti hauskoina luontoleireinä ja kieli on mukana vain yhtenä teemana. Tärkeintä on mutkaton ja

Kohtaamisia tarvitaan Kesällä 2016 Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjestää Bengtsårissa kaksikielisen leirin. LUPin leirityöryhmän puheenjohtaja Otso Jokinen selvittää, miksi ohjattua kaksikielistä toimintaa tarvitaan: – Spontaania kohtaamista kieliryhmien välillä ei Suomessa juuri tapahdu.

Oikea kaksikielinen yhteiskunta ei rakennu sillä, että katukyltit ovat kahdella kielellä. Haluamme purkaa aitoja, jotka estävät kieliryhmiä kohtaamasta. Leirin tarkoitus on antaa alkusysäys, jotta huomataan, että kohtaaminen onkin aika helppoa.

Leiriohjaajan työ kaksikielisellä leirillä on monipuolista ja välillä haastavaakin. Ina Rosberg ja Emma Sten ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kaksikieliset leirit olivat antoisa kokemus. He toivottavat myös uudet ohjaajat rohkeasti mukaan kaksikielisille luontoleireille. * > Lisää tietoa leireistä www.naturochmiljo.fi/lager > Jos sinua kiinnostaa leiriohjaajan työ kaksikielisellä leirillä, voit ottaa yhteyttä Natur och Miljö -järjestön Martina Uoti­ seen: martina.uotinen@naturochmiljo, puhelin: 045 2700 317

teksti: auli elolahti • kuvat: antti salovaara grafiikka: eero astala

Urbaani ƒ kevät

2015

K

evätseuranta 2015 kutsui erityisesti kaupunkien kaduntallaajat havainnoimaan lähiympäristöä. Teemana oli “urbaani kevät” ja perinteisten seurantalajien lisäksi havaintoja pyydettiin muun muassa jäätelönsyöjistä ja lakaisukoneista. Nämä urbaanit kevään merkit herättivät hilpeyttä ja ilmoitettujen havaintojen perusteella ne ilmaantuivat Etelä-Suomen katukuvaan varsin varhain.

Kevät otti varaslähdön kompastellen Kevät 2015 alkoi varhain. Alkukevät otti aurinkoisen spurtin ja termiseen kevääseen päästiin Länsi- ja Etelä-Suomessa jo helmikuun puolen välin tienoilla. Maalis-, huhti- ja toukokuussa kevät jatkui kompuroiden ja viileämpien jaksojen jarruttamana. Termiseen kesään päästiin pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta toukokuun lopussa, eli aavistuksen myöhemmin kuin edellisvuonna. Hellerajat eivät rikkoutuneet vielä kevätseurantajaksolla.

Yksittäisiä kevätseurantahavaintoja kertyi kevään 2015 aikana kaikkiaan 11 108. Tämä oli vähemmän kuin edellisvuosina. Vuonna 2014 kevätseurantahavaintoja ilmoitettiin noin 2000 enemmän.

Kukkia ja perhosia maaliskuussa Lämmin ja leuto talvi sai hyönteiset liikkeelle varhain. Sitruunaperhoset uskaltautuivat ensimmäisille lennoilleen maaliskuun alussa ja kekomuurahaiset aloittivat aherruksensa heti lumien sulamisen jälkeen. Kimalaisten ensilennot nähtiin Etelä-Suomessa maaliskuun aikana ja pohjoisimpaan Suomeen ne ennättivät toukokuussa. Kevään edetessä kylmemmät säät saivat kuitenkin hyönteiset vetäytymään hetkeksi pois näköpiiristä.

Kevään ensimmäiset kukat värittivät luontoa heti lumien sulettua. Sinnikäs teemalaji krookus ei pelännyt kylmää, vaan näyttäytyi etelässä jo helmikuun puolella. Leskenlehti ilahdutti Etelä-Suomessa jo aikaisin maaliskuussa.

Tästä kasvihavaintojen ykkösestä ilmoitettiin liki 600 havaintoa. Varhaiset maaliskuun sini-

nuorten luonto 1/2016 |

19

Kevätseurantahavaintoja 2015 Kartoissa on esitetty lajien keskimääräiset ensihavainnot maakunnittain.

Kekomuurahainen

Laulujoutsen

Kiuru

Peippo

Västäräkki

Kimalainen

Koivunlehti

Leskenlehti

Sitruunaperhonen

Sisilisko

Haarapääsky

Sammakonkutu

helmikuu

maaliskuu

huhtikuu

vuokot hämmästyttivät monia retkeilijöitä siellä, mistä lumiraja oli ehtinyt vetäytyä. Ensimmäiset koivujen hiirenkorvat pilkistivät esiin huhtikuun aikana.

Lintujen aaltoileva muutto Lintujen kevätmuutto starttasi käyntiin pari viikkoa etuajassa. Laulujoutsenia, kottaraisia ja töyhtöhyyppiä havaittiin eri puolilla Suomea jo helmikuun puolella. Leuto talvi sai myös osan linnuista talvehtimaan Suomessa. Vuonna 2015 mustarastaita talvehti Suomessa ennätysmäärä ja kevään teemalajia punarintaa tavattiin myös läpi talven.

Maaliskuussa töyhtöhyyppiä nähtiin aina Oulussa asti ja kiurut saapuivat Etelä- ja Länsi-Suomeen. Myös kurjet le-

20

> Kaikki kevätseurantalajit ja tarkat päivämäärät löytyvät osoitteesta www.kevatseuranta.fi

| nuorten luonto 1/2016

toukokuu

kesäkuu

vittäytyivät maaliskuun loppupuolella aina Keski-Suomeen saakka ja varsinainen massamuutto tapahtui huhtikuussa. Peippoja nähtiin maaliskuun puolella, mutta suurin muuttopyrähdys tapahtui huhtikuun tienoilla. Huhtikuun loppuun mennessä peipot ehtivät Lappiin asti.

Kylmä ja sateinen huhtikuu ei houkutellut hyönteissyöjälintuja ja niiden runsastumista saatiin odotella toukokuun puolelle. Haarapääskyt levittäytyivät aina Inariin asti toukokuun alkupuolella eli hieman myöhemmin edellisvuoteen verrattuna. Tervapääskyhavainnot jäivät melko harvalukuisiksi koko kevätseuranta jaksolla. Laji runsastui koko maassa vasta kesäkuun puolella.

ei havaintoja

vain vähän havaintoja

Kevätaurinko hoputti horrostajia Kevätaurinko houkutteli ensimmäiset kyyt ulos talvipesistään jo maaliskuun puolella, mikä hämmästytti monia kulkijoita. Kylmemmät säät saivat kyyt kuitenkin vetäytymään pian takaisin koloihinsa, eikä edellisvuoden havaintomääriä ylitetty.

Myös sisiliskoja havaittiin Etelä- ja Länsi-Suomessa varhain maaliskuussa ja toukokuun puoliväliin mennessä aina Siikajoen korkeudella asti.

Siilit kömpivät kevättouhuihinsa huhtikuussa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Satunnaisia havaintoja siileistä tehtiin jo maaliskuun puolella. Huhtikuun alun kylmemmät kelit aiheuttivat myös huolta kevätvirkkujen siilien kohtalosta. *

2016 on kevätseurannan juhlavuosi

K

evätseuranta on yksi Luonto-Liiton pitkä­ aikaisimmista ja näkyvimmistä kampan­ joista. Kevään etenemistä on havainnoitu jo 40 vuoden ajan. Kevätseurantaan osal­ listuu luontoharrastajia eri puolilta Suo­ mea ja monille siitä on muodostunut pe­ rinne.

Kevätseurannassa tutkitaan kevään edistymistä ke­ väisten eläin- ja kasvilajien avulla. Kevätseurantaan voi osallistua kuka tahansa luonnosta kiinnostunut ilmoit­ tamalla tekemänsä ensihavainnot sekä lajien runsastu­ misen kevätseurantaviikonloppuina. Tutkimuksen koh­ teena on yhteensä 41 vakiolajia sekä vuosittain vaihtu­ vat teemalajit. Lajit on pyritty valitsemaan siten, että ne esiintyvät eri puolilla Suomea ja ovat helppoja tunnistaa.

Tänä vuonna Luonto-Liiton kevätseuranta juh­ lii 40-vuotista taivaltaan. Ensimmäisen kerran kevään etenemistä seurattiin vuonna 1976. Tuolloin kampan­

ja kulki vielä nimellä Luonto-Liiton fenologiatutkimus.

Nimi muutettiin nykyiseksi Kevätseurannaksi vuonna 1994. Kevätseurannan juuret ulottuvat jo 1950-luvulle, jolloin Suomen tiedeseura keräsi havaintoja yhteistyös­ sä Luonto-Liiton kanssa. Valtaosa alkuperäisistä seuran­ talajeista kuuluu vielä nykyäänkin Kevätseurantaan.

Tänä vuonna Luonto-Liiton kevätseuranta kiinnit­ tää huomiota erityisesti lehtipuihin ja pensaisiin, jot­ ka mahdollistavat monien muiden lajien esiintymisen ympäristössään. Teemalajeina seurataan haavan ja koi­ vun lehtien avautumista sekä haavan, näsiän, tuomen ja vaahteran kukintaa. Ilmoittamalla havaintosi ja osallis­ tut arvokkaaseen tutkimustyöhön. > Lisätietoja kampanjasta sekä sähköisen havainto­ lomakkeen löydät kevätseurannan nettisivuilta: www.kevatseuranta.fi. nuorten luonto 1/2016 |

21

Polppilaisia retkellä. Kuvassa Matti Tuomaala, Emilia Timlin, Hannele Alanko ja Senni Korhonen.

pöydän ääressä

PII

I EN

RI PI

I

P

YÖRI

Piiri pieni pyörii -juttusarjassa tutustutaan Luonto-Liiton paikallisjärjestöihin, eli piireihin, heidän kotikonnuillaan. teksti: anssi bwalya kuvat: polpin arkisto

22

| nuorten luonto 1/2016

PoLP

-V

aasan kirjaston kahvilaan on lauantai-iltapäivänä saapunut edustava otos Luonto-Liiton Pohjanmaan piirin aktiiveista.

– Kaikki tässä pöydässä ovat olleet puheenjohtajina, hoksaa Hannele Alanko, Polpin hallituksen jäsen.

Hänen lisäkseen pöydän äärestä löytyvät Emilia Timlin, Matti Tuomaala, Senni Korhonen ja piirin nykyinen puheenjohtaja Viivi Kivelä.

Hiekkaranta odottaa maaliskuussa Vuosi on lähtenyt Pohjanmaalla rivakasti käyntiin, sillä Polpilla on tänä vuonna Luonto-Liiton Talvipäivien järjestelyvastuu. Talvipäivät pidetään 18.–20. maaliskuuta Ohtakarilla.

– Pohjoismaiden pisimmällä hiekkarannalla, mainostaa paikan lähellä asuva Emilia.

Ohtakarille on tarkoitus järjestää kuljetus Helsingistä lähtevällä biokaasubussilla. Päivien teemana on tänä vuonna ilmasto- ja ympäristötoiminta.

– Ensin mietimme teemaksi metsätoimintaa, mutta kahdet edelliset talvipäivät ovat olleet käytännössä metsäteemaisia.

Ajattelimme, että jotain muutakin voisi kehittää, Matti taustoittaa.

– Ilmastoteema oli luonnollinen valinta, kun vastikään oli Pariisin ilmastokokous. Lisäksi Luonto-Liiton syyssuunnittelupäivillä tuli puheeksi ympäristötoiminta ja kaivattiin työkaluja miten voi toimia ympäristön eteen.

Intoa leireiltä ja Linkolalta Aktiivit ovat päätyneet Polpin ja Luonto-Liiton toiminnan pariin kukin omia teitään. Viivin kohdalla kaikki alkoi osallistumisesta nuortenleirille yläasteella.

– Sitten aloin järjestämään itse leirejä ja päädyin Luonto-Liiton Uudenmaan piirin ja Luonto-Liiton hallitukseen. Viime syksynä muutin Vaasaan ja oli luontevaa tulla mukaan Polpin toimintaan, tuore puheenjohtaja kertaa.

Emilian tarina on samankaltainen: – Olin itse lastenleirillä ja sitten leiriohjaajana. Kahdeksannella luokalla vain tulin kokoukseen mukaan, vaikken tiennyt mitään mistään.

– Emilia on meidän leiriguru, Matti toteaa.

Matti kertoo heränneensä ympäristöongelmiin Pentti Linkolan kirjojen myötä. Toiminta Luonto-Liitossa lähti liikkeelle metsälähettiläänä.

Myös Hannele on tullut Polpin toimintaan muutettuaan paikkakunnalle.

– Asuin ennen Tampereella ja päätin, että voisin tehdä jotain järjestöissä. Aloitin tekemällä graafista suunnittelua, lehtien taittoa ja tämän tyylistä.

– Kun muutin Vaasaan meni jonkin aikaa, ennen kun uskaltauduin mukaan.

Sitten Matti vähän potki takamukselle, ja jäin toimintaan – onneksi, Hannele kertoo.

Matti rohkaisi myös Senniä Polpin toimintaan.

– Tulin kokoukseen ja kohta olinkin jo hallituksessa, Senni nauraa.

Luontosuhdetta rakentamassa Yhtenä tärkeimmistä asioista toiminnassa aktiiveille näyttäytyy ympäristökasvatus.

– On tärkeää, että viemme lapsia luontoon ja edistämme hyvän luontosuhteen muodostumista, miettii Viivi.

– Kun on itse ollut luontoleireillä, niin haluaa muidenkin kokevan, että luonnossa on kivaa, Emilia jatkaa.

Myös Matti on samoilla linjoilla: – Luonto-Liitto on herättänyt ymmärtämään, että ympäristökasvatus on tärkeä luonnonsuojelun väline. Metsiensuojelukin edellyttää luonto- tai ympäristösuhdetta.

Piirin aktiivit korostavat myös yhteisöllisyyttä. On tärkeää, että nuorille toimijoille löytyy kohtaamispaikka.

Uudella nimellä eteenpäin Kysyttäessä piirin vahvuuksia vasta Pohjanmaalle kotiutuneelta puheenjohtajalta löytyy heti vastaus: – En ole aikaisemmin törmännyt porukkaan, joka olisi näin lämmin ja johon olisi yhtä helppo tulla sisään, Viivi kiittelee.

Myös Hannele kehuu ilmapiiriä. Hän keksii kuitenkin myös kehittämisen mahdollisuuksia: – Toiminnasta tiedottamisessa meillä on parantamisen varaa.

Tiedon puutteesta johtuen nuoret eivät löydä toiminnan pariin, vaikka ympäristöasiat kiinnostaisivatkin. Hannele kertoo havahtuneensa itsekin eri järjestöjen olemassaoloon vasta lukioikäisenä.

Asiaa ei auta piirien epäjohdonmukainen nimeäminen.

–Jos piirin nimessä ei ole sanaa “Luonto-Liitto” tai muutakaan logiikkaa, onhan se vähän vaikea hahmottaa, Viivi tuskailee.

Pohjanmaan piiri onkin päättänyt korjata asian.

– Päätimme, että piirin nimi muutetaan kevätkokouksessa Luonto-Liitto Pohjanmaaksi, Matti kertoo.

Vaikka nimi vaihtuu, piirin henki pysyy samana. Matin mukaan siihen kuuluu vielä yksi erityispiirre: – Meidän huumorintaju. En tiedä onko se vahvuus vai heikkous. *

Luontoleiriläisiä ja ohjaajia retkellä. Kuva: Hanna Mikkola.

nuorten luonto 1/2016 |

23

Perinteiset paremmin

Suomalaisen ruokakulttuurin suosikkeja ovat makaronilaatikot, pizzat, pinaattiletut, pul­ lat ja purilaiset. Älä kyllästy arkiruokaan, vaan valmista kasvivoimaa pursuavat perinne­ herkut pienellä lisäpotkulla. Hyvää niin mielelle, keholle kuin kallisarvoiselle Maapallol­ lemme.

teksti ja kuvat: emilia raunio

Mehevä omenachai-kaurapuuro 2 annosta • • • • • •

2 dl vettä 3 dl kaurajuomaa tms. kasvipohjaista juomaa 2 dl kaurahiutaleita 1 raastettu omena 1 cm pala tuoretta inkivääriä 2 tl mausteseosta (kanelia, kardemummaa, neilikkaa, vaniljaa)

Tarjoiluun • Raastettua omenaa ja inkivääriä • Vadelmia • Lämmitä kaurajuomaa Kuumenna vesi kattilassa ja lisää samalla sekoit­ taen kaurahiutaleet sekä kaurajuoma. Pienennä lämpöä ja anna hautua noin 15 minuuttia. Puuron hautuessa raasta omenat ja inkivääri. Jätä muuta­ ma lusikallinen raastetta koristeluun. Lisää raaste hautuvan puuron joukkoon mausteiden kera. Mi­ käli puuro on liian kiinteää, lisää vielä nestettä ja anna hautua hetken.

Asettele puuro syvälle lautaselle ja kaada reu­ noille vielä hieman lämmintä kaurajuomaa. Koris­ tele puuro omena-inkivääriraasteella ja vadelmil­ la ja nauti lämmöllä. Voit raastaa joukkoon myös muita hedelmiä, kuten päärynää tai luumua sekä lisätä annoksen päälle pellavansiemeniä ja musti­ koita tai muita marjoja.

24

Kaura

Omena ja vadelma

Inkivääri ja chai-mausteet

Kotimainen superviljamme lämmittää ja tuo virtaa pitkälle päivään. Kaura hellii myös liukoisella kuidullaan vatsaa ja koko ruoansulatuselimistöä ja pitää aineenvaihdunnan liikkeessä.

Värikin sen jo kertoo, nämä luonnon jalokivet sisältävät runsaasti antioksidantteja ja entsyymejä sekä vitamiineja. Suosi kotimaisia marjoja ja luonnonmukaisesti viljeltyjä hedelmiä.

Näitä mausteita on vuosisatojen ajan käytetty intialaisessa ja kiinalaisessa keittiössä. Mausteet lämmittävät koko kehoa ja vahvistavat ruoansulatusta ja immuunipuolustusta sekä kiihdyttävät entsyymitoimintaa. Tuore inkivääri myös lievittää flunssan ja nuhatautien oireita talviaikaan.

| nuorten luonto 1/2016

Kotimainen kaurakeksintö tuo uusia makuja lautaselle Tofu, seitan ja soijarouhe ovat kasvissyöjien lautasilla tuttuja proteiininlähteitä. Nyt luvassa on vaihtelua, kun kotimainen nyhtökaura tulee markkinoille. teksti: anni saastamoinen kuva: gold & green foods

N

yhtökaurasta on kohistu mediassa paljon. Sen koostumusta on kehuttu varsin lihankaltaiseksi ja Helsingin Stockmannille myyntiin tullut erä vietiin käsistä kymmenessä minuutissa. Mutta mitä ihmettä on nyhtökaura?

Kauraa ja härkäpapua Elintarviketieteiden tohtori Reetta Kivelä oli tutkinut kauraa jo pitkään, kun hän kuuli nykyiseltä yrityskumppaniltaan Maija Itkoselta, että rapakon takana New Yorkissa kohistiin lihankorvikkeiden kasvavista markkinoista. Tuolloin syntyi ajatus kauralihasta.

– Kokeilin ensin kotikeittiössä, miten kaurasta saisi leikattavaa ja paistettavaa.

Ensimmäinen tavoite oli tehdä kaurasta jotain lämmintä syötävää lautaselle, nyhtökauran kehittäjä Reetta Kivelä kertoo.

Keskusteltuaan kiinalaisen yrityskumppanin kanssa Kivelä sai idean sekoittaa kauraan härkäpapuja, jolloin kaurapohjaiseen tuotteeseen saatiin purutuntumaa. Samalla syntyi ravintoarvoiltaan melkoisen täydellinen proteiininlähde, joka sopii moneen niin kylmänä kuin lämpimänäkin.

– Omasta mielestäni nyhtökaura sopii hyvin tortillan tai leivän väliin, mutta monet ovat pitäneet siitä myös salaatissa tai tomaattikastikkeessa. Nyhtökaura taipuu melko moneen, Kivelä sanoo.

Helppo lihankorvike Nyhtökaurasta on kaavailtu lihankorviketta, joka auttaisi vähentämään lihankulutusta. Nyhtökaurapaketti on yhtä helppo poimia kyytiin kaupan altaasta kuin arkinen jauhelihakin. Nyhtökaura on myös helposti valmistettava, sillä se ei vaadi kypsentämistä. Säilyvyysaikaakin tuotteelle luvataan kaksi kuukautta.

Kivelän tavoitteena on tehdä nyhtökaurasta vuoden 2020 kiinnostavin proteiininlähde.

– Kasvissyöjänä tulee tietoiseksi kuluttajaksi ja voi vaikuttaa omilla teoillaan asioihin. Ei kuitenkaan riitä, että syö vain kasviksia, vaan on pidettävä huolta raudan, proteiinin ja mineraalien saamisesta. Nyhtökaurassa näitä kaikkia on hyvät määrät, Kivelä summaa.

Kivelän ja Itkosen yritys Gold&Green Foods tuo nyhtökauran Suomen markkinoille syksyllä 2016. Joistain kaupoista sitä kuitenkin saa jo tulevan kesän aikana. *

nuorten luonto 1/2016 |

25

Greenpeacen feissarit paran­ tavat maailmaa pakkasellakin.

Kuvassa Oskari Juvakka, Jen­ ni Hietala, Sarita Kevarinmä­ ki ja Elina Määttä (oikealla).

Feissarit hankkivat järjestöille jäseniä ja taloudellista tukea.

Työssä saa raitista ilmaa ja pääsee edistämään itselleen tärkeitä asioita. teksti: heini-sofia alavuo valokuva: kati tuomaala piirroskuva: merileena reunanen

26

| nuorten luonto 1/2016

NAAMATUSTEN

F

eissausta eli face-to-face -varainhankintaa harjoittavat monet järjestöt, kuten Greenpeace, Amnesty ja Unicef. Feissaaja kohtaa ihmiset kasvokkain ja pyrkii saamaan ihmiset mukaan järjestön toimintaan, yleensä kuukausilahjoittajiksi.

Feissaustoiminnan merkitys varain- ja jäsenhankinnassa vaihtelee järjestöissä. Esimerkiksi Luonto-Liitto ei harjoita lainkaan ammattimaista face-to-face -varainhankintaa.

Tärkeintä face-to-face -varainhankinta on järjestöille, jotka eivätkä saa tai ota vastaan tukea yrityksiltä tai valtiolta. Tällainen järjestö on esimerkiksi Greenpeace. Greenpeacen toiminta perustuu kokonaan yksityishenkilöiltä saatuun

tukeen ja face-to-face –varainhankinta on järjestölle taloudellisesti todella merkittävää.

– Feissaus on yksi suuri taloudellinen lähde Greenpeacelle. Feissareiden työ mahdollistaa monella tapaa ympäristönsuojelutyömme, kertoo Greenpeacen feissauskoordinaattori Linda Nyholm.

Lahjoitusten ohella järjestöt kaipaavat jäseniä. Varainhankintaa ja jäsenhankintaa yhdistää se, että molemmissa pyritään saamaan ihmiset osallistumaan ja vaikuttamaan asioihin.

Jäsenhankinta toimii monelta osin samalla tavoin kuin lahjoitusten hankinta. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen- ja lahjoitusvastaava Heini Jalavan mukaan jäsen- ja varainhankinnan menetelmissä ja tavoitteissa on kuitenkin jonkin verran eroja.

– Suomen luonnonsuojeluliitolla on koko maan kattava paikallisyhdistysverkosto. Jäsenhankintaa tehdään sekä valtakunnallisilla kampanjoilla että yhdistyksissä paikallistasolla. Kuukausitukijoita hankitaan tällä hetkellä feissaamalla esimerkiksi Jyväskylässä ja Tampereella.

Feissari pääsee vaikuttamaan Järjestöjen feissarit ovat usein nuoria ja monelle kyseessä voi olla ensimmäinen työpaikka.

Feissauksesta saa työkokemusta ja rahaa, mutta usein feissareita motivoi työhön myös halu muuttaa maailmaa ja toimia itselleen tärkeiden asioiden puolesta.

Greenpeacessa feissaava Elina Määttä kertoo lähteneensä feissariksi, koska halusi kesätöitä, jossa pääsee olemaan ulkona. Hän tahtoi myös tehdä merkityksellistä työtä.

– Feissarin työssä pääsee herättämään ihmisiä vallalla oleviin ongelmiin ja ympäristöasioihin. Yritän saada heidät aktivoitumaan ja toimimaan paremman tulevaisuuden puolesta, Määttä kertoo.

Elina Määtän mukaan toimivia keinoja ihmisten herättelyyn ovat vetoaminen asioiden kiireellisyyteen ja asioiden tuominen lähelle ihmisiä. On hyvä saada ihmiset ymmärtämään, että he voivat vaikuttaa.

– Ympäristöongelmiin pitää puuttua nyt, kun se on vielä mahdollista, Elina Määttä toteaa.

Vakuuttamisen taito Jotta ihmiset saataisiin järjestön tukijoiksi tai jäseniksi heidät on vakuutettava toiminnan tärkeydestä.

Linda Nyholmin mukaan on tärkeää saada ihmiset ymmärtämään oma vaikutuksensa ja merkityksensä kokonaisuudessa. Järjestön konkreettiset tavoitteet ja esimerkit saavutuksista on hyvä mainita. Feissarin oma henkilökohtainen kiinnostus vaikuttaa keskusteluun.

Jos puhuu asiasta täydestä sydämestään, on toisen ihmisen vakuuttaminen helpompaa.

– Toivo on erityisen tärkeä ympäristöasioissa. Maailmantuskan luominen ei saa ihmisiä toimimaan vaan usko tulevaisuuteen, Nyholm tiivistää.

Heini Jalavan mukaan on tärkeää kertoa, mitä järjestö tekee.

– Konkreettisten esimerkkien antaminen on tärkeää. On kerrottava mitä jäsenten ja lahjoittajien tuella on saatu aikaan.

Jalavan mukaan myös kaverin suositus sekä vaikutusmahdollisuuksista kertominen houkuttelevat ihmisiä järjestöjen toimijoiksi ja tukijoiksi.

– Pienillä teoilla saadaan paljon aikaan yhdessä. Jokainen voi tehdä jotakin itselle sopivalla tavalla. *

teksti: luonto-liitto

Liity laumaan!

L

uonto-Liitto ei harrasta feissausta, mutta jäsenhan­ kinta on myös meidän järjestömme elinehto. Sinäkin voin auttaa Luonto-Liittoa jäsenhankinnassa kutsu­ malla kavereitasi jäseniksi ja mukaan toimintaan.

Helmikuussa käynnistyy Liity laumaan! -jäsen­ hankintakampanja, jonka tavoitteena on saada Luonto-Liittoon yhtä monta uutta jäsentä kuin Suo­ messa on susia. Susi on Suomessa äärimmäisen uhanalainen laji.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maassamme elää tällä hetkellä ainoastaan noin 250 sutta.

Susi on perhekeskeinen laumaeläin ja laumassa on myös Luonto-Liiton voima! Yhdessä voimme vaikuttaa, oppia ja har­ rastaa. Jäsenyys on samalla kannanotto luonnon ja ympäristön puolesta.

Liity laumaan ja pyydä kaverisi mukaan! Liity laumaan!

-kampanjan aikana jäseniksi liittyneiden kesken arvotaan kivo­ ja palkintoja. Luonto-Liiton jäsenyys maksaa 25 euroa vuodes­ sa. Perheenjäsenet voivat liittyä mukaan ilmaiseksi. > Lue lisää: www.luontoliitto.fi/liitylaumaan

nuorten luonto 1/2016 |

27

Luontopolulla

teksti ja kuvat: sonja martikainen ja teemu saloriutta

Talvisia hetkiä erämaatilalla Luonto-Liiton sydäntalven hiihtoretki suuntautui Närängän erämaatilalle Kuusamoon. Tilalla ja sitä ympäröivillä metsillä on mielenkiintoinen historia.

E

nsimmäiset asukkaat nousivat hallaa pakoon Närängänvaaralle vuonna 1841. Elämä perustui monipuoliseen luonnon hyödyntämiseen, kuten metsästykseen, kalastukseen ja pienimuotoiseen maanviljelyyn.

Talvisodan alussa rajan tuntumassa sijaitsevan tilan rakennukset poltettiin, etteivät vihollisjoukot voisi hyödyntää niitä. Nykyinen talo nousi paikalleen vuonna 1945.

Pihapiirin maisema on säilyttänyt vuosisatojen takaisen tunnelmansa. Lumen peittämän niityn takaa pilkottaa silmänkantamattomiin jatkuva metsäerämaa. Toisessa suunnassa vaaranrinteen kynttiläkuuset kurottavat kohti taivasta. Rakennukset huokuvat historiaa ja entis­ ajan kirvesmiestaitoa.

28

| nuorten luonto 1/2016

Erämaatilan arkea Elämä vanhassa talossa pyörii lämmön ympärillä. Suurta tupaa hallitsee valtava leivinuuni, kamareissa on pienemmät tulisijat. Keittiön puuhella lämmittää veden ohella kodikkaan ruokailutilan.

Juomavesi haetaan lähteestä, joka pysyy taianomaisesti sulana kovillakin pakkasella. Pesuvedet nostetaan perinteisestä vinttikaivosta. Ämpärin laskeminen veteen kysyy voimia, sillä puinen varsi on jäätynyt liukkaaksi. Lihaksia pääsee käyttämään myös halonhakkuussa ja puiden kantamisessa.

Vasta täällä huomaa, miten elämään on kaivannut juuri tämänkaltaista pysähtymistä. Täydellistä vastapainoa työn ja opiskelun täyttämälle, kiireiselle kaupunkilaisarjelle.

On kiehtovaa kuvitella, millaiset ihmiset ovat kantaneet polttopuita tai vettä samaa polkua kulkien ja mitä he ovat ajatelleet askareidensa lomassa. Erämaatilan asukkaat tuskin pitivät näitä töitä mukavana kuntoiluna.

Sydäntalvea parhaimmillaan Ensimmäinen aamu valkenee kirkkaana ja kylmänä. Puolikuu laskee pihapuiden taa ja sininen hämärä vaihtuu violetin ja punaisen sävyiksi.

Auringon ensisäteet yltävät jo vaarakuusten latvoihin, kun ehdimme Yhdeksänsylenkalliolle. Henkeäsalpaava maisema vetää vertoja mille tahansa tunnetummalle näköalalle. Tuntuu uskomattomalta, ettei täällä liiku juuri ketään, vaikka muu Kuusamo on täynnä retkeilijöitä ja valokuvaajia.

Siirrymme vaaran huipun toiselle puolelle.

Idässä siintävät maamme upeimmat ikimetsät.

Auringon punainen kiekko viisti horisonttia myös viimeksi, kun katsoimme Kirkkokalliolta aukeavaa maisemaa. Silloin oli kuitenkin keskipäivän sijaan keskiyö ja meitä ympäröi alkukesän vehreys. Sydäntalvi ja kesän yötön yö ovat kumpikin omalla tavallaan äärettömän kauniita.

monikymmensenttisen jääpeiton alla. Joen rannalla erottuvat pakkaslumeen painuneet jäljet, jotka muistuttavat pienen ihmisen jalanjälkeä.

Ahma on kulkenut tästä vain hetki ennen meitä!

Välillä lukemattomat metsäjänisten jälkijonot risteilevät lumihangella. Suuret, lähes pyöreät tassunjäljet seurailevat jänisten kulkemia uria. Jos hiihtäisi tarpeeksi kauas, niiden päästä löytäisi ilveksen. Erämaan eläimet ovat kuitenkin arkoja, tietävät tulomme kaukaa. Pelkkien jälkienkin näkeminen on sykähdyttävää.

Merkkejä eläimistä Vaaran rinteellä osumme Nikoksi kutsutulle karsikkopuulle. Kelon harmaaseen kylkeen on kaiverrettu Närängän isännän ja karhun välinen sopimus: tilan ihmiset eivät metsästä karhua, kunhan se jättää lehmät rauhaan.

Hiihdämme alas suon laitaan, missä joki mutkittelee metsän reunassa. Mustana virtaava vesi on ainoita sulapaikkoja, järvet lepäävät

nuorten luonto 1/2016 |

29

Talvitaivaan sävyjä Viikon aikana ehdimme hiihtää läpi monenlaisten maisemien. Ennallistamispoltossa jäljelle jääneet puut piirtyvät hiilenmustina lumivalkoista taustaa vasten. Valkeudessa on välillä vaikea erottaa, mihin soinen ranta päättyy ja mistä järvi alkaa. Jos seisoisi valtavan Hyöteikönsuon laidalla katse horisontissa, ei utuisena päivänä erottaisi suota ja taivasta toisistaan.

Retken viimeisenä iltana taivas on kirkas.

Linnunradan huntu erottuu tavallistakin pa-

remmin, sillä Kuu ei ole vielä noussut valaisemaan taivasta. Pohjoisen suunnalle syttyy vihreä revontuliharso, joka leviää hetkeksi ympäri taivasta. Jätämme haikeina hyvästejä erämaatilalle.

Aamulla hiihdämme huurteisen Hyöteikönsuon yli tielle. Pikkunisäkkäät ovat vipeltäneet ympäriinsä ja tehneet pieniä piruetteja auringossa kimmeltävän hangen pinnalla. Tuuli on pyyhkinyt pois tuloreittimme. Ladun paikalla kulkee suden jälkijono. *

Närängän metsät pelastuivat viime hetkellä

K

aksikymmentä vuot­ ta sitten Etelä-Kuusa­ mon syrjäiset metsät nousivat valtakunnal­ lisen julkisuuden koh­ teeksi. Nuoret luon­ toliittolaiset aarnio­ metsäkartoittajat olivat löytäneet itärajan tuntumasta uskomattoman hyvin säilyneitä ikimetsiä.

Toisin kuin muut suuret vanhan metsän alueet, nämä maat eivät ol­ leet valtion vaan 5000 metsäisännän muodostaman Kuusamon yhteis­ metsän omistuksessa. Oli ennen­ kuulumatonta vaatia suojeltavaksi näin laajaa yksityismaata.

Hakkuut käynnistyivät syksyllä 1994 ja metsäautoteiden lonkerot murtautuivat yhä syvemmälle met­ sän sisään. Seuraavan talven aika­ na taistelu metsästä kävi kiivaana.

Luontoliittolaiset vastustivat hak­ kuita maastossa, vetosivat puun­ ostajiin ja raportoivat hakkuiden etenemistä. Käytössä oli ensimmäis­ tä kertaa “Aarniometsää”-sabluuna, jolla spreijattiin tukkipinoihin mer­ kintä puiden alkuperästä. Kunnol­ lista neuvotteluyhteyttä yhteismet­ sän omistajiin ei saatu.

Vasta kun ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen puuttui tilantee­ seen, hakkuut keskeytettiin luon­ toarvojen kartoittamisen ajaksi.

Keväällä 1996 lunastettiin valtiol­ le 13 780 hehtaarin laajuinen suoje­

30

| nuorten luonto 1/2016

Matti Ikonen (edessä) kampanjoi Närängän metsien puolesta 1990-luvulla.

lualue. Päätöksestä tehdyt valituk­ set kaatuivat kaikissa oikeusasteissa ja Närängän metsät saivat ansait­ semansa suojelualueen. Onneksi myös syyttäjä päästi vanhenemaan yhteismetsän valtavat korvausvaa­ timukset puun alkuperämerkintöjä tehneille.

Ilman aktiivisten nuorten panos­ ta Suomi olisi menettänyt yhden ar­ vokkaimmista luontokohteistaan.

Yksi heistä, Matti Ikonen, palasi vuodenvaihteen retkellä Närängän maisemiin.

– Näissä metsissä on upeaa hiih­ dellä nuorten kanssa, jotka eivät ol­ leet syntyneetkään, kun aiemmat polvet laittoivat paljon peliin hen­ kilökohtaisella tasolla. Harva näitä maisemia nykyään tuntee.

Metsiensuojelu jää usein yksit­ täisten aktivistien harteille, vaikka sitä kannatetaan hiljaisesti.

– Paikalliset sanoivat, että olisitte tulleet suojelemaan ennen kuin niin paljon hakattiin. Mutta jokaisella hetkellä on toimittava sen luonnon puolesta, mitä on vielä jäljellä.

Puuskahdus Palstalla vaihtuvat kirjoittajat sanovat suorat sanat muun muassa ympä­ ristöpolitiikasta, ympäristön tilasta ja ihmisen suhteesta luontoon. Lisää Puuskahduksia löydät nuortenluonto.fi-sivuston blogista. teksti: ellinoora lievonen • kuva: kati tuomaala

Ekologisuus ei ole epäkiitollisuutta

S

osiaalisessa mediassa törmää päivittäin suivaantuneisuuteen. Tällä kertaa päivityksen kirjoittaja oli loukkaantunut, kun nuori myyjä oli kaupassa moittinut iäkästä naista epäekologisuudesta.

Kirjoittaja, joka oli ilmeisesti iäkkäämmän naisen ikätoveri, luetteli päivityksessään pitkän listan, miten hänen nuoruudessaan elettiin paljon ympäristöystävällisemmin kuin nykyään. Ei ollut niitä ja näitä teknisiä vempeleitä tai varaa kuluttaa. Tästä syystä nuoremmat ympäristöaktivistit eivät hänen mielestään saisi moittia itseään vanhempia.

Tämä vastakkainasettelu on tietysti vailla järkeä. Isovanhempieni ikäiset saattoivat hyvinkin elää minua ympäristöystävällisemmin. Ero on kuitenkin siinä, miten tietoisia valintoja he ja minä teemme. Ei ole ekologinen valinta olla ajamatta autoa, jos ei ole elintasonsa tähden autoon varaa.

En väitä olevani parempi ihminen.

Olen elänyt koko elämäni ilmastonmuutoksen varjossa, kun taas edellä kulkeneilla sukupolvilla on ollut omat maailmanlopun kuvajaisensa. Ympäristövaikuttajia on varmasti joka sukupolvessa.

Kummastelen kuitenkin usein sitä, kuinka kasvissyöntiäni tai muita ekologisia arkielämän valintojani kritisoivat vetoavat siihen, että yksilön valinnoilla ei ole mitään merkitystä. Ilmastonmuutos ehkäistään vain poliittisten päättäjien voimalla. Silti harva näistä kriitikoista esimerkiksi äänestää aidosti ympäristövaikuttavia puolueita.

Toki kaikkien eduskuntapuolueiden ohjelmista löytyy viittauksia ympäristön säilyttämiseen tuleville sukupolville. Jokaisen puolueen listoilta voi myös löytyä ekologisia arvoja ajavia ehdokkaita. Suomalaisissa vaaleissa äänet menevät kuitenkin puolueille, eivät henkilöille. Siinä on eroa, mainitaanko ympäristönsuojelu puolueen ohjelmassa useiden muiden tavoitteiden jälkeen tai pahimmillaan vain sivulauseessa, vai tiedostetaanko ilmastonmuutoksen torjumisen ensiarvoinen tärkeys koko meidän olemassaolollemme. Ikävä kyllä useampi puolue, joita yli 50-vuotiaat yleensä äänestävät, on ensimmäisenä kuvailemieni joukossa. Puhumattakaan siitä, että vaaliohjelmat eivät ole mikään tae käytännön poliittisesta vaikuttamisesta.

Mikä alussa mainittua some-postauksen tekijää sitten ärsyttää? Ehkä hän ajat-

telee nuorten olevan epäkiitollisia. Perheet ovat tahtoneet nostaa elintasoaan sukupolvesta toiseen. Isovanhempieni ikäiset haaveilivat yksityisautosta, omakotitalosta, kesämökistä, mahdollisuudesta syödä joka päivä lihaa ja matkustaa kerran vuodessa etelän lämpöön. Heidän jälkeläisissään keskiluokka kasvoi, ja nämä vanhemmat tahtovat antaa lapsilleen entistä enemmän.

Minä en voi kuitenkaan unelmoida isosta omakotitalosta, useista lapsista ja matkustelusta ilman, että joudun puntaroimaan moraalini ja hiilijalanjälkeni kanssa. Lähinnä toivonkin jälkipolville paikkaa, missä elää turvallisesti. Sen varmistamiseksi en tavoittelekaan kaikkea, mistä minua edeltäneet sukupolvet ovat haaveilleet. Kyse ei kuitenkaan ole epäkiitollisuudesta, vaan vastuusta jälkeeni tulevia sukupolvia kohtaan. * > Kirjoittaja on 22-vuotias journalismi­n opiskelija, jota kiinnostavat ympäristö­ kasvatus sekä eettiset ja ekologiset kysy­ mykset.

nuorten luonto 1/2016 |

31

Järjen kritiikki

Iida Rauma kyseenalaistaa uudessa romaanissaan ihmisjärjen arvostuksen.

teksti ja kuva: emmi ketonen

I

ida Rauman (s. 1984) toinen romaani Seksistä ja matematiikasta on ympäristöaiheinen kertomus rationaalisuudesta ja yrityksistä järkeistää kaaosta loogisen ajattelun avulla.

Teoksen päähenkilö on matematiikkanero Erika, joka kokee ongelmalliseksi oman ruumiillisuutensa. Erika ahdistuu, kun hän kohtaa asioita, joita ei kykene käsittelemään matemaattisesti järjen avulla.

– Olen halunnut nostaa romaanissani esille, miten ihmisellä on tapana ylentää itsensä luonnon yläpuolelle. Jos voisin muuttaa jotain maailmassa, puuttuisin tähän asiaan. Minusta ihminen tulisi nähdä vain yhtenä lajina muiden joukossa. Luonnon hyväksikäyttöä on pitkään perusteltu ihmisen ylemmyydellä muihin lajeihin nähden, Rauma kertoo kirjansa taustoista.

Raumalle oli heti alussa selvää, että hän tulisi kirjoittamaan ympäristöaiheisen romaanin. Käsikirjoituksen kirjoittamiseen kului neljä vuotta. Teoksen kirjoittaminen vaati paljon taustatyötä, sillä Rauma joutui perehtymään matematiikan teorioihin lähes vasta-alkajana. Matematiikalla on tärkeä

32

| nuorten luonto 1/2016

rooli teoksessa edustamassa abstraktia järkeä vastakohtana seksin ruumiillisuudelle ja konkreettisuudelle.

– Järjen arvostuksen hahmottaminen teoksessa oli kirjoitustyöni hankalin osuus. Järjestä ei tietenkään tule luopua, mutta se tapa, miten arvostamme järkeä johtaa herkästi muiden lajien tai vaikkapa kehitysvammaisten syrjintään.

Etnisiä ryhmiä voidaan alistaa ja ihminen leimata yksinkertaiseksi kielitaidon puutteellisuuden vuoksi. Järkeä arvostetaan ihmisten keskuudessa käsittämättömällä tavalla.

Hankalasta aiheesta kirjoittamisesta Seksi ja seksuaalisuus ovat teoksessa hyvin hallitsevassa asemassa.

Rauma arvelee, että kirjalle löytyy silti lukijoita kaikista ikäryhmistä.

– Riippuu täysin ihmisestä, miten lukija suhtautuu seksuaalisuuteen teoksessa. Pyrin kirjoittamaan kirjaa, jonka itse haluaisin lukea.

Rauma toivoo, että lukijat olisivat avoimia sekä teoksen teemoille että sen rakenteelle.

– Olen tietoisesti pyrkinyt välttämään perinteistä juonimallia, koska aiheeni on sen verran monimutkainen, ettei sen käsittely tavallisen juonirakenteen avulla onnistuisi. Samojen kaavojen ja rakenteiden toistaminen rajaa mahdollisuuksia luovalta ajattelulta.

Kirjan teemat ovat hyvin abstrakteja ja vaikeita. Rauma on helpottanut lukukokemusta kirjoittamalla teoksen sujuvasti eteneväksi.

Arviot

> Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta.

Gummerus 2015. 476 s.

Kyseenalaistava romaani kahtia­jaottelusta

T Selvästi hahmoteltu tarina toimii vastapainona teemojen hankaluudelle.

Kirjoittaminen on kommunikointia Kirjoittaminen merkitsee Iida Raumalle pääasiassa omien ajatusten selventämistä.

– Kyse on myös kommunikoinnista. Kirjoittaessani romaania yritän viestittää ajatuksiani lukijalle, Rauma lisää.

Rauma käsittelee teoksissaan asioita, jotka ovat olleet myös hänelle itselleen uusia ja vieraita.

Kirjoittaminen saa alkunsa jostakin teemasta, jonka ympärille kertomus alkaa kehittyä.

– Tämä teos sai alkunsa omasta henkilökohtaisesta ahdistuksestani ja huolesta. Ilmaston lämpene-

minen ja lajikato ovat suurimpia huolenaiheitani. Nuorille lukijoille on tärkeää kertoa näistä asioista, sillä tämän hetken nuoret tulevat elämään siinä maailmassa, mihin tekemämme päätökset johtavat.

Nuoret ovat minulle tärkeä ryhmä, joille kirjoittaa. He jaksavat herättää toivoa.

Rauma kertoo pitäneensä aina luonnontieteistä. Hän on lapsesta asti harrastanut biologiaa ja viihtynyt luonnossa. Hän oppi jo nuorena tunnistamaan eläimiä ja erottamaan eri lajeja toisistaan.

– Ympäristöteemat ovat minulle niin tärkeitä tällä hetkellä, että ne tulevat tavalla tai toisella näkymään jatkossakin kirjoituksissani. *

oisessa romaanissaan Iida Rauma paneu­ tuu ympäristöteemoihin painottaen ih­ misen ja luonnon välistä suhdetta. Lu­ kija pääsee tutustumaan matemaatikko Erikaan ja tämän traumaattisiin koke­ muksiin. Erika joutuu väkivallan uhriksi ja ajautuu yhtäkkisesti syvään ahdistuneisuuden tilaan, joka johtaa unihalvauksiin ja rytmihäiriöihin. Työnte­ ko ei enää suju, kun numeroiden sijaan Erika nä­ kee vain valkoista.

Erikan vastahahmona toimii hänen kehitys­ vammainen sisarensa Emilia, jonka elämää pii­ naavat öiset kohtaamiset oudon otuksen kanssa.

Seksistä ja matematiikasta on myös kummitusta­ rina, jossa koetellaan olemassaolon rajoja ja ma­ temaatikon sietokykyä yliluonnollisen edessä.

Teoksessa korostetaan, etteivät kaikki asiat ole selitettävissä järjellä ja logiikalla.

Teoksen aikarakenne luo tapahtumiin jännit­ tyneisyyttä. Nykyhetkestä hypätään mennee­ seen ja Erikan lapsuutta kieputetaan auki kuin pientä sotkuista lankakerää. Vähä vähältä esille nousevat paljastukset ylläpitävät jännitystä. Ker­ ronnan fokus vaihtelee yllättävästi ja paikoitellen lukija tietää henkilöhahmojen välisistä suhteista enemmän kuin he itse.

Huoli ympäristön tilasta ja lajien sukupuutos­ ta käy teoksesta ilmi hienovaraisesti. Ympäris­ töteemoja lähestytään älykkäästi ja maltillisesti, mutta ajatukset järjen arvostuksen ongelmalli­ suudesta välittyvät selvästi lukijalle. Samanaikai­ sesti teoksen kerronta etenee sujuvasti ja teksti on mukavan raikasta luettavaa. teksti: emmi ketonen

nuorten luonto 1/2016 |

33

> Jättiläinen. Ohjaaja: Aleksi Salmenperä, käsikirjoittaja: Pekko Pesonen, rooleissa: Jani Volanen, Peter Franzén, Elena Leeve, Saara Kotkaniemi

Talvivaaran tarina valkokankaalla teksti: anssi bwalya • kuva: helsinki-filmi

A

leksi Salmenperän ohjaaman, Talvivaaran kaivosprojektin kulisseihin sijoittuvan Jätti­ läisen alussa katsojalle kerro­ taan, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Tositapah­ tumiin pohjaava fiktio ei toki ole uusi ilmiö, mutta surullisen kuuluisan kaivoshankkeen käyttäminen näyttämönä draamalle on silti mielestäni tekijöiltään omaperäinen ajatus.

Talvivaaran epäonnisesta ja monivaihei­ sesta tarinasta on viime vuosina riittänyt kerrottavaa ja uutisvirta jatkuu yhä tasai­ sen ankeana. Viime vuonna aiheesta ilmes­ tyi myös Markku Heikkisen dokument­ tielokuva Talvivaaran miehet.

34

| nuorten luonto 1/2016

Todellisiin historiallisiin tapahtumiin perustuvia elokuvia on erilaisia. Joissain todelliset tapahtumat toimivat lähinnä inspiraation lähteenä tekijöiden mielikuvi­ tukselle. Joskus taas faktat esitetään kat­ sojalle hyvinkin yksityiskohtaisella tark­ kuudella. Jättiläinen sijoittunee näiden vä­ limaastoon.

Jättiläisen käsikirjoittaja Pekko Pesonen on tehnyt kattavasti taustatutkimus­ ta yhdessä toimittajien Juha Kauppisen ja Hanna Nikkasen sekä käsikirjoittaja Anna Brotkinin kanssa. Aiheen uutisoin­ tiin on perehdytty laajasti ja asianosai­ sia, kuten toimitusjohtaja Pekka Perää, on haastateltu. Elokuvassa myös esiintyy usei­ ta todellisia henkilöitä omilla nimillään. Jani Volasen esittämän Perän lisäksi Jätti­

läisessä nähdään esimerkiksi biokemisti Marja Riekkola-Vanhanen sekä poliitikot Paula Lehtomäki ja Mauri Pekkarinen. Li­ säksi kaivokseen päästiin elokuvaa tehtäes­ sä tutustumaan omakohtaisesti ja osa koh­ tauksista on kuvattu paikan päällä.

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, et­ tä kyseessä on fiktio, ei dokumentti. Ta­ rinan keskiössä on nuori virkamies Jus­ si, jota näyttelee Joonas Saartamo. Hah­ mo ja hänen vaiheensa kaivosprojektin edetessä ovat puhtaasti keksittyjä. Jussi saa Pohjois-Suomen aluehallintovirastos­ sa vastuulleen Talvivaaran lupa-asioiden hoitamisen. Viraston ja erityisesti Jussin esimiehen Raimon (Peter Franzén) toimin­ nan kautta maalataan melko ankarallakin otteella kuvaa rakenteellisesta korruptios­

> Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? Suomalaisen kirjalli­ suuden seura 2015. 293 s.

Tutkittua tietoa eläinten ajattelusta

M

itä eläimet oikein ajattelevat? Miten ne näkevät maa­ ilman? Onko niil­ lä tunteita? Näihin aiheisiin Helena Telkänranta kes­ kittyy kirjassaan ”Millaista on olla eläin?”.

ta, jossa virkamiehet vastaavat toiminnas­ taan ensisijaisesti yrityksille.

Draaman ainekset ovat perinteiset: ko­ kematon Jussi joutuu tekemään työtä mo­ raalisten kysymysten repimänä. Luonnol­ lisesti paineet alkavat heijastua myös per­ he-elämään. Asetelma on nähty ennenkin, mutta erityisesti työyhteisön sisäisen ke­ mian kuvaamisessa on onnistuttu hyvin.

Jussin haasteiden rinnalla seurataan Pekka Perän kamppailua kaivoksensa puo­ lesta maailmaa vastaan. Volanen tekee va­ kuuttavan roolin, eikä katsoja aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa Perän runnoes­ sa läpi visiotaan. Elokuvasta voi siis löytää myös huumoria, joskin sävyltään melko mustaa. Se, että mainitut ympäristövahin­ got ovat todellisia vain alleviivaa tätä. Tal­

Kirja on hyvä yleiskatsaus nyky­ tietoon eläinten tietoisuudesta ja tunteista. Se auttaa myös ymmär­ tämään eläinten tekoja ja käyttäy­ tymistä. Teos käsittelee esimerkiksi eläinten aisteja, tietoisuutta ja tun­ teita sekä eläinten oikeuksia. Kirja sisältää paljon uusia tutkimustulok­ sia, ja niiden valossa näyttää ilmei­ seltä, että monilla eläimillä on tie­ toisuus ja niitä kuuluisi kohdella pa­ remmin.

Telkänrannan teos on kiinnos­ tavimpia lukemiani eläintietokirjo­ ja. Teksti tosin sisälsi myös hankalia tieteellisiä termejä, mutta vaikeat käsitteet yleensä selitettiin asiayh­ teydessä. teksti: kalle pettersson

vivaaran tapauksen tuntevasta katsojasta tuntuu samalta, kuin Titanic-elokuvassa pelastusveneiden määrästä puhuttaessa.

Elokuvan tekijät osoittavat myös syyl­ lisiä Talvivaaran katastrofiin. Yksittäisten henkilöiden sijaan kritiikki kohdistuu en­ nen kaikkea Talvivaaran epäonnistumisten takana vaikuttavaan päätöksenteon kult­ tuuriin ja häilyvään arvomaailmaan. Saunatai metsästysporukoissa syntyneistä sopi­ muksista voi olla vaikea asettaa ketään oi­ keudelliseen vastuuseen. ”Kukaan ei tee päätöstä, päätökset vain syntyy”, kiteyt­ tää päähenkilö Jussi pelin hengen. Elokuva ei kaunistele, muttei myöskään moralisoi.

Lopulta jää katsojan itsensä päätettäväk­ si vakuuttavatko Perän myyntipuheet – ja yllättävän pitkällehän ne ovat kantaneet.

> Ari-Pekka Huhta: Talventörröttäjät. Vastapaino 2015. 222 s.

Ei pelkkiä risuja

T

alventörröttäjiä ei kannata ohittaa mitättöminä, rus­ keina risuina, vaan niihin kannattaa paneutua tar­ kemmin.

Talventörröttäjät-kirja haluaa ohjata lukijan talvisen kasviharras­ tuksen pariin. Kirjassa kerrotaan yleistajuisesti talventörröttäjistä ja niiden sopeutumisesta siemen­ ten levittämiseen talvella. Lajikoh­ taisessa esittelyssä esitellään rei­ lut seitsemänkymmentä lajia, jotka on ryhmitelty kasvupaikan mukaan.

Kirjan loppupuolella on tunnistuk­ sen avuksi kuvatauluja, joissa pereh­ dytään törröttäjien siemeniin, he­ delmiin ja marjoihin.

Kirjan kansikuva on kaunis ja huolellinen kuvittaminen jatkuu lä­ pi kirjan. Teosta on ilo vain selailla ja silmäillä, vaikka ei olisikaan tunnis­ tamassa mitään erityistä lajia. Kas­ viekologi Ari-Pekka Huhta selväs­ ti osaa asiansa ja innostus välittyy myös lukijalle. teksti: erika weckström

nuorten luonto 1/2016 |

35

Maanalainen

Palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamai­ ta sekä synkintä undergroundia. Ainakin joskus.

teksti: antti salovaara • kuva: sonja martikainen

Oletko muuttanut?

Ilmoita uudet tieto­ si meille, niin saat jat­ kossakin lehden kotii­ si. Ilmoita osoitteen­ muutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/ muutos

Olethan ilmoittanut sähköpostiosoitteesi?

Ruostesiiven toukka.

Ötökkäfriikki

ei lepää talvellakaan

N

o, totta puhuen aika sääskiä ja lumivaaksiaisia. Punertavanmoni lepää, mutta luon- ruskea karvaturri, ruostesiiven toukka, to ei siihen pakota. Han- on helpoimpia keväthangelta hoksattavia. gelta löytyy nimittäin Hiljainen talvi on monille lajeille loisyllättävän paljon harras- tava tilaisuus: saalistajia on vähemmän ja tettavaa. Hyönteishar- elottomasta maisemasta parittelukumprastus talvella on myös pani erottuu kuin elokuvissa ikään. Talvi taatusti uskottavampaa tarjoaa siis erikoistumismahdollisuuksia kuin helteinen päiväperhosten fiilistely! – myös esimerkiksi hämähäkeille, jotka Talvihavainnot voi aukottoman tie- saalistavat hangelle nousseita hyppyhänteellisesti jakaa talvikonkareihin, sa- täisiä. Apuja kylmän sietämiseen on motunnaisiin kummallisuuksiin sekä ke- nia, omasta ”pakkasnesteen” tuotannosta vätaurinkoherännäisiin. Jotkut joutuvat tutumpaan koko- tai osavartalokarvaisuuhangelle väärin asetetun herätyksen ta- teen. kia, mutta yllättävän mittava ötökkäfauKevätauringon lämpö saa lumilana myös nauttii talvesta tosissaan. keuden jo suorastaan kuhisemaan, ainaEsimerkiksi villin näköinen lumiko- kin jos katsoo tarkkaan tai on taipuvairento on aito psykrofiili, siis kylmänra- nen liioitteluun. Talviötökät kun ovat kastaja. Hieman kaupunkilaisnössöjen ta- suurimmaksi osaksi hankalia huomata. paan sekään ei tosin liiku paria astetta Joka tapauksessa havaittavaa kyllä riitkovemmilla pakkasilla. Jotkut lajit sietä- tää. Omien havaintojen voi myös ajatella vät hieman kovempiakin oloja. Lauhkea olevan erityisen arvokkaita: harva seuraa sää on silti harrastajan valtti. talviötököiden elämää, eikä siitä taatusti Talvella voi tavata muun muassa hä- tiedetä lähellekään kaikkea. * mähäkkieläimiä, hyppyhäntäisiä, talvi-

36

| nuorten luonto 1/2016

Lähetämme mielenkiin­ toisen, Luonto-Liiton ajankohtaisista tapahtu­ mista kertovan uutiskir­ jeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa.

Voit lisätä sähköpos­ tiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomak­ keella (www.luontoliitto. fi/muutos) tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettä­ mällä sähköpostia viestin­ täpäällikkö Elina Miko­ lalle: elina.mikola@luon­ toliitto.fi. Kerro viestissä, oletko Luonto-Liiton jäsen.

koonnut: sami säynevirta

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Heini Ojala Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp

Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot Luonto-Liiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Pohjanmaan piiri Viivi Kivelä puh. 044 032 6920 pj@polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Perttu Anttonen www.luontoliitto.fi/possu possunmeili@gmail.com

Savo-Karjalan piiri Antti Saarelainen puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milaal@utu.fi www.luontoliitto.fi/vasp

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

Luonto-Liitossa tapahtuu > Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 18.–20.3. Talvipäivät Kokkolan Ohtakarilla. Järjestäjänä Luonto-Liiton Poh­ janmaan piiri. Katso mainos lehden takakannesta ja lue lisää osoitteessa: www.luontoliitto.fi/talvipaivat2016 23.–24.4. Kevätvaltuusto sekä suunnittelupäivät.

28.–29.5. Luonto-Liitto mukana Maailma kylässä -festivaaleilla.

Savo-Karjalan luontopiiri 5.–6.3. Talvinen hiihtoretki Karhonsaareen. Savo-Karjalan Luontopiiri jär­ jestää kaikille avoimen hiihtoretken Karhonsaareen. Luvassa on reippailua ulkoilmassa, vegaanista purtavaa nuo­ tiolla sekä halukkaille mahdollisuus majoittua Karhonsaaren Kuivaamossa.

Säävaraus. Lisätiedot: www.luontoliit­ to.fi/saka/karhoretki

Susiryhmä Luonto-Liiton susiryhmä ja Savo-Karja­ lan Luontopiiri järjestävät yhdessä kesällä nuorten petoleirin Kolin kansallispuistossa. Jos haluat mukaan ohjaajaksi petoleirille lähetä viestiä osoitteeseen saka@luontoliitto.fi tai susiryhma@luontoliitto.fi Susiryhmän kokoontumiset ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Kevään aika­ na järjestetään tapaamisia Helsingissä sekä Tampereella. Luonto-Liiton susi­ ryhmän tapahtumia kannattaa seurata Facebookissa sekä susiryhmän verkko­ sivuilla: www.luontoliitto.fi/susiryhma

Uudenmaan piiri 2.3. Nuortenilta Pauligin huvilalla 18-21.

Tule mukaan viihtymään ja ideoimaan tempauksia ja retkiä Pauligin huvilan kerhohuoneelle. Tarjolla pientä purta­ vaa, ei maksa mitään.

LUPin nuortenillat joka toinen keskiviikko eli 16.3., 30.3., 13.4. ja 27.4. kel­ lo 18–21. Pauligin huvilalla. Lisätiedot: Tuuli, turunentuuli88@gmail.com tai 044 264 2587.

4.–6.3. Leirinohjaajakoulutus. Viikonlo­ pun aikana opitaan tärkeitä taitoja ja saadaan käytännön vinkkejä leirin oh­ jaamisesta. Lisätietoja: www.luppi.fi.

Hinta 20 euroa.

5.–6.3. Kerhonohjaajakoulutus. Kerhon­ ohjaajan peruskurssi sopii kaikille ala­ kouluikäisten ympäristökasvatukses­ ta kiinnostuneille. Lisätietoja: lup-lap­ set@luontoliitto.fi. Kurssin hinta 60 euroa. LUPin kerhonohjaajille maksu­ ton.

12.3. Leirinjohtajakoulutus Helsingin Herttoniemessä, Kettutien nuorisota­ lolla kello 10–18. Lisätietoja:www.lup­ pi.fi. Maksuton.

13.3. Kesän leirinjohtajien haku päättyy.

Muista hakea: www.luppi.fi 21.3. Kesän leirinohjaajien haku päättyy.

Muista hakea: www.luppi.fi

Varsinais-Suomen piiri Luontokerhoja lapsille! Varsinais-Suo­ messa toimii jo kolme Luonto-Liiton luontokerhoa: Turussa Martin luon­ nonsuojelukeskuksella, Raisiossa Frii­ silän verstailla ja Naantalissa Livonsaa­ ren yhteisökylällä. Kerhotoiminta on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Li­ sätiedot ja ilmoittautumisohjeet piirin verkkosivuilta tapahtumakalenterista: www.luontoliitto.fi/vasp 8.4. Kevätkokous. Tervetuloa piirin sään­ tömääräiseen kevätkokoukseen Ca­ fé Artiin (Läntinen Rantakatu 5, Tur­ ku) kello 17–19. Piiri kustantaa tarjoi­ lut osanottajille kahvilan valikoimasta.

Esityslista löytyy verkkosivuiltamme tapahtumakalenterista.

24.5. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri on mukana koulunpäätöstapahtumassa, jonka Turun nuorisopalvelut järjestää jälleen ensi keväänä kaikille kaupungin yläkoululaisille. Etsimme vapaaehtoisia päivystämään pisteel­ lemme. Ota yhteyttä piirin puheenjoh­ tajaan: Milla Aalto, milla.aalto@luonto­ liitto.fi, 050 572 2345.

Tarkasta ajantasaiset tapahtumatiedot osoitteesta: www.luontoliitto.fi/vasp nuorten luonto 1/2016 |

37

Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto

miia vistilä

YHTEYSTIEDOT

Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi

38

| nuorten luonto 1/2016

nana sjöblom

Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen puh. 044 020 0137 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Maria Rautio Viestintäpäällikkö Elina Mikola puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Anssi Bwalya Metsävastaava Lauri Kajander Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung puh. 044 700 6113 Digitaalisen viestinnän kehittäjä Nelli Heinimo

jesse matilainen

iris tanttu

tuuli hypĂŠn

39

nuorten luonto 1/2016 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Palvelunumero .BF 81

Korjataan maailmaa LUONTO-LIITON

TALVIPÄIVILLÄ Tervetuloa mukaan legendaarisille Talvipäiville!

Ohtakarilla KOKKOLASSA

18 –20.3.2016

Työkaluja

LUONNONJA ILMASTONSUOJELUUN!

Talvipäivillä juhlitaan 40-vuotiaita piirejä!

Perille pääsee jälleen biokaasubussilla!

Toimintaviikonloppu sisältää luentoja, workshoppeja, esitelmiä ja keskusteluja sekä rennompaa ohjelmaa mm. retkiä ja saunomista. Juhlistamme myös LuontoLiiton piirien 40-vuotissyntymäpäiviä. Ilmoittaudu mukaan!

Linkin ilmoittautumislomakkeeseen löydät tapahtuman verkkosivuilta tai facebook-tapahtumasta.

Tapahtuma facebookissa: Luonto-Liiton Talvipäivät 2016

Tapahtuma verkossa: www.luontoliitto.fi/talvipaivat2016