Nuorten Luonto 1/2018 by Nuorten Luonto

1/2018

Taide

Luonto-Liiton #luontokuvahaaste s.6 Upeat kalliomaalaukset s.10 Kiertotalous tulee kouluihin s.12

TEEMA:

Taide

Pääkirjoitus

SISÄLLYS: 2

emilia raunio

erhonen kokee elämänsä aikana täydellisen muodonmuutoksen, joka käsittää neljä vaihetta. On muna, toukka, kotelo ja lopulta perhonen siipineen. Tämä transformaatio toimii muistutuksena jatkuvasta muutoksesta myös ihmiselämässä. Voin muuttua joka hetki, päästää irti menneestä, luoda uutta ja kehittyä. Valitsimme vuoden ensimmäisen Nuorten Luonnon teemaksi taiteen. Taide on ilmaisun ja kannanoton väline. Se auttaa ymmärtämään itseämme ja ympyröivää maailmaa. Miksi esi-isämme alkoivat tehdä kalliomaalauksia ja -piirroksia? Missä voin näitä teoksia nähdä ja mikä niiden merkitys on? Minkä viestin esi-isämme ja äitimme halusivat jättää meille? Lue kalliomaalauksista lisää sivulta 10. Taidetta on ilmaisullinen elämä ja sitä voi toteuttaa monella eri elämänalueella, toteaa esikoiskirjalija, kuvittaja ja joogaopettaja Meri Mort. Lue lisää Merin ajatuksia taiteesta, elämästä ja luomisen ihmeestä sivulta 26.

Luonto on itse taide ja sitä pääsemme seuraamaan kukkeimmillaan taas kevään korvilla. Muutoksen tuulet puhaltavat myös perinteisessä Kevätseurannassa. Tänä vuonna erityishuomio kiinnittyy niihin lajeihin, joista havaintoja on saatu vain vähän. Tutustu viime vuoden Kevätseurannan tuloksiin sivulla 30. Ja mitä loistavia vinkkejä saamme nuorilta luontokuvaajilta Anna-Elina Lahdelta, Topi Lainiolta ja Marinella Himarilta jutusta Kännykät käteen ja pihalle. Lähde mukaan Luontokuvahaasteeseen! Uudet tuulet puhaltaa, anna luovuuden virrata vapaasti! *

ANNA PALAUTETTA! Mistä jutusta pidit tässä lehdessä eniten? Entä mikä jätti kylmäksi? Lähetä palautteesi Nuorten Luonnolle osoitteeseen viestinta@luontoliitto.fi tai Facebookin kautta yksityisvietillä. Kaikkien palautteen antajien kesken arvotaan yllätyspalkinto! 4041

| nuorten luonto 1/2018

1/2018

kuva topi lainio

kuva inka tuononen

Numero 1/2018, 75. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Liisa-Maija Aukia liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Heini-Sofia Alavuo, Marinella Himari, Aino Huotari, Unto Ikkala, Kaisa Illukka, Emmi Ketonen, Anna Kytömäki, Anna-Elina Lahti, Teppo Lahti, Topi Lainio, Kira Leskinen, Jesse Matilainen, Jukka Parkkinen, Emilia Pippola, Aino Saarenmaa, Matilda Saarikoski, Antti Salovaara, Elina Silkelä, Sami Säynevirta, Vilma Tammelin, Iris Tanttu, Heikka Marttila-Tornio, Anna Tuominen, Salla Tuomivaara, Outi Turunen, Tuija Wetterstrand Ulkoasu ja taitto Merileena Reunanen Kannen kuva Riina Pippuri Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

6 9 10 12 14 16 18 20 23 24 26 28 30 33 34 35

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Kännykät käteen ja pihalle Avaruusmatka.2218 Suomen kalliomaalaukset – tarinoita menneestä Luonto-Liiton ja Sitran hanke innostaa kiertotalouden maailmaan Mikä muuttuu kun ilmasto muuttuu? Muovimeren rannalla Muukalaislajeja taiteen keinoin Mummoillen: Työtovereina porkkana, peruna ja punajuuri Luontopolulla: Jäinen ja jylhä Hitonhaudan rotko Luonto-Liitossa tapahtuu Leikkisyys, uteliaisuus ja villi luovuus: Meri Mortista on moneksi Arviot Kevätseuranta Maanalainen: Tehostettu todellisuus DIY: Kuvansiirtotaidetta Sarjakuva

NUORTEN LUONTOA tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

NUORTEN LUONTO löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/nuortenluonto

Rohkeasti luontoa kuvaAmaan. Luonto-Liiton #luontokuvahaaste alkoi.

Kuvataiteilija Jenna Naylor luo kuvitteellisia lajiristeymiä ja Meri Mort kirjoitti kirjan naisten lumovoimasta.

18 & 26 30

Kevät ja Kevätseuranta on taas täällä!

0797

nuorten luonto 1/2018 |

LYHYET

harri lammi

LUONTO-LIITOSSA

NYT:

tekstit heini-sofia alavuo ja liisa-maija aukia kuvat teppo lahti, unto ikkala ja antti salovaara

Tukimielenosoitus Norjan susien puolesta Luonto-Liiton Susiryhmä järjesti tammikuussa tukimielenosoituksen Norjan laajamittaista susijahtia vastaan. Mielenosoitus pidettiin 19.1. Norjan Helsingin suurlähetystön edustalla Eirassa. Noin 60 ihmistä saapui paikalle vastustamaan Norjan tuhoisaa susipolitiikkaa.

Kevätseuranta alkaa

TOIMINNANJOHTA JAN TERVEISET

KAIPUU

LAPSUUDEN TALVIIN

iime vuosina on ollut paljon puhetta perinteisen Suomen ja suomalaisen kulttuurin kokemasta uhasta. Yksi presidenttiehdokkaista halusi vaalilauseessaan Suomen takaisin. Minäkin halajan takaisin lapsuudesta tuttua Suomea. Se Suomi oli elänyt samanlaisena lukemattomien sukupolvien ajan. Kyseessä on neljän vuodenajan Suomi. Suomi, jossa lumi on selviö. Siinä maassa oltiin pahoillaan keskieurooppalaisten puolesta, jotka viettivät harmaata joulua vesilätäköiden ja tekolumen keskellä. Nyt minä itse vietän samanlaista joulua, maassa, jota yhä kutsutaan Suomeksi.

| nuorten luonto 1/2018

Vuodenkierto rytmittää ihmisten eloa kunkin alueen kulttuurissa. Juhlapäiviin kuuluu tietynlainen vuodenaika ja tietyt luonnonilmiöt. Oman kotimaan tai -alueen rakkaus syntyy yleensä muistoista, tuttuudesta. Minulle se on muun muassa talven sinisiä hetkiä, lumen narskuntaa, tykkylumisia puita, sitä miten lumi pehmentää ja pyöristää maiseman, kuinka pakkanen puree kasvojen ihoa ja miten kotoisalta näyttää, kun lumisen maiseman keskellä talojen ikkunoista hohtaa lämmin valo. Kun vuodenajat ja säät muuttuvat, tulee kotimaasta tai –alueesta vieras. Se synnyttää epävarmuutta, suruakin. Enkö enää voi kävellä talvisin jäätä pitkin saariin? Siirtyvätkö talviurheilulajit sisätiloihin? Voivatko lapset enää hyppiä katol-

ta lumikinokseen? Ovatko huopikkaat ja potkukelkat kuolevaa kansanperinnettä? Ja näyttävätkö joulukorttien maisemat tulevaisuudessa eksoottisilta kuvaelmilta? Nämä kysymykset ovat ajankohtaisia vasta pienessä osassa Suomea, mutta ilmastonmuutoksen jatkuessa ne hyvin suurella todennäköisyydellä laajenevat yhä uusille alueille. Näissä tunteissa piilee myös voimaa. Ne aktivoivat ihmisiä toimimaan ilmastonmuutosta vastaan, tutun luonnon ja vuodenaikojen puolesta. Pelkkä tieto ei usein riitä saamaan ihmisiä liikkeelle ja muutoksiin – siihen tarvitaan tunnetta. Luonto-Liitto tarjoaa väylän toimia elinympäristömme säilyttämiseksi ja tavata samoja kysymyksiä pohtivia ihmisiä. Järjestämämme Kevät- ja Talviseuranta saavat uutta merkitystä luonnon muutoksen seuraamisen välineinä. Me ihmiset voimme yleensä vaihtaa asuinpaikkaamme mieltymystämme mukaan, mutta muiden lajien edustajille tämä ei aina ole mahdollista – tai ainakin lajin elinalueen siirtyminen voi kohdata rajansa. Ihmiselämän ja muiden lajien elinolosuhteiden suojelu kietoutuvat yhteen. Maa, jossa elämme, on yhteinen. * salla tuomivaara

Luonto-Liiton perinteinen kevään tuloa juhlistava luonnonharrastuskampanja käynnistyi maaliskuun alussa. Tänä vuonna Kevätseurannassa käännetään katseet sellaisiin lajeihin, joista on tullut vuosien saatossa vain vähän havaintoja. Kevätseurantaan voit osallistua myös valokuvin sosiaalisen median kanavissa hashtagilla #kevätseuranta.

Norjan ilmasto- ja ympäristöministeriön viime vuonna tekemä päätös susien tappamisesta astui voimaan vuoden 2018 alussa, mikä tarkoittaa, että Norjan susikannasta 75 % on tuomittu hävitettäväksi. Viimeisten tietojen mukaan jo yli 20 sutta on tapettu tammikuun aikana. Norjassa elävän susikannan kooksi on arvioitu 54–56 sutta. Tukimielenosoituksia Norjan susijahtia vastaan järjestettiin Suomen lisäksi myös muun muassa Virossa, Liettuassa ja Etelä-Afrikassa. Varsinainen mielenosoitus pidettiin 20.1. Oslon parlamentin edessä. Vetoomuksen susien metsästyksen estämiseksi on tähän mennessä allekirjoittanut 90 000 ihmistä ympäri maailmaa. Tutustu Susiryhmän toimintaan: www.luontoliitto.fi/susiryhma

Lue viime vuoden keväästä sivuilta 30–32. www.kevatseuranta.fi

Eräkokkailuun perehdyttänyt työpaja keräsi laajaa kiinnostusta viime vuoden Kevätpäivillä Korpilahdella.

Kevätpäiviä vietetään huhtikuussa Hämeessä Luonto-Liiton aktiivien vuoden ykköstapahtuma Kevätpäivät järjestetään tänä vuonna Hämeessä 13.–15.4. Tapahtumapaikkana on kurssikeskukseksi remontoitu Laitikkalan koulu Pälkäneellä Hämeen sydämessä. Kevätpäivien ohjelmassa on edellisvuosien tapaan kiinnostavia työpajoja, inspiroivaa asiaa, rentoa ajanviettoa, herkullista kasvisruokaa ja – mikä tärkeinä – hyvää seuraa. Tervetuloa mukaan kaikki uudet ja vanhat luontoliittolaiset! Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet tapahtuman Facebook-sivulta Kevätpäivät 2018. nuorten luonto 1/2018 |

Topi Lainio retkeilee luonnossa myös ilman kameraa, mutta parhaat fiilikset syntyvät, kun kameran muistikortille tallentuu jokin hieno hetki. Kuva pienistä ketunpojista on yksi Lainion suosikeista.

Topi Lainio

KÄNNYKÄT KÄTEEN JA

PIHALLE

Anna-Elina Lahti hurmaa maisemakuvilla, Topi Lainio tunnetaan erityisesti kettukuvistaan ja Marinella Himaria kiehtovat yksityiskohdat. Tutustu Luonto-Liiton Luontokuva-haastekampanjan kolmeen kuvaajaan ja lue heidän vinkkinsä aloitteleville luontokuvaajille. teksti aino saarenmaa kuvat anna-elina lahti, topi lainio ja marinella himari

Vinkkejä aloitteleville luontokuvaajille

Anna-Elina Lahti: Virtaava vesi ja sitä ympäröivä talvinen metsä luovat taianomaisen tunnelman kovalla pakkasella.

| nuorten luonto 1/2018

• Luonto ensin! Noudata kunkin alueen järjestyssääntöjä. Hyvä kuva ei saa syntyä keinolla millä hyvänsä. • Kuvaaminen on helppo aloittaa lähiluonnosta. Tutki tuttuja paikkoja uusin silmin. Etsi uusia kuvakulmia. Laskeudu kuvattavan asian tasolle. • Älä anna sään lannistaa. Huonossakin säässä voi saada kiinnostavia kuvia. Puhelimen suojakuori on halpa tapa suojata kännykkä kosteudelta. • Kun kevät alkaa hiljalleen koittaa, uutta kuvattavaa ilmestyy koko ajan lisää. Tutki esimerkiksi jäämuodostumia, lumen sulamista tai veden liikettä puroissa. Lunta vasten luonnon yksityiskohdat erottuvat kauniisti.

• Muista, että etenkin eläinten kuvaaminen vaatii kärsivällisyyttä. • Pakkaa mukaan eväät, niin nälkä ei yllätä kesken kuvausretken. • Elä luonnon kellon mukaan. Paras aika kuvata on usein aamulla tai illalla. Kirkas keskipäivän valo on kuvaamisen kannalta usein turhan kova. • Älä vertaa itseäsi muihin tai aseta odotuksia liian korkealle. Kokeilemalla oppii. Huippukuvaajillakin on taustalla lukematon määrä epäonnistuneita otoksia. • Useimmat kuvaajat jälkikäsittelevät kuviaan. Myös kännykkään on saatavilla useita kuvankäsittelyyn tarkoitettuja sovelluksia. Useimpien kännyköiden kameroissa voi ottaa käyttöön ruudukon, joka auttaa sommittelussa.

Anna-Elina Lahti

Anna-Elina Lahti nauttii suomalaisesta luonnosta eniten paukkuvassa pakkasessa. Talvisessa luonnossa yhdistyvät rauha ja raadollisuus. Kun mittari on kolmekymmentä astetta pakkasen puolella, saa luonnossa liikkua omassa rauhassaan. Vaikka Lahti ulkoilee mieluiten pienellä porukalla, voi leiripaikalla syntyä kiinnostavia kohtaamisia tuntemattomienkin retkeilijöiden kanssa. Lahti uskoo, että luonnossa oleminen muuttaa ihmistä. – Koskaan ei voi tietää, millaisia ihmiset ovat arkielämässä, tai miten stressi vaikuttaa heihin. Nuotion äärellä syntyy mielenkiintoisia juttutuokioita, Lahti kertoo. Luonto yhdistää ihmisiä myös somessa. Kuviinsa Lahti pyrkii ikuistamaan sen fiiliksen, joka hänellä on kuvaushetkellä ollut. – Sosiaalisen median kautta on ollut mukavaa näyttää suomalaista luontoa myös kansainväliselle yleisölle.

Luonto osaa myös yllättää, eikä kamera tule silloin välttämättä mieleenkään. Petkeljärven kansallispuistossa Anna-Elina Lahti kohtasi metsänvanhuksen, johon retkeillessä harvemmin törmää. Kova sade oli tehnyt pitkospuista liukkaat, ja kolmen naisen seurue eteni hiljaa keskittyen. Omissa ajatuksissaan oli ilmeisesti myös karhu, joka ei huomannut lähestyvää seuruetta. Kenties sade vaimensi kulkijoiden äänet, eivätkä vieraat hajut kantautuneet sen nenään. Kohtaaminen silmästä silmään oli ilmeisesti vain parista kymmenestä metristä kiinni, sillä yhtäkkiä naiset näkivät karhun etääntyvän heistä kauempana suolla. Yllättävä kohtaaminen karhun kanssa ei saanut Lahtea pelkäämään. Pienessä kylässä Pohjois-Karjalassa kasvanut Lahti on liikkunut metsässä lapsesta asti ja tuhahtaa alueella kiihkeänä käyneelle petokeskustelulle. – Kyllä siinä syke nousi, mutta olihan se hieno elämys, jonka haluaisin kokea uudestaan.

Seuraa Instagramissa: @annisellis

Lappeenrantalaisen Topi Lainion kuvat ovat todiste siitä, että upeiden luontokuvien takia ei tarvitse matkustaa kauas. – Suurimman osan kuvistani olen ottanut 20 kilometrin päässä kotoa, Lainio kertoo. Luonto ei ole aina ollut Lainion kiinnostuksenkohteissa ykkössijalla. Kuten monia muitakin, yläasteikäisenä häntä kiinnostivat muut asiat. Vasta valokuvaamisen myötä Lainio innostui tosissaan luonnossa liikkumisesta. Luontokuvaaminen on opettanut Lainiolle kärsivällisyyttä. Kuvauskopissa saattaa kulua muutama päivä karhua odotellessa, eikä kontio silti ole eksynyt kameran eteen. Pari päivää on silti lyhyt aika, sillä kohtaamista kettujen kanssa voi joutua odottelemaan viikkoja. Ketut eivät tassuttele kameran eteen sattumalta. Lainio kyselee vinkkejä muilta ja seuraa eläinten jälkiä. Vaikka ensitapaamista kettujen kanssa voi joutua odottamaan, ovat ne Lainion mukaan silti hyvä kuvauskohde. – Ketut ovat uteliaita. Ne eivät pelkää eivätkä ole vaarallisia. Odottaminen palkitaan, kun eläin vihdoin ilmestyy näkyviin. Innostuksen voi kuulla äänestä Lainion muistellessa ketunpoikia, jotka ihastuttivat ihmisiä myös Instagramissa. – Tilanne kesti vain viitisen sekuntia, mutta se on jäänyt mieleeni ihan ykköshetkenä. Helsinki Design Schoolissa valokuvausta opiskellut Lainio toivoo, että kuvaamisesta tulisi hänelle ammatti. Ehkä linssin eteen astelee vielä jonain päivänä jääkarhu, joka on ensimmäisenä kuvaajan toivelistalla.

Seuraa Instagramissa: @finnrobert nuorten luonto 1/2018 |

– Jokaisen ihmisen pitäisi käydä kerran elämässään telttailemassa yksin tai nukkua yö ulkona, sanoo Marinella Himari. Häntä kiehtoo luonnon tarjoama rauha. Se että saa olla itsekseen, vaikka ei aluksi edes tajuaisi kaipaavansa yksinoloa. Himarin ensimmäinen yö yksin teltassa oli jännittävä. Kuuluu risahduksia. Mikä tuolla liikkuu? Rasahduksia. Tuijottaako metsänreunasta silmäpari? Mutta kun jännitys laukeaa, kokemus on Himarin mukaan voimaannuttava. Hän toivoo, että muutkin saisivat kokea saman. Himari suhtautuu intohimoisesti suomalaiseen luontoon. Hänen mielenmaise-

maansa kuvittavat järvet ja havumetsät. Teltta, nuotio ja perhokalastustarvikkeet järven rannalla – ajatus saa eränaisen huokaamaan onnesta. Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Himarin mielestä hänen nykyisessä kotikaupungissaan Helsingissä olisi aineista maailman luontopääkaupungiksi. Keskuspuisto, lukuisat saaret, läheiset kansallispuistot, Uutelan luontopolut ja lukemattomat muut kohteet tarjoavat mahdollisuuksia lähiluonnossa retkeilyyn. Himarin mukaan missään Helsinkiä vastaavassa eurooppalaisessa kaupungissa ei ole yhtä paljon helposti tavoitettavaa luontoa. Himarin suhde luontoon syntyi perheen mökillä Pohjois-Savossa. Koskeloveden rannalla Himari kalasti isänsä opissa. Isältään hän sai myös ensimmäisen kameransa viidennellä luokalla. Vuosien varrella kokeilemalla ja kamerakalustoa päivittämällä kuvat muuttuivat yhä ammattimaisemmiksi. Inspiraatiota Himari ammentaa muiden kuvaajien luennoilta.

– Nykyisin tekniikat voi helposti oppia esimerkiksi YouTubesta tutoriaaleja katsomalla, mutta muiden ihmisten tarinoista saa aina uutta potkua, Himari sanoo. Teolliseksi muotoilijaksi valmistunutta Himaria kiehtovat luonnon yksityiskohdat. Pienen pieni kanervankukka, simpukka tai upean symmetrinen käpy houkuttelevat kaivamaan kameran esiin. – Luonto itsessään luo taideteoksia, joita minä dokumentoin, Himari pohtii. Myös kirjoittaminen on ollut pienestä pitäen rakas harrastus, ja suosittua Kaukokaipuu-blogia kirjoittava Himari pitääkin itseään ensisijaisesti kirjoittajana. Kuvien ja tarinoiden avulla hän houkuttelee ihmisiä kotimaan luontoon ja toivoo, että samalla arvostus luontoa kohtaan lisääntyisi. – Luonto on kaunista kuvattavaa, mutta se ei ole täällä ikuisesti, jos emme pidä siitä huolta.

jesse matilainen

Marinella Himari

Seuraa Instagramissa: @nellahimari

”Tämä kuva on otettu Nuuksion Kolmilammella auringonnousun aikaan. Luonnonvalo on mielestäni paras valo, minkä vuoksi jokaisen luontokuvaajan ensimmäinen oppi on herätä aikaisin, sillä vain silloin voi taltioida tällaisia auringon kultaamia maisemia”, Marinella Himari sanoo.

| nuorten luonto 1/2018

nuorten luonto 1/2018 |

Kirkkonummen Juusjärven kalliomaalaus on yksi Suomen hienoimmista – ja arvoituksellisimmista. Yläosassa ihmisillä näyttäisi olevan meneillään jonkinlainen rituaalitanssi, oikeanpuolimmaisella hahmolla alavartalo on ottanut käärmeen muodon. Alimpana on kuvattu kaatuva ihminen jonka kylkeä vasten ui iso kala. Mahdollisesti kummassakin on kyse shamaanin ottamasta apuhengestä. Kuva: Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand kirjassa Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja. SKS 2013.

SUOMEN KALLIOMAALAUKSET –

tarinoita menneestä

Maailman vanhimmat tiedetyt maalaukset ovat jopa 40 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia. Suomesta suuret luolat puuttuvat, mutta meiltäkin voi löytää vuosituhansia vanhoja maalauksia kallioseinämien ja siirtolohkareiden pinnoilta.

Useissa maalauskallioissa on havaittavissa antropomorfisia eli ihmismäisiä muotoja. Iitin Konniveden Haukkavuoren kallion peikkomainen profiili erottuu parhaiten kaukaa vedestä käsin. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kallioiden muodot ja ympäristö erottuvat parhaiten kesällä, maalaukset sen sijaan parhaiten talvella. Kuva: Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand kirjassa Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja. SKS 2013.

teksti heikka marttila-tornio | kuvat jukka parkkinen ja tuija wetterstrand kuvatekstit tuija wetterstrand

uomen kalliomaalaukset keskittyvät etenkin vesistöjen läheisyyteen. Eniten niitä on Kaakkois-Suomessa, muinaisen Suur-Saimaan ja Päijänteen alueella. Muutamia maalauksia löytyy toki muualtakin. Esimerkiksi Helsingin seudulla Kirkkonummella ja Vihdissä on pieni keskittymä. – Vesistöt ovat olleet tärkeitä kulkureittejä ja niiden varrella on ollut paljaita kallioita, joihin tehdä maalauksia, arkeologi ja tietokirjailija Tuija Wetterstrand kertoo. Laskentatavasta riippuen kalliomaalausten määrä maassamme on reilu 100. Ne sijaitsevat yleensä hieman sisäänpäin kaltevilla kalliopinnoilla ja siirtolohkareilla, joissa ne ovat säilyneet suojassa kuluttavilta luonnonvoimilta, kuten vedeltä ja lumelta.

| nuorten luonto 1/2018

– Maalausten säilyminen on hyvin sattumanvaraista. Niitä on ollut varmasti paljon enemmänkin, mutta ne säilyvät vain tietynlaisilla pinnoilla, joissa olosuhteet ovat optimaaliset, Wetterstrand sanoo.

Osana muinaista pohjoista yhteisöä Maalausten tekemiseen on käytetty punamultaa, johon on luultavasti sekoitettu jotain orgaanista ainetta, kuten rasvaa, tasaisen ja tarttuvan maalin aikaansaamiseksi. Osa maalauksista on jo haalistunut niin epäselviksi, että on vaikea sanoa mitä ne esittävät. Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueen kalliokuvat ovat hyvin samantyyppisiä. Ne muodostavat oman yhtenäisen kuvatyylinsä. – Suomessa on punamullalla tehtyjä kalliomaalauksia paljon suhteessa muihin maihin. Norjassa ja Ruotsissa on puo-

lestaan enemmän kiveen hakattuja kalliopiirroksia eli petroglyfejä. Suomesta ei ole toistaiseksi löydetty yhtään kalliopiirrosta, Wetterstrand sanoo. Suomen kalliomaalaukset ovat 3000– 7000 vuotta vanhoja ajoittuen kivikaudelle. Koska suurin osa maalauksista löytyy vanhojen vesireittien varrelta, voidaan niiden ikä päätellä Suomen geologiaa tarkastelemalla. – Tiedämme esimerkiksi muinaisen Saimaan vedenpinnan korkeuden ja Vuoksen kanavan puhkeamisen ajankohdan. Oletuksena on, että maalaukset on tehty veneestä tai jäältä seisten, Wetterstrand kertoo.

Rannansiirtymisen ja maankohoamisen nopeudesta voidaan karkeasti päätellä maalausten ikä. – Periaatteessa olisi mahdollista tutkia ikää myös radiohiiliajoituksella tai uraani-toriumajoituksella, mutta toistaiseksi näistä ei ole julkaistua tutkimustietoa saatavilla, Wetterstrand sanoo.

Shamanismia ja metsästysmagiaa Maalauksissa esiintyvät ihmishahmot ovat hyvin tikku-ukkomaisia. Myös kaloja, käärmeitä ja kädenkuvia on tunnistettu niistä. Vitträskin kuuluisa maalaus Kirkkonummella esittää jonkinlaista verkko-

kuviota. Maalausten epäselvyys vaikeuttaa usein kuvien tulkitsemista. Tarkkaan emme voi tietää, kenen jäljiltä maalaukset ovat, mutta niiden ajoitus paljastaa jotain tekijän taustoista. – Ne ovat selkeästi kivikauden metsästäjä-keräilijä yhteisön tekemiä ja niissä korostuu yleensä ihminen ja hirvi, Wetterstrand sanoo. Kivikaudella ihmiset olivat riippuvaisia luonnon antimista. He metsästivät riistaa, keräsivät kasveja, marjoja ja sieniä. Yksi tulkinta maalauksille on metsästysmagia, eli niillä taattaisiin metsästysonni. Toinen vaihtoehto on shamanistinen tulkinta. Kuvat voisivat kertoa elämän kierrosta ja yhteydestä toiseen maailmaan. – Kirkkonummen Juusjärven maalauksessa esiintyy kaatuva hahmo, jota kohti ui kala. Eläinten esiintyminen tukisi shamanistista teoriaa, sillä kala, käärme ja hirvi olivat yleisiä apuhenkiä muinaisille shamaaneille matkalla aliseen ja yliseen maailmaan, Wetterstrand pohtii.

Viimeisimmät kalliomaalaukset tehtiin kivi- ja pronssikauden taitteessa. Siirtyminen maanviljelykseen, ilmaston muuttuminen ja uudet uskonnot syrjäyttivät metsästäjä–keräilijäyhteisöjen elämäntavan ja sen mukana myös perinteen maalata kuvia kallioille.

Haastava harrastus Kalliomaalaukset ovat mielenkiintoinen harrastus, jonka voi yhdistää myös muuhun luontoharrastukseen. Niiden löytäminen voi olla kuitenkin haastavaa. – Suomessa kalliomaalaukset sijaitsevat nykyreiteistä kaukana. Jotkut niistä voi saavuttaa vain kanootilla, Wetterstrand muistuttaa. Harrastus kannattaakin aloittaa helpoista ja näkyvimmistä kohteista, kuten Hossan kansallispuiston värikalliosta. Myös uusia maalauksia löydetään varsin tasaiseen tahtiin – Viime vuonna julkistettiin yksi maalaus Raaseporista, Wetterstrand sanoo. Kaikki maalaukset ovat muinaismuistolain perusteella suojeltuja. * nuorten luonto 1/2018 |

teksti ja kuva aino huotari

Luonto-Liiton ja Sitran hanke innostaa

KIERTOTALOUDEN MAAILMAAN

Kiertotalous on vastaisku aikamme luonnonvarojen ylikulutukselle. Luonto-Liiton tuoreen hankkeen tarkoituksena on viedä kiertotalouden sanomaa kouluihin yli kouluainerajojen. Luonto-Liiton maksuttomia kouluvierailuja tukee Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.

iertotaloudessa kulutus pohjautuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen eli jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Jätteen minimoimiseksi kiertotaloudessa keskitytään myös tuotteiden elinkaaren kehittämiseen ja luonnonvarojen kestävään, resurssiviisaaseen käyttöön. Aatteen mukaista toi-

| nuorten luonto 1/2018

mintaa voi harjoittaa niin yksilö- kuin yritystasolla.

On aika toimia Tulevaisuudessa kiertotalous on elinehtomme ja keskeinen elämäntyyli yhä useammalle. Kiertotaloushankkeen projektisuunnittelijana toimivan Leena Koivulan mukaan kiertotalouden aika on juuri nyt. – Ylikulutamme maapallon luonnonvaroja ja se ei voi enää jatkua. Kiertota-

lous pyrkii omalta osaltaan ratkaisemaan syntynyttä ongelmaa. Nuorten innostaminen kiertotalousajatteluun on tulevaisuuden ja ympäristön kannalta todella tärkeää. Mitä useamman nuoren saamme innostettua kiertotaloudesta, sitä parempi mahdollisuus meillä on ratkaista maapalloa kohtaavat ongelmat. Koivulan mukaan perusopetuksen opetussuunnitelmassa näkyy vahvana teemana ympäristökasvatus, minkä vuok-

si kiertotaloudesta puhuminen on ajankohtaista ja luontevaa. – Kestävä elämäntapa läpileikkaa opetussuunnitelman ja eri oppiaineet, joten kiertotalousteema on erittäin ajankohtainen. Koulut ovat olleet hanketta kohtaan uteliaita. Luonto-Liiton pitämä kiertotalouden oppitunti tarjoaa mahdollisuuden ottaa ympäristökasvatus mielekkäällä ja oppilaita kiinnostavalla tavalla esille monissa eri aineryhmissä. Sitran kiertotalousasiantuntija Riitta Silvennoinen painottaa koulutuksen merkitystä ajatusmallien ja käyttäytymisen muuttamisessa. Tärkeää on ymmärtää kokonaiskuva. – Motivaatio muuttaa elämäntapojamme lähtee usein siitä, että ymmärrämme, miksi muutos on välttämätön ja mitä se oikein tarkoittaa. Ei riitä, että laissa määrätään lopettamaan muovikassien käyttö, jos emme ymmärrä, miksi se on tarpeellista ja mikä olisi parempi vaihtoehto. Huonossa tapauksessa saattaa käydä niin, että esimerkiksi kangas- tai paperikassien kulutuksen kasvu vesittää koko ilmastohyödyn muovikassikiellosta.

Yhdessä oppilaiden ja opettajien kanssa Luonto-Liiton hanke tarjoaa kiertotalousaiheisia kouluvierailuja yläkoululaisille. Kouluvierailut pyörähtävät käyntiin helmikuussa ja niitä pidetään koulujen kesälomiin asti. Koivula kertoo, että vierailuiden ideana on antaa nuorille mahdollisuus ideoida ja käyttää luovuuttaan sekä innostaa nuoria tutustumaan kiertotalouteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. – Vierailuilla pidettävä oppitunti kannustaa oppilaita tekemään ja pohtimaan asioita itse. Tehtävien suunnittelussa huomioitiin nuorten mielipide, koska on tärkeää, että nuoret pitävät oppituntia kiinnostavana ja motivoivana. Oppilaiden lisäksi opettajat ovat hankkeen kannalta avainasemassa. Koivula painottaa, että juuri heidän kauttaan sanomaa saadaan kouluihin ja oppilaille asti. Vuorovaikutus opettajien kanssa on tärkeää hankkeen kehittämisen kannalta. – Pyrimme saamaan opettajilta palautetta tehdyistä vierailuista, jotta voimme kehittää toimintaa ja materiaalia eteenpäin. Opettajat ovat tärkeässä roolissa monesta näkökulmasta katsottuna.

Uuden sukupolven kiertotalousnatiivit Tietoisuus ilmastonmuutoksesta on kasvanut lasten ja nuorten keskuudessa. Tutkijoiden ennusteet maalaavat huolestuttavaa kuvaa maapallosta, joka on jäämässä nyt kasvavalle sukupolvelle. Monet ovat syystä huolissaan omasta tulevaisuudestaan. Silvennoisen mukaan juuri kiertotalous tarjoaa työkaluja ja esimerkkejä uudesta ja kestävämmästä elämäntavasta. – Lapset ja nuoret osaavat myös ajatella vapaammin kuin monet aikuiset ja keksivät helpommin uusia tapoja toimia ja tehdä yhteistyötä. Juuri ennakkoluulottoman yhteistyön tuloksena syntyy uusia ideoita ja lisää kiertotalousliiketoimintaa. Jo leirikoulujen rahankeräykset ja kesätyöpaikat voivat tarjota hyvän tilaisuuden kokeilla uusia kiertotalousideoita: vaatteiden tuunauspalveluita, urheiluvälineiden vuokrausta, yhteiskäyttöisiä pol-

kupyöriä ja skeittilautoja tai vaikka hävikkiruokakahvilan ravintolapäivään. Nuorena sisäistetty kiertotalouden ajattelumalli on tulevaisuudessa valttikortti, sillä kiertotalous on läsnä yhä vahvemmin myös työelämässä. Silvennoisen mukaan lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat jo nyt isot perheiden valintojen kautta, mutta vielä suuremmat heidän siirtyessään työelämään ja äänestäjiksi. – Työelämä tarvitsee kiertotalousosaajia kipeästi jo nyt, mutta muutamien vuosien päästä kiertotalouden osaaminen on toivottavasti jo itsestäänselvyys. Tavoitteena onkin, että lapsista ja nuorista tulee ”kiertotalousnatiiveja”, joille kiertotalouden ratkaisut ovat arkipäivää. *

Suunnittele kiertotalouskylä ja osallistu kilpailuun Luonto-Liitto järjestää kiertotalouskilpailun 13–16-vuotiaille nuorille. Suunnittele yksin tai yhdessä ryhmäsi kanssa kiertotalouden periaatteita noudattava kylä. Voittajat palkitaan upeilla palkinnoilla! Lisätietoa kiertotaloudesta sekä tarkemmat tiedot kilpailusta löytyvät verkosta hankkeen omilta nettisivuilta. www.kiertotalousnetti.fi

Kiertotalouskylä, kuvittanut Anna Kytömäki nuorten luonto 1/2018 |

Itämeren jäänpeite pienenee ja ohenee ilmastonmuutoksen myötä.

MIKÄ MUUTTUU kun ilmasto muuttuu?

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt koko maapallon elinolosuhteisiin ja väestöön. Muutoksia tarkastellessa puhutaan rajuista säävaihteluista, merenpinnan noususta ja luonnonkatastrofeista. Vaikutukset näkyvät myös lajien esiintymisalueiden muutoksina ja jopa häviämisenä ja ne ulottuvat myös Suomeen. teksti outi turunen | kuvat antti salovaara ja cc0

lmastoa ja sen muutoksia on tutkittu pitkään. 1900-luvun puolivälin jälkeen havaittu maapallon keskilämpötilan nousu johtuu suurimmaksi osaksi ihmiskunnan tuottamien päästöjen aiheuttamasta kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisääntymisestä ilmakehässä. Kaikista suurimmat muutokset ilmaston osalta ovat Arktisilla alueilla lähialueineen. Tulevaisuuden ilmastonmuuksen vaikutukset riippuvat lämpenemisen nopeudesta. 1800-luvun lopun jälkeen kesilämpötila on noussut yli asteella. Tu-

| nuorten luonto 1/2018

levaisuuden keskilämpötilan nousu riippuu kasvihuonekaasujen päästöistä ja niiden kasvusta.

Keskilämpötila nousee meillä ja muualla Suomi ja muut pohjoiset alueet lämpenevät enemmän kuin maapallo keskimäärin. Pohjoisilla napa-alueilla keskimääräiset lämpötilat ovat nousseet viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana voimakkaasti. Nousuvauhti on ollut lähes kaksi kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin. Suomessakin keskilämpötila on noussut: yli kaksi astetta 1800-luvun puolivä-

että kesällä. Myös myrskytuulissa tapahtuu muutoksia.

Lauhat ja pimeät talvet Talvella muutokset näkyvät nopeammin, sillä niistä tulee entistä vähälumisempia, sateisempia, pimeämpiä ja lauhempia. Talvien lumipeiteaika lyhenee. Hyvin alhaiset lämpötilat vähenevät ja sateet voimistuvat varsinkin talvella. Vedenkorkeus Suomenlahdella voi kääntyä nousuun, ja Perämerellä maankohoamisen vaikutus merenpinnan laskuun hidastuu ja lopulta lakkaa. Muutokset koskevat myös jäiden paksuuksia ja jäiden lähdön aikaistumista. Itämeren jääpeite pienenee ja ohenee. Talvella vesistöt ovat myös jäässä nykyistä lyhyemmän ajan. Jos jääpeitekausi lyhenee nykyiseen tahtiin, Suomen ympäristökeskuksen tulosten perusteella järvet ovat täysin jäättömiä 150–1000 vuoden kuluttua.

Lajisto muuttuu, kasvukausi pidentyy ja sää äärevöityy Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös kasvi- ja eläinlajien elinolosuhteisiin. Kylmissä olosuhteissa viihtyvien lajien elintila pienenee ja vastaavasti lauhkeissa oloissa viihtyvien lajien elintila laajenee. Ilmaston nopean lämpenemisen

johdosta useilla lajeilla voi olla vaikeuksia sopeutua muutokseen. Vaikutukset näkyvät myös kasvukaudessa. Kasvukausi alkaa aiemmin keväällä ja voi pidentyä jopa kahdella kuukaudella. Sääolosuhteet suosivat uusia, lämpimämpiä olosuhteita vaativia kasvilajikkeita ja kasvien viljely siirtyy yhä pohjoisemmaksi. Tuholaisten määrä kuitenkin lisääntyy samalla. Metsien kasvu kiihtyy, puulajisuhteet muuttuvat ja tulokas- ja vieraslajeja tulee lisää. Kasvi- ja viljelytuotantoa uhkaavat eri ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja rankkasateet, helle- ja kuivuusjaksot sekä talven lisääntyvät sademäärät. Talvien muuttuessa sateisemmiksi ja lämpimämmiksi, eroosio sekä ravinteiden vapautuminen ja huuhtoutuminen maaperästä voivat lisääntyä.

Pohjoiset eläinlajit ahtaalla

harjalinnut, kattohaikarat, käärmekotkat ja sininärhet. Jäiden väheneminen ja oheneminen vaikeuttaa myös talvikalastusta ja lisääntyvät myrskyt vaikuttavat kalastukseen. Tietyt kalat, kuten kuha ja ahven, hyötyvät muuttuvista olosuhteista ja lämmöstä. Viileän veden kaloille, kuten lohelle ja taimenelle, siitä on haittaa, ja taimen lopulta katoaa vesistöistä. Myös kalojen kohdalla taudit voivat lisääntyä ja kilpailu ravinnosta kiristyy. *

Lähteet: Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus, Ilmasto-opas.fi, Suomen ympäristökeskuksen hydrologin Esko Kuusiston tutkimus järvien jääpeitteistä (Vesitalous 1/16), MTV3:n artikkeli: Suomessa 50 vuoden päästä Unkarin kaltainen ilmasto – tulossa maailman historian suurin muutos.

Eteläiset eläinlajit syrjäyttävät pohjoisia lajeja, ja esimerkiksi pesukarhu ja sakaali voivat asuttautua Suomeen. Viileään lumi-ilmastoon sopeutuneet eläinlajit taantuvat tai häviävät. Esimerkiksi metsäjänis, myyrät ja itämeren- ja saimaannorpat taantuvat. Eteläisiä lintulajeja levittäytyy pohjoiseen. Pohjoiset lajit, kuten tunturialueiden linnut, vähentyvät ilmaston lämmetessä. Linnuista yleistyvät esimerkiksi

Lumi-ilmastoon sopeutunut metsäjänis taantuu todennäköisesti tulevaisuudessa lumipeiteajan vähentyessä.

listä lähtien. Voimakkainta lämpeneminen on ollut keväällä, maalis-toukokuussa melkein kaksi astetta sadassa vuodessa. Nykyisillä Pariisin sopimuksen mukaisilla päästövähennyssitoumuksilla on arvioitu, että olemme matkalla kohti maapallon noin kolmen asteen lämpenemistä riskirajana pidetyn kahden asteen sijaan. Keskilämpötilan nousulla on monia vaikutuksia sääolosuhteisiin. Hellejaksot pidentyvät ja yleistyvät ja kaikkein korkeimmat lämpötilat kohoavat. Kesällä rankkasateet voimistuvat ja yleisesti sateettomat jaksot vähenevät sekä talvella

nuorten luonto 1/2018 |

| nuorten luonto 1/2018

Nykytilanteen taustaa Meribiologi Orestis Stavrakidis, 27, toimii tutkijana Heraklionissa Kreetan saarella. Hän aloittaa vuoden 2018 alussa tohtoriopinnot ja kertoo olevansa erittäin huolissaan Kreikan ympäristön tulevaisuudesta. Hänen mukaansa Kreikan luonnontilan ahdingon syyt johtuvat pääasiassa huonosta taloudellisesta tilanteesta, koulutuksen puutteesta sekä välinpitämättömyydestä. Välinpitämättömyys kuuluu valitettavasti Stavrakidiksen mukaan kreikkalaiseen mentaliteettiin. – On yleistä ajatella, että juuri tällä hetkellä olevia resursseja hyväksikäytetään niin paljon kuin mahdollista välittämättä kauaskantoisista seurauksista. Tämä on nähtävissä myös koulutusjärjestelmässämme, jossa suunnitelmallisuus puuttuu ympäristöasioiden kohdalla kokonaan, Stavrakidis kertoo.

Taloudellinen tilanne on kuitenkin Stavrakidiksen mukaan suurin syy ympäristön laiminlyömiselle. – Kun taloudellinen tilanne on huono ja köyhyys vallitseva ongelma, priorisoivat ihmiset selviytymisen ympäristön edelle, Stavrakidis toteaa. Valintoja tehdessä halpa hinta on merkityksellisempi kuin ekologisuus.

Muovi – pitkäaikainen riesa Kreikalla on niin paljon luonnonvaroja, että ihmiset eivät aina ymmärrä tai näe aiheuttamansa tuhon seurauksia sekä tuhon laajuutta. Esimerkkinä Stavrakidis mainitsee poissa silmistä, poissa mielestä– asenteen. – Koska meillä on niin paljon rantoja ja merta, ihmiset ajattelevat, että mereen heitetty muovi myös häviää sinne. Näin ei tietenkään käy, vaan muovi palautuu takaisin rantaan tai joutuu osaksi ruoka-

white / usf ws

uvankaunis Kreikka on yksi suosituimmista turistikohteista, eikä ihme – maan herkullinen ruoka, upea luonto ja ystävälliset ihmiset houkuttelevat syystäkin puoleensa. Henkeäsalpaavat vuoret, sinisenä kimmeltävä meri, kuuma aurinko, valkoiset talot ja värikkäät kukat saavat kenet tahansa haukkomaan henkeään. Kreikka elää pääasiassa matkailusta, sillä 18 % maan kansantulosta tulee turismista. Tämän vuoksi onkin kummallista, että luonnosta pidetään Kreikassa tällä hetkellä varsin huonosti huolta. Rannat täyttyvät merestä huuhtoutuvasta roskasta ja kaupunkien muuten idyllinen katukuva järkkyy kaduilla olevista jätteistä. Miksi luontoa ei arvosteta sen ansaitsemalla tavalla?

Kierrätys on Kreikassa harmillisen huonolla tolalla. Tilanne vaihtelee maassa paikoittain, mutta esimerkiksi Kreetalla kierrätys vaikuttaa suomalaisen matkailijan silmissä surkealta. Kaduilla näkee sekä sinisiä että harmaita roskalavoja. Siniseen säiliöön laitetaan kierrätettävät materiaalit, esimerkiksi puhdas muovi, pahvi ja paperi. Muu jäte päätyy harmaaseen säiliöön. Osassa maata on käytössä myös oranssit säiliöt lasille, mutta Kreetalta ne on poistettu käytöstä. Saarilla jätetilanteen ongelmallisuutta lisää se, että kaikki jäte täytyy kuljettaa mantereelle kaatopaikalle. Jätesäiliöitä tarkkaillessa on kuitenkin pohdittava, kierrätetäänkö kierrätettävistä materiaaleista oikeastaan mitään. Usein roskalavat ovat välinpitämättömyyden vuoksi sekaisin, eikä takuita kierrätysprosessista ole. Kerrostaloilla ei ole omaa jätehuoltosopimusta, kuten Suomessa, eikä omakotitalojen tarvitse tehdä omaa sopimusta, vaan jätteet viedään lähimpään kadulla sijaitsevaan yleiseen roska-astiaan. Tämän vuoksi sanktioita on mahdotonta antaa ja ihmisten kierrättämistä on hankalaa valvoa. Taloudellisen tilanteen vuoksi resursseja kierrättämiselle on vaikea saada, sillä rahaa tarvitaan kipeästi kaikkialla. Valvontaa ei myöskään taloudellisten syiden takia voi-

usan

Kreikka tunnetaan kauniista luonnostaan, mutta kuinka kauan? Maan ponneton ympäristöpolitiikka ja huono taloustilanne vaikeuttavat ympäristönsuojelutyötä ja myös massaturismi sekä yleinen välinpitämättömyys ovat uhka luonnolle. Miltä tulevaisuus näyttää sivistyksen alkulähteillä? teksti ja kuva heini-sofia alavuo

c, s

Onko kierrättämisestä hyötyä?

c va

ketjua, vahingoittaen näin myös meitä, Stavrakidis kertoo. Muovin kertyminen meriin on myös meren asukkaille erittäin vaarallista. Muun muassa merikilpikonnat kärsivät vedessä kelluvista muovipusseista, sillä ne näyttävät erehdyttävästi samalta kuin herkulliset meduusat. Muovinkulutus onkin Kreikassa erittäin suuri ongelma. Greenpeacen mukaan Kreikassa käytetään päivittäin noin miljoona muovista kahvikuppia. Myös meret hukkuvat muoviin, sillä esimerkiksi 96 % Välimeressä olevasta roskasta on muovijätettä. Muovijätettä kertyy nopeasti esimerkiksi vesipulloista, sillä monilla saarilla hanavesi on juomakelvotonta. Ostokset pakataan usein muovipussiin ja usein pussista kieltäytyminen voidaan nähdä outona tai töykeänä – muovipussin tarjoamista asiakkaalle pidetään kohteliaana käytäntönä. – Muovia käytetään Kreikassa paljon, sillä se on halpaa, Stavrakidis kertoo. Valitettavasti suurin osa muovista ei päädy kierrätykseen, vaan jää luontoon moniksi tuhansiksi vuosiksi.

MUOVIMEREN RANNALLA

Meribiologi Orestis Stavrakidis kertoo olevansa eniten huolissaan merien tilanteesta.

Hyvästit ilmaisille muovipusseille Vuoden 2018 alussa Kreikassa astui voimaan niin kutsuttu ”ekovero”, joka päätti maksuttomien muovipussien ajanjakson. Tähän saakka miltei kaikki ostokset pakattiin erillisiin muovipusseihin, joita kaupat ja torimyyjät jakoivat ilmaiseksi asiakkaille. Tämän vuoksi muovipusseja kertyy nopeasti kotiin erittäin paljon, ja valitettavan moni niistä päätyy mereen tai muualle ympäristöön. Vuoden alusta muovipussit muuttuvat veron myötä maksullisiksi – joka pussista maksetaan neljä senttiä. Ekoveron tavoite on vähentää muovin käyttöä, sillä Kreikka ei EU:lta tulleista toistuvista huomautuksista huolimatta ole toistaiseksi onnistunut vähentämään muovinkulutustaan.

da järjestää, joten kierrätyksen sujuvuus ei vaikuta olevan kenenkään vastuulla.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Stavrakidiksen mielestä Kreikan kierrätystilannetta voitaisiin parantaa nopeasti muun muassa motivoimalla ihmisiä pienillä taloudellisilla houkutteilla. Esimerkkinä hän mainitsee Suomessakin toimivan panttisysteemin: – Lasipulloja voi tällä hetkellä palauttaa ruokakauppoihin muutamaa senttiä vastaan. Sama käytäntö olisi hyvä saada myös alumiinitölkeille ja muovipulloille, Stavrakidis pohtii. Kauaskantoisempi ratkaisu olisi Stavrakidiksen mukaan kuitenkin asianmukainen koulutus ja ympäristötietoisuuden lisääminen. – Ympäristökasvatuksen lisääminen nuorille sukupolville olisi erittäin tärkeää, hän toteaa.

Liian synkkä tilanne ei kuitenkaan ole – yksilön on mahdollista vaikuttaa omalla kulutuskäyttäytymisellään sekä omilla valinnoillaan. – Yritän itse uusiokäyttää materiaaleja mahdollisimman paljon esimerkiksi käsitöihin. Käytän julkista liikennettä ja pyrin välttelemään muovia, vaikka se on täällä välillä vaikeaa, Stavrakidis kertoo. – Lähiruuan suosiminen on lämpimän ilmaston ja pitkien kasvukausien vuoksi helppoa, eikä lähimarketin tuotteissa ole turhia muovipakkauksia, tutkija jatkaa. Stavrakidis kertookin olevansa optimistinen kierrätyksen suhteen: – Ongelmallisuudesta huolimatta kierrätystilanne on viimeisen vuosikymmenen aikana parantunut paljon. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta menemme kuitenkin eteenpäin. Uskon, että yhdessä voimme saavuttaa paremman tulevaisuuden meille ja luonnolle. * nuorten luonto 1/2018 |

– Toimistotyö on hyvä. Kun pääsen kotiin, en ole liian uupunut ja jaksan luoda. Yliopistossakin kannustettiin, että taiteilija voi hyvin tehdä taidetta ja muita töitä yhtä aikaa. Jostain täytyy kuitenkin saada rahaa, Jenna toteaa.

Piirtämistä ja eläinten tarkkailua Taide on kiinnostanut Jennaa pienestä pitäen. – Olen aina nauttinut piirtämisestä, sormiväreillä maalaamisesta, leikkaamisesta ja liimaamisesta sekä kaikenlaisesta askartelusta. Jo lapsena kopioin kuvia kirjoista, ja äiti vei minut vesivärikurssille, kun olin 10-vuotias. Nautin siitä todella, hän kertoo. Myös luonto on Jennalle tärkeä. Lapsena hän oli lähes aina ulkona. Hän seikkaili, tarkkaili eläimiä ja halusi viedä siilin- ja hiirenpoikasia ja muita eläimiä kotiinsa. – Rakastin yhtä rupikonnaa, jonka löysin ystäväni puutarhasta. Kutsuin sitä veljekseni, kannoin ympäriinsä ja pidin jopa nukkekodissa, vaikka rupikonna ei tainnut hirveästi pitää siitä, Jenna nauraa.

Jenna tekee lajiristeymiä myös liimaamalla valokopioita yhteen.

Jenna käyttää monissa teoksissaan perhosen siipiä. Hän ostaa ne perhosfarmilta, jossa perhoset ovat saaneet ensin viettää luonnollisen elämän.

MUUKALAISLAJEJA TAITEEN KEINOIN Englantilainen kuvataiteilija Jenna Naylor luo kuvitteellisia lajiristeymiä. Hänen teoksensa leikittelevät ajatuksella, miltä eliöt saattaisivat näyttää, jos ne kehittyisivät hylätyillä teollisuusalueilla jätteitä hyödyntäen tai jos geenimanipulaatio jatkuisi hyvin pitkälle. teksti ja kuvat emilia pippola

| nuorten luonto 1/2018

Taide kuin scifiä

len sopinut Jenna Naylorin kanssa haastattelun tammikuiseksi sunnuntaiksi hänen työhuoneelleen. Jenna asuu Englannin keskiosissa Cheadlessa peltojen ja metsien kupeessa. Hänen kotoaan on noin puolen tunnin bussi- tai automatka työhuoneelle Stoke-on-Trentiin. Haastattelupäivänä lumi tukkii tiet, eikä Jenna pääse tapaamiseen. Seuraavaan lauantaihin mennessä lumi on sulanut. Vettä tihuttaa hiljalleen. Jennan työhuone on kodikas ja lämmin. Räsymatto lattialla, piirroksia pöydillä, savitöitä seinustalla ja kuivattuja kasveja sekä perhosen siipiä roikkumassa sivustoilla. Jenna on 24-vuotias kuvataiteilija, joka on hiljattain valmistunut paikallisesta Staffordshiren yliopistosta. Hän elättää itsensä toimistotyöllä ja tulee työhuoneelle tekemään taidetta viikonloppuisin sekä vähintään yhtenä iltana viikossa.

Jo jonkin aikaa Jenna on luonut mielikuvituksestaan lajiristeymiä, eräänlaisia muukalaislajeja. Ensimmäiset risteytykset hän teki opiskeluaikoina. – Olin jumissa. Istuin yliopistolla tuntikausia enkä tiennyt, mitä piirtäisin. Sitten otin pari kirjaa ja aloin piirtää niistä. Valitsin kasvin, josta pidin. Sitten piirsin jotain muuta sen viereen ja ajattelin, että mitä jos yhdistäisin ne, Jenna kertoo. Valmistumisen jälkeen Jenna palasi samaan ideaan ja alkoi työstää sitä eteenpäin. Ajatus muukalaislajeista oli syntynyt. – Minua kiinnostaa geenimanipulaatio ja tiede sen takana, mutta katson asiaa taiteellisesta näkökulmasta. Mietin, mitä tulevaisuudessa saattaisi tapahtua, jos menemme liian pitkälle. Mikä voi olla tulos, jos vain jatkamme manipulointia. Taiteeni on lähestulkoon scifiä, Jenna pohtii.

Jenna saa inspiraatiota hylätyiltä teollisuusalueilta. Hän kuvittelee, millaisiksi eliöt saattaisivat niillä kehittyä.

Jenna tekee risteymiä monilla eri tekniikoilla materiaaleja yhdistellen. Usein hän liittää teoksiinsa perhosen siipiä ja kuivattuja kasvin osia. Kun Jenna saa sopivan tilaisuuden, hän tekee suuria piirroksia. – Eräässä näyttelyssä piirsin suoraan seinään. Nautin siitä vapaudesta, kun saan tehdä suuressa mittakaavassa, Jenna kertoo.

Hienovaraisesti ympäristön puolella Jennaa huolettaa ilmaston lämpeneminen ja muoviroskan määrä meressä. Hän yrittää elää koko ajan ympäristöystävällisemmin ja toivoo, että kierrätysmahdollisuudet paranisivat Englannissa. Jennan huoli ympäristön tilasta on piilotettuna myös hänen taideteoksiinsa, vaikkei sitä välttämättä heti huomaa. – Jos kantaaottava viesti on liian pinnalla, ihmiset eivät ehkä enää kiinnostu koko taiteesta ja ohittavat myös sen sisällön, Jenna selventää. Nykyisessä projektissa Jenna tutkii vanhoja tehdasalueita, joista teollisuus on lähtenyt ja luonto on ottanut vallan. Joskus tällaisilta alueilta löydetään harvinaisia lajeja, joiden luultiin jo kadonneen. – Aloin pohtia, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua, jos luonto vain jatkaisi kasvuaan. Mitä jos eliöt kehittyisivät niin että ne voisivat hyödyntää muovia ja muuta roskaa. Mitä hyönteiset tekisivät roskalla? Ja miten kasvit kasvaisivat siinä? En usko, että todellisuudessa näin tapahtuu, mutta on kiinnostavaa miettiä, että se voisi ohjata evoluutiota, hän kertoo.

Älä lopeta luomista Jenna lupaa viedä minut katsomaan erästä villiintynyttä tehdasaluetta, joka on aivan hänen työhuoneensa vieressä. Sitä ennen haluan kuitenkin vielä kuulla Jennan vinkit nuorille taiteilijanaluille. – Jos rakastat luomista, niin tee sitä! Olen itse saanut neuvon, että on yksi asia, mitä et saa tehdä: älä lopeta työskentelyä. Jos lopetat, on vaikeampi aloittaa uudelleen. Oli se mitä tahansa, vaikka vain nopea piirros luonnoskirjaan, niin jatka. En itsekään olisi uskonut, että olen tässä. Minulla on oma työhuone ja pidän näyttelyitä! Jatkoin vain työskentelyä. Siitä on kyse. *

jennanaylor.wixsite.com/jenna-naylor

nuorten luonto 1/2018 |

MUMMOILLEN

Savupunajuuri-bagelit

mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta.

• • • • •

teksti ja kuvat kaisa illukka

4 keskikokoista punajuurta ½ - 1 tl rouhittua merisuolaa 3 tl nestemäistä savuaromia 1 tl valkoviinietikkaa 1 tl rypsiöljyä

• Bageleita tai vesirinkeleitä • Kauratuorejuustoa • Kurkkua • Kapriksia • Ruohosipulia

Taidesuositus: Kronoksen talo on taiteilijaryhmä IC-98:n teos, jossa Pöytyällä sijaitseva aidattu kiinteistö jätetään koskemattomaksi määräämättömäksi ajaksi. Aluetta ei hoideta eikä ylläpidetä millään tavalla. Rakennukset saavat rauhassa rappeutua ja kasvit vallata alueen. Kronoksen talossa aika saa asua ja tehdä tekosiaan, vähän niin kuin suojellussa vanhassa metsässä.

Kypsennä ja valmista kuten porkkalaporkkanat. Punajuuri on olemukseltaan makeampi juures, eikä tarvitse niin paljoa suolaa, mutta savuaromia voi tuunata oman maun mukaan, ehkä porkkanoita hieman enemmän maistuakseen. Levitä halkaistulle rinkelille tuorejuustoa, maustuneita punajuurisiivuja, kurkkua, kapriksia ja silputtua ruohosipulia.

TYÖTOVEREINA PORKKANA, PERUNA JA PUNAJUURI

orkkala oli toissa joulun ruokailmiö. Nyt kun savuarominmetsästys on tasaantunut, ei tätä mainiota syötävää kannata kuitenkaan unohtaa, koska se taipuu monenlaisiin resepteihin. Näin kevättalvella porkkalasta voi tehdä herkullisia täytteitä uuniperunoille, blineille ja rinkeleille. Tai kokeilla porkkalan punajuuriversiota, olisiko se sitten punajuurikkalaa vai savuporojuurikasta…? Merisuolakuoressa paistamisen sijaan porkkanat ja punajuuret voi kypsentää myös foliossa, jolloin suolaisuutta voi säätää vähäisemmäksi.

| nuorten luonto 1/2018

Porkkala-uuniperunat (4:lle)

Uuniperunat

• • • • •

• 8 jauhoista, isompaa perunaa (esim. Rosamunda) • Margariinia

8 isoa paksua porkkanaa 1-2 tl rouhittua merisuolaa 4 tl nestemäistä savuaromia 2 tl valkoviinietikkaa 2 tl rypsiöljyä

Kääri kuorimattomat porkkanat folioon. Paista 190-asteisessa uunissa 1½ tuntia. Kuori kypsät porkkanat ja siivuta niistä juustohöylällä tai kuorimaveitsellä ohuita lastuja. Lado siivut rasiaan ja sekoita joukkoon valkoviinietikka, rypsiöljy, suolaa ja savuaromi. Anna maustua jääkaapissa vuorokausi. Porkkala säilyy jääkaapissa viikon verran.

Taidesuositus: Siinä missä kevättalven kellarista tai marketin laarista kaivetaan ekologisia ja kaikin puolin kohtuullisia juureksia, taiteen suhteen voi nauttia vähän kohtuuttomammistakin jutuista. Tällainen on esimerkiksi Harry Salmenniemen novelli Fantastinen salaatti, jonka reseptiä voisi lukea vaikka vertauskuvana ajastamme, joka samalla köyhdyttää luonnon diversiteettiä, mutta kasvattaa kaupallisten tuotteiden valikoimaa. Novelli ei ole ankea, sitä lukiessa saa nauraa vedet silmissä. (Kokoelmassa Uraanilamppu ja muita novelleja, 2017)

Kääri perunat folioon ja kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 1 ½ tuntia. Tee kypsiin perunoihin viilto ja laita päälle nokare margariinia sulamaan.

Porkkalatahna • • • • • •

300 g kaurafraichea n. 3 dl pilkottua porkkalaa 1 pieni punasipuli hienonnettuna 3 tl sinappia kourallinen silputtua tilliä 1 tl rouhittua musta- tai sitruunapippuria • 1 tl suolaa (riippuu porkkalan suolaisuudesta) • Pikkuisen sitruunamehua Sekoita kaikki aineet keskenään ja tarjoile uuniperunoitten kanssa.

Liian helpot ja kohtuuttoman terveelliset browniet (6–8 palaa) • • • •

2 dl omenasosetta 1 dl maapähkinävoita Vajaa 1 dl (raaka)kaakaojauhetta 2 rkl kookossokeria (mikäli käytät makeuttamatonta omenasosetta) • 50 g tummaa suklaata paloiteltuna

Yhdistä ainekset ja levitä taikina n. 20 x 15 cm kokoiseen uunivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, mutta mikäli leivonnainen on tässä vaiheessa vielä löysä, jatka paistamista, kunnes levy pysyy koossa. Brownieitten kuuluu jäädä keskeltä tahmeiksi. Leikkaa jäähtynyt levy paloiksi.

Taidesuositus: Anni Rapinoja on Hailuodossa asuva taiteilija, joka tekee muun muassa pajunkissoista korkokenkiä, järviruo’oista takkeja ja papanoista kattokruunuja. Teostensa nimeen Rapinoja liittää maininnan ”työtoverina järviruoko/hirvi / jänis”. Mummoilija on liikuttunut taiteilijan tavasta tunnustaa työtoverinsa, niitä ilmanhan ihminen ei tässä maailmassa pitkälle pääse. nuorten luonto 1/2018 |

LUONTOPOLULLA

teksti ja kuvat anna tuominen

telusta huolimatta pääsimme kunnialla perille. Teiden ja parkkipaikkojen talvikunnossapitoa kannattaa siis googlailla etukäteen! Pitovaikeudet jatkuivat vielä hetken, kun jatkoimme metsäautotietä parkkipaikalta jalan kohti rotkoa. Kevätretkillä nastapohjaiset kengät lienevät aika pop. Itse luontopolku oli onneksi luminen, joten nastatonkin kenkä piti paremmin.

JÄINEN JA JYLHÄ

Menninkäisten maailmassa

HITONHAUDAN ROTKO

Valtava jääputous on kiipeilijöiden suosiossa.

iime Nuorten Luonnon tapaan Luontopolulla-palstalla liikutaan tälläkin kertaa vanhojen uskomusten ja tarujen lähteillä. Retkemme päämääränä oli Laukaan Hitonhauta, jyrkkäreunainen rotko, joka on enimmillään jopa kaksikymmentä metriä syvä. Kerrotaan, että rotkoa asuttaa menninkäinen, ja jyhkeiden kallioseinämien juurella olin aika valmis uskomaan siihen itsekin.

Taajaman kasvatit talviluonnossa

Kiviportti näyttää siltä, kuin se olisi rakennettu tarkan suunnittelutyön tuloksena.

| nuorten luonto 1/2018

Hitonhaudan luonto on kutkuttavalla tavalla kesytön. Polun ylläpito on lopetettu jo kymmenisen vuotta sitten, minkä jälkeen sen poikki kaatuneet puut ovat saaneet jäädä sijoilleen. Rotkon reunoilta murtuneet lohkareet ovat kasaantuneet pohjalle röykkiöiksi, mutta talven aikana kertynyt lumipeite oli peittänyt terävät reunat. Emme uskaltaneet juuri poiketa polulta, sillä kivien päällä tasaiselta näyttävä lumipeite voi olla hyvinkin petollinen. Polkua edetessä jyrkät kallioseinämät alkoivat hivuttautua yhä korkeammalle päidemme yläpuolelle. Niiden rakosissa jää oli tehnyt sammalista helmikoruja. Mutkittelimme rotkon pohjalla polkua myöten puiden lomassa ja lumen alla solisi vesi tehden hiljaisuudesta nautinnollista kuunneltavaa. Jonkin matkaa tarvottuamme rotkon pohja alkoi nousta jyrkästi ylöspäin. Lyhyen nousun jälkeen maisema aukeni joka suuntaan. Länsiseinämää pitkin ryöppysi alas ainakin kymmenen metriä leveä jääpuikkovirta valtavana sinisenä

Luonto on muovannut jääpuikoista taiteellisen portin luolan suulle.

putouksena. Suoraan edessä rotkon tukki epäilemättä suurin koskaan näkemäni kivenlohkare. Sen alla oli osittain sula lampi, johon jääryöppy laskeutui. Polku kulki lammen reunaa ja kiersi lohkareen taakse pienestä portista, jonka kallioon kiilautunut kivipaasi oli muodostanut. Lohkareen toiselta puolelta löytyi karttoihinkin merkattu luola. Se ei ole montaa metriä syvä, mutta nyt jää oli kasvattanut portin sen suulle estäen pääsyn kokonaan. Sen sijaan vastapäisellä seinustalla jääpuikkojen taakse oli muovautunut kolo, johon mahtui kiipeämään sisään.

“Siperia” opettaa Hengästyttävimpien maisemien jälkeen rotko madaltui aika nopeasti. Emme halunneet palata samaa tietä, vaan päädyimme kulkemaan rotkon itäreunaa polkuja pitkin ja ihailemaan maisemia myös ylhäältä. En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta rotkon jo loivennuttua polku katosi näkyvistä ja kahlasimme polvia myöten melkein – muttei ihan – kestävällä hangella autotien suuntaan. Rämpiessä tuli hiki, joten se paljonpuhuttu kerrospukeutuminen kannatti. *

ROTKOT vaikuttavat olevan metsän henkiolentojen mielipaikkoja. Niissä on myös piileksitty sotien aikana. Jos rotkoihin liittyvät kansantarut tai historialliset kertomukset kiinnostavat, retken voi suunnitella esimerkiksi johonkin seuraavista: • • • • •

Rakovuoren rotko, Mikkeli Porttilouhi ja Pirunkirnu, Juuka Helvetinkolu ja -järvi, Ruovesi Hiidenportin rotko, Sotkamo Mustavuoren rotko, Helsinki

Lähdimme matkaan kavereiden kanssa melko spontaanisti, kun säätiedotuksessa luvattiin leppeää kevättalvista keliä. Vaikka näin jälkeenpäin en välttämättä sitä suosittelisi, tulipahan ainakin todettua, ettei retkeilyn tarvitse olla välineurheilua. Kevät tulee aina keikkuen, ja lämpötilat olivat jo pitkään veivanneet nollan molemmin puolin. Sulamisveden luomukset olivat retkemme kohde, mutta ne aiheuttivat myös hankaluuksia. Rotkolle johtavan viimeisen tienpätkän olisi voinut vaivatta luistella, joten autolla sai edetä todella varoen. Onneksi liukasnuorten luonto 1/2018 |

LUONTO-LIITOSSA

ten vegaaniruokailta, erilaisia keskustelutilaisuuksia sekä useampia retkiä lähiluontoon Oulun seudulla. Tarkemmat tiedot tapahtumista ilmestyvät Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piirin nettisivuille sekä piirin jäsenille ja sähköpostilistalaisille. Jos haluat liittyä sähköpostilistallemme, laita yhteystietosi osoitteeseen essi.wallen@luontoliitto.fi. Myös lisätietoja tapahtumista saat kyseisestä osoitteesta! Muutokset saattavat olla mahdollisia, joten seuraathan tapahtumien ajankohtaisia tietoja Possun Facebook-sivuilta ja nettisivuiltamme.

TAPAHTUU koonnut sami säynevirta

Kurkista ajankohtaiset tapahtumat Luonto-Liiton tapahtumakalenterista www.luontoliitto.fi/tapahtumat tai piirien omilta sivuilta!

Luonto-Liitto

Hämeen piiri

13.–15.4. Kevätpäivät. Tervetuloa LuontoLiiton valtakunnalliseen teema- ja virkistysviikonloppuun Kevätpäiville Laitikkalan koululle Pälkäneen kuntaan Hämeeseen! Ohjelmassa rentoa ajanvietettä, inspiroivaa asiaa, kiinnostavia työpajoja ja herkullista vegaaniruokaa. Tervetuloa kaikki luontoliittolaiset sekä muut luonnonharrastuksesta ja ympäristönsuojelusta kiinnostuneet! Tietoa tapahtuman ohjelmasta, ilmoittautumisesta, kuljetuksista ja osallistumismaksuista Facebookissa nimellä Kevätpäivät 2018. 21.4. Liittovaltuuston kevätkokous. Luonto-Liiton liittovaltuusto kokoontuu Annankadun keskustoimistolla Helsingissä. Lisätiedot: sami.saynevirta@luontoliitto.fi 26.–27.5. Maailma kylässä -festivaalit. Luonto-Liitto on mukana festivaalien Mahdollisuuksien tori -teltassa esittelemässä toimintaa. Ilmoittaudu mukaan esittelemään Luonto-Liiton monimuotoista toimintaa! Lisätiedot: sami. saynevirta@luontoliitto.fi

17.3. Kevättuuli soi! Tapahtumassa on tarjolla kevätpörinää koko perheelle. Ihmettele, tutki ja touhua! Luvassa leikkejä, monipuolista ohjelmaa ja pientä purtavaa. Kevättuuli soi! järjestetään Haiharan kartanolla osoitteessa Haiharankatu 30, Tampere. Tapahtumaan on vapaa pääsy. 27.3. Kevätkokous HLP:n kevätkokous järjestetään piirin toimistolla osoitteessa Kuninkaankatu 39, Tampere. Suunnittelemme piirin tulevaa toimintaa. Tule mukaan tutustumaan tai jopa vaikuttamaan!

Metsäryhmä 18.–20.5. Metsäkartoituskurssi Nuuksiossa. Luonto-Liiton metsäryhmä järjestää jälleen metsäkartoituskurssin Espoon Nuuksiossa. Kurssilla opetellaan havainnoimaan metsän rakennepiirteitä ja suojeluarvoja, sekä etsimään ja tunnistamaan uhanalaisia sekä vanhaa metsää indikoivia eliölajeja. Majoitus mökissä tai omassa teltassa. Aiempaa kokemusta kurssille osallistumiseksi ei tarvita, innokkuus riittää. Kurssi on kaikille ilmainen. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Lauri Kajander: lauri.kajander@luontoliitto.fi, p. 045 117 9610

| nuorten luonto 1/2018

Pohjanmaan piiri 18.–21.6. Nuorten luontoleiri 12–15vuotiaille. Leiri järjestetään Raippaluodon Sommarössä. Luvassa seikkailua ja elämyksiä luonnossa, tuttua rentoa ja reipasta meininkiä, sekä tietenkin uimista, saunomista ja leirinuotio. Tule viettämään hauska viikko mukavien leiriohjaajien ja muiden leiriläisten seurassa. Leirin hinta: LuontoLiiton (tai SLL) jäsenille 95 € ja muille 125 €, sisaralennus 10 €. Koska toivomme, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus osallistua leirille, voidaan vähävaraisille myöntää alennusta leirimaksuun. Sitova ilmoittautuminen: www. polp.fi/leirit. Leirille voi ilmoittautua 31.3. saakka lomakkeella, joka löytyy ym. osoitteesta. Lisätiedot: leirit@polp. fi tai 044 297 0282. 29.6.–1.7 Nuorten vaellusleiri 15–19vuotiaille. Vaelluksella kuljetaan Merenkurkun ihmeellisellä ja ainutlaatuisella maailmanperintöalueella Raippaluodossa, Björköby–Panike -reitillä ja yövytään kaksi yötä teltoissa. Vaellusleiri sopii hyvin myös vasta-alkajille. Tarvittaessa on mahdollisuus lainata järjestäjältä joitain varusteita. Leirin hinta: Luonto-Liiton (tai SLL) jäsenille

70 €, muille 100 €, sisaralennus 10 €. Koska toivomme, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus osallistua leirille, voidaan vähävaraisille myöntää alennusta leirimaksuun. Sitova ilmoittautuminen: www.polp.fi/leirit. Leirille voi ilmoittautua 31.3. saakka lomakkeella, joka löytyy ym. osoitteesta. Lisätiedot: leirit@polp.fi tai 044 297 0282.

Pohjois-Suomen piiri 4.3 Koko perheen talvitapahtuma. Talvitapahtuma järjestetään Sanginjoella Loppulan tilalla yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen kanssa. Ohjelmaa on tarjolla kaikenikäisille! Tapahtuma on maksuton, mutta pientä käteistä on hyvä varata kahvilan ostoksia varten. Katsothan lisätietoja nettisivuiltamme! 12.3 Possun sääntömääräinen kevätkokous. Kokous järjestetään klo 14 Oulun yliopiston Telluksen kokoushuoneessa. Kaikki uudet toiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. 14.3 klo 16–20 leiri- ja kerhonohjaajakoulutus. Koulutus järjestetään Oulun yliopiston kasvitieteellisessä museossa. Perehdytään ympäristökasvatukseen, lasten kanssa toimimiseen ja luontoleirien ohjelman suunnitteluun. Myöhemmin Possun leireille valituille leirinohjaajille järjestetään syventävä koulutus ennen leirikesää. Koulutus on ilmainen. 14.4 Kevättuuli soimaan! – Koko perheen luontoretki Oulun Letonniemen luonnonsuojelualueelle. Retkeillään yhdessä merenrantaan, valmistetaan retkieväitä ja leikitään luonnossa. Tapahtuma on maksuton ja kaikille avoin. Yhteinen lähtö Rajahaudan venesatamasta klo 10. Ohjelma ja aikataulu tarkentuvat lähempänä. Kevään aikana on tulossa myös paljon muita tapahtumia! Suunnitelmissamme on järjestää aktiivien leffailtoja, nuor-

Uudenmaan piiri 20.3. Kevätkokous. Tervetuloa LuontoLiiton Uudenmaan piirin, Vantaan Luonnonystävien ja Espoon Nuorten Ympäristönsuojelijoiden kevätkokouksiin, joka järjestetään osoitteessa Mechelininkatu 36, Helsinki. Asialista ja kutsu löytyvät nettisivuiltamme pari viikkoa ennen kokouksia. 6.–8.4. Leirinohjaajakurssi Östersundomin nuorisotalossa. Koulutamme tulevan kesän leiriohjaajat viikonlopun mittaisella kurssilla. Kurssiantaa varmuutta ja vinkkejä ohjaajana toimimiseen. Luvassa on tiivistä asiaa ja lep-

poisaa hengailua! Ilmoittaudu mukaan lup@luontoliitto.fi. 9.4. Vaikuttamo. Tule moikkaamaan meitä Vaikuttamoon, Tapiolan kulttuurikeskukseen kello 9–15. Vai haluaisitko kertoa Luonto-Liiton toiminnasta tapahtumassa? Olet tervetullut myös ideoimaan ja järjestämään ohjelmaa Vaikuttamoon! Kiinnostuitko? Lähetä viestiä: lup@luontoliitto.fi. 13.–15.4. Nuorten ryhmän retki Granöhön. Lähdetään porukalla viettämään viikonloppua saareen! Luvassa retkeilyä ja nuotiolla fiilistelyä. Lisätietoja Facebookissa Pauligin Nuorten ryhmän sivulla, missä voit myös itse ideoida ja kertoa toiveesi viikonlopun sisällöstä. 21.–22.4. Ensiapukoulutus. Ensiapu 1 -kurssi Pauligin huvilalla Helsingissä. Lisätietoja osoitteesta luppi.fi. Kevätseuranta tulee taas! Kiinnostaisiko sinua tehdä Kevätseurantatunteja nelosluokkalaisille? Voit tehdä vierailuita yhden tai useamman, omien aikataulujesi mukaan. Tässä on hyvä mahdollisuus tehdä myös esimerkiksi opintoihin liittyvä harjoittelu. Lähetä viestiä lup-lapset@luontoliitto.fi. Kesäleirit. Järjestämme kesällä monia leirejä lapsille, nuorille ja perheille. Kaikki leirit osoitteessa luppi.fi.

Leirityöntekijäksi. Vaikka leirityöntekijöiden haku on jo virallisesti päättynyt, kannattaa silti katsoa sivuiltamme, josko vielä olisi vapaana paikkoja johtajaksi, ohjaajaksi, kokiksi tai apuohjaajaksi. Luppi.fi.

Varsinais-Suomen piiri Lasten luontokerho. Keskiviikkoisin klo 17–19 Raisiossa. Kerho kokoontuu kevätkaudella yhteensä 14 kertaa. Lukukausimaksu 30 euroa. Tiedustele vapaita paikkoja kerho-ohjaajalta: katripurtsi@ hotmail.com. 6.4. Kevätkokous. Tervetuloa piirin kevätkokoukseen! Esityslistalla on sääntömääräisten asioiden lisäksi sääntömuutos piirin yleiskokouskutsujen verkon kautta lähettämisen mahdollistamiseksi. Kokouksen jälkeen luvassa oheisohjelmaa. Katso lisätiedot tapahtumakalenterista.

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Ville Lahtinen (puheenjohtaja) puh. 040 765 9395 Ville Timonen (aluetyöntekijä) puh. 040 480 6022 Kuninkaankatu 39 33200 Tampere hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot kaasu@luontoliitto.fi www.facebook.com/ kaasu.luontoliitto

Keski-Suomen piiri Inka Vesala puh. 041 440 9099 Taitoniekantie 10 A 21 40740 Jyväskylä kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu Pohjanmaan piiri Asseri Laitinen puh. 044 566 4290 asseri.laitinen@gmail.com www.polp.fi

Savo-Karjalan piiri Roosa Pihlajamäki puh. 040 543 5132 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Pohjois-Suomen piiri Essi Wallén possunmeili@gmail.com wallen.essi@gmail.com www.luontoliitto.fi/ possu

Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen puh. 040 165 1907 Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milla.aalto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/vasp

nuorten luonto 1/2018 |

niin tutut kuin tuntemattomat kokoontuvat yhteen myötätuntoisessa, sallivassa ilmapiirissä jakamaan ja kokemaan, luomoutumaan naiseudesta ja elämästä. Havahduin siihen, ettei naisille tarkoitettua nykyaikaista käsikirjaa ollut tarjolla ja koin voimakasta tarvetta kirjoittaa harjoitteet ja kokemukset muistiin auttaakseni muita ja jakaakseni tietoa, Mort kertoo. Tietokirjan punaisena lankana ovat naiseuden eri vaiheet, sisaruuden voima, luontoyhteys, nautinnon lisääminen elämässä, kuukautisten ja kuun syklit, voimaeläimet sekä rituaalit. Naisfokuksesta huolimatta kirja on yhtä hyvin tarkoitettu pojille ja miehille tuomaan ymmärrystä kanssakulkijoista.

Ihana kuun loiste – Olen ollut aina kuuhullu, Mort hymyilee. – Jo lapsena täydenkuun aikaan muistan miten valvotutti. Mutta niin valvoi myös äiti, ja yön pikkutunteina oli hauskaa tuntea kuun voima yhdessä. Nykyisin Mort valvoo vielä suuremmassa seurassa. Perinteeksi on tullut ohjata täysikuumeditaatiota luonnollisesti aina täydenkuun aikaan. – Yö ja varjomaailmat kiinnostaa, Mort toteaa salaperäisesti.

LEIKKISYYS, UTELIAISUUS JA VILLI LUOVUUS: MERI MORTISTA ON MONEKSI teksti emilia raunio kuvat kira leskinen

alvisena tiistaipäivänä lunta sataa hiljaa ja lempeästi. Matkalla joogasalilta lounasravintolaan kuvittaja ja joogaopettaja, maaliskuussa esikoiskirjansa julkaiseva Meri Mort pysähtyy antiikkiliikkeen ikkunan eteen ihailemaan susifiguuria. – Susi on villeyden, vapauden, mutta myös hoivan, heimouden ja äitiyden symboli, josta voimme oppia paljon, Mort toteaa. Eläimet ja luonto näkyvät taiteilijan kuvituksissa, mutta myös joogatunneilla,

joilla tassut juurrutetaan maahan ja siivet lennätetään taivasta kohti. Mort varttui maaseudulla Itä-Suomessa Joensuun lähipitäjässä. Rakkaus ja kunnioitus luontoa kohtaan on virrannut aina suonissa. – Metsäleikkeihin oli helppo uppoutua ja eläinaiheet maalautuvivat paperille jo varhain, Mort muistelee. Avara Luonto ja eläinkirjat toivat kuvituksiin myös eksoottisempia eläimiä. – Valtavat valashahmot ikuistuivat paperille ja unelma-ammattini oli olla valaiden tutkija, Mort innostuu. – Jo kuu-

sivuotiaana äiti tiesi, miten vilkkaan naperon saa hetkeksi hiljaiseksi. Kävin harrastamassa taiteita lasten kuvataidekoulu Pekkalassa aina 17-vuotiaaksi asti, Mort jatkaa. Taidekoulun jälkeen Mort suuntasi Turkuun, jossa kävi lukion loppuun ja hurahti joogaan. Aalto-yliopistosta Mort valmistui taiteen maisteriksi, mutta perinteistä kuviksen maikkaa hänestä ei tullut. Mort on pienyrittäjänä tehnyt useanlaisia töitä samaan aikaan. Tänäkin keväänä hän ohjaa Vapauden joogaa, ekstaattista tanssia, Mustaa joogaa, Naisten sydänpiirejä, joogaretriittejä ja joogaopettajakoulutusta. Opettamisen lisäksi on kirjojen kuvittamista, vuonna 2017 ilmestyneiden eläinjoogakorttien kääntämistyötä ja uusi lastenkirja viritteillä.

Kokemuksesta kirjaksi Miten kuvittajasta tuli kirjailija ja kuinka ajatus esikoisteoksesta Lumoava nainen syntyi? – Vuonna 2016 oli ihana uuden luomisen draivi ja innostus päällä. Olin vuosien ajan vetänyt Naisten piirejä, joissa

Vertailu ja tuomarointi luovuuden esteenä Mitä jos lakkaisimme vertailemasta itseämme muihin tai siihen, mitä olemme joskus olleet, kannustaa Mort.

– Luovuus on asenne ja kokonaisvaltainen ilmaisullinen elämä. Ja sitä voi tehdä monella tapaa eri elämänalueilla. Suurin este luovuuden kukoistukselle lienee oma mielemme, joka tuomaroi ja mitätöi ideoitamme. Mitä jos lakkaisimme vertailemasta itseämme muihin tai siihen mitä olemme joskus olleet? kannustaa Mort. Taiteilija rohkaisee kokeilemaan uusia juttuja ja olemaan leikkisästi utelias. – Villi luova potentiaali virtaa parhaiten, kun olemme paljaita, valmiita vastaanottamaan ja antamaan. Kirjoita, kokkaa, tanssi, valokuvaa, löydä uusi reitti päivittäiselle matkalle, yllätä itsesi, Mort innostuu. Maailma voi olla myös kova, ja on tärkeää muistaa pitää itsestään huolta. Akkuja voi ladata esimerkiksi, lepäämällä, nauttimalla puhdasta ja ravitsevaa kasvisruokaa ja olemalla rakkaiden ympäröimänä kannustavassa seurassa. – Aikuisena olen oppinut myös tärkeän hyvinvointivinkin, jota ei voi painottaa liikaa. Pukeudu lämpimästi, Mort neuvoo lempeästi. Helsingin Kalliossa talvinen tuuli tuivertaa. Paikallisen kasvisravintolan ikkunapaikalla käy veto. Mort kääriytyy kaulaliinaan ja painaa myssyn syvälle päähän ja hymyilee. Sillä hymy ja lämpö helpottavat aina.

www.merimort.com

Meri Mortin viisi vinkiä luovuuden herättelyyn: • Päästä irti tuomaroinnista ja vertailusta • Naura ja hassuttele • Käytä uusia tekniikoita ja välineitä maalaamisessa tai piirtämisessä • Tanssi vapaasti kehoa liikutellen • Kokkaa rennosti uusista raakaaineista

Nykyaikaisen villin naisen käsikirja Meri Mort: Lumoava nainen – Tunne villi voimasi. Otava 2018. 256 s.

eri Mortin esikoisteos Lumoava nainen – Tunne villi voimasi kertoo kasvusta ihmisenä ja eritoten naisena. Kirjan punaisena lankana kulkevat jouhevasti teemat naiseudesta ja naiseksi kasvamisesta kipukohtineen ja hienoine oivalluksineen. Mort ammentaa voimaa myös luonnosta ja sen yhteydestä ihmisyyteen. Kirja sisältää oivaltavia tehtäviä ja harjoitteita matkalla kohti itsensä löytämistä. Kirja on tunnelmaltaan hyvinkin henkilökohtainen kauniine esimerkkitarinoineen ja havainnollistavine kokemuksineen. Erityisen koskettava on kuvaus siitä, kun tytöstä tulee nainen ja hänen kuukautisensa alkavat. Naiseuden voima painottuu kirjan alkupuoliskolla kuunkierron ja kuukautisten maailmaan monelta kantilta syventyen, mikä voi hieman pitkästyttää vasta alkutaipaleella olevaa etsijää. Kerronta toistaa paikoitellen itseään ja on välillä vaikealukuista kaunokirjallista muotoa tavoitellessaan. Toisaalta tämä saa lukijan myös odottamaan malttamattomana seuraavaa kappaletta. Kirja sopii kaikille itsensä kehittämisestä kiinnostuneille ja varsinkin jo itseään etsiville. Se on oivallinen, uutta näkökulmaa antava ja itsetutkiskeluun johdattava opas. Kirjan luettuani minulla oli jännän vapautunut olo. Ehkä jotain syvällistä tarttui matkaani. outi turunen

| nuorten luonto 1/2018

nuorten luonto 1/2018 |

ARVIOT

LUONTO-LIITON YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/ luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi

Luonnonsuojelun elävä legenda Kylänpää Riitta: Pentti Linkola – Ihminen ja legenda. Siltala 2017. 450 s.

uoden 2017 Tieto -Finlandiapalkinnon voittanut elämäkerta Suomen tunnetuimmasta luontoaktivistista Pentti Linkolasta saa lukijansa vuoroin optimistisen innostuneeksi, vuoroin musertavan pessimistiseksi luonnon ja ympäristön tulevaisuudesta. Teoksesta välittyy Linkolan jatkuva tuska luonnon puolesta, ja Kylänpää sanoittaa Linkolan kokemukset lapsuudesta nykyhetkeen kaunistelematta. Niin hyvistä kuin huonoista hetkistä kerrotaan rehellisesti. Kirja kertoo ankarasta ja itsepäisestä, mutta periaatteilleen uskollisesta sekä viisaasta miehestä, jolle luonto merkitsee enemmän kuin sanoiksi voi pukea. Lukijalla kestää hetki totutella kirjan moniäänisyyteen. Kirjeiden ja haastatteluiden kautta mukaan on tuotu puheenvuoroja Linkolan läheisiltä syventämään henkilökuvaa. Teos onnistuu välittämään lukijalle syvemmän kuvan ”toisinajattelijasta” – Linkola on ennen kaikkea tekijä, jonka tarina inspiroi omistautumaan luonnonsuojelulle samalla voimalla ja päättäväisyydellä. heini-sofia alavuo

Terveysmetsä hoitaa sielua ja ruumista Marko Leppänen & Adela Pajunen: Terveysmetsä. Gummerus 2017. 297 s.

uonnonsuojelu on pohjimmiltaan ihmisen suojelua, esittävät Terveysmetsä-kirjan tekijät Marko Leppänen ja Adela Pajunen. Uusinta tutkimustietoa ja elämyksiin pohjautuvia luontotarinoita yhdistelevä teos on silmiä avaava. Terveysmetsä valottaa metsien ja luonnonympäristöjen monenlaisia terveysvaikutuksia, jotka ulottuvat ihmisille elintärkeistä maaperäbakteereista monien jo tuntemiin mielenterveyttä edistäviin vaikutuksiin. Kirjan mukaan metsää kannattaa aistia kaikilla aisteilla, ja tähän on myös konkreettisia ohjeita. Tarina Luonto-Liiton susihiihdosta edustaa kirjan elämyksellisempää puolta. Myönteisillä luontokokemuksilla on merkittävä roolinsa luonnonsuojelussa. Kirja on ilahduttavaa luettavaa kaltaiselleni kaupunkilaiselle, joka kaipaa alituisesti metsään. Se antaa ikään kuin oikeutuksen ja syyn sille ahdistuksen tunteelle, joka tulee kun lähiluonto on kaukana tai muista syistä saavuttamattomissa. Me kaikki tarvitsemme metsää!

Lahtien vetisissä viidakoissa Markku Viitasalo, Kirsi Kostamo, Eeva-Liisa Hallanaro, Wilma Viljanmaa, Suvi Kiviluoto, Jan Ekebom & Penina Blankett (toim.): Meren aarteet. Löytöretki Suomen vedenalaiseen meriluontoon. Gaudeamus 2017. 518 s.

uikeaa värikuvatykitystä tarjoava kauniisti taitettu tiiliskivi Meren aarteet ihastuttaa ja hämmästyttää. Kirja avaa lukijan silmät sille elämän moninaisuudelle, joka Suomen merialueilla kuhisee. Merenpohja näyttäytyy uudessa valossa, kun lukijana ottaa sukeltajan, geologin, katkaravun tai vaikkapa kalojen lastentarhan perspektiivin. Meren aarteet kertoo merenpohjassa elävien levä-, kasvi- ja eläinlajien mosaiikista ja elintilakamppailuista. Kirja käsittelee myös ympäristöongelmien, kuten vesien samenemisen, vieraslajien ja meriliikenteen ympäristöriskien luomia haasteita Itämeren merielämän jatkuvuudelle. Noin puolet kirjasta esittelee merilajistoa – esimerkiksi niitä, jotka lymyävät syvänteiden pimeissä kortteleissa tai merenlahtien vetisissä viidakoissa. Kirja on erinomainen yleisteos kirjahyllyssä. Meren aarteet tarjoaa tutkittavaa useammalle lukukerralle.

Lintumaalauksista Ulkona kaikki lajitunnistukseen maistuu Anto Leikola, Juhani Lokki & Torsten paremmalta Stjernberg: Von Wright -veljesten linnut. Otava 2017. 287 s.

Minna Jakosuo: Parempaa retkiruokaa. Gummerus 2017. 128 s.

teneumin taidenäyttelyn ohessa julkaistiin tarkistettu painos alun perin 1986 ilmestyneestä teoksesta Von Wright -veljesten linnut. Taiteilijaveljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright tunnetaan etenkin tarkoista lintumaalauksistaan. Teos esittelee lyhyesti veljesten elämää 1800-luvun Suomessa, kun eläinmaailman tutkimus oli vielä lapsenkengissä. Nykytutkijoiden silmissä veljekset tekivät arvokasta työtä kuvatessaan tuolloista lintukantaamme tarkkoihin havaintoihin perustuvin maalauksin. Taiteilijoina veljekset olivat itseoppineita. Suoranaista eläintensuojelutyötä lintujen maalaaminen ei tuohon aikaan ollut. Lintukuvauksen mahdollisti veljesten metsästysharrastus. Teoksessa esitellään yli sata lintulajia, jotka von Wrightien aikaan joko pesivät tai vierailivat Suomessa. Keskiössä ovat veljesten kauniit ja yksityiskohtaiset maalaukset, joita on täydennetty asiantuntevin lajikuvauksin, joissa kerrotaan muun muassa lintujen levinneisyydestä Suomessa eri aikoina.

elina silkelä liisa-maija aukia

| nuorten luonto 1/2018

uokaan kannattaa panostaa retkiolosuhteissakin, opastaa Parempaa retkiruokaa -teoksen kirjoittanut Minna Jakosuo. Luonto maustaa ruoan ja ruoka kruunaa retken. Pitkän linjan retkeilijä antaa teoksessa konkreettisia vinkkejä, joiden avulla trangialla onnistuu niin pizzan kuin mutakakunkin paisto. Ilahduttavaa on kirjan jako neljän vuodenajan mukaan. Kasvukaudella Jakosuo kehottaa hyödyntämään villiyrttejä ruoan raaka-aineena ja mausteena ja opastaa myös yrttien tunnistamiseen. Kirjailijan lempivuodenaika on kevät, jolloin luonnon tarjonta on erityisen runsasta. Kuvaus aamukahveista kevätauringossa villiyrtein maustetun focaccian paistuessa pannulla saa veden herahtamaan lukijan kielelle. Parempaa retkiruokaa sopii kaikille retkeilystä ja luonnossa syömisestä kiinnostuneille. Aloittelija hyötyy tarvikelistoista ja esimerkiksi nokipannukahvin keitto-ohjeesta. Vaikka eri ruokavalioita ei ole kirjassa erikseen huomioitu, Jakosuon reseptit on suunniteltu niin että raaka-aineet ovat helposti korvattavissa toisilla.

emmi ketonen liisa-maija aukia

Puheenjohtaja Ina Rosberg Toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara puh. 0400 530 990 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Emilia Raunio Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Sieppo-lehti sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Metsävastaava Lauri Kajander puh. 045 117 9610 Susikampanjavastaava Francisco Sánchez Molina puh. 044 516 6227 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung puh. 044 700 6113 (tavoitettavissa maaliskuun loppuun asti) Kiertotalouden kouluvierailuvastaava Leena Koivula puh. 044 516 6228

LINTUKEVÄT EI PETTÄNYT LOSKASSAKAAN

Kevätseurannan uudet tuulet 2017

teksti elina silkelä | kuvat antti salovaara

eväällä 2017 kevättä seurattiin koleissa säissä. Kevät eteni huhti- toukokuulle räntäsateiden saattelemana. Vielä kesäkuun alussa pohjoisessa Lapissa oli lunta, eikä Luonto-Liiton Kevätseurantaan ollut tullut havaintoja mustikan kukinnoista Kuopiota pohjoisempaa. Muuttolintuja saapui maahamme kuitenkin maaliskuusta alkaen, joten Kevätseurannan viime kevään ilmoitetuimmat havainnot koskivat siivekästä väkeä. Minkä linnun saapuminen on sinulle varma kevään merkki? Ilmoita havaintosi tänä keväänä Kevätseurannan lomakkeella verkossa!

Kevätseuranta kiinnitti huomiota yhteiseloon Kevätseurantaa luotsaava Luonto-Liiton luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusjaosto oli valinnut Kevätseurannan teemaksi “Yhdessä kevääseen”, jonka puitteissa havainnoitiin kasvi- eläin- ja ihmismaailman keväistä yhteistyötä ja yhteiseloa. Teemalla haluttiin kannustaa ihmisiä retkeilemään kevätluonnossa yhdessä ja kiinnittämään samalla huomiota luonnonympäristössä tapahtuvaan kuhinaan. Teemalajeina havaintoja kerättiin kekomuurahaisista, hanhiparvista, kimalaisista, kukkivista pajuista, teeren soitimesta sekä ihmisseurueista piknikillä. Teemalajien lisäksi Kevätseurannassa olivat mukana tutut jokakeväiset vakiolajit. Kevään 2017 seurantaan osallistui

| nuorten luonto 1/2018

yhteensä 1074 havainnoijaa yhteensä 10 602:lla ilmoitetulla havainnolla.

Kevät kertoo lajien tilasta ja ilmastosta Kevätseurantaa Luonto-Liitossa suunnittelevan jaoston pitkäaikaiset aktiivit Anu Käppi ja Antti Salovaara ovat sekä mukana kampanjan suunnittelutyössä että innokkaita kevään seuraajia. Vaikka viime kevät eteni hitaasti ja koleasti, tarjosi lintutaivas eteläisessä Suomessa asuvalle Salovaaralle

elämyksiä heti alkukeväästä. – Loskaisena helmikuun 23. päivänä kevättäpinän laukaisivat kiurut, mutta parhaiten viime kevään havainnoista mieleeni jäi Helsingin Liuskasaaresta 15. maaliskuuta havaitsemani yksinäinen koilliseen suunnannut kurki – kevään ensimmäiseni, Salovaara muistelee. Maaliskuussa saapumisensa aloittivat kurkien lisäksi laulujoutsenet, peipot ja töyhtöhyypät. Laulujoutsenet olivat koko viime kevään Kevätseurannan ilmoitetuin kevätmerkki. Lintutai-

antti salovaara

Nelikymppisenä on viimeistään aika uudistua. Pidämme tiukasti kiinni kampanjan perusasioista – kuten lajivalikoimasta ja seurantaviikonlopuista – mutta haluamme myös kehittää toimintaamme. Paperilomakkeella palautettujen havaintojen määrä on laskenut kuin ketunhäntä kainalossa, joten keväästä 2018 alkaen otamme havaintoja vastaan vain verkossa. Verkkolomakkeista ryhdytään myös kehittämään entistä käyttäjäystävällisempiä. Perinteiset Kevätseurantaviikonloput pysyvät edelleen havainnoinnin kiintopisteinä, mutta rohkaisemme nyt ilmoittamaan havaintoja herkemmin myös viikonloppujen välillä. Koska keväät ovat selvästi aikaistuneet, otamme mukaan yhden lisäviikonlopun ja aloitamme jo maaliskuun alkupäivinä. Entinen summittainen runsausarvio korvautuu tarkemmalla lukumäärällä. Onhan hienompaa kuulla, että pälvipellolle laskeutui 300 töyhtöhyyppää kuin tietää vain se, että niitä oli ainakin viisi! Uudistusten vuonna palaamme silti perusteisiin. Teemana on näet Kevätseurannan unohdetut. Haluamme nostaa esiin sellaisia lajeja, joista saamme yleensä vähiten havaintoja – sekä muutamia, joiden runsautta ja levinneisyyttä on erityisen tarpeellista selvittää.

vaalta saatiin maaliskuussa havaintoja myös kevään teemaan kuuluneesta hanhien muuttoparvesta. Huhtikuussa lintukevät jatkui naurulokkien, västäräkkien ja punakylkirastaiden havainnoilla. Koko viime kevään eniten havaintoja saaneista kymmenestä lajista seitsemän olikin muuttolintuja. Kasvimaailma heräili maaliskuussa lähinnä Etelä-Suomessa sinivuokkojen ja leskenlehtien myötä. Kylmistä säistä huolimatta huhtikuussa saatiin havaintoja myös sammakonkudusta eri puolilta maata. Luonto-Liiton aktiivit Salovaara ja Käppi kokevat Kevätseurannan parissa tekemänsä vapaaehtoistyön merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. – Tulevan Kevätseurannan suunnittelu alkaa syksyn hämärinä päivinä ja mukavinta on mieleen hiipivä kevään odotuksen ja innostuksen tunne. On myös palkitsevaa seurata keväällä eri puolilta Suomea kertyviä havaintoja. Silloin muistaa, että suunnitteluun käytetyllä ajalla on ollut merkitystä, Käppi kertoo. Teema Yhdessä kevääseen innosti havaitsijoita eniten maaliskuussa heräilleiden kekomuurahaisten havaintoina. Mukana teemassa ollut ‘Ihmiset piknikillä’ sai ensimmäiset havaintonsa toukokuussa samoihin aikoihin kun ensimmäiset havainnot sisiliskoista saatiin EteläSuomesta. Ihminen on tasalämpöinen, mutta käyttäytyy joskus keväisin kuin vaihtolämpöinen sisilisko, joka kömpii

talvihorroksestaan vasta, kun aurinko lämmittää tarpeeksi. Salovaara kertoo vapaaehtoisuuden jaostossa mahdollistavan oman osaamisen kehittämistä. – Nautin erityisesti kirjoittamisesta ja kuvaamisesta. Jaoston taitavalta porukalta pyydetään tämän tästä viestintätukea Luonto-Liiton projekteihin, ja minäkin olen päässyt toden teolla hiomaan taitojani. Samalla olen oppinut luonnosta hurjasti lisää, Salovaara kertoo. Kevätseurannan harrastaminen opettaa tarkkailijaa sekä luonnosta, lajeista että niiden muutoksista. Muuttolintujen

2 01

havainnointi kiinnittää huomiota lajimääriin ja paikkauskollisten lintujen paluuseen pesimäseuduille. Muutokset kannoissa ja kevään säässä kertovat myös globaaleista ympäristöongelmista ja ilmaston lämpenemisestä. Viime keväänä Kevätseurannan päättyessä maamme pohjoisosat odottivat vielä monia kevään merkeistä. Eteläisen Suomen koivulehvästö oli ehtinyt jo parisenttiseksi, mutta Pohjois-Suomesta ilmoitettiin vasta yksisenttisiä lehtiä. Kevät oli hidas ja kolea, joten muutos lapsuudestamme tuttuun vuodenkiertoon oli havaittavissa.

nuorten luonto 1/2018 |

KEVÄTSEURANTAHAVAINTOJA 2017

MAANALAINEN

Kaikki kevätseurantalajit ja tarkat päivämäärät löytyvät osoitteesta www.kevatseuranta.fi

Kartoissa on esitetty lajien keskimääräiset ensihavainnot maakunnittain.

palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. ainakin joskus.

Laulujoutsen

helmikuu

Peippo

maaliskuu

Sisilisko

huhtikuu

toukokuu

Koivun lehti 1 cm

kesäkuu

Mustikan kukinta

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys: www.lepakko.fi Lajitietokeskuksen 25 miljoonaa havaintoa: laji.fi

Kekomuurahainen

ei havaintoja

TEHOSTETTU TODELLISUUS teksti ja kuva antti salovaara

Kevättä seurataan taas tänä vuonna Käppi ja Salovaara odottavat jo innolla tulevaa kevättä. Salovaara kertoo haluavansa seurata ja kuvata tulevaa kevättä järjestelmällisemmin kuin koskaan ennen. – Innostus keskittyy yleensä kevään alkuun, vaikka show jatkuu etelässäkin pitkälle kesäkuun puolelle, joten tänä vuonna aion olla tarkkana alkumetreiltä viimeisten muuttolintujen saapumiseen. Ja aion myös kirjata havainnot ahkerasti ylös, Salovaara suunnittelee. Käppi sen sijaan odottaa tulevan kevään yllätyksellisyyttä. – Keväällä on parasta, kun uloslähtiessä ei tiedä, minkä lajien ensihavaintoja saattaa tulla vastaan. Kevään ekoista perhosista näin unta jo joulun jälkeen, joten perhosretkiä odotan myös, Käppi unelmoi. *

| nuorten luonto 1/2018

ILMOITA tulevan kevään havaintosi Kevätseurannan verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella. Voit jakaa havaintosi myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta. Käy tykkäämässä Kevätseurannasta Facebookissa ja Instagramissa! Lue lisää ja osallistu: www.kevatseuranta.fi

Haluatko osallistua Kevätseurannan suunnitteluun? Luonto-Liiton luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusjaosto etsii uusia toimijoita! Jaostoon voivat liittyä Luonto-Liiton aktiiviset nuoret jäsenet eri puolilta Suomea. Ota yhteyttä ympäristökasvatuspäällikkö Malva Greeniin: malva.green@luontoliitto.fi

uontoa harrastetaan antiikkisesti ihmissilmin ja -korvin. Mitä nyt kiikarit, kamera ja nauhuri avittavat. Hurahtaneimmilla mikroskooppi. Koska augmented reality on viimein paljastanut meille Pokémonien maailman, kannattaa myös perinteisempää luontoa tarkkailevan tehostaa aistejaan. Jos resurssit ovat Ilmatieteen laitoksen luokkaa, voi rakentaa oman säätutkaverkoston. Kyseessähän on laite, joka mikroaaltopulsseja lähettämällä mittaa, minkälaista sadepisaraa tai lumiraetta taivaalla sattuukaan seilaamaan. Myös muut ilmassa kulkevat partikkelit, kuten linnut, lepakot tai hyönteiset, heijastuvat takaisin kaikuina. Yksittäisten eläin-

ten tarkkailuun karkea tutkakuva ei sovi, mutta suurten määrien seuraamiseen kyllä. Ja massatapahtumista jos mistä luonnossa on kyse. Tyypillisin tapaus on lintumuuton tarkkailu, jossa päästään heittämällä satoihin tuhansiin, jopa miljooniin yksilöihin päivässä. Seitsennumeroisiin lukuihin ylletään myös silloin, kun leppäpirkot vaeltavat Suomeen kirvojen ja punkkien kauhuksi. Mutta jos kirvoja joutuukin saaliiksi, niiden vaellus on tutkakuvasta pystytty arvioimaan jo miljardien vahvuiseksi. Tutkadatasta ei kuitenkaan määritetä lajeja, vaan siihen tarvitaan samanaikaista maastotyötä. Maastopäivän jälkeen voi tehostaa aistejaan lepakkoja kartoittaen. Siihen riittää käteen sopiva

detektori, joka muuntaa lepakoiden kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Seurauksena on hypnoottista surinaa ja rätinää, jota analysoimalla pystyy siihen, mikä jää muuten yleensä tekemättä eli lepakon määrittäminen lajilleen. Se on tärkeää, sillä kuva Suomen lepakkoelämästä on monessa mielessä puutteellinen. Harrastajia ei ole liiaksi, ja mukaan kannattaa hakeutua tutustumalla Lepakkotieteelliseen yhdistykseen. Jos maasto ei miellytä, luonto piirtyy tehokkaasti myös tietokoneen ruudulle. Yksin Suomesta löytyy jättimäisiä vapaasti ladattavia tietoaineistoja päiväperhosista putkilokasveihin. Hyvin käytetty tilasto-ohjelmisto voikin paljastaa paljon sellaista, mikä jää kumisaapaskulkijalta hoksaamatta. * nuorten luonto 1/2018 |

iris tanttu

TARVIKKEET: puuvillakangasta (esim. vanha tyynyliina), tulostustarvikkeet, Erikeeper-liimaa, pensseli, pehmeä sieni, vettä

: Y I D

KUVANSIIRTOTAIDETTA

Helpolla kuvansiirtotekniikalla saat haluamasi taideteoksen vaikkapa kangaskassin kylkeen tai tauluksi seinälle. Voit siirtää kuvan myös suoraan kangaskassiin, mutta huomioi, että kuva ei kestä pesua. teksti vilma tammelin | kuvat matilda saarikoski

1 2 3

Tulosta kuva, jonka haluat siirtää. Kuva

tulee kankaalle peilikuvana, joten ainakin tekstiä sisältävät kuvat kannattaa tulostaa peilikuvaksi käännettyinä. Leikkaa kuva tarkasti reunoja pitkin ja kankaasta joka suuntaan vähintään 3 cm suurempi pala.

Liimaa kuva kankaalle kuvapuoli alas-

päin. Levitä liimaa reilusti kuvan päälle reunoja myöten ja silittele kuva huolellisesti kankaalle, jotta väliin ei jää ilmakuplia. Pyyhi yli tursuava liima pois. Anna kuivua ilmavasti yön yli.

| nuorten luonto 1/2018

Kastele paperi sienellä ja hankaa pintaa sormella, jolloin paperi rullautuu irti. Alin mustekerros jää kiinni kankaaseen. Ole varovainen kuvan reunojen ja alimpien paperikerrosten kanssa. Työn kuivuessa näet, jos jossakin kohdassa on vielä paperikuitua, ja voit kastella kuvan uudestaan. Pyyhi irtokuidut lopuksi varovasti sienellä.

Huolittele halutessasi silittämällä nurjalta puolelta leivinpaperin läpi ja ompelemalla reunat. *

Vinkki: Huomioi taideteosten tekijänoikeudet! Jos eurooppalaisen taiteilijan kuolemasta on kulunut 70 vuotta tai enemmän, hänen teoksiaan saa käyttää vapaasti. Näppärää on valita Googlehakuvaiheessa Kuvahaku > Työkalut > Käyttöoikeudet > Saa käyttää uudelleen ja muokata.

kuvien taideteokset alfons mucha, gustave doré, vincent van gogh ja lewis carroll

nuorten luonto 1/2018 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

AINAHAN SE ON MIELESSÄ – KESÄ luontoliitto.fi/kesaleirit

Luonto-Liiton kesäleirit kutsuvat! kuva julia jukarainen

Kesälomaan on vielä aikaa, mutta leiriilmoittautuminen on jo käynnissä. Varmista paikkasi kesän hauskimmalla leirillä upean luonnon keskellä. Leiritiedot päivittyvät piirikohtaisesti. Tarkista uusimmat tiedot Luonto-Liiton leirisivuilta.