Nuorten Luonto 2/2014 by Nuorten Luonto

2/2014

Muotiguru

MERT OTSAMO: Suunnittelu on minulle el채m채ntapa s.12

Pääkirjoitus maria rautio Numero 2/2014, 71. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Maria Rautio maria.rautio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Taija Rinne taija.rinne@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Milla Aalto, Mirelle Aalto, Rimma Erkko, Kirsi Eskelinen, Hanna Heikkilä, Nelli Heinimo, Tuuli Hypén, Miia Kontinen, Siiri Kärkkäinen, Emmi Malkki, Hemi Malkki, Jesse Matilainen, Laura Mitrunen, Linda Mäki-Sulkava, Jonna Niiniaho, Varpu Pärssinen, Emilia Raunio, Säde Rinne, Aino Saarenmaa, Teemu Saloriutta, Nana Sjöblom, Tuuli Turtola, Risto Ukkonen, Miia Vistilä, Vilma Wallinmaa, Erika Weckström Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Hanna Heikkilä Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/liity/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 / fax 09 6844 4222 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

| nuorten luonto 2/2014

’’

lä etuile, anna pojan katsoa ensin”, opasti eräs äiti eteeni tunkevaa lastaan lelukaupassa parikymmentä vuotta sitten. Olin tuolloin päättänyt ruveta pojaksi, joten olin äidin pojittelusta enemmän kuin mielissäni. Olin aina perinyt vaatteeni vanhemmilta serkuiltani, jotka olivat poikia. Televisiossa sankarini oli Ruusun aika -sarjan Roope. Roope oli poikatyttö, kuten minäkin. Leikin pikkuautoilla, mutta myös barbeilla. Teini-iässä käytin lähinnä kirppareilta löytyneitä vaatteita. Värjäsin hiukseni mustaksi, koska Suede-yhtyeen laulajallakin oli musta tukka. Muotteihin mukautumista vaativassa lähiössä varttuessani sain lähes päivittäin kuulla palautetta ulkonäöstäni, eikä se koskaan ollut järin rakentavaa. Välillä sain kuulla olevani hippi, välillä saatananpalvoja. Kumpaankaan muottiin en kuitenkaan suostunut lokeroitumaan. Valehtelisin jos väittäisin, etteivät huutelut ja haukut tuntuneet missään. Teini-iässä identiteetti kuitenkin usein kuvastuu myös ulkoisissa ominaisuuksissa, ja halusin näyttää juuri omalta itseltäni. Halusin ulkonäölläni tuoda esille mieltymyksiäni lempimusiikista ympä-

ristönsuojeluun muun muassa T-paidoilla ja rintamerkeillä. Välillä laitoin ylleni höyhenpuuhkan, koska T. Rexin Marc Bolanillakin oli sellainen. Päivittäinen erilaisuudestani johtuva haukkuminen loppui lukioiässä kuin seinään. Kiusaajatkin ilmeisesti varttuivat. Edelleen kuitenkin saan kuulla kommentteja ulkonäöstäni. Nyt kuvioon ovat tulleet työelämän tytöttelyt ja vapaa-ajan blondittelut ja sovinistiset huutelut. Ulkonäköön liittyvästä kommentoinnista ei ilmeisesti pääse millään eroon, vaikkei se aikuisena suoranaista haukkumista olisikaan. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kestää. Kommentoijat kannattaa joko jättää omaan arvoonsa tai vaikka kysäistä, miksi oma pukeutuminen kommentoijaa haittaa. Harvoin hekään osaavat kysymykseen vastata. *

Maria vuosimallia 1999, 8. luokka.

Kesällä tapahtuu! Tsekkaa kesän nuortenleirit, retket ja kurssit s. 36–37

2/2014 Teema: Vaatteet ja ulkonäkö Sisällys 2 Pääkirjoitus 4 Luonto-Liitossa nyt: Talvipäivät heräsivät henkiin 6 Kolumni: Kauneutta kaikissa ihmisissä 7 Kierrätysputiikkien Berliini 10 Kulutus.fi: Aika jättää hyvästit lempivaatteelle? 10 Tuunausnurkka: Hätäapuja juhlapukeutumiseen 12 Satu Mert Otsamosta 14 Kahdeksan T-paidan tarina 17 11 082 167 kiloa apua 18 Tee oma luonnonmukainen ihovoiteesi 19 Omituiset otukset: Valkokylkiorava 20 Minimalistin vaatekaappi 22 Jokaisen oma asia? 24 Makumatka maailman ympäri: Venäjä 26 Tyyliä kadulta 28 Suomen uhanalaiset: Jokihelmisimpukka eli raakku 29 Ajankohtainen Pihka-tehtävä: Kasvikokoelma 30 Retki & Reppu: Villejä vihanneksia 32 Pienestä siemenestä kasvoi tuottava leipäpuu 33 Arviot: Koirien taivas; Vapaana elämisen taito; Salainen päiväkirja eläintiloilta; Hyönteishotelli 35 Osta harkiten, hoida oikein 36 Tapahtumat ja yhteystiedot 38 Sarjakuvat

Kierrätysputiikkien Berliini

Tuunausnurkka: Hätäapuja juhlapukeutumiseen

15 32

Kahdeksan T-paidan tarina

Muusikko Jarkko Martikainen ja Koirien taivas nuorten luonto 2/2014 |

Luonto-Liitossa nyt

Iloisia talvipäiväläisiä yhteiskuvassa.

Talvipäivät heräsivät henkiin

teksti: mirelle aalto kuvat: teemu saloriutta ja milla aalto

Pekka Haavisto kävi avaamassa Talvipäivät.

| nuorten luonto 2/2014

uonto-Liiton Talvipäivät ko- maa vallinnut keväinen sää vaihkosi maaliskuun puolivä- tui viikonlopuksi lumisateeseen kuin tilauksesta: lauantaina herätlissä Meriharjun komeaan luontotaloon Helsingin Uu- tiin oikeaan talvipäivään nietosten telan ulkoilu- ja luonnonsuo- keskeltä. jelualueelle puolensataa luontoliittolaista. Tal- Asiaa ja huvia vipäivät on liiton van- Heti lauantaiaamuna avajaispuhetha perinne, joka nyt on elvytetty ta saapui pitämään odotettu vieras, vuosien tauon jälkeen. Nykyaikai- Pekka Haavisto, entinen luontonen luontoliittolaisten kokoontu- liittolainen ja nykyinen Suomen minen sisälsi tällä kertaa työpajoja, kehitysministeri. Aikaa liikeni arvokeskustelua, leikkimielistä il- myös kuulijoita askarruttaneiden taohjelmaa ja kisailua, yhteisiä ate- kysymysten valottamiseen ja hippituolissa hipittäytymiseen. rioita ja saunomista. Tutustuminen ja Luonto-Lii– Talvipäivillä tärkeää on nähdä luontoliittolaisia tuttuja. Tapaa- ton yleiskeskustelu järjestettiin ulkosalla. Suurimman osan päivästä misen ja kuulumisten vaihtamisen lisäksi jaetaan uusia ideoita. Ohjel- kestänyt työpajaohjelma alkoi heti lounaan jälkeen. Pajoissa muun ma on vain bonusta, pohdiskelee Valkeakoskelta Talvipäiville saapu- muassa kuultiin Luonto-Liitto -taustaisten valokuvaajan ja toinut Ari-Pekka Pelkonen. Vaikka varsinainen ohjelma- mittajan työstä, pohdittiin, kuinpäivä oli lauantai, saapui pitkän- ka saada maahanmuuttajalapset ja matkalaisia Meriharjuun jo per- -nuoret mukaan liiton toimintaan, jantai-iltana parisenkymmentä, ja selviteltiin, miten onnistuttaisiin suurin osa kävijöistä lähti kotimat- suojelemaan metsiä ja susia rinkalle sunnuntaina. Ennen tapahtu-

teksti: maria rautio kuva: linda mäki-sulkava

ärjestimme Talvipäivillä Nuorten Luonnon kehittämis- ja ideointityöpajan, johon osallistui kahdeksan henkeä ympäri Suomea. Pajassa pohdimme muun muassa, minkälaisia juttuja lehteen kaivattaisiin, millaiset kansikuvat toimivat, miten aatteelisuutta voisi korostaa ja näkyvykö LuontoLiiton piirien toiminta lehdessä tarpeeksi. Kysyttäessä toimivinta kansikuvaa lähes jokainen pajaan osallistunut antoi eri vastauksen. Yksi tykkäsi graafisesta kannesta, toinen maisemakuvasta ja kolmas taas tutuista kasvoista. Jatkossa aiommekin monipuolistaa kansiemme ilmettä. Paljon puhuttaneita julkkishaastatteluja terävöitämme ensi syksystä alkaen valitsemalla lehteen selvästi ympäristönsuojelussa ansioituneita tyyppejä. Jatkossa haluamme myös antaa enemmän näkyvyyttä ympäristösankareille.

Tässä vielä pallo piireille: Ottakaa rohkeasti ja ajoissa yhteyttä, mikäli haluatte toiminnallenne huomiota lehdessä. Otamme juttuja kaikenlaisista tempauksista ja tapahtumista kernaasti vastaan. Maksamme myös julkaistavista jutuista pienen juttupalkkion, joten kirjoittamisesta, kuvaamisesta tai kuvittamisesta kiinnostuneet luontoliittolaiset, olkaa rohkeasti yhteydessä!

Ahkerointia Nuorten Luonnon kehittämispajassa.

nakkain ja keskusteltiin Nuorten Luonto -lehden kehittämisestä. Tapahtuman kohokohdaksi voisi nostaa iltaohjelman, jossa sekä nauraa röhötettiin “paskanjauhanta” -ohjelmanumerolle että ihasteltiin vaikuttavaa runonlausuntaa. Kinkkinen luontovisa tuotti monelle päänvaivaa; eniten lajeja tunnisti luonnonharrastusjaostossakin vaikuttanut Teemu Saloriutta. Vielä ennen saunaa ehdittiin pitää hauskaa tanssimalla huutokatrillia. – Mieleenpainuvinta on ollut se, kuinka ihmiset uskalsivat esiintyä runonlausunnassa ja paskanpuhumisessa. Oli myös tosi mukavaa, että ruoka oli monipuolista ja salaattia oli tarjolla, sanoo KeskiSuomen piirin puheenjohtaja, jyväskyläläinen Kati Tunkkari. Hän piti tapahtumasta enemmän kuin viime vuosina järjestetyistä pienimuotoisemmista Aktivistipäivistä. – Vaikka täällä oli asiaohjelmaa ja opiskelua, oli siinäkin paljon vapaata, hän perustelee. Myös Pelko-

Talvipäivät järjestettiin luonnonkauniilla Uutelan alueella, jossa ainakin sunnuntaina ehdittiin hieman retkeilläkin.

nen piti Talvipäivistä enemmän kuin Aktivistipäivistä. – Kivointa oli kyllä saunominen ja tanssiminen, hän arvioi. Tänä vuonna Talvipäiviä isännöivät Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ja sen aluejärjestöt Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat sekä Vantaan Luonnonystävät. Varsinais-Suomen piiristä ollaan leipomassa tapahtuman isäntää ensi vuodelle. *

Talvipäivien riehakas menneisyys teksti: milla aalto

uden aikakauden ensimmäisille Talvipäivillä kävi nykyisten luontoliittolaisnuorien ohella myös liiton entisiä aktiiveja muistelemassa menneitä ja jakamassa kokemuksiaan vuosikymmenten takaa. Liiton puheenjohtajanakin aikanaan toiminut Heikki Susiluoma ehti viikonlopun aikana kertoa lukuisia hauskoja anekdootteja niin Talvipäivien kuin koko järjestönkin historiasta. – Talvipäivillä oli parhaina aikoina satoja osallistujia. Tapahtumaa varten saatiin käyttöön tavallisesti jonkin koulun tilat. On täällä Meriharjussa hiukan erilaiset puitteet. Aikanaan ei ollut liittovaltuustoa, vaan Talvipäivien ohjelmaan sisältyi kokous, joka päätti Luonto-Liiton taloudesta ja toiminnasta. Meininki ei virallisesta ohjelmasta huolimatta kuitenkaan ollut yhtä asiallista kuin nyt, kun tapahtuma on pienimuotoisempi ja alkoholiton. – Talvipäivillä juhlittiin ja remuttiin, vedettiin kuperkeikkakilpailuja puolialasti lumihangessa ja lähdettiin kaupungille pitämään mielenosoituksia. Talvipäivien merkitys oli luontoliittolaisille todella suuri. – Pojat ottivat lomaa asepalveluksesta mieluummin Talvipäiviä varten kuin jouluksi, ja uudenvuodenviettoon ei paljoa riittänyt jaksamista enää vuoden suurimman luontoliittolaisriehan jälkeen. > Lisää Talvipäivien historiasta on luettavissa Luonto-Liiton historiikista, jota saa liiton keskustoimistolta. nuorten luonto 2/2014 |

Kolumni: Kauneutta kaikissa ihmisissä teksti ja kuvat: miia vistilä

alli riisuu vaatteensa ja kävelee luokan keskelle katseiden eteen. Piirtäjien kynät ja paperit ovat valmiina. Aika alkaa nyt! Minuutti, ja asento vaihtuu! Annan kynän seurata katsettani, ennen kuin ehdin edes ajatella näkemääni. Olen piirtänyt elävää mallia viikoittain muutaman vuoden ajan. Sinä aikana olen nähnyt kymmeniä erikokoisia ja erimuotoisia alastomia ihmisiä. Olen katsonut erikokoisia käsivarsia, eri tavoin laskeutuvia rintoja ja eri levyisiä selkiä. Olen kuvannut lihasten, rasvan tai syntymättömän vauvan pyöristämiä vatso-

| nuorten luonto 2/2014

ja. Olen nähnyt arpia, finnejä, tatuointeja. Olen oppinut paitsi piirtämään, myös jotain paljon tärkeämpää. Olen ymmärtänyt, miten jokainen keho on kaunis ja kiinnostava sellaisena kuin se sillä hetkellä on – juuri oman yksilöllisyytensä takia. Mitä enemmän olen nähnyt erilaisia vartaloita, sitä enemmän olen alkanut ihmetellä median kuvia. Miksi ihohuokoset eivät koskaan näy naisten kuvissa? Miksi ihokarvat on ajeltu yleensä niin naisilta kuin miehiltäkin? Miksi naisten kurvikkuutta on korostettu photoshoppaamalla vyötäröä kapeammaksi, eikä lantiota leveämmäksi? Miksi käsivarsia ja hartioitakin on täytynyt kaventaa?

Miksi mediassa toistetaan uudelleen ja uudelleen samanlaista elämän jäljistä puhdistettua ihmisen irvikuvaa, kun voitaisiin ammentaa loputtomasti uutta ja jännittävää ihmiskehojen erilaisuuden kauneudesta? Voisiko mainoskuvia käsitellä vähän vähemmän? Voisiko elokuvien päärooleihin valita muitakin kuin standardikokoisia valkoihoisia ihmisiä? Voisiko kyky nähdä kauneutta kaikenlaisissa kehoissa kasvaa kulttuurissamme aivan kaikille, eikä vain niille, jotka käyvät alastonmallin piirustustunneilla? * Kirjoittaja on sarjakuvataitelija ja toimittaja, joka rakastaa varhaisen kesäaamun pehmeää valoa.

Berliiniläinen second hand -yrittäjä: “Korkeintaan 10 % asiakkaistamme ajattelee vastuullisuutta”

Kierrätysputiikkien

Berliini teksti ja kuvat: hanna heikkilä

ähdin ottamaan selvää, ovatko berliiniläiset kuluttajat jälleen kerran askeleen edellä meitä suomalaisia. Kävin parin päivän aikana lähes kymmenessä etukäteen valitsemassani second hand -kaupassa eri puolilla Berliiniä. Kierrokseni sivuhankkeeksi otin uuden kevättakin hankkimisen, jos ”se oikea” sattuisi kohdalle. Jo ennen kuin pääsin kierrokseni alkuun, kiinnitin yleisesti huomiota katumainontaan. Lyhtypylväiden, Ubahn-asemien ja kauppojen ikkunoiden mainokset komeilivat ympäristöystävällisiä tekstejä ja ekotuotteiden kuvia. Mis-

sään en ole aikaisemmin nähnyt yhtä laajaa luomu- ja ekotuotteiden yhtäaikaista mainoskampanjointia!

mutta itselleni mieleistä takkia ei heiltä löytynyt, joten tyydyin kuvaamaan liikkeen ulkoista ilmettä ja myyjätärtä.

Berliinissä ei turhaan stressata

Berliini on vintagen keskus

Ensimmäisessä vintage-kaupassa itse Suuntasin kohti suuren second hand omistaja oli lomalla, mutta hänen isänsä -ketjun, Kleidermarktin, eri puolille Berliija työntekijänsä availivat liikettä kaikessa niä ripoteltuja liikkeitä. Heidän liikkeenrauhassa. Liike oli vielä pimeänä, ja ulos sä ovat segmentoituja. Yksi liike saattaa esille kannettavaa tavaraa oli niin valta- olla järjestelty värien, toinen aikakauden vasti, että he kehottivat minua palaamaan ja kolmas jonkin alakulttuurin mukaan. takaisin 15 minuutin kuluttua – rennossa Aluksi olin ihmeissäni, että astuinko kaupungissa kun ollaan. sittenkin sisään uusien vaatteiden muoHeidän liikkeensä sisälsi paljon aar- tiputiikkiin. Liike oli sisustettu ja soteita; vanhoja kenkiä, matkalaukkuja, tak- mistettu aivan viimeisen päälle. Iloisesti keja ja päähineitä. Palvelu oli mahtavaa, juttelevat myyjät olivat pukeutuneet Ber-

nuorten luonto 2/2014 |

liinissä valloillaan olevan ysäribuumin mukaisesti. Päätin etsiä pitkään liikkeessä työskennelleen myyjän jututettavaksi. – Vintage-vaatteita ostavat nykyisin kaikki! Jokainen haluaa olla trendikäs luomalla oman tyylinsä. Berliinissä yhdistetään nyt hyvin rohkeasti retroa ja oikeaa vintagea, liikkeen myyjätär ylisti. Tiedustelin, ovatko myymälän 90-luvun urheiluvaatteetkin vintagea? Suomessa kun ollaan vintage-piireissä tarkkoja siitä, että vain 80-lukua vanhemmat vaatteet ovat vintagea. – Kyllä, eri urheilujoukkueiden lippikset, pelipaidat ja baseball-takit ovat nyt kuuminta vintagea, ellei lasketa näitä kukallisia löysiä pusakoita, jotka ovat kaikista halutuimpia tuotteita pitkien kukkamekkojen ohella. 90-luvulla tehtiin vielä todella kestäviä käyttövaatteita, myyjätär selvensi. Myyjä kertoi myös, että Berliiniin tullaan second hand -ostoksille kaikkialta Euroopasta, koska täällä on paljon edullisempaa kuin esimerkiksi Lontoossa tai Pariisissa. En epäile väitettä yhtään muistellessani nauttimaani herkullista 4,50 euron lounasta.

| nuorten luonto 2/2014

– Vintage-vaatteet ovat nykyään in, koska niiden hinnat ovat halpoja ja ne kestävät hyvin käytössä jopa 20–30 vuotta. Vanhoista vaatteista asiakkaat saattavat löytää myös upeita merkkivaatteita edullisesti, jos ei ole varaa ostaa sitä Burberryä uutena, myyjätär kertoi.

Olenko tahallani sulkenut silmäni second hand -kauppojen kaupallistumiselta?

Arvomaailmoja on monia Kysyttyäni millaisia asiakkaita heillä pääasiassa käy ja minkälaisia arvoja asiakkailla on, vastaus sai suuni loksahtamaan auki. Myyjätär kertoi, että arviolta vain noin 10 prosenttia heidän asiakkaistaan ajattelee ympäristöasioita tai vastuullisuutta shoppaillessaan! Käytettyjä vaatteita ei myöskään osteta niinkään halvan hinnan vuoksi, vaan siksi että se on nyt niin trendikästä. Katsoin ympärilleni ja näin vaatteita sylinsä täyteen hamstranneita tyttöjä. – Itselleni ekologisuus ei merkkaa oikein mitään. Mitä nyt ajattelen eläinsuojelullisesti, etten ostaisi enää uutta turkista, kun vegaanijutut ovat niin pinnalla, myyjätär jatkoi. Katsoin peilin päällä riippuvaa kettua ja vaihdoin puheenaihetta. Halusin kysyä miesten kierrätyspukeutumisesta, sillä olin huomannut katukuvassa useita nuoria miehiä eri vuosikymmenten vintagetyyleihin sonnustautuneina. – Miehet ovat löytämässä vuosi vuodelta enemmän ostettavaa second hand -putiikeista. Liikkeessämme onkin laajasti esillä myös miesten vaatteita, myyjätär esitteli. Enää ei mennä aina naiset edellä, kun on kyse muodista ja trendeistä. Sen olen huomannut kotona Suomessakin.

Se oikea

Ahdistusta kaikissa väreissä Huomasin kierroksellani myös, että Ajatukseni pyörivät villisti koko met- kierrätysliikkeiden valikoimiin oli tullut romatkan ajan. Mietin, olenko tahalla- myös uusia vaatteita, joista oli leikattu ni sulkenut silmäni second hand -kaup- alkuperäiset myyntilaput pois. Kaupoissa pojen kaupallistumiselta. Vai eikö meillä myymättä jääneitä vaatteita ja hajakokoja Suomessa vielä ole moista ilmiötä? Eivät- ostetaan ilmeisesti halvalla second hand pä tietenkään kaikki käytettyjä vaatteita -liikkeisiin myyntiin, mikä on sinänsä ostavat ihmiset ole ympäristön ystäviä. hieno asia, koska muutoin myymättömät Tunsin itseni tyhmäksi ja tajusin unohta- vaatteet päätyvät mitä todennäköisimneeni takinkin etsimisen aivan kokonaan. min roskiin. Seuraavassa kierrätysliikkeessä en jaksanutkaan keskittyä oikein mihin- Pääkalloja ja kaatosadetta kään. Kääntelin vaatteiden tuotemerkin- Seuraavana aamupäivänä noustessani tälappuja – “made in Bangladesh”, “made U2-linjalta maanpinnalle, sain niskaani in India”. Minua ahdisti koko vaatepaljo- kunnon sadekuuron. Juoksin kylmissäni us ja värien valtameri. märkää katua pitkin vanhaan autotalliin Ensimmäisestä päivästä Berliinin perustettuun second hand -kauppaan. Sikierrätysputiikeissa kierrellen jäi epätie- sällä soi 80-luvun rokki ja liikettä somistoinen olo. Onko kierrätetyn vaatteen os- tivat humoristisesti puetut luurangot. En taminen sittenkään niin ekologista kuin voinut olla naurahtamatta. uskotaan? Jos käytettyjä vaatteita osteKiertelin ympäriinsä ja kokeilin muutaan jatkuvasti vain trendien mukaan ja tamaa ihan kivaa takkia. Ne eivät istupelkästään shoppailun ilosta, samalla tu- neet ylleni ollenkaan. Jätin takit rekkiin etaan vaateteollisuuden huolestuttavaa ja päätin jututtaa kassan takana olevaa muutosta kertakäyttöisemmän kulttuu- myyjää, sillä halusin tietää mistä kaikki rin suuntaan. tavara on peräisin. Minua mietitytti myös, ovatko suuret – Myyntiin tulevat vaatteet ovat peräiliikeketjut valloittaneet Berliinin käytet- sin suurelta organisaatiolta, joka kerää tyjen vaatteiden markkinat aivan koko- vaatteita yksityisiltä ihmisiltä ympäri naan, sillä ainakin pari etsimistäni pie- Saksaa. Organisaatio järjestää myös vaanemmistä vintage-liikkeistä oli suljettu. tekeräystapahtumia, kertoi vahvasti meiMuutamassa pikkuliikkeessä puolestaan kattu purkkaa poksutteleva miesmyyjä. yritettiin myydä aitona vintagena vain Kiireinen ja hyväntuulinen miesmyymuutaman vuoden vanhoja halpaketjujen jä ei ehtinyt vastailemaan muihin kysyvaatteita. Alalle pyrkii suuressa kaupun- myksiini, joten jäin liikkeeseen vielä hetgissa monenlaista yrittäjää hyvää bisnes- keksi pitämään sadetta. tä tavoittelemaan.

Kun olin kierrellyt rekkien ympäri, näin jotain kauniin vihreää pilkottavan nahkatakkien lomasta. Takki oli värikäs, linjakas ja tuntui olevan hyvälaatuista kangasta. Tarkistin tuotemerkinnästä takin olevan konepestävä, ja huomasin sen olevan valmistettu Ranskassa. Puin takin jännittyneenä ylleni. Huokaisin helpotuksesta, sillä se istui täydellisesti. Se oikea! Hetken peilailtuani palasin kassalle leveästi hymyillen. Hinnasta vähennettiin vielä 30 %, koska oli puolipäivä ja liikkeessä oli kuulemma meneillään happy hour. Kaikkea ne saksalaiset keksivätkin myynnin edistämiseksi, tosin onhan meillä Suomessakin UFF:in viikonpäivätarjoukset. Sateen laannuttua kävelin Kreutzbergissä graffitien koristamaa katua vesilätäköitä väistellen, kun tajusin jääneeni kiinni – itselleni. Shoppailusta oli hetkellisesti tullut se paljon puhuttu mielihyvän tunne. Vai oliko se sittenkin vain helpotusta, että takki oli vihdoin löytynyt ja minun ei tarvitsisi kiertää enää yhtä ainutta vaatekauppaa? *

nuorten luonto 2/2014 |

u Tuunausn

rkka:

Katseet kääntäviä (ja katseen kestäviä)

Kulutus.fi: Aika jättää hyvästit lempivaatteelle?

hätäapuja juhlapukeutumiseen

teksti: nelli heinimo

anhassa lempivaatteessani, liilassa trikoomekossa on alkanut näkyä kulumisen merkkejä. Itkun paikkako? Ehkä voisin mieluummin juhlia sitä, että vaate on kestänyt käytössä useita vuosia, se kun on nykyään harvinaista. Mielestäni vaatteet ovat käyttöä varten, enkä viitsi säästellä suosikkimekkoa kaapin perukoilla. Itse asiassa on mahtavaa omistaa vaate, jota tekee mieli käyttää joka päivä – eipä tule hinkua ravata kirppareilla tai kaupoissa etsimässä jatkuvasti uutta päällepantavaa! Lempivaatteen tarinan ei tarvitse päättyä kulahtamiseen. Tuttu ompelija kertoi, että moni käy teettämässä hänellä uuden version vanhasta lempivaatteestaan. Hauskinta on tietenkin, jos uuden lempivaatteen osaa ommella ihan itse vanhaa mallina käyttäen. Liilan mekkoni seuraaja on jo suunnitelmissani, ja siitä tulee vielä edeltäjäänsäkin tyylikkäämpi! *

> Lue tuoreimmat kulutuskriittiset pohdinnat osoitteesta Kulutus.fi!

| nuorten luonto 2/2014

Katso lisää rusettivinkkejä kulutus.fi:stä

Kevään juhlat painavat päälle, eikä taaskaan ole mitään päällepantavaa? Unohda epätoivoinen kaupoissa kiertely ja toteuta juhla-asuusi mirri tai kaulus Tuunausnurkan vinkeillä. Saat arkisemmankin mekon tai kauluspaidan salonkikelpoiseksi! ohjeet: vilma wallinmaa • kuvat: hanna heikkilä

HIHANSUUN MIRRI

hansuut nappeineen talteen aivan ompeleen vierestä terävillä saksilla (kovittamattoman hihan puolelta kangasta). Leikkaa toinen kappale pienemmäksi suorakaiteeksi, noin 1/3 tai vähän enemmän koko kappaleen pituudesta. Leikkaa myös paksuudesta hiukan pois niin, että napit jäävät toiseen reunaan. 2. Napita kokonainen kappale kiinni (ulommasta napista, jos niitä on useampia). Ota keskeltä kiinni ja taita muutamalle laskokselle. 3. Taita pienempi kappale kaksinkerroin niin, että napit jäävät ulkopuolelle. Laita napiton pää isomman kappaleen laskosten väliin ja pyöräytä napillinen pää isomman kappaleen ympäri. 4. Leikkaa varovasti terävillä saksilla reikä napinläveksi pienemmän kappaleen nurjalle puolelle keskikohtaan. Varo leikkaamasta aukkoa liian suureksi! 5. Leikkaa pätkä kuminauhaa, noin 7 cm kaulasi paksuutta enemmän. Ompele päät kiinni tiukin pistoin tai liimaa päät tarpeeksi pitävällä liimalla kiinni. (Anna kuivua välissä hyvin.) Laita kuminauha mirrin kiinnityksen väliin ja napita sitten kiinnitys napilla kiinni. 6. Käytä nauhan kiristimenä alkumiinisen juomatölkin avaajaa. Varo rikkomasta pientä pyöreää reikää, jolla klipsi on juomatölkissä kiinni! Tämä osa klipsiä toimiii ikää kuin stopparina. Pujota kuminauha kaksinkertaisena klipsin molemmista päistä. Näin voit kiristää nauhaa sopivaksi, kun laitat mirrin kaulaasi. Tökkiklipsi jää kauluksen alle, joten se ei juhla-asussa jää näkyviin.

ASTETTA FIINIMPI

Seuraavana vielä astetta näyttävämpi (ja ehkäpa vielä helpompi) versio edellisestä irtokauluksesta: Leikkaa kauluspaidasta kaulus irtokaulukseksi aivan ompeleen vierestä terävillä saksilla (kovittamattoman kankaan puolelta). Napita kiinni, kiinnitä keskelle näyttävä rintarossi.

1. Leikkaa kauluspaidasta kovitetut hi-

∏

Edustuskelpoisen rusetin eli mirrin saat helposti vanhan kauluspaidan hihansuista täysin ilman ompelukonetta tai kummempia taitojakaan. Tarvitaan vain paita, pätkä kuminauhaa, hiukkasen sorminäppäryyttä sekä alumiinisen juomatölkin avaaja. Tekemistä helpottavan kuvallisen ohjeen löydät kulutus.fi:stä!

∏

1. Leikkaa esimerkiksi nahasta tai ris-

MENNEEN AJAN PRINSESSA

AKU ANKAN TYYLIIN

paantumattomasta kankaasta kaavan mukainen pala. Leikkaa samasta materiaalista pieni pala rusetin lenkiksi. 2. Taita kappaleen päät keskelle ja liimaa kiinni pitävällä liimalla. 3. Tee kuminauha kiristimineen, kuten hihansuun mirrin ohjeessa yllä. Liimaa kuminauha kiinni rusettikappaleen keskikohtaan. 4. Liimaa lenkin toinen pää samaan kohtaan. Kiepauta ympäri niin, että rusetista tulee siisti. Liimaa loppupää kiinni (nurjalle puolelle – jos kappale on liian pitkä, leikkaa ylimääräinen pois). Tätä rusettia voit käyttää myös hiusrusettina kampauksessa!

π HIUKKASEN JUHLAHUMUA Leikkaa kauluspaidasta kaulus irtokaulukseksi aivan ompeleen vierestä terävillä saksilla (kovittamattoman kankaan puolelta). Koristele taitojesi mukaan: Ompele helmiä, jos rahkeet riittävät, tai kiinnitä molempiin kauluksen ”teriin” koristeeksi korvakorut (sekä klipsikorut että reikiin kiinnitettävät korut käyvät, mikäli korvakorussa on sellainen lukon kiinnitys, ettei se pistä kauluksen käyttäjää). Napita kiinni kaulaan. Voit käyttää kaulusta esimerkiksi mekon kanssa tai stailata sillä T-paidan illanistujaisiin sopivaksi.

Tämä kaulus vaatii eniten työtä, mutta on ehdottomasti vaivan arvoinen. 1. Tulosta kaava osoitteesta kulutus.fi.

Kokoa ja leikkaa kaavat irti paperista. 2. Piirrä kauluksen kappaleet sopivasta

kankaasta (jos aiot peittää kauluksen kokonaan koristelulla, valitse paksumpi kangas. Jos peität vain osan kankaasta, voit käyttää aivan ohuttakin. Esimerkiksi hihansuumirristä yli jäänyttä kauluspaidan kangasta voi hyvin käyttää, jos se on suunnilleen samaa sävyä koristelusi kanssa). Piirrä ja leikkaa kaksi samanlaista kappaletta, lisää saumanvaraa 1 cm joka suuntaan. 3. Kiinnitä tukikangas päällyskappaleeseen nurjalle puolelle. Ompele alapuolen kappale yhteen päällyskappaleen kanssa, jätä reilu kääntöaukko kauluksen ulkoreunaan. Leikkaa saumanvarat pienemmiksi, voit myös leikata pieniä koloja saumanvaroihin pyöreissä kohdissa. Käännä kaulus ja silitä litteäksi. Ompele kääntöaukko umpeen joko käsin tai koneella päältä tikkaamalla (tällöin peitä tikkaus koristelulla). 4. Kirjaile helmet tai muut koristeet päällikankaaseen. Voit käyttää esimerkiksi rikkinäisistä koruista purettuja helmiä, paljetteja, niittejä ja niin edelleen. Koristele makusi mukaan. 5. Viimeistele kiinnittämällä etukulmiin hakaset esimerkiksi käytetyistä rintaliiveistä. * nuorten luonto 2/2014 |

Satu Mert Otsamosta teksti: rimma erkko kuvat: hanna heikkil채

| nuorten luonto 2/2014

Muotia voi ostaa, tyyliä ei.

lipa kerran kaukana pohjoisessa nuori mies nimeltä Mert Otsamo. Hän osallistui Muodin huipulla -kilpailuun vuonna 2009 ja alkoi sen jälkeen saada töitä julkkisten vaatesuunnittelijana. Tästä alkaa satu, joka on täynnä säihkyviä kankaita, kultaista jäätelöpaperia – ja ankaraa työtä. – Ala on raadollista ja vaatii paljon omistautumista, pitkiä työtunteja, jopa uhrautumisia. Hetkeäkään en kuitenkaan vaihtaisi. Suunnittelu on minulle elämäntapa, tapa kanavoida elämää, tunteita, värejä ja pintoja. Se on kuin suuri satu, jolla ei ole loppua. Jos mieleni muuttuu tästä, olen valmis vaihtamaan alaa, Otsamo kertoo. Suunnittelija antaa ammatista haaveilevalle yksinkertaisen neuvon: – Ala on täynnä kusipäitä, älä ole yksi niistä.

Kaikki lähtee materiaalista Kun puhe kääntyy ekologisuuteen, Otsamolla on asiasta selkeä mielipide. – Ekologisuus syntyy designista, joka säilyy pitkään tyylikkäänä, ja laadukkaista materiaaleista. En halua tehdä vaatteita, jotka heitetään sesongin jälkeen roskiin, koska ne ovat menneet pois muodista. Oikein valitut kankaat ovat tärkeä osa suunnittelijan työtä. Otsamo suosii luonnonmateriaaleja. – Valitsen kankaan aina vaatteen käyttötarkoituksen mukaan. Materiaalin laatu, tuntu ja väri vaikuttavat pääosin valintaani. Minusta on tärkeää, että vaate myös tuntuu hyvältä kauniin ulkonäön lisäksi. Suunnittelijan mielikuvitusta kutkuttavat myös mahdottomilta tuntuvat materiaalit ja yhdistelmät. – Muodin ja teknologian yhdistäminen kiinnostaa minua kovasti, esimerkiksi 3D tulosta-

minen ja tekstiilin yhdistäminen. Se on tulevaisuutta ja avaa suunnittelulle paljon uusia ulottuvuuksia. Innovatiivinen suunnittelija onnistui aiheuttamaan pienimuotoisen mediakohun käytettyään Pamela Tolan Linnan juhlien puvussa koristemateriaalina jäätelöpapereita. Otsamon mukaan Tola oli luottavainen puvun suhteen, huolimatta omalaatuisesta materiaalin valinnasta. – Materiaali oli haastavaa käsitellä ja vaati paljon työtä ennen kuin siitä sai hyvännäköisen. Näkisin materiaalin potentiaalin ennemmin asusteissa.

Tyyliä ei voi ostaa Asiakkaat eivät aina elä samaa satua muotisuunnittelijan kanssa. Jotkut asiakkaat luottavat suunnittelijaan enemmän ja toiset vähemmän. – Sitten tietenkin herää kysymys, miksi tulla suunnittelijalle, jos ei luota hänen visioonsa? Omassa pukeutumisessaan Otsamo kiinnittää paljon huomiota asusteisiin ja asujen muuntautumiskykyyn. Tästä syystä ystävän suunnittelema kollegeprinttipaita on hänen lempipaitansa. – Pidän siitä, koska se muuntautuu hyvin arjesta juhlaan erillaisilla asusteilla ja stailauksilla. Suosikkiasusteeni ovat korvakorut ja näyttävät sormukset, niillä saan muuten mustaan tai yksinkertaiseen tyyliin särmää. Kokonaisuuden kruunaa oikea hajuvesi. Kun Otsamolta kysyy, mitä tyylivinkkejä hän antaisi tavalliselle kuluttajille, hän toteaa vaatimattomasti, että on väärä ihminen niitä antamaan. – Minusta jokaisen pitäisi luottaa itseensä ja omaan makuunsa oman tyylinsä suhteen. Muotia voi ostaa, tyyliä ei. Paras neuvoni on, että pukeudu, näyttäydy ja käyttäydy siten kuin sinusta parhaalta tuntuu. *

nuorten luonto 2/2014 |

Kahdeksan T-paidan tarina

T-paidan elinkaaren luulisi olevan yksinkertainen. Joku ompelee paidan, joku toinen kuljettaa sen kauppaan, myyjä myy sen ja käyttäjä vetää sen päälleen. Kun vaatevuoreen sukeltaa syvemmälle, T-paidan elämästä paljastuu paljon muutakin.

teksti risto ukkonen • kuvitus: miia vistilä

aatteen elinkaari on hämmästyttävän monivaiheinen kudelma. Yhteen T-paitaan on kätketty lukuisten ihmisten raskasta työtä. Paidan myyntiin saamiseksi on tarvittu vettä, peltomaata, kasvinosia, raakaöljyä, lannoitesäkkejä, kutomakoneita ja rahtilaivoja.

Kutomoista kontteihin T-paitoja valmistuu kambodzalaisella tehtaalla viisikymmentä kappaletta minuutissa. Paikallinen tekstiilityöntekijä ompelee tottuneesti paitoja kasaan. Väsymykseen hän ei ole vielä tottunut. Yli jäävä kangas käytetään, jos pystytään – jokaista paitaa valmistettaessa kangasta menee kuitenkin myös jätteeksi. Pakkaustyöntekijä pussittaa paitoja ja nostelee niitä laatikoihin. Vaikka pakkaaja ei sitä tiedä, nämä kahdeksan paitaa lähtevät Suomeen.

| nuorten luonto 2/2014

Tekstiiliteollisuuden epäkohdat ovat monille tuttu aihe. Turhauttavan usein voi kuulla uutisia siitä, kuinka vaateteollisuudessa työntekijöiden palkkoja poljetaan, työolot ovat ankeat ja ulkomaiset yritykset keräävät voitot päältä. Etenkin pienet ja paikalliset vaateyritykset ovat kuitenkin tuotannoltaan eettisiä: työntekijöitä kohdellaan ihmisinä, ja vaatteen valmistaminen on ympäristölle vähemmän haitallista. Myös suuret yritykset ovat vähitellen heräämässä parempiin tuotantotapoihin, ja osa vaatefirmoista tekee yhteistyötä esimerkiksi Unicefin kanssa. Vaikka muutamat yhtiöt jakavatkin tietoa tuotannostaan, suuryhtiöt ovat haluttomia kertomaan vaatteiden valmistamisesta avoimesti.

Konteista kauppoihin

T-paitanippu on matkalla kuljetettavaksi. Kontti lastataan työnjohtajan vaatimuksesta kiireessä, ja paketin kulma tarttuu lastauslaiturin kulmaan. Pino jatkaa hupenemistaan, kun nipusta heitetään yksi paita roskiin. Jäljellä on seitsemän paitaa, jotka lähtevät rahtilaivassa kellumaan kohti päämääräänsä.

Kuljetuksen aikainen hävikki on niin pientä, ettei sitä usein edes tilastoida. Kokonaisia kontteja katoaa hyvin harvoin. Jos rahtilaivalla ymmärretään vesien saastuttamisen välttämisestä edes jotain, niin kuljettaminen meritse on itse asiassa suhteellisen ympäristöystävällistä. Vaikka kuljettaminen vaatisi rahtilaivojen lisäksi rekkaliikennettä, on rahtifirmojen osuus vaatteen koko elinkaaren ekologisesta jalanjäljestä jopa vain alle prosentin.

T-paidat rantautuvat suomalaiseen satamaan. Kontti rahdataan sinetöitynä vaateliikkeen keskusvarastolle. Varastotyöntekijä huomaa lastia purkaessaan, että yksi paketti on teipattu huonosti, ja paita on päässyt likaantumaan. Sekajäteastian kansi avautuu, T-paitanippu jatkaa kutistumistaan ja jäljelle jää kuusi paitaa. Paidat lähtevät varastolta suoraan myymälään, jossa ne hinnoitellaan ja nostetaan näytteille.

Suuri osa Suomen vaateliikkeistä on suurten yritysten myymälöitä, joissa kaupataan valtavasti vaatteita edulliseen hintaan. Vaatteen halpa hinta sisältää kuitenkin muutakin kuin tarjousprosentista punastuneen hintalapun. Puuvilla voi olla geenimuunneltua – USA:ssa tuotetusta 90% on sitä varmasti – ja väriaineet voivat sisältää karsinogeenisiä eli syöpää aiheuttavia aineita. Nämä aiheet ovat nousseet esiin tiuhaan, mutta edelleen pyykkinaruillamme

roikkuu vaatteita, joiden tuoksussa on muutakin kuin raikasta kevätaurinkoa. Kemikaaleja voi välttää etenkin ostamalla vaatteet käytettyinä ja useaan kertaan pestyinä. Myös suoraan pienyrittäjältä ostettaessa vaatteiden valmistuksessa käytettyjen kemikaalien osuus on helpompi varmistaa.

Kaupoista koteihin

T-paitalähetys on ripustettu myymälän uutuustankoon. Nipun kuudesta paidasta puolet käy kaupaksi täyteen hintaan. Uusi mallisto vaatii pian hyllytilaa, joten myymättä jäänyt kolmikko joutaa alennuskoriin. Ehdin juuri ostaa alennusmyynnistä kaksi paitaa, kun myyjä vie yli jääneen takahuoneeseen. Se paita, joka ei mahdu esille tai käy riittävän nopeasti kaupaksi, lahjoitetaan eteenpäin.

Vaikka tuotteet pyritään myymään tarkoin, syntyy myymälöissä myös vaatehävikkiä. Osa vaateketjuista myy kaikki tuotteensa joko outletliikkeissä tai erilaisissa tempauksissa, osa taas lahjoittaa yli jääviä vaatteita muun muassa kehitysyhteistyöyhdistyksille Fidalle sekä UFF:lle tai suoraan vaatteita tarvitseville. Näin vaateliikkeet tulevat tukeneeksi muun muassa lähetystyötä ja kehitysapua. Myymättä jääneiden vaatteiden osuus on muutamia prosentteja. Hävikkiä sallitaan usein sen vuoksi, että vaatteita valmistetaan niin suuria määriä tai niin huonoista materiaaleista, että on varaa antaa osa eteenpäin.

2/3 vaatteen todellisista ympäristövaikutuksista tulee käytöstä.

nuorten luonto 2/2014 |

Kodeista kierrätykseen

T-paitoja käyttäessäni huomaan, että toisessa on jo valmiiksi reikä. Paikkaan reiän ja jatkan paidan käyttöä, mutta huonon laadun vuoksi vien toisen paidan vaatekeräyslaatikkoon nyt kun se vielä on ehjä. Täpötäysi vaatekeräyslaatikko saa miettimään, kuinka suurta ympäristön kuormitusta ylijäämävaatteet aiheuttavat.

Vaatteen elinkaarella päästöjä syntyy valmistamisen ja kuljettamisen lisäksi myös käytöstä. Itsensä vaatettamisen ympäristövaikutuksista ekotuskaa poteva ei täysin voi kääntää syyttävää sormeansa osoittamaan kohti vaatteen valmistajia tai kuljettajia. Kaksi kolmasosaa vaatteen todellisista ympäristövaikutuksista tulee nimittäin käytöstä. Etenkin peseminen kuluttaa energiaa. Myös vaatehuoltoon voidaan käyttää kemikaaleja ja kulumisesta voi aiheutua päästöjä, kuten mikromuoveja vesistöihin.

Kierrättäjän auto kerää pussin talteen jo samana päivänä, ja kuorman ollessa täynnä on suuntana lajittelukeskus. Jos olisin vienyt vaatteen keräyksen sijaan roskiin, se päätyisi polttoon tai kaatopaikalle. Miksei lasinkeräysastian vieressä voisi olla laatikkoa myös keräykseen kelpaamattomille, rikkinäisille tai likaisille vaatteille?

Vaikuta vaatteen loppuelämään • Ehjät ja puhtaat vaatteet ja kengät voi myydä kirpputoreilla, vaihtaa kavereiden kanssa tai viedä vaatekeräyspisteisiin tai kierrätyskeskuksiin. • Rikkinäiset ja likaiset vaatteet voi uusiokäyttää itse tai lahjoittaa esimerkiksi kierrätysvaatteita hyödyntäville ompelijoille. Viimeinen keino on toimittaa huonokuntoinen vaate sekajätteeseen. • Lumppu eli puuvillajäte käy vaikkapa räteiksi tai matonkuteiksi. Myös jotkin vaateliikkeet vastaanottavat lumppua. Lisätietoa antavat kierrätyskeskukset ja paikallinen jätehuolto.

Kierrätyksestä käyttöön

Suomessa vaatejätettä syntyy joka vuosi 14 kiloa asukasta kohden. Tästä säkillisestä vain viisi kiloa menee kierrätykseen ja jopa yhdeksän kiloa jätteeksi. Jätteeksi luokitellut tekstiilit joko poltetaan tai ne käytetään erilaisten teollisuuden materiaalien valmistamiseen. Uusiotuotanto ei kuitenkaan ole paras keino vaatteiden ekologisen jalanjäljen pienentämiseen. Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Helena Dahlbon mukaan Suomessa ollaan kehittämässä erilaisia tapoja käyttää tekstiilijätettä hyödyksi. Tärkeintä olisi kuitenkin kuluttamisen kohtuullistaminen, Dahlbo neuvoo. Vaatteiden osalta suurin vaikutuskeino on siis puettu jokaisen pukineita tarvitsevan omalle iholle. Se mitä halutaan ostaa, sitä myös myydään.

| nuorten luonto 2/2014

T-paidoista ehjänä elinkaarensa loppusuoralle sinnitellyt viisikko jatkaa elämäänsä uusien omistajiensa hellässä huomassa. Keräykseen viety paita lähtee apua tarvitsevalle Afrikkaan. Omaa paitaani käytän niin kauan kuin se pysyy ehjänä. Lopuksi leikkaan paidan räteiksi ja käytän polkupyörän huoltamiseen. Viiden ehjän paidan myymiseksi jouduttiin siis valmistamaan kahdeksan paitaa. Näistä osa päätyi onneksi oikeaan käyttöön, mutta turhaa hävikkiä tuli silti paljon.

Vaikka T-paita tuntuu arkiselta ja itsestäänselvältä asialta, sen elinkaaren sisälle mahtuu monien ihmisten työtä ja tarinoita. Parhaiten näihin tarinoihin pystyy vaikuttamaan valitsemalla vaatteensa tarkoin, kohtelemalla niitä hyvin ja arvostamalla asusteitaan niiden käyttöiän loppuun saakka.

Jos on onnistunut saamaan vaatekaappinsa ja shoppailuintonsa kuriin, voi keskittyä luomaan ylimääräisistä pukineistaan jotain uutta. Tietäisitkö sinä, kuinka vaatteen elinkaaren saisi alkamaan uudelleen? * > Katso juttu vaatteiden oikeasta hoidosta tämän lehden sivulta 35.

> Katso T-paidan tarina videona: http://apps.npr.org/tshirt/

teksti ja kuvat risto ukkonen

11 082 167 kiloa apua ukkuroillaan olevia vaaterullakoita virtaa lajitteluhalliin, jossa todella tajuaa, että suomalaisilla riittää kierrätettäviä vaatteita. Kuljettimelta lajiteltavaksi putoavat vaatepussit saavat rivakasti kyytiä, kun kymmenien lajittelijoiden ja trukinkuljettajien joukko tekee työtään. UFF:in lajittelukeskuksessa Klaukkalassa päätetään kierrätyskontteihin kiikutettujen vaatteiden uusi asuinpaikka. UFF, eli U-landshjälp från Folk till Folk i Finland rf, on suomalainen yhdistys, jonka toimintaa ovat vaatteiden kierrätys ja kehitysyhteistyö sekä siitä kotimaassa tiedottaminen. Yhdistyksen kehitysyhteistyön perustana ovat vaatekeräys, ulkoministeriön jakamat kehitysyhteistyövarat sekä kuukausilahjoitukset. Vuonna 2013 yhdistys kierrätti tekstiilejä yli 11 miljoonaa kiloa, yli kolmasosan kaikista suomalaisten kierrätykseen toimittamista vaatteista. Keräyslaatikoita UFF:illa on yli 200 paikkakunnalla.

Turhasta tarpeelliseksi Pussillinen vaatteita, joka viedään UFF:in konttiin, voi olla jo seuraavana päivänä lajiteltavana. Jokainen vaate eritellään ansaitsemaansa paikkaan. Pukineet, jotka sopivat suomalaiseen makuun parhaiten, kaupataan UFF:in verkkokaupassa tai myymälöissä. Maailmalle myytävät vaatteet saattavat löytää itsensä esimerkiksi Liettuasta tai vaikka mosambikilaisen tienvarsikojun henkarista. – Suomalaiset kierrättävät todella hyvälaatuisia vaatteita. Afrikassa oikein odotetaan, että saadaan vaatekuorma Suomesta, kertoo UFF:in viestinnän ja varainhankinnan koordinaattori Heidi Heinonen. Takavuosina paljastui, että suuria määriä UFF:in tanskalaisen sisarjärjestön Tvindin keräysrahoja päätyi järjestön johtohenkilöille. Skandaali muun muassa romahdutti vastaavan järjestön toiminnan Ruotsissa. Suomeen asti romahdus ei kuitenkaan yltänyt. – Väärinkäytökset ovat koskeneet ainoastaan UFF:in sisarjärjestöjä muissa maissa. Suomessa kerättävien varojen käyttöä valvovat itsemme lisäksi niin EU kuin ulkoministeriökin, joten lahjoitukset kyllä menevät apua tarvitseville, Heinonen selventää.

Kaikenkirjavaa kehitysyhteistyötä UFF myy vaatteita kerätäkseen rahaa hankkeisiin, joilla autetaan kehittyvien maiden asukkaita. Suoria vaatelahjoituksia tehdään hyvin vähän, koska vaatteiden myynnillä kerätyillä varoilla saa oikein käytettynä aikaan enemmän hyvää. Toiminnalla ei siis vain vaateteta köyhyydessä eläviä, vaan hankkeilla edistetään etenkin koulutusta, helpotetaan kokonaisten kylien arkea ja lisätään työllisyyttä. – Yksi lahjoitettu vaatepussillinen voi esimerkiksi tehdä intialaisen slummissa elävän lapsen koulupäivän mahdolliseksi. Melko konkreettista kehitysapua. * Minna Nurminen pitää lajittelijan työstään. Vaatetusalalla 12 vuotta työskennellyt Nurminen vaihtoi UFF:ille pari vuotta sitten: ”Tämä on juuri minulle sopivaa itsenäistä vaatteiden parissa työskentelyä. On hienoa, että kierrätys ja ekologisuus ovat osa työtä.” nuorten luonto 2/2014 |

Tee oma luonnonmukainen ihovoiteesi teksti: jonna niiniaho • kuvitus: linda mäki-sulkava

man kotitekoisen ihovoiteen valmistaminen käy käden käänteessä! Suurin osa tarvikkeista löytyy jo keittiöstäsi – lisäksi tarvitset vain emulgointiainetta, sopivia purkkeja

Tarvitset: Öljyä Keitettyä vettä Emulgointiainetta Lisäksi: Kattila Vaaka Mitta 2 pientä kattilaan mahtuvaa astiaa, jotka kestävät kuumentamisen Voidepurkkeja 2 lusikkaa Vettä Emulgointiaineeksi sopii esimerkiksi BTMS, jota myy Suomessa ainakin Pieni tuoksukauppa Periaatteessa mikä tahansa öljy soveltuu. Halutessasi voit yhdistää eri öljyjä, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Voit myös käyttää öljyä, johon olet uuttanut jotakin yrttiä, esimerkiksi kehäkukkaa, nokkosta tai kamomillaa. Metalliset ja lasiset välineet ovat hyviä, sillä ne voi desinfioida esimerkiksi 100-asteisessa uunissa tai kiehuvassa vedessä ennen käyttöä.

| nuorten luonto 2/2014

ja mittausvälineet. Kotitekoisen ihovoiteen selkeästi hintavin materiaali on voidepurkki, joka maksaa uutena pari euroa. Voit myös kierrättää vanhoja voidepurkkejasi.

Ohjeet: 1. Mieti, paljonko tarvitset voidetta. Öljyä tarvitset kor-

keintaan 30 % veden määrästä. Jos siis haluat yhden pienen purkillisen voidetta, tarvitset 50 ml keitettyä vettä ja 10-15 ml öljyä. Emulgointiainetta käytetään mukana tulevan ohjeen mukaan. BTMS:ää tarvitaan 1-10 % öljyn ja veden kokonaispainosta. 60 ml voiteeseen kannattaa siis laittaa BTMS:ää noin 6 g. Huomaa, että voit myös valmistaa useamman purkillisen kerralla. 2. Laske kattilaan vettä hanasta. Kuumenna vesi kattilassa liedellä. 3. Valmista öljyfaasi, eli mittaa pieneen astiaan tarvitsemasi määrä öljyä ja emulgointiainetta. Käsittele emulgointiainetta puhtailla välineillä, esimerkiksi desinfioidulla lusikalla. Kuumenna seos vesihauteessa sekoittaen pienellä lusikalla niin, että emulgointiaine sulaa öljyyn. Nosta astia vesihauteesta. 4. Valmista vesifaasi, eli mittaa toiseen pieneen astiaan tarvitsemasi määrä keitettyä vettä. Kuumenna vettä vesihauteessa suurin piirtein samanlämpöiseksi kuin öljy-emulgointiaineseosta. Nosta astia vesihauteesta. 5. Seuraavaksi sekoita vesifaasi öljyfaasiin. Huomioi, että teet tämän oikein päin! Jos faasit sekoittaa väärin päin, seos ei emulgoidu. Eli nosta eteesi astia, jossa sinulla on öljy-emulgointiaine. Sekoita seosta hiljalleen esimerkiksi pienellä lusikalla, samalla kun kaadat seokseen kuumentamasi veden varovasti, esimerkiksi muutamassa erässä. 6. Kun olet sekoittanut faasit keskenään, sinun pitää sekoittaa seosta voimakkaasti, kunnes se sakenee. Jos seos ei sakene voimakkaan sekoittamisen jälkeen, olet käyttänyt liian vähän emulgointiainetta. 7. Kaada seos voidepurkkiin. Anna purkin jäähtyä ennen kuin laitat korkin kiinni. 8. Säilytä voide jääkaapissa, jossa se säilyy ainakin kuukauden. Jos haluat lisätä voiteesi säilyvyyttä, voit lisätä siihen E-vitamiiniöljyä ja säilöntäainetta ennen purkittamista.

Tiesitkö? Tavallisen kaupankosmetiikan haittoja voivat olla muun muassa allergiset reaktiot ja hormonihaitat. Lisäksi kosmetiikkateollisuus tuottaa valtavat määrät jätettä, ja tuotannossa käytettävät kemikaalit voivat olla myrkyllisiä ja huonosti biohajoavia. Joissakin maissa käytetään edelleen myös eläinkokeita. Vuodesta 2004 lähtien EU:n alueella on ollut kiellettyä käyttää kosmetiikan tuotannossa eläinkokeita, eikä eläimillä testattuja tuotteita saa periaatteessa myydä.

Omituiset otukset: Valkokylkiorava teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

alkokylkiorava (Callosciurus prevostii) on viehättävän kolmivärinen aasialainen orava. Valkokylkioravat elävät erityyppisissä trooppisissa metsissä Thaimaan eteläosissa, Sumatralla, Borneolla ja Malesiassa. Ne ovat elinalueillaan varsin yleinen laji. Tiheäturkkinen ja pörröhäntäinen valkokylkiorava on kooltaan hieman suomalaista oravaa suurempi. Valkokylkioravat ovat ketteriä ja erinomaisia kiipeilijöitä, jotka vain harvoin laskeutuvat puista maan pinnalle ruokaa etsimään. Ne saavat kynsillään pitävän otteen puunkuoresta ja

käyttävät häntäänsä taitavasti tasapainottelussa hyppiessään oksilta toisille. Enimmäkseen puissa elävät valkokylkioravat ovat päiväeläimiä, jotka ovat liikkeellä etenkin aamu- ja iltahämärissä. Valkokylkioravien ravinto koostuu suurimmaksi osaksi pehmeistä hedelmistä ja erilaisista pähkinöistä, esimerkiksi viikunoista ja kookospähkinöistä. Vahvoilla etuhampaillaan ne saavat rikki jopa kookospähkinän kovan kuoren. Kun oravat syövät hedelmiä, ne toimivat luonnossa samalla myös hedelmien siemenien levittäjinä. Linnunmunat, kukat, muurahaiset ja termiitit kuuluvat myös näiden oravien ruokalistalle.

Jos valkokylkioravien alkuperäinen elinympäristö katoaa metsänhakkuiden seurauksena, ne viihtyvät myös sekundaarisessa sademetsässä ja viljelyksillä. Erityisesti öljypalmun pähkinät maittavat niille, ja näitä söpöjä otuksia pidetäänkin öljypalmu- ja kookospähkinäviljelyksien tuholaisina. Valkokylkiorava ei ole uhanalainen laji. Sopivien elinympäristöjen katoaminen ja lemmikiksi pyydystäminen voivat kuitenkin vaikuttaa haitallisesti joihinkin populaatiohin. *

nuorten luonto 2/2014 |

Minimalistin vaatekaappi Elämä ja tyyli selkiytyvät vaatekaapin kriittisen tarkastelun – ja siivouksen – jälkeen. teksti: hemi malkki • kuvat: emmi malkki

untuuko siltä, ettei ole mitään päällepantavaa? Ehkä sinulla onkin vaatteita liikaa. Epämääräisestä, kaapista tursuilevasta kasasta vaatteita on hankala löytää suosikkeja. Voi olla vaikea edes hahmottaa, mitä vaatekaapissa itse asiassa edes on, tai miten vaatekappaleet voisivat sopia yhteen. Muutamallakin vaatteella voi pärjätä. Viidestä yksinkertaisesta vaatekappaleesta saa jo yli kymmenen yhdistelmää, ja samoja vaatteita voi asustaa hyvin eri tavoin eri tilanteisiin. Helpoimmin ovat yhdisteltävissä melko yksinkertaiset vaatteet. Yksinkertaisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tylsää, eikä kaikkien vaattei-

| nuorten luonto 2/2014

den tarvitse olla mustia tai muuten vain samanvärisiä. Helpointa on valita jokin neutraali väri (mustan lisäksi sellaiseksi käy vaikkapa armeijanvihreä tai tummansininen) vaatekaapin peruspilariksi, johon on helppo yhdistellä yksittäisiä väripilkkuja. Rohkeampi voi yhdistellä useita voimakkaitakin värejä samaan asuun, kunhan ne ovat samasta paletista. Kylmä/lämmin-akselin lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ovatko värit kirkkaita, maanläheisiä vai pastellinsävyisiä. Neutraalien sävyjen kanssa toimii (melkein) kaikki. Itsellesi parhaat sävyt löydät vertailemalla erivärisiä vaatteita vuorotellen kasvojesi vieressä.

Yksinkertainen mekko soveltuu niin arkeen kuin juhlaankin.

Sama hame – monta asua. Käytä vaikka tunikana tai minimekkona!

Myös kuviolliset kankaat sopivat minimalistin vaatekaappiin: jos kuvioista löytyy värejä, jotka toistavat muiden vaatteiden sävyjä, ei lopputuloksesta tule kirjavaa. Erilaisia materiaaleja yhdistelemällä yksivärinenkään asu ei tunnu tylsältä. Viimeisen silauksen (ja hyvän mielen) tuo vaikkapa matkalta tuotu huivi tai tärkeältä ihmiseltä saatu rannekoru. Asusteita vaihtelemalla sama yksinkertainen asu soveltuu niin arkeen kuin juhlaankin.

Minustako minimalisti? Käy vaatekaappisi kriittisesti läpi. Mitkä vaatteet ovat jatkuvasti käytössä – ja mitkä jäävät kaapin pohjalle? Onko suosikeissasi erityisen kiva väri, materiaali, leikkaus tai joku muu juju? Entäpä vaatteet, jotka ovat jääneet vähälle käytölle: ehkä ne eivät sovi tyyliisi, persoonallisuuteesi tai elämäntapaasi? Esimerkiksi kääpien perässä konttaavalle puvuston peruspilarina voivat toimia armeijan ylijäämävarastosta han-

kitut, rennot ja kestävät reisitaskuhousut, kun taas järjestöaktivisti voi kokea saavansa siististä ja särmästä asusta uskottavuutta kokouksiin ja päättäjien lobbaamiseen. Perusta uusi vaatekaappisi suosikkiesi ympärille (ja anna muut surutta pois – niistä voi muodostua jonkun muun lemppareita). Pääsääntönä voi pitää, että jos et muista, mitä vaatekaappisi sisältää, siellä on jotain liikaa. Mieti jokaisen uuden vaatekappaleen kohdalla, toimisiko se lempivaatteidesi kanssa, vaatekaappiasi täydentäen. Älä kotiuta ”ihan kivoja” vaatteita – kirppareiltakaan! Panosta laatuun: myös ympäristö kiittää, kun käytät vaatteita, jotka kestävät pesua ja kulutusta. * Kirjoittaja on käyttänyt vuosia kyllästymättä polvimittaisia mustia hameita, toppeja ja neuletakkeja.

Hameet ja mekot voi tietenkin korvata housuilla ja vaikkapa liivillä.

nuorten luonto 2/2014 |

teksti ja kuvat miia vistilä

Jokaisen oma asia?

itä pukeutuminen sinulle merkitsee? Onko se persoonallisuutesi, joukkoon kuulumisen tai tiettyjen arvojen ilmaisua, vai pukeudutko sen mukaan mikä vain sattuu miellyttämään silmää sen syvällisempiä miettimättä? Arvioimme toisia ihmisiä ulkonäön perusteella – varsinkin, jos emme tunne heitä – halusimme tai emme. Oletuksemme eivät aina osu oikeaan, emmekä aina vaivaudu edes korjaamaan käsityksiämme. Kun olemme tuntemattomassa väkijoukossa, menemme todennäköi-

Muutama prosentti väestöstä on transsukupuolisia eli kokee olevansa eri sukupuolta kuin mihin kehon ulkonäkö viittaa tai sukupuoli-identiteetti on jokin muu kuin selkeästi mies tai nainen. Mitä väliä kaverin sukupuolella lopulta on?

| nuorten luonto 2/2014

simmin juttelemaan sellaiselle ihmiselle, joka pukeutuu samaan tyyliin kuin me itse tai ystävämme. Pukeutumiseen liittyy monenlaisia suoria sääntöjä ja epävirallisia normeja. Jotkut normit koskevat kaikkia ja niille on selvä syy: esimerkiksi koulussa voidaan vaatia, ettei ulkotakkia saa pitää sisällä. Toiset normit taas tulevat perinteistä. Niiden kohdalla ei olisi konkreettista haittaa, vaikka ne olisivat toisinkin. Esimerkiksi juhliin mennessä tytöillä voi olla hame, mekko tai housut, mutta poikien on soveliasta valita vain keskenään melko samanlaisista tummista housupuvuista. *

Poikien odotetaan pukeutuvan tummiin väreihin. Tyttöjen vaatteet taas ovat värikkäämpiä ja niissä on enemmän eri malleja. Esimerkiksi kaula-aukot voivat olla isompia kuin pojilla. Mutta miksi tytöt eivät voisi pukeutua poikien vaatteisiin ja toisin päin?

Harrastuksiin ja alakulttuureihin voi kuulua yleisistä pukeutumisnormeista poikkeavia asuja. Mieti, millaisia tyylejä ja alakulttuureita koulustasi ja kaveripiiristäsi löytyy ja millaisia arvoja tai mieltymyksiä eri tyyleihin liitetään?

Pukeutuminen voi kertoa myös uskonnosta tai etnisestä taustasta. Mitä eri etnisiä taustoja, äidinkieliä ja uskontoja koulustasi ja kaveripiiristäsi löytyy? Millaisissa tilanteissa huomaat, että toiset saavat erilaisen kohtelun tai joutuvat valitsemaan eri vaihtoehdoista?

nuorten luonto 2/2014 |

teksti ja kuvat: emilia raunio

Makumatka maailman ympäri:

VENÄJÄ Borssikeitosta venäläinen keittiö tunnetaan! Sanonnan mukaan ruoanvalmistustaidot ja kelpoisuus emännäksi todistetaan hyvällä borssilla. Punajuuri antaa keitolle syvän punaisen värin ja sadonkorjuuaikaan joukkoon raastetaan tuoretta kaalia. Laita keitto liedelle ja kata alkupalaksi venäläisiä pikkusuolaisia. Aterian kruunaa puolukkapiirakka, joka tarjoillaan venäläiseen tapaan mustan teen kera.

Tattarikakkarat • 4 dl tattaria • 4 dl kaurahiutaleita • 2 dl siemensekoitusta (auringonkukkaa, hampunsiementä, seesaminsiementä) • 6 dl vettä • 2 tl suolaa Liota tattarinjyviä yön yli. Kaada liotusvesi pois ja soseuta sauvasekottimella. Lisää muut aineet ja asettele leivinpaperille pieniä kakkusia. Paista 200° n. 20 min. Lisää rapeutta kakkaroihin saat, kun paahdat ne leivinpaahtimella ennen tarjoilua.

Sienisalaatti • • • •

2 dl suolasieniä 1 punasipuli silputtuna ripaus mustapippuria 1 dl soija- tai muuta jogurttia

Liota suolasieniä yön yli, jotta suolaisuus vähenee, ja purista vesi pois. Kuutioi sienet pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa suolakurkkujen ja tattarikakkaroiden kanssa.

Borssikeitto • 1 l vettä • 1 porkkana • 2 punajuurta • 100 g kirsikkatomaatteja • 100 g hapankaalta • Kourallinen mustia kivettämiä oliiveja • 2 rkl balsamiviinietikkaa • mustapippuria • suolaa Kuori ja kuutioi porkkanat ja punajuuret. Kiehauta 1 dl vettä ja balsamiviinietikka ja pehmennä porkkanat ja punajuuret nesteessä. Lisää hapankaali, tomaatit ja oliivit, loput vedestä sekä mustapippuria ja suolaa maun mukaan. Anna hautua 15 min keskilämmöllä.

| nuorten luonto 2/2014

Moderni raakapuolukkapiirakka Pohjataikina • 2 dl pähkinäsekoitusta (esim manteleita, saksanpähkinöitä, pekaaninpähkinöitä) • 10 pehmeää taatelia (poista kivet) • 2 tl kanelia ja ripaus suolaa Täyte • 1 dl neitsytkookosöljyä • kypsä banaani • 1 dl cashewpähkinöitä • 2 dl puolukoita • 2 tl hunajaa Liota pähkinöitä yön yli runsaassa vedessä. Kaada liotusvesi pois ja lisää taatelit, kaneli ja suola. Soseuta sauvasekoittimella ja levitä piirakkapohjaksi lautaselle. Liota myös cashewpähkinöitä yön yli ja kaada liotusvesi pois. Sulata kookosöljy vesihauteessa. Soseuta banaani, puolukat ja cashewpähkinät kuohkeaksi täytteeksi ja kaada joukkoon juokseva kookosöljy. Lisää hunaja ja kaada pohjan päälle. Voit koristella piirakan marjoilla ja suklaalla. Laita kovettumaan pakastimeen.

nuorten luonto 2/2014 |

takki UFF • paita UFF • housut Kattilahallin kirpputori• kengät Intersport • kassi Ylioppilastalon kirpputori • Ekovinkki Ostaessasi vaatteita, mieti minne käyttämäsi raha todella päätyy. Kirpparit ovat tässä suhteessa hyviä, kun näkee livenä kenelle raha siirtyy. • Tyylivinkki Panosta materiaalien laatuun ja osta sellaiset kengät, joilla on hyvä kävellä ja liikkua.

Jani Luoma, 17

Tyyliä kadulta Nuorten Luonto kysyi, mistä vaatteesi ovat peräisin. teksti ja kuvat: säde rinne

Oliver Salo, 16

takki UFF • liivi Pinkomo • paita UFF • housut raakafarkkukauppa Japanissa • huivi faijan • kengät faijan • kuulokkeet Apple store Espanjassa • Ekovinkki Äla syö eläimiä, sillä tehomaatalous on perseestä. • Tyylivinkki Käytä maukkaita paitoja.

| nuorten luonto 2/2014

Iiris Haapanen, 18

takki H&M:n alennusmyynti • paita kirpputorilta • hame itse tehty • kengät Vagabond • laukku Mango • Ekovinkki Vaihtele vaatteita niin äidin, siskon kuin kavereidenkin kanssa. • Tyylivinkki: Ei tarvitse välittää muiden pukeutumista, yleensä silloin tulee hyvät asut.

Tarina Rautionmaa, 17

Erkki Saastamoinen, 16

takki UFF • housut Weekdayn poistomyynti • kengät Stadium • aurinkolasit Studio25 • sukat äidin laatikosta • Ekovinkki Osta reilun kaupan tuotteita, jos niihin on varaa. • Tyylivinkki Seuraa muita ihmisiä kadulla ja ota vinkkejä heiltä. Inspiroidu maailmasta.

hame itse tehty • takki Vero Moda, ostettu viisi vuotta sitten • kengät Andiamo • t-paita Monki • huivi Vero Moda (lempihuivi, elämää nähnyt) • Ekovinkki Suosi kirppareita ja UFF:in europäiviä, koska niiltä voi bongata uniikkeja vaatteita kohtuuhintaan. Itse löydetyllä vaatteella on suurempi arvo, sillä se on kirjaimellisesti löytynyt juuri sinulle. • Tyylivinkki Käytä niitä vaatteita, joissa viihdyt ja koet olevasi oma itsesi. Mikä tahansa tyyli näyttää hyvältä kenen tahansa päällä, jos hän itse siinä viihtyy.

Aliisa Karjalainen, 17

takki Gina Tricot • housut vintagekauppa Barcelonassa • paita UFF • huivi äidin • aurinkolasit kaverilta lahjaksi • korvikset H&M • kengät Converset, uutena kaupasta • laukku Zara Ekovinkki Suosi kaikkea käytettyä. • Tyylivinkki Pukeudu päivän fiiliksen mukaan ja pidä aina pilke silmäkulmassa. nuorten luonto 2/2014 |

Suomen uhanalaiset Jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) teksti: varpu pärssinen • kuvitus: laura mitrunen

okihelmisimpukka eli kansanomaisemmin raakku on mustanruskea makeanveden nilviäinen, joka on riippuvainen virtaavasta ja puhtaasta vedestä. Raakku viihtyy huokoisilla joenpohjilla lähinnä Lapissa, mutta myös Etelä-Suomessa on jäljellä muutamia populaatioita. Jokihelmisimpukkaa esiintyy koko pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta eteläisemmillä alueilla sen levinneisyys on hyvin hajanaista. Se on luokiteltu sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti erittäin uhanalaiseksi. Lisääntymiskautena jokihelmisimpukka puhaltaa sisällään kehittyneet glokidio-toukat veteen taimenien tai lohien uidessa ohi. Toukat päätyvät kalojen kiduksiin, mihin ne kiinnittyvät loisimaan. Ne irrottautuvat isäntäkalastaan vasta seuraavana keväänä, jolloin ne ovat voineet saada kyydin kauas uusille kasvualueille. Touk-

| nuorten luonto 2/2014

kavaiheen vaatimusten vuoksi jokihelmisimpukka lisääntyy vain lohi- tai taimenpitoisissa joissa. Toukista kehittyneet pikkusimpukat kaivautuvat hiekkaan kasvamaan muutamaksi vuodeksi. Kiirettä raakun ei tarvitse pitää, sillä ne tulevat sukukypsiksi 15-20-vuotiaina ja voivat saavuttaa jopa 200 vuoden iän. Jokihelmisimpukka voi nimensä mukaisesti tuottaa helmiä, mutta ne ovat pääosin hyvin hauraita. Lisäksi vain yksi simpukka sadoista tuottaa helmen. Tästä huolimatta simpukkaa on kerätty helmenpyyntiin aina 1950-luvulle saakka. Nykyisin raakun suurimmat uhat ovat elinympäristön tuhoutuminen sekä erityisesti vesien saastuminen ja happamoituminen. Simpukkaa on ruvettu aktiivisesti suojelemaan muun muassa istutusten ja jokien entisöinnin avulla, mutta sen kanta on edelleen vähenemään päin. *

Ajankohtainen Pihka-tehtävä: KASVIKOKOELMA > www.luontoliitto.fi/pihka Tähdet: 1–2 Aika: loppukevät – kesä – syksy Kesto: tarpeen mukaan kuva: mirelle aalto

erää Suomen luonnonvaraisista kasveista oma kasviosi valokuvaamalla tai kuivaamalla. Yhden tähden saat keräämällä 20 kasvilajia, kahteen tähteen tarvitset 40 kasvilajia. Riippumatta siitä, kumpaa keruutapaa käytät, kirjaa jo kasvin kasvupaikalla huolellisesti muistiin seuraavat keruutiedot: • päivämäärä • paikka (vähintään kunta ja mielellään myös tarkempi paikannimi tai -nimiä) • halutessasi kuvaus kasvuympäristöstä (esimerkiksi “kostea metsäpainanne” tai “kuiva kallionlaki”) • halutessasi kuvaus kasvin runsaudesta (esimerkiksi “runsas kasvusto” tai “yksittäisiä versoja siellä täällä”) Keruutietoja ovat myös kerääjän nimi sekä kasvilajin tieteellinen ja suomenkielinen nimi. Lajin voit tarvittaessa määrittää kotona keruun jälkeenkin (kuitenkin ennen kuivausta). > Tarkemmat ohjeet kamerakasvion ja kuivatun kasvion kokoamiseen löytyvät Pihkan nettisivuilta osoitteesta: www.luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/kaikkialla/kasvikokoelma

nuorten luonto 2/2014 |

Retki & Reppu

VILLEJÄ

VIHANNEKSIA Alkukesällä kannattaa villiintyä luonnonyrtti- retkillä! teksti ja kuvat: kirsi eskelinen

illivihannesten keruu eli hortoilu (juontaa juurensa horta-sanasta, joka on yleisnimitys kaikelle villille ja vihreälle, jota syödään kuin vihanneksia) on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Lähiruokainnostus ja esimerkiksi superruokabuumi ovat osaltaan avittaneet keräilyinnostusta. Ohjattuja kursseja ja retkiä on tarjolla yhä enemmän, mutta syötävien luonnonkasvien keräilyyn voi helposti perehtyä omin päinkin, etenkin jos on hieman kasvintuntemustaustaa.

Miksi villivihanneksia? On niin monta hyvää syytä kerätä villivihanneksia, että on vaikeampi perustella, miksi niitä ei keräisi. Ne ovat ravinnerikkaita, herkullisia, ilmaisia ja jokaisen saatavilla. Villiyrtit ovat lähiruokaa parhaimmillaan, ja lyhyehkön sesongin päätteeksi niitä voi kuivata, pakastaa tai hapattaa talven varalle.

| nuorten luonto 2/2014

Lisäksi kerääminen on valtavan innostavaa ja koukuttavaa! Samalla voi havainnoida muidenkin kasvien heräämistä kesään sekä kuunnella lintuja. Toisaalta kerääjälle voi helposti käydä niinkin, että pian näkee vain ne pienet horsmanversot, jotka puskevat muun kasvuston seasta. Villivihanneksia voi hyödyntää monenlaisilla retkillä. Vaikkapa vaelluksilla, mökkireissuilla tai leiriolosuhteissa niistä saa ruokavalioon vihreää ja tuoretta, jota ei ole mahdollisuutta mielin määrin kantaa mukana. Keruuretki voi yhtä hyvin olla muutaman voikukanlehden nappaamista salaattiin muun retkeilyn ohella tai mittavan nokkossadon keräämistä kuivattavaksi.

Milloin keräämään? Suomessa villivihannesten keruukausi on suhteellisen lyhyt; paras aika kestää muutaman viikon verran ja on pohjoisempana hieman myöhemmin. Myös keväät ovat keskenään erilaisia. Karkeasti toukokuun loppu ja kesäkuun alku ovat parasta hortoiluaikaa. Lisäksi on kasve-

VILLIVIHANNESPESTO • n. 1 l kauden villivihanneksia (nokkonen, horsma, vuohenputki, poimulehti... ) • muutama valkosipulinkynsi • loraus (kylmäpuristettua) rypsi- tai muuta öljyä • mustapippuria • n. 1 dl auringonkukansiemenia (tai manteleita/ pähkinöitä), nämä voi halutessaan paahtaa ensin Silppua yrtit veitsellä. Yrttisilppu ja muut ainekset sekoitetaan sauva- tai tehosekoittimella. Peston voi syödä leivän päällä tai vaikkapa sosekeiton kaverina.

ja, joiden juuria voi hyödyntää myöhään syksyllä (esimerkiksi voikukka), ja kasveja, joiden säännöllinen niittäminen antaa satoa koko kesän (kuten nokkonen). Paras aika päivästä keräämiseen on aamulla – silloin ravintoainepitoisuudet ovat korkeimmillaan. Poutasäällä taas kerätyt yrtit kestävät käsittelyä paremmin kuin sateella kerätyt.

Mistä niitä löytyy? Villivihanneksia löytyy lähes kaikkialta: metsistä, niityiltä, kotipihalta, jopa kasvimaalta rikkaruohoina! Tärkeää on kuitenkin, että keruupaikka sijaitsee vähintään 50-100 metriä maanteistä. Pienemmistä väylistä riittävän etäisyyden voi arvioida maalaisjärjen ja tien sekä keruupaikan väliin sijoittuvan suojaavan kasvillisuuden määrän mukaan. Myöskään lannoiteltuilta nurmikoilta tai pelloilta ei ole suositeltavaa kerätä. Kaupunkien viher- ja metsäalueilta voi hyvin kerätä, kunhan arvioi paikan puhtauden esimerkiksi koiranulkoilutta-

jien ja muiden kulkijoiden reittien suhteen. Kompostien tai lantaloiden kupeessa ei myöskään tule hortoilla, koska niillä paikoin kasvaneet kasvit kasvit voivat olla liian nitraattipitoisia. Viljelypalstaa kitkiessä yhdistyy huvi ja hyöty, kun syötäväksi saa jauhosavikkaa, vesiheinää ja voikukkaa. Keräilyn huumassa on hyvä muistaa, että jokamiehenoikeuksia on noudatettava tässäkin huvissa. Keruu, joka ylittää jokamiehenoikeudet, kuten puiden silmujen hyödyntäminen, vaatii maanomistajan luvan. Muutenkin on hyvä kerätä säästeliäästi, kyseisen kasvin alueellisen yleisyyden huomioon ottaen, eikä parturoida mitään kasvustoa tyhjäksi. Kannattaa aloittaa keruuharrastus kasveista, joilla ei ole myrkyllisiä näköislajeja ja jotka on selkeä tunnistaa. Viidenkin kasvilajin repertuaarilla saa jo mittavia saaliita! Esimerkiksi Luonnonyrtit-oppaassa on esitelty pelkästään helposti tunnistettavia kasveja, jotka esiintyvät lähestulkoon koko maassa.

Mitä varusteita tarvitaan? Villiyrttien keruu ei vaadi erityisvarusteita. Kori on kasvien säilymisen ja ilmavuuden kannalta paras, mutta kasveja voi myös hyvin kerätä esimerkiksi muoviämpärissä oleviin paperipusseihin. Kätevä tapa on askarrella koriin tai ämpäriin pahvista erilliset lokerot, jolloin monen eri kasvin kerääminen ja erillään säilyttäminen on mahdollista. Hätätapauksessa kasvit säilyvät muovipussissakin kelvollisina hetken aikaa, jos matkan varrelle yllättäen sattuu vaikkapa mahtava vuohenputkikasvusto. Jos mielit kerätä nokkosta, ovat käsineet ja sakset yleensä tarpeen. Muiden villivihannesten kanssa on enemmän makuasia, tykkääkö napsauttaa versot poikki käsin vai saksilla. * > Lähteet: Kivinen, Raija: Villiinny villivihanneksiin (Lasten Keskus 2005) Moisio, Mäkinen, Tuominen & Vauras: Luonnonyrtit (Opetushallitus 2006) nuorten luonto 2/2014 |

Pienestä siemenestä kasvoi tuottava leipäpuu teksti ja kuvat: hanna heikkilä

Jarkko Martikainen tutkiskelee elämää moniulotteisesti. Paljonko ihminen voi itse vaikuttaa elämäänsä, vai onko kaikki vain pelkkää sattuman kauppaa?

iihimäkeläistä kahden islanninhevosen, kahden koiran ja kolmen kissan omistajaa, muusikko Jarkko Martikaista kiinnostavat toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat. Katsottuaan aikakauden dokumenttielokuvia Martikaista alkoi mietityttää Hitlerin ja Hitlerin koiran Blondin välinen suhde. Oliko sydämettömänä tunnettu hirmuhallitsija oikeasti hyvä koiranomistaja? Pääsikö puhdas ja hyvä Blondi koirien taivaaseen isäntänsä tekemisistä huolimatta? Millainen ylipäätään on koirien taivas? Martikaisen levyt saavat usein monia työnimiä, mutta Koirien taivas tuntui muusikosta niin hyvältä jo alusta lähtien, ettei muille ehdotuksille tullut tilaa.

Ei me menty Kreikkaan Kuulijan on helppo myötäelää uuden levyn maanläheisiä sävellyksiä. – Osaan kyllä edelleen tehdä pitkiä ja moniulotteisia kappaleita, mutta nyt tuntui siltä, että haluan tulla askeleen lähemmäksi todennäköistä kuulijaa tekemällä lyhyempiä ja ytimekkäämpiä biisejä, YUP-yhtyeen solistina tutuksi tullut Martikainen pohtii. Lauluntekijän mielestä ihmiset vaativat liikaa. Usein he jäävät vain odottamaan sitä, mitä ansaitaan ja saadaan lahjaksi, sen sijaan että ryhtyisivät tutkiskelemaan itseään ja miettimään, mitä oikeasti tarvitaan tai mikä on riittävästi.

| nuorten luonto 2/2014

Arviot – Miksi mennä lomalla Kreikkaan tai toiselle puolelle maapalloa, jos samalla stressaantuu siitä, ettei ole saatavilla niitä samoja lihapullia kuin Suomessa, Jarkko tokaisee viitaten levynsä kolmanteen biisiin Kesäloma kellarissa. Jarkko itse ei juuri lomaile, mutta osaa kyllä nauttia kotinsa rauhasta, puutarhan omenapuiden sadosta ja rintamamiestalon edellisen omistajan jättämän puutavaran tarjoamista nikkarointimahdollisuuksista. Miehelle sopii tietyllä tapaa omavarainen elämäntapa.

”Kulutan mieluummin aikaa kuin ympäristöä” Kuluttajana muusikkoa harmittaa muovin kierrättämisen mahdottomuus. – Muutoksen pitäisi lähteä tuotantoketjussa jo aikaisemmista toimijoista eikä vasta kuluttajista. Nykyisin muovia on mahdotonta olla ostamatta, kuten John Websterin Katastrofin aineksia -dokumentissakin nähtiin, kun Webster ja hänen perheensä yrittivät olla vuoden ostamatta muovia. Martikainen itse ei ole mikään suuri tuhlari. Silloin tällöin hän hankkii kirjoja ja laadukkaita mustia piirustustusseja, sillä hän kuluttaa mieluummin aikaa kun ympäristöä. – Tosin pisimmilläänkin elämä on makuuni aivan liian lyhyt, hän kiteyttää virnistäen.

Iloinen harrastelija Jarkko Martikaisesta tuli lähes sattumalta ammattimuusikko. 15-vuotias nuorukainen soitteli vasta viitossointuja, kun hän muutaman sattuman kautta päätyi kajaanilaisen hardcore-bändin huutajaksi. Bändin kitaristin kadottua jäljettömiin Jarkosta tuli myös biisintekijä ja kitaristi. Tämä oli hänen ensimmäinen sysäyksensä musiikkiuralle. Opiskellessaan kymmenisen vuotta myöhemmin Oulussa medianomiksi Martikainen yllättyi verottajan kirjeestä. Nuori mies tajusi, että hän voisi vuosiansioillaan elättää itsensä muusikkona. Tässä vaiheessa elettiin vuotta 1996, jolloin YUP oli jo hyvin suosittu. – Puolivahingossa löysin siemenen ja istutin sen. Siitä kasvoi tuottava leipäpuu. Mies kannustaa nuoria rohkeasti musiikin pariin, mikäli se tuntuu omalta jutulta. Hänen mukaansa elämä muusikkona kannattaa, jos työstä nauttii niin paljon kuin hän. Muusikko ei oikeastaan edes miellä tekevänsä työtä sanan varsinaisessa merkityksessä. – Olen esimerkki iloisesta harrastelijasta. Ei kaikkien tarvitse aloittaa soittotunteja viisivuotiaina ja pyrkiä pekkakuusistoiksi. Elämä on kuitenkin enimmäkseen sattumaa. Onkohan sekin pelkästään sattumaa, että Jarkko Martikaisella (entisenä medianomiopiskelijana) on nykyään oma radio-ohjelma? *

> Jarkko Martikainen: Koirien taivas, 2014 Sakara Records arkko Martikaisen viidennen sooloalbumin intro vie kuulijan ajassa taaksepäin, kuin vihjaten tulevaan. Nyt mennään aikaan, jolloin nuori Jake Nyman juonsi radiossa ja lauantain toivotuissa soivat vanha tanssimusiikki ja pop sulassa sovussa. Levyn ensimmäisessä kappaleessa maestro aloittaa nyrkistä saatuaan nousun tienpinnasta kohti uljasta kertosäettä, joka antaa toivoa toteamalla: pidän tästä paikasta. Paikka ei suinkaan ole Kreikka, vaan kellari, johon sukelletaan seuraavassa, äänimaailmaltaan myös kepeässä pop-laulussa. Lauantain toivottuihin päästään viulisti Pekka Kuusiston säestäessä Ei-toivottujen laulujen tanhupoppia. Levyllä tuottajana ja muusikkona toimiva Samae Koskinen tuo itseltään kuulostavan panoksensa valtaosan kappaleista sovituksiin. Näinä aikoina onkin mahtavaa kuulla levy, jossa on samaan aikaan maanläheistä ja toisaalta pilvenkepeää saundia. Liekö trubaduuri-keikkojen ansiota, että Martikaisen lauluun on tullut vuosien saatossa aina vain enemmän sävyjä ja nyanssia. Martikaisella on taito tehdä vaikeista ja vakavistakin aiheista tekstejä, jotka solahtavat kepeään pop-raamiin hämäävän helposti. Sanoituksissa vilahtelevat kissat ja koirat, milloin sivuosassa, milloin pääroolissa. Ne pääsevät todistamaan talon palamista isäntänsä unessa tai kuinka kaikki muut haukkuvat edesmennyttä herraansa, tuota kolmannen valtakunnan johtajaa. Levyn päättävä Koirien taivas -ralli jättää kuulijalle reippaasti svengaten lohdullisen tunteen siitä, kuinka loppujen lopuksi koirat pääsevät herkkuluidensa äärelle. jouni purola

nuorten luonto 2/2014 |

> Päivi ja Santeri

> Eveliina Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta, Into Kustannus 2014, 274 s.

Kannisto: Vapaana elämisen taito, Atena 2014, 215 s.

Vapautta kaipaavan opaskirja apaana elämisen taito kyseenalaistaa useita itsestäänselvyydeksi luultuja ajatustapoja. Kirja saa mielestään mukavaan oloonsa tyytyväisen lukijan kavahtamaan askeleen taaksepäin. Teos ei syyllistä selaajaansa väärineläjäksi, mutta kehottaa kiertelemättä kyseenalaistamaan oman elämänsä tavallisuudet. Kirja etenee tarinallisesti, mutta sanoman tehostamiseksi joukkoon on poimittu moninaisia viittauksia muihin ajattelijoihin. Teos on selkeästi jaettu viiteen vapauden teesiin, joiden aiheet kulkevat aina kansallisvaltion kuristusotteesta yksilönvapauden eri muotoihin. Jokaisen teesin loppuun on koottu isoja ja pieniä tekoja vapauden löytämiseksi. Nämä teot ovat tarpeettomasta irrottautumisen konkreettisia ensiaskelia, joita seuraamalla voi päästä ainakin samaan suuntaan kuin teoksen kirjoittajat. Jos kirjaa lukiessa osaa poimia tekstin joukosta itselleen sopivimman sanoman, on teos omiaan saattelemaan lukijan oman vapautensa alkumatkalle.

Kurkistus suomalaisiin eläintiloihin aatalous- ja metsätieteiden maisteri ja vegaani Eveliina Lundqvist opiskeli eläintenhoitajaksi ja suoritti harjoittelujaksoja useilla eläintiloilla. Vastassa oleva arki osoittautui nopeasti väkivallan ja kärsimyksen täyttämäksi jatkumoksi, jossa eläimelle ei anneta muuta arvoa kuin kilohinta. Päiväkirjamerkinnöistä kootussa kirjassaan Lundqvist kuvailee omia kokemuksiaan eri tuontantotiloilla. Tuotantolinjojen väliin puristuneiden broilerien ja ahtaissa karsinoissa kyhjöttävien sikojen keskellä hän käy jatkuvaa sisäistä kamppailua yrittäessään selviytyä maailmassa, jossa hänen arvoilleen ei ole sijaa. Päiväkirja ei tyydy vain kuvailemaan eläintilojen arkea, vaan vaatii lukijaa pohtimaan kriittisesti niitä argumentteja, joilla perustellaan eläinten tarpeiden sivuttaminen. Taustalla on kysymys siitä, mitä on eläimen eettinen kohtelu. siiri kärkkäinen

risto ukkonen

> Melanie von Orlow: Hyönteishotelli. Rakenna koti pölyttäjähyönteisille: 30 helppoa mallia, Minerva kustannus 2014. 95 s.

Pelasta pörriäinen! ölyttäjämaailmasta kuuluu huolestuttavia uutisia: populaatiot pienenevät ja osa lajeista on sukupuuton partaalla. Helppo tapa auttaa erakkomehiläisiä, erakkoampiaisia ja petopistiäisiä on rakentaa niille pesäpaikkoja, eli hyönteishotelli. Nämä hyönteiset ovat rauhanomaisia, joten hotellin voi laittaa vaikka parvekkeelleen ja seurailla erakoiden elämää läheltä. Von Orlowin selkeässä ja kauniissa kirjassa annetaan perustiedot siitä, mitä hyväl-

| nuorten luonto 2/2014

tä hyönteishotellilta vaaditaan, aina lähialueen kasveista ja auringon suunnasta alkaen. Itse rakennusohjeita on moneen lähtöön, todella helposta hieman nikkarointikokemusta vaativiin. Hotellin voi tehdä vaikka vanhaan kirveenvarteen! Kirja neuvoo millaisiin hotelleihin mitkäkin hyönteiset hakeutuvat. Ohjeita on myös perhosille, harsokorennoille ja leppäkertuille. erika weckström

Osta harkiten, hoida oikein Luontoa kunnioittava pukeutuminen ei vaadi suuria tekoja. Ensimmäisenä tarkasteluun kannattaa ottaa omat kulutustottumukset. Oikea hoito lisää vaatteiden käyttöikää. teksti: aino saarenmaa • kuvitus: linda mäki-sulkava

mpäristöystävällisessä ja eettisessä pukeutumisessa vaikeinta on pitää pää kylmänä. Ketjuliikkeissä vaatteet ovat halpoja ja valikoima valtava. Kirpputoreilla ostokset on vielä helpompi perustella itselleen. Eettisessä kuluttamisessa kuitenkin tärkeintä on turhan shoppailun välttäminen. Materiaalivalinnoilla voi toki koittaa vaikuttaa, mutta silloin on perehdyttävä tarkasti vaatteiden tuotannon eri vaiheisiin. Vaatteiden kuidut voi jakaa kahteen ryhmään, luonnonkuituihin ja tekokuituihin. Luonnonkuidut ovat elinkaarensa loppupäässä ekologisia, sillä ne eivät jää rasittamaan ympäristöä. Esimerkiksi puuvillan tuotannossa on silti monia eettisiä ongelmia. Puuvillan viljelyssä käytetään yleisesti lapsityövoimaa. Kasvattamiseen ja käsittelyyn kuluu paljon vettä, eikä värjäyskään ole ympäristöystävällistä puuhaa. – Puuvillaa viljellään sellaisilla alueilla, joilla on pulaa viljelymaasta. Samalla alueella voisi viljellä ruokaa ihmisille, Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri-Kallio muistuttaa. Tekokuiduissa, kuten polyesterissä, raaka-aineena on useimmiten öljy. Uusiutumattomiin luonnonvaroihin pukeutuminen ei kuulosta viisaalta valinnalta. Polyesteri lisää kuitenkin vaatteen kestävyyttä esimerkiksi villaan sekoitettuna.

Liikaa pesua, liikaa pesuainetta Oli materiaali mikä tahansa, oikea hoito pidentää vaatteen elinikää. – Vaatteita pestään nykyisin aivan liian usein, Kuuteri-Kallio sanoo.

Lähinnä ihoa oleva vaatekerros vaatii eniten pesua, mutta muille vaatteille riittää usein pelkkä tahranpoisto. Villapaita raikastuu tuulettamalla, mieluiten jokaisen käyttökerran jälkeen. Vaatteiden pesemisessä Kuuteri-Kallio suosittelee käyttämään pesukoneen pikaohjelmia ja matalia lämpötiloja. Tärkeintä pesemisessä on pesuaineen annostelu. Annosteluohjeet ovat aina pikemminkin reiluja kuin niukkoja, sillä valmistajat haluavat, että pyykistä tulee varmasti puhdasta. Uudet pesukoneet käyttävät huuhteluun niukasti vettä, jolloin liika pesuaine ei välttämättä huuhtoudu pois. Vaatteisiin jäänyt pesuaine saa herkän ihon ärtymään. Huuhteluaineen Kuuteri-Kallio kannustaa jättämään kokonaan pois. Kuivausrumpu tai raikas ulkoilma tekevät pyykistä yhtä pehmeää.

Näin hoidat vaatteita oikein • Muista sulkea vetoketjut ennen pesua. Vetoketjut kuluvat pesussa, ja ne voivat repiä muita vaatteita. • Painavat vaatteet venyvät helposti. Raskaita villapaitoja ei kannata säilyttää henkarissa. Kuivaa neuleet vaakatasossa. • Jos peset pyykkiä harvoin, poista tahrat heti, jottei lika pinty vaatteeseen. • Poista tahrat nurjalta puolelta. Painele, älä hankaa. • Farkkujen rypyt ja polvipussit saa helposti pois prässäämällä eli kostean liinan läpi silittäen. Näin myöskään lika ei tartu vaatteeseen. Prässääminen raikastaa myös villavaatteita. • Myös kangaskengät voi pestä pesukoneessa. Ennen koneeseen laittamista kengät on kuitenkin hyvä liottaa, samalla kannattaa poistaa tahrat. *

ILMOITUS

• Ympäristönhoitoa elävässä museossa • Maatiaisten kotieläinpiha • Ekologista matkailua Tule viikoksi tai viikonlopuksi vapaaehtoistyöhön – kesärengiksi keskelle kauneinta Lounais-Hämettä! Mahdollisuus myös pidempään työkokeiluun tai jopa oppisopimusopiskeluun. www.liinaharja.fi nuorten luonto 2/2014 |

koonnut: sami säynevirta

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Pia Pässilä, puh. 040 743 0624 Toiminnanjohtaja Leo Stranius puh (09) 6844 4234 / 040 560 7303 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. (09) 6844 4235 / 044 700 6113 Nuorten Luonnon päätoimittaja Maria Rautio Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine, puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. (09) 6844 4245 / 044 045 8898 Talousjohtaja Kimmo Kekola puh. (09) 68 444 258 Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Sampo Reinikainen Metsävastaava Lauri Kajander Susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen, puh. 044 5166 227 Kerhohankevastaava Sini Heikkilä, puh. 044 516 6228 Kulutus.fi-sivuston päätoimittaja Nelli Heinimo

Luonto-Liitossa tapahtuu >

Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 24.–25.5. Maailma kylässä. Luonto-Liitto on jälleen mukana monien muiden kansalaisjärjestöjen kanssa Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä. LuontoLiiton löytää festivaaleilta ilmastoteltasta sekä Mahdollisuuksien torilta. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi mukaan festivaaleille esittelemään Luonto-Liiton toimintaa. Lisätiedot: sami.saynevirta@luontoliitto.fi ja anna.swanljung@luontoliitto.fi 13.–14.9. Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteiset Syyspäivät. Tapahtuma on tarkoitettu vapaaehtoisille ja työntekijöille. Varaa viikonloppu jo nyt kalenteristasi. Lisätietoja myöhemmin.

Hämeen piiri 17.5. Ravintolapäivä. Tule maistelemaan herkkuja ja haistelemaan, mitä HLP:ssä puuhataan. Toimistollamme osoitteessa Kuninkaankatu 39 odotetaan juuri sinua! 25.–27.7. Lähde mukaan seikkailuun – Selviytyjät Kortejärvi 2014! LuontoLiiton Hämeen piiri järjestää yläkouluikäisille tarkoitetun nuorten telttaleirin Kortejärven majalla, Teiskossa (mahdollisuus myös sisämajoitukseen). Luvassa leikkimielistä selviytymiskamppailua, pelaamista, keskustelua, saunomista sekä tietenkin rentoa yhdessäoloa ympärillä olevasta luonnosta nauttien ja iltanuotiolla fiilistellen. Ilmoittaudu rohkeasti mukaan yksin tai kaveriporukalla! Hinta: 60/70 €. Hintaan sisältyvät materiaalit, ruuat, kuljetus Tampereelta ja tapaturmavakuutus. Ilmoittautua voit osoitteessa: www. luontoliitto.fi/hlp/toiminta/leirit-jatoimintaviikonloput. Lisätiedot: 044 569 5212 (Milla Hämäläinen) tai 045 262 3131 (Satu Kiiski)

Savo-Karjalan piiri

| nuorten luonto 2/2014

23.6.–6.7. Talkoot Kuopion Karhonsaaressa: kunnostamme Karhonsaaren rakennuksia ja piha-alueita.

1.–3.8. Luonto-Liiton Kesäpäivät Karhonsaaressa. 8.–10.8. Karhofest, ime akustinen musiikKatso juttu vi ista kifestivaali Karst kesän Karhofe a honsaaressa. osoitteest fi Kaikista tapahnuor tenluonto. tumista lisätietoja osoitteesta: saka@luontoliitto.fi Nuorten luontoleirit 12–15-vuotiaille: 1.–6.6. Kuopion Karhonsaaressa 6.–11.7. Turulan perinnetilalla Kolin kansallispuistossa Luvassa retkeilyä, ympäristöasiaa, luonnon tutkailua, kädentaitoja, telttaöitä, uimista ja iltanuotioita! Leirin hinta on Luonto-Liiton jäsenille 90 € ja muille 110 €. Hinta sisältää vakuutuksen, ruuat ja ohjelman. Majoitus teltoissa, käytössä myös sisätilat. Lisätiedot ja ilmoittautuminen 050 414 7492, sakanleirit@luontoliitto.fi

Susiryhmä 17.5. Ravintolapäivä. Susiryhmä järjestää jälleen susikahvilan Helsingin Kalliossa Galleria Kalleriassa (Kaarlenkatu 10) kello 11–17. Kahvila on vegaaninen, ja vapaaehtoiset voivat ilmoittautua leipojiksi tai kahvilatyöntekijöiksi osoitteeseen susiryhma@luontoliitto.fi.

Uudenmaan piiri LUPin, ENYn ja VaLun tapahtumat osoitteessa: www.luppi.fi/tapahtumat Kesän nuortenleirit www.luppi.fi/nuortenleirit-2014 Bengtsårin leirisaarella 28.6.–5.7. leiri 12–14-vuotiaille 5.–12. /16.7. leiri 15+ -vuotiaille Palajärvellä Vihdissä 4.–9.8. VaLu/ENY yhteinen nuortenleiri Ilmoittaudu heti, jotta varmistat paikkasi kesän hauskimmalla leirillä! Otamme leiriläiset leireille ilmoittautumisjärjestyksessä. Kaikille leireille ilmoittaudutaan sähköisellä lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.luppi.fi/kesaleirit2014

7.-12.7. Vaelluskurssi Helvetinjärven kansallispuistossa • Jos olet noin 15–29-vuotias, haluat oppia retkeilyn perustaidot ja kokea ikimuistoisia hetkiä hyvässä seurassa, tämä kurssi on juuri sinua varten! Vaelluksella kuljemme sekä merkityillä poluilla että niiden ulkopuolella suunnistustaitoja harjoitellen. Kurssiin kuuluu kaksi ennakkotapaamista, joihin voit osallistua joko Helsingissä tai Jyväskylässä, ja kuusipäiväinen vaellus. Aiempaa retkeilykokemusta et tarvitse ja monia varusteita saa lainaksi. Ennakkotapaamiset pidetään kesä- ja heinäkuussa. Hinta pääkaupunkiseudulta osallistuville (sis. matkat ja vakuutukset) opiskelijoille 50 euroa ja aikuisille 80 euroa. Kurssille voi osallistua myös muilta paikkakunnilta. Kurssin vetäjinä toimivat Sonja Martikainen ja Sini Malminiemi. • Lisätiedot: www.luppi.fi/tapahtuma/vaelluskurssi2014 ja ilmoittautumiset 31.5. mennessä: martikainen.sonja@gmail. com tai sini.malminiemi@jyu.fi 25.–27.7. Luontokuvauskurssi • Tule mukaan kesäiselle luontokuvauskurssille! Kurssiin kuuluu kaksi tapaamiskertaa pääkaupunkiseudulla heinäkuussa sekä maastoviikonloppu Bengtsårin leirisaarella Hangossa 25.-27.7. Kurssi on suunnattu noin 13-29 -vuotiaille. Tapaamiskerroilla opetellaan yhdessä kuvaamisen perustaitoja ja tehdään lyhyitä kuvausretkiä lähimaastoon. Opittuja taitoja harjoitellaan käytännössä upe-

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT Espoon nuoret ympäristönsuojelijat

alla leirisaarella, jonka monimuotoisessa luonnossa riittää loputtomasti kuvattavaa. Kuvaamisen ohella kurssiin kuuluu jonkin verran myös lajintuntemusta. Aiempaa kuvauskokemusta ei tarvita, mutta kurssilaisen tulee tuoda mukanaan oma digipokkari tai järjestelmäkamera. (Kännykkäkamera ei käy.) Mikäli kuvaamisen perusteet ovat jo hallussa, voit osallistua myös pelkkään maastoviikonloppuun. Kurssin vetäjänä toimii luontokuvaaja Teemu Saloriutta. Hinta: 50 euroa alle 17-vuotiaille ja opiskelijoille ja 70 euroa aikuisille. Hinta sisältää opetuksen, edestakaiset junamatkat Helsingistä, venekuljetukset saareen, ruokailut sekä telttamajoituksen. Voit tulla mukaan myös muilta paikkakunnilta. Ilmoittautumiset ja lisätiedot 31.5. mennessä: anna.swanljung@luontoliitto.fi tai p. 050 407 2969. 22.–31.8. (alustava ajankohta) Vaellus Paanajärven kansallispuistoon Venäjälle • Jylhärantaisen Paanajärven ympärillä humisevat ikihongat, vuolaina ärjyvät kosket ja metsärajan ylle kurottavat tunturihuiput muodostavat ainutlaatuisen luontokokonaisuuden Venäjällä, aivan Suomen rajan tuntumassa Kuusamon korkeudella. Elokuun lopussa toteutamme haaveemme ja lähdemme vaeltamaan viikoksi Paanajärven saloille. Retki on suunnattu n. 15-29 -vuotiaille. Aiempi kokemus pitkistä vaelluksista ei ole välttämätöntä, mutta retkeilyn perustaitojen hallinta ja kohtalaisen hyvä fyysinen kunto ovat hyödyksi. Yövymme ainakin pää-

Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot LuontoLiiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@ luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri Kati Tunkkari Matarankatu 4, krs. 3 40100 Jyväskylä puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Anna Swanljung Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki puh. 050 407 2969 eny@luontoliitto.fi http://luppi.fi/eny/

Hämeen piiri Saaga Kiiski Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp

osin teltoissa. Tarkemmat aikataulut ja yksityiskohdat selviävät myöhemmin, seuraile Lupin nettisivuja. Retken alustava hinta, sis. edestakaiset matkat Helsingistä on n. 200 euroa opiskelijat, 300 euroa muut. Vain LuontoLiiton jäsenille (riittää kun liityt ennen retkeä). Kysy tarkempia tietoja: teemu.saloriutta@gmail.com

Varsinais-Suomen piiri 24.5. Kansallispuistopäivä. Varsinais-Suomen piiri eli Vasp on mukana Kansallispuistopäivässä. Metsähallitus järjestää tapahtuman Kurjenrahkassa, ja Vasp on mukana toteuttamassa ohjelmaa. Luvassa on koko päivän patikkaretki nuorille. Lähtö Kurjenpesältä tapahtuman alkaessa ja paluu samaan paikkaan. 30.5.–1.6. Viikonloppuretki Jurmoon. Viikonloppu telttaillen Jurmossa kesän kynnyksellä. Lähtö perjantaina Saaristotien bussilla Turusta Nauvoon. Siirtyminen yhteysaluksella Pärnäsin satamasta Korppoon Jurmoon. Paluu sunnuntaina samaa reittiä. Retki on tarkoitettu nuorille (noin 13–29-vuotiaille). Telttoja ja muita varusteita voidaan lainata Retkipajasta. Ilmoittaudu mukaan viimeistään 23.5. Kerro ilmoittautuessasi ikäsi, mahdollinen erityisruokavaliosi, omistatko telttaa ja tarvitsetko joitakin varusteita lainaksi (makuualusta, rinkka tms.). Ilmoittautumiset ja lisätiedot Katariina Vuoriselta osoitteesta: katariina.e.vuorinen@utu.fi

Pohjanmaan piiri Savo-Karjalan piiri Vantaan Luonnonystävät Senni Korhonen Tähti Oksanen Anna Swanljung Vuorikatu 14–18 E 112 puh. 050 414 7492 Mechelininkatu 36 A 65100 Vaasa saka@luontoliitto.fi 00260 Helsinki puh. 044 297 0282 www.luontoliitto.fi/saka puh. 050 407 2969 info@polp.fi toimisto@valu.fi www.polp.fi Uudenmaan piiri www.valu.fi Markus Seppälä Pohjois-Suomen piiri Mechelininkatu 36 A VarsinaisValtteri Hyöky 00260 Helsinki Suomen piiri puh. 040 416 2760 puh. 040 165 1907 Milla Aalto possunmeili@gmail.com lup@luontoliitto.fi puh. 050 572 2345 www.luontoliitto.fi/possu www.luppi.fi milaal@utu.fi www.luontoliitto.fi/vasp

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

nuorten luonto 2/2014 |

miia kontinen

| nuorten luonto 2/2014

jesse matilainen

miia vistilä nana sjöblom

Olennainen

http://nana-nanainen.blogspot.com

tuuli hypén

nuorten luonto 2/2014 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Palvelunumero .BF 80