Nuorten Luonto 2/2016

Page 1

2/2016

PUHDASTA ENERGIAA! Eroon fossiilisista – mitä tilalle? Surffaus sujuu Suomessakin Kimmo Ohtonen toivoo kunnioitusta pedoille


4041

2

| nuorten luonto 2/2016

0797

kuva: pekka tuuri

Numero 2/2016, 73. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Maria Rautio maria.rautio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Elina Mikola elina.mikola@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Silja Aalto, Hanna Aho, Heini­-Sofia Alavuo, Anssi Bwalya, Valpuri Haapala, Aino Huotari, Tuuli Hypen, Emmi Ketonen, Niina Kinnunen, Sari Latva-Kiskola, Lotta Leppälä, Olli Loisa, Heikka Marttila­-Tornio, Jesse Matilainen, Laura Mitrunen, Emilia Raunio, Säde Rinne, Nana Sjöblom, Vilma Tammelin, Iris Tanttu, Kati Tuomaala, Tuuli Turtola, Outi Turunen, Sofia Virtanen, Miia Vistilä, Anni Vuohensilta, Tuomo Vuohensilta, Erika Weckström Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Aino Huotari Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus: Tilastojen monta luontoa maria rautio

N

uorten Luonto rakentuu joka numerossaan jonkin teeman ympärille, tällä kertaa energian. Olemme aikaisemmin käsitelleet energia­-aiheita Virtaa! ­- teemanumerossamme vuonna 2012, ja neljässä vuodessahan energiatuotanto on ehtinyt ottaa hurjia harppauksia. Tai hetkinen, onko? Tilastokeskuksen tuoreen katsauksen mukaan energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet Suomessa lähes joka vuosi vuoden 2010 jälkeen. Samaan aikaan uusiutuvien energialähteiden käyttö on noussut tasaisen varmasti. Tuulivoiman käyttö on nelinkertaistunut vuodesta 2012 vuoteen 2015 ja vesivoimankin käyttö on kasvanut kolmasosan. Kuitenkin tuuli­- ja vesivoiman osuus kaikesta energian kokonaiskulutuksesta on vain kuusi prosenttia. Kaikkien uusiutuvien energianlähteiden käyttö on vuodesta 2012 noussut kolmisen prosenttia. Mutta. Vaikka uusiutuvan energian käytön osuus on noussut jo 35 prosenttiin eli lähelle fossiilisten osuutta (37 %), on hyvä muistaa, ettei uusiutuva energia ole välttämättä synonyymi ympäristöystävälliselle energialle. Kuten Niina Kinnusen ja Heikka Marttila-Tornion artikkelissa sivuilla 6–9 todetaan, esimerkiksi puusta ja turpeesta saadun energian ympäristövaikutukset herättävät huolta. Biomassasta saatu energia ei ole ilmastoneutraalia. Metsä sitoo hiilen hitaasti ja metsien hakkuun lisääminen voi johtaa jopa päästöjen lisääntymiseen. Mutta #2. Ennätyslämmin sää on yksi syy energiatarpeen vähenemiselle. Ilmaston lämpeneminen siis vähensi läm-

mitykseen kuluvaa energiaa erityisesti vuonna 2015. Suomen uusiutuvan energian osuuden tavoite on 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuonna 2020. Vaikka tämä osuus saavutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, pitää tuuli­- ja vesivoiman sekä vielä kehitteillä olevien energiamuotojen osuutta nostaa huomattavasti sen sijaan että tukeudutaan lähinnä bioenergiaan. Mullistuksia ei liene luvassa lähivuosina, mutta ruohonjuuritasolla yritystä löytyy. Aurinkopaneelit yleistyvät pikkuhiljaa kotitalouksissa ja kesämökeillä. Aurinkoenergian osuus kokonaiskulutuksessa on kuitenkin edelleen niin marginaalinen, ettei se edes sisälly Tilastokeskuksen energiatuotantotilastoihin. Asiantuntijat kuitenkin ennustavat aurinkopaneelibuumia seurauksena järjestelmien halventumisesta. Mullistusta odotetaan kotitalouksissa, mutta myös energialaitokset yrittävät valjastaa aurinkoa käyttöönsä. Esimerkiksi Turku Energia ja Helsingin Energia ovat perustaneet omia aurinkovoimaloitaan, joita tosin kyynisimmät ovat epäilleet PR­-tempuiksi. Jo vuonna 2012 kirjoitimme aaltoenergiasta, joka on edelleen Suomessa vasta kehittelyasteella. Outi Turusen jutussa sivulla 26 Turun yliopiston projektitutkija Hanna Heino kertoo, ettei Itämeren aaltoenergiaa pystytä vielä hyödyntämään riittävän tehokkaasti, eikä sopivia laitteitakaan oikein ole. Kuitenkin tutkimusten mukaan Itämerellä olisi mahdollisuus aaltoenergian hyödyntämiseen vuoden ympäri ja luottamusta aaltoenergiatuotantoon löytyy. Kenties vuonna 2020 Nuorten Luonnossa kerrotaan jo käytössä olevasta aaltoenergiasta. *


2/2016

14

Surffarit kokeilivat omavaraista ekoelämää

Teema: Puhdasta energiaa! Sisällys 2 4 6 10 11 12 13 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 33

36 37 38

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Suuntana puhdas energia Puuskahdus Tuunausnurkka: Räsymattotyyny Omituiset otukset: Vuorisusi Voittoja vuosien varrelta: Vuotoksen altaan torppaaminen Villiä ja viileää rantaelämää Aalloilta aktivistiksi Pyöräpajalla fillari kondikseen Pyöriäinen – Itämeren oma valas Piiri pieni pyörii: Hämeen piiri osaa ympäristökasvatuksen Perinteiset paremmin: Vegeburgerit Aaltoenergia – tulevaisuuden energiamuoto? Luontopolulla: Linnakesaaren salaisuudet avautuvat Taitoja ja elämyksiä vaelluskurssilta Karhukuvaaja toivoo kunnioitusta pedoille Arviot: Karhu – voimaeläin, Suomen myyttiset linnut, Kuudes sukupuutto, Lavatarhuri, Pyhä Lehmä Maanalainen: Manterit, nuo Suomen lohikäärmeet Tapahtumat Sarjakuvat

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

18 28

Tunnelmaa ja tekemisen meininkiä pyöräpajalla

Örön linnakesaari kutsuu kesäretkelle

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/ nuortenluonto nuorten luonto 2/2016 |

3


Luonto-Liitossa nyt

Ilmastoryhmä haluaa kestävää energiaa opiskelijoille Ilmastonmuutoksen torjunta ja hillitseminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Myös Luonto-Liiton ilmastotoiminta aktivoitui viime vuoden lopulla. teksti ja kuvat: niina kinnunen

I

lmastoryhmän puheenjohtaja Auli Elolahti sekä ryhmän jäsenet Sanna Atti ja Ella Koljonen haluavat edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa niin ruohonjuuritasolla kuin vaikuttamalla poliittiseen keskusteluun ja päättäjiin. Ilmastoryhmä on tarttunut ensimmäisenä opiskelija-asuntojen energiamuotoihin. Kestävää energiaa opiskeli-

4

| nuorten luonto 2/2016

joille -kampanjan tavoitteena on saada opiskelija-­asuntosäätiöt valitsemaan kestävää ja ekologista energiaa asuntoloihinsa. Kampanjointi kohdistetaan ensimmäisenä Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOASiin, ja jos kampanja menestyy, laajennetaan sitä muuallekin Suomeen. – Kampanja on vielä alkuvaiheessa. Olemme laatineet nettikyselyn, jolla kartoitetaan HOASin opiskelija-asunnois-

sa asuvien kiinnostusta ja näkemyksiä energia-asioihin. Vastauksia käytämme pohjana lähestyessämme HOASia asiasta, Elolahti kertoo. Kampanjan kohderyhmäksi valikoituivat opiskelijat, koska ilmastoryhmäläiset uskovat juuri heitä kiinnostavan, miten energia on tuotettu. – Haluamme, että opiskelija-asukkaille tarjotaan energiaa, joka on mahdollisimman monipuolisesti ympäristöystävällistä. Tavoite on saada ekologinen sähkö käyttöön kaikkiin HOASin opiskelija-asuntoihin, jolloin vaikutus olisi laaja ja merkittävä.

Seuraavaksi huomio ruokaan Vaikka ensimmäinen kampanja on vasta alussa, on ilmastoryhmällä mielessä jo potentiaalinen seuraava kohde: ruoan ilmastovaikutukset. Kampanjaa suunnitellaan ensi syksyksi, ja se kohdennettaisiin kouluihin ja kouluruokailuihin. Ilmastoryhmäläiset toivovat, että jokainen ottaisi osaa ilmastonmuutoksen


Lyhyet koonnut: elina mikola, sari latva-kiskola

Video vetoaa susien puolesta uonto-Liiton susiryhmä on julkaissut englanninkielisen videon Grey Pride – Howling for justice, joka kertoo Suomen susien ahdingosta. Videolla kerrotaan ajankohtaista tietoa muun muassa suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Suomessa, susien äärimmäisen tukalasta asemasta Lapissa sekä suden roolista luonnon ekosysteemissä. Video on tehty vapaaehtoisvoimin ja sen kertojana toimii kirjailija ja toimittaja Roman Schatz. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli vuoden 2016 helmikuun lopussa 200–235 sutta. Kannanhoidollisella sudenmetsästyksellä ja viranomaisten luvalla on viimeisen puolen vuoden aika-

torjuntaan omissa arkisissa valinnoissaan. – Kannattaa kannustaa yksilöitä tekemään parempia valintoja ja vähentämään päästöjä, Elolahti sanoo. – Kaikki tarvitaan mukaan. Kun yhä useampi vaatii yrityksiltä ja organisaatioilta vastuullista toimintaa, on sillä enemmän painoarvoa. Muutos saadaan aikaan ensin omilla valinnoilla ja sitten vaikuttamalla muihin. Tietoa on nykyään hyvin saatavilla, joten hyviä valintoja ei ole vaikea tehdä, Koljonen lisää. Ilmastoryhmä kokoontuu kerran pari kuukaudessa. Toistaiseksi mukana on ollut noin viiden henkilön ydinporukka ja satunnaisempia kävijöitä. Uusia jäseniä toivotaan mukaan varsinkin piireistä, kunhan toiminta laajenee pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. * > Ilmastoryhmä löytyy Facebookista nimellä Luonto-Liiton ilmastoryhmä. Jos kiinnostuit toiminnasta, voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla: aulielolahti@gmail.com.

M

aaliskuussa järjestetyillä Luonto-Liiton Talvipäivillä palkittiin perinteiseen tapaan järjestömme ansioituneita aktiiveja. Luonto-Liiton pronssisen ansiomerkin saivat Markus Björksten, Sofia Böling, Ekaterina Ikonen, Anna Iso-Pärnä, Otso Jokinen, Vilma Jokinen, Hilppa Kaasinen, Miia Kokkonen, Asseri Laitinen, Sampo Lammi, Saini Launonen, Enni Leponiemi, Tähti Oksanen, Pihla Salminen, Susanna Soisalo, Jani-Matti Tirkkonen ja Terhi Väyrynen. Luonto-Liiton Hopeisen ansiomerkin saivat Milla Hämäläinen, Kukka Kyrö, Sonja Martikainen, Jenni Rönkkö ja Henni Ylänne. Luonto-Liitto onnittelee ansiomerkin saaneita ja kiittää aktiivisia toimijoitaan näiden arvokkaasta työstä! *

> Video löytyy osoitteesta: https://www. youtube.com/watch?v=BOrkS5rLWgk

kuva: maiju laitanen

Ansioituneet aktiivit palkittiin

na tapettu Suomessa 78 sutta, mikä on yli neljännes maamme susista. Suden kannanhoidollinen metsästys on tänä keväänä herättänyt keskustelua myös ulkomailla. Jotta suden kannanhoidollinen metsästys saataisiin lopetettua ja suden oloja parannettua, asia tarvitsee kansainvälistä näkyvyyttä ja tukea. Voit auttaa uhanalaista sutta jakamalla Grey Pride – Howling for justice videota sosiaalisessa mediassa. *

Pihka-luonnonharrastusmerkin ovat suorittaneet Helmi Virtanen ja Lotta Palomäki. Luonto-Liitto onnittelee!

nuorten luonto 2/2016 |

5


Kuinka korvata fossiiliset polttoaineet ympäristö huomioiden?

Suuntana puhdas energia teksti: niina kinnunen ja heikka marttila-tornio piirroskuvitus: miia vistilä

P

ariisin ilmastokokouksessa sovittiin, että ilmaston lämpeneminen pyritään pysäyttämään 1,5 asteeseen. Myös Suomen hallitus on ottanut tavoitteekseen uudistaa maamme energiantuotantoa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Pelkästään hiilipäästöihin keskittyminen ei kuitenkaan takaa energiaratkaisujen kestävyyttä ja erityisesti bioenergian tuotannon ympäristövaikutukset herättävät huolta. Nuorten Luonto kysyi kolmelta asiantuntijalta, kuinka fossiiliset polttoaineet voisi korvata kestävällä tavalla ja miltä tulevaisuuden Suomen energiantuotanto näyttää.

6

| nuorten luonto 2/2016


Energiasanastoa Bioenergia Biomassasta, kuten puusta, turpeesta tai jätteistä saatua energiaa.

Fossiiliset polttoaineet Uusiutumattomia polttoaineita, jotka ovat olleet varastoituneena maaperässä miljoonia vuosia. Niiden poltto vapauttaa varastoituneen hiilen takaisin ilmakehään. Fossiilisia polttoaineita ovat kivihiili, öljy ja maakaasu.

Geoterminen energia Maan sisuksissa syntyvää lämpöä, joka johtuu maankuoren ylempiin kerroksiin. Tätä lämpöä voidaan hyödyntää johtamalla se maan pinnalle.

Hajautettu energiantuotanto Malli, jossa suurten tuotantoyksiköiden sijaan energiantuotanto on hajautettu moniin eri paikkoihin. Hajautetussa tuotannossa pyritään käyttämään paikallisia energialähteitä.

Uusiutuvat energianlähteet Peräisin esimerkiksi auringosta, tuulesta, vedestä tai bioenergiasta. Primäärienergianlähde on loputon, eli se korvautuu sitä käytettäessä.

Kaarina Kolle, WWF:n ilmastoasiantuntija WWF:n ilmastoasiantuntija Kaarina Kollen mielestä hallituksen ilmastotavoitteet ovat periaatteessa hyvät, mutta hän kritisoi keinoja, joilla niihin pyritään. Hallituksen tuki on menossa ennen kaikkea biomassan energiakäyttöön. – Tavoitteissa ei ole lähdetty ilmastonmuutos eikä ylipäätään ympäristö edellä, vaan taustalla vaikuttaisi ensisijaisesti olevan se, mikä tukee tämänhetkisten markkinoiden rakennetta, Kolle sanoo. Hallitus on kaavaillut Suomen metsiin 15 miljoonan kuution lisähakkuita, kun käytössä on jo 65 miljoonaa kuutiota. – Suomessa voitaisiin hakata ihan vähän enemmän, mutta vain muutamia miljoonia kuutioita. Tosin jo nyt luonnon monimuotoisuus kärsii eli ollaan ylä­rajalla, kuinka paljon metsää voidaan käyttää. Metsien hakkuun lisääminen voi johtaa jopa päästöjen lisääntymiseen. EU-lainsäädännössä biomassalla on nollakerroin, eli sen päästöjen katsotaan tasaantuvan metsien kasvamisen myötä. Metsä kuitenkin sitoo hiilen hitaasti. WWF:n mukaan nykyinen laskentatapa ei

ole perusteltu eikä sitä tulisi käyttää ilmastopoliitikan pohjana. WWF on myös huolissaan, että lisääntyvä metsien hyötykäyttö vähentää luonnon monimuotoisuutta. WWF:n resepti kestävään energiantuotantoon on energiatehokkuuteen ja hajautettuun malliin perustuva modernien uusiutuvien energiamuotojen käyttö. Tällaisia energialähteitä ovat ennen kaikkea tuuli ja aurinko, mutta myös geoterminen mahtuu palettiin mukaan. Kollen mukaan tulevaisuuden energiamalli tulee olemaan yksikköjen sijaan verkko, jonka osat joustavat ja kompensoivat toisiaan muodostaen kokonaisuuden. – Myös kulutustottumukset pitää pistää uusiksi. Kulutuksen vähentäminen, lentoliikenteen välttäminen ja kasviperäiset dieetit ovat tärkeä osa energiankulutuksen vähentämistä. Kolle painottaa, että muutoksella on kiire. Hälytyskellojen pitäisi jo soida. – Viime aikoina ilmestyneet tieteelliset artikkelit ovat valtavan huolestuttavia. Se, mitä tapahtuu aivan lähivuosina, määrittelee todennäköisesti, voimmeko vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

nuorten luonto 2/2016 |

7


Riku Eskelinen, EKOenergian ohjelmapäällikkö EKOenergian ohjelmapäällikkö Riku Eskelinen on ollut mukana käynnistämässä Energiaremontti 2015 -kampanjaa, jolla pyrittiin saamaan hallitusohjelmaan linjaus siitä, että Suomi siirtyisi käyttämään ainoastaan uusiutuvaa energiaa. Eskelinen pitää hyvänä, että kivihiilestä aiotaan luopua, mutta hallitusohjelmasta puuttuvat pitkän aikavälin tavoitteet ja sen sisällä on vääränlaisia painotuksia. – Hallitusohjelma nojaa niin vahvasti bioenergian käytön lisäämiseen, että se sivuuttaa täysin energiatehokkuuden ja jättää muut uusiutuvan energian muodot liian vähäiseen rooliin. On muistettava, että myös uusiutuvilla energialähteillä on haittavaikutuksia. Eskelinen näkee, että bioenergialla on tärkeä rooli lähitulevaisuudessa. Hän uskoo, että bioenergian käyttö lämmöntuotannossa kasvaa vuoteen 2030, mutta energiatehokkuuden paranemisen myötä kääntyy lopulta laskuun. Bioenergialle tarvitaan kuitenkin tiukat ja tarkat kestävyyskriteerit. – Bioenergiaa voi lisätä tiettyyn pisteeseen asti, jos sillä vähennetään ympäristökuormitusta muualla, esimerkik-

8

| nuorten luonto 2/2016

si korvataan kivihiiltä tai maakaasua. On kuitenkin mietittävä, millaisia bioenergian muotoja voi ja kannattaa käyttää. Esimerkiksi tukkipuun energiakäytön ilmastovaikutukset ovat erittäin huonoja, kun taas sahanpurua on järkevää käyttää. Eskelinen katsoo, että auringolla ja tuulella on tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä suurempi rooli, kun energian varastointiteknologiat kehittyvät. Myös biokaasun, geotermisen energian ja lämpöpumppujen rooli kasvaa Suomessa ja bioenergiaa sekä vesivoimaa käytetään jossain määrin. Vesivoimaloiden määrää ei kuitenkaan voi enää lisätä riskeeraamatta ympäristöä. Sen sijaan pieniä voimaloita tullaan luultavasti purkamaan ja muiden tehoa parantamaan. Eskelisen mukaan painopisteen pitäisi olla nyt energiansäästössä, jossa olisi vielä paljon parantamisen varaa erityisesti lämmön puolella. Hän asettaisi tavoitteeksi puolittaa lämmönkulutuksen nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. – Se aiheuttaa koko tämän ongelman, että kulutamme niin paljon energiaa. Kokonaisenergiankulutus olisi saatava niin pieneksi, että lopulta kaikkien energiamuotojen käyttö saataisiin laskemaan.

Peter Lund, Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Aalto-yliopiston professori Peter Lundin mielestä Suomen pitää panostaa ennen kaikkea uusiin innovaatioihin, niiden käyttöönottoon ja energiankäytön tehostamiseen. – Maailmalla pääosa investoinneista menee uusiutuvaan energiaan. Suomen kannattaisi olla mukana kehityksessä. Olemme insinööri- ja innovaatiomaa, meillä on osaamista ja kaikki mahdollisuudet, Lund sanoo. Hän painottaa paikallisia kestäviä energialähteitä, esimerkiksi tuuli-, au-


rinko- sekä geotermistä energiaa. Lund uskoo bioenergian osuuden olevan Suomessa merkittävä tulevaisuudessa, mutta sitä ei kuitenkaan saisi toteuttaa luonnon kustannuksella. – Bioenergiassa on olennaista, mitä raaka-ainetta käytetään. Hidaskasvuisen puun sijaan bioenergiaa voitaisiin tehdä esimerkiksi yhteiskunnan ja metsäteollisuuden jätevirroista tai nopeakasvuisesta ruohosta tai pajusta. Keskustelua aiheesta tarvitaan lisää. Ennen kuin energiantuotantoa aletaan lisäämään tulisi tehostaa energiankäyttöä teknologisin keinoin ja kulutusta vähentämällä. Lundin mukaan kuluttajat tarvitaan mukaan muutokseen ja tiedostamaan valinnat, joita arkielämässä voi tehdä sähkön, lämmityksen ja ruoankulutuksen suhteen. Suomessa yksittäisten ihmisten ja liikenteen osuus kaikesta energiankulutuksesta on noin puolet. – Energiapolitiikassa ei juuri huomioida yksittäisiä ihmisiä, vaan päätökset tehdään isojen tekijöiden ja energiayhtiöiden näkökulmasta. Kuluttajille on tarjottava mahdollisuuksia vaikuttaa. Lainsäädäntö ja normit pitää päivittää, jotta ne kannustavat myös paikalliseen ja hajautettuun energiantuottamiseen. Lund toivoo muutosta Suomen energiapoliittiseen keskusteluun, joka junnaa parinkymmenen vuoden takaisissa termeissä ja käsityksissä. – Jos kuvitellaan, että 2050 on vielä kaukana ja katsotaan asiaa sitten parinkymmenen vuoden päästä, saatetaan tehdä valtavia virheinvestointeja. Jos kaikki uudistukset jätetään viimeisiin vuosiin, päästöjen vähentämisessä ei välttämättä onnistuta. Lund on kuitenkin toiveikas, että tavoitteisiin on mahdollista päästä uusilla innovaatioilla ja teknologian kehittymisellä. Keinot ovat olemassa, tarvitaan vain poliittista tahtoa. – Kehitys ei ole lopussa, vaan vasta alkamassa. Olemme ihan uuden energia-aikakauden alussa ja menemme isoilla askelilla eteenpäin. Jo nyt näyttää hyvältä. *

Luonto-Liitto kritisoi hallituksen tavoitteita lisätä tuntuvasti bio­e nergiaa

L

isääntynyt metsäenergian käyttö herättää huolta Luonto-Liitossa, sillä metsän käyttöön perustuva bioenergia ei ole ilmastoneutraalia ja riskinä on metsien monimuotoisuuden heikkeneminen. Puubiomassan käytön voimakas lisääminen lisää metsien hakkuita pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä prosentteja, mikä uhkaa heikentää luonnon monimuotoisuutta. Yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä. Vanhojen metsien ja lahopuun määrän väheneminen ovat aiheuttaneet monien lajien harvinaistumista. Esimerkiksi tuttujen hömö- ja töyhtötiaisten kannat ovat romahtaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Syynä tähän on pesäpaikkoja ja ravintoa tarjoavien lahopökkelöiden väheneminen ja vanhojen metsäalueiden pirstoutuminen. Tällä hetkellä bioenergia lasketaan nollapäästöiseksi, vaikka esimerkiksi metsäbiomassa ei ole uusiutuvuudestaan huolimatta ilmastoneutraalia. Metsä kyllä aikanaan sitoo hiilen takaisin kasvaessaan, mutta se kestää kymmeniä, jopa satoja vuosia. Ilmastonmuutoksen kannalta olisi tärkeää saada päästöt alas nyt.

nuorten luonto 2/2016 |

9


Puuskahdus Palstalla vaihtuvat kirjoittajat sanovat suorat sanat muun muassa ympäristöpolitiikasta, ympäristön tilasta ja ihmisen suhteesta luontoon. Lisää Puuskahduksia löydät nuortenluonto.fi-sivuston blogista. teksti: valpuri haapala

Onko sinulla eNERGIAA

ajatella

eNERGIANKULUTUSTASI?

F

ossiilisten polttoaineiden käytön pitää laskea kaksi kertaa aiemmin ajateltua nopeammin, jotta ilmaston lämpeneminen jäisi kahteen asteeseen. Vaikka Suomen näkökulmasta kaksi astetta ei kuulosta niin pahalta, planeetta on eri asia kuin pieni pohjoinen valtiomme. Kuivuus tulee riivaamaan jo nyt aavikoituvia alueita ja jäätiköiden sulaminen kiihtyy. Pari astetta tarkoittaa rantaviivan kohoamista ja pienten saarivaltioiden muuttumista merenpohjaksi. Samalla energiantarpeemmekin tuntuu nousevan, vaikka energiantuotanto ei voi jatkua nykyisellään, sillä se kattaa yli puolet ihmisen tuottamista kasvihuonepäästöistä. Suurimmat vaikutukset ovat niinkin arkisilla asioilla kuin asumisella, liikkumisella ja ruokavaliolla. Toki

10

| nuorten luonto 2/2016

haluan tyydyttää perustarpeeni, mutta onko minulla järkevästi perusteltu tarve ostaa hampurilaisateriaa, kulkea lihasvoiman sijaan autolla tai ottaa pitkä lämmin suihku. Omasta mukavuudesta ja saavutetuista eduista olisi tingittävä yhteisen edun vuoksi. Energiaa ajatella omaa energiankulutustaan riittää vain hetkeksi. On niin paljon kaikkea muuta: läheiset, opiskelu, työ, maailmanpolitiikka, harrastukset, elämä. Ajatukset karkaavat henkilökohtaisesti tärkeiltä tuntuviin asioihin, jotka ovat planeettamme ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta yhdentekeviä tai haitallisia. Lisäksi tekojen vaikutukset tuntuvat mitättömiltä verrattuna maailman kasvavan väestön tekoihin. Eli tuomittuja ollaan, eikä millään ole mitään väliä. Eletään vain tätä päivää. Carpe diem. Kuitenkin vaikutan omalla toiminnallani tai toimimattomuudellani muiden-

kin elinympäristöön. Myös niiden, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa teollisuuden saastuttajiin kulutuskäyttäytymisellään. Teoilla on väliä, joten olisi yksinkertaisesti väärin toimia itse vastuuttomasti vain siksi, että joku muukin tekee niin. Jokaisen on vähennettävä kulutustaan jokaisen vuoksi. * > Kirjoittaja on journalismin opiskelija, jota kiinnostaa maailman tila ja tulevaisuus. Hän yrittää myös vaikuttaa edellä mainittuihin omilla valinnoillaan ja ruokkii maailmantuskaansa seuraamalla uutisia.


Tuunausnurkka

Pese vanha räsymatto järvivedellä, ompele tyynyksi ja kaappaa kestävä tuunauksesi mukaan kesän retkille!

Jättityyny räsymatosta

Tarvikkeet • räsymatto • mittanauha • sakset • virkkuukoukku (tai neula ja puuvillalankaa) • täytetyyny/-patja

teksti: vilma tammelin • kuvat: lotta leppälä

1

Suunnittele ensin tyynyn koko ja valitse matosta sopiva kappale tyynyyn. Voit taittaa maton kaksin kerroin kumpaan suuntaan haluat. Leikkaa pala kuitenkin niin, että paksummat langat eli kuteet jäävät ehjiksi. Tällöin matto ei purkaannu.

2

Lisää valitsemaasi tyynypalaan 5 cm saumavara molempiin päihin. Leikkaa sitten ohuet loimilangat poikki kappaleen molemmista päistä. Pura kuteita varovasti niin, että loimilangoista jää noin 5 cm mittaiset päättelyvarat kumpaankin päähän. Ota jämäkuteet talteen.

3

Taita matto kaksin kerroin

ja ala solmia päällekkäisten sivujen loimilankoja yhteen reunasta alkaen: ota kummaltakin sivulta kaksi lankaa ja vedä ne tiukalle umpisolmulle. Jatka kunnes koko sivu on tiiviisti yhdessä.

4

Käännä tyyny oikein päin. Ompele käsin loput sivut yhtä lukuun ottamatta. Kuvan tyynyt on ommeltu matonkuteella virkkuukoukun avustuksella; huomaamattomamman sauman saat aikaan puuvillalangalla. Voit käyttää ompelussa vaikkapa kuvien pykäpistoa (verestä muistia täällä: punomo.fi). Täytä tyyny ja ompele viimeinenkin sivu kiinni.

5

Saat räsytyynyyn ilmettä kiinnittämällä siihen ompelulangalla kuvioita jämäkuteista. Voit jatkaa koristelua aina kun huvittaa.

Taituri voi ommella yhteen tyynyn sivuun vetoketjun, jolloin päällisen voi pestä myöhemminkin mattolaiturilla. *

nuorten luonto 2/2016 |

11


Omituiset otukset:

Vuorisusi

V

teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

uorisusi (Cuon alpinus) eli dhole on aasialainen koiraeläin. Vuorisusi muistuttaa enemmän koiraa kuin sutta, ja ulkonäöltään se tuo mieleen pitkäjalkaisen ketun. Vuorisudet ovat erittäin sosiaalisia eläimiä ja elävät 5–12 yksilön, joskus jopa 40 yksilön laumoissa. Vuorisusi on väriltään punaruskea, ja sillä on tuuhea musta häntä. Vuorisusi painaa 12–20 kiloa, eli se on keskikokoisen koiran kokoinen.

12

| nuorten luonto 2/2016

Vuorisudet elävät erityyppisissä metsissä. Ravinnokseen ne metsästävät hirvieläimiä, joskus myös villisikoja, jyrsijöitä ja jäniksiä. Lisäksi ne syövät hedelmiä, marjoja ja hyönteisiä. Vuorisusilla on maine hurjina metsästäjinä, jotka voivat laumassa saalistaa itseään jopa kymmenen kertaa painavamman saaliin. Ihmisten kimppuun niiden ei tiedetä koskaan hyökänneen. Vuorisudet ovat erinomaisia uimareita, nopeita juoksijoita ja hyviä hyppäämään. Ne ovat myös taitavia kiipeilijöitä, ja jotkut pystyvät kiipeämään jopa puu-

hun! Innostuessaan vuorisudet heiluttavat häntäänsä kuten koirat. Vuorisudet eivät hauku tai ulvo, mutta ne ääntelevät monilla muilla erilaisilla äänillä. Lauman saalistaessa ne kommunikoivat keskenään aavemaisilla vihellyksillä. Vuorisusi on erittäin uhanalainen laji, jota on maailmassa jäljellä enää noin 2 500 yksilöä. Lajin säilymistä uhkaa sopivien elinympäristöjen katoaminen, vaino, saaliseläinten väheneminen ja mahdollisesti kulkukoirista tarttuvat sairaudet. *


Voittoja vuosien varrelta Palstalla kerrotaan, miten ympäristön tilaa on saatu parannettua ja ympäristötuhoja estettyä.

Vuotoksen altaan torppaaminen

teksti: sofia virtanen • kuvitus: laura mitrunen

L

apissa elettiin 1960-luvulla tekojärvibuumia. Lokan ja Porttipahdan tekojärvet valmistuivat vuosikymmenen lopussa, ja samantapaista tekojärveä suunniteltiin myös Vuotoksen alueelle, Pelkosenniemen, Savukosken ja Sallan rajamaille. Sen avulla haluttiin tehostaa Kemijoki Oy:n vesivoimalaitosten tuotantoa ja pienentää lumen sulamisvesien aiheuttamia tulvia. Jo 1970-luvulla tekojärvihanke kutistui allashankkeeksi, koska tekojärvi olisi hukuttanut alleen kohtuuttomat määrät metsää, peltoa, suota ja kyliä. Mikään kahluuallas ei Vuotoksen allas kuitenkaan olisi ollut. Vedenpinnan ollessa korkeimmillaan se olisi ollut laajuu-

deltaan 220 neliökilometriä eli hieman Helsinkiä suurempi. Sekä useimmat paikalliset asukkaat että luonnonsuojelijat vastustivat hanketta. Ensimmäinen altaan vastainen Vuotos-soutu järjestettiin 1982. Samana vuonna Suomen hallitus päätti keskeyttää hankkeen valmistelun. Vuotos-soutu jäi kymmenen vuoden tauolle, kunnes 1990-luvun alussa poliitikot rupesivat uudelleen ajamaan Vuotoksen rakentamista ja vastustajienkin oli aktivoiduttava. Vuonna 2000 Lapin vesioikeus antoi oman historiansa viimeisenä päätöksenä rakentamisluvan Vuotoksen altaalle. Vaasan hallinto-oikeus kuitenkin kielsi seuraavana vuonna päätöksessään altaan rakentamisen ”yleisen edun vastaisena”.

Päätöksen perusteena käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa EU:n lintudirektiiviä. Korkein hallinto-oikeus vahvisti rakentamiskiellon 2002, ja asia oli voimassa olevan lain mukaan loppuunkäsitelty. Linnustoltaan arvokkaat Kemihaaran suot, joiden suotyypeistä monet ovat uhanalaisia, suojeltiin pysyvästi vuonna 2013. Osalla suomalaisista päättäjistä tuntuu kuitenkin yhä elävän unelma tekoaltaasta Kemijoen vesistössä, päätti oikeus mitä hyvänsä. Aivan viime vuosina on väläytelty niin sanottua Kemijoen monitoimiallasta, joka muistuttaa erehdyttävästi Vuotoksen allasta, ja jota ei voisi toteuttaa muuttamatta vesilakia. *

nuorten luonto 2/2016 |

13


Kaksi surffaushullua kokeili, kuinka harrastus sujuu mahdollisimman omavaraisen mökkielämän ohessa. teksti: sofia virtanen, kuvat: niina kinnunen & aino huotari

Villiä ja viileää

S

uunnataan Itämeren aalloille syys-lokakuussa ja majoitutaan sähköttömässä saaristomökissä! Ei kuulosta ihan tyypilliseltä suunnitelmalta surffausreissulle. Aino Huotari ja Pauliina Toivanen kuitenkin tarttuivat tuumasta toimeen ja lähtivät Meri-Porin saaristoon kokeilemaan, millaista on elää suomalaista syksyä niin omavaraisesti kuin mahdollista.

Ei mikään selviytyjät-leiri Kaverukset halusivat nähdä, miten paljon ruokaa, lämpöä ja sähköä pystyisivät hankkimaan omavaraisesti ja kuinka työlästä se olisi. – Moni tuttava ajatteli, että lähdemme jollekin selviytyjät-leirille, jossa koettelemme voimiemme äärirajoja ja kärvistelemme nälässä, jos kalaa ei tule ja marjasato on huono. Se ei kuitenkaan ollut

14

| nuorten luonto 2/2016

tarkoituksemme, Huotari kertoo Bothnia Savages -nimellä kulkevasta projektista. Sen sijaan he halusivat saada konkreettisen käsityksen siitä, miten paljon vaatimaton mutta siedettävän tasoinen elämä vaatii energiaa. Mukaan pakattiin kuitenkin myös varamuonaa ja kannettavan tietokoneen akkua ladattiin tarpeen vaatiessa verkkovirrasta. Mökki ja sauna lämmitettiin puulla, tarpeilla käytiin huussissa.

Sähköä kuntopyörällä Niin paljon kuin mahdollista naiset kalastivat sekä keräsivät villiyrttejä, mustikkaa ja puolukkaa. He polkivat kuntopyörällä sähköä puhelinta ja kameran akkuja varten, ja lisäksi sitä tuotettiin pienellä matka-aurinkopaneelilla. – Siinä huomasi, miten paljon sähköä esimerkiksi läppäri kuluttaa verrattu-

na kännykkään tai järjestelmäkameraan. Sen akun täyttäminen kuntopyörää polkemalla olisi ollut yli-inhimillinen ponnistus, Huotari kuvailee. Huotari on valokuvaaja ja Toivanen toimittaja. He tarvitsivat mökissä elektroniikkaa voidakseen tehdä tavallisia töitään ja dokumentoida mökkeilyn etenemistä. – Omaa työskentelyä tehosti energiankulutuksen tajuaminen. Työajan koneella alkoi käyttää tehokkaammin, Huotari sanoo. Aurinkopaneelit tuottivat hyvin, mutta liitäntäongelmien vuoksi sähkön varastointi akkuun ei toiminut kunnolla. Niinpä päivällä kerättyä sähköä ei saanut kunnolla talteen illaksi vaikkapa tietokoneen akun täyttämistä varten.

Kokeileminen on tärkeää Marjoja saatiin mukavasti, mutta kalaonni ei oikein suosinut. Kaksikon vuokra-


rantaelämää isäntä toi kuitenkin vaihdantatalouden hengessä välillä kalaa naisille. Muutama kauppareissukin tuli tehtyä, sillä oman kehon energiankulutus sähköpyörän polkemisineen ja marjastuksineen oli paljon suurempaa kuin monella säännöllisesti arkiliikuntaa harrastavalla. – En ole eräretkeillyt kovin paljoa ja oli tärkeä kokemus saada kokeilla mahdollisimman luonnonläheistä elämää, jossa itse tehdään se mikä voidaan, Huotari toteaa. Erakon elämä ei ollut heidän pyrkimyksensä, vaan joidenkin päivien kohokohtina he kävivät tapaamassa paikallisia munkkikahvin merkeissä Reposaaren kahvilassa. – Kokeilimme elää puolitoista kuukautta hyvin eri lailla kuin arkielämässä. Pidän juuri kokeilemista tärkeänä, enkä

ajattele, että ihmisten tarvitsisi kerralla muuttaa arkeaan radikaalisti ekologisemmaksi. Uskon, että pienet, vähittäiset muutokset ovat kestävin tie, Huotari pohtii.

Suomen syksyssä voi surffata Tärkeä osa mökkeilyideaa oli myös surffaaminen, joka on kummankin naisen rakas harrastus. Syyskuussa vesi oli 10–12-asteista ja viileni lokakuuta kohti. Surffaukseen liittyy mielikuvia helteisistä rannoista. – Todellisuudessahan lajia voi harrastaa myös Suomen syksyssä, Huotari kertoo. Siihen tarvitaan tosin kunnon märkäpuku, joka pitää kehon lämpimänä sen kastuessakin. Yhdeksi sponsorikseen projektiin naiset saivat osin luonnonma-

teriaaleista märkäpukuja valmistavan yrityksen. Sponsoreita Huotari ja Toivanen ovat hakeneet myös alkavaksi kesäksi. Heidän päämääränään on matkustaa sähköautolla tai jollakin muulla mahdollisimman ekologisella kulkuneuvolla Suomesta Ranskaan surffauselokuvafestivaaleille ja dokumentoida matka. – Vaikka sponsorit auttavat tällaisten projektien toteuttamisessa, kun budjetti on pieni, meille on tärkeää, että tukijayritykset todella edistävät ympäristöasioita. Emme halua toimia pelkkänä mainoskanavana kenellekään, Huotari sanoo. Matkalla naiset haluavat vierailla maatiloilla ja tavata ihmisiä, jotka edistävät ekologista energiantuotantoa. Lisäksi he havainnoivat merten tilaa – ja tietenkin surffaavat. * nuorten luonto 2/2016 |

15


Harva laji vie harrastajansa yhtä konkreettisesti luonnon ääreen kuin lainelautailu, tuttavallisemmin surffaaminen. Vedessä vietetty aika pakottaa kasvotusten ympäristön tilan kanssa. teksti ja kuvat: aino huotari

Aalloilta

ympäristöaktivistiksi

S

urffaus on yksi maailmanlaajuisesti levinneimmistä urheilulajeista. Etsiessään aaltoja arktisilta vesiltä aina tropiikin lämpöön surffaajat pääsevät kosketuksiin mitä uskomattomampien ympäristöjen kanssa. Siellä, missä on meri, on luultavammin myös aaltoja – jopa Suomessa. Pohjanmeren ja Itämeren rannoilla aktiiviharrastajien tiedossa on useita suhteellisen varmoja breikkejä, eli paikkoja, joissa myrskyjen aikaansaama vesimassa nousee tuulen voimasta ja murtuu merenpohjan muotojen ansiosta surffattavaksi aalloksi.

16

| nuorten luonto 2/2016

Lähivesiltä ympäristöongelmien ääreen Kiihtyvä ilmastonmuutos ja halu harrastaa muulloinkin kuin lomilla on saanut monet suomalaiset surffaajat etsimään kotimaan mahdollisuuksia. Täällä surffattaessa laji on yksi ekologisimmista. Harrastuspaikka toimii täysin uusiutuvalla energialla, tuulella, eikä aaltoja löytääkseen tarvitse hypätä lentokoneeseen. Kauempana tiheämmin nousevat aallot ja lämmin keli vetävät kuitenkin puoleensa, jolloin yhtä aikaa aaltojen nälän kanssa kasvaa harrastuksen hiilijalanjälki. Lämpenevä ilmasto kiihdyttää sateita ja sulattaa mannerjäätiköitä. Merenpinnan nousu uhkaa monia rannikoiden surffikohteita.

Ilmastonmuutoksen lisäksi ongelmia syntyy jätteiden puutteellisesta käsittelystä. Suomalainen aktiivisurffaaja Hanna Rapeli matkaa aaltojen perässä Balille, jossa hän on nähnyt seuraukset omin silmin. – Huonon jätteenkierrätyksen seurauksena kaatopaikkoja ja roskaläjiä syntyy sinne tänne, ja näistä paikalliset koettavat päästä eroon polttamalla. Muovin ja muun jätteen palamisen vuoksi ilmanlaatu kärsii, ja hiukkaset pääsevät laskeutumaan meriveteen. Veteen ei juuri tee mieli tietyillä alueilla edes pulahtaa. Saasteet tuhoavat sekä luontoa että ihmisten terveyttä, Rapeli kertoo. Vaikka Suomi on jätteidenkäsittelyssä maailman kärkipäätä, on meilläkin omat ongelmamme maatalouden ja lai-


aallolla on sanoinkuvaamaton. Vielä illalla unille käydessä aallon keinuva liike tuntuu koko kehossa. Norjalainen dokumentaristi ja surffaaja Jørn Ranum kertoo surffauksen vaikuttaneen hänen ajatuksiin luonnosta ja ympäristönsuojelusta. – Surffatessa meren ja vuorten läsnäolo saa ajattelemaan, kuinka pieni ihminen on kaikkeen tähän verrattuna. Voit vain toivoa, että luonto kohtelee sinua hyvin ja vastalahjaksi pyrit kohtelemaan sitä kaikella mahdollisella kunnioituksella. Meloakseen aallon kiinni täytyy oppia lisäksi taitavaksi merenlukijaksi eikä hyvästä fysiikasta ole ainakaan haittaa. Kohentunut kunto ja useat luonnon ääressä vietetyt tunnit räjäyttävät endorfiinipankin, jonka voimalla hyvinvoiva harrastaja jaksaa kamppailla myös ympäristönsä hyvinvoinnin puolesta. Onneksi taistoon ei tarvitse käydä yksin.

Aaltojen ympäristötietoinen yhteisö Suomen etelä- ja länsirannikolla nousee yllättävän usein surffattavia aaltoja.

Henkilökohtaisten kokemusten ja ympäristötietoisuuden vuoksi surffaajista näyttää muodostuneen kansainvälinen, valveutunut yhteisö. Ja mikä parasta, pelkän sanahelinän sijaan on herätty toimimaan. Harrastajat ovat perustaneet ruohonjuuritason ympäristöjärjestöjä ja -yhteisöjä sekä yrityksiä, jotka hyödyntä-

vät tuotteissaan ja palveluissaan ekologisia raaka-aineita ja kierrätysmateriaaleja. Esimerkkejä on lukuisia. Bikineitä tehdään kierrätyspolyesterista, joka on valmistettu meristä kerätystä jätteestä, kuten muovipulloista ja vanhoista kalaverkoista. Öljyperäisen neopreenin sijaan märkäpuvuissa käytetään Yulex-kuitua, täysin uusiutuvaa kasvipohjaista materiaalia. Tämän lisäksi vanhoja rikkimenneitä surffilautoja kunnostetaan uuden veroisiksi ja lukuisat yhteisöt pyrkivät lisäämään ihmisten tietoisuutta merten roskaantumisesta. Viesti tuntuu olevan yhteinen: pienistä konkreettisista teoista ja valinnoista saadaan aikaan merkittäviä muutoksia suuremmassa mittakaavassa. Ympäristökysymyksiin liittyvän politiikan ja byrokratian keskellä mielekkäin tapa oman panoksensa antamiseen voi siis löytyä harrastuksen parista. Oman arjen kannalta itselle tärkeä asia on kamppailun arvoinen ja konkreettinen ympäristövaikuttamisen työkalu, jonka avulla voi näyttää elävää esimerkkiä muille. Myös Ranum uskoo kestävän ja laajemman muutoksen ympäristön hyväksi tapahtuvan positiivisen kannustavan ilmapiirin kautta, ajatuksia ja kokemuksia jakamalla. – En usko mustavalkoisen ajattelun vievän pitkälle ympäristökysymyksissä. Kyse on siitä, mitä koet tärkeäksi jokapäiväisessä elämässäsi. *

valiikenteen synnyttämien päästöjen kuriin saamiseksi. Puhtaiden lähiaaltojen takaamiseksi myös Itämerestä on pidettävä huolta.

Surffaus luontoharrastuksena Meressä syntyvä luontosuhde on ainutlaatuinen. Vedessä on aikaa iloita luonnonihmeistä, mutta syytä myös nöyrtyä luonnonvoimien edessä. Surffaaja on lähikosketuksissa meren eliökunnan kanssa, sillä aalloilla voi hyvällä tuurilla luisua yhtä matkaa kilpikonnien, hylkeiden tai delfiinien kanssa. Vesiseinämää eteenpäin matkatessaan surffaaja vangitsee laudallaan taianomaiseksi hetkeksi aaltoon kätketyn puhtaan energian, joka muuttuu fysiikan lakien armosta vauhdiksi ja tyylikkäiksi käännöksiksi. Hetki

Surffaajan on opittava lukemaan myrskyennusteita ja tuulensuuntia. Näin myös ymmärrys säähän ja luonnon ilmiöihin vaikuttavista tekijöistä karttuu.

nuorten luonto 2/2016 |

17


Pyöräpajalla fillari kondikseen

Kalasataman pyöräpajalta löytyy työkaluja, tunnelmaa ja tekemisen riemua. teksti ja kuvat: säde rinne

K

eväällä pyörän raahaaminen ulos varastosta voi venyä, vaikka itse pyöräily houkuttelisikin. Ketjuöljy on loppu, pumppu hajalla ja takapyörän lokasuoja vääntynyt. Fillarin saattaminen ajokuntoon tuntuu työläältä ja hommaan on hankala tarttua. Tänä keväänä nämä murheet jäivät unholaan, kun lähdin tutustumaan Helsingin Kalasatamassa toimivaan Pyöräpajaan. Pyöräpaja eli Bike workshop on kaikille pyöräilystä enemmän tai vähemmän kiinnostuneille tarkoitettu yhteisöllinen polkupyörien korjaamispaikka.

18

| nuorten luonto 2/2016

Monenlaisia pyöriä ja harrastajia Otin oman fillarini messiin ja lähdin Kalasatamaan. En tiennyt Pyöräpajan tarkkaa sijaintia, mutta kysyin neuvoa parilta kundilta graffitiseinän äärellä. Spraymaalipurkit käsissään he neuvoivat minut punatiiliselle rakennukselle, jonka pihalla hääri porukkaa monenlaisten polkupyörien kanssa. Jotkut huolsivat aivan tavallisia pyöriä, toisilla taas oli kesken erikoisempia tuunausprojekteja. Joku oli tehnyt yksipyöräisen ja laittanut satulan tilalle ohjaustangon, toinen taas oli tuonut oman high biken huollettavaksi.

Porukkaa yhdisti vapaaehtoisuus ja tekemisen riemu. Useimmat paikallaolijat olivat innokkaita kertomaan omista projekteistaan. Suomen lisäksi kuulin useita muitakin kieliä. Pyöräharrastus toimii siis myös kulttuurien kohtaamispaikkana.

Aloittelijalle apua Oman fillarini kanssa olin aluksi aivan kujalla. En tiennyt, mistä löydän työvälineitä ja mitä kaikkea saan käyttää. Huomasin kuitenkin, että jos rohkeasti kysyy neuvoa, niin apua kyllä saa. Ihmiset olivat pajalla opettamassa ja auttamassa toisiaan. Pesin, öljysin, pumppasin, kiristin, väänsin, kieritin sekä rupattelin muiden pyöränkorjaajien kanssa. Työskennellessä aika lensi. Lähdin Pyöräpajalta kädet likaisina, hymy huulilla ja ihanaa kokemusta rikkaampana. Oli huikea fiilis viilettää itse kunnostamallaan fillarilla Helsingin halki. Pyöräpajan ilmapiiri vei sydämeni. Aion käydä pajalla jatkossakin ja ehkä aloittaa jopa oman pyöräprojektin. Miten mukavaa polkupyörän huoltaminen voikaan olla! *


Kalasataman Pyöräpaja • Sijainti: Parrulaituri 2, Kalasatama, Helsinki • Avoinna keskiviikkoisin klo 16:30–20:00 ja sunnuntaisin klo 14:00–18:00 • Sähköposti: paja@pyorapaja.info • Pyöräpajalla voi korjata ja rakennella pyöriä yhdessä muiden kanssa ilman kustannuksia. • Lahjoita vanha pyöräsi Pyöräpajalle, ilmoita roskalavoilla olevista pyöristä ja kerro pyöräkellareiden tyhjennyksistä. Näin voit auttaa Pyöräpajaa varaosien hankkimisessa.

nuorten luonto 2/2016 |

19


Pyöriäinen – Myös kotoisessa Itämeressämme elää valaita, vaikka moni ei ole niitä omin silmin päässyt näkemään. Tutkimus on tuonut Itämeren pyöriäisistä uutta tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi lajin suojelussa. teksti: olli loisa • kuvat: olli loisa, jeppe dahlgaard balle.

H

ammasvalaisiin kuuluva pyöriäinen (Phocoena phocoena) on yksi maailman pienimmistä valaslajeista. Se on Euroopan rannikkovesien lukumäärältään runsain valaslaji, mutta Itämeressä hyvin harvinainen. Vielä reilut 50 vuotta sitten pyöriäinen oli melko yleinen näky myös Suomen koko rannikkoalueella, mutta kanta on romahtanut muun muassa ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta.

Vaikea tarkkailtava Merellä pyöriäisiä on usein vaikea havaita. Ruokaillessaan tai liikkuessaan pyöriäisestä näkyy yleensä vain vähän väritykseltään tummanharmaata selkää ja pieni kolmionmuotoinen selkäevä, kun se käy pikaisesti pinnassa hengittämässä. Monet

20

| nuorten luonto 2/2016

delfiinilajit seurailevat veneitä ja laivoja uteliaan tuntuisesti ja hyppivät usein näyttävästi kokonaan ilmaankin. Pyöriäinen ei yleensä pidä itsestään näin suurta meteliä ja käyttäytymiseltään sitä voisikin luonnehtia lähinnä ujoksi. Itämeren pohjoisosissa pyöriäisen näkeminen on nykyisin onnenkauppaa. Ihan mahdotonta se ei kuitenkaan ole ja Suomenkin vesiltä ilmoitetaan joka vuosi luotettavia havaintoja ympäristöministeriön järjestämään seurantaan. Suomessa pyöriäisiä nähdään eniten kesäkuukausina etelärannikolla, eli samaan aikaan ja samoilta paikoilta missä ihmisiäkin on eniten merellä havainnoimassa.

Äänet paljastavat Pyöriäinen käyttää muiden hammasvalaiden tapaan ympäristönsä hahmotta-

miseen ja saalistukseen niin sanottua kaikuluotausta. Se lähettää hengitysaukkonsa lähellä olevalla elimellä ihmiskorvalle kuulumattomia hyvin korkeiden äänien sarjoja. Nämä äänet heijastuvat takaisin pyöriäisiä kiinnostavista kohteista, kuten esimerkiksi saaliiksi sopivista kaloista, ja näin pyöriäinen pystyy paikantamaan ne. Maalla samaa tekniikkaa käyttävät myös lepakot. Pyöriäisen kaikuluotausääniä voidaan käyttää myös niiden tutkimiseen. Vuosina 2011–2013 Itämerelle asennettiin yhteensä 300 vedenalaista kuuntelulaitetta eli hydrofonia, jotka tallentavat pyöriäisen lähettämiä kaikuluotausääniä. Tallennettujen äänten perusteella pyöriäisen Itämeren kannan koko pystyttiin arvioimaan ensimmäistä kertaa luotettavasti ja niiden tärkeimmistä elinalueista saatiin kokonaan uutta tietoa. Itämerellä lisään-


Pyöriäinen (Phocoena phocoena) Levinneisyys: pohjoisen pallonpuoliskon viileät rannikkovedet Lukumäärä: vähintään 700 000 yksilöä, Itämeressä noin 500 yksilöä Pituus: 145–160 cm Paino: 50–60 kg Sukukypsyysikä: 3–4 vuotta Ravinto: pääosin kalat, kuten silakka, kilohaili, turska ja pienet pohjakalat

tyvän kannan kooksi arvioitiin noin 500 yksilöä. Kesällä lisääntymisaikana suurin osa pyöriäisistä on kerääntyneenä melko pienelle alueelle Itämeren eteläosiin, Gotlannin saaren eteläpuolella sijaitseville matalikoille. Talvella niitä esiintyy laajemmalla alueella ja levinneisyysalue yltää myös Suomen eteläisimmälle avomerialueille.

Pyöriäistutkimus Suomessa Suomessa varsinainen pyöriäistutkimus käynnistyi toden teolla vuonna 2011 aloitetun akustisen seurannan myötä. Suomen alueen seurannasta on vastannut Turun ammattikorkeakoulu. Seurantoja toteutettiin vuosien 2011–2014 aikana ja ne on tarkoitus käynnistää uudelleen tänä syksynä avomerialueella, jossa pyöriäisiä havaittiin säännöllisesti talviaikaan. Yleisöhavaintoja pyöriäisestä on

kerätty vuodesta 2001 lähtien ja asiantuntijoiden luotettavaksi arvioimia havaintoja on kertynyt jo yli sadasta yksilöstä. Pyöriäisen suojelusta ja yleisöhavaintojen keruusta Suomessa vastaa ympäristöministeriö, yhteistyössä useiden asiaan liittyvien tahojen kanssa.

Moni vaara uhkaa Itämeren pyöriäispopulaatio luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Suurimpia uhkia pyöriäisen selviytymiselle arvioidaan olevan kalanpyydyksiin takertuminen, ympäristömyrkkyjen aiheuttamat ongelmat ja ihmisen toimista peräisin oleva häiriö, kuten meriliikenteen määrän kasvu ja vedenalainen melu. Koska pyöriäinen liikkuu laajalla alueella eikä piittaa ihmisten keksimistä valtioiden rajoista, myös sen suojelu vaatii yhteistyötä eri maiden viranomaisten ja mui-

den tahojen välillä. Uudet tutkimustulokset ovat lisänneet tietoa pyöriäisestä ja nyt toivotaan, että sen suojelemiseksi tehtäisiin tarpeeksi toimia, jotta se voisi kuulua Itämeren lajistoon jatkossakin. Monella tuskin olisi mitään sitä vastaan, että näitä mielenkiintoisia eläimiä voisi havainnoida myös Suomen merialueella. * > Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Turun ammattikorkeakoulussa ja on työskennellyt Itämeren pyöriäisen tutkimuksen ja suojelun parissa vuodesta 2009 lähtien. Hän vastasi Suomen osuuden toteuttamisesta koko Itämeren laajuisessa sambah-pyöriäiskartoitushankkeessa ja on työskennellyt valastutkimusprojekteissa myös Islannissa ja Sri Lankassa.

nuorten luonto 2/2016 |

21


PII

I EN

RI PI

I

P

YÖRI

Piiri pieni pyörii -juttusarjassa tutustutaan Luonto-Liiton paikallisjärjestöihin, eli piireihin, heidän kotikonnuillaan. teksti: anssi bwalya kuvat: anssi bwalya ja hlp:n arkisto

22

| nuorten luonto 2/2016

Hämeen piiri osaa ympäristökasvatuksen Luonto-Liiton Hämeen piiri järjestää ympäristötoimintaa erityisesti lapsille. Myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa aktiiveja.

L

uonto-Liiton Hämeen piirin eli HLP:n toimiston ovella huomaa, ettei Luonto-Liitto ole ainoa järjestö, joka on löytänyt itselleen kodin Tampereen Kuninkaankadulta. – Meidän lisäksemme täällä toimii Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys, Animalia, Vegaaniliitto sekä Luonto- ja ympäristö­ koulujen liitto, listaa Heini Ojala, Hämeen piirin toiminnanjohtaja ja leirikoordinaattori.

– Yhteinen toimisto on tosi hyvä asia. Pystymme tekemään yhteistyötä ja koska meillä on erilaisia osaamisalueita, tuemme toisiamme. Vaikka kyse onkin toimistosta, ei tavoitteena ole hektinen konttori, vaan ajanviettopaikka avoimin ovin. – Koska vain voi soittaa ovikelloa ja tulla kahville tai teelle. Meillä on myös kirjasto, josta voi lainata kirjoja tai tulla tänne lueskelemaan, Heini mainostaa ja toivottaa uudet tuttavuudet tervetulleiksi. Ensimmäisestä tutustumiskäynnistä voi alkaa pidempikin tarina. HLP:n pu-


heenjohtaja Laura Haikonen muistelee, miten itse päätyi Luonto-Liiton pariin: – Reilut kaksi vuotta sitten kävelin vain tuosta ovesta sisälle ja tulin mukaan toimintaan.

Toimintaan opintojen kautta Lauran ja Heinin lisäksi paikalla ovat piirin kokousta lopettelemassa Jenni Rönkkö, Ville Lahtinen ja Leena Löf. Heistä tuorein tulokas piirin riveissä on Leena, joka aloitti viime syksynä luonto- ja ympäristöalan opinnot Osaran maaseutuopetusyksikössä Hämeenkyrössä. Työssä oppiminen kiinnosti, ja hän päätyi Hämeen piirin kotisivuille. – Olen tosi innostunut Luonto-Liiton toiminnasta. Varmaan tulen jatkamaan mukana toiminnassa koko opiskeluajan, jos se vain on mahdollista, Leena kertoo. Myös Heini ja Laura ovat opiskelleet Osarassa samalla linjalla kuin Leena nyt. Oppilaitoksen ja Luonto-Liiton Hämeen piirin välille onkin vuosien saatossa kehittynyt tiivis suhde. – Osara on kytköskoulumme, josta meille tulee paljon työharjoittelijoita. Se on hyvä, kun saa alan koulun vallattua, Laura nauraa. Piirin varapuheenjohtana toimiva Villekin mainitsee opintojen vetäneen mukaan toimintaan. – Opiskelin aikoinaan ympäristöpolitiikkaa ja siitä lähti kiinnostus ympäristöasioihin. Tällä hetkellä minua kiinnostaa eniten ehkä ympäristökasvatus, esimerkiksi lastentapahtumien ja -leirien järjestäminen.

Jennille on jo ehtinyt kertyä hieman enemmän kokemusta Luonto-Liiton parissa. – Urani Luonto-Liitossa on alkanut jo 1990-luvun loppupuolella. Aloitin leiriohjaajana Luonto-Liiton Uudenmaan piirin leireillä. Asuin silloin Jyväskylässä ja osallistuin myös Keski-Suomen piirin toimintaan. Mutkan kautta päädyin Tampereelle ja HLP:ssä olen toiminut vuodesta 2006. Opiskelu on kuitenkin ajankohtainen asia myös Jennille. – Aloitin syksyllä erä- ja luonto-opinnot. Ehkä minäkin nyt suuntaudun myös retkiin enkä ole enää vain retkeläisenä mukana.

Ympäristökasvatuspiiri haluaa vaikuttaa Hämeen piirissä ei istuskella toimettomana. Haastattelua edeltävänä viikonloppuna on vietetty Kevättuuli soi! -riehaa ja seuraavalla viikolla on luvassa Hervannan ympärikävely Tour de Hervanta sekä piirin 40-vuotistukikeikka Kulttuuriravintola Telakalla. Aktiivit itse arvioivat piirinsä vahvuudeksi erityisesti luontoleirit. – Leirejä on tulevana kesänä seitsemän. Se on sellaista vakaata toimintaa,

jolle on vuosien mittaan rakentunut hyvä pohja, Heini kuvaa. – Piirimme on hyvin pitkälle ollut ympäristökasvatuspiiri eli meillä on paljon lastentoimintaa. Järjestämme lapsille esimerkiksi Kevättuuli soi! -tapahtumaa, Vainupäiviä ja Syysmyrskyä. Ei välttämättä kaikkia tapahtumia joka vuosi, mutta aika vahva pohja tällaiselle toiminnalle on, Jenni jatkaa. Piirissä ollaan kuitenkin kiinnostuneita myös uusista aluevaltauksista. Nuortentoimintaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen oltaisiin valmiita panostamaan lisää. – Ympäristövaikuttamista ei ole hirveästi tehty. Toki olemme järjestäneet esimerkiksi Älä osta mitään -päivän tempauksia, mutta voisimme enemmänkin tarttua ajankohtaisiin asioihin, Jenni miettii. Muutosta on jo tapahtunutkin. Heini kertoo susiryhmän aloittaneen toimintansa myös Tampereella. – Helmikuussa oli ensimmäinen susiryhmän tapaaminen, ja olemme kokoontuneet jo muutaman kerran. Tästä se lähtee muotoutumaan, olemme jo suunnitelleet tapahtumiakin. Tuntuu, että tällaiselle toiminnalle oli kysyntää. *

nuorten luonto 2/2016 |

23


Perinteiset paremmin Suomalaisen ruokakulttuurin suosikkeja ovat makaronilaatikot, pizzat, pinaattiletut, pullat ja purilaiset. Älä kyllästy arkiruokaan, vaan valmista kasvivoimaa pursuavat perinneherkut pienellä lisäpotkulla. Hyvää niin mielelle, keholle kuin kallisarvoiselle maapallollemme. teksti ja kuva: emilia raunio

Pieni yläselkää rentouttava harjoite aamuun Istu mukavassa asennossa. Laske kädet rentoina reisien päälle. Tunne, kuinka päälaki suuntaa taivasta kohti ja istuinkyhmyt maata kohti painovoiman vetämänä. Ota vas-

24

| nuorten luonto 2/2016

taan sisäänhengitys ja anna uloshengityksen seurata. Ota vastaan uusi sisäänhengitys ja uloshengityksellä käännä katse oikealle ja anna pään kääntyä katseen mukana niin pitkäl-

le kuin tuntuu hyvälle. Sisäänhengityksellä palaa lähtöasentoon. Huomaa, miten jokaisella hengityksellä hengitys ja liike syvenee ja mieli tyyntyy. Toista kolme kertaa ja tee sama vasemmalle puolelle.


Kvinoa

Pavut

Voikukka

Kvinoaa (Chenopodium quinoa) on viljelty vuosituhansien ajan Andeilla ja Etelä-Amerikassa. Se on siitä erityinen kasvikunnan tuote, että se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa. Nykyisin tarjolla on myös lähellä tuotettua kotimaista kvinoaa. Käytä riisin tapaan lisukkeena tai esimerkiksi salaattipohjana.

Erilaiset palkoviljat ovat loistava proteiinin ja mineraalien lähde. Käytä rohkeasti erilaisia papuja ja kokeile uusia vaihtoehtoja. Pavut sopivat hyvin pihviaineeksi, mutta myös sellaisenaan salaattia ruokaistamaan tai patoja ryhdittämään. Oletko testannut kotimaassa kasvavaa härkäpapua?

Moni pitää voikukkaa rikkaruohona, mutta se on oiva mauste ja todellinen ravintopommi sisältäen muun muassa C- ja A-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. Keski-Euroopassa sekä Amerikassa sitä viljellään salaattikasvina. Poimi puhtaalta paikalta nuoria lehtiä ja nauti vaikka salaatin joukossa piristeenä!

Muhkeat vegeburgerit Vegepihvit

Majoneesi

• 1 dl kotimaista kvinoaa • Purkillinen mustia papuja, valkoisia papuja tai härkäpapuja • Puolikas sipuli • Reilu kourallinen nokkosen nuoria lehtiä • 2 rkl hernejauhoa (voit käyttää myös kikhernejauhoa) • 1 rl oreganoa, maustepaprikaa, ripaus suolaa ja mustapippuria

• • • • •

Ryöppää nokkosen lehdet kiehauttamalla muutaman minuutin ajan kuumassa vedessä. (Voit käyttää nokkosten keitinveden esimerkiksi hiushuuhteena tai kirvojen torjujana kasvimaalla). Anna nokkosten jäähtyä ja silppua ne hienoksi yhdessä sipulin kanssa. Keitä kvinoa ohjeen mukaan paksuksi puuroksi. Huuhtele pavut ja yhdistä kvinoan joukkoon. Lisää muut ainekset ja anna taikinan vetäytyä jääkaapissa tunnin ajan. Mikäli taikina on todella jäykkää, lisää hieman vettä. Lisää taikinaan lopuksi tilkka öljyä, jolloin se on helpompi muotoilla pihveiksi. Taputtele massasta uunipellille leivinpaperin päälle noin sentin paksuisia pihvejä ja paista ne uunissa 225 asteessa noin 15 miunuutin ajan. Täytä sämpylät majoneesilla, salaatilla, coleslawlla ja pihveillä ja nauti!

2 dl rypsiöljyä 1,5 dl maustamatonta soijamaitoa 2 tl sinappia 2 tl valkoviinietikkaa Ripaus suolaa

Sekoita sauvasekoittimella korkeassa kulhossa soijamaito, etikka ja mausteet. Kaada joukkoon pikkuhiljaa ohuena nauhana öljy. Sekoita vielä muutaman minuutin ajan niin, että rakenteesta tulee sopivan paksua. Lisää hampurilaisen väliin kostukkeeksi sekä Coleslaw-salaatin joukkoon.

Coleslaw • • • • • •

1 porkkana Pieni omena Puolikas kurkku 2 rkl vegaanista majoneesia 1 teelusikka omenaviinietikkaa Ripaus suolaa ja mustapippuria

Lisäksi • Moniviljasämpylöitä • Rucolaa tai voikukan nuoria lehtiä sekä sadon vihanneksia kuten tomaattia tai paprikaa • Vegaanista juustoa

nuorten luonto 2/2016 |

25


Uusiutuvia ja luontoystävällisiä energiaratkaisuja etsitään jatkuvasti. Yksi kiinnostava ja vielä kehitteillä oleva energiamuoto on aaltoenergia.

teksti: outi turunen piirroskuva: iris tanttu valokuvat: hanna heino ja kasimir antbrams

26

| nuorten luonto 2/2016

Aaltoenergia – tulevaisuuden energiamuoto?

M

itä aaltoenergia sitten on ja miten aalloista saadaan valjastettua energiaa ihmisten käyttöön? Nuorten Luonto kysyi asiaa Turun yliopiston projektitutkija Hanna Heinolta, jonka asiantuntija-alueeseen aaltoenergia ja siihen liittyvät kysymykset kuuluvat. – Aaltoenergia saa alkunsa auringosta, jonka aikaansaamat lämpötilaerot saavat ilman siirtymään paikasta toiseen eli synnyttävät tuulta, joka puolestaan nostattaa aaltoja. Mitä kovemmin tuulee ja mitä pidemmän matkan tuuli pyyhkäisee veden pintaan, sitä enemmän energiaa siirtyy aaltoihin. Veden pyörivää liike aal-

loissa voidaan taas muuttaa erilaisin tekniikoin sähköksi, Heino selittää. Käytännössä aaltojen liike-energia muutetaan sähköksi turbiinin tai generaattorin avulla. Heino oli mukana Aaltoenergiaa kestävälle saaristolle eli Wave energy for a Sustainable Archipelago, WESA-projektissa, jossa olivat mukana Uppsalan ja Turun yliopistot sekä Ålands Teknikkluster. Hankkeessa tutkittiin Uppsalan yliopistolla kehitettyä aaltoenergialaitetta, muun muassa sen kestävyyttä Itämeren talviolosuhteissa. Hankkeen aikana selvisi, että Itämerellä olisi mahdollisuus aaltoenergian hyödyntämiseen vuoden ympäri. – Jääpeitteen laajuus on viime vuosina Itämerellä pienentynyt, ja aaltoenergiaa voisi olla saatavilla osasta Itämerta ympäri vuoden, Heino kertoo.


Suomessa vasta kokeillaan Aaltoenergian hyödyntämistä on tutkittu jo 1970-luvulta asti, mutta varsinaista läpimurtoa aaltoenergia ei ole vielä saavuttanut. Uusia sovelluksia on kuitenkin paljon ja niitä kehitellään jatkuvasti ympäri maailmaa. Aaltoenergialaitteiden tekniikka riippuu niiden sijoituspaikasta. Laitteet sijaitsevat joko rannan läheisyydessä, rannalla tai avomerellä. On olemassa upoksissa tai veden pinnalla olevia poijuja eli aaltovoimaloita, jotka hyödyntävät pohja-aaltoja, aaltojen keräilyaltaita ja vedenalaisia tuulimyllyjä. Pohja-aaltoja hyödyntävässä voimalassa aallot vievät poijua ylös ja alas, jolloin meren pohjassa sijaitseva generaattori muuntaa liikkeen sähkövirraksi ja sähkövirta siirretään mantereelle. Hanna Heino kertoo, että maailmalla erilaisia aaltoenergiateknologioita on käytössä yli sata. Aaltoenergian hyödyntämistä kokeillaan aktiivisesti erityisesti suurten merien rannikoilla, kuten Australiassa, USA:ssa sekä Euroopassa Portugalissa ja Skotlannissa. Suomessa esteenä aaltoenergian tuotannolle on se, että Itämeren merenkäynti on suhteellisen pientä ja energiatasoltaan paljon vähäisempää kuin valtamerissä. Tästä syystä aaltoenergiaa hyödynnetään Suomen sähköntuotannossa hyvin vähän. – Itämeren aaltoenergiaa ei pystytä vielä hyödyntämään riittävän tehokkaasti, eikä sopivia laitteita ole. Teknologia on vielä kallista suhteessa saatuun sähkön määrään, Heino summaa. Meriolosuhteissa laitteiden testaaminen ja kehittäminen on hankalaa. Aaltoenergialaitteilta vaaditaan hyvää kestävyyttä erilaisissa sääolosuhteissa, kuten myrskyissä. Talvella aaltoenergian hyödyntämistä estää myös jääpeite. Lisäksi laitteiden huoltaminen erilaisissa olosuhteissa tuo omat haasteensa. Erilaisia aaltoenergiaan liittyviä kokeiluprojekteja on kuitenkin käynnissä.

– Suomalaisia yrityksiä, jotka testaavat ja kehittävät aaltoenergiaa ovat ainakin Wello, AW-Energy ja Fortum. Fortum on parhaillaan mukana aaltoenergiaprojektissa Ruotsin länsirannikolla. Myöskin Järvenpäähän on perustettu testauslaitos AW-Energyn toimesta, Heino kertoo.

Ympäristövaikutuksia tutkittu vähän Aaltoenergian vaikutuksia ympäristöön on tutkittu vähän. Tiedetään kuitenkin, että aaltoenergia on puhdas energiantuotantomuoto, josta ei aiheudu käyttöpäästöjä. Laitteistosta syntyvä melu ja sen synnyttämät sähkömagneettikentät voivat kuitenkin häiritä meren eliöstön elämää. – Eri lajit ovat herkkiä erilaisille asioille. Joillekin lajeille aaltoenergian tuotantoalueet voivat toimia myös suojapaikkoina ja kalastuksesta vapaina alueina, Heino sanoo. Se, mitä aaltovoimala tarkoittaa käytännössä luonnon kannalta riippuu aaltoenergiayksikön perustamisessa käytetyistä laitteista, teknologiasta ja paikallisista luonnonolosuhteista. – Esimerkiksi pohjaan kiinnitettävät laitteet voivat vaikuttaa pohjaeliöihin, mutta toisaalta tuoda myös uusia kasvualustoja ja piilopaikkoja. Aaltoenergiavoimalat aiheuttavat maisemakuvaan vähäisiä muutoksia. – Laitteita, jotka toimivat pinnan alla tai joissa on matalia, pinnalla kelluvia osia, ei maisemassa havaitse lainkaan. Rannalle tulevat laitteet ovat näkyviä, mutta ne voidaan sijoittaa esimerkiksi rantatöyrääseen, Heino valottaa. Heino näkee aaltoenergian tulevaisuuden hyvänä. Hänen mukaansa se sopii täydentämään muita uusiutuvan energian muotoja, kuten aurinko-, tuuli- ja bioenergiaa. Uusi energiamuoto tasaa myös muiden uusiutuvien energiamuotojen tuotannon luonnollista vaihtelua. *

nuorten luonto 2/2016 |

27


Luontopolulla

Örön rannoilla tavataan näyttävää merikaalia, jonka nuoria versoja on käytetty myös ravintona. Merikaalin levinneisyysalue on riippuvainen veden suolapitoisuudesta ja sitä tavataankin Suomessa pääasiassa vain Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa.

Linnakesaaren salaisuudet avautuvat teksti ja kuvat: hanna aho

K

emiön saarelta lähtevä lautta keikuttaa matkailijan eteläisessä ulkosaaristossa sijaitsevalle Örölle. Olemme Saaristomeren kansallispuistossa ja maisemaa täplittävät erikokoiset luodot. Mahtaisiko jollain niistä näkyä norppa tai halli pötköttelemässä? Örö on nimensä veroinen ”sorasaari”, sillä sieltä löytyy hiekkaisia rantoja, mutta myös kivikko- ja kalliorantoja. Se on ollut sotilaskäytössä Venäjän vallan ajoilta vuoteen 2014 asti. Nyt Örö on siirtynyt Metsähallituksen haltuun ja viime kesänä saari avattiin retkeilijöille. Palveluita saarella on tarjolla erityyppisille matkailijoille: erähenkinen viihtyy telttailualueella ja mukavuudenhaluinen voi yöpyä kerrossängyssä vanhalla kasarmialueella. Myös lounas- ja saunomismahdollisuus löytyy. Saarella on kaksi pidempää kävelyreittiä: yksi pohjoinen ja toinen eteläinen kierros. Kummankin varrelta löytyy Örön tunnusmerkkejä: jälkiä sotilashistoriasta ja komeita merimaisemia.

28

| nuorten luonto 2/2016


Syyskorentojen upeat värit kiinnittävät luonnontarkkailijan huomion. Näitä helikoptereita pörrää rantojen tuntumassa runsaasti syyskuukausina.

Saaristomeren kansallispuistoon kuuluu uusi helmi, entinen sotilassaari Örö. Paikka on paratiisi lintujen ja perhosten harrastajille, sotilashistoriasta kiinnostuneille sekä rantojen ystäville.

Sotilashistoriaa ja harvinaisia elinympäristöjä Örössä voi yhä nähdä runsaasti merkkejä satavuotisesta sotilasaikakaudesta. Jäljellä on eriikäisiä puolustusasemia, linnakkeita, mukula­ kiviteitä ja näyttäviä Obuhov-tykkejä. Saari oli tärkeässä osassa Bengtskärin taistelussa vuonna 1941, mutta muuten se on toiminut strategisesti hyvän sijaintinsa vuoksi pääasiassa sotilaslinnoituksena ja koulutussaarena. Sotilastoiminta loi paahteisia elinympäristöjä, joilla viihtyy harvinaisia lajeja. Esimerkiksi saaren eteläosasta löytyy avoin helikopterikenttä, jolla kasvavat kanervat ja ajuruohot ovat perhosten, kuten kultasiipien ja kenttäkirjokoisan, suosiossa. Muutenkin hyönteiskirjo on suuri. Maiseman pysyminen avoinna on oleellista lajien säilymisen kannalta. Sotilaskäyttöä edeltänyt saaristolaisten laidunnuskulttuuri onkin palautettu Örölle perinnemaisemien ylläpitämiseksi. Saaren erilaiset rannat ovat ihanteellisia pitkille kävelyretkille, puuhastelulle ja leikeil-

le. Ne ovat myös useiden harvinaisten eliölajien koti. Hiekkarannoilla tavataan Atlantin rannikolle tyypillisiä, mutta meillä harvinaisia lajeja, kuten merivehnää, rantakauraa ja näyttävää merikaalia.

Tuulien tuomaa Saaristossa tuulet puhaltavat aina. Keväällä ne tuovat etelästä mukanaan muuttolintujen aallon. Loppukesällä vuorossa ovat vaeltavat päiväperhoset, esimerkiksi komea amiraali. Syksyllä ihaillaan lintujen syysmuuttoa. Örö on lintujen tarkkailijan unelma, sillä esimerkiksi arktisten lintujen muuttoreitti kulkee sen tienoilta. Saarella on tavattu harvinaisuuksia, kuten pikkusieppo, idänuunilintu ja useita yölaulajia. Parhaita paikkoja muuton tarkkailuun ovat kalliorannat ja saaren keskuksen vieressä olevat vallit. Viime kesän perusteella matkailijat ovat ottaneet Örön jo omakseen. Saaren ehtii katsastaa kokonsa puolesta parissa päivässä, mutta minne täältä olisi kiire? Armeijan suojissa säilyneestä ainutlaatuisesta luonnosta kannattaa nauttia kaikessa rauhassa. *

Örön historia sotilassaarena on yhä nähtävissä.

nuorten luonto 2/2016 |

29


Haaveiletko vaeltamisesta, muttet tiedä, miten tuli tehdään tai mitä kannattaa pakata rinkkaan? Vaellustaitoja voi harjoitella vaelluskurssilla turvallisesti yhdessä muiden kanssa.

Taitoja ja elämyksiä vaelluskurssilta teksti ja kuvat: anni ja tuomo vuohensilta

M

oni haaveilee vaeltamisesta luonnossa: nostaisi vain rinkan selkään ja lähtisi kulkemaan kuin Nuuskamuikkunen. Parhaimmillaan vaellus tarjoaa suurenmoisia vapauden ja itsensä voittamisen tunteita, joita ei osaa kuvitella ennen kuin on ne kokenut. Siispä on itse lähdettävä matkaan! Mainio tapa aloittaa vaellusharrastus on osallistua vaelluskurssille, jossa vaellustaitoja opitaan itse tekemällä, mutta suurimmilta kömmähdyksiltä vältytään, kun vaelluksen esivalmistelut tehdään yhdessä. Kesällä 2015 Luonto-Liiton Hämeen piiri järjesti vaelluskurssin, joka alkoi ennakkotapaamisilla piirin toimistolla keväällä ja huipentui viikon mittaiseen vaellukseen Suomen Lapissa.

Hyttysiä ja seikkailumieltä Vaelluskurssin vaellusosuus suuntautui Koilliskairaan eli Urho Kekkosen kansal-

30

| nuorten luonto 2/2016

lispuistoon, jonne pääsi kätevästi julkisilla kulkuneuvoilla. Ensimmäinen etappi kuljettiin junalla Tampereelta Rovaniemelle ja toinen Rovaniemeltä Kiilopäälle päivittäin kulkevalla bussilinjalla. Perille päästyämme lähdimme saman tien vaeltamaan kohti Koilliskairan sydämessä sijaitsevaa Luirojärveä, jonka rannalta voi ihastella alueen korkeinta tunturia Sokostia. Ruusuiset kuvat vaelluksen autuudesta ja vapaudesta kokivat kolauksen, kun heti ensimmäisenä vaelluspäivänä meitä vastassa oli Lapin kesäinen räkkä eli hyönteisten runsas esiintyminen. Lisäksi matkanteon riemua vähensivät äärimmilleen pakattu rinkka ja porottava auringonpaiste. Vaeltajille kävi siis selväksi, että vaelluksella kohdataan myös epämukavia ja raskaita hetkiä. Toisaalta jokapäiväinen elämä kaupungissa ei tarjoa todellisia haasteita juuri koskaan, ja tässä retkessä olisi haastetta ainakin viikoksi. Vaellusreitti Kiilopäältä Luirojärvelle kulkee sekä metsäisessä maastossa että kivikkoisessa tunturissa, monenlainen maasto tuli siis tutuksi. Matkan varrel-

la oli myös yksi leveämpi joen ylitys, joka tuotti seikkailumieltä vaeltajille. Lisäksi vaelluksella harjoiteltiin tulentekoa, majoitteiden pystytystä, suunnistusta, retkiruoan valmistusta, ensiaputaitoja sekä erilaisia erätaitoja.

Kestävää vaellusta Luonto-Liiton vaelluskurssilla ympäristöasiat olivat tietysti esillä. Suosimme käytettyjä varusteita ja pohdimme, miten ristiriitaisessa valossa retkeilyvarusteita kauppaavat tahot näyttäytyvät antaessaan ymmärtää, että retkeilyyn tarvitaan aina uusimmat varusteet. Näin pidetään yllä kestämätöntä kulutuskulttuuria, joka kuormittaa kaunista luontoamme, jossa varusteita on tarkoitus käyttää. Viime aikoina on keskusteltu myös vedenpitävistä vaatteista irtoavista haitallisista kemikaaleista ja keinokuituvaatteista irtoavista pienenpienestä muovimassasta, joka kulkeutuu vesistöön. Mietimme, miten sekä suomalaiset että saamelaiset ovat aikoinaan kulkeneet luonnossa ilman ainuttakaan modernia retkeilyvarustetta tai goretex-tak-


10 kia. Meillä olisikin varmasti paljon opittavaa menneiltä sukupolvilta. Monia perinteisiä varusteita ei enää voi kaupasta ostaakaan. Varustehankinnoissa kannattaa kuitenkin aina muistaa erityisesti kestävyys. Hyvän vaellusvarusteen tulisi kestää pitkään – jopa yli kymmenen vuotta.

Vaelluskokemus yhdistää Kokemuksen kautta oppii monia asioita, kuten mitä varusteita vaelluksella tarvitsee. Tällä reissulla erämaa opetti muun muassa, että kännykänlaturia ei maastossa tarvitse ja että hyttyshattu on käytännöllinen varuste. Viikon aikana vaelluksella saattaa muodostua hyvin tiiviitäkin ystävyyssuhteita, sillä vaelluksella ollaan jatkuvasti yhdessä. Vaelluksemme alussa moni ei tuntenut toisiaan entuudestaan, mutta kurssin jälkeen retkeilytoiminta on jatkunut samassa ryhmässä syksyn ja talvenkin aikana. Luvassa voi siis olla mukavien vaelluskokemusten lisäksi pitkäaikaisia ystävyyssuhteita! *

vinkkiä ensivaellukselle

1

Kävele vaelluskengillä paljon jo ennen vaellusta, jotta ne mukautuvat jalkaan sopiviksi.

2

Punnitse pakattu rinkka ennen matkaan lähtöä. Hyvä paino on kantajan painosta.

3

Varaudu kaikenlaisiin sääoloihin – kesälläkin sataa vettä ja on toisinaan hyvin kylmä!

4

Ota retkimuonaksi mahdollisimman kevyttä ruokaa. Ohjeita retkiruoan kuivatukseen löytyy netistä.

5

Juo runsaasti vettä vaelluksen aikana. Riippuen retkikohteesta juomavesi on hyvä keittää ennen käyttöä.

6

Ota teltta tai laavukangas varmuuden vuoksi mukaan.

7

Valitse vaelluskohde ja reitin pituus oman tasosi mukaan.

8

Totuttele kartan ja kompassin käyttöön, vaikka kulkisitkin merkittyjä reittejä pitkin.

9

Muista jättää tarkka reittisuunnitelma ystävälle ja kerro koska aiot palata. Jos jotakin ikävää tapahtuisi, hän osaa hälyttää apua.

10

Yleiset ensiaputaidot on hyvä hallita ja ensiapulaukku tulee olla mukana maastossa. nuorten luonto 2/2016 |

31


teksti: vilma tammelin, kuvat: lotta leppälä, kimmo ohtonen

Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen tekee työtä luonnossa luonnon hyväksi, mutta ymmärtää myös metsästäjien ja markkinatalouden näkökulmia.

KarhukuvAAja toivoo kunnioitusta pedoille

-L

uontoa ei saa inhimillistää, mutta sitä pitää katsoa inhimillisin silmin, jos sitä haluaa ymmärtää, sanoo valokuvaaja-toimittaja ja tuore kirjailija Kimmo Ohtonen. Lapsuusmuisto John Goodmaniksi ristimänsä karhun kohtaamisesta sai Ohtosen viettämään satoja tunteja kuvauskopeissa Kainuun korpimetsissä vuonna 2009. Työn tuloksena syntyi helmikuussa julkaistu esikoiskirja Karhu – voimaeläin, jonka karhukuvista voi löytää eri tunnetiloja hellyydestä vihaan.

Petopolitiikka lähtenyt käsistä Vihasta päästään petoihin. Viime talvena Suomen susista kaadettiin lähes kolmasosa, joista 13 oli al-

32

| nuorten luonto 2/2016

fasusia. Alfan kaataminen voi rikkoa susiperheen, jolloin sudet saattavat vierailla ihmisten pihoilla ruoan perässä. Moni vanhempi pelkää susia niin paljon, että haluaa kuljettaa lapsensa kouluun. Susien riistäminen tekee ystävällisen Ohtosen suorastaan vihaiseksi. Hänen mielestään petovihassa on kyse ymmärtämättömyydestä ja kansantarunomaisten petotarinoiden ylläpitämisestä. – Minulla on useita kavereita, jotka metsästävät, mutta ovat samalla luonnonsuojelijoita. Suurin osa metsästäjistä on luontoa kunnioittavaa väkeä. Mätiä omenoita löytyy tästäkin yli 300 000 harrastajan joukosta, ja juuri tämän vähemmistön rikoksiin tulisi puuttua kovalla kädellä, Ohtonen sanoo. Onko petojen suojelijoita ja vihaajia tyydyttävää kompromissia sitten olemassa? Ohtosen mielestä

on: lisätieto suurpetojen käyttäytymisestä, kannanhoidollisen metsästyksen kestävät kaatorajat ja rangaistukset niiden rikkomisesta vievät jo pitkälle. Ylipäänsä luonnon hallitsemisen sijaan ihmisen pitäisi opetella luovimaan luonnossa. Mallia voi ottaa vaikkapa karhulta, joka sulautuu metsän varjoihin ja kunnioittaa voimakkaampaa lajitoveriaan. Petojen kunnioittamista Ohtonen haluaa opettaa jälkipolville.

Luonnonsuojeluun tarvitaan yhteistyötä Ohtonen muistetaan paitsi Ylen luonto-ohjelmista myös luonnonsuojelutempauksista. Hän on ollut mukana itse ideoimassaan norppauinnissa ja Animalian turkistarhauksen vastaisessa kampanjassa. Suomessa luonnonsuojelu on Ohtosen mielestä hyvällä tolalla, mutta


Arviot

> ­­Kimmo Ohtonen: Karhu – voima­ eläin. Docendo 2016. 176 s.

järjestöt voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Markkinatalouden ja kestävän elämäntavan liitto on poliittisesti sitoutumattoman Ohtosen mielestä mahdollinen yhtälö. Kuvauskojuilla hän on tavannut monenmaalaisia kuvaajia, jotka ovat tulleet ihastelemaan Suomen luontoa. Luonnosta voisi löytyä ratkaisuja talouden kasvattamiseen. – Suomen maabrändiä voisi nostaa petojen avulla. Grönlannilla on jääkarhu, joten miksei Suomella voisi olla susi tai ruskeakarhu? Luonnon monityöläisen seuraava, Järvi-Suomea käsittelevä kirja on jo tekeillä. Lisäksi Ohtosta työllistävät tänä vuonna docventures-henkinen Katoava Pohjola -dokumenttisarja sekä radio-ohjelma, jossa hän keskustelee dokumenttien aiheista luontovieraiden kanssa.

Some eheyttää luontoyhteyttä Luonnossa jatkuva muutos ja aistien herkistyminen inspiroivat Ohtosta. Hän nauttii siitä, kun pääsee mukavuuksien keskeltä alkeellisempiin olosuhteisiin, perus­

elementtien äärelle. Ajatuksesta on apua kuvatessakin. Vai miten muuten saat kuvan riemukkaasta, turkkiaan ravistelevasta karhusta kuin rämpimällä metsään sadesäällä? Vaikka kaupungistuminen on vienyt ihmisiä pois maaseudulta, kahtiajako kaupunki- ja luontoihmisiin on Ohtosen mukaan myytti, joka pohjautuu paljolti historiaamme. Hän painottaa, että luontoihmisiä löytyy niin kaupungeista kuin maaseudultakin. Luontoon pääsee helposti myös kaupungeissa, sillä avovesiuinti, soutu, hiihto ja kävely onnistuvat Suomessa helposti. Yllättävä tapa eheyttää luontosuhdetta löytyy käsivarren mitan päästä, sosiaalisesta mediasta: kuvien ottaminen ja jakaminen ovat tapoja tulkita luontoa. – On hienoa, että luontosuhde muuttuu ja tekee renessanssia Instagram-sukupolvessa, Ohtonen iloitsee. * Kimmon luontokuvatärpit somessa: 1. @kpunkka (Konsta Punkka) 2. @eevamakinen (Eeva Mäkinen) 3. @Jari_Peltomaki (Jari Peltomäki)

Metsiemme kuninkaan matkassa

E

sikoisteoksessaan Kimmo Ohtonen tuo metsän varjoissa piileskelevän voimaeläimensä arvoiselleen näyttämölle valokuvien ja tekstin muodossa. Rinnalla kulkee Ohtosen oma elämäntarina, jota leimaa lapsuus väkivaltaisen isän kanssa. Hauskat ja koskettavat tositarinat eri-ikäisten otsojen elämästä lumoavat. Karhusuhdedraaman lomaan on ujutettu valtavasti tietoa karhun elintavoista. Millaista ihmisenkaltaisuutta kansalliseläimestämme voikaan löytää! Karhun ohella tietoa tarjoillaan myös muista Suomen suurpedoista. Teos johdattaa lukijan samaistumaan karhun elämään nykymaailmassa, jossa suurin ja luonnottomin uhka on ihmisen aiheuttama. Ohtonen avaa näkymiään salametsästykseen ja kritisoi sitä lujasti. Ihminenkin voi olla peto – karhulle tai toiselle ihmiselle. Monipuolinen ja kaunis kirja sopii luettavaksi niin luontokuvauksen ystävälle, kuivaan tietotekstiin kyllästyneelle kuin väkivaltaa tai omaa luontosuhdettaan pohtivalle. teksti: vilma tammelin

nuorten luonto 2/2016 |

33


> Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto. Atena 2016. 367 s.

Planeettamme kuudes mullistus

E

lizabeth Kolbertin Kuudes sukupuutto käsittelee maapalloa kohdanneita suuria ja pieniä sukupuuttoja kattavasti ja monitasoisesti. Kirja antaa yleiskuvan aiemmista joukkosukupuutoista keskittyen kuitenkin seuraavaan, kuudenteen sukupuuttoon. Teos kuvaa, kuinka seuraava sukupuutto on ihmisen aikaansaannosta. Vaikka parhaillaan tapahtuvat muutokset ovat osin jo havaittavissa, on vaikea ennustaa tulevaa. Kuitenkin tiedetään, että muutos tapahtuu nyt nopeammin kuin koskaan – pysyvätkö lajit muutoksen tahdissa? Kuivan asiatekstin sijaan kirja koostuu päiväkirjamaisista teksteis-

> Eero Ojanen ja Daga Ulv: Suomen myyttiset linnut. Minerva 2015. 121 s.

Linnut kansanperinteessä

S

uomen myyttiset linnut kertoo lintujen roolista suomalaisessa kansanperinteessä. Eero Ojanen on koonnut yhteen tarinoita ja sananparsia kansanrunouden arkistoista ja lintukirjallisuudesta. Teos ei ole niinkään lintukirja, vaan se kertoo enemmän ihmisestä ja ihmisen suhteesta lintuihin. Lintuja on pidetty kansanperinteessä muun muassa ennustajina ja kohtalon sanelijoina. Ne ovat voineet tuottaa onnea tai epäonnea tilanteesta ja lintulajista riippuen. Lintuja on pidetty

34

| nuorten luonto 2/2016

Suomessa jopa maagisina olentoina, jotka kykenevät vaihtamaan olomuotoaan tai liikkumaan kahden maailman välillä. Linnut ovat olleet sekä toivottuja että kavahdettuja vieraita. Teoksen kohdeyleisö on laaja ja teksti taitaa sopia parhaiten ääneen luettavaksi. Parasta antia ovat tekstiä siivittävät kuvat. Daga Ulvin maalauksellinen ja mieleenpainuva kuvitus saa linnut näyttämään ilmeikkäiltä ja salaperäisiltä. teksti: emmi ketonen

tä Kolbertin omista journalistisista tutkimusretkistä, asiantuntijoiden lausunnoista, sukupuuttotieteen historiasta sekä tieteellisistä faktoista. Se saa pohtimaan aihetta eri näkökulmista. Yksityiskohtaisuus on kirjan vahvuus ja heikkous. Usein yksityiskohdat tuntuvat turhilta ja saavat kerronnan laahaaman. Osaa lukijoista pienet faktat ja huomiot varmasti miellyttävät. Vaikka aihepiiri on masentava, teos ei tukahduta negatiivisuudellaan. Kirja sopii niin sukupuuttotieteestä, geologiasta ja paleontologiasta tietäville kuin asioihin tutustumattomillekin lukijoille. Kuudes sukupuutto avaa silmät, monella tavalla. teksti: heini-sofia alavuo


> Heidi Haapalahti, Suvi Lehtonen ja Teija Tuisku: Lavatarhuri. Kasvata satoa viljelylaatikossa. Tammi 2015. 183 s.

Viljele lavalla

Oletko muuttanut?

L

Ilmoita uudet tietosi meille, niin saat jatkossakin lehden kotiisi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/ muutos

avaviljely taipuu moneen mittakaavaan, niin yhden lavan pikkuviljelmäksi parvekkeelle kuin ison mittaluokan puutarhurointiin. Lavatarhuri tuo hyvin esiin tämän viljelymuodon monet edut: huonollekin maaperälle voi perustaa hyvän kasvimaan, lämpötalous on maassa viljelyä parempi, työasento ergonominen ja tiheästi kylväen saa pienestäkin tilasta paljon satoa. Kirja sopii hyvin myös viljelyä aloittelevalle lukijalle. Siinä kerrotaan seikkaperäisesti sopivista lavamateriaaleista, viljelmän kastelusta, katteista ja eri kasveille sopivista kasvualustoista. Kirjan tekijät ovat luonnonmukaisen viljelyn kannattajia, joten tuholaistorjuntaan ja lannoitukseen suositellaan esimerkiksi nokkosvettä ja katteita teollisten valmisteitten sijasta. Teoksen loppupuolella esitellään lavaviljelyyn sopivia kasveja. Lavatarhuri onkin kaunis, houkutteleva ja helppotajuinen opas.

Olethan ilmoittanut sähköpostiosoitteesi?

teksti: erika weckström

> David Duchovny: Pyhä lehmä. Like 2016. 200 s.

Lehmiä ja ihmisiä

Lähetämme mielenkiintoisen, Luonto-Liiton ajankohtaisista tapahtumista kertovan uutiskirjeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa. Voit lisätä sähköpostiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomakkeella (www.luontoliitto. fi/muutos) tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettämällä sähköpostia viestintäpäällikölle. Kerro viestissä, oletko Luonto-Liiton jäsen.

L

ihatuotannon epäeettisyys, uskontojen väliset konfliktit, nykyajan näyttöriippuvuus. Elsie-lehmällä riittää ihmisen päähänpistoissa ihmeteltävää. Jo ensimmäisiltä riveiltä käy ilmi, ettei Elsien ajatuksenjuoksu kulje niin rauhaisaa tahtia kuin lehmältä voisi ehkä odottaa. Kirjan sivuilla vuorottelevat vetoomukset eläinten oikeuksien puolesta ja nasevat viittaukset populaarikulttuuriin. Tyyli vaihtuu lennosta aidosti kantaaottavasta vahvaan ironiaan. Mitään ankaraa, faktoihin pureutuvaa yhteiskuntakritiikkiä näyttelijänä tunnettu David Duchovny ei ole lähtenyt esikoisromaanissaan kirjoittamaan. Laidasta laitaan heittelehtivä huumori takaa kuitenkin sen, että kirjasta heltiää nauru tai pari joka makuun. teksti: anssi bwalya

nuorten luonto 2/2016 |

35


Maanalainen

Palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. Ainakin joskus.

teksti: heikka marttila-tornio kuva: silja aalto

Manterit,

nuo Suomen lohikäärmeet

T

ulta manterit eivät syökse, mutta viettävät kyllä muuten salaperäistä elämää aluskasvillisuuden suojassa, pieniä selkärangattomia vaanien. Manterit ovat sammakkoeläimiä, joilla on hieman liskomainen olemus lyhyine jalkoineen ja pitkine häntineen. Suomessa on kaksi manterilajia, manteri ja rupimanteri. Ne tunnetaan paremmin niiden vanhoilla suomenkielisillä nimillä, vesilisko ja rupilisko. Mantereihin harvoin törmää, sillä ne liikkuvat mieluiten öisin tai sateisina päivinä. Talven ne uinuvat maan alla,

36

| nuorten luonto 2/2016

toisinaan myös vedessä. Mikäli manterin haluaa nähdä, kannattaa olla aktiivinen keväällä, jolloin ne kerääntyvät sankoin joukoin juhlistamaan kevättä ja kutemaan mataliin lammikoihin. Kutuasussaan koiraat ovat värikkäitä ja niiden selkään kasvaa hieno harja, joka korostaa niiden lohikäärmemäistä olemusta. Manterit elävät niin huomaamatonta elämää, että kaikki eivät edes tiedä moisten olentojen asuvan Suomenkin maankamaralla. Vieläpä kahtena eri lajina. Manteri on lajeista yleisempi. Sitä tavataan laajalti, aina Etelä-Suomesta jopa Oulun korkeudelle saakka. Väriltään se on

ruskea ja kutuasussaan koiras on usein kauniin pilkullinen. Rupimanteri on harvinaisempi otus. Sen koko levinneisyys on vielä osin kartoittamaton. Sitä tavataan ainakin maamme itä- ja kaakkoisosissa sekä Ahvenanmaalla. Rupimanterin erottaa manterista sen mustan ja nystyräisen ihon avulla. Se on myös kooltaan suurempi. Erityisesti upean rupimanterista tekee sen oranssi vatsa, jota koristavat mustat läiskät. Manterien maailmassa seikkaillessa pätee vanha tuttu sääntö: katsoa saa muttei koskea. Muiden Suomen alkuperäisten sammakkoeläinten tapaan manterit ovat rauhoitettuja. *


koonnut: sami säynevirta

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Luonto-Liitossa tapahtuu

Hämeen piiri Heini Ojala Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp

Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot Luonto-Liiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Pohjanmaan piiri Viivi Kivelä puh. 044 032 6920 pj@polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Perttu Anttonen www.luontoliitto.fi/possu possunmeili@gmail.com

Savo-Karjalan piiri Antti Saarelainen puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milaal@utu.fi www.luontoliitto.fi/vasp

> Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 28.-29.5. Luonto-Liitto mukana Maailma kylässä –festivaaleilla. Ilmoittaudu mukaan vapaaehtoiseksi esittelemään Luonto-Liiton toimintaa. www.maailmakylassa.fi

Hämeen piiri 22.-24.7. Nuortenleiri 13–17 -vuotiaille Haukkaniemen leirikeskuksessa Orivedellä. Hinta 90 / 70 euroa. Lisätiedot: hlp@luontoliitto.fi, puh. 044 566 5899

Pohjanmaan piiri 20.-23.6. Nuortenleiri 12–15-vuotiaille Raippaluodon Sommarössä. Hinta 100/130 euroa. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: leirit@polp.fi, puh. 044 0326 920/Viivi

Savo-Karjalan luontopiiri

5.–10.6. Nuorten luontoleiri 12–15-vuotiaille Kuopion Karhonsaaressa. 27.6.–2.7. Nuorten petoleiri 15-19-vuotiaille Kolin kansallispuiston Turulan perinnetilalla. Savo-Karjalan luontopiirin ja Luonto-Liiton susiryhmän yhteistyössä järjestämällä petoleirillä keskitytään erityisesti susiin ja muihin suurpetoihin. SaKan nuortenleirien hinta on 120 / 100 euroa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: sakanleirit@luontoliitto.fi tai 050 414 7492

Uudenmaan piiri Nuortenleirit Hangon Bengtsårissa: 9.–16.7. Nuortenleiri 15-17-vuotiaille 18.–23.7 Itämerileiri yli 15-vuotiaille (kansainvälinen leiri) 29.7.–1.8. Lintuleiri (järjestetään yhteistyössä Tringan kanssa) 10.–14.8. Talkooleiri Leirien hinta on 140/170 euroa. Lintuleiri 80/110 euroa. Sisaralennus 20 euroa. Talkooleiri on ilmainen ja sisältää ruokailut, telttamajoituksen, kuljetuksen Helsingistä ja talkoovakuu-

tuksen. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.luppi.fi/nuortenleirit-2016/ 23.-27.7. Perheleiri Nuuksiossa 27.-31.7. Perheleiri Nuuksiossa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.luppi.fi/ perheleirit-2016/

Varsinais-Suomen piiri 22.5. Souturetki Turun edustan saaristoon Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Maija Kaunismaa, mskaun@gmail.com 24.5. Päättäjäiset-tapahtuma Turussa. Olemme mukana tekemässä tuhansien nuorten koulunpäätöstapahtumaa. Tervetuloa vapaaehtoiseksi päivystämään pisteellemme! 28.6.–1.7. Kaksikielinen luontoseikkailuleiri Paraisilla 9–13-vuotiaille. 4.– 8.7. Kaksikielinen perheleiri Naantalissa. Nuorten luonnonharrastusleiri Saaristomerellä 15–30-vuotiaille. Ajankohta tarkentuu toukokuussa. Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet: www.luontoliitto.fi/vasp 27.8. Suomen luonnon päivän teematapahtuma Turussa Lisätiedot: Elina Multaharju, multaharju.elina@gmail.com Lasten luontokerhot jatkavat toimintaansa Turussa, Raisiossa ja Naantalissa. Lue lisää verkkosivuiltamme ja ilmoita lapsesi mukaan. Kesän ja syksyn aikana luvassa myös nuortenretkiä, ympäristötoimintaa ja kerho-ohjaajakoulutus. Ajantasaiset tapahtumatiedot: www.luontoliitto.fi/ vasp

Susiryhmä 21.5. Howling Pizzeria vol. 7. Ravintolapäivänä Susiryhmän vegaanipitseria Helsingin Kalliossa sijaitsevassa Galleria Kalleriassa, Kaarlenkatu 10. Tervetuloa!

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista! nuorten luonto 2/2016 |

37


Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto

miia vistilä

YHTEYSTIEDOT

Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi

38

| nuorten luonto 2/2016

nana sjöblom

Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen (31.5.2016 saakka) puh. 044 020 0137 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Maria Rautio Viestintäpäällikkö Elina Mikola (31.5.2016 saakka) Liisa-Maija Aukia (1.6.2016 alkaen) puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Anssi Bwalya Metsävastaava Lauri Kajander Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung puh. 044 700 6113


jesse matilainen

iris tanttu

tuuli hypĂŠn

39

nuorten luonto 2/2016 |


Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Palvelunumero .BF 81


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.