Nuorten Luonto 2/2017

2/2017

n e m o u S i v u s n e n i o sul Villiyrttien lumoissa s. 6

Bongaa perhosia s. 24

Rakastutaan kesäyönä s. 26

4041

2

| nuorten luonto 2/2017

0797

kuva: pekka tuuri

Numero 2/2017, 74. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Liisa-Maija Aukia liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Heini-Sofia Alavuo, Auli Elolahti, Hanna Heikkilä, Aino Huotari, Unto Ikkala, Kaisa Illukka, Maiju Laitanen, Lotta Leppälä, Heta Nääs, Inka Plit, Ismo Puustinen, Aino Saarenmaa, Anni Saastamoinen, Antti Salovaara, Elina Silkelä, Susanna Soisalo, Leo Stranius, Vilma Tammelin, Iris Tanttu, Juha Taskinen, Jenni Toikkanen, Anna Tuominen, Jouko Veikkolainen, Miia Vistilä Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Aino Huotari Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

emilia raunio

Pääkirjoitus

uistan sen kevään kymmenisen vuotta sitten, kun hullaannuin kasveista. Keräsin käsiini kaikki aiheeseen liittyvät kirjat ja ahmin tekstiä yötä myöten.

Aina kun mahdollista, lähdin keruu- ja tutkimusmatkalle luonnonympäristöön.

Opiskelin, keräilin, kehittelin reseptejä, kuivatin, valokuvasin ja intoa puhkuen opiskelin. Luonnollisesti seuraavana jouluna kaikki läheiseni saivat kosketuksen hortainnostukseeni Rohto-Raunion villiyrttiteen muodossa. Jos olisin saanut jonkun menneisyyden henkilön tavata, se olisi varmastikin ollut Elias Lönnrot, jonka runon- ja kasvinkeruumatkalle olisin halajanut mukaan.

Tänä keväänä aloimme suunnitella tätä kesän Nuorten Luontoa, ja voi mikä innostava vehreä energia koko LuontoLiiton toimiston valtasi. Jo ajatus heräävästä luonnosta sai onnellisuushormonit virtaamaan. Leikkisyys, into, valo ja keveys valtasivat mielemme. Taakse jäänyt oli mennyt talvi, pimeys ja tahmeus.

Mietin miksi olin jättänyt niin pitkäksi aikaa kasvit talvihorrokseen uinumaan.

Sitten ymmärsin jakamisen riemun ja vertaistuen, joita olin kaivannut. Miten mukavaa on tehdä yhdessä. Luonto Liitto tarjoaa siihen täydelliset ja turvalliset puitteet. Järjestöstä löytyy muitakin kasveista ja kaikista maailman olioista hullaantuvia. Aina kanssakäyminen ja kommunikointi ei ole yhtä soljuvaa. Var-

sinkin jos toisen arvomaailma on kuin toiselta planeetalta. Vinkkejä parempaan keskusteluun löydät Maailma muuttuu keskustelemalla -jutusta sivulta 20.

Oman intuition kuunteleminen voi hektisessä, aistiärsykkeitä pulppuavassa arjessa jäädä pimentoon. Mutta kun vetäytyy hetkeksi tästä oravanpyörästä lähiluontoon, oma ydin kuoriutuu ja pääsee taas toteuttamaan itseään. Keväällä on ihanteellinen aika seurata todellista luontoaan, villiintyä vapauteen. Myönnän, harjoitan wildfulnessia. Tästä voit lukea lisää villiyrtti-jutustamme sivulta 6, jossa esittelemme viisi yleisintä ravitsemuskäyttöön soveltuvaa luonnonvaraista kasviamme ja perehdymme tarkemmin siihen, mistä villiruokaharrastuksessa on kyse.

Kevät vaihtuu kesään, puiden silmut aukeavat, talvihorroksessa olleet perhoset heräävät kevään ensilennolleen, sammakot kutevat, linnunpoikaset kuoriutuvat munista. Elämässä mikään muu ei ole varmaan kuin jatkuva muutos. Se on ihana ajatus. Zen-mestari Sawaki Kodo sanoo: “Hetkenä, jona sadepisara yhtyy valtamereen ja pölyhiukkanen koskettaa maankamaraa, sadepisara on jo valtamerta ja pölyhiukkanen maankamaraa.’ Me olemme luonto ja osa jatkuvaa muutosta.

Olkaamme nyt vehreitä, vihreitä ja täynnä energiaa. Seikkailuntäyteistä kesää sinulle! *

2/2017

TEEMA:

6 SISÄLLYS: 2 4 6 10 11 12 14 15 16 18 20 22 24 26 28 29

32 34 35

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Villiinny lähiluontosi antimista DIY: Mosaiikkiruukuilla väriä kesään Uhanalaiset metsälajit: Korpikolva Sähköstä vauhtia työmatkapyöräilyyn Saimaannorppien seuduilla Luonto-Liitto järjestää kansainvälisen nuorten ympäristötapahtuman Yhdessä luontoon!

Pikalintuopas – mitä tuntomerkkejä eri linnuista kannattaa opetella?

Maailma muuttuu keskustelemalla Mummoillen: Tule hyvä kakku Luontopolulla: Liihottele perhosretkelle Rakastutaan kesäyönä Villejä lupiineja Arviot: Kotipihan valtaajat – Opas haitallisten vieraslajien torjuntaan, Lehmät lomalle!, Villiyrtit – hyvinvointia kotikulmilta, Uusi eläinlaki, Sielunmetsä, Saara Aalto. No Fear.

Luonto-Liitossa tapahtuu Maanalainen: Haloo?

Sarjakuva: Kalajuttuja

Luonnonharrastusjaoston puheenjohtaja Anu Käppi on palkittu LuontoLiiton kultaisella ansiomerkillä. Kiitos Anu ansiokkaasta vapaaehtoistyöstäsi muun muassa Kevätseurannan, Pihkamerkin ja luonnonharrastuksen edistämisen parissa!

Villiyrtit villitsevät keräilijän

24

Katoavaista kauneutta perhosretkeltä

26

Rakkaustarinoita LuontoLiitosta

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/ nuortenluonto nuorten luonto 2/2017 |

3

LUONTO-LIITOSSA

NYT:

TOIMINNANJOHTA JAN TERVEISET

Leirikesä kolkuttelee jo ovella

alvi vaihtui kevääksi. Talviseurannasta siirryttiin Kevätseurantaan. Ja Talvipäivien sijaan tänä vuonna järjestettiin Luonto-Liiton Kevätpäivät Keski-Suomessa Vaarunvuorien upeissa maisemissa. Nyt leirikesä kolkuttelee jo ovella.

Luonto-Liitossa on tapahtunut kevään aikana paljon. Metsä-, susi- ja Itämeriaiheiset kouluvierailumme ovat olleet huippusuosittuja. Kevätseurantaretkiä on järjestetty ympäri Suomea. Luontokerhot toimivat aktiivisesti ja Yhdessä luontoon -teema näkyy kaikkialla.

Ympäristökasvatustyö on Luonto-Liiton toiminnan ytimessä. Tätä työtä tehdessä kuulen silloin tällöin sanottavan, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus

4

| nuorten luonto 2/2017

tyyliin: Onneksi tämän päivän lapset ovat paljon ympäristötietoisempia ja osaavat ottaa ympäristökysymykset vanhempiaan paremmin huomioon.

Tämä on usein totta. Meillä on kasvamassa vastuullinen sukupolvi tulevaisuuden päättäjiä. Toisaalta kannattaa huomata, että esimerkiksi omat lapseni ovat 10 vuoden päästä 13- ja 15-vuotiaita. Kymmenessä vuodessa meidän pitää kuitenkin pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ratkaista ilmastokriisi. Tämä ei ole teini-ikäisten tai edes nuorten aikuisten vastuulla. Vastuu on tämän sukupolven ja nykyisten päättäjien.

Tästä syystä Luonto-Liitto vaikuttaa aktiivisesti myös ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin. Haluamme turvata luonnon monimuotoisuuden, estää il-

mastokriisin pahimmat vaikutukset ja toimimme luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseksi.

Vaikka ympäristövaikuttaminen on vakavaa hommaa, on välillä lupa nauttia myös kesästä ja muistaa kiittää kaikkia, jotka väsymättä toimivat ympäristökasvatuksen ja luonnonsuojelun edistämiseksi. Kiitos siis teille kaikille luontoliittolaisille!

Luonto-Liiton Kevätpäivillä jaettiin Luonto-Liiton ansiomerkkejä. Kultaisen ansiomerkin sai tänä vuonna luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusjaoston aktiivi Anu Käppi. Paljon onnea Anu! Paljon onnea myös kaikki muut ansiomerkkien saajat. Kiitos arvokkaasta vapaaehtoistyöstä Luonto-Liitossa ja hyvää kesää! * leo stranius toiminnanjohtaja

unto ikkala

Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius järjestön Kevätpäivillä huhtikuussa.

LUONTO-LIITON KEVÄTPÄIVÄT KESKI-SUOMESSA

Luonto-Liiton Talvipäivät järjestettiin poikkeuksellisesti vasta huhtikuussa, joten tapahtuma sai uuden nimen. Korpilahdella järjestetyistä Kevätpäivistä vastasi ansiokkaasti Keski-Suomen piiri. Tapahtuma kokosi yhteen aktiivit ympäri maan. Ja taas kerran yhdessä oli hurjan hauskaa! kuvat: unto ikkala ja susanna soisalo

Ansiokkaat aktiivit palkittiin hopeisilla ja pronssisilla ansiomerkeillä. Kuvassa eturivissä osa palkituista.

Huimapäisimmät saivat testata puuhun kiipeämistä.

Tapahtumapaikka Mutasen leirikeskus puuperspektiivistä

Eräkokkailuun perehdyttänyt työpaja keräsi laajaa

kuvattuna.

kiinnostusta.

Sunnuntaina päästiin Kevätseuranta-retkelle Vaarunvuorten upeisiin maisemiin…

...valtuuston kokoustaessa sillä aikaa.

nuorten luonto 2/2017 |

5

VILLIINNY lähiluontosi antimista teksti ja kuvat: aino huotari ja emilia raunio

otimaisten villiyrttien- ja vihannesten keruu on helppo ja koukuttava luontoharrastus, jonka kautta lähiluontoa voi tulla tutkailleeksi uudesta näkökulmasta. Keruuharrastus tarjoaa ravintoa sekä keholle että mielelle.

Villiyrttien maailmaan on yllättävän helppo sukeltaa, sillä lähiluontomme on

6

| nuorten luonto 2/2017

täynnä villiyrttiapajia. Urbaanit viheralueet ovat meille kaikille avoimia harrastukohteita, joiden retkeily- ja keräilypaikat ovat useimmiten saavutettavissa julkisilla kulkuneuvoilla tai omin lihasvoimin. Suomalaisiin villiyrtteihin erikoistuneen yrityksen Helsinki Wildfoodsin Anna Nyman kannustaa avaamaan silmät jo heti kotiovesta ulos astuessa. – Kasvien tunnistamista voi harjoitella vaikka jo ihan ydinkeskustassa, jossa

villiyrtit puskevat katukivetysten välistä, Nyman muistuttaa.

Villikasvien varsinaisiksi keruupaikoiksi soveltuvat kaupunkialueilla ja lähiluontokohteissa kaikki puhtaat alueet, joilla ei ole käytetty torjunta-aineita tai bensakäyttöistä ruohonleikkuria. Myös vilkkaimpia koiranulkoilutusreittejä on syytä välttää. Otollisin aika villiyrttiretkelle Nymanin mukaan on kuiva keli,

Näin käsittelet

villiyrttiretken saaliin

1

Villiyrtit- ja vihannekset kannattaa aina kerätä koriin tai paperikassiin, jotta ne on helppo kuljettaa kotiin tuoreina. Kasvit olisi suositeltavaa lajitella jo luonnossa käyttötarkoituksen mukaan. Tämä onnistuu helposti keräämällä kasvit eri paperikasseihin ja merkkaamalla mitä kassit sisältävät.

2

Kotona kasvit kannattaa heti puhdistaa ja huuhtaista kylmällä vedellä. Samalla on hyvä tarkistaa, että keräyskoriin on päätynyt ainoastaan syötäviä kasveja. Aikaa kasvien käsittelyyn olisi syytä varata suunnilleen yhtä paljon kuin mitä keräämiseen menee aikaa.

3

Monet kasvit sopivat sellaisenaan salaattilautaselle, ruuanlaittoon tai maustamiseen.

Joitain kasveja, kuten nokkosta ja jauhosavikkaa, tulisi kuitenkin käsitellä ennen käyttöä ryöppäämällä eli kiehauttamalla nopeasti. Kasveja kannattaa säilöä myös myöhempää käyttöä varten kuivattamalla, hapattamalla ja pakastamalla. Tuoreena kasvit säilyvät ilmavassa astiassa jääkaapissa noin pari vuorokautta.

joka takaa sen, että kasvit pysyvät raikkaina ja siisteinä kotiin saakka.

– Keräyskoriin tai -kassiin kannattaa napata ensisijaisesti nuoria ja heleän vihreitä terveitä kasveja, jotka kasvavat vähintään pari sadan metrin etäisyydellä vilkkaasta tiestä ja kaukana teollisuusalueista, Nyman neuvoo.

Kerää kohtuudella ja kunnioittaen Suomessa vallitsevat jokamiehenoikeudet oikeuttavat villiyrttien- ja vihannesten keruun, mutta Nymanin mukaan lupaa voi silti kohteliaasti kysäistä maanomistajalta, jos sellainen on tiedossa ja keräilee asutuksen läheisyydessä. Myös luonnon hyvinvointi ja monimuotoisuus tulee ottaa huomioon.

– Villiyrttikeräilijä kunnioittaa aina luontoa ja jättää keruupaikan sen näköiseksi, kun siellä ei olisi kukaan ikinä käynytkään. Koko kasvustoa ei saa koskaan poimia ja erityisesti hitaasti kasvavia kasveja tulisi kerätä vain kohtuudella, jotta keräilypaikan biotooppi pysyy sellaisena kuin se on, Nyman korostaa.

Syytä on myös muistaa, että luonnonsuojelualueilla ei ole luvallista keräillä kasveja, sillä ne ovat usein herkkiä elinympäristöjä ja niiden tarkoituksena on turvata luonnon monimuotoisuus.

Keruuharrastuksen a ja o on lajien asianmukainen tunnistus ja oman kehon kuuntelu. Vaikka kyseessä on Nymanin mukaan luonnon parasta gourmet-ruokaa, on hyvä pitää mielessä, että monella kasvilla on myrkyllisiä tai muuten ravinnoksi soveltumattomia näköislajikkeita ja villit vihannekset ja yrtit voivat muiden tunnettujen ravintoaineiden tavoin aiheuttaa joillekin allergisia oireita. Paikallaan on myös tuntemus siitä, missä määrin villejä antimia kannattaa syödä ja soveltuuko kerätty laji ruoka-, mauste- vai rohdoskäyttöön. Nyman painottaa, että luonnossa liikkujan tulee kerätä ainoastaan lajeja, jotka tunnistaa varmuudella. Harrastus on hyvä aloittaa kurssien ja kirjojen kautta, joiden tarjoaman tiedon siivittämänä pääset käsiksi uskomattomaan makujen maailmaan.

Kehon ravitsemisen lisäksi villiyrttiharrastus hoivaa myös mieltä.

– Luontoretkelle kannattaa aina lähteä uteliaalla mielellä ja seikkailunjanoisena.

Kauniita ja mielenkiintoisia luontoelämyksiä voi kokea jopa lähimetsässä, Nyman maalailee. Hänen mukaansa retkillä voi vaikka valokuvata muistoksi luonnon ihmeellisiä yksityiskohtia, kerätä kasveja kasviota varten, seikkailla luolissa taskulampun valossa, tutkia värikkäitä kääpiä luupilla ja bongailla muuttolintuja.

– Joskus on hyvä vain pysähtyä hengittämään syvään ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Jokaisella retkellä oppii jotain uutta ja mieli virkistyy.

nuorten luonto 2/2017 |

7

Herkulliset ja helpot reseptit villiyrttiretkelle Maitohorsmatee Täytetty leipä Mustikkainen smoothie • • • • •

1 banaani 2 dl kasvimaitoa 1 dl mustikoita 1 tl pellava- tai hamppurouhetta Ripaus kardemummaa ja inkivääriä

Sekoita ainekset ja soseuta sauvasekoittimella. Ota retkievääksi pullossa tai muussa astiassa.

• • • • •

Sämpylä tai ruispala 2 rkl nokkospestoa Tofusiivuja tai esim. Härkis-pihvi Kauden vihanneksia, esim. tomaattia Voikukanlehtiä

Halkaise sämpylä tai ruispala ja sivele leiville pesto. Asettele tofu tai kasvispihvi toiselle leivälle ja asettele päälle vielä voikukanlehtiä ja tomaattisiivuja. Laita kansi kiinni ja pakkaa eväsrasiaan.

Tuorepuuro

Nokkospesto

• • • •

•

• •

1 dl kaurahiutaleita 1 dl kasvimaitoa 1 dl kasvijogurttia 1 rkl kaakaonibsejä, hamppurouhetta tai pellavansiemeniä 1 tl Kanelia, neilikkaa, kardemummaa Marjoja ja syötäviä kukkia

Sekoita kaikki muut ainekset paitsi marjat keskenään ja jätä maustumaan yön yli jääkaappiin. Lisää aamulla marjat puuron pinnalle ja pakkaa kassiin. Koristele puuro retken aikana upeasti esim. maitohorsman kukilla ja marjoilla!

• • • •

Puoli litraa tuoretta nokkosta tai 5 rkl kuivattua 3 rkl auringonkukan tai hampunsiemeniä 2 valkosipulinkynttä 0,5 dl öljyä Ripaus suolaa

Ryöppää nokkoset eli laita ne kiehuvaan veteen noin minuutiksi. Siivilöi nokkoset ja huuhtele kylmällä vedellä. Purista liika vesi pois ja lisää siemenet, suola ja valkosipuli. Mikäli käytät kuivattua nokkosta, liota niitä 5 minuuttia desissä vettä, minkä jälkeen purista liika vesi pois. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella ja lisää öljyä pikkuhiljaa niin että saat seoksesta sopivan sakean. Nauti dippinä, kastikkeena tai sivele leivän päälle.

Vinkki! Käytä nokkosvesi hiushuuhteena

8

| nuorten luonto 2/2017

tai kirvan karkoittimena puutarhassa.

Hiostuksessa kasvin parkkiaineet hajoavat ja maut tulevat paremmin esille. Hiostus on hyvä menetelmä mm. vadelman, mansikan, mesiangervon ja horsman lehdille. Anna lehtien nahistua ja kuivua huoneenlämmössä n. 4–5 tuntia. Pyörittele lehdistä kämmenissäsi tiiviitä palloja ja laita pallot lasipurkkiin. Jätä lasipurkkien kannet raolleen ja anna hiostua lämpimässä muutaman päivän ajan. Levitä lopuksi pallerot leivinpaperin päälle tai kuivuriin kuivumaan. Annostele mukiin noin viisi palleroa ja kaada kuuma vesi päälle. Teesiivilää ei tarvita, teepallot aukeavat kauniiksi lehdiksi mukissa. Voit myös hauduttaa teen termarissa.

Viisi valikoitua villiyrttiä Maitohorsmaa (Chamaenerion angustifolium) ei suotta kutsuta tulikukaksi.

Pioneerikasvina sitä tavataan ensimmäisten joukossa metsäpalon jättämillä aukeilla.

Toukokuun lopulla nousevat versot ilahduttavat villivihannesten keräilijää.

Heinäkuun loppupuolella kukkiva maitohorsma erottuu edukseen kirkkaan sinipunertavilla kukillaan.

Maitohorsma on monipuolinen villivihannes, jota voidaan käyttää ravintona ja rohtona. Nuoria lehdettömiä versoja voi käyttää parsan tapaan tai silputa salaattiin.

Lehdet voi kuivata teeksi tai käyttää viherjauhoon. Kuivatuista juurista on valmistettu muinoin myös kahvinkorviketta.

Vuohenputki

(Aegopodium podagraria) lienee kevään ensimmäisiä villivihannesherkkujamme. Maku on parhaimmillaan, kun kasvi kerätään silloin, kun lehdet ovat vielä kevyesti supussa. Rikkaruohona yleisesti pidettävää vuohenputkea tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa viljavilla mailla. Vuohenputkella on hyvin yksinkertainen lehti, joka jakautuu kolmeen osaan. Nokkela kokki kerää tätä kasvia myös talven varalle. Se on loistava lisä muhennoksiin, salaatteihin, viherjauheeksi tai vaikkapa suolaa maustamaan.

HUOM! Kerää vuohenputkea vain jos olet sen varmasti vuohenputkeksi tunnistanut. Myrkylliset lajit, kuten hukanputki, myrkkykeiso ja myrkkykatko muistuttavat nimittäin erehdyttävästi tätä superyrttiä.

Oiva keino on seurata kasvin kehitystä yksi kesä ja sitten poimia tunnistettua kasvia seuraavana kesänä tästä tutusta paikasta.

Siankärsämön

Nokkonen

(Urtica dioica) lienee villivihanneksistamme monikäyttöisin ja ravitsemusominaisuuksiltaan paras. Sitä voidaan käyttää muhennoksiin, keittoihin ja gratiineihin. Sämpylöihin saa mukavaa vaihtelua korvaamalla osan jauhoista nokkosesta kuivatulla viherjauholla. Nokkonen sisältää runsaasti mm. C- ja A-vitamiinia, lehtivihreää, rautaa ja hivenaineita.

Nokkosen polttava vaikutus johtuu lehdissä ja varressa kasvavista poltinkarvoista. Hyvin suojautunut villivihannesten kerääjä välttyy polttavalta kosketukselta ja kun lehdet ryöpätään tai kuivatetaan, polttavuus katoaa.

Alkukesä on parasta nokkosen keruuaikaa, mutta lehtiä voi kerätä myöhemminkin poimien kasvin ylimpiä lehtiä. Nokkosta ei suositella kerättäväksi runsasravinteisilta paikoilta, sillä tällöin nitraattipitoisuus kasvaa. Nokkosen ravinteikkaat siemenet kannattaa myös hyödyntää. Niiden keruuaika on elokuussa.

Voikukka

(Taraxacum officinale) on aavikkonurmen ylläpitäjän kirous, mutta hortoilija näkee voikukan keltaisessa loisteessa puhdasta kultaa. Nokkela metsästäjä poimii kasvin osat leivän päälle, salaattiin tai siman mausteeksi.

Monivuotisella voikukalla on satoja alalajeja ympäri maailmaa. Kasvin varsi on 10– 60 cm korkea ja varren päässä on keltainen mykerökukinto, joka sulkeutuu yöksi.

Voikukka on oiva mauste ja ravintopommi.

Se sisältää mm. C- ja A-vitamiinia, kalsiumia, rautaa ja muita hivenaineita. Nuoria lehtiä voi käyttää rucolan tapaan salaatteihin ja auenneita kukkia voi silputa ruokiin antamaan väriä ja makua. Kukista voi valmistaa myös simaa tai koristella niillä voileipäkakun.

(Achillea millefolium) voimasta ovat kautta historian hyötyneet niin Troijan sodan urhein sotilas Akhilleus, kuin Neron armeijan sotilaat sekä viikingit, intiaanit, puusepät ja monet muut. Näitä miehiä on yhdistänyt alituinen haavoittumisen vaara, ja siankärsämöhoiteella he ovat lääkinneet vaivojaan.

Siankärsämö on 20–70 cm korkea ryydintuoksuinen ruoho, jota esiintyy yleisesti koko maassa pientareilla, pihoilla ja niityillä. Varsi on pysty ja lehdet pariliuskaiset. Valkoiset tai punertavat kukat ovat pienissä mykeröissä ja muodostavat huiskilon. Kukinta-aika on heinä-elokuussa.

Siankärsämö sisältää huomattavan määrän kivennäisaineita, kuten mangaania ja magnesiumia, sekä eteerisiä öljyjä.

Sen nuoret ja pehmeät lehdet ovatkin oivaa salaattiainesta ja yrttimaustetta nykypäivän villivihannesten kerääjälle.

Kuivatut kukat ja lehdet ovat myös kaunis lisä teesekoitukseen. Siankärsämö sopii terveyskylpyihinkin. Keruu tapahtuu, kun kukat ovat juuri puhkeamassa tai puhjenneet. Lehtiä voi poimia pitkin kesää. nuorten luonto 2/2017 |

9

MOSAIIKKIRUUKUILL A

: Y I D

k e ä sää n i r ä v

Kesäpäivä vierähtää ulkona mosaiikin parissa! Tavallinen saviruukku uudistuu mosaiikkipinnalla helposti kotioloissakin, ja rikkinäiset astiat saavat uuden muodon ruukun kyljessä. teksti: vilma tammelin • kuva: lotta leppälä

1

Riko astiat 1–3 cm palasiksi vasaran ja hohtimien avulla. Pidä astia aina pyyhkeen sisällä, jotta sirut eivät lentele ympäriinsä. Mosaiikkipalojen menekkiä voi arvioida vertaamalla astioiden ja ruukun pinta-alaa. Jos haluat suunnitella ruukkuun tietyn kuvion, tee se ennen laastin sekoittamista.

2

Sekoita laasti muoviastiassa pakkauksen ohjeen mukaan. Kumoa ruukku suu alaspäin pöydälle ja levitä laastia hanskakäsin reilu 1 cm kerros kauttaaltaan ruukun pinnalle. Kumilastalla voit tasoittaa pintaa. Muista jättää pohja laastitta!

10

3

Painele

keraamiset palaset laastiin niin, että ne uppoavat siihen ja muodostavat mahdollisimman tasaisen pinnan. Jätä palojen väliin

| nuorten luonto 2/2017

noin 2 mm välit. Ole ripeä, sillä laasti kuivuu melko nopeasti. Tarvittaessa kiinnitä palasia liimalla.

TARVIKKEET

4

saviruukku, rikkinäisiä keraamisia astioita, vasara, hohtimet, vanha pyyhe, saumauslaastia (n. 1 kg per ruukku), muoviastia, kumilasta, sieni, kumihanskat, pahvia työalustan suojaksi, (erikeeperiä)

Levitä laastia vielä reilu kerros

mosaiikkipinnan päälle. Tarkoituksena on täyttää välit laastilla ja tasoittaa ruukun pinta. Kaavi ylimääräistä laastia varovasti palasten päältä niin että ne paljastuvat jälleen. Tässä vaiheessa kannattaa myös muotoilla ruukun ylä- ja alareuna sekä mosaiikin välit mahdollisimman siisteiksi. Tarvittaessa silota mosaiikin välejä veteen kastetulla sormella.

5

Kun laasti on kuivunut sen verran ettei se tartu enää sormiin, pyyhi mosaiikin värit näkyviin puhtaaseen veteen kastetulla sienellä.

Anna ruukun kuivua yön yli.

Vaihekuvat tekemisen avuksi löydät osoitteesta nuortenluonto.fi/diy-mosaiikkiruukku

Uhanalaiset metsälajit:

KORPIKUUSIKOIDEN KORPIKOLVA

teksti: jenni toikkanen • kuva: jouko veikkolainen

orvet ovat mystisiä paikkoja. Kuusten oksia koristavat naavat ja lupot. Rahkasammalmatolla törröttää monenlaista varjokasvillisuutta.

Korvet ovat elinympäristöjä myös uhanalaisille hyönteisille, joista yksi on korpikolva-kovakuoriainen. Korpikolvan {Pytho kolwensis} kuvasi tieteelle uutena lajina vuonna 1828 professori C. R. Sahlberg, jonka sukutilalla Yläneen Kolvassa Turun lähistöllä oli korpikolvalle sopivia korpimetsiä.

Aikuinen korpikolva on noin 1,5 cm pitkä, väritykseltään kiiltävän musta ja sillä on peitinsiivissään pitkittäisuurteita. Aikuista ei ole helppo erottaa muista

kahdesta Suomessa elävästä kolvalajista.

Korpikolvan toukka on noin 3 cm pituinen ja litteä. Sen erottaminen muista kolvatoukista on helpompaa, jos tuntee lajityypilliset tuntomerkit. Toki täytyy osata erottaa kolvat muista lahopuulla elävistä kuoriaisista.

Korpikolva on kranttu lahopuun suhteen. Se elää järeän, muutaman vuoden ikäisen kuusimaapuun kaarnan alla, jossa toukka mutustelee nilakerrosta. Kun nilakerros on syöty, ei puu enää kelpaa korpikolvalle. Jotta korpikolva voisi asuttaa tiettyä paikkaa pysyvästi, on alueella oltava riittävä määrä lahopuuta – myös tulevaisuudessa. Laji saattaa kuitenkin puuttua näennäisesti sopivasta korpimetsästä, jos lahopuun tarjonnassa on

ollut katkoksia. Huonon leviämiskykynsä vuoksi se ei ole pystynyt leviämään alueelle uudelleen.

Korpikolva on Suomessa erittäin uhanalainen (EN), rauhoitettu ja se on EU-luontodirektiivissä erityisesti suojeltava laji. Korpikolvan esiintymiä on löydetty vain parisenkymmentä, joista eteläisin sijaitsee Keski-Suomessa Pyhä-Häkin kansallispuistossa ja pohjoisin Rovaniemen tienoilla. Itärajalla korpikolvan esiintymiä tunnetaan vielä toistaiseksi useita.

Rakentaminen, hakkuut, soiden ojitus ja lahopuun poistaminen ovat vähentäneet korpikolvalle sopivia elinympäristöjä, ja lajin vanhimmat eteläiset esiintymät ovat hävinneet aikapäiviä sitten. On surkuhupaisaa, että Sahlberg itse hävitti sukutilansa korpikolvametsät ja perusti niiden paikalle hedelmäpuutarhan. Tulevaisuus häämöttää korpikolvalle epävarmana. Säilyykö vanhoja korpikuusikoita riittävästi, kun metsätalouden musta-aukko imee yhä suuremman määrän puuta sisuksiinsa? * > Tiesitkö, että Suomen metsissä elää 816 uhanalaista lajia? Tänä vuonna Luonto-Liiton tavoitteena on kerätä yhtä monta uutta jäsentä. Tule mukaan, suojellaan yhdessä arvokasta metsäluontoamme! Liity jäseneksi: luontoliitto.fi/liity nuorten luonto 2/2017 |

11

SAHKOSTA VAUHTIA TYOMATKAPYORAILYYN

Sähköpyörästä haaveileva toimistotyöntekijä pääsi kokeilemaan, pitävätkö huhut sähköavusteisen pyöräilyn ihanuudesta paikkansa. teksti: liisa-maija aukia • kuva: ismo puustinen

jatus sähköpyörästä oli kutkuttanut mieltä jo pitkään.

Sähköpyörä eli sähköavusteinen polkupyörä on ilmestynyt valtamedioihin ja pikkuhiljaa katukuvaankin. Enää ei puhuta mummojen ja posteljoonien menopeleistä. Modernin sähköpyöräilijän tunnistaa siitä, kun mäkeä ylös pyöräillessäsi takaa tulija ohittaa sinut vaimean surinan saattelemana hymy huulillaan.

Lintsaamista, joku sanoisi. Toisen mielestä hikinen pyöräilypaita ja pakollinen suihku matkan jälkeen ovat asioita, jotka voisi hyvinkin jättää väliin. Taidan kuulua jälkimmäiseen koulukuntaan.

Asun Helsingissä Viikissä ja kuljen päivittäin Annankadulle keskustaan.

Työmatkani on pyöräiltäväksi pitkähkö:

12

| nuorten luonto 2/2017

noin 10 kilometriä suuntaansa. Metrolla ja bussilla matkaan palaa hyvinkin saman verran kuin minun vauhdillani pyöräillen, noin 45 minuuttia.

Toisin kuin ruuhkabussissa, pyöräillen virkistyy niin mieli kuin ruumiskin.

Toisaalta taas rannikkoseudun epävakaat säät, tuulisuus ja reippaat ylämäet pitävät huolta siitä, että varsinkin kauden alussa polkeminen tuntuu raskaalta ja hiki virtaa. Perillä pitää varata aikaa siistiytymiseen ja vaatteiden vaihtoon. Pienen flunssan tai sateen yllättäessä pyörä jääkin herkästi lepäämään laakereillaan.

Pyöränhakumatkalla Tuumasta toimeen! Sähköpyörä on varsin hintava investointi, joten pyörän kokeilu ennen ostopäätöksen tekoa on välttämätöntä. Sähköpyöriin erikoistuneessa Electrobikes-liikkeessä Vantaan Tam-

mistossa pääsen testaamaan muutaman pyörän. Lupaavimman niistä saan viedä mukanani vuorokaudeksi varsinaiseen koeajoon.

Testaan paria kaupunkipyörää sekä yhden retkipyörämallin. Jo liikkeen parkkipaikalla kruisaillessani huomaan, miten nopeasti sähköpyörä kiihtyy hurjaan vauhtiin. Ei tarvitse kuin vähän polkaista, kun suurimmalla avustusteholla pyörä nousee mäen ylös vaivattomasti. Tämähän on melkein rikollisen helppoa!

Retkipyörämallinen Haibike pääsee mukanani kotiin, sillä sen ajotuntuma on testipyöristä miellyttävin. Pyörän akun latausta on jäljellä enää parinkymmenen ajokilometrin verran, joten säädän avustuksen toiseksi alimmalle tasolle.

Ajan maisemareittiä Tuomarinkylän, Oulunkylän ja Veräjälaakson kautta, mikä pidentää matkaani 10 kilometriin. Vas-

Miniopas sähköpyöriin: • Valitse pyörä tarkoituksen mukaan.

•

•

•

•

tatuuli on kova ja ilma kirkas. Viivästyneen lähdön vuoksi ajan niin kovaa kuin jaksan, jotta ehtisin ajoissa kokoukseen.

Pikkuhiljaa väsymys alkaa tuntua jaloissa. Akku tyhjenee, enkä uskalla käyttää korkeinta avustustehoa, jotta vääntö ei loppuisi kesken. Kun kurvaan kotipihaan viittä minuuttia ennen määräaikaa, olen hikinen ja väsynyt. Olo on kuitenkin hyvä, kuten sopivasti raskaan urheilusuorituksen jälkeen kuuluukin. Jotenkin voitokas jopa: ehdinpäs ajoissa!

Haibiken akku saa jäädä latautumaan ekosähköllä yön ajaksi – tosin ajastetun kytkimen käyttö olisi suotavaa, koska latausaika on vain 3,5 tuntia. Akun napsauttaminen pyörästä irti ja takaisin sujuu näppärästi.

Varsinainen koeajo Huhtikuu on kuukausista julmin. Seuraavana aamuna taivaalta putoaa teevadin kokoisia räntäräiskeitä. Näkyvyys on niin huono, että suunnitelmani testiajosta työpaikalle kaupungin keskustaan saa väistyä. Illaksi on luvassa taas kaunista säätä, joten päätän koeajaa pyörän illalla ja palauttaa sen samalla liikkeeseen.

Ennuste muuttuu ja sadepilvet kerääntyvät taivaalle juuri kun vedän takkia ylleni kello kuuden aikaan illalla. Mieheni, joka on kokenut talvipyöräilijä, lainaa minulle vedenpitäviä pyöräilykamppeitaan. Asennekysymys, ajattelen, ja polkaisen pyörän vettä vihmovaan vastatuuleen.

Tällä kertaa avustusteho saa olla täysillä, koska akkukin on latauksen jälkeen voimissaan.

Vesisade yltyy, mutta se ei menoa haittaa. Nyt ainakin nähdään, mihin sähköpyörästä on. 10 kilometrin matkalla suurin korkeusero on 29 metriä ja nousuja on yhteensä 103 metriä. Suurimmalla sähköavustuksella mäet eivät tunnu missään, kuvitteellinen myötätuuli kiidättää minua eteenpäin. On kuitenkin sellainen tunne, että liikutan itse itseäni – liike vain on huomattavasti tehokkaampaa ja nopeampaa kuin tavallisella pyörällä ajaessa. Syke nousee sopivasti ja keho lämpenee, mikä tuleekin tarpeeseen hyytävän kylmässä tuulessa. Matkan loppupuolella alkaa sataa räntää. Silmälasit ovat huurussa, mutta olo on miellyttävä, vain taskussani olevan kännykän kastuminen huolestuttaa.

Sähköpyörien malleissa on jo runsaasti valinnanvaraa, esim. talvipyöräilijän kannattaa harkita leveärenkaista fatbikea tai maastopyörää. On myös mahdollista hankkia muunnossarja tavallisen polkupyörän sähköistämiseen.

Pyörän akku sijaitsee tyypillisesti pyörän keskiössä tai tarakalla, mikä vaikuttaa jonkin verran pyörän painopisteeseen.

Akkujen tehokkuudet vaihtelevat.

Avustus on tyypillisesti 25 kilometriin tunnissa asti, koska tätä nopeammat tulkitaan jo kevytmoottoripyöriksi.

Hinnat vaihtelevat huimasti lähtien noin 700 eurosta ylöspäin. Edullisessa pyörässä tingitään osien, erityisesti moottorin laadussa. Nopeasti hajoava akku ei ole ekologinen vaihtoehto.

Sähköpyörän ympäristöystävällisyyteen vaikuttaa se, millaista liikkumista pyörällä korvataan. Esimerkiksi autoilun tai mopoilun vaihtaminen sähköpyörään on jo varsinainen ekoteko.

Akku ladataan kodin tai esimerkiksi työpaikan sähköllä, joten ekoenergiaa käyttämällä sähkön hiilipäästöt saa nollattua.

Perillä! Matkaan meni puoli tuntia, mutta jouduin pysähtymään muutaman kerran karttaa katsomaan. Reittioppaan mukaan matka-aika olisi 36 minuuttia keskinopeudella 17 km/h. Minä olen ajanut koko matkan noin 25 kilometrin tuntinopeudella. Hieman haikein mielin luovun lainapyörästä. Oman ostaminen vaatii vielä perusteellista harkintaa, mutta testiajojen perusteella uskallan jo sanoa, että minulle sähköpyörä voisi olla juuri se tekijä, joka madaltaa kynnyksen hypätä satulaan vaikka joka päivä. * > Testipyörä: Testauksessa käytettiin Haibiken mallia sduro Trekking 5.0

nuorten luonto 2/2017 |

13

Saimaannorppien teksti: anni saastamoinen • kuva: juha taskinen

SEUDUILLA

uhtikuinen aurinko helotti korkealla Saimaan yllä, kun moottorikelkka jyrisi pitkin jäätä kohti päämääräämme.

Samassa moottorikelkan vauhti hidastui ja kelkkaa ohjannut Juha “Norppa” Taskinen tarttui kiikareihin. Hän oli huomannut jäällä kellottelevan saimaannorpan. Taskinen ojensi minulle kiikarit, joihin tartuin tärisevin käsin. Näin elämäni ensimmäistä kertaa saimaannorpan.

Kun kelkkamme jälleen kiihdytti vauhtiaan kohti määränpäätämme, kupli minun sisälläni ilo. Silmiin nousivat kyyneleet ja minua nauratti. Nauratti, että olin saanut kokea jotain niin suurta ja etuoikeutettua. Nähdä nyt saimaannorppa! Tuommoinen uhanalainen ihrasukkula!

14

| nuorten luonto 2/2017

En muista, mistä rakkauteni saimaannorppiin on saanut alkunsa. Ehkä se on syttynyt joskus lapsena kuultuani Juha Vainion Vanhojazpoikia viiksekkäitä, sillä kyseisen kappaleen lyriikat tunkeutuivat syvälle sydämeeni: ’Suuri Saimaa mutt! sata on hylkeitä vaan / kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan’. Joka tapauksessa joka ainoa mediaan nostettu ilouutinen syntyneistä kuuteista on siitä saakka tehnyt minut onnelliseksi ja vastaavasti jokainen surusanoma kalaverkkoon hukkuneesta kuutista tai norpasta on syönyt minun sieluuni reiän.

Onneksi saimaannorpan tilanne on nykyisin parempi kuin kyseisen laulun ilmestymisaikana, 1980-luvun alussa.

Ehkä joku tuumaa, että onpas nyt tunteellista ja ei kai tuollaisen populäärikulttuurin viitteen perusteella voi ihminen innostua luonnonsuojelusta tai uhanalaisen eläimen elämästä. Mutta juuri sik-

si minä olin Saimaalla, Juha Taskisen ohjaaman moottorikelkan kyydissä. Me matkasimme kohti ihmiskäsin tehtyä keinopesää, joka oli järviruo!osta rakennettu, sillä tuohon kyseiseen pesään oli syntynyt kuutti. Se oli upea uutinen, koska vähälumiset talvet ovat saaneet tutkijat kehittämään kaikenmoisia konsteja saimaannorpan elämän turvaamiseksi ja nyt yksi niistä on todistettavasti kelpuutettu.

Kaikkien aikojen ensimmäiseen ruokopesään syntynyt kuutti oli emonsa kanssa toisaalla, kun saavuimme pesälle.

Pesästä löytyi kuutinvillaa, hentoa, vaaleaa ja kihartuvaa, ja se todisti pesän olleen kelpo koti norppaemolle ja hänen jälkikasvulleen.

Saimaannorpalla on toivoa niin kauan kuin sen ainoa luontainen vihollinen, ihminen, ymmärtää voivansa tehdä norpan elämän helpommaksi. *

Kansainvälisten ympäristötoimintapäivien koordinaattori ja ideoija Auli Elolahti (keskellä) WWF-työpajassa Ympäristötoimintapäivillä 2014.

LUONTO-LIITTO JÄRJESTÄÄ KANSAINVÄLISEN NUORTEN YMPÄRISTÖTAPAHTUMAN Ensimmäistä kertaa järjestettävät Kansainväliset ympäristötoimintapäivät kokoaa heinäkuiseen Helsinkiin järjestöaktiiveja 13 maasta. teksti: auli elolahti • kuva: hanna heikkilä.

mpäristöasiat eivät katso valtionrajoja ja siksi onkin suunnattava katsetta yhä enemmän kansainväliseen toimintaan. Luonto-Liitto järjestää ensimmäistä kertaa Kansainväliset ympäristötoimintapäivät (International Environmental Action Days). Tapahtuma on aiemmasta Ympäristötoimintapäivien konseptista poiketen koulutusleiri, joka on tarkoitettu 18–29-vuotiaille järjestöaktiiveille.

Osallistujia on ilmoittautunut mukaan 13 maasta.

Viisipäiväinen leiri tarjoaa järjestötoimijoille mahdollisuuden kehittää osaamistaan kampanjoinnissa ja kan-

salaisvaikuttamisessa sekä luoda kansainvälisiä verkostoja. Ohjelma pitää sisällään asiantuntijapuheenvuoroja, työpajoja sekä vertaisoppimista. Koulutus antaa tiiviin katsauksen kampanjoinnin keskeisimpiin teemoihin aina projektihallinnasta vapaaehtoisten aktivointiin.

Koulutusleiri järjestetään yhteistyössä YEE:n eli Youth and Environment Europe -järjestön kanssa, joka toimii eurooppalaisten sekä euraasialaisten kansallisten ympäristöjärjestöjen verkostoitumis- ja tukijärjestönä. Tapahtuman jäsenet tulevatkin YEE:n jäsenjärjestöistä, yhteensä 18 eri paikallisjärjestöstä.

Tapahtuman yhteydessä järjestetään myös Youth and Environment Europen

vuosikokous, joka pidetään ensimmäistä kertaa Suomessa. YEE:n vuosikokous toimii ponnahduslautana monille kansainvälisille projekteille sekä toiminnalle.

Vuosikokouksessa voi myös hakea YEE:n hallitukseen ja esittää uusia projektiehdotuksia. Myös Kansainväliset ympäristötoimintapäivät -tapahtuma äänestettiin osaksi YEE:n toimintasuunnitelmaa viime kesänä järjestetyssä Prahan vuosikokouksessa. * > Kansainväliset ympäristötoimintapäivät 8.–13.7. Meriharjun luontotalolla Helsingissä.

nuorten luonto 2/2017 |

15

Yhteiset kokemukset ovat elävän luontosuhteen perustusmateriaalia. teksti: elina silkelä

sän suksien pohjissa oli karvapohjat. Isä, minä ja pikkuveljeni hiihdimme pellon poikki ison kuusen juurelle. Kuusen pitkien oksien alla oli suojaisaa. Isä kaivoi repustaan termospullon. Joimme lämmintä mehua ja söimme keksejä. Tunsin oloni erityiseksi, kuusen juurella olimme kuin mörrimöykyt. Ajattelen vieläkin sitä kuusipuuta. Vieläkö se on olemassa? Olisiko se silmissäni yhä yhtä suuri, jos näkisin sen tänään?

Useita vuosia myöhemmin toisella puolella Suomea näen Luonto-Liiton Uudenmaan piirin tapahtumaesitteen. Esitteessä mainostetaan retkiryhmän hiihtoretkeä Bengtsårin leirisaarelle. En omistanut suksia, enkä ollut hiihtänyt pitkiin aikoihin. Jokin palo sisälläni sai minut lähtemään mukaan. Olin ylipukeu-

16

| nuorten luonto 2/2017

tunut, pakkasin makuupussini väärin rullalle ja hyvä kun pysyn suksilla pystyssä!

Vastaanotto oli kuitenkin lämmin ja toimintaan innostava. Siitä retkestä luontoliittolaisuuteni alkoi.

Tunnekokemukset luontosuhteen pohjalla Alaskan metsään 24-vuotiaana kuolleen Christopher McCandlessin on kirjoitettu sanoneen, että olemme väärässä, jos ajattelemme, että elämän ilo kumpuaa ainoastaan ihmissuhteista. Ymmärrän kommentin niin, että ihminen voi löytää iloa ihmisten kanssa olemisen lisäksi myös olemalla yksin yhteydessä luontoon ja muihin eliöihin tällä maapallolla. Ainakin itse koen henkilökohtaista yhteyttä luontoon ja nautin luonnon kokemisesta myös yksin ja hiljaisuudessa.

Jotkut kaupunkituttavani tuntuvat pitävän luontoa ja ihmistä erillisinä asioina. Jos luontoon ei synny kosketusta, voi sen ymmärtäminen ja kokeminen jäädä mielikuvien tasolle. Joissain kansantarinoissa metsä kuvataan synkkänä ja pelottavana metsäneläinten hallitsemana paikkana. Suomen kansanperinteessä kerrotaan eksyvien joutuvan metsänpeittoon. Useimmille meistä turvalliset luontokokemukset edellyttävät oppimista ja sellaista opettavaista seuraa, jonka myötä luonto käy tutummaksi ja siellä olemisen elämykset pääsevät vallalle. Minulle tuo seura oli oma perheeni, mutta monilla kaupungissa kasvavilla lapsilla ei ole samaa mahdollisuutta.

Christopher sai inspiraation vaelluksiinsa lukemistaan kirjoista. Uskon kuitenkin, että suurimmalle osalle meistä kokemukset edeltävät inspiraatioita, eikä

antti salovaara

Jutun kirjoittaja Elina Silkelä (kolmas oikealta) löysi samanhenkistä retkeilyseuraa Luonto-Liiton Uudenmaan piirin talviretkeltä.

susanna soisalo

toisin päin. Olisiko minun tehnyt mieli lähteä Bengtsårin hiihtoretkelle, jos minulla ei olisi ollut lapsuuden kokemuksia mieleni pohjalla? En usko. Luonto-Liitto tekee kesäleireillä ja kerhoissa arvokasta työtä lasten luontosuhteen syntymisen eteen. Jos elämyksellistä kosketusta luontoon, sen erityisyyteen ja arvokkuuteen ei ole, jää luontosuhteen syntyminen älyllisen varaan. Me ihmiset toimimme kuitenkin usein tunteiden pohjalta.

Ryhmäidentiteetti aikaansaa toimintaa Arvojen ja asenteiden muuttumista toiminnaksi on tutkittu paljon. Ihmiset voivat ajatella luontoarvojen puolesta, mutta käytännön toiminta – oli se poliittista, käytännöllistä tai elämyksellistä – jää puolitiehen. “Kun vain olisi joku, kenen kanssa tehdä tai lähteä…’ on monen puolustus. Me ihmiset olemme laumaeläimiä.

Toiset yhteisöt vaikuttavat toimintaam- heidän läheisiään yhteisille luontoretkilme voimakkaammin, ja toiset yhteisöt le. Myös Luonto-Liiton Kevätseuranta on ovat viiteryhmiä, joihin samaistumme ti- painottanut kevään teemassaan yhteistä kevätretkeilyä ja luonnon yhteistoiminlanteen salliessa.

Jos retkeilytaidottoman minun vas- taa tarkkailuun valituissa teemalajeissa.

Luonto-Liiton puheenjohtaja Varpu taanotto Bengtsårin retkellä ei olisi ollut niin lämmin ja innostava, olisinko nyt Määttänen kertoo jäsentervehdyksesluontoliittolainen? Todennäköisesti en. sään, että viime vuonna Liity laumaan Ihmisillä on suuri vaikutus siihen, missä -kampanjassa Luonto-Liittoon liittyi 750 viihdymme ja haluamme viettää aikaam- uutta jäsentä. Määttänen toivoo, että me. Viimeksi talvivaellusmatkalla Lito- Luonto-Liitto kehittyisi järjestöksi, joskairaan totesin, että tuohon upeaan koh- sa kaikki voisivat olla mukana – esimerteeseen ei olisi koskaan tullut lähdettyä kiksi lastenrattaiden, pyörätuolin tai kielitaidon ei pitäisi olla esteinä. Suomessa ilman ryhmän järjestämää matkaa.

Monien luonnossa liikkuvien puheis- Metsähallitus ylläpitää lukuisia retkeilysa kaikuu harrastuksen sosiaalisuus ja kohteita, joissa liikkuva voi seurata reitryhmäidentiteetin rakentaminen. Retkei- timerkintöjä helposti ja eksymättä. Tällen nykyisin paljon myös yksin, ja arvos- laiset kohteet eivät edellytä kävijöiltä tan hetkiä kaksin luontoelämysten kanssa. retkeilytaitoja. Luontoon.fi-sivustolta löyMyös monet tuntemani miehet viihtyvät tyy tietoa myös esteettömistä kohteista.

Toivon, että kuluva teemavuosi aktiluonnossa lähinnä yksin. Useimmiten yksin koettuja asioita halutaan kuitenkin voisi meitä kaikkia laumaan enemmän jakaa. Jos kukaan ei ole kokemassa asioi- tai vähemmän kuuluvuutta tuntevia tuta kanssasi, niistä kerrotaan keskuste- tustumaan muihin laumalaisiin. Oman luissa ja kirjoitetaan blogeissa ja somes- asuinalueen piiriin voi olla yhteydessä sa. Kertomalla rakennetaan yhteisöllistä ja ideoida toimintaa, johon olisi mukaidentiteettiä ja minuutta esimerkiksi va- va lähteä mukaan. Vähintään toivon, että lokuvaajana, luontoihmisenä, retkeilijänä me luontoliittolaiset ottaisimme lähimmäisiämme mukaan yhteiselle metsätai luonnon havainnoijana. retkelle. Retkellä voi samalla vaikka harKaikilla on oikeus kokea luonto rastaa Kevätseurantaa tai untuvikkojen Yhdessä luontoon! on Luonto-Liiton vuo- bongausta ja napata kuvan sosiaaliseen den 2017 kärkiteema. Luonto-Liitto ha- mediaan. Kaverin voi myös pyytää muluaa kannustaa kaikkia lapsia, nuoria ja kaan laumaan. * nuorten luonto 2/2017 |

17

teksti: inka plit, kuva: antti salovaara

Pikalintuopas

– mitä tuntomerkkejä eri linnuista kannattaa opetella? intukirjoissa esitellään lajien tuntomerkit mahdollisimman kattavasti. Yleisimpien lajien tunnistaminen tapahtuu kuitenkin yleensä nopeasti: lintuharrastaja saattaa tunnistaa linnun, vaikka se lentäisi vain nopeasti ohi tai päästäisi yhden äänen. Miten se oikein tapahtuu?

Kaikista linnuista ei tarvitse heti opetella kaikkia pukuja ja ääniä. Joskus laulu on paras tuntomerkki, joskus tietty kohta höyhenpuvusta. Tämä pikalintuopas listaa tavallisimmista lintulajeista ne tuntomerkit, jotka ainakin kannattaa opetella!

Osa 3/4: Kesä Käyttöohje Tyypillinen paikka: missä lintu useimmiten havaitaan.

Näkötuntomerkki: mitä kannattaa katsoa, ja miten lajin erottaa

samankaltaisista lähilajeista. Tässä oletetaan, että tunnistat linnun ryhmän – esimerkiksi nuolihaukasta kerrotaan vain sen erottaminen muista jalohaukoista. Äänituntomerkki: mikä ääni kannattaa opetella tuntemaan. Ääni on kirjoitettu auki, jos sen kirjoittaminen on helppoa ja selkeyttää, mistä äänestä on kyse.

OPETTELE AINAKIN NÄMÄ:

18

Tyypillinen paikka

Näkötuntomerkki

Äänituntomerkki

Haahka

Meressä

Kiilamainen pää, koiraan valkoinen selkä ja musta kylki, naaraiden "lastentarhat"

Soidinääni (a-uuu)

Kuikka

Karussa vesistössä

Pyöreä niska, valkoiset selkätäplät

Laulu

Silkkiuikku

Rehevässä vesistössä

Mustanruskea "poskiparta", valkoinen etupuoli

Härkälintu

Keskirehevässä vesistössä

Likaisenvaaleat posket, punaruskea etupuoli

Mustakurkku-uikku

Rehevässä pikkulammessa

Pieni koko, musta "poskiparta", keltaiset töyhdöt

Merimetso

Merellä

Seisoo luodolla siivet auki, lennossa välillä liitää (vrt. hanhet, jotka eivät liidä)

Sääksi

Vesistön yllä

Pitkät siivet, mustavalkoinen yleisväri

|Ruskosuohaukka nuorten luonto 2/2017 Ruovikon yllä

Pitkät siivet, koiras ylhäältä kolmivärinen, ruskealla naaraalla vaaleaa päässä

Soidinääni (kiljunta)

Tyypillinen paikka

Näkötuntomerkki

Äänituntomerkki

Nuolihaukka

Rehevän vesistön lähellä

Punaiset "housut"

Meriharakka

(Meren)rannalla

Mustavalkoinen, porkkananokka

Lentoääni (voimakas ku-piik)

Rantasipi

Rannalla

Vaaleanruskea, niiailee kivillä, lentää värisevin siivin lähellä veden pintaa

Lentoääni, laulu

Lehtokurppa

Illalla soidinlennossa metsän yllä

Lentosiluetin muoto, pitkä nokka

Soidinääni (kurr-kurr-kurr-tsip!)

Kala-/lapintiira

Vesistön yllä

Lokkiin verrattuna pieni, hoikka ja kapeasiipinen, punainen nokka

Käki

Metsässä

Tervapääsky

Taivaalla

Kokotumma sirppisiipi, liitelee paljon

Ääni (ssrrriiiiii)

Käenpiika

Puutarhassa, pihassa

Hyvä suojaväri, näyttää oksalla istuvalta oksalta

Laulu

Haarapääsky

Maaseudulla, rantaniityllä

Pitkä haarapyrstö

Räystäspääsky

Maaseudulla, taajamassa

Valkoinen yläperä

Törmäpääsky

Hiekkakuopalla

Ruskea rintavyö

Satakieli

Pensaikossa

Kivitasku

Kivikkoisella avomaalla

Musta "naamio" ja siivet, valkoisessa pyrstössä musta "T"

Pensastasku

Avomaalla

Näkyvä tähystyspaikka, valkoinen silmäkulmajuova

Lehtokerttu

Pensaikossa, lehtimetsässä

Mustapääkerttu

Rehevässä metsässä

Päälaki koiraalla musta, naaraalla ruskea

Laulu

Pensaskerttu

Pensaassa

Mustien siipisulkien ruskeat reunukset

Laulu

Hernekerttu

Pensaassa

Harmaa-valkoinen yleisväri

Laulu (herne tulitikkurasiassa)

Ruokokerttunen

Ruovikossa

Laulu

Kultarinta

Rehevässä lehtimetsässä

Laulu (nasaali ääni)

Harmaasieppo

Metsässä, puutarhassa

Tummat viirut harmaassa rinnassa, pysty asento, saalistuspyrähdykset tähystyspaikalta

Kutsuääni (tsrii)

Kirjosieppo

Metsässä, puutarhassa

Mustavalkoinen koiras, ruskean naaraan vaalea siipilaikku

Laulu

Pikkulepinkäinen

Pensaassa heinikon reunassa

Musta "naamio", ruskea selkä

Iso-/pikkukäpylintu

Metsässä

Punainen tai vihertävä, iso nokka

Lentoääni (pit-pit-pit)

Punavarpunen

Pensaikossa

Koiraassa paljon punaista

Laulu

Laulu (kukkuu)

Laulu

"Se, jolla ei ole oikein mitään näkötuntomerkkejä" :)

Varoitusääni (kivien yhteenhakkaus)

Laulu

Hyviä lintukirjoja: Lue osat 1 ja 2 Nuorten Luonnon verkkosivuilta: www.nuortenluonto.fi!

Vasta-alkajalle: Linnut – Suomen peruslajisto (Varesvuo ym.)

Aloittelijalle: Suomen linnut – tunnistusopas (Lasse J. Laine) Edistyneelle: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut (Svensson ym.)

Hyviä verkkosivuja: www.xeno-canto.org (ääniä) www.tarsiger.com, www.lintukuva.fi (kuvia ja ääniä) www.birdlife.fi (tietoa lintuharrastuksesta)

nuorten luonto 2/2017 |

19

Maailma muuttuu keskustelemalla

Miten hyvä keskustelu on mahdollista, jos keskustelijat eivät hyväksy toistensa arvoja? Pitääkö kaikkien kanssa yrittää keskustella – niidenkin, jotka toimivat mielestämme väärin? teksti: maiju laitanen • kuvat: mouka filmi oy.

J

oudumme usein toteamaan, että kaikki eivät ole kanssamme samaa mieltä siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Keskustelu eri tavalla ajattelevien kanssa on haasteellista. On turhauttavaa, jos toinen ei tunnu ymmärtävän, vaan jatkuvasti haastaa niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Tämä saattaa herättää ahdistusta, jopa vihaa.

20

| nuorten luonto 2/2017

Vaikeimmat aiheet koskevat useimmiten juuri etiikkaa eli oikeaa ja väärää.

Esimerkiksi lihansyönti, metsästys tai vaikkapa yksityisautoilu ja lentäminen herättävät voimakkaita tunteita, koska ne koskettavat ihmisten henkilökohtaisia valintoja ja arvoja. Niistä puhuttaessa menemme helposti puolustuskannalle, mikä tekee tunteista puhumisen ja kunnioittavan keskustelun hankalaksi. Miten keskustelu voi tällaisessa tilanteessa onnistua?

Elokuvan keinoin kohti parempaa keskusteluilmapiiriä Elokuvaohjaaja ja kirjailija Elina Hirvonen tarttuu tähän kysymykseen elokuvassaan Kiehumispiste. Kun elokuvaa tehtiin viime vuonna, ohjaaja kiersi ympäri Suomea tapaamassa eri tavoin ajattelevia ihmisiä ja kuvaamassa mielenosoituksia maahanmuuttoon ja pakolaiskriisiin liittyen. Elokuvassa ääneen pääsevät niin maahanmuuttajat ja ihmisoikeusaktivistit kuin Suomi ensin -liikkeen maahanmuuttokriitikot ja Odinin soturit.

Jälkimmäisessä ryhmässä esiintyy kriittisyyden lisäksi myös suoranaista rasistista vihaa, ja siksi osa katsojista on pitänyt ongelmallisena sitä, että nämä ihmiset esitetään kunnioittavassa valossa kertomassa luontosuhteestaan ja ajatuksistaan. Onko tämä rasistisen ajattelun normalisointia?

– Osa katsojista on pohtinut sitä, voiko kaikkien kanssa ryhtyä dialogiin tai voiko kaikkia ääniä kuulla. Itse ajattelen, että meillä ei ole yhteiskunnalliseen muutokseen mitään muuta keinoa kuin keskustelu, toteaa ohjaaja Elina Hirvonen.

Elina Hirvosen Kiehumispistedokumentissa pyritään kaikkia kuuntelemalla kohti parempaa keskusteluilmapiiriä.

Hirvonen uskoo, että toisen kunnioittaminen ja kuunteleminen on ainoa keino siirtyä vastakkainasettelusta kohti ongelmien ratkaisua. Jos keskustelun toinen osapuoli ei koe tulevansa kuulluksi, hänen suhtautumisensa helposti kärjistyy entisestään.

– Dialogi on mahdollista ainoastaan silloin, kun kumpikin osapuoli kokee olevansa turvassa.

Kiehumispiste ei ole ainoastaan elokuva, vaan se on myös kampanja, jonka avulla pyritään luomaan kunnioittavaa keskusteluilmapiiriä. Kuka tahansa on voinut ilmaiseksi järjestää elokuvanäytöksiä ja keskustelutilaisuuksia, ja niitä onkin ilmoitettu jo yli 700. Samalla on kerätty ja jaettu ohjeita hyvään keskusteluun.

Neuvoja on koottu verkkosivulle tekstein ja videoin, ja niitä on ollut antamassa muun muassa sovittelun ammattilainen Miriam Attias sekä psykologi, psykoterapeutti Pia Lindequist. *

Millainen on

hyvä keskustelu?

• Keskinäinen kunnioitus on hyvän keskustelun edellytys.

• Hyvän keskustelun tavoitteena ei ole yksimielisyys, vaan ymmärryksen lisääntyminen.

• Hyvässä keskustelussa jokainen puhuu ja jokainen kuuntelee muita.

• Tunteita saa näyttää, eikä mikään tunne ole oikea tai väärä.

Solvaamista ja nimittelyä ei kuitenkaan pidä hyväksyä.

• Tunteet, tosiasiat, toiveet ja uhkakuvat on tärkeää erottaa toisistaan.

• Usein on hyvä, jos keskustelulla on ulkopuolinen vetäjä, joka huolehtii yhteisten pelisääntöjen luomisesta ja noudattamisesta sekä siitä, että osapuolet todella kuulevat toisiaan.

• Jos yksikin keskustelija oivaltaa jotain uutta, on keskustelu jo onnistunut!

> Katso lisätiedot elokuvasta ja sen näytöksistä: boilingpoint.fi

nuorten luonto 2/2017 |

21

Mummoillen

Mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta.

Tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta. teksti ja kuvat: kaisa illukka

:

TULE HYVA KAKKU

evätkesä – peippo, raparperi ja leuto tuuli pyöräillessä! Tähän aikaan vuodesta on mukavampi käyskennellä metsissä ja rannoilla, tonkia maata tai nuuhkia ympäriinsä, joten mahdollisista juhlajärjestelyistä ei kannata ottaa ajallista tai taloudellista stressiä, vaan kohtuullistaa ja oikaista hyvällä omallatunnolla.

Marianne-rouheella ja kermavaahdolla aateloitu tiikerikakku on ihana ja helppotekoinen, kolakeksejä suositumpia pikkuleipiä saa etsiä ja pula-ajalta kuulostava (erittäin terveellinen ja ekologinen!) yhdistelmä näkkileipä–herneet–siemenet kokee modernin muodonmuutoksen. Kukilla ja keväänvihreillä lehdyköillä piristää ja kaunistaa pöydän sekä tarjoomukset!

Juhlatiikeri eli tuunattu tiikerikakku • • • • • • •

22

200 g vegaanista margariinia (esim. Sunnuntai) 2 dl luomusokeria 1 dl omenasosetta tai soijajogurttia 1 rkl vaniljasokeria 0,25 tl suolaa 2,5 dl luomuvehnäjauhoja 1 dl luomuperunajauhoja

| nuorten luonto 2/2017

• • • • • • •

2 tl leivinjauhetta 0,5 dl Reilun kaupan kaakaojauhetta 1–1,5 dl Marianne-rouhetta 2 rkl kasvimaitoa tai vettä 1 tl luomusitruunan raastettua kuorta korppujauhoja Koristeluun: soijakermavaahtoa ja syötäviä kukkia

Voitele ja korppujauhota rengasvuoka (vähintään 1,5 l).

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää omenasose tai soijajogurtti, vaniljasokeri ja suola. Sekoita siivilöidyt jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää parissa osassa margariiniseokseen.

Siirrä reilu kolmasosa taikinasta toiseen kulhoon. Lisää pienempään taikinaan kaakaojauhe siivilän läpi, neste ja karamellirouhe. Sekoita tasaiseksi. Lisää vaaleaan taikinaosaan sitruunan raastettu kuori.

Lusikoi ja levitä noin puolet vaaleasta taikinasta kakkuvuoan pohjalle. Lisää tumma taikina ja päällimmäiseksi loput vaaleasta taikinasta. Kouki taikinaa haarukalla, jotta raidat sekoittuvat hieman. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 55 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä.

Koristele jäähtynyt kakku soijakermavaahdolla ja kukkasilla.

Siementen ja herneiden muodonmuutos eli näkkäri-snäksit Kiireinen leipuri voi oikaista ja ostaa näkkärit kaupasta valmiina tai valmistaa ne helposti siemennäkkileipä-leivontaseoksesta (esim. Risenta), johon lisätään vain ruokaöljyä ja kuumaa vettä. Näkkärit voi koota seuraavien täytteiden kanssa juhlapöydän suolaiseksi tarjoiltavaksi tai yksittäisiksi herkkupaloiksi.

Hummustäyte • • • •

150 g hummusta 1–2 rkl soijajogurttia 1 kpl etikkapunajuurta ¼ punaista paprikaa

Hernetäyte • • • • •

1 pss (200 g) pakasteherneitä ½ prk vegaanista tuorejuustoa (esim.

Oatly påMackan) 1–2 tl piparjuuri/wasabitahnaa 1 rkl oliiviöljyä Ripaus suolaa ja mustapippuria

Sekoita sulatetut herneet ja muut ainekset tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää piparjuuritahnaa varovasti ja tarkista sopiva ärhäkkyys maistamalla välillä. Mausta suolalla ja pippurilla. Jos tahna tuntuu liian löysältä, lisää vielä tuorejuustoa, joka jämäköittää sitä.

Lusikoi noin ruokalusikallinen täytettä yhden näkkäripalan päälle. Koristele retiisi- ja ruohosipulisilpulla sekä herneenversoilla.

Surauta ainekset tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Isoäidin kolakeksit eli wilhelmiinat (n. 50 pikkuleipää) • • • •

• •

200 g vegaanista margariinia (huoneenlämpöistä) 5 dl luomuvehnäjauhoja tai vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta 2 tl vaniljasokeria 2 dl sokeria (kokeile erilaisia sokereita, esim. kookos-, intiaani- tai ruokokidesokeria) 3 rkl siirappia tai kookossiirappia 2 tl ruokasoodaa

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi. Pyöritä taikinasta neljä–viisi tankoa, nosta ne pellille ja taputa litteiksi. Vedä pinta haarukalla uurteiseksi. Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Nosta pelti uunista ja leikkaa paloiksi vinottain ennen kuin tangot jäähtyvät.

Vinkki: herneenversojen kasvatus

Liota kuivattuja herneitä yön yli. Laita ruukkuihin tai laakeammalle astialle reilusti multaa ja kylvä herneet. Herneiden päälle ei tarvitse laittaa multaa. Kastele kylvös ja peitä astiat niin, etteivät herneet saa valoa. Pidä multa kosteana, mutta varo kastelemasta liikaa, etteivät herneet homehdu. Kun ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät, siirrä astia valoisaan paikkaan. Herneenversot innostuvat leikkaamisesta ja ovat satoisia. Yksi kylvös kestää ja tuottaa ainakin pari viikkoa. nuorten luonto 2/2017 |

23

LUONTOPOLULLA

Liihottele

PERHOSRETKELLE Kesäaurinko hellii luontoharrastajaa. Lämmin ja tyyni sää houkuttelee myös päiväperhoset liikkeelle, joten säätiedotuksen luvatessa korkeapainetta voi alkaa hapuilla haavia käteensä. teksti ja kuvat: anna tuominen

Ratamoverkkoperhonen

24

| nuorten luonto 2/2017

erhosretkeä suunnitellessa kannattaa miettiä jo etukäteen, mitä haluaa nähdä. Eri perhoslajit viihtyvät erilaisissa ympäristöissä, vaikka ensimmäisenä mieleen tulevat kukkaniityt ovatkin melko varma valinta.

Retken ajankohdalla on väliä – aikuisina talvehtineita perhosia voi nähdä heti lumien sulettua, mutta joitakin lajeja joutuu odottelemaan pitkälle kesään. Talvehtineet perhoset tuottavat kesän aikana uuden sukupolven, ja siksi alkukesän lajit ilmestyvät uudelleen maisemaan kesän lopulla.

Perhosten havainnointiin ei tarvitse sen kummempaa varustusta. Jos kärsivällisyys ei riitä levottomasti pyrähtelevien perhosten seuraamiseen, niiden pyydystämiseen sopivan haavin askartelu voi olla hyvä idea. Sen lisäksi lajiopas on hyvä ottaa mukaan, jotta määrityksen voi tehdä, kun tuntomerkit ovat vielä tuoreessa muistissa. Iloinen mieli, mukava seura ja mukaan pakatut retkieväät kruunaavat päivän.

Mustikkalehtomittari

Juolukkasinisiipi

Neitoperhonen

Nokkosperhonen

Lajisto vaihtelee paikan mukaan Perhosretken voi aloittaa jo omalta kotiovelta tai läheisestä puistosta. Esimerkiksi kevään ensimmäisiin liihottelijoihin kuuluva nokkosperhonen viihtyy tiheämpäänkin asutuilla alueilla, sillä nimensä mukaisesti nokkonen on sen toukkien ainoaa ravintoa. Myös jalkakäytävien pientareilla kasvavia apiloita ja virnoja kannattaa pitää silmällä perhosten varalta.

Asfaltin jäädessä taakse perhoslajisto monipuolistuu. Kukkaniityt ja laitumet vetävät päiväperhosia puoleensa tehokkaasti, ja mitä enemmän kasvilajeja niityltä löytyy, sitä useammanlaiset perhoset siellä viihtyvät. Monille tutut sitruuna- ja neitoperhonen kuuluvat niittyjen vakiokalustoon, mutta jos on tarkkana, on mahdollista törmätä harvalukuisempiinkin otuksiin. Esimerkiksi keskikesällä lentävä suurikokoinen pihlajaperhonen on melko harvinainen, mutta helposti tunnistettavissa.

Retken edetessä yhä muokkaamattomampiin elinympäristöihin kukkaniittyjen perhoset vähenevät. Metsästä saattaa

sen sijaan löytää vaikkapa haapaperhosen, yhden Suomen suurimmista päiväperhosista. Nokkosperhosen tavoin myös haapaperhonen on nimetty toukkien ravintokasvin mukaan. Se talvehtii toukkana, joten sitä etsimään kannattaa suunnata vasta juhannuksen jälkeen. Myös avoimista suomaisemista löytyy paikalle ominaista lajistoa. Muun muassa suokeltaperhonen lentää rämeillä ja sen toukkien tärkein ravintokasvi on soilla viihtyvä juolukka.

Lisähaastetta havainnointiin Perhosia havainnoidessa tulee helposti kiinnitettyä huomiota vain näyttävimpiin ja suurimpiin yksilöihin. Harrastuksen syventyessä pienempien ja vaikeammin havaittavien lajien tarkkailu tuo haastetta.

Pikkuruisten sinisiipien häikäisevät värit jäävät usein huomaamatta, ja vaatimattomat mittariperhoset saattavat yllättää. Myös yökkösissä riittää ihmeteltävää.

Niitä voi houkutella vaikkapa virittämällä valkoisen lakanan puiden väliin ja

suuntaamalla siihen voimakkaan taskulampun. Aikuisten perhosten bongailun lisäksi kasveista voi yrittää löytää perhosentoukkia. Varsinkin kiitäjäperhosten pulleat ja värikkäät toukat ovat etsimisen arvoisia.

Jos lajien määritys sujuu, kirjaa havintosi sijainnin ja päivämäärän kera ylös. Kun muistiinpanot alkavat karttua, kesien vertailu keskenään voi paljastaa kantojen vaihteluja. Perhosretkestä voi kuitenkin nauttia myös ilman lajinmääritystä ja keskittyä ihastelemaan hyönteisten väriloistoa ja ailahtelevaa lentoa. * > Ennen kuin perhoskesä pääsee täyteen vauhtiin, käy äänestämässä satavuotiaalle Suomelle kansallisperhosta 4.6. mennessä! Äänestys ja ehdokkaat löytyvät netistä: kansallisperhonen.fi. Myös listan ulkopuolista omaa ehdokasta saa äänestää. > Lähteet: www.perhostutkijainseura.fi/fi/Perhosharrastus.html www.luontoportti.com

nuorten luonto 2/2017 |

25

Se on kutinaa vatsanpohjassa.

Se sähköistää tunnelman niin että muutkin sen huomaavat. Rakkaus!

Luonto yhdistää samanmieliset metsissä ja merenrantakallioilla.

Kaksi luontoharrastuksen parissa tavannutta pupuparia kertoo oman rakkaustarinansa.

Rakastutaan kesäyönä tekstit kokosi: aino saarenmaa kuvitus: heta nääs

Meri ja Saku

T

apasimme ensimmäisen kerran Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämällä metsäkurssilla. Saku oli bongannut minut tuolta kurssilta, ja jonkin ajan päästä sain häneltä sähköpostia. Hän harrastaa luontovalokuvausta ja lähetti minulle joitakin valokuviaan. Kuvista hän sai sopivan tavan lähestyä minua, ja niin aloimme kirjoitella toisillemme. Aluksi hän sanoikin, että olisi mukava jakaa kuvat ja hetket jonkun kanssa, etteivät kuvat jää vain pöytälaatikkoon pölyttymään. Itse taas olen pienestä asti ollut innokas kirjeiden kirjoittaja ja ilmaisen itseäni mielellään kirjallisesti. Kirjoittamalla pystyin olemaan jo melko alkuvaiheessa avoimempi kuin mitä ehkä ainoastaan kasvotusten olisin ollut.

Samoihin aikoihin SLL järjesti myös lepakkokurssin, ja liitolle

26

| nuorten luonto 2/2017

hankittiin lepakkodetektori, jota jotka naristen lensivät kesäyössä. jäsenistö sai lainata. Kun muuta- Sammaleisten kivien päällä mama sähköpostiviesti oli vaihdettu, koilimme vieri vieressä taivasta Saku kysyi, voisinko opastaa hän- tiiraten, josko isojen kuusten lotä lepakkodetektorin käytössä ja masta lennähtelisi nahkasiipisiä sovimme siltä istumalta tapaami- – ja lensihän niitä kesäyössä! Lesen lepakkoretkelle. Emme vielä pakon tumma siluetti vaaleaa taisilloin puhuneet mitään varsinai- vasta vasten ja sen saalistuslento sista treffeistä, vaan ajatuksena oli on suhteemme alkuaikojen ehdolähteä ihan vain lepakoita tarkkai- ton näkymä. lemaan. Itse olin kurssin käytyäni Aluksi kun ei vielä niin hyvin innoissani aiheesta ja iloinen siitä, tuntenut toista, oli mukava vain että sain jonkun turvakseni met- makoilla liki kivellä. Sanoja ei tarsään yöaikaan. vittu, kun sai vain nauttia kutkutSiitä tulikin oikea lepakkokesä. tavasta ja kasvavasta tunteesta maKun muut alkoivat jo käydä nuk- hanpohjassa ja sydänalassa. Aivan kumaan, me yökyöpelit vasta pak- eri juttu kuin jos menisi treffeilkailimme kimpsumme ja kamp- lä vaikkapa ravintolaan syömään, summe ja suuntasimme pyörillä ja pitäisi koko ajan puhua jotakin metsään. Suhteemme alkuajoista fiksua. Luonto on todella luontemuistuu mieleen juuri kesäyön va ympäristö tehdä tuttavuutta ja tunnelma vähän hämärässä met- ihastua samanhenkiseen ihmiseen. sässä lammen rannalla. Erityisesti mieleen ovat jääneet lehtokurpat,

Moona ja Eero

I

lma oli lähes helteinen ja Bengtsår parhaimmillaan heleän vihreässä asussaan. Oli toukokuu ja Bengtsårin leirisaaren rakenteluviikonloppu.

Siellä tapasimme ensimmäisen kerran.

Vapaan hetken tullen päädyimme usein vierekkäin. Istuimme yhdessä lämpimillä kallioilla saunan jälkeen, ja huomasimme pian, että meillä synkkasi hyvin.

Polkumme osuivat sattumalta yhteen heti viikonlopun jälkeen, kun ajoimme pyörillä aurinkoista Bulevardia vastakkaisiin suuntiin. Tämän jälkeen ei kohtaamisia enää tullutkaan.

Pidimme kuitenkin yhteyttä sähköpostitse, ja kun kesäleirit seuraavana keväänä tulivat ajankohtaisiksi, päätin kysyä Eeroa johtajaparikseni leirille. Eero oli ajatellut edellisen täyden leirikesän jälkeen viettää leirittömän kesän, mutta tämä tarjous sai mielen muuttumaan.

Tapasimme seuraavan kerran Pauligin huvilalla, kun oli aika valita leirille ohjaajia ja suunnitella tulevaa. Värinä vä-

lillämme oli vain voimistunut. Tilanne oli hämmentävä, sillä ensi-kohtaamisen aikaan edellisenä keväänä Eero oli seurustellut tahollaan, ja nyt toisena keväänä minä olin hiljattain palannut vanhaan suhteeseeni.

Kaikesta huolimatta suunnittelimme leiriä pitkin kevättä. Yritimme kai sivuuttaa värinän ja vain nauttia siitä, kuinka mukavaa oli työskennellä yhdessä.

Heinäkuussa koitti leiri ja lähes viikko yhdessäoloa 24 tuntia vuorokaudessa. Matkasimme jälleen yhdessä paratiisisaarelle nimeltä Bengtsår. Touhua oli päivisin niin paljon, että tunteiden pohtimiselle ei paljon jäänyt aikaa. Mutta kun yöllä makoilimme vierekkäisillä retkipatjoilla ja kuunnelimme sateen ropinaa puolijoukkueteltan kattoa vasten, oli tunnelma kuin ukkosilman sähköistämä.

Toisen läsnäolon samassa teltassa aisti joka solulla.

Mielestämme väistimme värinän aikuisen ammattimaisesti. Pienten leiriläisten suusta kuitenkin kuultiin totuus: – Me nähtiin kun te kävelitte, te ootte rakastuneita, te meette naimisiin.

Leiri loppui. Oli aika palata kaupunkiin ja todellisuuteen. Jokin oli kuitenkin peruuttamattomasti erilaista. Seurasi hullu kuukausi. Hellettä, ukkosta ja sadetta. Vaikeita päätöksiä ja luopumista. Tätä ihmistä ei kuitenkaan voinut ohittaa, ja lopputuloksen jo arvaattekin.

Nyt asumme yhdessä omalla paratiisisaarellamme 2-vuotiaan poikamme kanssa ja odotamme toista poikasta syntyväksi syyskuussa.

Kiitos Luonto-Liitto, että johdatit meidät yhteiselle polulle! * Parien nimet on muutettu. nuorten luonto 2/2017 |

27

VILLEJÄ LUPIINEJA Tien varrella kasvaa lupiineja ja jättipalsamia. Vaan ei kasva kauaa.

Miia Jaunin ja Markus Seppälän uutuuskirja Kotipihan valtaajat – opas haitallisten vieraslajien torjuntaan kertoo, mille lajeille kannattaa näyttää viikatetta ja miksi. teksti: aino saarenmaa, kuva: nauska

ieraslajit nousevat mediassa esille aina ajoittain.

Puutarhojen satoja tuhoavat ’tappajaetanat’ ja citykanista valmistettu kebab tarjoavat raflaavia otsikoita, mutta haitalliset kasvit jäävät usein vähemmälle huomiolle.

Tutkija Miian Jaunin ja biologi Markus Seppälän mukaan haitalliset vieraslajit ovat kuitenkin ongelma, johon jokaisen kannattaisi kiinnittää huomiota.

28

| nuorten luonto 2/2017

Haitallisten vieraslajien aiheuttamat satotappiot ja lajien torjuntatoimet aiheuttavat mittavia taloudellisia kustannuksia. Jotkin vieraslajit voivat olla ihmiselle myrkyllisiä tai kantaa mukanaan tauteja ja loisia. Haitat voivat olla myös esteettisiä; kukaan tuskin haluaa löytää kanadanhanhen jätöksiä piknikpaikaltaan. Kenties suurin uhka on kuitenkin luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, kun vieraslajit valtaavat alaa alkuperäisiltä lajeilta.

Harva on kuitenkaan tietoinen luonnossa rehottavasta ongelmasta. Siksi Jau-

ni ja Seppälä päättivät kirjoittaa aiheesta kirjan.

– Idea kirjaan syntyi tarpeesta teokselle, joka auttaisi lukijaa tunnistamaan ja torjumaan haitallisia vieraslajeja, Markus Seppälä kertoo.

Kirjoittajat toivovat, että kun tietoisuus vieraslajien haitoista lisääntyy, yhä useampi alkaisi vaatia, että ongelmaan puututtaisiin nykyistä tiukemmin. Mitä nopeammin ja tehokkaammin vieraslajeja aletaan torjua, sitä pienemmäksi myös taloudelliset kustannukset jäävät.

Termit tutuiksi

Arviot

Vieraslaji on kasvi- tai eläinlaji joka ei kuulu Suomen alkuperäiseen lajis-

toon. Vieraslajit ovat päätyneet Suomeen luontoon ihmisen toiminnan seurauksena, joko tahattomasti tai tarkoituksella.

Haitallinen vieraslaji on vahinkoa aiheuttava vieraslaji.

Tulokaslaji on kasvi- tai eläinlaji joka on levinnyt Suomeen ilman ihmisen vaikutusta. Jotkut tulokaslajit ovat saapuneet Suomeen jo satoja vuosia sitten. > Lähde: Miia Jauni & Markus Seppälä, Kotipihan valtaajat – Opas haitallisten vieraslajien torjuntaan, Into Kustannus, 2017.

Mitä minä voin tehdä?

• Jos tunnistat vieraslajin, ilmoita havaintosi osoitteessa vieraslajit.fi.

• Valista vanhempia. Tutkikaa yhdessä löytyykö omalta pihaltanne tai lä-

hiympäristöstä haitallisia vieraslajeja.

• Ota aihe puheeksi biologian tunnilla.

• Joidenkin vieraslajien kitkentä sopii hyvin esimerkiksi kesäleirin ohjelmanumeroksi.

– Joitain vieraslajeja, kuten lupiinia, ei Suomen luonnosta enää saa kokonaan hävitettyä, mutta tärkeää olisi estää haitallisten vieraslajien leviäminen esimerkiksi luonnonsuojelukohteisiin, Miia Jauni sanoo.

Pellon reunasta lakikirjaan Hukkakauraa ja koloradonkuoriaisia on Suomessa torjuttu jo pitkään, mutta laajempi vieraslajien torjunta on suhteellisen uusi ilmiö. Suomen kansallinen vieraslajistrategia valmistui vuonna 2012, mutta vieraslajeja koskeva kansallinen lainsäädäntö on otettiin käyttöön vasta vuoden 2016 alussa.

Jaunin ja Seppälän mukaan lakeja tarvitaan auktoriteetiksi, sillä vapaaehtoisuus haitallisten vieraslajien torjunnassa ja hävittämisessä toimii vain tiettyyn rajaan asti.

– Suositusluonteiset toimenpiteet, jotka vaativat ihmisiltä vaivaa eivät näytä toimivan luonnonsuojelussa, Seppälä toteaa.

Lakien ja asetusten avulla myös vastuukysymykset jäsentyvät selkeämmin.

Kuntien vihertoimet poistavat etenkin myrkyllisiä jättiputkia. Lisäksi monet ympäristöjärjestöt järjestävät vieraslajitalkoita, mutta kaikkia lajeja vastaan ei voi taistella vapaaehtoisvoimin. Esimerkiksi jättiputkien torjunta vaatii koko vartalon peittävää suojavarustusta, eikä rottien loukuttaminenkaan kuulosta koko perheen huvilta.

Vieraita lautasella Tiettyjä vieraslajeja vastaan voi taistella myös haarukan ja veitsen kanssa. Nimestään huolimatta jotkin haitalliset vieraslajit kelpaavat mainiosti myös syötäväksi.

Maailmalla leviää jopa uusi termi, invasivoria, joka tarkoittaa vieraslajien hyödyntämistä ravinnoksi. Seppälä vinkkaa, että esimerkiksi kurtturuusun kiulukoista voi tehdä herkullista ruusunmarjahilloa.

Haitallisten vieraslajien kaupallinen hyötykäyttö voi johtaa myös mutkikkaisiin tilanteisiin.

– Kirjolohi luokitellaan Suomessa vieraslajiksi, mutta kyllähän sitä yleisesti pidetään herkullisena kalana, Jauni sanoo.

Oma vika Vieraslajeista tiedottaminen on Seppälän mukaan epäkiitollista puuhaa, sillä syyttävä sormi kääntyy helposti yleisöön. Kotipuutarhureilla on pitkään on ollut tapana kipata puutarhan kasvijätettä omalta pihalta metsänreunaan. Kun vielä naapuritkin seuraavat esimerkkiä, haitalliset vieraskasvit alkavat nopeasti vallata alaa.

Eläimistä esimerkiksi villiintyneet kissat ja citykanit ovat pitkälti ihmisten ajattelemattomuuden seurausta.

Syyllistämistä parempi keino on kuitenkin tietoisuuden lisääminen. Juuri siihen Jaunin ja Seppälän uusi kirja pyrkii. *

> Miia Jauni & Markus Seppälä: Kotipihan valtaajat – Opas haitallisten vieraslajien torjuntaan.

Into Kustannus 2017. 290 s.

Muutakin kuin rikkaruohoja

J

auni ja Seppälä ovat onnistuneet tehtävässään kirjoittaa kattava opas haitallisista vieralasjeista. Kirjan alkupuoli kertoo kaiken tarpeellisen vieraslajien mahdollisista haitoista, ennaltaehkäisystä ja torjunnasta. Oppaan loppupuoli on omistettu lajien esittelyille. Tutkimustieto on paketoitu esimerkkien kanssa helposti lähestyttävään muotoon. Käy selväksi, että kyse on paljon muustakin kuin rikkaruohoista.

Hieman yli 400-sivuinen kirja ei ehkä kulje kätevästi mukana puutarhassa tai iltäkävelyllä, mutta kotona voi opetella tunnistamaan yhden lajin kerrallaan. Ensi kerralla nappaan tienpientareella kasvavat silkkiunikot maljakkoon. Kun kukinnot katkaisee ennen kuin kasvi ehtii siementää, voi samalla torjua haitallisten vieraslajien leviämistä. aino saarenmaa

nuorten luonto 2/2017 |

29

Päästetään lehmät lomalle > Huili-lehden toimitus: Lehmät lomalle! Huili miniopas. Huili 2017. ehmät lomalle! on Huili-lehden ensimmäinen miniopas. Se perehdyttää lukijan kasvimaitojen maailmaan tarjoten runsaasti reseptejä ja konkreettisia neuvoja perinteisten maitotuotteiden korvaamiseen kasvipohjaisilla.

Oppaan toimitustyöstä on vastannut Huilin päätoimittaja Hannele Huhtala. Reseptit on laatinut Satu Saunio. Oppaan kaunis ulkoasu on ajassa kiinni ja kielii kohderyhmästä, johon taidan kuulua itsekin.

Lehmät lomalle! julistautuu hienoiseksi vegaanipropagandaksi, vaikka vakuuttaakin, että

tärkeintä on ottaa pieniä askeleita oikeaan suuntaan, eikä kaikkien tarvitse ryhtyä vegaaneiksi.

Valistus tehdään ujuttamalla reseptien väliin tietoiskuja maidontuotannon ongelmista, asiantuntijoiden omia vegaanikokemuksia sekä konkreettisia neuvoja ja vinkkejä.

Kokonaisuus on toimiva ja sopivan kevyt. Reseptit ovat kiinnostavia, kuvat raikkaita ja tietoiskut hyvin rakennettuja. Kritiikkinä mainittakoon bongaamani pieni asiavirhe sekä se, että kananmunan korvaamiseen leivonnassa ei mennä syvällisemmin. Toisaalta vegaanisia leivontaoppaita löytyy kyllä niitä kaipaileville. liisa-maija aukia

Villiyrteistä mielen ja kehon ravintoa > Hannus, Nyman, Toivanen, Huotari ja Victorzon: Villiyrtit – hyvinvointia kotikulmilta.

WSOY 2017. 192 s. illiyrtit – hyvinvointia kotikulmilta on raikas ja tervetullut kirjauutuus, kuin saapuva kesä. Helsinki Wildfoodsin esikoisteos ei tyydy vain esittelemään kasveja ja opastamaan villiruokaharrastuksen aloittamiseen, vaan laajentaa keräilyharrastuksen elämäntavaksi, joka hoivaa ja ravitsee niin kehoa kuin mieltä eli täyttää luonnossa liikkujan wildfulnesilla.

Kirjassa opastetaan tunnistamaan yleisimpiä luonnonvaraisia ravinnoksi sopivia kasveja ja annetaan ohjeita saaliin säilöntään ja käsittelyyn.

Teos antaa myös mainioita kauneudenhoitovinkkejä, kehopainotreeni- ja rentoutusohjeita sekä opastaa leikkisyyteen ja lemmenleikeihin. Keruukalenterista voi tarkastaa, minkä kasvin sesonki on kulloinkin. Ruokaohjeet ovat lähiruokaa ja riistaa suosivia, mutta kovin maitotalous- ja lihapainoitteisia. Olisi toivonut, että ohjeissa olisi ainakin kerrottu miten ne voi korvata kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla.

Kauniit kuvat, vihreys, vehreys ja valo innostavat seikkailemaan luontoon. Oiva lahja kevään valmistujille, kesäjuhliin ja tietysti omaan kirjahyllyyn inspiroimaan! emilia raunio

Tiukkaa faktaa eläintuotannosta > Kivelä, Lahtinen, Uotila (toim.): Uusi eläinlaki, Into Kustannus 2017. 180 s. asta ilmestynyt Uusi eläinlaki on kattava tietopaketti suomalaisen eläintuotannon nykytilasta. Teoksessa eritellään, miksi uusi eläinlaki on tarpeen ja millaisia muutoksia tarvitaan.

Animalian julkaisema ja Mai Kivelän, Veikka Lahtisen sekä Laura Uotilan toimittama tietokirja tuo uuden eläinlain suunniteluun toisenlaista näkökulmaa, jotta keskustelussa kuultaisiin muidenkin kuin eläintuottajien ääniä. Monien asiantuntijoiden osallistuminen tuo teokseen kaivattua tasapainoisuutta.

30

| nuorten luonto 2/2017

Teos käsittelee eläinlain tilannetta Suomessa sekä nyt että tulevaisuudessa. Liialliselta kärkkäydeltä on vältytty: tiukka faktaperäisyys puhuu puolestaan. Kirjassa annetaan selkeät näkemykset siitä, millainen uuden eläinlain tulisi olla ja se tarjoaa myös käytännön vaihtoehtoja sekä ratkaisuja tarvittaville muutoksille, jotta Suomi ei jäisi enempää jälkeen yleiseurooppalaisesta eläinsuojelukehityksestä.

Kirjan ydin on, että uutta eläinlakia tehdessä eläinsuojelu ja eläinten hyvinvointi pidettäisiin ensisijaisina tavoitteina. heini-sofia alavuo

Maailmankuvaa laajentavia metsäsuhteita > Anu Kuivalainen: Sielunmetsä (2016). Pirkanmaan elokuvakeskus ry. 1 h 31 min.

S

ielunmetsä-dokumentissa erilaiset ihmiset kertovat suhteestaan suomalaiseen metsään. Kantavana teemana on metsien talous- ja virkistyskäytön välinen jännite.

Metsäteollisuuden merkitystä taustoitetaan vanhojen videoiden avulla. Niin nykyajan metsänomistajilla, kuin retkeilijöilläkin on hyvin erilaisia

käsityksiä hyvästä metsänhoidosta ja miten usealla eri tavalla metsä avautuukaan kulttuurin näyttämöksi. Myös elokuvan visuaaliset kerrontakeinot korostavat kokemusten moninaisuutta.

Metsäsuhdettaan avaavat ihmiset eivät esiinny nimillään, mutta luontoharrastajat tunnistanevat helposti ainakin Pentti Linkolan.

Parasta dokumentissa on, että mukaan on saatu niin monenlaisia ihmisiä. Oli oma tausta ja metsäsuhde millainen hyvänsä, muiden kokemuksiin tutustuminen laajentaa maailmankuvaa viimeistään siinä vaiheessa, kun entinen Venäjän erikoisjoukkojen jäsen kertoo, miten metsälammessa nukutaan. miia vistilä

Unelmasta totta suurella sydämellä > Laura Friman: Saara Aalto. No Fear. WSOY 2017.

S

aara Aalto lienee yksi viime vuoden puhutuimmista suomalaisista menestyttyään kansainvälisessä X Factor -laulukilpailussa.

Alunperin Aalto tuli tutuksi suurelle yleisölle kotimaassa osallistuttuaan vuonna 2007 Talent Suomi -kykykilpailuun. Saara Aalto. No Fear on tarina unelmien tavoittelusta, suomalaisesta sisusta ja periksiantamattomuudesta. Kotialbumimainen kirja vie lukijan aikamatkalle Saara Aallon taiteilijan

polulle ja kertoo miten musiikki on ollut nuoren naisen elämässä pienestä asti. Kirjassa kuvataan X Factor -kilpailun vaiheita, Aallon kasvutarinaa laulajana sekä seurataan hänen arkeaan Lontoossa. Koko perheelle suunnatulta kirjalta olisi toivonut hieman syvällisempää otetta, parempaa taittoa ja kuvitusta, mutta toisaalta se on inspiroiva, kiehtova ja ajoittain jopa jännittävä kertomus, jossa unelmasta tulee totta. emilia raunio

nuorten luonto 2/2017 |

31

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Leo Stranius puh. 040 754 7371 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Emilia Raunio Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Sieppo-lehti sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Metsävastaava Lauri Kajander puh. 045 117 9610 Susikampanjavastaava Francisco Sánchez Molina puh. 044 516 6227 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung puh. 044 700 6113

32

| nuorten luonto 2/2017

LUONTO-LIITOSSA

TAPAHTUU koonnut: sami säynevirta

> Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto Luonto-Liiton leirikesä 2017.

Kaikki kesän leirit löytyvät osoitteesta www.luontoliitto.fi/kesaleirit 9.–13.7. International Environmental Action Days Luonto-Liiton ja Youth Environment Europe (YEE) -järjestön yhdessä järjestämä nuorten kansainvälinen ympäristötoimintaleiri Helsingin Meriharjun kurssikeskuksessa. Lisätiedot: auli.elolahti@luontoliitto.fi 26.8. Helsingin Keskuspuiston Luontohelmi-juhla Helsingin luontohelmessä Keskuspuistossa juhlitaan Suomen luonnon päivää.

Luonto-Liitto järjestää tapahtumassa metsäaiheista ohjelmaa. Seuraa ilmoittelua, tiedot tarkentuvat.

23.9. Luonto-Liiton syysvaltuusto kokoontuu Helsingissä Luonto-Liiton toimistolla.

Lisätiedot: sami.saynevirta@luontoliitto.fi Heinäkuussa Luonto-Liiton toimisto on kiinni kesätauolla

Pohjois-Suomen piiri Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri eli Possu järjestää yhdessä Oulun kaupungin kanssa kolme luontoleiriä Koppanan leirikeskuksessa heinäkuussa. Possun kesäleirit ovat olleet viime vuosina todella suosittuja! Leireille otetaan 15 ensimmäistä

ilmoittautujaa, joten varaa paikkasi pian.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset leirikoordinaattorillemme Jonna Heikkiselle 25.6. mennessä possu@luontoliitto.fi tai puh.

044 255 1411. Kuvia edellisistä leireistä löydät Possun Facebook-sivulta ja Instagramista @luontoliitto_possu.

Savo-Karjalan luontopiiri 3.–4.8. Luonto-Liiton Kesäpäivät Kesäpäivät on tehty auringonpaisteesta, mukavista ihmisistä, leirinuotiolla istumisesta ja tiukasta asiaohjelmasta! Kesäpäivät järjestetään kauniissa ympäristössä Karhonsaaressa Kuopiossa. Nyt on hieno tilaisuus tavata muita Luonto-Liiton aktiiveja ja inspiroitua luonnosta! Hinta 10 euroa.

5.–6.8. Karhofest Perinteinen monialainen Karhofest ilahduttaa musiikillaan ja rennolla tunnelmallaan tänäkin vuonna! Nimensä mukaisesti festivaalit järjestetään Karhonsaaressa Kuopiossa.

26.8. Lepakkoaiheinen perheretki Koko perheen iltaretki Joensuun Kuhasaloon, jossa kuulemme lepakoista asiantuntijan johdolla sekä toivottavasti näemme niitä myös luonnossa. Retki järjestetään yhdessä JSLY:n kanssa.

Tapahtumista tiedotetaan Facebookissa, sähköpostilistalla sekä nettisivuilla. Lisätietoja: saka@luontoliitto.fi

Uudenmaan piiri Nuortenleirit

11.–18.6. Luontoleiri 12–14-vuotiailla Bengtsårin leirisaaressa 1.–8.7. Luontoleiri 12–14-vuotiaille Benkussa 8.–15.7. Luontoleiri 14–17-vuotiaille Benkussa Leireillä pääset irti arjesta. Kauniilla Bengtsårin saarella koet luontoelämyksiä turvallisessa porukassa ja tutustut uusiin ystäviin. Leirillä retkeillään, tutkitaan, ihmetellään, havainnoidaan lintuja ja muuta luontoa, seikkaillaan, tehdään ympäristötaidetta, uidaan, muuten vain chillaillaan saarella sekä istutaan iltoja nuotiolla ja parannetaan maailmaa kavereiden ja ohjaajien hyvässä seurassa.

18.–22.6. Lupin ja Tringan lintuleiri yli 13-vuotiaille Benkussa Lintuleiri on leiri noin 12–20-vuotiaille lintuharrastajille ja lintuharrastuksesta kiinnostuneille. Leirillä tutustutaan lintuihin, lintuharrastukseen ja tietysti toisiin lintuharrastajiin. Kesäkuussa on hyvä mahdollisuus harjoitella lintujen ääniä ja osalla lajeista on lisäksi poikasia maastossa. Leiriltä tehdään päiväretki Hangon lintuasemalle, jossa on hyvät mahdollisuudet nähdä harvinaisia lintulajeja ja seurata lintujen rengastusta.

11.–15.7. Itämerileiri yli 15-vuotiaille Tallinnassa Aegnan saarella Itämerileirillä Tallinnan Aegnassa mennään pintaa syvemmälle ainutlaatuisen murtovesimeren maailmaan. Leirillä tutkitaan Itämeren eliöitä ja kasveja niin vedessä kuin rannalla, tavataan asiantuntijoita ja tietysti vietetään leirielämää mukavassa porukassa. Leiri on suunnattu yli 15-vuotiaille. Alle 18-vuotiaat tarvitsevat huoltajan kirjallisen luvan.

17.–22.7. Survival-leiri yli 14-vuotiaille Benkussa Survival-leirillä opetellaan selviämään ilman leirintävarusteita. Esimerkiksi kuinka tuli sytytetään ja miten yövytään. Leiriruokailut hoituvat tarvittaessa saaren lämpimien patojen äärellä.

9.–13.8. Talkoo- ja purkuleiri yli 15-vuotiaille Benkussa Talkooleirillä puretaan ja kunnostellaan leiripaikkaamme.

Kaikille leireille ilmoittaudutaan netissä sähköisellä lomakkeella osoitteessa: www.luppi.fi/nuortenleirit-2017 Lisätietoja ja hinnat:

Jäsenhinnat: Luontoleirit (11.–18.6, 1.–8.7. ja 8.–15.7.) 140 euroa, Lintuleiri 80 euroa, Survival-leiri 70 euroa ja Itämerileiri 100 euroa. Ei-jäseniltä kaikki leirit ovat 30 euroa kalliimpia. Sisaralennus 20 euroa. Talkooleiri on osallistujille ilmainen. Hinnat (mukaan lukien talkooleiri) sisältävät täyden ylläpidon, telttamajoituksen, kuljetukset Helsingistä ja vakuutuksen. Itämerileirille suositellaan omaa matkavakuutusta.

24.–29.7. Vaelluskurssi yli 15-vuotiaille Helvetinjärven kansallispuistossa Kurssin aikana opetellaan yhdessä liikkumaan luonnossa. Aiempaa retkeilykokemusta ei tarvitse ja monia varusteita saa lainaksi. Kurssiin kuuluu myös kaksi ennakkotapaamista, jotka pidetään kesä-heinäkuussa ja ne sovitaan myöhemmin. Hinta opiskelijoille 50 euroa ja aikuisille 80 euroa sisältäen edestakaiset matkat Helsingistä. Ilmoittautumiset 31.5. mennessä: petro.pynnonen@luontoliitto.fi tai 040 165 1907.

Uudenmaan piirin nuortenryhmän tapaamiset jatkuvat taas syyskuussa. Nuortenryhmä kokoontuu Pauligin huvilalla Mechelininkadulla joka toinen tiistai.

Varsinais-Suomen piiri 10.6. Perheretki Kaarinassa Järjestämme lapsiperheille suunnatun jännittävän luontoseikkailupäivän Tuorlan lehdossa, Helmeri Harakan metsän rastiradalla. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Anne Andersson: anneandersson0@gmail.com 17.–18.6. Kesäyöretki Lähde mukaan fiilistelemään kesäyön tunnelmaa nuotion ääressä valvoen! Katso kohde ja muut tarkemmat tiedot piirin tapahtumakalenterista. Lisätiedot: Milla Aalto, milla.aalto@luontoliitto.fi 22.6. Piirin yleiskokous Turussa Kokous järjestetään kello 17–19. Tervetuloa piirin ylimääräiseen yleiskokoukseen!

Katso kokouspaikka ja esityslista tapahtumakalenterista.

Lisäksi järjestämme kesän aikana nuorten vaelluskurssin, johon sisältyy erämaavaellus Käsivarressa. Lasten luontokerhomme jatkavat taas toimintaansa kesäloman jälkeen heti syyskuun alussa. Tarkista tarkemmat tapahtumatiedot verkkosivuiltamme: www.luontoliitto.fi/vasp

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT Hämeen piiri Heini Ojala Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 050 309 3537 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot kaasu@luontoliitto.fi www.facebook.com/ kaasu.luontoliitto Keski-Suomen piiri Heta Kopra puh. 041 4409 099 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu Pohjanmaan piiri Senni Korhonen pj@polp.fi Pohjois-Suomen piiri Essi Wallén www.luontoliitto.fi/possu possunmeili@gmail.com Savo-Karjalan piiri Jyri Hoffrén puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milla.aalto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/vasp

nuorten luonto 2/2017 |

33

MAANALAINEN

Palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. Ainakin joskus.

Haloo? teksti ja kuvat antti salovaara

akskakkonen ja saurit, peruskamaa, tuhahtaa harrastaja taviksen ihastelemasta haloilmiöstä. Olisi pitänyt kuulemma olla jotain pyramidikiteitä. Täh?

Moni tuntee haloilmiöt, ne oudommat sateenkaaret, ainakin jollain tasolla. Kirkkaimmat halonäytelmät hämmentävät tämän tästä sosiaalisessa mediassa, vaikka kyse on sinänsä yleisestä ilmiöstä.

Luonnonharrastaja ei tyydy taivasteluun. Jos rahvas ihastelee näytelmän näyttävyyttä, asiaan vihkiytynyttä kiehtoo myös halomuotojen runsaus sekä harvinaisuuksien löytäminen. Havaitsijan tai valokuvaajan ei tarvitse rajoittua muutamaan renkaaseen tai pilariin, sillä halomuotoja tunnetaan ainakin 70 erilaista. Erilaiset jääkiteiden muodot – laatat, pylväät, pyramidit ja muut – ovat päävastuussa eri halomuotojen syntymisestä. Muutkin tekijät vaikuttavat. Halonäytelmä voi vallata taivaan tunneiksi tai kirkastua muutamaksi sekunniksi yläpilven nurkkaan. Auringon ja Kuun lisäksi halot syttyvät myös keinovalolle.

34

| nuorten luonto 2/2017

Tietyissä piireissä halot ovat jo hämmentävän suosittuja. Aiheesta löytyy tuoreehko suomenkielinen kirjakin: Marko Riikosen kirjoittama Halot. Jääkidepilvien valoilmiöt. Paras, helpoin ja kaunein tapa lyödä itseään halolla päähän on kuitenkin Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmä.

Havaintojen ja kuvien lisäksi palvelu tarjoaa myös määritysapua. Näkemiään harvinaisuuksia ilmoittamalla voi varmistaa

palkinnoista tärkeimmän: kanssaharrastajien kateuden.

Halot tarjoavat edelleen mahdollisuuden kuolemattomaan maineeseen ja kunniaan, sillä kaikkia halomuotoja ei taatusti ole vielä havaittu. Suomalaisista taivaalla voi havaita ainakin Moilasen kaaren. Onko seuraavalla halosensaatiolla sinun nimesi? * > www.taivaanvahti.fi

iris tanttu nuorten luonto 2/2017 |

35

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Luonto-Liiton nuorten leirikesä 2017 Lisätietoa nuortenleireistä sekä muut Luonto-Liiton leirit: luontoliitto.fi/kesaleirit

Uusimaa

Itä-Suomi

Bengtsårin leirisaarella Hangossa:: 11.–18.6. Luontoleiri (12–14 v.)

18.–22.6. Lintuleiri (yli 13 v.)

1.–8.7. Luontoleiri (12–14 v.)

8.–15.7. Luontoleiri (14–17 v.)

17.–22.7. Survival-leiri (yli 14 v.)

9.–13.8. Talkooleiri (yli 15 v.)

Kuopion Karhonsaaressa: 4.–9.6. Luontoleiri (12–15 v.)

Aegnan saarella Tallinnassa: 11.–15.7. Itämerileiri (yli 15 v.)

Pohjois-Suomi Koppanan leirikeskuksessa Oulunsalossa: 21.–23.7. Luontoleiri (yli 17 v.)

kuva: susanna soisalo