Nuorten Luonto 2/2021 by Nuorten Luonto

2/2021

Lockdown ja luonto s.4 Tulevaisuustaajuus s.12 Kuntavaaleista ympäristövaalit s.20

Numero 2/2021, 78. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Milla Aalto milla.aalto@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Anna Stenius anna.stenius@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Kukka-Maria Ahokas, Riku Eskelinen, Anni Eskola, Emilia Hoisko, Sini Holopainen, Nelli Honkela, Aino Huotari, Pauliina Hyttinen, Ada-Maaria Hyvärinen, Kaisa Illukka, Antti Jalo, Eeva-Leena Karihtala, Matleena Kehus, Noora Ketolainen, Tytti Korhonen, Elina Kujansuu, Juuli Lehtinen, Maria Leskinen, Lea Lintula, Reija Mikkola, Venla Naapuri, Gesa Piper, Riina Pippuri, Annika Pitkänen, Lassi Päkkilä, Salla Rajala, Katariina Riipinen, Milla Salonen Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Kannen kuva Siru Tirronen Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki 09 684 4420 nuortenluonto.fi Twitter @nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

STÖMER ÄRI KK MP

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painolaitos

nuorten luonto

Pääkirjoitus milla aalto

inulla on kaksi erilaista, kilpailevaa mielikuvaa tulevaisuudesta, jossa muutaman kymmenen vuoden päästä elän. Toinen on tulevaisuus, jota pelkään. Toinen on se, josta haaveilen. Päässäni nämä kaksi tulevaisuuden kuvaa sulkevat toisensa pois – vain jompikumpi voi toteutua. Joskus keskustellessani ystävieni kanssa siitä, mitä meistä tulee isoina, muistan sen tulevaisuuden, jota pelkään, enkä pysty enää jatkamaan unelmointia. Onneksi tämä toimii myös toiseen suuntaan. Jos ollessani huolissani tulevasta pystyn kääntämään ajatukseni siihen tulevaisuuteen, josta haaveilen, saan kammettua itseni ylös ankeudesta. Tajuan, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella utopiani puolesta. Se tulevaisuus, jota pelkään, ei saa olla vaihtoehto. Monelle nuorelle elämä on rimpuilua – miksi opiskella tulevaisuutta varten, jos edessä häämöttää vain ilmastonmuutoksen ja luontokadon autioittama painajainen? Voiko kauhuskenaarioiden keskellä edes unelmoida? Omien utopioiden löytämiseen tarvitaankin tukea ja työkaluja. Valitsimme tämän numeron teemaksi utopiat nostaaksemme esille keinoja kuvitella ja tavoitella parempaa tulevaisuutta. Sitran Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmä

kuva katariina riipinen

on kehitetty auttamaan toivottujen tulevaisuuskuvien rakentamisessa. Sivulta 8 voit lukea, minkälaisia ajatuksia Luonto-Liitolle pidetyssä tulevaisuustyöpajassa heräsi. Tulevaisuustaajuus painottaa, että mahdollisia tulevaisuuksia on lukemattomia, ja me itse vaikutamme siihen, mikä niistä toteutuu. Konkreettisten muutosten näkeminen herättää toivoa – kun yksi asia on saatu korjattua, miksei saataisi muitakin? Reportaasimme Etelä-Amerikasta sivulla 4 kertoo, miten mahdottomilta tuntuneista asioista on tullut hetkessä mahdollisia. Toki muutokseen pakottavana voimana pandemia on itsessään tragedia, mutta sen myötävaikutuksesta on syntynyt myös jotain hyvää. Tieto on toiminnan kivijalka. Oletko kuullut efektiivisestä altruismista? Sen tavoitteena on tehdä auttamis- ja vaikuttamistyöstä mahdollisimman tehokasta hyödyntämällä parasta saatavilla olevaa tietoa. Lue lisää mielenkiintoisesta ideologiasta sivulta 18. Myös ihmisten utopioista voidaan tuottaa tutkimustietoa. Nutopiatutkimushanke ottaa selvää nuorten tulevaisuudenkuvista. Sivulla 10 voit tutustua hankkeeseen. Toivomme, että Nuorten Luontoa lukiessasi voit oivaltaa uusia asioita positiivisen mielikuvittelun voimasta tai löytää tukea omille ajatuksillesi utopioista. Ehkä voimme yhdessä suunnata katseet kohti valoisampaa tulevaisuutta. *

2/2021

UTOPIA

9 10 12 15 16 18 20 23 24 26 28 30 31 32 34 36 38 40 41 42 43

4 8

NUORTEN LUONTOA tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin! NUORTEN LUONTO löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ANNA PALAUTETTA! Mistä jutusta pidit tässä lehdessä eniten? Entä mikä jätti kylmäksi? Lähetä palautteesi Nuorten Luonnolle osoitteeseen viestinta@luontoliitto.fi tai somekanavien kautta yksityisviestillä.

efektiivinen altruismi

7 8

Pääkirjoitus Eläimet valtasivat rannat – Reportaasi Etelä-Amerikasta Spekulatiivisten tarinoiden voima Mitä jos ratkaisisimme ympäristöongelmia mielikuvittelemalla? Utopia yhteisestä elinvoimasta Nutopia-hanke – Valoa tulevaisuuteen Vaikuta! Tunteita herättelevä kuva- ja kirjoituskilpailu Ympäristökeskustelun käsitteet: Biodiversiteetti Tiktokkaamalla apua ilmastokriisiin Valinnoilla on väliä – Tehokkaampaa auttamista Kuntavaaleissa äänestetään utopiat toteen Tule matkalle kohti metsäutopiaa! Nuorten metsäneuvosto antaa nuorille äänen metsäpolitiikassa Työtä paremman tulevaisuuden eteen Hävikkikukilla iloa yksinäisille Ekokipinä avaa vaikuttamisen mahdollisuuksia nuorille DIY: Kasvata siemenestä mangopuu Herkkuretki: Retkiruokaa villivihanneksista Taidehaukka: Taimitalkoista lahopuun kauneuteen Arviot Luontopolulla: Luonnon herkkubuffetti Maanalainen: Elämä allamme Tervehdys uudelta toiminnanjohtajalta Luonto-Liitossa tapahtuu Sarjis

mielikuvituksemme luo tulevaisuuden

2 4

mahdottomasta tuli mahdollista

Sisällys

nuorten luonto

ELÄIMET VALTASIVAT RANNAT REPORTAASI ETELÄ-AMERIKASTA

teksti ja kuvat kukka-maria ahokas

nuorten luonto

Globaalissa etelässä on yksi taho, jolle pandemialla oli hyviä seurauksia: luonto. Perun pääkaupungissa Limassa kilpikonnat palasivat rannoille ja päästöt loppuivat kuin seinään, kun lockdown alkoi.

–T

aivas oli oudon kirkas ja sininen. Tavallista saasteen muodostamaa harmaata pilveä ei näkynyt missään. En ollut ikinä ennen nähnyt tähtitaivasta, Limassa asuva 16-vuotias Franccesca Semino Ramírez sanoo. Hän on luonnon ystävä, joka vietti viime vuonna monta kuukautta lukittautuneena sisätiloihin. Eteläamerikkalainen Perun valtio toteutti viime vuonna kahdeksan kuukautta kestäneen lockdownin, jolloin useimpiin kaupunkeihin julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Lockdown tarkoittaa tiukkojen rajoitusten asettamista matkustamiselle, sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja pääsylle julkisiin tiloihin. – Meidän pitää huolehtia toisistamme. Sen vuoksi ulkonaliikkuminen on tästä eteenpäin kiellettyä muista kuin välttämättömistä syistä, Perun silloinen presidentti Martín Vizcarra lausui maaliskuussa 2020. Valtio asetti liikkumisrajoitukset, koska sillä oli vähäisiä keinoja hallita koronapandemiaa 32 miljoonan asukkaan maassa. Terveydenhuoltojärjestelmä ei pystynyt hoitamaan kaikkia sairastuneita. Peru ei ole yhtä demokraattinen maa kuin Suomi, joten ihmisten kansalaisoikeuksia voidaan rajoittaa helposti.

Pääkaupunki seisahtui Kaduilla partioi poliiseja ja armeijan sotilaita, jotka valvoivat kiellon noudattamista. Autoja ei liikkunut muuten kuin poikkeusluvalla. Ulkonaliikkumiskielto oli järkyttävä kokemus koteihinsa lukituille Liman asukkaille. Sillä oli kuitenkin yksi hyvä vaikutus: luonto elpyi. – Ihmisen terveydelle haitallisten pienhiukkasten pitoisuus laski ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin Maailman terveysjärjestön suosittelemalle ta-

solle, Perun ympäristöministeriö kertoi lockdownin vaikutuksista. Liikenteen ja teollisuuden aiheuttamat saasteet ovat Limassa ongelma, koska raideliikennettä ei juuri ole ja kaupungin keskellä toimii tehtaita.

Rantojen roskaantuminen pysäytettävä – Ulkonaliikkumiskielto pitäisi järjestää kerran vuodessa, sen verran hyvää se teki luonnolle, Limassa asuva aktivisti Jesús Zeballos sanoo videopuhelussa ja naurahtaa. 35-vuotias mies asuu Limassa rannan läheisyydessä ja organisoi sieltä käsin Hazla por tu playa -kansalaisjärjestön siivouskampanjoita, joissa vapaaehtoiset keräävät rannoilta muovia, tupakantumppeja ja muuta roskaa. Roskaa kertyy valtava määrä. – Luonto sai hengittää hetken aikaa. Taivas kirkastui. Linnut ja kilpikonnat palasivat rannoille. Kukaan ei heittänyt roskia. Zeballos ei ihannoi vaikeaa koronatilannetta. Perun kuolleisuusluvut ovat suuria ja kulkutauti on ollut kansallinen tragedia. Hallitusta on kritisoitu siitä, että se ei päästänyt ihmisiä edes ulkoilemaan. Vain surffarit saivat mennä rannalle, mutta harvoilla on varaa surffilautaan. Rajoitusten aikana Zeballos ei voinut järjestää rantojen siivoamiskampanjoita. Hän alkoikin organisoida somealustoilla kampanjoita, jotta ihmiset alkaisivat kierrättää kotonaan. – Kierrätysjärjestelmä täällä on alkeellinen. Jos saisimmekin ihmiset nyt lajittelemaan muovit ja muut jätteet kotonaan, on turhauttavaa, että kaupungin jäteautot vievät lajitellut jätteet kuitenkin samaan paikkaan kaatopaikalla, hän sanoo. Hän on kampanjoinut vuosia, jotta kaupunki alkaisi noudattaa parempaa ympäristöpolitiikkaa. Se on tuonut tulosta: kierrättäminen on lisääntynyt,

rantojen kunto on parantunut ja saastuminen on vähentynyt. – Aloin toimia asuinalueeni aktivistina, koska olen kokenut ympäristökriisin seuraukset omissa nahoissani. En voinut kävellä omalla lähirannallani, koska se oli niin pahoin saastunut. Olemme houkutelleet siivoustalkoisiin perheitä. Haluamme, että lapset näkevät, millaisia seurauksia roskaamisella on, Zeballos sanoo.

Pyörävallankumous alkaa keskiluokasta Nyt tiukka lockdown on ohi ja maa on palannut normaalimpaan tilanteeseen. Ulkonaliikkumiskielto on voimassa vain öisin. Autot ovat palanneet kaduille ja ihmiset rannoille. Linnut ovat siirtyneet syrjemmälle. Katukuvassa näkyy toinenkin silmiinpistävä muutos: se on täynnä polkupyöriä. Ennen pandemiaa Limassa pyöräilivät vain huimapäisimmät, koska heidän piti puikkelehtia autojen seassa. Pyöräilyaktivistit ovat kampanjoineet pyöräteiden rakentamisen puolesta vuosikymmenet, mutta kehitys on ollut hidasta autojen ehdoilla suunnitellussa kaupungissa. Nyt pyörävallankumous on alkanut keskiluokan asuinalueilta. Uusia pyöräteitä rakennetaan, koska kaupunkilaiset eivät halua liikkua täyteen ahdetuilla busseilla tartuntojen pelossa. Pyöräilyinnostus ei kuitenkaan näy eriarvoisen yhteiskunnan kaikissa kerroksissa: köyhien alueilla pyöräteitä ei edelleenkään ole.

Ympäristökasvatusta tarvitaan Jesús Zeballos odottaa pääsevänsä jälleen rantojensiivoustalkoisiin. – Kun seuraavan kerran pääsemme organisoimaan siivoustalkoita, toivon että rannat eivät ole täynnä käytettyjä hengityssuojaimia. Täällä on kova työ saada kaupunki järjestämään roskiksia nuorten luonto

julkisille paikoille, joten monet heittävät roskat luontoon. Lisäksi puuttuu yleistä tietoisuutta. Franccesca Semino on osallistunut näihin rantojensiivoustalkoisiin. Hänen mukaansa muoviroskan määrä oli ällistyttävä. – En heitä roskia luontoon. Olen saanut ympäristökasvatusta, koska olen yksityisessä koulussa. Julkisen puolen kouluissa ei kuitenkaan juuri puhuta luonnonsuojelusta. Köyhimmillä ei ole internetiä eikä kännykkää, joten heidän on vaikeaa saada tietoa. Jos he pääsevätkin someen, algoritmi näyttää heille muuta kuin järkevää sisältöä. Minun kuplassani ympäristöaiheista puhutaan, mutta eivät ne tule itsestään käyttäjän luo. Hänen mukaansa ympäristöystävällinen elämäntapa on lisäksi kallista. 6

nuorten luonto

– Jos haluaisin ostaa vaikkapa ekologisen saippuan, se maksaa kolme kertaa enemmän kuin tavallinen. Vaikka kuulun ylempään keskiluokkaan, hinta on minusta järkyttävä. Ei kellään ole varaa ostaa biohajoavia tuotteita täällä päin. Franccesca Semino sanoo, että tasaarvoisempi koulutus on ratkaisu luokkaeroihin. – Valtion tv-kanavilla pitäisi olla ympäristötietoisuutta lisääviä projekteja, jotta tieto menisi kaikkiin koteihin, hän sanoo. Myös Jesús Zeballosin mukaan tarvitaan ympäristökasvatusta, jotta suunta voi muuttua. Hän on optimistinen: – Kun uudet sukupolvet pääsevät päättävään asemaan, entisenlainen meno ei voi enää jatkua, uskon niin, aktivisti toteaa.

Muutos on mahdollinen, jos poliittista tahtoa löytyy. Korona-lockdown nimittäin osoitti, millainen valta hallituksilla on: kaikki tarpeeton liikenne voidaan pysäyttää yhdessä päivässä. Utopistisen kuuloinen ajatus saastepilvettömästä kaupungista toteutui yhdellä käskyllä. *

Kirjoittaja on Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut vapaa toimittaja. Hän työskentelee parhaillaan Perussa työstämässä tiedonjulkistamisen journalismihankettaan. kmahokas.com Instagram: @kmahokas

SPEKULATIIVISTEN TARINOIDEN VOIMA Värikkäät tulevaisuuden skenaariot ovat tuttuja spekulatiivisen fiktion ystäville. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin ja Turun Science Fiction Seuran uudessa projektissa tarkastellaan ympäristökysymyksiä spefin kautta. Yhteistyössä syntyy Spinlehden ympäristöteemainen numero.

pekulatiivinen fiktio on kirjallisuuden, elokuvien ja muiden kulttuurituotteiden genre, joka käsittelee kuvitteellisia maailmoja. Sillä viitataan tieteisfiktion eli scifin ohella myös fantasiaan, kauhuun ja niitä sivuaviin tyylilajeihin. Spekulatiivisesta fiktiosta käytetään lyhennettä spefi. Turun Science Fiction Seura julkaisee Spin-lehteä, joka keskittyy spefikulttuuriin. Kuluneen kevään aikana Spinin toimituksessa on askaroitu ympäristökysymysten parissa. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ehdotti scifiseuralle yhteistyötä, jonka tuloksena ilmestyy luonto- ja ympäristöaiheisiin keskittyvä Spinin erikoisnumero. – Pian ilmestyvä numero on ensimmäinen yhteistyönumero, jonka Spin on tehnyt. Fiilis on odottava ja utelias, sanoo Spinin päätoimittaja Anna Mattila. Spiniä tehdään vapaaehtoisvoimin. Toimituksessa on vakituisesti kymmenisen vapaaehtoista avustajaa. Yhteistyönumeron tekemiseen on osallistunut aiempaa isompi joukko kirjoittajia ja kuvittajia, sillä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri kutsui jäseniään mukaan projektiin.

Kirjoita parempi tulevaisuus Spinin ympäristönumeron sisältöä ideoitaessa ensimmäisenä mieleen tulivat spefitarinoissa yleiset ympäristökatastrofit ja maailmanloput. Pian alettiin kuitenkin miettiä, mitä muuta annettavaa spefillä voisi olla ympäristökysymysten kannalta. Heräsi idea utopiateemasta. Tavallisesti Spinissä julkaistaan kulloisenkin numeron teemaan liittyvä novelli tai kaksi. Julkaistavat tarinat ovat useimmiten kotimaisten kirjoittajien tekstejä, jotka ovat sijoittuneet Turun Science Fiction Seuran kirjoituskilpailuissa. Erikois-

numeroa varten haluttiin kuitenkin avata aivan erillinen novellihaku. Novellihaun teemaksi valittiin ilmastonmuutos. Erityisesti haluttiin löytää tarinoita, joissa ympäristöuhkiin on löydetty spekulatiivisia ratkaisuja. Kirjoituskutsun toivottiin paitsi tuottavan lehteen julkaistavaksi novelleja myös herättävän kirjoittajia pohtimaan maailman tilaa ja tulevaisuuden suuntaa. – Novellihakuun tuli 38 tekstiä. Osallistujamäärä yllätti positiivisesti! Saamme lehteen monipuolisen valikoiman novelleja, Mattila sanoo. Spinin toimituksen jäsenistä koostuva raati valitsee, mitkä novellit julkaistaan. Ilmastonmuutosta ja utopioita on lähestytty teksteissä useista eri näkökulmista. Samat aiheet toistuvat myös lehden muussa sisällössä. – Pohdimme muun muassa sitä, miksi fiktiossa kuvataan usein katastrofaalisia maailmanloppuja eikä utopiatulevaisuutta. Yhtenä hiukan yllättävämpänä juttuna käsittelemme utopistista dinosaurusmaailmaa, Dinotopiaa! Erikoisnumero ilmestyy heinäkuussa, ja sen voi tilata Turun Science Fiction Seuralta. Spinillä on myös rinnakkainen verkkojulkaisu Verkko-Spin, jossa on myös osittain samaa sisältöä kuin paperilehdessä. – Spiniä tehdään rennolla otteella. Vaikka se on Suomen vanhin tieteis- ja fantasiakirjallisuuteen keskittyvä julkaisu, se ei suinkaan ole jämähtänyt menneisyyteen. Teemme juttuja ajan-

teksti milla aalto kuvitus nelli honkela

kohtaisista kirjoista, sarjoista, elokuvista ja muista, Mattila mainostaa. Päätoimittajalla on myös vinkattavaa nuorille: – Spin on hyvä julkaisualusta aloitteleville kirjoittajille ja kuvittajille. Jos olet alle 18-vuotias, saat myös nuorisoalennusta Spinin tilaushinnasta. *

Tutustu Spinin verkkolehteen: verkkospin. wordpress.com

Spinin erikoisnumeron kansitaiteen maalasi Luonto-Liiton aktiivi Nelli Honkela.

nuorten luonto

MITÄ JOS RATKAISISIMME YMPÄRISTÖONGELMIA MIELIKUVITTELEMALLA? Ympäristökysymyksiä, uhkia ja haasteita lähestytään usein melko toivottomin tuntein. Lamaannus iskee heti, kun on sisäistänyt, miten suuria ja monimutkaisia ovat ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato. Tulevaisuustaajuus inspiroi innostumaan tulevaisuudesta.

ulevaisuustaajuus-työpaja, jonka Allianssin nuorten ilmastodelegaatti Emma Sairanen veti Luonto-Liitolle huhtikuussa, herätti pohtimaan tulevaisuutta innolla. Työpajassa emme keskittyneetkään edessä häämöttävään dystopiaan, vaan nostatimme toivon ja innostuksen ilmapiiriä, kun pääsimme yhdessä visioimaan mielekkäitä tulevaisuuskuvia, jotka tähtäävät kaikkien planeetan elävien olevaisten hyvinvointiin. – Kuvittelu on ihmisen supervoima, jota muilla eläinlajeilla tiettävästi ei ole, Sairanen kertoi meille työpajan alussa. Hän antoi meille tehtäväksi aktivoida mielikuvituksen keksimällä “mitä jos” -kysymyksiä. Kysymykset aukaisivat kuvittelun portit ja antoivat visioiden tulvia sisään. Mitä jos jokaisella olisi mahdollisuus päästä kymmenessä minuutissa luonnontilaiseen metsään kotioveltaan? Mitä jos kaikkien eliöiden kaikki perustarpeet olisi tasapainoisesti tyydytetty? Mitä jos metsää kasvaisi enemmän kuin sitä kaadetaan? Mitä jos tulevaisuus olisikin yhteisöllinen? Mitä jos ihmisen

nuorten luonto

arvokkainta omaisuutta olisivat vanhat puut? Mitä jos jakaisimme vaurauden? Kiehtovia kysymyksiä nousi. Innostuksen liekki oli syttynyt. Pohdimme myös, voitaisiinko ilmastoahdistus vaihtaa ilmastoinnostukseen. Me voimme vaihtaa tulevaisuuden suunnan kohti parempaa, mutta voisiko siitä oikeasti innostua? Mitä jos näkisimme katastrofaalisen maailmantilanteen mahdollisuutena löytää uusia, kestävämpiä ja yhteisöllisempiä tapoja olla ja elää? Jostain on hyvä aloittaa, ja pohdinkin, entäpä jos olisimme tästä hetkestä eteenpäin rohkeasti hyviä sekä toisillemme että luonnolle ja antaisimme sen näkyä. Luodaan uudet normit ja arvot, joissa kilpailu ja kiire ei ole kaiken keskiössä. Pullistellaan mieluummin ekoteoilla ja tuetaan toisiamme. Mitä jos olemmekin jo matkalla kohti jakamiseen perustuvaa, kiireettömämpää ja yhteisöllisempää tulevaisuutta?

Kirjoittaja on globaalin kestävyyden maisteriopiskelija, jonka elämän päämäärä on auttaa kaikkia eläviä olevaisia kukoistamaan.

teksti sini holopainen kuvitus lea lintula

UTOPIA YHTEISESTÄ ELINVOIMASTA TULEVAISUUSTAAJUUDEN SATOA

teksti lea lintula

On vuosi 2040, ja asun kotikaupungissani Helsingissä. Globaali eli maailmanlaajuinen kulttuuri on keskittynyt pari vuosikymmentä ihmisten toimijuuteen ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Länsimainen käsitys ihmisten yksilöllisyydestä ja ylivertaisuudesta maapallolla on kadonnut. Tilalle on tullut vallitseva ajatus luonnonvoimien kunnioittamisesta ja luontoyhteydestä.

uonto on saanut oikeutensa lain silmissä, ja ympäristön hyvinvointia vastaan tehdyt rikkeet ovat painavasti rangaistavia. Melkein jo tukahdutettu maapallo on saanut takaisin loistavan elinvoimansa. Alkuperäiskansojen ymmärrys luonnosta on nostettu jalustalle mediassa. Suomessa kuullaan enemmän kuin koskaan ennen saamelaisten ääniä poliittisissa päätöksissä. Tässä tulevaisuudessa ihmiset ovat muuttaneet tiheämpiin ja yhteisöllisiin asuinjärjestelyihin, joten muulla

luonnolla on enemmän tilaa olla. Suurin osa kaupunkien asfalttipinnoista on vapautettu kasvillisuudelle. Ihmiset pääsevät nauttimaan luonnosta vaivatta, ja sen monimuotoisuus on huimassa kasvussa. Eläimet ovat saaneet myös oman rauhansa alueilla, jotka ihmiset ovat vapauttaneet viljelystä luonnontilaan. Kalastusalukset ovat muuttuneet merien puhdistuspartioiksi, ja kalakannat ovat elpyneet. Ihmisten hyvinvointi on parantunut. He kokevat yhteyttä luontoon, yhteisöihin ja tätä kautta itseensä. Keväisessä Helsingissä västäräkkien johtama lintukuoro hurmaa yhteisillä pihoilla. Pihoissa on linnunpönttöjä, pölyttäjille rakennettuja taloja ja hyötyviljelmiä. Katoilla loistaa aurinkopaneeleja. Kesällä suurista kukkapensaista ympäri kaupunkia kuuluu mahtava hyönteisten pörinä. Se on korvannut autojen taustamelun. Äänimaisemasta kilahtelee pyörien kellojen iloisia rimpautuksia. Lähimetsässä kuuluu taas hömötiaisen laulua. Ihmisten käsitys omaisuudesta on kovin erilainen kuin 2020-luvun Suomessa. Materiaalinen omaisuus, kuten kalusteet, kirjat, laitteistot ja kulkuvälineet, toimivat kiertotalouden osana. Materiaaleja käytetään uudestaan, kunnostetaan ja jaetaan yhteisöissä. Oman henkilöauton omistaminen ei ole tarpeellista, sillä tarvittaessa sellaisen voi lainata yhteisöltä. Kulutus ei ole enää tavoite. Ihmisten materiaaliset tarpeet ovat pienentyneet henkisen pääoman kasvaessa. Ei koeta enää tarvetta etsiä hetkellistä mieli-

hyvää tai statusta hienoista tuotteista. Mielihyvän tavoittelu on pitkäjänteisempää ja syvällisempää. Pidempiaikainen jaettu onni syntyy ihmisille ympäristön huolenpidosta, jakamisesta, luovuudesta ja ihmiskontakteista. Kiireettömyyden aikakausi on alkanut. Aamukävelyt metsässä sekä meditaatiot ovat ihmisten arkipäivärutiineja. Yhteisöjen kouluttautuneet ympäristö-, kestävyys- ja biologian asiantuntijat ja tutkijat sekä alkuperäiskansojen tietäjät ohjaavat ihmisiä erilaisiin luonnonkunnostustöihin, joissa he tuntevat olonsa merkityksellisiksi ja luoviksi. Jotkut yhteisöt pohtivat ja kokeilevat, mitä kaikkea roskasta voisi rakentaa. Siitä syntyy uudenlaisia taideteoksia sekä rakennustarpeita koteihin niin ihmisille kuin eläimillekin. Yhteisöjen luovuus kasvaa tehdessä. Kesällä kiitolliset pyöriäiset hyppivät puhtaassa Itämeressä Suomen edustalla. Syksyllä lehtipuiden ruskaa muistuttaa värien ja elämän juhlasta. Talvella suuret joukot saimaannorppia lököttelevät Saimaan jäällä talviauringossa. Keväällä suokukot tanssivat pörröisinä soilla. *

Kirjoittaja on 24-vuotias Luonto-Liiton luontokerho-ohjaaja. Teksti syntyi Tulevaisuustaajuus-työpajan myötä.

nuorten luonto

Toisinaan kurkkua kuristaa ilmastonmuutoksen edessä. Dystopioiden mustaamalle tulevaisuuden kuvalle on onneksi olemassa vaihtoehtoja, joita Nutopia-hanke kartoittaa.

utopia-hanke on Nuorisotutkimusseuran tutkimushanke, joka tutkii nuorten tulevaisuudenkuvia. Hanke keskittyy nimensä mukaisesti utopioihin eli positiivisesti sävyttyneisiin tulevaisuudenkuviin. Keskeisessä osassa hanketta on eritoten ilmastonmuutoksen rooli tulevaisuudessa ja se, millaiseksi nuoret kokevat osallisuutensa ilmastokysymyksistä käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Aktivismi luo toivoa On tärkeää tuottaa tietoa nuorten elämästä. llmastonmuutos on yksi polttavimmista nykyhetken ja nuorten tulevaisuuden kysymyksistä, ja se onkin Nutopia-hankkeen teemoissa vahvasti läsnä. Huoli ympäristön tilasta sekä il10

nuorten luonto

teksti juuli lehtinen kuva aino huotari

mastonmuutoksesta näkyy maailmanlaajuisesti. Yleiskuva tulevaisuudesta tuntuu usein jopa dystooppiselta, sillä pintapuolisesti tarkasteltuna lähes kaikki näyttää menevän huonompaan suuntaan. Muodostuva kuva on osin epätodenmukainen – on olemassa myös positiivisia kehityskulkuja. Sen vuoksi on tärkeää tutkia ongelmanäkökulman vastapainoksi ratkaisukeskeisempiä ja valoisampia näkymiä. Hanke tutkii erityisesti ilmastoaktivisteja, jotka kanavoivat huolensa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen toimien samalla muidenkin nuorten äänitorvena. Vaikuttaminen luo toiveita paremmasta tulevaisuudesta ja saa aikaan tunteen siitä, että omalla mielipiteellä sekä toiminnalla on merkitystä. Kaikkiaan hankkeessa on tutkittu erilaisten vaikuttamisen muotojen toi-

mivuutta nuorten näkökulmasta, heidän mahdollisuuksiaan esittää omia näkemyksiään poliittisessa keskustelussa, valmiuksiaan toimia ilmastopolitiikassa ja ennen kaikkea suhdettaan ilmastonmuutokseen.

Etnografiasta netnografiaan Tutkimusta on toteutettu etnografisin menetelmin sekä haastattelemalla kahdeksaatoista ilmastoaktivistinuorta kevään 2020 aikana. Etnografisilla menetelmillä tarkoitetaan tarkkailemista esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa eli niin sanotusti kentällä. Pandemia-aika aiheutti omia haasteitaan tutkimuksen toteuttamiseen, joten tutkijoiden täytyi soveltaa toisenlaisia menetelmiä kuin alun perin oli tarkoitus. Erityisesti etnografinen osuus koki muutoksia, sillä tapahtumissa tarkkailijana oleminen ei onnistunut valtaosan tapahtumista peruunnuttua tai siirryttyä nettiin. Kenttätutkimuksessa pää-

dyttiin soveltamaan niin kutsuttua netnografiaa – tarkkaileminen hoidettiin verkossa. Kaikkia käytettyjä menetelmiä yhdistää laadullisuus, mikä tuo virkistävää vaihtelua usein käytettyyn numeeriseen, kvantitatiiviseen tutkimustyyppiin. Laadullisten menetelmien ansiosta saadaan aihealueesta irti monipuolisempaa tietoa, joka muutoin voi jäädä näkymättömiin numeroiden taakse.

Hankkeen taustalla Hankkeessa on mukana kaksi Nuorisotutkimusseuran tutkijaa. Vastaava tutkija on opetus- ja koulutustehtävissäkin toimiva Tomi Kiilakoski ja toisena tutkijana mukana on valtiotieteiden tohtori ja sosiologi Anni Ojajärvi. Molemmat tutkijat ovat olleet aikaisemminkin mukana useissa muissa seuran hankkeissa. Hanke on käynnistetty vuonna 2020, ja tutkimusdatan keruu ajoittui helmikuun ja kesäkuun väliselle ajalle. Sen

jälkeen Sitra eli Suomen itsenäisyyden juhlarahasto on julkaissut hankkeesta artikkelin ”Tulevaisuususko hukassa? Nuoret ilmastoaktivistit ja keskustelu tulevaisuudesta”. Sitra on ollut hankkeessa mukana rahoittamalla projektia. Tutkimuksesta saatua tietoa julkaistaan myöhemmin muun muassa tieteellisinä artikkeleina. Hanketta koordinoiva Nuorisotutkimusseura on jo yli kolmekymmentä vuotta toiminut yhdistys, joka kokoaa yhteen monitieteellistä osaamista nuorisotutkimuksen saralla. Yhdistyksen toiminta on monipuolista, sillä se edesauttaa vuoropuhelua alan eri toimijoiden välillä, edistää tutkijoiden välisiä yhteyksiä Suomessa ja maailmalla, järjestää seminaareja, sekä toteuttaa Nutopiahankkeen kaltaista alan tutkimusta sekä viestintää. *

nuorten luonto

VAIKUTA! TUNTEITA HERÄTTELEVÄ KUVA- JA KIRJOITUSKILPAILU teksti inka vesala | kuvat kilpailussa sijoittuneita töitä

Luonto-Liiton Keski-Suomen piirin eli Kessun järjestämän kilpailun aiheina olivat ympäristö ja vaikuttaminen. Aiheet herättivät osallistuneissa lapsissa ja nuorissa niin toivon kuin epätoivonkin tunteita. Siinä missä toinen kirjoitti herkän luontokuvauksen vesilinnusta, toinen maalasi hakatun lähimetsän. Sekä teksteissä että kuvallisissa tuotoksissa oli vahvasti mukana henkilökohtainen taso: minä haluan vaikuttaa.

uonto-Liiton Keski-Suomen piirin sähköpostiin oli saapunut viesti, jonka liitteenä oli piirros. Se oli kilpailutyö piirin järjestämään kuva- ja kirjoituskilpailuun. Kun klikkasin liitetiedoston auki, en voinut kuin pysähtyä tuijottamaan näyttöä. Tunsin, että jokin läikähti. Kuvassa kohtasivat kaikki ne elementit, joista ympäristövaikuttaminen on tehty: sosiaalinen media, tietotulva, luovuus ja epätoivo, mutta myös toivo. Tiesin siltä istumalta, että kilpailun voittajatyö olisi tässä. Lähetin kaikki kuvalliset ja kirjalliset työt arvovaltaisille raadin jäsenille ja odottelin vastauksia muutaman päivän. Kuvallisten tuotosten yli 13-vuotiaiden sarjan voittajasta ei ollut epäilystäkään: kaikki valitsivat saman työn voittajaksi. Muidenkin raatilaisten sisällä oli läikähtänyt Miyu Murain piirroksen kohdalla.

Kovatasoinen kilpailu Kilpailuun lähetettyjen töiden laatu korvasi niiden määrän. Alle 13-vuotiaiden sarjaan osallistui reilut kaksikymmentä työtä ja yli 13-vuotiaiden sarjaan vajaa kymmenen. Kirjalliseen sarjaan tuli yhteensä kymmenen eri tekstiä. Kuvallisen sarjan töitä arvioivat valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen, tai12

nuorten luonto

teilija Kaisa Huotari ja tokaluokkalainen Saima Tikan koulusta. Koska raati oli hyvinkin eri mieltä voittajasta, päätimme painottaa raadin nuorimman jäsenen valintaa, ja näin ollen alle 13-vuotiaiden sarjan pääpalkinnon pokkasi Mico Jalonen Keljonkankaan koululta. Yli 13-vuotiaiden kuvallisessa sarjassa voittaja oli yksimielisesti yliopisto-opiskelija Miyu Murain värikäs piirros. Kirjallisen sarjan raadissa töitä arvioivat kirjailija ja kolumnisti Roope Lipasti sekä Keski-Suomen nuorisovaltuuston jäsen Maria Nieminen. He valitsivat yhdessä tuumin voittajaksi helsinkiläisen Ida Korhosen lyhyen novellin nimeltä Hiekkalinna. Lähetin Idalle viestiä, että hän oli voittanut palkinnon parhaasta kirjoituksesta ja saisi näin ollen sadan euron lahjakortin kirjakauppaan. Ida kiitti innostuneena ja kysyi sitten varovasti, olisiko rahasummaa kuitenkin mahdollista lahjoittaa Luonnonperintösäätiölle metsien suojeluun. Kessussa arvostimme kovasti tätä elettä ja päätimme hieman korottaa palkintosummaa antamalla vanhojen metsien suojeluun yhteensä 150 euroa.

Kilpailutöistä näyttely Kessu kokosi kilpailuun tulleista töistä näyttelyn Jyväskylän kaupunginkirjastolle. Näyttely avattiin eräänä joulukuisena

lauantaina, ja samalla jaettiin palkinnot kilpailussa parhaiten pärjänneille. Palkintojenjakotilaisuus järjestettiin Jyväskylän kaupunginkirjastolla, minkä lisäksi tilaisuutta pystyi seuraamaan etänä. Tilaisuudessa olivat puhumassa kirjailija Roope Lipasti ja jyväskyläläinen ympäristöaktivisti Mona Vanhanen. Mona tiivisti hyvin kilpailutöistä välittyneen hengen: – Oli hienoa nähdä näitä kilpailutöitä, koska oli niin selvää, miten syvästi niiden tekijät välittävät. Siitähän kaikki ympäristövaikuttaminen lähtee, välittämisestä ja empatiasta. *

Kirjoittaja on Luonto-Liiton Keski-Suomen piirin aktiivi, joka toimi Vaikuta! -kilpailun koordinaattorina. Kilpailun yli 13-vuotiaiden kuvallisen sarjan voittajatyön näet tämän lehden takakannessa!

Tästä te elätte, sinäkin Te matoset ette selviäisi ilman meidän palveluksiamme se teidän on ymmärrettävä ja käyttäydyttävä sen mukaan Olen kulvövannas teen suoraviivaista uraa lähetän siemeneni maahan teidän iloksenne, antamaan teille jotakin josta elää Kuljen maanne ylitse nousen, kierrän ympäri, lasken yhä uudelleen piirrän uraa Olen kultainen pokaali himoittu ja palvottu säihkyvä ja suuri kaikki kiertävät minua himmeleinä tuulenvirissä ripustettuina taivaankannen kattokoukkuihin

Elina Majuri, 21 v.

Mico Jalonen, 4. luokka Helmi Pesonen

Eino Ikonen, 4. luokka nuorten luonto

Ida Korhonen

Hiekkalinna Kuvittele, että olet lapsi meren rannalla. Aurinko lämmittää selkääsi, meren aallot liplattavat ja olet päättänyt rakentaa hiekkalinnan. Tiedät, et se tulee olee vaikeeta. Sulla on vain rikkinäinen ämpäri ja lapiona lusikka, mutta sä oot päättänyt onnistua. Ensimmäinen torni pysyy pystyssä tosi hyvin, niin myös toinen, mutta juuri kun olet aloittamassa kolmatta, paikalle juoksee toinen lapsi, joka näyttää kieltä ja potkasee sun linnan nurin. Joten aloitat alusta. Lusikoit hiekkaa sun ämpäriin, rakennat muuria, mutta sitten ohi kulkee joukko nuoria, joista yksi nauraa ja potkaisee sun linnan nurin. Joten aloitat alusta. Sä olet päättänyt onnistua. Mutta juuri kun sun kolmas rakennelma alkaa muistuttaa linnaa, sua kohti kävelee kaksi aikuista, jotka ei huomaa sua, ja ne kävelee suoraan sun linnan läpi ja potkasee sen nurin. Joten aloitat alusta. Yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, mutta joka kerta, kun sä oot päässyt vauhtiin, niin paikalle tulee joku, joka potkasee sun linnan nurin. Just tolta musta tuntuu koko ajan. Mä syön lähiruokaa ja koitan sähköä säästää. Vältän turhaa roskaa ja hei kaikenhan voi kierrättää. Mul ei oo autoa ja muutenkin koitan ekologisesti elää. Mä kirjotan nimeni vetoomuksiin, menen mielenosoituksiin, äänestän ja koitan vaikuttaa. Mut kaikki mitä mä koitan rakentaa, kaatuu siihen yhteen totuuteen, et mun ympärillä elämä päätyy muovikääreeseen. Et mun ympärillä elämä pyörii moottorilla ja se pyörii ympärillä sähköpistokkeen. Uskoo siihen vanhaan totuuteen: ”Hiilivoimassa vara parempi.” ”Suo siellä, turvekattila täällä.” ”Parempi puu pinossa kuin kymmenen lintua oksalla.” ”Liha miehen tiellä pitää.”

nuorten luonto

Kyllähän mä tiedän, ettei saa syyllistää. Ja täytyyhän mun ymmärtää ymmärtää, että me nyt vaan tarvitaan sitä energiaa. Energiaa tarvitaan: Sähköhammasharjaan, leivänpaahtimeen, hiustenkuivaajaan, kahvinkeittimeen, televisioon, tablettiin, hierontakoneeseen, auton akkuun, uuniin, saunaan… ja tosi moneen muuhun asiaan. Paitsi tietenkin, jos sattuu elämään ilman ruokaa keskellä sotaa vailla kodin tuomaa suojaa niin silloin ei varmaan tarvii sitä sähköhammasharjaa. Ilmastonmuutossukupuuttomikromuovipakolainensodatnälänhätäterrorismirasismipandemia. Se maailmantuskan meri, joka kaataa mun hiekkalinnan on kutistunut mun mielessä, tiivistynyt yhteen asiaan ja jos me voitas muuttaa tämä yksi asia, me voitaisiin ratkaista kaikki muutkin ongelmat. Se asia on hyvinvointi. Se elämä, johon me ollaan totuttu. Se elämä, jossa on normaalia elää yli maapallon varoja. Ja että me opitaan uskomaan talouskasvun kimmeltävään käskyyn: Rakasta rahaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin hyödyllistä on. Mun äiti opetti mulle jo pienenä, että velaksi ei saa elää. Mun äiti opetti mulle jo pienenä, että toisten kustannuksella ei saa elää. Ja se on se elämä johon mä uskon ja mä uskon, että se on mahdollista ihan kaikkialla. Eikä tää oo mitään syyllistämistä, mä en haluu estää ketään elämästä Mä haluun, että kaikki pystyis elää. En mä halua rakentaa hiekkalinnaa. Mä en halua rakentaa yhtään mitään. Mä haluan purkaa. Mä haluan vähentää. Mä haluan korjata ja pelastaa.

Ympäristökeskustelun käsitteet:

Biodiversiteetti

teksti siina-riikka saine kuvitus tytti korhonen

Biodiversiteetti: luonnon monimuotoisuus, elonkirjo

iodiversiteetillä tarkoitetaan luonnossa esiintyvää moninaisuutta ja vaihtelua. Mediassa ja arkipuheessa biodiversiteetillä tarkoitetaan usein eliölajien runsautta jollakin alueella. Biodiversiteettiin kuuluu kuitenkin myös ekosysteemien monimuotoisuus eli se, kuinka erilaisia eliöyhteisöjen ja elottoman ympäristön muodostamia kokonaisuuksia tietyllä alueella on. Lisäksi siihen kuuluu perinnöllinen monimuotoisuus eli se, miten paljon saman lajin yksilöt eroavat geneettisesti toisistaan. Biodiversiteetti on kuin luonnon ja elämän turvaverkko. Perinnölliset erot yksilöiden välillä parantavat lajin mahdollisuuksia selviytyä muuttuvissa oloissa. Korkea lajirunsaus tekee eliöyhteisöistä vakaampia ja paremmin häiriöitä kestäviä. Elonkirjoa voidaan suojella esimerkiksi välttämällä luonnonvarojen ylikulutusta, ehkäisemällä elinympäristöjen tuhoutumista ja saastumista, sekä hillitsemällä ilmastonmuutosta ja vieraslajien leviämistä.

nuorten luonto

TIKTOKKAAMALLA APUA ILMASTOKRIISIIN TikTok on muutakin kuin hauskoja tansseja: tilaa on myös ilmastoaktivisteille.

teksti kukka-maria ahokas

1. Tehokas kanava – Lopeta skrollaaminen. Planeettamme tuhoutuu seitsemässä vuodessa, amerikkalainen somevaikuttaja @luislevanti sanoo TikTok-videollaan, jolla on satatuhatta näyttökertaa. Hän kertaa sekunneissa, miksi ilmastokriisiin on tartuttava heti. Ilmastokriisi on myös viestintäkysymys, ja sosiaalinen media on tunnetusti tehokas väylä viestin viemiseen. Nykyisin sopiva somevideon pituus on kuusitoista sekuntia, koska ihmisten keskittymiskyky on herpaantunut nopean viestinnän aikakaudella. Lyhyiden videoiden jakamiseen perustuva sovellus TikTok sopii tähän erinomaisesti. Lyhyillä videoilla on vaikutusvaltaa, jos vaikuttaja osaa tarinankerronnan taidon. Viidessä minuutissa voi katsoa tansseja ilmastokriisin aikakaudesta, saada vinkkejä vaikuttamiseen, kokea koalan kohtalon metsäpalossa ja oppia uuden kasvisruokareseptin.

2. Ovela algoritmi TikTok toimii samalla logiikalla kuin muutkin somealustat: mitä enemmän reaktioita video saa, sitä suositummaksi se leviää. Ensin sovellus näyttää videon pienelle kiinnostuneiden joukolle. 16

nuorten luonto

Jos sisältö saa reaktioita, siis tykkäyksiä, jakoja ja kommentteja, sisältö leviää laajemmalle yleisölle. Videoita voi jakaa myös palvelun ulkopuolelle. Taustalla raksuttaa TikTokin algoritmi. Algoritmi on jakelulogiikka tai järjestelyprosessi, jolla sovellus päättää esittää käyttäjälle tarjoiltavat videot ja mainokset. TikTokin algoritmi on suunniteltu ovelasti. Jos katsoo videon alusta loppuun, tämä viestittää palvelulle, että video on kiinnostava, jolloin se leviää laajemmalle ja näyttää käyttäjälle lisää samanlaista materiaalia. Jos ei katso videota loppuun, sisältö oli TikTokin logiikassa epäkiinnostava.

3. TikTokin kritiikki Käyttäjä voi yrittää ”kouluttaa” algoritmia mieleisekseen vaikkapa seuraamalla paljon luontoa tai ilmastoa koskevia sisältöjä. Muuten algoritmi pyöräyttää esille todennäköisimmin viihteelliset yleissisällöt. Kiinalaisomisteista yhtiötä on kritisoitu siitä, että se ei paljasta algoritminsa tarkkaa toimintalogiikkaa julkisuuteen – niin ei tee tosin mikään muukaan somealusta. Ilmastoaiheisen tunnisteen alle voi kerääntyä myös valeuutisia ja ilmastonmuutoksen epäilijöitä. Terve skeptisyys

ja medialukutaito auttaa erottamaan videot toisistaan. Palvelun ikäraja on kolmetoista vuotta. Alaikäisten käyttäjien on hyvä olla tietoisia siitä, että TikTokin omistava yhtiö sai Yhdysvalloissa miljoonasakot sen jälkeen, kun kävi ilmi, että se oli kerännyt alaikäisten käyttäjiensä henkilötietoja surutta. Sakkojen jälkeen yksityisyysasetuksia tiukennettiin. Tietoturva-asiantuntijat kehottavat, että palvelussa ei kannata jakaa omia henkilökohtaisia tietojaan kenellekään.

4. Suomi-TikTok on vielä lapsenkengissä Suomenkielisiä vaikuttajia mahtuu hyvin mukaan. Englanninkieliseen tai vaikkapa espanjankieliseen TikTokiin verrattuna Suomi-TikTokin ilmastovaikuttajat ovat yhä vähissä. Esimerkiksi aihetunnisteella #ilmastolakko on reilut 65 000 näyttökertaa.

Vertailun vuoksi: englanniksi #climatestrike on saanut yli kymmenen miljoonaa näyttöä. Tunnisteella #vegaani on 7 500 näyttökertaa, kun taas englannin #vegan on saanut tähtitieteelliset 9,3 biljoonaa näyttöä. Yksi biljoona on miljoona miljoonaa, luvun perässä on siis kaksitoista nollaa. Mikäli osaa kuvata videonsa hyvin, niille voi saada miljoonayleisön.

5. Keitä seurata? – Mitä tehdä, jos vanhemmat eivät halua sinun ryhtyvän vegaaniksi?, @ekoanju eli Anju Marjamaa kysyy videollaan ja kertoo vinkkinsä tilanteeseen. Tili @eco_tok ja tunniste #ecotok ovat puolestaan koonneet ilmastovaikuttajia, jotka jakavat asiallista sisältöä. Joskus suositut tunnisteet on kirjoitettu ”väärin” tyylisyistä tai vakiintuneen kirjoitusasun vuoksi. Esimerkiksi tunnisteella #climataction löytää enem-

män sisältöä kuin #climateaction, jossa e-kirjain on kirjoitettu oikein. Faktasisällön lisäksi TikTokissa on tarttuvia luontomeemejä. Esimerkiksi @evanatoredits on tehnyt suositun videon, jossa hän ihastelee sammalia: – Rrrakastan sammalpeitettä. Tunnisteella #mosstok saa näkyviinsä videoita, joilla ihmiskäsi taputtelee sammalpeitteisiä puunrunkoja. Etenkin miehistä koostuva tiktokkaajien joukko kutsuu itseään puolitosissaan nimellä moss bros, sammalveljet. Toisin kuin perinteisessä, aggressiivista miehekkyyttä korostavassa kuvastossa, ”sammalpoikien” videoilla miehet hehkuttavat luonnon kauneutta. Meemi korostaa luonnon ihanuutta, minkä seurauksena kenties syntyy halu suojella sitä. *

nuorten luonto

VALINNOILLA TEHOKKAAMPAA AUTTAMISTA

Efektiivinen altruismi tarkoittaa maailman parantamista mahdollisimman tehokkailla tavoilla. Kun auttamiskeinot valitaan lopullisen tavoitteen perusteella, voidaan tehdä eniten hyvää.

ksi ihminen ei voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Miten valita ne kohteet, joihin tarttuisi, kun aika ja voimat eivät riitä kaikkeen? Efektiivinen altruismi on ajattelutapa, jonka mukaan lopputulos ratkaisee, mihin rajalliset voimavarat tulisi suunnata. Kannattaa keskittyä siihen, missä voi saada eniten vaikutusta aikaan. Efektiivisessä altruismissa pyritään siis tekemään mahdollisimman paljon hyvää käytössä olevilla keinoilla. Altruismilla eli pyyteettömällä epäitsekkyydellä tarkoitetaan toimia, jotka tähtäävät toisten auttamiseen. Efektiivisyys eli tehokkuus taas on annetun avun vaikutuksen maksimoimista. Teko on sitä tehokkaampi, mitä enemmän siitä on hyötyä maailmalle. Usein kaikista tehokkaimmin voidaan vaikuttaa ongelmiin, joihin tiedetään toimivia apukeinoja ja joiden ratkaisemiseksi työskentelee vain harva. Tehokkuus kannattaa, sillä oikeisiin kohteisiin keskittymällä voi parantaa maailmaa huomattavasti enemmän, kuin hyödyllisellä mutta ei kovin tehokkaalla toiminnalla. Esimerkiksi lahjoittamalla rahaa malarian ehkäisyyn voi pelastaa satoja kertoja enemmän ihmis18

nuorten luonto

henkiä, kuin monella muulla ihmisten terveyteen liittyvällä varainkeräyskohteella. Tutkimuksissa on tunnistettu monia tehokkaita vaikutuskohteita globaalista köyhyydestä tulevaisuuden turvaamiseen. Efektiivinen altruismi koskee kaikkien tuntevien olentojen hyvinvointia. Keskitytään nyt eläinten oikeuksiin, joita puolustamalla on myös mahdollista vaikuttaa isosti.

Eläinsuojelukohteet vertailussa Eläinsuojelusta monelle tulevat ensimmäisenä mieleen kodittomat lemmikkieläimet tai isot villinisäkkäät. Fiiliksen perusteella valittu auttamiskohde ei kuitenkaan aina ole tehokkain. Kattavaa vertailua erilaisista eläimiä puolustavista hankkeista on suorittanut Animal Charity Evaluators -järjestö. Sen mukaan yksi eniten vaikutusta mahdollistavista ongelma-alueista on tuotantoeläinten kohtelu. Tehotuotanto aiheuttaa merkittävää kärsimystä eläimille. Tehotuotettuja eläimiä on paljon, noin sata kertaa enemmän kuin lemmikkieläimiä, ja ne elävät pääosin huonoissa oloissa. Tästä huolimatta lemmikkieläinten hyväksi tehdään moninkertaisesti enemmän työtä kuin tehotuontantoeläinten. Tehotuotantoeläimet eivät ole sinänsä tärkeämpiä tai arvokkaampia kuin

toiset eläimet. Niiden valitseminen avun kohteeksi on kuitenkin tällä hetkellä erittäin tehokas tapa vaikuttaa, sillä tuotantoeläimiä on paljon ja niiden auttamiseen kohdistetaan vain vähän aikaa ja rahaa suhteessa ongelman suuruuteen. Jos kuitenkin useimmat ihmiset maailmassa ryhtyisivät yhtäkkiä työskentelemään eläintuotannon lopettamiseksi, todennäköisesti jokin muu auttamistapa ajaisi sen ohi tehokkuudessa. Efektiivisessä altruismissa ei ikinä löydetä lopullista totuutta siitä, mihin ongelmaan keskittymällä voi saada eniten vaikutusta aikaan. Tekojen vaikutus muuttuu, kun maailma muuttuu tekojen seurauksena.

Vaikutuskeinojen valinta Jos haluaa varmistaa vaikutuksensa maailmaan, efektiivisen altruismin näkökulmasta kannattaa valita auttamisen tapa, josta on tutkitusti hyötyä. Esimerkiksi eläinten tehotuotannon saralla kuluttajien tiedottaminen ja poliittisen säätelyn edistäminen ovat osoittautuneet tehokkaiksi vaikutuskeinoiksi. Eläimiä hyödyttävistä ammateista saattaa tulla mieleen vaikkapa eläinlääkäri. Joskus paras tapa auttaa eläimiä voi kuitenkin olla työ, jossa ei olla niiden kanssa suoraan tekemisissä. Suomessa laadukkaiden kasvipohjaisten elin-

teksti ada-maaria hyvärinen kuvitus siru tirronen

VÄLIÄ tarvikkeiden kehittäminen vaikuttanee siihen, että lihansyönti on kääntymässä laskuun. Vapaaehtoistyössäkin välillinen toiminta voi auttaa suoraa paremmin. Vegaanihaasteen tuutorina toimiminen säästänee enemmän eläinten henkiä, kuin vaikkapa löytökissojen hoitaminen. Jollekulle paras ammatti vaikuttamisen kannalta voi olla mikä tahansa työ, josta maksetaan paljon palkkaa, koska suuremmasta palkasta voi lahjoittaa suurempia summia tehokkaille avustusjärjestöille. Vaikuttamista kannattaa myös ajatella pitkäjänteisesti: opiskelusta on hyötyä, kun pohditaan koko elämän aikaisia auttamismahdollisuuksia. Monet maailman tilasta huolestuneet ihmiset ovat tietoisia oman toimintansa negatiivisista vaikutuksista. Joskus keskustelussa jää vähemmälle huomiolle se, että maailmaan voi vaikuttaa myös positiivisesti. Useimmilla suomalaisilla on mahdollisuus antaa maailmalle enemmän kuin ottaa. Maailmanparantamisen tehokkuuden miettiminen on tärkeää, sillä mitä paremmin maailmaan voidaan vaikuttaa, sitä nopeammin päästään kohti parempaa tulevaisuutta. Yksi saavutettavissa oleva utopia on sellainen yhteiskunta, jossa eläimille ei tuoteta kärsimystä ruuantuotannon takia. *

Lue lisää: animalcharityevaluators.org altruismi.fi nuorten luonto

KUNTAVAALEISSA ÄÄNESTETÄÄN UTOPIAT TOTEEN

Minkälaisesta asuinympäristöstä sinä haaveilet? Kesäkuun 13. päivänä järjestettävät kuntavaalit ovat kaikille täysi-ikäisille mahdollisuus vaikuttaa oman kuntansa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia koskevaan päätöksentekoon – ja siksi niissä kannattaa ehdottomasti äänestää! Koulutus Suomessa kunnat vastaavat lähes kaikesta yleissivistävästä opetuksesta ja noin 75 prosentista perusopetuksesta. Jos koulutuksen rahoituksesta leikataan valtion tasolla, voivat kunnat paikata tilannetta. Ehjä opintopolku luo oppilaille ja opiskelijoille hyvinvointia, joka on nyt pandemian aikana ollut koetuksella. Huoli koulutusleikkauksista voi lisätä turhaa stressiä jo valmiiksi vaikeisiin olosuhteisiin. Kouluttautuminen on yhä tärkeämmässä roolissa yhteiskunnan ollessa jatkuvan muutoksen kourissa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Minkälaisia taitoja ja tietoja tarvitsemme tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimiseen ja hyvän elämän elämiseen? Laadukas, hyvin suunniteltu opetus ja turvallinen, yhdenvertainen oppimisympäristö on syytä säilyttää. Tulevaisuudessa oppiaineiden rajat ylittävän, ilmastotietoisen opetuksen lisäksi oppilaille ja opiskelijoille taataan heidän tarvitsemaansa tukea ja apua opintoihin. Myös kouluruokailuissa otetaan yhä paremmin huomioon planetaariset rajat: tarjolla on pääasiassa kasvisruokaa.

nuorten luonto

teksti aino huotari kuvitus maria leskinen

Kulttuuri, kirjastot ja nuorisotyö Minkälaista kulttuuri- tai kansalaistoimintaa haluaisit kotikuntasi tarjoavan sinulle? Entä millaisia tiloja ja palveluita? Tiesitkö, että sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tähän omassa kunnassasi? Kulttuuritoiminta ja kirjastot kuuluvat kunnan peruspalveluihin. Kunnat voivat ylläpitää myös teattereita, orkestereita ja museoita sekä järjestää taiteen perusopetusta. Kunnat toimivat monenlaisen kulttuuritoiminnan mahdollistajina. Kunnilla on lakisääteinen vastuu luoda mahdollisuuksia erilaiselle nuorisotyölle ja -toiminnalle. Nuorille suunnattujen palveluiden ja tilojen tarjoaminen sekä nuorten kansalaistoiminnan tukeminen kuuluvat kuntien tehtäviin. Esimerkiksi Helsingissä on aktivoiduttu nuorille suunnatun ympäristö- ja ilmastotoiminnan saralla. Nuorisovaltuustot ovat nuorten mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan edustukselliseen päätöksentekoon. Kun kyseessä ovat nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevat asiat, kuntien on myös kuultava ja osallistettava nuoria – käytä siis ääntäsi rohkeasti!

Kaupunkisuunnittelu Kunnilla on vahva asema omien alueidensa kaavoituksessa. Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua. Sillä määrätään esimerkiksi, minne rakennetaan taloja tai teitä ja mitkä alueet jätetään virkistyskäyttöön tai suojellaan. Kasvavat kaupungit vaativat jatkuvaa kehittämistä, kuten uutta rakentamista. Kehittämisen tarpeet voivat olla ristiriidassa lähiluonnon suojelun ja säilyttämisen kanssa. Kaavat suunnitellaan useiksi vuosiksi eteenpäin, mutta kuntalaiset havah-

tuvat muutoksiin monesti vasta niiden toimeenpanovaiheessa, kun rakasta kotimetsää aletaan pinota kasaksi puutavaraa. Luontoarvot, ihmisten hyvinvoinnin ja muut arkitarpeet tunnistava viisas kaavoitus on taitolaji. Voisiko kaavoitus tulevaisuudessa tapahtua aina tiiviissä ja avoimessa yhteistyössä kuntalaisten kanssa? Tulevaisuuden kaupunkiympäristöissä peruspalvelut ja harrastusmahdollisuudet kukoistavat rinta rinnan monimuotoisen lähiluonnon kanssa. Ilmastonmuutoksen kannalta kaupunkeja voidaan kehittää sopeutumiskykyisiksi ja energiatehokkaiksi kokonaisuuksiksi, jotka osallistuvat viherrakentamisellaan ja lähiluontoalueillaan myös hiilen sidontaan ja varastointiin.

Vesi- ja jätehuolto Puhtaat vedet ja rannat ovat tärkeitä niin ihmisten kuin ympäristönkin hyvinvoinnin kannalta. Suomessa etenkin talvisateet tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä, mikä lisää myös hulevesien määrää. Jotta vesistöt, kaupunkiympäristö ja rakennukset eivät kärsi sateista ja sulamisvesistä, tulee kunnan huolehtia muun muassa hulevesien käsittelystä ja asianmukaisesta viemäröinnistä. Hulevesiä imeyttämällä ja niiden virtausta viivyttämällä voidaan ehkäistä haittoja. Hulevesien mukana ja lumenkaatopaikkojen kautta kulkeutuu luonnonvesiin valtavasti roskaa, joten myös roskaantumisen estäminen on tässä keskeistä. Vastuu jätehuollosta kunnassa jakautuu siten, että kunnat hoitavat kuntalaisten asumisesta ja kunnan omasta toiminnasta syntyvät jätteet, kun taas yritykset hoitavat itse omansa. Kunnilla

on vaikutusvaltaa muun muassa asuinympäristömme puhtauteen sekä mahdollisuuksiimme kierrättää jätteitämme. Jos tietyllä alueella roska-astioiden määrä ei ole mielestäsi riittävä tai kierrätysmahdollisuudet ovat puutteelliset, voit vaatia kunnaltasi parempaa.

Ympäristöpalvelut Kunnan ympäristöpalvelut valvovat ja edistävät ympäristönsuojelua. Niiden toimintaan kuuluu muun muassa luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä vesien-, maaperän- ja luonnonsuojeluun liittyvää viranomaistyötä ja suunnittelua. Kuntalaisilla on oikeus esittää päätöksiä tekevälle viranomaiselle näkemyksensä ympäristölle mahdollisesti haitallisista hankkeista. Esimerkiksi Enontekiön kunnassa huolta on herättänyt kaivoshanke, jota on suunniteltu saamelaisten kotiseutualueelle Hietakeroon. Suomen koko kaivoslakia on vaadittu päivitettäväksi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmäksi Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteella, jolle Kuntaliitto on osoittanut tukensa toivoen kunnille parempaa jalansijaa päätöksentekoprosessissa. Ilmastotyössä kunnat ovat rivakampia kuin Suomen valtio. Lahti ja Joensuu pyrkivät molemmat hiilineutraaleiksi kunniksi jo vuoteen 2025 mennessä, siis kymmenen vuotta aiemmin kuin Suomen valtio. HINKU-hankkeessa on mukana jo 78 kuntaa, jotka pyrkivät vähentämään päästöjään 80 prosentilla vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Myös luonnon monimuotoisuutta vaalitaan kunnissa. Helsinki on kirjannut LUMO-ohjelmassaan tavoitteet luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. nuorten luonto

Sosiaali- ja terveyspalvelut Mielenterveyden häiriöiden ehkäisy, tunnistaminen, hoito ja kuntoutus ovat kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmien kohdalla kouluja opiskeluterveydenhuollolla on merkittävä rooli. Koronapandemia on osoittanut, millaisia henkisiä ja sosiaalisia vaikeuksia äkillinen muutos muun muassa nuorten opiskeluolosuhteissa voi aiheuttaa – uupumusta, yksinäisyyttä ja huolta omasta mielenterveydestä. Helsingin kaupungin teettämän kyselyn mukaan ammattikoululaisista kolmannes tunsi alakuloa ja toivottomuutta lähes joka päivä etäopetuksen aikana, lukiolaisista yli puolet kyselyyn vastanneista. Myös iso osa korkeakouluopiskelijoista kokee poikkeusoloissa uupumusta ja pitää Suomen hallituksen antamaa tukea opiskelijoille täysin riittämättömänä. Ilmastonmuutoksen vuoksi elämme jatkuvassa muutoksessa, ja tulevaisuus on saanut uuden kerroksen epävarmuutta aiemman arvaamattomuutensa seuraksi. Kysymys koulutuksen tarpeellisuudesta on ymmärrettävästi monien mielessä, kun tulevaisuus näyttää toivottomalta. Vuoden 2018 Nuorisobarometri osoitti, että 67 prosenttia suomalaisnuorista koki paljon tai melko paljon epävarmuutta tai turvattomuutta ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia. Kuntavaaleissa kannattaakin äänestää toivon ylläpitämiseksi. WWF Suomi nostaa kuntien ilmastotyön yhdeksi ilmastotoivon lähteeksi, sillä kuntien ilmastopolitiikka on usein valtioita tavoitteellisempaa. Positiivista liikehdintää on havaittavissa. Terapiatakuu-kansalaisaloitteella pääsyä mielenterveysapuun pyritään helpottamaan. Tulevaisuuden unelma22

nuorten luonto

kunnissa mielenterveyspalveluihin panostetaan ja hoitoon hakeutuminen on helppoa, eikä katso henkilön tulotasoa. Sanoista todellisiin ilmastotekoihin siirtyneet kunnat vähentävät tulevina vuosina kaikkien ilmastoahdistusta – tilalle saa tulvia ilmastotoiveikkuutta. *

Luonto-Liitto painottaa kesän 2021 kuntavaaliteeseissään ruokavalion merkitystä, lähiluontoa, kiertotaloutta, luonnon monimuotoisuutta, metsien suojelua ja päästöjen vähentämistä. Tutustu Luonto-Liiton kuntavaaliteeseihin osoitteessa: luontoliitto. fi/luonto-liiton-kuntavaaliteesit-2021 Lue lisää: Kuntaliitto: kuntaliitto.fi Opetus- ja kulttuuriministeriö: minedu.fi/ kuntien-nuorisotyo Syitä ilmastotoivoon: wwf.fi/uutiset/2019/12/ viisi-syyta-ilmastotoivoon

TULE MATKALLE KOHTI METSÄUTOPIAA! Metsäutopiaa kuvitellessani näen yli valtion rajojen jatkuvan ikimetsien väylän, joka suojelee elonkirjoa. Jokaisessa maanosassa metsien vyöhyke tai useampi läpäisee koko mantereen. teksti reija mikkola kuva gesa piper

topiani luonnontilaisissa metsissä lajit ovat keskenään täydellisessä tasapainossa. Nisäkkäistä hyönteisiin ja lintuihin, mikrobeihin ja sieniin, kaikki saavat elää. Tämän eteen on tehty töitä: metsiä on ennallistettu ja lajistoa palautettu. On onnistuttu pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja vakauttamaan ilmastonmuutos, viime hetkellä. Kaupunkialueilla luonnontilaiset metsät kytkeytyvät toisiinsa asuinalueita ympäröivinä verkostoina. Metsässä on mahdollista kulkea yhtäjaksoisesti tunteja, joutumatta haluamattaan takaisin rakennettuun ympäristöön. Metsät ovat kaikkien ulottuvilla. Jos ahdistaa, voi suunnata keskelle luonnon tarjoamaa rauhaa. Kierrokset laskevat askel askeleelta. Puuhun nojaaminen, lintujen laulun kuuntelu, keväisen elämän riemun seuraaminen saa murheet unohtumaan hetkeksi ja paineen hellittämään. Luonto muistuttaa parhaimmillaan, että olemme vain pieni osanen tätä kaikkea. Kotiin palatessa

on asioihin ehkä tullut uutta perspektiiviä, tilaa. Miten tärkeitä metsät ovatkaan, niin globaalina elämän ylläpitäjänä kuin paikallisesti, kaupunkilaistenkin henkireikänä! Unelmien maailmassa tämä ymmärretään ja metsät itsessään sekä niiden tuottamat ekosysteemipalvelut nähdään arvokkaampina kuin puusta saatava lyhytkestoinen taloudellinen hyöty.

Metsäryhmä kartoittaa ja kampanjoi Onneksi jo nykyhetkessä keskustelu luonnon monimuotoisuudesta on nousemassa ilmastonmuutoskeskustelun rinnalle kansainvälisesti. YK:n biodiversiteettikokouksessa lokakuussa tavoitteena on sitova, 30 prosentin suojelutavoite, joka koskee maapallon kaikkia maa-, sisävesi- ja merialueita. Valitettavasti Suomi on usein jarruttamassa metsiensuojelun kannalta hyviä päätöksiä, joten vaikuttamistyötä tarvitaan. EU:n biodiversiteettistrategiassa linjataan, että kaikki jäljellä olevat aarniometsät tulisi suojella. Tähän sopivia korkean suojeluarvon metsiä on Suomen

valtion mailla paljon, erityisesti Pohjoisja Itä-Suomessa. Niitä kuitenkin hakataan jatkuvasti, sillä niistä ei ole olemassa laajaa julkista dataa, joka sen estäisi. Ensi kesän aikana Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa kartoitetaan juuri näitä metsiä eli selvitetään niiden lajiston ja luontotyyppien kirjoa. Mukana on myös Luonto-Liiton metsäryhmän vapaaehtoisia. Metsiensuojelussa riittää työnsarkaa, ja mahdollisuudet vaikuttaa ovat loputtomat! Luonto-Liitto on keskeinen toimija niin kartoitustoiminnan kuin kantaaottavan vaikuttamistyönkin kautta. Olen aloittanut hiljattain metsävastaavan työt Luonto-Liitossa perehtymällä ajankohtaisiin asioihin ja käynnistämällä metsäryhmän toiminnan suunnittelua. Uskon, että perusteellisen pohjatyön ja toiminnan rakentamisen avulla voimme saada yhdessä paljon aikaan. Tavoitteena on vahvistaa etenkin nuorten mahdollisuuksia osallistua metsiensuojelutoimintaan ja rakentaa suomalaista metsiensuojeluliikettä. Tulethan sinäkin mukaan matkalle kohti metsäutopiaa! *

nuorten luonto

NUORTEN METSÄNEUVOSTO ANTAA NUORILLE ÄÄNEN METSÄPOLITIIKASSA teksti ina rosberg kuvat pauliina hyttinen ja elina kujansuu

Nuorten metsäneuvostossa valmistellaan kommenttipuheenvuoro kansallisen metsästrategian toteutuksesta. Pilottihanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

Mikko Jalo toivoo, että nuorten ääni pääsee kuuluviin päätöksenteossa.

nuorten luonto

Nuutti Kujansuun mielestä on hienoa päästä aidosti vaikuttamaan yhteisen hyvän puolesta.

uulostaako puisevalta? Nuorten metsäneuvoston tarkoitus on onneksi aivan päinvastainen. Se tarjoaa kolmellekymmenelle nuorelle matalan kynnyksen mahdollisuuden vaikuttaa Suomen metsäpolitiikaan. Neuvosto kokoontuu kolme kertaa toukokuun aikana. Etätapaamisissa tutustutaan muihin osallistujiin, kuullaan tutkijoiden puheenvuoroja ja tutustutaan kansalliseen metsästrategiaan. Viimeisessä tapaamisessa muotoillaan yhteiset kommentit metsästrategiaan sekä ehdotetaan tapoja, joilla strategian onnistumista voidaan mitata.

Vaikutusvaltaa nuorille – Osallistuminen ei vaadi pitkää sitoutumista eikä aiempaa kokemusta metsäasioista, sanoo Mikko Jalo, Nuorten metsäneuvostoa järjestävän työryhmän puheenjohtaja. – Halusimme, että kuka tahansa voi osallistua, ja että mukana on mahdollisimman monimuotoinen joukko eri taustoista tulevia nuoria. Kaikille avoimen hakulomakkeen kautta saimme tilaisuuteen 88 hakemusta, joista valitsimme mukaan kolmekymmentä eri tavalla met-

sistä ajattelevaa 14–28-vuotiaista nuorta neljästätoista eri maakunnasta. Mikko Jalon lisäksi nuorten metsäneuvostoa järjestävässä työryhmässä on kahdeksan muuta jäsentä. Kaikki ovat itsekin nuoria vapaaehtoisia ja edustavat eri nuorisojärjestöjä. Mukana ovat Partiolaiset, Luonto-Liitto, 4H, Nuorten Agenda 2030, Metsäalan opiskelijat ry, Suomen nuorisovaltuustojen liitto ja Allianssin ilmastodelegaatti. Työryhmässä pidetään tärkeänä nuorilta nuorille -ajattelua ja sitä, että nuorten ääni pääsee kuuluviin. – Nuorilla on valtion tason päätöksenteossa vain vähän valtaa. On tärkeää, että nuoret pääsevät vaikuttamaan suoraan valtion päättävien rakenteiden ja prosessien kautta, Jalo sanoo. – Uskon, että nuorten metsäneuvosto on nuorille hyvä tapa osallistua. Tällaisia voisi olla vaikka joka ministeriöllä!

Tavoite mielessä Nuorten metsäneuvostoon osallistuva 17-vuotias nokialainen Nuutti Kujansuu on samaa mieltä Mikko Jalon kanssa neuvoston tarpeellisuudesta. – Upeaa, että nuoria otetaan yhä enemmän mukaan vaikuttamiseen. Tämä on ehdottomasti hyvä vaikutta-

misväylä, tällaisia pitäisi olla paljon lisää ja monella alalla. Eikä vain yksittäisinä projekteina, vaan jatkuvasti!, Kujansuu sanoo. Maalla asuva Nuutti Kujansuu on ollut pienestä asti kiinnostunut metsistä ja vaikuttamisesta, etenkin ilmastonmuutoksen myötä. Nuorten metsäneuvosto tuntui heti omalta jutulta, kun mainos tuli vastaan somessa. – On hienoa, että nuoret otetaan mukaan, sillä vaikuttaminen on kiinnostavaa. On siistiä päästä tuottamaan positiivista vaikutusta maailmaan. Nuutti Kujansuulle luonnon monimuotoisuus ja kaikesta elävästä välittäminen on tärkeää. – Haluan, että meillä on aitoa luontoa, ei vain puupeltoja. Toivoisin, että ajateltaisiin enemmän luonnon ehdoilla, eikä vain sitä, miten ihminen hyötyy siitä, Kujansuu sanoo. Hänellä on jo valmiksi mietittynä oma tavoite metsäneuvostoon: – Jatkuvaa metsänkasvatusta pitäisi tutkia lisää ja se pitäisi ottaa entistä laajemmin käyttöön niillä alueilla, joille menetelmä soveltuu.

Yhteistyötä ja konkretiaa Nuutti Kujansuu odottaa metsäneuvostolta myös mahdollisuutta tavata muita nuoria, joita kiinnostaa luonnon puolesta vaikuttaminen. – Odotan yhteistyötä ja konkreettista vaikuttamista. Päätöksiä pitäisi tehdä nuorten ehdoilla, koska meihin ne lopulta vaikuttavat. Toivottavasti mielipiteillemme annetaan oikeasti arvoa, Kujansuu pohtii. Mikko Jalo toivoo samaa. – Maa- ja metsätalousministeriö on ollut aidosti halukas edistämään nuorten osallistumista, Jalo sanoo ja jatkaa: – Tarve nuorten mielipiteille nousee suoraan kansallisesta metsästrategiasta. Emme halua näennäistä vaikuttamista, vaan tukea nuoria osallistumisessa. Kunnioitamme sitä panosta, jonka he ovat valmiit antamaan. *

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pitkäaikainen aktiivi, joka myös arvostaa metsien monimuotoisuutta. nuorten luonto

TYÖTÄ PAREMMAN TULEVAISUUDEN Hakeuduin opiskelemaan ympäristötekniikkaa koettuani hankalan ilmastoahdistuksen. Tutkin nyt työkseni ekosysteemien ennallistamista. Pitkä harhailu opintopolullani antoi minulle perspektiiviä ja varmuutta alan valintaan ja elämään.

ETEEN

teksti ja kuvat lassi päkkilä

loitin opintopolkuni syksyllä 2009 Oulun yliopistossa. Ensin pääaineeni oli konetekniikka, sillä se kuulosti lukion jälkeen lähinnä riittävän kiinnostavalta, ja halusin päästä muuttamaan kotikylästä aloittamaan itsenäistä elämää. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen hain siirtoa ympäristötekniikkaan, mutta työt veivätkin mennessään jo pian opintojen alettua. Luonnonsuojelun teemat ovat kiinnostaneet minua pienestä saakka. Ilmastonmuutoksesta ja biodiversiteettikadosta puhuttiin ehkä ensimmäisiä kertoja jo koulussa ala-asteen ympäristötiedon tunnilla. 2010-luvulla kun asiat nousivat lehtien otsikoihin, ne olivat yhä enemmän ajatuksissa. Arkielämän valintoja tehdessä pohdin ympäristönäkökulmaa – ajoittain liiallisuuteenkin saakka. Rakennusalan töissä huomasin, ettei alalla juuri kiinnitetä huomiota ympäristöön. Tuntui turhauttavalta kierrättää kotona, kun työmailla moninkertainen määrä roskaa hävitettiin lajittelematta, tai koettaa rakentaa aikaa kestävää rakennusta, kun viereisten rakennustyömaiden villat kastuivat sateessa ja 26

nuorten luonto

muutaman vuoden ikäisiä taloja jo peruskorjattiin. Tulevaisuus vaikutti ankealta, ja tuntui, ettei kukaan tee mitään.

Harhapoluilta vesitekniikan pariin Koin, että vanhan kunnostamisesta voisi löytyä edes osittainen ratkaisu rakennusalalla havaitsemiini ongelmiin. Pääsin opiskelemaan restaurointia Kymenlaakson ammattikorkeakouluun, mutta elämä Kouvolassa ei lähtenyt lentoon. Niinpä päädyin takaisin yliopistolle Ouluun, missä pystyi opiskelemaan myös rakennustekniikkaa. Kandidaatin tutkinnon verran jaksoin rakennustekniikkaa lukea, mutta yhä koin, ettei tämäkään opintoala ollut oma. Kanditutkinnon jälkeen luovuin rakennustekniikan opinto-oikeudesta.

Vuoden vaihtoehtoja palloteltuani päätin hakea Oulun yliopiston ympäristötekniikan maisteriohjelmaan. Pääsin sisään ja päädyin ottamaan paljon vesitekniikan kursseja. Veden kierron ymmärtäminen tuntui perustavanlaatuiselta. Opintojen aikana sivuttiin aiheita, joista koin, etten saanut tarpeeksi tietoa. Erityisesti mieleen jäi ekosysteemien ennallistaminen. Tuntui kiinnostavalta, että kasaantuneita ongelmia voitaisiin melko helpostikin kääntää pienillä, kohdennetuilla toimilla. Talvella 2020 otin yhteyttä opettajiini, kerroin etsiväni lopputyöpaikkaa ja kyselin, mistä minun kannattaisi etsiä kiinnostuksiani vastaavia paikkoja. Huhtikuussa allekirjoitin tutkimusavustajan työsopimuksen Vesi-, energia- ja

ympäristötekniikan tutkimusyksikköön Oulun yliopistoon, tehtävänäni diplomityö soiden ennallistamisesta. Tutkimusyksikkö tutkii soiden ennallistamista ja sen vesistövaikutuksia, kun käytännön ennallistamistoimia Suomessa tekee pääasiassa Metsähallitus.

Suoluonto köyhtyy Ojitettujen soiden ennallistamisen tavoitteena on palauttaa suon luonnollinen vesitalous, jolloin lajisto voi vähitellen alkaa palautua kohti ojitusta edeltävää tilaa. Soihin on sitoutunut noin kolmekymmentä prosenttia maaperän hiilestä, vaikka ne käsittävät vain noin kolme prosenttia maapallon pinta-alasta. Ne ovat siis tärkeä pitkäaikainen hiilen varasto. Vedellä kyllästyneessä suomaassa hiili sitoutuu turpeeseen, jota suot kerryttävät vähitellen. Ojituksen myötä vedenpinta laskee, paljastunut turve alkaa hajota ja siihen sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään. Hapettoman hajoamisen myötä luonnontilaiset suot tuottavat esimerkiksi metaania ilmakehään. Niiden kasvihuonekaasutase riippuu muun muassa vedenpinnan tason syvyydestä, ravinteisuudesta ja tarkasteluvälistä. Kasvihuonekaasutaseella tarkoitetaan suosta lähtevien kasvihuonekaasujen ja siihen varastoituvan hiilen summaa eli, toimiiko suo hiilen nieluna vai sen lähteenä ilmakehään. Ojituksia tehtiin pääasiassa 1940-luvulta eteenpäin ja niillä pyrittiin parantamaan puiden kasvua metsätalouden tarpeisiin. Kaikkialla, erityisesti vetisimmillä ja karuilla soilla, tämä ei toiminut. Rehevimmillä ja puustoisilla soilla ojitus ja metsittäminen toimi, ja siksi ne ovatkin uhanalaisimpia. Vasta hiljattain on myös havahduttu ojitusten vaikutukseen vesistöjen tilaan. Suomen pinta-alasta noin kolmasosa eli noin kymmenen miljoonaa hehtaaria oli suomaata ennen ihmisen vaikutusta. Ojitus on Suomessa ollut mittavinta koko maailmassa, ja tällä hetkellä ojitukset ovat vaikuttaneet yli kolmeen viidestä suohehtaarista. Suurin osa luonnontilaisista soista sijaitsee pohjoisessa Suomessa. Näistä eri suoluontotyypeistä yli puolet on uhanalaisia, Etelä-Suomessa jopa yli 80 prosenttia.

Ennallistaminen apuna Ennallistaminen on tärkeä keino vaikuttaa suoluonnon uhanalaistumiseen ja kääntää sen kehityskulku. Ennallista-

mista on tehty Suomessa Euroopan Unionin luonnonsuojeluohjelmien myötä kolmisenkymmentä vuotta. Vuonna 2019 ennallistettujen soiden ala oli noin 30 000 hehtaaria. Kuudennen sukupuuttoaallon ollessa käynnissä ennallistettu suopinta-ala on vaatimaton verrattuna siihen, miten suureen osaan luonnostamme ojitus on vaikuttanut. Ojitus on ollut niin laajaa, että pienetkin vaikutukset moninkertaistuvat. Aiheesta lukiessani mietitytti, eikö mikään aikanaan herättänyt ihmisiä kyseenalaistamaan miljoonien hehtaarien ojituksen järkevyyttä. Huomasin kuitenkin myös analogian: jos ennallistamista ei tutkita, voi vaarana olla aiheuttaa samankaltaisia ympäristöongelmia, kuin

mitä ojituksella ja tehometsätaloudella on aiheutettu. Siksi tutkimusta tulee tehdä ja toimissa edetä askel kerrallaan, jotteivät otetut askeleet johda vielä vaikeampiin ongelmiin. Nyt työskentelen tutkijana samassa tutkimusyksikössä, johon tein lopputyöni – päädyin siis rakennusten ennallistamisesta ympäristön ennallistamiseen. Tuntuu hyvältä tehdä työtä paremman tulevaisuuden eteen.

Tutustu opinnäytetyöhöni: jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-202012173353

nuorten luonto

HÄVIKKIKUKILLA ILOA YKSINÄISILLE

teksti kukka-maria ahokas kuvat annika pitkänen

FloweRescue-yhdistys vie hävikkikukista tehtyjä kimppuja vanhainkoteihin. Vapaaehtoistyössä yhdistyvät kukkien kauneus, yhdessäolo ja ilon tuominen muille.

-K

ukkien saaminen tarkoittaa, että joku ajattelee sinua, Kati Mayfield sanoo. Hänen perustamansa FloweRescue-yhdistys toimittaa vapaaehtoisten tekemiä kukkakimppuja vanhainkoteihin. Eri arvioiden mukaan 5–40 prosenttia tuotetuista kukista ja viherkasveista menee hävikkiin. Arviot vaihtelevat suuresti, koska alalla ei pidetä tarkkaa lukua hävikistä ja määrää on vaikea arvioida. Hävikki riippuu yrityksen varaston koosta, sesongista ja valikoiman laajuudesta. Kukkakauppahävikki tarkoittaa pääsääntöisesti, että kukat tai viherkasvit viljellään ulkomailla – mihin kuluu luonnonvaroja – minkä jälkeen ne lennätetään Suomeen – mikä aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä – minkä jälkeen ne heitetään täällä roskikseen. – Työskentelin aiemmin viheralan yrityksessä. Yksi tehtävistäni oli heittää 28

nuorten luonto

kukkia pois. Se raastoi sydäntäni. Tämä oli yksi syy, jonka vuoksi päätin perustaa FloweRescuen. Nyt pelastamme vuosittain noin 20 000 kukkasta hävikiltä. Viherala on iso, kansainvälinen bisnes. Mayfield asui opinnäytetyönsä vuoksi Ecuadorissa ja perehtyi paikallisten ruusunviljelijöiden elämään. Ecuador on maailman suurin ruusuntuottajamaa, jossa kukkateollisuus on aiheuttanut ympäristöongelmia. Tämän vuoksi olisi vähintään kohtuullista, että kasvit eivät päädy Suomeen saavuttuaan suoraan roskiin. Hiu-

kan nuupahtanut kukkakin voi tuoda iloa saajalleen, hävikkikukkafilosofia viestittää.

Kukkasia yksinäisille – Yksinäisyyspandemia oli olemassa jo ennen koronaakin, mutta yksi merkittävä toimintamme syy on yksinäisyyden lievittäminen, Mayfield sanoo. Kukkasten kanssa työskenteleminen auttaa luomaan yhteyttä luontoon ja muihin ihmisiin. FloweRescue ei ole ainoa taho, joka työskentelee hävikkikukkien kanssa. Ainakin kukkakauppa Kukkis, Kukkaenke-

Ulkomailta lennätetään kukkasia Suomen roskiksiin.

lit ja pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus työskentelevät niiden parissa. Ne kaikki soveltavat jollakin tapaa green care -ajatusmallia. Hyvinvoinnin ja terveydenhoidon ammattilaiset ovat soveltaneet green care -ajatusta vanhainkodeissa ja kuntoutusyksiköissä jo pitkään. Tutkimuksesta tiedetään, että ihmisten elinympäristössä olevat luontoelementit parantavat heidän hyvinvointiaan. Muun muassa Erja Rappen terapeuttista puutarhatoimintaa käsittelevässä väitöstutkimuksessa todettiin, että alentunut toimintakyky paranee viherympäristössä puuhastelemalla. – En ole koulutukseltani terapeutti, vaan kauppatieteilijä, mutta tunnen kasvien hyvinvointivaikutukset, Mayfield sanoo. – Kukkasten tärkein tehtävä on tuottaa iloa.

Uudet vapaaehtoiset tervetulleita FloweRescuen ympärille on muodostunut vapaaehtoisten joukko: tähän mennessä heitä on ollut 185. Yhdysvalloista kotoisin olevan Mayfieldin äidinkieli on englanti, mistä syystä joukkoon on valikoitunut myös ihmisiä, joilla on kansainvälinen tausta. – Toivotan lämpimästi tervetulleeksi kaikenlaiset ihmiset. Tähän mennessä noin puolet vapaaehtoisista on ollut suomenkielisiä, noin puolet toimii englanniksi. Nuorin mukana ollut vapaaehtoinen oli neljävuotias, vanhin oli 86. Pitääkö vapaaehtoisten tuntea viheralaa entuudestaan? – Ei tarvitse. Tätä työtä voi tehdä oikeastaan kuka tahansa. Ainoa edellytys ovat toimivat kädet. Niillä vapaaehtoiset solmivat kimppuja pelastetuista kukkasista. *

Lähde vapaaehtoiseksi: flowerescue.org

nuorten luonto

EKOKIPINÄ AVAA VAIKUTTAMISEN MAHDOLLISUUKSIA NUORILLE Millaista ympäristötoimintaa nuoret haluavat? Mihin ympäristöasioihin nuoret tahtovat vaikuttaa, ja miten nuorten kanssa toimivat aikuiset voisivat tukea heitä siinä?

koonnut anni eskonen kuva ekokipinä

kokipinä-hanke on 13–17-vuotiaiden tamperelaisten nuorten ympäristöasialla. Luonto-Liiton Hämeen piirin hankkeessa halutaan lisätä nuorten ympäristötoiminnan mahdollisuuksia ja kehittää nuorten kanssa työskentelevien ympäristökasvatusosaamista. Ekokipinä-hankkeen toiminta pohjautuu nuorten omiin toiveisiin. Kevään aikana nuoret ovat voineet esimerkiksi liittyä sometiimiin tuottamaan ympäristöaiheista sisältöä Ekokipinän Instagram-tilille. Discord-palvelussa on pyörinyt viikoittain Nuorten ympäristötoiminnan tila, jossa nuoret voivat jakaa ajatuksia ja tunteita, tutustua ympäristöasioista kiinnostuneisiin samanikäisiin sekä ideoida toimintaa ja vaikuttamista ympäristön hyväksi. Nuorten ympäristötoiminnan tila kiertää myös kouluilla ja kesää kohti muun muassa puistoissa. Laittamalla hankekoordinaattorille rohkeasti viestiä omista ideoista tai halusta osallistua pääsee heti mukaan suunnittelemaan toisten nuorten kanssa erilaisia vaikuttamisprojekteja ja luonnonharrastustoimintaa. Loppukesällä järjestetään myös nuorten oma ympäristöleiri. Ilmoittaudu mukaan!

Nuorten nuotiotuokiossa kyseltiin Tampereen nuorisopalveluiden kanssa yhteistyössä järjestetyssä Nuorten nuotiotuokiossa nuoret pääsivät kysymään alan asiantuntijoilta ja ympäristöaktivisteilta tiukkoja kysymyksiä, kuten: 30

nuorten luonto

"Kun muistaa välillä kehua muille, mitä on tehnyt, se innostaa ja antaa voimia toisillekin toimia." -Tamperelainen nuori • Pitääkö ympäristö- ja ilmastoasioista olla huolissaan – miksi pitäisi tai ei pitäisi? • Mitä nuoret, erityisesti yhä kotona asuvat, voivat konkreettisesti tehdä hillitäkseen ilmastonmuutosta? • Mitä kannattaisi opiskella, jotta saa töitä ja voi olla osaltaan rakentamassa kestävää tulevaisuutta? • Kuinka paljon väliä sillä on ilmastonmuutoksen kannalta, mitä me Tampereella teemme? • Miten valtiot tekevät yhdessä työtä ilmaston eteen? Nuorten mielestä pitäisi olla helppoja kanavia kertoa päättäjille mielipiteitään, toiveitaan ja vaatimuksiaan. Koulun kasvisruoasta pitäisi saada entistä maistuvampaa ja kauppojen kasvistuotteista halvempia. Pyöräteissä on myös kehitettävää.

Saimme huomata, että meillä on täällä Tampereellakin monenlaisia osaajia niin nuorissa kuin aikuisissakin. Me kaikki vaikutamme teoillamme omissa perheissämme ja kaveripiireissämme, harrastuksissamme, kouluissamme ja työpaikoillamme. *

Tamperelainen 13–17-vuotias: Tule mukaan Ekokipinän toimintaan! Laita viestiä Instagramissa @ekokipina tai suoraan hankkeen koordinaattori Anni Eskoselle puh. 040 221 1238.

DIY

KASVATA SIEMENESTÄ MANGOPUU teksti noora ketolainen kuvat milla aalto

Mangopuun kasvatus siemenestä on vaivaton ja hauska tapa saada trooppisia huonekasveja kotiin. Siemenen saa napattua kätevästi kaupasta ostetusta mangosta, ja kärsivällisen kasvatuksen jälkeen kotia koristaa oma mangopuu.

1 2 3 4 5 6

Valmistele siemen aukaisemalla mango, irrottamalla siemen hedelmästä ja pesemällä se.

Varsinainen siemen on kovan kuoren sisällä, joka aukeaa helpommin saatuaan kuivua huoneenlämmössä. Avaa kuori varovasti veitsellä ja puhdista siemen kevyesti. Poista myös siemenen lohkeilevaa tummaa pintaa. Kiedo siemen kosteaan talouspaperiin ja laita se purkkiin tai muovipussiin lämpimään ja pimeään paikkaan. Jätä purkkiin tai pussiin tuuletusaukko, ettei se homehdu. Sumuttele paperia välillä, jotta se pysyy kosteana. Siemenen pitäisi kasvattaa pieni juuri ja verso parissa viikossa. Istuta mangon siemen, kun juuri on vähintään parin sentin mittainen. Aseta siemen ruukun keskelle juuri alaspäin ja verso ylöspäin.

Pidä multa kosteana. Aseta ruukku valoisaan ja lämpimään paikkaan. 4–10 viikon kuluttua versosta kasvaa taimi. Mangon lehdet saattavat aluksi näyttää hiukan nuupahtaneilta, mutta pian ne vihertyvät ja nousevat ylöspäin. Jotta mangopuu menestyisi, tarvitsee se paljon lämpöä, vettä ja valoa. Sitä kannattaa myös sumutella vedellä, sillä se nauttii kosteudesta. Hedelmiä mangopuusta ei Suomen ilmastossa ole mahdollista saada, mutta se saattaa innostua kukkimaan, tosin vasta 6–10 vuotta istuttamisen jälkeen. nuorten luonto

HERKKURETKI teksti katariina riipinen kuvat milla salonen

palstalla kokataan vegaanista retki- ja vaellusruokaa. kirjoittaja on luonto-liiton varsinais-suomen piirin muonittaja.

RETKIRUOKAA VILLIVIHANNEKSISTA Alkukesä on parasta villivihannesaikaa. Mausteiseen kikhernecurryyn kerätään pinaatin lisäksi nokkosta. Vegaaniset marengit kikherneliemestä ovat kevyttä kannettavaa vaelluksella, ja myöhemmin kesällä jälkiruoan kruunaavat marjat ja mesiangervon tai maitohorsman kukat. Ainesten kuivaaminen parantaa säilyvyyttä lämpimällä säällä.

nuorten luonto

Kikherne-nokkoscurry (kahdelle)

Marengit (2 pellillistä)

• n. 50 g tai pari kourallista nokkosia • n. 150 g tuoretta tai pakastepinaattia • 1 tlk säilykekikherneitä (380/230 g) • 1 pienehkö sipuli • 1–2 valkosipulinkynttä • 1–2 cm pala inkivääriä • 1 tuore punainen chili tai chilirouhetta (mieto tai tulinen maun mukaan) • 1 rkl tomaattipyreetä • 4 rkl kookosmaitojauhetta tai n. 2 dl kookosmaitoa tai kaurakermaa • n. 1 rkl rypsiöljyä • n. ½ tl suolaa

• 1½ dl kikhernelientä (1 tlk) • 2 dl sokeria • ripaus vaniljajauhetta tai vaniljasokeria • maitohorsman ja mesiangervon kukkia • marjoja (esim. ahomansikoita, mustikoita, hilloja)

• 1 tl garam masalaa • mustapippuria • (½ tl kokonaisia juustokuminan siemeniä) • (1 tl sitruunamehua tai viinietikkaa) • (1 tl sokeria) • 3–5 dl vettä • 1½–2 dl riisiä tai kaura-, ohra- tai spelttisuurimoita (tarkista keittoaika) • ½ tl suolaa • 4–6 dl vettä keittämiseen ja nokkosten ryöppäämiseen

uuhdo pinaatti ja ryöppää tarvittaessa pari minuuttia. Taputtele enimmät vedet puhtaalla pyyhkeellä tai talouspaperilla ja hienonna. Voit myös käyttää valmiiksi hienonnettua pakastepinaattia. Jos olet kerännyt nokkosia valmiiksi, hienonna ne ja ryöppää pari minuuttia. Taputtele kuivaksi. Valuta kikherneet, säästä liemi. Huuhtele ja taputtele myös kikherneistä ylimääräiset vedet. Hienonna sipuli ja valkosipuli pieneksi. Pilko tuore inkivääri pieniksi paloiksi tai raasta. Puolita ja viipaloi chili tai käytä chilirouhetta. Poista siemenet ja vaalea sisäosa, niin chili on miedompaa. Valkosipulin, inkiväärin ja chilin voi myös pakata kokonaisena mukaan. Jos kuivaat ainekset vaellusruoaksi, sulata pakastepinaatti ennen kuivaamista ja purista siitä ylimääräinen neste pois. Levitä ainekset ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle vihanneskuivuriin tai uunipellille ja kuivaa 8–12 tuntia n. 40 asteessa. Hienonnettu pinaatti ja nokkonen kuivuvat levyksi. Myös tomaattipyreen voi kuivata levittämällä sen ohuelti pienen leivinpaperipalan päälle. Pakkaa kuivatut tai jäähdytetyt pinaatit ja nokkoset, kuivatut tai valutetut kikherneet ja hienonnetut sipulit, inkivääri ja chili tiiviisiin retkiastioihin tai suljettaviin pakastuspusseihin. Jos otat valkosipulin, inkiväärin ja chilin mukaan sellaisenaan, pakkaa hienonnettu sipuli kikherneiden kanssa ja valkosipulinkynnet, inkivääri ja tuore chili omaan pakkaukseensa. Pakkaa vielä tomaattipyree, kookosmaitojauhe ja mausteet omiin astioihin tai pusseihinsa, ja riisi tai suurimot omaansa. Rypsiöljyn ja etikan voi pakata retkelle esim. pieniin ”inkiväärishotti”-pulloihin. Tee marengit valmiiksi kotona. Vatkaa kikherneliemi vaahdoksi. Lisää sokeri ja ripaus vaniljaa

ja vatkaa, kunnes vaahto on tiivistä ja kovaa. Pursota tai lusikoi marengit uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 80–100 asteessa 1½–2 tuntia. Pakkaa jäähtyneet marengit tiiviiseen rasiaan tai pussiin.

Retkellä Kiehauta n. 5 dl vettä retkellä keräämiesi nokkosten ryöppäämiseen ja lisukeriisiä tai -suurimoita varten. Poista nokkosista roskat ja kovat varret ja hienonna. Kaada vettä nokkosten päälle sen verran, että ne peittyvät, 1–2 dl. Liota pari minuuttia ja kaada vesi pois. Lisää lisuke kattilaan ja keitä ohjeen mukaan. Jos käytät curryyn tuoretta valkosipulia, inkivääriä ja chiliä, pilko ne lisukkeen kypsyessä. Jätä lisuke hautumaan peitettynä. Lisää toiseen kattilaan rypsiöljy, mausteet, sipulit, inkivääri ja kikherneet. Kuullota hetki ja lisää n. 2 dl vettä. Kun kikherneet ovat imeneet vettä itseensä, lisää tomaattipyree, pinaatit ja nokkoset. Lisää kookosmaitojauhe ja n. 2 dl vettä tai kookosmaito tai kaurakerma ja tarvittaessa vettä. Lisää halutessasi tilkka viinietikkaa tai sitruunamehua ja ripaus sokeria. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa lisukeriisin tai -suurimoiden kanssa. Tarjoa jälkiruoaksi marenkeja ja marjoja koristeltuna mesiangervon tai maitohorsman kukilla.

nuorten luonto

TAIDEHAUKKA

teksti kaisa illukka kuvitus siru tirronen

TAIMITALKOISTA LAHOPUUN KAUNEUTEEN TAIDE PUUASENNEKASVATTAJANA

nuorten luonto

Monelle puu on arvokkaimmillaan kasvavana ja elinvoimaisena hiilinieluna. Puiden vanhuus ja kuolemanjälkeinen elämä luonnon monimuotoisuuden tuottajina tuntuu olevan vaikea ymmärtää paitsi metsätaloudessa myös kulttuurissa – mutta ehkä tähän on tulossa muutos.

irjassaan Puun istuttamisen rakennusviraston ”hoitamaksi” eli poistaito – Ylistys puille ja niiden is- tamaksi. Backmanin hankkeen yhteytutusseremonioille (2012) Da- dessä annettiin ohjeita, minne taimi niel Butler kertoo puiden suurin piirtein kannattaisi istuttaa ja erityisestä merkityksestä todettiin myös: ihmisille: ne ovat luonnon – Toivomme, että taimesi saa kasvaa voiman ja jatkuvuuden rauhassa. Taimi voidaan kuitenkin poiselävä vertauskuva. taa, jos se on istutettu sopimattomaan Elämän puu mainitaan useissa us- paikkaan tai se ei mahdu kasvamaan iskonnollisissa teksteissä, ja maailman- tutetussa paikassa. puuta on palvottu eri kulttuureissa. IhPuita on istutettu taiteen nimissä miset ovat aina tunteneet syvää henkistä ennenkin. Unkarilais-amerikkalaisen yhteenkuuluvuutta puiden kanssa. Puun Agnes Denesin symmetrinen Puuvuori toistuttamisella voi siis olla suuri symbo- teutettiin Ylöjärvelle 1996, ja se jatkaa linen arvo ihmiselämässä. kasvuaan nyt jo nuorena mäntypeltona. Viime vuosina poliitikotkin ovat Saksalaisen Joseph Beuysin projekhehkuttaneet puunistutusta ratkaisuna tin 7000 tammea puut istutettiin Saksan nuorten ilmastoahdistukseen. Tätä on Kasseliin vuosina 1982–1987. Beuys tarkuitenkin myös kritisoitu metsäteolli- koitti projektin olevan ensimmäinen osa suuden juonena saada nuorista ilmais- puidenistutussuunnitelmaa, joka laajetyövoimaa metsänistutuksiin. nisi ympäri maailman ympäristötietoiPuunistutustalkoot ovat levinneet suuden innoittamiseksi. myös taidemaailmaan: taiteilija Nina Beuysin tammien perintö elää edelBackmanin käynnistämissä Miljoonan leenkin. Taiteilijapari Heather Ackroyd puun talkoissa (2019) nykytaiteen museo ja Dan Harvey käynnistivät Beuys’ Acorns Kiasman edustalla jaettiin kaikilla ha- -hankkeensa 2007. He idättivät ja istuttilukkaille männyn, kuusen tai koivun tai- vat 112 Beuysin tammiteoksen puista kemi istutettavaksi. Puun istuttaminen rättyä terhoa. Hanke huipentui Pariisin esitettiin kauniina, tulevaisuudentoivoa ilmastokokoukseen 2015. luovana, ylisukupolvisena tekona. Tiina Raevaara on huomauttanut, Ilmastokriisi aiheuttaa taiteilijoille- että ekologisessa mielessä taimenistukin ratkaisuhalua. Puunistutus on hieno tusta tarpeellisempaa olisi pitää puut symbolinen ele, mutta onko se tosiaan ja metsät pystyssä ja luonnollisempina ekologisesti vaikuttava teko? Kirjailija kuin talouspuukenttinä. Taiteilijoilla ei Tiina Raevaara on muistuttanut maam- kuitenkaan ole varmoja keinoja vaikutme puunistutustodellisuudesta, että taa metsäpolitiikkaan, joten joutuvatko he metsälaki edellyttää metsänomistajan pysymään symbolisten tekojen areenalla? taimettavan hakkuualueen parin vuoden Voidaan toki toivoa, että symboliset sisällä hakkuista. taideteot vaikuttavat yleisiin asenteiToiseksi metsämme ovat itseuudis- siin ja käsityksiin ja saavat siten ihmituvia: puut kylväytyvät tehokkaasti, ja set osallistumaan politiikkaan tai muutuusien taimien menestyminen riippuu tamaan elintapojaan. kasvupaikkatekijöistä tai ihmisen väPuunistuttamisen ohella taiteilija voi liintulosta. Kotimainen metsäkatomme pohtia myös puihin kohdistuvan estetiiTähtitaivaan katseleminen voi olla johtuukin etenkin metsämaan vähene- kan ja katseen muutosta. Uusi paitsi puukatse misestä peltojen ja rakentamisen tieltä. siirretäänkin elinvoimaisista hiilinietunnelmallista ja romanttista ajanvietettä Taiteellisissa puunistutusprojekteis- luista lahopuuhun eli tuohon perinteimyös monipuolinen harrastus, on sa ei välttämättä huomioida taimien to- sesti hyödyttömänä, jopa joka vaarallisena dellisuutta. Julkiseen tilaan tai kaupunötökkämagneettina nähtyyn, mutta ekohelppo aloittaa. gin maalle istutettu taimi saattaa joutua logisesti elintärkeään olentoon.

ALLA

Kuten filosofi Jukka Mikkonen huomauttaa teoksessaan Metsäpolun filosofiaa (2017), asenteemme kuolleisiin puihin on erikoisen kaksijakoinen. Kelopuuta arvostetaan sitkeyden vertauskuvana, mutta lahoa ja kaatunutta maapuuta pidetään kuolemaa ja tuhoa henkivänä hyödyttömyytenä, vaikka ekologisessa mielessä maapuu on uutta elämää kuhiseva pienoismaailma. Taiteilijoiden vaikuttava tulevaisuusteko voikin olla kasvattaa katsojien estetiikan tajua ja siihen kietoutuvia arvoja. Kuvataiteilija Janne Eloranta kommentoi puuveistoksista koostuvaa näyttelyään Elämän ja kuoleman metsä: – Kuollut puuaines on veistosteni keskeinen osa, yhtä keskeinen kuin se on terveelle ja monipuoliselle metsäluonnolle. Lahopuuta voi kuvata maalauksissa ja valokuvissa tai tuoda sitä galleriaan – tai sitten luoda ihan oikeita lahopuuympäristöjä. Taiteilijapari Nabbteerin teos Lahopuutarha (2017) sijoittuu Lauttasaaren kartanon pihalle Helsingissä. Janne Nabb ja Maria Teeri ovat kertoneet, että he haluavat teoksensa tarkentavan ihmisen katsetta ja toimintaa uudelleen muodostamalla rakennettuun puistoympäristöön odottamattomia kohtaamisia ja monilajisia yhteisöjä. Näin lahopuu tuodaan kaupunkimaisemaan ja taiteeseen, joissa molemmissa se on tärkeää. *

Kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja.

nuorten luonto

ARVIOT

SUO, KAIVOSJÄTTI JA RIIKKA

teksti ja kuva eeva-leena karihtala

Ympäristövaikuttajan muistelmissa nuori tyttö nousee Viiankiaavan puolustajasta sisukkaaksi poliitikoksi Sodankyläläinen Riikka Karppinen kuvailee Viiankiaavan suota paratiisiksi. Tuore muistelmateos Sodankylän Jeanne d’Arc kattaa Karppisen taipaleen pikkutytöstä soiden suojelun pioneeriksi ja Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi. Sodankylän Jeanne d’Arc – Riikka Karppisen tie vaikuttajaksi (Tammi 2021)

iikka Karppinen (s. 1994) muistaa elävästi hetken, jolloin hänen kotikylässään Kersilössä sijaitsevalle Viiankiaavan suolle avattiin pitkospuut. Niistä tuli suonpinnan ylittävä catwalk, jolla nuori Riikka hoiperteli kumisaappaissaan. Hän tuskin saattoi arvata, että rehevä ja monimuotoinen suo olisi pian vaarassa. Sodankylän Jeanne d’Arc – Riikka Karppisen tie vaikuttajaksi on voimauttava kertomus siitä, kuinka pikkukylän kasvatti aloittaa yksinäisen kamppailun ylikansallista kaivosyhtiötä Anglo Americania vastaan. Kaivosyhtiön malminetsintä ja halu perustaa Viiankiaavalle kaivos ovat uhanneet – ja jo vahingoittaneet – Natura-suojellun alueen ainutkertaista luontoa Karppisen lapsuudesta lähtien. Riikka Karppisen vaikuttajanuran keskeisimmät käänteet nivoutuvat kirjassa moniulotteiseksi verkostoksi. Karppinen kertoo muun muassa koulupolustaan, armeija-ajastaan ja luottamustoimistaan Varusmiesliitossa, kunnallispolitiikassa ja Vihreässä liitossa. Vaikka toisteisuus hiukan tahmaa lukuprosessia ja kertojana on sliipattu poliitikon ääni, on kaikkia Karppisen elämänvaiheita sidostava unelma aidosti 36

nuorten luonto

kuulas: kotiseudun luontoaarteen, Viiankiaavan, pelastaminen. Nyt Viiankiaavan tilanteessa vallitsee eräänlainen kauhun tasapaino, sillä kaavaillun kaivostoiminnan ympäristövaikutusten arviointi on käynnistetty Karppisen vaikutuksesta ja prosessi on vielä kesken. Myös laajempi yleisö on vihdoin oivaltanut kaivosteollisuuden ongelmallisuudet, ja Kaivoslaki NYT -aloite ponnisti eduskunnan käsittelyyn lähes 60 000 allekirjoituksella. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaivoslakiesitys annetaan eduskunnalle vuoden lopussa. Sitä ennen kaivoslakiesityksen ohella tehdään intressivertailu.

Pienikin voi olla sankari Kirja kertoo, kuinka Riikka Karppinen kasvaa aikuisuuteen aktivismin polte sielussa. Tarina on kuin ryysyistä rikkauksiin -muotista, mutta ympäristövaikuttajan tulokulmalla. Alkutaival Viiankiaavan kriisistä vakuuttamisessa oli tukala ja yksinäinen, ja media- ja kansalaishuomion saavuttaminen on vaatinut Karppiselta sitkeää työtä ja sammumatonta toivoa. Kirjassa Karppinen kasvaa maanläheisyydestään huolimatta liki myyttiseksi hahmoksi erityisesti median tarinankerronnan kautta. Onko hän soiden

David, joka puolustautuu Anglo Americanin Goljatia vastaan? Vai kenties teoksen otsikon povaama Lapin ikioma Jeanne d’Arc, joka uhmaa symbolisia polttorovioita ja nostaa barrikadeille liehumaan vihreiden arvojen kapinallisen lipun? Allegoriat nousevat hieman turhankin mahtipontisiksi. Ehkä sopivin vertauskohta löytyykin lastenkulttuurista. Karppinen muistelee lapsena vaikuttuneensa piirroshahmo Vili Vilperistä, koalasta, jonka agenda on pelastaa oma koti ja kylä metsäteollisuudelta. Yhtymäkohta Karppisen tarinaan on ilmeinen, ja tarinan sanoma on silkkaa terästä: pienikin voi vaikuttaa. Utopiaa kohti pyristely on arvokasta. Loppujen lopuksi paratiisi on se koti, jossa elämme – se luonto, johon juurrumme ja josta kasvamme kukoistukseen. Mahtipontisillakin sankaritarinoilla on siis paikkansa.

Nokkelasti ja koskettavasti kimalaisista ja kimalaistutkijoista Dave Goulson: Kimalaisen kyydissä – Matka mesipistiäisten maailmaan. Gaudeamus 2019. (A Sting in the Tale: My Adventures with Bumblebees. Suom. Auli Kilpeläinen.)

imalaiset ovat meille äärimmäisen arvokkaita, sillä ne pölyttävät suuren osan ravintokasveistamme. Kuitenkin juuri ylitehostettu ruoantuotanto on ajanut ne pulaan. Englantilainen kimalaistutkija Dave Goulson kertoo riipaisevasti lapsuutensa monimuotoisen maaseudun hupenemisesta ja sen mukana myös kimalaisten katoamisesta. Hyönteiskato näkyy konkreettisesti. Kimalaisen kyydissä on opettavainen, jännittävä ja lämpimän inhimillinen kirja. Se on kertomus kimalaisista, mutta myös Goulsonin elämästä biologina. Lapsuuden kommellukset toimivat johdantona tutkijan uralle. Vuosien varrella seikkaillaan kimalaisten perässä toiselle puolelle maailmaa, kohdataan monenlaisia ihmisiä ja tehdään tiedettä. Tietysti matkoilla myös yövytään mukavissa majataloissa ja syödään piiraita. Taustal-

la kulkee tarina maakimalaisesta, joka katosi Englannista yli kaksikymmentä vuotta sitten. Tutuista pörriäisistä ilmenee kirjassa yllättäviäkin puolia. Elämä kimalaisyhteiskunnassa ei aina ole harmonista, vaan siellä saatetaan käydä hurjia valtataisteluita. Kasvihuoneen tomaateissa touhuileva kimalainen voi olla osa kasvavaa ympäristöongelmaa, sillä kaupallisesti tuotettuja kimalaispesiä myydään mantereelta toiselle pölytysavuksi piittaamatta vieraslajien ja tautien leviämisen riskeistä. Kirjassa on paljon raskaita faktoja ympäristön tilasta. Niitä ei kuitenkaan jäädä passiivisesti suremaan, vaan keskiössä on toiminta tulevaisuuden suunnan muuttamiseksi. Toivo elää. Voiko ihminen korjata virheensä – voidaanko maakimalainen palauttaa Englantiin?

milla aalto

Kohti toislajiset eläimet paremmin huomioivaa yhteiskuntaa Elisa Aaltola & Birgitta Wahlberg (toim.): Me ja muut eläimet – Uusi maailmanjärjestys. Vastapaino 2020.

e ja muut eläimet on artikkelikokoelma ihmisten suhteesta eläimiin nyt ja tulevaisuudessa. Aihetta käsitellään taiteiden ja useiden perinteisesti ihmistieteiksi miellettyjen tieteenalojen näkökulmista. Vaikka päähuomio on ihmisten hoivissa olevissa eläimissä, on kirjalla annettavaa myös vapaudessa elävien eläinten ystävälle. Osa kirjoittajista keskittyy toislajisten eläinten asemaan yhteiskunnassa tällä hetkellä tai

menneisyydessä ja vain hipaisee eläinutopioita eli tulevaisuudenkuvia, joissa toislajisten yksilöiden arvo ja oikeudet otettaisiin vakavasti. Muutamat kirjoittajat kurottelevat kohti tulevaisuutta konkreettisemmin. He pohtivat, millaisia muutoksia meidän tulisi tehdä esimerkiksi kielen käytön, tapojen tai oikeusjärjestelmiemme suhteen, jotta voisimme mahdollistaa kukoistavan yhteiselon muiden eläinten kanssa. siina-riikka saine

nuorten luonto

LUONTOPOLULLA

teksti milla aalto kuva milla salonen

LUONNON HERKKUBUFFETTI Luonto on täynnä herkullisia makuja. Juuri nyt on paras aika tutustua villivihanneksiin.

illivihanneksista ja villiyrteistä puhuttaessa tarkoitetaan luonnonvaraisia, syötäväksi sopivia kasveja. Villivihanneksia voi kokata ja syödä viljeltyjen vihannesten tapaan. Villiyrtit ovat voimakasmakuisempia kasveja, joilla voi maustaa ruokia. Villivihannesten ja -yrttien keräilyä sanotaan hortoiluksi kreikan kielen villivihanneksiin viittaavan horta-sanan pohjalta. Useimmista villivihanneksista syödään vain tuoreita lehtiä ja versoja, joten kevät ja alkukesä ovat hortoilun ydinaikaa. Varhaisimpia villivihanneksia voi löytää Etelä-Suomessa jo huhtikuussa. Paras satoaika on touko-kesäkuu. Keskikesän jälkeen pääsee keräämään vielä monia syötäviä kukkia, ja esimerkiksi nokkonen voi tehdä uutta tuoretta satoa pitkin kesää, jos kasvuston leikkaa matalaksi.

Turvallisuus ja vastuullisuus ensin Villivihannesten keräily on hauskaa ja palkitsevaa – terveellistä ruokaa ilmaiseksi lähiluonnosta! On kuitenkin syytä omaksua muutama tärkeä sääntö ennen kuin heittäytyy hortoilun maailmaan: 1. Älä koskaan syö kasvia, jonka määrityksestä et ole ehdottoman varma. 38

nuorten luonto

Myrkyllisen kasvin verso voi muistuttaa erehdyttävästi syötävää kasvia. 2. Noudata jokamiehenoikeuksia. Villivihannesten kerääminen on sienestyksen ja marjastuksen tapaan sallittua, mutta esimerkiksi kuusenkerkkiä, mahlaa, juuria ja jäkälää ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. 3. Mieti mistä keräät. Villivihanneksia voi turvallisesti hakea myös kaupunkiluonnosta, kunhan niitä ei kerää suoraan isojen valtateiden varresta, teollisuusalueilta tai paikoista, joissa käytetään torjunta-aineita. Maaseudulla on syytä varoa keräämästä viljelymaiden ja eläintuotantotilojen liepeiltä sekä kuivakäymälöiden läheisyydestä. Kasvit kannattaa aina pestä hyvin ennen syömistä. 4. Älä kerää löytämääsi villivihannesapajaa tyhjäksi, vaan jätä aina osa kasvustosta kasvamaan. Villivihannekset eivät ole vain ihmisen ruokaa, vaan myös monien villien eläinten, jotka – toisin kuin me – eivät välttämättä pärjää ilman niitä. Vastuullinen hortoilija keräilee varovasti kasveja sieltä täältä vahingoittamatta ympäristöä.

Harrastuksessa vauhtiin Villivihannesharrastuksen voi aloittaa vaikkapa omasta pihapiiristä. Tuttu voikukka on monipuolinen ja hel-

posti tunnistettava villivihannes. Moni muukin yleisesti rikkaruohoksi leimattu pihojen kasvi käy mainiosti ruoaksi. Oletko jo maistanut piharatamoa tai suolaheiniä? Parhaiten uusia kasveja ja niiden käyttötapoja oppii kokeneemman keräilijän opastuksella esimerkiksi villivihanneskurssilla, joita muun muassa Luonto-Liiton piirit järjestävät. Opetella voi kuitenkin myös itsenäisesti kirjoista sekä hyödyntämällä erinomaista Suomen Luonnon Villivihannekset -mobiilisovellusta. Sovellus esittelee kolmekymmentä syötävää kasvia ja reseptejä niiden käyttöön. Villivihannesretkelle kannattaa lähteä poutasäällä. Ota mukaan kori ja pieniä pusseja tai purkkeja, joihin voit lajitella kasvit. Suljettava pussi tai purkki myös estää vihanneksia kuivahtamasta pidemmän retken aikana. Sakset helpottavat keräilyä. Myös hanskat ovat iloksi, jos mielit poimia nokkosia. Villivihannekset ovat parhaita tuoreina heti keräämisen jälkeen. Kasvit on hyvä huuhdella ennen käyttöä, ja jotkin pitää myös kiehauttaa. Ruoanlaitossa villivihanneksia voi hyödyntää niin pääraaka-aineena kuin lisukkeenakin. Arkiseenkin kotiruokaan saa uusia makusävyjä villiyrteillä maustamalla.

Litulaukka, ahosuolaheinä ja isomaksaruoho

Villivihanneksia voi hyvin myös säilöä esimerkiksi kuivaamalla tai pakastamalla – näin saat talvellakin maistaa palan kevättä. *

Kirjavinkkejä: Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja Sami Tallberg: Villi cityvegaani Eija Lehmuskallio & Jouko Lehmuskallio: Villiyrtit – tunnistusopas Jouni Toivanen: Viettelevät villiyrtit – Luonnon herkkuja arkeen ja juhlaan

Katso tämän numeron Herkkuretki-palstalta sivulta 32 retkiruokaresepti, johon voit käyttää keräämiäsi villivihanneksia! Ruokaa maustamaan sopivat valkosipulimainen litulaukka, mehevä herneenmakuinen isomaksaruoho sekä kirpeä suolaheinä.

nuorten luonto

MAANALAINEN

palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. ainakin joskus.

teksti ja kuva antti salovaara

ELÄMÄ ALLAMME Luonnonharrastus on usein pelkkää pintaa. Maan alla tai aivan sen rajoilla elää kuitenkin mykistävä lajikirjo.

os aloittaa havainnoinnin saappaan juuresta, eliöitä tulee vastaan syvälle kallioperän rakosiin asti. Pintamaa on kuitenkin selvästi rikkainta. Harva suomalaislaji viettää koko elämänsä maan alla, mutta niitäkin on. Usein maanalaisuus rajoittuu talvehtimiseen, tiettyyn elinvaiheeseen tai pesintään. Sienellä voi olla maanalainen rihmasto ja maanpäällinen itiöemä. Maaperän tyyppi vaikuttaa sen lajistoon. Moreeni-, hiekka- ja savimaa ylläpitävät erilaista elämää. Maaperän pintakerros, maannos, voi olla kostea tai kuiva, ravinteiltaan rikas tai niukka. Suuri osa elämästä on tavattoman pientä. Maaperä kuhisee mikrobeja ja alkueliöitä. Moni toivoo näkevänsä luonnossa karhun, mutta harva etsii paljaalle silmälle näkymätöntä karhukaista. Hieman suuremmasta kokoluokasta löytyy 40

nuorten luonto

silti tuhatmäärin vaikkapa niveljalkaisia, nilviäisiä ja nivelmatoja. Tutustumisen voi aloittaa maaperän valloittaneista, muutaman millin mittaisista hyppyhäntäisistä. Samalla voi tutkia maasiiroja, tuhatjalkaisia ja hyönteisten toukkia. Jokainen tuntee kastemadot eli lierot, mutta moniko on määrittänyt niitä lajilleen? Jos tonkii maanpintaa, hämähäkkieläimiä ei voi olla huomaamatta. Hämähäkkien lajikirjo on hurja. Vähemmällä pääsee, jos tutustuu niiden pitkäjalkaisiin sukulaisiin lukkeihin tai valloittaviin valeskorpioneihin. Punkki tarkoittaa yleiskielessä puutiaista, mutta perehtyneempi tietää, että puutiaiset ovat vain pieni osa monimuotoisesta joukosta. Suuri osa punkkilajeista elää koskaan nisäkästä kohtaamatta. Maaperän elämä tunnetaan huonosti. Ahkera harrastaja voikin löytää jopa

maalle uuden lajin. Edes tavallisista lajeista tai niiden levinneisyydestä ei kartu tarpeeksi tietoa. Kannattaa siis käydä töihin. Erinomainen Elämää maan kätköissä -tietokirja tutustuttaa eliöihin. iNaturalist-sovellus kerää havainnot ja auttaa lajinmäärityksessä. Osa lajeista vaatii vähintään mikroskoopin käyttöä, mutta toiset voi tunnistaa jo kännykkäkuvasta. *

Perehdy maanalaiseen elämään: Veikko Huhta & Eeva-Liisa Hallanaro (toim.): Elämää maan kätköissä

AJANKOHTAISTA teksti riku eskelinen kuva emilia hoisko

TERVEHDYS UUDELTA TOIMINNANJOHTAJALTA Hei kaikki luontoliittolaiset! Aloitin Luonto-Liiton uutena toiminnanjohtajana maaliskuun alussa. Olen innostunut ja odotan suurella mielenkiinnolla, mitä uusi työ tuo tullessaan.

uonto-Liitossa minulla oli ennestään tuttuja, sillä olen pitkän linjan ympäristöaktivisti. Siitä huolimatta suurin osa ihmisistä on minulle uusia. Pari ensimmäistä kuukautta onkin mennyt tutustuessa järjestön lukuisiin vapaaehtoisiin ja työntekijöihin. Tutustuminen uusiin ihmisiin jatkuu vielä pitkään, sillä meitä luontoliittolaisia on paljon ympäri Suomea. Lapsuuteni ensimmäiset vuodet vietin Jyväskylässä. Vähän ennen kouluikää muutimme Kyyjärven Hokkasenahon kylälle. Kylä oli muutaman kymmenen ihmisen lisäksi kurkien, kuovien, metsojen, karhujen ja susien kotiseutua. Äidillä ja isällä oli siellä pieni leluverstas. Sieltä soiden ja metsien keskeltä muutin omilleni jo 15-vuotiaana, ensin

Reisjärvelle vuodeksi ja sitten opiskelemaan Jyväskylään ja Helsinkiin. Opiskelin kansainvälistä liiketoimintaa ja johtamista myös mm. Ranskan Nizzassa, Latvian Riiassa ja Englannin Leedsissä. Valmistuttuani työskentelin Helsingin Keskustanuorilla toiminnanjohtajana ja kansanedustajan avustajana. Olin aktiivinen kansainvälisissä poliittisissa nuorisojärjestöissä, vaalitarkkailutehtävissä ja etenkin Itä-Euroopan demokratiatyössä. Nuorisopolitiikasta siirryin ympäristöjärjestöihin, ensin WWF:lle ja sitten Suomen luonnonsuojeluliittoon, jossa ehdin olla töissä yli kymmenen vuotta. Vedin siellä ensin kansainvälistä EKOenergia-ympäristömerkkiä ja myöhemmin kehityspäällikkönä liiton kaikkia hankkeita ja ohjelmia. Lempimaisemaani ovat edelleen keskisuomalaiset järvimaisemat, suot ja

mäntyiset harjut. Harrastan pyöräilyä, uintia ja kansainvälistä demokratiaaktivismia. Aktivismi on minulle työ ja elämäntapa. Se on vienyt loputtomilta suomalaisilta aapasoilta kivihiilivoimaloiden piippuun, azerbaidzhanilaisilta öljykentiltä kainuulaisille erätulille ja parlamenteista eurooppalaisiin yöjuniin. Tämän Nuorten Luonnon teemana ovat utopiat. Ne ovat lapsesta saakka olleet oman aktivismini polttoainetta. Kun ilmastonmuutos etenee ja luonnon monimuotoisuus ympärillämme hupenee, kaivan repustani kiikarin, jolla näkee tulevaisuuteen. Kuvittelen haluamani tulevaisuuden ja käytän tietoni ja taitoni sen tulevaisuuden rakentamiseksi. Olen nähnyt aktivistin urallani jo kaikenlaista ja oppinut paljon. Se on vahvistanut käsitystäni siitä, että tarvittava muutos on mahdollinen. Ympäristöliikkeen on opittava puhumaan siitä, miten paljon mahtavampi on se maailma, jollaista tavoittelemme. Pidetään se kirkkaana mielessä ja yhdistetään voimamme tekemään siitä totta. * nuorten luonto

LUONTO-LIITOSSA

TAPAHTUU koonnut sami säynevirta

Luonto-Liiton valtakunnallinen toiminta Maailma kylässä -festivaali 29.–30.5. Luonto-Liitto on mukana festivaaleilla järjestämässä ilmastoteemaista ohjelmaa sekä paikalla myös omalla virtuaaliständillä. Maailma kylässä -festivaalin ohjelmaan voi tutustua osoitteessa: maailmakylassa.fi Luonto-Liiton toimisto on kiinni heinäkuussa. Lisätiedot Luonto-Liiton tapahtumista: luontoliitto.fi/tapahtumat

Uudenmaan piiri Perheiden tarinallinen viikinkiseikkailu Vartiosaaressa 11.6. Hyppää paattiin! Sukelletaan tarinoihin vanhoista uskomuksista ja tehdään luontohavaintoja Vartiosaaren poluilla. Pohdimme eläinten ja kasvien matkaa saarelle hauskojen aisti- ja elämysharjoitusten kautta. Ilmoittautuminen: ilmonet.fi (kurssikoodi H211330). Hinta: 12 euroa. Kesäleirit: Järjestämme tuttuun tapaan kesällä yöleirejä lapsille, perheille ja nuorille sekä tietysti lasten päiväleirejä ja lyhyitä, muutaman yön mittaisia ensileirejä. Leirikesä alkaa heti kesäkuun alussa ja jatkuu aina elokuun alkuun asti. Luvassa on hauskoja hetkiä luonnossa, uusien kavereiden kanssa! Kaikki leirimme sekä ilmoittautumisen löydät verkkosivuiltamme luppi.fi. Töihin luontokerhoon! Syksyllä alkavat lasten luontokerhot Uudellamaalla kaipaavat ohjaajia. Kerhot kokoontuvat viikoittain koulupäivän jälkeen. Palkka on 110–150€/kk. Kerhoissa lapsille tarjotaan monenlaista ympäristökasvatuksellista tekemistä retkeilyn, leikkien, ympäristötaiteen, pelien, aistiharjoitteiden ja muun hauskan ohjelman kautta. Lisätietoja: lup-lapset@luontoliitto.fi. Lisätiedot piirin tapahtumista: luppi.fi 42

nuorten luonto

Hämeen piiri Alkukesästä kesäkerhoja ja telttaleiri alakoululaisille sekä perheleiri Tampereen seudulla. Ilmoittautumisohjeet leireille ja kerhoihin ovat piirin verkkosivuilla. Nuorten ympäristöleiri 30.7.–1.8. Leiri järjestetään Antaverkan kurssi- ja leirikeskuksessa, ja se on tarkoitettu 13–17-vuotiaille. Viikonloppuleiri Seitsemisen kansallispuistossa 6.–8.8. Leiri on on tarkoitettu 18–28-vuotiaille. Ekokipinä-hanke tarjoaa toimintaa 13–17-vuotiaille Tampereella. Lue lisää tämän numeron jutusta sivulta 30! Lisätiedot piirin tapahtumista: luontoliitto. fi/lhp

Varsinais-Suomen piiri Maskit maasta! Osallistu luonnonsiivoustempaukseen ja voita palkintoja! Lähiluontomme pursuaa roskaa. Uutena haitallisena muoviroskana maisemaa täyttävät nyt kertakäyttöiset kasvomaskit, joiden siivoamiseen haluamme kiinnittää erityisesti huomiota. Haasteen osallistumisohjeet löytyvät piirin verkkosivuilta. Käärmeretki vie matelijoiden jäljille. Suuntaamme käärmeille sopivaan maastoon hyvällä säällä etsimään, pääsisimmekö näkemään mukavia matelijoita paistattelemassa päivää. Retken ajankohta ja kohde päivitetään tuonnempana. Seuraa tiedotusta! Hengailuiltoja pidetään kuukausittain joko etäyhteydellä Zoomissa erilaisten pe-

lien ja muiden ajanvietteiden merkeissä tai hyvällä säällä ulkona puistoissa tai lähiluonnossa. Hengailuilloissa keskustellaan luonnosta, ympäristökysymyksistä ja muista piirin toimintaan liittyvistä asioista ja voidaan suunnitella myös tulevia tapahtumia. Lisätiedot piirin tapahtumista: luontoliitto. fi/vasp

Pohjois-Suomen piiri Päiväretki Muhoksen Liimanninkoskelle 19.7. Liimanninkosken luontopolku vie Muhosjoen valoisilta rinneniityiltä tuuheiden kuusikoiden ja rehevien lehtojen läpi laakson pohjalla kuohuvalle koskelle. Suotuisien olosuhteidensa vuoksi jokilaaksossa viihtyy hyvin monimuotoinen ja rehevä kasvillisuus sekä runsas eläimistö. Liimanninkoski kuuluukin valtakunnallisiin lehtojensuojelualueisiin. Possun nuortenleiri Koppanan leirikeskuksessa 8.–11.7. Leiri on tarkoitettu 13–16-vuotiaille. Koppanan leirikeskus sijaitsee Oulunsalossa Pohjanlahden kauniissa merenrantamaisemissa. Matkaa Ouluun on noin 25 kilometriä. Leirillä on luvassa tuttuun tapaan luontoelämyksiä, retkeilyä, uimista, saunomista sekä leikkejä ja hauskaa ajanviettoa. Iltanuotion ääressä paistuu vaikka tikkupulla! Lisätiedot piirin tapahtumista: luontoliitto. fi/possu

noora ketolainen

nuorten luonto

Luonto-Liitto Itälahdenkatu 22 B 00210 Helsinki

miyu murai

vaikuta! -kilpailun nuorten kuvallisen sarjan voittajateos