Nuorten luonto 3/2014 by Nuorten Luonto

3/2014

Ronja Nöjd

on ekoilun nuori supersankari s.12

Superfoodia metsästä s.8 | Suomen susihukka Brysselissä s.26 | Terveellistä suolaa? s. 18

Pääkirjoitus maria rautio Numero 3/2014, 71. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Maria Rautio maria.rautio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Taija Rinne taija.rinne@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Hanna Aho, Rimma Erkko, Kirsi Eskelinen, Rakel Halmesvaara, Hanna Heikkilä, Nelli Heinimo, Tuuli Hypén, Miia Kontinen, Anu Käppi, Jesse Matilainen, Laura Mitrunen, Jonna Niiniaho, Emilia Raunio, Teemu Saloriutta, Hanna Savisaari, Nana Sjöblom, Aino Tanhua, Tea Tawast, Tuuli Turtola, Risto Ukkola, Sofia Virtanen, Miia Vistilä, Vilma Wallinmaa Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Hanna Heikkilä Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/liity/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 / fax 09 6844 4222 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

| nuorten luonto 3/2014

’’

oi äiti. Osta mulle terveyssiteitä, kun käyt kaupassa. Terkuin Maria”, kirjoitin 11–12-vuotiaana äidilleni ja jemmasin lappusen salaa illalla äidin laukkuun. Jostain syystä en kehdannut pyytää sitä häneltä kasvotusten saatikka käydä itse kaupassa niitä ostamassa. Koko asia hävetti, ja olin varma, että jokainen kaupassa oleva tuijottaisi, mikäli näkisi minun ostavan sidepaketin. Meni vuosia, ennen kuin pääsin harhaluulostani yli. Päähäni piti pitkään nuijia, että jokainen naispuolinen näitä ostaa – eikä ketään kiinnosta ostokseni. Seuraavaksi kuvioon tulivat ehkäisyvälineet. Tirskuen jemmasimme ystävieni kanssa ilmaisia kesäkumeja laukkumme täyteen, vaikka tarvetta niille tuli vasta vuosia myöhemmin. En olisi voinut kuvitellakaan kehtaavani marssia kaupan kassalle kumipaketin kanssa! Ilmaiseksi festareilla ja muissa tapahtumissa jaetut kesäkumit ovat olleet monelle teinille ensimmäinen ja ainoa ehkäisyväline. Jo muutaman vuoden ajan iltapäivälehdet ovat synnyttäneet milloin minkäkinlaista kohua kesäkumien ympärille.

Tämän vuoden kesäkumibiisin esittävä 15-vuotias Robin tuomittiin varsinkin keltaisen lehdistön puolesta liian nuoreksi laulamaan kondomeista. Uskallan väittää, että kesäkumit ovat estäneet yhden jos toisenkin sukupuolitaudin ja epätoivotun raskauden. Uskoakseni en ollut ainoa teini, jota kumien ostaminen pelotti. Kynnys napata festareilta tai jostain muusta yleisötapahatumasta vaivihkaa laukkuunsa pari ilmaista kumia on huomattavasti matalampi. Vaikka 15-vuotias ei vielä sänkyyn menisikään, ei kesäkumista lompakossa mitään haittaakaan ole. Vaikka ikäni on lähes triplaantunut niistä ajoista, jolloin kirjoitin lapun äidilleni, koen vieläkin silloin tällöin kauhun hetkiä kaupoissa ”noloja asioita” ostaessani. Tuorein tapaus on vielä kipeästi muistissa. Aiemmin tänä vuonna jouduin ulkomailla kysymään apteekissa, onko heillä jotain lääkettä ummetukseen. Jostain kumman syystä häpesin tilannetta. Kylmä hiki ja puna nousivat pintaan, täysin ilman järkevää selitystä. Vähän hikoiluttaa siitä kirjoittaminenkin. Vuoden toiseksi viimeisimmässä numerossa fiilistellään kuumaa kesää, pohditaan terveyttä ja luonnon terapeuttisia vaikutuksia. Terveydeksi! *

Osallistu lukijakyselyyn ja voita kirjapalkinto! Katso lisätietoja sivulta 5.

3/2014 Teema: Terveys Sisällys 2 4 6 7 8 10 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 29 30 32 33 35 36 38

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Kolumni: Mene metsään ja rauhoitu! Omituiset otukset: vyötiäinen Suomalaista voimaruokaa metsästä Kulutus.fi: Kysellään vaikeita! Tuunausnurkka: Kätevät kodin säilyttimet Supereko Ronja Nöjd Oman maan satoa Öljyn jäljet Mystinen suola Ei mitään varusteurheilua Tämän päivän magia voi olla huomisen tiedettä Makumatka maailman ympäri: Ranska Suomen susihukka Brysselissä Suomen uhanalaiset: Tikankontti Ajankohtainen Pihka-tehtävä: Ihmisen jäljet metsässä Retki ja reppu: Lasten kanssa retkellä Metsä romaanihenkilönä Arviot: Kultarinta; Metsäkirja; Ruokapyramidihuijaus; Snowpiercer Festarityyliä Tapahtumat ja yhteystiedot Sarjakuvat

Ronja Nöjd haastaa itsensä ekokokeiluihin

Oma maa tuottaa ruokaa ja onnea

Harrastaa voi myös ilman rahaa ja välineitä

nuorten luonto 3/2014 |

Luonto-Liitossa nyt

teksti: taija rinne kuva: sonja martikainen

Yhteistyö kantaa vaikka

Lappiin! 4

| nuorten luonto 3/2014

uonto-Liiton Uudenmaan ja Keski-Suomen piirit järjestivät yhteistyössä vaelluskurssin nuorille Helvetinjärven kansallispuiston maisemissa heinäkuussa. Vaelluskursseja on järjestetty aikaisemmin myös yhdessä Hämeen piirin kanssa. Kurssi onnistui hienosti, ja molemmista piireistä oli useita osallistujia. Retkeilystä kiinnostuneita osallistujia tuli Helsingistä, Tampereelta, Turusta ja Jyväskylästä. – Vaelluksella heräsi myös idea toteuttaa kaikki Luonto-Liiton piirit yhdistävä supervaellus vaikkapa Lappiin! Olisi mukava tutustua muiden piirien aktiiveihin ja saada mukaan myös uusia vaelluksesta kiinnostuneita, sanoo Lupin pu-

heenjohtaja Sonja Martikainen, joka oli toinen kurssin vetäjistä. Martikaisesta oli hienoa seurata, kuinka kurssilaiset oppivat viikon aikana uusia taitoja, kuten kompassin käyttöä ja suunnistusta. – Yksittäisistä hetkistä upeinta oli auringonnousun seuraaminen leiripaikalla Iso Ruokejärvellä, kun kaakkurit lipuivat tyynellä järvellä. Kaksi kurssilaista jaksoi myös suosituksestani herätä aamuneljältä ihailemaan sumuista näkymää, luulen, että kannatti! Myös iltaretki jylhärantaiselle Hollonjärvelle sai monet oivaltamaan, että kaikki hienot kohteet eivät sijaitse polkujen päässä. Martikaisen mukaan tärkeintä on saada osallistujat tuntemaan olonsa turvalliseksi uusien taitojen parissa. Hän halua myös antaa vinkkejä hyvästä retkiruoasta

Uusia sekä tuttuja kasvoja

uonto-Liiton keskustoimistossa on syksyn aikana aloittanut sekä uusia että entuudestaan tuttuja työntekijöitä. Talousjohtajana on aloittanut Tarja Karppinen, joka on työskennellyt ennen Luonto-Liittoa muun muassa Marttaliitossa. Vuonna 2012 kouluvierailukoordinaattorina työskennellyt Anna Swanljung palaa samaan tehtävään. Swanljung on työskennellyt aiemmin myös Luonto-Liiton järjestöpäällikkönä sekä Luonto-Liiton uudenmaan piirin järjestösihteerinä. Animaliassa alkuvuoden työskennellyt Taija Rinne palasi viestintäpäällikön ja Nuorten Luonnon toimitussihteerin tehtäviin.

Osallistu Nuorten Luonnon lukijatutkimukseen – voita hieno kirjapalkinto!

itä mieltä olet Nuorten Luonnosta? Nyt saa sanoa! Lukijakyselyyn osallistuneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Tuuli Hypénin signeeraamia Nanna-sarjakuva-albumeita sekä Luonto-Liiton ja Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisemia Merenranta kutsuu -opaskirjoja Suomenlahden rannoilla retkeileville. Voit osallistua lukijakyselyyn täältä: www.luontoliitto.fi/ nuortenluonto/lukijakysely2014

Suomenlahti – rantaretkiä ja vedenalaisia luontopolkuja teksti taija rinne, kuva: teemu saloriutta

ja luonnonantimien hyödyntämisestä. – Vetäjäparini Sini Malminiemi Keski-Suomen piiristä yllätti meidät kaikki valmistamalla suklaakakkua onnistuneesti nuotion, hiekkahauteen, folion ja Trangian avulla! Vaellus voi siis olla myös makuelämyksiä luonnossa. Seuraavan kerran vaelluskurssi järjestetään ensi kesänä. * > Lue lisää vaelluskurssista Lupin blogista: www.luppi.fi/blogi/ > Lupin kurssit ja tapahtumat: www.luppi.fi/nuorille/kurssit/ > Keski-Suomen piiri: www.luontoliitto.fi/kessu > Kaikki Luonto-Liiton kurssit ja tapahtumat: www.luontoliitto.fi/ tapahtumat

änä vuonna vietetään Suomenlahti 2014 -vuotta. Sen kunniaksi Luonto-Liitto on koostanut upean Suomenlahti-materiaalin retkeilijöiden, koulujen ja opiskelijoiden tarpeisiin. Suomenlahti-materiaaleista ensimmäinen, opaskirja Merenranta kutsuu – Tietoa ja luovaa tekemistä Suomenlahden rannoilla retkeileville, julkaistiin kesällä yhdessä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen kanssa. Kirja kertoo kattavasti esimerkiksi merenrannan geologiasta, erilaisista rantatyypeistä sekä Suomenlahden eliöryhmistä. – Suomenlahti on ainutlaatuisen hieno ja upea elinympäristö, sen eliöt ja eliöyhteisöt ovat kiehtovia, kertoo Malva Green, Luonto-Liiton ympäristökasvatuspäällikkö ja yksi kirjan toimittajista. Merta, rantoja ja niiden eliöitä uhkaa muun muassa rehevöityminen. Kirjassa

on meren suojeluvinkkejä, mutta myös esimerkkejä merestä ja sen rannoista iloitsemiseen ja niistä oppimiseen. Nyt materiaali on täydentynyt ala- ja yläkouluille sekä lukioille tarkoitetuilla opetusmateriaaleilla sekä hienolla Vedenalainen luontopolku -verkkoesityksellä, joka vie katsojan henkeäsalpaavalle matkalle halki Suomenlahden. – Esitys sisältää Metsähallituksen sukeltajien ottamia hienoja vedenalaisia kuvia. Monelle tulee yllätyksenä, miten upeita maisemia ja kiehtovia eliöitä Suomen rannikolta löytyy. Materiaalista löytyy myös paljon tietoa esimerkiksi opetuksen tueksi. * > Koko Suomenlahti-materiaali on osoitteessa: www.luontoliitto.fi/suomenlahti-materiaalit Sivulta voit ladata myös Merenranta kutsuu -oppaan pdf-version. Oppaan kirjaversion voi tilata osoitteesta www.luontoliitto.fi/materiaalit nuorten luonto 3/2014 |

Kolumni:

Mene metsään

ja rauhoitu! teksti ja valokuva: hanna aho kuvitus: eero astala

nohtelen asioita. Tällä kertaa reppu jäi ihanan retkeilypäivän päätteeksi Nuuksioon ja jouduin lähtemään yli tunnin pituiselle hakureissulle. Olin vihainen itselleni koko menomatkan. Kun saavuin kansallispuistoon, raivo hieman hellitti ja komensin itseäni: ”Mene metsään ja rauhoitu!”. Lääke toimi. Luonnossa liikkumisen ympärillä hypetetään. Tutkimusten mukaan metsäkävely muun muassa vähentää verenpainetta ja stressihormonipitoisuutta, kohentaa mielialaa ja parantaa tarkkaavaisuutta. Kaikki haluavat metsäjoogaamaan tai lammaspaimeniksi. Luonnossa ei pelkästään rentouduta tai bongata lintuja, siellä puretaan myös energiaa. Vanhat hyvät luontoharrastuksetkin, kuten suunnistus ja marjastus, on kaivettu naftaliinista.

| nuorten luonto 3/2014

Hyvä näin. Lienee yksioikoista ajatella, että kyllä luonto parantaa, mutta eipä metsäretkeni jälkeen ainakaan tehnyt mieli lyödä omaa päätä seinään tai tiuskia lähimmäisille. Miten paljon iloa saakaan, kun on ensin epätoivoisesti yrittänyt opetella lintujen ääniä ja suolla viimein tunnistaa liron laulun. Tai kun pääsee rapsuttamaan kummipojan kanssa naapurin poneja. Vain paatunein optimisti voi pitää itikan puremia, punaista nenänpäätä tai särkeviä lihaksia luontoelämyksinä, mutta hintansa kaikella. Luonnosta saatava ilo ei tule aina nappia painamalla, mutta joskus riittää, kun avaa oven ja lähtee liikkeelle. Lyhyellä metsäretkelläni ilta-aurinko lämmitti, peippo lirutteli ja sisilisko rapisteli kuivien lehtien seassa. Päiväni ei ollut enää pilalla, päinvastoin. Siispä syksyn pimeinä iltoina en aio pelkästään käpertyä sohvan kulmaan vaan lähden hirvikärpäsiä uhmaten suppilovahverojahtiin. * Kirjoittaja on biologiaa ja viestintää harrastava puunhalaaja.

Omituiset otukset:

VYÖTIÄINEN teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

yötiäiset (Dasypodidae) ovat erikoisen näköisiä nisäkkäitä, joiden ihoa peittää panssarimainen suojakilpi. Rustosta ja rustoluusta muodostunut kuori on vyömäinen, kova ja joustava, ja se on ainutlaatuinen eläin-

maailmassa. Koko ihon peittävä kuori suojaa vyötiäistä saalistajia vastaan. Vyötiäisiä saalistavat muun muassa puumat, kojootit, mustakarhut, jaguaarit, ilvekset ja alligaattorit. Ainoastaan vyötiäsen vatsapuo-

li on pehmeä ja suojaton, ja jotkut kissaeläimet osaavat kääntää sen selälleen. Vyötiäisiä tunnetaan parikymmentä lajia, ja ne ovat keskimäärin noin 75 senttimetrin pituisia. Lajia esiintyy Eteläja Keski-Amerikassa sekä Yhdysvaltain länsiosissa. Vyötiäiset kestävät huonosti kylmää, ja niitä esiintyy vain lämpimillä seuduilla. Niiden elinympäristöjä ovat metsät, ruohostomaat, pensasarot ja savannit. Vyötiäislajit ovat pääasiassa yöaktiivisia yksineläijiä. Vyötiäiset ovat enimmäkseen hyönteissyöjiä, jotka syövät metsänpohjan pie-

niä selkärangattomia eläimiä sekä muurahaisia, heinäsirkkoja, hämähäkkejä ja termiittejä. Otuksella on pitkät ja vahvat kynnet, joita se käyttää pesäkolojen kaivamiseen ja hyönteisen etsimiseen maaperästä. Alle kymmenesosa ruokavaliosta on kasvisravintoa, kuten hedelmiä ja siemeniä. Varsin huonon näköaistin omaava vyötiäinen luottaa hajuaistiinsa, kun se etsii ravintoa. Vyötiäisnaaras saa vuosittain yhden neljän poikasen pesueen. Vaikka vyötiäiset lisääntyvät nopeasti ja ovat sopeutumiskykyisiä, ovat lähes kaikki lajit harvinaistuneet. *

nuorten luonto 3/2014 |

Su malaista v imaru kaa metsästä Luonto tarjoaa ilmaista, kotimaista terveysruokaa kaikille. teksti: rimma erkko kuvitus: miia vistilä

seimmat ihmiset haluavat elää terveellisesti ja ostavat kalliita, ulkomailla tuotettuja superfood-tuotteita. Samaan aikaan omista metsistämme löytyy huomattavasti terveellisempää ja ekologisempaa ruokaa täysin ilmaiseksi. Metsä on hiljainen, kuten aina. Äänetön se ei kuitenkaan ole, linnut laulavat, hyönteiset surisevat ja puiden takaa kuuluu rapinaa. Mustikoiden varpuja näkyy ympärillä, mutta marjoja on vain muutamia. Uutiset ovat tainneet olla oikeassa, tämän vuoden mustikkasato on huononpuoleinen, tosin varsinainen mustikkakausikin alkaa tänä vuonna hieman myöhemmin.

Herkkiä, tärkeitä marjoja Lumeton talvi, kylmä kevät ja mustikan heikko energiataso tekevät sadosta tänä vuonna huonomman. Mustikka tarvitsee lunta, sillä se on erittäin herkkä pakkaselle ja tuulelle. Hangen alla on myös tarpeeksi kosteaa. Koska lunta ei ole ollut, iso osa lehdistä on kuivunut ja varvut ovat tuhoutuneet, joten mustikka on pyrkinyt ainoastaan kasvattamaan uusia lehtiä. Kuuma kesä taas vaikuttaa siihen, että marjoista tulee hyvin pieniä. Mustikka on onneksi hyvin uusiutumiskykyinen, sillä se on metsän ekosysteemin kannalta erittäin tärkeä. Se on esimerkiksi karhuille tärkeää ravintoa, ne syövät jopa kaksi sangollista mustikoita päivässä, kun ne keräävät energiaa talviunia varten. Puolukka sen sijaan kukkii hyvin, joten sadosta tulee todennäköisesti kohtalaisen hyvä.

| nuorten luonto 3/2014

Luonnonmarjat ja -yrtit ovat ekologista lähiruokaa parhaimmillaan.

Lakan määrät sen sijaan vaihtelevat, sillä soilla on esiintynyt hallaa ja kovat tuulet piiskaavat kukkia. Metsämarjojen ohella ei kannata kuitenkaan unohtaa kaikille tuttua ruusunmarjaa. Ruusunmarjan paras satokausi on syksyllä. Raakana marjat ovat vihreitä ja kypsänä joko tomaatinpunaisia tai oransseja. Marjat voi poimia jo silloin kun ne ovat oransseja, koska niitä on silloin helpompi käsitellä. Kaikki ruusunmarjat ovat syötäviä ja niitä voi löytää jopa omasta pihasta.

Lähiruokaa parhaimmillaan Suomi on maailman parhaita marjamaita. Kotimaisten marjojen terveysvaikutuksia on tutkittu melko paljon, ja ne tuntuvat kiinnostavan sekä mediaa että tutkijoita. Pelkästään terveellisyys on jo hyvä syy syödä marjoja. Marjojen nauttiminen alentaa verenpainetta ja kohentaa veren lipidiarvoja niillä, joilla on isompi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Ruusunmarjan on todettu myös auttavan niveltulehduksen tai nivelreuman oireisiin. Terveidenkin ihmisten kannattaa syödä marjoja, sillä ne ovat erittäin hyviä vitamiinien lähteitä. Kolmenkymmenen parhaan C-vitamiinilähteen joukossa on viisi marjaa.

Ensimmäisenä komeilee ruusunmarja, jo sadassa grammassa tuoretta ruusunmarjaa on 14 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin mitä ihminen päivässä tarvitsee. Pienikin määrä ruusunmarjaa toisen marjan seassa auttaa myös säilyttämään marjan vitamiinit esimerkiksi pakastaessa. Kärjessä ovat myös mustaherukka, lakka, pihlajanmarja ja tyrni. Marjoissa on myös runsaasti kuituja. Muista marjoista poiketen ruusunmarjassa on myös runsaasti kalsiumia ja kaliumia, joten se on erinomainen lisä erityisesti vegaanin ruokavalioon. Lisäksi siinä on runsaasti rautaa, magnesiumia ja E-vitamiinia. Myös rikkaruohona pidetty nokkonen on äärimmäisen terveellinen. Siinä on runsaasti C-vitamiinia, proteiinia, kalsiumia ja tärkeitä hivenaineita. Nokkonen on myös helppo tunnistaa lehdistä sekä sen poltteesta. Poimiessa onkin hyvä olla käsineet. Tarkempia keruu- ja käsittelyohjeita saa netistä. Luonnonmarjat ja -yrtit ovat ekologista lähiruokaa parhaimmillaan ja vielä ilmaista sellaista, mikäli poimii ne itse. Suuri osa marjasadostamme menee joka vuosi hukkaan ja samoja marjoja ostetaan ulkomailta. Metsässä oleminen myös rauhoittaa ja rentouttaa ja on erinomaista hyötyliikuntaa. * > Lähteet: Rautavaara Toivo & Knuuttila Toivo: Mihin marjamme kelpaavat Yle.fi Metla.fi Duodecimlehti.fi Tohtori.fi Terveyskirjasto.fi nuorten luonto 3/2014 |

Tuunausnurkka

Syyssiivousta: Kätevät kodin säilyttimet

Kulutus.fi: Kysellään vaikeita!

Kodin tavarat voi saada ojennukseen kävelillä säilytysratkaisuilla. Voit tehdä itse esimerkiksi käytöstä poistetusta trikoopaidasta helpon säilytyspussin keittiössä pyöriville muovipusseille. ohjeet: vilma wallinmaa • kuvat: hanna heikkilä

teksti: nelli heinimo

oogleko muka tietää kaiken? Tietäisiköhän se, missä juuri ostamani pähkinäpussin sisältö on kasvatettu ja millaiset työolot poimijoilla on? Teinkö hyvän valinnan? Kun yritän etsiä netistä tietoa arkipäiväisten tuotteiden taustoista, Googlellakin menee sormi suuhun. Hakukone tietää luonnollisesti vain ne asiat, jotka joku on kirjoittanut nettiin. Jos tuotteen tarinaan kätkeytyy epäkohtia, niitä ei taatusti luetella yrityksen nettisivuilla. Kuka sitten osaisi vastata? Sähköpostin lähettäminen tuotteen valmistajalle tai maahantuojalle vie hieman enemmän aikaa kuin googletus, mutta on vaivan arvoista. Vaikken saisi vastausta kysymykseeni, kysymällä annan yritykselle signaalin siitä, että tuotteiden taustat ihan oikeasti kiinnostavat ainakin osaa meistä kuluttajista. Kun saman tekee useampi ihminen, yritykselle syntyy paineita korjata epäkohtia. Tai ainakin ihan ensiksi ottaa selvää, mistä oman firman tuotteet oikein tulevat. * > Lue tuoreimmat kulutuskriittiset pohdinnat osoitteesta Kulutus.fi!

| nuorten luonto 3/2014

Leikkaa hihat neljään osaan

Ompele kiinni

Leikkaa pujotusaukot

Helppo piilopussi muovikasseille

ällä ohjeella onnistut, vaikket osaisi ommella juuri lainkaan. Käytetystä trikoopaidasta ja vaateripustimesta voi koota lähinnä leikkaamalla sopivan pussukan keittiöön muovipusseille. Piilopussista nappaat kätevästi roska- tai eväspussin, eivätkä säästetyt muovipussit pursuile kaapeista. Piilopussi ei ehkä ole huipputyylikäs mutta ajaa asiansa mitä mainioimmin.

Tarvitset: - käytetyn trikoopaidan (esim. t-paita tai pitkähihainen, kulumat tai printit eivät haittaa.) - vaateripustimen, jossa on poikittaistanko - lankaa ja neulan - terävät sakset - kengännauhan tai muun vastaavan nauhan ja hakaneulan.

Katso ohje kenkäja wc-paperisäilyttimelle kulutus.fi:stä!

kujaan, esimerkiksi haulla ”kuminauhakuja” löydät kuvallisia ohjeita ja neuvoja, miten pujotus tapahtuu helposti.

7. Valmista pussia voi käyttää kahdella tapaa:

1. Käännä paita nurinpäin. Asettele siististi tasolle (silota rypyt kädellä) ja leikkaa kaula-aukko ja osa hartioista pois niin, että yläpuoli on nyt suora (leikkaa kaksinkerroin, sekä etu- että takapuolelta paitaa). Ompele kiinni saumurilla, ompelukoneella pitkällä joustotikillä taikka harsi kiinni käsin.

Käännä paita oikein päin. Ota henkari, 2.

• Normaalisti kaksin kerroin taitettuna, jolloin pussissa on kaksi eri taskua. Pussi on pujotettu ensin kaksinkerroin pujottamalla kaksi hihanauhaa läpi pujotusaukoista ja solmimalla sitten kahdella hihanauhalla kiinnitysrusetti, sitten toinen kiinnitysrusetti päälle niin, että pussi on solmittu samalla henkariin. Sama tietysti molemmilla puolilla. Älä solmi kiinnitysnauhaa liian tiukalle, kun piilopussi on tällä tavoin kaksinkerroin, etteivät pujotusaukot veny liikaa. • Toinen tapa on käyttää pussia isona, jolloin saat pussiin mahtumaan tarvittaessa todella paljon muovipusseja. Tällöin älä taita piikaa vain sisemmän trikoon reunassa, lopussia kaksinkerroin, äläkä pujota hihaälä leikkaa helman sauman molempien nauhoja pujotusaukoista, vaan anna pussin kankaiden läpi. suuaukon roikkua vapaana alas päin. Solmi kliinnitysrusetti kaksi hihanauhaa päällePujota nauha paidan helman päärkäin, muista solmia rusetti henkarin poikkimeeseen niin, että siitä tulee nauhakupuun ympäri. Solmi nauha alhaalla melkein ja. Käytä pujotuksen apuna hakanaukokonaan suppuun, niin että suuaukosta voi laa. Jos et ennen ole pujottanut nauhaa ottaa muovipussin kerrallaan. *

taita yläreuna poikkipuun ympäri ja ompele kiinni (katso ohjekuvasta apua, mistä ompelet).

3. Leikkaa hihat neljään osaan. Niistä saat solmimussuikaleet. Voit leikata hihojen päät viistoiksi, kuten rusetissa, jos haluat.

4. Leikkaa pujotusaukot molemmille si-

vuille, lähelle paidan helmaa. Leikkaa kaksi aukkoa niin, että paidan sivusauma jää aukkojen väliin (katso ohjekuvaa). Älä leikkaa aukkoja liian lähekkäin, ettei väliin jäävä osa rikkoudu käytössä!

Leikkaa pujotusaukot myös nauhaa 5.

varten. Käytä hyväksesi paidan alkuperäistä helmaa: Leikkaa hyvin varovasti kaksi aukkoa paidan sisäpuolelle, suurin piirtein keskelle takakappaletta. Leiknuorten luonto 3/2014 |

Supereko Ronja Nöjd nauttii itsensä haastamisesta ekologisiin kokeiluihin. Lue ekosankarin vinkit ympäristöystävällisempään elämään! teksti: rakel halmesvaara • kuvat: hanna heikkilä

| nuorten luonto 3/2014

Älä osta mitään -päivää vietetään tänä vuonna perjantaina 28.11.2014

elsingin Oulunkylässä asuva 23-vuotias Ronja Nöjd viettii viime vuoden Älä osta mitään -päivän kunniaksi kokonaista älä osta mitään -viikkoa. Nöjdin tavoite on nähdä ja kokea, kuinka ekologisesti hän kykenee elämään.

Sähkönkulutus Viime maaliskuun lopusta lähtien Nöjd on elänyt ilman valoja. Hän sai idean haasteeseen viimeisimmästä Earth Hour -tapahtumasta, jolloin ihmiset ympäri maailmaa sammuttivat valonsa tunnin ajaksi hidastaakseen ilmastonmuutosta. Nöjd päätti sammuttaa lamppunsa koko vuodeksi, jotta näkisi, millaista on elää ilman valoja kotona. – Keväällä ja kesällä ongelmia ei ole vielä toistaiseksi tullut vastaan, koska luonnonvalo on niin voimakas. Syksy toisaalta hieman askarruttaa, kun illat taas pimenevät. Olen ajatellut meneväni iltaisin lukemaan kirjastoon tai muihin rakennuksiin, joiden valojen päällä olo ei ole riippuvainen minusta.

Ostokset Omien muoviastioiden käyttö on helppo tapa säästyä ylimääräiseltä roskalta, kun ostaa irtotuotteita. Raakavegaanius, johon Nöjd tavallisesti pyrkii, vaatii paljon siemenien ja pähkinöiden käyttöä. Ne

on helppo kerätä omaan astiaan kaupassa ja punnita. Monet ekokaupat tarjoavat laajat valikoimat irtotuotteita jauhoista ja pähkinöistä siemeniin ja muihin kuivatuotteisiin, jotka voi kerätä omaan astiaan kaupan tarjoamien pussien sijaan. Ruokakaupassa Nöjd kiinnittää huomiota myös ostoksiensa alkuperään. Hän pyrkii ostamaan kotimaista ja luomua aina kun siihen on mahdollisuus.

Kierrätys Kotona hän lajittelee jätteensä tarkasti. Koska hän ei osta muovipusseja, elintarvikkeita tai muita muoviin pakattuja tavaroita, sekajätettä syntyy vain noin yksi pussillinen vuodessa. Ulkona hän kerää joskus roskia myös mukaansa ja lajittelee ne kotona oikeisiin paikkoihin.

Liikkuminen Autottomuus on ollut luonnollinen osa Nöjdin elämää jo lapsuudesta lähtien. Hän mainitsee pyöräilyn lisäksi juoksemisen olevan hyvä tapa liikkua paikasta toiseen. Nöjd kertoo pyrkivänsä liikkumaan päivittäiset alle 30 kilometrin matkat omalla energiallaan. Junalla hän liikkuu pidemmät matkat, tai jos autokyyti on tarjolla, käyttää hän sen myös hyväkseen. – Jos auto lähtee liikkeelle joka tapauksessa, otan kyydin vastaan. Mutta jos kuski lähtisi viemään vain minua jonnekin, kieltäytyisin kohteliaasti.

Haasta itsesi superekoiluun! Itseään on hyvä haastaa kokeilemaan erilaisia tapoja elää ekologisemmin. Nöjd on tullut siihen tulokseen, että hänelle yksi kalenterikuukausi on mieluisa aika elää haasteessa. – Aloitan haasteeni aina kuun alussa. Kuun alusta saa ponnetta aloittaa puhtaalta pöydältä ja ryhtyä uusiin kuvioihin. Vähän niin kuin joillekin uusi vuosi antaa aihetta pyrkiä parempaan elämään. Nöjd leikittelee erilaisilla ajatuksilla, mitä tulevat haasteet voisivat olla. Esimerkiksi yksi kuukausi ilman tietokonetta voisi olla hänen mukaansa toteuttamisen arvoinen. – Se harjoittaisi itsekuria, mutta myös säästäisi energiaa. Olen ajatellut myös kokeilla peseytymistä uimarannan suihkuissa. Yksityiskohtia pitää vielä selvitellä, esimerkiksi miten se vaikuttaisi ympäristöön ja paljonko siitä olisi hyötyä ekologisessa mielessä. Nöjd toivoo, että haasteet tuovat hänen arkeensa jatkossakin pysyviä muutoksia. Älä osta mitään -viikon jälkeen yksittäisen ostoksen tekeminen on vaatinut enemmän pohdintaa kuin ennen. Listan pitäminen omista menoista auttaa myös hahmottamaan oman kulutuksensa paremmin, jolloin heräteostoksia ei välttämättä tule tehtyä niin paljon. Tämän vuoden Älä osta mitään -päivän kunniaksi Nöjd haaveilee elävänsä koko kuukauden ilman ostoksia. * nuorten luonto 3/2014 |

teksti ja kuvat: risto ukkonen

Oman maan satoa

asvimaa on helppo ja hauska harrastus. Palstan voi perustaa itsekseen tai porukassa, ja se voi olla juuri sen kokoinen kuin itsestä tuntuu. Jos kokonaista maata ei onnistu saamaan, voi viljelyä harrastaa vaikka parvekkeella kasvatuslaatikoissa. Parasta on kuitenkin oma palsta.

Sopivasti lajeja Ensimmäisen kasvimaan on hyvä olla yksinkertainen. Kun kokemus lisääntyy, voi mukaan ottaa uusia lajikkeita, vaikkapa yhden kesässä. Kasvimaa vaatii huolenpidon lisäksi tietämystä kasvuoloista ja eri lajikkeiden yhteensopivuudesta. Siemenissä kannattaa suosia mahdollisimman tuoreita eriä ja tehdä esikasvatus ohjeiden mukaan. Kuvassa parsakaalin taimia.

| nuorten luonto 3/2014

Palstan hankintaan

Alkukesän viileyttä

Oma kasvimaani löysi sijansa sukulaisen pellolta, jossa on ollut kasvimaa lähes 100 vuotta. Maaseudun ulottumattomissa asuvankaan ei kannata huolestua, sillä monista kaupungeista löytyy vuokrapalstoja. Jo puolen aarin, eli 5 x 10 metrin, palstalla pääsee alkuun. Jos taas aikoo elää omavaraisesti, tarvitsee talven varalle säilöttävien kasvisten ja juuresten kasvatukseen noin viiden aarin alueen henkilöä kohden.

Parsakaalin taimi oli vielä juhannuksena huvittavan kokoinen. Vaikka alkukesä olisi kylmä tai maan saisi valmiiksi vasta kesäkuun alkupuolella, satoa tulee silti. Etenkin juurekset turpoavat vasta loppukesästä. Kuivana ja aurinkoisena kautena rikkaruohoja ei kannata kitkeä liian innokkaasti, sillä kosteus pysyy maassa paremmin rikkaruohojen tai ruohosilpun alla.

Porot pois palstalta!

Taatusti luomua

Tuhoeläintorjunta kuuluu palstanpitäjän arkeen. Jos uskoo, että kasvimaalla kulkee eläimiä, voi alueen aidata. Heinäseipäistä ja paalinarusta saa oivan aidan, jonka takana metsän asukit pysyvät. Myöskään pieniä tuholaisia pelkäävän ei kannata lähteä vihaisena myrkkykauppaan. Torjuntaan riittävät usein vuoroviljely, harso sekä sopivat penkkien sekaan istutettavat kukkakasvit.

Parasta oman maan kasviksissa on maku. Etenkin Pohjois-Suomessa kasvit ovat erityisen maukkaita ja ravinteikkaita, koska loppukesän valoisat mutta kylmät yöt saavat kasvin sokeriseksi ja vasta-ainein täytetyksi. Kun hoitaa viljelyn itse alusta loppuun, voi pitää huolen kasvatuksen luonnonmukaisuudesta.

Kuvien kasvimaa on Rovaniemen Ounasjokivarressa vanhalla maatilalla kukkakedon keskellä.

Ensisadon onnea Kastelukannu, lapio ja hara riittävät Kasvimaan perustaja ei tarvitse avukseen kovin suuria apuvälineitä. Kastelukannu, lapio ja hara rikkaruohoja vastaan ovat alkuun riittävät välineet. Jos palstan lähellä on kaivo tai rännejä, kastelussa kannattaa hyödyntää pohjavettä sekä sadevesiä. Sopivalla rinnepalstalla säiliöön kerätty painovesi hoitaa kastelun ilman kantamista.

Elokuussa viljelijän huulille nousee hymy. Alkukesän epäuskoisuus vaihtuu tyytyväisyyteen, kun satoa alkaa saada. Kun perheelle tai ystäville tarjoaa oman maan tuotoksista valmistettua ruokaa, ymmärtävät myös tutut illasta iltaan jatkuneen palstalla kyykkimisen. Varsinainen sadonkorjuu on edessä vasta syksyllä. Se on yksi kasvimaakauden kohokohdista, muttei ainoa. Valmiit multavat penkit, ensimmäiset pintaan nousseet sirkkalehdet, maan vallanneiden rikkaruohojen päihitys ja koko komeuden loppukesän huima kasvu ovat kesää parhaimmillaan. * nuorten luonto 3/2014 |

Öljyn jäljet Tämä on totta, ei mikään harjoitus, ajatteli Nora Helsinki, kun hän saapui ensimmäistä kertaa öljyn tahrimalle rannalle. teksti: hanna aho, kuvat: joonas fritze/wwf ja hanna aho

iran rannassa ihmiset nauttivat kesäpäivästä. Meri on tyyni, ja muutamia veneitä lipuu ohi. Tunnelma on täysin toinen kuin kesäkuun alussa Vesimatalalla, pienellä puuttomalla luodolla Raahen edustalla. Kuvataitelija Nora Helsinki oli tuolloin kolme päivää WWF:n vapaaehtoisena keräämässä öljyä Vesimatalan rannalta. – Kesäpäivänä öljyntorjuntapuvussa oli todella tukalaa, sillä ilma ei kulje puvun sisällä. Päivät olivat pitkiä, 10–13 tuntisia, sillä kaikki halusivat saada työn tehtyä mahdollisimman nopeasti, Helsinki kertoo. Viisi päivää aiemmin, perjantaina 30. toukokuuta Rautaruukin Raahen tehtaalta valui 3–5 tonnia öljyä mereen.

Öljyntorjuntakurssista apua Helsinki ei ollut aiemmin ollut vapaaehtoistehtävissä, mutta Meksikonlahden öljyonnettomuuden jälkeen vuonna 2010 heräsi ajatus öljyntorjuntajoukkoihin liittymisestä. Hän kävi kurssin öljyyntyneiden lintujen puhdistuksesta ja osallistunut Baltex Delta -yhteisharjoitukseen.

| nuorten luonto 3/2014

Sitten tuli kutsu Raaheen. auttanut riisumaan hengityssuojaimen – Ajattelin, että miksi en menisi, kun ja poistanut suojalasit, näin ensi kerran, pystyn joustamaan aikatauluistani. Tun- miltä se ihminen näyttää. tui hyvältä tehdä jotain. Koska Helsinki auttoi aluksi muiPaikan päällä näky oli lohduton. En- ta, oli helpompaa antautua autettavaksi. simmäisenä päivänä työ tuntui epätoivoi- Suurimman osan ajasta Helsinki oli itseselta, sillä öljyä oli niin paljon, että sitä kin puhdistustyössä. sai nostaa paakkuina kaksin käsin. Toise– Öljyä oli paljon. Kiviä puhdistaessa na päivänä työn tulokset näkyivät jo. saattoi huomata seisoneensa pitkän ai– Pelkäsimme kuitenkin, että nousee- kaa öljylammikossa, joka vasta nousi pinko merestä vielä yön aikana öljylauttoja taan kivien alta. ja pitääkö jo puhdistettujen alueiden siiÖljyä levisi satama-altaan lisäksi nelvoaminen aloittaa uudelleen nollasta. Mi- jän suuremman saaren rannoille Raahen tään varmuutta tapahtumien etenemises- edustalle. Kolme saarista on Natura 2000 tä ei ollut. -suojelualueita, ja osalla tavataan runsaasti pesiviä lintuja. Öljyyntyneitä lintuja Lintusaaret uhattuina löytyi 40, joka oli vähemmän kuin alunÖljyyntyneet rannat olivat kivikkoisia. perin pelättiin. Puhdistustyössä suurempi kivimateriaaTyö muistutti onnettomuuden pitkäli pestiin, pienempi sora-aines kerättiin aikaisista ja peruuttamattomista vaikupois ja kuljetettiin loppusijoituspaikkaan tuksista. Öljy jättää puhdistettuihinkin Oulun Ruskon jätekeskukseen. kiviin tumman pinnan tai värjäymiä. Aluksi Helsinki oli huoltojoukoissa, – Mietin, että näkevätkö ne ihmiset, jolloin tehtävänä oli auttaa suojavarus- jotka tulevat tänne saarelle parin sadan teissa rantaa puhdistavia. vuoden kuluttua, yhä öljyonnettomuuden – Jos toisella oli nälkä, syötin hänel- seuraukset. le pähkinöitä. Tai juotin vettä, niistätin nenän ja pyyhin hikeä otsalta. Kun olin

Näkevätköhän ihmiset parin sadan vuoden kuluttua vielä öljyonnettomuuden seuraukset?

Saari jätti jäljen Helsinki ei osaa verrata tapahtumaa mihinkään aiemmin kokemaansa. – En ole kokenut sotaa tai mitään muutakaan katastrofia aiemmin. Toisaalta se oli pelottava, mutta tavallaan myös vaikuttava kokemus tämän porukan kanssa. Oli hienoa nähdä, miten erilaiset ihmiset ympäri Suomen tulivat auttamaan pitkienkin matkojen takaa. Tilanne jäi moneksi päiväksi pyörimään mieleen, ja Facebook-keskusteluista Helsinki huomasi, ettei ollut yksin tunteidensa kanssa. – Saarella tapaamani ihmiset tulevat yhä usein mieleen, ja jälkeenpäin olemme tavanneet pääkaupunkiseudulta kotoisin olevien kesken. Kaipuuta takaisin saarelle ei kuitenkaan ole. – Olen opetellut päästämään irti, sillä luonnon pitää nyt saada elää siellä omaa elämäänsä. Tiedon, että alue on puhdistettu niin hyvin kuin mahdollista, pitää riittää. Raahen onnettomuus oli kokoluokaltaan pienehkö, sillä jopa 150 000 tonnin öljyonnettomuus on mahdollinen Itämerellä. Vuodon jälkiä siivottiin kuitenkin viikkoja ja puhdistustyöhön käytettiin yli 10 000 työtuntia. *

Ursinin kallio Eiran rannassa on Noran lempipaikka Helsingissä.

Vapaaehtoiset Raahessa.

nuorten luonto 3/2014 |

Mystinen

Toisten mielestä suola on ihmelääke lähes vaivaan kuin vaivaan, toisten mielestä se äärimmäisen haitallinen. Mikä on totuus? teksti ja kuva: rimma erkko

uolan terveysvaikutuksista puhutaan paljon. Marketin hyllyt pullistelevat terveellisiksi väitettyjä erikoissuoloja, ja asiantuntijat väittelevät aiheesta kiivaasti. Suolaa esiintyy luonnossa merivedessä, kallioperässä ja aavikoilla. Kaikki suolat koostuvat pääasiassa natriumista ja kloridista. Nämä molemmat ovat välttämättömiä nestetasapainon säätelyssä sekä lihasten ja hermoston toiminnassa.

Piilosuola vai erikoissuola? Tällä hetkellä suolan saantisuositus on 5 grammaa, eli noin teelusikallinen päivässä, mutta suomalaiset syövät suolaa jopa kaksi kertaa enemmän. Suurin osa suolasta tulee elintarvikkeiden piilosuolasta. – Enää säilöntäainekäyttöä ei tarvittaisi, mutta ihmisten maku on tottunut suolaan. Siitä ei osata luopua, tutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo. Nykyään markkinoilla on tavallisen pöytäsuolan lisäksi monia erilaisia erikoissuoloja. Näitä luonnonsuoloja markkinoidaan terveellisemmäksi kuin tavallista suolaa, koska niissä on ihmiselle välttämättömiä mineraaleja. Tavallinen pöytäsuola on kemiallisesti puhdistettu näistä mineraaleista. Todellisuudessa mainostettuja mineraaleja on kuitenkin niin vähän, että terveyden kannalta niillä ei ole merkitystä. Jos pitää erikoissuolan mausta, tai haluaa syödä puhdasta ruokaa, ei siitä kohtuullisesti käytettynä haittaakaan

| nuorten luonto 3/2014

ole, kunhan muistaa pitää huolta jodin saannista. Mineraalisuolassa osa natriumista on myös korvattu kaliumilla ja magnesiumilla, joten siinä mielessä se on tavallista suolaa terveellisempi vaihtoehto.

Terveellistä vai ei? Liika suola lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tieto perustuu maailman suolatutkimuksista vuonna 1991 tehtyyn yhteenvetoon, jota Suomen Sydänliitto on hyödyntänyt laatiessaan verenpainepotilaille hoitosuosituksia. Tutkimusta siteerataan eniten, kun puhutaan suolan terveyshaitoista, mutta sitä myös kritisoidaan paljon. Nykyään jotkut jopa väittävät, että liian vähäinen suola olisikin huonompi sydämelle ja että suolan haittoja on koko ajan liioiteltu. Tästä väitteestä on olemassa jonkin verran myös tieteellistä näyttöä. Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin noin 8 700:aa amerikkalaista kuuden vuoden ajan. Neljäsosalla tutkittavista, jotka käyttivät vähiten suolaa, todettiin suurempi riski kuolla sydän- ja verisuonitauteihin verrattuna samankokoiseen ryhmään, joka käytti eniten suolaa. Tutkimus on julkaistu Journal of General Internal Medicine -lehdessä. Tutkimuksen johtaja toteaa kuitenkin, ettei suolan käyttöä ole tarvetta lisätä terveytensä parantamiseksi. Tärkeämpää on hänen mukaansa tiedostaa ihmisten erilaiset tarpeet. Uudet Suomessa tehdyt tutkimukset kertovat kuitenkin selvästi suolan liikakäytön haitoista.

Suolaa on käytetty keskiajalta lähtien lääkkeenä melkein vaivaan kuin vaivaan.

– Liiallinen suolan saanti lisää riskiä sairastua verenpainetautiin, aivohalvaukseen ja muihin sydän- ja verisuonitauteihin ja mahasyöpään, Kuusipalo huomauttaa. Uusien tietojen mukaan arviolta jopa puolet kohonneesta verenpaineesta kärsivistä ihmisistä on suolalle herkkiä. Se tarkoittaa, että suola nostaa heidän verenpainettaan enemmän kuin meta-analyysien keskiarvot kertovat. Myös ylipainoiset ovat erityisen herkkiä suolan vaikutuksille. Kansanterveyslaitoksella työskennellyt professori Antti Aro kertoo Tiede-lehden numerossa 3/2000, että Suomessa suolan saantisuositukset on tehty suolalle herkkiä ihmisiä ajatellen. Kuusipalo ei allekirjoita tätä väitettä. – Suolan saantisuositukset on laadittu perustuen fysiologisen tarpeen turvaamiseen ja väestötutkimusten perusteella tiedetyn liikasuolan saannin haittojen ehkäisyyn. Suolan fysiologinen tarve on 1,5 grammaa päivässä ja saantisuositus on arvioitu mahdolliseksi toteuttaa, Kuusipalo kertoo. Monet muutkin artikkelissa haastatellut asiantuntijat sanovat, että terve ihminen voi syödä suolaa melko huoletta, jos syö kasvispainotteista, vähärasvaista ruokaa. Kuusipalo ei yhdy tähänkään väitteeseen varauksetta. – Kasviksissa on kaliumia, mikä sinällään vaikuttaa päinvastoin kuin natrium, mutta tästä huolimatta kenenkään ei pitäisi saada suolaa yli 5 grammaa päivässä. Öljyissä ei ole suolaa, mutta muissa ruokarasvoissa on vaihtelevia määriä.

Eniten piilosuolaa suomalaiset saavat leivästä, juustoista ja leikkeleistä, Kuusipalo sanoo.

Hoitava suola Suolaa on kautta aikojen käytetty muutenkin kuin ravinnossa ja säilönnässä. Sitä on käytetty keskiajalta lähtien lääkkeenä melkein vaivaan kuin vaivaan, ja nykyäänkin suolahuoneet lupailevat niiden auttavan kaikkeen unettomuudesta astmaan. Suolahuone perustuu siihen, että potilaan hengitysilmassa on tietty suolapitoisuus. Suolahoitojen toimivuudesta on jonkin verran tutkimusnäyttöä, mutta kovin vähän. Eräässä niistä tutkittiin suolahuoneiden vaikutusta keuhkojen yliärtyvyyteen ja havaittiin, että lääkityksen rinnalla suolahoidoista voi olla tähän vaivaan apua, kunhan pitoisuus on sopiva. Yksi yleinen tapa hoitaa itseään suolalla on myös nenäonteloiden huuhtelu suolavedellä. Tähän tarkoitukseen on saatavilla erityinen kannu, jota kutsutaan sarvikuonoksi. Menetelmän on todettu auttavan allergiseen nuhaan. Sitä käytetään myös esimerkiksi nenään tehtyjen leikkauksien jälkihoidossa ja joissakin kroonisissa sairauksissa. * > Lähteet: Kuluttajaliitto.fi Tohtori.fi Tiede.fi www.thl.fi www.duodecimlehti.fi/ personal.inet.fi/ www.pronutritionist.net/ nuorten luonto 3/2014 |

Parkouraajat saavat valitettavan usein kuulla valitusta, sillä harva ymmärtää kaupunkiympäristössä hyppelyn urheiluksi.

mitään

varusteurheilua teksti: miia vistilä, kuvat: hanna heikkilä

Liikuntaa harrastaakseen ei tarvitse välttämättä liittyä urheiluseuraan tai ostaa kalliita varusteita. Seikkailuja kaupungissa Ranskan lähiöissä kehitetty parkour muistuttaa lasten leikkimistä. Kaupunkitilassa edetään roikkumalla, hyppimällä, puikkelehtimalla ja kiipeilemällä. Lajin filosofiaan kuuluu, että kiinnostuneena voi mennä mukaan, vaikka ei olisi harrastanut lajia aiemmin. Isoimmissa kaupungeissa parkourista järjestetään myös kursseja. Helsingissä harrastajat kokoontuvat yhteisiiin harjoituksiin eli jameihin noin kerran viikossa. Viikottain vaihtelevasta harjoituspaikasta ilmoitetaan Facebookissa. Vaikka kokeneiden parkouraajien, tai ranskalaisvaikutteisesti trasöörien, meno voi näyttää hurjalta, uhkarohkeuden sijaan arvostetaan omien rajojen tuntemista. – Vaikka näkee, että kaveri hyppää esteen yli korkeasta päästä, voi itse mennä yhtä hyvin yli matalasta päästä. Parkourissa ei kilpailla, vaan jokainen liikkuu omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Tarkoitus ei ole tehdä näytösmielessä vaikeita temppuja, vaan oppia liikkeiden hallintaa, vastuun ottamista ja antaa tilaa mielikuvitukselle, lajia yli vuoden harrastanut Pietar Viittanen kertoo. Jamit etenevät yleensä niin, että paikalle tultaessa tervehditään kaikkia ja esittäydytään niille, joita ei tunneta. Lämmittelyn jälkeen jokainen voi tehdä omia juttujaan, haastaa itseään ja toisia tai voidaan tehdä asioita yhteisten sään-

| nuorten luonto 3/2014

töjen mukaan. Harjoituksissa käydään läpi kolmesta viiteen spottia, eli treissataan muutamassa eri paikassa noin tunnin tai pari kerrallaan. – Voimme esimerkiksi päättää, että jokainen näyttää vuorollaan yhden etenemistavan, jonka muut tekevät perässä. Tai voimme leikkiä, että olemme ninjoja, joiden täytyy edetä vaiti ja mahdollisimman äänettömästi. Parkouria voi harrastaa missä vain, eikä erityisiä varusteita tarvita. – Monet pukeutuvat pitkiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan, jotta kangas suojaisi mahdollisilta ruhjeilta. Ohutpohjaisista kengistä on myös etua. Ennen suoritusta pitää toki testata tempussa tarvittavien rakenteiden kantavuus ja katsoa, mitä alapuolella on. Tarkoituksena on, ettei kehenkään satu eikä mitään mene rikki.

– Se, joka osaa jotain, opettaa toisille. Itse pidän eniten luovasta itseilmaisusta ja yhteisöllisyydestä, kertoo mukana pari vuotta ollut Jukka Liukkonen. – Talvella harjoittelemme erilaisissa opiskelijajärjestöjen tiloissa tai yliopiston liikuntatiloissa. Kesällä olemme usein ulkona. Joskus meillä on mukana valmista musiikkia, joskus soittimia, joilla improvisoimme. Olemme myös tanssineet metsässä luonnon äänistä kuten linnunlaulusta ja kosken pauhusta inspiroituen. Ryhmä ilmoittaa tapahtumista Facebookissa ja sähköpostilistojen kautta. – Uusia ihmisiä on tullut mukaan, kun sana on levinnyt kavereiden kautta. Kaikki kiinnostuneet ovat päässeet mukaan eivätkä kaikki harjoituksissa käyvät tunne entuudestaan toisiaan.

Tanssia metsässä

Jalkapalloa kaikille

Kehomielisirkus-liikuntaryhmä kokeilee yhdessä erilaisia kehon ja mielen harjoituksia, muun muassa erilaisia tanssilajeja. Ryhmä on harjoitellut esimerkiksi buto- ja transsitanssia sekä erilaisia tanssi-improvisaatioita.

Vuokko Viljanen on monena vuonna ollut mukana itseorganisoituvissa jalkapalloporukoissa, joissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että kaikki ovat tervetulleita mukaan. Pelata voi vaikka kukkamekko päällä, jos siltä tuntuu.

Parkourissa tarvitsee mielikuvitusta, esterata voi muodostua lähes mistä vain.

Se, joka osaa jotain, opettaa toisille.

Lajin parissa tapaa eri ikäisiä harrastajia, jokainen valitsee esteet taitojensa mukaan.

– Ketään ei tytötellä tai pojitella, eikä lasketa leikkiä siitä, miten joku ei osaa pelata. Ei tehdä oletuksia siitä, mikä jonkun sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen on. Otetaan kaikki peliin mukaan ja pelataan niin, että vähemmän osaavatkin saavat tilaa kentällä. Treenit alkavat lämmittelyllä ja tekniikkaharjoituksilla. Lihasten notkistusja voimaharjoitusten lisäksi käydään läpi tekniikan perusasioita, kuten kuinka palloa kuljetetaan ja millä osalla jalkaa palloa potkaistaan. Joukkueet valitaan monilla eri tavoilla. Joskus pelaajien vaatteiden värin mukaan, joskus pelaajien taitojen mukaan, niin että kummassakin joukkueessa on suunnilleen yhtä paljon kokeneita ja kokemattomampia pelaajia. Kenttä on tavallista jalkapallokenttää huomattavasti pienempi ja pelissä sääntönä, ettei palloa nosteta yli rinnan korkeudelle. Taukoja voi pitää oman jaksamisen mukaan. Treenin jälkeen mennään yhdessä uimaan. – Tärkeintä ei ole kilpailu ja voittaminen, vaan oppia pelaamaan omaan tahtiinsa ja tutustua ihmisiin. * nuorten luonto 3/2014 |

Tämän päivän magia voi olla huomisen tiedettä teksti ja kuvat: hanna heikkilä

Nykypäivän lääketieteen rinnalla on myös useita muita hoitomuotoja.

uoret yrittäjät ja ystävykset Meiju Ruotsalainen ja Jenni Turku halusivat omistautua ihmisten auttamiseen vaihtoehtoisin keinoin. Ympäristöalan konsulttina työskennellyt Ruotsalainen opiskeli kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi, ja diplomigemmologi ja geologi Turku puolestaan innostui kouluttautumaan homeopaatiksi, kun oli itse saanut apua pitkäaikaisiin sairauksiinsa klassisesta homeopatiasta. Myöhemmin

| nuorten luonto 3/2014

hän hankki myös reikihoitajan ja kristallihoitajan koulutukset.

Uteliaisuus on tie osaamiseen TSH Helsingissä nelivuotisen homeopaatin tutkinnon suorittanut Jenni Turku vannoo kehon luonnollisen paranemisprosessin nimeen. – Klassinen homeopatia on ympäristöystävällinen hoitomuoto, sillä sen vuoksi ei tuoteta ympäristöön ja vesistöön kertyviä lääkemyrkkyjä. Klassisessa homeopatiassa sairauksia hoidetaan antamalla potilaalle ainetta, joka suurina annoksina aiheuttaisi sai-

rauden oireita. Homeopaattisessa hoidossa hyödynnetään siis samankaltaisuuden periaatetta eli similiaa. Potenssoinnin eli tietynlaisen ravistamisen ja laimentamisen uskotaan vahvistavan muun muassa kasveista ja mineraaleista saatavien homeopaattisten lääkkeiden vaikutusta. Homeopatialla hoidetaan muun muassa allergioita, suolistosairauksia ja korvatulehduskierteitä – etenkin kroonisesti sairaita ihmisiä, joiden sairauksiin ei lääketieteen keinoin ole saatu apua. – Arvostus ja itsekunnioitus vahvistuvat täydentävien hoitomuotojen myötä. Hyväksi hoitajaksi tulemiseen tarvitaan

Jäsenkorjaus on satoja vuosia vanha kansanparannuksen hoitomuoto, joka on säilynyt sukupolvilta toisille. Koulutus on vaativa, sillä harjoitushoitoja on tehtävä kolmen vuoden koulutuksen aikana vähintään 300. – Kun aloitin koulutuksen, ajattelin, että mitäköhän Kalevalaa lukevia väiskihattuja siellä istuu, mutta yllätyin positiivisesti erittäin pätevistä kouluttajista. Parituntisen jäsenkorjaushoidon ajan ihmisen kehoa käsitellään käsin erilaisin hoito-ottein varpaista kallonpohjaan saakka. Perinteen tuomalla kokemuksella lihastasapainosta ja hermoheijasteista saadaan selville ongelman aiheuttajat, jolloin ei hoideta pelkästään kipukohtaa. Kalevalaisen jäsenkorjauksen tavoitteena on hoitaa ihmiskehoa kokonaisuutena ja auttaa sitä saavuttamaan pysyvästi oikea asento. – Hyvä jäsenkorjaaja on asenteeltaan nöyrä ja yrittää aina tavoittaa asiakkaansa ongelman syyn. Kroonisista kiputiloista kärsivän ihmisen auttaminen on aina positiivinen mahdollisuus, josta saan energiaa ja motivaatiota.

Pillerin ja puukon välissä on monta hoitomuotoa motivaatiota, mielenkiintoa ja jatkuvaa uteliaisuutta.

Keholle oikea asento Meiju Ruotsalainen on kolmatta vuotta kalevalaisen jäsenkorjauksen koulutuksessa, jota tarjoaa ainoastaan Kansanlääkintäseura ry. – Opiskelin aikaisemmin hevoshierojaksi, jonka myötä innostuin tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitamisesta. Tutkin useampaa eri vaihtoehtoa, mutta kalevalainen jäsenkorjaus teki minuun hoitomuotona suurimman vaikutuksen.

Lääketiedettä täydentävät hoitomuodot saavat paljon epäilyä osakseen. Moni saattaa ilkkua naisia jopa poppatohtoreiksi. – Jotkut tulevat sanomaan, että homeopatia ei toimi ja se on huuhaata, mutta kuitenkin moni tutkimus ja käytännön kokemus on osoittanut muuta. Klassinen homeopatia on hoitomuoto, joka aktivoi kehon omaa paranemisprosessia ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Ruotsalaiselta kysytään usein, onko jäsenkorjaus vaarallista, rusautellaanko siinä ja mitä loitsuja hän käyttää.

– Pillerin ja puukon välissä on monta hoitomuotoa, Ruotsalainen naurahtaa, mutta vakavoituu sitten. – Miksi esimerkiksi rannekanavaoireyhtymään ei nähdä muuta hoitomuotoa kuin lääkkeet tai leikkaus? Voisimme niin monessa asiassa tehdä lääkäreiden kanssa yhteistyötä.

Lääkärit montaa mieltä Keväällä 2013 Lääkäriliiton ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan vaihtoehtoisten hoitomuotojen laajempaa käyttöä voisi työssään harkita jo noin 35 prosenttia vastanneista lääkäreistä, mikä on huomattavasti enemmän kuin vastaavissa tutkimuksissa 1980- ja 1990-luvuilla. Täydentäviä hoitomuotoja jyrkästi vastustava dosentti ja terveydenhuollon tohtori Markku Myllykangas on kuitenkin sitä mieltä, että lääkäreiden myönteisimpiin vastauksiin saattaa vaikuttaa yksinkertaisesti tietämyksen puute. – Uskomushoidoistahan puuttuu täysin tieteellinen näyttö, mikä ei välttämättä ole kaikkien tutkimukseen vastanneiden lääkäreiden tiedossa. Myllykangas ei myöskään suhtaudu lämpimästi Ruotsalaisen yhteistyöehdotukseen. – Yhteistyöpyrkimykset ovat heiltä statuksennostoyrityksiä. Mielestäni lääkäreiden ei pidä olla missään tekemisissä heidän kanssaan. * Lähteet: > www.kansanlaakintaseura.fi/ > terhotiimi.fi/palvelut/ > www.homeopathyschool.fi/ > https://www.homeopathic.com/ Articles/Homeopathic_research > www.woimarukki.blogspot.com > www.laakariliitto.fi/tutkimus/

nuorten luonto 3/2014 |

teksti ja kuvat: emilia raunio

Makumatka maailman ympäri:

Ranska

Ranskalainen keittiö on paljon muutakin kuin patonkia, croissanteja ja crème brûléetä.

okaisella maakunnalla on oma vivahteensa ja sesonki. Myös kylien ja sukujen perinteet tuovat mausteensa resepteihin. Ranskalaisia perinteisiä reseptejä voi valmistaa myös kypsentämättöminä, jolloin raaka-aineiden arvokkaat entsyymit säilyvät ja tuovat kasvienergiaa tummenevaan syysiltaan. Bon appétit ja Bon santé!

Paprikakeitto • • • • • • •

makea suippopaprika puolikas kurkku puolikas punasipuli 300 g tomaatteja valkosipulin kynsi 4 rkl cashewpähkinöitä ripaus suolaa ja mustapippuria sekä chiliä.

Liota pähkinöitä muutama tunti. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella kermaiseksi keitoksi. Anna maustua jääkaapissa noin puoli tuntia ja tarjoile pistoutahnan kera.

Pistou • • • • •

valkosipulin kynsi ruukullinen tuorebasillikaa 3 rkl oliiviöljyä ripaus suolaa vettä tarpeen mukaan.

Sekoita ainekset sauvasekoittimella hienoksi tahnaksi. Sopii hyvin myös leivänpäällysteeksi ja salaatinkastikkeeksi. Jos haluat tahnasta juoksevampaa, lisää vettä haluamasi määrä.

| nuorten luonto 3/2014

Ratatouille • kesäkurpitsa • keltainen kurpitsa • makea suippopaprika • punasipuli • persiljaa • 5 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja.

Kukkakaalikuskus • kukkakaali • puolikas punasipuli • 1 dl saksanpähkinöitä • 100 g kirsikkatomaatteja • ruukullinen tuorekorianteria ja tuorebasillikaa. Kastike • sitruunan mehu • 3 rkl ravintohiivaa • valkosipulin kynsi • 1 tl Dijon-sinappia • ripaus suolaa ja mustapippuria sekä chilihiutaleita. Sekoita kastikeainekset sauvasekoittimella sileäksi kastikkeeksi. Pilko kukkakaali pieniksi paloiksi, siivuta punasipuli ja kuutioi tomaatit ja silppua yrtit. Sekoita ainekset keskenään, kaada kastike vihannesten päälle ja anna maustua noin tunti ennen tarjoilua.

Kastike • makea suippopaprika • 1 valkosipulinkynsi • kourallinen tuoretta basilikaa • 2 rkl oliiviöljyä • puolikkaan sitruunan mehu • ripaus suolaa ja mustapippuria. Soseuta kastikeainekset ja anna vetäytyä. Leikkaa sillä välin kaikki vihannekset kuutioiksi. Kaada kastike vihannesten päälle ja anna maustua noin tunti ennen tarjoilua. Tarjoile rucolan ja tuorepinaatin kera.

Sitruunajäähdyke • 2 dl cashewpähkinöitä (liota yön yli) • luomusitruunan mehu ja kuori raastettuna (säästä ripaus koristeluun) • 2 tl agavesiirappia • 2 rkl neitsytkookosöljyä • ripaus vaniljajauhetta • koristeluun ripaus sitruunan kuorta. Soseuta ainekset kermaiseksi tahnaksi ja asettele pieniin kuppeihin. Anna jäätyä pakastimessa tunnin verran. Koristele sitruunankuoriraasteella ja tarjoile jälkiruoaksi yrttiteen kera.

nuorten luonto 3/2014 |

Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja Tea Tawast, Luonto-Liiton susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen ja Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta kävivät tapaamasa Euroopan komissiota Brysselissä.

Suomen susihukka Brysselissä Luonto-Liiton susiryhmän mielestä maa- ja metsätalousministeriö ei ole tehnyt tarpeeksi susikannan säilyttämiseksi. Ryhmä kävi keskustelemassa aiheesta Euroopan komission kanssa. teksti: tea tawast, kuvat: tea tawast ja dennis maccione

ävin kesäkuussa osana Luonto-Liiton susiryhmän delegaatiota tapaamassa Euroopan komissiota Suomen susikannan heikon tilanteen vuoksi. Susiryhmä halusi Euroopan komission ryhtyvän tarkkailemaan Suomen susitilannetta ja luovan enemmän painetta maa- ja metsätalousministeriölle, sillä tällä hetkellä ministeriö on luomassa uutta sudenhoitosuunnitelmaa. Pyysimme komissiota puuttumaan enemmän Suomen susipolitiikkaan ja muistutimme vuodesta 2004, jolloin EY-tuomioistuin haastoi Suomen suden suojelun laiminlyönnistä. Tapaamisen lopuksi luovutimme Euroopan komission ympäristöasioiden pääosaston johtajalle Aurel Ciobanu-Dordealle vetoomuksen Suomen susien puolesta, jonka oli allekirjoittanut vuoden 2013 aikana yli 11 000 henkilöä.

Komissio perillä Suomen tilanteesta Saavuimme Brysseliin päivää ennen tapaamista, sillä halusimme valmistautua tapaamiseen hy-

| nuorten luonto 3/2014

vin ja välttää matkustamisesta aiheutuvaa stressiä. Vaikka delegaatiossa oli mukana kokeneita lobbaajia, eikä tapaaminen ollut itsellenikään ensimmäinen, jännitti se hiukan. En osannut ollenkaan ennakoida, kuinka kauan tapaaminen kestää ja kuinka myönteisiä komission edustajat ovat asiallemme. Euroopan komission ympäristöasioiden pääosasto sijaitsee Auderghemin kunnassa kaupunkialueen reunamilla. Olimme varautuneet paikan päällä tarkkoihin turvatarkastuksiin, mutta sellaisia ei ollut. Tiskillä ilmoittauduttiin ja täytettiin lappu nimineen ja passin numeroineen, sitten saimme tarran vaatteisiin kiinnitettäväksi. Tapaaminen Euroopan komission kanssa sujui lopulta hyvin. Oli myös huojentavaa, että tilaisuus oli vapaa kaikista erilaisista jäykistä etiketeistä. Tapaamiseen osallistuneet olivat hyvin perillä Suomen suden tilanteesta, joten tapaamista ei tarvinnut aloittaa selittämällä juurta jaksain, millainen tilanne sudella tällä hetkellä on Suomessa.

Tilanteeseen puututaan tarvittaessa Keskustelimme komission kanssa muun muassa salametsästyksestä, joka on edelleen vakava susiin ja suurpetoihin kohdistuva ongelma. Salametsästyksen kitkeminen on vaikeaa. Paikallisten antama hiljainen hyväksyntä salametsästykselle vaikeuttaa rikosten tekijöiden kiinni jäämistä. Salametsästäjistä ei haluta kertoa poliiseille, joko metsästysrikollisuuden hyväksymisen tai pelon vuoksi. Susikannan heikkoon tilaan ovat salametsästyksen lisäksi syynä maa- ja metsätalousministeriön myöntämät kaatoluvat häiriköiksi leimatuille yksinäisille susille sekä yksilöille, jotka ovat tehneet taloudellisia vahinkoja. Koska Suomen susikanta-arvio on kasvanut viimeisenä vuotena hiukan, komission jäsenet olivat sitä mieltä, ettei tällä hetkellä ole tarvetta alkaa painostaa maa- ja metsätalousministeriötä. Komissiosta kuitenkin luvattiin, että suden tilannetta jäädään seuraamaan ja tilanteeseen puututaan heti, jos se näyttää aiheelliselta. Tällä hetkellä komissiolla on käsiteltävänä muissa EU-maissa tapauksia, joiden kerrottiin tarvitsevan enemmän komission aikaa kuin Suomen tapaus. Kaikesta huolimatta delegaatio jäi toiveikkaalle mielelle, vaikka Euroopan komissio ehdottikin enemmän kansalaistoimintaan keskittymistä. Susikanta on kasvanut, vaikkakin marginaalisesti, ja uusi susikannan hoitosuunnitelma on tekeillä. Vielä on ponnisteltavaa, mutta onneksi tätä työtä ei tee kukaan yksin, vaan kaikki yhdessä hienon porukan kanssa. *

Minne sudet häviävät? • • • • •

2008 susia oli 205–250 yksilöä. 2013 susia oli vain 120–135 yksilöä. Alkuvuoden 2014 laskennassa susia oli 140–155 yksilöä. Romahduksen syy on laiton salametsästys. Syynä ovat myös maa- ja metsätalousministeriön myöntämät kaatoluvat. • Susia arvioidaan poronhoitoalueella olevan vain noin 5–10 yksilöä. • Poronhoitoalueen pinta-ala on noin 30 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta. • Poronhoitoalueen tilanne vaikeuttaa susien geenien vaihtoa Pohjoismaissa.

nuorten luonto 3/2014 |

Suomen uhanalaiset Tikankontti(Cypripedium calceolus) teksti: sofia virtanen • kuvitus: laura mitrunen

ikankontti on yksi suurikukkaisimmista luonnonvaraisista kasveistamme. Sen asema kasvien sukulaisuussuhteissa on yhä hieman epäselvä. Kämmekät ovat sen lähisukulaisia, mutta toisin kuin useimmilla niistä, tikankontilla ei ole pallomaisia, lukemattomista yksittäisistä siitepölyhiukkasista koostuvia siitepölymyhkyjä. Tikankontin siemen pääsee itämään ja kasvi kehittymään vain symbionttisen sienen avulla. Vasta noin nelivuotiaana kasvi kasvattaa maavarrestaan verson ja siitä vihreitä lehtiä. Siihen saakka se on

| nuorten luonto 3/2014

täysin riippuvainen sienirihmastosta. Pölytyksessä tikankontti luottaa enimmäkseen maamehiläisiin. Se ei tarjoa mettä tai muuta ruokapalkintoa, mutta on näyttävä ja erittää vastustamattoman huumaavaa tuoksua, joka syntyy osin samoista aineista kuin maamehiläisten keskinäiseen viestintäänsä käyttämät feromonit. Pölyttäjät tyypillisesti liukastuvat kasvin huulelta kontin pohjalle, kun ne lentävät toiveikkaina kukan suuresta yläaukosta sisään ja laskeutuvat huulelle. Pohjalta ne pääsevät pois vain jommankumman kukan pienemmän aukon kautta, jolloin ne väistämättä koskettavat emin

luottia ja saavat myös heteistä siitepölyä mukaansa. Tikankontti elää lehdoissa ja letoilla, kosteissa ja kalkkisen ravinteikkaissa ympäristöissä. Se on yleisin Etelä-Lapissa ja Kuusamossa. Tikankontti on luokiteltu silmälläpidettäväksi koko maassa, ja se on alueellisesti jopa erittäin uhanalainen. Suomessa se on harvinaistunut muun muassa kasvupaikkojen hakkuiden ja ojitusten myötä. Muualla Euroopassa näyttävien kasvien keruu ihmisten omiin kokoelmiin kuuluu myös suurimpiin uhkiin. *

Ajankohtainen Pihka-tehtävä: Ihmisen jäljet metsässä > www.luontoliitto.fi/pihka Tähdet: 1 Aika: kevät – kesä – syksy Kesto: 1 h Tarvikkeet: muistiinpanovälineet kuva: teemu saloriutta

ee retki lähimetsään ja pysähdy katselemaan metsää tarkemmin. Näkyvätkö ihmisen toiminnan jäljet metsässä? Vastaa seuraaviin kysymyksiin:

• Kasvaako metsässä yhtä vai useampaa puulajia? • Kasvaako metsässä pelkkiä havupuita, pelkkiä lehtipuita vai molempia? • Ovatko kaikki puut samanikäisiä, vai kasvaako metsässä sekä nuoria ohutrunkoisia puita että vanhoja paksurunkoisia puuyksilöitä? • Kasvavatko puut satunnaisesti siellä täällä, vai ovatko ne selvästi riveissä?

• Löytyykö metsästä kantoja? Jos löytyy, näyttävätkö kannot siltä, että puu on kaatunut ja lohjennut itsestään vai onko kanto sileä ja sahattu? • Onko metsässä lahonneita tai kuolleita puita joko pystyssä tai maahan kaatuneena? • Näkyykö metsän maaperässä ajouria? Onko metsässä metsäautotie?

Mikä on johtopäätöksesi: muistuttaako lähimetsäsi enemmän luonnontilaista metsää vai talousmetsää? nuorten luonto 3/2014 |

Retki & Reppu Lastenkerhon tai -leirin ohjaaja, retkenjärjestäjä tai muuten lasten kanssa retkeilevä on takuulla huomannut, että lasten kanssa retkeilyssä on erityispiirteitä, jotka kannattaa huomioida.

teksti : kirsi eskelinen kuvat: katja lehtola

LASTEN KANSSA RETKELLÄ

ululaisen Hanna Kuuluvaisen perheessä on 5-, 9ja 11-vuotiaat lapset, joiden kanssa retkeillään paljon. Retken aikataulua ja tavoitteena olevaa matkaa on tärkeää miettiä pienimmän kulkijan jaksamisen mukaan. Päiväuniaika voi asettaa rajoituksia retken kestolle. Toisaalta taas unien ajaksi voi ajoittaa esimerkiksi pidemmän siirtymän, joka voisi muuten tuntua pienelle kantorepussa istujalle liian pitkältä ajalta olla paikoillaan hereillä. Kuuluvainen pitää tärkeänä, ettei lasten kanssa suunnitella kovin tiivistä aikataulua. – On tärkeää varata väljää aikaa tutkimiselle, ihmettelylle ja seikkailulle. Lapset yleensä löytävät saman tien kiipeilypuun, hienoja kiviä tai mielenkiintoisen ojan, joten aikaa vierähtää luonnon tut-

| nuorten luonto 3/2014

kimiseen ja kokemiseen, eikä niinkään aikuisille tyypilliseen systemaattiseen etenemiseen.

Tärkeät eväät Moni muistaa lapsuudestaan, kuinka tärkeä osa retkeä eväät olivat. Lapsille kannattaa varata evästä mieluummin hiukan liikaa kuin liian vähän. Lisäksi mukana on kiva olla jotain erityisherkkua. – Esimerikiksi nuotiolla paistettavat eväät ovat suosittuja. Vaikka aikuinen onkin päävastuussa kantamisesta, voi aika pienenkin lapsen reppuun pakata juomapullon ja jotakin pientä välipalaa. Kuuluvainen kertoo oman repun olevan viisivuotiaallekin tärkeä. Repuissa kulkevat tarvittaessa myös lasten tärkeät omat tavarat ja retkiltä löydetyt aarteet. Varavaatteet ovat oleellinen osa retken varustusta. Lapset pulahtavat usein suunnittelematta esimerkiksi ojaan.

Täyttä varavaatetusta ei välttämättä tarvitse kantaa jokaiselle, riittää kun mukana on sellaisia vaatteita, esimerkiksi sukkia, jotka mahtuvat kenen tahansa kastuneen päälle. – Pitkään märissä vaatteissa olo pilaa tehokkaasti lapsen retken ja on kylmällä ilmalla vakavaakin. Sadevaatteet ja kumpparit on myös pidettävä mukana aina, kun on sateen mahdollisuus tai kun maasto on märkä. Kun retkellä on tarpeeksi jännää, esimerkiksi geokätköä etsimässä, viihtyvät lapset hyvin sateessakin, kunhan varustus on oikea.

Kulkutapojen ja kohteiden kirjo Kuuluvainen kertoo, että he liikkuvat retkikohteelle usein polkupyörillä, jotta energiaa jää mahdollisimman paljon itse kohteeseen tutustumiseen. – Nuorin kulkee vielä pyöränistuimessa ja isommat lapset ajavat itse. Itse koh-

Tilaa Luonto-Liiton kätevä ensiapupakkaus syksyn retkille! Lue lisää ja tilaa osoitteesta: www.luontoliitto.fi/ ensiapupakkaus

Lapset pulahtavat usein suunnittelematta esimerkiksi ojaan.

teella liikutaan useimmiten jalan. Kouluikäisten kanssa on kesällä myös aika helppo lähteä melomaan, ja se on kivaa vaihtelua kulkumahdollisuuksien kannalta. Talvella hiihdetään mahdollisuuksien mukaan. Perheellä on vakiretkipaikkana eräs lähellä sijaitseva Perämeren saari, jossa he käyvät vähintään kuukauden välein. Siellä on mukava seurata saman paikan muuttumista vuodenaikojen mukana. Saaressa on iso puu, jonka lapset käyvät tarkastamassa joka reissulla, ja esimerkiksi meren jäätyminen ja jäiden lähtö keväällä ovat jännittävää seurattavaa. – Pohjois-Pohjanmaan lakeuksiin tottuneilla lapsillamme on hauskaa eteläisemmän Suomen retkillä, kun voi kiipeillä kallioilla ja ihastella rotkoja ja jyrkänteitä. Myös puut ovat isompia. Yhdeksänvuotiaamme totesikin kerran vaikuttuneena, että ”ei edes saa kuvaa koko puusta kerralla, kun se on niin iso”.

Turvalliset rajat seikkailulle Retkellä viihtymistä voi helposti lisätä, kun ottaa mukaan pientä varatekemistä. Kuuluvaisen lapsille pidetään yleensä mukana omat puukot vuoleskeluun, kiikarit sekä esimerkiksi taskuleija, jota voi tilaisuuden tullen lennättää. Erilaisia leikkejä voi myös toteuttaa lähes missä tahansa. Kivistä saa retkellä hienon näyttelyn, johon jokainen voi kerätä omansa ja esitellä sen muille. – Tapa on jäänyt elämään, ja lapsemme kuljettavat jatkuvasti kotiin retkiaarteita, kuten kiviä ja keppejä. Niille on kotona varattu oma pöytäkin. Kuuluvaisen mielestä on tärkeää, että lapset saavat kiipeillä, seikkailla ja kokeilla rajojaan. – Ei ole kivaa kenellekään, jos retkellä koko ajan joutuu varoittelemaan ja kieltämään. Kun lapsi on saanut harjoitella esimerkiksi puuhun kiipeämistä, hän oppii tunnistamaan omat rajansa. Lapselle on mieleenpainuvaa, jos retkellä on ”turvalli-

nen vaaran tuntu”, eli lapsi saa seikkailla ja kokeilla rajojaan aikuisen valvonnassa. On tärkeää, etteivät lapset ala retkellä kilpailla keskenään siitä, mitä uskaltavat tehdä. Pitää luoda ilmapiiri, jossa ei ole noloa jättää hyppäämättä tai kiipeämättä johonkin, jos tuntuu ettei uskalla. Ensiapupakkaus on syytä olla mukana lyhyilläkin retkillä. * > Lähde: Laaksonen, Jouni: Lapsiperheen retkeilyopas. Karttakeskus Oy, Helsinki 2014. nuorten luonto 3/2014 |

Metsä romaanihenkilönä Tarinat opettavat vaivihkaa, ja sitten sitä havahtuu näkemään, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Luontoliittolainen esikoiskirjailija kutoo monimuotoisuudesta rakkaustarinan. teksti ja kuvat: hanna savisaari

iirtolohkareet lepäävät tässä, kivenheiton päässä pihasta. Sammalet ja kallioimarre niiden päällä ovat kuivia, vadelman alut näyttävät jo luovuttaneen. Helle on jatkunut monta viikkoa. Lohkareiden muodostaman luolan takaseinässä tuikkii valokehä. – Olen mennyt pari kertaa luolan läpi, tuosta aukosta ylös, nauraa Anni Kytömäki. Kun Kytömäki muutti tänne, hän toi vanhan simpukankuorikokoelmansa ja muita luonnosta keräämiään muistojaan metsään, kivien alle. – Kotini jatkuu talon ja pihan rajojen yli. Alkuvuodesta ilmestyi Kytömäen esikoisromaani, Kultarinta. – Olin haudutellut ideaa 2000-luvun alkupuolelta asti. Aioin osallistua tarinalla satukirjoituskilpailuun, mutta pian huo-

| nuorten luonto 3/2014

masin, ettei se suostu mahtumaan kilpailun enimmäismittaan, seitsemälle sivulle. Syntyi 644-sivuinen romaani, jota Kytömäki kirjoitti ensin silloin tällöin, sitten kolmisen vuotta tiiviisti muiden töiden ohessa. Kapuamme soukkaa kallionselkää, taloa ei enää näy. – Kalliotierasammal, Kytömäki huikkaa ohittaessaan kasvuston, jonka jokaisella kärjellä keikkuu pieni villahattu. Käännymme katsomaan maisemaa vasta ylhäällä – niin kuin ihmiset Kultarinnassakin tekevät. Tässä näkymässä on olennainen: metsän rauha, vesi ja vuori, jonka laelta näkyy kauas. Siellä ajatusten on hyvä kasvaa.

Myytit ovat entisaikojen luonnonsuojelua Kultarinnan tapahtumat sijoittuvat 1900–1930-luvuille. Jokainen historianta-

pahtuma asettuu kohdilleen. Lähihistoriasta löytyy dokumentteja, joiden varaan fiktion voi rakentaa. – Kyselin omalta mummultanikin. Kytömäkeä kiehtoo aikojen päällekkäisyys. – On onni saada elää sentään tällainen aika, jossa voi vielä nähdä jäänteitä kirjan ajasta, vaikkapa työvälineitä, rakennuksia, kaikuja siitä, miten vielä hetki sitten elettiin. Ei ole vielä kadonnut koko entinen todellisuus. Kytömäestä tuntuu, että vielä 1980-luvulla, hänen lapsuudessaan, asiat olivat paremmin. – Luonnonsuojelun katsotaan usein alkaneen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Havahduin kuitenkin siihen, että jo sata vuotta sitten on puhuttu luonnonsuojelusta. Tieteellinen ajattelu ja karhumyytin kansanperinne ovat silloin limittyneet toisiinsa. Tarkoitus on ollut sama, jota-

Arviot

kin korvaamatonta on haluttu säästää siksi, että se on itsessään arvokas. – Karhumyytti oli kirjassa jujuna alusta asti. Minun versioni ihmisen ja karhun liitosta, josta nykyihmisen on uskottu saaneen alkunsa. Kytömäki pohtii, että kaikkien olisi hyvä tietää myyteistä, jotta ymmärtäisimme, miten ennen on osattu arvostaa esimerkiksi pyhiä paikkoja. – Ehkä tajuaisimme paremmin, ettei kaikkialle tarvitse mennä, että jäisi koskemattomia kolkkia.

Muutos tulee sisältä Kytömäki on koulutukseltaan luontokartoittaja. Luonto-Liitto tuli tutuksi parin vuoden aikana metsäryhmän kokouksissa ja kampanjoissa, mielenosoituksissa, inventoinneissa ja valtuuston varajäsenenä. – Arvostan suuresti heitä, jotka kulkevat maastossa ja keräävät tietoa elinympäristöistä ja uhanalaisista lajeista. Se työ pelastaa konkreettisesti arvokkaita alueita. Kirjallisuus vaikuttaa enemmän vaivihkaa, yksilötasolla. – Toivon, että kirjoittamalla voin vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat metsään. Muutoksen on tultava sisältä päin, omien kokemusten kautta. Moni on havahtunut toimimaan vasta, kun kodin lähellä on alkanut ryskyä. – Se tuntuu niin pahalta. Alkaa ymmärtää, miten monen – ihmisen ja miljoonien eliöiden, koti ympäri maailmaa on uhattuna. On vaikeampi välittää toisten ahdingosta, jos ei itse ole ollut hädissään. Kytömäki ei usko paasaamiseen eikä valmiiksi pureksittuihin tunne-elämyksiin. – Asia on tärkeä, mutta sävy, jolla siitä puhutaan, ehkä vielä tärkeämpi. Aurinko on taas kuuma ja iltapäivän pieni sade jaksanut virkistää ilmaa. Kytömäki astelee kevyesti alas vuorelta, katoaa mustikkakuusikkoon ja hymyilee vanhan kannon äärellä. – Katso! Lattakääpä. *

> Anni Kytömäki: Kultarinta. Gummerus 2014. 644 s.

Kultarinta herättää turtuneen

aksussa romaanissa ei ole mitään ylimääräistä. Virkkeiden väliin jää tilaa lukijan itse kuvitella ja ymmärtää. Anni Kytömäki kertookin, että on halunnut antaa tekojen kertoa enemmän kuin sanojen. Hän kuvailee tapahtumia turhia selittämättä, ja se toimii. Hän menee yksityiskohtiin, aivan pieniinkin, joiden kautta avautuu koko maailma. Hän kuljettaa rinnakkain ihmiskertomuksia ja metsän tarinaa, eikä lopulta ole mahdollista erottaa, missä kulkee niiden raja. Juuri siinä onkin olemisen ydin, että päähenkilöinä ei olekaan vain ihmisiä. Kytömäki malttaa antaa lukijan odottaa kutkuttavalla tavalla; juoni on taiteltu taitavasti. Kieli on tarkkaa, liikettä ja säätä kuvaavat verbit riemastuttavia, paikat ja tapahtumat kiinnitetty historiaan kiinnostavalla tavalla. ”Siitä se kai johtuu. Kun metsä kutistui ja kävi aukkoiseksi, se lakkasi olemasta salaperäinen. Samalla loppuivat tarinat.” Eivät ne ole loppuneet. Kytömäki kertoo tarinaa, jonka voima herättää katsomaan tarkemmin sekä itseään että ympärilleen.

nuorten luonto 3/2014 |

> Susanna Kovanen & Harri

> Tarja Siuvatti, Pirjo

Lapinoja: Ruokapyramidihuijaus. Atena 2014. 376 s.

Penkkimäki: Metsäkirja – Syötävää ja askarreltavaa. Readme.fi 2014. 250 s.

Metsän antimia

Ruokateollisuuden nurja puoli

etsäkirjassa esitellään kattava kirjo suomalaisen luonnon tarjoamia ruoka- ja tarveaineita. Siinä perehdytään sienten, marjojen ja yrttien käytön lisäksi muun muassa korukivitietouteen, tervan ja pihkan valmistukseen sekä petun ja tuohen irrotukseen. Melkoisen laa-

ja kattaus. Kirja soveltuu hyväksi johdannoksi ja ajatusten virittäjäksi, jonka jälkeen lukija voi etsiä yksityiskohtaisempaa tietoa muista lähteistä. Ohjeet vaikuttavat hieman suppeilta, jollei ole perehtynyt asiaan jo aiemmin. Esimerkiksi tervanjuoksutus taitaa minulta jäädä vielä väliin, vaikka tiedänkin siitä nyt huomattavasti enemmän. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka etsivät tietoa Suomen luonnon antimien käyttömahdollisuuksista. Ohjeiden ja reseptien metsästäjille kirja ei välttämättä tarjoa kovinkaan paljoa. jonna niiniaho

uokapyramidihuijaus on kirja, joka saa mahan kurnimisen pysähtymään. Kirjoittajat Susanna Kovanen ja Harri Lapinoja lyövät tiskiin lihaisat faktat ylikypsästä ravitsemustieteestä ja sitkeistä ruokamyyteistä. Teemoihin on syvennytty arvostellen etenkin ruokabisneksen ympärillä kärkkyvää teollisuutta ja politiikkaa. Kun kirjan aiheita on aikansa pureskellut, muuttuvat hypermarketin hyllyvälit sokkeloiksi, jotka ovat enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Kovanen ja Lapinoja ovat keränneet teoksensa sekaan epäilijöiden kiusaksi kunnioitettavan määrän faktaa varsin vakuuttavista lähteistä. Kirja paneekin ansiokkaasti jauhot suuhun kauppa- ja tuotantomonopolien armeijalle, joka ruokkii myös suomalaiset. Valtamedian uutisvirtaa seuraaville teoksen aiheet voivat olla osittain tuttuja, mutta myös ravinnostaan tietoinen saa kirjasta uusia ajatuksia. Markettien tarjouksiin tyytyväisille lukijoille kirja taas tarjoilee herkullisen alun kauppalappujen ruokaremonttiin. Kurkista myös kirjoittajien Ruokapyramidihuijaus-blogiin, johon ilmestyy säännöllisesti täydennystä kirjan tietoihin: ruokapyramidihuijaus.blogspot.fi/ risto ukkonen

Juna, joka kulkee läpi

lumen ja jään

> Snowpiercer, ohjaus Joon-ho Bong. DVD 2014. 126 min.

itä jos ihmiskunta olisi sullottu yhteen junaan, joka kiertää ympäri jäätynyttä maapalloa? Mitä sinä tekisit, jos näiden kaikkien ihmisten kohtalo olisi sinun käsissäsi? Elokuva Snowpiercer on dystopia, jossa ilmastonmuutoksen epäonnistunut torjuminen on saanut aikaan uuden jääkauden. Elokuva vertautuu hiljattain ilmestyneeseen Noah-elokuvaan, jossa oli oma Nooan arkkinsa ja päähenkilö taisteli samankaltaisten kysymysten parissa. Jos Noahin kantava voima oli rakkaus, niin Snowpiercerissä se on kostonjano ja vapauden kaipuu. Junassa ihmiset on jaettu takaosan rupusakkiin, jolle syötetään proteiinipatukoita, ja etuosan bilettävään eliittiin, joka nauttii sushista. Tämä jaottelu saa aikaan epätoivoisen kapinan. Jotain kiehtovaa on elokuvan anarkistisissa antisankareissa ja tasapainoilussa kyynisen ja toiveikkaan ihmiskuvan välillä. Meno tiivistyy loppua kohti, mutta liikaa lankoja jää irralleen ja kokonaisuus jää hieman ontoksi. hanna aho

| nuorten luonto 3/2014

FESTARItyyliä

teksti: aino tanhua • kuvat: maria rautio

Alina, 15 ja Matilda, 9 Jesse, 14 ja Inka, 15

Ella, 16

Jesse: En koita viestiä mitään erityistä. Pukeudun kuitenkin urheilumerkkeihin ja olen futaaja, se varmaan näkyy. Inka: Vaatteeni kuvastavat persoonallisuuttani. Esimerkiksi iloisuutta tuon esille käyttämällä paljon värejä.

Alina: En pukeudu massan mukaan, vaan niin kuin haluan, rennosti. Pitää saada olla oma itsensä. Matilda: Pukeudun aina värikkäästi ja mukaviin vaatteisiin. Minustakin pitää saada pukeutua niin kuin haluaa.

Vaikka minulla on rastat, en ole rastafari tai metsässä pyörivä hippi. Yritän kuitenkin kierrättää ja pidän luonnonmukaisuudesta.

Maria, 29 ja Aino, 27

Antti, 20 Linda, 17 En valitse vaatteita minkään tietyn tyylin mukaan, vaan käytän lähinnä sellaisia vaatteita, joista satun pitämään. Tykkään vaatteiden löytämisestä kirpputoreilta.

Pukeutumisessani on indie-meininkiä, nyt on tällainen sunnuntaifiilis. Vaatteita hankin sieltä täältä, farkkuja ostan Tukholmasta, josta löytyy laihoille enemmän vaihtoehtoja.

Maria: Nuorempana musiikkimaku näkyi enemmän pukeutumisessa, kaikki paidatkin olivat yksinomaan bändipaitoja. Vanhemmiten ekologinen elämäntapa kuvastuu enemmän pukeutumisessa, 90 prosenttia vaatteistani on kirpparilta tai kierrätysmuotia. Aino: Minulla oli nuorena aika raju tyyli, ja lähes kaikki vaatteet olivat silloin kirppikseltä. Nykyään pukeudun hieman hillitymmin, mutta kapina-asenne on aina pinnan alla. Rakastan hyviä kirppislöytöjä, afrikkalaisia design-vatteita ja korkeita korkoja. nuorten luonto 3/2014 |

koonnut: sami säynevirta

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Pia Pässilä, puh. 040 743 0624 Toiminnanjohtaja Leo Stranius puh (09) 6844 4234 / 040 560 7303 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. (09) 6844 4235 / 044 700 6113 Nuorten Luonnon päätoimittaja Maria Rautio Viestintäpäällikkö Taija Rinne puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine, puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. (09) 6844 4245 / 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Sampo Reinikainen Metsävastaava Lauri Kajander Susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen, puh. 044 5166 227 Kerhohankevastaava Sini Heikkilä, puh. 044 516 6228 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung, puh. 044 700 6113 Kulutus.fi-sivuston päätoimittaja Nelli Heinimo

| nuorten luonto 3/2014

Luonto-Liitossa tapahtuu >

Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto

Tule kouluvierailijaksi metsä-, Itämeritai susiaiheiselle koulukiertueelle! Kiinnostavatko sinua metsä-, Itämerija / tai suurpetokysymykset? Haluaisitko lisätä lasten ja nuorten tietoisuutta metsien merkityksestä, auttaa heitä havaitsemaan omia vaikutusmahdollisuuksiaan Itämeren tilaan tai antaa aineksia susikeskusteluun kertomalla ja keskustelemalla susista biologisena lajina, suteen liittyvistä myyteistä sekä susien suojelusta? Siinä tapauksessa kouluttaudu Luonto-Liiton kouluvierailijaksi! Samalla saat arvokasta työkokemusta. Luonto-Liiton kouluvierailijat kiertävät syksyllä 2014 kouluissa tutustuttamassa lapsia ja nuoria suomalaiseen luontoon yhdessä keskustelemalla ja erilaisten harjoitusten avulla. Pidetyistä tunneista maksetaan vierailijalle palkkio. Kouluvierailijan ei tarvitse olla asiantuntija. Kiinnostus ja innostus asiaa kohtaan sekä halu tarjota lapsille ja nuorille uusia näkökulmia riittävät. Vierailijat saavat koulutuksessa käyttöönsä tarvittavat materiaalit ja oppaat.

Kouluvierailukoulutukset järjestetään syyskuussa ja vierailut ajoittuvat loka– joulukuulle. Tarkista koulutusten tarkemmat tiedot osoitteesta: www.luontoliitto.fi/ kouluvierailukoulutukset Myös edellisinä vuosina koulutuksen saaneet vierailijat voivat osallistua kiertueeseen. Lisätiedot kouluvierailutoiminnasta ja koulutuksista saat Luonto-Liiton koulukiertuevastaavalta Annalta: anna. swanljung@luontoliitto.fi / puh. 044 700 6113. 24–26.10.2014 Ympäristötoimintapäivät Anjalan nuorisokeskuksessa Kouvolassa. Luonto-Liiton ja Natur och Miljön järjestämä Ympäristötoimintapäivät on kaksikielinen, valtakunnallinen tapahtuma nuorille. Tapahtuman tarkoituksena on monimuotoisuus – sekä luonnossa että sen puolesta tehtävässä työssä. Jokaiselle löytyy tapa vaikuttaa. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: www.miljoaktion.fi

Ilmasto lämpenee – nuoret kertovat Luonto-Liitto järjestää yhdessä Ilmastovanhemmat ry:n kanssa ilmastonmuutosta käsittelevän kirjoituskilpailun. Kilpailu on suunnattu 12–17-vuotiaille ja siihen voi osallistua joko kotoa tai koulusta käsin. Tuomaristossa istuu tunnettuja suomalaisia sanankäyttäjiä. Tarjolla on 100€ rahapalkintoja, ja voittaneet tekstit julkaistaan Nuorten Luonto -lehdessä kuvitettuina. Kilpailukysymykset, kilpailun ohjeet sekä tuomariston kokoonpano julkistetaan syyskuun aikana osoitteessa: luontoliitto.fi/ kirjoituskilpailu. Pysykää kuulolla!

Uudenmaan piiri Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat Vantaan Luonnonystävät

Hämeen piiri 17.9. uusien ilta Hlp:n toimistolla klo 1820, Kuninkaankatu 39. Kaipaatko retkiseuraa? Kiinnostaako ympäristökasvatus? Haluaisitko olla mukana toteuttamassa ympäristöaiheista tapahtumaa? Tule ottamaan selvää, mitä Hlp:ssä puuhataan ja tutustumaan muihin luontoliittolaisiin sekä usean luonto-, ympäristö- ja eläinoikeusjärjestön yhteiseen toimistoon! Tarjolla pientä purtavaa. Tervetuloa! 23.10. syyskokous Hlp:n toimistolla klo 18-20. Sääntömääräinen syyskokous, jossa hyväksytään toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valitaan uusi hallitus vuodelle 2015. Kaffetta ja bullaa tarjolla. Seuraa Hlp:n Facebook- ja nettisivuja, niin pysyt ajan tasalla muustakin toiminnasta!

Tarkista tulevat tapahtumamme: www.luppi.fi/tapahtumat 17.–19.10.2014 nuorten (13–17 v.) viikonloppuleiri sekä kesän leiriläisten ja ohjaajien jälleennäkeminen Sierlan leirikeskuksessa Lohjalla. Leirille on yhteiskuljetus Helsingistä. Kasvavaan ja iloiseen joukkoomme ovat aina lämpimästi tervetulleita myös kaikki uudet kasvot! Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.luppi.fi/syysleirit2014. Ilmoittaudu pian ja ota kaverisikin mukaan! 27.–28.9.2014 LUP järjestää luontokerhon ohjaajan peruskurssin Pauligin huvilalla Helsingissä. Kurssilla opit yhdessä muiden kanssa, mitä ympäristökasvatus on ja miten voit sitä toteuttaa. Saat ideoita ja työkaluja luontokerhokertojen suunnitteluun sekä vinkkejä eri luontoteemojen käsittelyyn kerhossa vuodenaikoihin pohjaten. Kurssilla tutustutaan luontoleikkeihin itse kokeillen ja harjoitellen! Kerhonohjaajan peruskurssi antaa valmiudet luontokerhon ja lapsiryhmän ohjaamiseen ja kurssin käytyäsi sinulla on mahdollisuus vetää Luonto-Liiton kerhoja. Lisätiedot: www.luppi.fi -> Tapahtumat. Ilmoittautumiset: lup-lapset@luontoliitto.fi / puh. 040 165 1908

Lähde mukaan LUPin retkiryhmän toimintaan! Syksy on mitä mainiointa aikaa aloittaa uusi mukaansatempaava harrastus kivassa porukassa. Toiminta on suunnattu n. 15–29-vuotiaille nuorille. Useimmilla retkillä ei vaadita aiempaa retkeilykokemusta, ja monia varusteita saa lainaksi. Retkillämme painotetaan kiireetöntä yhdessäoloa ja luonnon tarkkailua kuntoilukeskeisen suorittamisen sijaan. Nyt on otollisin hetki päästä vaikuttamaan myös syksyn retkikalenterin muotoutumiseen. Kaikki uudet ovat lämpimästi tervetulleita joukkoon! Lisätiedot: www.luppi.fi/nuorille/retkiryhma sekä retkiryhmän puheenjohtaja Sonja Martikainen: martikainen.sonja@gmail.com

Varsinais-Suomen piiri Syyskokous 18.9. klo 17. Vasp toivottaa jäsenistönsä ja kaikki muutkin piirin toiminnasta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleiksi syyskokoukseen torstaina 18.9. Turun luonnonsuojelukeskukseen osoitteeseen Martinkatu 5. Esityslistalla sääntömääräiset asiat, eli käytännössä vuoden 2015 toiminnan linjoista päättäminen. Tämä on siis oiva hetki hypätä mukaan! Mikäli havittelet paikkaa piirin hallituksesta tahi muuta keskeistä nakkia, ota yhteyttä istuvaan puheenjohtajaan ennen kokousta: milaal@utu.fi, 050 572 2345. Tapaamisiin kokouspullan ja teekupposen ääressä!

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Saaga Kiiski Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp

Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot LuontoLiiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@ luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri Kati Tunkkari Matarankatu 4, krs. 3 40100 Jyväskylä puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu Pohjanmaan piiri Senni Korhonen Vuorikatu 14–18 E 112 65100 Vaasa puh. 044 297 0282 info@polp.fi www.polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Valtteri Hyöky puh. 040 416 2760 possunmeili@gmail.com www.luontoliitto.fi/possu

Savo-Karjalan piiri Tähti Oksanen puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / VarsinaisEspoon nuoret Suomen piiri ympäristönsuojelijat / Milla Aalto Vantaan Luonnonystävät puh. 050 572 2345 Markus Seppälä milaal@utu.fi Mechelininkatu 36 A www.luontoliitto.fi/vasp 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

nuorten luonto 3/2014 |

miia kontinen

| nuorten luonto 3/2014

jesse matilainen

miia vistilä nana sjöblom

Mustikassa

http://nana-nanainen.blogspot.com

tuuli hypén

nuorten luonto 3/2014 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Palvelunumero .BF 80