Nuorten luonto 3/2015 by Nuorten Luonto

3/2015

s.14

Meeri Koutaniemi: Muutokseen tarvitaan tietoa ja tunnetta Jättipalsamille kylmää kyytiä s. 31 Suolapulssi ei yksin pelasta Itämerta s. 28 Riippumaton vapaus s. 8

| nuorten luonto 3/2015

kuva: pekka tuuri

Numero 3/2015, 72. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Taija Rinne taija.rinne@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Milla Aalto, Mirelle Aalto, Bahia Ayoubi, Rimma Erkko, Malva Green, Hanna Heikkilä, Nelli Heinimo, Johanna Holm, Pauliina Klemola, Mirja Kolttola, Lotta Leppälä, Sonja Martikainen, Laura Mitrunen, Säde Rinne, Teemu Saloriutta, Hanna Savisaari, Vilma Tammelin, Tuuli Turtola, Sofia Virtanen, Erika Weckström Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Hanna Heikkilä Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus emilia raunio

un kerron sukellusharras- ta voit lukea lisää Jättipalsamille kyytiä tuksestani ja kiinnostuk- -jutusta sekä tutustua Seppo Turusen aisestani Suomen vedenalai- hetta käsittelevän Valloittavat lajit - kirjan seen maailmaan, minulta arvioon. Valloittava on myös Meeri Koutanieusein kysytään, mitä nähtävää karussa Itämeres- mi, jonka kuvat herättävät ja avaavat huosämme tai järvissä ja jois- miomme uusille aiheille ja näkökulmilsamme on. Hämmennyn le. Koutaniemen haastattelun voit lukea kysymyksestä, sillä yksi ihanimmista sivulta 14. Kerromme myös, miten suoasioista vedenalaisessa maailmassa on lapulssin saapuminen Itämeren alueelle mielestäni yksinkertaisuus, hiljaisuus ja vaikuttaa ja millaista satoa ensikertalaieräänlainen pysähtyneisyyden tunnelma. nen kaupunkiviljelijä saa syksyn tullen Olla merenpinnan alla älypuhelinten, niittää. mainosvalojen, liikenteen melun ja arKiikarit ja korput -palstalta opit ohkisten velvollisuuksien ulottumattomissa. jeen maistuvan sienikeiton ja eväspatuLeijua hetken avaruudenomaisessa tilassa koiden valmistukseen. Kotiin on mukaja kuunnella vain oman hengityksen su- va palata, kun lämpimällä pellillä odottaa loista pulputusta. Juuri kun mieli on tyh- tuore omenapiirakka. Maistuu mukavasti jentynyt ajatuksista, kohtaan sattumalta sateisena syyspäivänä viltin alla teekuppi suurimman suosikkini rasvakalan. Hellyt- toisessa kourassa ja vaikka uusin Nuortävän ulkomuodon omaava kala kiinnittyy ten Luonto toisessa. vatsapuolella olevan imukuppinsa avulla Opiskeluaikoina ruotsalainen ystävämuinaisen laivanhylyn kylkeen ja katsoo ni opetti minulle sanonnan, jota muisminua suoraan silmiin. Ihmettelemme telen erityisesti syksyn pimenevinä ja toisiamme hetken, ja valmistaudun nou- sateisina iltoina. Det finns inget dåligt semaan pintaan. Matalassa rantavedessä väder utan dåliga kläder, hän totesi. Eli paineita tasatessani lillun vielä hetken pukeudu mukavasti säähän sopivalla tarakkoleväpilven päällä, joka keinuu tyy- valla ja lähde ulos retkeilemään ja nauttinesti syysauringon säteissä. maan syksyn iloista ja väreistä! Pysähtyneisyyden tunnelmasta huoVärikylläistä syksyä! * limatta luonto ja elämä ovat jatkuvassa liikkeessä ja muutostilassa. Yksi muutos, jonka voin merenpinnan alla havaita on tulokaslajien saapuminen. Tulokaslajeis-

3/2015

Pitsi-ikkunan läpi

Teema: Luonto muuttuu Sisällys 2 4 6 8 10 10 11 12 14 16 18 20 22 24 26 28 31 33 35 36 38

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Lähimetsät haltuun! Lähimetsäkiistoista kohti avoimempaa suunnittelua Riippumaton vapaus Kolumni: Älä säikähdä ilmastojargonia! Kulutus.fi: Syksyn paras harrastus Tuunausnurkka: Pitsi-ikkunan läpi Omituiset otukset: Kakapo Muutokseen tarvitaan tietoa ja tunnetta Elokuvien ilmastonmuutos on ylilyöntejä ja tiukkaa faktaa Piiri pieni pyörii: Sudensuojelua, politiikkaa ja festareita Luontopolulla: Retkelle syksyyn Ruokaa, ei roskaa Kiikarit ja korput: Syksy Kesä palstanviljelijänä: Sadonkorjuun aika Suolapulssi ei yksin pelasta Itämerta Jättipalsamille kylmää kyytiä Arviot: Valloittavat lajit; Kun aika loppuu; This Changes Everything Ajankohtainen Pihka-tehtävä Tapahtumat ja yhteystiedot Sarjakuvat

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin: elina.mikola@luontoliitto.fi.

Meeri Koutaniemi: tunne-elämykset ja tieto voivat johtaa sisäiseen muutokseen

Jämäruuasta smoothie tai perhosbaari!

nuorten luonto 3/2015 |

Luonto-Liitossa nyt

Paluu Luonto-Liittoon teksti: taija rinne, kuvat: hanna heikkilä

uontoliittolaisuus voi kasvattaa moneen. 1990-luvun aktivistit Tuulia Syvänen ja Elina ”Elvis” Mikola ovat palanneet Luonto-Liittoon, tällä kertaa keskustoimistolle vs. toiminnanjohtajaksi ja vs. viestintäpäälliköksi. Elvis tutustui järjestöön ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana luontokerhossa. Pian hän kuitenkin osallistui jo suoran toiminnan mielenosoituksiin muun muassa Kuusamon metsäsodassa. 1990-luvulla hän tuskaili sitä, että ympäristötietoisuus lisääntyy kovin hitaasti. Hän myöntää, että kärsii edelleen silloin tällöin maailmantuskasta. Mutta muutoksiakin on tapahtunut. – Monia asioita, kuten kaupunkipyöräilyä tai aurinko- tai tuulienergiaa, pidettiin tuolloin marginaalisena hörhöilynä. Luonto-Liitolla on ollut iso rooli näiden asioiden esiin tuomisessa. Elvis on ollut Luonto-Liiton hallituksessa ja myös Nuorten Luonnon päätoimittajana. Ensimmäisessä päätoimittamassaan numerossa Elvis esiteltiin kriittisenä ympäristöaktivistina, joka haluaa lehteen enemmän ympäristöjuttuja. – Edelleen luontoliittolaiset kaipaisivat kantaaottavampia ja poliittisempia juttuja. Nyt kun kierrätys ja kasvissyönti ovat valtavirtaistuneet, voisimme miettiä, mikä olisi uusi luontoliittolainen näkökulma. Elvis rohkaisee nuoria tulemaan mukaan lehden tekoon. – Monet tapahtumat saavat uuden näkökulman, kun niihin menee toimittajana. Lehdenteosta jäi itselleni elävimmin mieleen se, miten kivaa oli saada käsiinsä uunituore lehti, jota oltiin yhdessä ideoitu. Vuosien varrella Elvis on tehnyt tutkimusta, taidetta ja toimittajan töitä. Ammatit voivat vaihtua, mutta luontoliittolaisuus säilyy. – Nyt kun olen tavannut nykyisiä aktiiveja, on kuin tuntisin heidät entuudestaan. Se on luontoliittolaisuutta. Ihminen voi hetkeksi lähteä Luonto-Liitosta, mutta Luonto-Liitto ei lähde ihmisestä.

Luonto-Liitossa patut eivät päätä asioista Tuulia tutustui Luonto-Liittoon 16-vuotiaana, kun sai Tampereen luontokaupassa käsiinsä järjestön esitteen.

| nuorten luonto 3/2015

– Pian olinkin jo Luonto-Liiton Hämeen piirin uusien illassa, ja kuten Luonto-Liitossa tuppaa käymään, syyskokouksessa minut jo värvättiin HLP:n hallitukseen. Tuulia pyöritti myös luontokerhoa ja herätti Luonto-Liiton nukkuvan alueosaston. – Olin mukana Calidris Alpina -luontokerhossa ja aktivoin Tampereen nuoret luonnonharrastajat muutaman luontoliittolaisen ja parin kaverini kanssa. Meillä oli oma lehti, ja järjestimme omia leirejä, kursseja, opintopiirejä ja matkoja sekä teimme kannareita. Luonto-Liiton valtuustossakin Tuulia istui monta vuotta. – Olen aina tykännyt päätöksentekoon osallistumisesta. Opin tuolloin, miten yhdistystä pyöritetään ja talousraportteja tehdään. Valtuustossa oli tosi kivaa tavata ihmisiä ympäri Suomen. Tuulian mielestä Luonto-Liittoa tarvitaan vähintään yhtä paljon nyt kuin ennen. Luonto-Liitto tarjoaa lapsille ja nuorille osallistumismahdollisuuksia ja elämyksiä.

Oikaisu Numerossa 2/2015 julkaistuun Maailman suurimmat puut kasvavat Amerikassa -jutun kuvatekstiin oli lipsahtanut väärä Hyperionin korkeus. Puun oikea korkeus on 115,6 metriä.

– On ihanaa tulla nuorena mukaan, kun tädit ja sedät eivät sanele, että mitä tehdään. Me työntekijät autamme asioissa, mutta emme päätä, mitä tapahtuu. Kun ajattelee muita nuorisojärjestöjä, siellä on patuja tekemässä ja hoitamassa. Onneksi Luonto-Liitossa on pystytty pitämään se, että nuoret päättävät.

Nuorten Luonnon lukijoita Tuulia kehottaa tulemaan rohkeasti mukaan toimintaan. – Olin itsekin aluksi arka, mutta sitten uskaltauduin. Se on valtava lahja, että oppii tekemään ja pyörittämään projekteja. Siitä on huima hyöty elämässä. *

Karhonsaari kutsui kesäpäiville ja festareille teksti: elina mikola, kuva: bahia ayoubi

uonto-Liiton kesäpäivät sekä Karhofest tarjosivat jälleen toimintaa, taidetta ja tunnelmaa Kuopion Karhonsaaressa. Luonto-Liiton Savo-Karjalan piirin järjestämistä tapahtumista on tullut jo perinne. Kesäpäiviä on vietetty Karhossa

vuodesta 2010 alkaen, ja myös Karhofestissä musisoitiin jo viidettä kertaa. Kesäpäivien teemana olivat lähimetsät, joihin vehreässä saaressa saattoi tutustua sekä työpajoissa että retkeilyn merkeissä. Metsäteema näkyi ja kuului myös Karhofesteillä, jotka järjestettiin tänä vuonna Luonto-Liiton Savo-Karjalan piirin ja taideyhdistys Kompakti ry:n yhteistyönä. Musiikkiesitysten ohella ohjelmassa oli esimerkiksi metsäaiheinen radiokuunnelma sekä metsässä järjestetty tanssityöpaja. Luonnonläheistä tunnelmaa festareille toi myös se, että Karhossa ei ole sähköjä ja kaikki kuljetukset saareen hoituivat soutuveneellä. Uusia ja vanhoja Karhonsaaren kävijöitä ilahduttanee tieto, että tämän vuoden kesäpäivät ja Karhofestit tuskin jäävät viimeisiksi. Tapahtumien järjestäminen talkoovoimin on iso urakka, mutta Sakan aktiivit lupailevat, että Karhossa tavataan taas ensi kesänä. * > Lue lisää Karhofestin tunnelmista verkossa www.nuortenluonto.fi/uutiset/ karhofest2015

nuorten luonto 3/2015 |

Lähimetsät haltuun! Lähimetsät haltuun! on Luonto-Liiton valtakunnallinen kampanja, jonka tavoitteena on muun muassa lisätä tietoisuutta metsien ekologisesta ja kulttuurisesta merkityksestä ja edistää lähimetsien suojelua.

www.lahimetsat.fi, facebook.com/lahimetsat, twitter.com/lahimetsat

#lähimetsät

teksti ja kuvat: hanna savisaari

Lähimetsä-

kiistoista

kohti avoimempaa

suunnittelua Lähimetsien uudenlainen päätöksentekokulttuuri edellyttää ennen kaikkea asennemuutosta. Ympäristöjärjestöjen vastuulla on näyttää, mitä luonto- ja virkistysarvot säilyttävä lähimetsäsuunnittelu käytännössä saisi aikaan.

ymenlaakson luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas on tutkinut suomalaista metsätaloutta kulttuuritieteiden näkökulmasta. – Metsän paikka suomalaisessa yhteiskunnassa, kulttuurissa ja mielenmaisemassa on pohdituttanut paljon. Metsä läpäisee meidät kaikki. Jokaisella on samaan aikaan sekä yhteinen että henkilökohtainen käsitys ja kokemus metsästä.

| nuorten luonto 3/2015

Rinnekangas kertoo, että Kouvolassa lähimetsäkamppailut johtuvat useimmin kaupungin toiminnasta omistamillaan mailla. Pienemmässä roolissa ovat yksityismetsät ja yhtiöiden maat. Häntä kiinnostaa saada selkoa siitä, miksi näkemykset törmäävät niin usein ja miten metsää koskevia valintoja perustellaan. – Vaikka kunnan pitäisi olla asukkaiden ja heitä varten, havaintojeni mukaan kuntametsiä koskevia päätöksiä tekevät harvat, useimmiten virkamiehet sekä luottamushenkilöt.

Päätöksentekoketjun läpinäkymättömyys on tyypillistä kuntametsäkysymyksissä. – Lähimetsäkiistoissa jokainen on asiantuntija ja siksi myös oikeassa. Asukkaat ovat asiassa vahvasti läsnä.

Aidosti osallistavaa keskustelua lähimetsistä Asioista tulee myös aika-ajoin julkisia. Media pitää Rinnekankaan mukaan usein yllä 1950-lukulaista vastakkainasettelua ”tavallisten kansalaisten” ja ”todel-

kuva: pauliina klemola

Kun virkamies ei kerro

aupunki on suunnitellut hakkuita Kuusankoskella Kymintehtaan lähimetsään tulevaksi syksyksi. Paikalliset Facebook-aktivistit järjestivät tilaisuuden, johon he pyysivät kaupungin metsistä vastaavaa virkamiestä paikalle kertomaan, mitä Kuusaantien metsälle aiotaan tehdä ja miksi. Tämä kieltäytyi, koska piti tilaisuutta mielenosoituksena. Metsä sijaitsee METSO-ohjelmassa suojellun metsän vieressä. Hakkuu-uhan alla olevan alueen halki on kaavassa merkitty uusi tie.Jos alueelle tehtäisiinkaavamuutos,se sopisi hyvin 3 0-hehtaarisen suojelualueen laajennukseksi. Kuusankoskella suunnitellaan lähimetsähakkuita.

listen asiantuntijoiden” välillä, vaikkei virka-asema tee kenestäkään lähimetsäasioiden asiantuntijaa. Hän kuitenkin kertoo ymmärtävänsä, että kunnan metsien käytöstä vastaavan virkamiehen tehtävä voi olla mahdoton. Metsiin liittyy niin loputtomasti vastakkaisia näkemyksiä ja tavoitteita, että niiden yhteensovittaminen on monimutkaista. Sen ei kuitenkaan pidä olla peruste olla hakematta uusia ja paremmin hallittavia ratkaisuja. – Koska kiistojen sosiaalinen luonne on niin merkittävä, kunnan virkamieheltä loppuvat väistämättä eväät. Kuntien omistamia metsiä koskeva suunnittelu ja päätöksentekoketju lepäävät sitä paitsi usein niin kapeilla harteilla, että henkilöiden asiantuntemuksen laatu ja arvostukset korostuvat suhteettomasti. Rinnekangas ehdottaa, että aiheen ympärillä toimivat tahot muodostaisivat kunnissa lähimetsiä koskevan ohjausryhmän. Todellinen muutos edellyttää myös metsien käytöstä päättävien tahojen sitoutumista läpinäkyvään ja aidosti osallistavaan suunnitteluun. Lähimetsiä ja kuntalaisia palvelee parhaiten se, että asiaan sitoudutaan pit-

käjänteisesti. Silloin ehkä tunnistetaan tarve pysyvälle foorumille, johon saavat osallistua kaikki, joiden elämään lähimetsien kohtalo vaikuttaa. – Tämä luultavasti vähentää aikaa vieviä kiistoja ja on askel kohti suorempaa paikallista demokratiaa. Uskon, että metsien luontoarvot ja asukkaiden kirjavat näkemykset voidaan yhdistää. Tarvitaan sekä monipuolista näkemystä että selkeää johtajuutta. Lähimetsien uudenlainen päätöksentekokulttuuri edellyttää juuri asennemuutosta, ei niinkään tiedollista muutosta.

Lähimetsistä houkutteleva kuntalaisaloite Ympäristöjärjestöjen roolina voi Rinnekankaan mielestä olla konkreettisten esimerkkien tarjoaminen. Miten lähimetsiä käsitellään niin, että sen luonto- ja virkistysarvot säilyvät ja mitä siitä seuraa. Tämä on mahdollista esittää esimerkiksi kuntalaisaloitteena. Perusteluina uudelle käytännölle voivat olla parannukset asukkaiden viihtyvyyteen, virkistysmahdollisuuksiin ja terveyteen. Myös asukkaiden luottamus kuntaan ja sitoutuminen asuinpaikkaansa vahvistuu, kun on varmaa, että tämä metsä tulee säilymään. – Myös taloudelliset säästöt ovat tosiasia, kun tarpeettomia hakkuita ei tehdä.

Asukkaiden terveyden koheneminen tuo myös säästöjä. Tiettyä ihmisryhmää puhuttelisi myös ympäristöjärjestöjen perussanoma luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksen hallinnasta. Niitä ei kuitenkaan välttämättä kannata nostaa viestin kärjiksi, koska se ei edistä asiaa suuren yleisön keskuudessa. Rinnekangas muistuttaa, että on viisasta myös valmistella esitys siitä, mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa. Talojen lähiympäristöt sekä ulkoilureittien varret täytyy saada hoitaa jatkossakin, mutta tehdä niissä vain välttämätön. Sen sijaan kauempana asutuksesta ja virallisista kulkureiteistä sijaitsevat metsät pitää jättää rauhaan. Siinä voittavat niin asukkaat, kunnan talous kuin luontokin. Suunnittelussa ei tule unohtaa myöskään ihmisten välistä tasavertaisuutta. – Ei ole oikein, että järjestelmä helposti palkitsee sen, joka huutaa kovimpaan ääneen. Tasapainoisesti suunniteltu on jo puoliksi tehty. Rinnekangas on huomannut, että Suomessa on 2000-luvun kuluessa alettu ymmärtää kaupunkeja, varsinkin niiden keskustoja. Asukkaiden viihtyvyys, kuntien vetovoimaisuus uusille asukkaille sekä monipuolistuville bisnesnäkymille on nostettu keskiöön, kun kaavoitusratkaisuja on perusteltu. – Jos ympäristöjärjestöt osaavat paketoida lähimetsät vastaavalla tavalla loistavaa tulevaisuutta lupaavaksi mahdollisuudeksi, lähimetsiä koskevassa suunnittelussa voi tapahtua aito muutos. * nuorten luonto 3/2015 |

–R – s iipp u a umaton vap Riippumattoretkeily on elämysmatka täynnä vapautta, luonnon ihmeitä ja jännitystä. teksti: rimma erkko, kuvat: rimma erkko, elina mikola

Riippumatossa voi pitää vaikka pienimuotoisen mielenosoituksen lähimetsien puolesta.

ili Vilhunen, 21, on viettänyt on viettänyt enimmillään viikon riippumatossa, ja harrastus on tullut jäädäkseen. – Olimme kavereiden kanssa Lapissa vaeltamassa viikon verran. Kävelimme tuolloin Hetasta Pallakselle noin kuusikymmentä kilometriä ja yövyimme riippumatoissa. Lapissa oli tosi hyvä olla, lämpötilat olivat siinä kymmenen ja kahdenkymmenen asteen välillä, mikä on erinomaista, kun on jatkuvassa liikkeessä. Makuupussissakin on mukavampi nukkua, kun ilma on vähän viileämpää, Vilhunen sanoo.

| nuorten luonto 3/2015

Telttailuun nähden Vilhunen näkee riippumatossa yöpymisessä huomattavia etuja. Esimerkiksi telttaillessa epätasainen alusta voi olla epämukava. – Riippumatossa yöpyessä vain taivas on rajana. Itse nautin kovasti tähtien katselemisesta nukkumaan mennessä. Luonnonläheisyys on ihan erilaista riippumatossa. Sen sijaan, että kyhjötät teltassa piilossa, olet osana kaikkea sitä, mitä metsässä tapahtuu. Näet taivaan, tunnet tuulenvireen ja sen, kuinka riippumattoasi kannattelevat puut heiluvat. Se on todella rauhoittavaa.

Karhofesteillä näytettiin riippumattoilun mallia.

Sen sijaan, että kyhjötät teltassa piilossa, olet osana kaikkea sitä, mitä metsässä tapahtuu.

Riippumatolla on Vilhusen mukaan muitakin etuja. Riippumatto on esimerkiksi huomattavasti telttaa kevyempi ja myös helppo ripustaa. Vilhusen mukaan ihanneväli kiinnityksille on noin kolme metriä, jolloin on helppo pysyä suorassa. Pienempien välien kanssa on syytä varmistaa, että köydet ovat kireämmällä. Myös riippumatossa yöpyminen on leiriytymistä, joten metsässä täytyy olla lupa yöpyä eikä puita saa vahingoittaa. – Yksittäiselle riippumatolle ei ole koskaan ollut mitään ongelmia löytää sopivaa paikkaa. Kun riippumattoja on useampi ja ne halutaan saada lähekkäin, hyvää paikkaa joutuu välillä hakemaan. Ikinä ei ole kuitenkaan tullut tilannetta, jossa riippumatoille ei olisi paikkaa löytynyt. Välillä joku onnekas joutuu nukkumaan riippumatossa sellaisen ryteikön päällä, ettei siihen parane unissaan tipahtaa. Näin ei ole kuitenkaan ikinä käynyt, riippumatot pysyvät todella hyvin tasapainossa.

Kaikkeen ei voi varautua Koska Suomen kesä on tunnetusti kaunis ja vähäluminen, lämpötilan varaan ei voi

laskea mitään. Sateen varalta kannattaakin pitää pressuja mukana. Pressut voi ripustaa joko yksittäisten riippumattojen päälle tai kaikkien riippumattojen päälle, jos ne ovat tarpeeksi lähekkäin. Hyvä makuupussi ja makuualusta auttavat viileyteen. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua. Vilhunen muistaa yhä kokemuksensa myrskystä riippumatossa. – Olin ottanut paikan meren puolelta pressukatoksen reunasta. Kun myrsky yllätti keskellä yötä ja alkoi sataa kaatamalla, jotkut katoksen narut alkoivat irrota. Köydet olivat loppuneet kesken, ja jouduimme käyttämään muovista ja kumista tehtyjä narunpätkiä. Nämä köydet lipesivät kastuessaan ja katos romahti päälleni. Jouduin nousemaan alusvaatteisillani ja ilman kenkiä sateeseen kiinnittämään pressuja takaisin. Katos saatiin kavereiden avustuksella takaisin kasaan, mutta pressut eivät olleet enää niin kireällä. Niinpä keskelle katosta alkoi muodostua lammikoita, jotka kastelivat Vilhusen läpimäräksi. Hän yritti nukkua lämpöpeiton kanssa, mutta myrskyn yltyessä sekään ei auttanut. – Sain noin minuutin välein lammikoita päälleni. Olin ainoa, jota sää häiritsi, muut olivat jo nukahtaneet. Aloin kärsiä kohtalaisen vakavasta hypotermiasta,

enkä tuntenut enää jalkojani. Makuupussini oli litimärkä, ja kylmä tuuli riepotteli minua ilmassa. Jostain syystä olin mennyt oudonlaiseen koomaan enkä edes jaksanut nousta riippumatostani. Kaveri onneksi heräsi ja tajusi tilanteen. Loppuyön Vilhunen nukkui maan tasolla keskellä kuivaa pressukatosta kaverin lainaamalla makuualustalla. Yllättäen aamulla hänen olonsa oli kaikesta huolimatta loistava. – Aamulla heräsin todella pirteänä ja virkeänä, oloni oli mitä mainioin! Se oli oudoin yö, mitä olen ikinä kokenut. Mutta nyt kun mietin, se oli todellakin sen arvoista. Varsinainen seikkailu ja kokemus!

Leijailua pilvien päällä Onneksi riippumatossa yöpyminen ei kuitenkaan ole aina ihan näin jännittävää. Vilhunen muistelee parasta kokemustaan riippumatossa. – Muodostimme kavereiden kanssa riippumatoissamme neliön, joten näimme toisemme hyvin. Siinä oli tosi turvallinen olo. Mereltä tuuli kevyesti, ja riippumattomme huojuivat tuulen mukana. Ilma oli niin raikasta ja viileää, ja makuupussin sisällä oli lämmin. Tuntui kuin leijailisi pilven päällä tähtitaivasta katsellen. Metsässä oli hiljaista, kuului pelkkää puiden suhinaa ja rannalta laineiden pärske. Suljin silmät ja heräsin seuraavan kerran, kun aurinko paistoi kasvoilleni. Linnut olivat heränneet jo laulamaan. Se oli lomaa parhaimmillaan! * nuorten luonto 3/2015 |

Kulutus.fi:

Syksyn paras harrastus teksti: nelli heinimo

Kolumni:

Älä säikähdä

ilmastojargonia! teksti: malva green, kuvitus: eero astala

ämän vuoden joulukuussa järjestetään Pariisissa ilmastohuippukokous, jossa on tarkoitus päästä sopuun kaikkia maita koskevasta, sitovasta ja oikeudenmukaisesta ilmastosopimuksesta. Kansainvälisiin neuvotteluihin vaikuttaminen on tärkeää, vaikka kansalaisjärjestöjen arviot tulevasta sopimuksesta ovat jossain määrin pessimistisiä. Todennäköinen lopputulos on kompromissi, jonka pohjalta asioiden käsittelyä jatketaan lähivuosina. Päättäjiä kannattaa silti painostaa. Jokainen tiukempi kirjaus kansainväliseen ilmastosopimukseen auttaa tilanteessa, jossa globaalit ilmastopäästöt pitää saada laskuun. Ilmastoasioiden ja -politiikan monimutkaisuudesta on noussut jo kynnys, joka estää kansalaisten osallistumisen keskusteluun. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on kehittynyt oma kieli ja sanasto. Ikävänä sivuvaikutuksena on se, että ulkopuolisten on yhä vaikeampaa ottaa selkoa neuvotteluista. Hankalien termien ja monimutkaisen neuvotteluprosessin ei kuitenkaan kannata antaa säikäyttää itseään toimimasta ilmastoasioissa.

| nuorten luonto 3/2015

Tilanne on sama kuin minkä tahansa uuden asian edessä. Aluksi vieras sanasto hämmentää, mutta pikkuhiljaa se aukeaa. Ilmastoneuvotteluiden kaikki keskeiset termit selityksineen löytyvät netistä, joten jos käsite unohtuu, asia on helppo palauttaa mieleen. Vaikka ilmastoneuvotteluiden yksityiskohtainen ymmärtäminen on hankalaa, peruskuvio on lopulta yksinkertainen. Neuvotteluissa väännetään siitä, kuka vähentää päästöjä, minkä verran ja lisäksi riidellään rahasta. Onneksi neuvotteluissa nähdään myös aitoa yritystä ratkoa vastuullisesti koko maailman yhteistä ongelmaa. * > Kirjoittaja on Luonto-Liiton ympäristökasvatuspäällikkö.

> Luonto-Liitto järjestää syksyllä kolme koulutusta ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille nuorille. Lue lisää sivulta 36, takasivulta ja osoitteesta www.luontoliitto.fi/ matkalla-pariisiin

yksy on uusien alkujen aikaa. Moni hyödyntää kesällä kerättyä energiaa aloittamalla uuden harrastuksen. Mitä jos aloittaisitkin projektin, jossa opettelisit huomioimaan paremmin ympäristöä jollain arjen osa-alueella? Valitse vaikkapa jokin näistä: • Opettele laittamaan kasvisruokaa. Jo yhdellä kasvisruokapäivällä viikossa on iso merkitys! • Tutustu luonnonkosmetiikkaan ja vaihda omat kosmetiikkatuotteet luonnollisempiin sitä mukaa, kun vanhat loppuvat. • Etsi tietoa eettisemmistä vaatemerkeistä ja niitä myyvistä kaupoista. • Opettele korjaamaan omia vaatteita. • Ota selvää vaatteiden, tavaroiden ja jätteiden kierrätysmahdollisuuksista ja päätä, ettet enää heitä sekajätteeseen mitään sellaista, minkä voi kierrättää • Nainen, opettele käyttämään kuukuppia! • Etsi porukka tai paikka, jossa voit tehdä vapaaehtoistyötä ympäristön hyväksi. Kuten harrastukset yleensä, ekoilukin vaatii hieman opettelua. Etsi tietoa netistä tai pyydä apua kokeneemmilta. Kun uudet tavat alkavat sujua rutiinilla, voi siirtyä valloittamaan uuden osaalueen. * > Lisää vinkkejä ekologisempiin valintoihin löytyy osoitteesta Kulutus.fi

Uudista vaatteesi syksyyn pitsi-ikkunoilla. Vain mielikuvitus on rajana, kun vanhat vaatteet ja mummoloiden ja kirppareiden pitsiliinat löytävät toisensa!

Pitsiikkunan läpi

Tuunausnurkka

TarviKKEET: • vanha vaate • yksi tai useampi pitsiliina • kangas- tai lyijykynä • sakset • nuppineuloja ja ompelukone (tai neula ja lankaa).

teksti: vilma tammelin kuvat: lotta leppälä

Sommittele pitsiliina vaatteen oikealle puolelle ja merkitse sen ääriviivat muutamasta kohdasta nuppineuloilla. Käännä vaate nurinpäin. Kiinnitä pitsi oikealle paikalleen nuppineuloilla ja piirrä sen ääriviivat kankaalle.

Leikkaa kankaaseen pitsiliinaa hieman pienempi aukko. Jätä ääriviivojen sisäpuolelle noin sentin saumavara. Leikkaa lisäksi aukon kulmien saumavaroihin halkiot. Jos pitsisi on pyöreäreunainen, leikkaa halkioita lyhyiden välimatkojen välein niin, että saat saumavarat käännettyä siististi ulospäin.

Kiinnitä nuppineuloilla pitsin ja kankaan oikeat puolet vastakkain. Tämä kannattaa tehdä reuna tai pätkä kerrallaan ja ommella välissä.

Ompele pitsi ja kangas yhteen piirtämääsi ääriviivaa pitkin kangas päällä. Kun saat ensimmäisen pätkän valmiiksi, älä katkaise lankaa, vaan jätä työ kiinni ompelukoneeseen. Neulaa seuraava pätkä. Jätä neula alas, nosta paininjalka ja käännä työtä. Ompele seuraava pätkä. Jatka näin, kunnes saat kierroksen valmiiksi. Päättele langat.

Vinkki! Pitsi-ikkunatekniikkaa voi soveltaa mihin tahansa tekstiiliin, kuten kangaskassiin tai tyynyliinaan. Tukevat pitsit sopivat paksuihin ja ohuet ohuisiin kankaisiin. Jos haluat jättää pitsin reunat näkyviin, voit ommella liinan kiinni aukkoon oikealta puolelta. Pitsi-ikkunaisen tyynyliinan ohje: Kulutus.fi *

nuorten luonto 3/2015 |

Omituiset otukset:

Kakapo

teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

akapo (Strigops habroptila) on papukaijalintuihin kuuluva varsin erikoinen ja ainutlaatuinen papukaija. Uudessa-Seelannissa elävä kakapo on maailman painavin papukaija, se voi painaa lähes neljä kiloa. Se on myös ainoa papukaija, joka ei osaa lentää. Kakapo on selästään tummanvihreä ja vatsastaan vaaleanruskea, mikä on erinomainen suojaväri metsässä. Pöllöpapukaijaksikin kutsutun kakapon tieteellinen nimi merkitsee pöllöä muistuttavaa. Kakapo on salaperäinen, yöaktiivinen yksineläjä. Se nukkuu päivisin ja vaeltelee öisin etsimässä ravintoa, joka koos-

| nuorten luonto 3/2015

tuu yksinomaan kasvikunnan tuotteista. Laji ei muodosta parisidettä, ja eri yksilöt ovat yhdessä vain lisääntymisaikaan. Kakapot ovat hyvin pitkäikäisiä, ne voivat saavuttaa jopa 90 vuoden iän. Kakapo ei isoista siivistään huolimatta osaa lentää. Siivistä on hyötyä vain eräänlaisena laskuvarjona, kun lintu pudottautuu alas puunoksalta. Se osaa kiipeillä erittäin taitavasti. Sen lisäksi kakapo pystyy juoksemaan nopeasti ja jaksaa kävellä kerralla useita kilometrejä. Kakapo luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Se on maailman harvinaisin papukaija, ja niitä on maailmassa jäljellä enää alle 150 yksilöä. Ihmisten mukana Uuteen-Seelantiin vieraslajeina tulleet nisäkkäät, kuten kissat,

koirat ja rotat, ovat ajaneet lajin sukupuuton partaalle. Aiemmin kakapoita metsästettiin myös ihmisten ravinnoksi. Maalla liikkuva, lentokyvytön lintu, joka vaaran uhatessa jähmettyy paikoilleen, on täysin puolustuskyvytön saalistavia nisäkäspetoja vastaan. Kakapojen suojelemiseksi tehdään paljon työtä Uudessa-Seelannissa. Kaikki jäljellä olevat yksilöt on siirretty turvaan saarille, joilta on poistettu kaikki nisäkäspedot. Kakapon pesä sijaitsee maassa, ja se munii yleensä yhden tai kaksi munaa. Laji lisääntyy hitaasti, sillä ne eivät pesi joka vuosi. *

Kangasrousku (Lactarius rufus), herkkutatti (Boletus edulis) ja suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) ovat yleisiä sieniä, joita löytyy luonnosta juuri nyt.

Luonnossa tapahtuu:

SIENET teksti: sofia virtanen kuvitus: laura mitrunen

yksy on sienten aikaa. Se, mitä arkikielessä useimmiten kutsumme sieneksi, eli usein lakki jalkoineen, on sienen itiöemä. Se on vain pieni osa enimmäkseen rihmastona maan alla tai lahopuussa kasvavasta sienestä ja toimii sienen itiöitä tuottavana ”lisääntymiselimenä”. Eri sienilajien itiöemät voivat elää hyvin eri ikäisiksi, jotkin käävät elävät jopa vuosikymmeniä kasvaen aina vain suuremmiksi. Joidenkin lajien itiöemän elinkaari lasketaan päivissä, ja sieni on suurimman osan vuotta pelkkää rihmastoa. Kesän ja syksyn kosteus ja lämpö saavat sienten itiöemät kukoistamaan. On myöhäisempiä ja varhaisempia sieniä. Suosituista ruokasienistä esimerkiksi kantarelli on jo kesällä keltaisia itiöemiään putkauttelevana selvästi aikaisempi laji kuin suppilovahvero, joka kasvattaa itiöemänsä keski- ja myöhäissyksyllä. Ajoituksen lisäksi sienet eroavat käyttämänsä ravinnon suhteen. Saprotrofit elävät kuolleiden kasvien, eläinten tai muiden sienten jäänteillä. Nekrotro-

fit puolestaan tappavat isäntänsä soluja ja saavat sen lopulta kuolemaan. On olemassa myös biotrofeja, jotka hyödyntävät elävän eliön soluja kuitenkaan tappamatta niitä. Biotrofeihin kuuluu pieniä ja hentoja, itiöemää muodostamattomia lajeja, kuten härmä- ja ruostesieniä. Merkittävämpiä biotrofeja ovat mykorritsat eli symbionttiset sienijuuret, jotka tekevät yhteistyötä jonkin kasvin kanssa. Ne keräävät kasville ravinteita ja saavat kasvilta ilmasta sidottua hiiltä rakennusaineekseen. Myös jäkälät, jotka elävät symbioosissa viherlevien tai sinibakteerien kanssa, ovat biotrofeja. Sienillä on niin lahottajina kuin mykorritsoinakin valtavan suuri merkitys luonnonkierrossa. Sen lisäksi niillä voi toki herkutella. Suomen luonnosta tunnetaan yli 200 ruokasienilajia, joista muutamia tunnetuimpia ja runsaimmin kasvavia kerätään ylivoimaisesti eniten. Sienet ovat myös muovanneet kohtaloamme jo satoja miljoonia vuosia sitten. Kivihiilikautiset fossiilisten polttoaineiden varannot syntyivät ilmeisesti vain siksi, etteivät tuolloiset sienet vielä pystyneet hajottamaan ligniiniä, jota kasvit olivat alkaneet tuottaa. *

nuorten luonto 3/2015 |

Meeri Koutaniemelle luonto on keino vapautua arjen ärsykkeistä ja omista riittämättömyyden tunteista.

Meeri Koutaniemi haluaa herättää valokuvillaan tunne-elämyksiä ja rohkaista ihmisiä ruohonjuuritason toimintaan. teksti: hanna aho, kuva: hanna heikkilä forest whisperer -kuva: meeri koutanemi

Muutokseen tarvitaan tietoa ja tunnetta

uvajournalisti Meeri Koutaniemi, 27, pyrkii töillään avaamaan katsojan ajattelua uusille aiheille ja näkökulmille. – Kuvan avulla haluan provosoida ja herättää katsojan mielessä uusia kysymyksiä. Jokainen tulkitsee kuvaa omalla tavallaan. Toivon, että kuvissani on puhtaan visuaalisuuden lisäksi makuja, hajuja ja tunneaistimuksia, jotka luovat kosketuspintaa kuvan maailmaan. Koutaniemi uskoo, että tunne-elämykset yhdistettynä tietoon voivat johtaa ihmisen sisäiseen muutokseen. – Joskus valokuvan herättämät tunne-elämykset ovat järkyttäviä, mutta esimerkiksi luonnon kohdalla ne voivat olla kauniita ja rauhoittavia. Parhaassa tapauksessa elämys muuttaa kokijaa ja kanavoituu myöhemmin toiminnaksi. Tekemällä yhteistyötä eri järjestöjen kanssa haluan tarjota kanavia ruohonjuuritason toimintaan.

| nuorten luonto 3/2015

Vaikuttava valokuva Koutaniemi oppi arvostamaan valokuvien voimaa jo lapsena. – Isäni kuvasi luontodioja koko lapsuuteni. Opin, että valokuvan salaisuutta ja sen sisältämää elämää ja syvyyttä tulee arvostaa. Hiljennyimme koko perhe moneksi tunniksi katsomaan valkokankaalta kukkien terälehtiä tai vihreänruskeita

kaukana siintäviä tuntureita. Äitini tekemät valokuva-albumit meistä lapsista ovat puolestaan korvaamattomia siltoja perheemme muistoihin. Koutaniemen päätökseen ryhtyä kuvajournalistiksi vaikuttivat erityisesti W. Eugene Smithin journalistiset valokuvat.

Vuoden lehtikuvaajana kahdesti palkittu Koutaniemi keskittyy töissään ihmisoikeuksiin ja vähemmistöjen asemaan, mutta myös ympäristöpoliittisiin aiheisiin. Työ on vienyt hänet yli neljäänkymmeneen maahan ympäri maailmaa. Hän on kuvannut esimerkiksi transsukupuolisia intiaaneja Meksikossa, tyttöjen ympärileikkauksia Keniassa ja ryöstökalastuksesta kärsiviä ghanalaisia. Eteenpäin ajavana voimana on ollut halu kertoa tarinoita yksilöiden kautta. – Töideni punaisena lankana on kaiken aikaa kulkenut ihmisen identiteetin tutkiskelu. Yksilöllä on mielestäni oikeus määritellä oma identiteettinsä yhteiskunnan normeista huolimatta ja myös vapaus keskeneräisyyteen tai olla määrittelemättä selkeitä rajoja itselleen. Vaikka lähtökohdat elämälle olisivat hyvin erilaiset, ihmisen perustavanlaatuiset toiveet ja pelot ovat samanlaisia. Juuri samankaltaisuuden tunnistaminen tuo kohteen katsojan lähelle. – Kaikki lähtee siitä, heijastaako kuva jotain kuvauksen kohteen ja katsojan sisimmässä.

Petokeskustelussa on kyse arvoista Koutaniemi teki vuoden 2015 alussa ympäri Suomea kiertäneen Silminnäkijät-näyttelyn yhteistyössä WWF:n kanssa. Näyttely kuvasi kansallispuistoissa elävien bhutanilaisten ihmisten ja luonnon välistä suhdetta muotokuvien kautta. Lähestymistapa on poikkeuksellinen luonnonsuojelukuvastossa. – Halusin tutkia jokaisen yksilön henkilökohtaista luontosuhdetta. Minulle ei ole luontevaa kuvata yhteisöjä tai ilmiöitä ryhmän kautta, vaan keskityn yhteen ihmiseen kerrallaan. Lopulta muotokuvien kokoelma välittää katsojalle monta tarinaa ja kuvan yhteisöstä. Bhutanissa villieläimet ja pedot tulevat hyvin lähelle ihmisten arkea ja uhkaavat ajoittain elinkeinoa tai ihmishenkiä. Silti suhde petoihin on siellä harmoninen. – Opin bhutanilaisilta ennen kaikkea kunnioitusta elämää kohtaan. Buddhalaisuus vaikuttaa heidän asenteisiinsa, ja ihmiset ovat kärsivällisiä luonnon suhteen. Yksilön pienuus ja merkityksettömyys korostuvat. Ihminen ei nosta itseään luonnon yläpuolelle, niin kuin

usein harhaannumme tekemään länsimaisissa kulttuureissa. Koutaniemi kokee, että petokeskustelussa on perimmältään kyse arvoista ja suhtautumisestamme luontoon. Helposti keskitytään siihen, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista ihmisen eikä luonnon näkökulmasta. – Keskustelun painopiste on mielestäni väärä, sillä luonnon itseisarvo tuntuu unohtuvan. Halusin kertoa näiden ihmisten kokemusten kautta, että rinnakkaiselo on mahdollista. Koutaniemen mukaan on helpompaa katsoa kauas ja suojella itselle vierasta luontoa, mutta omien petojen ja niiden ylläpitämien ekosysteemien suojelu on vaikeampaa. – Tarvitsisimme enemmän vastuunkantoa oman luontomme monimuotoisuudesta tässä ja nyt.

Luonto on peili omaan sisimpään Koutaniemi näkee ympäristöongelmien ytimessä ihmisten sukupolvelta toiselle siirtyvän vieraantumisen luonnosta. Hänen oma luontosuhteensa kehittyi lapsuuden kesinä Kuusamon metsissä. – Kuusamo on antanut minulle syvän rakkauden ja kunnioituksen luontoa kohtaan. Sen havumetsät minä tunnen. Olen saanut eksyä niihin, retkeillä ja kerätä mustikoita. Metsä on Koutaniemelle rauhoittumisen ja mietiskelyn paikka. – Nautin luonnon hiljaisuudesta, joka läpäisee kaiken: maan, veden ja puut. Kaupungin hiljaisuudessa on kovan kaiku. Koutaniemen mukaan tässä maailman ajassa, jossa ärsykkeitä on kaikkialla ja mikään itsessä tai maailmassa ei tunnu riittävän, luonto on keino vapautua. Kun astuu luontoon, kohtaa itsensä. – Luonnonelementtejä katsoessani olen löytänyt niistä heijastumia sisimmästäni. *

Meeri Koutaniemi: Forest Whisperer. Metsänvartija Sangay Penjor työskentelee kansallispuistossa Bhutanissa ja kohtaa työssään ihmisen ja luonnon välisiä konflikteja. Silti bhutanilaiset eivät koe tarvetta taltuttaa tai alistaa luontoa.

nuorten luonto 3/2015 |

teksti: johanna holm, kuvitus: eero astala

Elokuvien s o t u u m n o t s a ilm a j ä j e t n ö y l i l y on tiukk a a fakta a Elokuvissa maailma voi tuhoutua ilmastonmuutoksesta johtuvien luonnonkatastrofien seurauksena muutamassa päivässä. Realistista se ei ole, mutta viihdyttävää kyllä.

lokuvien luontokuvaukset vaihtelevat paljon. Joskus luonto on neutraali taustamaisema, joskus taas elokuvan keskeinen elementti ja lähestulkoon yksi roolihahmoista. Luonto voi olla ystävällinen ja ihmisen puolella tai päinvastoin uhka, jota vastaan on kamppailtava, dramaattisimmillaan koko ihmiskunnan henkiinjäämisen turvaamiseksi.

Ilmastonmuutos taipuu moneen Elokuvissa on totuttu näkemään suuria ja vaikuttavia luonnonilmiöitä: hyökyaaltoja, pyörremyrskyjä, ankaraa kylmyyttä tai paahtavaa kuumuutta. Osa luonnonilmiöistä johtuu, niin elokuvissa kuin todellisessa elämässäkin, ihmisen toiminnasta ja siitä seuranneesta ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutos näkyy muun muassa ilmaston lämpenemisenä ja paikasta riippuen joko sateiden tai kuivuuden lisääntymisenä. Helsingin yliopistossa työskentelevä akatemiaprofessori Timo Vesala tutkii työkseen il-

| nuorten luonto 3/2015

makehää ja sen vaikutuksia. Hän on myös leffa friikki, ja jo työnkin puolesta Vesalan huomio kiinnittyy usein siihen, miten elokuvissa esitetään luontoa ja sen erilaisia ilmiöitä. – Tarina ja näyttelijät eivät ole itselleni aina pääasia, vaan usein myös visuaalisuus ja luontoon liittyvät seikat. Luontokuvaukset tuovat elokuvaan lisäarvoa.

Katastrofielokuvat kiinnostavat Vesala on hahmotellut kolme eri tapaa, jolla ilmastonmuutosta ja siitä johtuvia asioita esitetään elokuvissa. Ensimmäinen näkökulma on se, että ilmastonmuutos mahdollistaa katastrofielokuvien tekemisen. – Ilmastonmuutos on haitallinen ihmisille ääri-ilmiöiden, esimerkiksi kuivuuden, myrskyjen tai merenpinnan nousun takia. Yksi katastrofielokuva, joka kuvaa aihetta on The Day After Tomorrow (2004), jossa Golfvirta tyrehtyy, koska mereen on tullut liikaa makeaa vettä. Hyvin äkkiä tulee hillitön kylmyys ja kaikki jäätyy. Ilmastonmuutoksesta riittää ammennettavaa elokuvateollisuudelle, sillä se on hidas, jat-

kuva prosessi, joka pysyy esillä mediassa ja keskusteluissa. Se kiinnostaa ihmisiä. Todenmukaisuus tosin kärsii ylilyöntien seurauksena. – Elokuvissa tieteellisyys heitetään usein pois ja liioitellaan tapahtumien massiivisuutta tai nopeutta, koska halutaan vetävyyttä. Todellisuudessa maailma ei voi tuhoutua viidessä päivässä.

Ilmasto taustahahmona Toinen näkökulma ilmastonmuutokseen on sen tarjoama alkuasetelma elokuvalle. – Ilmastonmuutos ei välttämättä ole itse elokuvan aihe, mutta se antaa kehyksen ja on tapahtumien ajava voima. Esimerkiksi Interstellarissa (2014) viljalajikkeet ovat kadonneet, kaikki viljelevät pelkkää maissia ja maassa on ruokapula. Johtuuko tämä ilmastonmuutoksesta? Ilmastonmuutosta taustan antavana kehyksenä käytettiin jo vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi scifi-elokuva Maailma vuonna 2022 (Soylent Green, 1973) kertoo ruokapulasta, joka johtuu siitä, että plankton on kuollut meristä ihmisten aiheuttamien muutosten takia. Ihmisiä ruokitaan soijapavuilla ja linsseillä, kunnes paljastuu, että ruoka onkin tehty kuolleista ihmisistä. Scifin luonteeseen kuuluu, että todellisuuden rajoja venytetään ehkä kaikista genreistä eniten, myös ilmastoon liittyvissä faktoissa.

Valistusta ja faktoja Kolmas näkökulma keskittyy siihen, kuinka elokuvien kautta halutaan valistaa tai tuoda esiin jokin viesti. – Esimerkiksi tietokoneanimaatio WALL-E (2008) kertoo robotista, joka kerää jätteitä ja roskia. Kaikki kulutus liittyy myös luonnonvarojen käyttöön. Kulutuskriittistä näkökulmaa löytyy myös suomalaisesta dokumentista Katastrofin aineksia (2008), jossa perhe yrittää hiilidioksidipäästöjä vähentääkseen elää ilman öljyä ja sen johdannaisia, kuten muovia, vuoden verran. Dokumenteista löytyykin usein todenmukaisempia faktoja ilmastonmuutoksesta kuin vaikkapa katastrofielokuvista. – Epämiellyttävä totuus -dokumentti (An Inconvenient Truth, 2006) kertoo pääasiallisesti oikeaa tietoa ilmastonmuutoksesta. Jos pitäisi suositella jotain aiheesta katsottavaksi, niin sitä. Myös vauhdikkaasta menosta pitäville Vesalalta löytyy suositus. – Mad Max 2 – asfalttisoturi (The Road Warrior, 1981) kertoo hienosti siitä, kuinka öljystä ja bensiinistä taistellaan. Kun öljyä on käytetty liikaa, ilmasto muuttuu ja kuivuus kiusaa. *

nuorten luonto 3/2015 |

PII

I EN

RI PI

YÖRI

Piiri pieni pyörii -juttusarjassa tutustutaan Luonto-Liiton paikallisjärjestöihin, eli piireihin, heidän kotikonnuillaan. Savo-Karjalan piiriin tutustui Ilosaarirockissa Luonto-Liiton Uudenmaan piirin pitkäaikainen jäsen ja Nuorten Luonnon avustaja Mirja Kolttola.

Sudensuojelua, politiikkaa ja festareitA Joensuun alueella toimii yksi Luonto-Liiton aktiivisimmista piireistä, Luonto-Liiton Savo-Karjalan piiri, eli Saka. teksti ja kuvat: mirja kolttola

akalaiset edustavat niin Ilosaarirockissa kuin liiton Kesäpäivilläkin, jotka vietetään vuosittain Karhonsaaressa Kuopiossa. Viime kesänä myös Saimaan aluetta yritettiin ottaa enemmän huomioon, ja Saka järjesti ensimmäistä ker-

| nuorten luonto 3/2015

taa Norppaleirin yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Järjestöteltat on aseteltu tänä vuonna Ilosaarirockissa niin, että yleisön on vaikeampi löytää niiden äärelle. Se ei kuitenkaan lannista Sakan hallituksen piirisihteeriä Antti Saarelaista, jolle järjestöpöydän pitäminen on tuttua. Ehkä siksi,

Järjestöpöydän ääressä sudensuojelu tuodaan usein esiin. että hän päätyi itse mukaan toimintaan festivaalipöydän äärestä. Myöskään Sanna Palvanen, uusi hallituslainen, ei hätkähdä hiljaisempaa päivää kojulla. Puolitoista vuotta sitten lapsiryhmiä ohjaamaan lähtenyt Sanna on toiminut hallituksessa vuoden alusta lähtien. Vaikka hallitustoiminta on tuonut uusia vaikuttamiskokemuksia, hänelle tärkeintä on ympäristökasvatus ja se, että lapset ja nuoret voivat itse ymmärtää asioita luonnon äärellä. Biologiaa Itä-Suomen yliopistossa opiskeleva Sanna ei ole noin 20 hengen aktiiviporukassa ainakaan vähemmistössä. – Aika yliopisto- ja biologipainotteista on, Antti naurahtaa. Hän opiskelee itse yhteiskuntamaantiedettä ja on kiinnostunut eniten ympäristöpolitiikasta. Herätys ympäristön puolesta toimimiseksi tuli juurikin yliopistossa. Pallo piti pelastaa ja nopeasti.

Omat festarit huviloilla Sakan toiminnan monipuolisuus alkaa selittyä. Jokaiselle on jotakin, kiinnostuksensa mukaan.   Esimerkiksi huhtikuussa sakalaiset tekivät retken Petroskoihin kartoittamaan paikallisia järjestöpiirejä ja hieromaan yhteistyömahdollisuuksia. Tavoite on saada jatkossa vierailevia puhujia tapahtumiin.  Myös kerho- ja leiritoiminta kasvattavat koko ajan suosiotaan. Viime vuonna aloitettu perheleiri keräsi ensin paikalle vain kolme perhettä, tänä kesänä se tuli täyteen. – Järjestimme keväällä myös metsäpäivän, joka oli oikein perinteinen Luonto-Liiton tapahtuma. Lapsille muurinpohjalettuja ja metsäretki, aikuisille puhuja lähimetsien suojelemisesta ja historiasta, Antti kertoo. Tällä hetkellä toiminta keskittyy Joen suuhun, Kuopiossa on ollut vähemmän aktiiveja. Joensuussa Saka on kuitenkin ympäristöjärjestöistä aktiivisin. Kuopiossa saaressa sijaitsevat Karhon huvilat, jotka Savo-Karjalan piiri omistaa.

Huviloilla järjestetään vuosittain Luonto-Liiton kesäpäivät, joiden yhteydessä huviloita myös kunnostetaan talkoovoimin. Saka ottaa mielellään vastaan lahjoituksia huviloiden kunnostusrahastoon. Tehtävien jakaminenkin tuntuu rullaavan sujuvasti. Viime vuonna perinteinen Karhofest jouduttiin perumaan, koska omat aktiivit eivät sitä ehtineet järjestämään. Tänä vuonna taakkaa on helpotettu toteuttamalla festivaali yhdessä joensuulaisen Kompakti ry:n kanssa. Iso osa muustakin toiminnasta tehdään yhteistyönä. Eikä ainakaan Sannalla ole valittamista edes hallituksen sisäisistä työtaakoista.

Mielenosoituksia ja politiikkaa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella sudet herättävät tunteita, ja siitä sakalaisilla on kokemusta. Järjestöpöydän ääressä aihe tuodaan usein esiin ja paikalliset reagoivat vahvasti esimerkiksi susien kaatolupien vastaiseen mielenosoitukseen, joka pidettiin keväällä. – Yksi farmariauto ajoi ohi, ja kuljettaja tuuttasi ja näytti keskisormea koko ohituksen ajan, Antti muistelee.

Mielenosoituksen lisäksi Saka kävi jättämässä hallinto-oikeuteen valitukset kaatoluvista. Saka on päässyt vaikuttamaan myös virallisia reittejä. Joensuun kaupunki pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2025 mennessä, ja aluepiirillä on edustajapaikka asiaa ajavassa työryhmässä. Mandaattina toimii hallituksen Tuuli Myllynen. Kaupungin kanssa järjestettiin myös ilmastoseminaari. Vaikka kerhotoiminnan ja hallituksen ryhmät ovat hieman erilliset, Sanna vakuuttaa, että molempiin on ollut helppo tulla mukaan. Hän itse löysi ensin ryhmätoiminnan yliopistolla käteen sattuneen esitteen kautta ja tutustui sitten muuhun toimintaan. Antti oli taas aiemmin kokkina Sakan leireillä. Lopullisen kipinän mukaan lähtemiseen antoi Luonto-Liiton pitkän linjan aktiivi Tuomo Lindholm, jota Antti meni tapaamaan järjestöpöydälle Ilosaarirockissa.   – Sanoin, etten mie voi liittyä Luonto-Liittoon, kun se on nössö järjestö. Siihen Tuomo vastasi, että ainoa tapa muuttaa Luonto-Liittoa on liittyä jäseneksi. Ja siitä se ajatus kai lähti. Äkkiseltään savokarjalaiset luonnonsuojelijat vaikuttavat kaikkea muuta kuin nössöiltä. Niin rennoilta kuitenkin, että juttutuokion jälkeen alkaa harkita Itä-Suomeen muuttamista. *

nuorten luonto 3/2015 |

Luontopolulla Syksyn myötä muuttuva luonto tuo muutoksia myös luontoretkeilyyn.

retkelle

syksyyn teksti: mirelle ja milla aalto, kuvat: teemu saloriutta

Syysretkellä saa mustikat aamupuuroon suoraan puskasta.

ähemmän retkeilyä harrastavalla saattaa olla se mielikuva, että lämmin kesäsää on paras ulkoilusää ja syksy sateineen karsii ihmiset maastosta. Tarkemmin ajateltuna muutos on kuitenkin pääasiassa positiivinen, sillä syksy tuo mukanaan monia helpotuksia retkeilyolosuhteisiin. Moni sanookin syksyä juuri retkeilijän vuodenajaksi. Kesällä samoilu on helposti kovin läkähdyttävää, varsinkin kun huhkii rinnettä ylös rinkka selässä. Vaatteiden vähentäminen saattaa auttaa tavallisessa lämpimässä kesäsäässä, mutta helteillä kuumuus aiheuttaa auttamatta ongelmia. Vähissä vaatteissa iho palaa helposti tai aurinkorasvaa pitää muistaa lisäillä koko ajan. Syksyllä lämpötila laskee kävelemisen kannalta ihanteelliseksi. Päivät ovat usein edelleen kauniin aurinkoisia ja valoisia, mutta auringossa palamisesta tai lämpöhalvauksesta ei ole enää vaaraa.

Hyvästi helteille Vaikeasti ennustettaviin ukkoskuuroihinkaan ei tarvitse enää varautua. Syksyllä sataa kyllä keskimäärin useammin kuin kesällä, mutta ne näkee yleensä sääennusteesta suhteellisen luotettavasti etukäteen, jolloin retkivaatetus on helppo

| nuorten luonto 3/2015

valita sään mukaan. Kun päällä on lämmintä, vedenpitävää vaatetta, on tasaisesti sadetta tarjoavien rintamapilvien alla kulkeminenkin mukavaa. Viileässä syyssäässä yön yli retkeilyssä on huomioitava makuupussin lämpötilarajojen riittävyys. Syksyyn ei enää festaripussilla lähdetä, vaan retkeilijän on panostettava vähintäänkin kolmen vuodenajan makuupussiin, jonka mukavuuslämpötilaraja saisi olla nollan tuntumassa, mieluiten hiukan pakkasen puolella. Kun pakkaset alkavat, pitää myös huolehtia muun muassa juomaveden sulana pysymisestä. Varsinkin yön aikana juomapullo saattaa mennä jäähän. Aamupalalla ei saa nauttia yhtäkään virkistävää vesihuikkaa, ellei säilytä pulloa esimerkiksi makuupussin jalkopäässä yön yli.

Puutako se kurre istuttaa?

Rauha maassa Vaikka luontokappaleista kuinka pitäisikin, melko harvassa on varmasti ihminen, jota hyttysten, mäkäräisten, paarmojen ja hirvikärpästen seura ei haittaisi. Kesäretkeily on yleensä yhtä ininää, surinaa ja pistoksia tai armotonta hyttyskarkotteen suihkimista ja näkyvyyttä haittaavan hyttysverkon sisällä lymyilyä. Viileät yöt kuitenkin koituvat jo alkusyksystä verenimijöiden kohtaloksi. Vasta kesän taittuessa syksyyn pääsee kuulemaan erämaan todellisen hiljaisuuden, kun kulkijan verta havittelevat hyönteiset ovat poissa. Syksyn retkillä kaikenlaiset tauotkin sujuvat helpommin, kun hyönteiset eivät häiritse. Lopulta kun muurahaisetkin ovat painuneet piiloon kekoihinsa, voi retkeilijä istahtaa huoletta minne vain. Eikä ennen teltanpystytystä tarvitse tarkastella illan hämärässä maastoa sillä silmällä, ettei vahingossa osu muurahaisten polulle. Myös muut eläimet rauhoittuvat syksyn viilennyttyä. Käärmeetkin voi unohtaa, eikä tarvitse enää miettiä, herääkö taivasalla nukutun yön jälkeen kyy makuupussissa. Toiset eläimet taas tulevat paremmin esiin syksyisin ja tarjoavat luonnontarkkailijalle kiinnostavaa nähtävää. Talvivarastoja keräävät oravat hauskuuttavat – ovatko ne keräämässä varastoa itselleen vai muuten vain istuttelemassa puita? Valtaisat muuttolintuparvet sykähdyttävät, ja vain parin päivän aikana voi hyvällä tuurilla nähdä taivaalla satojatuhansia hanhia ja kurkia. Myös maan kamaralla ennen lähtöään kokoontuvan muuttoparven tarkkailu ilahduttaa. Lintujen syysmuutto riittää mainiosti koko retken teemaksi.

Herkkuja ja väriloistoa Syksy on myös sadonkorjuun aikaa. Marjastus- ja sienestyskausi on kuumimmillaan. Retkiruokaan on mukava poimia tuoreita höysteitä, esimerkiksi aamiaispuuro tuoreilla mustikoilla maistuu kummasti paremmalta, ja kaupan valmis sienirisottoannos muuntautuu ihan oikeaksi sienirisotoksi, kun retkeilijä löytää siihen muutaman herkullisen tatin. Omat eväätkin voivat olla kesäkuumien jälkeen vapaammin mitä tahansa, sillä viileässä ilmassa ruoka ei pilaannu. Pienelle viikonloppuretkelle voi viimein kuljettaa mukanaan vaikkapa tuoreita vihanneksia ilman pelkoa herkkujen nahistumisesta ennen sunnuntain lounasaikaa.

Tavallaan kulkeminen helpottuu myös kasvuston lakaistuessa. Paikat, jotka ovat olleet kulkutauolla rehevän kasvuston takia, avautuvat jälleen. Muuttuva luonto on myös itsessään kiinnostava. Milloin näkee ensimmäisen ohuen jääkannen vedenpinnassa? Joko maisema huurtuu valkoiseksi? Näenkö retkelläni ensilumen kieppuvan maahan? Värimaailman muutoskin kannattaa huomioida. Punakeltaoranssi vaahteranlatva syvän sinistä taivasta vasten on syksyn kauneimpia näkymiä. Sumu ajelehtii vesien ja aukeiden yllä aamuin illoin. Lapin retkeilysesonki sijoittuu syksyyn, paitsi kaikkien edellä mainittujen syiden takia, ennen kaikkea näkemisen arvoisen ruskan ansiosta. *

nuorten luonto 3/2015 |

Ruokaa, ei roskaa

Suomalainen kuluttaja heittää vuodessa keskimäärin 20–30 kiloa ruokaa roskiin. Jokainen gramma on liikaa. teksti: emilia raunio ja nelli heinimo, kuvat: emilia raunio, kuvitus: säde rinne

uuan tuottaminen, kuljettaminen ja valmistaminen tuottavat luonnollisesti päästöjä, ja mikäli ruoka päätyy kaatopaikalle, ovat päästöt syntyneet turhaan. Eikä hävikkiruoka ole rasite vain luonnolle, se on myös hukkaan heitettyä rahaa. On aika toimia. Ruokajäte on yksi Luonto-Liiton syksyn teemoista. Vietimme juuri Hävikkiviikkoa, ja marraskuussa alkava Älä osta mitään -kampanja käsittelee myös aihetta. Ohessa vinkkejä ruokahävikin pienentämiseen. Pienillä teoilla hävikistä tulee hyvikki!

| nuorten luonto 3/2015

Havainnoi ja tutki arvostelematta. Haasta itsesi tarkkailemaan viikon ajan, millaista ruokahävikkiä sinulta syntyy. Huomion kiinnittäminen on ensimmäinen askel, ja kun huomaat missä on parantamisen varaa, on aika siirtyä toimintaan.

Ole suunnitelmallinen. Sen sijaan, että menet kauppaan miettimään, mitä ruokaa laittaisit, katso ensin, mitä jääkaapissasi ja ruokakomerossasi on. Ole luova ja rohkea kokatessa!

Käytä aisteja. On hyvä tehdä ero parasta ennen -päiväyksen ja viimeinen myyntipäivä -merkinnän välillä. Parasta ennen -päiväyksen mentyä ohi tuote on todennäköisesti vielä hyvin käyttökelpoinen. Viimeinen myyntipäivä merkintä löytyy helposti pilaantuvista tuotteista. Kun päivä on ylittynyt, tuotetta ei saa enää myydä. Käytä aisteja, haistele tai maistele, tutki mahdollisia väri- tai rakennemuutoksia. Huomaat varmasti, jos tuote ei ole käyttökelpoinen.

Pakasta. Jäikö ruokaa yli? Hyvä keino on pakastaa ruokaa annoksittain ja käyttää niitä tarvittaessa. Jos käytät vain puolet kookoskermasta tai tomaattimurskasta, voit pakastaa ylijääneen osan seuraavaa käyttökertaa varten.

Tuunaa. Jäikö kaurapuurosta puolet jäljel-

le? Käytä sämpylätaikinassa tai tee kaurakeksejä. Sosekeiton jämät voi käyttää esimerkiksi kasvispihvien nesteenä. Ylikypsistä banaaneista saat oivan sorbetin, kun pakastat hedelmät ja lisäät niiden joukkoon esimerkiksi sitruunamehua tai vadelmia. Katso lisää vinkkejä alta / viereiseltä sivulta!

Pidä järjestys ja säilytä ruoka oikeassa

paikassa ja lämpötilassa. Tuotepakkauksessa kerrotaan säilytysohje. Vihannesten ja hedelmien säilytysohjeet saat esimerkiksi kotitalouskirjasta. Kun tiedät missä mikäkin ruoka-aine on, pysyy järjestys yllä. Sotkuisessa jääkaapissa pilaantumisen vaara on suurempi kuin siistissä. Ja kukapa haluaa käyttää pahanhajuisia, nahistuneita ja sotkuisia ruoka-aineita?

jämäruokaillallinen. Hauska tapa on koota kaverit tai perhe yhteen, jolloin kukin voi tuoda tullessaan jotain ylijäämäruokaa. Niistä voi yhdessä kehitellä mielikuvituksellisia aterioita, ja mikäpä sen mukavampaa kuin yhteisen hetken jakaminen!

Järjestä

Tee perhosbaari. Mikäli mikään edellä ol-

lut ei toiminut ja vihannekset tai hedelmät ovat päässeet kypsymään käymispisteeseen saakka, voit tehdä perhosbaarin tai houkutella pihapiiriin muita hyönteisiä. Perhoset rakastavat ylikypsiä banaaneita ja hedelmiä. Asettele puutarhaan ja tarkkaile, kun hyönteiset saapuvat. *

ämänvuotisen Älä osta mitään -päivän teemana on Jätteetön joulu. Kutsu ystävät koolle ja järjestä kiva tempaus! Ohjeita nettisivuilla: www.alaosta.fi. Älä osta mitään -päivää vietetään joka vuosi marraskuun viimeisenä perjantaina, tänä vuonna 27. marraskuuta.

Näitäkään ruokia ei kannata heittää pois • Helppo tapa käyttää viikon varrella kertyneet aterianjämät on syödä niitä tortillan välissä. • Nauti leipäpussin pohjalle jääneet siemenet myslin seassa jugurtin kera. • Jos ostat öljyssä säilöttyjä kasviksia, valmista öljystä salaattikastiketta. • Säilykepapujen liemi toimii leivonnassa kananmunankorvikkeena, siitä syntyy jopa vegaanista marenkia! Googleta vegaaninen marenki tai aquafaba. • Perunamuusin ja puuron jämistä syntyy jauhojen ja kasvimaidon kera myös pannukakkuja. • Kun valmistat täytettyjä herkkusieniä, irrota sienten jalat ennen huuhtelua, laita jääkaappiin ja käytä seuraavan aterian valmistuksessa. • Marja- tai hedelmämehun valmistuksesta yli jääneen mäskin voi laittaa vaikkapa muffinitaikinaan makua tuomaan.

nuorten luonto 3/2015 |

Kiikarit ja korput

Pakkaa kiikarit ja korput reppuun ja lähde kokemaan, mitä ajankohtaista luonnossa juuri nyt tapahtuu. Kiikarit ja korput on palsta, jonka keskiössä ovat herkullinen ja helposti valmistettava eväsruoka ja retkeily.

Syksy

– sadonkorjuun, kiitollisuuden ja hiljentymisen aikaa teksti ja kuvat: emilia raunio

yksyn saapuessa metsä hiljenee. Lintujen soidinkonsertot ovat enää muisto vain, ja kesän vehreys muuttuu syksyn värikylläiseksi ruskaksi. Kun päivät lyhenevät, luonto tietää, että on aika käydä talvilevolle. Sade ropi-

see huppua vasten, kun sienestäjä poimii suppilovahverot piirakka-aineeksi. Syksy on hiljentymisen aikaa myös retkeilijälle. Syksyn vaelluksen aikana voi pohtia asioita, joista on kiitollinen. Ehkä suppilovahveroapaja yllättää etsijän! *

Juuri nyt: lintujen syysmuutto ruska sieniretket sadonkorjuu luonto valmistautuu talven tuloon

| nuorten luonto 3/2015

Retkiruokaa syysvaellukselle Syksyinen sienikeitto

Omenapikkuleivät

Mustaherukanlehtitee

4 annosta

(noin 10 kpl)

• • • •

Pohja • 2 dl täysjyväjauhoja • 2 dl kaurahiutaleita • 1 dl kaurajuomaa • 2 tl kanelia • 1 dl öljyä • 1 tl leivinjauhetta.

Poimi mustaherukan lehtiä ja kuivata esimerkiksi sanomalehtipaperin päällä muutaman päivän ajan niin, että lehdet ovat rutikuivia. Varastoi purkkiin ja säilytä pimeässä. Käytä lehtiä teeaineksena. Ihanan makea ja lämmittävä yrttitee!

1 sipuli 4 isoa perunaa 7 dl vettä 200 g sieniä (esim. suppilovahveroita tai kantarelleja) • 2 dl kookos- tai kaurakermaa • kasvisliemikuutio • ripaus chiliä • paahdettuja auringonkukansiemeniä keiton pinnalle. Keitä perunat kypsiksi. Paista sipuli pehmeäksi öljyssä ja lisää sienet sekä perunat. Lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja vesi sekä ripaus chiliä. Anna hautua noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi kaura- tai kookoskerma ja soseuta sauvasekoittimella kermaiseksi keitoksi. Kaada keitto lämmitettyyn termoskannuun ja nauti esimerkiksi paahdettujen auringonkukansiementen sekä täytettyjen ruisleipien kera.

Pinnalle • 3 kpl uuden sadon omenoita • 2 tl kanelia • 1 sitruunan mehu • 2 rkl ruokosokeria. Sekoita pohjan ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja muotoile taikinasta noin 10 kpl keksimäisiä piirakkapohjia. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Siivuta sillä välin omenoista ohuita viipaleita ja sekoita niiden kanssa kaneli, sitruunamehu ja sokeri. Levitä viipaleet pohjien päälle ja kaada lientä pikkuleipien päälle. Paista vielä niin, että omenat pehmenevät. Erityisen ihania leipäset ovat lämpiminä syksyisen vaelluksen jälkeen.

Voimapatukat • 100 g saksanpähkinöitä • 200 g pehmeitä kivettömiä taateleita • 2 tl kanelia • (2 rkl makeuttamatonta kaakaota tai kaakaonibsejä) • 2 rkl neitsytkookosöljyä • ripaus suolaa. Soseuta kaikki ainekset taikinaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Muotoile eväspatukoita, kääri leivinpaperiin ja anna jähmettyä jääkaapissa. Nauti retkellä, kun alkaa hiukoa.

Tiesitkö? Sienissä, erityisesti kantarelleissa ja suppilovahveroissa, on runsaasti D-vitamiinia, joka lisää muun muassa kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä kehossa sekä vaikuttaa kehon puolustuskykyyn. Kesäisin D-vitamiinia muodostuu iholla auringon valon vaikutuksesta, mutta talvella se on saatava ravinnosta tai ravintolisästä. Talvella kannattaa siis nauttia runsaasti sieniä!

nuorten luonto 3/2015 |

Kesä palstanviljelijänä

Sadonkorjuun aika Nuorten Luonnon viime numerossa ihmeteltiin, mitä kaikkea uutta opittavaa palstanviljelyyn liittyy. Nyt on vihdoin tullut aika korjata itse kasvatetun työn hedelmät. teksti ja kuvat: sonja martikainen

len viettänyt kevään ja kesän ensimmäistä kertaa kaupunkipalstan viljelijänä. Noin puoli aaria on mukavan pieni maapläntti, jossa on riittänyt aloittelijalle hommaa. Viljelykausi alkoi maanmuokkauksella maalis-huhtikuussa, jolloin kuokin, lapioin ja kitkin yhteensä kymmeniä tunteja. Sen jälkeen kylvin siemeniä mustaan maahan, välillä koleassa kevätsateessa ja sormet savessa. Ennen herkuttelua sai todellakin tehdä töitä!

Ihana ensimmäinen sato Heinäkuun puolivälissä keräsin ensimmäistä kertaa omaa satoa. Sokeriherneet olivat viimeisen kolmen viikon aikana muuttaneet muotoaan kukista palkoihin. Välillä palsta sai pärjätä omillaan, kun vietin kesälomaa mökillä. Hienosti olivat viljelykset silti kasvaneet, ja muutoksen huomasi pienen palstallakäyntitauon jälkeen selvästi. Vihreää ja rehevää joka puolella.

| nuorten luonto 3/2015

Kaupungissa pienikin häivähdys omavaraisuutta tuntuu hienolta. Salaattipenkissä oli tapahtunut huikein muutos. Pienen pienet salaatin siemenet jäivät harson alle kesäkuun alussa, eikä vettä läpäisevän peitteen alle tullut sen jälkeen juuri vilkuiltua. Rapeaa keräsalaattia riittää moneksi viikoksi, kun käy välillä napsimassa suurimmat lehdet pöytään. Kaupungissa pienikin häivähdys omavaraisuutta tuntuu hienolta, ja mikä parasta, salaatti on taatusti tuoretta lähiruokaa. Punajuuret ja palsternakat saavat rauhassa kasvaa vielä syksyyn. Niiden kasvatus on ollut ensikertalaisen näkökulmasta helppoa. Istutin vain siemenet maahan, minkä jälkeen luonto on hoitanut kastelun. Välillä kävin kitkemässä isoimmat rikkaruohot. Retiisit itivät noin viidessä päivässä. Kylvöstä kolmen viikon kuluttua ny-

käisin maasta 30 retiisiä, jotka alkoivat jo olla aika jättiläisiä! Kesään taitaa ehtiä toinenkin retiisisato, kun näin nopeita ovat.

Monivuotisia ihanuuksia ja palstavieraita Kesän alussa sain eräältä tutultani monivuotisten yrttien taimia. Lipstikka, piparminttu, omenaminttu, sitruunamelissa ja ilmasipuli ovat kasvaneet pieniksi pensaiksi. Mintunlehtien seasta kurkistavat ensimmäiset kehäkukat, jotka kylvin muiden kasvien kasvua parantamaan ja pitämään palstavieraamme rusakon irti muista kasveista. Rusakon lisäksi alkukesällä seuranani oli toinen, hieman äänekkäämpi vieras, joka kiekui milloin minkäkin laatikon

päällä omistajan elkein. Sato on onneksi pysynyt fasaanilta turvassa harsojen alla. Valkosipulilta maistuva ilmasipuli oli minulle herkullinen uusi tuttavuus. Ilmasipulista syödään ruohosipulin tapaan varsia, ja sitä voi lisätä varren kärkiin kasvaneista itusipuleista. Monivuotisia yrttejä olen leikannut tuoreena mukaan ruokiin ja salaatteihin, minttua olen kuivannut pieninä nippuina. Omenaminttu maustaa esimerkiksi vihreän tee upealla aromilla. Palstaviljely on ollut juuri niin jännittävää ja hauskaa kuin odotinkin. Kun katsoo maaliskuun lopussa otettua kuvaa ja vertaa sitä kolme kuukautta myöhemmin ikuistettuun näkymään, täytyy olla tyytyväinen. *

nuorten luonto 3/2015 |

Suolapulssi ei yksin pelasta Itämerta

| nuorten luonto 3/2015

Vuoden vaihteessa Itämereen saapuneella voimakkaalla suolapulssilla voi olla ekosysteemin kannalta hyvinkin suotuisia vaikutuksia, vaikka ihmisen toiminnasta johtuvaa rehevöitymistä se ei estä. teksti ja kuvat: hanna heikkilä, turskakuva: pekka tuuri

uolapulssi on Itämerellä hyvin toivottu, sillä suolapulssin ansiosta pohjasyvänteisiin työntyy Atlantin hapekasta vettä, mikä parantaa ekosysteemin tilaa. Raskasta, hapekasta ja suolapitoista vettä pääsee Itämereen merkittäviä määriä vain harvoin, sillä Tanskan salmien merenpohjan kynnysmäiset muodot estävät Atlantin raskaan suolapitoisen veden virtaamisen Itämereen. Suolapulssin syntyyn vaikuttaa Itämeren ulosvirtauksen lisäksi moni asia, muun muassa oikea lämpötila, merenpinnan korkeus, ilmanpaine ja tuulen ja merivirtausten suunta ja voimakkuus.

Suolapulssi tuo mukanaan mereisiä lajeja Itämeren lajien monimuotoisuuden vähenemistä on pidetty huolestuttavana jo vuosia, joten suolapulssin tuoma pienikin muutos takaisin mereisempään suuntaan on Suomen ympäristökeskuksen johtavan tutkija Harri Kuosan mukaan hyvin toivottua. – Pitkään kokonaan hapettomana olleet pohjasyvänteet ovat nyt saaneet suolapulssin myötä happipitoista vettä ja pohjaeläimet ovat palanneet uudelleen sinne, Kuosa kertoo. Mikäli suolapulssi nostaa veden suolapitoisuutta riittävästi, mereisten lajien levinneisyys ulottuu pohjoisemmaksi ja niiden osuus ekosysteemissä vahvistuu. – Suolapulssi tuo mukanaan mereisiä lajeja, kuten nokkakalan ja hiusmeduusan. Mereisempi eläinplankton on laadultaan parempaa ravintoa ulapan kaloille, kuten silakalle ja kilohailille. Turska hyötyy suolapulssista merkittävästi,

koska sen kutu onnistuu vain eteläisen Itämeren happipitoisissa syvänteissä. Turska oli yleinen 1980-luvulla selkämerellä saakka lukuisten suolapulssien ansiosta, Kuosa kertoo.

Sinilevätilanteeseen ei ole luvassa suuria muutoksia Itämerellä on pitkään kärsitty sinileväongelmasta. Suolapulssin vaikutukset sinilevän määrään ovat yleensä suotuisat, mutta tarkemmin sen tuomat vaikutukset nähdään Kuosan mukaan vasta myöhemmin. Kun suolapulssi etenee, se saattaa hetkellisesti lisätä sinileväkukintoja ennen kuin pohjasyvänteiden happitilanteen paranemisen vaikutukset näkyvät. – Kun suolapulssi työntää edellään vanhaa runsasravinteista vettä, pohjan vanha vähähappinen vesi saattaa työntyä pitkin Suomenlahtea itään, jolloin se heikentää pohjien happitilannetta väliaikaisesti. Pohjan sedimentteihin varastoitunut fosfori liukenee veteen hapettomissa oloissa, jolloin fosforipitoiset vesimassat sekoittuvat pintaveteen, mikä aiheuttaa runsaita sinileväkukintoja seuraavana kesänä. Kuosa arvioi, ettei kaikkia nykyisen rehevöitymisen ja suolaisuuden nousun vaikutuksia levälajistoon vielä tiedetä, joten yllätyksiä leväkukintojen suhteen saattaa tulla.

Suolapulssit eivät pelasta Itämerta Itämeren rehevöityminen johtuu pääosin ihmisen toimista Itämeren rannikolla. Mereen on päätynyt valtava määrä ravinteita, joita syntyy pääasiassa teollisuuden päästöistä sekä lannoitteiden ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Turska oli vielä 1980-luvulla yleinen Itämerellä runsaiden suolapulssien ansiosta. nuorten luonto 3/2015 |

Sinilevä • Sinileväkukintoja esiintyy lämpimissä ja ravinteikkaissa vesissä. • Sinilevä näkyy vedessä vihertävinä tai kellertävinä hippusina, tikkuina tai hiutaleina. • Hajultaan sinilevä on homeista ja tunkkaista, ja sitä esiintyy sekä suolaisessa että makeassa vedessä. • Sinilevä muuttuu kuivuessaan sinivihreäksi tai turkoosin sävyiseksi. • Sinilevä ei ole rihmamaista, vaan se hajoaa hiukkasiksi vettä sekoittaessa. • Älä ui sinileväisessä vedessä, koska sinilevän myrkylliset syanobakteerit aiheuttavat terveyshaittoja mm. Ihottumaa, päänsärkyä ja kuumeilua. • Sinileväisen veden kalat ovat kuitenkin syömäkelpoisia.

– Vain rehevöitymisen hillitseminen Itämeren maissa voi auttaa Itämerta elpymään – suolapulssit vain auttavat toipumisessa. Rehevyydestä johtuen yksittäisen suolapulssin vaikutukset jäävät pohjasyvänteiden happipitoisuuden osalta vain muutaman vuoden mittaisiksi. Itämeren rehevyyden seurauksena levätuotanto on niin suurta, että syvälle laskeutuu jatkuvasti niin paljon eloperäistä ainesta, että se kuluttaa happivarastot nopeasti. Suolapitoisuuden nousun vaikutukset sen sijaan saattavat näkyä jopa vuosikymmenen. – Kun happi loppuu syvänteistä, alkaa muodostua rikkivetyä bakteerien toiminnan vuoksi. Rikkivety on myrkyllistä ja sen vuoksi pohjan syvänteet kuolevat. Suolapulssien vaihtelu on onneksi osa luontaista Itämerta. Ilman niitä edessä saattaisivat olla laajat happikadot ja meriveden muuttuminen makeammaksi, mikä vaikuttaisi koko Itämeren ekosysteemiin.

Tutkimuksia tehdään monin eri menetelmin Itämeren suolapulsseja ei voi kukaan etukäteen ennustaa, sillä suolapulssien tulo on täysin satunnaista.

– Tarvittaisiin sääennusteet kuukausiksi eteenpäin, ja niitä meillä ei ole, Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kai Myrberg kertoo. Suolapulssin etenemistä sen sijaan voidaan seurata. Itämeren seurantaohjelman tutkimusalukset ja kiinteät poijut paljastavat pulssin kulun ja vaikutukset, mutta pulssia seurataan myös tietokonemallien avulla. Tutkimuksia tehdään usean maan yhteistyönä ja tehtyjä havaintoja jaetaan eri tutkimusasemien välillä säännöllisesti. Mittaukset pystytään tekemään hyvin tarkasti, sillä happipitoisuutta mitataan asteikolla millilitraa happea litrassa vettä. Pohjaeläimet tarvitsevat noin 2 millilitraa ja kalat noin 4 millilitraa happea litrassa vettä tai jopa enemmän. – Suolapulssin myötä veden suolapitoisuus voi nousta helposti pari promillea ja Tanskan salmien lähellä jopa viisi promillea. Happipitoisuus eteläisellä Itämerellä voi nousta rikkivetypitoisesta vedestä, eli nollasta, 7–8 milliin litrassa, Myrberg sanoo. Joulukuun 2014 aikana alkanut suolapulssi on kaikkien aikojen mitatuista kolmanneksi voimakkain. Mittauksia on tehty noin vuodesta 1880. *

Vain rehevöitymisen hillitseminen Itämeren maissa voi auttaa Itämerta elpymään.

| nuorten luonto 3/2015

Jättipalsamille kylmää kyytiä teksti ja kuvat: erika weckström, kuvitus kirjasta valloittavat lajit / maia rantanen

Kumisaappaat, työhanskat ja aikaa. Näillä aseilla Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys torjuu haitallista vieraslajia, jättipalsamia, kotikunnassaan.

einäkuisena maanantaina neljän hengen iskuryhmä kitkee jättipalsamia (Impatiens glandulifera) hyvinkääläisestä ojanvarresta. Välillä kitketään myös yksityiskodin pihasta, asukkaiden luvalla tieten-

kin. – Aloite kitkemiseen tuli Talvisillan kaupunginosan asukkailta, jotka huolestuivat räjähdysmäisesti leviävästä palsamikasvustosta, kertoo Hyvinkään ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Tuija Lahtinen. Aiempina vuosina asukkaita oli aktiivisesti mukana talkoissa, mutta sittemmin kitkeminen on jäänyt ympäristöyhdistyksen harteille. – Ehkä intoa vähentää se, ettei tästä tule kerralla valmista. Kitkemistä hoitaa kymmenkunta yhdistyksen aktiivia lähes viikoittaisissa talkoissa. Eläkkeellä oleva Irmeli Eriksson nyhtää jo kukassa olevia palsameita irti kosteasta maasta. Kasvit irtoavat helposti. – Kitkeminen tuntuu hyödylliseltä ja hauskalta, koska tässä näkee kättensä jäljen, Eriksson perustelee aktiivista osallistumistaan talkoisiin. Nyt perattavaa ojanpenkkaa on kitketty jo useamman vuoden ajan, ja tulokset alkavat näkyä. Isossa osassa hoidettavaa aluetta jättipalsamipöheiköt on saatu

nuorten luonto 3/2015 |

kutistumaan muutamaksi kukaksi siellä täällä. Yksivuotinen palsami ei lisäänny juurenkappaleista, vaan ainoastaan siemenistä, joita se lennättää maailmalle terävästi napsahtaen. Kitkeminen tai niitto onkin tehokasta, kunhan se tehdään ennen siementen kypsymistä. Monivuotisten haittalajien, kuten jättiputken tai komealupiinin, hävittäminen on huomattavasti työläämpää, koska ne kasvattavat juurestaan uuden verson katkaistun tilalle.

Yhteistyötä kaupungin kanssa Torjuntatyötä tehdään yhdessä kaupungin puistoyksikön kanssa. Kaupunki tarjoaa ympäristöyhdistykselle jätesäkit ja hoitaa kasvijätteen hävitykseen. Sari Kekki puistoyksiköstä kertoo, ettei kaupungilla ole erityistä vieraslajistrategiaa. Hän pahoittelee sitä, että kaupungin rahkeet eivät riitä palsamin kitkemiseen. – Olemme keskittyneet jättiputken torjumiseen. Kitkemme vuodesta toiseen samoissa paikoissa, jättiputki on sen verran reipas kaveri kasvamaan, Kekki kertoo. Jättiputkea kitketään myös lähellä sijaitsevalta Sveitsin luonnonsuojelualueelta. Aluetta hoidetaan yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeen kanssa. – Saimme tähän erikoisluvan ELY-keskukselta, Kekki huomauttaa. Luonnonsuojelualueilla kun ei voi tehdä toimenpiteitä samalla tavalla kuin kaupungin omalla alueella. Myöskään yksityisomistuksessa oleville tonteille ei saa mennä kitkemään ilman maanomistajan lupaa.

Haitalliset vieraslajit Suomessa Suomessa tavataan muitakin haitallisia vieraslajeja jättipalsamin lisäksi, ja niitä löytyy niin kasvi- kuin eläinkunnastakin. Tässä niistä muutama.

Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) Mistä kotoisin: Itä- ja Kaakkois-Eurooppa, Länsi-Aasia Kuinka tullut meille: Tuotu puutarhakasviksi 1600-luvun puolivälissä Leviäminen: Juurenkappaleista maan ja puutarhajätteen mukana. Viihtyy ojanvarsilla, puistoissa, pientareilla, rannoilla ja joutomailla. Tavataan etelästä Rovaniemelle. Haitta: Voimakas kilpailija. Tiheät kasvustot syrjäyttävät alkuperäislajistoa ja suosivat lehtokotiloa. Luokiteltu paikallisesti haitalliseksi.

Vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha) Mistä kotoisin: Kaspianmeri ja Mustameri Kuinka tullut meille: Ilmeisesti rakennettuja kanavia pitkin ja laivojen mukana Leviäminen: Tehokas lisääntyjä. Toukat leviävät kalastusvälineissä, veneissä, ajopuissa ja lintujen mukana. Esiintymiä Itäisellä Suomenlahdella. Haitta: Massakasvustot, jotka tukkivat putkia ja peittävät rakenteita. Kilpailee sinisimpukan kanssa ravinnosta ja kiinnittymispaikoista. Luokiteltu paikallisesti haitalliseksi.

Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus) Mistä kotoisin: Pohjois-Amerikka Kuinka tullut meille: Tuotu 1930-luvulla Laukon kartanoon, kanta syntynyt tarhakarkureista. Leviäminen: Tavataan lounaisessa Suomessa Haitta: Haittaa lähinnä viljelyksille, puutaimikoille ja istutuksille. Luokiteltu paikallisesti haitalliseksi.

Pelkkä vieraus ei riitä torjunnan syyksi Lehtinen ei kitkisi mitä tahansa kasvia vain siksi, että laji on Suomelle uusi. – Mutta vieraslajit, jotka leviävät liikaa ja haittaavat ekosysteemiä, pitää poistaa. Nimenomaan aggressiivinen leviäminen on minusta haitallisin ominaisuus.

| nuorten luonto 3/2015

Suuri osa vieraslajeista pärjää heikosti, ja monet tulokkaat katoavat nopeasti kokonaan. Haitallisiakin lajeja on. Suomen vieraslajistrategiassa määritellään 24 maalla kasvavaa kasvia haitalliseksi, tark-

kailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi. Listalla ovat muun muassa japanintatar, komealupiini, kurttulehtiruusu ja hukkakaura. Haitta voi olla eliökunnan monimuotoisuuden väheneminen, tautien levittäminen tai taloudellinen haitta.

Arviot

> Seppo Turunen: Valloittavat lajit. Tulokkaat ja vieraslajit tulimuurahaisista jättipalsamiin. Into 2015. 320 s.

Oikea laji uudessa paikassa?

Uuteen ympäristöön siirretty laji käyttäytyy arvaamattomasti, joten varovaisuus ja tarkkaavaisuus ovat paikallaan. Luonnonsuojelulaki kieltää jo nyt vieraan lajin levittämisen luontoon, jos on oletettavissa, että laji muodostaa pysyvän kannan. *

ieraslajit ovat hiljan saaneet näkyvän aseman luonnonsuojelukentällä ja ovat nykyisin tavallinen aihe valtavirtamediassa. Professori ja Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja Seppo Turunen ottaa osaa keskusteluun uusimmassa kirjassaan Valloittavat lajit. Hän esittelee kirjassa vieraslajitapauksia eri puolilta maailmaa. Turusen lähestymistapa on salliva. Hän näkee vieraslajit pääosin haitattomina, biodiversiteettiä monipuolistavina lisäyksinä, joihin luonto kyllä tottuu. Hän kritisoi ajatusta autenttisesta luonnosta, jonka puhtautta uudet tulijat uhkaisivat. On totta, että autenttisuus on huono peruste suojelutoimille. Esimerkiksi kuusi, siili ja päivänkakkara eivät kuulu alkuperäislajistoomme, mutta ei niitä silti ole tarvetta täältä poistaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mikä tahansa laji olisi tervetullut lisä. Jotkin lajit aiheuttavat merkittäviä ongelmia biodiversiteetille ja ihmisen toiminnalle. Turunen mainitsee kyllä ohimennen, että haitallisimpia lajeja kannattaa torjua, mutta lukijalle jää hämäräksi, miten Turunen haitallisuuden määrittelee. Tässä ehkä onkin vieraslajikeskustelun avainkysymys, miten määritellä merkittävä haitta? Ovatko pelkät kasvitaudit ja -tuholaiset riittävän haitallisia, jotta niitä tulisi torjua? Turusen linja on kohdannut kritiikkiä. Esimerkiksi tiedetoimittaja Jarmo Korteniemi pitää Turusen väitteitä liian heikosti perusteltuina ja yleistävinä. Totta onkin, että kukin laji saa kirjassa varsin lyhyen käsittelyn. Toisaalta tämä tekee kirjasta yleistajuisen ja kevyen lukea. Maia Rantasen kaunis kuvitus lisää lukemisen miellyttävyyttä. Kannattaa kuitenkin lukiessa pitää mielessä, ettei Turusen perusteluilla vielä voi pyyhkäistä vieraslajiproblematiikkaa pois päiväjärjestyksestä. erika weckström

nuorten luonto 3/2015 |

> Naomi Klein, This Changes Everything.

> Elina Hirvonen: Kun aika loppuu. WSOY 2015, 251 s.

Simon & Schuster 2014. 576 s.

Tuhoutuvan maailman pelastajat

Tämä muuttaa kaiken

os ilmastonmuutoksen torjunnassa ei onnistuta, millaisten valintojen eteen meidän lapsemme joutuvat? Entä miltä tuntuu, kun oma lapsi tekee jotain pahaa? Näiden kysymysten parissa painii Elina Hirvosen kolmas romaani Kun aika loppuu. Romaanissa eletään lähitulevaisuutta, ja sen keskiössä on hajonnut perhe. Laura luennoi ilmastonmuutoksen etiikasta, hänen tyttärensä Aava on lääkärinä Somaliassa ja poika Aslak kärsii masennuksesta. Kaikki henkilöt pyrkivät hyvään, mutta he eristäytyvät ja puurtavat eteenpäin yksinäisinä ja irrallisina.

anadalaissyntyinen kirjailija, aktivisti ja toimittaja Naomi Klein on toden totta yksi puhuttelevimmista ja vaikuttavimmista Amerikan mantereen asukkaista. Vuonna 2000 ilmestynyt No Logo tarkasteli, kuinka monikansalliset yritykset hyväksikäyttävät hikipajoissaan työntekijöitä. Hänen seuraava kirjansa Tuhokapitalismin nousu ilmestyi vuonna 2007 ja tutki kuinka yritykset hyödyntävät sotien, myllerrysten ja katastrofien jälkimaininkeja yritystoiminnassaan. Uusimmassa teoksessaan Klein keskittyy ilmastonmuutokseen. This Changes Everything on ravisteleva ja herättävä teos. Kleinin näkemys on selvä. Ilmastokriisi on seurausta kapitalistisesta toimintamallista, joka perustuu jatkuvaan tuotannon ja kulutuksen kasvuun ja jossa käytetään häikäilemättä luontoa hyväksi yli sen kestokyvyn. Jo alkumetreillä tulee hämmentynyt olo. Miten olemme antaneet tämän kaiken tapahtua? Teos on hengästyttävä. Mikäli lukija tuntee ilmastonmuutoksen termistöä sekä menneet ja tulevat ilmastonmuutokseen liittyvät tapahtumat, auttaa se kirjan lukemisessa. This Changes Everything ei ole kevyttä luettavaa. Se on kylmä herätys siihen, että nyt heti on toimittava. Klein antaa toivoa, ja sen on yksi kirjan kantavista voimista. Kuten kirjan nimikin sanoo, tämä muuttaa kaiken. Ajat muuttuvat ja uutta liikettä on ilmassa. Into Kustannus julkaisee kirjasta suomennoksen Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs ilmasto lokakuussa 2015.

Romaanissa pohditaan väkivallan syitä, oikeutusta ja keinoja selvitä eteenpäin. Pahan teon juuret ovat sukupolvien päässä, mutta kirjailija ei selitä tragediaa tyhjiin. Näin olisi voinut käydä kenelle tahansa. Teoksessa on kuitenkin myös toivoa. ”Loputtoman väkivallan keskellä ei ole mitään tärkeämpää kuin puolustaa elämän merkitystä.” Tällä ajatuksella Aava yrittää selvitä eteenpäin. hanna aho

emilia raunio

| nuorten luonto 3/2015

kuva: teemu saloriutta

Ajankohtainen Pihka-tehtävä > www.luontoliitto.fi/pihka Tähdet: 1–2 Aika: ympäri vuoden Kesto: etsintäaika + vähintään 0,5 h tarkkailuaikaa Tarvikkeet: • muistiinpanovälineet • (kello, kiikarit).

Nisäkkään elämää

läinten puuhia on mielenkiintoista seurata. Etsi jokin luonnonvarainen nisäkäs, vaikkapa siili, rusakko, hirvi tai kettu, ja tarkkaile sitä vähintään puolen tunnin ajan. Käytä tarvittaessa apuvälineitä, esimerkiksi kiikaria. Jos eläimiä on useita, valitse ryhmästä yksi, jota seuraat. Mitä eläin tekee ja miten se käyttäytyy? Etsiikö eläin esimerkiksi ruokaa tai piilopaikkaa? Äänteleekö se? Näyttääkö se olevan peloissaan tai innoissaan? Osaatko arvailla syitä? Saat tehtävästä yhden tähden, jos seuraat eläimen puuhia puolen tunnin ajan ja kerrot raportissasi yleiskatsauksen näkemästäsi. Saat tehtävästä kaksi tähteä, jos teet tarkat muistiinpanot eläimen käytöksestä: kirjoita muistiin eri käyttäytymismuodot, missä järjestyksessä ne esiintyivät ja miten kauan ne kestivät noin minuutin tarkkuudella.

Erottele ainakin nämä käyttäytymismuodot:

• lepääminen • itsensä hoitaminen (esimerkiksi turkin puhdistaminen) • valppaana oleminen (ympäristön tarkkailu) • siirtyminen paikasta toiseen • ravinnon etsiminen tai muu ympäristön tutkiminen • ravinnon syöminen tai muu käsitteleminen (esim. piilottaminen) • virtsaaminen ja ulostaminen • muiden saman lajin eläinten kohtaaminen (ja mitä tapahtui) • muiden eri lajin eläinten kohtaaminen (ja mitä tapahtui). Jos kadotat eläimen ennen kuin puoli tuntia tarkkailuaikaa on kulunut, keskeytä ajan mittaaminen ja jatka vasta, jos löydät eläimen vielä uudestaan. Jos et enää löydä eläintä, tarkkaile lopun aikaa jotain muuta eläintä (samasta tai eri lajista, samana tai eri päivänä). * nuorten luonto 3/2015 |

koonnut: sami säynevirta

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen puh. 044 020 0137 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Emilia Raunio Viestintäpäällikkö Elina Mikola puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Anssi Bwalya Metsävastaava Lauri Kajander Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung, puh. 044 700 6113 Kulutus.fi-sivuston päätoimittaja Nelli Heinimo

| nuorten luonto 3/2015

Luonto-Liitossa tapahtuu > Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto

Hämeen piiri

18.9. Pyöreän pöydän tapaaminen Luonto-Liiton aktiiveille piireissä ja toimintaryhmissä. 25.–27.9 Power Shift -ilmastotoimintatapahtuma Espoon Otaniemessä. Luonto-Liitto mukana! 17.10. Liittovaltuuston syyskokous Helsingissä. Lisätiedot: sami.saynevirta@luontoliitto.fi tai 040 560 7303. Matkalla Pariisiin -koulutukset Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella. Matkalla Pariisiin on Luonto-Liiton hanke, jonka tarkoituksena on kasvattaa nuoria kohti ympäristövastuullista kansalaisuutta ja opettaa heille kansalaisvaikuttamisen monipuolisia menetelmiä. Koulutukseen osallistuneille tarjoutuu mahdollisuus lähteä Luonto-Liiton järjestämälle mielenosoitusmatkalle Pariisin ilmastoneuvotteluihin biokaasubussilla. Koulutus on tarkoitettu 16–29-vuotiaille. Ilmoittautumiset, hinnat (noin 20 euroa jäsenille / 30 euroa ei-jäsenille) ja muut tiedot tarkentuvat syksyllä. Lisätiedot hankkeen koordinaattorilta Ville Laitiselta: ville.laitinen(at)luontoliitto.fi. Koulutusten päivämäärät ja teemat: 17.–18.10.2015 Helsinki - Verkkovaikuttaminen (mm. adressit, sosiaalinen media, kansalaisaloitteet). 31.10.–1.11.2015 Jyväskylä - Face-toface -vaikuttaminen (mm. mielenosoitukset, suora toiminta, kulttuurihäirintä, perfomanssit, keskusteluvaltaukset). 21.–22.11.2015 Tampere - Kansalaisjärjestö-vaikuttaminen (mm. järjestöverkosto, ympäristökasvatus, koulutustoiminta). Kaikki Luonto-Liiton tapahtumat löytyvät myös osoitteesta www.luontoliitto.fi

Hlp:n kuukausitapaamiset joka kuun 2. torstai klo 17 toimistollamme Kuninkaankatu 39. Tule ottamaan osaa suunnitteluun tai vain kuulostelemaan, mitä on tulossa! Uusien ilta to 24.9. Tule tapaamaan muita luontoliittolaisia, ottamaan selvää mitä Hlp:ssä tapahtuu, kuinka pääset mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaa. Syyskokous to 8.10. klo 18–21 kasvisravintola Gopalissa, Ilmarinkatu 16. Vahvistetaan vuoden 2016 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valitaan uusi hallitus. Sääntömääräisten asioiden lisäksi livemusiikkia, herkullista ruokaa ja rupattelua. Kaipaatko retkiseuraa? Hlp:n retkiryhmän syksyn ensimmäinen retki järjestetään 25.-27.9. Syksyn aikana starttaa 13–15 vuotiaille suunnattu kerho, jonka ohjelmassa mm. tuunausta, kasvisruokakokkailua ja luonnonmukaisen kotikosmetiikan valmistusta. Suunnitelmissa myös 16–20 vuotiaiden syyslomaretki, jossa luvassa mm. melontaa ja patikointia. Syksyn kurssitarjontaa: La 19.9. Luontoleikkikurssi Ti 6.10. ja 7.10. Sienipoimijakoulutus Ke 14.10., 21.10., 28.10., 4.10. ja 11.10. Kasvisruokakurssi La-Su 14.-15.11. Ympäristötapahtuman järjestäjäkurssi Ke 18.11., 25.11., 2.12., 9.12. ja 16.12. Pihka-kurssi La-Su 21.-22.11. Matkalla Pariisiin -koulutus La-Su 28.-29.11. Kerhonohjaajakurssi Tarkemmat tiedot kursseista ja muusta toiminnasta löydät osoitteesta www.luontoliitto.fi/hlp tai Hlp:n fb-sivulta.

Keski-Suomen piiri 24.9. Luontomuseoilta. Tutustumisilta Harjulla Keski-Suomen luontomuseon alakerrassa alkaen kello 17. Tule mukaan Keski-Suomen piirin eli Kessun toimintaan! Lisää ajankohtaisasiaa löytyy Kessun Facebookista nimellä Kessu!

Uudenmaan piiri 2.–4.10 Nuortenretki. Retki tehdään Granön saareen. Venekuljetus Vuosaaresta. 14.–18.10. Nuorten luontoleiri syyslomalla. Leiri järjestetään Lohjan Sierlassa. Yhteiskuljetus Helsingistä ja Espoosta. Lisätietoja osoitteesta www. luppi.fi lup@luontoliitto.fi

Varsinais-Suomen piiri Vasp mukana muovittomassa syyskuussa. Luvassa tempauksia liittyen muun muassa muovipusseihin ja mikromuoveihin sekä mahdollisesti myös leffailta. 18.9. Syykokous. Syyskokous järjestetään kello 16–18 Café Artissa (Läntinen Rantakatu 5, Turku). Esityslistalla sääntömääräiset asiat (lista löytyy piirin si-

vuilta: www.luontoliitto.fi/vasp). Vasp tarjoaa kokouksen aluksi osanottajille kaffet/teet kahvilan valikoimasta. Tervetuloa, sekä uudet että vanhat piiriaktiivit ja kaikki muutkin toiminnasta kiinnostuneet! 22.9. Auton vapaapäivä. Vasp järjestää tempauksen Auton vapaapäivässä. Seuraa tiedotusta! 25.–27.9. Viikonloppuretki. Kohde ja muut lisätiedot tarkentuvat myöhemmin. Lihaton lokakuu. Vasp on mukana lihattomassa lokakuussa. Luvassa muun muassa kokkaustuokioita ja ruokasieniretkiä. Seuraa tiedotusta! 2.10. Sieniretki. Sieniretki tehdään Paimioon Huson metsiin. Tutustutaan ruokasieniin ja kerätään talteen syksyn satoa. Siirrytään iltapäivällä bussilla Turusta Paimioon ja jalkaudutaan Huson alueen metsiin sienestämään. Lisätiedot tarkentuvat myöhemmin.

Oletko muuttanut? Ilmoita uudet tietosi meille, niin saat jatkossakin lehden kotiisi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/muutos

Olethan ilmoittanut sähköpostiosoitteesi? Lähetämme mielenkiintoisen, Luonto-Liiton ajankohtaisista tapahtumista kertovan uutiskirjeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa. Voit lisätä sähköpostiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomakkeella (www.luontoliitto.fi/ muutos), tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettämällä sähköpostia viestintäpäällikkö Elina Mikolalle: elina.mikola@luontoliitto.fi. Kerro viestissä, oletko Luonto-Liiton jäsen.

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Jenni Rönkkö Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot LuontoLiiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@ luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri Asseri Laitinen puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Pohjanmaan piiri Emilia Timlin Ohtakarintie 78 68230 Lohtaja puh. 044 542 2020 pj@polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Perttu Anttonen possunmeili@gmail.com www.luontoliitto.fi/possu

Savo-Karjalan piiri Annukka Aho puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / VarsinaisEspoon nuoret Suomen piiri ympäristönsuojelijat / Milla Aalto Vantaan Luonnonystävät puh. 050 572 2345 Petro Pynnönen milaal@utu.fi Mechelininkatu 36 A www.luontoliitto.fi/vasp 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

nuorten luonto 3/2015 |

miia kontinen iris tanttu

| nuorten luonto 3/2015

jesse matilainen

miia vistilä nana sjöblom

Säätää

http://nana-nanainen.blogspot.com

nuorten luonto 3/2015 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Matkalla Pariisiin! Luonto-Liitto järjestää kolme koulutusta ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille 16 – 29-vuotiaille nuorille syksyllä 2015. Koulutukseen osallistuneille tarjoutuu mahdollisuus lähteä Luonto-Liiton järjestämälle mielenosoitusmatkalle Pariisin ilmastoneuvotteluihin biokaasubussilla! Ilmastotoimintaa tarvitaan myös kotimaassa, joten koulutuksissa opiskellaan myös kotimaista ilmastovaikuttamista. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita osallistumaan!

PÄIVÄMÄÄRÄT JA TEEMAT 17.10.–18.10.2015 Helsinki Verkkovaikuttaminen (mm. adressit, sosiaalinen media, kansalaisaloitteet). 31.10.–1.11.2015 Jyväskylä Face to face-vaikuttaminen (mm. mielenosoitukset, suora toiminta, kulttuurihäirintä, performanssit, keskusteluvaltaukset). 21.11.–22.11.2015 Tampere Kansalaisjärjestövaikuttaminen (mm. järjestöverkosto, ympäristökasvatus, koulutustoiminta) LISÄTIETOA www.luontoliitto.fi / matkalla-pariisiin ville.laitinen@luontoliitto.fi

Palvelunumero .BF 81