Nuorten Luonto 3/2017 by Nuorten Luonto

3/2017

Pinnan alla

Hiljaisia kohtaamisia pinnan alla | Mikromuovien mysteeri | Kiertoviljely mehevĂśittĂ¤Ă¤ mullan

4041

| nuorten luonto 3/2017

0797

kuva: pekka tuuri

Numero 3/2017, 74. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Liisa-Maija Aukia liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Heini-Sofia Alavuo, Aino Huotari, Kaisa Illukka, Julia Jukarainen, Noora Kaukinen, Maija Kaunismaa, Jarkko Kallio, Jaana Laurila, Lotta Leppälä, Tuula Nyström, Anni Perälä, Inka Plit, Oskar Pulkkinen, Tanja Punnonen, Aino Saarenmaa, Antti Salovaara, Elina Silkelä, Susanna Soisalo, Kristīne Štikāne, Vilma Tammelin, Anna Tuominen, Iris Tanttu, Pekka Tuuri, Nea-Petra Vaahtera, Miia Vistilä Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Pekka Tuuri Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus: Pinnan alla emilia raunio

imenevänä syysiltana mökkisauna lämpiää. Hiljainen sateenropina käy saunan kattoon ja sadepisarat tanssivat Saimaan pinnalla. Kiuas sihisee ja lämpö menee luihin ja ytimiin. Sammakot hyppivät polulla ja väistelytoimenpiteet aiheuttavat hilpeää poukkoilua syyssateessa vaeltajalle. Sukellus pinnan alle. Hiljaisuus. Ihan vaan lillua Saimaan sylissä. Ei mitään, mitä pitäisi tehdä tai paikkaa, jossa pitäisi olla. Eilinen on mennyttä ja huomista ei ole olemassakaan. Täydelliseksi läsnäolon tilaksi voisi kutsua tätä hetkeä. Ollaan tietoisia tässä ja nyt. Kun uidaan, niin uidaan ja kun heitetään löylyä, heitetään löylyä. Kun väistellään sammakoita polulla, niin väistellään sammakoita polulla. Hymy huulilla ja hengitellen. Hiljaisuuden tilasta tulemme takaisin ihmisten ilmoille, työpaikoille, harrastusten pariin, uutisten ääreen. Herätyskello soi aamulla, paahtoleipä kärähtää ja aamiainen jää väliin, polkupyörän kumi on puhkaistu, bussi ajaa lammikon vedet päällesi, myöhästyt kokouksesta. Ruokatunnilla avaat päivän lehden, joka muistuttaa Itämeren sinilevälautoista, öljyturmista, muoviroskakertymistä valtamerillä… Silloin hengitä sisään ja ulos ja pysähdy hetkeksi. Jokainen hetki on

uusi alku ja sinä päätät miten suhtaudut asioihin ja miten toimit. Omille pienille sattumuksille voi hymyillä, varsinkin seuraavana päivänä. Mutta entä suuremman luokan huolet? Kauhistelun sijaan voi ottaa asioista selvää, opiskella, toimia ja olla se muutos, jonka haluaa maailmassa nähtävän. Valoisa esimerkki tällaisesta toiminnasta on muoviroskan vaikutuksia Itämeren ympäristössä tutkiva biologian opettaja ja tutkija Pinja Näkki. – Suunta on parempaan, sillä Itämeren tilaan on herätty, Näkki toteaa. Lue mikromuoveista ja tutkijan ajatuksista s. 6. Mitä vesistömme sinulle merkitsevät? Mikä on suhteesi järviin, jokiin ja Itämereen? Miten voimme toimia, jotta vesiympäristömme voisivat paremmin? Syksyn numeromme innostakoon sinut pohtimaan näitä kysymyksiä. Syksyllä on taas lupa kääriytyä viltin alle teekupposen ääreen ja uppoutua kirjojen ja uusimman Nuorten Luonnon pariin. Sukella kanssamme Itämeren aaltoihin ja lähde yölliselle lepakkoretkelle viiksisiippojen kera. Ja kyllä pörröpoukkolude viimeistään saa hymyn ja hämmästyksen luonnonystävän huulille! Kiitos kun olet mukana luonnonsuojelutyössä. Raikasta ja satoisaa syksyä! *

3/2017 TEEMA:

SISÄLLYS: 2 4 6 10 13 14 15 16 18 20 21 22 24 26 28 30 31 34 35

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Mikromuovien mysteeri vie tutkijan Itämeren pohjamutiin Hiljaisia kohtaamisia pinnan alla Power Shift vaatii tiukempaa ilmastopolitiikkaa Luontopolulla: Lepakkoretki kaupungissa Uhanalaiset metsälajit: Vaarantunut kolopesijämme Kiertoviljely mehevöittää mullan Pikalintuopas – mitä tuntomerkkejä eri linnuista kannattaa opetella? DIY: Solmeile t-paita seinälle Maanalainen: Leimatut luteet Biologinen tutkimusmatka Hondurasiin Mummoillen: Sadonkorjaajan teehetki puutarhassa Ekaa kertaa vaeltamassa Marraskuun viimeinen perjantai on musta Pelastetaan pihojen piikikkäät puutarhurit! Arviot Tapahtumat Sarjakuva

Pihka-luonnonharrastusmerkin ovat suorittaneet Sanni Hietala ja Essi Havana. Luonto-Liitto onnittelee!

Sukella korvameduusan maailmaan

Monimuotoiset ja luonteikkaat luteet

Sadonkorjaajan teehetki puutarhassa

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/ nuortenluonto nuorten luonto 3/2017 |

Luonto-Liitossa

nyt:

Ilmastonmuutos muhii yhä pinnan alla Toiminnanjohta jan terveiset

uomasitko, että kesällä uutisoitiin muustakin kun kesäsäästä? Tärkeimmät uutiset liittyivät ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Etelämantereesta irtosi heinäkuussa noin 6 000 neliökilometrin kokoinen jäävuori. Vertailun vuoksi esimerkiksi Helsingin koko on 184,5 neliökilometriä ja koko Uudenmaan koko 9 568 neliökilometriä. Kyseessä on yksi suurimmista koskaan mitatuista jäävuorista. Jäävuoren irtoaminen on seurausta ilmastonmuutoksesta. Kesällä julkaistiin myös merkittävä tutkimus koskien luonnon monimuotoisuutta. Eivätkä uutiset ole hyviä. Tutkimus osoittaa, että lajien kuoleminen sukupuuttoon on edennyt nopeammin kuin aiemmin on arvioitu. Esimerkik-

| nuorten luonto 3/2017

si kaikista maailman villieläimistä on kadonnut vuosien 1970–2012 aikana 58 prosenttia. Eikä tässä kaikki. Kesällä uutisoitiin myös siitä, että Tyynestämerestä löydettiin huima miljoonan neliökilometrin eli noin kolmen Suomen kokoinen jätelautta. Ihmisen aiheuttama ympäristötuho tiedetään monien tutkimusten perusteella. Voisi siis kuvitella, että kun ongelma on tiedossa, asialle myös tehdään jotain ja nopeasti. Ainakin ympäristötietoisessa Suomessa. Päinvastoin. Kun EU:ssa keskustellaan maankäyttöön, sen muutoksiin ja metsiin (LULUCF) liittyvästä ilmastopolitiikasta, haraa Suomi pahasti vastaan. Kyse on siitä, että metsien käytön (hakkuiden) ilmastovaikutuksia pyritään arvioimaan aiempaa paremmin. Kasvavat metsät sitovat ilmakehän hiiltä ja Suomen hallituksen kaavailut metsien hakkuiden lisäämiselle pienentävät tätä hiilinielua vähintään kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Suomen suunnitelmat uhkaavat hiilinielujen lisäksi metsien monimuotoisuutta. Useat tutkijat ovat tuoneet esiin huolensa Suomen metsienhakkuusuunnitelmista ja todenneet, että toteutuessaan puunkäytön ja hakkuiden lisääminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi hiilinieluja tulisi vahvistaa. Nyt Suomi lobbaa kuitenkin EU:ssa laskentasääntöjä, jotka mahdollistaisivat ylimitoitetut hakkuut ilman, että niiden ilmastovaikutusten korvaamiseksi tarvitsi tehdä mitään. Synkistä uutisista ja tulevasta syksystä ei ole kuitenkaan syytä masentua tai vajota pinnan alle. Jokainen voi sytyttää sen ensimmäisen kynttilän ja tuoda valoa pimeyteen. Syksy on erinomaista aikaa ruskaretkeilyyn ja luonnon tarkkailuun. Luonto-Liitossa teemme kaikkemme ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, monimuotoisen luonnon turvaamiseksi ja merien suojelemiseksi. Tähän tarvitsemme kuitenkin sinun ja muiden aktiivisten ihmisten apua. * leo stranius toiminnanjohtaja

Ihana Itämeri ja muita kesän leirimuistoja

Luonto-Liiton kesäleireillä sukellettiin niin Itämeren kuin Kallaveden pinnan alle. Kansainvälinen nuorten Itämerileiri Aegnan saarella Tallinnassa tarjosi mahdollisuuden uppoutua syvemminkin kotimeremme maailmaan. Kansainväliset nuoret kokoontuivat myös ensimmäistä kertaa järjestetyillä Kansainvälisillä ympäristötoimintapäivillä (International Environmental Action Days) Helsingin Uutelassa. Myös Bengtsårin leirisaarella Hangossa sekä Karhonsaaressa Kuopiossa fiilisteltiin kesää. Kyllä se niin on että kesä on parhaimmillaan Luonto-Liiton leirillä!

Kansainvälinen Itämerileiri Tallinnassa Aegnan saarella heinäkuussa. Kuva: Tanja Punnonen

Kansainväliset ympäristötoimintapäivät, 5-päiväinen nuorten koulutusleiri Helsingin Uutelassa heinäkuussa. Kuva: Krist� ıne Štika �ne

Nuorten luontoleiri Hangon Bengtsårissa heinäkuussa.

Kuva: Susanna Soisalo

Varhaisnuorten luontoleiri Bengtsårissa kesäkuussa.

Nuorten luontoleiri Kuopion Karhonsaaressa kesäkuussa.

Kuva: Julia Jukarainen

Kuva: Anni Perälä nuorten luonto 3/2017 |

SYKEn merikeskuksessa työskentelevän Pinja Näkin erikois alaa ovat merenpohjan mikromuovit.

Mikromuovien mysteeri vie tutkijan Itämeren pohjamutiin

Ravinnekuormituksen ja raskaan liikennöinnin aiheuttamien ongelmien kanssa kamppailevassa Itämeressä piilee lähes näkymätön ongelma. Vielä vähän tutkittua mikromuovia löytyy meriveden ja meren eliöiden lisäksi pohjan sedimenttikerroksista. teksti ja kuvat: aino huotari

| nuorten luonto 3/2017

Näkki käyttää tutkimuksissaan erivärisiä ja -kokoisia Legoista raastettuja mikromuovikappaleita.

värminnen Helsingin yliopiston eläintieteellisellä tutkimusasemalla Itämeri on kosketusetäisyydellä – tutkimusmaljoissa, mikroskooppien alla ja tutkijahuoneista ulos astuessa. Täällä Itämeren tilaa tutkii joukko alan asiantuntijoita ja opiskelijoita. Pinja Näkille biologin ammatti oli nuoresta asti selvä valinta, mutta tutkijan ammattiin ja meriin hän kiintyi vasta Australiassa vaihto-oppilaana ollessaan. Näkki opiskeli meribiologiaa ja pääsi kosketuksiin koralliriuttojen kanssa. Australiassa hän innostui merestä ja sen eliöistä aivan uudella tavalla. – Tajusin, että tutkijana minun ei tarvitse vain luottaa muiden tarjoamaan tietoon, vaan pääsen itse tuottamaan sitä ja kyseenalaistamaan jo olemassa olevaa, Näkki painottaa. Vaihdon jälkeen Näkki haki merentutkimukseen liittyvää harjoittelupaikkaa. Paikka löytyi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) merikeskuksesta, jossa tarkoitus oli tutkia vieraslajeja Itämerellä. Toisin kävi.

– Aloittaessani sain kuulla, ettei vieraslajien parissa ollutkaan juuri silloin meneillään tutkimusta. Ohjaajani ilmoitti, että voisin alkaa sen sijaan katsella roskia. Alun pettymys kääntyi pian palavaksi innostukseksi ja roskista tuli kaikista kiinnostavin asia työssäni, Näkki kuvailee.

Mikä ihmeen mikromuovi? Mikromuoveiksi luetaan alle 5 millimetrin kokoiset muovikappaleet. Vaikka jätevedenpuhdistamoissa mikromuoveista saadaan talteen iso osa, muovia irtoaa ja kulkeutuu vesistöihin huomattavia määriä jätevesien volyymien vuoksi esimerkiksi päivittäin käyttämistämme hygieniatuotteista, keinokuituvaatteita pestäessä, laivaliikenteestä, vesiviljelystä, sekä kaupunkien hulevesien mukana. Myös mereen päätyneet isommat muoviroskat hajoavat UV-säteilyn, virtauksien ja aaltojen voimasta muodostaen mikromuovia. Lisääntyvästä tiedosta huolimatta mikromuovi on haastava ongelma. Näkin mukaan aiheesta on vaikea puhua, sillä

kyseessä on tuore tutkimusala. Menetelmiä ei ole standardoitu ja siten eri maissa tehtyjä tutkimuksia on vaikea verrata keskenään. Mikromuovit tuntuvat olevan myös lainsäädännön ulottumattomissa. Niiden käyttöä kosmetiikassa ei esimerkiksi Suomessa ole rajoitettu lainsäädännöllisin toimenpitein. Oman lisänsä tuo muovien alkuperän määrittämisen haastavuus. – On lähes mahdotonta selvittää jälkikäteen, mikä on merestä löydetyn mikromuovin alkuperä. Nykyteknologia mahdollistaa muovityypin tunnistamisen, ja sen avulla voidaan päätellä, voisiko muovikappale olla peräisin esimerkiksi pakkausmateriaaleista tai kalastusvälineistä, Näkki kertoo.

Mikromuovitutkimus Itämerellä Maailmalla mikromuoveista on puhuttu jo pidempään, sillä kokonaisten maiden kokoisia muoviroskakeskittymiä kelluu esimerkiksi Tyynellä valtamerellä. Vuonna 2008 EUn alueella astui voimaan meristrategiadirektiivi, jonka tavoitteena on Itämeren hyvä tila vuoteen 2020 mennes-

nuorten luonto 3/2017 |

HELCOM on arvioinut, että noin 70 prosenttia mereen päätyvästä roskasta uppoaa meren pohjaan ja pinnan alla olevasta roskasta lähes 90 prosenttia on muovia.

Tulevaisuudessa Näkin aikomuksena on selvittää, heikkeneekö pohjaeläinten kunto ja toimintakyky Itämeressä mikromuovin syömisen seurauksena.

| nuorten luonto 3/2017

sä. Hyvän tilan mittareina toimivat erilaiset indikaattorit, joista yksi on meriroska, johon mikromuovikin lukeutuu. Itämeressä olevan mikromuovin määrää, levinneisyyttä ja vaikutuksia ei vielä tunneta täysin, mutta sen tutkimiseen tarvittavia menetelmiä kehitetään jatkuvasti. Tutkimus on tärkeää, jotta myös roskaantumisen vähentämiseksi tehtäviä toimenpiteitä voidaan suunnitella ja niiden tehokkuutta arvioida. Näkki on tähän mennessä tutkinut sitä, miten Itämeren pehmeillä pohjilla elävät selkärangattomat kuten simpukat, monisukasmadot ja katkat vaikuttavat mikromuovin hautautumiseen meren pohjan sedimentissä eli veden vaikutuksesta kerrostuvassa maa-aineksessa. Tutkimuksessa selvisi, että eläimet kuljettavat mikromuovia sedimentin pinnalta syvempiin kerroksiin. Parhaillaan hän selvittää sitä, jääkö muovi syvempiin sedimenttikerroksiin vai tuovatko eläimet sitä myös takaisin sedimentin pinnalle. – Kysymys on siis siitä, toimiiko merenpohja "mikromuovinieluna" haudaten mikromuovit lopulta eläinten ulottumattomiin vai jäävätkö mikromuovit kiertämään sedimentin pintakerrokseen. Näin ne ovat saatavilla niitä mahdollisesti syöville eläimille ja voivat ehkä sitä kautta kulkeutua ravintoketjussa ylemmäs, Näkki sanoo.

Mikromuovi sitoo itseensä haitta-aineita ja myrkkyjä Mikromuovilla on kyky sitoa ympäristöstään itseensä vaarallisia aineita. Tästä syystä Näkki on kiinnostunut myös sedimentteihin vuosien saatossa hautautuneista haitallisista aineista ja niiden vaikutuksista. Hänen mukaansa merivedessä mikromuovien on havaittu konsentroivan itseensä haitallisia aineita, kuten PCB-yhdisteitä, paljon suuremmissa pitoisuuksissa kuin mitä näitä aineita on vapaana vedessä. – Pyrkimyksenäni on selvittää, tapahtuuko samanlaista ilmiötä sedimenteissä, joihin viime vuosikymmeninä on hautau-

”Muovin karsiminen arjestamme on asia, johon me kaikki voimme vaikuttaa.”

tunut kaikenlaisia haitta-aineita, Näkki kertoo. Uhkana on, että mikromuovi keräisi itseensä haitta-aineita, jotka muovia syövien eläinten mukana rikastuisivat ravintoverkossa. Lisäksi muovi sisältää jo valmiiksi erilaisia haitallisiksi luokiteltuja aineita, joita lisätään muoviin sen valmistusvaiheessa sen ominaisuuksien parantamiseksi. Muovin hajotessa haitta-aineiden pelätään vuotavan mereen ja sen pohjan sedimenttikerroksiin. Tietoa asiasta ei kuitenkaan vielä juurikaan ole, joten tässä vaiheessa tutkijat voivat vain arvailla, millaisia vaikutuksia mikromuoveilla on ekosysteemissä.

Toiveikkaana tulevaisuuteen Itämeren kohtaamista ongelmista huolimatta Näkki kertoo olevansa tulevaisuuden suhteen toiveikas. – Olen idealisti ja uskon, että suunta on parempaan, sillä Itämeren tilaan on herätty. Toivon, että tiedostavien kuluttajien määrä kasvaa ja painetta muovin käytön vähentämiseksi päättäjien suuntaan lisätään kansalaisten toimesta. Muovin karsiminen arjestamme on asia, johon me kaikki voimme vaikuttaa, Näkki peräänkuuluttaa. Biologian opettajana Näkki on nähnyt, miten aihetta on otettu yhä aktiivisemmin esille kouluissa. Merten roskaantumisesta puhutaan oppikirjoissa ja Itämerta tuodaan esille tarjoten vaikutus-

mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Osallistava näkökulma on Näkin mukaan kaiken a ja o. Lopulta tärkeää on se, miten Itämerestä puhumme ja millaista henkeä rakennamme Itämeren pelastamiseksi. Ennen ensimmäistä tutkimussukellustaan Näkki kertoi kuulleensa lähinnä siitä, miten tylsät näkymät Itämeressä on. Sukellus pinnan alle oli myönteinen yllätys. – En voinut uskoa, kuinka kaunista pinnan alla oli! Katselin, kuinka auringonvalo siivilöityi veden läpi ja kasvit heiluivat sen liikkeiden tahtiin. Sukellus oli hyvä muistutus siitä, että moni asia on syytä kokea ja tutkia itse, Näkki pohtii. * nuorten luonto 3/2017 |

Sanotaan että Itämeri on lajistoltaan niukka. Eläin- ja kasviyksilöitä ja eloperäistä ainesta löytyy kuitenkin paljon. Matalan suolapitoisuutensa vuoksi meressämme elää niin makean kuin suolaisen veden lajeja. Moni laji elää sietokykynsä rajoilla ja on erityisen haavoittuvainen ihmistoiminnan vaikutuksille. Sukella kanssamme pinnan alle lillumaan rasvakalan kanssa sekä leijumaan korvameduusan kera.

Hiljaisia kohtaamisia pinnan alla teksti: emilia raunio • kuvat: pekka tuuri

| nuorten luonto 3/2017

ounatuuli puhaltaa väkevästi Itämeren rannikolla ja aallon harjat pärskyvät merenkävijää uhmaten. Hurjimmankin syysmyrskyn aikaan pinnan alla vallitsee hiljaisuus.

Rasvakala (Cyclopterus lumpus)

Korvameduusa (Aurelia aurita)

Kun kerran pääsee rasvakalan läheisyyteen, jättää se mieleenpainuvan muiston kohtaamisesta. Tätä merenpohjassa hyllyvää palleroa ei voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Kalan ruotsinkielinen nimi sjurygg viittaa kalan selkään ja kyljissä sijaitseviin kolmeen luukyhmyjen muodostaman harjanteeseen, jotka antavat kalan ruumiille seitsenkulmaisen vaikutelman. Vaikka rasvakalaa tavataan koko Itämeren alueella, sitä harvemmin näkee, sillä se nauttii hiljaisesta elosta yleensä pohjakiviin vatsapuolella sijaitsevalla imukupillaan kiinnityneenä. Kutuaikaan rasvakala kuitenkin lähtee matalampiin vesiin lisääntymispuuhiin. Koiras muuttaa värinsä kokonaan komean punaiseksi, ja kutu tapahtuu matalampaan rantaveteen touko-kesäkuussa. Sitten koiras jää mätimunia tuulettelemaan muutamaksi kuukaudeksi, kunnes poikaset kuoriutuvat ja kiinnittyvät imukupeillaan vesikasvien suojaan. Syksyn saapuessa rasvakalakoiras siirtyy taas viileisiin vesiin.

Meressä hiljalleen leijaileva meduusa aiheuttaa helposti pelkoa. Suomen rannikko- ja saaristovesissä loppukesästä ja alkusyksystä sykkivää korvameduusaa ei kannata säikähtää. Se ei aiheuta ihmisen iholle palamisen kaltaista reaktiota Valtamerissä tavattavien polttiaiseläimiin lukeutuvien meduusojen tapaan. Meduusat kasvavat suolapitoisuuden mukaan, joten saaristomeressä tavattavat meduusat jäävät läpimitaltaan vaatimattomiksi 10–15 sentin kokoisiksi. Eteläisemmällä Itämerellä suolapitoisuuden kasvaessa voidaan tavata jo 30 cm levyisiä yksilöitä. Valtameren meduusat leijuvat suurimmillaan jopa yli kahden metrin mittaisina. Meduusat liikkuvat lähinnä tuulten ja merivirtojen mukana ajelehtien, mutta voivat myös uimakelloaan vuoroin supistaen ja ojentaen ohjata kulkuaan. Suomen rannikoilla korvameduusat elävät elinmahdollisuuksiensa äärirajoilla. Ne ovat aitoja merieläimiä ja lisääntyvät vain Itämeren eteläisimmillä alueilla.

Lisääntymiseen vaaditaan hämmästyttävän monimutkainen tapahtumasarja. Neljä kaarevaa muodostumaa, jotka kuultavat korvameduusan pinnan läpi ovat eläimen sukuelimet. Koirailla sinipunaiset ja naarailla vaaleanpunaiset. Loppukesästä koiraat päästävät siittiönsä veteen. Hedelmöittyneet munat kehittyvät naaraan sisällä vapaana uiviksi toukiksi ja kiinnittyvät aikanaan kiinteälle alustalle. Vedessä toukka kasvaa polyypiksi ja kuroutuu nivelikkääksi. Lopulta polyypista irtautuu levymäisiä noin millimetrin kokoisia pikkumeduusoita, jotka kasvavat ja erilaistuvat uusiksi korvameduusoiksi. Polyyppivaihe voi kestää useampiakin vuosia, kun taas meduusavaihe vain yhden kesän. Se joka todistaa syksyllä korvameduusojen vaellusta, saa nähdä erikoisen näytelmän. Korvameduusat muodostavat yhtenäisen lautan, jossa yksittäiset kellot sykkivät. Kohtaamisesta tulee merellinen tanssi. Aallot eivät tunnu pinnan alla. On hiljaisuus ja rauha. Hetkeksi kaikki pysähtyy. *

nuorten luonto 3/2017 |

Lukijan kuva! Porvoon taidekoulussa opiskeleva Jaana Laurila, 17, tyรถsti upean julisteen, joka ottaa kantaa merten roskaantumiseen.

| nuorten luonto 3/2017

Power Shift

vaatii tiukempaa ilmastopolitiikkaa teksti: aino saarenmaa • kuva: jarkko kallio

ower Shift -tapahtuma ko- keen levinnyt eri puolille maailmaa. Liikkoaa syys-lokakuun vaih- keen tarkoituksena on luoda yhteyksiä eri teessa ilmastotoiminnasta puolilla maailmaa toimivien ryhmien väkiinnostuneita nuoria Helsin- lille, ja mahdollistaa yhä vaikuttavampaa kiin. Viikonlopun mittaises- ilmastotoimintaa. Suomessa Power Shift sa tapahtumassa on luvassa muun -tapahtumia on järjestetty vuodesta 2014 muassa työpajoja ja luentoja. Ta- lähtien. pahtuman teemana on PohjoismaiViime vuonna Power Shiftiin osallisnen yhteistyö ja ilmastotoiminta. tuneelle Heikki Lindforsille tapahtuma – Suomi on Arktisen neuvoston pu- poiki työpaikan Solar Fire Concentration heenjohtajamaa kahden vuoden ajan tou- -nimisestä yrityksestä, joka esitteli toikokuusta 2017 alkaen. Ilmastonmuutos mintaansa tapahtumassa. Yritys suunnitetenee keskimääräistä nopeammin juuri telee aurinkolämpöjärjestelmiä kehittyarktisilla alueilla, kertoo Luonto-Liiton ville markkinoille. toiminnanjohtaja Leo Stranius. – Olin juuri puoli vuotta työmatkalla Power Shift -verkosto sai alkunsa Keniassa ja Tansaniassa, Lindfors kertoo. vuonna 2007 Yhdysvalloissa, ja on sen jäl-

Uuden työpaikan lisäksi, Lindfors kavereineen perusti Turkuun paikallisen Rahat pois fossiilisista -ympäristökampanjan. – Siinä en tosin ehtinyt olla mukana kuin ihan alussa, mutta projekti on kyllä yhä käynnissä hyvällä tekemisen meiningillä. Tänä vuonna Power Shiftin pääjärjestäjänä toimii Luonto-Liitto. Tapahtumaan odotetaan 50–100 osallistujaa. Osa ohjelmasta on ruotsiksi. * > Seuraa netissä: luontoliitto.fi/powershift

nuorten luonto 3/2017 |

Luontopolulla teksti ja kuva: heini-sofia alavuo

Lepakkoretki

kaupungissa elsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy järjesti kesäkuussa lepakkoretken Helsingin Seurasaareen, jossa monien eri lepakkolajien tiedetään viihtyvän hyvin. Koko päivän kestänyt sade päättyi retkeläisten onneksi juuri hieman ennen illan alkua ja paikalle saapui koleaa säätä uhmaten kymmenkunta lepakkointoilijaa. Kokoontuessamme sillan saaren puoleiseen päätyyn pääsimme ennen retken alkua todistamaan kesyn cityketun rohkeaa ruuankerjäystä sekä kuuntelemaan kaukaisilta rannoilta kaikuvia Helsingin yöelämän ääniä.

Yö on lepakoiden aikaa Helsyn puolesta oppaana toimi Sari Hartonen, pitkän linjan lepakkoharrastaja ja -asiantuntija. Hartonen johdatti yhdessä muiden Helsyn aktiivien kanssa retkeläisiä Seurasaaren siimekseen, kohti paikkoja, joissa lepakkoja oli aiemmillakin retkillä tavattu. Pienestä ryhmästämme muutama ei koskaan ollut nähnytkään lepakkoa, mikä teki retkestämme vieläkin mielenkiintoisemman. Lähdimme kohti Seurasaaren ulkomuseoaluetta noin klo 22.30. Yöeläiminä lepakot ryömivät kesän valoisina öinä

| nuorten luonto 3/2017

ulos koloistaan melko myöhään, mutta retki oli yöunien uhraamisen arvoinen. Pienen kävelyn jälkeen saavuimme vanhan asuinrakennuksen luo, josta viime retkellä oli lähtenyt lentoon poikkeuksellisen suuri lepakkoparvi. Lepakot olivat kuitenkin ilmeisesti vaihtaneet yöpymispaikkaa, joten lähdimme kohti ulkomuseon vanhaa venesatamaa.

Lepakkodetektori avuksi En ole koskaan nähnyt detektoria toiminnassa, mutta retkellä pääsimme seuraamaan sellaisen toimintaa käytännössä. Detektori muuttaa lepakkojen kaikuluotauksessa käyttämän äänen nakutukseksi, jonka myös ihminen voi kuulla – detektori pitää vain ensin asettaa oikealle taajuudelle. Kaikki lepakkolajit eivät ole samalla taajuudella, minkä vuoksi taajuutta piti vaihdella silloin tällöin. Hartonen ja muut lepakkotuntijat kuitenkin osasivat aavistella, mitä lepakkolajeja mistäkin paikasta löytyy, joten oikeiden taajuuksien löytäminen vaikutti vaivattomalta. Venesataman luona näimme retken ensimmäiset lepakot. Pienet, vauhdikkaat siipiveikot lensivät koivujen välissä piiriä, napaten ilmassa lentäviä hyönteisiä. Hartonen kertoi, että yksi lepakko voi syödä yön aikana jopa yli 2 000 hyttystä – kesäiltoina onkin onnekasta, jos omassa kotipiirissä sattuu asumaan lepakko.

Seurasaareen on helppo paeta Helsingin vilinää.

Vesisiippa on yksi 13 lajista Lepakkojen tunnistaminen on Hartosen mukaan välillä hyvin vaikeaa, etenkin kaukaa käsin. Taajuudesta, lentotyylistä, koosta sekä lajille tyypillisestä levinneisyydestä pystyivät lepakkoammattilaiset kuitenkin päättelemään, että näimme retkellä kolmen eri lepakkolajin edustajia: pohjanlepakkoja, vesisiippoja sekä mahdollisesti isoviiksisiippoja. Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista pohjanlepakko on kaikkein yleisin. Eri lepakkolajien ominaispiirteet eroavat toisistaan jonkin verran: esimerkiksi vesisiipan ja pohjanlepakon lentoreittien pituus on hyvin erilainen. Siinä missä vesisiippa saattaa pyrähtää Seurasaaresta Espoon puolelle ruuanhakureissullaan, pysyttelee pohjanlepakko pienellä alueella kiertäen maltillisen kokoista ympyrää. Venesatamasta siirryimme museoalueella eteenpäin ja tapasimme isosiippoja, jotka lentelivät rakennusten välissä hurjaa vauhtia. Ennen lähtöä kävelimme vielä veden äärelle, jossa havaitsimme vesisiippoja lentämässä aivan veden tuntumassa. Päätimme retken puolenyön jälkeen, sillä seuraavan päivän työaamu odotti monia. Helsyn järjestämä lepakkoretki oli kaikin puolin mainio kokemus niin ensikertalaisille kuin tottuneillekin lepakkoharrastajille. *

Uhanalaiset metsälajit:

Vaarantunut kolopesijämme teksti ja kuva: antti salovaara

uomalainen metsäluonto ei ole entisensä. Järisyttävän rakennemuutoksen taustalta löytyy viimeistään 1960-luvulta lähtien kiihtynyt tehometsätalous, ja kärsijöiksi ovat joutuneet muiden ohella linnut. Esimerkiksi aikanaan yleiset töyhtö- ja hömötiainen luokitellaan nyt kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kriteerein vaarantuneiksi (VU). Se tarkoittaa kannan pienentymistä hälyttävästi. Syykin on selvillä. Metsälintujen elinympäristövaatimukset eivät sovi yhteen nykymetsätalouden tavoitteiden kanssa. Moni lintu tarvitsee elinympäristökseen vanhan, luonnontilaista muistuttavan metsän.

Monimuotoinen metsä tarjoaa järeitä pesäpuita päiväpetolinnuille ja pienemmille pökkelöitä koloineen. Lahopuu – erityisesti laho lehtipuu – on ratkaisevaa metsäluonnon elinvoimaisuudelle. Lahopuuta tarvitsee myös uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi (VU) luokiteltu valkoselkätikka. Tämä näyttävä valoisien lehti- ja sekametsien tikka tunnetaan erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomesta, mutta nyt pesintöjä on varmistunut niin Keski-Suomesta kuin pitkään valkoselättömästä lännestäkin. Valkoselkätikan tilanne oli kuitenkin vielä hetki sitten kriittinen. Laji luokiteltiin vuoden 2000 pohjalukemissa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), ja vuoden 2010 arviossa erittäin

uhanalaiseksi (EN). Vuonna 2015 luokitus oli jo pykälää parempi, VU, ja kannan on arveltu kääntyneen hitaaseen kasvuun. Taustalla on paitsi Suomen kantaa vahvistanut tikkavaellus Venäjältä myös pitkäjänteinen elinympäristöjen suojelu. Ympäristöjärjestöillä ja luontoharrastajilla on ollut tärkeä rooli suojelutoimien aikaansaamisessa. Nykyään moni metsänomistajakin antaa valkoselkätikalle arvon ja pyrkii säästämään lehti- ja lahopuita maillaan. Kuten tarkka lukija huomaa, luokitus vaarantuneeksi kertoo, ettei valkoselkätikka ole vielä turvassa. Vaikka kanta ei välttämättä tällä hetkellä pienene, määrät ovat edelleen vaatimattomia. Pesintöjä varmistuu nykyisellään noin 150, mutta tämä on vain murto-osa 1900-luvun puolivälin tilanteesta. Valkoselkätikka tarvitsee siis vielä apuamme. Huolimaton metsätalous voi helposti tehdä menestyksekkään suojelutyön tyhjäksi. * > Tiesitkö, että Suomen metsissä elää 816 uhanalaista lajia? Tänä vuonna Luonto-Liiton tavoitteena on kerätä yhtä monta uutta jäsentä. Tule mukaan, suojellaan yhdessä arvokasta metsäluontoamme! Liity jäseneksi: luontoliitto.fi/liity nuorten luonto 3/2017 |

teksti ja kuvat: anna tuominen

iertoviljelyllä tarkoitetaan menetelmää, jossa viljeltäviä kasvilajeja vaihtelemalla pyritään parantamaan kasvuolosuhteita ja sitä kautta kasvattamaan satoja. Parhaimmillaan kierto on luonnolle lempeä ratkaisu kaikkiin viljelijän pulmiin. Sen tarkoituksena olisi pystyä vähentämään rikkaruohojen ja tuholaisten määrää, parantamaan ravinteiden kiertoa ja maan rakennetta sekä tasoittamaan vaihtelevien kesäsäiden aiheuttamia riskejä. Koska tällaiset periaatteet eivät koskaan ole käytännössä niin yksiselitteisiä kuin teoriassa, Maatilamatkailu Kumpusen luomuviljelijä Juha Kumpunen kertoo, miten kiertoviljely on toiminut hänen omalla tilallaan.

| nuorten luonto 3/2017

Kasvilajien vaihtelulla riittävästi ravinteita Kumpusen tilalla kiertoviljely aloitettiin erikoistumisen halun ja luomuun siirtymisen myötä. Jo luomun ehdot edellyttävät jonkinlaista viljelykiertoa, mutta koska luomuun sopivaa karjanlantaa on kehnosti saatavilla, kasvilajien vaihtelulla voitiin varmistaa ravinteiden riittävyys kesästä toiseen. Kierron voi suunnitella monin eri tavoin vastaamaan parhaiten kunkin tilan tuotantoa. – Meillä on viisivuotinen kierto, Kumpunen kertoo. – Ensimmäisenä vuonna kasvatetaan viljaa, seuraavana vuonna viljan alle kylvetään hidaskasvuinen nurmi. Viimeiset kolme vuotta kasvatetaan pelkkää nurmea, minkä jälkeen kierto aloitetaan alusta.

Kumpunen täsmentää, että nurmen sisältämillä kasvilajeilla on erilaisia tehtäviä. Palkokasvit, kuten apila, sitovat tehokkaasti typpeä niiden juurissa asustavien bakteerien avulla. Typpi on kasvin proteiinien rakennusaine, ja sitä tarvitaan runsaasti. Kun nurmi käännetään maahan satoa niittämättä, maaperään päätyy myös paljon orgaanista kasviainesta. Se takaa hyvät oltavat maan hajottajaeliöille, jotka pilkkovat kasviaineksen seuraavan kesän viljelmien ravinteiksi. Syväjuuriset kasvit taas kuohkeuttavat maata, mistä on apua monella tapaa. Ilmavaan maahan viljan on helppo kasvattaa laaja juuristo. Myös mikrobit ja lierot viihtyvät muhevassa mullassa, jolloin hajotustoiminta kiihtyy ja viljelykasvit saavat helpommin ravinteita käyttöönsä. Juuret pitävät mullan paikoillaan – kun maan kääntää vasta keväällä, pintamaan

Kiertoviljelyssä nurmen sisältämillä kasveilla on erilaisia tehtäviä: typensitojakasvit lisäävät maan ravinteikkuutta ja syväjuuriset kasvit kuohkeutta.

ravinteet pysyvät viljelykasvien käytössä, eivätkä ne huuhtoudu sulamisvesien mukana vesistöihin. Pahasti tiivistynyttä tai köyhtynyttä maata kiertoviljely ei kuitenkaan enää pysty pelastamaan.

Kiertoviljelystä hyötyy koko alueen eliöyhteisö Luomuun siirtymisen myötä Kumpusen tilalla on luovuttu rikkakasvimyrkyistä. Juha Kumpusen mukaan rikkaruohojen määrä on kyllä lisääntynyt, mutta kierron, kylvön ja maan muokkauksen ajoituksella niiden määrä on saatu hyvin hallintaan. Joskus palsta on voinut jäädä jopa täysin rikkaruohottomaksi. Syitä tähän lienee monia, ja niitä selvittämällä viljelykierrosta voidaan saada yhä tehokkaampi. – Luontohan täällä on sitä myöten monipuolistunut, Kumpunen huomauttaa.

Siitä hyötyy lopulta koko alueen eliöyhteisö. Viljelykierrolla hillitään myös kasvituholaisten ja -tautien haittoja. Monet hyönteiset käyttävät ravintonaan vain tiettyjä kasveja, ja silloin yhden ainoan lajin viljely houkuttelee paikalle laumoittain sitä syöviä hyönteisiä. Kun kasvilajit taas vaihtelevat palstalta toiselle ja kesästä toiseen, eivät ötökkäpopulaatiot pääse kasvamaan kohtuuttomiksi. – Saisihan sitä luomuviljelyssä käyttää bioruiskutteita, mutta meillä ei ole ollut tarvetta. Jotain pientä on tietty aina, mutta vauriot ovat jääneet vähäisiksi, Juha Kumpunen kertoo. Myös kotipuutarhoissa lajien vuorottelulla voi vähentää ötököistä ja taudeista aiheutuvaa riesaa. Kumpunen myöntää, että luomuun siirtyminen on kiertoviljelystä huolimatta pienentänyt satoja. Erikoistuminen on

kuitenkin kannattanut, sillä asiakkaat ovat esimerkiksi kehuneet tuotteiden makua ja kertoneet, että jotkut allergikot ovat pystyneet syömään luomutuotteita saamatta niistä oireita. * > Lähde: Nina Toukoluoto, Sari Peltonen (toim.) 2015: Viljelykiertojen monipuolistaminen

nuorten luonto 3/2017 |

Pikalintuopas

– mitä tuntomerkkejä eri linnuista kannattaa opetella? teksti: inka plit, kuva: antti salovaara

intukirjoissa esitellään lajien tuntomerkit mahdollisimman kattavasti. Yleisimpien lajien tunnistaminen tapahtuu kuitenkin yleensä nopeasti: lintuharrastaja saattaa tunnistaa linnun, vaikka se lentäisi vain nopeasti ohi tai päästäisi yhden äänen. Miten se oikein tapahtuu? Kaikista linnuista ei tarvitse heti opetella kaikkia pukuja ja ääniä. Joskus laulu on paras tuntomerkki, joskus tietty kohta höyhenpuvusta. Tämä pikalintuopas listaa tavallisimmista lintulajeista ne tuntomerkit, jotka ainakin kannattaa opetella!

Osa 4/4: Syksy Käyttöohje Tyypillinen paikka: missä lintu useimmiten havaitaan. Näkötuntomerkki: mitä kannattaa katsoa, ja miten lajin erot-

taa samankaltaisista lähilajeista. Tässä oletetaan, että tunnistat linnun ryhmän – esimerkiksi valkoposkihanhi on hanheksi pieni.

| nuorten luonto 3/2017

Opettele Ainakin nämä: Tyypillinen paikka

Näkötuntomerkki

Äänituntomerkki

Kanadanhanhi

Vedessä, pellolla

Suuri, pitkä kaula, valkoista vain poskessa

Valkoposkihanhi

Rannikolla vedessä, nurmella tai pellolla

Pieni, lyhyt kaula, koko naama valkoinen

Metso

Metsässä

Suuri, ei valkoista siipijuovaa (vrt. teeri)

Lähtee lentoon isolla ryminällä

Teeri

Metsässä, suolla, kevätsoitimella aukeilla paikoilla

Valkoinen siipijuova, koiraan pyrstön pitkät reunasulat

Soidinääni (pulputus)

Pyy

Metsässä

Harmaahaikara

Rannalla ruovikon reunassa

Hiirihaukka/ mehiläishaukka/ piekana

Muuttoaikaan taivaalla

Varpushaukka

Metsässä, taajamassa

Lyhyet siivet, pitkä pyrstö, varista pienempi, hoikka

Kanahaukka

Metsässä, taajamassa

Lyhyet siivet, pitkä pyrstö, varista suurempi, tukeva

Tuulihaukka

Pellon yllä

Pitkä pyrstö, lekuttelee paikallaan ilmassa

Kurki

Muuttoaikaan lennossa tai pellolla

Pitkät jalat, pitkä kaula lennossa suorana, siivet lennossa suorat

Uuttukyyhky

Lehtimetsässä, pellolla

Ei valkeita siipilaikkuja (vrt. sepelkyyhky), harmaat kainalot ja alaselkä (vrt. pulu)

Huhuileva laulu

Sepelkyyhky

Taajamassa, pellolla

Lennossa valkeat siipilaikut

Huhuileva laulu

Keltavästäräkki

Suolla, niityllä, muuttolennossa

Keltainen alapuoli, tumma pää

Kutsuääni

Tilhi

Syksyllä ja talvella pihlajassa

Lennossa kolmiomaiset siivet, päätöyhtö

Kutsuääni (helinä)

Rautiainen

Metsässä, kuusen latvassa, muuttolennolla

Räkättirastas

Lähes missä vain, syksyllä ja talvella pihlajassa

Poispäin lentävän linnun harmaa alaselkä ja yläperä

Kutsuääni (räkätys)

Pyrstötiainen

Metsänreunassa pienessä parvessa

Söpö höyhenpallo, pitkä pyrstö, valkoinen pää

Kutsuääni

Järripeippo

Muuttoaikaan lennossa tai pellolla

Oranssia kaikissa puvuissa (vrt. peippo)

Kutsuääni

Vihervarpunen

Metsässä, metsän lähellä

Laulu (vihellys), siipien pörisevä lentoääni Pitkät jalat, pitkä kaula lennossa (ja usein muulloinkin) mutkalla, siivet lennossa kuperat Keskipitkät ja tasaleveät siivet, suhteellisen lyhyt pyrstö usein levällään ("minikotka")

Laulu, kutsuääni (hihitys)

Kutsuääni (ruosteinen keinu)

Hyviä lintukirjoja: Lue osat 1–3 Nuorten Luonnon verkkosivuilta: www.nuortenluonto.fi!

Vasta-alkajalle: Linnut – Suomen peruslajisto (Varesvuo ym.) Aloittelijalle: Suomen linnut – tunnistusopas (Lasse J. Laine) Edistyneelle: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut (Svensson ym.)

Hyviä verkkosivuja: www.xeno-canto.org (ääniä) www.tarsiger.com, www.lintukuva.fi (kuvia ja ääniä) www.birdlife.fi (tietoa lintuharrastuksesta)

nuorten luonto 3/2017 |

Tarvikkeet • tarpeeton trikoovaate • sakset • kuiva puunoksa • (helmiä)

DIY:

Solmeile t-paita seinälle

Makramee-solmeilulla vanha t-paita tai muu trikoovaate muuntuu sisustuselementiksi. Jo yhdellä perussolmulla ja sen muunnelmilla saat monenmoista jälkeä aikaan! teksti: vilma tammelin • kuvat: lotta leppälä

Leikkaa vaate 1–2 cm leveäksi kaitaleeksi. Trikoo rullautuu pyöreäksi kuteeksi vetämällä nauhaa pituussuunnassa. Pätki kude vähintään metrin mittaisiksi paloiksi – mitä pidemmät pätkät, sitä korkeamman työn saat tehtyä. Saumakohdat eivät rullaannu, joten katkaise pätkät niiden kohdalta tai ompele kohdat parilla pistolla rullalle.

Kiinnitä parillinen määrä kuteenpätkiä puunoksaan kuvan osoittamalla tavalla. Tällöin puusta roikkuu neljällä jaollinen määrä yksittäisiä naruja. Ripusta oksa seinälle erillisellä narulla solmimista varten.

| nuorten luonto 3/2017

Sitten solmimaan! Viereisissä kuvissa on kuvattu tasosolmun tekeminen: ota työn neljä reunimmaista narua ja solmi reunanarut kahden keskimmäisen ympäri kaksi kertaa. Solmua kiristämällä ja hölläämällä saat siitä pienemmän tai suuremman. Voit tuplata solmun koon käyttämällä 8 narua (ks. pinkki työ). Verkkomainen kuvio syntyy, kun teet 2. kerroksen reunimmaisen tasosolmun reunasta laskien naruilla 3–6, ja seuraavan, kuten 1. kerroksella.

Muuntelet koristetta helpoiten solmittavien pätkien määrällä ja pituudella. Voit myös punoa keskelle letin (musta työ), solmia kuteiden päihin solmut, pujottaa solmujen väliin helmiä tai leikata roikkuvat pätkät muotoon (pinkki työ). Lisää solmuja ja ideoita löydät somesta hakusanoilla makramee ja macrame!

Maanalainen

Palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. Ainakin joskus.

Leimatut luteet

teksti ja kuvat: antti salovaara

Ritarilude.

uulipukukansan lehdistä saa toistumiseen lukea, kuinka luteet ovat ikäviä asuinkumppaneita. Kyse on räikeästä yleistyksestä. Yksi laji, verta imevä lutikka, on toki ihmisen kannalta kurja, mutta Suomessa on yli 500 muutakin ludelajia. Eikä valtaosa niistä muuta haisevaan asuntoon. Yhden käyttäytyminen leimaa tässäkin tapauksessa koko joukon. Luteita on kaikkialla. Metsissä ja soilla, pihoilla ja paahteisilla pientareilla. Veden alla sukeltelee virtaviivaisia malluaisia, pinnalla kiitää tutumpia vesimittareita. Eräs akvaattinen erikoisuutemme, vesiskorpioni, on sekin lude. Kokovaihtelua piisaa parista millistä yli kolmisenttisiin jättiläisiin. Osa luteista viettää vegaanin elämää, toiset taas porskuttavat petoina. Jos katsoo ludetta silmästä silmään, huomaa terävän imukärsän, joka on yleensä sen verran vaikuttava, ettei sitä kärsi kokeilla. Lähitarkastelu kannattaa muutenkin: luteet ovat ilmaisuvoimaisen värityksen, kuvioinnin ja muodon mestariteoksia. Lajien nimeämisessäkään ei ole säästelty, kuten kyrmytarriainen, vesihiippari ja pörröpoukkolude muistuttavat.

Jos havaitset luotaantyöntävän tuoksun, se johtuu sinusta. Useimmat luteet käyttävät hajuja lähinnä keskinäisessä viestinnässään, mutta myös ihmiselle löytyy selvä sanoma: näpit irti ja häivy. Kyse on siis karkotteesta. Luteet ovat erityisesti kesän lapsia. Jotkut lajit löytyvät kuin tarjottimelta, toisia taas ei tavoita millään. Erilaiset haavit, karisteluvarjot ja kuoppapyydykset auttavat saamaan ujoimmat esiin. Ilmojen kylmetessäkään harrastuskausi ei

ole vielä ohi, sillä aikuisena talvehtivat lajit löytyvät tokkuraisina karikkeen seasta. Sieltä ne voi seuloa esiin lajinmääritystä varten. Luteisiin on helppo tutustua myös nojatuolissa. Rintalan ja Rinteen Suomen luteet -teos on paitsi tiedon myös taiton ja kuvituksen osalta A-luokan luontokirja. Monet ludelajit ovat uhanalaisia, mutta harrastajia on vähän. Unohda siis tavanomaiset linnut ja päiväperhoset, ja omista aikasi luteille. *

Keikarilude. nuorten luonto 3/2017 |

teksti ja kuva: oskar pulkkinen ja nea-petra vaahtera

Biologinen tutkimusmatka

Hondurasiin stuimme biologian tunnilla eräänä perjantai-iltapäivänä. Tunnin lopussa opettaja piti esitelmän Hondurasista ja Operation Wallacea -luonnonsuojeluyhdistyksestä, joka järjestää kansainvälisiä biologisia tutkimusmatkoja ympäri maailmaa. Puhuimme Hondurasin luonnonsuojelutilanteesta, ainutlaatuisesta luonnosta sekä yrityksistä auttaa tätä eksoottista ja kaukaista aluetta. Opimme muun muassa, että Hondurasin pilvimetsistä on hiljattain löydetty suuri määrä sukupuuttoon kuolleiksi luultuja lajeja ja ettei luonnonsuojeluun riitä tarpeeksi varoja maan epävakaan tilanteen vuoksi.

| nuorten luonto 3/2017

osa

Tuumasta toimeen Me, kymmenen oppilasta Helsingin eurooppalaisen koulun kolmelta eri luokka-asteelta ja kaksi valvojaa, päätimme ottaa tavoitteeksemme auttaa Hondurasin paikallista luonnonsuojelua. Yhteistyökumppaniksi päätimme pyytää Operation Wallacea, joka järjestää luonnonsuojeluun ja tutkimustiedon lisäämiseen tähtääviä tutkimusmatkoja Hondurasin luonnonsuojelualueelle. Valitsimme matkan, jolla pääsisimme tutustumaan mahdollisimman laajasti Operation Wallacean luonnonsuojelu- ja kenttätyöhön. Ensimmäiseksi viikoksi menisimme Cusucon sademetsään ja toiseksi viikoksi Roatanin tai Utilan saarelle säästä riippuen. Ensimmäiselle viikolle on suunnitel-

missa tutkimuksia sademetsän kasvillisuudesta ja pienemmistä eläimistä, sekä tutustumista viidakon kenttätyöhön. Toiselle viikolle on suunniteltu sukellusta ja perehtymistä Hondurasin merielämään, varsinkin uhanalaisten lajien suojeluun. Meriviikolla opettelemme tuntemaan myös erilaisia koralleja ja merieläimiä sekä tutustumme käytännön merentutkimukseen.

Matkakassa kertyy töitä tehden Matkakustannusten kattamiseksi meidän täytyi alkaa kerätä varoja matkaa ja sinne tarvittavia varusteita varten. Aloitimme varainkeruun lähettämällä sähköposteja

Tietokulma: Honduras

N © joe townsend, creative commons 4.0 license. https://flic.kr/p/8V3k4F

ja kirjeitä muutamille yrityksille, joilta toivoimme sponsorointia, mutta halukkaita sponsoreita ei löytynyt. Päätimme kerätä matkarahat tekemällä töitä. Ensimmäinen työpaikka löytyi eräästä sukellusliikkeestä Helsingistä, jossa kävimme arkistoimassa tietoja ja järjestämässä niitä hyllyihin. Työ oli välillä vähän pitkäveteistä, mutta saimme mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä ja tutustua toisiimme paremmin. Muutamassa viikossa keräsimme hyvän alkupääoman matkaa varten. Saatuamme keräyksen alkuun olimme motivoituneita keksimään lisää tapoja kerätä varoja. Saimme idean järjestää myyjäisiä, joissa voisimme sekä kerätä rahaa, että lisätä tietoisuutta tutkimusmatkastamme sekä Hondurasin ainutlaatuisesta luonnosta. Tämä oli myös meille mahdollisuus saada keskustella enemmän Hondurasista yleisesti sekä saada toisten ihmisten näkökulmia paikallisesta tilanteesta, mikä lisäsi innostustamme matkaa kohtaan. Myyjäisissä saimme myös jonkin verran lahjoituksia, mutta ihmiset olivat toisinaan epävarmoja lahjoitusten suhteen, sillä he epäilivät, ettei rahoja käytettäisi oikeasti luonnonsuojeluun maan poliittisen epävakauden takia. Lopulta varainkeruu sujui kuitenkin hyvin ja saimme kerättyä riittävästi. Itse matkan kustannusten lisäksi meillä

oli paljon retkeilyvarusteita hankittavana, muun muassa rinkka, vaelluskenkiä, sadevaatteita, hyttyskarkotteita ja biohajoavia hygieniatuotteita.

Valmistautuminen tutkimusmatkaan Varusteita hankkiessa piti ottaa huomioon monta seikkaa, sillä Hondurasin sademetsän ilmasto on hyvin lämmin ja kostea. Vaatteiden täytyi myös suojata kasveilta ja hyönteisten pistoilta. Ohjelmassa oli myös paljon sademetsässä vaellusta, johon varustauduimme vedenpitävillä vaelluskengillä ja vaatteilla. Meille tarjottiin myös mahdollisuus snorklaamiseen ja laitesukellukseen. Osa oppilaista ilmoittautui Open Water Diver -kurssille. Meidän piti myös miettiä tieteellistä puolta matkasta, joten otimme selvää Hondurasin kasvillisuudesta ja eläinlajeista. Sen lisäksi olemme harjoitelleet vähän espanjaa matkaa varten, jotta voisimme kommunikoida paikallisten kanssa, sillä Hondurasissa monet asukkaat eivät puhu englantia. Lopulta unelmamme tutkimusmatkasta kävi toteen! Seuraavassa numerossa kerromme tunnelmia matkalta, käytännön kenttätöistä sekä siitä, miten pääsimme vaikuttamaan Hondurasin luonnonsuojeluun. *

oin seitsemän miljoonan asukkaan valtio Hondurasin tasavalta eli Honduras sijaitsee Väli-Amerikassa. Rajanaapureinaan sillä ovat Guatemala, El Salvador ja Nicaragua. Maan pääkaupunki on Tegucigalpa. Hondurasia sanotaan Syvänteiden tasavallaksi (Republica de Honduras), sillä maan itäpuolella sijaitsevat Karibianmeren syvänteet. Maan länsipuolella aukeaa Tyyni valtameri. Sotilasvalta, rikokset, luonnonkatastrofit, suuret tuloerot ja korruptio ovat vaikuttaneet merkittävästi niin luonnon kuin maan asukkaiden hyvinvointiin ja kehitykseen.

Tiesitkö? Pilvimetsä on trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä esiintyvä kasvillisuustyyppi. Koska vuoristossa on viileämpää kuin alavilla mailla, vesihöyry tiivistyy usvaksi, sumuksi ja pilviksi, joka verhoaa kasvillisuutensa valkeaan huntuun. Pilvimetsät kuuluvat maailman uhanalaisimpiin luontotyyppeihin.

nuorten luonto 3/2017 |

Mummoillen

Mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. Tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta. teksti ja kuvat: kaisa illukka

Sadonkorjaajan

teehetki S puutarhassa

yyskesän aamuna mummoilija tekee lähimetsäkierroksen kantarelli- ja mustikkapaikoille, mukaan kerätään myös pieni paperipussillinen kanervankukkia. Rantalepikosta taitetaan muutama mesiangervonkukka. Luonnonystävä varoo poimimasta kukkahämähäkin kotikukkaa. Niitynpientareelta saadaan mukaan siankärsämöitä. Puutarhasta napataan vielä sipuli varsineen, pari kesäkurpitsaa ja sekalaisia yrttejä. Tervehditään kyläilemään tulleita naapurin kissoja ja ryhdytään keittiöhommiin. Iltapäivällä kutsutaan ystäviä käymään ja maistellaan tuoreita satoherkkuja omenapuun alla.

Kantarelli-kesäkurpitsaset (G) 10 kpl Pohja • 2 pienehköä kesäkurpitsaa • 2 (keitettyä) perunaa • ½ pkt vegaanista mozzarella-juustoa (esim. Chicca) • ½ dl perunajauhoja • ½ dl silputtua sipulinvartta tai ruohosipulia • persiljaa, oreganoa tai muita tuoreyrttejä maun mukaan • 1–2 tl (yrtti)suolaa • mustapippuria Täyte • 3 dl kantarelleja • 1 pieni sipuli • margariinia paistamiseen • 1 dl vegaanista pestoa • ½ pkt vegaanista mozzarellaa

| nuorten luonto 3/2017

Raasta kesäkurpitsat ja perunat, murustele mozzarella joukkoon, kippaa sekaan perunajauhot, sipulisilppu ja mausteet, sekoita massa, tarkista maku ja suola. Levitä pellille ohuita, noin puolen sentin paksuisia ja aluslautasen kokoisia lättyjä. Esipaista pitsapohjia 225°C:ssa 10–15 minuuttia. Paista sieniä ja sipulirenkaita pannulla, kunnes neste on haihtunut sienistä. Levitä esipaistetuille pitsoille täytteet: reilu teelusikallinen pestoa joka pohjalle, sieni-sipulipaistosta sekä murusteltua mozzarellaa. Paista uunissa vielä sen aikaa, kunnes juusto on sulanut.

Mustikkamurumuffinit 10 kpl Taikina 2 ½ dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1 dl sokeria 1 dl soijajugurttia ½ dl rypsiöljyä ½ tl jauhettua kardemummaa 1-2 dl mustikoita Muruseos 1 dl mantelijauhoja 1 dl fariinisokeria ½ dl kaurahiutaleita 30 g vegaanista margariinia Sekoita yhdessä kulhossa jauhot, leivinjauhe ja kardemumma, toisessa sokeri, jugurtti ja öljy. Yhdistä ainekset ja sekoita nopeasti, varo vatkaamasta liikaa. Lusikoi taikina kymmeneen muffinivuokaan (paperisiin tai muffinipellille), ripottele päälle mustikoita. Tee muruseos. Sekoita keskenään pehmeä margariini, mantelijauho, kaurahiutaleet ja fariinisokeri. Murustele seos nokareiksi muffinien päälle. Paista 200°C:ssa 20–25 minuuttia.

Mesiangervokaurapitsit 10 kpl (Ohje Katariina Vuoren kirjasta Kukkaisruokaa (2016).) • 60 g margariinia • 1–2 rkl tuoreita tai kuivattuja, silputtuja mesiangervon kukkia • 1 dl sokeria • 2 dl kaurahiutaleita • 3 rkl vehnäjauhoja • ½ tl leivinjauhetta Sulata margariini kulhossa mikrossa ja sekoita kaikki aineet yhteen. Jaa pellille noin ruokalusikan kokoisia taikinanokareita, tasoita hieman. Jätä väliin reilusti tilaa, sillä taikina leviää uunissa laakeiksi kekseiksi. Paista keksejä 180-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia kunnes niiden reunat ovat hieman ruskettuneet.

Luonnonkukkatee ja jäätee Talvea varten kannattaa kerätä teeyrttejä. Hyviä perusteekasveja ovat muun muassa siankärsämö, kanerva ja nokkonen, ensin mainituista kerätään kukat, nokkosesta tuoreet versot ja nuoret lehdet. Ne kuivataan varjoisassa sisätilassa joko kimppuina tai lakanalle levitettynä. Lääkinnällisistä ominaisuuksistaan tunnettuja yrttejä, kuten mäkikuismaa ja mesiangervoa, kannattaa käyttää varoen. Mustaherukan ja mintun lehdet ovat hyvänmakuisia myös kuivattuina, mikäli niitä palstalta tai puutarhasta löytyy. Kuivatut kukat ja lehdet säilytetään erillisissä paperipusseissa tai purkeissa, niistä voi talven mittaan tehdä erilaisia teesekoituksia. Poimittavaksi suositellaan nuoria, tuoreita ja hyväkuntoisia kasveja. Kerää villeinä kasvavia rauhoittamattomia kukkia ja kasveja puhtaalta ja mahdollisimman luonnolliselta paikalta. Kasvin kannalta on tärkeää kerätä samasta paikasta vain rajallinen määrä, jotta kasvu ei häiriinny. Kukat kerätään juuri niiden puhjettua kukkaan aurinkoisena, kuivana aamuna. Tuoreet kukat silputaan ja haudutetaan kuumassa vedessä muutaman minuutin ajan. Juoman voi siivilöidä. Kuivattuja yrttejä haudutetaan 10–15 minuuttia. Sopiva annostus on ruokalusikallinen kuivattua yrttiteesekoitusta yhtä teekupposta kohti, tuoretta voi käyttää runsaammin. Mainion janojuoman saat, kun jäähdytät hunajalla tai sokerilla makeutetun kukkaisteen (1 rkl/litra) ja nautit sen jääkaappikylmänä vaikkapa jääpalojen, sitruunaviipaleen tai tuoreen mintun kera. > Kiinnostavaa lisätietoa kasvien käytöstä: www.yrttitarha.fi

nuorten luonto 3/2017 |

Ekaa kertaa vaeltamassa teksti: maija kaunismaa kuvat: maija kaunismaa (pinjan kuva) ja noora kaukinen

uonto-liiton Varsinais-Suomen piiri järjesti kesällä 2016 vasta-alkajien vaelluskurssin. Kurssi sisälsi kolme luentokertaa, harjoitusretken Turun lähimaastossa sekä viiden yön vaelluksen Pallakselta Hettaan syyskuun alussa. Yksi kurssilaisista oli ysiluokkalainen Pinja Ahlbom, joka lähti piirin kanssa vaeltamaan ensimmäistä kertaa elämässään. – Olin jo pitkään halunnut oppia pärjäämään luonnossa. Etsiskelin tovin tällaista kurssia, johon alaikäiset pääsisivät mukaan, Pinja kertoo. – En meinannut uskoa todeksi, kun törmäsin Luonto-Liiton kurssiin, joka oli kaiken lisäksi ilmainen. Ilmoittauduimme heti pikkusiskoni kanssa mukaan. Erityisen innoissani olin mahdollisuudesta päästä Lappiin. Ennen kurssia monet vaellukseen liittyvät asiat askarruttivat mieltä. Vaikka Pinja on joskus ollut pari vuotta partiossa, kaikki suunnistamisesta teltan pystyttämiseen oli vierasta. Luennoilla käytiin läpi reitin suunnittelua, retkiruokailua, vesihuoltoa ja varusteita. Pinja sanoo, että ilman kurssia hän ei olisi lähtenyt yksin patikoimaan. – Nyt uskaltaisin jo lähteä yksinkin vaellukselle, ainakin pienelle.

| nuorten luonto 3/2017

Rinkka selkään ja matkaan Ennen Lapin vaellusta Pinjaa jännittivät käytännön asiat, kuten rinkan kantaminen ja se, kestääkö takki vettä. Vähän myös pelotti, että ei pärjäisikään mukana pitkällä vaelluksella. Jännityksestä huolimatta hän päätti lähteä, ja harjoitusretkellä yön yli Pinja pärjäsi siinä missä muutkin ryhmäläiset. Rahanmenostakaan ei tarvinnut huolehtia, kun selvisi, että varusteita saa lainaan Luonto-Liiton kautta. – Kaikki oli tosi hyvin järjestetty, eikä äitiäkään lopulta jännittänyt päästää meitä, kun oli aikuisia mukana. Koulusta sai helposti vapaata, ja viikon rästihommat sai kuitenkin nopeasti kiinni, ysiluokkalainen toteaa. Rinkastakin tuli lopulta kuin rakas ystävä. – Vaelluksen lopussa en olisi enää halunnut luopua rinkasta, olin jo tykästynyt sen kantamiseen. Vaelluksella Pallakselta Hettaan oli mukana kaksi ohjaajaa ja 10 hengen ryhmä. Puhtaan luonnon ja jylhien maisemien lisäksi parasta vaelluksella olivatkin muut ihmiset. – Pääsimme siskon kanssa helposti mukaan porukkaan, vaikka olimmekin paljon muita nuorempia. Kaikki olivat samanhenkisiä ja kaikkien kanssa oli helppo tulla toimeen. Kun tu-

tustuu uusiin ihmisiin, tutustuu samalla myös itseensä, Pinja pohtii.

Uni maittoi vaeltajalle Teltassa Pinja nukkui hyvin. Vain ekana yönä oli vähän kylmä, kun lämpötila laski pakkaselle. Muuten uni maittoi aina päivän päätteeksi, kun tunturimaisemissa tuli käveltyä kymmenisen kilometriä päivittäin. Vaikeinta vaelluksella olikin herääminen ja aamurutiinit. – Kotona voin käyttää heräämiseen monta tuntia, mutta vaelluksella piti olla aamuisin tehokas, jotta päästiin ajoissa liikkeelle. Ruoatkin onnistuivat Pinjan omien sanojen mukaan yllättävän hyvin. Reseptit löytyivät netistä. Pinja oli kuivattanut kasviksia itse, mutta oli mukana pari pussipastaakin. Kasvisruoka on hänen mielestään helpointa retkiruokaa. Vaelluskurssille lähteminen ei Pinjan mielestä vaadi muuta kuin kiinnostusta. – Kyllä kurssille voi tulla kuka tahansa, joka pystyy kävelemään rinkka selässä. Vaellukselle lähteäkseen ei edes tarvitse omistaa mitään ihmeellisiä varusteita. Halvemmatkin versiot riittävät, ja varusteita saa helposti lainaan. Pinja aikoo lähteä pian uudestaan vaeltamaan. Luonnossa tärkeintä hänelle on koskemattomuus ja rauha. – Luonnossa on niin erilainen energia kuin kaupungissa. Ihmismieli rauhoittuu luonnossa. *

Pinjan vinkit muille nuorille ensikertalaisille:

13-vuotias Pinja Ahlbom Raisiosta aloitti retkeilyharrastuksen Luonto-Liiton vaelluskurssilta.

Jos kiinnostaa lähteä, niin lähde! Käytä hyväksi mielenkiinto, luontoon on aina hyvä lähteä. Kannattaa pyytää apua ja kysellä: muut yleensä tietävät, vaikkei itse tietäisi. Ei kannata stressata liikaa. Jos et heti uskalla olla yötä metsässä, niin lähde päiväretkelle vaikka sienestämään. Voit aloittaa pienestäkin. Varusteiden hankinta voi olla kaoottista, kannattaa aloittaa pikkuhiljaa ja hyödyntää kirpputoreja ja lainausmahdollisuuksia. Kunnon eväillä retkestä tulee paljon kivempaa, kun ei väsy. Mieluummin evästä mukaan liikaa kuin liian vähän.

nuorten luonto 3/2017 |

Kuvat ovat Luonto-Liiton vuosina 2005–2014 järjestämästä Mainoskupla-vastamainoskilpailusta.

korhonen, salonen

teksti: miia vistilä

Marraskuun viimeinen perjantai on

musta

lack Friday on nykyisin Suomessakin näkyvä yhdysvaltalainen alennusmyyntipäivä, jota vietetään kiitospäivän jälkeisenä eli marraskuun viiimeisenä perjantaina. Päivän kulutuskriittinen pari ja vastavoima, samana päivänä vietettävä Älä osta mitään -päivä, on lähtöisin Kanadasta ja tunnettu Suomessa jo syntyinspiraatiotaan aiemmin. Black Friday -nimitys esiintyi ensi kerran 1860-luvun lopulla kullalla keinottelusta syntyneen dramaattisen pörssipäivän nimenä. Sata vuotta myöhemmin nimeä alettiin käyttää nykyisellä paikallaan Philadelphiassa pidettävän jalkapallo-ottelun aiheuttaman liikenne- ja muun kaaoksen merkiksi, mistä kauppiaat omivat nimen käyttöönsä. Yleistä myös oli, että kiitospäivän jälkeisenä päi-

| nuorten luonto 3/2017

vänä pidettiin vapaata, luvan kanssa tai ilman, jos suinkin mahdollista. 80-luvulla shoppailupäivää yritettiin lanseerata myös Big Friday -nimellä, mutta pian päätettiin vain muuttaa nimen taustatarina. Nykyään Black Fridayn halutaan tarkoittavan, että silloin kauppiaiden tilit siirtyvät punaiselta eli tappiolta takaisin mustalle. Päivä on Yhdysvalloissa yleinen vapaapäivä monilla aloilla, mutta ei vähittäiskaupassa. Älä osta mitään -päivä perustettiin shoppailupäivän vastavoimaksi 90-luvun alussa, ensin nimellä No Shop Day, nykyisin suomennosta vastaavasti Buy Nothing Day. Suomeen päivän toivat Luonto-Liitto, Voima!-lehti ja vastamainosryhmä Adbusters Finland. Päivää vietetään kannustamalla tiedostavaan kulutukseen. Vaikka yhden päivän ostolakko ei vaikuttaisi kokonaiskulutukseen, yhtenä päivänä osta-

misesta pidättäydyttyään on muinakin päivinä helpompi miettiä, mitä vaihtoehtoja kulutukseen perustuvalle mielihyvälle olisi tarjolla. Päivän kunniaksi on järjestetty monenlaisia tapahtumia ympäri maailman. Osassa tapahtumista on painotettu suorasukaista ja näyttävää kulutuskriittisyyttä, esimerkiksi pitämällä mielenosoituksia kauppakeskusten lähellä, tai muistutettu taloudellisesta eriarvoisuudesta jakamalla ilmaiseksi talvitakkeja. Toisissa on keskitytty epäkaupalliseen yhdessä tekemiseen esimerkiksi luontoretken muodossa. Monet museot ovat tarjonneet vapaan sisäänpääsyn päivän kunniaksi. Tänä vuonna shoppailun ja kulutuskiriittisyyden teemapäivää vietetään 24. marraskuuta. *

tommi turunen

Vuokraus, lainaus ja muita vaihtoehtoja ostamiselle Jakamistalous on 2000-luvun nouseva taloustrendi ja muutakin kuin asunnon vuokraamista loman ajaksi. Perinteiset jakamistalouden muodot toimivat ilman rahaa ja antavat konkreettisten hyötyjen ohella yhteisöllisyyttä ja muuta aineetonta iloa.

Lainaaminen ja yhteisomistus Tarvitsetko tavaraa satunnaiseen käyttöön? Kysy somessa lainaan kavereilta ja tutustu kirjastojen, järjestöjen ja vastaavien tahojen tarjontaan. Jos kellään ei ole, voisiko esimerkiksi koulu tai taloyhtiö hankkia muidenkin iloksi, mitä tarvitset?

Talkoot Perinteikäs jakamistalouden muoto, jonka käytössä vain mielikuvitus on rajana. Siivoustalkoot vuorotellen eri kavereilla? Jotta homma ei mene hyväksikäytöksi, mukaantulon täytyy olla vapaaehtoista, osallistujia riittävästi työmäärään nähden ja työpanos palkita ainakin kunnon ruualla.

Kimppakyydit ja liftaaminen Vaikka Überin asemasta käydäänkin oikeutta, kimppakyydit bensakulujen jakamisen hinnalla tai ilmainen liftaaminen ovat sallittuja. Someaikaan ei kyytiä tarvitse odotella tien reunassa, vaan asiasta voi sopia etukäteen asialle omistautuneissa nettiryhmissä. Turvallisinta on matkustaa kaverin kanssa ja kuunnella intuitiotaan ja arkijärkeä.

Entä jos uusien tavaroiden hypistely kuitenkin kutkuttaa? Alennusmyynneistä riehaantumiselle löytyy myös omistamista arvostavia vaihtoehtoja.

Konmaritus Miksi hankkia uutta, kun voi fiilistellä ja järjestää tavaroita, joita jo omistaa? Tavaroiden läpikäyminen, helposti löydettäviksi järjestäminen ja tarpeettomien eteenpäin antaminen auttaa myös kokoamaan ajatuksia omista arvoista ja elämästä.

Minimalistiset haasteet Vanhatkin tavarat tuntuvat uusilta, kun ne siirtää välillä pois käytöstä. Esimerkiksi 333-vaatehaasteessa va-

litaan käyttöön 33 vaatetta ja valikoimasta vaihdetaan toimivammaksi kolmen kuukauden välein. Alkuperäisessä haasteessa 33:en asiaan lasketaan mukaan ulkovaatteet ja asusteet, mutta ei alus- ja treenivaatteita.

Tavaranvaihtobileet Tapaamisia, joihin osallistujat voivat tuoda itselleen tarpeetonta tavaraa ja ottaa mukaansa toisten tuomisia. Tapahtuman voi järjestää kaveripiirin kesken jonkun kotona tai isommalle porukalle vaikka koulun tai järjestön kautta. Tapahtuma kannattaa rajata tietyn teeman, esimerkiksi vaatteiden tai kirjojen, ympärille. Kannattaa myös miettiä valmiiksi, minne jäljelle jääneet tavarat lahjoitetaan. nuorten luonto 3/2017 |

– Siilit elävät ihmisasetuksen läheisyydessä. Jokaisella pihan omistajalla on mahdollisuus auttaa viime vuosikymmeninä heikentynyttä siilikantaa vahvistumaan, kertoo tänä kesänä ilmestyneen Piikkipallo ihan pihalla -lastenkirjan kirjoittaja Tuula Nyström. teksti: elina silkelä kuva: tuula nyström piirroskuva: laila nevakivi

Pelastetaan

pihojen piikikkäät puutarhurit! uula Nyströmin työ siilien hyväksi alkoi sattumalta. – Muutin 15 vuotta sitten omakotitaloon, jonka pihapiirissä liikkui useita siilejä. Kiinnostuin lajista ja sen elintavoista. Eläinlääkäriystävieni kautta päädyin hoitamaan ja lihottamaan vahingoittuneita siilejä vapautuskuntoon. Vuonna 2009 kirjoitimme Tiina Kinnusen kanssa tietokirjan Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito. Kuulin, että kertomuksia ja myyttejä sisältävää kirjaa on luettu myös päivähoidossa, joten tänä vuonna oli aika toteuttaa oma lapsille suunnattu siilikirja, Nyström kertoo.

Monimuotoinen pihamaa houkuttelee siilejä Piikkipallo ihan pihalla kertoo siilin elintavoista ja antaa vinkkejä miten lapset voivat itse auttaa pihalla liikkuvia siilejä. – Siilit liikkuvat ihmisasutuksen läheisyydessä. Selvitäkseen ne tarvitse-

| nuorten luonto 3/2017

vat suojaisia pesäpaikkoja, sekä kosolti ravintoa selvitäkseen talvihorroksesta, Nyström muistuttaa. – Lapset voivat pyytää aikuisia jättämään lehti- ja risukasoja pihamaalle, sillä siili voi löytää niistä pesäpaikkoja. Pihamaalle kannattaa muutenkin jättää luonnonvarainen nurkka, jota ei ajeta ruohonleikkurilla sileäksi. Tällainen nurkkaus houkuttelee toukkia ja kuoriaisia, jotka ovat siilin herkkuruokaa, Nyström lisää. – Jos pihalla on kasvimaa, siili on erinomainen kaverus, sillä se hävittää kasvimaan tuhohyönteisiä. Siilit ovatkin pihan pieniä puutarhureita, Nyström iloitsee.

kuvaa siiliä liikaa. Jo pelkän vesiastian pitäminen pihalla voi olla valtava apu siilille ja muillekin eläimille, Nyström neuvoo. Varsinkin naarassiilit tarvitsevat paljon ravintoa, koska ne tulevat tiineeksi jo keväällä, ja kesällä ne imettävät juhannuksena syntyviä poikasia. – Jos myöhään syksyllä kohtaa siilin, se on todennäköisemmin naaras tai nuori siili, sillä koiraat ehtivät paremmin lihottaa itseään talvihorrosta varten, ja saattavat käydä horrostamaan jo elokuun puolella, Nyström kertoo.

Vettä ja kissanruokaa tarjolle

Pesäpaikkojen puute ja ilmastonmuutos uhkana

Siiliä kannattaa ja saa ruokkia lemmikkieläinten liotetuilla nappuloilla tai märkäruoalla. – Siilit oppivat täsmälliset ruokailuajat, joten sitouduthan ruokintaan, jos sellaisen aloitat. Lemmikkieläinten ruokaa antamalla et voi lihottaa villinä liik-

Taajamakuvan muutos ja ilmastonmuutos ovat vaikeuttaneet siilien selviämistä. Nykyisin rakentaminen ei enää tuota suojaisia talojen ja aittojen alustoja, joissa siili voisi pitää pesiään. Autoliikenne koituu monen siilin kohtaloksi. Tiiviillä kaupunkialueilla liikkuvat yhä useammin

Arviot

> Tuula Nyström ja Laila Nevakivi: Piikkipallo ihan pihalla (Maahenki, 2017) 48 s.

Siilitietoa lapsille

aikuisia siilejä metsästävät huuhkajat ja mäyrät. Kaupunkiketut taas napsivat siilinpoikasia. Kuten saimaannorpalle ja metsäkanalinnuille, myös siilille lumisten tasaisesti pakkasen puolelle menevien talvien väheneminen on ongelmallista. – Jos siilin talvipesään valuu vesisadetta kesken talven, keskeyttää siili horroksensa ja kuluttaa osan kesällä keräämänsä rasvakerroksen energiasta heräämiseen. Talvella siili ei kuitenkaan löydä ravintoa, joten kesken talven heränneen ja takaisin horrostamaan käyneen siilin selviäminen talven yli vaarantuu, Nyström kertoo. Siiliä voi auttaa ruokinnan lisäksi rakentamalla sille talvipesän pihapiiriin. Talvipesän rakennusohjeet löytyvät Piikkipallo ihan pihalla -kirjasta.

Siili on yksineläjä Täsmällinen ruokinta ja pesäpaikkoja sisältävä ympäristö voi houkutella useita siilejä. Nyström kertoo, että siilit ovat kuitenkin yksineläjiä. – Vaikka siilejä saapuisi ruokinnalle useita, ne eivät ole kaveruksia keskenään, vaan etsivät pesäpaikkansa ja ruokansa omilta reiteiltään. Siili voi liikkua yön aikana kymmenenkin kilometriä. – Siilit etsiytyvät kumppanin luo lähinnä keväisin kiima-aikaan. Sen jälkeen koiras lähtee omille teilleen ja naaras hoitaa poikaset, kunnes nekin vieroittu-

vat elämään omaa itsenäistä siilinelämää. Viime aikoina olen kuullut tarinoita, joiden mukaan kaksi siiliä on nähty horrostamassa samassa pesässä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että toinen siilistä ei ole löytänyt omaa talvipesäksi sopivaa pesäpaikkaa. Keväällä herättyään vierekkäin horrostaneet siilit hajautuvat omille poluilleen, Nyström sanoo.

Siilinhoito on aikuisen työtä Suomessa toimii vapaaehtoisia siilinhoitajia, jotka hoitavat ja lihottavat vahingoittuneita siilejä. Siilinhoitotyö vaatii tilaa, rakenteita, tietoa, taitoa ja rahaa eläinlääkärikuluihin. Nyström ei enää itse tee siilinhoitotyötä, mutta auttaa uusia hoitajia. Siilinhoitotaustansa ansiosta Nyström on tutustunut moniin siileihin. – Kaikki siilit ovat yksilöitä. Toiset ovat kesyjä, toiset arkoja, toiset fiksuja. Yhdelle hoidokkisiilille opetin koirapillin yhdistämällä sen ruokailuun. Kun siili pääsi vapaaksi, kutsuin sen pilliin puhaltamalla ruokailemaan pihalle. Siili saapui joka kerta paikalle, Nyström muistelee. * > Ajanmukaista ja tutkittua tietoa siilistä löytyy Siili kiikarissa -verkkosivulta ja Facebookista. Käy tykkäämässä!

evakiven ihastuttavasti kuvittama ja Nyströmin mukaansatempaavasti kirjoittama uutuuskirja Piikkipallo ihan pihalla kertoo siilin elintavoista eri vuodenaikoina. Kirjassa käsitellään siilin ulkonäköä, käyttäytymistä, ruokailumieltymyksiä, kosintamenoja, kehitystä ja vaaroja. Kirja on mieltä kiehtovaa luettavaa lasten kanssa, mutta täynnä asiaa myös siilistä kiinnostuneille aikuisille. Kirja inspiroi sen lukijoita toimimaan siilien hyväksi. Kirjassa ohjeistetaan miten siilejä saa ruokkia ja miten pihapiiristä tehdään siiliystävällinen. Kirjasta löytyvät ohjeet myös siilin talvipesän ja ruokintasuojan rakentamiseksi omaan pihapiiriin yhdessä aikuisen kanssa. Ruokintasuoja varmistaa, että ruokakipolle pääsee ainoastaan siili (eikä vaikkapa naapurin Mirre-kissa). Rakennettu talvipesä auttaa siiliä selviämään talven yli. Rakennettu pesä tarvitsee huoltaa vain keväisin. Kirjan lopusta löytyy siilien tarkkailulomake. Jos otolliset pihaolot houkuttelevat useita siilejä, voi siiliyksilöitä erottaa toisistaan naamion ja vatsakarvojen perusteella. Sen jälkeen niille voi keksiä vaikka omat nimet. Siilien puuhastelua voi tarkkailla, ja kirjata havaintoja lomakkeelle. Siilien tarkkailu onkin otollista puuhaa esimerkiksi sopivalla siilialueella pidetylle luontokerholle tai kesäleirille.

nuorten luonto 3/2017 |

Hyönteiset kuin korut > Sami Karjalainen: Rantojen hyönteiset, Docendo 2017, 160 s. antojen hyönteiset sukeltaa rantavesiin, hopeaseppien ja malluaisten valtakuntaan. Se esittelee myös pinnalla ja pinnan yläpuolella eläviä hyönteisiä. Teoksen takana on kansainvälisestikin tunnettu ja palkittu hyönteiskuvaaja Sami Karjalainen, joka kiinnostui hyönteisistä jo lapsena. Sittemmin intohimoinen hyönteisharrastus on muotoutunut ammatiksi asti. Rantojen hyönteiset on mukavan rentoa luettavaa. Teos ei ole tiukan tieteellinen lajinmääritysopas vaan esittelee hyönteislajeja pääpiirtei-

semmin, ryhmittäin. Tämä auttaa maallikkoakin pääsemään aiheesta helpommin jyvälle. Karjalainen valottaa teoksessa myös upeiden valokuviensa teknisiä taustoja ja sommittelua. Lähikuvissa hyönteiset ovat yllättävän ilmeikkäitä ja sympaattisen oloisia. Kansien välistä löytyy niin vesimittareita kuin sudenkorentojakin. Hyttysetkin ovat päässeet mukaan. Yleinen antipatia niitä kohtaan saattaa hetkellisesti hellittää kun katsahtaa kirjasta löytyvää lähikuvaa hyttysen herkän kauniista siivestä. iris tanttu

Tosiharrastajan taskuun > Lasse J. Laine: Suomen linnut – Harrastajan opas (Otava 2017) udistettu laitos Suomen linnut -kirjasta on jokaisen lintubongarin ykkösvaruste luontoretkelle. Tiiviissä tietopaketissa käydään läpi niin uusille kuin hieman kokeneillekin lintuharrastajille tärkeitä asioita aina varusteista alkaen. Kirjassa käsitellään lintujen käyttäytymistapoja, ominaisuuksia ja fysiologiaa, välillä lajikohtaisesti, välillä yleisemmin: isot kokonaisuudet ovat hallittuja ja pienet faktat sekä kirjoittajan omat kokemukset tuovat tekstiin eloa. Teos esittelee Suomessa esiintyviä lintulajeja keskit-

tyen esimerkiksi lajien levinneisyyteen sekä lajien kohtaamiin muutoksiin. Kirjassa vastataan myös moniin linnuista kiinnostuneita askarruttaviin kysymyksiin, kuten kuinka muuttolinnut löytävät perille. Kirjan lopussa esitellään selkeä ja hyvin koottu taulukko eri lintulajien saapumisesta Suomeen. Teos on hyvin kattava tieto-opas kaikille linnuista kiinnostuneille, ja se tarjoaa varmasti jokaiselle lukijalle jotain uutta. Oppaan avulla on helppo löytää oma tapansa tutkia ihmeellisiä lintuja. heini-sofia alavuo

Villiyrttejä vegaanisesti > Sami Tallberg – Villi cityvegaani (Into Kustannus 2017) egaanisten keittokirjojen kultakausi jatkuu! Sopivasti kesäksi ilmestyneessä kirjassa villiyrttikokkailustaan tunnettu Sami Tallberg näyttää ja opastaa, kuinka kaupungin sykkeessä elävä vegaani voi nauttia herkullisista Suomen luonnon antimista. Kirja on kattava kokonaisuus kiehtovia, terveellisiä ja ekologisia annoksia, jotka kutkuttavat niin makuhermoja kuin mielikuvitusta. Kauniit kuvat ja rento asenne lisäävät kiinnostusta ko-

| nuorten luonto 3/2017

keilla luonnosta löytyviä villiyrttejä. Kirja tarjoaa tietoa niin yrttien kasvukausista kuin niiden ominaisuuksista sopivasti sekä aloittelijoille että jo aiemmin villiyrtteihin tutustuneille. Ohjeet vaihtelevat ihanan yksinkertaisista annoksista riemastuttavan monimutkaisiin kokeiluihin. Kirja on cityvegaaneille hyvä muistutus siitä, että vaikka villiyrttireissulle on lähdettävä hieman kauemmaksi kaupungin saasteista, on seikkailu kuitenkin varmasti vaivansa arvoinen. heini-sofia alavuo

Mainettaan fiksummat kasvit > Stafano Mancuso, Allesandra Viola, Loistavat kasvit – Mitä tiedämme kasveista ja niiden älykkyydestä? Aulakustannus 2017. 200 s

YHTEYSTIEDOT

tefano Mancuso on räväkästi erottuva italialainen kasvitieteilijä. Hänen kirjansa Loistavat kasvit avaa lukijalle kasvineurobiologiaa herkullisella ja raikkaalla tavalla ja mullistaa lukijan maailmaa näkemään kasvit täysin uudessa valossa. Ihmisellä on viisi aistia, mutta kasveille tiedetään olevan näiden viiden lisäksi myös viitisentoista muuta aistia, kuten kyky mitata maaperän kosteus täsmällisesti sekä kyky tuntea painovoima ja elektromagneettiset kentät. Kasvit aistivat, reagoivat, leviävät ja sopeutuvat. Ne nukkuvat, kommunikoivat itsensä ja muiden eläinten kanssa. Kasvien selviytymisstrategioissa olisi ihmisellä paljon oppimista. Kirja on myös hyvä muistutus kasvien roolista biosfäärissä. Kasvit toimivat välittäjinä auringon ja eläinkunnan välissä eli niillä on elämää ylläpitävä tehtävä maapallolla. Viime vuosikymmenten aikana eläinten oikeudet on alettu myöntää ja kansakunnat ovat laatineet sääntöjä turvaamaan nämä oikeudet ja arvokkuus. Kasvien oikeuksista keskustelu on vasta alussa, mutta Sveitsi on jo ensimmäisenä valtiona tunnustanut kasvien oikeudet ja todennut, ettei kasveja saa kohdella miten hyvänsä.

Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto

emilia raunio

Oppikirja kaupunkiluonnon ytimeen > Antti Koli, Helsingin muuttuva luonto. Metsäkustannus 2017. 157 s. iologi ja tietokirjailija Antti Kolin uusin teos Helsingin muuttuva luonto muistuttaa meitä arkipäivän ihmeestä. Kun etsii niin löytää ja kun löytää niin hämmästyy. Kirjassa tutustutaan Helsingin luontoon vaikuttaviin tekijöihin miljardien vuosien taa sekä esitellään alueen geologiaa ja lajistoa. Lajiston esittely jää hieman pinnalliseksi, mutta parasta antia ovat eri alueiden esittelyt, jotka kannustavat tutkimusretkelle lähialueille. Tämä lieneekin teoksen punainen lanka. Tiiviisti rakennetussa kaupungissakin on paikkansa niin sammakoille, ketuille, huuhkajille, laulujoutsenille kuin kaaliperhosillekin. Helsinki tarjoaa luonnossa liikkujalle yllättävän luontokokemuksen, kun vain muistaa lähteä seikkailemaan.

Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Leo Stranius puh. 040 754 7371 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Emilia Raunio Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Sieppo-lehti sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Metsävastaava Lauri Kajander puh. 045 117 9610 Susikampanjavastaava Francisco Sánchez Molina puh. 044 516 6227 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung puh. 044 700 6113

emilia raunio

nuorten luonto 3/2017 |

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Heini Ojala Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 050 309 3537 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot kaasu@luontoliitto.fi www.facebook.com/ kaasu.luontoliitto

Keski-Suomen piiri Heta Kopra puh. 041 4409 099 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Pohjanmaan piiri Senni Korhonen pj@polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Essi Wallén www.luontoliitto.fi/possu possunmeili@gmail.com

Savo-Karjalan piiri Jyri Hoffrén puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milla.aalto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/vasp

| nuorten luonto 3/2017

Luonto-Liitossa

tapahtuu koonnut: sami säynevirta

> Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 23.9. Luonto-Liiton syysvaltuusto kokoontuu Helsingissä Luonto-Liiton toimistolla. Lisätiedot: sami.saynevirta@luontoliitto.fi 30.9–1.10. Power Shift on tapahtuma kaikille, joiden mielestä ilmastonmuutos on otettava vakavasti ja on aika siirtyä kestävään yhteiskuntaan! Suomen Power Shiftin teemana on Pohjoismainen yhteistyö ja ilmastotoiminta. Tapahtuma järjestetään Helsingissä Harjun nuorisotalolla. Tapahtuman pääjärjestänä toimii tänä vuonna Luonto-Liitto. Lisätiedot: luontoliitto.fi/ powershift 24.11. Älä osta mitään -päivää vietetään marraskuun viimeisenä perjantaina. Tsekkaa tapahtumasivut alaosta.fi ja seuraa ÄOM:n Facebook-tiliä.

Uudenmaan piiri 16.9. Esteetön perheretki Pitkäkoskelle. Pitkäkosken kuohut ja rantametsä ihastuttavat syyskuun väreissä. Mukaan eväät ja reipas retkeilymieli. Varaa paikkasi maksuttomalle retkelle: info@kiertavaluontokoulu.fi. Tarkempi kellonaika tarkentuu myöhemmin. 30.9.–1.10. klo 9–16 Luontokerhonohjaajan peruskurssi on räätälöity erityisesti Luonto-Liiton kerhonohjaajille. Muutkin kiinnostuneet saavat koulutuksesta vinkkejä ja varmuutta alakoululaisten ympäristökasvatuksen toteuttamiseen ja lasten luontosuhteen vahvistamiseen. Kurssin hinta 35/60 € (jäsen/ei jäsen). Ilmoittautumiset piakaiseti: lup-lapset@luontoliitto.fi. 1.10. klo 11–13 Koko perheen Syysmyrsky puhaltaa Pauligin Huvilalla (Mechelininkatu 36). Tule katsomaan ja kokemaan luontoelämyksiä keltaisen huvilan pihapiiriin.

Luvassa monenlaista kivaa, kuten aistiharjoitteita, pieniä tutkimuksia, leikkejä ja askarteluja – valitse kivoimmat tai käy vaikka jokaisella toimintapisteellä! Tapahtuma on maksuton. 12.10. LUP RuutiExpossa Helsingin kaupungintalolla. RuutiExpo on vuosittain syksyllä järjestettävä suuri nuorten vaikuttamistapahtuma. Tervetuloa mukaan ideoimaan tapahtumaa tai moikkamaan meitä paikanpäälle! 14.10. Esteetön perheretki Glimsinjoelle. Tule koko perheen voimin retkeilemään Glimsinjoen ympäristöön. Sateen sattuessa vietämme mukavan päivän läheisessä museossa tai teemme retken lyhennettynä. Maksuttomalle retkelle on paikkoja rajoitetusti, joten varaa omasi info@kiertavaluontokoulu.fi. Tarkempi kokoontumispaikka, kellonaika yms. vahvistetaan myöhemmin. 19.–22.10. Syysloman perhe- ja nuortenleirit. Seuraa tiedotusta: luppi.fi

Varsinais-Suomen piiri 22.9. klo 18 Syyskokous Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5, Turku). Piirin jäsenistö kutsutaan jälleen koolle päättämään tulevan vuoden toiminnasta. Kokouksen esityslista ja muut tarkemmat tiedot ovat piirin verkkosivuilla tapahtumakalenterissa. Tervetuloa mukaan! 8.11. Vaatteidenvaihtotori. Tuo vanhat vaatteesi vaihtoon tai tule vain tekemään löytöjä! Suosittu vaatteidenvaihtotori järjestetään jälleen marraskuussa. Tapahtumatiedot tarkentuvat myöhemmin. Seuraa Vaspin tiedotusta. Lisätiedot: Sofia Böling, sofia.a.boling@gmail.com

miia vistilĂ¤ nuorten luonto 3/2017 |

kuva: jarkko kallio

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Power Shift tulee, oletko valmis? Ilmastonmuutos olisi jo otettava vakavasti! On aika siirtyä kestävään yhteiskuntaan! Oletko samaa mieltä? Siinä tapauksessa Power Shift on juuri sinua varten. Tapahtuman tarkoituksena on mahdollistaa vaikuttavaa, yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävää ilmastotoimintaa. Suomen Power Shiftin teemana vuonna 2017 on ”Pohjoismainen yhteistyö ja ilmastotoiminta”. Tapahtuma järjestetään Helsingissä Harjun nuorisotalolla 30.9.–1.10. Tapahtuman pääjärjestäjänä toimii tänä vuonna Luonto-Liitto. Tule mukaan! > www.luontolitto.fi/powershift