Nuorten luonto 4 2014 by Nuorten Luonto

4/2014

#Suojellaansuot! s. 18

Ei enää hiljaista hyväksyntää s.12 Vihreää bisnestä? s.14 Vapaaehtoistyö on välittämistä s. 8

Pääkirjoitus maria rautio Numero 4/2014, 71. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Maria Rautio maria.rautio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Taija Rinne taija.rinne@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Anna Carlson, Rimma Erkko, Kirsi Eskelinen, Hanna Heikkilä, Nelli Heinimo, Johanna Holm, Outi Immonen, Suvi-Anne Kinnunen, Miia Kontinen, Sonja Martikainen, Jesse Matilainen, Emilia Raunio, Säde Rinne, Teemu Saloriutta, Nana Sjöblom, Otto Snellman, Tea Tawast, Tuuli Turtola, Oona Uski, Sofia Virtanen, Miia Vistilä, Vilma Wallinmaa Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Teemu Saloriutta Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 / fax 09 6844 4222 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

| nuorten luonto 4/2014

un aprikoimme Nuorten Luonnon toimituskokouksessa vuoden viimeisen numeron teemaa, päädyimme välittämiseen. Ensimmäiset asiat, jotka meille tulivat mieleen, olivat toisista ihmisistä ja luonnosta välittäminen. Vaikka välittäminen on terminä aivan liian ponneton kuvailemaan niitä tuntemuksia, joita tunnen ympäristönsuojelua ja ihmisoikeuksien puolustamista kohtaan, välittäminen on tunne, joka muuttaa meidän jokaisen elämää ja toimintaa. Otin viimein itseäni niskasta muutama viikko sitten ja päätin aktivoitua vapaaehtoisrintamalla. Tein ensiksi listan asioista, jotka koen itselleni tärkeiksi. Asioista, joista välitän. Listalle päätyivät eläimet, ympäristö, kehitysyhteistyö ja itseäni heikommassa asemassa olevat. Laitoin samana iltana sähköpostia eläinsuojeluyhdistykselle, vastaanottokeskuksessa kerhotoimintaa järjestävälle taholle sekä vanhusten tukiystäviä välittävälle järjestölle. Pääsin nopeasti jokaisen yhdistyksen ja järjestön toimintaan mukaan ja olen jo päässyt käytännön töihinkin. Turha sitä on kieltää, vapaaehtoistyö on ainakin minulle myös itsekästä toimintaa. Vaikka en näekään vapaaehtoistyötä joidenkin kyynikoiden tapaan turhamaisena egonkiillotuksena, teen sitä

myös saadakseni itselleni paremman mielen. Vapaaehtoistyö on muiden auttamisen ja epäitsekkään toiminnan lisäksi myös ajanviete ja se myös estää tylsistymistä. Näen myös saavani enemmän sisältöä elämääni vaikkapa vetämällä läksykerhoa vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijalapsille, kuin katsomalla yhdysvaltalaisia viihdesarjoja illasta toiseen. Se tosin edelleenkin on yksi paheistani, josta en näytä millään pääsevän eroon. Onneksi ihmisen välittämiskyky ei näyttäisi olevan mikään käytössä kuluva ominaisuus. Välittää voi samanaikaisesti vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka monesta tahosta. Se ei lopu kesken. Välittäminen johtaa myös toimiin. Välitämme metsiemme soiden tulevaisuudesta, minkä vuoksi arvostelemme uutta ympäristöministeriämme kovin sanoin (s. 18). Välitämme ystävistämme ja puolustamme heitä, mikäli heitä kiusataan (s. 12). Välitämme eläimistä ja teemme niiden eteen uskomattomia asioita (sivu 22). Välitämme läheisistämme ja tuiki tuntemattomistakin ja haluamme auttaa heitä (s. 7). Pian elämääni tulee ihminen, josta välitän enemmän kuin mistään aikaisemmin. Tämä numero jääkin tältä erää viimeiseksi lehdeksi, jonka päätoimittajana toimin ennen äitiyslomalle siirtymistä. Välittäkää toisistanne ja ympäristöstänne! *

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin: taija.rinne@luontoliitto.fi.

Poliittista peliä uhanalaisella suoluonnolla

4/2014 Teema: Välittäminen Sisällys 2 Pääkirjoitus 4 Luonto-Liitossa nyt: Päivä ilman kulutusta; Ympäristötoimintapäivillä tehtiin musikaali Itämerelle; 20 vuotta sudensuojelua 7 Kolumni: Välittäjät hikoilevat 8 Vapaaehtoistyö on välittämistä 10 Kulutus.fi: Ei krääsää joululahjaksi 10 Tuunausnurkka: Tossutellen 12 Ei enää hiljaista hyväksyntää 14 Vihreän bisneksen monta muotoa 18 Poliittista peliä uhanalaisella suoluonnolla 20 Uskalla unelmoida 22 Kissanpäivien turvaaja 24 Makumatka maailman ympäri: Ruotsi 26 Salainen sopimus suuryritysten asialla 28 Suomen uhanalaiset: Suppilohytykkä 29 Ajankohtainen Pihka-tehtävä 30 Retki & Reppu: Retkelle ilman omaa autoa 32 Arviot: Virunga; Lohikäärmeen vuosi; Vaeltajat 35 Omituiset otukset: aavikkotaipaani 36 Tapahtumat ja yhteystiedot 38 Sarjakuvat

Anna palautetta lehdestä! Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja. Lue lisää sivulta 5.

Osallistu ilmastoaiheiseen kirjoituskilpailuun! Raha- ja lehtipalkintojen lisäksi voittajien kirjoitukset julkaistaan kuvitettuina Nuorten Luonnossa. Lue lisää sivulta 36.

Kissanpäivien turvaaja

Salainen sopimus suuryritysten asialla

nuorten luonto 4/2014 |

Luonto-Liitossa nyt

Päivä ilman

KULUTUSTA Älä osta mitään -päivää vietetään 28.11.2014.

Kulutustutkijat Suomessa ovat nimenneet 1980-luvulla syntyneet runsauden sukupolveksi, eli nykynuorien voidaan katsoa syntyneen keskelle materiaalista runsautta. Runsaus ei kuitenkaan tule ilman ekologisia seuraamuksia.

teksti: suvi-anne kinnunen kuva: rakel halmesvaara

| nuorten luonto 4/2014

Suvi-Anne Kinnunen on Luonto-Liiton Älä osta mitään -päivän koordinaattori, jonka mielestä Krääsätön joulu -kampanja on hyvä keino muuttaa yleistä joululahjoihin keskittyvää joulun ilmapiiriä.

hdeksänkymmentäluvulla kulutukseen alettiin kiinnittää huomiota Älä osta mitään -päivänä, josta tuli kansainvälinen kulutuskriittisyyden ilmentämispäivä. Luonto-Liitossakin on perinteisen luontoharrastuksen ja luonnonsuojelun lisäksi kulutuskriittistä toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan suoraan ongelmien lähteeseen, eli ihmisten elintapaan. Materiaalisen kulutuksen vähentäminen tarkoittaa pienempää painetta ympäristön ottamiselle tuotantokäyttöön. Päivän tarkoitus on saada mahdollisimman monet ihmiset pohtimaan kulutustaan juuri ennen kiivainta kulutussesonkia, eli joulunaikaa. Luonto-Liiton ÄOM-kampanjoinnissa ollaan oltu aktiivisia internetin hyödyntämisessä. Tällä hetkellä Facebook on keskeinen kanava ihmisten osallistamiseen, ja ideoita kulutuskriittisyyteen löytyy puolestaan hienoilta nettisivuilta. Itse Älä osta mitään -päivänä on tarjoutunut vuosittainen mahdollisuus mennä esimerkiksi vaeltamaan ostoskeskukseen tyhjien ostoskärryjen kanssa tai zombik-

si pukeutuneena. Joulupukki ja tontutkin ovat yrittäneet herätellä ihmisiä lahjakrääsän ongelmista. Mainosalakin on ollut jo alun perin Älä osta mitään -päivän kehittäjien kritiikin kohteena. ÄOM-kampanjan yhteydessä onkin usein järjestetty Mainoskuplakilpailu, johon oivaltavia vastamainostöitään ovat lähettäneet niin alan opiskelijat ja ammattilaiset kuin koululaisetkin. Viime vuonna oivallettiin, että ÄOM-kampanjan voisi sitoa entistä selvemmin koko joulukulutusperiodiin ja kampanjan teemaksi valittiin Krääsätön joulukuu. Miksi jouluun pitäisi kuulua lahjat, jotka eivät kestä ja tuota iloa tai hyötyä pitkään? Emme kannata joulua, joka tarkoittaa lahjaröykkiöitä ja vastuuttomien yritysten tilien kasvattamista ympäristön ja oikeudenmukaisuuden kustannuksella. Tänäkin vuonna viemme siis ihmisiä kohti krääsätöntä joulua. * > Katso päivän tapahtumat ja osallistumisvinkit: www.alaosta.fi www.facebook.com/alaosta

Luonto-Liiton Itämeri-työryhmäläiset keräsivät roskia Kymijoen rannalta.

teksti ja kuva: hanna heikkilä

Ympäristöpäivillä tehtiin musikaali Itämerelle

li viisikymmentä 16–21- vuotiasta nuorta kokoontui Kouvolan Nuorisokeskus Anjalaan Ympäristötoimintapäiville lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Ohjelmaan kuului työpajatoimintaa, järjestötoiminnan esittelyä, ympäristöaiheisia luentoja ja rentoa yhdessäoloa. Ilmapiiri oli kannustava, ja nuoret osal-

listuivat aktiivisesti keskusteluihin ja ympäristöaiheisiin tehtäviin. Työpajoissa nuorilla oli paljon ideoita, asennetta, tietämystä ja ennen kaikkea halua yhteisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Luonto-Liiton työpajassa nuoret tekivät Itämeren suojelun puolesta kantaa ottavan musikaalivideon. Ryhmäläiset sävelsivät, sovittivat ja sanoittivat Itäme-

ri-aiheisia lauluja käyttämällä tunnettuja melodioita sävellyspohjina. Sanoituksissa vilisi vesistöjen kohtaamia ongelmia, muun muassa uhat lääkejäämien ja muiden päästöjen aiheuttamista kalojen kuolemista. Työryhmäläiset suunnittelivat musikaalivideon toteutusta myös lähistöllä virtaavan Kymijoen varrella, jossa mietittiin innokkaasti kuvauspaikkoja ja rekvisiittoja. Osallistujia harmitti kuitenkin se, että joen rannalta löytyi niin paljon roskia. Ryhmä keräsikin kulkiessaan kaikki löytämänsä roskat mukaansa. Tämän vuoden Ympäristötoimintapäivien teemana oli monimuotoisuus sekä luonnossa että toiminnassa. Kaikille nuorille löytyi omaa kiinnostusta tukeva työryhmä, jossa jokainen pääsi itse toiminnallaan vaikuttamaan ajankohtaisiin ympäristöasioihin. Tapahtuman järjestivät Luonto-Liitto, Natur och Miljö ja WWF Suomi. *

Nuorten Luonnon lukijakunta värikästä

iitos kaikille teille, jotka olette jo osallistuneet Nuorten Luonnon lukijakyselyyn. Vastauksista piirtyy hyvin moninainen joukko teitä lukijoita. Toiset pitävät esimerkiksi kansista, joissa on ihmisiä, kun taas toiset haluaisivat nähdä luontokuvia. Toiset lukevat mieluiten juttuja ekologisesta elämäntavasta, toisten mielestä ekoelämää esitellään liikaa. Mielipiteitä lehdestä näyttää olevan yhtä monta kuin on lukijoita. Otamme kaikki palautteet huomioon, joten kiitos niistä.

Vielä on aikaa vastata ja voittaa Osallistumalla voit vaikuttaa Nuorten Luonnon ensi vuoden numeroiden sisältöön. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja! Jaossa on Tuuli Hypénin signeerattu Nanna-sarjakuvakirja sekä Luonto-Liiton Merenranta kutsuu -opaskirja. > Vastaa kyselyyn täällä: www.luontoliitto.fi/nuortenluonto/lukijakysely2014

nuorten luonto 4/2014 |

Nina Harju, Riku Lumiaro ja Leena Vilkka saivat LuontoLiiton ansiomerkit ansiokkaasta sudensuojelutyöstä.

20 vuotta

sudensuojelua

Vuonna 1994 ryhmä aktiivisia opiskelijoita ja opettajia heräsi suden huonoon asemaan Suomessa ja halusi tehdä asialle jotain. teksti: tea tawast • kuvat: hanna heikkilä ja taija rinne

uonna 1994 elettiin samanlaisissa tunnelmissa kuin nyt, kun Perhossa kahden kaatoluvan turvin ammuttiin kuusi sutta. Myös tuolloin vedottiin väittämään, että eläimet olisivat koirasusia.

Tavastian keikan kruunasi metsämystiikkaa ja folkrockia sekoittava Hexvessel.

Perustajat Leena Vilkka ja Riku Lumiaro yrittivät pelastaa sudet jäljittämällä laumaa hiihtäen. Valitettavasti tehtävä ei onnistunut, vaan koko susilauma sai surmansa. Samalla reissulla perustajat ymmärsivät salakaatouhan ja ymmärsivät, kuinka heikko asema sudella Suo-

messa on. Ryhmä päätti, että se haluaa vaikuttaa vallitsevaan susipolitiikkaan ja ottaa aktiivisesti osaa suurpetokeskusteluun, joka ei ole muuttunut merkittävästi vielä tänäkään päivänä.

Susiryhmä palkitsi ansioituneita ja juhli Tavastialla Merkkivuoden kunniaksi susiryhmä järjesti tukikeikan yhteistyössä Stupido Records & Bookingin kanssa Tavastia-klubilla 30. lokakuuta. Esiintymään saatiin hieno kaarti bändejä, jotka edustivat musiikkityylejä doom metalista aina jännittävään folkmystiikkaan. Esiintymässä oli bändit Kaleidobolt, Caskets Open, Horse Lattitudes sekä Hexvessel, jotka suostuivat esiintymään hyvän asian puolesta ilmaiseksi. Tunnelma Tavastialla oli mahtava ja yleisöä saapui hyvän asian tähden kiitettävä määrä. Ennen Tavastian keikkaa pidettiin omat intiimimmät juhlat Luonto-Liiton toimistolla. Juhlissa palkittiin kolme susiryhmän perustajajäsentä, Leena Vilkka, Riku Lumiaro ja Riku Cajander, Luonto-Liiton kultaisilla ansiomerkeillä. Lisäksi tällä hetkellä susiryhmässä aktiivisesti toimiva Nina Harju palkittiin hopeisella ansiomerkillä. Susiryhmä halusi muistaa ja palkita kyseisiä henkilöitä mahtavasta ja pitkästä urasta, jonka he ovat suden suojelun eteeen tehneet. Susiryhmä sai myös lahjan itse perustajalta Leena Vilkalta, joka lahjoitti 20 kappaletta itse signeeraamiaan Susi luonnossa ja kulttuurissa -kirjojaan. > Susi luonnossa ja kulttuurissa -kirjaa myydään 20 euron hintaan ja sitä voi tilata sähköpostitse osoitteesta materiaalit@luontoliitto.fi

| nuorten luonto 4/2014

Kolumni:

Välittäjät

hikoilevat

teksti: otto snellman kuvitus: eero astala

uokun bussissa matkalla kohti kotia. Ulkona on märkää ja pimeää. Muutama pysäkki ennen omaani joku kävelee ohitseni. Kuulen hieman epätavallisen kolahduksen ja huomaan raskaiden luomieni raosta, että hänen sateenvarjonsa on tarttunut kahvastaan edessäni olevaan tuoliin. Tuijotan vuorotellen sateenvarjoa ja sen omistajaa, joka on juuri astumassa ulos bussista. Katseeni ehtii vielä löytää vastapäätä istuvan matkustajan, joka on äimistyneisyydessään kuin peilikuvani, ennen kuin harppaan varjon kanssa kohti sulkeutuvia ovia. Syöksyessäni sohaisen vahingossa lastenvaunu-stoppia, jonka harvinainen melodia saa kuskin avaamaan juuri sulkeutuneet ovet. Sateenvarjo palautuu omistajalleen. Tämä ääriarkinen esimerkki ei ole merkittävä kuin hetkenä, jona epäröin toimeen tart-

tumista. Tuntemattomasta välittäminen vaati mukavuuskolosta nousemista ja melkeinpä hikoilua. Välittäminen ei tietenkään aina ole hyötyliikuntaa, mutta jotain se saa aikaan. Tekoja, muutoksia tottumuksiin tai vaatimuksia. Välittäminen pitäisi erottaa tärkeänä pitämisestä. T-Median vuonna 2013 toteuttamassa Kansan arvot -kyselyssä 81 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että äänestäminen on jokaisen kansalaisen velvollisuus. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa 41 prosenttia äänioikeutetuista suomalaisista äänesti. Tärkeänä pitäminen ei aina johda tekoihin, ja välittämistäkin esiintyy eri asteilla. Toinen nousee öljynporaustorniin, toinen kierrättää. Yksilön tehtävä on miettiä, mistä oikeasti välittää ja kuinka paljon. Suurimpien välittäjien tehtävä ei ole vain välittää aatettaan eteenpäin, vaan aktivoida yhä useampi passiivinen ”tärkeänä pitäjä”. Kansan arvot -kyselyssä ympäristön suojeleminen oli vähintään jokseenkin tärkeää 80 prosentille vastanneista. *

nuorten luonto 4/2014 |

Vapaaehtoistyötä voi tehdä monilla tavoilla. Järjestöjen kautta pystyy vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin ja saamaan tekemistä arkeen.

Vapaaehtoistyö on välittämistä teksti ja kuvitus: rimma erkko

-vuotias Pihla Salminen on toiminut nyt noin vuoden Luonto-liiton metsäryhmässä ja metsälähettiläänä. Viime vuonna hän on ollut myös luontoker-

ho-ohjaajana. – Minulla ei ole mitään pääasiallista tehtävää, teen mitä milloinkin ehdin. Vaikka ensisijaisesti taidan tänä syksynä olla metsälähettiläs, Salminen kertoo. 26-vuotias Roope Kanninen on ollut Animaliassa noin kuusi vuotta. Kannisen toimenkuva järjestössä on hyvin monipuolinen. – Animalia on ensimmäinen järjestö, jossa olen toiminut aktiivisesti. Olen esimerkiksi pitänyt pöytää tapahtumissa, kerännyt kansalaisaloitteita kaduilla, ollut kouluvierailijana, alueosaston varainhoitajana, lobbarina ja Animalian edustajana tietyissä kysymyksissä. Olen myös Animalian hallituksen jäsen, Oulun alueosaston puheenjohtaja ja Animalian Rovaniemen yhteyshenkilö. Kerään myös lahjoituksia järjestölle urheilutempausten muodossa, Kanninen kertoo.

Vapaaehtoisena saa tehdä itselle tärkeitä asioita Vapaaehtoistyö on antanut sekä Salmiselle että Kanniselle paljon, ja molemmilla on hyviä muistoja jaettavana. Kumpikin on saanut vapaaehtoistyöstään pääasiassa positiivista palautetta. – Se on keskustelunaihe muiden joukossa, Kanninen sanoo.

| nuorten luonto 4/2014

Käytännön tekeminen on molemmista tuntunut kaikista parhaimmalta, ja niihin myös liittyvät parhaat muistot. Myös erilaisten ihmisten kohtaaminen on antanut paljon. – Ehdottomasti antoisinta on ollut se, että puuhailu Luonto-Liitossa on yhdistänyt ympäristöalan opiskeluani ja vapaa-aikaani. Tunnen viimeinkin tekeväni todella sitä, mihin minulla on palo ja mistä pidän. Sekä tietysti se, että on todella päässyt tekemään asioita, Salminen sanoo. Esimerkkinä Salminen kertoo tapauksen viime syksyltä, jolloin hän päätyi metsälähettiläskoulutuksesta suoraan metsäryhmän kokoukseen. – Siellä ilmoittauduin mukaan kartoitusretkelle Haarikkoon. Pääsin siis heti mukaan toimintaan ja oppimaan kokeneemmilta aktiiveilta. Myös metsälähettilästunnit ja luontokerhon ohjaaminen ovat antaneet todella tärkeitä ja oivaltavia hetkiä. Lapset ja nuoret ovat hurjan viisaita, Salminen sanoo.

Mieluisa tekeminen motivoi Kanninen kokee myös vapaaehtoistyön kehittäneen häntä ihmisenä lukuisilla tavoilla. Esiintyminen on luontevampaa ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet. – Tiedän myös asioista enemmän ja olen jopa paremmassa kunnossa fyysisesti. Sen lisäksi olen hankkinut useita läheisiä ystäviä. Yksi parhaista muistoistani ja kokemuksistani oli se, kun edustin Animaliaa perussuomalaisten nuorten turkistarhauspaneelissa. Tavallista haastavampi tehtävä miellytti minua ja ko-

Pääsin heti mukaan toimintaan ja oppimaan kokeneemmilta aktiiveilta.

kemus vahvisti kuvaa siitä, että radikaalisti eri mieltä olevien ihmisten kanssa voi keskustella asiallisesti, Kanninen sanoo. Molemmat aktiivit kokevat, että tärkeintä vapaaehtoistyössä on oma motivaatio, ja aikaa menee käytännössä niin paljon kuin itse haluaa siihen laittaa. Innostuneita ja motivoituneita tekijöitä tarvitaan jatkuvasti ja kaikilla osa-alueilla. – En ole ehtinyt olla mukana niin paljon kuin todella haluaisin, Salminen sanoo.

Kanninen taas on huomannut vapaaehtoistyön leviävän helposti vapaa-aikaansa. – Olen osallistunut vapaa-ajallani useisiin juoksukisoihin, joissa olen viime vuosina pukeutunut Animalian paitoihin ja perustanut aiheeseen liittyviä rahankeräyksiä, Kanninen kertoo. * > Lue lisää Luonto-Liiton toiminnasta ja tule rohkeasti mukaan tekemään! www.luontoliitto.fi/toiminta > Tutustu Animaliaan: www.animalia.fi nuorten luonto 4/2014 |

Kulutus.fi:

Ei krääsää joululahjaksi teksti: nelli heinimo

oululahjojen keksiminen on aina yhtä vaikeaa. Haluaisin antaa kaikille läheisilleni jotain yllättävää, ilahduttavaa ja itse tehtyä. Aika ja mielikuvitus eivät kuitenkaan riitä täydellisten lahjojen valmistamiseen. Luonto-Liiton Krääsätön joulu -kampanja herätti minut pohtimaan, kuinka usein olen antanut lahjaksi krääsää – tavaroita, jotka ovat saajalleen tarpeettomia tai epämieluisia. Luultavasti muutaman joka joulu. Itse tehty lahja on kaunis ele. Sitä ei henno kutsua krääsäksi, vaikka sekin saattaa päätyä turhana saajansa kaappiin pölyttymään, kun sitä ei viitsi antaa eteenpäinkään. Varsinkaan, jos siihen on kirjailtu tai maalattu saajan nimi. Varmin tapa välttää krääsän antamista on kysyä saajalta tarkka lahjatoive. Pakettiin voi myös kääriä lahjakortin tai herkkuja. Vinkkejä aineettomista lahjoista löytyy esimerkiksi Krääsättömän joulun nettisivuilta: alaosta.fi/lahjakortit. *

> Lue tuoreimmat kulutuskriittiset pohdinnat osoitteesta Kulutus.fi!

| nuorten luonto 4/2014

Tee lämpimät tossut takista tai rikkinäisistä villasukista.

Tuunausnurkka:

Tossutellen

Tossut rikkinäisistä villasukista Tarvitset: • Rikkinäiset villasukat, jotka ovat tossujen käyttäjän kokoa. Tähän sopivat esimerkiksi moneen kertaan kantapäästä parsitut sukat, joissa on juuri se mielivärinen varsi tai jotka ovat rakkaan mummon neulomat. • Pohjaa varten esimerkiksi kierrätettyä nahkaa, jota saa vaikka nahkatakista tai sohvan päällisestä. Kierrätysmateriaalia saa kierrätyskeskuksesta, jos itseltä ei löydy. Voit käyttää nahan tilalla myös muuta tukevaa ja purkautumatonta materiaalia. Lisäksi: • ompelulankaa paksumpaa lankaa ja paksun parsinneulan tai nahkaneulan • terävät sakset sekä liidun tai vuollun saippuan palan piirtämiseen • liimaa • (ompelukoneen).

Työvaiheet kannattaa tehdä molemmille sukille samalla kertaa.

1. Leikkaa rikkinäisistä sukista pohjat

Tossut talvitakista Tarvitset: • Talvitakin, esimerkiksi hylätyn kelsiturkin, paksua villakangasta tai huopaa olevan takin tai likaantuneen ja reikiintyneen huovan, josta vielä saa tossuun materiaalia. Lisäksi: • ompelulankaa paksumpaa lankaa ja paksun parsinneulan tai nahkaneulan • terävät sakset, liidun tai vuollun saippuan palan piirtämiseen • liimaa.

Työvaiheet kannattaa tehdä molemmille tossuille samalla kertaa.

1. Piirrä tossuun pohja, kuten viereisessä ohjeessa (kohta 2).

2. Leikkaa päällikappaleet. Laita jalka-

si lattialle. Tapoja on kaksi, voit joko ensin leikata takin sauman kohdalta suuremman kappaleen (katso kuvasta vinkki, missä kohtaa kappaletta takin alkuperäinen sauma kulkee), tai voit laittaa koko takin jalkasi päälle. Tasoita sitten takkimateriaali jalkasi muotoon

ja piirrä liidulla tai saippuan palalla jalan mukainen kaava niin, että leikkaat suoraan nilkan kohdalta. Katso kuvasta, mistä viiva on piirretty. Jätä 1 cm saumavaraa ja leikkaa kappale irti.

3. Taita reunus kappaleen suoralta puo-

lelta (reunus näkyy valmiin tossun kuvassa). Sopiva reunus on noin 3–4 senttimetriä. Kun ompelet kappaleita yhteen, muista ommella molemmilta reunuskohdilta kaikkien kerrosten, eli tossun pohjan, päällikappaleen ja reunuksen, läpi tukevasti.

4. Ompele kappaleet toisiinsa pykäpis-

toin. Katso kuvallinen pykäpiston ohje: http://teeitse.punomo.fi/home/ savonlinna/sirja/pistokirjonta/ erilaisiapistoja.htm

Jos tuntuu, etteivät kappaleet asetu tai pysy paikallaan ompelun aikana, voit ensin levittää liimaa pohjan saumanvaraan, painella päällikappaleen paikoilleen ja liimata myös reunataitoksen. Anna liiman kuivua ja ompele kappaleet toisiinsa vasta sitten.

pois kuvan osoittamalla tavalla. Ole varovainen, ettei neule purkaudu. Estä purkautuminen joko ompelemalla siksak-ommel koneella leikatun reunan ympäri tai liimaamalla hyvin. Jos liimaat, levitä liimaa tikulla tai pahvin palalla purkautuvaan reunaan.

2. Laita nahka tai pohjamateriaali lattialle. Aseta jalkasi materiaalin päälle ja piirrä liidulla tai palasella saippuaa jalan reunat. Astu pois ja korjaile kaavaa tarvittaessa. Jätä saumanvaraa noin 1 cm, ja leikkaa pohja. Katso kuvasta, miltä valmiin pohjan pitäisi näyttää.

3. Levitä liimaa pohjan nurjalle puolelle

saumavaraan, eli samalle puolelle, johon piirsit ääriviivat. Aloita sukan liittäminen varpaista sekä kantapäästä ja jatka reunoille. Painele sukka kevyesti kiinni niin, että sisäpuolle jää saumanvaraksi noin 1 cm verran sukkaa. Anna kuivua.

4. Ompele sukka käsin pohjaan kiinni ristipistoin. Päättele erityisen hyvin.

Kaikki tassut lämpöiseksi koko talven ajaksi! Kulutus.fi:stä saat hauskan ohjeen, jolla voit piristää myös vanhojen ja jopa eriparisten hanskojen ilmettä. www.kulutus.fi nuorten luonto 4/2014 |

Ei enää hiljaista hyväksyntää

teksti: johanna holm • kuvat: hanna heikkilä

Juho Räty haluaa kannustaa kaikkia nuoria välittämään muista ja osallistumaan aktiivisesti oman elämänsä tapahtumiin.

amperelainen lukiolainen Juho Räty, 19, nousi julkisuuteen sen jälkeen, kun hän puuttui kiusaamiseen linja-autossa. Rädyn mielestä voimme yhdessä tehdä töitä mukavamman maailman puolesta ja olla kiusaamista vastaan. – Kun kiusaamisesta puhutaan avoimesti, annetaan viesti, että sitä ei hyväksytä. Se, että uskaltaa avata suunsa ja sanoa jotain muutakin kuin ”ihan sama”, on hieno työ nuorelta. Lukiolaisten liiton #kutsumua-haasteen käynnistäneen Rädyn tarina on kiertänyt mediassa, ja monet ovat inspiroituneet hänen toiminnastaan. Sittemmin jopa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kommentoi julkisuudessa kiusaamisteemaa. Kiusaamista ei kannata ohittaa olankohautuksella, sillä sen negatiiviset vaikutukset voivat näkyä vielä aikuisuudessakin.

Kuinka auttaa kiusattua? Räty itse puuttui tilanteeseen, jossa neljä nuorta tuuppi ja kiusasi yksin liikkeellä ollutta poikaa ensin bussipysäkillä ja sen jälkeen bussissa. Kukaan ympärillä olijoista ei sanonut mitään. Rätyä kiusaaminen alkoi ärsyttää, joten hän yksinkertaisesti pyysi poikia lopettamaan.

| nuorten luonto 4/2014

– Voi tehdä muutakin kuin vain tuijottaa eteensä ja olla puuttumatta. En halunnut olla enää hiljainen hyväksyjä. Kiusaamista ei tarvitse sietää ja siitä kannattaa kertoa jollekin, jotta asian kanssa ei jäisi yksin. – Kerro vanhemmille, opettajalle, koulukuraattorille, psykologille tai kaverille. Voit myös soittaa auttavaan puhelimeen. Asiasta voi myös puhua vaikka sosiaalisessa mediassa. Jos itse epäilee, että kaverilla ei ole kaikki kunnossa, kannattaa kysyä suoraan.

Hyvää tehdään yksin ja yhdessä Rädyn mielestä voimme tehdä kouluista ja koko Suomesta mukavamman paikan, kun uskallamme puuttua ja vaikuttaa ympärillä oleviin asioihin. – En puhu vain koulukiusaamisesta, vaan ylipäänsä siitä, että uskaltaa olla mukana porukassa, joka tekee muutoksia. Isoja ja pieniä. Räty kannustaa miettimään omaa käyttäytymistään ja valintojaan arkisissa tilanteissa. – Jos esimerkiksi kadulla tulee vastaan kaksi miestä käsi kädessä, niin miten katsomme heitä? Entä sanommeko kiitoksen paikassa, jossa sitä ei yleensä sanota? Esimerkiksi bussikuskia voi kiittää, kun poistuu bussista. Suurempien muutosten kannalta Räty haluaa korostaa yhteisön vaikutus-

Tarvitaan paljon ihmisiä, jotta saadaan muutosta aikaan.

ta. Yksin on hankalampi saada muutosta aikaan. – Asiaa voi ajatella vaikka niin, että kun janottaa, haluaa juoda vettä. Jos hanasta tuleekin vain yksi vesitippa, se ei riitä sammuttamaan janoa. Jos hanasta tulee valtavasti vesitippoja, lasi täyttyy ja janon saa sammutettua. Ihmisten kanssa on samoin. Tarvitaan paljon ihmisiä, jotta saadaan muutosta aikaan.

Mielimaisemat tuntureilla Juho Räty valmistuu lukiosta joulukuussa. Sen jälkeen hän lähtee armeijaan. Intti tuo tervetullutta vaihtelua opiskeluun ja järjestötyöhön, jotka ovat vieneet valtaosan Rädyn ajasta. – Ja saahan siellä olla luonnossakin. Myös luonnolla on merkitystä nuorisoaktiiville, joka on tullut tutuksi aivan muista yhteyksistä. Siinä missä kaupunkia pidetään tekemisen ja kiireen paikkana, voi luonnossa rauhoittua ja irtautua arjesta, kiireestä ja sosiaalisesta mediasta. – Olen käynyt paljon isän kanssa vaeltamassa Lapissa, joten erityisesti pohjoinen Suomi, Lappi ja tunturit ovat rakkaita. * > Nuorten Luonto kävi kysymässä ihmisiltä #kutsumua-kampanjan hengessä, mitä he sanoisivat kiusaajalle. Lue juttu osoitteessa: www.nuortenluonto.fi/nuortenluonto-uutiset/mita-sanoisit-kiusaajalle nuorten luonto 4/2014 |

Vihr bisne mon muo teksti: oona uski kuvitus: s채de rinne

| nuorten luonto 4/2014

reän eksen nta otoa Ekologinen yritys saa asiakkaiden arvostuksen. Vastuulliseen liiketoimintaan pyritään eri tavoin. Yksi perustaa ekokampaamon, toisen yritys on hiljaisesti vihreä. Kolmas markkinoi ja luottaa säännöstöihin.

ykymarkkinoilla vihreys on valttikortti. Huono halpatuotanto ei enää riitä, vaan valveutunut kuluttaja vaatii kierrätysmateriaaleja, kestävyyttä ja luonnon kunnioittamista. Mainokset jakavat tietoa kulutuksen vastuusta, ja yritykset kehittävät toimintaansa pyrkiessään ekologisuuteen. Nuorten Luonto tutustui kolmen erilaisen ja erikokoisen yrityksen ekologisuuteen ja vastuullisuuteen. Yrityksiä ja niiden toimintaa kommentoi ekologiseen ja eettiseen kuluttamiseen ja vaatteisiin erikoistunut vaatesuunnittelija Anniina Nurmi.

Käytetty armeijatavara myy uutta paremmin Varusteleka on tunnettu kestävästä armeijatavarasta. Hiljainen vihreys on Varustelekan valtiaan, Valtteri Lindholmin, tietoinen valinta. – Kategorisesti meillä on kielletty kaikki, mikä tuhoaa luontoa. Tärkein pointti on, että me ei olla ekokauppa, mutta taustalla on paljon vihreää ajattelua, Lindholm kertoo. Lindholmin mukaan harhaanjohtavat ekomainokset ja viherpesu eivät kuulu Varustelekan taktiikkaan, vaan epärehellisesti mainostaviin yrityksiin halutaan tehdä selkeä ero. Varusteleka näkee rahallisesti vaivaa ekologisuuden eteen. Esimerkiksi jätehuolto on kallista, mutta lajittelun tärkeys korvaa hinnan. Nykyisissä toimi-

Anniina Nurmi • ekologisiin ja eettisiin vaatteisiin keskittynyt vaatesuunnittelija • pitänyt vastuullisen kuluttamisen Vihreät Vaatteet -blogia vuodesta 2008 • palkittiin tänä vuonna Lahden seudun ympäristöpalvelujen Ympäristötekijä-palkinnolla • suunnittelee Nurmi-vaatemerkkiä • omistaa yrityksen Nurmi Design, joka tarjoaa suunnittelu- ja asiantuntijapalveluita vastuullisen vaateteollisuuden saralla.

tiloissa ei aluksi ollut mahdollisuutta kierrättää pahvia, mutta hinnasta ja hankaluudesta huolimatta pahvinkierrätyspiste hankittiin. Myös käytetyn myyminen voi olla tuotollisesti haastavaa, mutta Lindholmin mielestä se kannattaa. – Uudet vaatteet menevät helposti kaupaksi ja niistä saa paljon rahaa. Käytettyä myydään halvemmalla. Vaikka siitä jää vähemmän käteen, myymme sitä silti. Edelleen Varustelekalla myydään enemmän kierrätysvaatteita kuin uusia. Lindholm ei kannata jatkuvaa ostelua. Hänelle on äärimmäisen tärkeää, että tuote kestää kuluttajalla jopa eliniän. Varustelekalla riittää asiakkaita, vaikka heille myisi vuosikymmeniä kestävän tuotteen. Jos ostaa ikuiset maiharit, voi ostaa ikuisen repunkin. Lindholmin mukaan Varustelekan moraali ei riitä halpaan ja huonoon. – Käytetyt tavarat on tehty niin paljon paremmin. Me panostamme siihen, että kama oikeasti kestää. Tulevaisuudessa käytetty armeijatavara loppuu. Silloin Lindholm tahtoo käydä käsiksi käytettyihin ylijäämätuotteisiin, jotka ovat liian huonoja myytäväksi. Niistä luodaan uutta, kestävää designia. – Ehkä jossain vaiheessa pääsen ompelemaan jotain kivaa. Tekisin sellaista, joka korvaa kerralla useampia elämän esineitä, jolloin ei tarvitsisi omistaa niin paljoa, Lindholm sanoo. Anniina Nurmi kehuu Varustelekaa hyvän markkina-aseman saavuttamisesta. – On hyvä, että Varusteleka on saanut laajan yleisön ja kuluttajakunnan. Yritys on tehty persoonallisella markkinoinnillaan haluttavaksi isollekin yleisölle. Nurmi kuitenkin pohtii uuden ja käytetyn myynnin suhdetta ja sen esittämistä Varustelekan nettisivuilla. – He voisivat tuoda enemmän esille, mikä on uutta ja mikä käytettyä. Muuten kuluttaja voi olla hämillään.

Luonto on voimavara ekokampaajalle Armeijatavara voi olla ikuista, mutta hiuksia saatetaan muuttaa jatkuvasti. Ekokampaamo Oranssin omistaja Tiina Heinonen tekee hiuksille ihmeitä luonnon avulla.

nuorten luonto 4/2014 |

– Luonto on jalustani ja voimavarani. Se on myös harrastukseni, työni ja elämäni. Ekoyritys on helppo rakentaa tällaiselle pohjalle. Tavallinen kampaamotyö ei ollut riittävän vihreää Heinoselle. Hän kouluttautui ekokampaajaksi, jotta kuluttajalla olisi mahdollisuus tehdä eettinen valinta. Synteettisiä aineita ei Oranssissa käytetä. Sen sijaan yrtit ja muut luonnon aineet kelpaavat hyvin hiustenhoitoon. – Tilaan myös tukusta sertifioituja tuotteita. Kalusteet ovat kierrätettyjä, sähkö vihreää, asiakkaille tarjottava kahvi ja tee luomua. Paperikassitkin, joihin pakkaan tuotteet asiakkaille, ovat kierrätyspaperia. Vaikka vihreys on ekokampaamon kantava idea, pyörää ei ole tarvinnut keksiä uudelleen. – Työni on hyvin samanlaista kuin ennen, mutta luonnon kuormittavuus on ihan eri luokkaa. Esimerkiksi kasviväreistä menee viemäriin reilusti vähemmän luontoa kuormittavia aineita kuin synteettisistä väreistä. Ekokampaus ei ole pelkkää yrttivesillä pesemistä, sillä suuretkin muodonmuutokset ovat mahdollisia. – En voi tehdä blondauksia tai permanentteja, mutta kaikkea muuta voin. Heinosen mielestä yritysten kannattaisi markkinoida ekologisuuttaan enemmän, mikäli valveutuneisuus on aitoa. – Eko on myyvää. Jos ei oikeasti olla asian takana, niin on turha huudella. Viherpesu ei ole kovin eettistä, mutta aidot teot ovat, Heinonen sanoo.

| nuorten luonto 4/2014

Ekokampaamo Oranssi on Anniina Nurmen mielestä oikealla asialla. – Yleisellä tasolla ekokampaamot ovat todella hyvä asia, sillä kosmetiikassa on kemikaaleja, joille altistutaan. Siihen pitäisi saada muutos. On hyvä, että on yrittäjiä, jotka tarjoavat vaihtoehtoja.

Vaatemerkki luottaa lukuihin Monia vaatebrändejä on syytetty ekologisuuden puutteesta. Kritiikkiä satelee niin halpatuotannon ongelmista kuin epärehellisestä mainonnastakin. Joskus on hankalaa tietää, mikä on totuus vaatemarkkinoilla. Muotibisneksen superjätti H&M tiedottaa panostavansa vastuullisuuteen läpi tuotantoprosessien. Nuorten Luonnon kysymyksiin vastasi H&M:n viestinnän Tiina Miettinen. – Osa H&M:n tarjontaa on olla kestävämpi vaihtoehto yhä tietoisemmille asiak kaille. H&M on työskennellyt tuotantoketjun ympäristövastuun kanssa yli 15 vuoden ajan, Miettinen kertoo. Vaatebrändi suorittaa tehdastarkastuksia ja Full Audit -ohjelmaa alihankki-

joidensa tehtaissa, ja lisäksi yrityksellä on vastuullisuuden Code of Conduct -toimintasäännöt. Kuuden vuoden sisällä H&M yrittää siirtyä pelkästään ekologisesti kestävän puuvillan käyttöön. Viime vuonna 15 prosenttia puuvillasta oli Better cottonia tai luomua. Puuvilla on H&M:n yleisimmin käytetty kuitu, jonka vuoksi yritys kertoo työskentelevänsä vähentääkseen puuvillanviljelyn sosiaalisesti ja ympäristöllisesti negatiivisia vaikutuksia. Kierrätysvilla, luomupellava ja lyocell ovat muita H&M:n käyttämiä vihreitä materiaaleja. H&M:n mukaan he tarjoavat muotia ja laatua parhaaseen hintaan. – Otamme vastuun siitä, että tuotteemme on valmistettu ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Alhaiset hinnat eivät ole yhtä kuin alhainen laatu. Vaatteen käyttöikä ei ole hinnasta kiinni, Miettinen kertoo. H&M tavoittelee myös sosiaalista vastuuta, ja yhteisöjen vahvistaminen kuuluu yrityksen päämääriin. Hyvinvointia halutaan lisätä luomalla uusia työpaik-

koja ja tekemällä yhteistyötä esimerkiksi Unicefin kanssa. Lisäksi yhtiö on lanseerannut keräys palvelun, jossa myymälöihin voi palauttaa ylimääräisiä vaatteita merkistä ja kunnosta riippumatta. Palvelulla yritetään vähentää tekstiilijätteen määrää. Tähän mennessä Suomen myymälöihin on palautunut tekstiilejä yli 124 000 kiloa. Nurmen mukaan on hienoa, että yritys tekee osansa kaatopaikalle päätyvän jätteen määrän vähentämiseksi, mutta näkee asiassa myös toisen puolen. – Kun asiakas tuo vaatteita H&M:n keräyspalveluun, hän saa alennuksen uudesta ostoksesta. Näin ollen tulee mielikuva, että kierrätystä tehdään myynninedistämisen takia, ei ekologisuuden. Ja vaikka kierrättäminen on hyvä asia, pitäisi mie-

luummin pureutua syyhyn eikä seuraukseen. Pitäisi tuottaa vähemmän, jotta kierrätettävääkin olisi vähemmän. H&M on Anniina Nurmen mukaan niin suuri tekijä, että sen suunnitelmat lisätä luomupuuvillan käyttöä nostavat koko tuotantoa. Materiaalin vaihdos olisi askel eteenpäin. – Jos mietitään pikavaateketjuja yleensä, niin H&M on tehnyt paljon ekologisuuden eteen. Mutta vaikka yritys tekee töitä vihreyden eteen ja tiedottaa valinnoistaan nettisivuillaan, on laaja vastuullisuuden kenttä silti saavuttamatta. – Jos tuotetaan niin paljon, halvalla ja nopeasti, se on ongelma. Halpa ja nopea ei voi ikinä olla oikeasti vastuullista, Nurmi sanoo. *

Kuluttajien kiinnostus lisää yritysten läpinäkyvyyttä

ko myy ja yritysvastuu puhuttelee. Ostaja haluaa yhä enemmän tietoa tuotteen valmistusolosuhteista ja matkasta kaupan hyllylle. Vihreän markkinoinnin sekä viherpesun raja voi vaikuttaa häilyvältä. Kun kuluttaja tekee ostoksia, voi olla vaikeaa saada selville, miten ja millaisissa olosuhteissa tuote on valmistettu. – Yksittäisen kuluttajan on hankala selvittää yrityksen vastuullisuutta, sanoo Tampereen ammattikorkeakoulun liiketalouden lehtori Pia Lamminsivu. Lamminsivun mukaan vastuullisuuden kenttä on laaja. Osa yrityksistä huolehtii vastuullisuudesta läpi linjan, mutta jotkut yritykset saattavat keskittyä yhteen osa-alueeseen muiden osien jäädessä vähemmälle. – Näkemykseni on, että kuluttajien kiinnostus yritysvastuuseen vaikuttaa ostopäätökseen, jolloin yritykset koettavat nostaa omaa imagoaan ympäristöystävällisempään suuntaan. Esimerkik-

si vaateyritykset panostavat paljon kestävän kehityksen mallistoihin. Lamminsivun mielestä on tuottajien vastuulla kertoa hyödykkeen polku kuluttajalle. Kun arvioidaan yhtiöiden toimintaa, täytyy huomioida niin taloudellinen, sosiaalinen kuin ympäristöllinenkin puoli. Liiketoiminnassa vastuuta olisi kannettava läpi koko tuotanto- ja jakeluketjun. Ympäristövastuullisuutta arvioidaan erilaisin raportein, sertifikaatein sekä laatu- ja tarkastusjärjestelmin. – Yrityksen on tehtävä voittoa, mutta eettisesti. Vastuu on enemmän kuin lakien noudattamista. YK:n vuoden 1987 Our Common Future -raportissa on Lamminsivun mielestä kaunis ajatus: Vastataan nykypäivän ihmisten tarpeisiin, muttei kavenneta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Ohje kantaa pitkälle ekologisen liiketoiminnan tavoitteissa. Vihreyteen ei ole koskaan kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin nyt. – Kuluttajat ovat kiinnostuneita. Lopussa lompakko äänestää. nuorten luonto 4/2014 |

Poliittista peliä uhanalaisella suoluonnolla

Miten käy soidensuojelun täydennysohjelmalle?

teksti: kukka kyrö ja juho kytömäki kuvat: teemu saloriutta, #suojellaansuot-kuva: heikki pesu

| nuorten luonto 4/2014

uusi vuotta työtä, hallitusp uolueita sitova kirjaus hallitusohjelmassa, yli tuhat suojeluharkinnassa ollutta suota, useita henkilötyövuosia maastoselvityksiä sekä laajapohjainen työryhmä, jossa oli mukana muun muassa maanomistaja- ja suojelujärjestöjä. Tavoitteena oli suojella vähintään 100 000 hehtaaria uhanalaista suoluontoa luonnontieteellisin valintaperustein, jotta käytettävissä olevilla rahoilla turvattaisiin mahdollisimman paljon suomalaisen suoluonnon monimuotoisuutta. Edessä oli vielä maanomista jien kuuleminen, jonka perusteella tehtäisiin lopulliset päätökset suojeluun päätyvistä soista. Näin sen piti mennä, kunnes väliin tuli uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.),

joka päätti jäädyttää suojeluohjelman valmistelun ja sai luontoväen tyrmistymään. Mikä on ympäristöministerin motiivi keskeyttää loppusuoralla olevan ohjelman toteutus? Ei ainakaan huoli suoluonnon tulevaisuudesta. Jopa puoluetoverit kritisoivat voimakkaasti ratkaisua. Selitykseksi ministeri ilmoitti, että hän haluaa selvittää, miten ohjelmassa voitaisiin edetä vapaaehtoisuuden pohjalta. Grahn-Laasonen vetosi siihen, että ohjelman mahdollistamat pakkolunastukset saisivat ihmiset vastustamaan kaikkea luonnonsuojelua. Tämä kaikki tapahtui juuri ennen kuin maanomistajien kuulemisen oli tarkoitus alkaa. Siis prosessin, jossa mielipiteitä suojelusta ja vapaaehtoisesti suonsa suojelevien maanomistajien määrä oli tarkoitus selvittää. Työryhmän mukaan koko ohjelman valmistelun aikana kielteinen palaute maanomistajilta oli ollut harvinaisen vähäistä,

ja suurin osa vaikutti jo olevan lähdössä suojeluun mukaan vapaaehtoisesti. Niin työryhmä, luontojärjestöt kuin media olivat syystäkin ihmeissään.

Mistä soidensuojelu ohjelmassa on kyse? Soidensuojelun täydennysohjelma on luonnonsuojelulain mukainen suojeluohjelma. Sen tavoitteena on turvata uhanalaisten suotyyppien ja -lajien tulevaisuus. Vuonna 2010 valmistunut Suomen lajien uhanalaisuusarvio kertoo varsin huolestuttavan viestin suolajien nykytilasta ja tulevaisuudesta. Esimerkiksi puolet suolintulajeistamme arvioitiin uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Erityisen huono tilanne on Etelä-Suomessa, jossa soista on suojeltu vain pari prosenttia ja kahta lukuun ottamatta kaikki suotyypit on luokiteltu uhan alaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Soiden suojelulla on siis kiire.

Suurin osa maan omistajista vaikutti jo olevan lähdössä suojeluun mukaan vapaaehtoisesti.

#suojellaansuot!

Soidensuojelun täydennysohjelma paikkaa myös metsien monimuotoisuuohjelma METSOn puutteita. Soidensuojeluohjelmaa varten on kartoitettu runsaasti esimerkiksi korpikohteita ja suometsämosaiikkeja. Puustoisia soita pitäisi suojella myös METSO-ohjelmassa, mutta syystä tai toisesta niitä on tarjottu ohjelmaan vain vähän.

Miksi pelkkä vapaaehtoisuus ei riitä? Suot ovat aina vesitaloudellisia kokonaisuuksia, eli yhden suon osan vesitalouden muuttaminen esimerkiksi ojittamalla vaikuttaa koko suoalueeseen. Suot pitää siksi suojella kokonaisina. Varsinkin Etelä-Suomessa yksittäinen suo sijaitsee tyypillisesti useiden, jopa kymmenien eri maanomistajien mailla, ja aina joukosta voi löytyä joku suojelua vastustava, vaikka yleinen mie-

uonto-Liitto käynnisti ympäristöministerin toimiin pettyneenä #suojellaansuot-kampanjan, jossa ministeri Sanni Grahn-Laasosta vaaditaan lopettamaan viivyttely ja huolehtimaan soidensuojelun täydennysohjelman toteutuksesta hallitusohjelmassa sovitulla tavalla, vuosia kestäneen asiantuntijavalmistelun mukaisesti. Kampanjaan liittyvää kuvamateriaalia kannattaa käydä katsomassa Luonto-Liiton Facebook-sivuilta ja Twitteristä hashtagilla #suojellaansuot.

lipide olisi suojelun puolella. Lisäksi pelkkään vapaaehtoisuuteen perustavassa suojelussa kohteet joudutaan valitsemaan tarjonnan mukaan, jolloin paljon tärkeitä kohteita jää vaille suojelua. Soidensuojeluohjelmassa lähtökohtana onkin ollut valita suojeltavat alueet huolella, jotta suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta kaikkein tärkeimmät kohteet saataisiin suojaan. Soidensuojelu on tehtävä soiden uhanalaisten lajien, ei ihmisten tai poliittisten pisteiden kalastelun ehdoilla.

Viivästyksiin ei ole varaa Soidensuojelun täydennysohjelma pitää toteuttaa viipymättä. Jos asiassa jäädään vielä jahkailemaan, on edessä äkkiä tilanne, jossa valtioneuvosto ei tee enää periaatepäätöstä ennen kevään eduskuntavaaleja. Tämä olisi ohjelman kannalta kohtalokasta. Mielipidetiedustelujen perusteella ainakin nyt näyttää siltä, että seuraava hallitus koostuu puolueista, joiden agendalla soidensuojelu ei ole korkealla. Päinvastoin suot nähdään vanhakantaisesti raaka-aineresursseina, jotka pitää ottaa ”hyötykäyttöön”. * > Katso video turpeenkaivuun uhkaamalta Humppilan ja Urjalan rajalla sijaitsevalta Kaitasuolta: http://vimeo.com/109973442 nuorten luonto 4/2014 |

Olli Lukkarin mielestä rohkeus tekee elämästä rikkaampaa.

a l l a k s U

a d i o unelm Jotkut meistä toivovat voittavansa lotossa, toisten haaveena on universaali rauha ja rakkaus. Usein ihmiset eivät kuitenkaan tiedosta unelmiaan tai usko niiden toteutumiseen. Olli Lukkari haluaa rohkaista ihmisiä unelmoimaan. teksti: anna carlson • kuvat: jevgeni särki

| nuorten luonto 4/2014

aksi vuotta sitten 24-vuotias Olli Lukkari sattui lukemaan erään terapeutin potilailleen antamasta tehtävästä, jossa piti kuvitella omat hautajaiset. – Ymmärsin, etten halua joutua katumaan elämäni valintoja, vaan haluan toteuttaa unelmani. Samaan aikaan hän tutustui Post Secret -nimiseen sivustoon, johon ihmiset ovat kirjoittaneet salaisuuksiaan. Nettisivun inspiroimana Lukkari perusti blogin, johon hän keräsi salaisuuksien sijaan unelmia. Hän tapasi ihmisiä kadulla ja tapahtumissa ja pyysi heitä kirjoittamaan tai piirtämään unelmansa postikorteille, jotka hän sitten skannasi sivulleen. Vähitellen tavoite kasvoi kunnianhimoisemmaksi. Kesällä 2013 Lukkari pakkasi laukkunsa ja lähti ystävänsä kanssa unelmienkeruumatkalle Eurooppaan. Tavoite oli päätä huimaava: kaksi miestä, kaksikymmentä päivää, tuhat unelmaa. Matkan jälkeen Lukkari on kirjoittanut ajatuksiaan unelmista ja elämäntaidoista Dreamspire-blogiin. Kirjoituksissa pohditaan esimerkiksi, kuinka löytää

oma intohimo elämässä ja seurata sitä. Lisäksi unelma-aiheesta on järjestetty näyttelyitä kahviloissa ja kirjastoissa eri puolella Suomea. Olli on käynyt pitämässä esitelmiä unelmista ja hänestä on tehty haastatteluja lehtiin ja radioon. Ollin tavoite on päästä puhumaan yläkouluihin ja lukioihin, joissa nuoret pohtivat elämänsä suuntaa.

Kokemusten koulussa Projektin aikana Lukkari on oppinut paljon. Hän on kohdannut hyvin erilaisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, köyhiä ja rikkaita, erilaisten poliittisten ja uskonnollisten taustojen omaavia. – Sain huomata, että näistä seikoista huolimatta olemme kaikki tuntevia olentoja, jotka haluamme tavalla tai toisella selviytyä elämästä. Kaikilla meillä on toiveita ja unelmia. Lukkari tuntee itsensä etuoikeutetuksi saadessaan asua Suomessa. – Meidän maassamme tällaisten projektien toteuttaminen ja omien mielipiteiden ilmaiseminen on mahdollista, ja netin kautta tavoittaa helposti suuren joukon ihmisiä.

Projektia tehdessään Lukkari on myös oppinut monista käytännön asioista, kuten suunnittelusta, valokuvauksesta, markkinoinnista ja blogin teosta.

Voimaa unelmista Miksi ihmisellä sitten pitää olla unelmia? Lukkarin mukaan unelmat edustavat meissä sitä, mitä haluaisimme olla. Unelmilla on eteenpäin vievä voima. Kun ihmisellä on jotain, johon uskoa ja jota odottaa, elämästä tulee mielekkäämpää. Silloin voi nähdä tulevaisuutensa valoisana myös vaikeina aikoina. Matkallaan Olli on myös tavannut ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta luopuneet unelmoinnista. – Ilman omia unelmia ja pyrkimistä niiden toteuttamiseen alamme suorittaa elämäämme muiden toiveiden ja odotusten mukaisesti. Silloin kadotamme itsemme ja olemme vaarassa masentua. Lukkarilla itsellään on paljon unelmia. Lapsena hänen suurin haaveensa oli tulla pelitoimittajaksi tai kirjailijaksi. Nykyään ammatilla ei ole niin väliä, kunhan hän saa äänensä kuuluviin.

– Haluan koskettaa ja inspiroida ihmisiä sekä rohkaista heitä toteuttamaan itseään. Pyrin luomaan tilanteita, paikkoja ja hetkiä, joissa on jotain inhimillistä. Aion säveltää musiikkia ja kirjoittaa, sillä taiteen avulla voin vaikuttaa.

Muutosta kohti Lukkari ei aluksi uskonut projektiinsa ja pelkäsi ihmisten reaktiota. Kuitenkin rohkeutensa ansiosta hän on päässyt kokemaan yhden elämänsä hienoimmista asioista. Hän on antanut tuhansille ihmisille inspiraatiota ja ajattelemisen aihetta. Lukkarin tarina osoittaa, että hulluimmiltakin tuntuvat ideat voivat käydä toteen, kun uskoo itseensä ja voittaa epäilyksensä. Kun yksi ihminen toteuttaa unelmansa ja jakaa sen muiden kanssa, se voi toimia alkuvoimana suuremmille muutoksille. * > Unelmien tiellä -matkablogia ja matkalla kerättyjä unelmia voit lukea täältä: www.unelmientiella.fi ja Dreamspire-blogia täältä: dreamspire.fi/

nuorten luonto 4/2014 |

Kissanpäivien

turvaaja

Gili Trawanganin saarella Indonesiassa ei ole autoja eikä koiria. Mutta kissoja, niitä siellä on. Suomalainen Susanna Pätäri muutti saarelle ja aloitti kissoihin keskittyvän eläinsuojeluprojektin, Cats of Gilin. teksti: outi immonen • kuvat: outi immonen, susanna pätäri

aratiisisaaren kiertää kävellen reilussa tunnissa, hevoskärryillä tai pyörällä nopeammin. Valkoinen hiekka ja turkoosi meri kohtaavat saaren jokaisella reunalla, eikä ole vaikeaa nähdä, miksi joku haluaisi jäädä sinne pysyvästi. – Kävin täällä lomailemassa jo vuosia sitten ja tykästyin. Kun kolme vuotta sitten lähdin pitkälle reppureissulle, oli pakko päästä saarelle takaisin, Susanna Pätäri kertoo. Hän palasi saarelle yhä uudestaan ja huomasi pian kutsuvansa paikkaa kodikseen. Kun reppureissun loppu alkoi häämöttää ja edessä oli paluu Suomeen, hän päättikin jäädä. – Saari on minulle koti, paikka jossa viihdyn paremmin kuin missään muualla. On ilmeistä, että Pätäri on kissaihmisiä. Hän kertoo, että tällä hetkellä hänen kanssaan asuu 22 kissaa, jotka ovat kaikki tarvinneet apua ja lopulta jääneet hänen hoiviinsa. Hän kertoo olleensa aina eläinrakas ja pitävänsä monesti eläimistä enemmän kuin ihmisistä.

Kissanaisen klinikat Saari on täynnä kissoja. On pieniä ja suuria, toisilla on raitoja ja toisilla täpliä. Kissat nauttivat auringosta ja maukuvat kovaan ääneen turisteilta silityksiä ja herkkupaloja. – Hoivasin täällä kissoja alusta saakka. Jo silloin, kun olin vain lomailemassa. Hän käynnisti kissojen hyvinvointiin keskittyvän Cats of Gili -projektin heinäkuussa 2013, kun oli päättänyt jäädä saarelle pysyvästi. Projekti toimii paikallisen Gili Eco Trust -ympäristöjärjestön alaisuudessa. – Saarella on niin paljon kissoja, että tällaiselle projektille oli todellakin tarvetta.

| nuorten luonto 4/2014

– Madoista ja kirpuista kärsineestä Heikistä on tullut oikein ponteva pullukka, kertoo Susanna Pätäri.

Cats of Gili -projekti järjestää muutaman kerran vuodessa kissaklinikoita, joilla vapaaehtoiset eläinlääkärit sterilisoivat parin viikon aikana niin monta kissaa kuin ehtivät. Tällä pyritään rajoittamaan kissojen holtitonta lisääntymistä ja suomaan niille mahdollisuus nauttia kissanpäivistä ilman jatkuvia kosintamenoja tai pentujen hoivaamista. Erilaisissa lainatiloissa järjestetyt klinikat eivät maksa mitään, ja vapaaehtoisia lääkäreitä saapuu aina Kanadasta ja Australiasta asti. Pätäri kertoo, että hänen kotinsa on toiminut milloin kissanpentujen kasvatuslaitoksena, milloin sairaiden hoitolana. – Minusta on tullut saaren yleisesti tunnettu hullu kissanainen, jolle voi soittaa, kun tarvitaan apua. Minulla on varastossa yleisimpiä lääkkeitä, ja neuvon esimerkiksi orpojen kissanpentujen hoitamisessa.

Unelmana pysyvä eläinlääkäriasema Kun Pätäri käynnisti kissaprojektinsa, oli hänellä haaveissa vielä joskus saada pysyvä klinikka, ei vain väliaikaisratkaisuja. Nyt hänen unelmansa on käymässä toteen. – Eräs kissoista pitävä ranskalainen ravintolan omistaja otti minuun yhteyttä viime heinäkuussa, koska hän halusi rakentaa kissoille klinikan.

Susanna Pätäri löysi Gilin saarelta kodin ja elämäntehtävänsä.

Tärkeä työ luo onnellisuutta

Teen viimein kin työtä jonka koen tärkeäksi. Nyt klinikka alkaa olla jo varustelua vaille valmis. Se on Pätärin mukaan pieni ja yksinkertainen, mutta täysin kelvollinen kissaprojektin tarpeisiin. Vapaaehtoiset eläinlääkärit voivat tästä lähtien saapua auttamaan silloin kuin he haluavat. Pätärin suunnitelmissa on tehdä projektista täysipäiväinen ja elantoa tuottava työpaikka. Kun klinikkatila valmistuu, hän aikoo tehdä siitä sekä pysyvän eläinlääkäriaseman että yleisen infopisteen ja kissakaupan. – Tähän asti kissaprojektini ei ole elättänyt minua, vaan olen tehnyt tätä lähes täysin hyväntekeväisyyspohjalta. Minun on kuitenkin elätettävä itseni, jotta myös projekti voisi jatkua. Voisiko olla siis parempaa ratkaisua kuin tehdä kissaprojektista itselleni oikea työpaikka!

Projekti on Pätärin mukaan selkeästi tuottanut tulosta ensimmäisen vuotensa aikana. Kissanpentujen määrä on laskenut huomattavasti, mikä on karvakorvien valtaamalla saarella pelkästään positiivinen asia. Hänen oma kotinsa on toiminut näyttämönä monille selviytymistarinoille. Esimerkiksi Heikiksi nimetty pieni rääpäle oli täynnä kirppuja ja matoja, mutta on Pätärin hoivan ansiosta nyt täysin terve. Toinen tarina kertoo kissasta, jonka koko takapää oli palanut, mutta hellän hoivan ja erään amerikkalaisen sairaanhoitajan avun ansiosta kissa parani entiselleen. – Kaikkia surkeita tapauksia en kuitenkaan pysty pelastamaan. Pihani on täynnä kissojen hautoja. Aiemmin meillä ei ollut rokotteita esimerkiksi kissaruttoon, mutta nyt onneksi on. Miltä kissanaisen tulevaisuus sitten näyttää? Pätäri aikoo pysyä saarella. Siitä on muodostunut koti niin hänelle kuin niille 22 kotona hyörivälle kissallekin. – Olen täällä onnellisempi kuin missään muualla. Koen ensimmäistä kertaa elämässäni, että teen jotain oikeasti järkevää ja tärkeää. * > Cats of Gili -kissaklinikan ovet aukesivat marraskuun 10. päivä. Seuraa Gilin kissoja: www.facebook.com/CatsOfGili. nuorten luonto 4/2014 |

Makumatka maailman ympäri:

Ruotsi teksti ja valokuvat: emilia raunio kuvitus: eero astala

uotsalaisella husmanskost-käsitteellä tarkoitetaan yksinkertaista, edullista, sesongin mukaista ja lähellä tuotettuja raaka-aineita hyödyntävää arkiruokaa. Nyt 2010-luvulla ruotsalaiset keittiömestarit niittävätkin maailmalla mainetta klassisella mutkattomalla husmanskost-tyylillään. Juurekset, viljat ja marjat ovat merkittävässä osassa pimeän talven reseptejä. Kaikki on hauskasti vinksin vonksin, kun pöytä katetaan Peppi Pitkätossun tyyliin. Smaklig måltid allihopa!

Granaattiomenalla ryyditetty Peppi Pitkätossun voimaraaste • • • • • •

100g punajuurta 100g kaalia 1 porkkana 1 omena puolikas granaattiomena 1 dl hampunsiemeniä.

Kastike • 2 rkl valkoviinietikkaa • 3 rkl oliiviöljyä • ripaus suolaa ja mustapippuria • pala raastettua inkiväärtä. Raasta punajuuri, porkkana ja omena hienoksi raasteeksi ja siivuta kaali juustohöylällä. Erottele granaattiomenasta siemenet ja sekoita pilkotut ainekset keskenään. Yhdistä kastikeainekset ja kaada raasteiden päälle. Anna maustua muutamia tunteja ennen tarjoilua.

| nuorten luonto 4/2014

Herra Tossavaisen pikantti pyttipannu • • • • • • • • •

3 perunaa 1 punasipuli 100 g palsternakkaa 1 porkkana 100 g ruusukaalia pala raastettua inkiväärtä 300 g tofua, soijanakkeja tai papuja 2 rkl Dijon-sinappia ripaus suolaa ja mustapippuria.

Kuutioi juurekset ja vihannekset sekä tofu tai soijanakit pieniksi paloiksi. Kaada öljy kuumalle pannulle ja lisää joukkoon ensin sipuli, porkkana, inkivääri, valkosipuli, perunat ja palsternakka. Pienennä lämpöä ja anna hautua niin, että juurekset kypsyvät al dente, eli ei liian pehmeiksi. Lisää joukkoon ruusukaali, pavut, tofu tai soijanakit ja anna hautua vielä hetki. Mausta mustapippurilla, sinapilla ja lisää suolaa maun mukaan. Koristele herneenversoilla tai perinteisesti persiljalla.

Pikku-Ukon yrttinen näkkileipälevite • • • • • • •

2 dl härkäpapuja tai herneitä 2 rkl kuivattua nokkosta ruukullinen basilikaa tai persiljaa 0,5 dl öljyä 2 valkosipulin kynttä 3 rkl sitruunan mehua ripaus mustapippuria ja suolaa.

Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella ja tarjoile leivänpäällysteenä.

Hottentottien kuninkaan kookospallot • • • • • • • •

12 pehmeää taatelia 5 rkl kaakaojauhetta 5 rkl raakakookosöljyä 1 dl kookoshiutaleita (+ 1 dl koristeluun) 0,5 tl vaniljajauhetta 1 tl kanelia pala inkiväärtä ripaus suolaa.

Sulata kookosöljy juoksevaksi vesihauteessa. Poista taateleista kivet. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta pieniä palloja ja kierittele kookoshiutaleissa. Anna jähmettyä jääkaapissa tai pakkasessa.

Jymy-Juntusen ryöväriglögi • • • •

5 dl mustaherukkamehua 2 kanelitankoa 1 tl neilikoita pala raastettua inkiväärtä.

Kiehauta mustaherukkamehu ja lisää joukkoon mausteet. Anna hautua 15 minuuttia ja tarjoa rusinoiden ja manteleiden kera aterian päätteeksi.

Tiesitkö? Pyttipannua kutusutaan Ruotsissa myös nimellä hänt i veckan eli viikon aikana tapahtunut, jolla tarkoitetaan, että pannuun lisätään menneen viikon ruoantähteet. Ennen kuin aloitat, tarkista mitä ruokakaapista löytyy ja hyödynnä tähteet!

Huvikummun herkkuomenapiirakka • • • • •

300 g kotimaisia talviomenoita 1 dl kaurahiutaleita 4 rkl öljyä 3 tl piparkakkumaustetta 2 rkl ruskeaa sokeria tai hunajaa.

Leikkaa omenoista ohuita siivuja ja asettele voideltuun piirakkavuokaan tai pieniin annosvuokiin. Sekoita loput ainekset keskenään ja kaada omenoiden päälle. Paista uunissa 150 asteessa noin 15 minuuttia niin, että omenat pehmenevät. nuorten luonto 4/2014 |

Salainen sopimus suuryritysten asialla Järjestöt jännittävät vastustetun kauppasopimuksen kohtaloa. teksti: miia vistilä, kuvat: sonja martikainen

alassa valmisteltu transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuusssopimus eli TTIP-sopimus huolestuttaa kansalaisia. Monet tutkijat ja järjestöt vastustavat sopimuksen solmimista ja kampanjoivat näkyvästi sitä vastaan. Järjestöt ovat antaneet julkilausuman sopimuksen ongelmista ja osallistuvat myös mielenosoituksiin. – Halusimme ottaa kantaa TTIP-sopimukseen, koska sen ympäristövaikutusten on arvioitu olevan vahvasti negatiivisia. Olemme ehdottomasti sitä mieltä, että ympäristönsuojelua ei voi uhrata taloudellisten intressien tieltä. Luon-

| nuorten luonto 4/2014

nolla on itseisarvo, Luonto-Liiton puheenjohtaja Pia Pässilä sanoo. Luonto-Liitossa ollaan huolestuneita myös siitä, miten sopimus vaikuttaa nyt kasvavien sukupolvien mahdollisuuteen luoda uutta ympäristösääntelyä tulevaisuudessa ja näin vaikuttaa suoraan omaan hyvinvointiinsa. – Emme voi pysyä hengissä syömällä seteleitä, vaan tarvitsemme jatkossakin elämiseen puhtaan luonnon ja sen antimet.

Voitontavoittelun suojelua ympäristönsuojelun sijaan Sopimukseen kuuluu investointisuoja, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden nostaa kanteen

Ympäristön, eläinten ja työntekijöiden oikeuksia ei olisi enää varaa suojella.

valtioita vastaan kansainvälisessä tuomioistuimessa sillä perusteella, että jokin laki heikentää yritysten mahdollisuutta tuottaa voittoa. – Tällaisia voittoa heikentäviä lakeja voisivat olla monet kuluttajansuojaa ja ympäristönsuojelua tukevat lait. Kuten vaikkapa kaivostoiminnan kieltäminen jollakin alueella, jotta sen arvokkaat luontokohteet säilyisivät. Sopimus voisi myös mahdollistaa Euroopassa aiemmin kiellettyjen tuotteiden myymisen. Esimerkiksi markkinoille päätyisivät geenimuunnellut tuotteet sekä lihatuotteet, jotka on steriloitu kloorilla tai joiden tuotannossa on sallittu antibioottien syöttäminen tuotantoeläimille, vaikka ne eivät olisi sairaita. Sopimuksella olisi tuhoisia seurauksia kestävän tuotantotavan pyrkimyksille. Lisäksi se heikentäisi kuluttajansuojaa.

– Käytännössä sopimus vaikuttaisi siten, että valtiot voisivat jättää säätämättä sellaisia lakeja, joiden se pelkää aiheuttavan kanteita ja korvausten maksamista yrityksille. Ympäristön, eläinten ja työntekijöiden oikeuksia ei olisi enää varaa suojella lakien avulla.

Lähetä viesti päättäjille! Kansalaistoiminnalla voidaan välittää neuvottelijoille vahva viesti, että emme hyväksy salassapitoa. – Salailu käy sitä vaikeammaksi, mitä enemmän asiasta pidetään meteliä. Asiaan voi vaikuttaa esimerkiksi osallistumalla mielenosoituksiin, kirjoittamalla päättäjille ja sanomalehtiin sekä tietenkin välittämällä tietoa eteenpäin lähipiirissä. *

> Luonto-liiton ja yhdeksän muun järjestön kannanotto sopimusta vastaan löytyy osoitteesta ttipinfo.wordpress.com/ 2013/12/19/julkilausuma/ > Lisää tietoa sopimuksesta sekä sitä vastaan järjestetyistä tapahtumista löytyy TTIP-verkoston sivuilta ttipinfo.wordpress.com.

nuorten luonto 4/2014 |

Suomen uhanalaiset Suppilohytykkä (Guepinia helvelloides) teksti: sofia virtanen • kuvitus: laura mitrunen

ohen- tai aprikoosinpunainen, sivusta halkaistun suppilon muotoinen syppilohytykkä näyttää usein kasvavan vain maasta. Kirkkaanvärinen hyytelösieni ei kuitenkaan ole elävien puiden juurisymbiontti, toisin kuin monet muut maassa kasvavat sienet. Se on saprotrofi eli lahottaa jo valmiiksi kuollutta orgaanista ainesta, kuten pitkälle lahonnutta puuta. Lehti- ja havumetsien lisäksi suppilohytykkä viihtyy kalkki- ja tiilitehtaiden ympäristössä, sillä se on kalkinsuosija. Suppilohytykkä on syötävä sieni, mutta mitättömän makuinen.

| nuorten luonto 4/2014

Sitä on esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetty raakana salaateissa ja säilykehedelmien tapaan sokeriliemeen säilöttynä. Suomessa suppilohytykkä on luokiteltu vaarantuneeksi. Pohjoisella pallonpuoliskolla sitä kasvaa kuitenkin myös muualla Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa Kanadasta Meksikoon, Iranissa, Turkissa ja Shaanxin maakunnassa Kiinassa. Lajista on havaintoja myös eteläiseltä pallonpuoliskolta Brasiliasta. Suomessa suppilohytykkää on löydetty etelärannikolta aina Lappiin saakka, mutta se on kaikkialla harvinainen. Sopivien elinympäristöjen puute rajoittaa sen esiintymistä. *

Ajankohtainen Pihka-tehtävä:

Valosaaste > www.luontoliitto.fi/pihka

kuva: antti salovaara

Tähdet: 2 Aika: syksy–talvi–kevät, pimeän aikaan Kesto: tarpeen mukaan Tarvikkeet: • muistiinpanovälineet • (planisfääri tai muu tähtikartta).

Tee valosaastetutkimus! Valitse jokin tuttu tähtikuvio, esimerkiksi Orion, ja laske montako tähteä näet siinä ja sen rajaamalla alueella. Voit myös valita minkä tahansa tarkasti rajatun alueen taivaalta, jonka löydät varmasti uudestaan, ja laskea sen alueen tähdet. Laske tähdet samalta taivaan alueelta ainakin kolmessa valaistukseltaan erilaisessa paikassa, esimerkiksi kaupungin keskustassa, kaupungin reunalla, pienessä kuntakeskuksessa tai maaseudulla. Kaikissa paikoissa ei tarvitse käydä samana iltana, mutta niissä olisi hyvä käydä parin viikon tai korkeintaan kuukauden sisällä, jottei tähtitaivas ehdi muuttua liikaa. Merkitse muistiin myös, mitä ihmisen aiheuttamaa valoa (katuvaloja, mainosvaloja, valaistuja ikkunoita ja niin edelleen) kullakin paikalla on.

Palaa lopuksi sille paikalle, jossa näit vähiten tähtiä. Onko se sama paikka, jossa on eniten ihmisen aiheuttamaa valoa? Tutki seuraavaksi, onko alueella valosaastetta. Palavatko esimerkiksi kuntopolun valot ympäri vuorokauden, tai onko parkkipaikan valot suunnattu ylöspäin? Raportoi tutkimuksesi havainnot. *

VINKKI! Jos mahdollista, yritä vaikuttaa siihen, että ulkovalaistus tai ulos näkyvä valaistus järjestettäisiin järkevämmin. Turhien valojen vähentäminen, sammuttaminen edes muutamaksi yötunniksi tai lamppujen vaihtaminen pienempitehoisiin säästää usein myös rahaa ja luontoa.

nuorten luonto 4/2014 |

Retki & Reppu Retkeilemään lähtö autottomana vaatii usein pähkäilyä.

Retkelle ilman omaa autoa teksti ja kuvat: kirsi eskelinen

un suunnittelee vaellusta tai pienempääkin retkeä, kynnyskysymykseksi nousee monesti auto. Harmillisen usein retkikohteeseen ei pääse julkisella kulkupelillä. Monen luontoharrastajan kaveripiirikin tuntuu koostuvan lähes yksinomaan autottomista, joten etenkin erämaahan pääsy vaatii järjestelyjä ja kenties suurempaa rahallista satsausta kuin sama matka kaupunkien välillä. Retkikohteita esittelevässä kirjallisuudessa saatetaan kertoa, että kohteeseen on bussiyhteys. Ajantasainen tieto on kuitenkin aina syytä tarkistaa. Moni bussivuoro on lopettanut, jos esimerkiksi koulukyyditykset ovat vähentyneet. Jotkut bussivuorot taas kulkevat vain silloin, kun on koulua. Kannattaa siis tarkistaa, ettei vaikkapa kohdealueen syys- tai hiihtoloma osu kyseiseen ajankohtaan. Soitto paikalliseen matkahuoltoon, mikäli

| nuorten luonto 4/2014

suora numero löytyy, auttaa tarkistamaan kulkevat linjat ja koulukyydit, jotka eivät näy Matkahuollon nettipalvelussa. Joskus pelastukseksi saattaa koitua postitaksi, joka ottaa postin lisäksi kyytiinsä kulkijoita ennakkovarauksella lähes normaalin bussilipun hinnalla. Postitaksejakaan ei yleensä mainita Matkahuollon hakupalvelussa, joten sekin vaihtoehto pitää selvittää muuta kautta. Jos haluaa hiihtää kohteessa, kannattaa myös kysyä, mahtuvatko sukset kyytiin. Mikäli bussiyhteyttä ei kaikesta huolimatta löydy, voi taksi olla varteenotettava vaihtoehto. Jos lähtee kulkemaan esimerkiksi kohteen toiselta laidalta, johon kenties menee julkinen yhteys, voi takaisin palata eri reittiä ja hyödyntää paikallista taksiyrittäjää. Kilometritaksa ei ole haja-asutusalueella läheskään yhtä korkea kuin kaupungin ydinkeskustassa. Jos suurempi retkiporukka jakaa muutaman kymmenen kilomet-

rin matkan kustannukset, ei hinta useinkaan kaada retkibudjettia. Taksikyytiä suunnittelevan kannattaa soittaa lähimpään luontokeskukseen, mikäli sellainen alueella on. Sieltä saa yhteystiedot lähimpänä asuvalle taksiyrittäjälle, jolta voi kysellä hyvissä ajoin, kuinka kaukaa ja millaisella varoitusajalla hän voi porukkaa kyyditä. Rinkkojen, suksien ja vaikkapa mukana olevien koirien mainitseminen ei ole pahitteeksi kyytiä va-

Onegan niemimaalla Venäjällä ei ole vakituisia linja-autovuoroja, joten retkeä varten oli tilattu kuljetus leveärenkaisella kuorma-autolla. Pienemmät autot jumiutuvat helposti hiekkaisille teille, eikä henkilöautoja juuri alueen kylissä näe.

ratessa. Onpa joskus käynyt niinkin, että taksikuskilla on ollut vakiokyyditettävä ja samaan kyytiin on päässyt bussilipun hinnalla. Vaikka autoton retkeily usein vaatiikin ylimääräistä sumplimista, on siinä myös oma vapautensa. Ei tarvitse miettiä, että lähteekö auto retken jälkeen pakkasessa käyntiin tai onko metsäteitä aurattu. Voi myös vapaammin suunnitella reittinsä kulkemaan vaikkapa erämaan läpi, kun ajoneuvo ei vaadi paluuta lähtöpisteeseen. * nuorten luonto 4/2014 |

Arviot

Gorillat ovat öljyä tärkeämpiä

> Rakkautta ja Anarkiaa 2014: Virunga. Ohjaus: Orlando von Einsiedel. Grain Media 2014. 90 min.

teksti: rimma erkko, kuvat: cai tjeenk willink & orlando von einsiedel / virunga 2014

Virunga on koskettava dokumentti Kongon demokraattisen tasavallan suurimmasta kansallispuistosta, joka on Unescon maailmanperintökohde. Luulisi siis, että se saisi olla rauhassa ihmisen ahneudelta.

ätä dokumenttia ei haluaisi uskoa todeksi, mutta silti sitä ei ole lainkaan vaikea uskoa. Dokumentti kertoo Virungan kansallispuistosta, joka on luonnoltaan maailman monimuotoisimpia ja viimeisten villien vuorigorillojen koti. Tästä syystä se on myös Unescon maailmanperintökohde.

| nuorten luonto 4/2014

Alueella on myös öljyä, johon kansainvälinen öljy-yhtiö Soco International yrittää päästä käsiksi. Aivan kuin se ei riittäisi, Kongon demokraattinen tasavalta on myös sotatilassa, joten alueelle pyrkii myös M23-kapinallisryhmä. Joukko riistanvartijoita puolustaa aluetta henkensä kaupalla samaan aikaan, kun nuori ranskalaisjournalisti paljastaa likaisia kytköksiä Soco Internationalin ja kapinallisryhmän välillä.

Dokumenttia on vaikea kuvailla muutamalla sanalla. Se on yhtä paljon visuaalinen luontodokumentti upeine maisemineen kuin järkyttävä kuvaus sodasta ja sen seurauksista. Silti elokuva on paikoin tunnelmaltaan jopa hilpeä, kun se kuvaa riistanvartijoiden ja gorillojen ystävyyttä – ennen kuin se muuttuu taas kuolemanvakavaksi. Elokuva kertoo yhtä lailla rohkeudesta, omistautumisesta ja ystävyydestä kuin häikäilemättömyydestä ja ahneudesta. – Tämä on liikuttava elokuva. Aseiden määrä järkyttää edelleen, vaikka olen itse työskennellyt alueella, WWF:n kansainvälisen kehityksen ohjelmapäälikkö Anne Tarviainen sanoo.

Elokuva on sekä visuaalinen luonto dokumentti että järkyttävä kuvaus sodasta ja sen seurauksista.

Paikallisten ääni kuuluviin

Se on totta, mutta se ei ole ainoa asia, joka Virunga-dokumentissa ahdistaa. Soco Internationalin häikäilemättömyys on vähintäänkin yhtä järkyttävää.

Kansainvälistä painostusta Riistanvartija nimeltä Emmanuel joutui Tarviaisen mukaan kuvausten jälkeen väijytykseen, jossa häntä ammuttiin neljä kertaa. Dokumentissa Emmanuel sanoi lähtevänsä Virungasta viimeisenä, ja aikoo ilmeisesti pitää lupauksensa. – Emmanuel on toipunut vammoistaan ja palannut Virungaan töihin. Hän on siis hyvin omistautunut asialle. Onneksi toivoakin on. Elokuvan tekemisen jälkeen Soco International vetäytyi

öljynporaushankkeestaan, kun melkein miljoona ihmistä allekirjoitti vetoomuksen puiston puolesta. – Ihmiset lähtevät kampanjoihin mukaan, koska luottavat meidän viesteihimme ja asemaamme. Suurin syy Soco Internationalin vetäytymiselle oli kansainvälinen painostus. Tosin jos Kongon demokraattinen tasavalta ja Unesco jostain syystä antaisivat luvan siihen, Soco Internationalilla olisi oikeus mennä alueelle uudestaan. Tarviainen ei kuitenkaan usko, että näin tapahtuu. – Unesco ei todennäköisesti tule lupaa antamaan. WWF myös jatkaa yhteistyötä Unescon kanssa, jotta maailmanperintökohteet pysyisivät jatkossakin suojeltuina.

Vuorigorilloja on tällä hetkellä koko maailmassa noin 800 yksilöä. Dokumentissa näytetään, miten niitä silti salametsästetään. Tarviainen uskoo kuitenkin, että kannalla on mahdollisuudet elpyä. – Helppoa se ei tule olemaan. Maailma on murroksessa, ja Kongon demokraattisen tasavallan tilanne on edelleen hyvin levoton. Siksi siellä pitää olla vahvat suojeluprotokollat. Paikallinen yhteisö ymmärtää oman luontonsa arvon. He kokevat, että gorillat ovat arvokkaampia kuin öljy. Me haluamme saada näiden yhteisöjen äänen kuuluviin ja turvata heille kestävät elinkeinot. Tarviaisella on työn alla uusi kehitysyhteistyöhanke Tansaniassa ja Mosambikissa. – Tarkoituksena on vahvistaa yhteisöjen ymmärrystä omista luonnonvaroistaan ja heidän roolistaan suojelutyössä. Kerromme heille myös, että heillä on oikeus näihin luonnonvaroihin. * > Elokuva on nähtävissä tilausvideopalvelu Netflixin kautta. nuorten luonto 4/2014 |

> Jorma Luhta: Vaeltajat. Maahenki 2014. 160 s.

> Jesse Matilainen: Lohikäärmeen kaupunki. Suuri Kurpitsa 2014. 120 s.

Saasteita ja elokuvafestivaaleja

Arktisen tunturiluonnon kauneus ja kärsimys

ohikäärmeen kaupunki -sarjakuvakirja kertoo Nuorten Luonto -lehteenkin piirtävän Jesse Matilaisen vuodesta Pekingissä. Albumi perustuu Matilaisen nallem.net-blogin sarjakuvanovelleihin, jotka ovat yhdistetty yhdeksi pitkäksi tarinaksi. Albumi kertoo pienistä arjen asioista: erilaisesta kävelyvauhdista, uusien ihmisten tapaamisista, tosi-tv-ohjelmista ja piilossa olevista alakulttuureista, kuten salassa järjestetyistä elokuvafestivaaleista. Myös ilmansaasteiden määrä jäsentää arkea, kun lenkille ei voi mennä kaikkina päivinä. Yhteiskuntaa selitetään teoreettisemminkin, muun muassa avaamalla hukou-järjestelmää, jonka vuoksi Kiinan sisällä on vaikea muuttaa paikasta toiseen. Kertoja käy myös katsomassa nähtävyyksiä, kuten Maon ruumista ja Kiinan muuria, ja kertoo samalla maan historiasta. Mustavalkoinen albumi on selkeästi piirretty ja sujuva lukea.

uontokuvaaja Jorma Luhdan uusin teos Vaeltajat vie lukijan Pohjolan tunturiylängöille. Luhta luuli löytävänsä viimeiset koskemattomat erämaat, mutta järkyttyi heti maastoliikenteen ja ilmastonmuutoksen jäljistä. Herkkä arktinen luonto ei ollut kuitenkaan vielä kokonaan menetetty, vaan Luhdan kameran eteen päätyi toinen toistaan upeampia eläimiä. Kymmenen vuoden projekti huipentui suureen sopulivaellukseen, joka tiesi juhlia uhanalaisille naaleille ja tunturipöllöille. Vaeltajat on taiteellisesti korkeatasoinen ja vaikuttava valokuvateos. Kuvista välittyy yhtä lailla arktisen luonnon ahdinko kuin sen äärimmäinen kauneuskin. Ritva Kovalaisen taitto viimeistelee hienostuneen ulkoasun. Pohdiskelevasta tekstistä huokuu vuosikymmenien kokemus luonnosta ja ihmisestä. Jokaisen arktisen tunturiluonnon kohtalosta kiinnostuneen tulisi lukea Vaeltajat ajatuksella.

miia vistilä

teemu saloriutta

> Jouni Laaksonen: Lapsiperheen retkeilyopas. Karttakeskus 2014. 208 s.

Koko perhe seikkailemaan Lapsiperheen retkeilyopas esittelee kahdeksankymmentä päiväretkikohdetta eri puolilta maata, ja ne sopivat erityisen hyvin retkeilyyn lasten kanssa. Reitit vaihtelevat alle kilometristä noin kymmeneen. Mukana on tunnetumpia retkikohteita, kuten kansallispuistoja, mutta myös hienoja, vähemmän tunnettuja, kaupunkien lähellä sijaitsevia metsiä, soita ja rantoja. Kohteet on ryh-

mitelty maakunnittain, joten haluamansa seudun kohteet löytää helposti. Itse jäin kaipaamaan tietoa ainoastaan siitä, miten kohteet saavuttaisi julkisilla kulkuneuvoilla. Vaikka onkin mahdotonta tarjota näitä tietoja kirjassa ajantasaisena, olisi kuitenkin hyödyllistä tietää, minne saattaisi päästä vaikkapa bussilla. Onneksi osa tämänkin kirjan kohteista on saavutettavissa ilman henkilöautoa! kirsi eskelinen

| nuorten luonto 4/2014

Omituiset otukset:

Aavikkotaipaani

teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

aipaanit ovat Australiassa eläviä pitkiä ja erittäin myrkyllisiä käärmeitä. Suvun lajeista aavikkotaipaania (Oxyuranus microlepidotus) pidetään maailman myrkyllisimpänä käärmeenä. Aavikkotaipaaneja elää sisämaassa Keski-Australian aavikkoalueilla. Taipaanit ovat ketteriä ja hyvin nopeita. Aavikkotaipaanit ovat keskimäärin 1,8 metriä pitkiä, ja niiden maksimipituus on noin 2,5 metriä. Väriltään käär-

me on tumman rusehtava, mutta kesällä ne ovat vaaleampia, oliivinvihertäviä. Aavikkotaipaani on luonteeltaan arka, ja se mieluummin pakenee tilaisuuden tullen kuin hyökkää. Uhattuna se puolustautuu puremalla. Aavikkotaipaanin yhden pureman sisältämä myrkkyannos riittää teoriassa tappamaan sata ihmistä. Käärmeestä erityisen vaarallisen tekee se, että se puree kohdettaan useita kertoja syvälle ihon alle. Se myös ruiskuttaa purressa valtavat määrät myrkkyä, joka sisältää neurotoksiineja. Ne lamauttavat hengityksen, lihakset ja verenkier-

ron, ja ilman hoitoa puremaan kuolee lähes poikkeuksetta. Aavikkotaipaaneja elää syrjäisillä seuduilla, kaukana suurkaupungeista, joten ihminen kohtaa niitä luonnossa harvoin. Taipaanin ruokavalio koostuu rotista, hiiristä ja muista jyrsijöistä. Ravinnon määrä vaikuttaa taipaanien lisääntymiseen. Kun ravintoa on runsaasti saatavilla, ne lisääntyvät useammin. Naaras voi munia jopa parikymmentä munaa pesään, joka sijaitsee yleensä syvällä maan kolossa tai hylätyssä eläimen pesässä. *

nuorten luonto 4/2014 |

koonnut: sami säynevirta

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Pia Pässilä, puh. 040 743 0624 Toiminnanjohtaja Leo Stranius puh (09) 6844 4234 / 040 560 7303 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. (09) 6844 4235 / 044 700 6113 Nuorten Luonnon päätoimittaja Maria Rautio Viestintäpäällikkö Taija Rinne puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine, puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. (09) 6844 4245 / 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Otto Snellman Metsävastaava Lauri Kajander Susikampanjavastaava Ilkka Hiltunen, puh. 044 5166 227 Kerhohankevastaava Sini Heikkilä, puh. 044 516 6228 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung, puh. 044 700 6113 Kulutus.fi-sivuston päätoimittaja Nelli Heinimo Älä osta mitään -päivän ja krääsättömän joulun koordinaattori Suvi-Anne Kinnunen, puh. 044 733 8574

| nuorten luonto 4/2014

Luonto-Liitossa tapahtuu >

Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 29.11. Älä osta mitään -päivä. Marraskuun viimeisenä perjantaina vietetään kansainvälistä kulutuskriittistä Älä osta mitään -päivää. Päivän kulutusvapaata elämäntapaa vietetään koko joulukuu teemalla Krääsätön joulu! 11.12. Luonto-Liiton pikkujouluja vietetään torstaina Helsingin keskustoimistolla kello 16–19. Tarjolla pientä ohjelmaa ja vegaanisia herkkuja. Pik-

kujouluihin ovat tervetulleita kaikki Luonto-Liiton ystävät ja vapaaehtoiset. 23.–24.1.2015 Educa-messut Helsingin messukeskuksessa. Luonto-Liitto on tapahtumassa mukana Kansalaisvaikuttamisen torilla. Tule mukaan esittelemään Luonto-Liiton toimintaa. Tavoitteena on hankkia tapahtuman yhteydessä Luonto-Liitolle uusia jäseniä ja tukijoita. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi: sami.saynevirta@luontoliitto.fi

Ilmastoaiheinen kirjoituskilpailu Ilmastovanhempien ja Luonto-Liiton ilmastonmuutosta käsittelevä kirjoituskilpailu nuorille jatkuu! Kilpailuun voi lähettää suomenkielisiä, ennen julkaisemattomia tekstejä. Osallistua voi sekä kotoa että koulusta käsin. Kilpailussa on kaksi sarjaa: 12–14-vuotiaat sekä 15–17-vuotiaat. Kummassakin sarjassa valitaan yksi voittaja sekä kaksi kunniamaininnan saajaa. Tuomaristoon kuuluvat teatterintekijä ja kirjailija Laura Gustafsson, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka ja ilmastotutkija sekä lastenkirjailija Mikko Lensu. Sarjan voittajat saavat 100 euron suuruisen rahapalkinnon. Kunniamaininnan saaneet palkitaan Luonto-Liiton lehden vuosikerralla. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan lisäksi kolme yllätyspalkintoa. Sarjansa voittaneet kirjoitukset julkaistaan Nuorten Luonto -lehdessä ammattimaisesti kuvitettuina. Sekä voittaneet että kunniamaininnan saaneet tekstit julkaistaan myös Luonto-Liiton sekä Ilmastovanhemmat ry:n nettisivuilla. Katso lisätietoja: www.luontoliitto.fi/kirjoituskilpailu

Hämeen piiri Luonto-Liiton Hämeen piirin (HLP) kuukausittaiset kokoukset joka toinen torstai kello 17 toimistollamme osoitteessa Kuninkaankatu 39. HLP:n loppuvuoden tapahtumiin kuuluvat pikkujoulut ja joulumyyjäiset. Vuosi 2015 alkaa muun muassa luontoleirien ohjaajarekrytoinnilla. Seuraa HLP:n netti- ja Fb-sivuja tai liity hlp:n sähkopostilistalle (ohjeet nettisivuillamme www.luontoliitto.fi/hlp), niin pysyt ajan tasalla!

Uudenmaan piiri Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat Vantaan Luonnonystävät Tervetuloa mukaan Luonto-Liiton Uudenmaan piirin (LUP) ja sen Espoon ja Vantaan aluejärjestöjen toimintaan! Kaikki tapahtumat, toimintamme ja yhteystiedot löydät sivuiltamme www.luppi.fi ja www.luppi.fi/tapahtumat. Facebookissa: www.facebook.com/ luontoliittouusimaa Saat kaikissa asioissa yhteyden LUPin työntekijöihin ja aktiiveihin lähettämällä sähköpostia osoitteeseen lup@luontoliitto.fi

26.11. Vaatteidenvaihtoilta. Kulutuskriittinen ryhmä esittää: perinteinen Vaatteidenvaihtoilta Pauligin huvilalla kello 17–19.30. Tervetuloa idylliselle Pauligin huvilalle (Mechelininkatu 36, Helsinki) ihanien vaatteiden, herkkujen ja hyvän seuran äärelle. Tapahtuma on ilmainen. Ilmoittauduthan etukäteen mukaan osoitteessa milla.turunen@pp.inet.fi, ja kutsu myös kaverisi mukaan! Retkenjärjestäjän kurssi järjestetään marraskuun lopussa tai joulukuun alussa. Sydäntalven hiihtoretki Lappiin järjestetään vuoden lopussa. Tarkemmat tiedot kurssista ja hiihtoretkestä osoitteesta: teemu.saloriutta@gmail.com.

Varsinais-Suomen piiri Vaspin joulukalenteri julkaistaan 1.12. Kalenteriin saa kuka vain lähettää omia kierrätysvinkkejään 25.11. mennessä Vaspin ympäristötoiminnasta vastaavalle Sofia Bölingille osoitteeseen sofia.a.boling@gmail.com Vasp on mukana Älä osta mitään -päivässä. Suunnitelmissa vaatteidenvaihtopaja. Joulukorttipaja järjestetään joulukuun alussa. Hiljaisuusretki Vaarniemelle viikolla 48. Lähdemme liikkeelle auringon laskiessa ja otamme lyhdyt mukaan. Seuraa tiedottelua!

Oletko muuttanut? Ilmoita uudet tietosi meille, niin saat jatkossakin lehden kotiisi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/muutos

Olethan ilmoittanut sähköpostiosoitteesi? Lähetämme mielenkiintoisen, Luonto-Liiton ajankohtaisista tapahtumista kertovan uutiskirjeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa. Voit lisätä sähköpostiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomakkeella, tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettämällä sähköpostia viestintäpäällikkö Taija Rinteelle: taija.rinne@luontoliitto.fi. Kerro viestissä, oletko Luonto-Liiton jäsen.

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Saaga Kiiski Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp

Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot LuontoLiiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@ luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri Kati Tunkkari Taitoniekantie 13 M 156 40740 Jyväskylä puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu Pohjanmaan piiri Senni Korhonen Vuorikatu 14–18 E 112 65100 Vaasa puh. 044 297 0282 info@polp.fi www.polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Valtteri Hyöky puh. 040 416 2760 possunmeili@gmail.com www.luontoliitto.fi/possu

Savo-Karjalan piiri Tähti Oksanen puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / VarsinaisEspoon nuoret Suomen piiri ympäristönsuojelijat / Milla Aalto Vantaan Luonnonystävät puh. 050 572 2345 Petro Pynnönen milaal@utu.fi Mechelininkatu 36 A www.luontoliitto.fi/vasp 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

nuorten luonto 4/2014 |

miia kontinen

| nuorten luonto 4/2014

jesse matilainen

miia vistilä nana sjöblom

Kiinteistönvälittäjä

http://nana-nanainen.blogspot.com

nuorten luonto 4/2014 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

n ö t ä s ä ä r Anna k a j h a l u l u jo Sano ei krääsälle tänä jouluna! Anna sen sijaan lahjaksi Luonto-Liiton Nuorten Luontotai Sieppo-lehti koko vuodeksi. Nuorten Luonto kertoo ympäristöasioista ja paljon muustakin raikkaasti ja räväkästi. Vaihtuvien teemojen ohella lehdessä käsitellään ekoelämää ja kestävää kulutusta, ympäristönsuojelua, luonnossa harrastamista sekä kulttuuria. www.nuortenluonto.fi Sieppo, Suomen ainoa lasten luontolehti, nappaa mukaansa seikkailuun – aarni metsiin, merten syvyyksiin, takapihan vesilätäkköön. Sieppoa tehdään ympäristökasvatuksen uusimpia tuulia aistien ja perinteikästä lastenlehtikulttuuria kunnioittaen. www.sieppo.fi Nuorten Luonto on 40-sivuinen ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sieppo on 32-sivuinen ja ilmestyy kuudesti vuodessa. Vuosikerran hinta 35 €.

Tilaa osoitteesta: www.luontoliitto.fi/tilaa-lehti Voit myös soittaa: (09) 68 444 223.

Palvelunumero .BF 80

1943–2013

4/2013

OUtI PYY eI STReSSaa jouluNa S. 12 Joulun parhaat lahjat eivät tule marketista 14 Korjaa vinksahtanut joulusuhteesi! 18 Erilainen joulu ei ole aina oma valinta 26