Nuorten luonto 4 2015 by Nuorten Luonto

4/2015

Teemana avaruus Kosmologi ja aktivisti Syksy Räsänen s. 14 Katse tähtiin! s. 18 Maan ulkopuolista elämää etsimässä s. 26

| nuorten luonto 4/2015

kuva: pekka tuuri

Numero 4/2015, 72. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Elina Mikola elina.mikola@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Hannele Ahponen, Ilona Bontenbal, Anssi Bwalya, Elisa Hara, Hanna Heikkilä, Tuuli Hypén, Emmi Ketonen, Miia Kontinen, Lotta Leppälä, Emmi Malkki, Hemi Malkki, Sonja Martikainen, Jesse Matilainen, Laura Mitrunen, Merileena Reunanen, Aino Saarenmaa, Teemu Saloriutta, Nana Sjöblom, Vilma Tammelin, Iris Tanttu, Tuuli Turtola, Sofia Virtanen, Miia Vistilä, Erika Weckström Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Teemu Saloriutta Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus emilia raunio

äkevimmät muistoni liittyvät avaruuteen. Tähtitaivaan, planeettojen, Kuun, revontulien ja muiden taivaan ilmiöiden hämmästely on aina tuonut minut tähän hetkeen sekä vienyt arjen kiireet ja huolet pois mielestä. Avaruuden tarkkailu ja ajattelu saa minut tuntemaan nöyryyttä, valtavaa ykseyttä ja ihanaa pienuutta suorastaan käsittämättömässä maailmankaikkeudessa. Matemaattisesti lahjakas pikkuserkkuni tiesi jo lapsena kaiken mahdollisen pimeästä aineesta, alkuräjähdyksestä, galakseista ja tähtitaivaasta. Itse tyydyin tekemään hiihtoretken jäälle ja köllöttelemään yömyöhään ihan vain ihastellen hiljaista ja sykähdyttävää näytelmää, joka kirkkaalta tähtitaivaalta aukeni. Vuoden viimeisessä Nuorten Luonnossa on monta innostavaa juttua, joiden aiheet liittyvät tähtitaivaaseen ja sen tutkimiseen. Avaruutta tutkimaan -artikkelissa Jaakko Visuri Ursasta kertoo, mitä kaikkea öiseltä taivaalta voi havaita. Tähtitaivaan tarkkailija -jutussa nuori Titus Kärkkäinen kertoo omasta avaruusharrastuksestaan. Kun suuntaat itse tähtiretkelle, niin pakkaa evääksi Kiikarit ja korput -palstan ohjeilla valmistettu punajuurikeitto, eväsleivät ja jäätoffee sekä rullaa mukaan tähtikartta lehden sivulta 21.

Kun astronautit katsovat maapalloamme avaruudesta käsin, he eivät näe valtioiden rajoja. Kun näkee planeettamme ulkopuolelta käsin, on varmasti erityisen vaikea ymmärtää, miten me ihmiset olemme saaneet täällä aikaan niin tuhoisaa jälkeä. Taloudellisen edun lyhytnäköinen tavoittelu raivaa tieltään metsät ja saastuttaa meret ja ohjaa meidät tuottamaan ruokamme luonto- ja ihmisarvoa loukaten. Ihmistoiminnan tuhoisia seurauksia yritetään hillitä pian alkavissa Pariisin ilmastoneuvotteluissa, joiden haasteita tarkastellaan myös tässä Nuorten Luonnon numerossa. Toimittajamme kysyvät asiantuntijoilta, mikä ilmastosopimuksen syntyä viivästyttää ja miten neuvotteluprosessiin saataisiin lisää puhtia. Aina tähdenlennon nähdessäni asetan toiveen sekä tunnen iloa siitä, että olen juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Uskon, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, eikä koskaan ole liian myöhäistä toimia. Tälle ajattelulle antaa hyvää tukea myös kosmologi ja aktivisti Syksy Räsäsen haastattelu tässä lehdessä. Tiedolla ja toiminnalla voimme muuttaa maailmaa. Kiitos sinulle menneestä vuodesta ja siitä, että olet mukana Luonto-Liiton toiminnassa. Toimitaan yhdessä, levitetään hyvää ja edistetään oikeudenmukaisuutta. Siinä uuden vuoden lupausta kerrakseen! *

4/2015 Teema: AVARUUS

Miksi ilmastoneuvottelut etenevät etanan vauhtia?

Sisällys 2 4 6 9 10 10 11 12 13 14 16 18 22 24 26 28 30 32 33 35 36 38

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Mistä vauhtia ilmastoneuvotteluihin? Pariisissa neuvotellaan maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta Kolumni: Unelma Marsista Kulutus.fi: Kestävän lahjomisen perusteet Tuunausnurkka: Lahjaksi valoa lasipurkissa Omituiset otukset: Punakoati Luonnossa tapahtuu: Revontulet Kosmologi ja aktivisti Syksy Räsänen Tähtitaivaan tarkkailija Avaruutta tutkimaan Luontopolulla: Valosaasteettomia paikkoja etsimässä Kiikarit ja korput: Talviyön tähtihetket Maan ulkopuolista elämää etsimässä Piiri pieni pyörii: Possussa on tilaa toimia Horoskooppi Luonto on lintukuvaajalle kaikki kaikessa Arviot: Lintulaudan elämää; Kopernikuskompleksi; Pedot Ajankohtainen Pihka-tehtävä Tapahtumat ja yhteystiedot Sarjakuvat

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin: elina.mikola@luontoliitto.fi.

Pimeys lumoaa retkeilijän

Nuorten Luonnon huikea horoskooppi

nuorten luonto 4/2015 |

Luonto-Liitossa nyt

Toimistohommia ja toimittajan töitä teksti: elina mikola • kuva: hanna heikkilä

ostimies, myyntimies, toimittaja ja kahvikone, luonnehtii Luonto-Liiton siviilipalvelusmies Anssi Bwalya toimenkuvaansa. Anssi aloitti elokuussa siviilipalveluksensa Luonto-Liitossa tehtävänimikkeellä toimistoapulainen. Toimistohommien ohella Anssi on ehtinyt auttamaan myös metsäkonsertin järjestämisessä, haastattelemaan ilmastoasiantuntijoita sekä osoittamaan mieltä kehitysavun leikkauksia vastaan.

| nuorten luonto 4/2015

– Olen saanut valita tehtäviä hiukan oman mielenkiinnon mukaan. Esimerkiksi kirjoittaminen Nuorten Luontoon on tervetullutta vaihtelua postitukseen tai toimiston käsipyyhkeiden vaihtamiseen, Anssi toteaa. Anssi, 19, on viime kevään ylioppilas. Siviilipalvelus Luonto-Liiton keskustoimistolla tarkoitti ikänsä Oulussa asuneelle Anssille myös muuttoa Helsinkiin. Ennen siviilipalveluksensa aloittamista Anssi ei ole ollut mukana Luonto-Liiton tai muidenkaan ympäristöjärjestöjen toiminnassa. Yhteiskunnalliset kysymyksen ja ympäristöasiat ovat kuitenkin aina kiinnostaneet Anssia. Siviilipalveluspaikkaa etsiessään hän toivoi pääsevänsä nimenomaan kansalaisjärjestöön. – Viime aikoina yhteiskunnalliset kysymykset ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän. Kevät meni aikamoisessa opiskelusumussa, mutta nyt on ollut aikaa ajatella ympäristöasioita ja muita yhteiskunnallisia kysymyksiä. Tietysti Luonto-Liitto työympäristönä myös virittää tiedostavuuteen. Täällä työskennellessä tapaa asialleen omistautuneita sekä asiantuntevia ihmisiä ja kun keskustelee heidän kanssaan, niin tarttuu itsellekin mukaan uusia tiedonmurusia, Anssi pohtii. Anssi on osallistunut tämän Nuorten Luonto -lehden tekemiseen kirjoittamalla ilmastosopimusprosessin haasteista sekä Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piirin toiminnasta. Aikaisempaa kirjoittajakokemusta Anssilla on oululaisesta Kansan Tahto -lehdestä, missä hän työskenteli kesätoimittajana pari vuotta sitten. – Oli kiinnostavaa tavata ja haastatella ilmastopolitiikan asiantuntijoita toimittajan roolissa, Anssi kertoo. – Juttua tehdessä opin myös paljon uutta ilmastopolitiikasta. Sääli, että lopulliseen artikkeliin mahtui vain murto-osa kaikesta mitä haastateltavat kertoivat. Anssi aikoo kirjoittaa Nuorten Luontoon myös jatkossa. Journalismi kiinnostaa, mutta tällä hetkellä enemmän harrastuksena kuin ammattina. Siviilipalveluksen päättyessä Anssia odottavat psykologian opinnot yliopistossa. – Vaikka en suunnittele toimittajan uraa, niin yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen ja niistä kirjoittaminen ovat taitoja, joita haluan pitää vireillä ja kehittää, Anssi tuumaa. *

tekstit: elina mikola ja ilona bontenbal

Älä osta mitään -päivän teemana Kestävä joulu

kuva: magnus johansson/flickr (cc by-sa 2.0)

Susi

suojeltava myös poronhoitoalueella

uonto-Liitto, Eurogroup for Animals sekä useat muut eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt jättivät syyskuussa Euroopan unionin suurpetofoorumille kirjeen, jossa vaaditaan suden suojelemista Suomessa myös poronhoitoalueella. Järjestöt esittävät kirjeessään, että susi tulisi luokitella tiukasti suojelluksi lajiksi koko Suomessa. Tällä hetkellä suden suojelusta poikkeaminen sallitaan poronhoitoalueella petovahinkojen ennaltaehkäisemiseksi. Rajoittamaton metsästys käytännössä estää elinvoimaisen susikannan syntymisen Suomen Lappiin. Luonnonvarakeskuksen tammikuussa 2015 julkaiseman arvion mukaan Suomen Lapissa elää vain 3–6 susiyksilöä ja poronhoitoalueella ei ole lainkaan lisääntyvää susikantaa. *

erinteistä Älä osta mitään -päivää vietetään perjantaina 27. marraskuuta 2015. Samalla käynnistyy Luonto-Liiton Kestävä joulu -kampanja, joka haastaa viettämään joulua ilman ylenpalttista tavaran ja ruuan määrää. – Tänäkin jouluna ostetaan kiireessä tarpeettomia lahjoja, paketoidaan ne kertakäyttöiseen lahjapaperiin sekä täytetään jääkaapit ruualla, josta suuri osa heitetään pyhien jälkeen roskiin. Joulunviettomme ekologinen jalanjälki on valtava, muistuttaa kampanjan koordinaattori Ilona Bontenbal. Kestävä joulu -kampanja kannustaa antamaan krääsän sijasta kestäviä, kierrätettyjä tai aineetto-

mia joululahjoja. Kestävämpää joulua voi viettää myös kokkaamalla ekologisempia jouluruokia, välttämällä ruokajätettä sekä suuntaamalla lomamatkalle kotimaan kohteisiin kaukomaiden sijaan. Tervetuloa mukaan viettämään Älä osta mitään -päivää sekä levittämään kestävän joulun ilosanomaa! Ideoita ja vinkkejä löytyy Luonto-Liiton äläosta.fi-verkkosivuilta, Älä Osta Mitään -päivän facebook-sivuilta sekä twitteristä @alaosta, #kestäväjoulu ja #äläostamitään. *

Suomen hallitus sai Siilin piikin

uonto-Liiton valtuusto antoi Siilin piikki -palkinnon Suomen istuvalle hallitukselle luonnon ja ympäristön kannalta poikkeuksellisen kestämättömistä päätöksistä ja linjauksista. Siilin piikki palkinto myönnetään ympäristön kannalta arveluttavista puheista tai teoista. Luonto-Liitto arvostelee Suomen hallitusta muun muassa luonnonsuojelumäärärahojen leikkaamisesta, soidensuojeluohjelman vesittämisestä sekä YK:n ympäristöohjelma UNEPin rahoituksen lopettamisesta. Myös kehitysyh-

teistyömäärärahojen leikkaukset kohdistuvat osin ympäristönsuojeluun ja vaarantavat käynnistettyjä kestävän kehityksen hankkeita. – Toistaiseksi Juha Sipilän johtaman hallituksen politiikka on ollut suorastaan ympäristövihamielistä, Luonto-Liiton hallituksen puheenjohtaja Varpu Määttänen toteaa. – Ympäristönsuojelusta leikataan, mutta ympäristölle haitalliset noin 4 miljardin euron tuet ja verohelpotukset on säilytetty ennallaan. *

nuorten luonto 4/2015 |

Kansainväliset ilmastoneuvottelut edistyvät huolestuttavan hitaasti. Mikä ilmastosopimuksen syntyä viivyttää ja miten neuvotteluprosessiin saataisiin lisää puhtia? Nuorten Luonto selvitti asiaa haastattelemalla ilmastopolitiikan asiantuntijoita.

Mistä vauhtia

ilmastoneuvotteluihin?

teksti: elisa hara ja anssi bwalya, kuvitus: merileena reunanen.

| nuorten luonto 4/2015

n yleisesti tiedossa, että ilmastonmuutoksella on vakavia seurauksia koko ihmiskunnalle ja ilmakehää lämmittäviä päästöjä on rajoitettava globaalisti. Silti on vaikeaa saada aikaan kansainvälistä sopimusta, joka rajoittaisi ilmastonmuutoksen kahteen asteeseen. Mistä johtuu, että ilmastoneuvottelut etenevät etanan vauhtia? Entä miten päästöjen rajoittamisessa päästäisiin nopeammin eteenpäin. Nuorten Luonto kysyi asiaa neljältä ilmastopolitiikan asiantuntijalta.

Satu Hassi, kansanedustaja Pitkän linjan poliitikko Satu Hassi on seurannut ilmastoneuvotteluita sekä vihreiden kansanedustajana, europarlamentaarikkona että ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerin roolissa. Hänen mukaansa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden vaikeus on siinä, että YK:ssa päätökset pyritään tekemään yksimielisesti. Niinpä yksikin erimielinen maa voi jarruttaa kokousten etenemistä. Maiden olosuhteet ovat myös kovin erilaisia ja neuvotteluissa erilaisuutta ylikorostetaan sekä vaaditaan erityisolosuhteisiin vedoten helpotuksia päästövähennysvelvoitteisiin. – Jokaisessa maassa ajatellaan, että juuri meidän maassamme on erityisolosuhteet, jotka pitäisi ottaa sopimuksessa huomioon, Hassi kuvaa tilannetta. Ilmastonmuutoksen kaltaisesta uhasta ei myöskään ole aiempaa kokemusta. – Aina on helpompaa reagoida sellaisiin uhkiin, joista tietää tai pystyy kuvittelemaan, mitä ne ovat.

Kaisa Kosonen, energia- ja ilmastovastaava, Greenpeace Suomi – Ensinnäkin se, kenen syytä ilmastonmuutos on, voidaan määritellä hyvin monella eri tapaa. Maat ovat haaskanneet vuosia kinasteluun vastuusta, sen sijaan, että ne olisivat keskittyneet ratkaisuihin ja yhteistyöhön, kertoo energia- ja ilmastoasioista ympäristöjärjestö Greenpeacessa vastaava Kaisa Kosonen ilmastoneuvotteluiden ongelmista. – Toiseksi ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää isoja muutoksia siihen kuinka liikumme, miten lämmitämme talomme, mistä tietokoneemme saavat virtaa ja miten ruokamme tuotetaan – siis lähes kaikkeen, Kosonen jatkaa. – Tänä päivänä maailmantalous pyörii pitkälti öljyn, kaasun ja hiilen voimalla. Jos ilmastokaaos aiotaan torjua, fossiilisista polttoaineista on luovuttava pika-aikataululla kokonaan.

Jotta sopimukseen päästäisiin, vaadittaisiin neuvotteluosapuolilta yhteistä tilannekuvaa. – Monet maat ovat suhtautuneet ympäristönsuojeluun ja ilmastonsuojeluun ikään kuin kyse olisi kodin sisustamisesta, että tehdään vähän nätimpää ja viihtyisämpää. Tulisi kuitenkin ymmärtää, että on kyse siitä, että onko koko taloa ja sen perustuksia olemassa. Hassi muistuttaa myös yritysten roolista ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. – Liian monen poliitikon ajattelussa taloudellisesti järkevä ja vastuullinen politiikka tarkoittaa, että tehdään mitä firmat haluavat. Onkin tärkeää, että on myös firmoja, jotka oikeasti kampanjoivat ilmastonsuojelun puolesta. Hassin mukaan ilmastoasioissa tapahtuu myös myönteistä kehitystä. – Vaikka uutiset itse ilmastonmuutoksesta ovat hirveän huolestuttavia, niin esimerkiksi päästöjä vähentävän tekniikan kehityksestä tulee koko ajan erittäin rohkaisevia uutisia.

Tilalle on valjastettava muun muassa auringon, tuulen ja aaltojen energia. Tämä ei ole valtioille helppo pala nieltäväksi – varsinkaan, kun monen maan talous perustuu öljyn ja kaasun myyntiin tai tehtaiden pyörittämiseen halvalla kotimaisella kivihiilellä, Kosonen selittää. Kososen mukaan ilmastoneuvotteluiden edistyminen edellyttää, että maat astuisivat pois juoksuhaudoista, jotka kaivettiin sopimusneuvotteluiden alkaessa neljännesvuosisata sitten. – Maailma ei jakaudu enää jyrkästi teollisuusmaihin ja kehitysmaihin. On kaikkien edun mukaista, että jokainen maa alkaa vähentämään päästöjään niin nopeasti kuin mahdollista. – Maiden kesken pitää myös syntyä usko siihen, että fossiilisten polttoaineiden lähtölaskenta on todella alkamassa. Siitä voi syntyä positiivinen kierre ja kilpajuoksu kohti uusiutuvaa energiaa, Kosonen toivoo.

nuorten luonto 4/2015 |

Esa Hyvärinen, yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja, Fortum – Vaikka kaikki ymmärtävät, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on yhteinen ja globaali kysymys, maat ovat hyvin erilaisia lähtökohdiltaan sekä esimerkiksi suhtautumisessaan kansainvälisiin sopimuksiin, arvioi Esa Hyvärinen, joka huolehtii muun muassa energiapolitiikasta ja ilmastoasioista energiayhtiö Fortumissa. – On selvää, ettei ilmastonmuutosta ratkaista pelkästään valtioiden toimilla. Tärkeintä on saada talouden mekanismit toimimaan niin, että päästöjä vähennetään. Hyvärinen kertoo, että Fortumissa päästökauppaa pidetään hyvänä ja tehokkaana päästöjen hinnoittelun mekanismina. Hyvärisen mukaan toimiva kansainvälinen ilmastosopimus asettaisi ilmastopolitiikan tavoitteet mahdollisimman pitkälle aikavälille.

Tässä suhteessa hän on eri linjoilla kuin EU ja monet ympäristöjärjestöt, jotka kannattavat ilmastosopimuksen revisioimista eli uusimista esimerkiksi viiden vuoden välein. – Toivomme, että ilmastosopimuksesta tulee mahdollisimman laaja ja pitkäjänteinen, ettei aina viiden vuoden välein mietittäisi, että mikä on seuraava tavoite. Hyvärinen korostaa, että ilmastonmuutosta ei voida torjua vain valtioiden toimin, vaan siihen tarvitaan nykyisessä järjestelmässä myös yritysmaailmaa. – Elinkeinoelämä toteuttaa asetettuja säädöksiä, mutta pelkkä laki ei johda kovin pitkälle, jos ei ole keinoja sen toteuttamiseen, Hyvärinen linjaa. – Politiikan ja talouden tulisi paiskata kättä niin, että päästöt lähtisivät vähenemään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kokemus on osoittanut, että hinnoittelu on hyvä tapa ohjata kehitystä.

Mikael Hildén, ilmastonmuutosohjelmaa johtava professori, Suomen ympäristökeskus – Eri mailla on erilainen historia ja erilaiset edellytykset vähentää päästöjä. Myös niiden taloudelliset intressit ovat hyvin erilaisia sekä vahvoja, summaa Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ilmastonmuutosohjelmaa johtava professori. YK:n ilmastosopimus on myös poikkeuksellisen laaja-alainen. – Sopimus kattaa asioita maankäytöstä teolliseen tuotantoon ja asumiseen. Tämä lisää vielä sen vaikeusastetta. Hildén alleviivaa oikeudenmukaisuutta ja köyhempien maiden tukemista sopimuksen etenemisen ehtoina.

| nuorten luonto 4/2015

– Se, että mukana on myös sopeutumista tukevia osia, voi helpottaa sopimukseen pääsyä. Pariisissa neuvotteluja käydään valtioiden välillä, mutta muitakin toimijoita tarvitaan. – Valtioilla tietysti on sopimuksen tekemisessä keskeinen rooli. Täytyy kuitenkin olla edellytyksiä myös sille, että yksityisillä toimijoilla on mahdollisuuksia edistää tavoitteita. Päästökauppa tai muut päästöjen hinnoitteluun liittyvät mekanismit mahdollistavat myös yksityisen sektorin aktiivisen osallistumisen päästöjen vähentämiseen. Pelkästään valtion voimin tämä ei onnistu. Hildén uskoo teknologian tuovan mahdollisuuksia päästöjen leikkaamiseen, mutta se ei yksin riitä. – Tarvitaan myös ohjausmekanismeja, jotka edistävät vähähiilisen teknologian käyttöönottoa maissa, joissa energiankäyttö kasvaa nopeasti. Ennen kaikkea tarvitaan mekanismeja, jotka asteittain kiristävät päästötavoitteita, sillä Pariisin kokous ei ratkaise ilmastohaastetta lopullisesti. *

Pariisissa neuvotellaan maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta teksti: elisa hara

Pariisin ilmastokokouksessa neuvotellaan uudesta kansainvälisestä sopimuksesta kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi. Koko maailma jännittää, syntyykö sopimus ja onnistuuko se pysäyttämään ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen.

oulukuussa käynnistyvässä YK:n ilmastokokouksessa pyritään saamaan aikaan kaikkia maailman maita koskeva ilmastosopimus. Aiemmissa ilmastosopimuksissa on asetettu sitovat päästövähennysvelvoitteet vain historiallisesti enemmän päästöjä aiheuttaneille teollisuusmaille. Maita on pyydetty ilmoittamaan sopimukseen kirjattavat päästövähennystavoitteensa ennen Pariisin ilmastokokousta. Tähän mennessä valtaosa maailman maista on jättänyt ilmoituksensa. Niiden perusteella näyttää siltä, että ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen alle kahteen asteeseen ei toteudu. Maiden ilmoittamat toimet päästöjen vähentämiseksi pi-

täisi suunnilleen kaksinkertaistaa, jotta ilmastonmuutos pysyisi kahden asteen rajan alapuolella. Neuvotteluiden ulkopuolelta kuuluu onneksi lupaavampia uutisia. Aurinko- ja tuulivoiman tuotanto on kasvanut moninkertaisesti kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ennustuksiin nähden. Tämä tarkoittaa, että maailman maat tulevat todennäköisesti lisäämään uusiutuvien energiamuotojen käyttöä, mikä taas vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Ilmastorahoitus on iso kysymys Koska ilmaston lämpeneminen on jo alkanut, Pariisissa tulee sopia myös lämpenemisen aiheuttamien haittojen korvaamisesta

kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville köyhimmille maille. Tämä niin kutsuttu ilmastorahoitus on yksi sopimuksen kynnyskysymyksistä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat haitat ja niiden kustannukset tulevat kasvamaan ilmastonmuutoksen voimistuessa, mikä tulee huomioida ilmastorahoituksen määrissä. Tämä puolestaan vaikeuttaa sopimukseen pääsyä. Pariisin ilmastosopimus on merkittävä askel ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja on toivottavaa, että sopimuksesta saadaan mahdollisimman kunnianhimoinen ja sitova. Mikäli tähän ei päästä, on tärkeää, että sopimusta voidaan tiukentaa jatkossa. Pariisissa neuvotellaankin myös tavasta, jolla sovittuja päästövähennystavoitteita voidaan kiristää tulevaisuudessa. EU ja ympäristöjärjestöt esittävät, että ilmastosopimuksen tavoitteita pitäisi tarkistaa ja tiukentaa viiden vuoden sykleissä. Pitkän aikavälin tavoitteena olisi maailma, jossa on kokonaan päästy eroon fossiilisista polttoaineista. *

☛

Tule mukaan Luonto-Liiton ilmastotoimintaan! Oletko kiinnostunut ilmastoasioista? Luonto-Liiton uusi ilmastotoimintaryhmä toivottaa tervetulleeksi kaikki ilmastoasioihin vaikuttamisesta kiinnostuneet 15–29-vuotiaat luontoliittolaiset. Ilmastotoiminnan parissa on tilaa erilaisille tiedoille, taidoille ja toimintatavoille. Tule rohkeasti mukaan! > Lisätietoja ryhmän toiminnasta saat Aulilta, sähköposti: aulielolahti@gmail.com.

nuorten luonto 4/2015 |

Kulutus.fi:

Kestävän lahjomisen perusteet teksti: ilona bontenbal

J Kolumni:

Unelma

Marsista

teksti: sofia virtanen kuvitus: eero astala

ksityinen avaruusjärjestö Mars One etsi vuonna 2013 halukkaita yhdensuuntaiselle matkalle Marsiin. Hyväksyttyjä hakemuksia saapui eri puolilta maailmaa yli 2 700. Mars One aikoo lähettää neljä ensimmäistä astronauttia Marsiin 2024. Neljä onnekasta, sanoisi joku. Itseäni hirvittäisi ajatus joutumisesta paikkaan, jossa en voisi poistua sisätiloista ja jossa olisin tekemisissä vain muutamien ihmisten kanssa koko loppuelämäni ajan. Miksi niin monia sitten kiehtoo ajatus elämästä, jonka näen karumpana kohtalona kuin useimpien elinkautisvankien? Avaruusmatkailu on miljoonien ihmisten unelma. Ensimmäisille Mars-matkalaisille on myös tarjolla varma paikka ihmiskunnan historiassa. Luultavasti Mars-astronautin työtehtävätkin ovat oikeasti hyvin mielenkiintoisia.

| nuorten luonto 4/2015

Kiinnostava kysymys on, löytyykö planeetalta jälkiä elämästä meidän tuntemassamme muodossa. Viimeaikaisten, muinaiseen sulaan veteen liittyvien löytöjen valossa se on hyvinkin mahdollista. Lisäksi on ehkä olemassa ihmisiä, joille auringonpaiste sellaisena kuin se lankeaa Maahan, lintujen laulu, tuulen humina ja muu Telluksen luonto ei merkitse mitään – niin oudolta kuin se luonnonystävistä tuntuukin. Jotkut avaruushörhöt ovat vakuuttuneita, että ihminen jättää Maa-planeetan ennemmin tai myöhemmin. Totta onkin, että jos lajimme säilyisi vielä 900 miljoonan vuoden ajan, meidän pitäisi etsiä uusi koti toisesta tähtijärjestelmästä. Auringon alkaessa laajeta vanhoilla päivillään Marskin olisi liian lähellä, mutta jostainhan avaruusseikkailut pitää aloittaa. Vajaa miljardi vuotta on evoluution mittakaavassa käsittämättömän pitkä aika. Yhtä kauan sitten ilmestyivät maapallolle ensimmäiset monisoluiset eliöt. Marsiin ja kauemmaksikin tähtääminen voi olla pitkän päälle hyödyllistä. On silti selvää, ettei se pelasta meitä nykyisiltä ympäristökriiseiltä, vaikka ajattelisimme vain itsekkäästi omaa lajiamme. Suurin osa meistä haluaa yhä nähdä auringon nousevan ja muiden eliöiden elävän kanssamme tutulla planeetalla. *

oululahjoja hankitaan harmillisen usein kiireessä sekä ilman tietoa siitä, mitä saaja toivoo tai tarvitsee. Velvollisuudentunnosta hankitut lahjat muuttuvat helposti turhaksi rojuksi vastaanottajan kaapeissa. Maapallomme hukkuu turhaan tavaraan ja roinan kerryttäminen kaappeihin tai kaatopaikoille ei ole kenenkään etu. Ystäviä ja perheenjäseniä voi onneksi muistaa jouluna myös kestävämmillä lahjoilla. Tässä muutamia vinkkejä:

Varaa tarpeeksi aikaa lahjan hankintaan tai valmistamiseen. Jos aloitat joulu(lahja)valmistelut vasta aatonaattona, päädyt todennäköisesti ostamaan kiireessä krääsää. Joululahjaideoita voi kirjata muistiin ympäri vuoden.

Kysy lahjan saajalta mitä hän haluaisi tai mikä häntä ilahduttaisi. Lahjan ei tarvitse välttämättä olla tavaraa, vaan se voi olla myös jotakin aineetonta ja yhdessä koettavaa.

Yksi hyvä lahja on parempi kuin kymmenen huonoa. Parhaat joululahjat osoittavat, että antaja on ajatellut vastaanottajaa ja nähnyt vaivaa lahjan hankkimiseen tai tekemiseen! *

> Lisää vinkkejä ekologisempiin valintoihin löytyy osoitteesta Kulutus.fi

Tuunausnurkka

Lahjaksi valoa lasipurkissa

ynttilöiden valaminen on mukavaa puuhaa pimenevinä iltoina. Tämän kierrätyshenkisen joululahjan valmistuksessa hyödynnetään käytettyjä lasipurkkeja ja ylijääneitä kynttilöiden palasia. Käytä patahanskoja ja ole varovainen kuuman steariinin kanssa!

TarviKKEET: • leveäsuinen lasipurkki • kynttilöiden jämiä • peltipurkki • kattila • kalalanka/ohut puuvillalanka • kuumaliima/mutteri tai muu paino • grillitikut

Valmista kynttilän sydän. Mittaa kalalangasta 6 kertaa lasipurkin korkuinen pätkä. Taita lanka kaksinkerroin, kiinnitä toinen pää teipillä pöydän reunaan ja kieritä lankaa kireänä itsensä ympäri. Kun kierre on tiukka, nappaa sen keskeltä toisella kädellä ja taita kaksinkerroin, jolloin lanka kiertyy toisen kerran. Tee avoimeen päähän pari solmua ja vetele nyöri suoraksi.

Koveta sydän tikuksi: Sulata kynttilämassaa matalalla lämmöllä peltipurkissa, joka on vesihauteessa kattilassa. Tiputa nyöri sulaan steariiniin ja ongi ylös grillitikulla. Suorista lanka sormin ja kuivata alustalla suorana.

Vieläkö tuunaushammasta kolottaa? > Vinkkejä tulitikkurasian koristeluun löydät osoitteesta nuortenluonto.fi.

teksti: vilma tammelin kuvat: lotta leppälä

Kiinnitä sydän solmupäästään kuumaliimalla keskelle lasipurkin pohjaa. Voit myös kiinnittää sydämeen pienen painon, kuten mutterin. Sydän pysyy valaessakin pystyssä, kun työnnät grillitikun sen säikeiden läpi purkin suuaukon päälle (katso kuva).

Sitten valamaan! Sulata kynttilänjämiä vesihauteessa, kuten kohdassa 2. Kaada sula steariini lasipurkkiin ja jätä yläreunaan 1 cm tilaa. Kuvan kynttilöihin on sulatettu erikseen monta kerrosta raidoiksi. Anna kynttilän jäähtyä ja katkaise sydänlanka 1 cm mittaiseksi.

Saat lasipurkkikynttilän helposti pakettiin näin: Kierrä korkki paikoilleen ja sido sen päälle servietti villalangalla. Kiinnitä lankaan kortti lahjansaajalle. * nuorten luonto 4/2015 |

Omituiset otukset:

Punakoati

teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

unakoati (Nasua nasua) on Etelä-Amerikan trooppisissa metsissä elävä puolikarhu. Nenäkarhuksikin kutsutulla punakoatilla on paksu punaruskea turkki, pitkä, raidallinen häntä ja huomiota herättävän pitkä kuono. Eläimen tieteellinen nimi nasua tarkoittaa latinaksi nenää, mikä viittaa juuri otuksen tunnusomaisen pitkään kuonoon. Punakoatinaaraat elävät laumoissa, joissa voi olla jopa 30 naarasta. Urokset

| nuorten luonto 4/2015

sen sijaan ovat yksineläjiä. Tämän vuoksi aikoinaan niiden luultiin jopa kuuluvan eri lajeihin! Punakoati on häntineen hieman yli puolen metrin mittainen ja se painaa kolmesta kuuteen kiloa. Punakoati ei ole uhanalainen laji. Sen levinneisyysalue on laaja Etelä-Amerikan trooppisilla ja subtrooppisilla seuduilla, missä se on luonnossa kohtalaisen yleinen. Punakoati on hyvä kiipeilijä ja se osaa uida hyvin. Sillä on vahvat kynnet ja ran-

teissa kääntyvät nivelet, joiden ansiosta se pystyy laskeutumaan puusta pää edellä alas. Punakoatit ovat päiväaktiivisia ja kaikkiruokaisia. Suurin osa niiden päivästä kuluu ravinnon hankintaan. Ne syövät enimmäkseen hedelmiä ja hyönteisiä. Punakoatit elävät pääosin maassa, mutta ne nukkuvat ja synnyttävät puussa sijaitsevassa pesässään. Vaaran uhatessa otus laskeutuu puusta maahan ja vilistää karkuun juosten. *

Luonnossa tapahtuu:

Revontulet teksti: sofia virtanen kuvitus: laura mitrunen

evontulet syntyvät aurinkotuulen, Auringosta peräisin olevien varattujen hiukkasten, päästessä maapallon magneettikentän läpi ja osuessa ilmakehään. Revontulten voimakkuuteen vaikuttavat Auringon aktiivisuus ja Maan magneettikentän häiriöiden voimakkuus. Siihen, miten voimakkaasti ne loimottavat tietyssä paikassa vaikuttavat Maan magneettikentän muoto, maapallon asento suhteessa aurinkotuuleen sekä se, kuinka pimeää kyseisessä paikassa on juuri silloin. Maan magneettikentän muoto määrää, että päiväntasaajalla revontulia nähdään tuskin koskaan, mutta meidän pohjoismaalaisten ilona ne ovat silloin tällöin, lappilaisten useammin kuin muiden. Suomen paras paikka revontulten näkemiseen on Kilpisjärven korkeudella Lapissa. Kun on tarpeeksi pimeää ja taivas pilvetön, revontulia nähdään siellä kolmena neljästä yöstä. Eteläisimmässä Suomessa revontulia nähdään keskimäärin vain yhtenä yönä kuukaudessa. Etelässä niiden esiintyminen vaihtelee voimakkaasti eri vuosina Auringon aktiivisuuden mukaan. Vuosi

2015 on ollut tähän mennessä hyvä revontulivuosi myös Etelä-Suomessa. Mahdollisuudet nähdä revontulia Etelä-Suomessa lienevät keskimääräistä suuremmat kuluvana talvenakin. Revontulten näkemisen kannalta olemme parhaassa asennossa aurinkotuuleen nähden kevät- ja syyspäiväntasauksen tienoilla. Toisaalta erityisesti pohjoisessa talven pimeys varmistaa niiden näkymisen. Maailman asutuista paikoista paras revontulten näkemiseen on Pohjois-Norjan Jäämeren rannikko, missä niitä näkee otollisissa olosuhteissa lähes joka talviyö. Sitä pohjoisempana revontulten näkyminen alkaa taas heiketä. Revontulten väriin vaikuttaa se, mihin molekyyleihin aurinkotuulen hiukkaset osuvat. Atominen happi saa aikaan

punaisia, se ja molekuläärinen typpi yhdessä vihreitä revontulia. Ionisoitunut molekuläärinen typpi ilman happea saa aikaan sinisiä sävyjä. Eriväriset revontulet syntyvätkin yleensä eri korkeudella yläilmakehässä. Revontulten suomenkielinenkin nimi juontaa saamelaisten kansanperinteestä. Ammoin uskottiin niiden syntyvän ketun huiskiessa hännällään hankia. Niistä tunnetaan myös nimitys pohjanpalo. Välimeren korkeudella revontulet ovat tuiki harvinaisia, mutta niitä saatiin ilmeisesti ihmetellä sielläkin jo noin 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Noilta ajoilta tämäntapaisen kumman taivaanilmiön mainitsevat sekä kreikkalainen filosofi Thales että Raamatun Vanhan testamentin profeetta Hesekiel. * nuorten luonto 4/2015 |

<Nosto> Haluan edistää sellaista maailmaa, joka olisi oikeudenmukainen eläimille ja ihmisille, niin nykyisille kuin tuleville.

Syksy Räsästä kiinnostaa sekä maailmankaikkeuden rakenne että yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

Kosmologi

ja aktivisti teksti: erika weckström kuvat: hanna heikkilä

yksy Räsäsen koulutustausta ei ole aktivistille se tyypillisin. Hänen oppialansa on teoreettinen fysiikka, tarkemmin kosmologia. Kosmologia on fysiikan osa-alue, joka tutkii maailmankaikkeuden luonnetta ja historiaa. Tarkasteltavana voi olla esimerkiksi kysymys maailmankaikkeuden laajenemisesta tai hiukkasista, joita maailmankaikkeudessa on. Kosmologi käyttää työssään tietoa, jota saadaan esimerkiksi satelliittien ja teleskooppien kautta. Räsänen kuitenkin korostaa, ettei hän ole avaruustutkija. – Avaruustutkimuksessa ollaan kiinnostuneita taivaankappaleista, kuten planeetoista. Kosmologiassa nämä tutkimuskohteet ovat vain välineitä, joiden avulla yritetään ymmärtää koko maailmankaikkeutta, hän selittää eroa. Fysiikasta löytyy tutkimussuuntia, jotka tuottavat tärkeää tietoa luonnonsuojelun kannalta.

| nuorten luonto 4/2015

Kosmologi Syksy Räsänen ottaa aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

– Tällaisia ovat esimerkiksi ilmakehäfysiikka, ilmastofysiikka ja pienhiukkasfysiikka, jossa Helsingin yliopisto on muuten maailman parhaita, Räsänen luettelee. Kosmologia ei kuitenkaan kuulu tähän sarjaan, vaan sen kysymyksenasettelut ovat teoreettisempia.

– Kosmologiasta ei voi luvata käytännön sovelluksia, Räsänen toteaa.

Vastalääke maailmantuskalle Oman ammatin teoreettinen korkealentoisuus ei kuitenkaan estä Räsäsen ajatuksia nikkaroimasta myös käytännöllisempien yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Hän kertoo oman aktivisminsa

alkaneen opiskeluaikana. Yhdeksi kimmokkeeksi havahtumiselleen hän mainitsee vasemmistolaisen kielitieteilijä Noam Chomskyn kirjoitukset, joita julkaistiin Ylioppilaslehdessä. Räsänen on puhunut julkisuudessa ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Erityisesti Palestiinan tilanne on hänelle tärkeä. – Haluan edistää sellaista maailmaa, joka olisi oikeudenmukainen eläimille ja ihmisille, niin nykyisille kuin tuleville. Tämän sanottuaan hän täsmentää nopeasti, etteivät erilaiset oikeudenmukaisuuskysymykset ole toisistaan irrallaan. Lähemmin katsoessa näkee, miten eri asiat ovat riippuvaisia toisistaan. Ympäristön tuhoutuminen voi esimerkiksi liittyä alkuperäiskansojen oikeuksiin tai ihmisoikeusrikkomuksiin.

Me kaikki vaikutamme Jokainen vaikuttaa yhteiskuntaan, vaikka ei olisi siitä tietoinen. – Tällä hetkellä normaali elämämme perustuu epäoikeudenmukaisuuteen, Räsänen toteaa ja viittaa tällä erityisesti kuluttamiseen. – Esimerkiksi kännykän raaka-aineita tulee muun muassa Kongosta, jossa raaka-ainevarantojen hallinta aiheuttaa julmia konflikteja. Kännyköitä kootaan niin kurjissa oloissa, että tehdastyöläisten sopimuksiin saatetaan kirjata kielto tehdä itsemurha, Räsänen listaa. Hän myös tarjoaa saman tien ratkaisun. – Muuta omaa vaikutustasi yhteiskuntaan. Meidän hyvinvointimme ei ole pakko rakentua toisten polkemiselle. Räsäsen aktivismia ajaa velvollisuudentunne. – Minulla on velvollisuus auttaa kanssaihmisiä, joilla on asiat huonosti. – Maailmanmenosta voi tulla ahdistunut ja turvaton olo. Siihen aktiivinen toiminta on parasta lääkettä. Jos ryhtyy toimimaan asioiden muuttamiseksi, ei enää ole sivustakatsoja, vaan vaikuttaja. Hän myös korostaa, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa. Meillä on sanan- ja kokoontumisvapaus ja toimintavaihtoehtoja löytyy. – Täällä on paljon järjestöjä, joissa voi toimia, ja uuden perustaminen on todella helppoa. Eikä ketään tulla yöllä pidättämään kotoa siksi, että tämä on poliittisesti aktiivinen.

Tiedettä sirkuksen keinoin Syksy Räsänen on aktiivinen tieteen popularisoija. Hän pitää blogia Ursan sivuilla, kirjoittaa kolumneja lehtiin sekä antaa usein haastatteluja eri tiedotusvälineille. Räsäsen mielestä on tärkeää, että tieteellistä tietoa esitetään tavalla, jonka suuri yleisökin voi ymmärtää. Esimerkiksi kosmologiassa on kyse niin abstrakteista asioista, että maallikoita varten tarvitaan “rautalankamalleja”. Hän näkee blogikirjoitukset, haastattelut ja yleisöluennot myös tapana korvata yhteiskunnalle sen tarjoama akateeminen koulutus sekä yhteisistä varoista kustannetut tutkimusresurssit. Keskivertoa kekseliäämmän tieteen kansantajuistamisen Räsänen toteutti Tanssiteatteri Hurjaruuthin kanssa vuon-

na 2013. Hän oli Talvisirkus Kosmoksen toinen käsikirjoittaja. Esitys käsitteli maailmankaikkeuden historiaa ja oli valtava menestys. Nykysirkuksen keinoin kerrottiin esimerkiksi alkuaineitten synnystä, galaksien etääntymisestä toisistaan ja pimeästä energiasta. – Olisi kiva tehdä jotain vastaavaa uudestaankin. Esimerkiksi modernin tanssin tai fyysisen teatterin keinoin, hän pohtii. Räsänen työstää parhaillaan Lähi-itää käsittelevää faktateosta Israelin apartheid. Kirja on kaavailtu julkaistavaksi ensi vuoden aikana. Ehkäpä sen jälkeen olisi tilaisuus saattaa loppuun jo aiemmin aloitettu kirjaprojekti, maailmankaikkeuden historiaa käsittelevä lastenkirja. *

nuorten luonto 4/2015 |

teksti ja kuva: hannele ahponen, tähtitaivaskuva: teemu saloriutta

Tähtitaivaan tarkkailija Avaruus on 14-vuotiaalle Titus Kärkkäiselle arvoitusten ratkomista, ystävien kanssa harrastamista ja tulevaisuuden toiveammatti.

-F

ysiikan tunnilla käsiteltiin – Viimeksi meillä oli kerhossa esilpari vuotta sitten avaruutta lä superkuu ja nousin ajoissa aamuyöstä ja siitä se lopullinen kipinä tarkastelemaan sitä. Kaukoputkeen osui varmasti lähti, kertoo Titus kuitenkin sillä kertaa vain pilviä, kertoo Kärkkäinen, jota avaruus on Titus. kiehtonut jo pienestä pitäen. Tähtitaivaan tarkkailu vaatiikin josHarrastus tempaisi no- kus sinnikkyyttä, sillä aina sää ei suosi peasti mukaansa. Titus kuu- harrastusta. luu Ursan kerran viikossa kokoontuvaan nuorten tähtikerhoon, jossa käydään läpi Tähdenlentoja ja matematiikkaa avaruuteen liittyviä ajankohtaisia ilmiöi- Titus hakee hyllystään Avaruuden ääriin tä ja tutustutaan tähtitaivaaseen esimer- -kirjan, joka on luettu ainakin kymmenen kertaa. Hän näppäilee kännykästään Star kiksi diaesitysten kautta.

| nuorten luonto 4/2015

Tähtiharrastaja Titus Kärkkäistä kiehtovat avaruudessa ratkaisemattomat mysteerit ja yksinkertainen äärettömyys.

– Kun seiskaluokalla käsiteltiin koulussa avaruutta, niin olihan siitä apua, että osasin jo asiat.

Avaruus on täynnä yllätyksiä

Chart -tähtikarttasovelluksen, jota suosittelee muillekin harrastajille. – Kotona lueskelen avaruusaiheisia kirjoja ja nettisivuja. Pimeinä ja selkeinä öinä tarkkailen tähtitaivasta ihan vaan omalta parvekkeelta kaukoputkella, kiikarilla tai paljain silmin. Tänä vuonna on näkynyt erityisesti näyttäviä tähdenlentoparvia.

Titus osallistuu myös Ursan tutkijakerhoon, jossa pureudutaan lukion pitkän matikan saloihin. Vaikka perusharrastaja ei tarvitse huimaa laskutaitoa, on tähtitiede lopulta fysiikkaa ja matematiikkaa. Pikkusiskokin on saanut koulua varten veljeltään vinkkejä avaruusaiheisiin kirjoihin.

Parhaita hetkiä tähtiharrastuksen parissa Titus on kokenut Ursan leireillä. Iltaisin leireillä tarkkaillaan tähtitaivasta, päivisin on opetusta ja paljon vapaa-aikaa kuten pelailua. – Leirit ovat ihan mahtavia kokemuksia. Olen tutustunut siellä hienoihin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä, iloitsee Titus. Avaruusharrastajan tähtihetkiin kuuluvat myös omat havainnot. – Muistan, kun löysin kaukoputkella Jupiterin ja sen raidat ensimmäistä kertaa. Se on hieno fiilis, kun onnistuu. Etenkin kun kaukoputken käyttö ei aluksi ole ihan helppoa. Tituksen haaveena olisi päästä tarkkailemaan pohjoista tähtitaivasta Lapin erämaahan, missä kaupungin valot eivät häiritse. Toinen mieluisa kohde olisi jokin paikka eteläisellä pallonpuoliskolla, missä tähtitaivas on ihan erilainen kuin pohjoisessa. – Olin kerran Teneriffalla ja jo paljain silmin huomasi tähtikuvioiden erilaisuuden, muistelee Titus. – Jatkan varmasti harrastusta, ja olisihan se hienoa päästä vaikka yliopistoon joskus lukemaan fysiikkaa ja tähtitiedettä. Ehkä voisin ruveta avaruustutkijaksikin, suunnittelee Titus, joka mainitsee idoleikseen Albert Einsteinin ja Stephen Hawkingin. – Avaruudessa kiehtovat sellaiset ratkaisemattomat mysteerit ja yksinkertainen äärettömyys, hän pohtii. *

nuorten luonto 4/2015 |

Tähtiharrastus sopii kaikenikäisille. Aloittamiseen ei tarvita muuta kuin intoa ja kiinnostusta, kirkas taivas ja kartta, josta opetella tähtikuvioita. teksti: hannele ahponen • valokuvat: teemu saloriutta • tähtikartta: hannu karttunen / ursa

| nuorten luonto 4/2015

iseltä taivaalta voi havaita monenlaista ilman monimutkaisia välineitä. Tähdet ja tähtikuviot on helppo havaita paljainkin silmin. Lähes kaikki tuntevat ainakin yhden tähtikuvion, Otavan, kertoo Jaakko Visuri Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:stä. Otava on Ison karhun näkyvimmän seitsemän tähden muodostama kauhaa muistuttava tähtikuvio. Pohjantähti taas on Pienen karhun tähtikuvion ”kauhan päässä” oleva kirkkain tähti. Kun tarkastelee tähtitaivasta hieman tarkemmin, huomaa, että joukossa on sinertäviä, valkoisia, kellertäviä ja punertavia tähtiä. Värit kertovat tähden koosta ja elinkaaresta. Nurinkurisesti kylmimmät tähdet ovat punaisia ja kuumimmat sinisiä. Punaiset tähdet ovat pieniä kääpiötähtiä, tai jopa satojen miljoonien kilometrien läpimittaisia jättiläisiä. Keltaiset tähdet ovat tutuimpia, sillä Aurinko on yksi niistä. Kaikkein kuumimmat siniset tähdet ovat myös jättiläisiä, jotka voivat säteillä miljoona kertaa voimakkaammin kuin Aurinko.

Havaintoja avaruusromusta revontuliin Syksy on parasta aikaa havainnoida tähtitaivasta. Valoa heijastavaa lunta ei vielä yleensä ole maassa ja lisäksi yöt ovat kohtuullisen selkeitä eikä pakkanenkaan pure. Talven lähestyessä pilviset yöt lisääntyvät ja havainnointi on haastavampaa. Planeetoista Venus, Mars ja Jupiter näkyvät loppusyksystä idän ja etelän välisellä taivaalla aamuyöstä. Niiden havaitsemiseksi ei tarvita edes kiikareita. Kuun kierto taivaalla on helppo havaita, etenkin jos Kuun läheisyydessä on kirkkaita tähtiä. Kuu vaihtaa itsensä verran paikkaa tunnin aikana. Revontulet on näyttävä ilmiö, josta voimme nauttia Pohjois-Euroopassa. Myös kuun- ja auringonpimennykset sekä meteoriparvien aiheuttamat tähdenlennot ja komeetat näyttävine pyrstöineen näkyvät hyvin paljain silmin. –Jos tuijottelee tähtitaivasta jonkin aikaa, huomaa, että taivaalla liikkuu useita pieniä valopilkkuja. Nämä ovat satelliitteja, joiden pinta heijastaa Auringon valoa. Maata kiertää lähes parikymmentätuhatta kappaletta satelliitteja ja erilaisia avaruusromun kappaleita, Visuri kertoo.

nuorten luonto 4/2015 |

Tähtikartalla ja kiikareilla lähemmäksi avaruutta Kun tähtikuviot ovat tulleet jonkin verran tutuiksi, kannattaa hankkia tähtikartta. Sen perusteella on helppo etsiä vaikkapa tähtijoukkoja. Planisfääri toimii ajankohtaisena tähtikarttana vuoden jokaisena päivänä ja vuorokauden eri aikoina. Kiertämällä planisfäärin kiekkoja siten, että kellonaika ja päivämäärä ovat kohdakkain, saadaan näkyville senhetkinen tähtitaivas. Muovinen planisfääri kestää hyvin ulkokäyttöä. Kiikari soveltuu tähtijoukkojen tarkasteluun usein paremmin kuin kaukoputki, sillä kiikareissa on suurempi näkökenttä ja kohteet löytyvät sillä helposti. Harrastajalle riittää hyvin aivan tavallinen kiikari, vaikka tähtiharrastukseen optimoituja kiikareitakin on saatavilla. –Linnunradan voi kahlata kiikareilla lävitse ja tutkia tähtien paljoutta. Andromedan galaksi näkyy paremmin kiikareilla kuin kaukoputkella, sillä Andromeda ei oikein mahdu tyypillisten kaukoputkien näkökenttään, selventää Visuri.

Hankkisinko kaukoputken? Planeetat näyttävät kiikareilla aina pienikokoisilta, mutta Kuu ja Aurinko ovat näyttäviä. Aurinkoa ei kuitenkaan saa missään nimessä kiikaroida ilman asianmukaista suodinta.

| nuorten luonto 4/2015

Pidemmälle harrastuksessaan ehtinyt saattaa harkita kaukoputken hankintaa. Kaukoputkella voidaan erottaa planeetoista jo joitakin yksityiskohtia. Aurinkokunnan ulkopuolisten himmeiden kohteiden, kuten tähtijoukkojen, sumujen ja galaksien löytäminen voi aluksi olla haastavaa. Tähtikartat ja vähitellen karttuva kokemus auttavat harrastajaa ja sinnikkyys palkitaan. Kaukoputken valinnassa auttavat esimerkiksi Ursan asiantuntijat ja kokeneemmat harrastajat.

Toimintaa harrastuksen tueksi Pääkaupunkiseudulla Ursa järjestää nuortenkerhoja, joissa on toimintaa eri ikäisille, ja jäsenilloissa käsitellään aihepiiriin liittyviä asioita. Tähtitaivasta pääsee seuraamaan esimerkiksi Ursan Kaivopuiston tähtitornilla. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat löytävät alueen paikallisesta tähtiyhdistyksestä toimintaa ja tähtinäytöksiä. Tähtiharrastuksen tueksi on olemassa laajasti erilaista kirjallisuutta. Kirjastoista ja kirjakaupoista löytyy esimerkiksi havaintomateriaaleja ja -oppaita sekä teoreettisempia oppikirjoja. *

> Ursan nettisivut www.ursa.fi ovat hyvä startti tähtitaivaaseen tutustumisessa. > www.taivaanvahti.fi on Ursan havaintojärjestelmä, jossa voi seurata ja kirjata itse havaintoja.

KARHUNVARTIJA ISO KARHU

ILVES

PIENI KARHU

KAKSOSET

HERKULES

LOHIKÄÄRME

AJOMIES KEFEUS LYYRA

KASSIOPEIA

JOUTSEN

PERSEUS

ORION

HÄRKÄ

KOLMIO

SISILISKO

ANDROMEDA DELFIINI

OINAS ERIDANUS PEGASUS KALAT

KOTKA PIENI HEVONEN

VESIMIES

VALASKALA

E m

Taivas näkyy tässä asennossa marraskuun lopulla kello 20 ja joulukuun 10. päivä kello 19 Tähtikartta esittää yllämme kaartuvaa tähtitaivasta. Pidä karttaa (periaatteessa) pääsi päällä siten, että ilmansuunnat ovat kohdallaan. Tähtien tunnistaminen voi aluksi tuntua vaikealta, koska niiden kirkkaus on pieni ja välimatkat suuria. Taivaan poikki kulkeva vaaleampi nauha on oma kotigalaksimme Linnunrata.

Karttaan merkitty katkoviiva on ekliptika, jonka lähellä Kuu ja planeetat aina näkyvät. Tähän karttaan ei ole merkitty planeettoja, koska niiden paikat muuttuvat nopeasti tähtiin verrattuna. Taivaanlaki on kartan keskellä. Karttaan on kuvattu sekä etelärannikon että Uts joen horisontit. Kartan alareuna on etelärannikon eteläinen horisontti ja yläreunan lähellä kulkeva yhtenäinen viiva on pohjoinen horisontti. Utsjoen horisonttina on puolestaan kartan yläreuna sekä alareunan lähellä oleva viiva. nuorten luonto 4/2015 |

Luontopolulla

Led-valo loistaa kirkkaana pimeässä erämaassa.

Valosaasteettomia paikkoja etsimässä Pimeydessä on alkuvoimaista kauneutta ja kiehtovaa salaperäisyyttä. Siitä on tullut harvinainen aarre, jota on lähdettävä varta vasten etsimään. teksti: teemu saloriutta ja sonja martikainen • kuvat: teemu saloriutta

| nuorten luonto 4/2015

ain muutamaa sukupolvea aiemmin valon ja pimeyden vaihtelu muodostivat ihmisen luonnollisen päivärytmin. Nyt kaupunkien valopilvet hohkaavat kymmenien kilometrien päähän, emmekä pääse valoa pakoon edes kotonamme. Kaikkialle tunkeva keinovalo sotkee yöunet ja aiheuttaa muutoksia ihmisen aineenvaihduntaan. Pimeys on muuttunut vieraaksi elementiksi. Mielikuvitus laukkaa: telttakankaalle satava lumi kuulostaa vieraan käden sipaisulta ja rapisteleva hiiri muuttuu ajatuksissa karhuksi. Pimeässä joutuu kohtaamaan omat pelkonsa, mutta samalla saa mahdollisuuden niiden voit-

”Kolmena iltana olemme saaneet nukahtaa meren kohinaa ja haahkojen vaimeaa ulputusta kuunnellen. Taivas on kuitenkin pysynyt pilvessä. Viimeisenä yönä retkikaverimme huikkaa ulkopuolelta: ’Nyt niitä näkyy!’ Raotamme unisina teltan vetoketjua ja näemme, kuinka sysimustan taivaan poikki yllämme kaartuu Linnunrata miljardeine tähtineen. Astumme ulos merentuoksuiseen yöhön ja kävelemme rantaan. Sileällä rantakalliolla maaten hengitämme meren kanssa samaan tahtiin ja mietimme, kuinka pieniä olemmekaan täällä kotigalaksimme laidalla.” Jurmo, Saaristomeren kansallispuisto 1.5.2013

tamiseen. Yön viettäminen yksin pimeässä metsässä on vaikuttava ja opettavainen kokemus. Aamulla olo on vahvempi kuin koskaan: selvisin tästä! Monet ikimuistoisimmat luontokokemuksemme liittyvät tavalla tai toisella juuri pimeyteen. Telttailu järven jäällä revontulten hulmutessa taivaalla. Helmipöllön puputus huhtikuisena pakkasyönä. Tuore ilveksen jälki ja kiiluvat silmät otsalampun valokeilassa. Pimeässä aistit on viritetty äärimmilleen ja kaiken kokee väkevämmin. Oikeastaan pimeys on vain harvoin mustaa valottomuutta. Se voi näyttäytyä yhtä lailla elokuun taivaalla sinkoilevina tähdelentoina kuin tykkykuusien ääriviivoina kaamoskuun valaisemaa maisemaa vasten. Kahta samanlaista yötä ei ole.

Esi-isien jäljillä Nykyretkeilijällä on kiusaus napsauttaa otsalamppu päälle heti auringon laskettua. Samalla hän sulkee itsensä valaistuun kuplaan ja hävittää maiseman ympäriltään. Ilman valoa kulkeva näkee hämärän hetken toisin. Taivasta kohti kurottavien kuusijättiläisten siluetit muodostavat metsään luonnollisen katon. Mustien pilarien välistä häämöttää syvänsininen iltataivas. Tähdet pilkahtelevat oksien lomasta. Jos maassa on ripauskin lunta, sen hohde riittää valaisemaan kulkijan tien pitkälle yöhön. Vasta aivan pimeässä on pakko turvautua lamppuun. Kirkkaan led-valon käyttö pimeässä erämaassa tuntuu ristiriitaiselta – juuri valoahan me tulimme pakoon. Joskus

on muitakin vaihtoehtoja. Leirissä näkee puuhastella nuotion valossa. Pilkkopimeässä jopa pieni kynttilä riittää valaisemaan lähiympäristön rikkomatta tunnelmaa. Vuosituhansien ajan tuli oli ainoa ihmiskunnan keino valaista pimeyttä. Nuotion valokehä ja sen yllä kimmeltävä tähtitaivas yhdistävät meidät kaukaisiin esi-isiimme. Tuntuu lohdulliselta, että nopeasti muuttuvassa maailmassa voi vielä kokea hetkiä, jotka ovat toistuneet samanlaisina satojatuhansia vuosia.

Pimeimmän paikan metsästys Vaikka maamme on harvaan asuttu, yltää ihmisen valojen vaikutus kaukaisimpiinkin erämaihin. Jos hylätään vaatimus täydellisestä pimeydestä, löytyy oivia retkikohteita yllättävän läheltä. Vain 30 kilometrin päässä miljoonan ihmisen pääkaupunkiseudusta työntyy Suomenlahdelle Porkkalanniemi. Sen kärjestä avautuu näkymä etelään, sysimustalle merelle. Sillä suunnalla lähimmät kaupungin valot sijaitsevat kaukana Tallinnassa. Vastaavia merelle päin aukeavia pimeitä maisemia voi löytää muualtakin rannikkoseuduilta. Vielä paremmille paikoille pääsee, jos suuntaa saaristoon. Esimerkiksi maamme lounaisrannikon edustalla sijaitseva Saaristomeren kansallispuisto tarjoaa häikäisevän kirkkaan tähtitaivaan. Myös suurimpien järviemme yllä Linnunrata kaartuu komeasti.

Suomen pimeintä paikkaa on etsittävä maan laidoilta. Etelä-Suomen voittaja löytynee itäisimmästä kunnasta, Ilomantsista. Kolmessa ilmansuunnassa siintävät Venäjän taigametsät, vain lännessä voi havaita pienten suomalaiskylien heikon kajon. Äärimmäinen pimeys piilottelee pohjoisempana. Suomen valosaasteettomin kolkka on virallisesti nimeämättä, mutta parhaita kandidaatteja ovat Koilliskairan itäosa, Lemmenjoen kansallispuisto ja Inarijärven keskiosa. Niissä pimeyttä eivät uhkaa edes naapurimaiden valot. Retkeilijä voi vielä kavuta öisen tunturin huipulle katselemaan ikiaikaista maisemaa, jota ei valaise yksikään ihmisen luoma valonlähde. Toivottavasti myös tulevilla sukupolvilla on sama mahdollisuus. * > Lukemista pimeydestä ja valosta: Jorma Luhta: Tähtiyöt (Maahenki 2009) Jari Lyytimäki & Janne Rinne: Valon varjopuolet (Gaudeamus 2013)

nuorten luonto 4/2015 |

Kiikarit ja korput Pakkaa kiikarit ja korput reppuun ja lähde kokemaan, mitä ajankohtaista luonnossa juuri nyt tapahtuu. Kiikarit ja korput on palsta, jonka keskiössä ovat herkullinen ja helposti valmistettava eväsruoka ja retkeily. teksti ja kuvat: emilia raunio, luontokuva: teemu saloriutta

Juuri nyt: Tähtitaivaan ihailu Hiljaiset vaellukset ja talvisen luonnon tarkkailu Lintujen ruokinta ja lintulaudan vieraiden tarkkailu

| nuorten luonto 4/2015

Talviyön tähtihetket

imeät yöt kutsuvat retkeilijää seikkailuun. Kuulaana talviyönä voi ihailla tähtitaivasta ja revontulia. Onnekas näkee tähdenlennon, joka oikeuttaa toivomukseen. Kuuma keitto lämmittää

ja jälkiruoaksi voi nauttia pehmeää vaniljaista toffeeta ja mausteista omenaglögiä. Kääri eväsleivät huolellisesti villasukkiin, niin vältyt jäätyneeltä limpulta. Katse kohti taivasta! *

Retkiruokaa tähtiretkelle Tuikkiva timjami-punajuurisosekeitto 4 annosta • • • • • • •

3 dl punaisia linssejä 1 l vettä 300 g punajuuria 2 dl kookos- tai kaurakermaa 2 rkl öljyä 1 rkl kuivattua timjamia Reilu sormenpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna • 1/2 tl suolaa • 0,5 tl kanelia • 0,5 dl paahdettuja ja rouhittuja cashewpähkinöitä Kuori ja kuutioi punajuuret ja sipulit pieniksi paloiksi. Paahda kattilassa öljyssä inkivääriä, mausteita ja vihannespaloja noin 5 minuuttia. Lisää 2 dl vettä. Huuhtele linssit ja lisää vihannesten ja mausteiden joukkoon. Lisää loput vedestä vähän kerrallaan ja anna hautua puolisen tuntia välillä sekoittaen. Lisää lopuksi kaura- tai kookoskerma joukkoon ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada keitto lämmitettyyn termoskannuun. Kun tarjoilet keiton, ripottele pinnalle cashewpähkinärouhetta ikään kuin tähtitaivaaksi. Tarjoile täytettyjen eväsleipien kanssa.

Mausteinen o menaglögi • 1 l omenamehua • Kanelitanko • 1 tl kardemummaa, neilikkaa, inkivääriä Laita mausteet termoskannun pohjalle ja kaada kuumennettu omenamehu päälle. Juoma saa hautua rauhassa. Muutamassa tunnissa mausteet antavat mukavasti potkua makeaan omenamehuun.

Jäätoffee • • • • •

1,5 dl pehmeitä kivettömiä taateleita 1,5 dl cashewpähkinöitä (3 rkl sulatettua neitsytkookosöljyä) 1 tl vaniljaa ripaus suolaa

Liota pähkinöitä muutama tunti ja kaada liotusvesi pois. Soseuta ainekset monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella ja levitä voipaperille noin 3 cm paksuiseksi levyiksi. Anna jähmettyä pakastimessa muutama tunti. Leikkaa annospaloiksi ja pakkaa retkelle mukaan.

Tiesitkö? Timjami (Thymus vulgaris) eli tarha-ajuruoho on puolipensas, jota on jo keskiajalta lähtien käytetty yrttinä. Sen lähisukulainen kangasajuruoho (Thymus serpyllum) kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Suomen kuivilla hiekkaisilla mailla. Thymus-sana viittaa rohkeuteen ja voimaan. nuorten luonto 4/2015 |

Maapallon ulkopuolisen elämän mahdollisuudella on spekuloitu vuosisatoja, mutta pitkään vain ajatusleikkinä. Nykyään astrobiologia on kuitenkin varteenotettava ja nopeasti kehittyvä tieteenala. teksti: hemi malkki • kuvat: emmi malkki

Maan ulkopuolista elämää etsimässä

yyskuun lopussa NASA ilmoitti jymyuutisesta: Marsista oli löytynyt merkkejä juoksevasta vedestä. Vesi taas saattaisi tarjota mahdollisuudet alkeelliselle elämälle. Marsista voisi siis löytyä elämää – tosin ei sentään kuuluisia pieniä vihreitä miehiä. Mikäli Marsissa on – tai on joskus ollut – elämää, tämä elämä olisi todennäköisesti hyvin yksinkertaista, kuten bakteereita tai mikrobeja.

Elämän edellytykset Maan elämää muistuttavalle elämälle välttämättömiä edellytyksiä ovat nestemäinen vesi, jonkinlainen energianlähde, kuten Auringon säteily tai vulkaanisen aktiivisuuden tuottama lämpö, sekä hiili-

| nuorten luonto 4/2015

yhdisteet, joiden varaan voi rakentua monimutkaisia molekyylejä. Maan alkutaipaleella näitä kaikkia oli runsaasti, sillä maapallon pinta oli pääosin lämpimien merien peitossa. Laboratorio-olosuhteissa, jotka jäljittelevät maapallon varhaisia kehitysvaiheita, on saatu syntymään aminohappoja, eräitä elämän peruspalikoista. Kovin monimutkaisia molekyylejä laboratorioiden alkusopasta ei kuitenkaan ole syntynyt. Toisaalta elämä oli maapallollakin pitkään hyvin yksinkertaista. Elämän kehitys muualla ei välttämättä ole kulkenut samoja polkuja kuin Maassa. Hiilen sijaan monimutkaiset molekyylit voisivat rakentua rikille, piille tai fosforille, ja sulan veden virkaa saattai-

si toimittaa nestemäinen rikki tai ammoniakki.

Emme ole ainutlaatuisia Vuonna 1995 löytyi ensimmäinen oman aurinkokuntamme ulkopuolinen Auringon kaltaista tähteä kiertävä eksoplaneetta, 51 Pegasi b. Tämä planeetta kuitenkin osoittautui ns. kuumaksi Jupiteriksi, eli kaasuplaneetaksi, joka kiersi emotähteään niin lähellä, että kaikki tuntemamme elämänmuodot olisivat kärventyneet sen kuumuudessa. Ensimmäisen eksoplaneetan löytyminen varmisti kuitenkin, että oma aurinkokuntamme – eli tähti, jota kiertää planeetta tai useampi – ei ole ainutlaatuinen. Nykyisin eksoplaneettoja on havaittu jo lähes 2000 kappaletta. Noin yhdel-

Mikä ihmeen astrobiologia? • Astrobiologia tutkii elämän synnyn ja kehityksen reunaehtoja universumissa – niin maapallolla kuin muuallakin. • Astrobiologian tutkimus on vielä verrattain nuorta. Alan tutkijat ovat yleensä opiskelleet esimerkiksi tähtitiedettä, biologiaa, geologiaa, fysiikkaa tai kemiaa. • Suomessa astrobiologiaa voi opiskella sivuaineena Turun yliopistossa ja Helsingin yliopistossa järjestetään vuosittain Johdatus astrobiologiaan -kurssi. Astrobiologiasta on tarjolla myös avoimen yliopiston opintoja sekä verkkokursseja.

lä viidestä Auringon kaltaisesta tähdestä vaikuttaisi olevan ainakin yksi maankaltainen eksoplaneetta. Maankaltainen tarkoittaa, että planeetat ovat suunnilleen Maan kokoisia ja sijaitsevat niin sanotulla elämänvyöhykkeellä, eli vesi voisi pysyä nestemäisenä planeetan pinnalla. Oma aurinkokuntamme vaikuttaakin siis olevan melko tavallinen tapaus! Eksoplaneettoja tutkimaan ei kuitenkaan olla vielä lähettämässä luotaimia. Lähimmätkin eksoplaneetat ovat niin kaukana, että nykytekniikalla luotaimella kestäisi satakunta vuotta ehtiä paikan päälle.

ovat naapuriplaneettamme Mars sekä Jupiterin kuu Europa. Europalla on varsin viileät olosuhteet. Sen päiväntasaajallakin lämpötila on 130 °C pakkasen puolella. Jäisen pinnan alta löytyy kuitenkin koko planeetan peittävä valtameri, joka pysyy sulana vahvan vuorovesi-ilmiön vuoksi. Marsista puolestaan on löytynyt kuivuneita kanavia, eli merkkejä siitä, että planeetalla olisi joskus ollut nestemäistä vettä. Ennen viime syyskuussa julkistettua löytöä planeetalla ei tiedetty olevan vettä kuin jään muodossa.

Lähiplaneettoja tutkitaan

Maan mikrobit ongelmana

Toistaiseksi Maan ulkopuolisen elämän etsintä ja tutkimus keskittyy omaan aurinkokuntaamme. Vahvimmat ehdokkaat planeetoiksi, joista voisi löytyä elämää

Maan ulkopuolisen elämän tutkiminen lähiplaneetoillakaan ei ole aivan yksinkertaista. Onkin vitsailtu, että helpoin tapa löytää elämää Marsista on tuoda sitä vahingossa Maasta.

NASA suunnittelee lähettävänsä miehitetyn avaruusaluksen Marsiin jo 2030-luvulla, eikä astronautteja voi säteilyttää tai desinfioida mikrobittomiksi. Myös miehittämättömät luotaimet ja koneet voivat viedä mukanaan Maan mikrobeja. Johtavat avaruustutkijat muistuttivatkin hiljattain, että Marsinkin biosfääriä pitäisi suojella. Maasta vahingossa kulkeutuneet mikrobit saattaisivat nimittäin lopullisesti tuhota mahdollisuudet tutkia mahdollista elämää planeetalla. Toistaiseksi elämästä Marsissa tai muualla Maan ulkopuolella ei ole todisteita. Tieteiskirjailija Arthur C. Clarkea mukaillen, kysymykseen, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa, on vain kaksi vastausta – ja molemmat ovat yhtä pysäyttäviä. *

nuorten luonto 4/2015 |

Elina Kaisanlahti (vasemmalla) ja Henni Ylänne ovat possun pitkäaikaisia aktiiveja.

Piiri pieni pyörii -juttusarjassa tutustutaan Luonto-Liiton paikallisjärjestöihin, eli piireihin, heidän kotikonnuillaan.

I EN

PII

RI PI

YÖRI

Possussa on tilaa toimia

-M

Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piirin aktiiveilla riittää ideoita sekä rohkeutta ottaa kantaa. teksti: anssi bwalya • kuvat: anssi bwalya ja possun arkisto

| nuorten luonto 4/2015

eillä on paljon toimintaideoita, mutta aika ei tahdo riittää niiden kaikkien toteuttamiseen, valittelee Henni Ylänne, Possun varapu-

heenjohtaja. Lokakuinen syysmyräkkä ravistelee Oulua, joten olemme pelastautuneet Hennin ja Elina Kaisanlahden kanssa kahvilaan paikallisen Ainolan puiston laitamille. Henni ja Elina ovat molemmat olleet mukana piirin toiminnassa jo useita vuosia. Luonto-Liittoon heidät johdattivat yhteiset kaverit, jotka tuolloin toimivat Possussa aktiivisesti. Tytöt eivät arkailleet ottaa vastuuta piirissä. – Taisimme mennä heti mukaan hallitukseen ja pian olimmekin vuorotellen puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia, muistelee Elina.

Lapset metsäretkellä Possun luontoleirillä Oulunsalon Koppanassa.

– Toinen meille tärkeä lähiluontokohde on Sanginjoen ulkometsäalue, jota yritämme saada suojeluun, Henni kertoo.

Possun porukkaa talviretkellä.

Possussa uskalletaan ottaa kantaa

Leirejä ja retkiä Sittemmin kaksikko on ehtinyt olla monessa mukana. Ympäristöpoliittisia teemoja he ovat tuoneet esiin esimerkiksi järjestämällä luentotilaisuuksia ydinvoimasta ja eettisestä kuluttamisesta. Näihin Oulun yliopistolla pidettyihin tilaisuuksiin saatiin luennoitsijoita aina Saksasta ja Kanadasta asti. Myös lasten leiri- ja kerhotoiminta on tullut tutuksi. Elina on ollut monena vuonna piirin leirikoordinaattorina kesäleirejä järjestämässä. Kumpikin aktiiveista on myös ollut mukana pyörittämässä luontokerhoa ja järjestämässä retkiä. Possun järjestämät retket suuntautuvat usein esimerkiksi Hietasaareen, jonne on Oulun keskustasta vain lyhyt matka. – Hietasaari on tällä hetkellä myös sikäli kriittinen alue, että valmisteilla on kaavoituspäätös, jossa lähes luonnontilaiselle saarelle rakennettaisiin huvipuisto. Me Possussa pyrimme pitämään esillä alueen luontoarvoja ja siksi myös mielellämme retkeilemme siellä.

Piirin vahvuuksista puhuttaessa esiin nousee rohkea kantaaottavuus. – Osallistumme aika paljon paikalliseen ympäristöpäätöksentekoon. Olemme esimerkiksi tehneet valituksia kaivoshankkeista, kaavoituksesta, ydinvoimasta ja metsäkiistoista, Henni listaa. Hän itse aloitti toimintansa Possussa mielenosoituksella. – Ensimmäinen muistoni Possun toiminnasta on, kun huusin kovaääniseen Oulun keskustassa: ”Ilmastolaki nyt!” Possun väeltä löytyy ympäristöasioista myös asiantuntemusta, ja moni aktiivi on opiskellut yliopistolla biologiaa. – Tieto tekee myös osallistumisen helpommaksi. Kun on tietämystä, niin on suhteellisen helppoa ottaa kantaa esimerkiksi kirjoittamalla, miettii Henni.

Iso alue on haaste Pohjois-Suomen piiri on Luonto-Liiton piireistä alueellisesti suurin. Piiriin kuuluu koko Pohjois-Suomi, joskin toiminta painottuu vahvasti Oulun alueelle. Myös Rovaniemeltä löytyy aktiivisia luontoliittolaisia ja kaupungissa tullaan luultavasti perustamaan lasten luontokerho tai järjestämään lastenleirejä lähitulevaisuudessa. Luonto-Liiton toiminnan aktivoituminen myös muilla Pohjois-Suomen paikkakunnilla olisi toivottavaa. – Täytyisi vain löytyä innokkaita paikallisia. Tietysti auttaisi, jos meillä olisi

enemmän resursseja mainostaa piiriä ja sen toimintaa laajemmin, Elina pohtii.

Tulevaisuus etsii tekijöitään Palataanpa puheenjohtajan alussa mainitsemaan aikapulaan. Miltä näyttää piirin tulevaisuus, kun nykyisiltä aktiiveilta uhkaavat loppua kädet kesken? – Meillä on ollut juuri uusien ilta ja näyttää siltä, että kyllä voidaan kehitellä tulevaisuudessa taas toimintaa. Ei me olla tätä järjestöä vielä kuoppaamassa, Henni kertoo. Elina korostaa, että pienemmällä paikkakunnalla myös yhteistoiminta järjestöjen kesken on tärkeää. – Täällä Oulussa millään järjestöllä ei ole kovin paljoa aktiiveja, joten voisimme entisestään tiivistää yhteistyötä. Hennille ja Elinalle toiminta piirissä on ollut antoisaa ja he toivovat, että alueen nuoret lähtisivät rohkeasti mukaan Luonto-Liiton toimintaan. – Olisi hienoa, jos uudet toimijat löytäisivät Possun ja saisivat toiminnasta irti yhtä paljon kuin itse olen saanut, kiteyttää Henni. * nuorten luonto 4/2015 |

Mitä tähdet lupaavat loppuvuodelle? Entä alkutalveksi? Nuorten Luonto tulkitsee taivaan merkit.

teksti: sofia virtanen, kuvat: laura mitrunen

Kalat Jos hai yrittää auttaa sinua, kieltäydy kohteliaasti. Sillä on pahat mielessä. Muuten jakso on hyvää aikaa. Sataa niin paljon, että muutkin kuin liejuryömijät pääsevät halutessaan vaihtamaan vesistöä.

Oinas Ruoho on taas vihreämpää aidan toisella puolen! Puolen vaihtaminen ei nyt kuitenkaan kannata, sillä kyseessä on susiaita. Opettele nauttimaan hyvistä asioista lähipiirissäsi – turvallinen elämä ei ole kaikille itsestäänselvyys.

Härkä Serkkuasi potkaisee onni, ja hänen kotinsa siirtyy luomustandardin piiriin. Aktivoidut poliittisesti silkasta kateudesta. Sinnikkään työn tuloksena tiedossa on parannuksia eläinsuojelulainsäädäntöön, mutta ei vielä moneen kuunkiertoon. Lopulta päädyt parantamaan myös serkkusi elämää.

Kaksonen Tänä talvena pääsette luistelemaan sydämenne kyllyydestä. Ihan kaksinkaan ei tarvitse olla, vaan Vesimies liittyy seuraan. Se tekeekin hyvää, sillä paitana ja peppuna oleminen voi joskus mennä liiallisuuksiin.

Rapu Elämäsi rullaa mainiosti taaksepäin, kuten yleensä. Ehkä jopa tavallista paremmin. Pääset toteuttamaan pitkäaikaisen haaveesi matkasta kirjeenvaihtoystäväsi luokse. Hän asuu Sri Lankassa, jonka kaikki mangrovealueet on suojeltu. Hyvää matkaa liejuiseen lomaparatiisiin!

| nuorten luonto 4/2015

Leijona Elät kovia aikoja, sillä ilmastonmuutos tuo savannille raekuuron. Jakson loppua kohden näkymät paranevat, kun huomaat, että kylmyyteen kuolleen antiloopin liha on säilynyt jääkuoren alla useita päiviä syömäkelpoisena.

Neitsyt Lakkaat vihdoinkin kyselemästä itseltäsi: ”Mix mä oon tällane, toisenlaine ku muut?” Aloitat jonkin uuden harrastuksen, joka näyttää varsin sumuiselta kristallipallossa. Se saa kuitenkin mielialasi kohoamaan verrattuna aiempiin talviin.

Vaaka Punnitset pitkään päätöstä, lähteäkö kaverin kanssa talviselle metsäretkelle vai ei. Jos voitat palelevien varpaiden ja pimenevään iltapäivään eksymisen pelon, et joudu katumaan.

Skorpioni Talvi on varsinkin kirjaskorpioneille mukavaa aikaa. Ei tarvitse teeskennellä aktiivista saalistajakansalaista, vaan voi uppoutua rauhassa lukemaan. Välillä keität itsellesi suloisen piristävät myrkkysumpit.

Jousimies Tajuat vihdoin, että itse asiassa metsästys ei ole sinun juttusi. Uusi intohimosi sen sijaan on erilaisten jousien mekaniikka, ja paneudut innolla fysiikan opintoihin. Opettelet käyttämään hyppykeppiä arjen asiointimatkoilla.

Kauris Voit huokaista helpotuksesta. Olet saanut vihdoin Jousimiehen väsytettyä, eikä hän yritä enää jahdata sinua. Olet niin väsynyt, että vetäydyt hetkeksi hyvin ansaituille talviunille, vaikka se ei yleensä kauriin luontoon kuulu. Näet ihania unia kesäisistä koivuvesakoista.

Vesimies Olet haaveillut leudosta, vesisateisesta talvesta. Kaikki alkaa lupaavasti, mutta sitten talvi muuttuu sellaiseksi, jota muut kutsuvat ”kunnolliseksi” ja sinä ”liian kiinteäksi”. Jäät kuitenkin kantavat hyvin, ja lähdet luisteluretkelle kaksosten kanssa.

nuorten luonto 4/2015 |

Luonto on lintukuvaajalle kaikki kaikessa Porvoolainen luontovalokuvaaja Mauri Leivo saa luonnosta iloa ja voimaa. Kirjojensa kautta hän haluaa edistää luontoharrastusta ja luonnonsuojelua.

teksti: sonja martikainen • kuvat: mauri leivo

intujen talviruokintakausi on alkamassa ja Mauri Leivon vuosia työstämä kirja on vihdoin valmis. Idean oppaaseen hän sai puolisoltaan Emmiltä, joka kaipaili kirjaa lintulautavieraiden elämästä ja käyttäytymisestä, ei pelkästään lintujen lajinmäärityksestä ja ruokinnasta.

| nuorten luonto 4/2015

Lintulaudan elämää -kirjassa selitetään, miksi linnut käyttäytyvät tietyllä tavalla tai mikä saa ne suosimaan tietynlaista ravintoa. Lintuja kohtaaviin vaaroihin, kuten tauteihin ja petoihin, suhtaudutaan kirjassa normaalina osana luonnon tapahtumia. Hyväksyvän ja lintuja kunnioittavat asenteen selittää Leivon tausta. Hän on koulutukseltaan biologi. Nykyään va-

lokuvaaminen, kirjoittaminen ja erilaiset luonto-opastukset työllistävät tämän luontoalan sekatyömiehen. Talvisia pihalintuja hän on kuvannut jo kauan. Vanhin kuva uudessa kirjassa on vuodelta 1998. Tällä hetkellä työn alla on useamman uuden kirjan suunnittelu.

Tarkkailua lintuja kunnioittaen Lintulautailu ja pihabongaus kasvattavat vuosi vuodelta suosiotaan. Parasta lintujen talviruokinnassa on niiden puuhien ja käyttäytymisen seuraaminen, kunhan muistaa muutaman periaatteen. – Tärkeintä on seurata kaiken aikaa, miten linnut reagoivat puuhiisi ja liikkumiseesi pihalla tai ikkunan ääressä. Jos näet, että linnut häiriintyvät tai eivät uskalla tulla lintulaudalle, on syytä muuttaa omaa käyttäytymistä, Leivo ohjeistaa.

Joskus hyvä ruokinta riittää houkuttelemaan paikalle harvinaisuuksia. – Muistan vieläkin selvästi lintuharrastukseni alkutaipaleella kerrostalon parvekkeemme lintulaudalle ilmaantuneen pikkutikan. Samoin erittäin uhan alaisen valkoselkätikan ensivierailun kymmeniä vuosia sitten. Viime vuosina hienointa on ollut seurata pihapiiriini talvisin ilmaantuneiden peltopyiden varovaista hiippailua kauraruokinnalla. Kirjassaan hän tuo esille myös petolinnut osana lintulautojen elämää. Kukapa ei toivoisi näkevänsä ruokintapaikalla tuimakatseista kanahaukkaa tai palleromaista varpuspöllöä, vaikka nämä saalistajat koituisivatkin muutaman pikkulinnun kohtaloksi.

Vinkkejä talviselle linturetkelle Keväällä lintumaailma on runsaimmillaan ja silloin siivekkäitä on helpointa nähdä ja kuulla luonnossa. Talvi on kuitenkin aloittelevalle lintuharrastajalle oikein passeli aika linturetkeilyyn. – Lajeja on talvella melko vähän, joten niiden tunnistamista on helpompi opetella kuin keskellä kevään hullunmyllyä. Talvinen metsä voi olla hiljainen, sillä monet metsälinnutkin hakeutuvat silloin herkuttelemaan lintulautojen antimilla. Kannattaa siis lähteä retkelle jollekin lintujen ruokintapaikalle, Leivo kehottaa. * On ylipäätään uskomatonta, miten vain muutamia kymmeniä grammoja painava pieni höyhenpallo voi selvitä talvesta Suomen oloissa. – Talvella linnut joutuvat muutenkin lujille, eivätkä ne kaipaa yhtään ylimääräistä häiriötä. Lintujen hyvinvoinnin huomioiva tarkkailu ja valokuvaaminen tuottaa itsellekin eniten iloa.

Lintulautojen harvinaiset ja uudet vieraat Talvien leudontuminen yhdessä talviruokinnan yleistymisen kanssa on vaikuttanut siihen, että joitakin lintulajeja, kuten sinitiaista, viherpeippoa, harmaapäätikkaa ja pikkuvarpusta näkee talvisin aikaisempaa enemmän. – Myös ihmisten suhtautuminen lintuihin ja muihin luonnoneläviin on muuttunut suopeammaksi ja sen myötä monet lajit uskaltautuvat helpommin ihmisten ilmoille. Esimerkiksi pyrstötiaisen ja puukiipijän ilmaantuminen popsimaan lintulaudan antimia on aivan uutta, Leivo kertoo.

> Lisätietoja kirjasta: www.maurileivo.fi/ kirjat

Arviot

> Mauri Leivo: Lintulaudan elämää – Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun. Docendo 2015. 176 s.

Talvilintujen ystäville

auri Leivon uunituore kirja saa odottamaan talvisia aamuja, joina tarkkailla pihalla hääräileviä lintuvieraita. Kokeneen luontovalokuvaajan kädenjälki näkyy kirjan kuvissa, joita on kaikkiaan yli 200. Monipuoliset tilannekuvat lintulaudoilta ja kirjoittajan omat kokemukset värittävät asiantuntevin sanoin kirjoitettua teosta. Kirja alkaa 50 yleisimmän lintulaudalla vierailevan linnun esittelyllä kuvineen ja mieliruokineen. Niin tiaiset, rastaat, tikat kuin petolinnutkin tulevat tutuksi. Yhdellä talviruokinnalla tuskin kaikkia lajeja näkee, mutta kirjassa onkin nostettu esille myös paikallisesti esiintyviä lajeja, kuten pohjoisen kuukkeli tai useimmin etelässä tavattava tikli. Pikaopas pikkulintujen tunnistamiseen on kansilehdellä kuvallisen määrityskaavion muodossa. Kirja poikkeaa kuitenkin perinteisistä määritysoppaista niin kuvapainotteisen taiton kuin paikoin tarinoivan tekstinkin osalta. Lajintunnistuksen lisäksi käsitellään lintujen ekologiaa, käyttäytymistä ja ruokintaohjeita sekä vinkkejä lintuja kuvausharrastuksen aloittamiseen. Lintulautailu on koko perheen harrastus, johon tästä kirjasta saa hyvät eväät. Kirjan luettuaan pihapensaiden ja lintulautojen pieniä höyhenpukuisia vieraita tarkkailee arvostavin ja suojelevin silmin. sonja martikainen

nuorten luonto 4/2015 |

> Vuokko Sajaniemi: Pedot. Tammi, 2015. 308 s.

Esikoisromaani ottaa kantaa susikeskusteluun

uokko Sajaniemi jatkaa Laura Gustafssonin ja Johanna Sinisalon hengessä moniäänisellä romaanillaan Pedot. Teoksessa kuvataan susivihaa pienessä Ritajärven pitäjässä Itä-Suomessa. Kylälle jolkottelemaan eksynyt susi jakaa osan paikkakuntalaisista kahteen eri leiriin, toiset se taas yhdistää. Pedot kuuluisi luokitella kirjastossa nuorten sekä aikuisten hyllyyn. Teoksen päähenkilö on aikuisiän kynnyksellä tasapainoileva Maria, jonka isä on Ritajärven ortodoksinen pappi. Teoksessa kuvataan hyvin intensiivisesti Marian kokemaa surua, kun hän menettää läheisen ystävänsä. Samalla Maria tulee heijastaneeksi vihansa ja syytöksensä sutta kohtaan. Romaani on äärimmäisen ajankohtainen. Susien sijaan sen aihe voisi olla mikä tahansa vieras asia, johon suhtaudumme aluksi varauksella. Viha ja pelko ovat tunteita, joihin ihminen turvautuu tuntemattoman edessä. emmi ketonen

| nuorten luonto 4/2015

> Caleb Scharf: Kopernikuskompleksi. Ursa 2015. 245 s.

Elämä maailmankaikkeudessa

strobiologian professori Caleb Scharf yrittää vastata tutkijoita jo vuosisatoja askarruttaneeseen kysymykseen siitä, voiko muualla maailmankaikkeudessa olla elämää. Kirjassa käydään läpi elämän edellytyksiä ja kotiplaneettamme historiaa. Teoksen aikajänne ja mittakaavat saavat lukijan pyörälle päästään. Miljardit vuodet ja miljoonat biljoonat biljoonat tumattomat eliöt ylittävät käsityskyvyn. Teos saattaa aluksi tuntua vaikeaselkoiselta, mutta kun aiheena on tähtitiede, ei kai muuta voi odottaa. Kopernikuskompleksi vie lukijan hengästyttävälle matkalle ympäri maailmankaikkeutta, ja välillä näkökulma vaihtuu mikroskooppisen pieniin bakteereihin. Jokaisesta etäisyyden käänteisestä neliöstä ei tarvitse saada selvää, riittää kun lähtee avoimin mielin matkalle. Ennen lähtölaukausta on tosin hyvä kerrata lukion fysiikan ja kemian perusoppimäärä. aino saarenmaa

Ajankohtainen Pihka-tehtävä > www.luontoliitto.fi/pihka Tähdet: 1 Aika: ympäri vuoden Kesto: 0,5–1 h tai tarpeen mukaan Tarvikkeet: • kiikari tai kaukoputki • kartta Kuun pinnasta (kirjoista tai netistä)

Tutustu maapallon Kuuhun!

atso omaa Kuutamme hyvällä kiikarilla tai kaukoputkella. Parhaiten pinnanmuodot näkyvät silloin, kun Kuu ei ole kokonaan Auringon valaisema, eli esimerkiksi puo-

kuva: teemu saloriutta

likuun aikaan. Etsi netistä tai kirjoista Kuun kartta ja tunnista Kuun pinnalta vähintään kolme kraatteria tai muuta pinnanmuotoa. *

nuorten luonto 4/2015 |

koonnut: sami säynevirta

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen puh. 044 020 0137 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Emilia Raunio Viestintäpäällikkö Elina Mikola puh. 044 075 5635 Siepon toimitussihteeri Milja Laine puh. 044 211 3023 sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Toimistoapulainen Anssi Bwalya Metsävastaava Lauri Kajander Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung, puh. 044 700 6113 Kulutus.fi-sivuston päätoimittaja Nelli Heinimo

| nuorten luonto 4/2015

Luonto-Liitossa tapahtuu > Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto

Uudenmaan piiri (LUP)

27.11. Älä osta mitään -päivänä järjestetään tapahtumia eri puolilla Suomea teemalla Kestävä joulu. Käy katsomassa tarkemmat tiedot verkkosivuilta: alaosta.fi/tapahtumat Kestävä joulu -kampanja starttaa Älä osta mitään -päivänä. Seuraa kampanjaa verkossa alaosta.fi ja Twitterissä @alaosta, #kestäväjoulu, #äläostamitään. 29.11. People’s Climate March Helsingissä Luonto-Liitto on mukana globaalissa ilmastotoimintapäivässä monien muiden toimijoiden kanssa. 7.–15.12. Mielenosoitusmatka Pariisin ilmastoneuvotteluihin biokaasubussilla. Lisätiedot: elisa.hara@luontoliitto.fi

LUPin ensi vuoden retkien, kulutuskriittisen toiminnan, leirien ja muiden tapahtumien ideoiminen on jo alkanut. Tule mukaan toteuttamaan juuri sinun näköistäsi toimintaa. Lähetä viestiä lup@ luontoliitto.fi. Lähde kiertämään Kevättuuli-lähettiläänä ensi keväänä. Voit tutustuttaa lapsia keväiseen luontoon juuri niin monessa koulussa kuin haluat. Koulut pyritään etsimään omalta lähialueeltasi. Lähetä viestiä lup@luontoliitto.fi. Vihertien perhekerhon toimintaa: 4.12. kello 10.00-11.30 Tuiki, tuiki tähtönen ja kaukaisia planeettoja. 18.12. kello 10.00-11.30 Eläinten joulujuhla Mäyrän Metsässä. Kerhossa nyyttikestit! Tehdään itse lahjapaperia ja leivotaan pipareita. Vihertien perhekerho on kaikille avoin ja maksuton. Muista pukeutua kerhokerralle sään mukaisesti! Pidämme joka kerta pienen evästauon, joten pakkaathan mukaasi myös pientä välipalaa. Asukaspuisto sijaitsee osoitteessa Vihertie 56 D, Vantaa (Martinlaakson ja Louhelan juna- asemien välissä). Lisätietoja: vilma.wallinmaa@gmail.com

Hämeen piiri (HLP) Luonto-Liiton Hämeen piiri täyttää ensi vuonna 40 vuotta! 40 vuoden ajan olemme olleet mukana vaikuttamassa Tampereen ja lähialueiden asukkaiden asenteisiin luontoa kohtaan. HLP on järjestänyt leirejä, kerhoja ja tempauksia sekä vienyt lapsia ja lapsenmielisiä retkille metsiin, rannoille ja soille. Olemme tiedottaneet vaihtoehtoisista tavoista hakea onnea ja iloa elämään. Tule mukaan rakentamaan entistä parempaa ja onnellisempaa ympäristöä nykyisille ja tuleville lapsille, nuorille – meille kaikille! Sinulla on mahdollisuus antaa ääni niille, joilla sitä ei ole, eli rakkaan luontomme rikkaalle lajistolle. Tule mukaan, juuri sellaisena kuin olet, juuri sen verran kuin pystyt. Ota yhteyttä: hlp@luontoliitto.fi

Varsinais-Suomen piiri (Vasp) Vasp järjestää retkiä ja ympäristötoimintaa nuorille Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella sekä pyörittää luontokerhoja lapsille. Ajantasaiset tapahtumatiedot piirin verkkosivuilta: www. luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat Lasten luontokerhot kokoontuvat joka torstai Turun Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5) kello 17-18:30 ja Raisiossa Friisilän verstailla (Hulvelankatu 25) kello 17:30-19. Kerhotoiminta on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Lisää kerhoja perustetaan mahdollisesti vuodenvaihteen jälkeen.

Oletko muuttanut? Ilmoita uudet tietosi meille, niin saat jatkossakin lehden kotiisi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/muutos

Olethan ilmoittanut sähköpostiosoitteesi? Lähetämme mielenkiintoisen, Luonto-Liiton ajankohtaisista tapahtumista kertovan uutiskirjeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa. Voit lisätä sähköpostiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomakkeella (www.luontoliitto.fi/ muutos) tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettämällä sähköpostia viestintäpäällikkö Elina Mikolalle: elina.mikola@luontoliitto.fi. Kerro viestissä, oletko Luonto-Liiton jäsen.

27.11. Vaatteidenvaihtotori. Vasp ja Synapsi järjestävät Älä osta mitään -päivän kunniaksi ilmaiskirppiksen vanhoille vaatteille. Tapahtuma pidetään Turun yliopiston kampusalueella, Yo-talo A:n toisessa kerroksessa sijaitsevassa Turku-salissa (Rehtorinpellonkatu 4A) kello 13-18. Kulutuskriittistä kampanjatoimintaa joulukuussa. Suunnitteilla muun muassa dokumenttileffailta ja jouluinen kierrätysmateriaalityöpaja. Seuraa tiedotusta! Viikonloppuretki marras-joulukuussa. Nuorille (alle 29-vuotiaille) suunnattu talviretki. Tarkka ajankohta ja kohde vielä auki. Tapahtumatiedot päivitetään Vaspin verkkosivuille. Lisätiedot: Maija Kaunismaa, mskaun@gmail.com. Luonto lainassa -teemaviikko helmikuussa 2016. Toteutamme Turun pääkirjastolla näyttelyn ja järjestämme valokuvakilpailun. Lisätiedot: Silja Aalto, sisu. aalto@gmail.com.

Ilmojen kylmetessä Oikeus olla susi -pipo Yksi koko, 100% akryylia, logo punaisena, keltaisena tai sinisenä Hinta: 15 € Tilaukset: www.luontoliitto.fi/ susiryhma/tuotteet

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Jenni Rönkkö Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot LuontoLiiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@ luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri Asseri Laitinen puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Pohjanmaan piiri Emilia Timlin Ohtakarintie 78 68230 Lohtaja puh. 044 542 2020 pj@polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Henni Ylänne  Syrjäkatu 19 B 9, 90130 Oulu  puh. 0400 763 256 henni.ylanne@gmail.com  possunmeili@gmail.com

Savo-Karjalan piiri Annukka Aho puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / VarsinaisEspoon nuoret Suomen piiri ympäristönsuojelijat / Milla Aalto Vantaan Luonnonystävät puh. 050 572 2345 Petro Pynnönen milaal@utu.fi Mechelininkatu 36 A www.luontoliitto.fi/vasp 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

nuorten luonto 4/2015 |

miia kontinen iris tanttu

| nuorten luonto 4/2015

jesse matilainen

miia vistilä nana sjöblom

Johtotähti

http://nana-nanainen.blogspot.com

tuuli hypén

nuorten luonto 4/2015 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Palvelunumero .BF 81