Nuorten Luonto 4/19 by Nuorten Luonto

4/2019

Oodi kaamokselle Podcasteja tiedonjanoon s.10 Talviruokintapaikalla tapahtuu s.18 Hidasta kaamokseen s.28

Numero 4/2019, 76. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry. Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen. Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Aino Huotari aino.huotari@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Liisa-Maija Aukia liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Milla Aalto, Heini-Sofia Alavuo, Sofia Bister, Sebastian Coffeng, Kaisa Illukka, Inka Lahti, Juuli Lehtinen, Maria Leskinen, Nikke Lindholm, Ville Linna, Jaana Maijala, Riina Pippuri, Salla Rajala, Ina Rosberg, Antti Salovaara, Jani Sipilä, Susanna Soisalo, Suvi Suitiala, Sami Säynevirta, Vilma Tammelin, Tuuli Turtola, Ilkka Vartiainen, Erika Weckström, Wilhelmiina Wibom Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Kannen kuva Riina Pippuri Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Itälahdenkatu 22B, 00210 Helsinki puh 09 684 4420 nuortenluonto@luontoliitto.fi www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia. Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita. Nuorten Luonto on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

STÖMER ÄRI KK MP

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painolaitos

| nuorten luonto 4/2019

Pääkirjoitus

kuva wilhelmiina wibom

aino huotari

akastan syksyä ja alkutalvea – silloin nimittäin tuulee. Tuulee niin kovaa, että Itämeri vyöryttää rannoilleen upeita aaltoja ja saan harrastaa kotimeressäni surffausta. Luonnossa harrastaminen on muuttanut omia kulutustottumuksiani monella tapaa. Mahdollisuus harrastaa lähellä on vähentänyt tarvetta lentää kauas aaltojen perässä. Aalloille päästäkseen tarvitsee auton, mutta oman ostamisen sijaan olen onnistunut vielä sinnittelemään: olen vuokrannut yhteiskäyttöautoja, lainannut kavereiden autoja ja organisoinut kimppakyytejä. Vaatteiden vaihtoa hyisessä puhurissa helpottaa surffiponcho, jonka ystäväni valmisti minulle hukkalangoista itse kutomastaan kankaasta. Kangasta koristaa Itämeren pyöriäinen, yksi meremme uhanalaisista. Lainaamalla, jakamalla ja kierrättämällä materiaaleja säästämme luontoa. Onneksi arvomme ovat kollektiivisesti muuttumassa. Kyselyiden mukaan haluamme kestävämpää elämää kaikilla sektoreilla. Kulutuskriittisyys on nousussa: siitä kertoo myös marraskuun lopulla vietettävä Älä osta mitään -päivä, jonka ulottuvuuksia pohditaan tässä vuoden viimeisessä Nuorten Luonto -numerossa sivulla 14. Katse on syytä kääntää omiin kulutusvalintoihin, sillä tänä vuonna suomalaiset käyttivät oman osuutensa luonnonvaroista jo huhtikuun alussa. Kestämättömät elintapamme eivät ainoastaan kiihdytä ilmastonmuutosta vaan myös lajikatoa. Sivulta 12 voit lukea Turun ilmastoryhmän syyskuisesta Uhanalais-

ajo-tempauksesta, jonka tarkoitus oli nostaa puhe luonnon monimuotoisuuden supistumisesta ilmastonmuutoskeskustelun rinnalle. Luonnon puolesta puhuminen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta miksi se unohtuu niin usein päätöksiä tehtäessä? Tutkijat koittavat toki välittää luonnon sanomaa muuttuvan ilmaston vaikutuksista, katoavista lajeista, merien ja metsien ahdingosta, mutta menisikö sanoma meille sujuvammin perille, jos esimerkiksi puu voisi itse kertoa, miltä ihmisen toimet siitä tuntuvat? Nähdessäni sivulla 10 muusikko ja äänitaiteilija Ville Linnan ja valokuvataiteilija Jaana Maijalan puiden bioakustiikkaa tutkivan Stump of Prometheus -projektin videomateriaalia pakurikäävän huuliharppumaisesta äänestä, en voinut olla lähtemättä tähän mielikuvitusleikkiin. Uskon, että yksi avaintekijöistä matkalla kestävämpään luontosuhteeseen on tämänkertaisen Taidehaukka-palstan käsittelemä kyky tuntea empatiaa. Selviytymisemme voi olla kiinni siitä, pystymmekö valinnoissamme asettumaan silkan oman edun tavoittelun sijaan sekä muiden ihmisten että luonnon asemaan. Yksi lempi-influenssereistani kestävämmän elämän saralla on Tove Janssonin Nuuskamuikkunen. Hänen sanojen siivittämänä toivonkin kaikille lukijoille mieleenpainuvia kaamoshetkiä. “Kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.”

4/2019 TEEMA:

Oodi kaamokselle

SISÄLLYS: 2 4 6 10 12 14 16 18 21 24 26 28 30 32 34 35

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Stump of Prometheus 10 podcastia maailmantuskaan ja tiedonjanoon Uhanalaisajot Täydellinen Älä osta mitään -päivä Taidehaukka: Taide ja empatia Kohtaamisia lintujen talviruokintapaikalla Talvi kuuluu Suomen luontoon Luonto-Liitossa tapahtuu Arviot Oodi kaamokselle Mummoillen: Italialaiset jouluherkut DIY: Ekolahjatehdas Maanalainen Sarjakuva

NUORTEN LUONTOA tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

talvi kuuluu suomen luontoon

jouluherkkuja italialaisittain

DIY: ekolahjatehdas

NUORTEN LUONTO löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/nuortenluonto ANNA PALAUTETTA! Mistä jutusta pidit tässä lehdessä eniten? Entä mikä jätti kylmäksi? Lähetä palautteesi Nuorten Luonnolle osoitteeseen nuortenluonto@ luontoliitto.fi tai Facebookin kautta yksityisvietillä. Kaikkien palautteen antajien kesken arvotaan yllätyspalkinto! nuorten luonto 4 /2019 |

LUONTO-LIITOSSA

NYT:

kuva liisa-maija aukia

LUONTO-LIITTO SAI HALLITUKSEN VUODELLE

2020 Luonto-Liiton

liittovaltuusto valitsi syyskokouksessaan Lauttasaaressa uuden hallituksen vuodelle 2020. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Ina Rosberg. Muita vuoden 2020 hallituksen jäseniä ovat Milla Aalto, Aino Haavisto, Pia Hytönen, Miihkali Härkönen, Petri Kuustie, Ville Lahtinen ja Roosa Pihlajamäki.

| nuorten luonto 4/2019

Valtuusto valitsi lisäksi keskuudestaan liittovaltuuston varapuheenjohtajaksi Juuso Aumalan. Hän ja valtuuston puheenjohtaja Laura Haikonen jatkavat tehtävissään vuoden 2021 kevään liittokokoukseen saakka. Onnea kaikille luottamustehtäviin valituille!

LYHYET

tekstit inka lahti kuvat riina pippuri, susanna soisalo ja jani sipilä /greenpeace

Älä osta mitään -päivä 29.11.

Piipahda Luonto-Liiton pikkujouluissa Luonto-Liiton pikkujouluja vietetään Lauttasaaressa 13.12. klo 15–18 Luonto-Liiton toimistolla lapsille ja lapsenmielisille sopivan kierrätysaskartelun, joulukorttipajan ja glögitarjoilun merkeissä. Lämpimästi tervetuloa mukaan juhlimaan! Itälahdenkatu 22B, B-rappu, 3. krs

Kulutushysterian vastainen Älä osta mitään -päivä järjestetään perjantaina 29.11. Samana päivänä on Suomeenkin rantautunut alennusmyyntejä tarjoileva Black Friday eli musta perjantai. Sattumasta ei ole kyse, sillä Älä osta mitään -päivä on perustettu Kanadassa alunperin vastavoimaksi Black Fridayn kulutusjuhlille, joissa mainospaljous ja tarjouskilpailu houkuttelevat unohtamaan järjen ja kohtuuden kotiin ostosten ajaksi. Onni ei tule ostamalla, eikä maapallommekaan kestä nykyistä kulutustahtia. Mitä jos tänä vuonna osallistuisit Älä osta mitään -päivään ja kertoisit siitä kavereillekin? Luonto-Liiton some täyttyy ÄOM-asiasta jo marraskuun viimeisellä viikolla.

Seuraa: www.facebook.com/alaosta www.instagram.com/luontoliitto

Avohakkuut historiaan -kansalaisaloite eduskuntaan Avohakkuut historiaan -kansalaisaloite luovutettiin eduskunnalle 22.10. Eduskunta keskustelee aloitteesta loppusyksyn aikana. Voit edistää asiaa kirjoittamalla kansanedustajille ja kertomalla avohakkuiden lopettamisen tärkeydestä. Avohakkuut historiaan -aloitteen tavoitteena on lakimuutos, joka lopettaisi luonnon, ilmaston ja metsien virkistyskäytön kannalta haitalliset avohakkuut valtion mailla.

www.avohakkuuthistoriaan.fi

nuorten luonto 4 /2019 |

STUMP OF PROMETHEUS Muusikko ja äänitaiteilija Ville Linna ja valokuvataiteilija Jaana Maijala tutkivat uhattujen puiden elämää tallentaen niiden tarinat äänen ja valokuvan keinoin. teksti ville linna | kuvat jaana maijala

aana Maijala ja Ville Linna tutkivat kansalaishavainnointiin perustuvassa Stump of Prometheus -luontoprojektissaan puiden elämää. Apunaan työparilla on kasvien sähkövirtaa mittaavia laitteita, jotka muuttavat puissa kulkevan sähkövirran ihmiskorvin kuultavaksi ääneksi. Äänittämisen lisäksi puut valokuvataan tallentamalla ne mustavalkoiselle laakafilmille. Nauhoituksia on tähän mennessä tehty Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa, Amerikan länsirannikolla sekä Hiroshimassa Japanissa. Monet dokumentoiduista puista ovat selvinneet tuhansia vuosia tulipalojen ja erilaisten luonnonmullistusten läpi. Nyt, ihmisen aiheuttaman radikaalin ilmastonmuutoksen takia, monet yksilöt ovat kuolemassa.

Onko projektillanne luonnonsuojelullista taustaa? Jaana: Tottakai. Turvetyömaat ja avohakkuut nostavat tunteet pintaan liiankin usein, koska törmään niihin päivittäin kotini lähistöllä. Metsä- ja suoluonnon muutokset ovat näkyneet selvästi jo tarkkaillessani pelkästään lintulautani talvivieraita. Itä-Suomessa näimme tänä kesänä pitkästä aikaa vanhaa ja korkeaa kuusimetsää. Se oli ihanaa! Mikäli emme näe luonnon ihmeellisyyttä päivittäisessä elämässämme, on se helppo unohtaa – poissa silmistä, poissa mielestä. Ville: Projektissamme ei ole kyse kauniin tai viihdyttävän taiteen tuottamisesta vaan yhteyden luomisesta ekologiseen ympäristöön, luontosuhteen muuttumisesta omistuksesta ja hyväksikäytöstä takaisin symbioottiseen ja kunnioittavaan kanssakäymiseen. Lähtökohdat projektille ovat vahvasti luonnonsuojelulliset. Tulevaisuudessa haluamme siirtyä myös enemmän konkreettiseen ongelmanratkaisuun konseptuaalisen taiteen rinnalla.

hoittamisesta työnimellä ”Viimeisiä sanoja”. Pidin siitä heti, sillä ajatus puuvanhuksien haastatteluista oli mielestäni paitsi äärimmäisen ajankohtainen myös sydämen sulattava. Kamera on minun työvälineeni ja alusta asti olikin luontevaa dokumentoida nauhoitetut puut myös valokuvaamalla.

Ovatko nämä valokuvat taidetta, luontokuvia vai dokumentaarista valokuvausta? Onko tällainen jaottelu ylipäätään tarpeen projektinne kohdalla? Jaana: Kuvataiteilijana toimin aina taiteen lipun alla: miellän mustavalkoiset laakafilmikuvat taiteeksi ja värikuvat taas enemmänkin oheismateriaaliksi, do-

kumenteiksi tehdyistä matkoista. Ehkä nämä ovat vain oman pään sisäisiä linjavetoja, jotka eivät ole katsojalle tärkeitä. Tähän mennessä olemme keskittyneet tekemiseen ja työn julkinen puoli eli näyttelyt ovat vasta tulossa. Odotankin jo innolla keskusteluja yleisön kanssa ja sitä, miten ihmiset ottavat tämän projektin vastaan.

Mitkä puut ovat jääneet teille erityisesti mieleen? Jaana: Kaliforniassa äänitimme muun muassa rannikon valtavia punapuita, ikivanhoja vuoristomäntyjä ja Pandoa, joka on yhden, itseään vuosituhansien ajan kloonanneen haavan muodostama metsä. Japanissa vierailimme Hiroshiman ydin-

Campher, Hiroshima, Japani Kamferipuu kasvaa Hiroshiman linnaa ympäröivän vallihaudan reunalla. Runko on taipunut kohti ydinpommin pudotuspaikkaa ja siinä on yhä nähtävissä jälkiä tulipalosta.

Miten päädyitte toteuttamaan projektia? Jaana: Ville oli kiinnostunut puiden bioakustisten äänten tutkimisesta ja nau-

Methusaleh, White mountain, California Methusaleh on 4800 vuotta vanha okakäpymänty. Se on maailman vanhin ei kloonautuva organismi, ja samalla myös maailman vanhin puu.

nuorten luonto 4 /2019 |

Jaana Maijala hankki projektia varten kauan haaveilemansa laakafilmikameran, Toyo Fieldin, jolla hän on kuvannut jokaisesta projektin puusta mustavalkoisen muotokuvan.

pommin säteilylle altistuneiden puiden luona. Niitä kutsutaan nimellä ”hibakujumoku” eli selviytyjäpuu. Puista pidetään siellä hyvää huolta, mutta monet niistä ovat huonokuntoisia.

si valheenpaljastuskone ihmisestä. Laitteet on rakennettu yhteistyössä Vola electronicsin kanssa.

Millaista laitteistoa käytätte projektin toteutukseen?

Mitä olette mieltä 1960- ja 70-luvuilla tehdyistä kasvien tietoisuutta käsittelevistä tutkimuksista?

Ville: Kierrätysmateriaaleista rakennetut bioelektriset mittalaitteet ovat koneita, jotka kääntävät kasvien elintoiminnoista aiheutuvaa vaihtelua sähköisiksi kontrolliviesteiksi. Laitteisiin sisäänrakennetun analogisen syntetisaattorin kautta nämä viestit voidaan muuttaa edelleen musiikiksi. Puun runkoon tai lehtiin kiinnitettävät elektrodit poimivat sähkövirran kasveista samalla tavalla kuin esimerkik-

Ville: Käsite kasvien tietoisuudesta on kiinnostava monelta kannalta. Voin myöntää, että kiinnostukseni aiheeseen heräsi luettuani kirjan Kasvien salattu elämä: siitä innostuneena aloin suunnittelemaan omien laitteiden rakentamista. Monet johtopäätökset kirjassa olivat kuitenkin mielestäni turhan sensaatiohakuisia. Yhteiskunta pyörii luonnon hyväksikäytön ympärillä, ja jos

| nuorten luonto 4/2019

yhtäkkiä päätettäisiin, että kasvit ovat tuntevia olentoja, vaikkakin ilman keskushermostoa, se romahduttaisi koko systeemin – tai ainakin herättäisi vahvaa keskustelua. Kasvit voivat käsitellä informaatiota ja tehdä sen pohjalta päätöksiä, mutta onko kyseessä tietoisuus vai pelkät mekaaniset reaktiot? En tiedä, kuka on oikea henkilö ottamaan siihen kantaa.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia projektillanne on? Ville: Tahtoisimme tehdä yhteistyötä eri tieteenalojen kanssa ja löytää uusia näkökulmia luonnonsuojeluun taiteellisen ilmaisun kautta. Käyttämämme laitteet ovat tuottaneet mielenkiintoisia tuloksia,

ja haluammekin olla mukana kehittämässä teknologiaa, joka mahdollistaisi uudenlaisia tapoja kerätä tietoa kasveista. Jaana: Ensi kesälle on tiedossa myös lisää tutkimuksia Suomessa: erityisesti mielessä ovat uhripuut ja lehdot sekä pääkaupunkiseudun vanhat puut. *

Tietoa tekijöistä: Jaana Maijala on taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta valokuvataiteen linjalta valmistunut valokuvataiteilija. Valokuvauksen rinnalla hän on kuitenkin aina piirtänyt, ja pitää sen vuoksi itseään enemmän kuvataiteilijana kuin valokuvaajana. Maijala ei tällä hetkellä omista kunnollista digikameraa tai älypuhelinta vaan pitää enemmän filmikameroilla työskentelystä. Hän pitää hitaasta ja rauhallisesta tahdista, johon ison filmikoon kamera pakottaa. Projektin retkillä Maijala kuvaa myös värifilmille kino- ja keskikoon kameroilla.

Ville Linna tutkii Pandoa Utahissa, Yhdysvalloissa. Pando on itsensä 43 hehtaarin kokoiseksi metsäksi kloonannut amerikanhaapa.

Ville Linna on itseopiskellut muusikko ja äänitaiteilija, omien sanojensa mukaan kaupunkilaisjuntti, joka rakastaa luontoa ja eläimiä. Tietoa projektista ja ääninäytteitä: stumpofprometheus.com

Old Tjikko, Fulufjället, Ruotsi Tjikko on 9500 vuotta vanha kloonautuva metsäkuusi, joka kasvaa Fyluflälletin vuorella Taalainmaalla.

Pando, Fishlake National Forest, Utah Pando on sekä yksi painavimmista (6 000 000 kg) että yksi vanhimmista (80 000 vuotta) tunnetuista elollisista organismeista.

nuorten luonto 4 /2019 |

10 Y

mpäristön ja ilmaston tila herättää monissa ihmisissä ahdistuksen sekä toivottomuuden tunteita, sillä kukaan ei voi välttyä toinen toistaan synkemmiltä raporteilta ja uutisilta. Toisaalta kiperät kysymykset ovat herättäneet monissa sammumattoman tiedonjanon: vastauksia kestävämpään kuluttamiseen, energiakysymyksiin sekä ympäristö- ja ilmastoasioihin haetaan herkeämättä. Lukemisen sijaan tietoa ja vinkkejä kestävämpään elämään voi nyt myös kuunnella tuntikaupalla! Kasvava podcastien eli kuunneltavien digitaalisesti jaettavien sarjojen suosio on tuonut mukanaan laajenevan kattauksen myös kestävään elämäntyyliin, ilmastoon, luontoon ja ympäristökysymyksiin painottuvia jaksoja. Nyt esittelyssä on kymmenen suomen-, englannin- ja ruotsinkielistä podcastia, joihin jokaisen kannattaisi tutustua.

| nuorten luonto 4/2019

1. NOLLAHUKKA Nollahukka-podcast on tunnetuksi nousseen Nollahukka-blogin kirjoittajien, Otso Sillanaukeen ja Aino Kämäräisen luotsaama podcast kestävämmästä elämästä. Sarja painottuu kulutus- ja zero waste -teemoihin, mutta tänä vuonna julkaistussa podcastissa puhutaan rennossa hengessä laajemminkin ympäristö- ja ilmastokeskustelun ytimessä olevista aiheista hostien ja välillä myös vaihtuvien vieraiden voimin. Suosittelemme lämpimästi podcastin neljättä jaksoa, jossa trashionista, ekologisen kuluttamisen ja tee-se-itse -muodin puolestapuhuja Outi les Pyy, esittelee kestävän kuluttamisen tueksi suunniteltua arvohierarkiaa. Podcast on kuunneltavissa ainakin Spotifysta ja SoundCloudista.

2. VALOT PÄÄLLE

5. PUHEKUPLA

Valot päälle -podcast käsittelee ympäristöä ja ilmastoa energiakeskeisestä näkökulmasta. Podcast on jatkumoa toisen isäntänsä energiatekniikan diplomiinsinööri Tuomas Vanhasen samaa nimeä kantavalle kirjalle. Vanhasen kanssa podcastia isännöi toinen energia-alan ammattilainen, Pentti Itkonen. Useimmissa jaksossa mukana on teemaan uutta näkökulmaa tuova vierailija. Toimitus suosittelee kolmatta jaksoa, jossa sukelletaan elämän suurten kysymysten äärelle filosofi, tietokirjailija ja tutkija Frank Martelan kanssa.

Puhekupla on Vihreä Lanka -lehden poliittinen podcast, joka ottaa kantaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ajankohtaisiin aiheisiin myös ympäristönäkökulmasta. Edelleen pyörivässä, vuonna 2015 alkaneessa podcastissa näkemyksiään jakavat Vihreän Langan päätoimittaja, politiikan toimittaja, ilmastotoimittaja sekä vierailevat asiantuntijat. Toimitus suosittelee jaksoa ”Ilmastoraportti, talouskasvu, keskustatunneli ja demokratia”, joka iskee juuri tämänhetkisen yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen.

Podcast on kuunneltavissa muun muassa SoundCloudista, Apple Podcasteista sekä osoitteesta player.fm.

3. YMPÄRISTÖDIALOGEJA

Podcast on kuunneltavissa esimerkiksi SoundCloudista, Apple Podcasteista sekä osoitteesta podtail.com.

6. RUOKAKUPLA

Ympäristötiedon foorumin Ympäristödialogeja-podcasteissa vaihtuvat keskustelijavieraat ottavat käsittelyyn globaaleja ympäristökysymyksiä ja kotimaisia ongelmakohtia. Vuosina 2017–2018 julkaistut jaksot ovat nauhoitteita Ympäristödialogeja-keskustelutilaisuuksista, joissa jokaisessa keskustelijoina on joukko alansa osaajia. Suosittelemme jaksoa nimeltä ”Miten päättäjä puhuu luonnosta?”, joka antaa kuuntelijalleen uutta perspektiiviä politiikkaan.

Ruokakupla on nimensä mukaisesti ravitsemukseen keskittyvä podcast, joka käsittelee ympäristöystävällisiä ruokavalioita. Ruoka on suuri osa elämäämme ja hiilijalanjälkeämme, joten ympäristökeskustelussa on syytä kääntää katseensa myös ravitsemukseen. Studiossa toimittaja Noora Shingler ja kokki Ossi Paloneva pohtivat, miksi syöminen tuntuu nykyisin entistä kimurantimmalta ja mitä meidän oikeastaan kannattaisi syödä. Toimituksemme suosittelee podcastin viidettä jaksoa, joka käsittelee aina ajankohtaista hävikkiä ja sen välttämistä.

Podcast on kuunneltavissa ainakin SoundCloudista.

Podcast on kuunneltavissa ainakin osoitteesta podtail.com.

4. TULEVAISUUS HANSKASSA

7. #LUKEPODCAST

Tulevaisuus hanskassa on Ylen ympäristöja ilmastoaiheinen podcast, joka on osa 2017 toteutettua Tehtävänä tulevaisuus -hanketta. Palkitun freelance-toimittaja Jari Hanskan vetämä faktapainotteinen podcast pureutuu päivän polttaviin kysymyksiin ilmaston ja ihmiskunnan tulevaisuudesta vaihtuvien asiantuntijavieraiden kanssa. Podcast tarjoilee haastattelujen lomassa mielenkiintoisia tulevaisuuden näkymiä ilmastonmuutoksen muokkaamasta maailmasta ääninäyttelijöiden luomissa katkelmissa. Tämä podcast tuo toivoa ja kahmalokaupalla lääkettä ahdistukseen, sillä fokus on voivottelun sijaan ratkaisuissa! Tästä podcastista suosittelemme erittäin perustavanlaatuista jaksoa: ”Me kuollaan kaikki”.

Luonnonvarakeskuksen podcastissa asiantuntijat puntaroivat muun muassa ympäristöystävällistä ravitsemusta, palloamme uhkaavaa muoviongelmaa sekä köyhtyvää biodiversiteettiä. Asiapitoiset ”Näin tutkimukseni on muuttanut maailmaa” -jaksot raottavat kuulijoille verhoa myös tutkimusprosesseihin ilmiöiden taustalla. Toimituksen vahva suositus tästä podcastista on mielenkiintoinen jakso, joka kantaa nimeä ”Muovin Jekyll ja Hyde – miten muoviongelmaa voidaan ratkaista?”. Podcast on kuunneltavissa ainakin SoundCloudista.

8. SUSTAINABLE WORLD RADIO: ECOLOGY AND PERMACULTURE PODCAST Englanninkielinen Sustainable World Radion Ecology and Permaculture -podcast on asiantuntijavieraineen laadukas ja informatiivinen podcast niille, jotka haluavat sekä oppia lisää ilmasto- ja ympäristöongelmista että kehittää samalla kielitaitoaan. Vuonna 2004 alkaneessa podcastissa riittää kuunneltavaa ahkerallekin kuuntelijalle, sillä jaksoja on vuosien varrella julkaistu huomattava määrä. Toimituksemme suosittelee jokaiselle jaksoa ”Earth Care: How Connecting with Nature Can Change Your Life”, joka sisältää mielenkiintoisia huomioita luontosuhteesta. Podcast on kuunneltavissa esimerkiksi Apple Podcasteista sekä osoitteesta player.fm.

9. BBC EARTH PODCAST Uutisjätti BBC:n oma englanninkielinen podcast tarjoaa tieteellisiä ja yhteiskunnallisia keskusteluja maailmasta sekä luonnosta. Podcast sisältää runsain mitoin tietoa, joka auttaa meitä ymmärtämään ympärillämme olevia ilmiöitä pintaa syvemmältä. Äänessä ovat podcastin emännät Emily Knight sekä Becky Ripley vierailevien asiantuntijavieraiden kera. Suosittelemme kaikille omaan elämäänkin inspiraatiota antavaa jaksoa ”Speeding Up and Slowing Down”. Podcast on kuunneltavissa muun muassa Spotifysta sekä Apple Podcasteista.

10. KLOTET I VETENSKAPSRADION Klotet i Vetenskapsradion on ruotsalainen suosittu ympäristöaiheinen podcast, joka ruotii raikkaalla otteella aikamme suuria pulmia ja kysymyksiä. MarieLouise Kristolan luotsaamia podcastjaksoja julkaistaan edelleen viikoittain, ja niiden tekemiseen onkin mahdollista osallistua esimerkiksi lähettämällä toimitukseen omaa mieltä askarruttavia kysymyksiä. Toimituksemme suosittelee jaksoa ”Upp till kamp för insekterna!”, joka sisältää paljon kiehtovaa tietoa hyönteisten merkityksestä ekosysteemeille. Podcast on kuunneltavissa esimerkiksi Spotifysta, Apple Podcasteista sekä osoitteesta podtail.com.

Podcast on kuunneltavissa Yle Areenasta. nuorten luonto 4 /2019 |

UHANALA T urun ilmastoryhmä pyöräili Helsinkiin kääntääkseen huomion luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen. Tempauksen osallistujat edustivat uhanalaisia suomalaisia eläinlajeja teeman mukaisilla asuilla. Kahdensadan kilometrin pyöräily päättyi puheeseen eduskuntatalon portailla tuhatpäisen yleisön edessä. teksti milla aalto kuvat sebastian coffeng

| nuorten luonto 4/2019

uonnon monimuotoisuuden häviäminen on nyt ennennäkemättömän nopeaa. Maailmanlaajuisesti puhutaan kuudennesta suuresta sukupuuttoaallosta. Tavoitteistaan huolimatta Suomi ei ole onnistunut pysäyttämään eliölajistonsa uhanalaistumista. Lähes kolmasosa kaikista maamme lajeista kuuluu Punaiselle listalle, joka kootaan uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä. – Ilmastokriisi on noussut vahvasti osaksi yhteiskunnallista keskustelua, mutta sen ohella luonnon monimuotoisuuden uhkaavasta hupenemisesta ei puhuta vieläkään tarpeeksi, sanoo Henna Kurki Turun ilmastoryhmästä. Idea biodiversiteettikriisiin liittyvästä polkupyöräilytempauksesta syntyi Turun ilmastoryhmän tapaamisessa jo keväällä, mutta se jäi kypsymään kesän ajaksi. Kun ajatusta syksyn tullen ryhdyttiin tosissaan viemään eteenpäin, tempaus sai nimekseen Uhanalaisajot – Extinction Race.

AISAJOT Uhanalaisajot jatkuvat! Seuraavat pyöräilytempaukset järjestetään ensi keväänä. Punaisen kirjan eläimet Uhanalaisajoihin valmistauduttiin Turun ilmastoryhmän tapaamisissa asuja valmistelemalla ja taustatietoa keräämällä. Jokainen ajoihin osallistuja valitsi yhden eläimen Punaisesta kirjasta ja teki sitä edustavan naamarin tai koristeita pyöräilykypäräänsä. – Kun selasin läpi Suomen lajien Punaista listaa, ensimmäisenä iski vastaan järkytys uhanalaisuuden laajuudesta. Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2019 tekemän arvion mukaan joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen. Arvio osoitti, että uhanalaistumisen pysäyttäminen vaatii kiireellistä toimintaa, tempauksen vetäjänä toiminut Kurki pohtii. Pyöräilytempauksen ajankohdaksi valittiin maailmanlaajuinen ilmastolakkoviikko syyskuun lopussa, sillä Turusta alkavan pyöräilymatkan haluttiin huipentuvan Helsinkiin osana mittavaa lakkotapahtumaa. Samalle viikolle ajoittui runsaasti ilmastoteemoihin liittyviä tapahtumia ja tempauksia, sillä Greta Thunbergin ensimmäisestä koululakosta oli kulunut vuosi. Perjantaina 27.9. ilmastolakkoiltiin ympäri maailmaa, ja myös Suomessa lakkotempauksia järjestettiin kymmenillä paikkakunnilla.

Pyöräillen viestiä viemään Uhanalaisajoihin lähti Turusta kahdeksan pyöräilijää, joista viisi polki Helsinkiin asti. Tarkoitus oli, että kukin osallistuja saisi polkea porukan mukana juuri itselleen mukavan pituisen matkan, jotta tempaukseen mukaan lähteminen ei oli-

si jäänyt kiinnostuneiden ehtimisestä tai jaksamisesta kiinni. Sukupuuttoteemaan tämä sopi hyvin: siinä missä kaikki Punaisen listan eläimetkään eivät välttämättä selviä tulevaisuuteen, eivät kaikki Uhanalaisajojen osallistujatkaan päässeet perille ilmastolakkoon. Uhanalaisajojen edetessä tempauksen tiedotustiimi jakoi sosiaalisen median kanavissa kuvia pyöräilijöistä ja tietoiskuja näiden edustamista lajeista. Esille nostettiin muun muassa hömötiainen, josta on tullut erittäin uhanalainen ennen kaikkea tehometsätalouden takia, sekä naali, joka on Suomessa jo äärimmäisen uhanalainen ja kärsii ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kaksisataa kilometriä on melko pitkä matka pyöräillä kahdessa päivässä. Matka kuitenkin taittui hyvin motivaation ollessa kohdallaan. Tempauksen tunnelma ja porukan hyvä yhteishenki antoivat vauhtia polkemiseen. Ensimmäisen pyöräilypäivän jälkeen päästiin saunomaan ja uimaan kirkkaan tähtitaivaan alla. Majapaikaksi löytynyt rantamökki Inkoossa tarjosi hyvät puitteet rentoutumiseen pitkän ajon jälkeen. Matkaa piti jatkaa jo varhain aamulla ja vauhtia pitää yllä, jotta seurue ehti ajoissa paikalle ilmastolakkoon. Niinpä perillä oltiin hyvin väsyneitä, mutta ennen kaikkea ylpeitä ja tyytyväisiä onnistumisesta. – Kun pääsimme perille Helsinkiin, fiilis oli aivan mahtava. Matka oli ollut itsessään jo todella antoisa, mutta sen kruunasi saapuminen ilmastolakkoon tuhansien ihmisten eteen, Kurki hehkuttaa.

Ilman elonkirjoa ei ole ihmistäkään Uhanalaisajojen tavoitteena oli saada lisää huomiota elonkirjon uhkaavalle hupenemiselle ja edistää sen nousemista julkiseen keskusteluun ilmastonmuutoksen rinnalle. Tempaus saikin ansaittua näkyvyyttä, kun pyöräilijäporukka saapui Helsingin ilmastolakkoon ja pääsi pitämään puheen biodiversiteettikriisistä. Kuvat pyöräilijöistä levisivät sosiaalisessa mediassa. Tempauksen viestinä oli myös, ettei ilmastokriisiä pidä torjua luonnon monimuotoisuuden kustannuksella, vaan sitä tukien. Monilla toimenpiteillä voidaan hillitä sekä ilmastokriisiä että biodiversiteettikriisiä, sillä molempien kriisien taustalla ovat ihmiskunnan kestämättömät toimintatavat. Uhanalaisajoilla haluttiin tuoda myös toivoa muistuttamalla, että muutos on vielä mahdollinen – aikaa ei vain ole hukattavaksi. Seisoessaan eduskuntatalon portailla Uhanalaisajajat vetosivat luonnon monimuotoisuuden puolesta. Henna Kurki lausui puheensa ihmisille erittäin uhanalaisen varpusen roolissa. – Jos muutosta ei tapahdu, lopulta tässä seisoo enää ihminen. Sen vuoksi tekin – miljoonien muiden lajien lisäksi – olette vaarassa kadota. Ilman elonkirjoa ei ole ihmistäkään, hän totesi nokkamaskin takaa. *

Haluaisitko sinäkin osallistua? Ota yhteyttä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin aluetyöntekijään satu.suvanto@luontoliitto.fi tai seuraa Uhanalaisajoja Instagramissa @uhanalaisajot ja hyppää mukaan. Suomen lajien uhanalaisuus: punainenkirja.laji.fi nuorten luonto 4 /2019 |

Älä osta mitään -päivä ei ole pelkkä vastalause kuluttavalle kulttuurille: siihen osallistuva voi samalla pohtia omia osto- tottumuksiaan ja huomata, mitä kaikkea ostamme, vaikka emme kävisikään kaupassa. teksti ilkka vartiainen kuvat aino huotari

MITEN VIETETÄÄN TÄYDELLINEN ÄLÄ OSTA MITÄÄN -PÄIVÄ

| nuorten luonto 4/2019

arraskuun lopulla kokeillaan jälleen sitä, miltä tuntuu olla ostamatta mitään. 29.11. vietettävänä Älä osta mitään -päivänä voi haastaa itsensä modernin ajan hengissäsäilymistestiin, jossa pidättäydytään kaikista ostoksista yhden päivän ajan. Haaste voi olla vaikeampi kuin miltä aluksi näyttää, joten huolellista varustautumista tarvitaan. Ostitko varmasti etukäteen kaiken, mitä tavallisesti tarvitset? Ruoan lisäksi vessapaperia, saippuaa, shampoota, tiskiainetta, tulostinmustetta ja paperia sekä lääkkeet apteekista – ne välttämättömimmät oman elämäntilanteesi mukaan. Varautuessasi päivään hyvissä ajoin, voit samalla miettiä, mitä todella tarvitset: mitä ihan joka päivä, minkä ostamista voit lykätä myöhemmäksi ja mikä taas on sellaista, jonka ostaminen tai ostamatta jättäminen riippuu vain mielihaluista, kuten herkut tai iltapäivälehdet? Hyvä! Matkalippuun tuli ostettua matkustusoikeutta, eväät on hankittu – tarkoitushan ei ole ostaa valmisaterioitakaan – ja termospullo on valmiina, ettei kioskista tarvitse ostaa kahvia kertakäyttömukissa.

Ostoksia piuhoja pitkin? Ostoksilla käynti ei rajoitu kauppoihin, joten nettishoppailu on myös pannassa ostolakon ajan. Mutta mutta! Ostamme kuitenkin jatkuvasti sähköä, vesijohtovettä ja lämmitystä kotiimme. Nekin kuluttavat luonnonvaroja ja aiheuttavat ilmastopäästöjä. Lisäksi ostamme jätehuoltopalveluja ja ainakin kerrostaloissa lumenluonnin kaltaisia huolto- ja korjauspalveluja, jotka maksetaan asumiskustannuksissa. Jotta välttäisit aivan kaikkea ostamista, sinun pitäisikin sammuttaa patterin termostaatti, ottaa vettä varalle pulloihin ja kattiloihin sekä sammuttaa valot ja muut sähkölaitteet. Jääkaapille sitä on hieman hankala tehdä, ellei ruokia saa säilöön vaikka parvekkeelle. Tällainen tilanne muistuttaa lähinnä vuorokauden mittaista sähkökatkosta. Vieläkin hankalampaa on jätevesikustannusten välttäminen, jolloin tiukka ostamattomuus tekisi tiskaamisen ja suihkussa käymisen mahdottomaksi. Ehkä tällaisia asioita voi lykätä yhden päivän,

mutta vessassa käymistä on vaikea välttää eikä kerrostaloista puuceetä löydy. Viitsiikö koko vuorokauden jättää vessaa vetämättä?

Mitä ostetaan julkisiin tiloihin? Vaikka olisitkin itse varautunut Älä osta mitään -päivään viimeistään edellisenä päivänä, ostatko sittenkin sähköä, jos vaikka matkustat metrossa? Entä jos kuljet rullaportaissa? Voit ehkä kiertää ne, mutta ostetaanko julkisten tilojen valaistukseen ja lämmitykseen energiaa sinunkin takiasi? Myös jatkuvassa valmiudessa oleville pelastuspalveluille, poliisille, palokunnalle ja ambulanssille, maksetaan niiden toiminnasta. Tälle tuskin voimme mitään, eikä kannatakaan voida, joten ainakin pelastuspalvelut pitää hyväksyä jopa Älä osta mitään -päivänä.

Mitä Älä osta mitään -päivinä voisi tehdä? Kyseisenä perjantaina viikonlopun vietto on aika rajoitettua, jos ostamattomuutta noudattaa tiukasti. Vaikka olisitkin ostanut leffa- tai keikkaliput jo aikaisemmin, hyväksytkö moisten tapahtumien sähkön käytön? Ainakaan et voisi mennä jatkoille ravintoloihin tai käydä ostamassa herkkuja kioskeista. Yksinkertainen ja hyvä vaihtoehto on ulkoilu luonnossa. Voit myös pelata perinteisiä kortti- tai lautapelejä kuten šakkia – toki sen tulee tapahtua kynttilän valossa. Kirjoja voit lukea niin kauan kun valoa riittää, ja meditaatio tai jooga onnistuu ai-

van ostamatta. Kyseessä on oikeastaan tavallista pidempi ja haasteellisempi versio Earth Hourista. Lopuksi on tarjolla terveellinen, mutta helposti laiminlyöty mahdollisuus: riittävän ajoissa nukkumaan. Älä osta mitään -päivänä huomaamme, miten ostaminen ja luonnonvarojen kuluttaminen hallitsevat elämäämme osin näkyvästi, mutta toisinaan hyvin näkymättömästi. Kenties parasta Älä osta mitään -päivän antia on se, että pysähdymme miettimään omaa kulutustamme: ostovalintojemme ympäristövaikutuksia ja eettisyyttä. Aikana, jolloin Maailman ylikulutuspäivää vietetään joka vuosi aikaisemmin, on omaa roolia kuluttajana hyvä pitää silmällä. Miksi ostamme, ostammeko tarpeeseen vai tavan ja markkinoinnin luomien halujen vuoksi? Voimme miettiä myös sitä, mitä kaikkea voimme ostamisen sijaan lainata ja mitä voimme ostaa aineettomasti tai käytettynä. Entä mitä voimme jakaa muiden kanssa? Ennen kaikkea uuden ja uusiutumattoman kuluttamista on syytä vähentää. Koska kaikki kulutusvalinnat eivät liity omiin päätöksiimme, voimme pyrkiä vaikuttamaan myös ympärillämme tapahtuvaan kulutukseen; mitä sähköä työpaikalla käytetään, mitä ruokaa tarjotaan kouluruokaloissa ja tarjoaako taloyhtiö mahdollisuuden muovinkierrätykseen? Ennen kaikkea on hyvä muistaa, että luonnon keskellä monet hienot elämykset ovat aivan ilmaisia. *

nuorten luonto 4 /2019 |

TAIDEHAUKKA

palstalla tarkkaillaan luonto- ja ympäristöteemojen esiintymistä taiteissa.

teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

Muissa maailmoissa –

TAIDE JA

EMPATIA 16

| nuorten luonto 4/2019

Taiteen eri muodot imaisevat meidät mukanaan tiloihin ja kuvitteellisiin todellisuuksiin, joita emme muuten pääsisi koskaan kokemaan. Hetki jonkun toisen lajin nahoissa voi opettaa meille jotain empatiasta ja tavastamme suhtautua luontoon.

urmikentällä vastaani ontuu räpylältään vioittunut valkoposkihanhi. Hanhen olemus surettaa kovin. Jokin hanhisäälissäni nostaa vanhoja tunnemuistoja pintaan, nimittäin Peukaloisen retkistä. Lapsena seuraamani animaatiosarja (Selma Lagerlöfin kirjan pohjalta) oli pakahduttava: kuinka fiktiivisiin hanhiin saattoikaan eläytyä ja kiintyä niin voimakkaasti!? Hanhet oli toki inhimillistetty ja laitettu puhumaan sujuvaa suomea, mutta se tuntui sivuseikalta sen rinnalla, että pääsi hanhien kokemusmaailmaan ja ymmärsi sitä. Kuluneena kesänä pääkaupunkiseudun hanhikeskustelua seuratessa mietin: lukekaa ystävät Peukaloisen retket, ja ehkä tunnette enemmän myötätuntoa hanhielämää kohtaan… Lukemisen on tutkitusti havaittu lisäävän empatiaa eli kykyä samaistua, asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa. Kirjallisuuden väline on omiaan tähän: siinä pääsee usein tarkastelemaan maailmaa toisen pään sisältä ja kokemuksesta käsin. Sepite suo aika ihmeellisen mahdollisuuden leikkiä pääsevänsä pääsemättömiin maailmoihin, ja on sen vuoksi mitä parhainta samaistumisharjoittelua. Ei-ihmisten, erityisesti eläinten kuvitteellisesta näkökulmasta käsin on kirjoitettu jo kauan, etenkin lastenja nuortenkirjallisuudessa. Erämaan kutsu, Kalliovuorten kuningas, Ruohometsän kansa, Bim Mustakorva, Valtameren yksinäinen, Lokki Joonatan… Fantasiagenressä ”muodonmuuttajat” eli ihmiset, jotka kykenevät muuttumaan muiksi eläimiksi, toisaalta purkavat lajienvälistä kuilua, ja samalla alleviivaavat samaistumiskykyä. Kiinnostavia ovat myös tilanteet, joissa lukija ei välttämättä heti tiedä, kenen silmin hän maailmaa katselee, kuten Anni Kytömäen romaanin Kultarinta alussa. Jos ihminen on saanut kuvitella hetken olevansa ja käyt-

täytyvänsä kuin karhu, suhtautuuko hän eläviin karhuihin elinpiireineen enää samalla tavalla? Parhaassa tapauksessa karhu – tai muu eliö – ei ole enää vain kokemuksellisesti kaukainen objekti, vaan samalla tavalla kuin ihminen oman maailmansa kokemuksellinen keskus, toimiva minä, subjekti. Kirjallisuuden ohella muutkin taiteenlajit ovat tarttuneet empatian kysymykseen. Draamateatterin ajatuksena on antaa katsojan elää pari tuntia esitystapahtumien mukana, eläytyä päähenkilön kohtaloon ja kokea lopulta katharsis eli tunteiden puhdistuminen. Teatterilla on kuitenkin vielä kirittävää ei-ihmisten kohtaloiden käsittelyssä, vaikka esimerkiksi Virus-teatterin esitys Den Andra Naturen tasoitti lajikuilua parhaansa mukaan ja esitystaideryhmä Toisissa tiloissa on vienyt katsojat susi- ja porosafareille. Safarien ajatuksena on ollut johdattaa ihmiset toisten lajien kokemusmaailmoihin, vähän kuin eläinlarppauksena. Tanssitaiteella on oma käsitteensä, kinesteettinen empatia, joka tarkoittaa kehollista liikkeeseen samaistumista. Empatian ei siis tarvitse olla tunne- tai järkilähtöistä, vaan jaettua ruumiillista kokemusta. Tanssijoiden tuottama liike saattaa tuntua katsojan kehossa. Näin siis ihmisruumiiden välillä, mutta entä kinesteettinen empatia kaukaisempiin sukulaisiimme? Teatterikorkeakoulussa opiskellut koreografiystäväni kertoi kurssista, joka keskittyi suteen: tutkittiin suden biologiaa, suden kulttuurihistoriaa, mutta ennen kaikkea suden liikettä. Miten kiinnostava lähtökohta – onhan suden anatomia ja liike aivan erilaisia kuin ihmisen! Kuinka kinesteettinen empatia onnistuu eliöön, jonka aistimaailma ja keho ovat niin erilaiset kuin ihmisen? Koiraeläimet ja nisäkkäät ovat eiihmisistä ne, joiden maailmoihin taide meidät on useimmin laittanut, mutta missä kulkevat eläin- tai eliöempatian

rajat? Millä ehdoin empatia punkkia tai hirvikärpästä kohtaan voisi onnistua? Se voikin olla haastavaa, ehkä pieni satu ”Puutiaisen joulu” voisi nostaa kyyneleen ötökkävihamielisimpäänkin silmään… Hyönteismaailmaan on päästy yllättävämmistäkin näkökulmista viime vuosina, esimerkiksi ruotsalaisen kuvataiteilija Henrik Håkanssonin videoteoksessa The Beetle möngittiin äärimmäisen harvinaisen halavasepikän maailmassa. Tällaisten ”kuriositeettien” tuominen nykytaiteen piiriin on teko sinänsä: näyttää muitakin merkityksellisiä maailmoja kuin vain ihmisten kokemukset. Kulttuurintutkimuksessa ja filosofiassa on oltu toistakin mieltä: emme voi koskaan tietää mitään toisen, toislajisen, jos edes toisen ihmisen kokemuksesta! Ehkä emme yksilökokemustasolla, mutta evolutiivisessa mielessä olemme kaikki kaukaisia sukulaisia, emme siis niin absoluuttisen ”toisia” toisillemme. Ihmisen samaistumiskyvylle on löydetty viime vuosina neurobiologinenkin selitys: aivojemme peilisolut, joiden tehtävä on jäljitellä sitä, mitä toinen olento tekee ja miltä se tuntuu. Ilman tätä fysiologista pohjaa empatiakin olisi ilmeisen mahdoton. Empatiakykymme nousee siis luonnosta, evolutiivisesta historiastamme. Empatianeuronejakin on silti hyvä treenata, taiteen, leikin, kuvittelun tai vaikka animismin avulla. On hyvä, jos empatia johtaa tunteesta ja ymmärryksestä käytännön toimintaan. Designmuseon The Critical Tide -näyttelyssä tarkasteltiin muotoilun, meren ja empatian kolmiyhteyttä. Näyttely esitteli esimerkiksi muotoiluprojekteja, joissa pyrittiin ja onnistuttiinkin parantamaan merieliöiden elinolosuhteita. Korallit ottivat keinotekoiset tukirakenteet omakseen ja mitä erilaisimmat eliöt asuttivat uudenlaiset aallonmurtajat, joihin oli tehty niille sopiva pintarakenne. Ihminen on pilannut paljon, ja kompensointihommat tuntuvat usein lähinnä epätoivoiselta hyvittelyltä. Valokuvat aallonmurtajan vallanneista värikkäistä kummajaisista kuitenkin liikuttivat: miksi ne näyttivät niin iloisilta!? Miksi heijastelen inhimillisiä tunteitani merenpohjaan asti? Ovatkohan peilisoluni kalibroitu ihan oikein? Vai voisiko näidenkin eliöiden ajatella tuntevan perustavaa ”elämäniloa” siitä, että ne kykenevät ylipäänsä jatkamaan olemassaoloaan? *

nuorten luonto 4 /2019 |

LUONTOPOLULLA

teksti milla aalto | kuvat antti salovaara

KOHTAAMISIA LINTUJEN

talviruokintapaikalla Hyvä ruokintapaikka auttaa lintuja pärjäämään pakkasilla ja tarjoaa meille aitiopaikan eläinten tarkkailuun.

Kunnollisessa ruokinta-automaatissa linnut eivät pääse istumaan ruuan päällä, ulostamaan ruokaan tai pudottelemaan sitä mielin määrin maahan.

| nuorten luonto 4/2019

uonto hiljenee talven tullen, mutta tulee myös lähemmäs meitä, kun pesimäaikansa metsissä ja kauempana asutuksesta viettäneet linnut saapuvat pihojemme tuntumaan. Talvilintujen puuhien tarkkailu tuo iloa harmainpaankin päivään. Vaikka alkutalven kolkot olosuhteet voivat kalvaa retkeilymotivaatiota, lähimetsän linturuokinnalle kannattaa vaivautua lähtemään – ties mitä siellä voi kohdata! Hyvän ruokintapaikan äärellä riittää nimittäin havainnoitavaa.

Monipuolinen lajisto Tutut pikkulinnut eivät ole ruokintojen ainoita kävijöitä: ruokintapaikoilla saalistavat muun muassa varpuspöllö ja varpushaukka. Petolinnut ovat mielenkiintoinen osa ruokintapaikkojen linnustoa, eikä niiden hyökkäyksistä ole syytä harmistua, vaikka ne verottavatkin pikkulintuja. Saalistus kohdistuu usein sairaimpiin yksilöihin, mistä on hyötyä muille linnuille. Lintujen ohella ruokinnoilla näkee usein myös pieniä jyrsijöitä, myyriä tai hiiriä, joskus jopa rotan. Pikkujyrsijät houkuttelevat perässään taas nisäkäspetoja. Esimerkiksi kärppä voi ilmaantua myyräjahtiin. Ilta- tai aamuhämärissä ruokinnan luona voi nähdä ketun, joka saattaa olla kiinnostunut paitsi hyvästä saalisapajasta myös linnuille tarjotuista ruuista. Orava on yksi tavallisimmista linturuokintojen nisäkäsvieraista. Hyvällä paikalla lukuisat yksilöt saattavat viettää vaikka koko päivänsä ihmisen tarjoaman herkkupöydän ääressä. Silloinkin, kun oman pihan pienellä ruokintapisteellä ei näy koko päivänä yhtään lintua, orava kyllä saapuu tuomaan eloa. Kaikki eivät tosin pidä oravista, jotka syövät pikkulinnuille tarkoitettua ruokaa. Erittäin ketterää ja nokkelaa eläintä on kuitenkin vaikea estää pääsemästä käsiksi lintujen ruokaan, vaikka monenlaisia viritelmiä oravien pysäyttämiseksi onkin kehitelty. Antelias luonnonystävä tarjoaa ruokaa myös oraville siinä missä muillekin lähiluonnon eläimille.

Perehdy ruokintaan Lintujen talviruokinta on antoisaa puuhaa, eikä ihmekään, että se on suosittu harrastus. Ennen kuin perustaa oman ruokinnan, on kuitenkin syytä ottaa sel-

Sinitiainen on yksi niistä lajeista, jonka kantaa talviruokinta on vahvistanut.

vää asioista, jotta panostus palvelee tarkoitustaan. Omalla pihalla voi ruokkia lintuja vapaasti, mutta taloyhtiön pihaan ei välttämättä saa laittaa edes pientä lintulautaa ilman lupaa. Yhteisen ruokintapaikan perustamisesta kannattaa keskustella taloyhtiössä, ja lupa on kysyttävä ennen ruokinnan aloittamista. Kuntien yleisillä mailla kuten puistoissa voi myös olla rajoituksia tai kieltoja, jotka pitää ottaa huomioon. Yleisesti hyvä periaate on kysyä maanomistajan lupa ruokinnan perustamiseen myös haja-asutusalueella. Ruokinta aloitetaan, kun maa jäätyy tai peittyy lumeen. Liian varhain syksyllä aloitettu ruokinta houkuttelee muuttolintuja talvehtimaan, vaikka niiden mahdollisuudet selvitä ovat heikot. Samoin se mahdollistaa sairaiden ja heikkokuntoisten yksilöiden selviämisen pidemmälle talveen, jolloin niiden kantamat taudit ja loiset pääsevät leviämään ruokintapaikalla. Lintujen ystävä malttaa siis mielensä ja odottaa talven tuloa ennen kuin laittaa ruokinnan pystyyn. Silloin kun varsinainen talvi ei ota tullakseen, ruokinnan voi joka tapauksessa aloittaa joulukuussa. Kun ruokinnan on kerran aloittanut, sitä pitää jatkaa tasaisesti kevääseen asti. Tämä on erityisen tärkeää harvaan asutuilla seuduilla, missä linnut eivät välttämättä löydä kyllin nopeasti korvaavaa ruokailupaikkaa, jos ravinnonsaanti totutusta lähteestä yllättäen ehtyy kesken talven. Ruokinta kannattaa lopettaa silloin, kun lintujen pesimäkausi alkaa. Ruokintapaikka sijoitetaan noin kymmenen metrin päähän taloista, ettei-

vät linnut säikähtäessään lennä helposti päin ikkunoita. Sijoittamista suoraan suosituimman kävelyreitin varteen kannattaa välttää, ettei lintuja tule turhaan säikyteltyä. Puut ja pensaat tarjoavat pikkulinnuille suojaa mahdollistaen rauhallisen ruokailun. Mikäli seudulla liikkuu vapaana kissoja, on ruokintaa hyvä miettiä tarkkaan lintujen turvallisuuden takaamiseksi.

Runsas kattaus Monipuolisella ruokatarjonnalla saa monipuolisesti ruokailijoita. Eri lajeilla on omat mieltymyksensä. Tärkeintä on syöttää linnuille laadukasta ja ravitsevaa ruokaa. Homehtuneita tai pilaantuneita tuotteita ei saa antaa, ei myöskään ihmisravinnoksi tarkoitettuja voimakassuolaisia valmisteita. Siemenet ja pähkinät on paras tarjota kuorittuina tai peräti rouhittuina, sillä näin linnut eivät joudu käyttämään aikaa ja energiaa kuorimiseen. Erilaisia lintulautoja ja ruokintaautomaatteja on runsaasti markkinoilla, mutta kelpo kapistuksen voi helposti nikkaroida myös itse vaikkapa kierrätysmateriaaleista. Ruokintapaikan ympäristö on syytä pitää siistinä. Niin lintulaudalta maahan pudonneet tähteet kuin suoraan maahan tarjottu ruokakin ovat terveysriski linnuille. Maassa lojuva ruoka voi houkutella myös rottia paikalle ongelmaksi asti. Yleensä linturuokinnat eivät ole syyllisiä rottien runsaaseen esiintymiseen, vaan tuovat vain olemassa olevan tilanteen selkeämmin näkyväksi. Silti asia kannattaa huomioida etenkin kaupunkiympäristössä. nuorten luonto 4 /2019 |

Ruokinta-automaattien lisäksi linnuille voi ripustaa rasva- ja siemenpötköjä. Ne on hyvä kiinnittää jämäkästi vaikkapa rautalangalla, jotta linnut eivät joudu istumaan vapaasti kieppuvan pötkön kyydissä kuin karusellissa. Mikäli tuote on valmiiksi pakattu muoviverkkoon, verkko on syytä poistaa, sillä linnut voivat juuttua siihen ja se voi päätyä lopulta roskaksi luontoon. Lintujen ruokkijan on tärkeää tuntea vastuunsa lintujen hyvinvoinnista. Jos sairaita lintuja esiintyy tai lintu kuolee ruokintapaikalle, on tilanne otettava vakavasti ja hoidettava tarvittava siistiminen tai jopa desinfiointi.

Talviruokinnan merkitys linnuille Suomen pesimälajeista noin 70 talvehtii. Vaikka talveksi Suomeen jäävät linnut välttyvätkin muuttomatkan rasituksilta ja vaaroilta, niiden on puolestaan voitettava kylmyys, pitkät yöt ja lumi, joka vaikeuttaa ravinnon löytämistä. Talviruokinnalla on vaikutuksensa Suomen linnustoon. Ruokintojen vakiolajit, talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo, ovat runsastuneet. Lukuisat ruokintapaikat yhdessä lämmenneen ilmaston kanssa ovat lisänneet mustarastaiden talvehtimista. Myös yhä useammat lintulajit ovat oppineet hyödyntämään ruokintoja. Moni kokee talviruokinnan itsestään selväksi luonnonystävän velvollisuudeksi, mutta myös keskustelua ruokinnan tarpeellisuudesta ja eettisyydestä käydään. Kuuluuko ihmisen kajota luonnon kiertokulkuun auttamalla lintuja löytämään enemmän ruokaa kuin luonto on tarjotakseen? Onko ihmisen oikein tukea ruokinnoilla käyviä lintulajeja menestykseen? On kuitenkin selvää, että kajoamme jatkuvasti monilla muilla toimillamme luonnon kiertokulkuun ja aiheutamme muutoksia, jotka syöksevät joitain lajeja tuhoon ja auttavat toisia menestymään. Pilkomme metsiä ja ajamme niiden lajeja ahtaalle. Jos voimme vastapainoksi auttaa metsälintuja selviämään paremmin talvista tarjoamalla niille ruokaa, miksi emme tekisi sitä? Moni uhanalainen laji hyötyy talviruokinnasta. Esimerkiksi valkoselkätikka, joka kärsii tehometsätalouden vuoksi ruokailu- ja pesäpaikkojen puutteesta, on pärjännyt paremmin talvisen ruoka-avun turvin. Hälyttävän nopeasti taantunut hömötiainen pyrkii pärjäämään talven yli syksyllä tekemiensä ruokakätköjen tur-

| nuorten luonto 4/2019

Varpuspöllö saattaa iskeä tiaisen saaliikseen keskellä päivää suoraan tarkkailijan silmien edessä. vin, mutta sekin osaa tiukan paikan tullen hyödyntää ruokintoja.

Kansalaistiedettä Ruokintapaikan lintujen tarkkailija voi osallistua arvokkaaseen tiedonkeruutyöhön. Lintuhavainnot kannattaa kirjata ylös ja tallettaa Tiira-lintuhavaintopalveluun, missä ne ovat tutkijoiden käytettävissä. Havaintosarjat vaikkapa jonkin tietyn lajin esiintymisestä tietyllä paikalla läpi vuosien voivat osoittautua hyvinkin arvokkaiksi. Vaikkei kaikkia ruokintapaikan lintuhavaintoja saisi listattua ja ilmoitettua, kannattaa siihen panostaa ainakin yhtenä viikonloppuna BirdLife Suomen järjestämän Pihabongaus-tapahtuman aikaan. Pihabongaus on Suomen suurin lintuharrastustapahtuma, jonka tarkoituksena on paitsi kerätä tietoa ruokintapaikkojen linnuista myös lisätä kiinnostusta lintuja kohtaan. Tapahtuma järjestetään joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna.

Talvilintujen tarkkailu ruokintapaikalla on kenties helpoin tapa aloittaa myös lintujen tunnistamisen opetteleminen. Kun lajeja on verrattain vähän ja linnut pysyvät pitkään samalla paikalla havainnoitavana, on alkuun pääseminen huomattavasti helpompaa kuin keskellä kesän lintuvilinää. Jos siis ajatus lintuharrastuksen aloittamisesta tai ainakin joidenkin tavallisimpien lajien oppimisesta kihelmöi houkuttelevasti, on juuri nyt sopiva hetki tarttua tuumasta toimeen. *

Luotettavia ohjeita talviruokintaan: BirdLife Suomi: birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta Ruokavirasto: ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elaintenhyvinvointi/elainsuojelu-ja-luonnonvaraisetelaimet/lintujen-talviruokinta Lintujen ystävän talvilukemiseksi: Lars Jonsson (2016): Talvilintujen elämää

TALVI KUULUU SUOMEN LUONTOON

hdistaako ajatus pimeästä ja kylmästä vuodenajasta? Muuttolinnut ovat lähteneet ja luonto vaikuttaa kuolleen – tai ainakin nukkuvan. Vaikka pohjoinen luontomme on sopeutunut lumiseen ja kylmään ajanjaksoon, sen merkitys luonnolle riippuu näkökulmasta: sopeutuminen ei välttämättä ole hyöty itsessään vaan välttämättömyys, jolla on positiivisia vaikutuksia niin eläinten kuin ihmisten elämään. Kylmä vaikuttaa vesien puhtauteen ja marjojen, kuten mustikan, satoon. Mutta miltä näyttää talvien tulevaisuus muuttuvassa ilmastossa? Suomessa lämpenevä ilmasto ajaa ahtaalle erityisesti ympäri vuoden pohjoisessa asuvat lajit, jotka ovat riippuvaisia kylmästä ja lumesta.

Suomen luonto on sopeutunut vuodenaikojen vaihteluun. Kylmä vuodenaika on tärkeä ja jopa hyödyllinen vaihe normaalissa vuodenkierrossa. teksti tuuli turtola kuvat antti salovaara ja aino huotari

Talvi haastaa ja suojaa Suomen luonnon eläimillä on erilaisia keinoja sopeutua ja valmistautua talveen. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola nostaa esimerkiksi karhun, joka viettää talven nukkuen. Perimmäisin syy karhun talviuniin on sen ravinnonhankinta; talvella se ei yksinkertaisesti löytäisi luonnosta riittävästi sopivaa ravintoa. – Havumetsien karhun tärkeimmät saaliseläimet olisivat talvella hirvieläimiä, joiden etsiminen ja saalistaminen kuluttaisi suurikokoiselta pedolta talvioloissa paljon energiaa. Sen sijaan jääkarhut eivät nuku talviunta. Jääkarhujen valtakunnassa liikkuminen ei ole yhtä raskasta kuin havumetsissä, joihin kertyy vielä nykyisinkin paksu kerros upottavaa lunta. Kesällä ja syksyllä karhu kasvattaa rasvavarastojaan paljolti turvautumalla marjoihin, joista tärkeimmät ovat mustikka ja variksenmarja. Talvella marjoja ei ole saatavilla, Kojola huomauttaa. nuorten luonto 4 /2019 |

Osallistu talviseurantaan! www.talviseuranta.fi

Kylmästä vuodenajasta on myös hyötyä kesään verrattuna: kylmä on omiaan rajoittamaan ulkoloisten määrää, eivätkä verta imevät hyönteiset kiusaa eläimiä talvella. Useat pohjoisen kasvit, esimerkiksi karhun ravintokasvi mustikka, tarvitsevat kylmäkäsittelyn kukkiakseen, mikä on edellytys marjojen syntymiselle. – Talvi on haaste, mutta kaiken kaikkiaan pohjoisen eläimet ja kasvit ovat vuosituhansien saatossa sopeutuneet kylmään vuodenaikaan. Vahva lumipeite on kuitenkin myös tehokas eriste suojaamaan kylmältä esimerkiksi myyriä, Kojola painottaa. Mikäli ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen ilmasto muuttuisi pysyvästi ja merkittävästi lämpimämmäksi, olisi sillä monenlaisia vaikutuksia luontoon. – Ilmaston lämpeneminen olisi negatiivinen asia ensisijaisesti sellaisille nisäkäs- ja lintulajeille, joiden esiintymisalue painottuu ympärivuotisesti pohjoiseen. Tällaisia todennäköisiä kärsijöitä olisivat muun muassa sopulit, naali, metsäpeura, riekko ja lapintiainen. Eteläisempi lajisto valtaisi vastaavasti alaa: metsäkauris pärjäisi ilman talviruokintaa ja kultasakaali saisi jalansijaa. Suurista petoeläimistä lumen rakastajana tunnetulla, arktiseksi hyeenaksi kutsutulla ahmalla olisi luultavasti heikoimmat edellytykset menestyä lämpenevässä ilmastossa. Karhun talviunikin varmasti lyhenisi. Jo nyt karhut hakeutuvat pesään jonkin verran aikaisemmin sellaisina vuosina, jolloin ensilumi sataa aikaisin, Kojola kertoo.

Vedet pysyvät puhtaampina Talvisin kaikki Suomen järvet jäätyvät. Myös jokiin muodostuu jääpeite, mutta vesi jatkaa virtaamista jään alla, jon-

| nuorten luonto 4/2019

ka vuoksi virtapaikat säilyvät sulina. Suomen järvet jäätyvät tyypillisesti marras-joulukuussa, kun taas jäidenlähtö sijoittuu yleensä eteläisimmässä Suomessa huhtikuulle tai vapun tienoille, KeskiSuomessa toukokuulle ja pohjoisimmassa Lapissa vasta kesäkuun alkupuolelle. Sammakot talvehtivat pohjamutaan kaivautuneina tai kasvillisuuden seassa. Ne saattavat liikkua jonkin verran, mutta eivät ruokaile talven aikana. Ennen talvea, sammakot syövät paljon ja keräävät energiavarastoja talven varalle. Kalat liikkuvat ja syövät talvella vähemmän, ja kylmän veden takia niiden elintoiminnot ovat hitaita. Jään alla järvessä on hämärää tai aivan pimeää. Kalat liikkuvat tästä syystä eniten päivällä, jolloin jään allakin on jonkin verran valoa.

Talvella vesi, joka on lähimpänä +4 C°, painuu pohjaan ja pintavesi jäätyy. Kalat pysyttelevät jääkannen alla sulassa vedessä ja ovat näin turvassa jäätymiseltä. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jukka Aroviidan mukaan muuttuvan ilmaston lämmittävät vaikutukset näkyvät myös jään muodostumisessa. – Ilmastonmuutoksen takia jäänlähtö on aikaistunut, jäätyminen myöhentynyt ja jääpeiteaika lyhentynyt. Kylmä ei ainoastaa luo turvaa vesistöjen lajistolle. Kunnon talvi ja vesien jäätyminen auttaa pitämään luonnonvedet puhtaampina ja hillitsee rehevöitymistä aiheuttavien ravinteiden valumia. – Maa jäätyy Suomessa talvella vähemmän aikaa ilmastonmuutoksen takia. Talvella sataa myös enemmän vettä ja

vähemmän lunta. Kun sade sataa sulaan maahan, se aiheuttaa talviaikana suurempaa valuntaa ja huuhtoumaa vesistöihin, etenkin, kun suuri osa Suomen metsistä on ojitettu. Valunnan mukana huuhtoutuu vesiin enemmän ravinteita ja muun muassa humusaineita, jotka muuttavat vedet tummemmiksi, Aroviita sanoo. Talvella kasvien yhteyttäminen on yleensä lähes pysähdyksissä ja järvien ravinteiden pitoisuudet kasvavat jääpeitteen alla. Keväällä levien kasvulle onkin hyvät edellytykset. Jään alla eliöiden kulutus- ja hajotustoiminta kuitenkin kuluttaa happea ja se saattaa loppua vedestä. Tällöin kalat ovat vaikeuksissa ja voivat kuolla. Parhaiten hapettomia oloja kestävät ruutanat. Aroviita alleviivaa kylmän vuodenajan merkitystä Suomen luonnolle sellaisena, kuin olemme sen täällä tottuneet tuntemaan. – Suomen luonto on sopeutunut selkeisiin vuodenaikoihin. Kun ilmasto lämpenee, pohjoisten järvien ja jokien luonto muuttuu väistämättä. Lämpimämmissä oloissa pärjäävät lajit voivat levittäytyvät pohjoiseen; toisaalta kylmään sopeutuneet eliöt saattavat kärsiä ja harvinaistua. Myös vesien tummuminen muuttaa lajistoa ja kirkkaisiin vesiin sopeutuneet lajit voivat harvinaistua.

Toki luonto sopeutuu aina jotenkin, mutta joillekin lajeille talvi on kohtalon kysymys. – Kyllä talvesta on hyötyä pohjoisiin oloihin sopeutuneille lajeille. Esimerkiksi saimaannorppa on suurissa vaikeuksissa, jos talvella ei kinostu tarpeeksi lunta jäälle ja rannoille. Talvi on osalle lajeista välttämättömyys, Aroviita summaa.

Sopeutujat pärjäävät Kasvit reagoivat kahdella tavalla lähestyvään talveen. Muutoksia solukoissa saavat aikaan sekä alenevat lämpötilat että lyhenevä päivänpituus. Nämä muutokset viestivät kasveille siitä, että ravinteet on syytä ottaa talteen kasvin oksistoon, runkoon tai juurakkoon. Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väreen mukaan Suomen luonto tarvitsee myös lunta. – Meidän oloissa talvi on etu, ja parasta olisi luminen talvi, sillä lumipeite suojaa kasveja viimalta ja pakkaselta. Lumettomina talvina pakkanen iskee maahan ja routa kehittyy äkillisesti. Silloin kun routa syntyy pienin erin, kasvit ovat siihen sopeutuneita. Äkillinen kylmyys vaikkapa syyskuussa voi aiheuttaa kasveissa pakkasvaurioita.

NUORTEN LUONTOLEIRI 16.–20.2.2020

Keväällä kasveille voi aiheutua stressiä, jos maa on roudassa ja kasvukausi alkaa ennen roudan sulamista. Lämpötila on silloin riittävä yhteyttämiseen, mutta kasvi ei saa vettä jäätyneestä maasta. Tästä syystä puutarhurit suojaavat keväisin etenkin havupuita kankaalla, jolloin haihtuminen heikkenee. Kun ilmasto muuttuu, muuttuu kasvilajistokin, tosin verkkaisesti. – Kasvien levinneisyysrajat siirtyvät osalla lajistoa pohjoisemmaksi, samoin havumetsät. Tilalle tulee etelästä alkaen lehtipuuvaltaisia metsiä ja ajan myötä uusia lajeja. Haittakasvien määrä lisääntyy, sillä ennen Suomen talvet tekivät tuhojaan niille vieraslajeille, jotka pyrkivät täällä luonnonvaraisiksi, Väre kertoo. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan selviä pakkasista, ja niinpä ne talvehtivat juurakoina maan lämmössä usein lumen suojaamina. Yksivuotiset kasvit talvehtivat siemeninä, kun taas kaksivuotiset maanpinnan myötäisinä ruusukkeina ja juurakoina. Havupuita suojaa jäätymiseltä neulasten paksu vahapeite. Lehtipuiden on pudotettava lehtensä, sillä niissä ei ole vastaavaa vahasuojaa. – Lämpimämmissä maissa lajimäärät ovat paljon suurempia. Jotta täällä pärjää, on sopeuduttava: luonnossa tyhjä tila täyttyy, kun se on mahdollista, Väre painottaa. *

SEIKKAILU ODOTTAA! Moni on käynyt Bengtsårissa kesällä, mutta harva on vieraillut saarella talvella. Talvisella luontoleirillä Bengtsårissa pääset lähelle luontoa. Retkeilyä ja yöllisiä seikkailuja, ehkä ulkona yöpymistäkin? Lähtö Helsingistä Rautatieasemalta aamupäivällä sunnuntaina 16.2. Majoitumme mukavasti Merisaunan sisätiloissa ja syömme oman kokkimme valmistamia maukkaita kasvisruokia. Ohjelma on sopivan rentoa: ympäristöasioiden pohdiskelua, luonnonharrastusta, ympäristötaidetta, leikkejä ja muuta leirielämää. Paluu Helsinkiin torstaina 20.2. iltapäivällä. Hinta 80€ sisältää täysylläpidon, matkat Helsingistä, tapaturmavakuutuksen, ohjelman ja materiaalit. Leiri on suunnattu 13–17-vuotiaille. Ilmoittautumiset: www.luppi.fi

nuorten luonto 4 /2019 |

LUONTO-LIITOSSA

TAPAHTUU koonnut sami säynevirta

Kurkista ajankohtaiset tapahtumat Luonto-Liiton tapahtumakalenterista www.luontoliitto.fi/tapahtumat tai piirien omilta sivuilta!

Luonto-Liitto

Pohjois-Suomen piiri

29.11. Älä osta mitään -päivä. Liity mukaan kulutushysterian vastaliikkeeseen Älä osta mitään -päivään. 4.12 Nuorten Luonnon toimituskokous klo 17 Luonto-Liiton toimistolla (Itälahdenkatu 22B, B-rappu, 3. krs). Kiinnostaisiko sinua lehdenteko? Tervetuloa suunnittelemaan vuoden 2020 Nuorten Luonnon numeroita! Ilmoittaudu: nuortenluonto@luontoliitto.fi 13.12. Luonto-Liiton pikkujoulut Lauttasaaressa Luonto-Liiton toimistolla (Itälahdenkatu 22B, B-rappu, 3. krs) klo 15–18. Luvassa on lapsille ja lapsenmielisille sopivaa kierrätysaskartelua ja glögitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa mukaan juhlimaan! 24.–25.1.2020 Educa-messut. LuontoLiitto on mukana Educa-messuilla kansalaisvaikuttamisen torilla esittelemässä ympäristökasvatustoimintaa. Tule mukaan messuille esittelemään LuontoLiiton monipuolista toimintaa ja ilmoittaudu mukaan: liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi tai malva.green@luontoliitto.fi

14.12. Joulukahvila. Possun joulukahvila järjestetään Oulun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla (Kaitoväylä 5). Tarjolla riisipuuroa ja jouluista tekemistä koko perheelle! Omantunnon kassaan kerätyt varat lahjoitetaan tulevan vuoden luonnonsuojelutyöhön. Tapahtuma on maksuton.

Hämeen piiri 25.11.–1.12. Älä osta mitään -viikko Sorin aukiolla. Black Fridaylle ja ekologisesti kestämättömälle kulutusjuhlalle vaihtoehtoja tarjoaa Älä osta mitään -jurtta! Jurtassa maanantaista lauantaihin esillä shoppailua parempia tapoja elää. Kaikki ohjelma on ilmaista ja avointa kaikenikäisille. Facebookissa: Älä osta mitään -viikko ja Instagramissa Jurttalive. Eläköön elonkirjo -luoentosarja kulttuuritalo Laikussa klo 18–20. Vapaa pääsy. Tervetuloa! To 28.11. Hyönteistutkija Tero Piirainen: Hyönteisten yhteiskunnat ja kielet. Ke 4.12. Professori Heikki Hirvonen (Helsingin yliopisto): Kalojen aistit ja ajattelu

| nuorten luonto 4/2019

Susiryhmä 14.12. Stadin susi -lasten ja nuorten suurpetoseikkailu! Tervetuloa tutustumaan suden ja muiden suurpetojen elämään Nuorten ympäristötilaan Helsingin Yliskylään kello 12–16. Tapahtumassa tutustutaan suden, ahman, ilveksen ja karhun mielenkiintoiseen elämään. Tapahtumassa on vegekahvila. Vapaa pääsy. Lisätiedot: susiryhma@luontoliitto.fi

Uudenmaan piiri Perheretkien sarja. Lup ja Helsingin kaupungin työväenopisto järjestävät yhdessä perheretkien sarjan keväällä 2020. Ilmoittautumiset retkille 3.12. alkaen työväenopiston nettisivujen kautta. 29.2., 25.4., 9.5. ja 23.5.2020 klo 10 Luontoseikkailut perheille. 6.6. klo 10 Tarinallinen viikinkiseikkailu Vartiosaaren luonnossa. 13.12. Metsäryhmän kokous. Vapaamuotoinen tapaaminen Tikkurilan Vernissassa kello 17. Pohdimme metsäasioita teekupillisen ääressä ja suunnittelemme mitä voisimme tehdä metsien suojelun edistämiseksi, vaihdamme kuulumisia ja parannamme maailmaa. Tervetuloa mukaan mukavaan porukkaamme! Voit kysyä lisää Idalta, ryhmän vetäjältä, tai tulla ihan vain suoraan paikalle. Lisätiedot: ida.korhonen@elisanet.fi 31.12.2019–6.1.2020 Välipäivien talviretki. Legendaarinen talviretki palaa ohjelmistoon vuoden tauon jälkeen. Kohteenamme on Hossan kansallispuisto

Suomussalmella. Majoitumme mukavasti kämpässä ja retkeilemme päivät hämärissä Kainuun talvimaisemissa. Talviretkivarusteita voi lainata Lupista, jos et omista omia. Hinta noin 200 euroa opiskelijoilta / 250 euroa ei-opiskelijoilta. Hinta sisältää matkat Helsingistä, majoituksen Lounatkosken vuokratuvassa, retken vetäjän opastuksen ja tapaturmavakuutuksen. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: ina.rosberg@luontoliitto.fi 16.2.–20.2.2020 Nuorten talvileiri. Seikkailu odottaa! Kuka tahansa on käynyt Bengtsårissa kesällä, mutta harvempi on vieraillut saarella talvella. Talvisella luontoleirillä Bengtsårissa pääset lähelle luontoa. Valoisa aika on lyhyt ja illat pitkiä. Retkeilyä, yöllisiä seikkailuja, ehkä ulkona yöpymistäkin? Leirin hinta on 80 euroa. 17.–21.2.2020 Lasten talvileiri. Tule viettämään iloisia talvipäiviä Sierlan leirikeskukseen, Pitkäjärven maisemiin Nummi-Pusulaan. Leirillä seikkaillaan lähimaastossa ja tutustutaan talviseen luontoon, leikitään, askarrellaan ja paljon muuta yhdessä uusien kavereiden kanssa osaavien ohjaajien johdolla. Iltaisin tietysti saunotaan ja vietetään kivoja hetkiä hämärtyvässä talvi-illassa. Leirimaksu 110 / 130 euroa.

Varsinais-Suomen piiri Turussa vietetään joulukuun alkua kulutuskriittisen toiminnan merkeissä. Pääset mukaan toteuttamaan Älä osta mitään -päivää ja krääsättömään joulunviettoon liittyviä tempauksia ottamalla yhteyttä aluetyöntekijäämme, Satu Suvanto: satu.suvanto@luontoliitto.fi Varsinais-Suomen piirin hallitus- ja aktiiviporukka kokoontuvat kerran kuussa. Lisäksi Turun ilmastoryhmä kokoontuu säännöllisesti juonimaan uutta, entistäkin hienompaa ja vaikuttavampaa ilmastoaktivismia. Kokoukset ovat avoimia kaikille kiinnostuneille! Katso tulevat tapahtumat: www.luontoliitto. fi/vasp/tapahtumat 17.–19.4.2020 Luonto-Liiton kevätpäivät. Vasp järjestää Luonto-Liiton kevätpäivät Tippsundin Taivassalossa. Luvassa on kevään hauskin viikonloppu, Luonto-Liiton väen kokoontuminen, nuorten ja vähän vanhempienkin luontoliittolaisten yhteinen tapahtuma! Ohjelmassa on muun muassa työpajoja ilmastovaikuttamisesta, luonnonharrastusta, retkeilyä, taidetta, tanssia, yleis-

tä hauskanpitoa, saunomista ja hengailua. Teemoina luonto ja elämäntapa. Ilmoittautuminen avataan vuoden 2020 alussa. Kevätpäivien talkooporukkaa kerätään ja ohjelmanpitäjiä etsitään nyt. Tervetuloa mukaan toteuttamaan kevään kohokohtaa! Tapahtuman järjestämisestä vastaa Varsinais-Suomen piiri. Lisätietoja antaa piirin puheenjohtaja: Milla Aalto, milla.m.aalto@utu.fi, p. 050 5722 345.

Suomen luonnonsuojeluliitto 14.11. Jyväskylä. Pitäisikö olla huolissaan? -keskustelusarjassa Keski-Suomen kirjailijatalolla klo 18:00 aiheena monimuotoisuus. Biologi, toimittaja Juha Kauppinen kertoo havainnollisten esimerkkien kautta, mitä luonnon monimuotoisuus on, miksi se katoaa ja mitä merkitystä sillä on. www.sll.fi/tapahtuma/ 21265 20.11. Nokia. Otsoja ja metsätunnelmia Kimmo Ohtosen tarinoin ja kuvin Nokian lukiolla klo 18. Valovoimainen luennoija Kimmo Ohtonen tuli tunnetuksi uituaan Saimaalla 140 kilometrin matkan saimaannorpan hyväksi. Hänet tunnetaan myös Ylen luonto-ohjelmien juontajana ja Karhu – voimaeläin -kirjan kirjoittajana. www.sll.fi/tapahtuma/19354 28.11. Joutsa. Kaivosaktivismilla irti ahdistuksesta -keskustelutilaisuus Joutsan kirjastossa klo 18. ProHeinävesi-liikkeen puheenjohtaja Jukka Leppänen virittää keskustelua kaivostoiminnan vastustamisen käytännöistä. Menemme Jyväskylästä Joutsaan kimppakyydein, joten ilmoita, tarvitsetko tai voitko tarjota kyydin: heikki.susiluoma@ekoportti.fi. www.sll.fi/tapahtuma/21269 Oulu istuu Gretan kanssa perjantaisin klo 11–12 Kaupungintalon portailla, Kirkkokadun puolella. Osoitamme mieltämme paremman ilmastopolitiikan puolesta Greta Thunbergin sekä nuorten ilmastolakkoliikkeen tukena ja innoittamina. www.sll.fi/tapahtuma/21091 3.12. Turku. Jäsenilta Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5) klo 17:30. Kuukausittaisissa jäsenilloissa keskustellaan kaikesta yhdistyksen toimintaan liittyvästä ja ne ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Tapaamiset aina klo. 17.3019.30 Luonnonsuojelukeskuksella. 3.12. teemana Zero waste -elämäntapa, Maarit Suomi. Tilaisuuksissa on tarjolla teetä, kahvia ja pientä purtavaa. www.sll.fi/ tapahtuma/20840

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

LUONTO-LIITON YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Ville Lahtinen, puheenjohtaja puh. 040 765 9395 Kuninkaankatu 39 33200 Tampere hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Faceboook: Luonto-Liiton Hämeen piiri Instagram: luontoliitto_hame Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot kaasu@luontoliitto.fi www.facebook.com/ kaasu.luontoliitto Keski-Suomen piiri Oula Palttala, puheenjohtaja oula.p.palttala@student.jyu.fi puh. 040 091 7864 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu Pohjanmaan piiri Asseri Laitinen puh. 044 566 4290 asseri.laitinen@gmail.com www.polp.fi Savo-Karjalan piiri Roosa Pihlajamäki, puheenjohtaja roosa.pihlajamaki@gmail.com puh. 040 543 5132 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka Pohjois-Suomen piiri Jonna Heikkinen, puheenjohtaja jonna.heikkinen1@gmail.com puh. 044 255 1411 possu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/possu Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen puh. 040 165 1907 Aleksis Kiven katu 88 00520 Helsinki lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milla.aalto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/vasp Satu Suvanto, aluetyöntekijä puh. 045 127 1228 satu.suvanto@luontoliitto.fi

Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Luonto-Liiton keskustoimisto Itälahdenkatu 22 B (käynti B- rapusta), 00210 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/ luontoliitto Toiminnanjohtaja Anne Porthén puh. 040 053 0990 Järjestöpäällikkö (sijainen 30.4.2020 asti) Ville Laitinen puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Aino Huotari Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Sieppo-lehti sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Metsävastaava Lauri Kajander puh. 045 117 9610 Susikampanjavastaava Francisco Sánchez Molina puh. 044 516 6227 Kouluvierailuvastaava Katri Pasanen puh. 044 700 6113

nuorten luonto 4 /2019 |

ARVIOT Elävä planeetta on ihme Kirsi Lehto: Astrobiologia: Elämän edellytyksiä etsimässä. Ursa 2019, 254 s.

itä elämä on ja miten se on saanut alkunsa? Löytyykö sitä Maan ulkopuolelta? Minkälaista elämää voisi olla olemassa? Muun muassa näitä kysymyksiä tutkii astrobiologiaksi kutsuttu monitieteinen tutkimusala. Dosentti Kirsi Lehto on kirjoittanut aiheesta pätevän mutta lukijaa haastavan perusteoksen. Astrobiologian esittelyn jälkeen kirja sukeltaa elämän synnyn biokemiaan. Jos RNA:n ja DNA:n yksityiskohdat ovat jääneet oppimatta, lukukokemus on raskas. Lehdon teksti on selkeää mut-

tei erityisen vetävää. Matemaattisia kaavoja ei sentään kerrata, mutta elämän luonnontieteellinen perusta käsitellään tarkkaan. Nykyihmistä käsittelevät luvut on tosin maalattu laveammalla pensselillä. Yksityiskohtaisuus on etu. Jos kirjan rungon rakentavat luonnontiedeluvut kahlaa huolella läpi, loppupuolen pohdinnat Maan ulkopuolisesta elämästä ymmärtää tarkemmin. Pikemmin kuin lennokas populaaritiedekirja, Astrobiologia on lyhyt mutta kattava esitys elämän edellytyksistä. antti salovaara

Hyttiäisistä hauskan höpsösti Anne Svedrup-Thygeson: Jos hyönteiset katoavat…Harvinaistuvat, hyödylliset pikkuötökät, joita ilman emme tule toimeen. Minerva 2019, 222 s.

os katsoo hyönteisiä innostuneesti, humoristisesti ja popkulttuurin linssien läpi, on tuloksena tämä kirja. Yleistajuisesta tekstistä välittyy lukijalle jännittäviä ja huvittavia asioita hyönteisten maailmasta. Kirjassa ihastellaan hyönteisten nerokasta rakennetta, kurkistetaan kasvien ja hyönteisten välisiin suhteisiin ja pohditaan, mitä opittavaa meillä voisi olla hyönteisiltä. Ja tietysti valotetaan hyönteisten seksielämää, ja siinä totta vie on ihmeteltävää! Kirjan

luettuaan voi briljeerata esimerkiksi knoppitiedolla, että maailman pisimmän siittiön ennätys kuuluu eräälle banaanikärpäslajille, jonka siittiö on melkein 20 kertaa itse hyönteisen pituinen. Kirja sopii mainiosti sekä hyönteisistä jo innostuneille kuin niihin vielä välinpitämättömästi suhtautuville. Hämähäkkikammoisille vinkki: araknidit mainitaan vain ohimennen, ne kun eivät ole hyönteisiä lainkaan. erika weckström

Oodi katoavalle vedelle Maja Lunde: Sininen. Tammi 2019, 350 s.

ininen on toinen osa Maja Lunden ilmastokvartettia, joka kuvaa moninaisen ekokriisin menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Romaanin kahden tarinan hahmoille vesi on kaikki kaikessa: nykyajan Norjassa ilmastoaktivisti Signe taistelee veden kaupallista käyttöä vastaan, kun taas David yrittää selviytyä pakolaisleirillä tyttärensä kanssa vesipulasta kärsivällä 2040-luvulla. Dystopiassa haaveillaan pääsystä pohjoiseen vetten äärelle.

Käsitys veden arvosta kirkastuu Sinistä lukiessa. Signe ihannoi meren suomaa vapautta ja vuonojen kauneutta, mutta pinnan alla piilee syvempi ymmärrys veden katoavaisuudesta. Jos Signen aktivismi otettaisiin vakavammin, välttyisikö David aikalaisineen kuivuuden tuomalta kriisiltä? Sininen on melko lohduton kuvaus tulevaisuudesta; silti teoksen jännittävissä käänteissä yksittäinen valinta voi yllättäen auttaa jotakuta, ja vaikka veden olemus muuttuu, meri muistuttaa toivosta. vilma tammelin

| nuorten luonto 4/2019

Mistä puhumme, kun puhumme luontosuhteesta Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita. Atena Kustannus 2019, 224 s.

udessa esseekokoelmassaan toimittaja Riikka Kaihovaara haastaa meidät tarkastelemaan luontosuhteemme ristiriitoja, epäjohdonmukaisuuksia ja kliseitä. Kaihovaara lähestyy teemaa erityisesti villiyden käsitteen kautta. Viime vuosien ympäristöfilosofiassa villiä on usein pidetty tarkoituksenmukaisempana käsitteenä kuin luontoa. Kaikki rakastavat luontoa jonain ihmisestä erillisenä paikkana tai objekteina, mutta harvempi luonnon – mukaan lukien ihmisen – villiyttä, sen kuritonta ja hallitsematonta perusolemusta. Kaihovaara toteaa, että kun ihminen tarkastelee luontoa, hän tarkastelee itseään. Kun hän

antaa luonnolle merkityksiä, hän määrittelee itseään. Tämä näkyy muun muassa metsäsuhteessamme, luonnonhallinnan fantasioissamme tai pakkomielteisessä asenteessamme puhtauteen. Samalla kirjoittaja antaa lukijalle uudenlaisen tavan katsoa ”luontoa” ja nähdä kuluneimman luontokuvaston taakse: joutomaille, suolistoon tai hajoamisprosesseihin. Villi ihminen kuuluu ehdottomasti ympäristökriisin, viileydestä vieraantumisen ja ”erityisten luontosuhteiden” aikaan: yleissivistykseksi ja itsetuntemuksen peruspilariksi. kaisa illuka

Planeetan tila kirjailijan silmin Pauliina Haasjoki: Himmeä sininen piste. Poesia 2019, 319 s.

unoilija Pauliina Haasjoen esseekokoelma kuljettaa ihmisen planetaarisen tietoisuuden ja ympäristöhuolestuneen lähihistorian läpi; reitti kulkee avaruudesta pallon pinnalle, muunlajisten maailmoihin ja taas takaisin avaruuteen. Miksi haaveilemme Maan ulkopuolisesta pelastuksesta sen sijaan, että pelastaisimme oman planeettamme biosfäärin? Haasjoen omakohtainen ja kriittinen havainto yhdistyy hänen uutisvirtansa nostamiin ilmiöihin, lehtijuttuihin, lukuisiin taideteoksiin, ilmastoraportteihin, avaruushistoriaan, kulttuurin-

tutkimukseen… Kirjoittaja on paitsi äkkiseltään erilaisilta näyttävien asioiden yhteenkytkijä ja merkityksellistäjä, myös vahva aikalaistodistaja kriisitietoisuuden nousun vuosina, kaiken tietotulvan ja tunnemylläkän keskellä. Himmeän sinisen pisteen rinnalla on kiinnostavaa lukea Haasjoen toista tänä vuonna ilmestynyttä teosta, runokokoelmaa Promessa (Otava 2019), jonka kuvasto liikkuu myös maailmankaikkeuden mittakaavassa, aineen kierrossa sekä luonnon prosesseissa. kaisa illukka

Luonnonmateriaaleilla tunnelmaa kotiin Tiina Rinne: Aito tunnelma. Koristele koti luonnonmateriaaleilla. Gummerus 2019, 111 s.

uonnonmateriaalitaitaja Tiina Rinne kehottaa tarkkailemaan luonnossa yksityiskohtia: kauniita siemenkotia, oravan syömiä käpyjä… Pian huomaa, että pellon laidalla ei kasvakaan pusikkoa, vaan monia erisävyisiä pajupensaita. Kuivat ja lahoavat kasvitkin ovat kauniita, kun niitä katsoo esteetikon ja käsityöläisen silmin. Uudessa kirjassaan Rinne ohjeistaa valmistamaan talvisomistukset itse, pääosin luonnon- ja kierrätysmateriaaleja käyttäen. Muoviongelman aikakaudella tämä on aiheellinen ekologinen neuvo; maanläheiset koristeet voivat tuoda paitsi iloa

käsillä tekemisestä, myös levollisen ja luonnollisemman tunnelman kotiin. Kirjassa annetaan yli 70 askarteluohjetta kauniine valokuvineen: ihastuttavia ovat muun muassa järviruokokranssi, lehmusvalonauha, osmankäämisoihtu ja havukello. Lintuystäviäkään ei ole unohdettu – ruokintapaikasta ja itse linnunruuasta voi tehdä kauniita myös ihmissilmälle. Kirjan lopussa muistutetaan aiheellisesti jokamiehenoikeuksista; niin ihania kuin luonnonmateriaalit ovatkin, mitä tahansa ei saa ottaa ilman maanomistajan lupaa. kaisa illukka

OODI KAAMOKSELLE

Kaamos antaa luvan rauhoittua ja hidastaa tahtia. Luonnossa liikkujalle riittää silti ihme- teltävää ja etenkin tilaa, kun valoisan ajan ihmisvilinä loistaa poissaolollaan. teksti salla rajala | kuvat aino huotari

ämärä kuusimetsä hohtaa vihreän eri sävyjä, sammal tuoksuu ja ikivanhat puut narahtelevat hiljaa tuulen huojuttaessa niitä. Metsäpolku on märkä, mutta kumisaappaat pitävät jalat kuivina ja sadetakki suojaa tihkusateelta. On marraskuu. Hämärästä huolimatta tämä on mitä parhainta aikaa ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen.

Mikä ihmeen kaamos?

Kaamos eli polaariyö on ajanjakso, jolloin aurinko ei nouse lainkaan näkyviin horisontin yläpuolelle. Aikaisimmillaan kaamos alkaa Suomessa Utsjoella marraskuussa ja päättyy viimeistään tammikuun puolessa välissä. Maassamme todellisen kaamoksen voi kokea vain pohjoisessa: raja kulkee suurin piirtein Sodankylän kohdalla. Kaamosajan pimeyteen vaikuttaa muun muassa lumipeitteen määrä ja pilvisyys. Vaikka aurinko nouseekin Etelä-Suomessa pariksi tunniksi näkyviin, syksyn pilviset

| nuorten luonto 4/2019

säät ja vähäinen, useimmiten olematon lumipeite tekevät maisemasta pimeän ja harmaan. Pohjoisessa lumi puolestaan helpottaa pimeyttä heijastamalla taivaalta siroavaa auringonvaloa sekä selkeinä öinä kuun loistetta.

Kaamos asettaa haasteita myös luonnolle Kun keskilämpötila painuu yhä kylmemmäksi, ravinto peittyy lumipeitteen alle ja jatkuva pimeys sotkee vuorokausirytmin, on eläinten sopeuduttava haastavaan ajanjaksoon. Porojen silmät sopeutuvat pimeyteen muuttumalla kaamosaikaan kullankeltaisesta syvänsiniseen: eläin näkee paremmin hämärässä, kun sen silmät alkavat heijastaa paremmin sinisempää valoa, jota on luonnossa pimeään vuodenaikaan. Geenienmuunnokset auttavat esimerkiksi vuorokausirytmin hallinnassa silloin, kun poro ei voi päätellä sitä valon määrästä. Ihminen on sen sijaan kehittynyt Afrikassa, ja olemme sopeutuneet täysin erilaiseen ilmastoon. Vaikka olemme eläneet pohjoisella pallonpuoliskolla jo kymmeniä tuhansia vuosia, tämä on evoluutiomme näkökulmasta hyvin lyhyt aika, eikä geneettisiä sopeutumia kaamokseen ole ehtinyt syntyä. Ihmisen täytyykin aktiivisesti sopeuttaa itseään pimeään vuodenaikaan.

Kaamosväsymystä voi helpottaa Sohva vetää puoleensa, makea maistuu, yöuni lisääntyy, mutta väsymys vain jatkuu. Erilaiset kaamosväsymyksen oireet ovat varmasti monelle tuttuja. Valo vaikuttaa silmien kautta aivoissa sijaitsevaan suprakiasmaattiseen tumakkeeseen, eräänlaiseen sisäiseen kelloomme. Tumake säätelee unihormoni melatoniinin tuotantoa valon mukaan. Jatkuvan pimeyden aikana tumake ei saa valoärsykkeitä, eikä se siten ehkäise melatoniinin tuottoa. Näin ollen unihormonin määrä elimistössä lisääntyy ja väsymys kasvaa. Tumaketta voi onneksi huijata ja yksi parhaimmista keinoista siihen on kirkasvalolamppu. Kirkasvalolampun tehokkuus perustuu siihen, että se tuottaa

Arkikielessä kaamoksesta puhutaan myös siellä, missä aurinko nousee vain muutamaksi tunniksi taivaanrannan yläpuolelle.

tarpeeksi kirkasta valoa, joka puolestaan estää aivoissa melatoniinin tuoton. Mikä tahansa kirkas valo ei kuitenkaan auta, vaan lampun tulee olla sertifioitu lääkinnällinen laite, ja siitä pitää löytyä CE-merkintä. Tämä takaa sen, että lampun valaistusvoimakkuus on tarpeeksi kirkas eli vähintään 2500 luksia. Tavallisen lampun luksimäärä on yleensä noin 500 luksia, eli kirkasvalolamppu on huomattavasti tehokkaampi valaistusvoimakkuudeltaan.

Luonnon kauneus Luonto säilyttää kauneutensa kaamoksenkin keskellä: metsässä pikkulinnut hääräävät ja keräävät ravintoa talven varalle, oravat säksättävät puissa ja vaihtavat turkkinsa pikkuhiljaa harmaaseen ja lehtipuut imevät ravinteet säilöön runkoihinsa. Vaikka usein kaamoksen ajatellaan olevan kuollutta ja pysähtynyttä aikaa, todellisuudessa luonto on silloinkin hyvin aktiivinen. Kaamos ei ole kasvun aikaa, mutta välillä täytyy levätä, voidakseen taas keväällä puhjeta kukkaan. Syksyn tullen retkeilyalueet hiljenevät ihmismassoista, jolloin luonnossa voi rauhassa nauttia hiljaisuudesta ja pysähtyä tarkkailemaan talveen valmistautuvaa luontoa. Pakkaa luontoretkelle mukaan istuinalusta ja kuumaa juotavaa ja istu hetkeksi tarkkailemaan ympäristöä. Kun varusteet ovat kunnossa, tarpeeksi lämpimiä ja mahdollisesti vedenpitäviä, ei pieni sade tai tuulenvirekään haittaa. Luontoliikuntaa voi harrastaa läpi vuoden valon määrästä riippumatta. Kokeile suunnistusta, mikä on syksyn tullen helpompaa, kun rastit eivät piiloudu lehtimassan alle. Tai jos suunnistus on jo tuttua, on syksyllä oivallista tutustua yösuunnistuksen saloihin, ilman, että tarvitsee valvoa keskiyöhön asti. Mikäli kaipaa voimakasta endorfiiniryöppyä, kannattaa ehdottomasti kokeilla avantouintia. Kylmä vesi saa hyvänolon hormonit hyrräämään – olo on pulahduksen jälkeen suorastaan euforinen. Lumen tullen voi harrastaa perinteisiä talviurheilulajeja kuten hiihtoa ja luistelua. Ulkoilu tuottaa hyvää mieltä ja karkottaa väsymyksen pimeänäkin vuodenaikana. Kaamosaika tuo kauneuden lisäksi mukanaan mahdollisuuden ladata akkuja. Emme voi käpertyä talviunille karhujen tapaan, mutta itselleen on hyvä suoda mahdollisuus rauhoittua. Keitä kuppi teetä, ota hyvä kirja ja istu nojatuolin nurkkaan viltin alle kuuntelemaan sateen ropinaa. *

nuorten luonto 4 /2019 |

MUMMOILLEN

mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta.

teksti ja kuvat kaisa illukka

SYLVIAN ITALIALAISET JOULUHERKUT

iss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun, miss' siintääpi veet, viini on vaahtoavin ja sää aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi! Suomalaisen joulun klassikko on Italiaan kaipaavan kerttusen eli Sylvian joululaulu. Mummoilija on sen verran arktisilla geeneillä varustettu, että kahlitun muuttolinnun kaukokaipuuseen on vaikea samaistua, paitsi syömisten osalta! Suomalaiset jouluherkut ovat olleet aina osin tuontitavaraa: riisipuuro, kaneli, piparkakut, suklaa… joten vaihteeksi voi kokeilla tiramisua ja cantuccineja.

| nuorten luonto 4/2019

Italialaiset manteli- appelsiinikorput eli biscottit eli cantuccinit (n. 10 kpl) • 2 dl vehnäjauhoja TAI vaaleita gluteenittomia jauhoja • 1 dl mantelijauhetta • 1 tl leivinjauhetta • ¼ tl suolaa • 1,5 dl sokeria (ruokokidesokeri tuo rusehtavamman sävyn) • 1 tl vaniljasokeria • 2 rkl rypsiöljyä • 3 rkl appelsiinimehua • Yhden luomuappelsiinin kuori raastettuna (1-2 tl) • ½ dl kuorittuja manteleita

Pese appelsiini huolella ja raasta kuori. Purista mehu. Rouhi mantelit terävällä veitsellä vähän pienemmiksi. Yhdistä yhdessä kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola, sekä toisessa kulhossa sokerit, öljy, appelsiinimehu ja kuori. Sekoita kosteat aineet kuivien joukkoon. Pyöräytä lopuksi mantelit mukaan taikinaan. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Muotoile taikinasta ”kapea leipä” tai ”lihava käärme” (n. 6x25cm), litistä pötkylää hieman ja paista 20 minuuttia. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä noin vartti. Leikkaa sitten pötköstä hieman vinottain 2 cm:n levyisiä paloja ja levitä ne pellille leikkauspinta peltiä vasten. Paista pikkuleipiä vielä 150-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja anna korppujen kuivua jäähtyvässä uunissa. Vinkki: Manteli on näiden korppujen klassikkomaku, mutta vaihtoehtoisesti taikinan sekaan voi heittää desin suklaahippuja, kaakaonibsejä, pistaasipähkinöitä tai kuivattuja karpaloita.

Joulumisu (gluteeniton ja vegaaninen) Kakkupohja:

• 3 ½ dl vaaleita gluteenittomia jauhoja • ½ dl sokeria • 2 ½ tl leivinjauhetta • 2 tl vaniljasokeria • 100 g juoksevaa margariinia • 1 dl omenasosetta • 2 dl vissyä Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään (jauhot, sokerit ja leivinjauhe) ja toisessa kosteat aineet (margariini, omenasose ja vissy). Yhdistä aineet kaatamalla kosteat aineet kuivien joukkoon ja kääntelemällä hellästi sekaisin. Levitä taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 25 minuuttia. Pohjasta tulee lätyskämäinen, mutta älä säikähdä, se ei haittaa tiramisussa. Täyte:

• 1 prk (2,5 dl) vispautuvaa soijakermaa • 200-300 g soijatuorejuustoa • ½ dl tomusokeria • 1 dl kikhernetölkin lientä eli aquafabaa • (1 tl piparkakkumaustetta) • sokeritonta kaakaojauhetta (ns. leivontakaakao)

Espressosiirappi:

• 1 ½ dl espresso- tai vahvaa kahvia • ½ dl sokeria • ½ dl Marsala-viiniä (viinin voi myös jättää pois tai korvata muulla liköörillä kuten kahviliköörillä tai Amarettolla) Aloita valmistamalla espressosiirappi. Mittaa kahvi ja sokeri kattilaan ja anna kiehahtaa sen verran, että sokeri sulaa. Jäähdytä ja lisää joukkoon viini tai likööri. Vatkaa yhdessä kulhossa kikhernetölkin liemi kovaksi valkuaismaiseksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa yhtä lailla jämäkäksi vaahdoksi soijakerma, ja vispaa lopuksi mukaan tuorejuusto ja sihdattu tomusokeri. Kääntele aquafaba-vaahto mukaan varovasti. Ota puolet täytteestä toiseen kulhoon ja mausta se kolmella ruokalusikallisella (tai maun mukaan, mutta varo, ettei siirappi löystytä kermaseosta liikaa) espressosiirappia sekä piparkakkumausteella, sekoita.

Aloita tiramisun kokoaminen. Leikkaa tai revi noin puolet kakkupohjalevystä paloiksi ja lado ne kulhon pohjalle. Valele kakkupaloja espressosiirapilla niin, että ne kostuvat kunnolla. Lisää päälle maustamaton tuorejuustotäyte ja tasoita. Levitä toinen kerros eli loput kakkupalat ja kostuta jälleen. Lisää ja tasoita maustettu tuorejuustotäyte toiseen kerrokseen. Peitä kulho ja siirrä maustumaan jääkaappiin tarjoiluun saakka. Tiramisun voi valmistaa parikin päivää ennen tarjoilua; kakkupohja ehtii näin maustua kunnolla ja maut voimistua. Siivilöi tiramisun päälle kerros kaakaojauhetta ennen tarjoilua. Vinkki: Tiramisun voi valmistaa lyhyemmän kaavan mukaan korvaamalla kakkupohja kekseillä (esim. digestiveillä, piparkakuilla tai gluteenittomilla kekseillä), jotka murskataan ja käytetään kakkupohjan tapaan tuorejuustokerrosten välissä ja kostutettuna. Myös aquafaban voi jättää pois. nuorten luonto 4 /2019 |

: Y I D

EKOLAHJATEHDAS

Mistä on sydämellinen, ekologinen ja helppo lahja tehty? Tyhjät lasipurkit, langanjämät ja viime vuoden joulukortit ovat valmiina pelastamaan lahjapulmasi. Seuraavia ideoita yhdistelemällä saat aikaan monta nopeaa tai yhden näyttävämmänkin lahjan! teksti vilma tammelin | kuvat sofia bister

Vinkki 1: Lasipurkillinen iloa TARVIKKEET: lasipurkki, (leivin)paperia/ kangasta, nauhoja, lankaa, sisältö purkille, muita koristeita.

1 2 3

Somista purkki nauhoilla tai haluamallasi tavalla.

Täytä purkki herkuilla, viestilapuil-

la tai muilla pikkuaarteilla. Voit myös valaa lasipurkkiin kynttilän (ohje Nuorten Luonnon numerossa 4/2015)! Kiinnitä purkin päälle ohut paperi tai kangas langalla. Koristele esimerkiksi kulkusilla tai napeilla.

| nuorten luonto 4/2019

Vinkki 2: Jouluiset tulitikut TARVIKKEET: tulitikkuaski, vanhoja joulukortteja, kynä, liimaa, muita koristeita.

1 2

Leikkaa joulukortista kaksi tulitikkuaskin kannen kokoista palaa. Käytä kynää apuna!

Liimaa palat askin molemmille puolille ja kiinnitä halutessasi muita koristeita.

Vinkki 3: Tupsuja siellä, tupsuja täällä TARVIKKEET: langanjämiä

1 2 3 4

Pyöritä lankaa 5–10 cm levyisen pahvinpalan tai neljän sormen ympäri.

Vedä langanpää tämän vyyhden

läpi ja vedä lanka uudestaan syntyneen lenkin läpi kuin alkaisit virkkaamaan ketjua, kiristä (ks. kuvat). Tee vielä toinen “ketjusilmukka” ja vedä lenkki sopivan mittaiseksi ripustuslenkiksi. Pyöritä lenkin hännänpää 1–2 cm korkeudelle vyyhden yläreunasta ja tee solmu.

Leikkaa lenkit auki tupsun alareu-

nasta.

Käytä tupsuja kuusenkoristeena, viirinä, korvakoruina, pakettikoristeena...

nuorten luonto 4 /2019 |

MAANALAINEN

palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. ainakin joskus.

VAIMEAT TALVISEURALAISET

Kiiltomittari on tyypillinen talvehtijalöytö. Näillä kahdella oli vielä tekemistä ennen lepoa.

teksti ja kuvat antti salovaara

os ei karkaa talveksi lämpimään, on keksittävä keino selvitä kevääseen. Moni eläin pysyttelee pirteänä, mutta useimmat hyönteiset lepäävät pakkasten yli tai kuolevat pois. Toiset jäävät talveksi kattojemme alle. Vain pieni osa hyönteisistä talvehtii aikuisina. Toukka ja kotelo kestävät paremmin kylmää, ja jokunen laji viettää talvensa munana. Aikuistalvehtija ottaa siis riskin, mutta varmistaa, että on heti kevään lämmetessä liikkeellä. Kaikkia talvehtimismuotoja yhdistää vaipuminen diapaussiksi kutsuttuun lepotilaan. Se ei ole hyönteisen näkökulmasta kurjaa kärvistelyä, vaan kyse on elinkaarelle välttämättömästä etapista. Talvehtijat etsivät sopivia paikkoja puunkoloista korsiin ja karikkeeseen,

| nuorten luonto 4/2019

mutta moni viihtyy viileissä rakennuksissa, kuten kellareissa, autotalleissa tai betonibunkkereissa. Joskus talvehtijan löytää sattumalta asunnostakin, kun ikkunanraosta paljastuu kaksipistepirkko tai pihaharsokorento. Maaliskuinen nokkosperhonen voi lähteä lentoon liiteristä. Mikäli lähistöllä on sopiva viileä tila, sen seiniä ja kattoa voi käydä otsalampun kanssa tutkimassa – löydettävää riittää. Aikuisena talvehtiviin perhosiin kuuluu alkukevään päiväperhosten lisäksi yökkösiä ja mittareita sekä joitain pikkuperhosia, kuten talvitupsukoi. Hyönteisten lisäksi voi kohdata hämähäkkejä, joista osa on jo varttuneita ja osa aikuistuu vasta keväällä. Talvehtijoita ei saa häiritä tai herättää. Hyönteisretkellä voi löytää horrostavia lepakoita, ja niiden kanssa tulee olla

erityisen varovainen. Jo kuumien kaksijalkaisten läsnäolo riittää nostamaan talvehtimispaikan lämpötilaa. Aikaisen herätyksen seuraukset ovat usein kohtalokkaat. Lepakkoluolat onkin paras jättää rauhaan, ellei tiedä mitä tekee. Talvehtijoita ei kannata pelastaa lämpimiin sisätiloihin, vaikka ajatus kylmästä kellarista hellämielistä kauhistuttaisikin. Paitsi että sisäilma on ötököille turhan kuivaa, vain sopivan viileä lämpötila takaa vaipumisen välttämättömään lepotilaan. *

Lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeet talvehtimispaikoilla toimimiseen: www.lepakko.fi Ilmoita havainto ulkoa löytyneestä talvehtijasta: www.perhostutkijainseura.fi

nikke lindholm nuorten luonto 4 /2019 |

Luonto-Liitto Itälahdenkatu 22B 00210 Helsinki

JOULUILOA

LUONNOLLE JA LUONNONYSTÄVILLE!

Kääri lahjapakettiin Nuorten Luonto tai Sieppo ja lahjoita luonnonystävälle Luonto-Liiton jäsenyys. Laadukkaan lehden ohella pakettiin kääriytyy hyvää mieltä, sillä jäsenyys on kannanotto luonnon puolesta.

Luonto-Liiton joululahjat löydät osoitteesta luontoliitto.fi/joululahja

kuva riina pippuri

Yli 29-vuotiaalle luontolahjaksi sopii lahjoitus Luonto-Liiton toimintaan. Tukemalla meitä tuet työtämme luonnonsuojelun ja ympäristökasvatuksen parissa.