Pedanssi 4/2018 by OamkTanssi

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 4 / 2018

Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-804X (painettu) ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 2. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90250 Oulu 040 141 5493 pedanssi@oamk.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Graafinen ilme: Laure Kurkela Taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry. Seuraava lehti ilmestyy 27.02.2019

Tässä numerossa:

4 7 11 18 26 29 36 41 50

PÄÄKIRJOITUS: OTA KIINNI, KUN SAAT HENKILÖKUVA: NELJÄNNESVUOSISATA KOHTAAMISEN JA KOSKETTAMISEN AALLONHARJALLA YHDESSÄ TANSSIMISEN TUNTU: ASIAA DIALOGISESTA TANSSIPEDAGOGIIKASTA

KIIHKOA, KAIHOA JA LÄHEISYYTTÄ: NÄKÖKULMIA TANGOON AJANKOHTAISTA: KAAPATTUA LIIKETTÄ

FLOWN TAVOITTAMINEN PARITANSSEISSA: KOLME OHJETTA TANSSI JA TERVEYS: TANSSIJOIDEN NILKKAVAMMAT BLOGISSA: KANSANTANSSIJA LATINALAISTANSSIEN PYÖRTEISSÄ OAMK TANSSISSA NYT: MITÄ TANSSISSA TAPAHTUU?

KANSIKUVASSA Niina Vahtolan koreografia ”Kaikki puolet” tanssitti Oamkin paritanssinopettajaopiskelijoita helmikuussa 2009.

4 KUVA: MIKKO-PEKKA KARLIN

PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA

Ota kiinni, kun saat

Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Hän on esimerkki pitkälinjaisen oululaisen tanssinopettajakoulutuksen aikaansaannoksista. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittaja-ohjaajana. Kaikessa työssään näkyy usean eri tanssinlajin ilmiöiden ymmärtäminen ja niiden vahvuuksien yhdisteleminen.

Vuoden ikään ehtinyt Pedanssi ottaa tässä teemanumerossa tukea parista. Suomalainen paritanssikenttä on ilmiönä varsinainen aarrearkku. Tyylejä, tapoja ja eri aikakausien kerrostumia risteää tämän päivän tanssilavoilla hämmästyttävä määrä. Yksi tanssii kansanomaista, toinen sylissä tuntuvaa, kolmas lantioon menevää ja sitten on iholle tulevaa, kättä alittavaa ja rinnalle pyrkivää.

Tanssinopettajat ovat tässä tarjonnassa mielenkiintoisen haasteen edessä. Omaa paritanssinäkemystä ja siihen liittyvää kulttuuria tulee läpivalaista ja päivittää jatkuvasti. Eettisiä valintoja on tehtävä entistä tarkemmin: Mitä tanssilajeja sisällytetään tarjontaan? Uskalletaanko ottaa riskejä ja ehdottaa myös jotain marginaalista tai vähemmän trendikästä? Mitä opetusmetodeja valita, jotta paritanssikulttuuri pysyy elävänä?

Kosketus ja kosketetuksi tuleminen ovat ihmisyyden inhimillisiä perustarpeita. Tanssi on tässä välittäjäaines, ruumiillinen runo tai tunteiden kanava. Tanssi on tarpeeksi herkkä, voimakas ja inhimillinen, jotta tämä kohtaaminen voi tapahtua. Sanattomasti, mutta moninaisin merkityksin janoamme toisiimme tarttua.

Tässä lehdessä Sari ja Jari Aaltonen puhuvat sosiaalisen ja moninaisen tanssilavakulttuurin puolesta. Lehtorimme Anni Heikkinen avaa dialogisen paritanssipedagogiikan lähtökohtia ja swing-tanssien osaaja Aleksis Nokso-Koivisto kirjoittaa Flow -kokemuksen edellytyksistä. Kaikissa artikkeleissa lähestytään jollain tasolla kontaktia ja vuorovaikutusta.

Paritanssiminen on elävää kehollista kulttuurimatkailua ja erilaisten liikkeellisten kulttuurien avointa vuoropuhelua. Jos kaikki tämä vuorovaikutuksen ja tunteiden käsittelyn taito siirrettäisiin politikkaan tai päätöksentekoon, niin saattaisipa yhteiskunnallisen keskustelun herkkyys olla ihan toisella taajuudella.

Erityiskiitos lehden sisällöstä kuuluu koulutuksemme kolmannen vuosikurssin tanssinopettajaopiskelijoille ja monimuoto-opiskelijoille. Aina kannattaa ottaa kiinni, kun saa.

H E N K I L Ö K U VA

Neljännesvuosisata kohtaamisen ja koskettamisen aallonharjalla TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: KERÄSEN KUVAAMO, HELIOS RAAHE JA AALTOSTEN ARKISTO

Tanssikoulu Jari Aaltonen liikuttaa viikoittain noin tuhatta ihmistä Hämeestä Jokioisilta lähtöisin oleva Jari Aaltonen tuli pistäytymään Oulussa 90-luvun alussa. Tuskinpa kukaan, vähiten mies itse, osasi arvata millaiseksi menestystarinaksi tuo pohjoisen matka lopulta raamittuu. Tarinan varsinainen sytyke oli kohtaaminen Sarin kanssa. Lapissa käsivarressa syntynyt ja Kuhmossa koulunsa käynyt magneettinen nainen opiskeli tuolloin kieliä Oulun yliopistossa. Kiinnostus tanssiin ja toisiinsa innoitti pariskunnan perustamaan tanssikoulun, joka on pysynyt liikkeessä jo neljännesvuosisadan. Sapatti- tai vuorotteluvapaita, saati välivuosia, tähän intohimoon ei ole toistaiseksi mahtunut. Tanssihistoriaa kaiveltaessa molemmilta löytyy ainakin kansantanssitaustaa. Jarilta kilpatanssiharrastusta ja Sarilta paritanssiin hurahtaminen parikymppisenä. Tuohon maailman aikaan tanssitietoa kartutettiin käymällä kaikilla mahdollisilla kursseilla Telemarkin tarjoamista kilpatanssin alkeista kilparokkiin ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki lajit kattavan alkeisopetuksen lisäksi Aaltoset kaipasivat paritanssiharjoitteluun tavoitteellista jatkotason opetusta. ”Niinpä koulumme ensimmäisenä kurssipäivänä lauantaina 26.3.1994 järjestimme

kaksi tuntia alkeita ja kaksi tuntia jatkotasoa. Jatkokursseista tuli vuosien myötä hitti ja ilmiö levisi myös muualle Suomeen”, Sari kertoo. ”Myöhemmin tasokurssien suosion kasvaessa mukaan tuli vielä konkari-taso eli edistyneet, jolloin opetus eriytyi vieläkin selkeämmin palvelemaan tanssijoiden tarpeita”, Jari täydentää. Tänä päivänä tasoja löytyy vielä runsaasti enemmän. Yhteistyö Timo Arstilan ja Cometsin kanssa poiki Aaltosille opetustoimintaan käänteentekevän työvälineen. ”Herrängin tanssileiriltä eli silloisesta swing-tanssin ruotsalaisesta mekasta rantautui Suomen swing-piireihin jatkuva parinvaihto -opetusmetodi, johon ihastuimme heti ja toimme sen lavatanssipuolelle. Parinvaihtoilmiö on yksi keskeisimmistä syistä, miksi olemme tanssiyrittäjiä edelleen tässä”, Sari kiteyttää. Paritanssin asemaa valtakunnassamme on vahvistanut mm. Suomen Seuratanssiliiton (SUSEL) perustaminen, joka sekin sijoittuu Aaltosten uran alkuajoille vuoteen 1996. Muita nosteita oli esimerkiksi kesään sijoittuva Joensuun tanssiviikko. Tapahtumaa organisoinut Juhani Tahvanainen

Suljetussa tanssiotteessa pääsee toisen ihmisen kehollisen ajattelun likipiiriin. Syliote on Sari ja Jari Aaltoselle mieluinen tapa heittäytyä tanssin huumaan.

oli ensimmäisiä kansainvälisesti verkottuneita paritanssialan leirituottajia. ”Joensuuhun ei menty pelkästään opettamaan, vaan siellä myös juostiin ristiin muiden opissa. Tästä ajasta meille on jäänyt läheiset siteet Itä-Suomeen ja käymme siellä edelleen opettamassa”, Aaltoset kertovat.

”Ihmisten kohtaaminen on tämän työn voimavara. ”

Aaltosten yhteinen kivijalka ja tanssillinen perimä on suljetussa otteessa tanssittavissa syliotetansseissa. Sen lisäksi heille on alusta asti ollut tärkeää pitää kiinni kansantanssipohjaisista paritanssivariaatioissa ja niiden säilymisestä. ”Kansantanssit kunniaan. Polkka ja masurkka ja erityisesti Sarin omaa sydäntä lähellä oleva humppa tulee säilyttää ja niitä pitää vaalia. Näissä lajeissa kävijämäärät ovat tänä vuonna huomattavasi laskeneet. Ennen saatettiin vetää kolme tuntia polkkaa, mutta nyt kuulee tanssijoilta jopa kysymyksiä, että miksi näitä tanssitaan näin paljon?”, Sari kertoo. Jari pohtii sitä, kuinka yleinen kansakunnan peruskunnon heikkeneminen näkyy myös tanssiharrastuksessa. Valitaan pehmeämpiä lajeja ja kartetaan vaikkapa fyysisesti haastavampaa ja dynaamisempaa jiveä. Pitkäjännitteistä harjoittelua vaativat tanssit eivät enää istu ”heti mulle kaikki tänne” -ajatteluun.

Pariskunta on ollut aktiivisesti mukana paritanssien lavatyylien opetuksen kehittämisessä. Tähän lukeutuvat mm. lavalattarit ja vaikkapa foksin luonteen uudistaminen. ”Fuskun vallatessa alaa, kiinnostus foksiin alkoi laskea ja tämä harmitti meitä. Tarvittiin toista näkökulmaa foksin opettamiseen ja aloimme lähestyä lajia rytmileikittelyn kautta. Unohdettiin askelkaavat ja alettiin korostaa musiikin tulkintaa vapaasti eri askelrytmeillä ja joustoilla”, Aaltoset summaavat. Sari Aaltonen vertaa paritanssin valtavaa muutosta Suomessa viimeisen 25-vuoden aikana kännykkäteknologian kehittymiseen. Siinä, missä ennen tansseihin lähdettiin säännöllisesti bändistä piittaamatta joka viikko, ollaan nykyään valikoivampia. Pari vuosikymmentä sitten tanssilavakulttuurin vaaliminen ja ihmisten kohtaaminen oli tärkeää. Tänä päivänä ollaan valikoivampia, joka saattaa osaltaan jopa kaventaa tanssikäsitystä. Pitäisi olla tilaa sattumalle ja hetkessä tapahtuville ennakoimattomille hoksaamisille. Välillä tanssilavoja vaivasi lievästi suorittamisen ilmapiiri. Kuntoaspekti nosti päätään ja sosiaalisuus saattoi menettää jalansijaa, mutta nyt suuntaus on taas takaisin kohti humaaneja arvoja. ”Tähän linkittyy myös se, että kuvioiden opettamisen sijaan tanssijoille opetetaan nykyään enenevässä määrin viemistä ja seuraamista sekä aitoa kontaktia. Vähemmän on enemmän, jolloin vartalolähtöinen vienti ja musiikkiin tanssiminen tekevät tanssin kokemisesta syvällisempää”, Jari muotoilee. ”Eri lajien maailmat esimerkiksi argentiinalainen tango, swing-tanssit ja lattarit sulautuvat toisiinsa. Kun kuplat rikkoutuvat, syntyy vuorovaikutusta ja erilaista kohtaamista, joka tekee hyvää seuratanssille. Tästä esimerkkinä on viennin ja kontaktin huomattava keventyminen”, Sari valaisee. Ylläksen Riemuliiterin entinen vetäjä Maija Astikainen kirjoitti osuvasti SuomiViihde-lehteen tanssipaikkojen kulttuurin muutoksesta (SuomiViihde 2/2015). Tanssijoiden vaatimukset tanssipaikkoja kohtaan ovat muuttuneet yhdensuuntaisiksi. ”Tullaan vaatimaan, mutta ei olla valmiita satsaamaan tai vaikkapa maksamaan palveluista.” Tanssipaikathan ovat kokonaisuuksia, joissa fyysisyys, emotionaalisuus ja sosiaalisuus yhdistyvät ja jokaisen osallistujan panos tanssi-illan onnistumiseen on yhtä tärkeä. Osa tanssinjärjestäjistä on kahden orkesterin loukussa, jolloin pääsylipun hinnoissa on nostopaineita. ”Kuinka tämä moninainen yhtälö saadaan hengittämään samaan tahtiin niin, että orkestereille riittäisi töitä, kaikki tanssijat pääsisivät illan aikana tanssimaan ja tanssipaikat pysyisivät elinvoimaisina”, Sari kysyy.

Tyrnävällä kotiaan asuvat Aaltoset liputtavat aina oululaisen tanssin puolesta. Vaikka heidän koulunsa vaikuttaa tällä hetkellä viikoittain viidellä eri paikkakunnalla ja viikonloppuisin ympäri Suomea, on Aaltosten tanssi-identiteetti vahvasti linkittynyt Ouluun. Jari ehdottaa, että kaupunkiin tarvitaan lisää tanssipaikkoja, kun tanssiravintolat ja paviljongit ovat ajan myötä kadonneet. Asiaan kaivataan välitön muutos, ettei paritanssikulttuuri katoa. ”Pitkällä tähtäimellä esimerkiksi Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkihankkeeseen tulee sisällyttää tanssipaikkahanke. Elvytetään moninainen tanssilavakulttuuri ja kehitetään uudenlainen tanssillisesti monikulttuurinen ympäristö, joka mahdollistaa eri sukupolvien kohtaamisen.” Paritanssin kipinä ja vire virtaa Aaltosilla edelleen sakeana verissä. Lähivuosien unelma on päästä suunnittelutyössä siihen, että yrittäjät saisivat edes välillä järjestettyä itselleen vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia lepoon. ”Minusta ei tullut kieltenopettajaa, vaan kehonkielen opettaja. Ihmisten kohtaaminen on tämän työn voimavara. Olemme kiitollisia siitä, että saamme jatkuvasti positiivista palautetta kurssilaisilta. Onnistumisen kokemukset ja lukemattomat tanssin kautta hankitut tarinat auttavat jaksamaan”, Sari summaa. Aaltosten uraauurtava ahkerointi tanssin parissa kiteytyy taannoin miesoppilaalta saatuun palautteeseen: ”On ollut kiva oppia tanssimaan, mutta tärkeintä on ollut oppia olemaan ihmisten kanssa.”

TANSSIKOULU AALTONEN •

Tanssikoulu Jari Aaltonen on perustettu loppuvuodesta 1992, toiminnan aktiiviaika alkoi maaliskuussa 1994.

•

Jari ja Sari Aaltosen lisäksi pääopettajana toimii Satu Ruohomäki.

•

Tällä hetkellä säännöllistä viikkotoimintaa on Oulun lisäksi Kempeleessä, Raahessa, Rovaniemellä ja Torniossa.

•

Vaikuttaa vuosittain valtakunnallisesti lukuisilla tanssileireillä ja lavoilla.

•

Vuonna 2013 SUSEL palkitsi Aaltoset Mainetekopalkinnolla seuratanssiopetuksen hyväksi tehdystä, valtakunnallisesti merkittävästä työstä.

•

Suomen Tanssiopettajainliitto Stol ry on valinnut Aaltoset Vuoden tanssinopettajiksi: 2013 Jari Aaltonen ja 2017 Sari Aaltonen.

•

Mukana järjestämässä STOL ry:n koulutusta tanssinopettajille ja -ohjaajille Kempeleeseen 15.-16.2.2019.

TEKSTI: PETRI HOPPU KUVAT: SAARA KRONHOM JA MIKA KAMULA

Yhdessä tanssimisen tuntu TEKSTI: ANNI HEIKKINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO

Dialoginen paritanssipedagogiikka ja suomalainen seuratanssi mahdollisuutena kohtaamisen taitojen kehittymiselle

KIRJOITTAJASTA Anni Heikkinen on Oamkin tanssinopettajakoulutuksen lehtori. Hänen opetusalojaan ovat mm. paritanssin eri muodot ja ainepedagogiikka, tanssikulttuurin opinnot sekä harjoitteluopintojen koordinointi.

Paritanssipedagogiikkaa voidaan lähestyä monenlaisesta näkökulmasta. Viime aikoina olen pohtinut niitä positiivisia vaikutuksia, joita paritanssilla olisi mahdollista välittää ihmisten elämään – kohtaamisen ja yhdessäolon kokemuksia sekä suvaitsevaisuuden kehittymistä. Mielestäni paritanssien opetuskulttuuria ja pedagogiikkaa olisi hedelmällistä tarkastella taidepedagogiikan näkökulmasta, vaikka ehkä perinteisesti paritansseja ei taidetanssiksi mielletä. Kuitenkin kahden ihmisen yhdessä luoma tanssihetki toimii taiteen tavoin – herättää ajatuksia, rakentaa uusia kokemuksia sekä kommunikoi ja resonoi tässä ajassa yhdessä tanssijan sisäisen

dialogin kanssa. Mitä laajempi ymmärryksemme itsestämme on, sitä paremmat mahdollisuudet yksilöllä on sopeutua muuttuviin tilanteisiin arjen tilanteissa. Eeva Anttila luonnehtii taidepedagogiikkaa taiteen tiedon välittämiseksi ja taiteen tiedon luomisen ohjatuksi harjoitteluksi. Hän esittää, että moniselitteisen ja avoimen luonteensa vuoksi taiteen tieto kutsuu esiin ja edellyttää kuuntelevaa ja dialogista pedagogiikkaa. (Anttila 2011, 151–152.) Dialoginen taidepedagogiikka asettuu vasten sellaista opetuksen käytäntöä, jossa kohtaamisen mahdollisuuksia kavennetaan. Dialogisuudesta puhuttaessa siirrytään vuorovaikutuksen tapaan, jossa toisen kuunteleminen on perusedellytys. Puhetta tai kieltä siinä ei välttämättä tarvita ollenkaan. Kohtaaminen tuo toisen kokemuksen osaksi itseämme. Voimme vastata siihen tai vaikuttua siitä ja vaikka toisen kokemus, erilainen tulkinta tai vieras kulttuuri jäisivät meille mysteeriksi, voimme hyväksyä ne osaksi kokemusmaailmaamme. (Buber 1947, 3; Anttila 2011, 169–171.) Mitä taiteen tieto paritanssin hetkissä on tai mitä se voisi olla?

Yhdessä kävely on suomalaisen seuratanssin kivijalka. Tanssilajit perustuvat yleisesti tiedettyihin perusaskeliin, jotka luovat turvaa tanssijoille ja antavat pienellä vaivalla mahdollisuuden tanssin kokemiseen. Yleistanssi foksin perusaskel pohjautuu kävelyyn ja kävelyaskeleiden rytmittämiseen suhteessa soivan musiikin pulssiin. Yhdessä tanssiparin kanssa käveltynä esimerkiksi foksi luo tanssijalle mahdollisuuden syventyä tanssihetkeen liikkumisen ja kohtaamisen kokemuksena aistien, tuntemusten ja parin välisen vuorovaikutuksen kautta. Samalla kun tanssija oppii ymmärtämään, aistimaan ja tuntemaan sekä analysoimaan paremmin kehonsa toimintaa, kehittyy hänen kehollinen tietonsa (Parviainen 2016, 10-15). On todettu, että kehollinen tieto voi kehittää liikkujan kokonaisvaltaista itsetuntemusta. (mm. Parviainen 2016) Itsetuntemus on oman käyttäytymisen, halujen, tunteiden, ajattelun ja toiminnan tiedostamista. Kehollinen tieto antaa tanssijalle sisäistä palautetta esimerkiksi siitä, kuinka hänen toimintansa on onnistunut suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. On kuitenkin huomattava, että pelkkä aistimusinformaatio ei ole kehollista tietoa. Kehollisen tiedon muodostuminen vaatii aistimusinformaation tunnistamien lisäksi analysoinnin taidon. Dialoginen pedagogiikka sekä kiinnittyminen aikaan ja yhteiskuntaan tulisi olla paritanssipedagogiikan kulmakiviä. Tapoja kuunnella ja tapoja kohdata tanssipari on varmasti yhtä monta kuin on tanssijoitakin ja juuri se tekee parin kanssa tanssimisesta yllättävää ja ainutkertaista. Jos tanssijalla on valmiudet käsitellä erilaisia kohtaamisen tapoja, on hänellä myös suurempi valmius olla läsnä muuttuvissa olosuhteissa. Kehollinen tieto kehittää kokonaisvaltaisen itsetuntemuksen lisäksi empatian kykyä ja sosiaalisia vuorovaikutustapoja. Tunteet ja tunnetilat, esimerkiksi myönteisyys tai innostuneisuus, vaikuttavat kehollisen tiedon rakentumiseen. (Parviainen 2016, 10-15) Suomalaiset seuratanssit mahdollistavat siis oman liikkumisen ja vuorovaikutustapojen laaja-alaista tarkastelua ja pohdintaa suhteessa itseen ja kanssatanssijoihin. Näiden tanssien harjoittelussa ei ole keskiössä se, miltä liike näyttää katsojan silmissä, vaan se, miltä liike ja yhdessä tanssiminen tuntuu. Tämä suomalaisten seuratanssien ominaispiirre antaa tilaa ja mahdollisuuksia kehon tiedon, kokonaisvaltaisen itsetunnon ja kinesteettisen empatian kehittymiselle, jos vain ymmärrämme sitä hyödyntää.

Taitoa lukea toisen kehoa ja liikettä sekä eläytyä siihen on mahdollista kehittää. Kehollisen eläytymisen taito edellyttää kuuntelevaa suhdetta omien kehojemme sekä muiden kehojen elettyyn historiaan. Kinesteettinen empatia kuvaa yksilön kykyä eläytyä toisen ihmisen kinesteettisiin eli liikkeen aistimusta koskeviin kokemuksiin. Kinesteettinen empatia on siis kinesteettistä myötäelämistä eli toisen ihmisen liikkeiden ja henkilökohtaisen maailmaan suuntautumisen tunnistamista. Empatiaan ja eläytymiseen ei kuitenkaan riitä pelkästään havaitseminen. Myötäelämiseen kuuluu myös syvällisempi eläytyminen omiin liikkeisiin ja toisen kehollisuuteen. Tanssiharjoittelussa kertyvä fyysinen pääoma muotoutuu kehollisen empatian laadullisessa hiomisessa, kun tanssijat tunnistavat omia kehonhistorioitaan ja antautuvat muiden kehojen historioille. (Parviainen 2002, 325–348; Välipakka 2005, 62) Taiteen tiedon määrää ei voi mitata eikä sen oikeellisuutta arvioida, vaan sen arvo tulee näkyväksi kohtaamisissa, joissa tieto tukee ihmisyyttä, eheyttää yhteisöjä ja muuttaa yhteiskuntaa. (Anttila 2011, 171.) Paritanssien opettamisessa kohtaaminen ja dialogisuus ovat asioita, jotka tulisi jatkuvasti olla läsnä opetustilanteissa. Jos emme arvosta vuorovaikutteisuutta emmekä anna eväitä tanssiparin kohtaamiselle, kuinka nämä lajille ominaiset ydinasiat siirtyvät tuleville tanssisukupolville?

LÄHTEET: Anttila, E. 2011. Taiteen tieto ja kohtaamisen pedagogiikka. Teoksessa Anttila, E. (toim.) Taiteen jälki: Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Helsinki: Teatterikorkeakoulu. Buber, M. 1947. Between man and man. (Trans. Ronald Gregor Smith). London: Kegan Paul. Parviainen, J. 2002. Kinesteettinen empatia. Edith Steinin empatiakäsityksen ulottuvuuksia. Teoksessa Haaparanta, L. & Oech, E. (toim.) Kokemus. Acta Philosophica Tamperensia vol. 1, Tampere 2002b. Parviainen, J. 2016. Keho tietää, kertoo ja kehittää itsetuntemusta. Liikunta ja tiede 53 (2 - 3). Välipakka, I. 2005. Liikkuminen ja kehollisen eläytymisen taito. Fyysinen pääoma sosiaalisessa toimijuudessa. niin & näin 02/05.

”Jos tanssijalla on valmiudet käsitellä erilaisia kohtaamisen tapoja, on hänellä myös suurempi valmius olla läsnä muuttuvissa olosuhteissa.”

Antti Aho ja Anita Valkama tulkitsevat riipaisevalla tavalla lähdön ja menetyksen teemoja Emma Kantelisen koreografiassa ”Se ken tulee viimeiseksi”. Teos ensiesitettiin Oamkin Tanssia! -näytöksessä marraskuussa.

Villi ja vapaa paritanssi TEKSTI:JARI NORKOLA KUVAT: WIKIMEDIA COMMONS, SARA KANANEN, SABRINA JORDAN

Lindy Hopin historiaa ja vähän omaakin Swing -tanssien kehitys juontaa juurensa 1900-luvun alkupuolen Amerikkaan. Tuolloin syntyi useita tanssityylejä, joita olivat mm. balboa, texas tommy, swing ja foxtrot. Swing-tanssien kulta-aikaa olivat vuodet 1933-1947, jolloin erityisesti Amerikassa big band -orkesterit kiersivät maata soittaen iho alle menevää ja vapauttavaa swing -musiikkia. Nykyisin lindy hoppina tunnettu tanssi kehittyi erityisesti New Yorkin Harlemissa mustan väestön keskuudessa. Siihen aikaan kaupungissa oli useita lajiin keskittyneitä tanssipaikkoja ja tunnetuin näistä lienee Savoy Ballroom. Yksi merkittävimmistä aikakauden tanssijoista oli Frankie Manning (19142009), joka kuului myös maineikkaaseen Whitey’s Lindy Hoppers -ammattilaisryhmään. Hänestä tuli myös keskeinen henkilö lindy hopin uudelleenheräämisessä 1980- luvun lopulla, jolloin lajista kiinnostuivat samaan aikaan sekä amerikkalaiset Erin Stevens ja Steven Mitchell että Ruotsissa Lennart Westerlundin luotsaama Rhythm Hot Shots.

Eurooppaan swing -tanssit rantautuivat Englannin kautta. Whitey’s Lindy Hoppersit vierailivat Englannissa 1935-1936, jolloin tämä svengaava tanssi oli jo tuttua Englannissa. Lehtileikkeistä on nimittäin löydetty lindy hop -mainintoja Englannin tanssipiireistä jo 1930-luvun alussa. Toisen maailman sodan aikaan amerikkalaiset sotilaat kyllä levittivät swing-tansseja Englannin kautta koko Eurooppaan. Rock’n’roll musiikin myötä tanssit muovautuivat täällä omiksi tyyleikseen, joita ovat mm. boogie woogie ja bugg. Lindy hop jäi tässä tanssimuodissa vuosiksi unholaan. Rhythm Hot Shots alkoi järjestää 1980-luvulla Herräng Dance Camp -leiriä, josta tuli tärkeä osa lindy hopin uudelleen heräämistä erityisesti Euroopassa, mutta myös koko maailmassa. Tapahtuma kerää vuosittain reilusti yli tuhat tanssijaa ympäri maailmaa viiden viikon kesäleirille Ruotsiin.

”Lindy hoppers never die – they just swing out” -Frankie Manning-

Breakaway oli suosittu swing-tanssi New Yorkin afroamerikkalaisessa yhteisössä 1919-1927. Tanssijat irtosivat siinä suljetusta otteesta vapaaseen soolotanssiin. Heti 20-luvun lopulla breakaway sulautui lindy hopin osaksi ja se on käytössä vielä tänäkin päivänä.

Oma kiinnostukseni lajiin heräsi 1990-luvun puoli välissä, kun nuorena poikana olin juuri löytänyt seuratanssit täällä Oulussa. Vuosi taisi olla 1995, kun silloisessa Foxia -tanssiravintolassa ihmettelimme kaveria, joka tanssi meille tuntematonta tanssia. Pienen keskustelun jälkeen selvisi, että kyseessä oli lindy hop ja kaverinkin nimi selvisi Anders Janssoniksi. Anders lupautuikin opettamaan meille tanssia ja siitä kipinä tanssinlajiin sitten syttyi. Sen jälkeen tuli käytyä erinäisillä tanssileireillä Suomessa ja ulkomailla opiskelemassa tätä hurmaavaa, leikkisää ja vauhdikasta paritanssia. Lindy hopin leviämiseen Suomessa vaikutti noihin aikoihin erityisesti tanssiseurat Rock’n’Roll Dance Club Comets Helsingissä ja Swing Team Tampereella. Itsekin muutin pääkaupunkiseudulle 1990-luvun lopulla ja toimin aktiivisesti Rock’n’Roll Dance Club Cometsin riveissä. Cometsista pitää erityisesti mainita Taina Kortelainen ja Timo Arstila, jotka kiersivät tuolloin opettamassa ympäri Suomea. Tampereella

Swing Team järjesti tuolloin myös erittäin suosittua Swing Night -tanssileiriä, joka keräsi yhteen tanssijoita vuoden vaihteen tienoilla. Lindy hop on villi ja vapaa tanssi, joka haluaa pitää juuristaan kiinni. Sen hienous pohjaa jazz- ja swing-musiikkiin, joka antaa myös muusikoille vapauksia soittamisen suhteen.

LÄHTEET: Heinilä, Harri 2018. Who Introduced Lindy Hop in Europe? Authenticjazzdance: Lindy Hop Europe. Saatavissa: https://authenticjazzdance.wordpress.com/2018/02/05/ who-introduced-the-lindy-hop-in-europe/. Hakupäivä 11.12.2018. Wikipedia. Lindy Hop. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lindy_hop. Hakupäivä 11.12.2018.

LINDY HOP VAI JITTERBUG? •

Amerikassa 1920-luvun lopulta alkaneella Swing -aikakaudella alkunsa saanut sosiaalinen paritanssin muoto.

•

New Yorkin Harlemissa afroamerikkalaisten keskuudessa muotoutunut tanssi kietoo yhteen jazzin svengin, eurooppalaisen ballroom -perinteen ja afrikkalaisen tanssin.

•

Tanssia pidetään ensimmäisenä amerikkalaisten omana kansantanssina.

•

Euroopassa ja erityisesti Iso-Britanniassa laji sekoittui amerikkalaista swing-tanssia yleistävän Jitterbug -nimikkeen alle.

•

Valkoisten suosima Jitterbug oli aluksi energialtaan ulospäinsuuntautuneempaa sisältäen potkuja ja temppuja.

•

Jitterbug lähestyi kuitenkin muodoltaan säädyllisempää ballroom -tyyliä kun jive alkoi vallata parketteja Englannissa.

•

Ensimmäisiä kuuluisia lindy hop -tanssijoita olivat mm. Al Minns, Frankie Manning ja Norma Miller.

•

Lindy hopin uudelleenherääminen alkoi 80-luvun lopulla.

LÄHDE: Miller, D. & Zonnenberg, N. & Strickland, R. 2013. Lindy Hop and Jitterbug: The Development of American Swing Dance in the United Kingdom. Florida State University School of Dance.

Kiihkoa, kaihoa ja läheisyyttä TEKSTI: SINI KARTTUNEN, KUVA: MIIKKA PYY

Tangon tanssiminen on lähentänyt monia yhteisöjä Tango juontaa juurensa 1800-luvun lopun Argentiinaan ja Uruguayhin. Tuolloin Argentiina oli yksi maailman rikkaimmista maista, ja sinne muutti vauraamman elämän toivossa runsaasti siirtolaisia mm. Italiasta ja Espanjasta. Tango kehittyi eurooppalaisten siirtolaisten kansoittamassa Buenos Airesissa. Eteläamerikkalaisen, eurooppalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin sulatusuunissa yhdistyivät uuden tanssin ainekset, joista syntyi tango. Alun perin tango oli vähävaraisen työväestön tanssi, mutta hiljalleen myös yläluokka otti sen omakseen.

Merkittävä osa siirtolaisista oli yksinäisiä miehiä. Naisia oli vähän. Hyvä tanssitaito antoi miehille mahdollisuuden kohdata naisia ja tehdä vaikutus heihin. Miehet hioivat keskenään tanssitaitoja ja harjoituksissa kokeneemmat opastivat aloittelijoita. Ajatuksena oli, että jokainen hallitsisi sekä viejän että seuraajan roolin. Harjoittelu aloitettiin aina seuraajan roolista, jonka omaksuminen vaati noin yhdeksän kuukauden harjoittelujakson. Tanssiaisiin miehet olivat valmiita noin kolmen vuoden harjoittelun jälkeen, ja silloinkin mukana oli tuttu nainen miehen esittelytanssia varten. Tämä käytäntö oli tärkeä, koska kukaan tuntematon nainen ei halunnut tanssia noviisin kanssa. Naisten tanssitaito kehittyi kotioloissa, jossa isät ja veljet opastivat naisia tanssin saloihin. Tangosta kehittyi kiihkeä ja kaihoisa tanssi, jonka henkeen kuuluu kehon läheisyys ja tanssijoiden henkinen yhteys. Tango on leikki, jossa mies ohjaa tanssia naisen seuratessa ja tarjotessa tanssille kauneutta ja aistillisuutta. Argentiinan tango perustuu improvisaatioon ja siksi se on erilaista kuin useat muut tanssit, jotka perustuvat selkeästi määriteltyihin kuvioihin. Parhaimmillaan parin välille muodostuu tanssiessa emotionaalinen yhteys. Vuonna 1992 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa ”Naisen tuoksu” kuvataan koskettavalla tavalla, kuinka sokean miehen ja näkevän naisen kesken avautuu tangon välityksellä syvä tunneyhteys. Tango riisuu ja paljastaa. Se voi hivellä ja raadella.

harrastajien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta arviot liikkuvat tuhannen ja kahdentuhannen välillä. Eri puolille Suomea on perustettu paikallisia argentiinalaisen tangon yhdistyksiä. Tango-festivaaleja pidetään muun muassa Helsingissä, Oulussa ja Tampereella. Milongoja, eli tangon tanssiaisia pidetään viikoittain eri puolilla Suomea. Suomalaisia puhuttelee intohimolla ladattu, kaihoisa ja runollinen tanssi. Yleisradio haastatteli vuonna 2015 Oulun Tangofestivaalille osallistunutta Aarne Ratista. Ratinen kuvasi tunteitaan lähes liikuttuneena. Haastattelun perusteella Aarnella on vakava tangotartunta. ”Se on se tangon syke täällä tunnealueella. Se puree, se kipristää, se koskee, mutta siihen voi sanoa kuin Molli-Jori, että en tahtoisi olla vailla tätä tuskaakaan.” Jos tunnet lieviäkin tangotartunnan oireita, niin saat aiheesta lisää tietoa mm. www.tango.fi- ja oulunsalotango.webnode.fi sivustoilta.

Sini Karttunen on kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelija LÄHTEET:

Yläluokan mukana tango levisi myös Eurooppaan. Tangoinnostus alkoi Pariisista vuonna 1912. Tanssi rantautui Suomeen jo seuraavana vuonna, ja ensimmäisen kerran sitä esitettiin Apollo -teatterissa Helsingissä. Vain harvat suomalaiset saivat pätevää tangon opetusta, koska tanssikouluja oli vain Helsingissä, Turussa ja Pietarissa. Suomeen syntyi omintakeinen, kansanomainen tanssityyli, joka kehittyi katsomalla ja matkimalla tanssilavoja kiertäviä argentiinalaisen tangon taitureita. Tämä tanssityyli kuitenkin hävisi lähes kokonaan sotien aikana. Vanha tyyli säilyi vain romaniväestön ja suomalaisten siirtolaisten keskuudessa. 1930-luvulla tanssinopettaja Inkeri Karen kehitti helpommin opittavan tavan tanssia tangoa. Uusi tyyli perustui foksin askeliin. Myös tangomusiikista kehittyi suomalainen versio, jossa yhdistyvät alkuperäinen argentiinalainen tango, slaavilainen melankolia ja saksalainen marssimusiikki. Tangolla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen populaarikulttuuriin ja kansalliseen identiteettiimme.

Aromaa, Jonni 2015. Argentiinalaisen tangon suosio kasvaa Suomessa. Yle uutiset, kulttuuri 23.1.2015. https://yle.fi/uutiset/3-7748922

Suomessa argentiinalaisen tangon harrastus lähti kasvuun 1990-luvun jälkipuolella. Kimmokkeen tangon uudelle tulemiselle antoi Buenos Airesissa tuotettu tanssispektaakkeli Tango Pasión, jota esitettiin Helsingin lisäksi Tampereella, Mikkelissä ja Kuopiossa. Alkuperäinen argentiinalainen tango sytytti suomalaiset uudelleen. Aktiivisten

OulusaloTango ry. https://oulunsalotango.webnode.fi/

Juopperi, Hanna & Punkari, Pasi 2015. Tango-Aarne hullaantui latinorytmiin jo pikkupoikana: ”Se puree ja kipristää video” -video. Yle uutiset, kotimaa 5.1.2015. https://yle.fi/uutiset/3-7721084 Kärjä Antti-Ville & Åberg, Kai (toim.) 2012. Tango Suomessa. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto. Nykykulttuurikeskuksen julkaisu. Salikoski, Kristian 2012. Sukupuolittuneet syleilyt - Argentiinalaisen tangon populaarin heijastumat koetussa kehollisuudessa. Helsinki: Helsingin yliopisto. Pro gradu -tutkielma. Argentiinalaisen tangon yhteisöjen kotisivut Amigos del Tango ry. https://www.tango.fi/

Yle-uutisten tango -artikkelit

Tangossa tärkeintä on KAOA! TEKSTI: TAINA ALA-KETOLA, KUVA: JORGE SEGURA

Bailemos con pasión eli ”tanssikaamme intohimolla” -Jorge Segura-

Meillä paritanssijoilla oli ilo ja kunnia päästä opiskelemaan argentiinalaista tangoa Malagaan viime keväänä osana tanssinopettajaopintojamme. Opettajanamme toimi Jorge Segura, pitkän linjan argentiinalaisen tangon opettaja, joka on kehittänyt omaa tekniikkaansa Ranskassa, Espanjassa ja Suomessa argentiinalaisten maestrojen ohjaamana. Keskeisin asia, jonka viikon aikana tekniikan lisäksi opimme, oli Seguran lanseeraama lyhenne KAOA. Tämä kirjainyhdistelmä kiteytti argentiinalaisen tangon tanssimisen keskeisimmän filosofian, jonka Jorge halusi viikon aikana takoa päähämme. Paitsi että KAOA:n kautta syntyy tangoa tanssivan parin ympärille tangolle tyypillinen intensiivinen kupla, se on mielestäni myös avain tangon tanssimisen nautintoon, ja siksipä sen tulisikin olla keskeinen osa kaikkia parin kanssa tanssittavia tansseja. K = kunnioitus. Kun ihminen pyytää toista tanssimaan ja toinen suostuu kutsuun, ovat kumpikin antaneet toisilleen lahjan. Muut asiat, ajatukset ja ihmiset katoavat ympäriltä, ja huomio kohdistuu siihen ihmiseen, jonka kanssa seuraava tanssihetki tullaan jakamaan. Tanssijoiden tulee osoittaa toisilleen ensi hetkestä asti kiitollisuutta siitä, että he saavat yhdessä luoda alkavan tanssin. A = asento. Tanssiasentoon asettautuminen liittyy vahvasti edelliseen. Kunnioitus paria kohtaan on läsnä jo siinä hetkessä, kun tanssijat lähestyvät toisiaan. Yhteinen tanssiasento etsitään rauhassa intron tai ensimmäisen fraasin aikana asettuen hetkeen. Keskittyminen on tärkeää paitsi henkisesti myös tanssin sujuvuuden kannalta: mikä tanssiasento sopii meille niin, että siinä on hyvä olla? O = ote. Otevaihtoehtoja on useampia mutta niitä kaikkia yhdistää hengittävyys ja rentous. Kehon ja mielen on oltava avoin ja joustava, jotta viestit pääsevät kulkemaan kontaktipisteiden kautta tanssijaparin välillä. Segura puhui erityisesti siitä, kuinka seuraaja tanssii parhaimmillaan kuin silkki. Kohottuneessa mutta rentoutuneessa tanssiotteessa viejän antamat impulssit siirtyvät seuraajaan, jolloin tämä tanssii kuin itsestään, kieppuen parinsa ympärillä kevyesti kuin silkkiliina. Hengittävä tanssiote mahdollistaa sen, ettei viejän tarvitse “siirrellä” seuraajaa tanssiaskelilla. Sen sijaan viejä välittää seuraajalle impulsseja, seuraajan viedessä liikkeet loppuun itse. Molemmat kehittelevät omaa tanssiaan – vaikkakin yhdessä.

jännittyminen kerää energian ja viestii seuraajalle, että kohta tapahtuu jotain. Liikkeen aikana energia laukeaa ja rentoutuu, ja kun tämä on tapahtunut, energia kerätään yhdessä uudelleen. Energiaa ei siis pureta räjähdysmäisesti ja näyttävästi ulos kehosta liikkeiden kautta. Energian kasvaminen ja virtaaminen, sen syttyminen ja hiipuminen tanssijoiden sisällä välittyy yleisölle tanssijoiden kasvojen ja asenteen kautta. Argentiinalaisen tangon näyttävyys ja dramaattisuus syntyy siis hyvin hienovaraisesta parityöskentelystä. Parhaimmillaan tanssipari onnistuu juuri sen avulla koskettamaan yhdessä tanssien myös yleisön sielua. Kun KAOA toteutuu tanssiparin välillä - niin tanssiteknisesti kuin mielen tasolla - toteutuu samalla myös Seguran tärkein motto: Bailemos con pasión eli ”tanssikaamme intohimolla”.

Taina Ala-Ketola on kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelija

KOMMENTTI: TANGO TUNTUU SYVÄLLÄ TEKSTI: PÄIVI HÄMÄLÄINEN, MARIANNE KIVELÄ JA MARI KURTTI

Lavatanssijoille tango on tunnetta, nautintoa ja tulkintaa. Tangoa tanssitaan usein eri tavoin: matalalla pysyen, argentiinalaisittain, foksia mukaillen tai vapaasti improvisoiden. Kilpatanssijoille tango on se erilainen vakiotanssi, ilman nousuja ja laskuja. Tango ei jätä ketään kylmäksi, vaan tuo lämpöä sekä tanssijoille että katsojille ja erilaisine variaatioineen haastaa kokeneemmankin tanssijan. Tango voi johdattaa meidät Satumaahan, kun uskallamme heittäytyä sen vahvaan virtaan.

A = asenne. Argentiinalainen tango mielletään helposti YouTuben ansiosta showcasen tapaiseksi, näyttäväksi ja dramaattiseksi tanssiksi. Energinen tanssi tango onkin, mutta energian on tarkoitus peremminkin patoutua tanssijan sisälle ja pyöriä tanssijan oman keskilinjan ympärillä. Viejän lihasten

Tango soi Suomessa TEKSTI: PÄIVI HÄMÄLÄINEN, MARIANNE KIVELÄ JA MARI KURTTI, KUVA: TEIJO PIRTTIMÄKI

Tangomusiikki toi suomalaisille tuulahduksen suuren maailman elämästä

Pääsääntöisesti Suomessa tanssitaan ja soitetaan kolmenlaista tangoa: argentiinalaista, suomalaista ja kilpatanssitangoa. Tango kehittyi alunperin Etelä-Amerikassa Argentiinan ja Uruguayn alueilla niin sanotun alamaailman keskuudessa ja sitä soitettiin erityisesti satamissa. Tangon synty on kuitenkin monilta osin kiistanalainen aihe. On esimerkiksi väitetty, että orjien mukanaan tuoma afrikkalainen kansanmusiikki olisi osaltaan toiminut pohjana tangon synnylle. Toisaalta myös Karibian alueen ja Amerikan alkuperäisasukkaiden musiikin on esitetty vaikuttaneen omalta osaltaan tangon kehitykseen. Eurooppaan tango rantautui 1900-luvun alussa. Tangon suosioon vaikutti suuresti argentiinalainen laulaja-säveltäjä Carlos Gardel, joka vieraili Pariisissa ensimmäisen kerran 1928. Tango levisi melko nopeasti Saksan kautta Suomeen. Euroopassa se alkoi muovautua ja sai uusia elementtejä kuten lyömäsoittimet, joita ei alkuperäisessä tangossa käytetty lainkaan. Tämän myötä myös rytmi muuttui alkuperäistä marssimaisemmaksi, mikä on tyypillistä myös suomalaiselle tangolle. Hyvin nopeasti tanssikoulut alkoivat järjestää tangon opetusta ja tango sai vahvan jalansijan suomalaisessa tanssija musiikkikulttuurissa. Ensimmäinen Suomalainen tähän uuteen musiikkityyliin viittaava kappale, parodialaulu Tanko-laulu, levytettiin vuonna 1915 vaikka tangoa todennäköisesti soitettiin ja tanssittiin jo paria vuotta aiemmin eräissä julkisissa tanssitapahtumissa. Tango oli suomalaisille tuulahdus suuren maailman elämästä. 1930-luvulle saakka valtaosa tangomusiikista oli käännöskappaleita ja laulujen teemat olivat eksoottisia. 1930-luvun lopulla alettiin säveltää omaa tuotantoa enemmän. Tangon suomalaistuminen ajoittui toisen maailmansodan jälkeen ja “kävelystä” tuli uusi kansallistanssi - omaperäinen suomalainen tango näki päivänvalon. Tasarytminen populaarimusiikki kulkee suurimmaksi osaksi mollissa, jossa kulttuurihistoriamme ja mielenlaatumme tiivistyvät. Suomalaista tangoa sävellettiin paljon sota-aikana 1940-luvulla ja heti sen jälkeen. Toivo Kärki tuli suuren yleisön tietoisuuteen tangoistaan. Sota-aika ja kaiho toimivat erinomaisena pohjana, kun Kärki

sovelsi jazzin harmoniaideoita tangoon yhdistäen siihen venäläisiä sävyjä. Kärjen suuret hitit olivat nimenomaan tangoja: Siks oon mä suruinen ja Liljankukka. Tangojen tulkitsijoina olivat tuolloin muun muassa Olavi Virta, Eero Väre ja Henry Theel. 1960-luku oli suomalaisen tangon kulta-aikaa. Unto Monosen kynästä syntyi tuolloin Satumaa -tango, joka Reijo Taipaleen tulkitsemana oli aikansa hitti. Muita aikakauden merkittäviä laulajia olivat muun muassa Taisto Tammi ja Eino Grön. Vuonna 1985 perustetut Seinäjoen tangomarkkinat ja tangosävellyskilpailu mahdollistivat uudenlaisten tangojen, esimerkiksi Mika Toivasen Yön kuningatar ja Mun aika mennä on, esiintulon. Toivanen otti mukaan särökitaroita ja voimakkaita rumpukomppeja, jotka modernisoivat sävellyksiä. Bandoneonisti Astor Piazzola kehitti tango nuevon (suom. uusi tango) 1950-luvulla. Perinteiseen argentiinalaiseen tangoon sekoitettiin elementtejä erityisesti jazzista ja taidemusiikista, mikä aiheutti aikamoisen myrskyn etenkin argentiinalaisen tangon piireissä. 2000-luvulle tultaessa Piazzolan teoksista on alettu tekemään uusia versioita ja sovituksia myös Suomessa. Tällaista musiikkia Suomessa edustaa Tango for Four -yhtye.

Päivi Hämäläinen, Marianne Kivelä ja Mari Kurtti opiskelevat OAMK:ssa tanssinopettajiksi monimuoto-opiskelijoina. LÄHTEET: Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004. Suomi Soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Helsinki:Tammi. Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia: Populaarimusiikki. Helsinki: WSOY. Kärjä Antti-Ville & Åberg, Kai (toim.) 2012. Tango Suomessa. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto. Nykykulttuurikeskuksen julkaisu. Paasikko, Lasse 2018. Musiikki ja tanssi -luento. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu 26.-27.11.2018. Elävä perintö. Suomalainen tango 2018. Saatavissa: https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Suomalainen_tango. Hakupäivä 25.11.2018 Musiikkiarkisto open access. Suomalaisen populaarimusiikin uusin historia 2018. Saatavissa: https://www.musiikkiarkisto.fi/oa/artikkelit/aikajana.php. Hakupäivä 25.11.2018

Sottiisista lavasottiisiin TEKSTI JA KAAVIO: SIIRI SUONIEMI JA ANITA VALKAMA, KUVA: SAARA SAVUSALO

Sottiisi on oletettavasti Saksasta Ruotsin kautta Suomeen rantautunut kansanomainen paritanssi, jonka alkuperä on Englannissa. Sottiisin saksankielinen nimi on Schottish ja tarkoittaa skotlantilaista. Sottiisi tunnetaan myös nimellä jenkka. Vaikka jenkka ja sottiisi on aikanaan mielletty samaksi lajiksi, myöhemmin on korostettu, että sottiisi on kävelypohjainen ja jenkka hyppypohjainen tanssi. (Milad & Koskivaara 2001, 13) Tyypillisimmillään sottiisia tanssitaan sottiisimusiikkiin, jonka tahtilaji on 2/4. Musiikki jaksottuu usein neljän tahdin mittaisiin fraaseihin, joka tukevat erinomaisesti sottiisin tanssikaavaa.

Sottiisin kaavassa tanssijat tanssivat rinnakkain avoimessa tanssiotteessa alkaen paritanssijaloilla (viejällä vasen ja seuraajalla oikea) askeltaen eteenpäin: nopea-nopea-hidas-nopea-nopea-hidas (2 vaihtoaskelta tai sottiisinaskelta (Heikel 1982, 356)) ja pyörien vyötäröotteessa (viejän kädet seuraajan vyötäröllä ja seuraajan viejän olalla/olkavarsilla) 4 hidasta askelta pistopyörintänä (askeleet astutaan suhteessa pariin suoraan eteen ja suoraan taakse, kohti paria ja poispäin parista) myötäpäivään itsensä ympäri.

Kuva 1. Sottiisin kaava: Perus-sottiisi ja Heinämäen sottiisi, sekä lavasottiisi

Sottiisista on muistiin merkitty lukuisia variaatioita. Jo yksistään Paritanssien – tanssitalokirjassa (Milad 6 Korkivaara, 2001, 14-21) variaatioita nimetään 18 kpl, joista useammasta vielä vähintään kaksi tyyliä. Myös Heikel (1982, 356-359) kuvaa Suomen ruotsinkieliseltä alueelta 17 eri variaatiota sottiisista, osittain päällekkäisiä. Suurin osa variaatioista on kaavan mittaisia, sisältäen vaihtoaskelta ja hitaita askeleita, suuntia ja otteita vaihdellen. Heinämäen sottiisissa nopeiden ja hitaiden askeleiden paikkaa vaihdellaan monipuolisesti verrattuna muihin variaatioihin ja neljän tahdin eli kaavan mittaisia osia on kolme. Norjasta meille kulkeutunut Röros -variaatio sisältää myös kolme askeliltaan ja orientaatioiltaan erilaista osaa, joiden pituus vaihtelee viejän päätöksestä.

Mutta mitä jää, kun sottiisi irrotetaan kaavastaan? Jää jäljelle hitaat ja nopeat askeleet. Saadaan niin kutsuttu lavasottiisi (Kauppinen 2013). Lavasottiisin tavoitteena on pyrkiä vapaaseen vientiin, jolloin parin kontakti syvenee ja viennin ja seuraamisen taidot herkistyvät. Vapaasti viedyssä sottiisissa saadaan käyttöön koko sottiisi variaatioiden kirjo ja enemmän. Kun kaava ei enää sido, mahdollistuu monipuolinen musiikin tulkinta, voidaan pyöriä pidempään tai vaihdella rytmiä loputtomasti. Sottiisin vapaassa viennissä impulssina toimii erilaiset dynamiikan vaihtelut sekä otteiden variointi. Keskiössä on kahden välinen tanssi, kaavojen ja kuvioiden sijaan.

Monia kaavaan tehtyjä sottiisivariaatioita tanssiessa, paritanssia helpottaa olennaisesti se, että kyseinen variaatio on sekä viejälle että seuraajalle tuttu. Sottiisin kaavamaisuus tuntuu myös tanssikokemuksessa. Tanssista tulee helposti ennalta-arvattavaa, mikä saattaa vaikuttaa kontaktin määrään ja luonteeseen. Suomessa kansanomaiset paritanssit ovat vieraantuneet paljon sosiaalisesta tanssista ja moni oppiikin tanssimaan parin kanssa koreografioiden kautta.

LÄHTEET:

Siiri Suoniemi ja Anita Valkama ovat kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelijoita. Milad, Maria 2001, Koskivaara, Katariina 2002, PariTanssien Tanssitalo-kirja, Suomen Nuorisoseurojen Liitto ry, Vantaa. Heikel, Yngvar 1938, Häggman Ann-Mari 1982, Folkdans dansbeskrivningar sammanställda av Yngvar Heikel, ab Fram, Vasa. Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajan tutkinto-ohjelman kansanomaisen paritanssin kurssilla vuonna 2013, opettajana Petri Kauppinen.

Anssi ja Anne Kirkonpelto kaappausasuissa. Vieressä osittainen ruudunkaappaus liikkeenkaappausohjelmasta. Otoksessa asennot irtosivat heikon kalibroinnin vuoksi.

Kaapattua liikettä TEKSTI JA KUVAT: ANSSI KIRKONPELTO

KIRJOITTAJASTA Anssi Kirkonpelto on Oamkin tanssinopettajan tutkinto-ohjelman tiimipäällikkö ja paritanssin lehtori.

Liikkeen kaappaus eli motion capture (mocap) on teknologia, jolla voidaan muuttaa henkilön liikkeet digitaaliseen muotoon. Menetelmä on tunnettu erityisesti 3D-animaatioiden tuottamisessa. Mocap -teknologian ja erilaisten ohjelmistojen avulla on myös mahdollisuus tutkia ihmisen liikettä. Sain Oulu Game Labistä lainaan XSENSE-laitteiston ja ohjelmiston. Järjestelmä koostuu inertiaa mittaavista sensoreista (kiihtyvyys ja rotaatio), sensorisen datan vastaanottimesta, liikkeenkaappausohjelmistosta sekä päälle puettavista varusteista. Sensoreiden kiinnittämiseen on kaksi eri järjestelmää. MVN Link on päälle puettava lycrahaalari, jossa sensorit yhdistetään puvun sisässä johdoilla selkään kiinnitettävään lähettimeen ja akkuun. MVN Awinda on täysin langaton järjestelmä, jossa sensorit kiedotaan strap-nauhoilla raajoihin, vartaloon

A JA N KO H TA I S TA

ja päähän. Molemmissa on oma vastaanotin, joka kiinnitetään ohjelmistolla varustettuun tietokoneeseen. Testasin lainauksen yhteydessä MVN Awindan ja ohjelmiston toiminnan, MVN Linkin käytön opiskelin omaehtoisesti. Ohjelmisto ja teknologia on varsin yksinkertainen käyttää. Tosin erilaisia sensoreita, laitteita, kaapeleita ja kiinnitysvarusteita on sen verran runsaasti, että käyttöönotto on suhteellisen aikaa vievää puuhaa. Samban huiskujen kaappaaminen onnistui ensiyrittämällä. Animaatiosta pystyi hyvin havaitsemaan, missä kehon osassa on suurin liike-energia ja mihin suuntaan. Animaatioon on myös mahdollista lisätä visuaalista informaatiota, kuten massakeskipisteen sekä liikeradat viivana 3D-avaruudessa. Ensimmäinen edellyttää tanssijan strategisten mittojen syöttämistä järjestelmään. Lisäksi ohjelmasta on mahdollista saada numeroarvoja mm. mittauspisteiden kiihtyvyystietoja, suuntia sekä nivelten kulma-arvoja. Mielestäni laitteiston hyöty tanssissa on erityisesti kehon rakennetason liikeanalyysissä. Yhdestä kaapatusta liikkeestä voi tuottaa lukemattomia videoanalyysejä vaihtamalla animaation katselukulmaa 3D-avaruudessa. Katselukulman, kohteen ja etäisyyden voi valita vapaasti, mutta valikosta löytyy valmiina perussuunnat, kuten edestä, takaa, sivulta, ylhäältä ja alhaalta. Lisäksi tilassa liikkuvaan

kohteeseen voi laittaa seurannan päälle. Erityisen kätevä toiminto on neljän ikkunan yhteisnäyttö, jonka avulla liikettä voi tarkastella monesta suunnasta yhtä aikaa. Testasin laitteistoa myös paritanssiin (tango). Tämä olikin huomattavasti haastavampaa kuin yksintanssin kaappaaminen. Järjestelmä ei anna absoluuttista sijaintia tilassa, joten kaksi henkilöä on kalibroitava origoon ennen tanssin alkua. Lisäksi kahden henkilön yhdenaikaisessa liikkeen kaappauksessa tulee kaikki valmistelut tehdä huolellisemmin. Sensorit tulee kiinnittää tiukemmin ja lähelle ihmisen rakennetta eli paikkoihin, jossa luu on pinnassa. Asento pitää kalibroida, jotta objektin asento vastaa tanssijan asentoa. Liike pitää kalibroida. Lisäksi tilan häiriöt, heijasteet, antennien asento ja laitteiden sijoittelu vaikuttavat kaappauksen laatuun. Kaiken kaikkiaan järjestelmä vaikuttaa helpolta ja hyödylliseltä, etenkin silloin kun halutaan dataa yhdestä henkilöstä. Liikedata on siirrettävissä myös muihin ohjelmiin, kuten esimerkiksi Biomechanics of Bodies (BoB), joka mallintaa liikkeen luu- ja lihastasolla. Mocap-teknologian käyttö henkilökohtaiseen liikeanalyysiin on varmasti hyvin aikaa vievää, mutta näkisin teknologian olevan hyödyllinen eri lajien opetuksessa. Hyvän mallin avulla voidaan opiskella lajin toimintaperiaatteita. Tarkoitus ei ole kopioida mallisuoritusta, vaan yrittää ymmärtää liikkeen yleisiä lainalaisuuksia mallin avulla. 27

A JA N KO H TA I S TA

Flown tavoittaminen paritansseissa TEKSTI: ALEKSIS NOKSO-KOIVISTO, OHJAUS: ANSSI KIRKONPELTO, KUVAT: MIKA KAMULA

Flow-kokemus tarkoittaa optimaalista kokemusta; tilaa, jossa kaikki sujuu kuin itsestään. Tätä tavoitellaan tarkemmin määritetyissä paritansseissa, kuten vakiotanssit ja rock’n’roll tai yhtä lailla vapaissa lajeissa, kuten lindy hop, argentiinalainen tango ja lavatanssit. Flow’hun voi liittyä yhdysvaltalaisen psykologin Mihály Csíkszentmihályin mukaan täydellinen keskittyminen, oman minän arvioinnin väheneminen, ajantajun katoaminen sekä selvät päämäärät. Flow -kokemukset ovat yksilöllisiä. Lisäksi vapaissa ja määritetyissä lajeissa flow on varsin eri tyypinen, mutta molemmissa sen saavuttaminen on mahdollista.

Kaikkien lajien flow edellyttää luonnollista painonsiirtoa ja keholla musiikkiin tanssimista. Näin vaadittu muoto toteutuu funktionaalisesti kehon yksilöllisten mahdollisuuksien rajoissa. Opetus lähtee yleensä muodosta, jolloin matka flow-kokemukseen on pitkä. Muodon tavoittelu voi aktivoida tietoiset ja tanssimisen kannalta toissijaiset keholliset mekanismit käyttöön. Molemmissa tapauksissa laadukas tanssi on saman tyyppistä, ja laadukas tanssi mahdollistaa flow’n toteutumisen. Vapaissa lajeissa aloitetaan yleensä painonsiirroista ja rytmistä muodon jäädessä taka-alalle. Tämä mahdollistaa suopeammat olosuhteet flow’n toteutumiselle. Vapaissa tansseissa flow’n kokemiseen voi mahdollisesti päästä paljon varhaisemmassa vaiheessa tanssiuraa.

Olennaista on elää tässä hetkessä.

Määritellyissä lajeissa flow’n esteenä on usein lajin muotokieli, jota tavoitellaan aluksi ulkokohtaisesti.

Vapaissa lajeissa ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tanssia, mutta yksilöillä ja tanssivalla yhteisöllä on käsityksiä hyvästä tanssista. Kun ei ole ulkoisia päämääriä – jotka voivat Csíkszentmihályin mukaan olla osa flow’ta – miten flow-tilan voi tavoittaa? Vapaissa lajeissa tanssijat ovat lähtökohtaisesti vapaat tekemään mitä tahansa, mihin tilanne, musiikki ja pari heitä inspiroivat. Miten rajattomassa tilassa voi päästä flow’hun? Voiko flow’ta hallita? Yleensä ainakin musiikin kuuntelu ja tulkinta sekä parin yhteys ovat käytännön tavoitteita näihin pääsyyn. Keskityn seuraavaksi artikkelissani flow -tilan käsittelyyn vapaissa tansseissa. Kun alkaa syntyä osaamista ja tavoitteita, lisääntyy myös yrittäminen. Yritys tuo mukanaan ajattelua ja jännitystä. Tämän seurauksena aiemmin luontevasti toiminut tanssi menee sekaisin. Ilmiö voi tapahtua kisojen ja näytösten lisäksi myös seuratansseissa. ”Puristetaan mailaa”, kuten urheilijat sanovat ja siitä ei useinkaan seuraa hyvää. Keskeiset kysymykset ovat: Miten suunnata tai hallita omia ajatuksiaan? Miten suunnata energiaansa ja fokustaan? Maailman menestynein koripallovalmentaja Phil Jackson on tiivistänyt valmentajana käyttämänsä zen-opit kolmeen. Nautittavassa vapaassa paritanssissa on mielestäni kyse näistä samoista kysymyksistä:

1. Luovu kontrollista 2. Luota hetkeen 3. Elä myötätuntoisesti Näiden kolmen periaatteen toteutuessa tanssissa voi saavuttaa huikeita kokemuksia. Vastaavasti olen käytännön kautta huomannut, että jos tanssi ei toimi, on jokin edellä mainituista tekijöistä vialla. Luovu kontrollista. Vapaissa tansseissa ei voi kontrolloida muita tanssijoita, tilanteita eikä täysin edes itseään. Kontrollin yrittäminen johtaa usein tiedostettuun tanssiin, josta valitettavan usein puuttuu henki ja sielu sekä yhteys muihin.

Paritanssien opettamistapa houkuttelee usein kontrolloituun tanssiin. Lindy hop on syntynyt spontaanista liikkeestä musiikkiin. Valtava yhteisö tanssi 1930-1940 luvuilla energisesti ja aidosti välittämättä numeroista. Tanssijat oppivat katsomalla ja kokemalla. Myös Suomessa paritansseja 1950-luvulta asti harrastanut Pentti Friman on kertonut, että hänen nuoruudessaan ei menty kymmeniksi tunneiksi kursseille kuuntelemaan puhetta numeroista ja perusaskelista, vaan lavalle mentiin tanssimaan. Vapaissa tansseissa flow’n saavuttamiselle on eduksi tanssin tarkastelu ilman kuvioita. Keskitytään iskun tai kahden kokonaisuuksiin, joita voi yhdistellä tanssissa orgaanisesti. Tätä pidemmät jaksot tuovat tanssijalle ja parin välille usein kontrollia, joka estää flow’n saavuttamista. Luota hetkeen. Olennaista on elää tässä hetkessä. Flow’n voi unohtaa, jos ajatukset ovat aiemmissa tilanteissa tai seuraavissa kuvioissa. Hetkeen luottaminen tarkoittaa tapahtuvan asian välitöntä hyväksymistä. Sitä ei voi tehdä hyväksymällä vain asioita, jotka ovat onnistuneita ja mieluisia itselle. Tämä saattaa johtaa itseanalyysiin ja -kritiikkiin, joka myös Csíkszentmihályin mukaan voi estää flow’n. On hyväksyttävä kaikki, myös mokat. Tämän rutinoimiseen on paljon harjoitteita esimerkiksi teatterin viitekehyksessä ja varsinkin improvisaatioteatterissa. Oikealla tavalla paritanssimaailmaan muokattuina harjoitteet voivat toimia erinomaisina flow -tilan edistäjinä. Mokaamis -tuntien jälkeen on joillain tanssileireillä ollut äärimmäisen vahvaa yhteistä flow’ta sisältäviä pitkiä tanssi-iltoja. Elä myötätuntoisesti. Sanalle ”compassion” ei ole mielestäni hyvää suomenkielistä käännöstä, koska myötätunto tuo mieleen sääli -tyyppisiä tunteita, kun taas sana “compassion” osiin purettuina tarkoittaa toisen intohimoon mukaan menemistä. Ajattelen tämän olevan tanssiin liitettynä ympäröivien asioiden hyväksymistä ja niihin tarttumista. Muiden myönteinen ymmärtäminen ja kanssaeläminen niin parin, muiden tanssijoiden kuin ylipäänsä koko maailman kanssa on avain myönteiseen tanssikokemukseen. Myönnän joskus suhtautuneeni pareihini nihkeästi tai arvioivasti. Samoin musiikkiin voi suhtautua tanssiessa kriittisesti. Näistä ei seuraa flow’n kannalta mitään hyvää. Compassion on avain, jotta voi löytää rennon flow-tilan. Tätä voi harjoitella improvisaatiotekniikoihin liittyvien hyväksymisharjoitteiden avulla. Flow’n voi tavoittaa selkeiden tavoitteiden ja kontrollin kautta, ja tämä voi toteutua määritetyissä tansseissa. Vaihtoehtoisesti flow’n voi löytää avonaisten tavoitteiden ja kontrollista luopumisen kautta - ja vapaissa paritansseissa kyseessä on jälkimmäinen. Luovu kontrollista, luota hetkeen ja hyväksy asiat ympärilläsi!

ALEKSIS NOKSO-KOIVISTO

LÄHTEET: Csíkszentmihályi, M. 2005. Flow — elämän virta: tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu (englanninkielinen alkuteos Flow 1990). Suomentanut Ritva Hellsten. Helsinki: Rasalas. Jakson, P. & Delehanty, H. 2013. Eleven Rings of Success. New York: Penquin Press. Nosto: Luovu kontrollista, luota hetkeen ja hyväksy asiat ympärilläsi!

• Lindy hopin suomenmestari ja opettaja, joka on tunnettu kymmenien tapahtumien järjestäjänä ja ulkomaisten swingtanssiosaajien Suomeen tuojana. • Hän on opiskellut flown saavuttamista muun muassa Jouko Turkan, Taina Mäkiison, Hilary Chaplainin sekä Oulun avoimen AMK:n opissa

Mittasuhteet paritanssissa TEKSTI:TIMO FILIP SALONEN & EMMA KANTELINEN KUVA: MIKKO-PEKKA KARLIN

Hyvin alkanut tanssitunti ei parinvaihdon jälkeen tunnukaan enää sujuvan. Pistopyörinnät tökkäävät, painonsiirrot tuntuvat hatarilta, ylävartalokontakti alkaa tuntua enemmän painiottelulta kuin sulavalta paritanssilta. Ohjeet alkavat lennellä ensin omassa päässä, sitten ääneen parille; ”Ota suurempaa askelta, seuraa vientiäni.” Sama juttu onnistui hyvin äskeisen parin kanssa, pitäisihän sen sujua nytkin.

Lihastohtoriksi itseään kutsuva akatemiatutkija, dosentti ja liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmi kirjoittaa blogissaan kehon pituuden ja mittasuhteiden vaikutuksesta urheilussa. On ymmärrettävää, että koripalloilijan ihannepituus eroaa esimerkiksi telinevoimistelijan optimaalipituudesta lajien erilaisten vaatimusten myötä. Perinnöllisyystekijät vaikuttavat Hulmin mukaan jopa 80-prosenttisesti kehon pituuden ja mittasuhteiden kehittymiseen.

Paritanssi muodostuu nimensä mukaisesti kahdesta yksilöstä, jotka pyrkivät jäsentymään yksiköksi eli yhdeksi pariksi yhteisen tanssin aikana. Saman näkemyksen jakaa pitkän linjan tanssinopettaja Liisa Kontturi-Paasikko kirjassaan Parin kanssa paremmin. Yhteiseen tanssiin vaikuttavat Kontturi-Paasikon mukaan kummankin yksilön ominaisuudet, sekä suhde ympäröivään tilaan ja musiikkiin.

Myös eri tanssilajeissa on omat ihanteensa kehon erilaisiin mittasuhteisiin ja painon jakaantumiseen liittyen. Joissakin lajeissa ihanteet ovat selkeitä ja tiukasti määriteltyjä, kuten vaikkapa klassisessa baletissa. Toisissa lajeissa määritelmät ovat löyhempiä ja sisältyvät enemmänkin lajin tottumuksiin ja käytäntöihin senttikohtaisen määrittelyn sijaan.

Keho kantaa tanssiessaan mukanaan omaa perittyä ja hankittua historiaansa. Kehon mittasuhteet, harrastuneisuus, onnettomuudet ja vammat, työ, elintavat sekä tietoisuus omasta kehosta määrittävät paljon sitä, miten yksilö tanssii. On kuitenkin liuta kehollisuuteen liittyviä taitoja, joita on mahdollista harjoitella ja jotka lopulta vaikuttavat historiaakin enemmän tanssimiseen. Kehonhallintaan liittyvät asiat kuten lapatuki, linjaukset, kehon kannatus ja tanssiasento ovat suurimmissa määrin harjoittelun ja tiedostamisen tuloksina syntyneitä taitoja. Nämä muodostavat yhdessä Kontturi-Paasikon mainitsemien musiikin- ja tilan hahmottamisen kanssa paritanssiosaamisen ydinasiat.

Vaikka suurin osa paritansseista kuuluneekin kategoriaan, jossa selkeitä ihannekehoja ei ole määritelty, liittyy niihinkin tietynlaiset sisäänrakennetut oletukset. Viejän esimerkiksi toivotaan lähtökohtaisesti olevan seuraajaa pidempi, ilman että ero kasvaa kuitenkaan tolkuttoman suureksi. Paritanssi tuo siis lisäksi oman haasteensa mittasuhteisiin, kun pähkäiltäväksi tulee omien liikelaajuuksien ja painon siirtojen lisäksi vielä parin kehon luomat mahdollisuudet sekä lainalaisuudet. Jos 180-senttinen pitkät jalat omistava henkilö tanssii toisen pitkäkoipisen 175-senttisen kanssa, ovat mahdollisuudet painonsiirtoon luonnollisesti toisenlaiset, kuin saman 180-senttisen tanssiessa 155-senttisen kanssa, jolloin viejänkin tulee kompensoida omaa askellustaan suhteessa parin pituuteen.

TA N S S I JA T E RV E YS

Erilaisia tanssipareja löytynee saman verran kuin ihmisiäkin, oikeastaan merkittävästi enemmän. Huippuunsa hiotuista tekniikoista ja tuhansista treenitunneistakin huolimatta on lopulta mahdoton tietää, miksi parin kanssa tanssiminen toisena päivänä tökkii, toisena sujuu. Siinä piileekin paritanssin hienous; tanssi syntyy aina uudestaan hetkessä toisen ihmisen kanssa, mikäli annamme sille mahdollisuuden. Mittasuhde-erojen, pituuden ja painon sijaan lieneekin viisainta keskittyä niihin kehollisiin seikkoihin, joihin voimme vaikuttaa, eli kehonhallintaan liittyviin taitoihin. Tietysti yksilö voi yrittää parityöskentelyssä vältellä itselleen haastavampia kehoja, mutta erilaisten kehojen kokeminen opettaa parhaimmillaan äärimmäisen paljon. On upeaa, kun kaksi toisilleen teoriassa epäsopusuhtaista kehoa löytää hiljalleen yhteisen tanssillisen uomansa ja kahdesta täysin erilaisesta yksilöstä tuleekin yksikkö, vaikkapa siitä koripalloilijasta ja telinevoimistelijasta.

Pyritään siis tanssitunneille saapuessa unohtamaan se, kuinka paljon kelläkin on mitäkin kokemusta, vaan keskitytään toiseen ihmiseen, sekä siihen mitä hänen kehonsa voi opettaa. Keskitytään meihin, ei minuun. Keskitytään hetkeen. Ja kun se tietty vasemman käännöksen viides variaatio ei millään onnistu, kysytään yhdessä kysymys: “Mitä me voimme tehdä eri tavalla, jotta tanssimme sujuvoituisi?”

LÄHTEET:

Hulmi, Juha 2018. Lihastohtori: Pitkä tai pätkä, onko sen niin väliä urheilussa? Saatavissa: https://lihastohtori.wordpress.com/2018/07/08/pitka-tai-patka/. Haettu 3.12.2018. Kontturi-Paasikko, Liisa 2012. Parin kanssa paremmin. Tanssikoulu Tanssintahti.

Tanssijoiden nilkkavammoista ja niiden hoidoista TEKSTI:TIIA KERTTULA, OHJAUS: PIRJO ORELL KUVAT JA GRAFIIKAT: SAARA SAVUSALO

Tanssi kuuluu niihin urheilulajeihin, jossa erityisesti nilkat ovat kovassa kuormituksessa. Tanssijan jalkoihin kohdistuu suuria ulkoisia voimia erilaisissa suunnan muutoksissa ja esimerkiksi hypyissä Nilkoista ja niiden ympärillä olevista pehmytkudoksista on siis pidettävä erityisen hyvää huolta, jotta vältettäisiin tyypilliset vammat, kuten nilkan nyrjähdys tai murtuminen. Vammojen syntymistä ei voi aina estää hyvästä huolenpidosta huolimatta. Nilkan nyrjähdys on tyypillinen nilkan vamma. Se on välitön vamma, jossa nivelsiteet ovat venyneet ja revenneet. Nyrjähdyksiä voi olla eri asteisia. Ensimmäinen aste ei välttämättä vaadi tarkastuttamista asiantuntijoilla, mutta toisen ja kolmannen asteen nyrjähdys olisi hyvä tutkituttaa. Nilkan murtuma on nyrjähdystä harvinaisempi vamma tanssijoilla. Sen aiheuttaa usein voimakas vääntö, kierto tai isku nilkan sisä- tai ulkopuolelle. Murtumassa on yleensä havaittavissa selkeä virheasento nilkassa ja se vaatii aina käynnin lääkärillä oikean hoidon saamiseksi. (Walker 2014, s. 218.) Jos nilkka vääntyy inversio-suunnassa, se taittuu sisäänpäin. Tämä vamma syntyy yleensä silloin, kun nilkkaan kohdistuu rasitusta sen ollessa ojennettuna. Nyrjähdys johtuu yleensä ulkoapäin tulevasta voimasta, joka aiheuttaa nilkan vääntymisen. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi hypyn alastulo nilkalle epäergonomiseen asentoon. Tällöin vahingoittuvat yleensä uloimman sivusiteen syyt. Nilkka voi vääntyä myös eversio-suunnassa, jolloin nilkan sisäsivun nivelsiteet ovat venyneet tai revenneet ja nilkka taittuu ulospäin. (Walker 2014, s. 219 .)

Nilkan nyrjähdyksen oireina voidaan pitää nyrjähdyksen asteesta riippuen jonkin asteista turvotusta, kipua ja jäykkyyttä nivelessä. Toisen ja kolmannen asteen vammassa nilkan nivel tuntuu myös holtittomalta, eikä painonvaraus jalalle onnistu kunnolla. Murtumassa ilmenee samoja oireita. Ensihoitona kaikkiin nilkan vammoihin on kolmen K:n sääntö. Lisäksi murtuman, sekä toisen ja kolmannen asteen nyrjähdyksen kanssa on pyrittävä immobilisaatioon, eli tekemään nilkka liikkumattomaksi. (Walker 2014, s. 218-219.) Nyrjähtänyttä nilkkaa harvinaisempi vamma on rasitusmurtuma, jonka aiheuttavat luuhun syntyneet pienet mikrovauriot, jotka estävät luun uusiutumisprosessia. Rasitusmurtumia syntyy usein treenin keston, tehon tai treenitiheyden muuttuessa ja yleensäjuuri useamman tekijän yhteisvaikutuksesta. Oireena on treenin jälkeinen äkillinen kipu, joka on helppo paikantaa. Lepo on tärkeää rasitusmurtuman hoidossa ja ennaltaehkäisyssä tärkeää on huolehtia oikeista linjauksista, sekä hyvin iskuja vaimentavista kengistä (mikäli laji sitä vaatii). (Heikura, 2013.) Vamman jälkeinen kuntoutus on erityisen tärkeää, jotta nilkan parantuminen mahdollistuu, eikä nilkalle synny toimintarajoitteita. Kuntoutuksessa nilkan liikkuvuutta harjoitetaan, jotta liikeradat palautuvat, sekä vahvistetaan nilkkaa tukevia lihaksia ja nivelsiteitä. Lisäksi harjoitetaan tasapainoa, jotta asentotunto palautuu. Lihastasapaino, eli lihaksen voiman suhde liikkuvuuteen, on myös yksi avainasia nilkan hyvinvoinnissa. Nämä edellä mainitut kuntoutuksen tasot ovat hyviä myös ennaltaehkäisevässä nilkkojen huollossa. (Walker 2014, s. 218-219.)

TA N S S I JA T E RV E YS

NILKAN STABILITEETIN VAHVISTAMINEN LIIKEHARJOITTELULLA

KUMINAUHA ON OIVA APUVÄLINEN NILKAN LIHASTEN JUMPPAAMISESSA.

Nilkan stabiliteetistä ja linjauksesta vastaavat erityisesti peroneus longus, tibialis posterior ja anterior ja flexor hallugis longus.

• Tibialis posterioria vahvistava harjoitus – kuvan D-tyypille: Istu jalat pitkinä lattialla ja laita kuminauha jännitykseen päkiöiden alle, kierrä pottuvarvas edellä jalkapohjia sisään- ja alaspäin. Polvet ja lonkat pysyvät paikallaan.

Kuvissa A ja B, on nähtävissä oikeaoppinen linjaus edestä ja takaa. Peroneus longus ja brevis, sekä tibialis posterior ovat tärkeimmät lihakset tukemaan mediaalista ja lateraalista stabiliteettia. Nämä lihakset mahdollistavat sivuttaissuuntaisen vakauden nilkassa. Kuten kuvasta on nähtävissä, tibialis ant. ja post. ja peroneus longus kulkevat jalkapohjaan asti. Kuvassa C nilkan lateraalinen stabiliteetti on pettänyt ja nilkka on vääntynyt ulospäin. Kuvassa D puolestaan mediaalinen stabiliteetti on pettänyt, mikä on aiheuttanut nilkan kääntymisen sisäänpäin.

• Peroneuksia vahvistava harjoitus – kuvassa C-tyypille: Laita kuminauha jännitykseen päkiöiden alle, käännä pikkuvarvas edellä ulos- ja ylöspäin ja palauta. Polvet ja lonkat pysyvät paikallaan. • Näitä lihaksia voidaan venyttää ja liikkuvuutta edistää pyörittelemällä nilkkoja, sekä tekemällä niillä kahdeksikkoa. Nilkan koukistaja-ja ojentajalihaksia tulee yhtä lailla vahvistaa nilkan vakauden saavuttamiseksi.

EXTENSOR-LIHAKSET

VENYTYKSENÄ ERILAISET POHJE- JA AKILLESJÄNNEVENYTYKSET

• Kiinnitä kuminauha esimerkiksi sängyn jalkaan niin, että vastus tulee takaa ja liikesuunta on ylöspäin. Koukista nilkka ja varpaat kohti nenää. Palauta hallitusti lähtöasentoon.

Kuva 1: Astu askel eteen, vie etujalka koukkuun (takajalka suora).

RELEVÉ-LIHAKSET • Laita kuminauha päkiän alle ja ota loppupää käsiin, jolloin vastus tulee edestä. Ojenna nilkka ja varpaat kuminauhaa vasten ja palauta hallitusti lähtöasentoon.

Kuva 3: Pidä sama asento, mutta tee takajalassa myös koukistus. Kuva 4: Akillesjänne venyy, kun asetut kyykkyyn toisen jalan päälle ja pidät toisen jalan kantapään maassa, nojaat reiteen ja työnnät polvea eteenpäin.

• Varpaille nousu – lantion levyinen asento, nilkat keskiasennossa, painopiste pottuvarpaan ja toisen varpaan välissä, hallitusti alas. Haastetta tuo esimerkiksi harjoituksen tekeminen yhdellä jalalla, tai labiililla alustalla esim. dyn airilla tai tasapainolaudalla.

Tasapainoa ja hallintaa voidaan harjoittaa epätasaisella alustalla, jolloin kyky aistia asentoa ja hallita sitä, kehittyvät. Tätä voidaan harjoittaa esimerkiksi tasapainolaudalla seisten kahdella tai yhdellä jalalla muutaman minuutin. Harjoitukseen voi yhdistää myös esimerkiksi linjatun plién. (Järvinen, A. & Myllyniemi, T., 2011.)

Voimaharjoittelun lisäksi tulisi huolehtia riittävästä venyttelystä, jotta lihastasapaino pysyisi optimaalisena. Venytyksissä on huomioita pohkeiden seutu, sekä akillesjänteet.

Näillä liikkeillä vahvistetaan nilkan lihaksia, sekä ennalta ehkäistään niiden vammojen syntymistä. Harjoituksia tulisi tehdä lihaksen väsymiseen asti, tai esimerkiksi kolmen sarjoina, joissa tehdään jokaisessa 15-20 toistoa.

LÄHTEET: Walker, Brad 2014. Urheiluvammat – ennaltaehkäisy, hoito, kuntoutus ja kinesioteippaus. Suom. Aki-Matti Alanen, Tuomas Honkanen, Ville Suomalainen. Lahti: VK-kustannus Oy. Orell, Pirjo 2018. Fysioterapian lehtori, Oamk. Haastattelu 9.11.2018. Heikura, Ida 2013. Keho kovilla – Juoksijan yleisimmät rasitusvammat, osa V: Rasitusmurtumat. Saatavissa: http://www.kestavyysurheilu.fi/ plus/5169-keho-kovilla-juoksijan-yleisimmat-rasitusvammat-osa-v-rasitusmurtumat?device=tablet. Hakupäivä 13.11.2018. Järvinen, Anne & Myllyniemi, Tytti 2011. Taitoluistelijoiden nilkan ja jalkaterän yleisimmät ongelmat ja vammat sekä niiden ennaltaehkäisy. Fysioterapian koulutusohjelma. Tampere: Tampereen Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Saarikoski, Riitta, Stolt, Minna & Liukkonen, Irmeli 2012. Alajaraajan ja jalkaterän rakenne. Terveyskirjasto: Duodecim. Saatavissa: https://www. terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=jal00010#s3. Hakupäivä 31.10.2018.

BLOGISSA

Kansantanssija latinalaistanssien pyörteissä TEKSTI: BÉLA GAZDAG, KUVA: LJUBOV ALEKSEEVA

Olen kolmannen vuosikurssin tanssinopettajaopiskelija ja päälajini on kansantanssi. Tänä syksynä olemme luokan kanssa päässeet pureutumaan sekä kansanomaisten paritanssien maailmaan että lavatansseihin. Lisäksi paritanssitaitoja oli mahdollisuus syventää vapaavalintaisella kurssilla, jota veti lehtorimme Anssi Kirkonpelto ja valmistumisvaiheessa oleva opiskelija Merja Tanjunen. Tanssillinen tekniikka paritanssijoille -kurssin sisältö pureutui syvällisesti latinalaistansseihin ja tanssinlajeiksi oli valikoitu salsa, argentiinalainen tango, rumba, cha cha ja kizomba. Näistä osaa olen jo tanssikoulutuksen aikana päässyt kokeilemaan, mutta argentiinalainen tango ja kizomba olivat täysin uusia tuttavuuksia.

keskeinen ydinasia. Ristilateraalisuus tarkoittaa sitä, että energia kulkee ponnistavalta jalalta kehon läpi vastakkaisesta hartiasta tai olkapäästä ulos.

Kansantanssissa ollaan tottunut tekemään, vaikka minkälaisia kikkoja ja kommervenkkejä jalkatyönä. Opintojen aikana olen kuitenkin huomannut, että lajin historiasta johtuen ylävartalo on melko staattinen ja stabiili, eikä ylävartalon monipuolista käyttöä usein juurikaan harjoitella (Hoppu 2011, 2731). Kansantanssin ylävartalotyössä ollaan selkeästi menossa parempaan suuntaan, mutta muutokset, olivat ne sitten pieniä tai suuria, vievät aina aikaa. Latinalaistanssien erilainen liikemaailma ja vartalonkäyttö olivat keskeisin motiivini kurssille osallistumiseen.

Kurssilta jäi itselleni käteen muutama uusi laji ja pari mukavaa askelkuviota, mutta ennen kaikkea lisätukea ajatukselle, että mikään tanssi ei ole toiselta pois. Pieni pyrähdykseni latinalaistanssien maailmaan tuo varmasti lisää ymmärrystä ja syvyyttä omaan lajiini. Kurssilaisten keskuudesta nousi myös esiin se, että toistoja tehtiin tarpeeksi. Nykyajan hektisessä maailmassa ei tulisi unohtaa asioiden uudelleen tekemistä, sillä vain toistamalla asian tarpeeksi monta kertaa voi tapahtua kehitystä.

Tunneilla edettiin eri harjoitteissa sopivalla vauhdilla ja eri asiakokonaisuuksien työstöön varattiin riittävästi aikaa. Syvällinen pureutuminen harjoituksiin oli tarpeellista, sillä kurssille valitussa tanssimateriaalissa vartalon ristilateraalinen liike on

LÄHDELUETTELO:

Kyseinen toiminto näyttäytyy ulospäin elastisena vartalon käyttönä ja rintakehän sekä pakaroiden liikkeenä. Tämä on itselleni vaikea ja uusi liike, mutta koin kehittyneeni asiassa kurssin aikana todella paljon. Lisäksi tätä uutta kehollista informaatiota voi suoraan hyödyntää myös muihin tanssilajeihin, sillä ristilateraalisuus tuo tanssiin usein kaivattua kolmiulotteisuutta. Vartalotyön lisäksi kurssilla opeteltiin myös askelkuvioita, joista pyrittiin pääsemään mahdollisimman pian eroon ja kohti vapaasti muuntelevaa paritanssia.

Hoppu, Petri 2011. National Dances and Popular Education - The Formation of Folk Dance Canons in Norden. Teoksessa Vedel, Karen (toim.) Dance and the Formation of Norden : Emergences and Struggles. Trondheim. Tapir Academic Press, 27-56.

Vapaa improvisaatio paritanssissa TEKSTI: SAMU KOTILAINEN , KUVA: PETRI KEKKONEN

Paritanssin parissa viime vuosina toimineena olen huomannut useiden tanssijoiden ja tanssinopettajien olevan todella tarkkoja siitä, mitkä liikkeet kuuluvat mihinkin tanssilajiin ja miten kutakin tanssilajia kuuluu tanssia. Tämä ilmiö heijastuu myös vapaaseen tanssimiseen ja improvisaatioon, sillä hyvin helposti jäädään kaavanomaisesti kiinni kyseessä olevan tanssilajin liikemateriaaleihin ja kuvioihin, vaikka olisi toinenkin mahdollisuus.

Itselleni tärkeimpiä kokemuksia paritanssista ovat täysin vapaat improvisaatiohetket, joissa parhaimmillaan ei ole viejän tai seuraajan rooleja. Improvisaation kautta olen myös oppinut hakemaan omaa tanssityyliäni ja liikekieltä sekä testaillut mahdollisuuksien rajoja. Improvisaatiossa tanssityyli muotoutuu kehoissamme sillä hetkellä. Tyyli on yhdistelmä kaikista lajeista, jotka ovat muovanneet ajan saatossa kehon kokemusta paritanssimisesta ja

BLOGISSA

Emma Kantelinen, Samu Kotilainen ja Siiri Suoniemi taituroivat showtanssiopintojen osana tuotetussa koreografiassa ”Long Good Bye” , koreografia Outi Räsänen

tämä on suorassa yhteydessä tanssiparin vastaavaan kokemukseen. Vapaa paritanssi on täysin tässä hetkessä tapahtuva, kahdenkeskeinen, luova, kokeileva ja ainutlaatuinen prosessi. Kuuntelutaidot herkistyvät ja kyky aistia parin liikkumista kehittyy, kun tuttuihin kaavoihin ja kuvioihin tukeutumisen sijaan täytyy olla täysin läsnä juuri siinä hetkessä. Tätä improvisaation aistikkuutta tulisi tuoda paritanssimaailmaan lisää ja rohkaista tanssijoita avartamaan vapaan muuntelun rajoja. Hetkessä elämisen taitoa ei opi, ellei siihen tarjota mahdollisuutta.

Haluaisin rohkaista paritanssijoita ja tanssinopettajia kokeilemaan tanssilajien yhdistelemistä ja täysin vapaata lajinomaisuuksien kahleista irtautuvaa improvisaatiota. Näin kaikki eri lajeista ajan saatossa keräytynyt oppi pääsee oikeuksiinsa ja tarjoutuu mahdollisuus kokea hetkiä, jossa kumpikaan ei välttämättä tiedä mitä tapahtuu ja miten. Minulle tämä tietämättömyyden ja yhteisen kokeilemisen tunne on vapautta ja läsnäoloa parhaimmillaan. Se on myös syy, miksi rakastan paritanssia.

Toki on oleellista, että pystymme harjoittelemaan tiettyä tanssilajia ja käsitteellistämään sen olevan esimerkiksi rumbaa, foxia vai sottiisia. Erottelun avulla pystymme valikoimaan itsellemme mieluisimmat tavat tanssia ja harjoittamaan tietyn tyyppistä tekniikkaa ja liikekieltä. Tämä myös alentaa monille kynnystä lähteä tanssimaan vapaassa tilaisuudessa, kun tietää reunaehdot, kuinka tiettyyn musiikkiin pitäisi milloinkin tanssia.

Kirjoittaja on Joensuusta lähtöisin oleva kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelija.

BLOGISSA

Kilpatanssin tulevaisuuden tuulet TEKSTI: ANTTI AHO, KUVA: SANNA NIINIVAARA

Kilpatanssista puhuessa yleensä viitataan vakio(Valssi,Tango Wieninvalssi, Slow foxtrot ja Quickststep) ja latinalaistasseihin (Samba, Chacha, Rumba, Paso doble ja Jive). Kilpatanssi lajitellaan tämän lisäksi mailmanlaajuisesti myös kahteen eri liittoon WDC (Word Dance Councel) ja WDSF (World Dancesport Federation). Itse keskityn WDSF:n toimintaan, koska se on hallitseva liitto Suomessa. WDSF:n yksi suurimmista tavoitteista on saada kilpatanssi olympialajiksi. Liitto on myös ollut mukana tekemässä yhteistyötä Olympiakomitean kanssa nyt, kun breakdance pääsi mukaan nuorten olympialaisiin. WDSF on luonut uuden tuomarointijärjestelmän, joka otettiin käyttöön vuonna 2015. Tämä uusi tuomarointijärjestelmä eroa alkuperäisestä niin, että siinä annetaan pisteitä eri kategorioista. Aikaisemmin tuomaroitiin vain sijaluvuin, jolloin suurin vaikuttaja oli tekniikka. Uudessa tuomarointijärjestelmässä on neljä kategoriaa, jotka kaikki ovat saman arvoisia TQ (Tekninen osaaminen), MM (Liikkeen yhteys musiikkiin), PS (Parityöskentelytaidot) ja CP (Koreografia ja Esiintyminen). Uuden tuomarointijärjestelmän myötä osa ihmisistä ajattelee, että tekniikan osaamisen ja ymmärtämisen arvostus on laskenut. WDSF saa tämän takia paljon kritiikkiä lajin muuttamisesta liian tarkaksi ja kovaksi urheiluksi.

Oma mielipiteeni WDSF:n uudesta tuomarointijärjestelmästä on se, että saadakseen kaikista osa-alueista täyden pisteytyksen, täytyy perustekninen osaaminen olla samalla tasolla kuin aikaisemminkin. Esimerkkinä tästä parityöskentelytaidot. En näe mahdollisena parityöskentelytaitojen onnistumista, jos tanssijat eivät omaa vahvaa yksilöllistä teknistä osaamista. Uskon myös uuden tuomarointijärjestelmän avulla päästävän jossain vaiheessa lähes puolueettomaan tuomarointiin. Koen myös uuden järjestelmän arvottavan koreografiaa ja esiintymistä aiempaa enemmän, joka puolestaan haastaa lajissa työskentelevien opettajien ja valmentajien luovuutta enenevässä määrin. Jotta opettajien luovuus lisääntyisi, tulisi heidän olla mielestäni monipuolisia, mikä voi hyödyttää puolestaan myös muita tanssilajeja. Kilpatanssin tulevaisuuden näen hyvänä, kun sitä tarkastellaan lajin sisältä päin. Tavoitteena saada olympialaisiin uusi laji kilpatanssista on ehdottoman hyvä. Toivon suuresti näkeväni sen päivän, kun kilpatanssi pääsee olympialajiksi.

Kirjoittaja on kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelija.

Opinnäytetyö prosessissa AJATUSTEN KEHOLLISTUMINEN PARITANSSISSA TEKSTI: MAIJU LAURILA, KUVA: MIKKO-PEKKA KARLIN

Ihminen on kehollisesti konkretisoituva sosiaalisemotionaalinen kokonaisuus. Ihmisen tunteet ja ajatukset näkyvät kehossa. Ihmiskehon eleiden, ilmeiden, asentojen ja liikkeiden paljastamia ajatuksia on tutkittu (mm. Vilkko-Riihelä 1999, 687-689). Kehon ja mielen yhteyttä hyödynnetään mm. tanssiterapeuttisiin menetelmiin. Ihmisen liike paljastaa asioita, mutta voi myös vaikuttaa mieleen. Opiskelen tanssinopettajaksi ja olen analyyttinen ihminen sekä hyvin kiinnostunut muiden ihmisten ajatuksista ja käyttäytymisestä. Paritanssissa ja muissa kontaktissa tapahtuvissa tilanteissa kuten kontakti-improvisaatiossa eksyn usein pohtimaan ja analysoimaan muiden ihmisten tapaa liikkua kanssani. Jos paritanssissa kanssani tanssivan henkilön vienti on voimakasta, jään pohtimaan kokeeko hän minun tanssillisen osaamiseni tai fyysisen kokoni sellaisena, joka vaatii erityistä voimankäyttöä viennissä. Toisaalta taas esimerkiksi kontakti-improvisaatiossa hyvin varovainen kontakti saa minut pohtimaan, olenko henkilön mielestä ihmisenä pelottava tai päällekäyvä ja kehollistuuko tämä ajattelu kanssatanssijassa kevyenä kosketuksena. Kahden ihmisen kohdatessa paritanssissa kohtaa kaksi maailmaa: kaksi kehollista historiaa ja kahden ihmisen ajatukset. Kineettinen empatia ja “toisen kehon tanssiminen” ovat toiminnan keskiössä paritanssissa. Anni Heikkinen kuvailee tässä lehdessä mm. paritanssin vuorovaikutteisuutta (Heikkinen s.11). Tanssikokemukseen ja tanssiin voivat vaikuttaa kontaktin lisäksi mm. ajatukset omaan itseen, tanssittavaan tanssilajiin, tanssitilanteeseen ja

O P I N NÄY T E T YÖ T

myös tanssipariin. Myös fyysiset tekijät ja tanssiparin mittasuhteet vaikuttavat tanssiin. Timo Salonen ja Emma Kantelinen ovat tässä lehdessä tarkemmin perehtyneet fyysisten tekijöiden vaikutukseen paritanssissa. (Salonen & Kantelinen s. 32)

Jos saisin yhden päivän olla joku toinen henkilö, niin haluaisin ehdottomasti tanssia itseni kanssa muutaman tanssin. Haluaisin tietää mitä oma kosketukseni viestii. Mitä sinä haluat viestiä ollessasi kontaktissa muihin?

Oman kehon hallinta ja tanssillinen osaaminen vaikuttavat toki paritanssissakin. Hyvä paritanssija kuitenkin osaa keskittyä tanssitilanteessa itsensä sijasta toiseen ihmiseen ja on aidosti kiinnostunut auttamaan häntä tanssimaan hyvin itsensä kanssa. Hyvä paritanssija siis “tanssii toisen kehoa”. Kineettinen empatia ja toisen kehon havainnointi on tärkeää ja sitä voidaan kehittää, jotta parin kanssa tanssiminen kehittyy (Kontturi-Paasikko 2012, 38). Tanssiparin liikkeet ja niiden viestit eivät kuitenkaan itsessään siirry toisen kehoon tuntemuksena, vaan kokemukseen vaikuttaa myös vastaanottajan tulkinta, hänen omat näkemyksensä, ajatuksensa ja kokemustaustansa (Parviainen 2006, 67-69). Yksittäinen paritanssikokemus on siis hyvin monen osatekijän summa ja lopulta henkilökohtainen ja subjektiivinen kokemus.

Opinnäytetyöni on case-tutkimus, joka on vielä kesken. Hypoteesina on, että negatiiviset ajatukset esimerkiksi toisen kehosta ja osaamisesta voivat johtaa negatiiviseen tanssikokemukseen. Opinnäytetyö valmistuu alkuvuodesta 2019.

Opinnäytetyössäni perehdyn paritanssitilanteessa mahdollisesti kehollistuviin psykologisiin asioihin ja ajatuksiin, jotka mahdollisesti vaikuttavat tanssikokemukseen sekä sen miellyttävyyteen. Olen kiinnostunut tutkimaan, mitä ihmisten ajatuksia mahdollisesti paljastuu heidän tanssiessaan yhdessä. Mitkä ajatukset kehollistuvat ja miten? Voidaanko paritanssitilanteessa havaita kehollistuvan tanssipariin tai tilanteeseen kohdistuvia ajatuksia ja miten ne näkyvät? Erityisen kiinnostavaa on se, välittyvätkö esimerkiksi toiseen ihmiseen kohdistuvat tunteet ja ajatukset paritanssitilanteessa parille. Omien ajatusten tunnistaminen voi mahdollistaa niiden kääntämiseen empaattiseen toimintaan ja parempaan kontaktiin.

LÄHTEET:

Kouvolasta kotoisin oleva Maiju Laurila opiskelee tanssinopettajaksi Oamkissa.

Kontturi-Paasikko, L. (2012): Parin kanssa paremmin. Ajatuksia paritanssin opettamisesta tanssinopettajille ja -harrastajille. Parviainen, J. (2006): Meduusan liike. Mobiiliajan tiedonmuodostuksen filosofiaa. Vilkko-Riihelä, A. (1999): Psyyke. Psykologian käsikirja. WSOY-Kirjapainoyksikkö. Porvoo 1999

Opinnäytetyöt

KUVA: INKERI JÄNTTI

SENIORI-IKÄISTEN KILPATANSSIHARJOITTELU MONIPUOLISTUI KURSSISISÄLTÖÄ UUDISTAMALLA Tanssinopettajaopiskelija Mari Kurtti selvitti opinnäytetyössään, miten seniori-iällä kilpatanssin aloittaneiden harjoittelua voidaan monipuolistaa. Tutkimuksen mukaan kurssisisällön monipuolistaminen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta vaikutti kurssilaisten terveyteen ja tanssiin positiivisesti. Tutkimuksen keskiössä oli Mikkelin Urheilutanssijoissa keväällä 2018 pilotoitu ”Keho, kunto ja paritanssi – kurssi”. Kurssi oli suunnattu seuran yli 35-vuotiaille jäsenille. Osallistujien tanssitausta vaihteli juuri kilpatanssin aloittaneista yli kymmenen vuotta kilpailleisiin tanssijoihin. Kurssin jaksosuunnitelma jakautui teemoihin ”Kasvata juuret saadaksesi siivet”, ”Keho ja mieli liikkuu yhdessä ”, ”Rytmi asuu tukijalassa” ja ”Ilo ja improvisaatio”. 1,5 tunnin mittainen viikoittainen harjoitus sisälsi alkulämmittelyt, kehollisia harjoitteita, tanssi-ja tekniikkaosion, lihaskuntoharjoitteita sekä loppuverryttelyn. Kurssiin kuuluivat myös säännölliset kuntotestit, josta kehitettiin Trinity Labanin balettiin suuntautuneen testin pohjalta oma kilpatanssiversio. Pilotoidun kurssin palaute ja tulokset vahvistivat monipuolisen harjoittelun sekä ikääntymisen huomioimisen merkityksen tanssitunnin suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuntotestien tulokset paranivat kauden aikana ja kurssilaiset kokivat saaneensa paljon erilaisia työkaluja, joilla ylläpitää ja kehittää taitojaan myös jatkossa. Monipuolistamalla tunnin rakennetta ja sisältöä saatiin tanssijoille erilaisia harjoitusärsykkeitä, ja he myös oppivat analysoimaan omaa tanssiaan ja oppimistaan aiempaa monipuolisemmin.

O P I N NÄY T E T YÖ T KUVA: LJUBOV ALEKSEEVA

kuva rock tanssista

Kurtti, M. 2018. Seniori-iällä kilpatanssin aloittaneiden harjoittelun monipuolistaminen. Keho, kunto ja paritanssi. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111717339

ACROBATIC ROCKŃ´ROLLISSA PIILEE VALTAVA KASVUPOTENTIAALI SUOMEN TANSSI- JA URHEILUMARKKINOILLA Acrobatic rockń´rollin kehitystyö Suomessa saa uutta lisäpontta tanssinopettajaopiskelijan Niklas Hagelin opinnäytetyöstä ”Acrobatic rock ’n’ roll Suomessa nyt ja tulevaisuudessa”, jossa perehdytään lajin kehittämistarpeisiin. Hagel tutki lajin tämän hetkistä tilannetta sekä tulevaisuudennäkymiä. Tutkimuksen mukaan acrobatic rockń´roll omaa hyvän potentiaalin menestykselle, mutta voimakas kasvu haastaa nykyiset toimintatavat ja toimintaorganisaatiot muuttamaan ja kehittämään toimintaa.

Tutkimus perustui neljän lajitoimintaa aktiivisesti ylläpitävän organisaation edustajien haastatteluun, joissa nousivat esiin seuraavat haasteet:

1) harrastusmahdollisuuksien vähyys osaavien ja motivoituneiden valmentajien vähyyden vuoksi, 2) lajin sijoittuminen lajikentällä haastavaan paikkaan ja siitä seuraavat imagohaasteet sekä 3) puuttuva ammattimainen lajin kehitys- ja hallintotyö. Tutkimuksen mukaan valmennusosaamista voidaan lisätä kouluttamalla uusia ja nykyisiä valmentajia. Imagon suhteen pohdittiin paljon lajin sijoittumista kentällä ja sen vaikutusta imagoon. Myös asiakassegmentointi kulkee käsikkäin tavoiteltavan imagon kanssa. Potentiaalisimmiksi harrastajiksi koettiin lapset, nuoret ja nuoret aikuiset. Lisäksi tapahtumien vaikutusta imagoon pidettiin merkittävänä. Tutkimus osoitti, että valtakunnallisen hallinto- ja kehitysorganisaation vahvistaminen on paitsi välttämätöntä myös kiireellistä. Organisaation tehtävien tulisi kattaa muun muassa lajimarkkinoinnin ja -viestinnän, olosuhdevaikuttamisen ja verkostotoiminnan sekä koulutus-, leiri- ja kilpailutoiminnan hallinnointia ja huippu-urheilun koordinointia. Hagel, N. 2018. Acrobatic rock ’n’ roll Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112918961

OamkTanssissa nyt

KUVAT: SAARA SAVUSALO

TANSSIA! -NÄYTÖKSET PYÖRÄHTIVÄT KÄYNTIIN Tanssinopettajakoulutuksen näytöstuotanto käynnistyi menestyksekkäästi 28.-29. marraskuuta. Tanssia! -näytöksissä esitettiin kaikkiaan 12 pienoisteosta. Tanssilajien kirjo oli koulutuksen sisältötarjonnan mukaisesti runsaan rohkea. Kotkantien kampuksen konserttisalin näyttämö kokosi yhteen mm. baletin, kansantanssin, showtanssin, katutanssin ja kilpatanssin estetiikkaa. Illan aikana nähtiin mm. neljännen vuoden opiskelijan Essi Honkasen taiteelliseen opinnäytetyöhön liittyvä nykybalettiteos ”Elämän jälkiä”.

KEVÄTTALVELLA JÄLLEEN KOULUKIERTUEELLE

SUOSITTU PARITANSSILABRA SAA JATKOA

Oulun ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden tanssija musiikkipedagogit valmistavat yhteistuotantona tanssiteoksen ”Kun yö herätti värit”. Esitys lähtee kiertueelle Oulun alueen alakouluihin kevättalvella 2019. ”Kun yö herätti värit” on kaiken ikäisille suunnattu tanssiteos, jossa elävä musiikki on merkittävässä roolissa. Katsojat saavat nauttia monipuolisten koreografioiden lisäksi kekseliäästä lavasteiden ja valojen käytöstä.

Tänä syksynä Oamkin tanssinopettajakoulutus jalkautti paritanssikoulutusta Tampereen seudulle. Kolmeen viikonloppuun sijoittuva paritanssilabra on Oamkin avoimen ammattikorkeakoulun tarjoama 5 op:n opintokokonaisuus. Labrassa tutkitaan paritanssin olemuksen merkitystä tanssijoiden ja opettajien näkökulmista. Koulutuskokonaisuuden tavoitteena on syventää ja laajentaa tanssijoiden paritanssin ymmärrystä ja kehittää tanssitaitoa sekä sen eteenpäin opettamista.

Teos käsittelee unen ja valveen rajamailla seikkailua, sekä niin arkisia kuin yliluonnollisiakin ilmiöitä. Esityksen teemoja ovat mm.

luottamus, inhimillisyys, alitajunta ja ihmismielen arvaamattomuus. Musiikki on koottu Matti Rag Paanasen tuotannosta. Musiikin sovituksista ja esittämisestä vastaa Oamkin musiikkipedagogiopiskelijat. Koreografia ja tanssi on ensimmäisen vuoden tanssinopettajaopiskelijoiden käsityötä. Helmikuun alussa ensiesitettävässä kokonaisuudessa nähdään 15 tanssijaa ja kahdeksan muusikkoa. Projektin ohjaavat opettajat ovat Anni Heikkinen, Pasi Hiltula ja Niina Susan Vahtola.

Ensimmäiseen paritanssilabraan lähti mukaan lähes neljäkymmentä innokasta paritanssijaa maantieteellisesti laajalta alueelta. Seuraava kurssi toteutetaan kahden viikonlopun ja 3 op:n kokonaisuutena 13.-14.4.2019 ja 18.-19.5.2019, vetäjinä Oamkin tanssinopettajakoulutuksen opettajat Anni Heikkinen, Anssi Kirkonpelto ja Liisa Kontturi-Paasikko.

O a m k Ta n s s i s s a n y t

OAMK MUKANA FOLKLANDIALLA Suomen suurin folkloren talvitapahtuma avaa festivaalivuoden Silja Europalla 11.-12.1.2019. Oamkin tanssinopettajakoulutus kuuluu risteilyn taustajärjestäjiin ja opiskelijat vakioesiintyjäkaartiin. Hileisen kuumaan tammikuun alun festivaalihuumaan Oamk tuo ainakin uutta parinvaihtotanssia Polskaruedaa, FolkJamin svengiä sekä kolme upeaa kansantanssinopettajaopiskelijoiden valmistamaa ryhmäkoreografiaa. Tavataan esitysten ja messupöydän äärellä Folklandialla!

Useita vuosia pyörineet tanssi-illat laajenevat ensi keväänä myös Tanssin taikaa -leirien muotoon. Viikonloppuisin toteutettavat intensiivipäivät teemoitetaan ajankohtaisten paritanssin tarpeiden mukaan. Lisätiedot, tuntien ja leirien aiheet, sekä aikataulut löytyvät Oamk Dance Facebook-sivuilta.

TANSSIN TAIKAA ILLAT JATKUVAT KEVÄÄLLÄ

AVOIMESSA TANSSIA TARJOLLA

Oamkin pari- ja kansantanssinopettajaopiskelijat jatkavat Tanssin taikaa opetusiltoja myös kevätkaudella. Lajikirjo laajentui syksyllä onnistuneesti kansanomaisiin paritansseihin. Tanssin taikaa on Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoiden toteuttama maksuton paritanssikonsepti. Iltatunnit pyörivät kaksi kertaa kuukaudessa maanantai-iltaisin. Tapahtumaan osallistuminen ei vaadi ennakkoilmoittautumista. Mukaan voi tulla yksin tai parin kanssa, sillä tunneilla vaihdetaan paria. Opetus tapahtuu Kotkantien kampuksen tanssisalissa klo 18-20.

Tanssin tarjonta Oamkin avoimessa ammattikorkeakoulussa on runsasta. Opintoja voi valita oman kiinnostuksen mukaan mm. tanssiteknisistä opinnoista, pedagogiikkaan, tanssitietoon tai koreografiaopintoihin. Keväällä tarjolla on kaksi kiinnostavaa 3 op:n kokonaisuutta Maikki Koivuniemen opettama Latinoshow sekä Heidi Rannan Soveltava tanssi. Tutustu avoimen Oamkin kurssitarjottimeen, kelpoisuuskriteereihin ja ilmoittautumismenettelyyn sekä hintoihin osoitteessa: www.oamk.fi/avoin. Voit myös tiedustella alkavia kursseja osoitteessa tanssi@oamk.fi

Kalenteri

KUVA: SAARA SAVUSALO

KUVA: FOLKLANDIAN ARKISTO

JOULUKUU 17.12.

Tanssin taikaa + levytanssit, Oamk Kotkantien kampus

FolkJam -ohjaajien jatkokoulutus, Oamk Kotkantien kampus

28.1.

Tanssin taikaa -paritanssinopetusta, Oamk Kotkantien kampus

HELMIKUU

TAMMIKUU

26.1.

5.-6.1.

Kiddiejam -perusohjaajakoulutus, Tampere Tanssikoulu Spiralin sali

11.-12.1.

Folklandia risteily Helsinki-Tallinna M/S Silja Europa

18.-20.1.

Tanssin taikaa -leiri, Oamk Kotkantien kampus

19.-20.1.

Kiddiejam -perusohjaajakoulutus, Oamk Kotkantien kampus

21.1.

Tanssin taikaa -paritanssinopetusta, Oamk Kotkantien kampus

27.-28.2.

Tanssia! -nĂ¤ytĂśkset, Oamk Kotkantien kampus, konserttisali

Luota sinäkin itseesi ja unelmiisi – hae meille opiskelemaan! Lue lisää koulutuksistamme osoitteesta oamk.fi/hakijalle

HAKUAIKA ON 20.3. - 3.4.2019 #luotaitseesi

LIIKUTTAA KAIKKIA ®

Jammailua lasten ehdoilla!

Sinustako KiddieJam-ohjaaja? Lue lisää tulevista koulutuksista: kiddiejam.fi

Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi