Pedanssi 1/2019 by OamkTanssi

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 1 / 2019

Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-804X (painettu) ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 3.vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry. Seuraava lehti ilmestyy: 15.5.2019

Tässä numerossa:

4 6 10 16 24 26 34 40 42

PÄÄKIRJOITUS: PARISUHDE – HALUSIT TAI ET

HENKILÖKUVA: AMMATTINA RYTMI

TANSSIN JA MUSIIKIN VUORO- VAIKUTUS TANSSINOPETUKSESSA

KUN YÖ HERÄTTI VÄRIT -TEOS VIE TANSSIA KOULUIHIN

AFROKUUBALAINEN MUSIIKKI

Matias Löyttyniemi luennoi Oamkissa

JITTERBUGISTA MODERNIIN SWINGIIN

MUODOSTELMAA MUOVAAMASSA

BLOGISSA: TANSSI JA MUSIIKKI – YHDESSÄ VAI ERIKSEEN?

OAMK TANSSISSA NYT:

Mitä tanssissa tapahtuu?

KANSIKUVASSA Maiju Laurilan koreografia ”Homo Stupidos” otti kantaa ihmisen ja ympäristön suhteeseen. Hulvaton esitys nähtiin Oamkin Tanssia! -näytöksessä marraskuussa 2018.

4 KUVA: TAIJA JYRKÃ&#x201E;S

PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittaja-ohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.

Parisuhde – halusit tai et

Täytyy myöntää. Minulla on suhde ja se on jatkunut todella pitkään… Vaikkakin kyseessä on täysin ammatillinen sellainen, niin kyllähän tämä vaatii perusteellista selvennystä. Ai, että kuinka kuvailisin suhdettani tähän toiseen osapuoleen? No, pahemman luokan riippuvuus, päivittäiset kohtaamiset ja vieläpä useampia tunteja kerrallaan. Vuorovaikutuksessamme asennettani kuvaa ehkä parhaiten kyltymättömyys. Suhteemme pelastus lienee jatkuva uteliaisuus, eräänlainen pyrkimys tarkastella kumppania aina uudesta tulokulmasta. Saanko esitellä: Musiikki, tuo tanssinopettajan paras työkaveri ja riippuvuuteen saakka renkuttava matkakumppani. Yksi pisimmistä ammatillisista suhteista, joka inspiroi, rajoittaa, sykähdyttää ja auttaa muistamaan. Jokaisessa tanssijassa on enemmän tai vähemmän muusikkoutta ja toisaalta muusikon instrumentinhallinta voi runollisuudessaan alkaa piirtyä tanssiksi. Myönnetään – tanssinopettaja on naimisissa musiikin kanssa. Tässä liitossa pätee kahdenvälisen suhteen lainalaisuudet. Toista tulee ymmärtää, tulkita, kuunnella ja käyttää tukena. Kyseessä ei siis ole mikään piruuttaan kiusaava korvamato, vaan panostusta vaativa parisuhde.

Tanssin lehtorit Anni Heikkinen ja Niina Susan Vahtola pohtivat tämän lehden pääartikkelissa tanssin ja musiikin vuorovaikutusta tanssinopetuksessa. Tunneille valitun musiikin merkityshän on moninainen ja parhaimmillaan tanssituntitilanne voi olla osallistujille myös käsityksiä avartavaa musiikkikasvatusta. Tanssinopettajan kannattaakin ottaa kaikki irti tästä parisuhteesta. Musiikin näkökulmat laajentavat opetuksen sisältöjä jälleen rajattomiin suuntiin. Oppikaamme siis ymmärtämään toinen toisiamme. Ollaan erottamattomia. Ollaan yksi ja sama. Uskalletaan nähdä toistemme moninaisuudet ja saadaan voimaa niistä. Yhteinen leikkimme kehystää lopulta kauneuden ja kannattelee kaihon. Yhteinen sävelemme saa elämän tuntumaan merkityksellisemmältä. Tätä kirjoittaessani korvissa soi Mozart ja mielessä kirmaa vallaton polkka. Miten tämän kanssa nyt ollaan?

H E N K I L Ö K U VA

Ammattina rytmi

TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: SIMON BEYER-PEDERSON, ELISA KORVA

Olli Estolalle leikki ja vapauden kokeminen ovat ammatillisia voimavaroja Muusikkokollegat luonnehtivat rumpali-lyömäsoittaja Olli Estolaa muuntautumiskykyiseksi, älykkääksi ja herkäksi työkaveriksi. Monipuolisuus lennättää tätä ahkeraa oululaislähtöistä muusikkoa töihin mitä erilaisimpiin yhteyksiin. Mies vaihtaa vaivatta musiikillista tulokulmaa swingistä fuusioon ja bilemusiikkiin, jopa rautalankaan. Rytmistä puhuttaessa Estola ei pidä itseään elämänhallinnaltaan kovin rytmisenä ihmisenä. Silti rytmi määrittyy työolosuhteissa analyyttisen tarkasti.

”Se on kaikissa soittimissa keskeinen, rummuissa rytmi vain manifestoituu eri tavalla. Musiikin kuulokuvassa rumpali on usein yhtyeen moottori. Tavallaan ollaan siis aikamerkki, mutta myös kommentaattori. Rytmin ja tekstuurin kautta artikuloidut asiat koskettavat kuulijaa ehdottomasti myös emotionaalisella tasolla.” Kaikki muusikkous on käsityötä, jossa fyysisyys on perinpohjaisesti läsnä. Lavalla rumpaleiden kehollisuus piirtyy kokijalle usein muita soittajia selkeämmin. Lyömäsoittajilla koordinaatio ja ruumiillisuus tunkeutuvat soitosta esiin juuri visuaalisuudellaan.

” Oleellisinta on saada eri alojen tulevat asiantuntijat saman produktion äärelle – se on haastavaa, mutta mukavaa.”

Fyysisyyden luonne soitossa rakentuu aina tapauskohtaisesti. ”Jos mietitään esimerkiksi koordinaatiota tai visuaalisuutta ja verrataan soittajina vaikkapa Tommy Leetä johonkin hienostuneeseen kamarijazz-ukkoon, niin kyllä siinä sekä fyysiset että henkiset elementit painottuvat eri lailla”, Estola kiteyttää. Soittokunnon ja ammattitaidon vaaliminen vaativat muusikolta jatkuvaa työtä. Treenaaminen käsittää eri tyyliseikkojen omaksumisen ohella esimerkiksi nuotinlukutaidon ylläpitämistä ja koordinaatiotaitojen säilyttämistä. Tyylistä riippuen perustyöhön voi liittyä myös repertuaarin kasvattamista tai biisien plokkailua. ”Jos ajatellaan esimerkiksi metallirumpalia, tällöin tekniikkatreenissä keskiöön nousee kestävyys, nopeus ja aggression ulostuominen omalla soitolla”, Estola tarkentaa. Ja kaiken edellisen lisäksi tulisi ylläpitää rytmi-, melodia- ja harmoniatajultaan tasapainoista ja kokonaisvaltaista muusikkoutta. Muusikon työssä aistimisen eri osa-alueet ovat erottamattomia, koska käsityötaitoon yhdistyy eittämättä myös tyyli ja estetiikka. Soittaminen on Estolalle ennen kaikkea ”tatsi-laji”, jossa punnitaan muusikon esteettistä pelisilmää. Tällöin kysytään: Mitkä balanssit ja soundit ovat kulloinkin oleellisia soittimelle ja musiikille? Tai kuinka soittaja komplementoi olemassa olevaa musiikillista tilannetta?

Oamkin kulttuurin osaston yhteisproduktiot ovat Estolan kokemuksen mukaan olleet mielekkäitä ja onnistuneita. Tuotokset hän haluaa nähtävän mielellään muualla kuin oman talon sisällä. ”Soittajan näkökulmasta vaikkapa old school -teatteriproduktio voisi olla paikallaan jokaiselle soittajalle. Ja mitä säveltämiseen tai biisin tekoon tulee, niin soivan materiaalin tuottaminen eri keinoin eri tyyppisiin produktioihin olisi hyödyllistä.” Musiikillisista esikuvista kysyttäessä, kääntää Estola ajatuksen laajempaan asiayhteyteen. ”En tykkää pitää kotijumalia, mutta tällä hetkellä minua kiinnostavat sellaiset taiteilijapersoonat, jotka tuntuvat olevan elämässään täysin vapaita. Ilmaisunvapaus ja luonnonlapseus ovat yleensä musiikin tekemisen prosesseille äärimmäisen hyödyllisiä. Se, että kurinalaisen harjoittelun ja määrätietoisen tekemisen ohella pyritään säilyttämään heittäytyvyys ja lapsenomainen kiinnostus asioihin.” Suomen kielessä musiikista puhuttaessa painottuu sana ”soittaa”, kun useissa muissa kielissä ydinkäsite vääntyy leikkimisen tai pelaamisen ympärille. ”Musiikilla leikkiminen on joidenkin tyylien elinehto ja tämä unohtuu helposti, jos pyritään mallintamaan jotakin tiettyä musiikillista tilannetta tai kylmäkiskoisesti harjoitellaan jotain asiakokonaisuutta. Leikkimisen myönteinen vaikutus niin motivaatioon kuin omaan mielenterveyteen on pidettävä muistissa tällä alalla toimittaessa”, Estola summaa. k

Olli Estolalle soivan lopputuloksen päätavoite on lähes poikkeuksetta saada jalka vipattamaan. Millä elementeillä tämä sitten toteutuu? Jazzissa puhutaan usein svengistä ja back beat -orientoituneessa musiikissa groovesta. Tanssijat puolestaan peräänkuuluttavat musiikin tanssittavuutta. ”Loppupeleissä nämä ovat sama asia, mutta vähän eri näkökulmista ilmaistuna. Jokseenkin tasainen pulssin tuntu yhdistettynä tyylin puitteissa mukavasti hengittävään kudokseen on termistä riippumatta toivottu lopputulos.” Nykyään Oamkissa lehtorina toimivalla Estolalla on kokemusta myös teatteriproduktioissa työskentelystä. Hänelle nämä prosessit opettavat pitämään kaikki hoksottimet hälytysvalmiudessa ja lukemaan tilannetta tietyllä tavalla kokonaisvaltaisemmin myös tuottajan silmin. ”Vaikka suuremmissa kokonaisuuksissa soittajan hattu saattaa tuntua paikoitellen hyvinkin vähäpätöiseltä. On musiikin, liikkeen ja lavatapahtumien yhteenhitsautumisen kokemisessa jotain hienoa, joka vaikuttaa muusikon soittamiseen.” Ylipäätään soittajilla olisi paljon opittavaa esimerkiksi kilpatanssijoilta tai näyttelijöiltä, ettei laahusteta lavalle ja olla soittavinaan, vaan suhtaudutaan esitystilanteeseen sen vaatimalla kehollisella panoksella.

OLLI ESTOLA • Oulusta kotoisin oleva freelance muusikko. • Oamkin musiikin lehtori, opetusaineina mm. rumpujen soitto ja säveltapailu • Madetojan musiikkilukion jälkeen opintoja mm. Oulun konservatoriossa klassisella puolella sekä ammattitutkinto kevyen musiikin alalta, musiikkikasvatuksen opinnot Oulun yliopistossa sekä valmistuminen musiikkipedagogiksi Oamkista. • Soittaa eri kokoonpanoissa mm. swingiä, bilemusiikkia, brasilialaista musiikkia ja bluesia.

Tanssin ja musiikin vuorovaikutus tanssinopetuksessa TEKSTI: ANNI HEIKKINEN, NIINA SUSAN VAHTOLA KUVAT: SAARA SAVUSALO

Tanssinopettajalla on käsissään kallisarvoinen mahdollisuus laajentaa oppilaidensa musiikkikäsitystä.

A JA N KO H TA I S TA

“Dance is about what movements to perform, when to perform them, and how” (Bassetti & Bottazzi 2015, 12). Tanssi voi toki olla paljon muutakin kuin liikkeitä suhteutettuna aikaan ja niiden laatuun. Kuitenkin kaikissa kulttuureissa liikutaan tavalla tai toisella musiikin tahdissa. Musiikin ja liikkeen yhteys on niin perustavanlaatuinen, että joissain kielissä sama sana tarkoittaa sekä musiikkia että tanssia. (Sievers, Polansky, Casey & Wheatley 2012, 1.) Myös Judith L. Hannan (1979, 19) tunnettu määritelmä tanssista sisältää sanaparin ”tarkoituksellisen rytmistä” (intentionally rhythmical). Paula Tuovinen (2013) puolestaan määrittelee tanssin lyhyesti seuraavasti: ”Hytkymistä, pomppimista rytmikkäästi, ihmiskehon liikettä rytmik-

käästi joka myöhemmin laajenee jäsenten liikutteluun rytmisesti (ei tarvita musiikkia välttämättä, keho itse aluksi musiikkina)”. Pohdittaessa tanssin ja musiikin yhteyttä tanssinopetuksessa, voidaan tarkastella erilaisia tapoja hahmottaa sekä tanssia itsessään rytmisenä ilmiönä että musiikin hahmottamista osana tanssia. Kun musiikkia käytetään tanssinopetuksessa, tulisi sen olla tietoista, harkittua ja merkityksellistä suhteessa tanssinopetuksen tavoitteisiin. Tanssin ja musiikin suhde olisi hyvä nähdä vuorovaikutuksellisena huolimatta siitä, onko käytössä tallennettu musiikki tai yhteistyö muusikoiden kanssa. Tanssin ja musiikin vuorovaikutussuhteita voi olla monenlaisia.

”Kun yö herätti värit” on lopputulos prosessista, joka aloitettiin elokuun 2018 lopussa, uusien opiskelijoiden aloit-taessa opintonsa. Teos kiersi oululaisia alakouluja helmikuussa 2019. Näyttämökuva rakennetaan työryhmän toimesta vierailtavan koulun liikuntasaliin.

FRANCIS SPARSHOTT ON ESITELLYT KUUSI ERILAISTA TAPAA KÄSITELLÄ MUSIIKIN JA TANSSIN SUHDETTA: 1. Tanssia musiikkiin eli musiikki antaa tanssille rakenteen. 2. Tanssia musiikin kanssa eli musiikin ja tanssin dynaamiset rakenteet ovat yhteensopivia ja rinnakkaisia. 3. Tanssia musiikkia varten, jolloin tanssi on musiikille alisteista. 4. Tanssia musiikkia vastaan eli korostaa tanssin kontrastia musiikin vastaaviin piirteisiin, esimerkiksi rytmiin tai tempoon. 5. Tanssia musiikin ympärillä, ikään kuin diskanttina tai kommentoiden musiikkia. 6. Tanssia ilman musiikkia, aivan kuin musiikkia ei olisi tai välittämättä musiikista. (Sparshott 1995, 223.)

Tanssinopettajan on tärkeää olla tietoinen myös käyttämänsä musiikin musiikillisen oppimisen mahdollisuuksista. Suurin osa musiikillisesta oppimisesta tapahtuu tahattomasti olemassa oleviin ääniärsykkeisiin sopeutumalla ja olemalla alttiina kulttuuriin kuuluville musiikkiin liittyville vaikutteille. Nämä rakenneosat suuntaavat uusien musiikkihavaintojen jäsentymistä ja vaikuttavat yksilön musiikkiasenteiden ja arvojen jäsentymiseen. (Anttila & Juvonen 2006, 176.) Tanssinopettajalla on käsissään kallisarvoinen mahdollisuus laajentaa oppilaidensa musiikkikäsitystä tarjoamalla muutakin kuin median päivittäin tarjoamaa musiikkia osana tanssitunteja. Mitä monipuolisempaa musiikkia oppijoille tarjotaan sitä monipuolisempi käsitys musiikista voi syntyä. Samalla musiikin kehollisen hahmottamisen kyvyn voi olettaa laajentuvan. Musiikin perussykkeen sekä liikkeen rytmin hahmottaminen suhteessa siihen on tanssin ja musiikin vuorovaikutusmahdollisuuksien perusta. Perussykkeeksi kutsutaan sitä tasaista pulssia, joka musiikista hahmottuu esimerkiksi naputtaen musiikkia kuunnellessa tai ajatellessa. Jotta merkityksellinen vuorovaikutus tanssin ja musiikin välillä on mahdollista, tulee tanssijan sovittaa tekemisensä suhteessa musiikista hahmotettavaan perussykkeeseen (Preston-Dunlop 2014, 110). Sillä, miten musiikista saa kiinni parhaiten – laskemalla vai ei-laskemal-

Esitys on luotu yhteistoiminnallisen oppimisen työtavoin Taidepedagoginen projekti 1 -opintojaksolla ensimmäisen vuoden tanssinopettaja- ja musiikkipedagogiopiskelijoiden sekä opettajien Pasi Hiltulan, Anni Heikkisen ja Niina Susan Vahtolan kanssa.

la numeroita – ei ole merkitystä (Nagrin 2001, 110). Kumpikin tapa on aivan yhtä hyvä, jos se toimii tanssijalle itselleen. Jokaisen tanssijan tulisi löytää itselle sopivin tapa ja tanssinopettaja voi auttaa tässä prosessissa tarjoilemalla musiikin hahmottamiseen erilaisia toimintamalleja. Liikkeen rytmin tukeminen suhteessa perussykkeeseen, esimerkiksi ääneen laskemalla tai loruttamalla, on tanssinopettajalle tärkeä taito. Mitä selkeämpi opettajan ääneen laskemisen taito on, sitä tehokkaammin oppilailla on mahdollisuus päästä kiinni esimerkiksi liikeyhdistelmiin. Jos oppilaiden on arvattava, minkälaisella ajoituksella heidän liikkeensä oletetaan toteutuvan, keskittyy energia arvailuun sen sijaan, että se olisi tavoitellussa suorituksessa. Saattaa käydä jopa niin, että oppilaat ohittavat musiikin ja sen antaman tuen täysin, koska sillä ei näytä olevan merkitystä. (Cavalli 2001, 47–48.) Perussykkeeseen perustuva, liikkeen rytmiä tukeva lasku kertoo oppilaille sekä liikkeen ajoituksen että toivotun liikelaadun. Numerot eivät ole niin tärkeitä kuin se, miten ne lausutaan; äänenpainot antavat tukea liikkeiden dynamiikan toivotulle toteutumistavalle. Laskut edustavat sitä musiikkia, mitä haluat kuulla. (Cavalli 2001, 49, 63.) Perussykkeen hahmottaminen ja ymmärrys avaa mahdollisuuksia tanssia tietoisesti iskulle, hieman

iskua edellä tai hieman iskua jäljessä (Nagrin 2001, 112–113). Eri tanssitekniikoissa voi olla myös sisäänrakennettuna toive tietyntyyppisestä “iskun tanssimisen tavasta”. Ilman perussykkeen hahmottamista nämä hienovaraiset vivahteet on haastava ottaa tietoisesti käyttöön (Nagrin 2001, 112–113). Näistä tavoista ja mahdollisuuksista on tanssinopettajan oltava tietoinen voidakseen tehdä perusteltuja ratkaisuja opetustilanteissa. Chiara Bassetti ja Emanuel Bottazzi (2015, 12–13) esittävät tanssinopetuksen “rytmisen puheen” koostuvan kolmesta eri komponentista: tempon laskeminen, sarjan puhuminen ääneen ja rytmin imitoiminen. Näihin kaikkiin liittyy äänen painon, sanojen pituuden ja painotuksen, äänenvärin, äänen korkeuden ja intonaation käyttö viestin tehostajana (ie. prosodia). Tanssijoiden ja muusikoiden yhteistyössä voidaan kohdata monenlaisia haasteita, joista pienimpiä tuskin ovat musiikin erilaiset hahmottamistavat ja yhteisen käsitteistön puute. Tilanteissa, joissa tanssinopettajalla on käytettävissä muusikko opetustilanteessa äänitteiden sijaan, voidaan musiikin ja tanssin vuorovaikutukselle löytää monenlaisia muotoja, jotka äänitettä käytettäessä jäävät toteutumatta. Opetustilanteessa läsnä oleva muusikko voi reagoida tanssinopettajan ohjeistuksiin, tanssilajin tai harjoituksen luonteeseen tai tanssijan liiketapaan. Tanssinopettajan ja muusikon yhteistyön

”Kun yö herätti värit” on puolen tunnin mittainen kokonaisuus, jonka kaikissa osa-alueissa koko työryhmän panos on ollut merkittävä. Kokonaiskerronnan ja koreografian lisäksi tanssijat ovat mm. valmistaneet omat pukunsa sekä työstäneet esityksen markkinointimateriaalia.

voisi ajatella olevan parhaimmillaan silloin kun muusikko tuntee opetettavaa aihetta, osaa reagoida tilanteen vaatimalla tavalla ja tanssinopettaja osaa esittää täsmällisiä pyyntöjä musiikkiin liittyen. Tanssija kuuntelee musiikkia eri painotuksin kuin muusikko. Tanssijoiden kiinnostuksen kohteena voi olla musiikin ja liikkeen vuorovaikutus, liikkeellisten ideoiden saaminen musiikista tai se miten musiikin kanssa työskennellään. Muusikoiden kiinnostuksen kohteena puolestaan voi olla miten luoda musiikkia, soittaa sitä tai kuinka pitää tempo yllä kussakin esityksessä. Koreografin kiinnostuksen kohteena puolestaan voi olla musiikin ja liikkeen yhteinen rajapinta. (Preston-Dunlop 2014, 159.) Tanssinopettajan tapa laskea tahteja fraasin sisällä eroaa mahdollisesti sekä muusikoiden että tanssijoiden tavasta hahmottaa musiikkia. Tahtien laskeminen kumpuaa tarpeesta tukea tanssijaa jäsentämällä liikkeet sekä musiikillisiin että liikkeellisiin fraaseihin. Tanssinopettajat usein myös laskevat tanssittavia askelia, vaikka se ei varsinaisesti olisikaan yhteydessä liikkeen tai musiikin hahmottamiseen. (Cavalli 2001, 47.)

Emile Jaques-Dalcroze (1865–1959) kehitti opetusmenetelmän, jota kutsutaan Jaques-Dalcroze –metodiksi. Hänen pääoivalluksenaan oli, että musiikin ensisijaisena instrumenttina on keho ja että kaikkia musiikin elementtejä voidaan opettaa liikkumisen avulla. Hän korosti oppijan intuitiivisten ja spontaanien liikkeiden merkitystä musiikkielämyksissä. Liikkumisen avulla oppijat voivat tunnistaa sekä lihaksensa että tätä kautta oman itsensä kokonaisvaltaisemmin; keho on siis väline musiikin ymmärtämiselle. Jaques-Dalcroze –metodi korostaa keksimistä ja kokeilemalla oppimista. Jaques-Dalcrozen mukaan liikkumista voidaan pitää kaiken taiteen lähtökohtana, minkä vuoksi hermo- ja lihastoimintoja olisi hyvä harjoitella rytmiin kiinteästi liittyvänä osana. (Autio, Nenonen & Louhiala 2012, 246.) Tanssinopetustilanteessa ja sitä suunniteltaessa olisi hyvä pohtia musiikin funktiota harjoituskohtaisesti ja koko tunnin rakenteen kannalta. Opettaja voi pohtia musiikkia myös laajempana ilmiönä siten, että myös muunlaisen äänen kuin soitetun musiikin käyttö voi olla hyvinkin perusteltua.

Esityksessä lapset pääsevät katsomaan tanssia livenä soitettuun musiikkiin. Katsojille annetaan mahdollisuus kokea teos omanlaisesti; jokainen tulkinta mahdollisesta tarinasta on oikea. Esityksen jälkeen katsojilla on mahdollisuus tanssia ja jutella esiintyjien kanssa.

TANSSITTAESSA MUSIIKKIIN JA SITÄ OPETETTAESSA VOI POHTIA: • Kuinka liikkeen rytmi kulkee suhteessa musiikin perussykkeeseen?

Autio, T., Nenonen, P. & Louhiala, L. 2012. Liiku ja leiki. Motorisia perusharjoitteita lapsille. Vaajakoski: Bookwell. 246. Bassetti, C. & Bottazzi, E. 2015. The power of rhythm. From dance rehearsals to adult-newborn interaction. Etnografia e ricerca qualitativa 8 (3), 453-480.

• Tukeeko musiikin tempo liikkeitä toivotulla tavalla?

Cavalli, Harriet. 2001. Dance and Music. A Guide to Dance Accopaniment. University Press of Florida. 47-48, 49, 63.

• Mitä muuta kuin perussykettä tanssijan on mahdollista käytetystä musiikista hyödyntää?

Hanna, J.L. 1979. To Dance is Human. A Theory of Nonverbal Communication. Chicago: The University of Chicago Press. 19.

• Millaiseen ilmaisuun ja liikelaajuuteen musiikki houkuttaa? • Valtaako musiikin dynamiikka harjoituksessa käytettävän tanssimateriaalin tahattomasti? • Houkutteleeko musiikin luonne tuottamaan toivotunlaista liikettä?

Nagrin, D. 2001. Choreography and the specific image: Nineteen essays and a workbook. Pittsburgh: University of Pittsburgh Press. 110, 112-113. Preston-Dunlop, V. 2014. Looking at dances: A choreological perspective on choreography. Binsted, Hampshire: Noverre Press. 110, 159.

• Onko valittu musiikki paras mahdollinen valinta suhteessa harjoituksen tavoitteisiin?

Sievers, B., Polansky, L., Casey, M., & Wheatley, T. 2013. Music and movement share a dynamic structure that supports universal expressions of emotion. Proceedings of the National Academy of Sciences, 110 (1), 70–75.

LÄHTEET:

Sparshott, F. 1995. A Measured Pace. London: University of Toronto Press. 223.

Anttila, M. & Juvonen, A. 2006. Kohti kolmannen vuosituhannen musiikkikasvatusta: Osa 3, Musiikki koulussa ja nuoren elämässä. Joensuu: Joensuu University Press.

Tuovinen, P. 2013. Mitä on koreografia? Mikä on tanssia? Viitattu 14.2.2019. http://www.teatteritanssi.fi/4926-mita-on-koreografia-mika-on-tanssia/ Kun Kuku

Kun yö herätti värit KUVAT: SAARA SAVUSALO

Yhteistoiminnallisesti luotu tanssiteos vierailee kouluissa.

Teoksessa tanssii ja koreografian on suunnitellut Henriikka Alapudas, Vanessa Bagge, Iisa Heikkinen, Minja Holopainen, Lea Lorenz, Heli Lounila, Meeri Mutanen, Eveliina Nevala, Arttu Peltoniemi, Eeva Rohiola, Roope RyĂśppy, Jane Suvanto, Minttu Tuura, Ruut Vuola ja Selina YlkĂ¤nen.

Roope Ryöppy, Arttu Peltoniemi ja Eeva Rohiola saavat ilmaisuvoimaa mm. kehollisesta kontaktista. Esitys on komea sekoitus erilaisia tanssin tyylejä ja ilmenemismuotoja. Kohtausten koreografista kerrontaa yhdistää liikkeiden kontrastien tutkiminen ja ison tanssijajoukon tilaan asetteleminen.

Teoksen musiikki on Matti Rag Paanasen tuotantoa ja sen on teosta varten sovittanut Pasi Hiltula ja musiikkipedagogiopiskelijat: Eveliina Halme (laulu), Aleksis Kesti (basso), Mikko Kiiveri (lyömäsoittimet), Joonas Kinnunen (rummut), Venla Kosonen (laulu), Tuukka Lukkarinen (piano), Pekka Sirola (kitara) ja Emma Väisänen (huilu).

Opiskelijan miete:”Tanssijoilla ja muusikoilla on eri kieli, kun puhutaan samasta asiasta esim. musiikin kohdasta. On pitänyt oppia kommunikoimaan yhteisellä tavalla.”

Opiskelijan miete: ”Yksi pätkä kohtauksesta tehtiin kokonaan ilman musiikkia ja bändi alkoi soittaa taustalle vasta liikkeen nähtyään.”

Afrokuubalainen musiikki TEKSTI: TIMO TOIVONEN, SAARA TUIKKALA JA MARITA KRAAMA KUVAT: MATIAS LÖYTTYNIEMI

Matias Löyttyniemi luennoi Oamkissa latinalaisamerikkalaisen tanssimusiikin historiasta MATIAS LÖYTTYNIEMI • Löysi kuubalaiset tanssit 14-vuotiaana. • On kiinnostunut tanssin ja musiikin suhteesta sekä parin välisestä dialogisuudesta. • Aloitti musiikkitieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2012. Tutkii musiikin suhdetta kulttuuriin, identiteetteihin ja tanssiin erityisesti kuubalaisen musiikin ja tanssin kontekstissa.

AFROKUUBALAISEN MUSIIKIN JUURET Afrikkalaisen uskontoperinnön kulttuureista santería, palo ja abakuá ovat historiallisesti vahvimmat Kuubassa. Mutta hetkinen, miksi puhumme nyt uskonnosta? Uskonto on Kuubassa osa jokapäiväistä elämää. Siten se kuuluu myös kuubalaisessa musiikissa, vaikka musiikkia ei aina olisi tehty uskonnolliseksi musiikiksi. Uskonnoissa jumalia on monta ja jokaisella niistä on oma rytminsä. Riiteissä mukana on rytmien ja laulujen yhdistelmiä ja tanssia. Musiikin ja tanssien myötä uskonnollinen kulttuuri on läsnä kuubalaisten arjessa, joten uskonnollisten tanssien liikemateriaalia on nähtävillä tänä päivänäkin. Esimerkiksi tietyt naisten sensuellit eleet salsassa ovat osin peräisin suoraan kauneuden jumalalle tanssituista tansseista. Saapuessaan Kuubaan

katolinen uskonto pyrki kieltämään afrikkalaiset jumalaperinteet, jolloin paikalliset ihmiset alkoivat juhlia katolisia pyhimyksiä alkuperäisuskontojen musiikillisilla riiteillä. Tämä johti Santería-uskontoon, katolisen ja Yoruba-afrouskonnon sekoittumaan, yhtenäiseen tanssin, musiikin ja uskonnon kulttuuriin.

EUROOPPALAISEN JA AFROMUSIIKIN RISTEYMÄKOHTIA Afrikasta Kuubaan tullut musiikki oli perkussiivistä ja polyrytmistä, eli siinä soitettiin monia eri rytmejä päällekkäin. Myös Kuubassa syntyneissä musiikkikulttuureissa lyömäsoitinten rooli on ollut vahva. Näitä instrumenteista tärkeitä ovat rytmikapulat, conga- ja bongorummut, shakerit, quiro ja lehmänkello. Melodiset soittimet, kuten piano ja kitara, ovat kuubalaisessa musiikissa peräisin Euroopasta. Kuubalainen musiikki onkin syntynyt transkulturaation seurauksena. Transkulturaatiossa mikään kulttuuri ei menetä osiaan tai ota omakseen toista kulttuuria, vaan kulttuurit sulautuvat ja uutta kulttuuria syntyy eri kulttuurien yhteisvaikutuksesta.

RUMBA JA BOLERO Kuubalainen rumba on kaukana meillä tanssitusta bolero-rumbasta. Rumba Kuubassa on maallista musiikkia, jossa ei ole melodisia instrumentteja, vaan lyömäsoittimet toistavat päällekkäistä ja lomittaista vuoropuhelua tavalla, joka suomalaisen korvaan saattaa kuulostaa rytmien sekamelskalta. Rumbassa soi vähintään kolme eri korkeudelle viritettyä conga-rumpua, sekä cajón-laatikko. Rumba on kuubalaisnationalismin kulmakiviä ja sanana se tarkoittaa juhlaa. Kuubalaisen rumban musiikillinen rakenne eroaa kovasti länsimaisten tottumasta säkeistörakenteesta (ABABsoloB), vaan se koostuu kolmesta osiosta: 1. tarina (soololaulajan kertova osuus), 2. estribillo (”kertosäe” - call-and-response osuus solistin ja kuoron välillä) ja nykyisin usein myös 3. ekstra-osuus. Rumbaa on myös kolmea eri lajia. Yambú on hidas miiminen (esittävä) paritanssi. Guaganacó on näistä yleisin laji. Siinä on myös kaksi tanssijaa, jotka ei sinänsä liiku parina, mutta kuitenkin “viejänä” tanssiva yllättää parin jotenkin tanssillansa. Columbia on soolorumpalin ja tanssijan välistä nokittelua. Meillä tanssittu “rumba” on musiikillisesti oikeastaan bolero. Siksi rumba nimityksenä aiheuttaa hämmennystä tanssijoiden keskuudessa. Länsimaisen rumban synty on lähempänä meitä, eurooppalaisen ja amerikkalaisen vaikutuksen seurausta. Englantilainen pianolla soitettu ”Country Dance” muuttui Ranskassa contredanse-salonkitanssiksi. Sieltä se levisi Espanjan kautta Kuubaan nimellä contradanza saaden pohjakseen habanera-rytmin ja muuntuen Danzóniksi. Nämä ovat olleet osaltaan vaikuttamassa Boleron ja lopulta myös mambon syntymiseen.

MITÄ TAPAHTUI KUUBASSA? — SON, CHA CHA CHÁ, SONGO JA TIMBA 1800-luvulla sonia soitettiin kansan keskuudessa kaduilla ja kodeissa ja soittajat eivät olleet koulutettuja muusikoita. 1900-luvun puoliväliltä lähtien sen suosio alkoi vähitellen laskea. 1999-2001 son musiikki löytyi uudestaan Buena Vista Social Club -levyn julkaisun johdosta ja son musiikkia alettiin vaatia kaikkialla. Kuubalaiset nuoret eivät heti innostuneet ajatuksesta soittaa sonia, koska se oli musiikkia, jota heidän isoisänsä soittivat. Myös kuubalaisessa cha cha chássa on son pohjainen musiikki, jossa tempo ei nopeudu, mutta siihen tulee enemmän “tavaraa” ja siksi siihen tarvitaan enemmän askelia kuvaamaan tunnelmaa. 1980-luvulla Kuubassa kehittyi songo, joka oli lähinnä vain musiikkityyli, jossa yhdistyivät son ja länsimainen populaarimusiikki. Timba, “kuubalainen salsamusiikki”, kehittyi 1990-luvulla Kuubassa vastauksena amerikkalaiselle salsalle. Timbassa voi olla vaikutteita santeriasta ja rumbasta, mutta se ei ole lähtökohtaisesti uskonnollista tai niin kuin joulumusiikkia rock versiona.

MITÄ TAPAHTUI YHDYSVALLOISSA? — MAMBO, SALSA Danzóniin ja soniin lisättiin Yhdysvalloissa torvisektio ja näin niistä muodostui nykyisin tunnettu mambo. 1950-60-luvulla New Yorkissa Palladium Clubin tapahtumista tehtiin dokumentti, jota kutsuttiin salsaksi, sekoitukseksi. Salsa pohjautui kuubalaiseen soniin ja mamboon, mutta siihen oli fuusioitunut myös muita aikakauden musiikkia. 1970-luvulla levy yhtiö alkoi tuottamaan levyjä, jotka vastasivat ihmisten salsakäsitystä. Nykyisin yhdysvaltalaisen salsan tanssirytmitykset ovat jakautuneet On1 eli LA (Los Angeles style), jossa lähdetään ykkösellä sekä On2 eli NY (New York style), jossa lähdetään kakkosella, niin kuin sonissa. Molemmat tyylit ovat slotissa tanssittavia.

BACHATA Dominikaaninen bachata lähti leviämään 90-luvulla länsimaihin. Se on ns. perusbachataa eli siinä on enemmän jalkatyötä ja tanssijat ovat kauempana toisistaan, kuin pehmeässä ja romanttisessa sensuel bachatassa, jossa tanssijat ovat lähellä toisiaan. Matias kiinnostui Kuubasta jo lapsena, sillä heidän perheellä oli kuubalaisia ystäviä. Hän on opiskellut musiikkitiedettä Helsingin Yliopistossa ja matkustanut lukuisia kertoja Kuubaan musiikin ja tanssin merkeissä. Nykyään Matias sekä luennoi ja opettaa tanssia ympäri Suomea, että opettaa viikkotunteja Helsingissä.

LÄHTEET: Matias Löyttyniemen luennot OAMK:lla 17.-18.10.2018

26 KUVA: MIKKO-PEKKA KARLIN

Jitterbugista moderniin swingiin TEKSTI: HANNA TUOMINEN

Modernin paritanssin synty ja matka New Yorkin Savoysta maailmanlaajuiseen suosioon.

West coast swing (WCS) on tanssi, joka elää, kehittyy ja muuttuu tanssijoiden ja musiikin mukana. Kuinka west coast swingistä sitten tuli west coast swing? Kyseisen tanssin kehittymiselle ei ole löydettävissä yhtä selkeää historiallista selitystä. West coast swingistä ei myöskään löydy tutkittua ja kirjoitettua teosta, vaan tanssilajin kehitys ja historia kerrotaan eri lähteissä hieman eri tavalla. Tässä artikkelissa pyrin luomaan käsityksen millaisen matkan west coast swing on mahdollisesti tehnyt, 40-luvun New Yorkista tämän päivän maailmanlaajuiseksi tanssiksi. Yksi vahvoista tarinoista west coast swingin historiassa kertoo seuraavaa: Dean Collins, ensimmäinen todella kuuluisa valkoihoinen lindy hop- tanssija, tanssi savoy style lindy hoppia tavalla, joka oli pehmeämpi ja pystympi, kuin muilla aikansa tanssijoilla. Collins muutti New Yorkista Hollywoodiin 1930-luvun lopulla, ja esiintyi urallaan useissa elokuvissa. Kalifornian alueen tanssijat ihastuivat Collinsin tanssityyliin ja pyrkivät matkimaan

sitä. Dean Collins kävi tanssimassa ja kilpailemassa klubeilla, sekä myöhemmin myös opettamassa tanssia. Kaliforniassa kehittyi näin tanssityyli, josta voidaan tunnistaa west coast swingin elementtejä. Dean Collinsin kerrotaan kuitenkin kieltäneen hänellä olleen mitään tekemistä west coast swingin kanssa, hän sanoi aina tanssineensa vain swingiä. (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Barakauskas 2016; Watson 1996; Echo 1995.) Ensimmäinen populaarimusiikki, big band jazz, oli elävää musiikkia, jota nuoret kuuntelivat ja tanssivat. West coast swingiä on alusta asti tanssittu suosittuun musiikkiin, ja tanssin kerrotaan syntyneen Kalifornian yökerhoissa Hollywoodin parhaiden muusikkojen sekä tanssijoiden innostamana. (Royston 2018; Watson 1996; Brown 2018.) 1940-luvulla Yhdysvalloissa oli satoja erilaisia alueellisia swing-tanssityylejä. Lehdistö käytti nimeä jitterbugg kirjoittaessaan suosituista tansseista, joka oli yleistermi kaikille swing-tansseille (Royston

2018). Amerikkalaiset sotilaat oppivat yhden tanssityylin asemapaikoissaan Kaliforniassa, ja tanssivat sitä sekä monia muita swing tanssin muotoja maailmalla. Palatessaan kotiin sotilaat veivät myöhemmin tämän tanssin Houstoniin ja Dallasin alueelle. Näillä alueilla suosittu musiikki muutti opitun tanssityylin erilaiseksi. Nämä tanssityylit kasvoivat ja muuttuivat erilaisiksi, tanssit tunnetaan nimillä Teksas push ja Houston whip. (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Watson 1996; Royston 2018; Hutchinson 2000; Echo 1995.) Erään tarinan mukaan 40-luvun loppupuolella sotilaiden palatessa sodan jälkeen Euroopasta, tanssivat he tukikohtien läheisissä baareissa hieman huonomaineisten naisten kanssa. Juomamyyntiä ja muita palveluita myydäkseen pyrkivät naiset tanssimaan mahdollisimman viekoittelevasti, tästä kerrotaan west coast swingin sensuellin tanssityylin saaneen alkunsa. On vaikea sanoa, kuinka paljon west coast swingin kehitys on oikeasti ottanut vaikutteita tuosta ajasta (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Schwimmer 2018.)

40-luvun alkupuolella Laure Haile, (swing tanssija ja kilpailija) dokumentoi, mitä näki valkoisen tanssiyhteisön tanssivan. Hän alkoi opettaa näkemäänsä tanssia Arthur Murrayn tanssikoulussa vuonna 1945. Haile kirjoitti western swingin opetussuunnitelman vuonna 1951 Arthur Murrayn Santa Monican studiolle. 1950-luvulla Haile kiersi opettamassa sitä myös muilla koulun studioilla ympäri Yhdysvaltoja. Kyseistä opetussuunnitelmaa käytettiin opetuksessa hyvin pienin muutoksin yli 40-vuotta. Arthur Murray käytti 1950-luvulla myös termiä Sophisticated swing, kuvatakseen tanssin tyylikästä, eleganttia tapaa tanssia swingiä. (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Hutchinson 2000; Royston 2018.) 1940- ja 1950-luvun vaihteessa myös Dean Collinsin kerrotaan opettaneen Arthur Murrayn tanssikoulun opettajia Hollywoodissa ja San Fransiscossa, joten ehkä Collinsilla on ollut jotain tekemistä myös west coast swingin kanssa. (Hutchinson 2000; Echo 1995; Lichtmann 2012.)

” There were only two kind of swing dance – good and bad.” -Dean Collins

Mistä west coast swingin tunnusomainen linjamainen liike syntyi? 1940-luvulla monissa tanssipaikoissa kiellettiin akrobaattiset kuviot ja isot potkut, koska tanssiessa sattui paljon onnettomuuksia. Kielto lisäsi niiden tanssien suosiota, jossa tanssi tapahtui pienemmässä tilassa ja linjamaisena, jolloin lattialle mahtui turvallisesti enemmän tanssijoita. Lisäksi elokuvateollisuus kuvasi mielellään tanssijoiden linjamaista liikettä, jota tanssijat myöhemmin matkivat. Myös eri muotoiset tanssipaikat, kuten teatterit ja konserttipaikat, vaikuttivat linjamaisen tanssimuodon kehittymiseen. (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Schwimmer 2018; Watson 1996; Brown 2018; Royston 2018.)

Iso vaikutus west coast swingin kehitykseen on ollut myös yhdysvaltalaisilla tanssikouluketjun omistajilla Arthur ja Kathryn Murrayllä. Sen perusteella mitä opettajat näkivät klubeissa ja tanssipaikoissa, luotiin tanssikoululle ballroom-versio tanssista, joka oli suosittua klubeilla. Arthur Murrayn tanssikirjoista 40-luvulta löytyy selkeitä kuvauksia west coast swingissä nykyäänkin käytettävistä kuvioista. Tanssista puhuttiin silloin nimellä ”Rock’n roll”, myöhemmin nimeksi muutettiin western swing, koska kyseistä tanssia tanssittiin western swing-nimiseen musiikkityyliin. (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Hutchinson 2000; Echo 1995; Lichtmann 2012; Royston 2018.)

Skippy Blair työskenteli Murrayn tanssikoulun opettajana, ja on yksi tärkeistä vaikuttajista west coast swingin hieman myöhemmässä historiassa. Vuonna 1959 monet Kalifornian tanssikoulut, Skippy Blairin johdolla vaihtoivata nimen western swingistä west coast swingiksi, jotta tanssia ei sekoitettaisi country ja western -tanssiin. Oli myös aika loogista erottaa länsirannikon tanssityyli itärannikolla tanssittavasta tanssista (east coast swing). Keksikö Skippy oikeasti nimen west coast swing? Ei välttämättä, mutta hän varmasti oli yksi tärkeistä voimista uuden nimen suosituksi tulemisessa. Blair on ollut mukana vahvasti west coast swingin kehityksessä mm. opettajana, opettajien kouluttajana sekä yhtenä kilpailuorganisaatio WSDC:n perustajana. (Echo 1995; Powers 2014; Lichtmann 2012; Brown 2018.) West coast swingiä tai samankaltaisia tansseja tanssittiin eri puolilla Yhdysvaltoja hieman eri tyyleillä ja nimillä, joskus jopa tanssijoiden tietämättä mitä he tanssivat. Kerrotaan, että Amerikan Bandstand ohjelmassa esiteltiin erilaisia tansseja. Ohjelmassa tanssittiin tansseja mm. nimillä slop tai fast swing, osan tanssijoista voi nähdä tanssivan tyylillä, josta voisi tunnistaa west coast swing elementtejä. (Powers 2014; Brown 2018; Royston 2018.) 1930-1950 -luvuilla miehet tanssivat paljon paritansseja, koska se oli mukava tapa tutustua naisiin. 1960-luvulla paritanssi koki taantumisen television yleistymisen vuoksi. Ihmiset eivät käyneet enää ulkona tanssimassa, joka johti siihen, etteivät nuoret

KUVA: HANNA TUOMINEN

nähneet paritansseja tanssittavan. Television myötä suosituksi tuli nuorten naisten suosimat tanssit kuten, twist, swim jne. Miehet eivät taas innostuneet näistä tansseista, joten kokonainen sukupolvi kasvoi soolotanssien parissa. (Echo 1995; Munroe & Cunningham Munroe 2019; Royston 2018.) Tanssikouluissa opetettiin edelleen paritansseja, vaikka ne eivät olleet suuren yleisön suosiossa. Disco ja hustle tulivat tansseina suosituksi uuden musiikin myötä. Tämä aikakausi vaikutti voimakkaasti myös west coast swingiin. Musiikki oli nykymusiikkia ja soveltui siksi hyvin klubitanssiksi, nuoret halusivat tanssia jotain erilaista, kuin heidän vanhempansa aiemmin. Monet suositut hustlen tanssijat tanssivat myös swingiä. He huomasivat, että osa kuvioista ja liikkeistä sopi yhdistettäväksi west coast swingiin, luoden näin uuden kerroksen tapaan tanssia west coast swingiä. Western swing nimeä käytettiin vielä 1970-luvulla eri tanssikoulujen mainoksissa yleisesti kuvaamaan linjamaisesti tanssittua swing-tanssia. 1970-luvun loppupuolella myös california swing nimeä käytettiin, kuvaamaan modernimpaa tapaa tanssia linjamaista swingiä. Varmuutta ei ole, oliko se kuitenkaan west coast swingiä. (Outman 2017; Lichtmann 2012; Munroe & Cunningham Munroe 2019.)

Tässä vaiheessa west coast swingiä ja siitä erilleen kasvaneita samankaltaisia tansseja, tanssittiin eri puolilla Yhdysvaltoja, mutta tanssijat eivät tienneet toistensa olemassaolosta. Voidaankin sanoa west coast swingin kehittyneen samanaikaisesti eri puolilla Yhdysvaltoja. 1970-luvun lopulla järjestettiin Arizonassa ensimmäinen kilpailu mihin saapui tanssijoita ympäröiviltä alueilta, mm. Teksasista ja Kaliforniasta. Vuonna 1979 järjestettiin ensimmäinen Us Open, jonka myötä alkoi uusi aikakausi. Samankaltaiset tanssilajien ja tanssijoiden kokoontuessa, tanssijat alkoivat harjoitella ja ottaa vaikutteita näistä samankaltaisista tansseista ja tanssijoista. Tietyt tyylit olivat vahvempia ja esim. Teksasista olevat miehet alkoivat voittaa kilpailuita tanssiessaan Kalifornian naisten kanssa. Tämän muutoksen myötä myös käytetyn tanssimusiikin tyylikirjo laajeni. 1980-luvun lopulla alkoivat west coast swing hybridit ilmaantua, koska nuoremman polven tanssijat halusivat ”palan” kaikista menestyksekkäistä tanssijoista. Vuonna 1988 west coast swingistä tuli Kalifornian virallinen kansallistanssi. (Royston 2018.) Swing-tansseissa on kilpailtu aina. Kilpailutoiminta vaikutti ja vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tanssi kehittyy, koska kilpailijat haastavat totutun ja hyväksytyn rajoja.

KUVA: KSENIA CHUYKOVA

West coast swing on aina vetänyt puoleensa erilaisia tanssityylejä, ja elementtejä toisista tansseista. Monet tanssilajit, ovat vaikuttaneet tanssin kehitykseen ja siihen millaisia liike- tai kuviomateriaalia tanssissa käytetään, kuten mm. carolina shag, country western, hustle, hip hop, zouk. (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Lichtmann 2012; Brown 2018; Easton 2019.) Myös erilaiset musiikkityylit ovat muokanneet tanssityyliä vuosien aikana. Esim.1990-luvun loppupuolella, kun hip hop ja R&B -muusikoiden yleistyminen radiossa sai aikaan sen, että WCS tanssijat alkoivat omaksua uuden musiikin ja sen seurauksena myös saman tyylin liikekieltä tanssiin. West coast swingiä tanssitaan nykyään monenlaisiin erilaisiin musiikkityyleihin. Musiikki vaikuttaa vahvasti siihen, millaiseksi tanssi ja siinä käytettävä liikekieli muodostuu. Miten tämän ajan musiikki muuttaa tanssia ja mihin suuntaan, jää tulevaisuudessa nähtäväksi. (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Royston 2018.) Tanssin monipuolisuus ja tasapuolisuus yhdessä parin kanssa ovat varmasti yksi syy sen suosioon. West coast swing on yksi monimuotoisimmista olemassa olevista paritansseista (Munroe & Cunningham Munroe 2019). Sanotaan, että west coast swing oli ensimmäinen tanssi, jossa nainen ja mies olivat tasa-arvoisessa asemassa luomassa yhteistä tanssia, mikä varmasti on ollut ja on edelleen iso syy kyseisen tanssin suosiolle. Muita syitä west coast swingin suosiolle ovat varmasti luovuus ja rentous. Pukeutuminen on rentoa ja vapaata, ja voit hyödyntää aiemmin oppimaasi tanssityyliä west coast swin-

giin tai luoda jotain uutta yhdessä parin kanssa. (Munroe & Cunningham Munroe 2019; Fred Astaire Dance studios 2017.) Yksi merkittävimpiä askeleita tanssin leviämisessä maailmalla on ollut internet ja Youtube (Brown 2018; Easton 2019). Aiemmin west coast swingin kehittyminen tapahtui Yhdysvalloissa ja levisi sieltä hiljalleen tanssijoiden mukana muualle. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tanssi on levinnyt ympäri maailmaa. Eurooppassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa on kehittynyt hieman erilaisia tyylejä tanssia west coast swingiä, joten nyt myös muu maailma on mukana west coast swingin kehittymisessä. Nykyään swing tuo käsitteenä monille mieleen lindy hopin. West coast swing yhteisössä onkin heitetty ilmoille termi ”modern swing”, kuvaamaan paremmin koko ajan kehittyvää tanssia, jota tanssitaan hyvin monenlaiseen musiikkiin (Schwimmer 2018). Vielä tuo nimi ei ole millään tavalla vakiinnuttanut asemaansa. West coast swing on elänyt vaihtelevan matkan, vaihtuvilla nimillä ja tyyleillä. Tanssiin on aina kuulunut populaarikulttuurin ilmiöihin mukautuminen. Tanssin muutokseen ja kehitykseen vaikuttavat lopulta aina kuitenkin tanssijat, musiikki ja tanssinopettajat. West coast swing on esimerkki tanssityylistä, joka yhdisti mustat ja valkoiset poikkeuksellisesti samoille tanssilattioille (Royston 2018; Brown 2108). Musiikki ja eri tanssielementtien yhdistäminen sopimaan juuri soivaan musiikkiin on yksi west coast swingin vetovoimaa lisäävistä tekijöistä. Mikään tanssi ei kasva erottelusta, vaan siitä, että eri tyylit ja niiden parhaat puolet yhdistyvät ja kasvavat yhdessä entistä vahvemmaksi ja paremmaksi tanssiksi.

KUVA: JOONAS KAINULAINEN

Hanna Tuominen on Oamkin monimuoto-opiskelija ja pidetty opettaja, jonka erityisosaamista on mm. west coast swing.

LÄHTEET JA NIISTÄ VAPAASTI SUOMENNETTU: Barakauskas, Brian 2016. Skippy Blair. Hakupäivä15.1.2019 https://www.westcoastswingonline.com/skippy/

Barakauskas, Brian 2016. West coast swing history. Hakupäivä 30.8.2018 https://www.westcoastswingonline.com/west_coast_swing_history/ Easton, Lee 2012-2019. What is west coast swing. Hakupäivä 30.11.2018 https://eastonswing.com/whatiswestcoastswing/ Easton, Lee 2012-2019. History. Hakupäivä 30.11.2018

http://dancehistorian.com/staying-alive-original-latin-hustle-its-not-whatyou-think/?v=f0aa03aaca95 Powers,Richard 2014, West coast swing. Hakupäivä 30.9.2018 https://socialdance.stanford.edu/syllabi/westcoast.htm The History of West Coast Swing, Hakupäivä: 30.11.2018 https://en.wikipedia.org/wiki/West_Coast_Swing Watson,Sonny 1996. West coast swing: The great grand daughter of all Swing! Hakupäivä 30.8.2018 http://www.streetswing.com/histmain/z3wcs1.htm

https://eastonswing.com/history/

5 Reasons Why You Should Take West Coast Swing Dance Lessons 21.7.2017. Hakupäivä: 6.2.2019

Ewie, Echo 8/1995. History of Dance. Hakupäivä 30.9.2018 https://www.centralhome.com/ballroomcountry/swing.htm

https://www.fredastaire.com/mequon/5-reasons-take-west-coast-swingdance-lessons/

Hutchinson, Craig 6/2012. To origin of west coast swing. Hakupäivä 10.10.2018

Royston, Robert 2017. Luento: History of the west coast swing. Palm springs swing dance classic 8.4.2018

http://users.erols.com/crhutch/toowcs.html

Schwimmer, Benji 2018. Luento: History of west coast swing, Nordic 29.4.2018

Lichtmann, Kurt 2012. West coast swing history. Hakupäivä 30.9.2018

Schwimmer, Benji 2018. Luento: QnA with Benji Schwimmer. Hakupäivä: 24.1.2019

http://www.ithacaswingdance.com/f_Link15_wcs.html Munroe, Myles & Cunningham Munroe, Tessa 2019. West coast swing history. Hakupäivä 28.1.2019 https://www.canadianswingchampions.com/about-west-coast-swing/history/ Outman, Forrest 18.1.2017. Latin hustle it’s not what you think. Hakupäivä 30.9.2018

https://vimeo.com/311125467?fbclid=IwAR1zb993vcFwn_vRcj_2YBO25JM17Ab2Xl-TnvPTLl1bDzWY7t3epqFzQ88 Brown, Chuck 2018. Luento: History of west coast swing. Riga summer swing 12.8.2018. Outman, Forrest 2016. Videoluento 29.4.2016. Hakupäivä: 15.8.2018 https://www.youtube.com/watch?v=l8itxUb_BtU

Hands can tell a lot who you are TEKSTI: MAIJU LAURILA KUVAT: SAARA SAVUSALO

Taiteelliset produktiot linkittävät opintoja työelämään

HANDS CAN TELL A LOT WHO YOU ARE - TANSSITEOKSEN ESITYSAJAT: KE 3.4. 18:30 ensi-ilta TO 4.4. 13:00 TO 4.4. 18:30 PE 5.4. 13:00 PE 5.4. 18:30

Tanssinopettajan työhön kuuluu paljon erilaisia pieniä ja suuria taiteellisia projekteja. Oulun ammattikorkeakoulun opinnoissa harjoittelemme tulevan työelämän projekteissa toimimisen taitoja monesta näkökulmasta: tuotannolliset tehtävät, koreografia ja taiteellisessa projektissa toimiminen. Olen itse saanut opintojen aikana paljon erilaisia kokemuksia projekteista yhdessä opiskeluryhmäni kanssa. Olemme päässeet esiintymään useissa kansantanssitapahtumissa ja Suomi100 -hengessä edustaneet myös suorassa TV-lähetyksessä. On todella hienoa päästä kokemaan yhdessä ja oppia erilaisissa prosesseissa toimimista erilaisissa rooleissa. Tänä talvena olemme työstäneet yhteistä projektia tuoreen Tanssitaiteen maisterin ja Oamkin alumnin Liisa Heikkisen kanssa. On ollut mieluisaa tutustua uudenlaiseen tanssikäsitykseen, opettajuuteen ja uudenlaiseen tapaan valmistaa tanssiesitystä. Näin kolmantena opiskeluvuonna moni asia tuntuu niin paljon helpommalta kuin opintojen alussa. Valmisteilla olevan teoksen teemana ovat kädet. Käsien merkitys ihmiselämässä on valtava. Ihminen kykenee käsien avulla valmistamaan tarkkaakin lopputulosta, kantamaan painaviakin taakkoja sekä huolehtimaan toisesta ihmisestä. Käsillä voimme myös satuttaa ja tehdä pahaa.

Käsien funktio eri tanssilajeissa on myös moninainen. Oulun ammattikorkeakoulussa on perinteisesti opiskeltu päälajeina seuraavia tanssilajeja: baletti, showtanssi, kansantanssi ja paritanssi. Omassa päälajissani kansantanssissa kädet ovat usein perinteessä lähinnä funktionaaliset käytöltään verrattuna moniin muihin lajeihin. Tanssi tapahtuu usein pääosin jaloilla ja käsillä lähinnä kuvitetaan asioita ja ollaan kontaktissa muihin ihmisiin. Myös paritanssissa käsien asema ja tarkoitus on hyvin vahvasti sosiaalinen ja funktionaalinen. Kädet ovat tärkeä osa viestintää parin välillä. Monissa tanssilajeissa kädet ovat voimakkaasti mukana kehon kokonaisvaltaisessa liikkeessä. Lisäksi tanssissa kädet monesti kuvittavat asioita ja pienikin muutos käsien asennossa voi olla merkittävä viesti. Voimme myös huomaamattamme viestiä käsillä paljon. Elekielemme paljastaa monesti asenteemme ja monia mielen sisäisiä asioita, joita emme ehkä tarkoita viestittäviksi. Lisäksi tanssin kautta käsillä saatamme paljastaa paljonkin asioita. Mitä kosketus kertoo? Kuinka tartun toiseen ihmiseen kiinni ja mitä se hänelle viestii?

Käden viivat ovat meillä jokaiselle persoonalliset ja niistä puhutaan myös olevan mahdollista ennustaa tulevaisuutta tai tulkita ihmisen luonteenpiirteitä. Kädet kertovat meistä paljon: Onko käsillä tehty ruumiillista työtä? Pitääkö henkilö huolta käsistään? Onko haavoja tai muita merkkejä? Minkä kokoiset kädet ovat ja mihin kyseiset kädet olisivat hyvät?

A JA N KO H TA I S TA

Muodostelmaa muovaamassa TEKSTI: SATU UIMI JA OUTI RÄSÄNEN KUVAT: SAARA SAVUSALO

Kokonaisvaltaisella prosessilla kohti suomenmestaruuskilpailuja. Syyskauden 2018 alusta lähtien tanssinopettajakoulutuksen tanssin täydentävät opinnot 1 -opintojaksoon on kuulunut tanssin lehtori Outi Räsäsen showtanssitunnit. Kurssille osallistujat ovat pääasiassa toisen vuosikurssin showtanssiin ja balettiin erikoistuvia opiskelijoita. Varsin pian tuntien lomassa alettiin harjoitella muodostelmakoreografiaa, osin tuntimateriaaliin pohjautuen. Teosta työstettiin koko opiskelijaryhmän voimalla viime marraskuun Tanssia! -näytöksissä esitettäväksi. Näytökseen mennessä opiskelijat pääsivät jo oppimaan sekä muodostelmassa tanssimista että teoksen luomista ja harjoittamista.

Muodostelmatyö tuo mukanaan paljon uutta osaamista. Esimerkiksi suuren tanssijaryhmän liikuttaminen tilassa ja toisaalta kokemus ison joukon osana tanssimisesta, ovat hyödyllisiä asioita tulevissa tanssinopettajan töissä. Syksyn kuluessa ryhmässä nousikin esiin ajatus jatkaa muodostelmatyöskentelyä myös opintojakson päätyttyä. Monia opiskelijoita kiinnosti mahdollisuus olla mukana koko prosessissa aivan alusta kilpailemiseen asti. Yhteisestä päätöksestä muodostelmaprosessia jatkoivat ne, jotka halusivat ja kykenivät sitoutumaan harjoitteluun. Projektin päämääräksi otettiin prosessin aikaisen kokonaisvaltaisen oppimisen ohella osallistuminen Performing Arts SM-kilpailuun toukokuussa 2019 Tampereella.

Muodostelmalla tarkoitetaan Performing Arts -kilpailumaailmassa show-, jazz- tai nykytanssin keinoin toteutettuja teoksia, joissa tanssii 8-24 tanssijaa. Esityksiä arvostellaan kilpailutilanteessa kolmessa osa-alueessa: tekniikassa, kompositiossa ja ilmiasussa. Muodostelman työstäminen tarjoaa tanssinopettajaopiskelijoille runsaasti mahdollisuuksia ammentaa tietämystä omaan työhön: Miltä tuntuu tanssia suuressa ryhmässä ja miten ryhmätyötä voi vahvistaa? Miten luoda ja opettaa koreografiaa suurelle joukolle? Miten säilytetään koreografian kiinnostavuus? Mitä pitää huomioida kilpailutoiminnassa aina ilmoittautumiseen, pukuvalintaan ja valmistukseen sekä arvosteluun liittyen? Prosessin myötä osaaminen kehittyy laaja-alaisesti ja työelämälähtöisesti. Kaikkia saatuja kokemuksia voi loppupelissä hyödyntää opetustyössä. Kevätlukukaudella aloitettiin varsinaiset muodostelmatunnit. Prosessiin sitoutui lopulta 14 tanssijaa; heistä 13 tanssimaan ja yksi toimimaan käytännön asioista vastaavana “huoltajana”. Hänen tehtäviinsä kuuluvat aikataulujen ylläpitäminen, matkojen ja majoitusten varaaminen sekä joukkueen johtajan tehtävät varsinaisena kisapäivänä. Tanssijoista suurin osa erikoistuu opinnoissaan showtanssiin. He lähestyvät koreografian tekemistä myös pedagogiikkaopinnoissaan, muun muassa edistyneen tason liikemateriaalia kooten ja sitä toisilleen opettaen. Opiskelijat vastaavat myös muodostelmaharjoitusten lämmittely- ja tekniikkasarjojen tekemisestä sekä opettamisesta. Myös muodostelman visuaalista ilmettä on ideoitu Tanssia! -näytöksestä alkaen. Tähän liittyen työryhmä sai joulun ajan tehtäväksi miettiä aihetta syventyen kysymyksiin; epookkia vai nykyaikaa?

Prosessi etenee keväällä tasaisen varmasti jokaisen huolehtiessa omista vastuualueistaan. Vaikka projektin eri osa-alueiden haltuunotto on keskeisimpänä opintojakson osaamistavoitteissa, ovat myös tuotannon kilpailulliset päämäärät korkealla. Vahvan teeman toivotaan välittyvän kokonaisvaltaisen ilmaisun kautta niin yleisölle kuin tuomareille. Teosta ei lähdetä vain suorittamaan, vaan tanssin on oltava sisäistettyä ja ilmaisullista. Viimeistelty, hiottu ja taiteellisesti tasapainoinen koreografia vaatii pitkäjännitteistä työtä ja siksi koko kevään jatkuvan harjoittelun suunnittelu on tärkeää. Prosessin etenemisestä ja kilpailutunnelmista kerrotaan lisää seuraavissa Pedanssi-lehdissä.

”Prosessin myötä osaaminen kehittyy laaja-alaisesti ja työelämälähtöisesti. Kaikkia kokemuksia voi hyödyntää opetustyössä.”

Vahvuutta visuaalisuudella TEKSTI: SATU UIMI JA OUTI RÄSÄNEN, KUVAT: SAARA SAVUSALO

Onnistuakseen tanssiteos ja kisaohjelma kaipaavat tuekseen tarkkaa visuaalisuuden pohdintaa, taitavaa toteutusta sekä uudenlaista ajattelua. Visuaalisuuteen liittyvät niin tanssijoiden ilmaisu ja koreografian liikekieli kuin tanssia tukevat ulkotanssilliset seikat: valaistus, puvut ja mahdollinen rekvisiitta. Merkittävimpään rooliin nousee usein puvustus. Puvustamisessa on monia tärkeitä osa-alueita, jotka jokaisen koreografin tulisi huomioida. Asujen visuaalisella ilmeellä on suuri merkitys tanssiteoksen viestin välittymiseen. Esiintymisasuilla voidaan korostaa teoksen sisällöllisiä merkityksiä tai jättää tulkinallista vapautta. Nykyisin kilpailuissa nähdään taitavia tanssijoita ja kekseliäästi laadittuja koreografioita, mutta puvustuksen suhteen ratkaisut eivät useinkaan yllä samalle tasolle tanssin kanssa. Miksi? Puvustukseen kannattaa panostaa, sillä onnistuessaan se voi ratkaista esityksen lopullisen sijoittumisen tuomareiden pisteissä.

ONNISTUNEEN ESIINTYMISASUN RESEPTI ON SEURAAVA: • Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. • Mieti, mitä haluat kertoa asulla tanssiteoksestasi. • Ota suunnittelussa huomioon tanssijoiden ikä: Lapsi ei ole miniaikuinen. • Nuorten aikuisten ja aikuisten asut voivat olla sensuellin rohkeitakin, mutta tähän tulokseen ei useinkaan päästä kangasta vähentämällä – usein päinvastoin. • Kauniin ja veistoksellisen, kantajansa hyviä puolia korostavan asun takana on aina taitava kaavoitus, järkevä materiaalin valinta sekä toimivat valmistustavat. • Jos mahdollista, ota huomioon myös kilpailu-/ esiintymistilan värimaailma. Erityistä merkitystä on myös sillä, käytetäänkö esiintymistilanteessa värivaloja.

KAAVASTA SE LÄHTEE Hanki asuun kunnolliset kaavat tai teetä ompelijalla valitsemastasi mallista peruskaava. Peruskaavaa muutetaan, eli kuositellaan haluttua mallia vastaavaksi, tämä ei ole lainkaan vaikeaa ammattilaiselle. Kaavoituksessa tulee huomioida tanssijoiden laajat liikelaajuudet sekä kaikkien kehonosien liikkeiden mahdollistaminen. Esimerkiksi hihan istutus ei voi olla samanlainen kuin normaalissa arkivaatteessa. Housun takasauman pettäminen kesken esiintymisen saattaa puolestaan aiheuttaa hilpeyttä esiintyjän itsensä lisäksi myös katsojissa.

KEINO- VAI LUONNONMATERIAALISTA? Kangastyypillä ja sen valmistukseen käytetyillä raaka-aineilla on keskeinen merkitys esiintymisasun onnistumiseen. Perussääntönä on se, ettei keinokuitujen läpivärjäys kotikonstein onnistu, sen sijaan päälle maalaaminen toimii usein näihin materiaaleihin. Luonnonkuiduista valmistettuja kankaita, kuten puuvillaa, villaa, pellavaa, silkkiä ja viskoosia voidaan värjätä myös kotona. Tee aina ensin koevärjäys, näin vältätät pilaamasta koko asua. Nykyään muodissa on suihkuttaa keinokuitukankaiden päälle spraymaalia. Tämän menetelmän käyttöä kannattaa pohtia huolellisesti, sillä asuja pestäessä kulkeutuu kankaasta irtoavaa maalia ja muovihiukkasia pesuveden mukana herkkään luontoomme. Luonnonkuitujen värjäys kotona ei ole sekään yksiselitteisen ympäristöystävällistä, mutta esimerkiksi kankaanpainantaan löytyy laadukkaita myrkyttömiä vaihtoehtoja.

KANKAAN OMINAISUUDET SEKÄ MATERIAALIEN UUSIOKÄYTTÖ

SUOMEN METSISSÄ KASVAVAT TULEVAISUUDEN VAATTEIDEN MATERIAALIT

Kankaan valinnassa on huomioitava sen kyky reagoida tanssiliikkeisiin. Yleensä ajatellaan, että mitä liehuvampi materiaali on sitä enemmän tanssijoiden liikkeet korostuvat. Joskus kontrastit kankaan materiaalin, asun muodon ja liikkeen välillä tuottavatkin mieleenpainuvimman kokonaisuuden katsojille.

Uuden puuvillakangasmetrin ostamista ei voi kutsua ekoteoksi! Kasvaakseen puuvillapensaat tarvitsevat runsaasti vettä ja kasvattaminen tapahtuu usein alueilla, joissa on jo nyt pulaa puhtaasta vedestä. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ilmastonmuutoksen seurauksena ja sen edetessä puuvillan markkinahinta on noussut huimasti. Onneksi uusia vaatetukseen liittyviä innovaatioita on syntynyt ja niitä kehitetään koko ajan lisää. Muun muassa Aino -verkkolehden julkaisussa kerrotaan puusellukuidusta valmistetuista langoista ja kankaista. Suomalainen MARIMEKKO on jo kokeillut näitä materiaaleja uusiin mekkomalleihinsa. Myös ruotsalainen vaatejätti H&M on osoittanut kiinnostusta puukuidusta valmistettaviin kangasmateriaaleihin. (Ainolehti.fi, 3/2016.) Kilpailuja seuratessa on joskus voinut humoristisesti todeta, että: ”Henkka & Maukka on ollut jälleen kisojen suurin puvustaja”.

Myös joustavuus on tärkeä tekijä kankaan valinnassa. Tyköistuvassa eli vartalon myötäisessä asussa kankaan tulee olla tavallista joustavampi. Materiaalin joustavuutta voidaan myös lisätä muuttamalla kappaleiden leikkuusuuntaa suhteessa loimi- ja kudelankaan. Ole luova ja innovatiivinen. Hyvän ja toimivan esiintymisvaatteen voi myös ostaa käytettynä. Kirpputoreilta on löydettävissä edullisesti paljon upeita materiaaleja, joista saa helposti tuunattua omaperäisiä esiintymisasuja. Vaikka vaatteiden valmistamisessa on omat ”taiteen sääntönsä”, on nekin laadittu vain rikottaviksi! Pienillä muutoksilla asusta saa uuden näköisen ja samalla tulee tehtyä ekoteko.

Lähde: https://ainolehti.fi/aino/metsa-on-uusi-metsa/

40 KUVA: ELISA KINNUNEN

BLOGISSA

Tanssi ja musiikki – yhdessä vai erikseen? TEKSTI: PETRI HOPPU

Tanssi ja musiikki on länsimaissa yleisesti erotettu toisistaan monella eri tasolla. Näiden suhde – jos sitä ylipäätään on otettu esiin - on yleensä nähty lähinnä funktionaalisena: musiikkia on pidetty tanssin välttämättömänä ehtona, mutta siitä tiukasti erillisenä. Tanssiin ja musiikkiin on kuitenkin mahdollista tuoda näkökulmaa, jossa ne löytävät yhteistä kosketuspintaa. Liike ja materiaalisuus ovat tanssin ja musiikin yhteisiä nimittäjiä, mikä usein unohdetaan. Tanssin kohdalla liike on itsestään selvyys, mutta se liittyy myös musiikkiin hyvin läheisesti. Esimerkiksi huilistin soittotekniikka on ennen kaikkea sormien, huulten ja hengityselinten liikettä, jolla saadaan aikaan kosketus instrumenttiin ja sitä kautta ääni. Huilistin sormet ja huulet ikään kuin tanssivat soittimen pinnalla. Esityksessä muunkinlainen liike on usein keskeinen elementti, ja esimerkiksi pianisti Olli Mustosen liikehdintä ja eleet ovat erittäin merkittävä osa hänen ilmaisuaan. Taidemusiikin puolella liikkumista on pyritty rajoittamaan ja standardoimaan: kuoroissa tai orkestereissa näkee harvoin spontaania liikettä, sillä länsimaisessa musiikissa ihanteena on yhtenäinen, vähäeleinen ja johtajaa tiukasti seuraava musiikkiryhmä. Sama pätee myös kuulijoihin: yleisön ei odoteta reagoivan musiikkiin esityksen aikana, vaan ihmiset ovat tuoleihinsa sidottuja niin kauan kuin esitys jatkuu.

Kansan- ja populaarimusiikin puolella tilanne on toinen: pelimanni tai rock-muusikko voi liikkua vapaammin esityksessään, ja soittotekniikassa hänellä on enemmän tyylillisiä mahdollisuuksia kuin taidemusiikin toimijoilla. Tosin tietyissä konserttitilanteissa esimerkiksi nykypäivän kansanmusiikki on kahlittu samanlaiseen liikkumattomuuden liekaan. Selkeimmin tanssin ja musiikin suhde tunnistetaan niin kutsutussa tanssimusiikissa. Tanssimusiikki ei kuitenkaan ole pelkästään tanssin säestämisen väline, vaan tanssi ja tanssimusiikki ovat saman kokonaisuuden elementtejä. Tanssimusiikin merkitys on lisäksi vielä laajempi, sillä esimerkiksi ranskalaisella barokkimusiikilla oli erittäin tiiviit yhteydet tanssimiseen. Taidemusiikista tutut menuetit, gavotit, courantet ja giguet olivat ennen kaikkea tans¬seja, joiden musiikki noudatti hyvin pitkälle tanssin rakennetta ja joiden muodostamat sarjat toimivat esikuvina klassisille sonaateille ja sinfonioille. Musiikin ja tanssin suhteessa ei kuitenkaan pidä tuijottaa pelkkää formaalia rakennetta vaan olennaista on performanssi. Taidetanssin ja -musiikin puolella Merce Cunninghamin ja John Cagen yhteistyö avarsi aikanaan tanssin ja musiikin suhdetta. Heidän esityksissään nämä elementit toimivat yhdessä samanarvoisina tekijöinä ilman, että jommallakummalla olisi ollut säestävää roolia. Lisäksi taidetanssista tiedämme lukuisia esimerkkejä, joissa tanssiesityksiin ei liity musiikkia tai edes minkäänlaista ääntä. Tanssia voi siis olla myös ilman musiikkia, kuten musiikkia useimmiten esitetään ilman tanssia.

OamkTanssissa nyt

OAMKIN TANSSIJAT VOITOKKAINA KAJAANISSA

ARKTISISSA JÄLLEEN TASOKASTA TANSSIA

Kajaanin Uudet Tanssit -koreografiakatselmus on kansainvälinen tanssin katselmus, jossa koreografeina voivat toimia tanssin ammattilaiset, tanssin ammatillisessa koulutuksessa olevat, tanssikoulujen oppilaat ja tanssin harrastajat. Vuoden 2019 katselmukseen haki kaikkiaan 171 teosta, joista kilpailuun valittiin 42 esitystä. Oamkin kolmannen vuoden tanssinopettajaopiskelijan Emma Kantelisen työ ”Se ken tulee viimeiseksi” palkittiin katselmuksen parhaana 1000 euron stipendillä. Tanssijoina Kantelisen pakahduttavan tunteikkaassa koreografiassa on 11 toisen ja kolmannen vuoden kansantanssin ja paritanssin opiskelijaa. Oamkin tanssin osasto on ylpeä tästä saavutuksesta.

Arktiset Askeleet -tanssitapahtuman valmistelut ovat nyt kiivaimmillaan. Tammikuussa pidetyssä esiraadissa katsottiin kaikkiaan 256 teosta. Laajasta eri lajien ja tyylien otannasta katselmukseen valikoitui lopulta n. 50 upeaa ja erilaista esitystä eri puolilta Suomea. Esiraadin palautteita viimeistellään parhaillaan ja ne lähtevät hakijayhteisöille helmikuun lopulla.

Teos on valmistettu tanssin lehtori Milla Korjan opettamalla ryhmäkoreografiat-kurssilla. Kolmannen vuoden opiskelijoiden työnäyte kyseisellä opintojaksolla on ryhmäkoreografian valmistaminen. Kantelisen menettämistä käsittelevässä työssä tanssi piirtyy väkeväksi Lohtutorttu-yhtyeen koskettavan musiikin säestämänä.

PETRI KEKKONEN

Tapahtuman johtaja Liisa Kontturi-Paasikko ja tuottaja Jutta Kotala sekä Oulun läänin Tanssialan tuen talkoojoukot saavat toteutuksessa avukseen Oamkin tanssinopettajaopiskelijoiden tiimit. Tapahtumatuottamisen opintoihin liittyvät opiskelijoiden muodostamat työtiimit ahkeroivat mm. somestrategian, aikataulutusten, sponsorituen ja oheistapahtumien eteen. Suuren tapahtuman järjestämiseen kätkeytyy lisäksi runsaasti hiljaista tietoa, joka pyritään käytännön kautta siirtämään opiskelijoiden käyttöreserviin. Arktiset Askeleet tanssitaan laajana katselmuksena Oulussa 28.-31.3.2019. Taiteilijavieraana nähdään Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin seuraava taiteellinen johtaja Riku Lehtopolku. Tulossa on siis huikean hieno tanssin tapahtumaviikonloppu.

KAISA TIRI

PEPPI PITKÄTOSSU TYKKÄÄ TANSSIA Maaliskuun puolivälissä Oulun teatterissa saa ensi-iltansa hulvaton, musiikkia ja tanssia pursuava lastennäytelmä Peppi Pitkätossu. Rytmikästä Pepin hupihyppyä tanssitaan suurella näyttämöllä tötteröt tanassa ja letit viuhuen. Oamkista tuotannossa on mukana nykyisiä tanssin ja musiikin opiskelijoita sekä alumneja. Tanssinopettajaopiskelijat Anniina Koivuniemi ja Ella Rautamies suorittavat esityksessä mm. produktio- ja koreografiaopintoja. Merja Larivaaran ohjaaman näytelmän koreografiasta vastaa Oamkin tanssin lehtori Petri Kauppinen. Tanssimisesta nauttiva Peppi pitää huolen siitä, että Huvikummussa riittää vauhtia ja kutkuttavia tilanteita koko kevätkauden.

HYVÄÄ OLOA PARITANSSISTA Tanssinopettajaopiskelijat Sini Karttunen ja Taina Ala-Ketola järjestävät 30.-31.3.2019 Tanssin taikaa -leirin. Oamkin Kotkantien kampuksella tanssitaan iloisessa ja rennossa ilmapiirissä, jonka keskiössä on hyvä olo niin omassa kehossa kuin yhdessä kumppanin kanssa. Opetuksessa parityöskentelyä lähestytään toisen koskettamisen ja yhteisen kehollisen kommunikaation löytämisen kautta. Leirillä tehdään erilaisia liikkeellisiä ja tanssillisia harjoitteita. Opeteltavat paritanssilajit ovat intiimit slovarit sekä veikeä milonga. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää yhteistä aikaa oman kumppanin kanssa paritanssillisissa tunnelmissa! 43

JIMMY TRÄSKELIN

DIGIOPINTOJA KEHITTEILLÄ YHTEISHANKKEESSA

SVÄNG JA TRAD.ATTACK! SEKÄ OAMK DANCE

Oamkin kulttuurin osasto ja tanssinopettajakoulutus ovat aktiivisesti mukana Digisti yhdessä -hankkeessa. Viime vuonna käynnistyneessä kaksivuotisessa projektissa luodaan ja kehitetään ammattikorkeakoulujen musiikin, tanssin ja esittävän taiteen digitaalisesti toteutettavia yhteisiä oppimiskokonaisuuksia.

Tanssinopettajakoulutuksen onnistunut yhteistyö Oulun Musiikkijuhlien kanssa jatkuu, kun vuotuinen kansanmusiikkialan valtakunnallinen koulutus- ja konserttitapahtuma Samuelin Poloneesi saapuu OMJ:n festivaalien aikaan Ouluun. Energisessä kattauksessa Madetojan salin estradille nousevat kansainvälisesti menestyneet folk-yhtyeet Sväng Suomesta ja Trad.Attack! Eestistä. Oamkin tanssinopettajaopiskelijoiden näyttävät kokoonpanot esiintyvät yhdessä yhtyeiden kanssa lauantaina 16. maaliskuuta. Tanssin lehtorien Milla Korjan ja Outi Räsäsen ohjaamien opintojen tuloksena syntyneet näyttävät koreografiat pursuavat raikasta liikeilmaisua edustaen ehtaa ”Oulun koulun” koreografista käsityöperinnettä.

Työn tavoitteena on myös kehittää taidealoja palveleva pedagoginen toimintamalli opiskelijoiden tiedon ja taidon rakentamisen tueksi. Kahdeksan korkeakoulun yhteishanke rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella, ja sitä koordinoi Metropolia Ammattikorkeakoulu. Digisti yhdessä -hankkeessa Oamkin tanssin tiimi on mukana kolmen opintokokonaisuuden kehittämisessä. Tulevaisuudessa opiskelijat voivat valita digitaalisia opintoja mm. kehon ja liikkeen tuntemuksen, tanssipedagogiikan sekä musiikkia tanssijoille -opintojaksojen alueilta.

TANSSIANTROPOLOGIAN YHTEISPONNISTUS OULUSSA Oamkin tanssinopettajakoulutus isännöi yliopettaja Petri Hopun johdolla neljää eri korkeakoulua yhdistävää tanssiantropologian kurssia. Oulun yliopisto, Trondheimin yliopisto (NTNU) sekä Tukholman yliopisto tuovat Ouluun tanssintutkimuksen ja antropologian asiantuntijoita. Helmikuun viimeisellä viikolla tapahtuva luentokokonaisuus on jatkoa yli kymmenen vuotta jatkuneelle pohjoisten korkeakoulujen yhteistyölle tanssintutkimuksen alalla. Kurssin luennoitsijoina ovat Hopun lisäksi mm. Marjo Jouste, Johanna Aromaa, Roger Norum, Anne Fiskvik ja Gediminas Karoblis. Kurssin kieli on englanti.

O a m k Ta n s s i s s a n y t

MIKKO-PEKKA KARLIN

SUOSITTU PARITANSSILABRA JATKUU LOPPUKEVÄÄSTÄ Oamkin paritanssikoulutus jalkautuu jälleen Tampereelle 13.-14.4.2019 sekä 18.-19.5.2019. Tällä kertaa kahteen viikonloppuun (la-su) sijoittuva paritanssilabra on 3 op:n laajuinen opintokokonaisuus. Labrassa tutkitaan paritanssin olemuksen merkitystä tanssijoiden ja tanssinopettajien näkökulmista. Koulutuskokonaisuuden tavoitteena on syventää ja laajentaa tanssijoiden paritanssin ymmärrystä ja kokemusmaailmaa ja kehittää osallistujien tanssitaitoa sekä sen eteenpäin opettamista. Edellisen syksyn 2018 paritanssilabraan lähti mukaan lähes neljäkymmentä innokasta paritanssijaa maantieteellisesti laajalta alueelta. Labran vetäjinä toimivat Oamkin tanssinopettajakoulutuksen opettajat Anni Heikkinen, Anssi Kirkonpelto ja Liisa Kontturi-Paasikko. Ilmoittautuminen on auki 24.3.2019 asti ja ilmoittautuminen tapahtuu www.oamk.fi/ avoin -sivujen kautta. Opintojakson nimi on Tanssipedagogiikka 1.

Kalenteri

KUVA: TRAD.ATTACK!

MAALISKUU

TOUKOKUU

16.3.

Sväng ja Trad.Attack! sekä Oamkin tanssinopettajaopiskelijat, Oulun Madetojan sali

8.-9.5.

Oamkin tanssinopettajakoulutuksen Tanssia! -näytökset

16.3.

Peppi Pitkätossu -musiikkinäytelmän ensi-ilta, Oulun teatteri

18.-19.5.

Paritanssilabra, Tampere

20.3.-3.4. Korkeakoulujen yhteishaku 28.-31.3.

Arktiset Askeleet -valtakunnallinen lastentanssitapahtuma, Pohjankartano Oulu

30.-31.3.

Tanssin taikaa -leiri, Oamk Kotkantien kampus

HUHTIKUU 3.4. Hands can tell a lot who you are ensi-ilta, Oulu

KUVA: PETRI KEKKONEN

4.4.

Hands can tell a lot who you are esitykset, Oulu

5.4.

Hands can tell a lot who you are esitykset, Oulu

13.-14.4.

Paritanssilabra, Tampere

Jammailua lasten ehdoilla!

Sinustako KiddieJam-ohjaaja? Lue lisää tulevista koulutuksista: kiddiejam.fi

LIIKUTTAA KAIKKIA Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi

Yhteishaku tanssinopettajan tutkinto-ohjelmaan.

Tee mitä rakastat. 47

Luota sinäkin itseesi ja unelmiisi – hae meille opiskelemaan! Lue lisää koulutuksistamme osoitteesta oamk.fi/hakijalle

HAKUAIKA ON 20.3. - 3.4.2019 #luotaitseesi