Pedanssi 3/2019 by OamkTanssi

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 3 / 2019

Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 (verkkojulkaisu) 3. vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Milla Korja, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Lehden tyyli: Laure Kurkela taitto: Saara Savusalo Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry. Seuraava lehti ilmestyy 11.12.2019

Tässä numerossa:

4 6 10 14 16 20 22 24 26

PÄÄKIRJOITUS: TANSSIRESEPTI

HENKILÖKUVA: RIITTA TÖTTERSTRÖM

KANSANTANSSIA PARIN KANSSA VAI ILMAN?

Kulttuuri on yhteiskunnan sidosliima

ESITTÄVÄN KANSANTANSSIN ILMIÖITÄ

AJANKOHTAISTA: TYTÄR- PRODUKTIO

TANSSI JA TERVEYS: RÄJÄHTÄVÄ VOIMA

BLOGI: YKSI PLUS YKSI ON ISOMPI YKSI

OAMK TANSSISSA NYT:

Mitä tanssissa tapahtuu?

KALENTERI

KUVAT: ARKISTO, KOLLAASI: SAARA SAVUSALO

KANSIKUVASSA Oamkin kulttuurialan koulutus täyttää kuluvana lukuvuonna 20-vuotta. Monilajinen tanssinopettajakoulutus on ollut alusta asti osa kulttuurialojen koulutustarjontaa.

4 KUVA: SAARA SAVUSALO

PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA

Tanssiresepti lujittaa mieltä ja kehoa Tanssinopettamisen sesonki on taas huipussaan. Tanssiväki ahertaa täydessä työn touhussa harrastusryhmien, tanssikoulutoiminnan ja kerhojen käynnistyttyä. Kehollista ilmaisukykyä harjoitellaan lukemattomilla eri tavoilla ja suunnattoman monista eri lähtökohdista. Kävin hiljattain mielenkiintoisen keskustelun ohjaamani tanssinopettajaopiskelijan kanssa lasten ja nuorten kehollisten haasteiden tuntuvasta lisääntymisestä. Z-sukupolvi on kehollisuudessa omaa luokkaansa. Diginatiiveilla mieli ja keho eivät meinaa linkittyä toisiinsa. Miksi näin tapahtuisikaan, jos virtuaalisen kanssakäymisen pohjavireenä jäytää kollektiivinen pelko kiinnittyä mihinkään pitkäkestoiseen, saatathan samalla menettää jotain parempaa. Valinnanmahdollisuuksia on joka käänteessä niin paljon, että keskenkasvuinen persoona eksyy helposti välitiloihin ja mieli alkaa hapertua. Liikkumattomuus, arkiliikunnan vähäisyys sekä monipuolisten kehollisten virikkeiden puute haastaa enenemässä määrin myös tanssiopettamisen keinoja. Kuinka saada 10-vuotias lapsi ymmärtämään keskivartalon kannatus, jos tukilihaksiston kehitys on hädin tuskin auttavassa vaiheessa? Miten perustella hikoilemisen tarpeellisuus nuorelle, joka kummeksuu ja hämmästelee tätä ruumiillista ilmiötä vailla vertaiskokemuksia? Viime vuosina tanssinopettajien repliikkeihin on substanssiosaamisen kylkiäiseksi muotoutunut uusi puolustuslinja: On hyvä hengästyä. Hiki ei haittaa. Koetetaan vielä jaksaa harjoitella.

Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Nelivuotiaana aloitettu tanssiharrastus kiteytyi monisäikeiseksi ammattilaisuudeksi, jota on jatkunut jo yli 25-vuotta. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittaja-ohjaajana. Tanssinopettajan työssä parasta on perinteen ja käsityöläistaitojen siirtäminen ja kehittäminen seuraaville sukupolville.

Kuinka kauaksi yksilö on vieroittunut kehostaan, jos tanssitunnilla joutuu toistuvasti perustelemaan rasituksesta johtuvan lihaskivun kuuluvan osaksi harjoittelua? UKK-instituutti toteutti vuosina 2011-2012 liikuntaneuvonnan kehittämishankeen yhteistyössä neljän pirkanmaalaisen kunnan kanssa. Hankkeessa kehitettiin toimintatapa Liikkumisreseptin käyttöönottamiseksi ja liikuntaneuvonnan tueksi terveydenhuollon ja liikunta-alan ammattilaisten kesken. Tanssikouluissa ja -yhteisöissä tanssinopettajakollegiot voisivat pohtia yhteistä linjaa vastaavan reseptin reunaehdoista tanssiharjoittelun tueksi. Tanssiresepti voisi olla oheisharjoitteluun kannustava väline, jolla harrastajia aktivoidaan omaehtoiseen keholliseen aktiivisuuteen tanssituntien ulkopuolella. Toki resepti voi sisältää kehoaktiivisuuden lisäksi myös esimerkiksi tanssin kokemista tai kehollisten kokemusten purkamista kirjoittaen tai piirtäen. Keskeisintä tanssireseptin luomisessa on sen myöntäjien ja käyttäjien yhteinen tahtotila. Tällä tehdään kaikille hyvää. Jos milleniaalien perusaikayksikkö nojaa hetkellisyyteen ja tunnistettavin persoonamuoto on minä, niin silloin kehollisuutta vahvistavat reseptit tulee kirjoittaa sellaisiksi, että minun keholleni omistamani hetket alkavat tuottaa tuntuvia lihallisia merkityksiä. 5

H E N K I L Ö K U VA

Kulttuuri on yhteiskunnan korvaamaton sidosliima TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO

Oamkin kulttuurialojen sopusointuisen kolmiyhteyden muodostavat musiikki, tanssi ja viestintä. Koulutus täyttää kuluvana lukuvuonna komeat 20 vuotta. Teatterikorkeakoulusta tänä keväänä tanssitaiteen Oamkin Kulttuurin osaston koulutus- ja tki-johtajan Riitta Tötterströmin polku taidealle vaikuttaa ensikuulemalta suoraviivaiselta. Elämänviivan lähempi tarkastelu osoittautuu kuitenkin sattumien, suunnitelmallisuuden ja rohkeuden luovimaksi rönsyverkoksi, jonka keskiössä hohkaa vahva tekijyys.

Piskuinen Kemi oli hyvä paikka kasvaa. Lukioaika oli erittäin kulttuurimyönteistä, kannustihan silloinen rehtori P.T. Hakala tarkastelemaan aistikasta maailmaa kirjallisuuden kehystämien linssien läpi.

Kemin lapsuudenkotiin hankittu piano kohtaa tämän tästä nuoren neidin sormet rämpyttelemästä ja tapailemasta. Niinpä vanhemmat laittavat kuuden vuoden ikäisen tyttären Kemin työväenopisto Toivolan pianotunneille. Yhdeksänvuotiaana avautuvat Kemin musiikkiopiston ovet ja jäsentävät soittamista jo selkeästi tavoitteellisempaan suuntaan. ”Musiikkioppilaitos oli monella tapaa tärkeä ympäristö musiikkiin innostumiseen. Tehtiin yhdessä jos jonkinlaisia tempauksia, muodostettiin erilaisia kokoonpanoja ja kierrettiin turuilla ja toreilla esiintymässä”, Tötterström muistelee hymyillen.

Yhdessä tekeminen on myös Oamkin Kulttuurin osaston vahvuus. Uusia ideoita syntyy tiimityöskentelyn kautta niin tutkinto-ohjelmien sisällä kuin eri alojen välillä. ”Ammattitaitoinen, huippuosaajista koostuva henkilöstö sekä motivoituneet opiskelijat ovat menestyksemme ja tinkimättömän tekemisen ydin. Taide- ja kulttuurialoilla opiskelija-aines on yleisesti ottaen korkeatasoista. Vuosien kokemus osoittaa näillä aloilla etenemisen vaativan älykkyyttä, taitoa ja hyvän motivaation.”

”Mitä yllättävämmät alat laitetaan yhteen, sitä omintakeisempia innovaatioita voi syntyä.”

Oamk on suuri monialainen korkeakoulu, joka toimiakseen asettaa sääntöjä ja rakenneraameja, mutta mukaan mahtuu myös tarpeeksi vapautta. Luovilla aloilla vapaus osataan valjastaa eteenpäin vieväksi energiaksi. Uusia ratkaisuja, tulokulmia ja kädentaitoa syntyy koko ajan. Palataanpa takaisin kemiläisen Riitta Tötterströmin teinivuosiin. Nuoren pianistin ahkeruus ja lahjakkuus oli huomattu, niinpä hänelle tarjoutui tilaisuus hakea hieman etuajassa Sibelius-Akatemiaan pianonsoiton opintoihin jo ennen lukion viimeistä vuotta. ”Tietynlainen rentous ja paineettomuus edesauttoivat sisäänpääsyyn Akatemialle. Keveä, nuori mieli on hyvällä tavalla esteetön. Tiesin, että jos opinahjon ovet eivät avaudu nyt, niin haen sitten lukion jälkeen uudestaan.”

Vuodet Helsingissä olivat nuorelle muusikolle monella tapaa merkitykselliset. Musiikillinen ammatti-identiteetti jalostuu samalla, kun suuren kaupungin tarjonta kietoo pauloihinsa ja kruununa kaiken yllä, rakkaus syttyy. Jouko oli tuolloin vielä poikaystävän statuksella, mutta vuosien myötä elämänkumppaniksi vihkiytynyt mies osoittautuu perhe-elämän rakentamisen lisäksi tärkeäksi ammatilliseksi tukipilariksi. ”Sibelius-Akatemian kandiopintojen jälkeen teimme ison valinnan, jäädäkö etelään työmarkkinoille vai suuntia kotikonnuille pohjoiseen? Otimme yhteyttä Kemiin, jonne järjestyi opetustyötä ja suunta oli selvä.” Riitan puoliso, Oamkin musiikin tutkinto-ohjelman yliopettaja Jouko Tötterström on ollut mukana korkeakoulumme toiminnassa kulttuurialojen koulutuksen käynnistämisestä, vuodesta 1999 lähtien. Kuluvana

lukuvuotena juhlitaankin kahta komeaa vuosikymmentä koulutustemme saralla. ”Kaikki on kasvanut isommaksi; opiskelijamäärät, tilat ja henkilökunta. Samalla kulttuurialojen näkyvyys ja vaikuttavuus on lujittunut. Yhdestä huoneesta ja parista tietokoneesta on periaatteessa astuttu koko maailmaan kurottelevalle pelikentälle”, Riitta Tötterström kiteyttää. Yksikön olemassaolon aikana ihmiskunta on elänyt yhden käänteentekevimmistä muutoksista, kun internet ja digitaalisuus ovat asettuneet osaksi elämisen normeja. Lankapuhelimen aikaan 80-luvun alkupuoliskolla Tötterströmien kotona Kemissä oli parhaimmillaan kolme flyygeliä. Tämä viitekehys oli ideaali toteuttaa kurinalaista ja määrätietoista harjoittelua. Työnteon ohessa diplomiopinnot Akatemialle vaativat kokonaisvaltaista panostusta soittamiseen ja tässä pariskunnan yhteinen intohimo oli mitä oivallisin voimanlähde. Vuonna 1985 Oulun konservatoriosta vapautui pianonsoiton yliopettajan paikka. Jouko sai toimen ja muutto etelämmäksi isompaan kaupunkiin tuntui hyvältä ratkaisulta. Samaan aikaan Riitta aloitti konservatoriolla tuntiopettajana ja näin kaksikon pitkäkestoinen vaikute oululaiseen musiikkielämään sai alkusysäyksensä. ”Jos olisimme valmistuttuamme jääneet Ruuhka-Suomeen, olisi urakehitys ollut varmasti täysin erilainen. Oulu on tarpeeksi iso ja samalla sopivan kokoinen. Täällä töillä ja teoilla on ollut laajaa vaikuttavuutta, on voinut edistää monia koko kulttuuriyhteisöä lujittavia asioita.” Riitta aloitti työskentelyn Oamkin musiikin koulutusohjelmassa vuonna 2000 eli samaan aikaan, kun viestinnän koulutusohjelma käynnistettiin. Pianonsoiton lehtorin työ on vuosien saatossa saanut kylkeensä monia vastuita tutkinto-ohjelmavastaavuuksista tiimijohtajuuksiin ja yksikön johtajan viransijaisuuksiin. Nykyiseen työhönsä koulutus- ja tki-johtajaksi Tötterström valittiin vuonna 2010. Työhistoriaan ammattikorkeakoulussa mahtuu lukemattomia käännekohtia. Koulutuksia on alkanut ja loppunut. Lakkautusuhkia on koettu ja suoranaisia alasajojakin on jouduttu toteuttamaan. ”Taistelutahdon lisäksi olemme kyenneet joustamaan ja muuntautumaan vallitseviin suhdanteisiin. Luopumisen vanavedessä on aina syntynyt myös uusia avauksia, joista viimeisin ylpeyden aihe on ylempien ammattikorkeakoulututkintojen monimuotoistuminen.” Tötterström innostuu avaamaan master-koulutuksen tulevaisuudensuunnitelmia. ”Toivottavasti saamme toteutukseen asti suunnitelmat Digital Performance -masterkoulutuksesta. Tämä linkittyisi erinomaisesti mm. Oulu2026 -kulttuuripääkaupunkihankkeen henkeen ja tavoitteisiin.”

Oamkista valmistuneet ammattilaiset ovat toistuvasti todenneet opiskeluaikojen laaja-alaisuuden, vahvan tekijyyden ja eräänlaisen yrittäjähenkisyyden olevan vahvoja valtteja työllistymisessä. Tötterström toivoo myös työnantajien puolelta rohkeutta ja avarakatseisuutta luovien alojen ammattilaisten osaamisen hyödyntämiseen. ”Mitä yllättävämmät alat laitetaan yhteen, sitä omintakeisempia innovaatioita voi syntyä. Kulttuurityöläisten sisällöllinen näkemys voi tuulettaa ristiin monissa käänteissä, oli lähtökohta sitten hyvinvointi, teknologia, koulutus tai vaikka tilasuunnittelu.”

OAMK KULTTUURIALA 20V. • Vuositasolla kulttuurin osasto tuottaa noin 300 erilaista kulttuuriaktia, joista noin 100 on yleisötapahtumia: konsertteja, oopperoita, tanssiesityksiä, näyttelyitä, audiovisuaalisia tuotantoja jne. • Perustamisvuonna 1999 käynnistyivät musiikin- ja tanssin koulutusohjelmat. • Musiikin tutkinto-ohjelmasta valmistuu musiikkipedagogeja ja tanssin alalta tanssinopettajia. • Viestinnän koulutusohjelma alkoi vuonna 2000. Medianomit valmistuvat joko journalismin tai visuaalisen suunnittelun suuntautumisvaihtoehdosta. • Kulttuurialan Yamk koulutus käynnistyi syksyllä 2016, tällä hetkellä tarjonnassa on kolme tutkintoa: Education Entrepreneurship, Kulttuurituottaminen ja luova talous sekä Taiteen tekijä ja kehittäjä

A JA N KO H TA I S TA

Kansantanssia – Parin kanssa vai ilman? TEKSTI: ELIAS MARTIKAINEN JA MILLA KORJA KUVAT: PETRI KIVINEN

Kansantanssijat loistavat yksilöinä, paritanssitaidoissa on vielä petrattavaa.

Keväällä 2019 Tampereella vietettiin valtakunnallista yli 15-vuotiaiden kansantanssikatselmusta. Kansantanssi voi Suomessa hyvin, mistä kertoo tapahtuman ennätyksellinen määrä ryhmiä. Tampereen Tanssimyllyssä nähdyissä teoksissa tanssijat pääsivät loistamaan omalla osaamisellaan. Tanssijoiden taitotaso on noussut hurjasti näkemieni katselmusten aikana, mikä kertoo myös ammattiopettajien lisääntyneen määrän ympäri Suomen tuottaneen tulosta. Tanssit on hiottu teräviksi kokonaisuuksiksi, teemat yleistyvät teoksissa ja esitysten sisällä nähtävät draamankaaret ovat selkeitä. Musiikin käyttö, joko bändillä tai ilman, on mennyt todella paljon eteenpäin. Kuitenkin tanssijat olivat yksilöinä näyttämässä osaamistaan suurimmassa osassa esityksiä. Liikettä toteutettiin useassa tasossa, se oli dynaamista ja kolmiulotteista, myös hengittävää. Tämä kaikki upeus, mikä näkyi yksilötanssissa, katosi parin kanssa tanssiessa.

Kansantanssi on myös vahvasti paritanssia. Tämänhetkisten kansantanssijoiden paritanssitaidot eivät vakuuta. Vapaa tanssi, vieminen ja seuraaminen ovat elinehto paritanssilajeille, oli sitten kyseessä perinteisempi kansantanssi tai argentiinalainen tango. Jos tanssilajeja ei opita vapaan viennin kautta, meille syntyy kuvitelma, että kaikki tanssi on koreografioitua. Tämä tekee paritanssista kaavamaisemman näköistä, kuin se oikeasti on. Yksilötanssissa tällaista ongelmaa ei Tampereella näkynyt lainkaan. Paritanssiosuudet näyttivät kontrastillaan sen toisen ääripään. Itsevarma ja valovoimainen tanssija, joka loisti yksin tanssiessaan, muuttui kömpelöksi ja araksi parin kanssa tanssiessa. Nähdyissä teoksissa runsaasti keskustelua herätti myös tanssiteatterillisuus sekä tarinan kerronta tanssien. Missä vaiheessa kansantanssi lakkaa olemasta kansantanssia vai lakkaako? Pitääkö perinteisiä kansantansseja vaalia kirjanmukai-

Aukeaman kuvat Tanssimyllyssä nähdyn Polokkarit-ryhmän teoksesta ”Sauna” Koreografia: Hanna Poikela. Edellisen aukeaman kuva Rutistus-ryhmän teoksesta ”Kuusteinen”, ohjaaja: Riina Hosio.

sina vai sallitaanko sommittelu? Minkä verran voidaan sommitella, jotta kyseistä sommitelmaa voidaan kutsua alkuperäisen koreografian nimellä? Tanssiteatteri mahdollistaa esitysmuotona tanssilajien risteytymisen, muoti-ilmiöiden käsittelyn tanssien sekä laaja-alaisemman katsantokannan teoksen tekemiseen. Teatterin avulla pystytään tuomaan paljon uutta kansantanssiteoksiin, mikä ei välttämättä onnistuisi perinteisin keinoin. Mutta missä vaiheessa tanssiteatterillinen kansantanssiteos lakkaa olemasta kansantanssia? Tämän vuoksi on tärkeä tietää lähtökohdat kansantanssille. Mistä tanssi on tullut ja miten se on muovautunut meidän maassamme? Tanssiteatteri ei ole ongelma, jos tietotaito kansantanssin perinteestä on tekijällään hallussa. Siksipä myös perinteisten tanhuvakkatanssien sekä muiden muistiin merkittyjen tanssien vaaliminen on tärkeä osa perinteen ylläpitämistä. 12

Hyvä kansantanssikoreografia sisältää mielestäni seuraavat ainekset: tuntemuksen lajin historiasta ja perimästä, sommittelutaitoa, omaa näkökulmaa joko ajankohtaisesta aiheesta tai Suomen historiasta, sekä rohkeutta. Tällä hetkellä kansantanssin kentällä on huikeita koreografeja, jotka tuovat lajia esiin uusilla näkökulmilla ja rohkeilla tavoilla, perinteitä unohtamatta. Yksi tällainen on mielestäni Hanna Poikelan koreografia teoksessa Sauna. Suomen ”kansallisaarteesta” tehty teos sisälsi kaikki hyvän kansantanssikoreografian ainekset. Vaikka kyseessä olikin tanssiteatterillinen teos, se oli mielestäni hyvin kansanomaista ja kansantanssiin viittaavaa, vaikka välillä tanssittiin ilman paitaa alatasossa hyvin nykytanssillista liikemateriaalia. Se sisälsi kuitenkin myös perinteikästä kansanomaista paritanssia, kuvioiden käyttöä, ääntä, musiikkia, liikettä. Teoksessa näkyi, että koreografi tietää kansantanssista paljon ja pystyy leikittelemään sen kanssa.

On tärkeää vaalia perinteisten tanssien sommittelutaitoa, jotta juuret omaan tekemiseen pysyvät selkeinä. Tanssimyllyssä mielenkiintoisin sommitelma perinteisistä tansseista oli Riina Hosion versio Riivatusta, jossa musiikki meni kuuteen. Itsellekin Riivattua paljon tanssineena oli raikasta nähdä uudenlainen sommitelma kyseisestä tanssista. Riinan ja Hannan koreografioita vertaillessa on mahtavaa nähdä, miten kummankin koreografin tuntemus suomalaisesta kansantanssista on todella korkealla tasolla. Molemmat hyödyntävät perinteistä liikemateriaalia yhdistämällä siihen uutta ja ajankohtaista. Hannan koreografiat ovat teatraalisempia ja Riina taas luottaa tanssillisuuteen. Molempien koreografien teoksia on ilo katsoa, sillä ne ovat lähes aina mielenkiintoisia sekä tarkoin mietittyjä.

Koen, että tarvitaan sekä esittävää kansantanssia että vapaan tanssin iloa. Esittävällä kansantanssilla on tärkeä rooli kansantanssiperinteen jatkuvuudessa, jotta voimme näyttää kansantanssin elävän hetkessä ja nykyajassa. Kun kerron olevani tanssinopettaja, ja nimenomaan kansantanssinopettaja, joudun monesti puolustelemaan kansantanssia. Ihmisten mielikuva on varmasti jo kääntynyt myönteisemmäksi, mutta vielä meillä on paljon tehtävää kansantanssin imagon puolella. Tärkeää on myös kansantanssin vapaamuotoisuus, vapaa tanssi, tanssijamit ym. Ihmisten mielikuva muuttuu myös sillä, että he pääsevät kokemaan mitä kansantanssi on.

Esittävän kansantanssin ilmiöitä TEKSTI: ELIAS MARTIKAINEN JA MILLA KORJA KUVAT: PETRI KIVINEN

Tanssimyllyssä keväällä 2019 nähtyjen esitysten perusteella Elias Martikainen on tehnyt seuraavia johtopäätöksiä kansantanssin nykytilasta:

1. Kansantanssi voi hyvin ja pulleasti. Harrastajia ja esiintymisintoa riittää. Uusia tulokkaita tulee koko ajan lisää. Myös nuoria kiinnostaa omat perinteet. Aikuisiällä aloittaneet harrastajat ovat hienosti edustettuna tapahtumassa.

3. Paritanssitaitoja on hiottava ja se korostuu erityisesti nuorten ryhmien kohdalla. Tämä kehityskohta on myös otettu hienosti käsittelyyn Pispalan Sottiisin puolelta valtakunnallisilla paritanssilähettiläillä, jotka käyvät harjoittamassa paritanssitaitoja ympäri Suomen.

2. Tanssitaito on yksin tanssiessa korkealla. Liikkeiden viimeistely ja sitominen liikkeestä toiseen on hyvällä tasolla. Tanssi näyttäytyy kolmiulotteisena sekä hengittävänä.

4. Koreografiat ovat hyvin harjoiteltuja ja viimeisteltyjä. On nautinnollista katsoa teoksia, joiden draamankaaret ovat mietittyjä ja esitykset ovat hyvin harjoiteltuja. Valtaosaan esityksistä oli löydetty ryhmälle sopiva teema.

Raito tanssii rakkaudesta ja intohimosta tanssiin. Entinen Siepakat ry:n edustusryhmä ja vuoden kansantanssiyhtye tunnetaan nykyään nimellä kansantanssiryhmä Raito. Tanssijat mielivät haastaa itseään sekä tanssiteknisesti että ilmaisullisesti. Raito -teokseen on intensiivisen harjoittelun myötä syntynyt vangitsevan latautunut ilmaisu. Menestyksekkään nimikkoteoksen koreografi on Elssa Antikainen ja aistikas musiikki on Kaisa Ristiluoman ja Jussi-Pekka Koiviston luomaa.

Tällä hetkellä kansantanssin rauta on kuuma! Seuraava vaihe on viedä näitä hienoja esityksiä kansantanssin sisäpiirin ulkopuolella olevalle yleisölle, jotta mielikuva kansantanssista saataisiin muuttumaan. Toivoisinkin näkeväni kansantanssiesityksiä muuallakin, kuin Nuorisoseurojen järjestämissä tapahtumissa tai seurojen omissa konserteissa.

5. Musiikin rooli on tärkeä tanssissa. Musiikki ei ole vain säestävä elementti teoksissa. Koreografit tulkitsevat musiikin dynamiikkaa ja nyansseja entistä tarkemmin.

6. Rekvisiitan käyttö on monipuolista ja perusteltua. Mielestäni lavasteiden määrä ei ole niinkään kasvanut, mutta niiden käyttö on perusteltua. Mieleeni jäi erityisesti Elssa Antikaisen koreografioima teos Raito, jossa rekvisiitalla oli hienosti tuotu esiin esityksen tematiikkaa.

Helsingistä käsin tanssinopetuksen parissa työskentelevä Elias Martikainen viimeistelee opintojaan Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa.

”Kaikilla meillä on isä. Tai sitten ei ole. Kumpi hyvänsä saattaa olla onni tai tragedia. Parhaimmillaan isän läsnäolo näyttäytyy voimavarana, mutta se voi aiheuttaa myös sanoittamatonta surua ja loputonta rakkauden kaipuuta. Tanssiteatteriteos käsittelee isän läsnäoloa tyttären näkökulmasta. Sen merkitystä lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Teos saa sisältönsä todellisista elämäntarinoista: millainen nainen kasvaa tyttärestä, jonka isä on ollut läsnä fyysisesti muttei psyykkisesti.”

A JA N KO H TA I S TA

Pinnan alla TEKSTI: TAINA ALA-KETOLA KUVAT: JONATHAN MAXWELL

Omakohtaista pohdintaa tanssitaiteen tekemisen prosesseista Taidetanssiteoksen tekeminen on mielenkiintoinen prosessi. Kirjoitan ”taidetanssi” tarkoittaen teosta, jonka lähtökohtana eivät ole lajiominaiset askelsarjat, tavoiteltu muoto tai tekniikka. Taidetanssillinen luomisprosessi käynnistyy täysin tyhjästä päänsisäisestä tilasta. Lähtökohtana toimivat ainoastaan halu kertoa jotain ja tarve tehdä se liikkeen kautta. Yleisö näkee esitysvalmiin teoksen yleensä ilman pohjustusta tekemisen prosessista tai valmiiksi pureskeltua selostusta sen taiteellisesta sisällöstä. Teoksen syntyminen on vaatinut kuitenkin valtaisan määrän tietoista ja alitajuista työstämistä, fyysistä toimintaa ja kokeiluja, valintoja ja tunteita. Avaan tässä kirjoituksessa syyskuussa Oulun Teatterin Vinttikamarissa esitetyn Tytär-teoksen työstämisen prosessia. Esitys sisältyy opintoihini, jonka tavoitteena on syventää taiteellisessa produktiossa toimimisen osaamista. Esityksen suunnittelu- ja pohdintatyö alkoi jo vuosia sitten. Tuotantopäätös JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen syyskauden 2019 ohjelmistoon tuli vuonna 2018. Työryhmän ensimmäinen kokoontuminen oli pääsiäisenä 2019 ja sen jälkeen koko työryhmä kohtasi kerran kesällä, kerran syksyllä sekä ensi-iltaviikolla. Välissä olevat ajankohdat ovat olleet tanssijoiden itsenäistä harjoitteluaikaa, jolloin yhteydenpitoa muihin työryhmän jäseniin on pidetty viestien ja videoiden avulla.

Toimiessani tanssijana Tytär-teoksessa pohdin jatkuvasti tuottamani liikkeen merkitystä suhteessa itseeni (omiin kokemuksiin, muistoihin ja lapsuuden tunnemaisemiin, joita tanssiteos käsitteli), suhteessa teoksen kokonaisuuteen sekä yleisölle välittyvään kerrontaan. Koska liikkeen lähtökohtana olivat omat kokemukset pidin hyvin tärkeänä sitä, että se mitä tanssin, oli minulle henkilökohtaisesti totta: pääni sisällä jokainen liike merkitsi jotain minulle todellista. Tämä ei ollut helppo tehtävä, sillä alkutilanteessa teoksen tematiikka (psyykkisesti sairaan isän läsnäolo lapsuudessani ja sen vaikutukset siihen mitä olen nyt) oli lapsuudesta asti ollut päässäni vain epäselvää, harmaata sumua. Kirjoittaminen ja omien kokemusten sanallistaminen oli itselleni erittäin tärkeä osa koko taiteellista prosessia. Muistojen kiteyttäminen lauseiksi, lauseiden liikkeellistäminen kohtauksiksi, kohtausten kiteyttäminen sanalistoiksi ja näiden sanalistojen pyörittely auttoivat jäsentämään ensin teoksen sisällön ja sen jälkeen draamankaaren. Oli helpottava hetki tuijottaa lopullista, teoksen kronologista kohtausjärjestystä ja nähdä samalla kirkkaasti paitsi työryhmän jäsenenä eheä draamankaari, myös eräänlainen syy ja seuraus -jatkumo omassa elämässäni.

Koska työryhmässä oli mukana myös muita, oli minun päästettävä välillä irti omasta totuudestani ja löydettävä kinesteettinen empatia voidakseni eläytyä toisen tanssijan kokemuksiin tai vain palvellakseni teoksen taiteellista kokonaisuutta. Yksi tärkeimmistä oppimisen paikoista prosessin tekemisen aikana olikin ymmärtää se, että mikä on minulle totta tanssiessani, ei välttämättä yksinkertaisesti välity katsojille. Jälkikäteen koen, että tässä kohtaa oli minun ja ohjaajan välisen yhteistyön tärkein paikka. Jonkun on pidettävä taiteellisessa prosessissa katsojan puolta, suojella häntä joutumasta esiintyjän terapeutiksi tämän kippuroidessa omassa maailmassaan. Tämä henkilö on ohjaaja, joka tarkastelee teosta jatkuvasti sen ulkopuolelta. Toisaalta tämä henkilö voi olla myös tanssinopettaja. Mietinkin usein prosessin aikana, kuinka tanssinopettajan ja ohjaajan työssä on tietynlaista samankaltaisuutta: molemmat luotsaavat tanssijaa eteenpäin tämän pyrkimyksissä kehittyä täydeksi. Sekä opettajalla että ohjaajalla on hallussaan valtava määrä mahdollisuuksia ja valtaa vaikuttaa prosessin kulkuun, oli kyse sitten pedagogisesta tai taiteellisesta polusta. Sen ymmärtääkseen tanssinopettajan onkin erittäin tärkeää päästä välillä itse ohjattavaksi. Tämä on ehdottomasti tehokkain keino peilata omaa työskentelyä ja itse toteuttamiaan arvoja tanssinopettajana – jonka työnkuvaan hyvin usein kuuluukin myös tanssiteosten koreografiointi ja ohjaamistyö. Esitykset ovat taiteellisessa prosessissa vain yleisön nähtävillä oleva jäävuoren huippu – prosessin huipentuma. Sen alapuolella, pinnan alla näkymättömissä on valtava määrä työtä, itse taiteellinen prosessi. Se on aikaa, jolloin valta ja vastuu teoksen sisällöstä on tekijöillä. Kun teos tuodaan yleisön eteen, valta ja vastuu siirtyvät katsojille. Tämä on tekijöille pelottava hetki, mutta samalla ehkä juuri se merkityksellisin. Ja samalla syy sille, miksi taidetta tehdään.

TANSSITEATTERITEOS TYTÄR • Ohjaus ja koreografia: Hanna Brotherus ja työryhmä • Tanssijat: Taina Ala-Ketola ja Kaisa Rundelin • Lavastus ja puvustus: Jones Maxwell • Musiikin sävellys ja äänisuunnittelu: Antti Rundelin • Kertoja ääni: Elsa Brotherus • Tuotanto: Jojo – Oulun Tanssin Keskus • Teosta tukee: Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Taiteen edistämis keskus (Taike) • Yhteistyössä mukana: Oulun teatteri • Viisi esitystä Oulun teatterin Vinttikamarissa 20.-25.9 .2019

Räjähtävä voima – miten, miksi ja mitä hyötyä? TEKSTI: EMMA LAITINEN, SOFIA TIMONEN JA PIRJO ORELL KUVAT: SAARA SAVUSALO

VOIMA - MITÄ SE ON?

Tanssija tarvitsee räjähtävää voimaa esimerkiksi hypyissä. Kyselimme urheilija Hannu Manniselta, kuinka räjähtävää voimaa kannattaisi harjoittaa ja mitä harjoittaessa on tärkeää muistaa. Käytimme apuna myös Markus Kuoppasalmen artikkelia Voiman eri muodot ja Tuomas Rytkösen artikkelia Voimaharjoittelu osa 3: nopeusvoimaharjoittelu. 20

Kuoppasalmen mukaan voima eli lihasvoima on lihaksen tai lihasryhmien kyky tehdä työtä. Voimaa käytetään dynaamiseen liikkeeseen ja staattisen asennon ylläpitämiseen. Voiman tuottokykyyn vaikuttaa sukupuoli, ikä, lihasmassa sekä motoriikka. Erilaisia voimanlajeja on kolme: nopeusvoima, joka jakautuu kahteen: räjähtävään sekä pikavoimaan, maksimivoima ja kestovoima. (Kuoppasalmi, M. Viitattu 23.5.2019.)

Fysioterapeutti ja FAF Personal Trainer Marko Kuoppasalmen kiteyttämien voiman eri muotojen luonne ja harjoittaminen näyttäytyvät tässä taulukossa selkeinä kokonaisuuksina.

Rytkösen mukaan räjähtävä voima on toinen nopeusvoiman muodoista, ja sitä käytettäessä on tarkoitus saada mahdollisimman paljon voimaa ulos kehosta. Räjähtävää voimaa harjoittaessa opetetaan nopeita lihassoluja supistumaan mahdollisimman nopeasti. (Rytkönen, T. Viitattu 23.5.2019.) Ensimmäisenä Manninen nostaa esille lajinomaisten harjoitteiden tärkeyden ja ajoittamisen. Räjähtävän voiman harjoittelua lisätään peruskuntokauden jälkipuoliskolla. Harjoitusten tarkoituksena on jalostaa voimaa lajinomaisempaan suuntaan. Räjähtävän voiman harjoittaminen on suurimmillaan peruskuntokauden ja kilpailukauteen valmistavan harjoituskauden aikana. Tanssijan näkökulmasta tämä voisi tarkoittaa silloin esimerkiksi syyslukukautta peruskuntokausi 1:nä, kevätkautta PK2:na ja loppukevättä kilpailukauteen valmistavana harjoituskautena. Tanssijalle räjähtävän voiman treenaaminen voisi olla vaikka erilaisia hyppyharjoituksia. Manninen painottaa suorituksen puhtauden ja palautumisen tärkeyttä räjähtävän voiman harjoittelussa. Liikkeet ja suoritukset tulee tehdä teknisesti oikein, jotta vältytään turhilta loukkaantumisilta ja pienenne-

tään mahdollisten rasitusvammojen riskiä. Lisäksi palautumisesta liikesarjojen välillä tulee huolehtia, sillä jokainen sarja pitäisi pystyä tekemään niin, että tuntee saavansa 100 % tehon irti lihaksesta. Riittävä palautusaika liikesarjojen välillä on 3-4 minuuttia. Tämäkin ohje on sovellettavissa täysin tanssinopetukseen. Jotta turhat loukkaantumiset jäävät pois ja treenaaminen on mahdollista, suoritukset tulee olla tehty teknisesti oikein ja turvallisesti. Myös palautusaika sekä sarjojen välillä että jälkeen kuuluu oleellisena osana tanssijan arkeen ja riittävä lepo vahvistaa kehon kestävyyttä.

LÄHTEET: Kuoppasalmi, M. Voiman eri muodot. Kuntokompassi. Viitattu 23.5.2019, https://www.personaltrainingstudio.fi/fi/personal-trainer-blogi/voiman-eri-muodot Rytkönen, Tuomas. Voimaharjoittelu, osa 3: nopeusvoimaharjoittelu. Trainer4you. Viitattu 23.5.2019, https://www.trainer4you.fi/blogi/voimaharjoitte lu-osa-3-nopeusvoimaharjoittelu/

KUVA: JUKKA HEINÄMÄKI

Tanssia linssin takaa

BLOGISSA

Yksi plus yksi on isompi yksi TEKSTI: PETRI HOPPU

Pareittain tanssiminen on vanha ilmiö, joka tunnetaan eri puolilla maailmaa monissa muodoissa. Kuitenkin Euroopassa renessanssiajalta lähtien kehittynyt paritanssi on poikkeuksellinen siinä suhteessa, että se oli 1900-luvulla monin paikoin dominoiva tanssimuoto. Vaikka dominanssi onkin nykyään väistynyt, paritanssiin liittyvä tanssin ja ruumiillisuuden hahmottaminen nousee eri yhteyksissä esiin yhä uudelleen. Kyse on kulttuurin ja yhteiskunnan perusrakenteista ja niiden muutoksista. Mihin paritanssin suosio perustuu? Asiaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta: esimerkiksi juuri yhteiskunnan rakenteiden tai sitten inhimillisen kokemuksen kautta. Saksalainen yhteiskuntatieteilijä Henning Eichberg esittää liikkumisen kehittyneen ajan ja tilan vapaasta käytöstä kohti rajattua ja säännösteltyä toimintaa. Hänen mukaansa esimerkiksi keskiajalla tanssiminen tapahtui erilaisissa luonnonympäristöissä ja jatkui epämääräisen ajan, kun taas paritanssi toi mukanaan määrätyssä tilassa tapahtuvan ja musiikin mukaan jäsentyvän toiminnan. Ruotsissa ja Suomessa näin kävi ennen kaikkea polskan yleistymisen myötä 1600- ja 1700-luvuilla. Edelleen Eichberg korostaa, että ihminen suuntautuu maailmaan ruumiinsa kautta, ja yhteiskunta on se, jossa tämä suuntautuminen tapahtuu. Paritansseissa ihmisruumis jatkuu toisen ihmisen ruumiiseen ja muodostaa tämän kanssa kokonaisuuden,

joka on enemmän kuin osiensa summa: kahden tanssijan yhdistyminen tuottaa paritanssissa uuden itsenäisen yksikön. Tämän yksikön nouseminen tanssimisen peruselementiksi liittyi aikanaan kiinteästi ihmisruumiin kautta tapahtuvan järjestyksen ja organisoinnin ihanteisiin. Pareittain tanssiminen ei ollut vain tanssikansan asia, vaan sen kautta rakennettiin modernia yhteiskuntaa. Kuri ja järjestys eivät kuitenkaan olleet paritanssin syy vaan seuraus. Paritanssin nautinto, tiivis yhteys toiseen ihmiseen, oli keskeinen tekijä siinä, että vaikkapa suomalainen rahvas alistui säänneltyihin muotoihin, jotka olivat paritanssin toteutumisen edellytyksenä. Yhteiset muodot mahdollistivat yksilöllisen liikkeen ja kokemuksen sulautumisen tanssivan yhteisön jaetuksi flow-kokemukseksi. Juuri tämä voimakas kokemus selittänee sen, että paritanssi on säilyttänyt suosionsa yhteiskunnan muutoksesta huolimatta. Paritanssin funktiot ja käytännöt ovat monelta osin toisenlaisia kuin vaikkapa 50 vuotta sitten, mutta tanssin nautinto pysyy. Nykyihmiselle paritanssin jaettu ruumiillinen kokemus onkin pelastava keidas individualistisen erämaan tunneköyhyyden keskellä. Paritanssi koskettaa ja liikuttaa: siksi sitä kaivataan ja siksi siitä nautitaan.

Petri Hoppu on Oamkin tanssin koulutusohjelman yliopettaja. Kirjoitus on julkaistu Tanhuviestissä 1/2019

OamkTanssissa nyt

KUVA:SAARA SAVUSALO, EDIT: NINA PATRIKKA

YHTEISTUOTANTOA TUO VALOA SYKSYN PIMEYTEEN

HUIPPUPROFESSORI VIERAILEE OAMKISSA

Marraskuun pimenevien iltojen valopilkku löytyy Oulussa järjestettävän Lumo-valofestivaalin runsaasta tarjonnasta. Tänä vuonna seitsemännen kerran toteutettavan festivaalin teemana on LUONTOMME. Oamkin musiikin, tanssin ja viestinnän koulutusalojen opiskelijat työstävät henkilökunnan ohjauksella festivaalille monitaiteellisen teoksen nimellä 202020 Inverse. Snellmannin puistoon sijoittuva kokemusmaailma vie kokijat matkalle tunteiden ja värimaailmojen koodistoon. Tekijäjoukko haluaa muun muassa kysyä: Mitä värit ja tunnetilat viestivät?

Marraskuussa Ouluun saapuu korkeatasoista tanssin tekemiseen linkittyvää musiikkiosaamista. Amerikkalainen muusikko ja säveltäjä John Toenjes työskentelee apulaisprofessorina University of Illinois Urbana-Champaign (UIUC) -korkeakoulun tanssin osastolla. Arvostettu musiikki- ja teknologiaekspertti vierailee Oamkin kulttuurialan yksikössä 11.-15. marraskuuta ja tuolloin on luvassa mm. musiikin, improvisaation ja liikkeen kanssa työskentelyä. Toenjes on muusikko, säveltäjä, kapellimestari, soitinrakentaja ja opettaja, joka toimi hiljattain mm. presidenttinä tanssin kanssa työskentelevien muusikoiden kansainvälisessä yhteisössä (the International Guild of Musicians in Dance). Fulbright stipendiaatti Toenjesin koulutusvierailu toteutetaan yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun ja Savonia ammattikorkeakoulun kanssa. Asiasta kiinnostuneet voivat olla suoraan yhteydessä tanssin yliopettaja Petri Hoppuun petri.hoppu@oamk.fi.

Interaktiivinen näyteikkuna on nähtävillä Snellmanin puistossa pe 22.- su 24.11. klo 16.00-22.00 välisenä aikana ja katsojilla on mahdollisuus vaikuttaa teoksen sisältöön. Seuraa matkaa Facebookissa tapahtuma-sivulla 202020 Inverse sekä #202020inverse. Installaatio toteutetaan osana Oulun ammattikorkeakoulun Kulttuurin osaston 20 juhlavuotta.

OPISKELEMAAN AVOIMEEN Tanssin tarjonta Oamkin avoimessa ammattikorkeakoulussa on runsasta. Opintoja voi valita oman kiinnostuksen mukaan mm. tanssiteknisistä opinnoista, pedagogiikkaan, tanssitietoon tai koreografiaopintoihin. Tutustu avoimen Oamkin kurssitarjottimeen, kelpoisuuskriteereihin ja ilmoittautumismenettelyyn sekä hintoihin osoitteessa: www.oamk.fi/avoin. Voit myös tiedustella alkavia kursseja osoitteessa tanssi@oamk.fi

O a m k Ta n s s i s s a n y t

KUVA:JUKKA HEINÄMÄKI

KANSANTANSSIN PARITANSSILÄHETTILÄÄT VALITTU

ANSSIN PARITANSSIPANKKI KIINNOSTAA

Kansantanssialamme perinteikkäin festivaali Pispalan Sottiisi haki viime keväänä kansanomaisten paritanssien ”aluekoutseja” vetämään paritanssin työpajoja kautta maan. Kaikki mukaan valitut lähettiläät ovat joko Oamkin alumneja tai opintojaan viimeisteleviä tanssinopettajia. Osan paritanssilähettiläistä tiedetään juuri aloittaneen maisteriopintonsa Oamkin ylemmän ammattikorkeakoulun puolella.

Tanssinopettajakoulutuksen tiimipäällikkö ja lehtori Anssi Kirkonpelto käynnisti viime keväänä Youtube-kanavan, joka taltio tanssilavoille soveltuvaa paritanssimateriaalia selkeästi käsiteltynä ja jaksotettuina kokonaisuuksina. Kirkonpellon projektista on tullut suosittu ilmiö, sillä viikoittaiset kävijämäärät ovat nousseet tasaisen komeasti. Kymmenet videot ovat tavoittaneet tuhansia katsontakertoja. Tanssilavoille voi näin kätevästi mennä myös Youtuben kautta hakemalla vauhtia Anssi Kirkonpellon kanavalta.

Nämä kahdeksan paritanssilähettilästä jakavat kansanomaisten paritanssien ilosanomaa tulevan vuoden aikana: Béla Gazdag Jr., Riina Hosio, Paula Kettu, Eetu Laitinen, Maiju Laurila, Hanna Poikela, Siiri Suoniemi, Lotta Terävä ja Jutta Wrangén. Matalan kynnyksen paritanssipajojen innoittamina mahdollisimman monen tanssijan toivotaan saavan kipinän osallistua Pispalan Sottiisin 50-vuotisjuhliin Tampereella ensi vuoden kesäkuussa. Paritanssilähettiläiden rekrytointi liittyy Koko Suomi osaa sottiisia -hankkeeseen, jota on tuettu Museoviraston avustuksella aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen mukaisiin yhteistyö- ja kehittämishankkeisiin. Seuraava kansanomaisiin tansseihin perehtyvä työpaja pidetään Hailuodossa 16.-17.11. Kysy lisää ja ilmoittaudu mukaan viim. 21.10.2019: ppkyhdistys@gmail.com

ANNA PIKKUJOULULAHJAKSI TANSSIELÄMYS Mikä voisi olla parempi pikkujoululahja kuin aineeton ja ekologisesti kestävä elävä tanssikokemus? Yleisön suosimat Tanssia! -näytökset ovat Oamkin tanssinopettajaopiskelijoiden ja Oamk Dance EK:n tanssijoiden tarjoama syyslukukauden väriläiskä. Liikkeen eheyttävää energiaa ryöppyävät näytökset ovat ennakkoluuloton ja avarakatseinen tanssin eri ilmaisumuotojen näyteikkuna. Kotkantien kampuksen konserttisalissa joulukuun 3.-4. päivä tanssittavat näytökset esittelevät mm. koreografia- ja produktiokurssien runsasta satoa. Ota ystävä, naapuri tai joku muu liikettä kaipaava kainaloon ja tarjoa hänelle tanssillinen pikkujoulukokemus.

Kalenteri

KUVA: NATALIE FIOL

MARRASKUU

JOULUKUU

11.-15.11. John Toenjesin vierailu aiheena ”tanssi, musiikki ja teknologia”, Oamk Kulttuurialan yksikkö

3.-4.12.

16.-17.11. Paritanssiretriitti, Hailuoto 18.-24.11 DanceHack Oulu, CityDance & Oulun taidemuseo 22.-24.11. Lumo-valofestivaali 202020 Inverse -teos, Snellmanin puisto, Oulu

KUVA: PETRI KEKKONEN

Tanssia! -näytökset, Oamkin Kotkantien kampuksen konserttisali

Jammailua lasten ehdoilla! Sinustako KiddieJam-ohjaaja? Lue lisää tulevista koulutuksista: kiddiejam.fi

LIIKUTTAA KAIKKIA Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi

Yhteishaku tanssinopettajan tutkinto-ohjelmaan.

Seuraa meitä somessa: OAMKdance Tee mitä OAMKdance rakastat. 27

Oamkin kulttuurialan koulutuksen juhlavuosi

Juhlavuoden p채채tapahtumat: 22.-24.11. 3.-4.12. 4.12. 5.12. 26.-27.2. 27.-29.3. 29.-30.4. 5.-7.5. 6.-7.5. 8.5.

Lumo-valofestivaali: 202020 Inverse Tanssia! Oulu Festivon konsertti Viestinn채n Showtime Tanssia! Arktiset askeleet Dido and Aeneas -ooppera OamkFest Tanssia! Viestinn채n Showtime

Oamk.fi/kulttuuri2020

#kulttuuri20