Oppimisympäristöt opetuksen kehittämisen kohteena

Oppimisympäristöt opetuksen kehittämisen kohteena

Oppimisympäristöjen kehittäminen on jo pitkään nähty Suomessa tärkeänä opetuksen kehittämisen painoalueena ja rahoituksen kohteena. Opetushallitus myönsi oppimisympäristöjen kehittämiseen ja monipuolistamiseen valtionavustusta ensimmäisen kerran vuonna 2007.

Vuosien 2007–2020 aikana Opetushallitus on saanut yleissivistävän koulutuksen oppimisympäristöhankkeisiin yhteensä 3 136 avustushakemusta, joista 900 hakemusta (27,8 %) on saanut myönteisen rahoituspäätöksen. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjät ovat hakeneet 14 vuoden aikana avustuksia yhteensä 231 miljoonaa euroa, ja avustuksia on myönnetty yhteensä 51,5 miljoonaa euroa.

Tämän lisäksi Opetushallitus on useina vuosina rahoittanut myös tieto- ja viestintäteknologisten laitteiden ja verkkoyhteyksien hankintaa. Oppimisympäristöjen kehittämisen avustustoiminta laajeni vuonna 2017, kun esi- ja perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen lisäksi avustuksia alettiin kohdistaa varhaiskasvatukseen.

Oppimisympäristöhakujen tavoitteita ja painopisteitä ei alkuvuosina haluttu rajoittaa tiukasti, vaan erilaisille paikallisille tarpeille pohjautuville kehittämishankkeille annettiin mahdollisuus hakea rahoitusta. Hankehakemuksia tulikin alussa todella paljon, ja rahoitusta sai suuri määrä pieniä hankkeita eri puolilta maata.

Alkuvaiheen jälkeen kehittämisen painopisteitä tarkennettiin. Samalla alettiin korostaa tieto- ja viestintäteknologian vahvaa roolia erilaisten oppimisympäristöjen yhdistäjänä ja mahdollistajana. Hanketoiminnan vaikuttavuutta pyrittiin lisäämään kohdistamalla kehittämistoiminta usean opetuksen järjestäjän verkostohankkeisiin ja ottamalla käyttöön uusi hankemalli, teemalliset koordinointihankkeet.

Vuosina 2010–2014 toimineiden kuuden oppimisympäristöjen koordinointihankkeen tehtävänä oli yhdessä Opetushallituksen kanssa tehostaa kehittämishankkeiden toiminnan ohjausta ja tukemista sekä koota ja levittää hankkeissa syntyviä hyviä pedagogisia malleja ja käytäntöjä.

Koordinointihankkeiden jälkeen hanketoiminnassa on kokeiltu myös muita uusia toimintamalleja. Näitä ovat olleet esimerkiksi hanketoiminnassa syntyneiden käytäntöjen levittämiseen keskittyvät jatkohankkeet ja matalan kynnyksen innovaatioita kokeilevat hankkeet. ■