Lehti omalle väelle! 1 | 201 3
ASIAKASVIESTINNÄN
SIVU 12
UUSIN ALUEVALTAUS
LIKEN BÄNDI JA MUUT
SIVU 22
UUDESSA POMOTENTISSÄ
SIVU 29
HARRASTUSPORUKAT HENKILÖSTÖJOHTAJA
Ryhmä kuvassa
Teksti Tietohallinto
Kuva Tommi Tuomi Kuvaryhmä
johtotehtävissä
Konsernin tietohallinnon tavoitteena on, ettei heidän työtään huomata – kunhan kaikki vain toimii. Harva tietää, miten monesta asiasta 32 hengen asiantuntijaporukka huolehtii. Käytännössä koko talon toiminta pysähtyisi ilman heitä. Kun yksikössä on 32 työntekijää, joista 30 on päälliköitä tai asiantuntijoita, on selvää, että tiimillä on paljon vastuuta. Tietohallinnon perustehtävä on osallistua kehittämisprojekteihin ja huolehtia IT-palveluiden toiminnasta. Yksikkö hoitaa tietojärjestelmien kilpailutukset sekä vastaa tietopalveluiden ulkoistamisesta ja hankinnasta. Lisäksi tiimi huolehtii konsernin tietoturvasta ja työympäristöjen kehittämisestä. Syksystä 2012 asti vastuualueena on ollut myös logistiikan kehittäminen. Tietohallinnon työntekijöiden arkityö on sekä itsenäistä puurtamista että tiivistä yhteistyötä eri liiketoimintayksiköiden kanssa. Erilaiset kehittämishankkeet vievät yli 60 % tietohallinnon työajasta. Työyhteisön ilmapiiri on avoin ja innostava ja toisin kun voisi luulla, henkilöstön joukossa on paljon muitakin kuin tietotekniikan insinöörejä. Työntekijöitä yhdistää ainakin kolme asiaa – rockhenkisyys, rohkeus ja keskinäinen kunnioitus.
Service Deskiin tulee vuosittain n. 12 000 tukipyyntöä, joiden hoitamisesta Tietohallinto on vastuussa.
Tuettavia ja kehitettäviä tietojärjestelmiä on noin 250 kpl, ylläpidettäviä työasemia on 927 kpl, matkapuhelimia 500 kpl ja iPadeja 150 kpl.
KUVASSA: Maarit Laakkonen, Ville Ahola, Erno Eronen, Päivi Hautala, Pauli Hellberg, Sulo Hokkanen, Päivi Hujanen, Ilkka Kemppainen, Pekka Kuurne, Mikko Lehtinen, Kimmo Lindström, Kimmo Muhonen, Olli Mustonen, Jaana Nyström, Olli Partinen, Liisa Rouvinen, Sirpa Salminen, Reijo Tanttu, Timo Taulu, Sami Tiittanen, Marika Tuominen, Hannu Turri, Rami Turtiainen ja Raimo Valkama KUVASTA PUUTTUVAT: Leena Andell, Virpi Jerkku-Alasuutari, Tarja Jokiperä, Juho Kivekäs, Timo Oikarinen, Susanna Riekkinen, Pekka Suomi ja Terhi Winnett
Ylläpidettävänä ovat myös konsernin tulostuslaitteet, joita on 89 kpl. Tulosteita otetaan konsernissa vuosittain n. 3 500 000 kpl.
Otavalainen [1] 2013
2
Asiakaspalvelun ja puhelinvaihteen kautta saapuu n. 150 000 puhelua kuukaudessa.
Yksikkö vastaa tietoliikenteestä. Tietoliikennekytkimiä on 69 kpl ja reitittimiä 23 ympäri Suomea. Langattoman verkon tukiasemia on noin 120 kpl.
Verkkopalvelutiimi ylläpitää 40 verkkosaittia. Palvelut tehdään pääosin omalla, jatkuvasti kehitettävällä julkaisujärjestelmällä, Aulis 4,0:lla. Tiimi tarjoaa myös toteutus- ja konsultointipalveluja.
Vuosittain toteutetaan n. 30 kehittämishanketta ja -projektia yhdessä eri liiketoimintayksiköiden kanssa.
Yksikön vastuulla on n. 1 500 sähköpostilaatikon hoitaminen. Sähköposteja tulee vuodessa n. 15 000 000 kpl, joista roskapostia on 10 500 000 kpl ja torjuttuja haittaohjelmia n. 18 000 kpl.
Suomalaisen Kirjakaupan osalta reaaliaikaisessa seurannassa on 4 632 kpl myymälälaitetta.
Palveluita tilataan 170 palvelu- ja laitetoimittajalta.
HP:ltä tilattu palvelinympäristö sisältää 170 palvelinta, tallennetun tiedon määrä on 95 000 gigaa, 95 TB.
Tietohallinto tuottaa palveluita 13 eri yhtiölle ja 1 500 käyttäjälle.
3
Oivallista luettavaa!
Löydät meidät Oivasta! Pääset Otavalaiseen helposti etusivun täpän klikkauksella
Oma väki 2 Tietohallinnossa riittää virtaa
6 Tähtityypiksi valittiin auttavainen työmyyrä
12
Graafinen suunnittelija Sirpa Levonperä Asiakasviestinnästä kuvasi Otavalaisen pääjutun.
26
Markkinointitiedottaja Arita Peuraharju Kustannusosakeyhtiö Otavasta kirjoitti Suomalaisen Kirjakaupan Kirjatreffeistä.
9 Marko Tuohimäki paimentaa painokoneita
18 Riitta Lehtimäki ei pelkää hyppytorneja 34 Työparina myymälänpystyttäjät Alalla 8 Painajaismaiset kuvaukset 10 Pekka Harju haluaa nostaa Otava median sykettä
12 Mainoskampanjan kulisseissa 26 Mikko Kuustonen kutsuu kirjatreffeille iloissa & taloissa T 30 DeCo Median laitetaivas
”Neljä hahmoa, neljä tarinaa, neljä kuvauspäivää, yksi päämäärä: universumin makein mainoskampanja! Suunnittelimme asiakkaallemme TDC:lle kokonaisvaltaisen kampanjan Selviytyjät Suomi tv-sarjan yhteyteen. Päätuote olivat videot, jotka tulevat ohjelman alkuun ja mainostauoille. Näin vain Asiakasviestintä harppoi mainostoimistojen kentälle, nastaa! DeCo Media kuvasi videot ja minä kuvasin making of -materiaalia. 12-tuntiset työpäivät olivat rankkoja, mielenkiintoisia, virkistäviä ja varsin erilaisia verrattuna graafikon normipäivään toimistolla.”
”Työssäni kirjoitan lyhyesti ja ytimekkäästi. Jutunteossa pääsin kyselemään mielin määrin, vaihtamaan mielipiteitä ja kirjoittamaan monta tuhatta merkkiä mielenkiintoisesta aiheesta. Deadlinea edeltävänä iltana palasin päätyöni pariin ja tiivistin jutusta melkein puolet pois. Kivaa oli.”
Hyvä mieli 22 Rokki soi, kala syö ja laiva vie
Taito & tahto 7 Digikoulutus kantaa hedelmää
+
5 Pääkirjoitus 6 Hiirenkorvat 32 Lukija 35 Musta piste tk Kuvasuosikki
Kursivointi 04_teksti_liehu_ei sis
TDC:lle toteutettu kampanja on oiva esimerkki konsernilaisten moniosaamisesta. LUE JUTTU SIVULTA 12.
Otavalainen [1] 2013
4
Pääkirjoitus
MEN PARA O S SU LA OTAVA INEN Hyvä haluaa paremmaksi
Kuva: Shutterstock
”VOIKO olla totta, että me voitetaan oikeasti?” ajattelin, kun finalisteja oli jäljellä kaksi. Jännitti kuin pikkutyttönä raittiusseuran piirustuskilpailun palkintojenjaossa. Nyt oli kyse viestinnän ammattilaisten ProComin Lehtikatsauksesta, joka marraskuussa arvioi Otavalaisen vuoden parhaaksi henkilöstölehdeksi. Hyvä me! Mutta ei saa jäädä maineeseen makaamaan, sillä hyvän tunnistaa usein halusta ja kyvystä uudistua. Niinpä Otavalaistakin kehitetään jatkuvasti. TÄSSÄ lehdessä aloittaa kolme uutta palstaa. Pomotentti tutustuttaa konsernin johtajiin, Olipas se kokemus kertoo ikimuistoisista hetkistä työurilla, ja lehden päättää pakina Musta piste, joka tarkastelee kriittisesti oman talon ja toimialan tapahtumia.
”OLEN ollut johtajana kaksikymmentä vuotta, ja olen todella innoissani, että pääsen vaikuttamaan asioihin, kun rakastamallani alalla tapahtuu suurin muutos sitten Guttenbergin”, sanoo Otavamedian uusi toimitusjohtaja Pekka Harju sivulla 10 Tuomo Lappalaisen haastattelussa. UUDENLAISEEN ajatteluun on polttava tarve, ja energiaa uhkuva Harju kannustaa siihen meitä kaikkia. Sitä tarjoaa myös Kustannusosakeyhtiö Otavan strategiatyö, joka on loppusuoralla. Mukaan sulautetaan myös niitä näkemyksiä, joita henkilöstöltä on kerätty alan muutoksista ja niiden vaikutuksista omaan työhön. MUUTAMAN viikon takaisella Tukholmanmatkalla kuulin, että yleisen kirjallisuuden
myynti vajosi Ruotsissa muutaman huippuvuoden jälkeen 13 prosenttia. Sitäkin taustaa vasten voimme iloita siitä, että Otavan Kirjatryhmä ylsi pieneen kasvuun. POKKAREIDEN lukijoina suomalaiset ovat yhä selvästi ruotsalaisia jäljessä, mutta tälläkin saralla on saatu reipas kirivaihde päälle. Pokkarimarkkinat kasvoivat Suomessa viime vuonna 15 prosentilla. Rohkea ajattelee, että muutos kertoo myös lukijakunnan laajentumisesta.
Liisa Riekki
Viestintäjohtaja
[PST.] Positiivisuus on uusi musta. Lue Markus Uku Laitisen kirjasta Katujen zen sivulta 33.
Julkaisija Otava-konserni | Päätoimittaja Liisa Riekki | Tuottaja Kaisa Ihalainen | Ulkoasu Kaisa Ihalainen | Taitto Jaska Peltola, Aste Helsinki | Toimituspäällikkö Jaana Pakkala Toimituskunta Liisa Aalto, Hilppa Alanko, Kaisa Ihalainen, Miia Juntunen, Irene Kiuru, Marjatta Leino, Petri Leppänen, Jaana Pakkala, Aleksi Pöyry, Liisa Riekki, Tiina Riihola, Anne-Mai Ruuskanen, Anu Sauramaa, Päivi Syrjänen, Leena Valpio, Jarmo Wright | Kirjoittajat ja avustajat Liisa Aalto, Kaisa Ihalainen, Miia Juntunen, Maija Kajanto, Tuomo Lappalainen, Petri Leppänen, Anne Mantila, Arita Peuraharju, Aleksi Pöyry, Tiina Riihola, Seppo Saarentola, Eeva Tähtinen, Tarja Vilhunen | Kuvaajat Kari Hautala, Pekka Holmström, Paula Kukkonen, Paula Lehto, Sirpa Levonperä, Jorma Marstio, Seppo Saarentola, Tommi Tuomi, Arto Wiikari | Kuvittaja Antti Nikunen | Kannen kuva Tommi Tuomi | Henkilö kannessa Milla Palovaara | Repro Aste Helsinki Oy | Painopaikka Otavan Kirjapaino, Keuruu | Paperi Edixion 100 g/m2, kansi 250 g/m2, on valmistettu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja sillä on PEFC-tunnus | Fontit Whitney, Chronicle ja Roice Ota yhteyttä otavalainen@otava.fi | Toimituksen osoite Otavamedia Oy, Kynämies, Köydenpunojankatu 2 aD, 00180 Helsinki | Oiva-polku http://oiva.ok.root/henkilosto/otavalainen Kiitos kaikille, jotka osallistuivat tämän Otavalaisen ideointiin ja toteutukseen!
PEFC Sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on peräsin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista lähteistä PEFC/02-31-130
5
www.pefc.org
Oivallista luettavaa!
hiiren-
korvat
Käy peremmälle! Anna palautetta, ideoi, heitä aiheita, ehdota Työparia ja
Tähtityyppiä. Sinä voit vaikuttaa, mistä ensi numerossa luetaan ja kenestä kirjoitetaan!
[top 10]
Anna lukijapalautetta tai äänestä tämän lehden paras juttu 26.4. mennessä. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan vuoden 2012 myydyin kotimainen sarjakuvakirja, Mauri Kunnaksen Piitles (Otava).
Kollegat valitsivat vuoden 2012 merkkihenkilöt:
1 Vuoden makein työtoveri: Annan toimittaja Sanna Wirtavuori, Otavamedia. ”Hänen työpöydällään on aina täysi karkkilaatikko, josta kollegat saavat napsia maistiaisia.”
2 Vuoden Exel-ihme: Ossi Valpio, Suomalainen Kirjakauppa. ”Ossin koko elämä on Exel-taulukoissa.”
3 Vuoden delegoija: tietohallintopäällikkö Jaana ”nysse tulee” Nyström, tietohallinto. ”Korkojen kiivas kopina johtaa yleensä juuri sinun tuolisi taakse.”
4 Vuoden ehtijä: järjestelmäpäällikkö Timo Oikarinen, Otava. Vaikka hänen vakiolauseensa on ”Ei enempää, enää ei ehdi!”, pyydetty homma hoituu kuitenkin yleensä tehokkaasti saman tien.”
5 Vuoden aivastustutka: tuottaja Monika Winqvist, Asiakasviestintä. ”Huomioi jokaisen pärskähdyksen Terveydeksi!-toivotuksella.”
6 Vuoden pesänrakentaja: tuottaja Milla Palovaara, Like. ”Koristelee työhuonetta kuin kotia: on itämaista mattoa, hörsölamppua ja sähkötuikkua.”
7 Vuoden sukeltaja: kustannustoimittaja Jukka Hartikainen, Otavan tietokirjaosasto. ”Nousi pintaan laajojen käsikirjoitusten ja Punaisenmeren syvyyksistä.”
PARAS JUTTU
8 Vuoden esimerkkieväs: valokuvaaja Paula Kukkonen, Kuvaryhmä. ”Kateelliset kollegat katsovat vierestä Paulan herkullisia, huolellisesti pakattuja lounaseväitä.”
9 Vuoden arkisto-lady: arkistonhoitaja Aulikki Teppo, Suomen Kuva-
Viime numeron parhaaksi jutuksi valittiin Kaisa Ihalaisen kirjoittama juttu Otavamediasta hyvää päivää. Arvonnassa Lindt & Sprünglin suklaakonvehtilajitelman voitti Pirjo Penttinen Otavamedian kirjanpidosta.
palvelu. ”Tuntee kaikki arkiston salaiset kätköt ja palvelee asiakkaita aina hyväntuulisena.”
Tä h tity y ppi Esittelemme joka numerossa yhden pidetyn ja kehutun työntekijän keskuudestamme.
PIA YLEN työskentelee Otavan laskenta-asiantuntijana. Ura konsernissa alkoi vuonna 2009 laskenta- ja rahoitussuunnittelijan sijaisuudella ja jatkui erilaisten projektien, kuten M2-matka- ja kulujärjestelmän parissa. Syksyllä 2011 käynnistettiin koko konsernin taloushallinnon kirjanpitojärjestelmän uusiminen (AXA-projekti), ja Pia valittiin sen toiminnalliseksi projektipäälliköksi. Liiketoimintojen saattaminen uuteen järjestelmään on pitänyt Pian kiireisenä nyt puolentoista vuoden ajan. Kaupan ja Kirjojen jälkeen tänä keväänä on vuorossa Lehdet-liiketoiminnon siirtäminen uuteen järjestelmään. [PST.] Pialla on analyyttinen työskentelytapa: hän pohtii aina, miten asiat voisi tehdä seuraavalla kerralla helpommin. Työtehtävien ja raportoinnin kehittämisestä on tullut rutiinia. Otavalainen [1] 2013
Aivan mahtava tyyppi, omasta kiireestään huolimatta aina valmis auttamaan!
Reilu, auttavainen ja rautainen alansa ammattilainen!
Pialla on käsittämättömät hermot ja mieletön paineensietokyky!
Pia on positiivista henkeä luova persoona. Hänet tunnistaa hersyvästä naurusta.
6
Hyväntuulinen, huumorintajuinen, työhön kuin työhön tarttuva uurastaja.
Jorma Marstio
Vuoden ruoka-analyytikko: tuottaja Kari Seppänen, DeCo Media. x ”Parasta viihdettä yhteisillä ruokahetkillä.”
ONNEA 80-VUOTIAS KANAVA!
Teksti Kaisa Ihalainen
Kuvitus Antti Nikunen Asiakasviestintä
Mitä kuuluu digikoulutusprojektille? yksyllä 17 hengen voimin käynnistyneen Digimediataidot toimitustyössä -valmennusohjelman kokeiluprojekti alkaa olla loppusuoralla. Laajamittaiset projektityöt valmistuvat maaliskuussa. Koulutuksen anti yllätti positiivisesti Moottori-lehden toimittaja–valokuvaaja Antti Hentisen: ”Olemme oppineet ja päässeet ideoimaan uutta– jopa uudenlaisia mediatuotteita tai palveluita. Vastaavalla kokoonpanolla ajatusten heittely ei isossa talossa kovin helposti onnistu.” Eri ammattiryhmistä koottu osallistujajoukko on osoittautunut kurssin aikana erittäin inspiroivaksi työyhteisöksi. ”Olemme saaneet toisiltamme ajatteluapua ja ideointitukea. Parhaimmillaan kurssilla esitetyt ideat jalostuivat aivan uuteen suuntaan. Kaikkia tarjottuja näkökulmia emme taatusti olisi itse hoksanneet yhdistää omaan työhön.”
S
Hentinen työstää itse datajournalismiprojektia kuolonkolareista. Yksi kurssin pääsisällöistä olikin juuri datajournalismi ja sen mahdollisuuksien ymmärtäminen omassa työssä. ”Koulutus sai ymmärtämään, mikä merkitys tiedon ja tiedostojen avoimuudella on. Tietoa on tarjolla paljon, mutta oleellisen esiin seulominen vaatii taitoa. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, tärkeintä on oppia tunnistamaan hyvät aiheet ja tuoda ne jatkokehiteltäväksi. Parhaassa tapauksessa yksittäisen skuupin sijaan syntyy ratkaisu, joka palvelee laajemminkin.” Digikoulutuksen anti pyritään saattamaan koko konseernin käyttöön. Osa kehityshankkeista esitellään tarkemmin seuraavassa Otavalaisessa.
Politiikan ja kulttuurin kysymyksiä käsittelevä aikakauslehti Kanava täytti helmikuun alussa 80 vuotta. Se ilmestyi alun perin Suomalainen Suomi -nimellä. Päätoimittaja Ville Pernaan mukaan lehti luottaa jatkossakin valtavirrasta poikkeavaan linjaansa. Kanavan valttikorttina on myös sen kirjoittajakunta, joka on alusta alkaen koostunut aikakautensa johtavista nimistä. PITKÄÄN PALVELLEET PALKITTIIN
Lehdet-liiketoimintaryhmä palkitsi joulukuun alussa määrävuosia palvelleet työntekijänsä. Palkinnon saivat 10, 20, 30, 35 ja 40 vuoden uran talon yhtiöissä tehneet konkarit. 26 ansioituneen työntekijän lisäksi Otavan hallituksen puheenjohtaja Olli Reenpää palkittiin kultaisella Alvar Renqvist -mitalilla 50 palvelusvuoden kunniaksi.
Listan projektitöistä löydät Oivasta: http:// oiva.ok.root/otavamedia/uutiset/Sivut/ digimediataidottuloksia.aspx. Osa esitellään tarkemmin seuraavassa Otavalaisessa.
VUOROKAUSI LADULLA
TÄHDELLISTÄ!
ONNITTELUT TEKIJÖILLE!
Suomen paras!
Kirjapainon hiihtojoukkue osallistuu 8.-9. maaliskuuta Mikkolankankaan 24-H hiihtoon. Tapahtuma on järjestetty Keuruulla kahdeksan kertaa ja Kirjapaino on ollut mukana joka vuosi n. 30 hengen kokoonpanolla. Kukin hiihtää vajaan tunnin ajan riippuen joukkueen tarkasta koosta. Ryhmä ottaa mielellään riveihinsä lisää innokkaita hiihtäjiä. Ilmoittautua voi Jarmo Lahdelle (050 3103195) viimeistään 5.3.
Kultaa ProComissa Viestinnän ammattilaisten liitto ProCom valitsi vuoden 2012 Lehtikatsauksessaan Otavalaisen Suomen parhaaksi henkilöstölehdeksi. Tuomariston mielestä lehden tekeminen media-alan ammattilaisille on vaikea tehtävä ja Otavalainen onnistuu siinä hyvin: ”Lehden yleisilme on viimeistelty ja kiinnostava ja lehdellä on tunnistettava visuaalinen identiteetti. Kannen lupaus ’lehti omalle väelle’ täyttyy hienosti. Lehden vahvuuksia ovat monipuolisuus ja tunnetilasta toiseen siirtyminen. Lehdessä on myös oivaltavia jutunaiheita, persoonallisia kuvitusratkaisuja sekä hyvät kirjoittajat ja editorit.” Palkinnon pokkasi Otava-konsernin viestintäjohtaja ja Otavalaisen päätoimittaja Liisa Riekki yhdessä lehden tuottajan ja ulkoasusta vastaavan Kaisa Ihalaisen kanssa.
Kuvassa vuonna 2012 hiihtourakkaan osallistuneet Ossi Laurila ja Tiia Pohjola.
Lehti perustuu vuonna 2010 uudistettuun konseptiin. Konseptiuudistuksesta vastasivat tuottaja Laura Sareskoski sekä graafinen suunnittelija Maikki Rantala. Tällä hetkellä Otavalainen ilmestyy neljästi vuodessa, ja sen ideointiin ja toteutukseen osallistuu henkilöitä konsernin kaikista liiketoiminnoista.
7
Oivallista luettavaa!
KOTILÄÄKÄRIN TERVEYSPROJEKTI
Liity mukaan Ihanneminä-yhteisöön! uokavalio rempallaan? Väsyttää, ja kotisohva houkuttelee kuntosalia enemmän? Et ole ainoa. Kotilääkärin Ihanneminä-projektiin haki mukaan lähes 500 elämäntapoihinsa muutosta kaipaavaa lukijaa. Heidän joukostaan valittiin kolme muuttujaa, joita seurataan lehdessä ja nettisivuilla kesäkuuhun asti. Projektiin voivat lähteä mukaan kaikki muutkin innokkaat liittymällä Ihanneminän avoimeen nettiyhteisöön. Kyseessä on kokonaisvaltainen elämänmuutosprojekti, jossa pyritään hyvinvoinnin pysyvään lisäämiseen. ”Ihanneminän filosofiassa korostuu elämänmuutoksen laaja-alaisuus. Pikareseptien sijasta osallistujia kannustetaan kestävään elämäntapojen muutokseen”, kertoo päätoimittaja Marvi Leino. Ihanneminän nettipalvelut ovat kaikkien käytössä ja ne tarjoavat konkreettisia työkaluja
Teksti Eeva Tähtinen Asiakasviestintä
Kuvitus Shutterstock
R
Olipas se kokemus
!
Mirvan valokuva julkaistiin Annassa Pinnalla-palstalla. Harva lukijoista tiesi, minkälainen tarina kuvan taakse kätkeytyi.
Otavalainen [1] 2013
muutoksen tueksi. HeiaHeia-liikuntapäiväkirja tsemppaa liikkumaan ja Mealtracker-ruokapäiväkirja auttaa tarkkailemaan aterioita. Mukaan on helppo liittyä, ja käyttö on maksutonta. Mealtrackerin lisäpalveluna voi ostaa ravitsemusterapeutin konsultaatiota. Otavalaisille ryhmäohjausta tarjotaan alennettuun hintaan, mikäli mukaan löytyy riittävästi osallistujia. Kevään aikana on lisäksi tiedossa hyvinvointitapahtumia sekä arvontoja ja kilpailuja, joita voi parhaiten seurata Ihanneminän netti- ja Facebook-sivuilla. Projektiin viime vuonna osallistunut Helena Räikkönen Otavamedian mediamyynnistä kannustaa lähtemään mukaan elämäntaparemonttiin. ”Se kohentaa mielialaa, lisää töissä jaksamista ja parantaa koko elämänlaatua.” Tutustu Ihanneminään: www.kotilaakari.fi/ ihannemina, www.facebook.com/ihannemina. Lisätietoa ravitsemusterapeutin palveluista: anne.ventela@otavamedia.fi.
Ammatin aallonharjalla Sataa vettä, eikä meillä ole sateenvarjoa. Juoksemme toimittajan kanssa Esplanadin puiston läpi Glo-hotellille, jossa on Euroviisuvoittaja Loreenin pressitilaisuus. Kastumme litimäriksi, joten käyn kuivaamassa vessassa hiuksiani käsipaperiin. Anna-lehti on saanut 20 minuuttia aikaa haastatella ja kuvata Loreenia. Istumme hotellin vastaanotossa, kun Loreenin avustaja tulee kertomaan, että olemme aikataulusta jäljessä. Koska me olemme päivän viimeiset haastattelijat, ajastamme otetaan viisi minuuttia pois. Tähden kun ei sovi myöhästyä lennolta. Siinä vaiheessa kainaloni alkavat hiota. Vartti aikaa hoitaa haastattelu ja kuvaus – minun on hoidettava oma osuuteni kahdessa minuutissa! Viimein pääsemme sviittiin. Toimittaja aloittaa haastattelun, minä virittelen salamoita. Otan
8
kameran käteeni, ja mitä kummaa – kamera ei tarkenna. Näytöllä on joku teksti. Sammutan virran, teksti säilyy näytöllä, eikä kamera reagoi paineluihini. Nappaan
”Säikähdettyäni kameran oikutteluja alan huohottaa ja silmälasini menevät huuruun.” akun pois ja laitan sen takaisin. Virheteksti palaa näytölle, puna nousee poskilleni, kädet hikoavat ja sydän takoo tuhatta ja sataa. ”Sinun vuorosi”, sanoo avustaja ja – ihme ja kumma – kamera toimii. Kuvaus alkaa, mutta säikähdettyäni kameran oikuttelua olen alkanut huohottaa niin että silmälasini ovat menneet huu-
ruun. Yritän tirkistellä sumun takana poseeraavaa naista ja sommitella kuvaa. Loreenin kasvoista näkyy vain tumma hiuskypärä. Sanon hänelle useaan kertaan, etten näe hänen silmiään, mutta hän ei tee elettäkään korjatakseen asiaa. Kohta kuulen avustajan kyllästyneen äänen toteavan: ”Se on hänen tyylinsä!”. Juuri kun rillit alkavat puhdistua, Loreen lähtee lentokentälle. Minä jään lohduttomana selailemaan kuviani. Kuvissa ei näy katsekontaktia kuvattavaan, edes niitä pirun silmiä ei näy. Minä muistan kuvaustilanteen varmaan lopun elämääni ja uskon, että myös Loreen muistaa minut. Sen suomalaisen sählärikuvaajan, jolla oli märät, päähän liiskaantuneet hiukset, huono kamera ja silmälasit huurussa. Mirva Kakko, Kuvaryhmän valokuvaaja
Teksti Miia Juntunen Kirjapaino
Kuva Esko Soini
Tullaan tutuiksi
PAINAVAA TYÖTÄ
Painokoneen käyttäjä Marko Tuohimäki tekee töitä hyvällä swingillä. Kauanko olet ollut talossa töissä?
Olin täällä yläasteaikoina työharjoittelussa ja ammattikoulun jälkeen pääsin tänne kesätöihin. Varsinaiset työt aloitin seitsemän ja puoli vuotta sitten.
Nykyisin vaeltelen näiden painokoneiden välilä. Välillä teen myös tukimiehen töitä ja olen tarvittaessa mukana levytulostuksessa. Mitä harrastat?
Otavan Kirjapainosta oli jäänyt harjoitteluajoilta hyvät muistot ja senhetkisen työpaikkani tulevaisuus näytti epävarmalta. Ajattelin kokeilla onneani, jos vaikka onnistuisin vaihtamaan työpaikkaa. Työhakemuksen jättämisestä kului pari kuukautta, kun sain kutsun työhaastatteluun. Kuukauden päästä siirryin Vilppulasta Keuruulle.
Tämänhetkisiin harrastuksiini kuuluu musiikin kerääminen ja keikoilla käyminen sekä elokuvat. Lisäksi urheilen. Judoa olen harrastanut noin seitsemän vuotta ja käyn säännöllisesti uimassa. Biljardia ja snookeria pelaan aina, kun sopiva aika löytyy. Kesäisin käyn golfaamassa ja kolmen viime vuoden ajan olen myös laitesukeltanut. Formuloita olen seurannut tiiviisti kohta parikymmentä vuotta.
Millainen työnkuvasi on, onko se muuttunut vuo-
ikimuistoisimmat kokemukset työurasi varrelta?
sien varrella?
Hauskimpiin muistoihin kuuluu Kirjapainon golfkilpailun voitto muutama vuosi sitten. Yleisesti työpaikan ehdottomiin hyviin puoliin kuuluu se, että Kirjapaino on pitkälle omavarainen perheyritys.
Miten tulit Kirjapainoon?
Olin Albert-rotaatiopainokoneella pari vuotta, minkä jälkeen sain siirron Roland-arkkipainokoneille. Ensin olin opissa, kunnes siirryin työskentelemään itsenäisesti.
9
OTAVAN KIRJAPAINO
Otavan Kirjapainossa Keuruulla on kuusi painokonetta: Rolikoita eli nelivärisiä Man Roland -arkki-offsetkoneita on viisi, ja niillä työskentelee 19 painajaa. Lisäksi on yksivärikone Albert, jolla painajia on kuusi. Painokoneen käyttäjät ovat vastuussa painolaadusta ja koneen kunnosta. Osa taitaa myös levytulostuksen, leikkurin ja taittokoneen käytön ja voi toimia trukkikuskina.
Oivallista luettavaa!
Otava 360째 Teksti Tuomo Lappalainen Otavamedia
Otavalainen [1] 2013
10 10
Kuva Tommi Tuomi Kuvaryhm채
Sapatilta Santun paikalle Otavamedian uusi toimitusjohtaja Pekka Harju rentoutuu lenkkeilemällä ja ideoi nukkuessaan.
K
aikki alkoi Niilo Tarvajärvestä ja hamsteritarroista. 1960-luvun puolivälissä Suomessa järjestettiin Tarvan ideoima keräys, jonka tarkoituksena oli saada liikkuvalle poliisille lisää autoja liikenteen valvontaan. Lanneveden osuuskauppaankin tuli myyntiin pinkka keräystä varten painettuja tarroja. Myymälänhoitajan Pekka-poika huolehti lopusta. ”Istuin kaupan tiskillä tarrojen kanssa, kun ihmisiä tuli sisään”, Pekka Harju muistelee. ”Olin varmaan kolmevuotias, kun rupesin myymään.” Myytävää on siitä lähtien riittänyt. Viisikymppinen laskentaekonomi on ennen Otavamediaa ollut töissä muun muassa A-lehdissä, Instrumentariumissa, Huoneistokeskuksessa ja vuodesta 1997 Sanoma-konsernissa. Yksi mieleenjäävimmistä työpaikoista oli City-lehti, jossa Pekka oli pari vuotta 1980-luvun lopulla talouspäällikkönä. ”Siellä mentiin oikein tyylikkäästi kiville ensimmäisessä luokassa. Minulla on siis kunnon amerikkalainen bisneskoulutus, olen ollut kerran tekemässä konkurssia.” Ilta-Sanomissa Pekan alaisena oli muun muassa nuori myyntipäällikkö Alexander Lindholm. Yhteistyö ei kestänyt sillä erää kauan, sillä Santtu lähti pian muualle. Esimiehen vetoomukset eivät purreet. ”Yritin kaikkea mahdollista, että olisin saanut hänet jäämään. Onneksi epäonnistuin, sillä Santtu on tehnyt komean uran sen jälkeen.”
Enemmän eloa Pekan päätyminen juuri media-alalle ei ole pelkkää sattumaa. Omien sanojensa mukaan hän on pienestä pitäen ollut intohimoinen lukija. Lapsena maalla viikon kohokohta oli kirjastoauton tulo. Kirjoja haettiin kerralla aina kassillinen. ”Vaikka en ole toimittaja, olen intohimoisesti kiinnostunut siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu. On kiehtovaa, että pystyn oman ammattini kautta olemaan niin lähellä näitä tapahtumia.” Hyppäys iltapäivälehdestä aikakauslehtipuolelle ei ole niin suuri kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Lehdenteon perusasiat eivät ole Pekan mukaan kiinni ilmestymistiheydestä tai painomenetelmästä. Iltiksen jälkeen aikakauslehdistön syke tuntuu kuitenkin – mitäpä sitä kiertelemään – verkkaiselta. ”Meidän pitää jutella talon sisällä siitä, miten saisimme tännekin enemmän eloa. Hissistä tulija törmää nyt postihässäkkään, vaikka heti ensimmäiseksi pitäisi saada fiilis siitä, mitä täällä tapahtuu.” Pekka Harju tuli Otavamediaan tilanteessa, jossa lehtien lukijamäärät ovat kautta linjan laskussa. Hänestä on itsestään selvää, että kehitys pitää saada tavalla tai toisella käännettyä. On tehtävä juttuja, jotka kiinnostavat ihmisiä ja joista lukijat ovat valmiita maksamaan – lukivat he sitten ne missä muodossa tahansa. Pekka uskoo vahvasti, että peliä ei ole vielä menetetty.
”Tulevaisuus riippuu meistä itsestämme. Olen ollut johtajana kaksikymmentä vuotta, ja olen todella innoissani, että pääsen vaikuttamaan asioihin, kun rakastamallani alalla tapahtuu suurin muutos sitten Gutenbergin.”
Lenkillä töissä Ennen Otavamediaan tuloa Pekka oli puoli vuotta sapattivapaalla, joka tuntui hänestä ”käsittämättömältä lottovoitolta”. ”Suomen kielessä sana luksus on liian vaatimaton. Mieti nyt, että joku maksaa sinulle täyttä liksaa, ja itse voit elää täysin hedonistista elämää. Olen siitä edelliselle työnantajalleni ja esimiehelleni ikuisesti kiitollinen.” Pekka oli jo etukäteen päättänyt, että puolen vuoden aikana hän keskittyy vain kahteen asiaan: vapaauintiin ja espanjan kieleen. Harjuilla on vapaa-ajan kämppä Mallorcalla, ja Pekka halusi oppia espanjaa sen verran, että pärjää arkipäivän tilanteissa. ”Minulla oli kolme kertaa viikossa opettaja, tein yli kymmenen viikkotuntia töitä kielen kanssa, ja pääsin tavoitteeseen.” Uusi toimitusjohtaja on edeltäjänsä tavoin kova urheilumies. Pekan paraatilajit löytyvät kestävyyspuolelta: hiihto, pyöräily ja juoksu. Niistä on apua myös työssä. ”Lenkillä on hyvä ratkoa monimutkaisia asioita. Kun aivot rentoutuvat, tulee uusia ideoita.” Toinen tehokas keino on nukkuminen. Vaikka jokin ongelma tuntuisi illalla hankalalta, aamulla se voi ratketa kuin itsestään. Et sentään ota ylijohtaja Juhana Vartiaisen tapaan nokosia kesken työpäivän? ”Heh heh, juuri sanoin Hilpalle, että tänne pitäisi hankkia jokin sohva.” Miten muuten kävi Tarvalle ja hänen tarroilleen? Keräys oli jättimenestys, ja tuotto ylitti kaikki odotukset. Alun perin tavoitteena olleiden muutaman auton sijasta poliisille saatiin hankittua peräti 58 upouutta menopeliä.
Ilta-Sanomissa Pekan alaisena oli muun muassa nuori myyntipäällikkö Alexander Lindholm.
PRIVAATISTI Isoisä. ”Nea-tyttären tytär Erika syntyi viime elokuussa.” Aamuvirkku. ”Sapatillakin nousin aamulla aikaisin ja menin illalla aikaisin nukkumaan. Vaimo oli ihmeissään, kun mikään ei muuttunut.” Iloinen veronmaksaja. ”Maksan erittäin mielelläni veroja. Olen lähtöisin vaatimattomista oloista, ja tämä yhteiskunta on taannut minulle hyvän koulutuksen. Jos minun pitäisi tehdä listaa elämäni tärkeimmistä ihmisistä, kansakouluopettajani olisivat ilman muuta siellä.”
11
Oivallista luettavaa!
Hyvä mieliTeksti LIISA AALTO Asiakasviestintä Asiakas
Kuvat Sirpa LevonperÄ Asiakasviestintä
12
Kohtaus keittiössä käynnistyy ohjaaja Pasi Vallitun (alh.) “Olkaa hyvä!” -kehotuksella. Sami Vallius kuvaa korokkeelta Benjamin Heralan esittämän Rikun aamutoimia. Valomies Jyri Nousiainen varmistaa selustaa.
Kuka on Riku Mártin? ERÄÄN KAMPANJAN TARINA
Mitä yhteistä on Selviytyjät Suomi -TV-ohjelmalla ja yritysoperaattorilla? Sen sai ratkaista Otavamedia Asiakasviestintä, kun ohjelman pääsponsori TDC tilasi siltä markkinointikampanjan. Tekijätiimiin koottiin osaajia eri puolilta konsernia. Projekti on tähän mennessä todistanut paitsi sen, että parhaat ideat syntyvät monesti työmatkalla myös sen, että oivaltavat tarinat kantavat kanavasta toiseen.
R
iku on nukkunut pommiin. Myyntineuvottelu alkaa pian ja ulkona tuiskuttaa lunta vaakasuoraan. Onneksi Riku ei ole hätääntyvää tyyppiä: Hän heittää siistin pikkutakin päälle ja avaa koneensa. Neuvottelu luonnistuu mainiosti videon välityksellä aamukahvia siemaillen eikä webbikameran näkymästä voi aavistaa, että jalassa hänellä on vain kalsarit. Riku on Otavamedia Asiakasviestinnän tiimin luoma hahmo, jota kuvataan yritysoperaattori TDC:n mainosvideolle lavastetussa asunnossa Helsingin Huvilakadulla. Kulisseissa heräämiskohtausta tarkkailee kymmenen hengen porukka ohjaajasta maskeeraajaan. Edellisenä päivänä ja aamulla ennen kuvausten aloittamista on tehty valmistelevia töitä: kannettu huonekaluja, pyyhitty lattioita, pedattu
sänkyä, säädetty valoja ja viritelty espressokeitintä. ”Jokaista kuvaa on mietittävä hyvin tarkkaan, kertoohan yksi kuva enemmän kuin tuhat sanaa. Miljöö, esiintyjät, rekvisiitat, liikkeet ja kuvakulmat vaikuttavat kaikki lopputulokseen”, ohjaaja Pasi Vallittu ja tuottaja Kari Seppänen DeCo Mediasta selittävät. Pelkästään nukkuvia asentoja ja näyttelijän kääntyilyä sängyssä kuvataan lopulta kaksi tuntia – ei siis ihme, että työpäivä venyy iltamyöhään.
Sanapari avasi solmun Koko kampanjan toteutus alkoi pari kuukautta ennen Rikun tammikuista kuvauspäivää. Asiakasviestintä on tehnyt TDC:n asiakaslehteä
13
Oivallista luettavaa!
Otavamedian Asiakasviestintä voitti kilpailutuksessa yhden Suomen suurimmista mainostoimistoista.
Arjen selviytyjät -sanapari ponnahti Asiakasviestinnän AD:n, Riina Wallin silmille Annan lähettämistä papereista. ”Sillä hetkellä sain vision, että kampanjan voisi toteuttaa henkilöhahmojen kautta. Syke nousi kun tajusin, että tästä se lähtee. Tuollaiset oivalluksen hetket ovat aina säkenöiviä.” Suunnittelutiimin into tarttui myös asiakkaaseen, ja Otavamedia Asiakasviestintä voitti kilpailutuksessa muun muassa yhden Suomen suurimmista mainostoimistoista. ”Ehdotuksessa oli huomioitu Selviytyjät-ohjelman tuoma näkyvyys ja se tuki markkinointistrategiaamme. Ajattelimme, että lehtipuolen hyvää yhteistyötä kannattaisi laajentaa”, Titta Nummi perustelee.
reilun kahden vuoden ajan. Viime marraskuussa avautui mahdollisuus laajentaa yhteistyötä, kun TDC lähti Selviytyjät Suomi -ohjelman pääsponsoriksi ja pyysi tarjouksen ohjelmayhteistyötä tukevan kampanjan suunnittelusta ja toteutuksesta. Markkinointipäällikkö Titta Nummi oli syksyllä järjestetyssä asiakastilaisuudessa kuullut, mitä kaikkea muuta lehdistään tunnettu Otavamedia voisi TDC:lle toteuttaa ja vakuuttunut esitellyistä monikanavaisista ratkaisuista. TDC tunnetaan yritysverkkojen toimittajana, jonka viestintäratkaisut mahdollistavat jouhevan ja tehokkaan työnteon myös etänä. Mutta mikä yhteys tietoliikenneyrityksellä on tosi-TV-ohjelmaan, jossa 16 tavallista suomalaista kilpailee 50 000 eurosta trooppisella saarella Malesiassa? Se oli tarjousta laativien suunnittelijoiden visainen pulma, jonka ratkaisi tuottaja Anna Pohjola Otavamedian mediamyynnistä: ”Sain idean autoa ajellessa, kun mietin millä eri tavoin ihmiset hyödyntävät TDC:n teknologiaa työssään. Arki monine käänteineen voi toisinaan tuntua kuin selviytymiseltä autiolla saarella, mutta työ ja vapaa-aika voivat limittyä luontevastikin toisiinsa. Oikeaa asennetta ja apuvälineitä käyttämällä pärjää – niin syntyi mielleyhtymä arjen selviytyjistä.” Otavalainen [1] 2013
Kuvaaja Sami ja tuottaja Kari Seppänen seuraavat monitorilta, kuinka DeCo Median toimitusjohtaja Petri Paarnio laittaa näyttelijäntaitonsa likoon Sepon ruotsalaisena asiakkaana.
Visuaalista kerrontaa Henkilöhahmoja luotiin neljä: myyntimies Riku Mártinin lisäksi talousjohtaja Seppo Aaltonen, HR-päällikkö Monica Silvast ja tietohallintojohtaja Aliisa Helmi. Erilaisten hahmojen avulla halutaan vedota TDC:n potentiaalisiin ja nykyisiin asiakkaisiin tarjoamalla uusia ideoita työpäivän helpottamiseen. Hahmojen profiileista tehtiin moniulotteiset, jotta ne puhuttelisivat kohderyhmää myös muiden kuin ammatillisten kiinnos-
14
Kuvausrekvisiitan hankinnassa hyödynnettiin suhteita. Taalainmaan hevonen löytyi työkaverin ruotsalaisen miesystävän vanhempien luota Värmlannista. AD Riina Walli nauttii kuvaustunnelmasta.
tuksenkohteiden kautta. ”Hahmot pyörivät kyllä paljon mielessä. Töistä kotiin pyöräillessäni taisin keksiä niille nämä nimet. Pohdin myös, millaisia persoonia ne voisivat olla ja mitä ne saattaisivat harrastaa vapaa-ajallaan. Rikun hahmoon yhdistelin sinkkuystävieni piirteitä: hän harrastaa vauhdikkaita urheilulajeja, käy klubikeikoilla ja edustaa siten urbaaneja, meneviä kolmekymppisiä”, graafikko Sirpa Levonperä kertoo. Fiktiivisten hahmojen lisäksi kampanjan lähtökohtana oli visuaalisuus. TDC Business -lehteä tuottava Timo Nykänen laatikin videoiden käsikirjoitukset suoraan tilannekuvauksina: ”Vuorosanoja ei ole vaan tarinaa kerrotaan esineiden avulla. Rikun elämäntyyliä kuvaavat esimerkiksi vinyylisoitin, sähkökitara ja maastopyörä. Halusin lisätä käsikirjoituksiin mielenkiintoa myös tuomalla kunkin hahmon arkiseen selviytymistilanteeseen pilkahduksen huumoria.”
15
Oivallista luettavaa!
“Henkilöhahmoista tehdyt videot pyörivät MTV3:lla, kampanjasivustolla ja sosiaalisissa medioissa.” Työlleen omistautuneen Aliisa-hahmon kautta haluttiin kertoa TDC:n asiakaspalveluportaalista. Yhdessä Sirpan kanssa Timo tuumi, että videolla voitaisiin esittää tilanne, jossa Aliisa ottaa chat-yhteyden asiakastukeen. Chat-kanavalla näkyvän kasvokuvan perusteella asiantuntija sitten kiinnostuisi Aliisasta ja saapuisi tämän luo kahvilaan antamaan henkilökohtaista asiakaspalvelua. Yllätyksenä tuli, että Timo sai lopulta itse näytellä TDC:n tukihenkilöä kukkapuskan kanssa.
muodossa ja tarinat saivatkin lopullisen muotonsa vasta kuvan ja äänen jälkitöissä. ”Tämä projekti on ollut ihannemalli siitä, miten samaa ydinsisältöä voidaan hyödyntää monessa eri kanavassa. Henkilöhahmoista tehdyt videot pyörivät MTV3:lla, kampanjasivustolla ja sosiaalisissa medioissa. Lisäksi kuvamateriaalia käytetään banneri- ja lehtimainonnassa sekä TDC:n myynnin tukimateriaaleissa”, Jaana luettelee. Timo vastaa hahmojen sielunelämän pyörittämisestä verkossa. Päivitysrumba on melkoinen, sillä kullakin hahmolla on oma profiilinsa Facebookissa. Fiktiivisten henkilöiden vieminen sosiaalisiin medioihin on kasvava trendi mainos- ja viihdealoilla. Etukäteen on mahdotonta sanoa, millaisen vastaanoton ne saavat ja millaista keskustelua sivuille syntyy. Esimerkiksi Putous-TV-ohjelman sketsihahmot elävät vahvasti Facebookissa ja niistä suosituimmilla, kuten ”somelaisella” Karim Z. Yskowiczilla, on yli 35 000 tykkääjää.
Hahmot elävät medioissa Alusta asti oli selvää, että Arjen selviytyjät -kampanja toteutettaisiin monikanavaisesti. Siksi projektia johtava asiakkuuspäällikkö Jaana Pakkala pyysi suunnittelujoukkoihin oman tiiminsä ulkopuolelta paitsi Otavamedian tarjooman tuntevan Anna Pohjolan myös someekspertti Väinö ”Teippi” Teittisen, joka toimii Otavamedian kehityspäällikkönä. Lisäksi ideointiapua tuli Uusista liiketoiminnoista. Osaavan tekijätiimin ja selkeän perusidean ansiosta hahmojen tarinat ja visuaaliset ilmeet oli helppo mukauttaa eri kanaviin. DeCo Median vastuulla oli saada käsikirjoitukset toimimaan elävän kuvan Otavalainen [1] 2013
Arjen selviytymistä myös kulisseissa Kampanjan laajuus ja monikanavaisuus tekivät työrupeamasta haastavan. Samaan projektiin uppoutuivat Asiakasviestintä, DeCo Me-
16
Tuottaja Timo Nykänen sai yllättäen roolin TDC:n asiantuntijana. Hän ojentaa kukkakimpun Aliisalle tarinan mukaisesti pilke silmäkulmassa. Valokuvaaja Pekka Holmström ottaa tukea Aliisan asenteen edessä. Steadycam käytössä Aliisan (Anu Makkonen) kuvauksissa. Jari Lehtiniemi valaisee.
Mikä Asiakasviestintä? Otavamedian asiakasviestintäyksikkö tuottaa yrityksille ja julkisyhteisöille viestintäpalveluja sähköisistä ja painetuista julkaisuista verkkopalveluihin ja elävän kuvan ratkaisuihin. Toimipisteet sijaitsevat Helsingissä Köydenpunojankadulla, Espoon Keilaniemessä ja Turussa. Yksikkö työllistää yhteensä 70 viestinnän ammattilaista. Toiminnan ytimessä ovat laadukkaat sisällöt, jotka ideoidaan ja suunnitellaan lähtökohtaisesti monikanavaisiksi. Sen lisäksi että sisältöjen tulee olla kohderyhmää kiinnostavia, niiden on tuettava asiakkaan liiketoiminta- ja viestintätavoitteita. Siksi toimialalla olennaista on tuntea paitsi asiakas myös asiakkaan asiakas ja tämän tarpeet ja mediavalinnat. Monesti asiakasviestinnän ammattilaisten rooli onkin konsultoiva. Videoiden ja muiden digitaalisten ratkaisujen merkitys on ollut vahvassa kasvussa viestinnän tarinallisen trendin myötä. Omana yrityksenään Asiakasviestintään kuuluva elävän kuvan tuotantoyhtiö DeCo Media laajentaa monikanavaisten ratkaisujen skaalaa ja parantaa siten yksikön kilpailuasemaa.
dia, TDC ja mediamyynnin edustajat. Toteutuksessa oli myös koko ajan huomioitava Maikkarin salassapitosopimukset koskien Selviytyjät-formaattia. Suunnittelutyön realisoituessa videokuvauksissa samaa filmiä katsottiinkin monin eri silmin: tarinana, visuaalisena kokonaisuutena, leikkauksina ja efekteinä, brändin kuvaajana ja kohderyhmän kautta. Kaikki palaset pyrittiin sovittamaan saumattomasti yhteen. Vahvan kokonaisnäkemyksen lisäksi projekti vaati tekijöiltään tiettyjä arjen selviytymistaitoja, sillä se toteutettiin varsin ripeällä aikataululla. Esimerkiksi AD Riinan oli delegoitava muut työtehtävänsä, jotta hän ehti reilussa viikossa etsiä sopivat näyttelijät, kuvauspaikat ja rekvisiitat: charmantin miehen Sepoksi, tyylikkään loftin Rikun asunnoksi, lelut Monican lapsille, näyttävät korkokengät Aliisalle… Kuitenkin juuri intensiivisyys ja laaja yhteistyö olivat projektin parasta antia – siitä kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä. ”Antoisinta oli ajatusten pallottelu tekijätiimin kesken ja ideoiden jalostuminen sitä kautta. Vaikka kaikilta vaadittiin venymisiä, tekemisessä oli alusta loppuun asti sellainen valo ja ilo. Vähän väliä me naurettiin eikä kertaakaan itketty”, Riina summaa.
Asiakasviestinnän töihin voi tutustua osoitteissa http://asiakasviestinta.otavamedia.fi/ ja www.decomedia.fi.
17
Oivallista luettavaa!
Hyv채 mieli L채hikuvassa Asiakas
Otavalainen [X]201X
Innostus vie uusille poluille
Muotiblogin aloittaminen 50–100-vuotiaille on Vivan päätoimittajan Riitta Lehtimäen, 54, uusin hanke tänä keväänä. Hän on tehnyt pitkän uran aikakauslehdissä – paitsi että ura ja urasuunnitelmat eivät istu hänen sanavarastoonsa. Uusien polkujen avaaminen tuntuu hyvältä, mutta elämän ratkaisevissa käänteissä sattuma usein vaikuttaa enemmän kuin suunnitelmat.
R
Teksti Päivi Syrjänen Kustannusosakeyhtiö Otava
Kuva Paula Kukkonen Kuvaryhmä
iitta Lehtimäki sai idean muotiblogista pohtiessaan inspiroivaa lopputyön aihetta Otavamedian digimediakoulutuksessa, johon hän kertoo hakeutuneensa kyynärpäätaktiikalla. Kun ensimmäisen kurssin hakuaika oli meneillään, Riitta ilmoitti olevansa niin vanha, ettei voi enää odottaa seuraa-
vaa kurssia. ”Digitaalisuus on alalla niin vahva trendi, että siihen kuuluu jollain lailla tutustua. Pääsin kurssilla alkuun myös Twitterin käytössä. Jaan tviittaamalla tietoa eläkeasioista, ja olen jo saanut seuraajia. Kun pääsee teknisten kynnysten yli, uuden opettelu ei ole rasittavaa, vaan innostavaa.” Esimiestehtäviin Riitta ei aluksi halunnut pyrkiä. Vaikuttaa siltä, että energisyys, avoimuus ja rohkeus ovat tuoneet hänen eteensä jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Hän on aina halunnut säilyttää innostuksen ja pitää alalla vaanivan kyynisyyden loitolla. ”Pahinta on näköalattomuus. On mentävä johonkin hyppytorniin, josta avautuu maisema, vaikka sumuinenkin. Itselleni on ollut suuri onni, että kaikki työpaikkani ovat omalla tavallaan olleet näköalapaikkoja.”
Kuhmoisista kuninkaallisiin Opiskeluaikoinaan Riitta vielä harkitsi opettajan ammattia, mutta toimittajan työ vei nopeasti voiton. Siinä häntä ovat alusta asti kiehtoneet luovuus, itsenäisyys, mahdollisuus hullutella ja olla utelias aina uusien asioiden äärellä. Journalismia voi elää ja hengittää, olla sama ihminen töissä ja vapaaajalla. Vasta yli 50-vuotiaana on tullut mieleen, että on toisaalta myös ras-
19
Oivallista luettavaa!
Oppi lukemaan viisivuotiaana sanomalehden sarjakuvasta.
Otavalainen [1]2013
Opiskeli Tukholmassa ja Tampereella pohjoismaista filologiaa ja tiedotusoppia.
20
Meni naimisiin vuonna 1986, jolloin nainen sai pitää oman sukunimensä.
Työskenteli Kuhmoisten Sanomissa 1983–1984.
Työskenteli Yliopistolehden toimitussihteerinä 1987–1990.
Tiedottajana ja henkilöstölehden toimittajana rakennusliikkeessä 1985–1987.
1990
Sai Tampereen yliopistossa lempinimen af Löfberg
1986
Vei kouluun parhaan joululahjansa: lastenlehden.
1979
1965
1958
Syntyi vuonna 1958.
Pesti Annan toimittajana 1991–2004.
”Lukijaa pitää viihdyttää ja yllättää, eikä lehtiä pidä tehdä liian samanlaisiksi. Hyvää naurua ja hämmästelyä ei korvaa mikään.” kasta puntaroida kaikkea kokemaansa työn kannalta. Riitan ensimmäinen kesätoimittajapesti Kuhmoisten Sanomissa Päijänteen rannalla kääntyi pian vuoden mittaiseksi päätoimittajan sijaisuudeksi. Samalla hän oli paikallislehden ainoa toimittaja. Varsinainen sanomalehden uutistyö jäi kokeilematta, mutta Annaan päästyään Riitta ei enää harmitellut sitä. Hänestä tuntui ylelliseltä, kun Annassa oli ammattitaitoinen toimitus ympärillä ja juttukeikalle sai valokuvaajan mukaan. Kuhmoisissa piti joskus lauantaina saunan jälkeen mennä ovelle vastaanottamaan paikallisen isännän ilmoitusta metsästysretkellä kadonneesta koirasta. ”Ei auttanut sanoa, että ilmoitus ehtii maanantainakin, piti vain kiristellä hampaita sampoot päässä.” Annassa hän viihtyi pitkään kirjoittamassa aina uusista aihepiireistä; humanistista kuoriutui jopa pörssipalstan pitäjä. Ruotsissa nuoruusvuosina hankittu kielitaito ja pohjoismaisen kulttuurin tuntemus toivat hänelle paljon mahdollisuuksia. Riitta oli mukana tuomassa ruotsalaista dekkaribuumia Suomeen. Lamavuosina haastattelumatkoille ei niin vain päässyt, mutta hän sai puhuttua itselleen luvan tehdä juttuja kirjailijoista sillä verukkeella, että kävi samalla Ruotsin kuninkaallisten pressitilaisuuksissa. Myöhemmin hän sai luvan haastatella dekkaristeja ihan ilman verukkeita. Maalla-lehteä perustaessaan Riitta pääsi suunnittelemaan lehtikonseptin kaikkine yksityiskohtineen, mikä tuntui toiselta maisterintutkinnolta. Myös Vivassa on ollut paljon uutta oppimista päätoimittajan tehtävissä. ”Mutta aina olen tykännyt siitä, että voin vaikuttaa asioihin.”
tehdyksi. Lukija olisi halunnut todellista tietoa itselleen tärkeästä asiasta. ”Kun ajattelee, miten kovaa keskustelun laineet lyövät vaikkapa työurien pidentämisestä, ei voi hakea laimeutta ja sisältöä, jonka kaikki voivat hyväksyä.” Tultuaan Annaan vuonna 1991 Riitta on kokenut Pasilan toimitalossa paljon muutoksia. Viimevuotiset yt-neuvottelut vaikuttivat ilmapiiriin, mutta Riitan mukaan usko uusiin alkuihin voi yhä kannatella tällä alalla. Muutosvalmiutta ja -halua saisi olla vähän enemmänkin, ja sinänsä todella hyvään digimediakoulutukseen olisi voinut herätä jo vähän aikaisemmin.
Lehtityön uusi aika
Rohkeaa sisältöä
Hankki vuonna 2001 kesämökin, jonka kautta syntyi idea Maalla-lehdestä.
Vuodet 2006–2010 kuluivat A-lehdissä Avun toimituspäällikkönä.
2010
Toimi vuodet 2004–2006 Kotilieden toimitussihteerinä ja Maalla-lehden vetäjänä.
2006
2000
Kun Viva perustettiin vuonna 2005, oli varttuneiden lukijoiden markkinoilla ennestään vain perinteinen ET-lehti. Vuosi sitten alkoi ilmestyä Iiris, ja tammikuussa julkistettiin Allerin tuleva uutuus nimeltä Oma Aika. ”Kilpailu vain kovenee, mutta ei kannata liikaa seurata ja peesata muita, vaan noudattaa rohkeasti omaa linjaa.” Vivan taannoisesta seksilelujen esittelystä tuli yksi paheksuva kirjoitus – ja heti perään toinen, jossa juttua moitittiin liian hihitellen
Perheen Tähti-kissa kuoli. Riitta suree vieläkin 19-vuotiasta luonteikasta epeliä.
Aloitti Vivan päätoimittaja kesäkuussa 2010.
21
2012
Kokemustaan Avun toimituspäällikön työstä A-lehdissä Riitta pitää terveellisenä. Hän sai oppia, että asioita voidaan tehdä monella tavalla eikä mikään niistä ole ainoa oikea. Toisaalta kaikilla aikakauslehdillä on paljon yhteistä. ”Esimerkiksi Annan ja Kotilieden toimituksissa oli aika samanlaista työskennellä. Annan entisellä päätoimittajalla Riitta Tulosella oli tapana vitsailla tuoreen Kotilieden ääressä, että taas on suostunut kakku kanteen. Mutta Kotiliedessä huomasin, että kakut osaavat venkoilla siinä missä julkkiksetkin. Kannen tekeminen on kaikille toimituksille yhtä työlästä ja tärkeää. Kanteen tiivistyy koko lehti, sen pitäisi olla teknisesti ja kuvauksellisesti hyvä, tunnistettava mutta kuitenkin yllättävä ja vielä kaikkien tekstien pitäisi mahtua hyvin. Irtonumeromyynti antaa suuntaviivoja, mutta silti ikinä ei voi etukäteen tietää, mikä kansi myy hyvin.” Riitta on ollut kehittämässä myös toimittajien koulutusta. Aiemmin vallalla oli uutismedian näkökulma, mutta lopulta aikakauslehtien toimittajat, päätoimittajat ja kustantajat alkoivat omien yhdistystensä yhteistyöllä parantaa tilannetta. Nyt Aalto-yliopistossa on aikakauslehtityön professuuri, jota hoitaa Maija Töyry. Uuden tieteenalan synty on auttanut käsitteellistämään työtä ja hiomaan toimitusprosesseja. Nyt olisi Riitan mielestä aika keskittyä lukijan näkökulmaan. ”Lukijaa pitää viihdyttää ja yllättää, eikä lehtiä pidä tehdä liian samanlaisiksi. Hyvää naurua ja hämmästelyä ei korvaa mikään.”
Aloitti sukututkimuksen.
Hyvä mieli
Teksti Liisa Aalto Asiakasviestintä Kuvat Paula Lehto, Jari Setälä Otavamedia, Kristiina Kurronen Kuvaryhmä
Viiden jälkeen
Eri puolilla Otavaa on kahvipöytäkeskustelujen tuloksena muodostunut harrastusporukoita. Otavalainen tapasi joukon muusikoita, erämiehiä ja himoshoppaajia. Näiden ryhmien toimintaan liittyvät reissut ja roudaaminen.
Maailmanlopun tyttö & Hyeenat Like Kustannuksen housebändi Idea syntyi tallinnalaisessa Elevant-ravintolassa. Like Kustannuksen vuoden takainen virkistysretki oli päättymässä ja kustannustoimittaja Jaakko Launimaa, tuottaja Petri Leppänen ja graafikko Tommi Tukiainen olivat odottaneet annoksiaan ties kuinka pitkään. Miehet alkoivat nälissään makustella ajatusta yhteisestä bändistä. Viiden minuutin suunnittelun jälkeen konsepti oli selvä: kaikkien kappaleiden nimet ja aiheet tulisivat suoraan Liken kirjoista. Bändin nimikin, Maailmanlopun tyttö & Hyeenat, lainattiin Virginie Despentesin rikosromaanista. Hyeenat olivat koossa kitaroineen ja bassoineen; tarvittiin enää se Maailmanlopun tyttö. Niinpä kotimatkalle jo lähteneelle tuottaja Milla Palovaaralle lähetettiin tekstiviesti: ”Perustettiin bändi. Sä laulat ja soitat rumpuja.” ”Milloin on treenit?” Milla vastasi. Musiikkityylilajiksi valikoitui Petrin määritte-
Otavalainen [1] 2013
lemä ”maailmanlopun rock”, joka tuntui sopivan parhaiten yhteen kustannustoimittaja Kristiina Sarastin laatimien lyriikoiden kanssa. Melodioita ei sen sijaan kirjata nuottiviivastoon, vaan ne syntyvät treenikämpällä soiton lomassa. Maailmanlopun tyttö & Hyeenat sopii räväkän rokkikustantamon imagoon ja on paitsi erinomainen viihdyttäjä sen erilaisissa tapahtumissa myös oivallinen markkinointikeino. Selvimmin bändin Like-linkki korostui Helsingin kirjamessujen keikalla, kun se soitti yhdessä Pelle Miljoonan ja Marco Kososen kanssa. Vierailevat tähdet olivat otettuja siitä, että heidän kirjoistaan oli tehty kappaleet. ”Toiminta oli aluksi varsin Like-sidonnaista, kun soitimme vain työpaikan tilaisuuksissa”, Jaakko tuumii. ”Mutta kyllä me olemme nykyään ihan oma bändimme. Teemme musiikkia, koska se on hauskaa, ja iloksemme meitä on pyydetty soittamaan klubeille ja festivaaleille”, Milla jatkaa. Rock-asenne näkyy kumppanusten työskentelyssä, eikä sitä Likellä tarvitse erikseen korostaa.
22
”Ehkä meille likeläisille on ominaista tietynlainen työtä pelkäämättömyys. Ruuvia kiristetään itse, ja monesti vielä enemmän kuin mitä vaadittaisi”, Milla muotoilee. Bändiläisyys on antanut oman erityisen lisänsä jäsenten yhteistyöhön työpaikalla – sekä hyvässä että pahassa. Se, että he tuntevat toisensa keskivertokollegoita paremmin, tuo hyvää fiilistä ja mutkattomuutta työntekoon. Toisaalta se mahdollistaa suoraan sanomisen myös kielteisissä yhteyksissä. Lisäksi bändin myötä työn ja vapaa-ajan välinen raja on hämärtynyt entisestään. Se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä työ kirjojen ja kirjailijoiden parissa on tälle porukalle intohimo siinä missä rock-musiikkikin. Mustassa Like Army -paidassa voi hyvin jatkaa toimistolta esiintymislavalle. Maailmanlopun tyttö & Hyeenat keikalla Bar Loosessa. Basson varressa Tommi Tukiainen, etualalla kitarassa Jaakko Launimaa ja oikealla Petri Leppänen, solistina ja rummuissa Milla Palovaara.
�Mustassa Like Army -paidassa voi hyvin jatkaa toimistolta esiintymislavalle. �
23
Oivallista Oivallista luettavaa! luettavaa!
Kalakerho Otavamedian perhokalastajat Alusta asti oli selvää, ettei mato-onginta lähivesistössä tulisi kuuloonkaan; piti päästä perhokalastamaan jonnekin kauemmas, hyvien kalavesien äärelle. Kalastus oli tullut puheeksi eri yhteyksissä työpaikalla, ja kiinnostuneita löytyi kuusi: Veneen päätoimittaja Ari Inkinen, Maalla-lehden AD Jari Setälä, Erän toimitussihteeri Anssi Uitti ja Kuvaryhmän valokuvaajat Jorma Marstio, Jukka Pakarinen ja Seppo Saarentola. Mukaan kutsuttiin muutama tuttu työpaikan ulkopuolelta, ja niin kalakerho oli koossa. Ensimmäinen reissu tehtiin vuonna 2004 Venäjälle, Kuolan niemimaan joille. ”Teemme kolme reissua vuosittain. Venäjän lisäksi olemme käyneet Ruotsissa, Norjassa ja
Suomen Lapissa”, Ari listaa. Parhaille apajille on monesti vaikea päästä, ja siksi kaikki kulkuneuvot panssarivaunusta helikopteriin ja kumiveneeseen ovat olleet käytössä. Matkanteko vaikeissa maastoissa on johtanut kiperiinkin tilanteisiin: kaksi vuotta sitten Lapissa puolet porukasta jäi tunturiin myrskyn saartamaksi, kun helikopteri ei päässyt nousemaan Kilpisjärveltä. ”Emme me tarkoituksella hakeudu vaarallisiin paikkoihin, tuossa tapauksessa keli vain pääsi yllättämään. Pyrimme aina ottamaan varman päälle ja olemme myös mukavuudenhaluisia”, Jari tuumii. Erämaassa teltoissa yöpyessä mukavuus voi tosin olla kaukana, mutta rinkoissa herroilla on vapojen, kelojen ja kahluusaappaiden lisäksi aina sisäfilettä, viiniä ja sushiainekset.
Kalakerholle on sen lähes kymmenvuotisen historian kuluessa muodostunut omanlaisensa kulttuuri tapoineen ja perinteineen. Esimerkiksi vuosittaiset perhonsidontaillat ja leikkimieliset yhtiökokoukset kuuluvat kuvioon. Kaikkea tekemistä leimaa rento asenne. ”Turha muodollisuus ja insinöörimäisyys puuttuu. Olemme samanhenkisiä, ja siksi puolestakin sanasta voi ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Riitoja ei synny koskaan”, Ari ja Jari kuvailevat. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kalastuksessa tärkeintä ei ole saalis. Kyse on vonkaleita suuremmista asioista: luonnon kokemisesta, elämyksistä ja yhdessäolosta ystävien kanssa. Kalakerho tekee vuosittain kolme reissua. Tässä ollaan Storaelvalla Norjassa vuonna 2012.
Kaikki kulkuvälineet panssarivaunusta helikopteriin ovat olleet käytössä.
24
Studiotytöt Kuvauksellinen shoppailuporukka Studiotytöiksi itseään kutsuvan porukan Tallinnan-reissut koostuvat intensiivisestä shoppailusta ja hauskoista potreteista. Samat ostoskeskukset ja kenkäkaupat kierretään joka kerta samassa järjestyksessä eikä taukoja aina ehditä pitää; smoothiet voi ryystää vauhdissakin! Matkakuvia pysähdytään sentään ottamaan, kuuluuhan porukkaan kolme valokuvaajaa, stylisti, editoija ja entinen kuvaussihteeri. Eräs graffitiseinä on jäänyt ystävysten mieleen: sen edustalla poseeratessa ajankulu unohtui niin, että he myöhästyivät laivasta. Vuonna 2006 naiset olivat kaikki töissä Otavamedian studiolla, mutta sittemmin osa on vaihtanut työpaikkaa. Edelleen he kuitenkin tekevät joka kevät ja syksy yhteisen ostosreissun Tallinnaan. ”Meitä yhdistää rento ote elämään – kaikelle ja kaikille voi nauraa. Vakavassa paikassa on taas tukea tarjolla”, editoija Terttu Rautio kuvailee.
Asiakasviestinnän hallintoassistenttina nykyisin toimiva Tiina Riihola komppaa: ”Reissut ovat terapiaa monessa mielessä: matkalla pääsee irtautumaan arjesta ja joka kerta saa hyvät naurut ja vertaistukea.” Koska kaikki ovat töissä samalla alalla, puhe kääntyy väkisinkin työasioihin. Laivan buffetissa käydään läpi ajankohtaiset kuviot ja haasteet ja muistellaan vanhoja hyviä aikoja. Shoppailuporukan kautta nyt äitiyslomalla oleva Terttukin kuulee alan uusimmista trendeistä. ”Vanhoja työkavereita tavatessa voi tunnustella ja muistella millaista siellä työelämässä olikaan. Se varmasti helpottaa töihin paluutani sitten, kun sen aika on”, Terttu pohtii. Mutta eikö Tallinna jo kyllästytä? ”Ei! Tallinna on aina helppo kohde, vaikka elämäntilanteet muuttuisivatkin.” Reissujen välillä Viroa ehtii jopa kaivata.
25
Laivasta myöhästyttiin, mutta onneksi kuvat onnistuivat! Studiotytöt vasemmalta: Terttu Rautio, Tiina Riihola, Kristiina Kurronen (kyykyssä), Suvi Laine, Meiju Mäkinen ja Piia Arnould.
Oivallista luettavaa!
Koko kansan kirjatreffit Helmikuun 13. päivänä vietettiin Suomalaisen Kirjakaupan ensimmäistä Kolmen sepän kirjatreffit -tapahtumaa. Mutta mitä tapahtui sitä ennen? Teksti Arita Peuraharju Kustannusosakeyhtiö Otava Kuvat Antti Nikunen Asiakasviestintä
arraskuussa 2012 Aleksin Suomalaisen Kirjakaupan myymäläpäällikkö Heidi Reyes ja Suomalaisen Kirjakaupan markkinointikoordinaattori Leena Valpio alkoivat pohtia, millaisen kirjallisuustapahtuman Aleksin Suomalainen Kirjakauppa voisi tarjota asiakkailleen. ”Halusimme saada aikaan arvokkaan, pysyvällä sabluunalla pyörivän kirjallisuustapahtuman, josta voisi muodostua perinne”, Heidi sanoo. ”Mietimme Leenan kanssa yhteistä työhistoriaamme ja huomasimme kaipaavamme noin kymmenen vuoden takaista aikaa, jolloin
ihmisillä oli vielä aikaa rauhoittua kirjallisuuden äärelle myös myymälätapahtumissa.” Reilu vuosi sitten toiminut Olgan sohvalla oli pidetty tapahtuma. Tapahtuma toistui säännöllisesti, ja asiakkaat osasivat sitä odottaa. Olga toi haastateltavistaan esiin asioita, jotka tavallisissa haastatteluissa pysyivät piilossa. Kirjailijat viihtyivät ja tapahtuma oli sopivan rento. Näistä tekijöistä haluttiin pitää kiinni uuden tapahtuman suunnittelussa. Leena ja Heidi halusivat luoda vahvan kirjallisuustapahtumabrändin, joka toistuisi säännöllisesti ja saisi vakituisia kävijöitä. Yksinomaan kirjailijahaastattelun sijaan haluttiin tarttua ajankohtaisiin ja tärkeisiin aiheisiin, mutta ei juosta päivänpolttavien pikkuaiheiden perässä. Keskustelun vetäjäehdokkaaksi nousi heti muusikko Mikko Kuustonen. Tapahtuman nimeksi valikoitui Kolmen sepän kirjatreffit.
Kuustonen keulakuvaksi Mikko Kuustosen astuttua keulakuvaksi tapahtuman luonne sai lopullisen suuntansa. Kolmen sepän kirjatreffeistä päätettiin muodostaa lämminhenkinen tapahtuma, jossa syvälliseen keskusteluun yhdistyisi musiikki ja hyväntekeväisyys. Kuustosen valitsema musiikki aloittaa ja päättää tilaisuuden, kirjailijavieras lahjoittaa muutaman niteen haluamaansa kohteeseen ja perustelee valintansa. Käsiteltävät kirjat valitaan kauden kirjoista Kuustosen ja kirjakaupan yhteistyönä. Valinnoissa huomioidaan kaikkien suomalaisten kustantajien tuotanto. Kuustonen kertoo pitävänsä kirjailija-
Otavalainen [X]201X
"Halusimme luoda vahvan brändin kirjallisuustapahtuman, josta muodostuisi perinne." kohtaamisten omanlaisesta hehkusta ja lähteneensä siksi heti mukaan. ”Näinä nopeina aikoina ihailen erityisesti sitä hulluutta, jota huolellinen kirjoittaminen tekijältään vaatii. Kirjatreffeissä onkin kyse kohtaamisesta, uuden luomisesta.” Erityisen iloinen Kuustonen on siitä intohimosta, jolla Suomalaisen porukka haluaa luoda uutta tähdäten kohti kirjakauppaa, jossa asiakas voi viihtyä kuin omassa olohuoneessaan. Otavan myynnin tapahtumatuottaja Noora Al-Ani pitää tapahtuman rakennetta onnistuneena; jatkuvuus ja brändäys ovat tärkeitä. ”Kuustonen on mainio, hauska tyyppi. On hienoa, että keskustelun vetäjäksi on saatu sellainen valovoimainen henkilö, joka ei ole ollut kirjamaailmassa vielä kovin näkyvästi esillä”, Al-Ani sanoo. Kolmen sepän kirjatreffit elävät myös sosiaalisessa mediassa. Tapahtumalla on Facebook-sivut, joiden kautta Kuustonen päivittää ajatuksiaan ennen ja jälkeen Kirjatreffien. Sivujen kautta voi esittää keskustelunaiheita ja kiinnostavia näkökulmia, joihin Kuustonen saattaa tarttua. Tarkoituksena on, että sivustosta kehittyy elävä ja merkityksellinen osallistujien keskustelukanava sekä linkki järjestäjien ja yleisön välille. Toiveena on myös, että joskus kirjatreffit voitaisiin videoida ja laittaa livenä nettiin Suomalaisen kotisivuille.
Kirjatreffien kohdalla päädyttiin perinteiseen viestintästrategiaan – alussa mainostetaan enemmän, myöhemmin, sanan alettua kiertää luotetaan tapahtuman vetovoimaan. Tiedottamisen lisäksi haasteena on oikeanlaisen tunnelman luominen myymälään. ”Kauppaa ei välttämättä nähdä paikkana, johon voisi tulla näkemään ja kokemaan rauhassa jotain uutta. Haasteenamme onkin luoda oikeasti hyvä ja rauhallinen tunnelma. Mielikuvitusta sai käyttää, jotta saimme Aleksilta rajattua tilan, jossa on mahdollisuus keskustella ja rauhoittua”, Valpio sanoo. Yksi kirjakaupan tehtävistä on levittää tietoa kirjoista ja kirjailijoista. Asiakkaat kai-
Mistä yleisö? Hyväkään tapahtuma ei elä ilman yleisöä. Kiireisten ihmisten vapaa-aika on kortilla ja kilpailu on kovaa. Tavoitteena on löytää juuri ne ihmiset, jotka kaipaavat elämäänsä merkityksellistä kirjallisuustapahtumaa.
Oivallista luettavaa!
”Tapahtuman henkilöityminen haastattelijaan tuo tilaisuuteen henkilökohtaisuutta ja läheisyyttä.” paavat tapahtumia, joihin voi osallistua ja joiden kautta voisi saada tuntea kuuluvansa johonkin. Kolmen sepän kirjatreffien kautta tällainen yhteisöllisyys tuodaan asiakkaiden ulottuville, myös sosiaalisen median välityksellä.
Kirjahamstraaja Mutta minkälainen lukija on tapahtuman juontaja Mikko Kuustonen? Mitkä ovat hänen suosikkikirjojaan? ”Olen aina lukenut kausittain ja huomaan voivani paremmin, kun jokin opus on napannut otteeseensa. Säädän myös koomisuuteen saakka sitä, minkä kirjan poimin matkaseuraksi – lukumiljöön täytyisi mieluusti tukea kirjan maailmaa.” Kuustonen paljastuu myö lukijaksi, joka hankkii enemmän kirjoja kuin mitä hän saa luetuksi. ”Se on kai hiukan häpeällistä. Jos joskus jään eläkkeelle, on ainakin lukujärjestys odottamassa. Pidän erityisesti taiteilijaelämäkerroista ja pohdikelevista teoksista, joista välittyy kirjailijan asiaansa kohtaan tuntema intohimo. Romaanien suhteen pyrin suosimaan kotimaisia tekijöitä. Ammatillisia kirjoja hamstraan erityisesti ja ne ovat käyttötavaraa, joka täyttyy muistiinpanoista ja kuluu hiirenkorville.”
Otavalainen [X]201X
ONNISTUNEEN KIRJALLISUUSTAPAHTUMAN AINEKSET Onnistuneessa kirjailijatapahtumassa monen osasen pitää loksahtaa kohdalleen. Leena Valpion mukaan aineksina ovat aiheen kiinnostavuus, ajankohtaisuus, haastattelija, markkinointitavat, asiakkaiden tarpeiden mukaan mietitty ajankohta ja vieraan medianäkyvyys. Kirjailijahaastattelut kiinnostavat muutenkin kirjoja paljon lukevia. Erilaiset ”häppeningit”, bändien ja julkkisten vierailut, kiinnostavat puolestaan asiakkaita, jotka eivät useimmiten käy kirjakaupoissa. Uudet asiakkaat ovat aina tervetulleita ja siksi tällaiset värikkäät tapahtumat ovat tärkeitä. Otavan myynnin tapahtumatuottaja Noora Al-Ani pitää onnistuneimpina tapahtumina usean osallistujan teemakeskusteluja. Hän toivoo kirjailijatapahtumien muuntuvan keskustelevimmiksi, mutta edelleen tapahtumissa on tärkeää brändäys, toistuvuus ja rakenne. Mukana on hyvä olla jokin oma idea, kuten Kolmen sepän kirjatreffeissä musiikin tuominen osaksi kirjallisuustapahtumaa. Myös tapahtuman henkilöityminen haastattelijaan on hyvä juttu – se tuo tilaisuuteen henkilökohtaisuutta ja läheisyyttä.
Teksti Anne Mantila Otavamedia
Kuva Arto Wiikari Kuvaryhmä
Tentissä Anne Mantila 1 7 11 8 9 2 10 3 Mitä henkilöstöjohtaja tekee? Vastuualueeni ovat henkilöstö- ja työhyvinvointipalvelut. Tärkeitä teemoja ovat hyvä johtaminen, osaaminen ja työhyvinvoinnin hankkeet. Olen mukana mm. työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä. Työlainsäädännön ja työehtosopimusten soveltamisen ja työyhteisöjen kehittämisen tukeminen ovat merkittävä osa työtäni. Lisäksi toimin yhteisten työkalujen, esim. Oiva ja Merlin, ohjausryhmissä. Vastuulleni kuuluu myös Otavamedian Asiakaspalvelu. Miksi halusit henkilöstöjohtajaksi? Ihmiset, yritys ja sen arvot sekä liiketoiminta ovat mielenkiintoinen yhtälö, jonka voi ratkaista monella eri tavalla.
Saako töissä viihtyä? Ihminen viettää merkittävän osan ajastaan töissä. Kokonaishyvinvoinnin kannalta työssä saa ja pitääkin viihtyä. Tietenkään aina ei kulje, mutta nekin hetket ovat tarpeellisia uuden kurssin ottamiseen.
Mitkä ovat elämäsi tärkeimpiä asioita? Perhe, terveys, mielenkiintoinen työ ja hyvä olo niin työssä kuin vapaa-aikana. Mikä on vaikeinta työssäsi? Sellaiset ratkaisut, jotka ovat yksittäisen työntekijän kannalta vaikeita.
Miksi Oiva on niin ankea? Työtiloja ja ohjeita hyödynnetään tällä hetkellä erinomaisesti. Uudistuksesta keskustellaan, mutta aikataulu on auki. Teemme pienempiä yhtiökohtaisia muutoksia. Kaikki uudistustoiveet ovat tervetulleita! Mitä henkilöstö sinulle merkitsee? Tosiasia eikä fraasi: Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara.
Pomotentti
Kuinka tehtäväkiertoa kehitetään? Tehtäväkiertoja pyritään tarjoamaan yli yhtiörajojen. Esim. Oivassa julkaistut perhevapaasijaisuudet ovat kaikkien haettavissa. Panostamme Otavamediassa lyhytkestoisempaan tehtäväkiertoon, joka mahdollistaa esim. projketityöskentelyn toisessa toimituksessa oman päätyön ohella. Seuraavaksi tentataan Kustannusosakeyhtiö Otavan toimitusjohtajaa Pasi Vainiota. Lähetä kysymyksesi: otavalainen@otava.fi.
Otavamedian palvelu- ja henkilöstöjohtaja
4
Mikä on Otavamedian etätyöpolitiikka? Onko etätyö uhka vai mahdollisuus? Tilapäinen etäkäyttö on koettu joustavaksi ratkaisuksi. Etätyö, josta tehdään kirjallinen sopimus, on ollut vähemmän käytetty ratkaisu. Säännölliseen etätyöhön liittyy haasteita niin esimiehille kuin työyhteisöille. On sovittava erikseen mm. työterveyshuollosta, tietoturvasta ja vakuutusturvasta. Etätyölinjauksia valmistellaan yhdessä konsernin muiden yhtiöiden kanssa.
5
Kun muissa yrityksissä pyritään lisäämään joustavia työaikoja, meillä otettiin käyttöön työajanseuranta. Mennäänkö meillä eteen- vai taaksepäin? Työajanseuranta on jokaisen työntekijän kannalta yhdenvertainen ratkaisu. Ensimmäiset käyttöönotot Otavamediassa tehtiin kolmisen vuotta sitten, ja nyt käyttöä on laajennettu. Työaikaan liittyvien pelisääntöjen tarkistus on ollut paikallaan, koska ohjeiden tulkinnoissa on ollut eroja. Seuranta on myös hyvä työkalu puuttua epätasaiseen työkuormitukseen.
6
Kerro joku yllättävä asia itsestäsi? Yllätykset ovat jo loppuneet! Olen ollut lasten seuratoiminnassa yli 15 vuotta. Se on ollut hyvää vastapainoa työlle. Minulla on myös ”pysyvästi” tyttäreni 2 jackrussellia hoidossa. Martta ja Kerttu ovat opettaneet minut pitämään koirista, mikä ei ole ollut itsestäänselvyys.
29
Oivallista luettavaa!
Tiloissa & taloissa
Teksti Tiina Riihola Asiakasviestintä
Kuvat Kari Hautala Kuvaryhmä
TUVAN TÄYDELTÄ ELEKTRONIIKKAA Espoon Keilarannan merellisissä maisemissa sijaitsee Suomen johtava elävän kuvan tuotantoyhtiö DeCo Media Oy. Modernin tyylikkäässä toimistossa työskentelee yhdeksän miehen ja yhden naisen työporukka. Decolaiset ovat asustaneet Keilarannassa vuodesta 2006. Otavalainen [1] 2013
E
lävän kuvan tuotantoyhtiö DeCo Median toimitilat ovat teknologian ja luovuuden pyhättö; niiden yhdistämisestähän webcast- ja videotuotantojen tekemisessä on kyse. DeCo Medialla on kellarin väestönsuojassa monikäyttöinen digitaalinen studio. Alan viimeisintä teknologiaa edustava tuotantokalusto on osittain vuokrattua. Decolaiset ovat ylpeitä siitä, että laitehuone on konsernin tietohallinnon toimesta ylennetty konesaliksi. Videoiden jälkikäsittely tehdään edit-
30
huoneissa, joihin on pyritty luomaan optimaaliset työskentelyolosuhteet oikeanlaisen valaistuksen, hyvän äänieristyksen ja sopivan lämpötilan avulla. Värinmäärittelyn kannalta olennaista on, että valaistusolosuhteet pysyvät muuttumattomina. Editoijat eivät pääsekään nauttimaan upeista auringon nousuista kuin virtuaalisesti tietokoneen ruudulta: ikkunat on peitetty, seinät ovat harmaat ja valaistuksena ovat päivänvaloputket. Pikkutarkka työ vaatii pikkupoikien huvit. Työpäivän voi katkaista vaikka pöytälätkämatsilla valoisassa kahvitilassa.
TUPATARKASTUS
Kuvasarja löytyy Oivasta
Koira on kuvausrekvisiittaa, mutta Sami ja Pasi ottaisivat Simban mielellään pysyväksi toimistokoiraksi. DeCo Median voittamat palkinnot ovat esillä toimiston keskellä olevassa neuvottelutilassa.
31
Oivallista luettavaa!
Lukutuulella
Otavalainen [1] 2013
Teksti Petri Leppänen Like Kuva Pekka Holmström Kuvaryhmä
32
Buddhalaisuutta ja rockasennetta
Manifesti vapauden puolesta
Liken musiikki- ja populaarikulttuurikirjojen vastaava kustannustoimittaja Kristiina Sarasti on harjoittanut timanttipolkubuddhalaisuutta seitsemän vuotta.
”
Rockartistien elämäkertoja ja populaarikulttuurikirjoja työkseen toimittava Kristiina Sarasti on aina ollut kiinnostunut sisäavaruuden ulottuvuuksista. ”Buddhalaisuuden harjoittamisen myötä henkinen liikkumavarani on moninkertaistunut. Helpottaa myös työntekoa, kun tiedostaa valinnanvapautensa. Jokainen on itse vastuussa siitä, näkeekö tilanteissa uhkia vai mahdollisuuksia”, Krista selittää. ”Kriittisyys merkitsee minulle sitä, että arvioin tilanteita suhteessa niiden potentiaaliin ja mietin, millä tavoin nuo potentiaalit saa käyttöön.” Maaliskuussa ilmestyy Markus Uku Laitisen kirja Katujen zen, jonka Krista on toimittanut. Uku vaihtaa kirjassaan zeniläisyyden munkinkaavut bändipaitaan, sandaalit skeittilautaan ja temppelin kaduksi. ”Ukun uniikki ja ihanasti överi energia valuu jokaiselta riviltä syliin ja tartuttaa. Hän osoittaa yksityiskohtaisin esimerkein, kuinka mielenrauhan ja muiden zeniläisten ominaisuuksien ei tarvitse olla maailmasta pois vievää, eteeristä hymistelyä.”
Teksti Petri Leppänen Like, Hanna Hynynen Otava, Kuva Don McCracken
Liken kevään julkaisuohjelmassa huomio kiinnittyy väkisinkin Markus Uku Laitisen kirjaan Katujen zen. Jo nimi herättää kysymyksiä itämaisen filosofian ja asfalttiviidakon suhteesta, mutta sisältö osoittaa, ettei mustavalkoiselle ajattelulle ole sijaa, vaan zeniläisyyden voi nähdä yhtä värikkäänä kuin syntymaanosansa moninaiset kulttuurit. Katujen zen on nimittäin todellinen ajatuskeitos, joka naittaa anarkistisella tavalla yhteen zeniä, punkia, reggaeta, skeittausta, idän filosofioita ja ihan tavallista lapsiperheen elämää. Se esittelee zenbuddhalaisuuden ajatuksia katujen kielellä kirjoittajansa oman elämäntarinan valossa. Päihderiippuvuuden ja masennuksen murjoma Laitinen selätti ongelmansa ja ryhtyi eksistentiaaliseksi vapaustaistelijaksi, joka teok-
”Mieleen jäivät erityisesti kirjoittajan kommentit vitutuksesta. Hänen mukaansa zen ei ole sitä, että lakkaa vittuuntumasta, vaan sitä, että lakkaa hätkähtämästä siitä, että ylipäätään vittuuntuu. Kaikki voi olla hyvin, vaikka kaikki ei ole hyvin.” Kristan ja Ukun energiat kohtasivat onnistuneesti myös työparina. Krista antaakin Ukulle ekstrapisteitä aina positiivisesta asenteesta. ”On ollut helppoa olla avoin ja suora, kun Uku on pystynyt tarkastelemaan asioita asioina sekoittamatta niihin ego- ja valtakysymyksiä. Hän on nähnyt korjausprosessin samalla lailla kuin minäkin: potentiaalin esiin kätilöimisenä.” Like tunnetaan rockkirjojen kustantamona, joten herää kysymys, miten zeniläisyys sopii räyhäkkääseen rockasenteeseen. ”Mielestäni zen ja buddhalaisuus ovat työkalupakkeja mielen kirkastamiseksi. Mieltä sumentavien verhojen poistaminen vapauttaa megawateittain energiaa. Tuo energia voi kanavoitua yhtä hyvin hardcoremeditointiin kuin rock- tai punkmeininkeihin. Valaistuneet saavat kaikesta kovimmat kicksit. Ristiriitaa ei siis ole.”
33
sessaan keskustelee ja väittelee klassisten zentekstien kanssa täydellä sydämellä ja kuvia kumartelematta. Laitinen on harjoittanut zazenistumamietiskelyä 16 vuotta ja on kustannustoimittajansa mukaan kävelevä ilotulitus. Jos tässä haluaa nähdä ristiriitoja, nähtäköön ne rikkautena. Loputonta energiaa uhkuva ja perhe-elämää muuttomiehen hommiin, kirjoittamiseen, bänditoimintaan ja skeittaukseen yhdistelevä tuore kirjailija asettaa sanomansa pääpainon hetken kirkkauteen ja äärettömyyteen yhtä hyvin skeittirampilla kuin punkkikeikan moshpitissä. Eikä siinä kaikki: tämä reissussa ryvettynyt katujen supersankari tekee kaikkensa levittääkseen henkisen vallankumouksen ilosanomaa. Hän on perustanut kirjalle kotisivut, kuvannut kirjatrailereita ja uhkunut muutenkin intoa kaikessa mitä tekee. Positiivisuus on uusi musta.
Oivallista luettavaa!
Teksti Liisa Aalto Asiakasviestintä
Kuva Jorma Marstio Kuvaryhmä
Työpari
Salama & aurinko
Otavalainen [1]2013
Kymmenen vuotta minua ennen talossa aloittanut Ari ansaitsisi aurinkoisuudestaan jonkin tittelin. Hän on energinen ja valoisa, mikä tekee yhteistyöstä eri tahojen kanssa helppoa. Liikepaikkapäällikkönä Ari johtaa Suomalaisen Kirjakaupan myymäläremontteja: koordinoi, aikatauluttaa, käy neuvotteluja ja valmistelee myymäläsopimuksia. Hän on yhteydessä yhteistyökumppaneihin aina kirvesmiehistä maalareihin ja tilojen omistajiin. Ari on aiemmin työskennellyt myös myymälässä, mistä on hyötyä remontti- ja muutosprojekteissa: hän ymmärtää käytännön asiat. Tässä työssä myös hänen järjestelmällisyytensä on eduksi, sillä liikkuvia osia on paljon. Hieno piirre on sekin, että Arilla on kyky nähdä, millaisia keskeneräiset asiat ovat valmiina. Vahvuutemme työparina on pitkän kokemuksen tuoma ymmärrys siitä, mitä erilaisten projektien läpivienti vaatii. Haasteenamme on välimatka – Ari asuu Jyväskylässä, minä Vantaalla. Hommat kuitenkin sujuvat etäisyydestä huolimatta, sillä viestimme ahkerasti ja luotamme toistemme arvostelukykyyn. Välillä tosin nauramme sille, miten eri tavoin ymmärrämme asioita. Ari on rauhallinen ja harkitseva, minä temperamenttinen ja nopea liikkeissäni. Näin täydennämme toisiamme.
SARI ARISTA
ARI SARISTA
Sari tuli Suomalaiseen Kirjakauppaan myymäläsuunnittelijaksi 1990-luvun lopussa. Hän suunnittelee myymälöiden pohjia ja esillepanoja, ja on mukana konseptin kehittämisessä. Ensimmäinen yhteinen työtehtävämme oli Ison Omenan Suomalaisen Kirjakaupan pystyttäminen 2000-luvun vaihteessa. Ilmassa oli aluksi pientä jännitystä, mutta lopulta myymälä avattiin aikataulussa. Ulkoasukin oli halutun kaltainen ja kauppa alkoi käydä kuin rajuilma! Sari oli välillä muualla töissä, ja omat työtehtäväni vaihtuivat, joten työskentelimme pitkään yhdessä vain satunnaisesti. Nyt yhteistyömme on tiivistä sähköpostien vaihtoa ja puhelinkin käy kuumana. Tapaamme viikoittain. Arvostan Sarin jatkuvaa halua kehittyä. Hän seuraa paljon erilaisia trendejä ja poimii ideoita sovellettaviksi kirjakauppoihin. Sari on myös pitkäjänteinen, joten asiat, jotka eivät heti toteudu, jätetään hautumaan ja niitä hyödynnetään sitten jossakin muussa yhteydessä. Tunnemme toisemme pitkältä ajalta ja meillä on välitön työskentelytapa. Toisinaan Sarin kärsivällisyys joutuu koetukselle, kun minun päätökseni venyvät. Silti hammasta purraan mahdollisimman vähän. On hyvä, että työparini osaa katsoa kirjakauppa-alaa ilman turhia raja-aitoja; näin omatkin ajatukseni pysyvät tuoreina.
34
Ari Hokkanen on Suomalaisen Kirjakaupan liikepaikkapäällikkö ja Sari Laamanen yksityisyrittäjä, jolta Suomalainen ostaa myymäläsuunnittelua. Työparin parhaat yhteiset muistot liittyvät uusien myymälöiden avajaisiin, joissa kolmen kuukauden uurastus aina palkitaan. Sitten mietitäänkin jo, mitä seuraavalla kerralla tehdään vielä paremmin.
MUSTA PISTE
Ulkoista ongelmasi un puhutaan ulkoistamisesta, keskustelua leimaa aina kaksi asiaa. Toinen on kiukkuinen fanaattisuus ulkoistamista vastaan. Toinen on fatalistinen höyryjyrätyyli, jolla muistutellaan, että nyt ulkoistetaan eikä meinata, karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Molemmissa mennään metsään. Ulkoistaminen on vaikea pala. Kommentti ”Työsi voidaan ulkoistaa” kääntyy edelleen monen ihmisen korvissa lauseeksi ”Tuon homman nyt voisi hoitaa koulutettu apinakin”. Näin ei ole, eikä ulkoistamisella tätä tarkoiteta. Silti olisi hyvä muistaa, että ulkoistamiskeskustelu kääntyy hyvin herkästi ihmisen ammatillisen osaamisen arvosteluksi. Mistä tämä johtuu? Kenties siitä, että perinteisesti ulkoistaminen on aloitettu suorittavan työn tasolta. Siivouspalveluiden ulkoistaminen on erityisesti kunnissa arkipäivää, ja kirjoitustyön ulkoistamiseen on keskitetty lehtitaloissa isosti voimavaroja. Ehkä tämä edesauttaa ajatusta siitä, että työ joka voidaan ulkoistaa, ei ole luovaa ja arvokasta työtä vaan enemmänkin teknistä suorittamista. Otavamedian kohdalla ulkoistamisen ironia on isoimmillaan asiakaslehtipuolella. Asiakaslehtiä tehdään talossamme, koska yritykset haluavat ulkoistaa osan viestinnästään. He ulkoistavat sen taholle, joka puolestaan ulkoistaa osia urakasta edelleen. Tässä päästäänkin ehkä ulkoistamisen ytimen äärelle. Yritykset ulkoistavat viestintänsä, koska uskovat vilpittömästi, että asiantuntijaorganisaatiossa tehdään parempaa jälkeä kuin firman sisällä. Miksi sitten lehtitalossa ulkoistetaan? Onko kyse pohjimmiltaan samasta syystä – uskommeko me, että parempaa jälkeä tehdään sittenkin talon ulkopuolella? Ehkäpä ei sentään. Yhtä hyvää jälkeä saataisiin aikaan talon sisälläkin, mutta resurssit eivät riitä. Ja niinpä me teemme kuten muutkin yritykset: uskomme siihen, että talon ulkopuolelta voidaan ostaa laatua. Ja niinpä ulkoistamisen kehittämisestä voi seurata ainakin yksi hyvä asia. Kun yhä suurempi määrä lehtitalon arkityöstä ostetaan talon ulkopuolelta, meidän on opittava uudenlainen ajattelutapa freelancereita ja alihankkijoita kohtaan. Heitä ei voi kohdella heittopusseina, jotka saavat toimituksesta ei-halutut työt. He ovat oman alansa osaajia ja todellisia ammattilaisia. Me haluamme ostaa laatua, he tarjoavat sitä. Kysynnän ja tarjonnan pitää kohdata ja yhteistyön tapahtua niin, että kaikkia osapuolia arvostetaan. Lehtitalo ei ole perunankuorintayritys, jossa voidaan ulkoistaa kappa perunoita jonkun muun kuorittavaksi silloin, kun itse ei ehditä tai jakseta. Osaamisen siirtäminen ja ulkoistaminen ei ole näin yksinkertaista. Oleellista on löytää juuri ne oikeat työt, jotka on järkevä ulkoistaa. Siksi ulkoistamista miettiessä olisi tärkeintä kysyä työntekijöiltä itseltään, mikä osa työstä olisi hyvä ulkoistaa. Monesti juuri heillä on paras näkemys siitä, mitä työtä voisi siirtää talon ulkopuolelle ilman, että työn tekemisen arki kärsii. He tietävät, mistä tehtävistä luopuminen edistää parhaiten ydintoimintaan keskittymistä. Ulkoistamiskeskustelua leimaa helposti liian kärjekäs suhtautuminen ulkoistamis-sanaan sekä johdon ja työntekijöiden välinen poteroituminen. Unohtuu, että ulkoistaminen hyödyttää kaikkia osapuolia – se järkevöittää työntekijöiden työkuormaa ja näin ollen edistää koko yrityksen liiketoimintaa. Ulkoistaminen on kuitenkin hoidettava oikein. Muuten voimme kaikki luovuttaa ja lähettää työhakemuksen lähimpään perunankuorintayritykseen.
Musta Piste -palstalla julkaistaan konsernilaisten lähettämiä nimettömiä pakinoita. Pakinoissa tarkastellaan kriittisesti oman alan tai talon tapahtumia ja niissä on lupa tuulettaa ajatuksia vapaasti. Siksi ne julkaistaan nimettöminä.
35
Kuvalöytö
Tällä pal stal Kuvaryh la kuvaajat män ke omasta su rtovat osik kuvastaan ki.
Olin kesätöissä Tukholmassa 1967 ja kuva on ensimmäiseltä kuvaamaltani värifilmiltä. Aiheesta oli yksi ruutu. Kuvan pojat oli nuoruuden kavereita jotka olivat myös töissä Ruotsissa. Valokuvaaja SEPPO SAARENTOLA on työskennellyt Otavamediassa vuodesta 1990 lähtien. Keväällä eläkkeelle jäävän Sepon mielestä valokuvaajan ammatissa parasta on monipuolisuus – erilaiset kuvaustehtävät pitävät mielen virkeänä.