PYR info 1/2010 by Otavamedia Sisältömarkkinointi

| nro 1 • 2010 Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n tiedotuslehti

o f in VIHREÄT ARVOT YRITYKSEN VALTTI

s. 18

JÄTELAIN UUDISTUS ETENEE EDUSKUNTAAN

helppo arki

Huhtamäki tutkii elinkaaria ja kuuntelee kuluttajaa

s. 16

s. 10

Lääkepakkaus suojaa tuotetta ja ympäristöä s. 06 Sustainable packaging p. 22

Kuva Kari Hautala

[ T O I M I T U S J O H TA J A LTA ]

16 | HENKILÖ

Jätelakityöryhmän pääsihteerin Riitta Levisen johdolla valmisteltu lakiuudistus lähti lausuntokierrokselle. Tuottajavastuun laajuus on sen keskeinen kysymys.

Ympäristömerkit auttavat kuluttajaa valitsemaan vastuullisesti. Toisaalta merkkiviidakko on varsin vaikeaselkoinen ja vaatii tarkkuutta.

Huhtamäen valmistamat pakkaustuotteet ovat huomaamaton osa arkea. Yhtiö seuraa ja mittaa tarkoin toimintansa ympäristövaikutuksia.

Vihreät arvot ovat nousseet rasitteesta yritysten menestystekijäksi. Ympäristöseikoille annettiin arvoa myös viime Innosuomi-kisassa.

| MAAILMA KIERRÄTTÄÄ

| YRIT YS

| ILMIÖ

palstat

04 BOKSI 06 LÄÄKEPAKKAUS SUOJAA TUOTETTA JA YMPÄRISTÖÄ 14 PUUTARHATUOTTEET 18 VIHREÄ YRIT YS MENEST YY 21 PYR INFO IN ENGLISH JULKAISIJA Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy, Mikonkatu 15 B, 00100 Helsinki. Puh. (09) 616 230, faksi (09) 6162 3100, www.pyr.fi, pyr@pyr.fi PÄÄTOIMITTAJA Annukka Leppänen-Turkula TOIMITUSNEUVOS TO Annukka Leppänen-Turkula, Marja-Liisa Johansson, Reija Koistinen, Kaisa Nissi, Margareetta Ollila, Tapani Sievänen TOIMITUS Yhtyneet Kuvalehdet Oy, Kynämies, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. (09) 1566 8510 TOIMITUSPÄÄL LIKKÖ Jari Kallio, Kynämies, puh. (09) 1566 8570 TUOTTAJA Ilpo Salonen, Kynämies, puh. (09) 1566 8571 PAINOPAIKKA LIbris Oy, 2010 PAPERI Ympäristöystävällistä paperia. ISSN 1797-4135. PYR Info ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Palautetta lehdestä ja osoitteenmuutokset osoitteeseen pyr@pyr.fi

Uuden jätelain valmistelussa

on ympäristön edun oltava ensisijainen päätöksentekoa ohjaava tekijä. Lain tulee pakkaajien tuottajavastuun ja hyötykäyttöjärjestelmän sekä kuluttajien kannalta olla järkevä. Nykyinen hyötykäyttöjärjestelmä toimii tehokkaasti, ja sillä on saavutettu kaikki tavoitteet. Siinä osittainen pakkausmateriaalikohtainen tuottajavastuu yhdessä kuntien jätehuoltovelvoitteen kanssa muodostavat täyden tuottajavastuun. Jätelakiesityksessä pakkausjätettä ei kerättäisi kiinteistöiltä lainkaan, vaan jätteen haltijan eli kuluttajan olisi toimitettava se erillisiin uusiin aluekeräyspisteisiin. Kysymys olisi merkittävästä asumisessa syntyvän jätteen jätehuollon muutoksesta ja jätteiden siirtymisestä pois kunnallisen jätehuollon piiristä tuottajien vastuulle. Tämä ei olisi ympäristön, ei tuottajien eikä kansalaistenkaan kannalta järkevää. Kierrätyskelvottoman pakkausmateriaalin hyödyntäminen energiana täydentää eurooppalaisen jätehuoltokäytännön mukaisesti materiaalin kierrätystä. Kaikki, mikä pystytään kierrättämään järkevästi, kannattaa kierrättää. Se osa jätteestä, mitä ei pystytä kierrättämään, on järkevintä hyödyntää energiana. Jätteenpoltosta syntyvä energia korvaa esimerkiksi kivihiilen käyttöä energiana. Kotitalouksien pakkausjäte palautuu polttamisen kautta lämpönä tai sähkönä takaisin kotitalouksiin tai laitoksiin. Annukka Leppänen-Turkula

[ T I L A N N E K AT S A U S ]

o f in

Turha ja kallis uudistus SUOMESSA HYÖDYNNETÄÄN PAKKAUKSIA esimer-

TULEVAA JÄTELAKIA VARTEN on valmisteilla myös

killisesti, joten niiden ympäristövaikutukset jäävät erittäin vähäisiksi. Paperi-, kartonki- ja aaltopahvipakkauksista, samoin kuin lasi-, muovi-, metalli- ja puupakkauksista hyödynnetään materiaalista riippuen 43–95 prosenttia. Pakkausten käyttö on kuluneen vuosikymmenen aikana lisääntynyt, mutta siitä huolimatta pakkausjätettä jää hyödyntämättä huomattavasti vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, alle viisi prosenttia pakkausten kokonaiskäytöstä. Yritysten velvollisuus on vastata pakkausten hyötykäytöstä lailla säädettyjen tavoitteiden mukaisesti. Nämä tavoitteet on kirkkaasti saavutettu teollisuudesta ja kaupasta kerättyjä pakkauksia hyödyntämällä. Kunta puolestaan vastaa asumisessa syntyvän jätteen jätehuollosta. Pakattuja tuotteita markkinoille toimittavien yritysten eli pakkaajien osalta tämä käytäntö tarkoittaa niin sanottua osittaista tuottajavastuuta. Jätelakia nyt uudistettaessa esitetään osittaisen tuottajavastuun muuttamista täydeksi tuottajavastuuksi. Tällöin pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat vastaisivat täysin pakkausjätteen jätehuollosta ja sen kustannuksista. Käytännössä tämä merkitsisi päällekkäisen jätehuoltojärjestelmän perustamista nykyisen kunnallisen jätehuoltojärjestelmän rinnalle.

asetuksia, joista yksi koskee keräyspisteverkoston tiheyttä. On esitetty, että riittävä keräyspistetiheys pakkauksille olisi yksi keräyspiste kullekin materiaalille kaikkiin vähintään 200 hengen taajamiin tai tuhatta asukasta kohden. Keräyspiste tuhatta asukasta kohti tarkoittaisi noin 5 300 keräyspistettä neljälle eri pakkausmateriaalille eli 21 200 keräysastiaa. Näistä aiheutuisi pakkaajille ja sitä kautta kuluttajahintoihin noin 50 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa. Palvelu menettää merkityksensä, jos mittavin kustannuksin erilliskerätty materiaali osoittautuu kierrätyskelvottomaksi ja likaiseksi sekajätteeksi, joka joudutaan kierrätyksen sijasta hyödyntämään energiana.

NYKYISEN PAKKAAJIEN RAHOITTAMAN hyötykäyt-

töjärjestelmän ulkopuolelle jää 110 000–180 000 tonnia pääasiassa kuluttajilta tulevaa pakkausjätettä. Täysi tuottajavastuu edellyttäisi nykyisen keräysverkoston huomattavaa laajentamista ja lisäisi pakkausjätteen kuljetustarvetta ja ympäristörasitusta dramaattisesti, sillä suurin osa pakkausjätteen aiheuttamasta ympäristörasituksesta syntyy keräyskuljetusten päästöistä. Vaikutus olisi siis täysin päinvastainen kuin ympäristöä koskevan lainsäädännön tarkoitus.

TÄYSI TUOTTAJAVASTUU TARKOITTAISI keräysver-

koston tuntuvaa tiivistämistä myös harvaan asutuilla alueilla. Tämä puolestaan lisäisi merkittävästi kuljetustarvetta ja aiheuttaisi ylimääräistä rasitusta ympäristölle sekä yhä lisääntyviä kustannuksia yrityksille. Ympäristötaseen kannalta vaikutus olisi vieläkin suurempi katastrofi. Yhteensä noin 5,2 miljoonasta ylimääräisestä kuljetus- ja huoltoajokilometristä syntyisi noin 3 miljoonaa kiloa kasvihuoneilmiötä vauhdittavia hiilidioksidipäästöjä. Tähän lisääntyneeseen rekkaralliin hupenisi vuosittain energiaa noin 526 omakotitalon lämmitykseen tarvittava määrä. Mikäli kyseinen pakkausjäte käytettäisiin energian tuottamiseen lähimmissä voimaloissa, voitaisiin pakkausjätteellä lämmittää 27 000 omakotitaloa vuoden ajan.

”

Lisääntyvä rekkaralli aiheuttaisi 3 miljoonan kilon CO2päästöt.”

Annukka Leppänen-Turkula

i s k o B

En osaa sanoa

[ UUTISET & TAPAHTUMAT ]

Jokseenkin eri mieltä

Pakkausjäte hyvin kiertoon

Jokseenkin samaa mieltä

SUOMALAISET OVAT melko aktiivisia pakkausjätteen lajittelijoi-

ta. Yli 90 prosenttia lajittelee pantilliset juomapullot ja -tölkit, lähes 80 prosenttia lasipakkaukset ja lähes yhtä moni paperi- ja kartonkipakkaukset. Ympäristönsuojelun nimeää 36 prosenttia vastaajista tärkeimmäksi syyksi lajitteluun. Viidennes lajittelee tavan tai tottumuksen siivittämänä. Neljännes ei osaa selittää syytä lajittelemattomuudelle. Moni kokee keräyspisteiden olevan turhan kaukana tai kotona olevan liian vähän tilaa lajittelulle. PYR selvitti helmikuussa TNS Gallupilla suomalaisten näkemyksiä pakkausjätteen hyötykäytöstä. Ympäristön pitäisi 86 prosentin mielestä olla tärkein kriteeri hyötykäyttöjärjestelmää kehitettäessä. Jopa 96 prosenttia haluaa järjestelmän rasittavan ympäristöä mahdollisimman vähän. Kuitenkin vain 45 prosenttia olisi valmis maksamaan tuotteiden hinnassa lisää siitä, että niiden pakkaukset voi kierrättää. Lähes yhdeksän kymmenestä näkee, että pakkausjäte pitäisi ensisijaisesti kierrättää, mutta mikäli kierrätyksen organisoimisesta aiheutuu ympäristölle ylimääräistä rasitusta, pakkausjäte tulisi hyödyntää energiana lähiseudulla. ❏

Atomikalvosta pakkauspinnoite VTT ON KEHITTÄNYT ympäristöystävällisen pakkauspinnoitteen, joka tarjoaa etenkin elintarvike- ja lääketeollisuudelle uuden tavan valmistaa täysin kierrätettäviä, ohuita, kevyitä ja tiiviitä pakkausmateriaaleja. Atomikerroskasvatus- eli ALD-reaktorilla toteutettu pakkauspinnoite estää tehokkaasti kaasujen läpäisyn. Suomessa 70-luvulla kehitettyä tekniikkaa on tähän asti hyödynnetty lähinnä mikroelektroniikan valmistuksessa.

Täysin samaa mieltä

Pakkausten hyötykäyttö tulee järjestää niin, että järjestelmä rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Jokseenkin samaa mieltä

Olisin valmis maksamaan tuotteiden hinnassa lisää siitä, että tuotepakkaus voidaan kierrättää.

ALD-tekniikan avulla voidaan valmistaa perinteisiä barrier-materiaaleja ohuempia, kevyempiä ja tiiviimpiä pakkausmateriaaleja. Barrier-materiaalit suojaavat tuotteita kosteudelta, kuivumiselta tai hapettumiselta. Suojaominaisuus saadaan nyt aikaan kerrosrakenteessa ilman alumiinikalvoa. ALD-pinnoitteet ovat tasaisia, yhtenäisiä, reiättömiä ja seuraavat päällystettävän materiaalin pinnanmuotoja tarkasti. Säästöjä syntyy niin raaka-aine- kuin kuljetuskustannuksissa, kun pakkausmateriaalin määrää voidaan vähentää. Professori Ali Harlin VTT:ltä ennustaa, että ensimmäiset teolliset ALD-ratkaisut

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Täysin samaa mieltä

En osaa sanoa

ovat mahdollisia 2–3 vuoden kuluttua, ja vähitellen tekniikka alkaa yleistyä. – Kalvoja on aiemmin valmistettu alipainekammioissa, mutta nyt on saavutettu valmiudet kapeille rullalta rullalle -koneille. Tekniset mahdollisuudet jatkuvatoimiselle ALD-prosessille ovat siis olemassa. Ensimmäiset sovellukset nähtäneen esimerkiksi painetun älykkyyden ja lääkkeiden yksittäispakkauksissa. Kun kalvot tulevat massatuotantoon, niiden hinta neliömetriä kohden putoaa 5–70 eurosenttiin. – Yksittäisen tuotteen hintaan ALD-kalvo vaikuttaa alle eurosentin per tuote, hän arvioi. ❏

Vinkkejä kesäiseen kierrätykseen:

Kierrätetään mökillä KESÄLLÄ KIERRÄTTÄMINEN KANNATTAA ottaa osaksi myös

Teksti Anne Vileniu s, kuva Atte Lakinn oro

mökkiarkea. Ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin miettiä, voiko tuotetta uusiokäyttää. Lomalla on aikaa askarrella kaappiin kertyneiden purkkien ja purnukoiden kanssa. Ruoantähteet, kuoret ja perkeet kannattaa kompostoida. Kartonginkeräys ottaa vastaan erilaisia paperi-, kartonki-, ja pahvipakkauksia. Lasipullot ja -purkit kannattaa viedä lasinkeräykseen. Pienmetallin keräykseen voi viedä säilyke- ja juomatölkit sekä alumiiniset vuoat ja foliot. Mainokset, lehdet ja pehmeäkantiset kirjat kuuluvat paperinkeräykseen. Jätteiden polttamista loma-asunnoissa ei suositella, sillä palamislämpötila ei ole yleensä tarpeeksi korkea eikä palaminen ole täydellistä. Alhainen lämpötila synnyttää erityisesti muovin ja ruoantähteiden poltossa haitallisia päästöjä. Taajaman ulkopuolella voi kuitenkin polttaa myrkyttömiä ja poltettavaksi kelpaavia jätteitä, kuten risuja ja oksia. ❏

■ Valmispitsojen pyöreistä pahvilautasista voi tehdä ampumatauluja. Monissa lautasissa on jo valmiiksi renkaat, ja lapset voivat koristella omat maalitaulunsa. ■ Tyhjän soijapullon voi pestä ja uusiokäyttää suolasirottimena. ■ Kenkälaatikoista saa postipaketteja. ■ Muovipussiin saa kätevästi jalkojenhuuhteluvettä uinnin jälkeen. ■ Mölkky valmistuu täyttämällä perunalastuputkilot hiekalla. ■ Täytä viinilaatikon pussi vedellä ja ripusta se ulkohuussin oven viereen käsienpesua varten. ■ Muovisesta mehupurkista saat veneeseen äyskärin, kun leikkaat pitkän sivun auki. ■ Aaltopahvista saa remonttitöihin polvisuojan ja naulanpidikkeen.

VINKKI! Ota kansi irti säilyketölkistä. Saat kynäpurkin, kun maalaat sen. Purkista saa persoonallisen, kun päällystää sen virkatulla suojuksella tai värikkäällä paperilla.

teknologia

TEKSTI ILPO SALONEN | KUVAT KARI HAUTALA

oskus tabletit myydään tölkeissä, joskus läpipainopakkauksissa. Mikäli valmistetta ei tarvitse suojata valolta, kosteudelta tai hapelta, edullisinta on käyttää muovitölkkiä. – Tavallisesti valmisteet pakataan läpipainopakkaukseen, joka koostuu alumiinifoliosta ja PVC -kalvosta. Tällöin lääkkeen annosteleminen on tarkempaa ja monien mielestä myös helpompaa kuin tölkistä, erikoispakkausasiantuntija Mika Lähde Bayer Schering Pharma Oy:sta kertoo. Jos valmiste tiedetään herkäksi esimerkiksi ilman kosteudelle tai valolle, paras pakkausvaihtoehto on kokonaan alumiinista valmistettu läpipainopakkaus. Alumiinifoliosta ja -laminaatista tuotettu alu/alu-blisteri suojaa lääkettä tehokkaasti. Nestepakkausten yleisiä materiaaleja ovat polyeteeni ja lasi. Nestepakkauksissa erityisen tärkeää on tiiviys. Tuotetta ei saa vuotaa tai haihtua pakkauksen läpi, ja toisaalta ympäristön kosteus ei saa päästä pakkauksen sisään. Myös kehitysjohtaja Jari Varis Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta korostaa, että suojaus toimii molempiin suuntiin: pakkauksen on suojattava paitsi lääkeainetta, myös ympäristöä lääkeaineen vaikutuksilta. – Lääkepakkauksen avaamisen pitää olla helppoa – muttei niin helppoa, että lapsi saa sen vaivatta auki, Varis huomauttaa. Helppoon mutta turvalliseen avattavuuteen kiinnitetään tuotekehityksessä yhä enemmän huomiota. Esimerkiksi Reumaliitto ajaa Helppo avata -merkin käyttöä pakkausalalla. Merkki myönnetään VTT:n tekemän testin perusteella. – Helppo Avata -merkin saivat ensimmäisinä juuri lääkepakkaukset: eräs nenäsumute sekä kaksi nivelreumalääkettä, Pakkaustutkimus-PTR ry:n tutkimuspäällikkö Terhen Järvi-Kääriäinen kertoo. Myös erilaiset apuvälineet helpottavat avaamista. EI VAIKUTUSTA KIERRÄTYKSEEN

Turvaratkaisuja on kahta tyyppiä, näkyviä ja näkymättömiä. Näkyviä ovat hologrammit ja sinettitarrat. Näkymättömiin taas kuuluvat mikropai-

Pakkaukset kiertoon Kartonkiset lääkepakkaukset kuuluvat kartonginkeräysastiaan, blisteripakkaukset sekajätteeseen, muovitölkit sekajätteeseen tai energiajakeeseen sekä lasipullot lasinkeräysastiaan. Lähin apteekki neuvoo, miten käytöstä poistetut lääkkeet tulee hävittää. Useilla paikkakunnilla apteekit toimivat yhteistyössä kuntien kanssa ja ottavat lääkejätteen veloituksetta vastaan.

Tavoitteena tehokas suoja LÄÄKKEEN PAKKAUSMATERIAALI

natus, lämpöön reagoivat alueet sekä erikoispainovärit, joiden värisävy voi muuttua erilaisissa valaistuksissa. Pakkaukseen voidaan myös lisätä yksilöllinen koodaus. Asiakas voi valmistajan internet-sivuilta tarkistaa, onko pakkaus oikea. Muita teknisiä ratkaisuja ovat radiotaajuustunnistukseen perustuvat litteät RFIDsirut ja viivakoodin kehittyneempi muoto, 2D-datamatriisit. Mika Lähteen mukaan turvaratkaisuilla ei ole vaikutusta pakkausmateriaalien kierrätettävyyteen. – Mikrosiruissa on muutama milligramma metalleja, eivätkä ne haittaa kartongin kierrätysprosessia. Pakkausten turvaratkaisujen yksi tarkoitus on lääkeväärennösten estäminen, joten niitä käytetään lähinnä tuotteissa joiden kopiointiriski on erityisen suuri. Näitä ovat esimerkiksi kalliit erikoisvalmisteet ja erektiolääkkeet. Turvaratkaisuilla pyritään myös torjumaan laitonta maahantuontia.

ÄLY TUO TURVAA

Mika Lähde kertoo, että lääkeväärennösten estäminen erilaisin turvaratkaisuin on koko ajan kasvussa. – Esimerkiksi Turkki, Brasilia ja Ranska edellyttävät tulevaisuudessa 2D-matriisin käyttöä. Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on julkaissut ohjeen, joka koskee väärinkäytösten torjuntaa lääkkeiden kuljetusketjussa. Älypakkauksilla voidaan lisätä myös lääkehoidon turvallisuutta. Stora Enson kehittämää Pharma DDSi -älypakkausta kokeiltiin pari vuotta sitten Kuopion yliopiston tutkimuksessa huumepotilaiden korvaushoidossa. Pakkaukseen tallentui tieto siitä, mihin aikaan ja minkä tabletin potilas otti ja millaisia olivat potilaan senhetkiset oireet. Älypakkauksen avulla voitiin seurata lääkkeenoton poikkeamia, ja osalla potilaista se myös ehkäisi lääkkeiden välitystä katukauppaan. Potilaiden kotihoito helpottui, ja hoitokustannuksissa saavutettiin lähes 40 prosentin säästö.

ja -tapa valitaan siten, että se • suojaa lääkettä muun muassa kosteudelta, valolta ja hapelta • soveltuu kontaktiin lääkevalmisteen kanssa • soveltuu yhteen mahdollisesti käytettävän sterilointimenetelmän kanssa Tarvittaessa pakkausrakenne testataan kuljetussimuloinneilla, joissa pakkaus altistetaan muun muassa lämpövaihteluille, pudotuksille ja tärinälle. Myyntipakkaukseen pakatuille lääkevalmisteille tehdään säilyvyystutkimuksia, joilla varmistetaan, että lääke säilyy turvallisena ja tehokkaana koko kestoajan. Tarvittaessa koko kuljetusketju on lämpötilakontrolloitu, jolloin voidaan varmistaa, että kuljetuksen aikana olosuhteet ovat olleet oikeat.

maailma kierrättää YMPÄRISTÖMERKIT AUTTAVAT KULUTTAJAA VALITSEMAAN TUOTTEIDEN VIIDAKOSSA VASTUULLISESTI. NE KERTOVAT MYÖS VASTUULLISESTA PAKKAAMISESTA. TEKSTI PERTTI SUVANTO

Merkki

ohjaa kuluttajaa

mpäristömerkkien tarkoitus on tiedottaa kuluttajalle tuotteen valmistuksen tai kulutuksen ympäristövaikutuksista. Mutta ekomerkkiviidakossa saattaa pää mennä pyörälle. Merkkejä ja niiden taustaorganisaatioita on paljon. Ympäristöystävällisyys on taikasana, joka siivittää tuotteiden menekkiä. Merkit eivät aina kerro kaikkea, sillä ne saattavat keskittyä vain pieneen osaan tuotteen elinkaarta. Pakkaa sekoittaa lisäksi se, että ympäristöystävällisyyden ohella ympäristömerkit voivat viitata esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja tuotannon eettisyyteen. – Kestävään kehitykseen eli yhteiskuntavastuullisuuteen kuuluu olennaisena osana ympäristöstä huolehtimisen lisäksi taloudellinen ja sosiaalinen vastuullisuus, Pakkaustutkimus-PTR ry:n tutkimuspäällikkö Terhen Järvi-Kääriäinen korostaa.

Epävirallisissa on varaa valita EPÄVIRALLISTEN MERKKIEN kir-

jo on valtava. Yrityksillä voi olla omia merkkejään, ja ympäristöjärjestöt käyttävät merkke-

Suomessa myytävissä tuotteissa saattaa olla myös ulkomaisia ympäristömerkkejä, joiden alkuperästä ja luotettavuudesta kuluttajalla ei ole tietoa. Kuluttajaa saattavat hämmentää myös merkit, joissa liehuu siniristilippu. Ne kertovat vain sen, että tuote on valmistettu Suomessa. Ympäristövaikutuksista ne eivät sano mitään. VAHVAT VIRALLISET

Ympäristömerkit voidaan jaotella virallisiin ja epävirallisiin.Virallisilla merkeillä on painoarvoa: ne on laadittu asiantuntijaryhmissä, ja viranomaiset valvovat niiden käyttöä. Merkin saa käyttöönsä tiukkojen tutkimusten ja vertailujen jälkeen. Joutsenmerkki on Suomen tunnetuin ympäristömerkki. Se onkin Suomen neljänneksi arvostetuin brändi, jonka edellä ovat vain Fazerin Sininen, Arabia ja Fazer. Toinen virallinen tunnus on kukkaa muistuttava Euroopan ympäristömerkki, jonka on luonut Euroopan unioni. – Viranomaisten valvomia ovat myös luomutuotannon aurinko- ja tähkämerkit, jotka kuitenkin syrjäytyvät heinäkuusta 2010 alkaen vuoden 2011 loppuun mennessä EU:n vihreällä lehdellä. Energy Star -merkin avulla on helppo löytää pihit kodinkoneet, Järvi-Kääriäinen muistuttaa. EU-kukkaa ja Joutsenmerkkiä ei voi myöntää yksin pakkaukselle. Jos pakkausmateriaali merkitään, sen täytyy olla merkitty valtioneuvoston asetuksen 817/2005 liitteen mukaisesti. Merkeillä ohjeistetaan myös pakkausten uudelleenkäyttöä, kierrätystä raaka-aineeksi tai hyödyntämistä energiana. Materiaalimerkkejä käytetään pakkauksissa ja esimerkiksi erilaisissa muoveissa varsin vaihtelevasti. NUOLILLA MONTA MERKITYSTÄ

Kansainvälinen Mobius loop -merkki on kääntyvien avonuolien muodostama kolmio. Sen käytölle ei ole kuiten-

jään vastuullisuuden mittareina. Niistä tunnetuimpia ovat WWF:n Panda ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Norppa. Merkkejä käytetään myös varainkeräykseen. Luonnonsuojeluliitolla on oma Ekoenergiamerkkinsä, joka edistää uusiu-

tuvan energian käyttöä. Leppäkerttu ja Demeter-merkki kertovat luomutuotannosta. Puutuotteiden merkit FSC ja PEFC kertovat kestävästä metsänhoidosta ja puun alkuperästä. Merkit käyvät ankaraa kilpaa keskenään.

kaan yhtenäisiä sääntöjä. Merkki saattaa olla osoituksena joko kierrätysmateriaalin käytöstä tai tuotteen tai pakkauksen kierrätettävyydestä. Jos merkissä tai sen yhteydessä on prosenttiluku, se osoittaa kierrätysmateriaalin osuuden tuotteessa. – Ilman prosenttilukua merkki tarkoittaa, että tuotteen voi kierrättää, mutta tarvittavaa keräysjärjestelmää ei välttämättä ole olemassa. Merkin käyttöä omaehtoisena ympäristömerkkinä ohjeistaa ISOn standardi 14021, mutta sen ja muidenkaan epävirallisten merkkien käyttöä ei valvo mikään kolmas osapuoli, korostaa Järvi-Kääriäinen. Muovilaadun merkintä perustuu EU-asetukseen ja sen perusteella annettuun valtioneuvoston asetukseen 817/2005. Sen yhteydessä yleensä käytetään kansainvälistä kolmella kapealla nuolella muodostettua kolmiota, jonka sisälle merkitään muovilaadun numero sekä alle sen lyhenne. Useimmat muovilajit soveltuvat energiakäyttöön. Kompostoitavuudellekin on oma merkkinsä. Se täyttää pakkaus- ja jätedirektiiviin liittyvän ympäristöstandardin ehdot. Suomessa sitä käytetään muun muassa kuitupakkauksissa. NP-kierrätysmerkki osoittaa kartonkisen nestepakkauksen kuuluvan kierrätysjärjestelmään. Kuluttaja voi palauttaa tällä merkillä varustetun pakkauksen kartonkikeräyslaatikkoon. Joskus pakkauksista löytyvä Grüne Punkt – Vihreä piste – on saksalainen hyötykäyttöjärjestelmämerkki. Sillä ei ole merkitystä Suomessa, eikä se takaa, että pakkauksen hyötykäyttö on järjestetty. Suomalainen PYR-merkki kertoo, että yritys kantaa ympäristövastuunsa myös pakkaustensa hyötykäytön osalta. Yritysten rahoittaman uudelleenkäyttö- ja hyötykäyttöjärjestelmän ansiosta Suomessa vain noin viisi prosenttia pakkauksista päätyy kaatopaikalle.

Eettiset merkit edistävät kestävää kehitystä. Menestyksekkäin ja näkyvin niistä on Reilun kaupan merkki. Samantapainen on yhdysvaltalaisen ympäristöjärjestön myöntämä sertifikaatti, jonka tunnistaa vihreästä sammakosta.

Suomessa on myynnissä myös useita UTZ-sertifioituja kahveja. Se on kahvin viljelyn laatu- ja ympäristömerkki. Eri maiden ympäristömerkkien yhteismitallisuus ja luotettavuus ovat epäselviä, ja tavallisen kuluttajan saattaa olla vaikea

mieltää, mitä ne ylipäätään tarkoittavat. Uusiakin on tulossa. Isossa-Britanniassa on olemassa hiilijalanjäljelle oma merkki, joka määritellään brittiläisen standardin perusteella. – En ole eläessäni sekasotkuisempaa juttua nähnyt, kun

hiilijalanjälkeä ja sen laskentatapoja on seminaareissa seurannut. Kuka määrittelee rajat ja kuka huomioi minkäkin osion? Valinnat saattavat olla hyvinkin tarkoitushakuisia, Pakkaustutkimus PTR:n toimitusjohtaja Margareetta Ollila sanoo.

TEKSTI ILPO SALONEN | KUVAT KARI HAUTALA JA HUHTAMÄKI

TÄNÄ VUONNA 90 VUOTTA TÄYTTÄVÄN HUHTAMÄEN VALMISTAMAT KERTAKÄYTTÖMUKIT, EVÄSSALAATTIRASIAT, JÄÄTELÖPURKIT, HEDELMÄKENNOT JA KYMMENET MUUT PAKKAUSTUOTTEET OVAT TÄRKEÄ MUTTA HUOMAAMATON OSA PÄIVITTÄISTÄ ELÄMÄÄ.

Kestävä pakkaus

helpottaa arkea H uhtamäki aloitti vuonna 1920 makeistehtaana kokkolalaisessa kivinavetassa. Toiminta laajeni 1930-luvulla elintarvike- ja pakkausteollisuuteen, ja vuosikymmenten varrella pakkausliiketoimintaa on hankittu ympäri maailmaa. Nyt yhtiön liikevaihto on kaksi miljardia euroa, ja se työllistää 14 000 ihmistä 36 maassa. Viestintäjohtaja Minna Kylänpää kertoo, että asiakkaiden elämäntavoista nousevat toiveet vaikuttavat olennaisesti tuotekehitykseen. – Esimerkiksi lounassalaattien myynti lisääntyy koko ajan, ja niille halutaan houkuttelevia pakkauksia. Pakastamista ja kuumentamista kestävä kertakäyttörasia puolestaan voi toimia tarjoilualustana, jolloin säästyvät tiskaamisen vaatima aika ja vesi, Kylänpää mainitsee. Esimerkkejä kuluttajien toiveiden kuuntelusta on paljon, esimerkiksi uudelleen suljettava suklaa-

kääre ja karkkipussi sekä vaippapaketti, jota voi käyttää myös biojätepussina. Eri markkinoilla on omia toiveitaan, kuten vaikkapa intialaisten suosimat hologrammikoristeet ja pimeässä hohtavat suklaapakkaukset. YMPÄRISTÖ KIINNOSTAA

– Selkeä trendi on, että yhä useampi haluaa tietää pakkausten ympäristövaikutuksista. Kuluttaja on tyytyväinen, jos esimerkiksi muki tai lautanen kelpaa kompostiin, Kylänpää huomauttaa. Ympäristötietoisuudessa on maanosien välillä eroja: Euroopassa, etenkin Pohjoismaissa, Isossa-Britanniassa ja Hollannissa keskustelu on pisimmällä, Yhdysvallat on heräämässä aiheeseen, mutta suuressa osassa Aasiaa aihetta ei koeta vielä kovin tärkeäksi. Poikkeuksiakin on, kuten Kiina, jossa on paikoin selviä merkkejä ympäristöajattelun noususta. Hiilijalanjäljestä puhutaan paljon, mutta ympäristöja työturvallisuuspäällikkö Mats Hägerström korostaa, että se on vain yksi mittari muiden joukossa. >>

â&#x20AC;?

Monista eri paperilajeista ja kerĂ¤yskartongista koostuva kuluttajakuitu sopii hyvin kananmunakennon materiaaliksi."

”

Muovien valmistukseen käytetään mahdollisimman paljon biopohjaisia raaka-aineita."

Helposti mukana kuljetettavien lounasaterioiden suosio on koko ajan kasvussa. Uudelleen suljettava kansi lisää pakkauksen monikäyttöisyyttä.

– Pelkkä hiilijalanjäljen pienentäminen saattaa siirtää ympäristökuormitusta tuotantoketjun eri kohtaan, jolloin nettohyöty voi jopa pienentyä. Jos esimerkiksi elintarvikepakkausta ohennetaan materiaalin säästämiseksi, se ei enää suojaa ruokaa riittävästi, jolloin hävikki kasvaa. Näennäinen säästö yhdessä kohtaa kostautuukin toisaalla. Hägerström muistuttaa, että pakkauksen osuus tuotteiden ympäristökuormituksesta on useimmiten häviävän pieni, muutaman prosentin luokkaa. – Tämä ei tarkoita, etteikö pakkauksia pitäisi koko ajan kehittää. Täytyy vain pitää mielessä pakkauksen päätehtävä eli tuotteen suojaaminen, hän korostaa. Kehittämistä riittää: eräiden arvioiden mukaan esimerkiksi kehitysmaissa jopa 30–50 prosenttia ruoasta pilaantuu ennen kuin se on kuluttajan saatavilla. Tuotantoon, kuljetukseen ja pakkaamiseen käytetyt luonnonvarat menevät näiltä osin hukkaan.

muuttujaa. Näihin kuuluvat muiden muassa valmistuksessa käytetyn energian kulutus ja tuotantotapa, raakaainevaihtoehdot, tuotteen kuljetusmatkan pituus, vesistövaikutukset, haihtuvien kaasujen määrä ja laatu sekä työturvallisuuteen liittyvät mittarit. – Muuttujien painoarvo vaihtelee suuresti tuoteryhmästä ja tuotteesta toiseen, Minna Kylänpää mainitsee. Monet kuluttajat arvelevat, että muovit ovat ympäristölle haitallisia pakkausmateriaaleja. Elintarvikkeiden pakkaamisessa niiden valttina on kuitenkin kestävyys. Huhtamäki käyttää muovipakkausten valmistukseen sekä öljy- että biopohjaisia raaka-aineita. – Tärkkelyspohjaiset BioWare-tuotteet soveltuvat teolliseen kompostointiin. Tämä tietysti asettaa haasteen, että samaan keräysastiaan ei päädy tavallisia muoveja. Esimerkiksi isoissa yleisötilaisuuksissa on melko helppo pitää eri jakeet omina virtoinaan, kun kaikki käytettävät astiat ovat biohajoavia, Hägerström kertoo.

USEITA MUUTTUJIA MUKAAN

UUTTA JA KIERRÄTETTYÄ

Huhtamäki on kehittänyt elinkaarianalyysia, jossa otetaan samanaikaisesti huomioon kymmenkunta eri

Kartonkipakkausten valmistuksessa käytetään pääosin ensikutua, jolla on alkuperäketjun PEFC-sertifikaatti tai

Huhtamäen kalvoja käyttävät mm. hygieniaja terveydenhoitotuotteiden valmistajat sekä teknisten alojen yritykset.

Kaikkea

kuidusta ja muovista Huhtamäellä on kuusi liiketoiminta-aluetta. Tuotteita valmistetaan 54 tuotantolaitoksessa kaikilla mantereilla.

1. 2. 3. 4. 5.

Joustopakkausten eli tuubien ja pussien raakaaineena ovat muovi- ja alumiinikalvot. Niistä valmistetaan ruoka- ja eläinruokapakkauksia sekä tuotteita lääketeollisuudelle.

Irrokekalvojen käyttäjiä ovat etikettien, kiinnitysteippien ja hygieniatuotteiden valmistajat, graafisen alan yritykset, hygieniaja terveydenhuolto sekä rakennusja autoteollisuus. Pohjois-Amerikan markkinat on oma liiketoimintaalueensa: siellä Chinet-tuotemerkki on uusiokuidusta valmistettujen laadukkaiden kerta-astioiden markkinajohtaja. Muottiin valetut kuitutuotteet ovat muna- ja hedelmäkennoja. Munakennoissa Huhtamäen markkinaosuus on maailmanlaajuisesti 20–80 prosenttia.

Ruokapalvelualan kärkituote ovat kartonkikupit. Niitä käyttävät pikaruokaravintolat, ravitsemusala ja vähittäiskauppa.

Kovasta muovista valmistettujen rasioiden käyttäjät ovat tuore- ja meijerituotteiden, jäätelön ja elintarvikerasvojen valmistajat.

Tavoitteena kestävä kehitys HUHTAMÄEN YMPÄRISTÖJOHTAMINEN keskittyy

ensisijaisesti tuotantoyksiköihin. Kaikki yksiköt raportoivat noin 30 tunnuslukua kuukausittain tai vuosittain. Noin puolet yksiköistä noudattaa ulkoisesti vahvistettua ympäristöjohtamisjärjestelmää, kuten ISO14001- ja EMAS (Eco-Management and Audit Scheme) tai sisäisesti valvottua ohjelmaa. Niitä yksiköitä, joissa nämä eivät vielä ole voimassa, kehitetään kohti ISO14001-standardia. Lisäksi on käytössä GRI-standardi, joka on kansainvälinen ohje yhteiskuntavastuun raportointiin sekä useita kestävään metsänhoitoon, työturvallisuuteen ja tuotteiden kompostoitavuuteen liittyviä sertifiointijärjestelmiä. Lisätietoja: www.huhtamaki.fi

joka tulee sertifioidusta metsästä. Tuotannossa hyödynnetään myös teollisesti kierrätettyä ja kuluttajakierrätettyä kuitua. Teollinen kuitu on omien laitosten leikkuujätettä, kuluttajakuitu taas koostuu kotikeräyspaperista ja keräyskartongista. – Teollista kuitua käytetään tuotteissa, jotka ovat suoraan ruoan kanssa tekemisissä, kuten kertakäyttölautasissa. Sen sijaan kuluttajilta tuleva kuitu ei ole tähän tarkoitukseen riittävän puhdasta. Siitä voidaan valmistaa kylläkin esimerkiksi munakennoja ja hedelmien pakkauskennoja, koska munan ja hedelmän kuori antaa lisäsuojaa, Kylänpää mainitsee. Kuitupakkaukset voidaan käytön jälkeen kierrättää tai polttaa hyödyntämällä näin saatava energia, ja osa teolliseen kuituun pohjautuvista pakkauksista voidaan teollisesti kompostoida. Huhtamäki käyttää raaka-aineet tarkasti: muovikalvojen ja kartonkipakkausten valmistuksessa syntyvä leikkuujäte otetaan talteen ja siirretään takaisin valmistusprosessiin. Tuotannossa syntyvästä jätteestä yli 85 prosenttia kierrätetään takaisin hyötykäyttöön.

TEKSTI ANNE VILENIUS | KUVITUS ATTE LAKINNORO

Kierrätystä puutarhassa INNOKAS VIHERPEUKALO SAA PUUTARHASSA AIKAAN AIKAMOISEN KASAN JÄTTEITÄ, JOTKA PITÄISI HÄVITTÄÄ MAHDOLLISIMMAN EKOLOGISESTI. MITÄ TEHDÄ KAIKILLE MULTA-, SORA- JA SIEMENSÄKEILLE, ENTÄ LANNOITEÄMPÄREILLE?

uutarhatuotteiden pakkauksilta vaaditaan kestävyyttä, ja siksi melkein kaikki tuotteet pakataan polyeteenimuoviin tai -kalvoon. Pakkauksen tulee olla tiivis, kosteutta kestävä ja riittävän luja, sillä kostea tavara on myös painavaa. Usein polyeteeniin lisätään väriaineita tai lisäaineita, jotka muun muassa suojaavat muovimateriaalia auringonvalon vaikutukselta. Yleensä Suomessa tavaran tulee säilyä myyntikelpoisena noin vuoden ajan. Pakkauksia saatetaan varastoida ulkona, joten pakkaukselta vaaditaan lujuutta. Monet pakattavat aineet ja niiden mahdolliset lisäaineet yhdessä kosteuden ja lämpötilan vaihtelun kanssa vaikuttavat esimerkiksi painovärien kestävyyteen. MUOVI SEKAJÄTTEESEEN?

Ennen pakkausten viemistä keräysastiaan kannattaa miettiä, voisiko niitä uusiokäyttää johonkin muuhun tarkoitukseen. − Suosittelemme polyeteenipakkausten viemistä energiajakeen mukana poltettavaksi, koska niillä on erittäin hyvä lämpöarvo, eivätkä niiden sisältämät tuotejäämät aiheuta haittaa, pakkausmuoveja valmistavan Rosenlew RKW:n toimitusjohtaja Gösta Eklund kertoo. Jos kunnassa sekajäte viedään energiahyötykäyttöön, pakkaukset kannattaa laittaa sekajätteen joukkoon juuri niiden lämpöarvon takia. − Periaatteessa polyeteenipakkaukset voitaisiin kierrättää, mutta ne sisältävät sen verran tuotejäämiä, että ilman pesua materiaalia on hankala uusiokäyttää, Eklund valaisee.

Säkit keräyspisteeseen SUOMEN 4H-LIITTO on järjestänyt lan-

Kestävä polyeteeni POLYETEENI ELI POLYETYLEENI on sekä halvin että eniten

käytetty muovi. Polyeteeni on kevyttä ja se kestää hyvin kemikaaleja. Lämpöä se tosin kestää huonosti: materiaali pehmenee jo 40 asteessa.

Kierrättämismahdollisuuksia kotitalouksilla ei juuri ole lukuun ottamatta 4H-liiton siemensäkkikeräystä. Pakkauksia kertyy yksityisiltä kuluttajilta niin vähän, että niiden kerääminen ja kuljettaminen aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. − Määräysten mukaan muoveja ei mielellään poltettaisi kotona, aluemyyntipäällikkö Harri Furu pakkauksia valmistavasta Rani Plast Oy:stä muistuttaa.

noite- ja siemensäkkikeräyksen vuodesta 1975 lähtien. Keräys järjestetään yhdessä Yaran kanssa. Säkkejä kerätään toukokuusta elokuuhun. Niitä on 30 vuoden aikana kerätty hyötykäyttöön yli 30 000 tonnia, mikä on säästänyt raakaöljyä kolmen tankkerilastin verran. Säkkien tuominen keräyspisteeseen on ilmaista. Viime vuonna säkkikeräyksellä oli 2000-luvun paras tulos, vaikka lannoitteita käytetään koko ajan vähemmän. − Ennen kaikkea se kertoo viljelijöiden lisääntyneestä ympäristötietoisuudesta ja halukkuudesta kierrättää. Tietysti sekin vaikuttaa, että muut vaihtoehdot säkkien hävittämiselle ovat maksullisia, ympäristöasioista vastaava Patrik Lindfors 4Hliitosta kertoo. Kotitalouksissa kierrätysmahdollisuus tunnetaan vielä huonosti, ja siksi melkein kaikki säkit tulevat maataloudesta. Kierrätykseen otetaan Yaran, Agrimarketin, K-Maatalouden ja Tilasiemenen suursäkit. Lisäksi kotitaloudet voivat tuoda kaikkia Yaran säkkejä. Keräyksen avulla 4H voi tarjota tienestiä vuosittain muutamalle tuhannelle nuorelle, jotka pakkaavat ja lajittelevat säkit. Ne kierrätetään muoviteollisuuden raaka-aineeksi. Lähin keräyspiste löytyy osoitteesta www.4h.fi.

TULEVAISUUDEN PAKKAUSMATERIAALIT

Puutarhatuotteiden pakkausmateriaaleja kehitetään jatkuvasti, mutta mitään mullistavaa niiden saralla ei ainakaan lähiaikoina ole tiedossa. Biohajoavia pakkausmateriaaleja voitaisiin toki käyttää, mutta niiden heikommat lujuus- ja käyttöominaisuudet aiheuttaisivat resurssien tuhlausta lisääntyneen pakkausmateriaalimäärän ja korkeampien kustannusten kautta. − Biohajoavia kalvoja emme aktiivisesti kehitä toisaalta niiden kalleuden takia, ja toisaalta kompostoitavuutta ei toistaiseksi katsota hyödyksi, Carl-Johan Johansson Rani Plast Oy:n tuotekehityksestä kertoo. Uusien materiaalien kehittämisen sijaan on enemmän keskitytty pakkausmateriaalin vähentämiseen suhteessa pakattavien aineiden määrään. − Tämä trendi jatkuu, sillä se on kaikkien osapuolten intressi, Eklund kertoo.

Mihin pakkauksia voi uusiokäyttää? • Säkeistä saa kestäviä roskapusseja. • Tavaroiden suojapeitteenä. • Jos kaikki lehdet eivät syksyllä mahdu kompostiin, niitä voi kompostoida säkeissä, koska ne keräävät hyvin lämpöä. • Istutusastiat kannattaa vuorata säkeillä, esimerkiksi erilaiset korit saa hyvin tilkittyä. • Ämpäreitä voi käyttää säilytykseen. • Pussin voi kaivaa maahan suojaamaan juuria, mutta muovia ei tulisi jättää pitkäksi aikaa maahan, sillä se ei maadu.

henkilö

Vastuut TEKSTI PERTTI SUVANTO | KUVA SEPPO SAARENTOLA

selviksi jätelaissa

JÄTELAINSÄÄDÄNNÖN KOKONAISUUDISTUS LÄHENEE LOPPUSUORAA. MONIIN KIISTANALAISIIN ASIOIHIN SAADAAN RATKAISU EDUSKUNNAN SYYSISTUNTOKAUDELLA.

euvotteleva virkamies, jätelakityöryhmän pääsihteeri Riitta Levinen on voipunut mutta helpottunut. Takana on uuden jätelain kaksi ja puoli vuotta kestänyt valmistelu. Hänen edessään pöydällä oleva paksu pinkka on nyt lähtenyt lausuntokierrokselle työryhmän seitsemän jäsenen eriävän mielipiteen kera. – Palautteen valossa esitystä työstetään, ja hallituksen esitys viimeistellään loppukesästä. Se annettaneen eduskunnalle syyskuun lopussa. Myös jätelakia valmistellut JÄLKI-työryhmä jatkaa työtään huhtikuun loppuun valmistelemalla jätealaa koskevia asetuksia. Suomen tulisi saada aikaan jätelakidirektiivin mukainen lainsäädäntö 12.12. mennessä. Näin se astuisi voimaan ensi vuoden alusta. Levisen mukaan saattaa kuitenkin olla, että syysistuntokauden aikana eduskunta ei saa lakia pakettiin. Siinä on monta kohtaa, joihin edustajat haluavat tarttua – vaikkapa yhdyskuntajäte- ja tuottajavastuukysymykset. Joistakin asioista on hyvä hakea myös perustuslakivaliokunnan näkemys. – Mitään hirveän mullistavaa ei olla kuitenkaan esittämässä. Jätehuollon tärkeät periaatteet säilyvät ennallaan. Keskeisenä tavoitteena on ollut vastuunjaon, pelisääntöjen ja menettelytapojen selventäminen. Levinen arvioi, että tätä kentällä juuri kaivataan. Jätehuollon ilmapiiri ei ole ollut paras mahdollinen. Reviiritaistelu on ollut käynnissä, ja asioita on puitu aina oikeusistuimia myöten. Se ei ole edistänyt yhteistyötä ja jätehuollon innovaatioita. Liiketoiminta on alalla kasvanut, ja kilpailu on lisännyt toimijoiden määrää ja osin hämärtänyt vastuita. – Olisi mitä toivottavinta, että tilanne saataisiin laukeamaan ja turhat epäluulot kaikkoaisivat. Levinen tarkoittaa juuri yhdyskuntajätevastuita ja niihin liittyvää kuljetusjärjestelmää. Esityksessä kotitalouksien jätehuolto säilytetään kuntien vastuulla, mutta kuljetusjärjestelmä on edelleen avoin kysymys. Esityksessä on kaksi vaihtoehtoa, joihin lausuntokierroksella haetaan palautetta. – Näkemykset vastuunjaoista ovat niin erilaiset, että varsinaista kompromissia on hyvin

Vapaamatkustajille tuntuvat rangaistukset

JÄTELAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTUKSEN yksi keskeinen teema on ollut valvonnan ja seurannan te-

hostaminen. Omavalvontaa on haluttu kehittää ja jätteenkuljetusten valvontaa parantaa. Tuottajavastuusektoria kiusaavaan vapaamatkustajaongelmaan tahdotaan puuttua myös lujemmin niin sanotulla hallinnollisella sanktiomaksulla. – Kaikki tuottajat eivät ole liittyneet tuottajarekisteriin. Olemme ehdottamassa tuntuvaa sanktiota, joka olisi sidottu liikevaihtoon, sanoo Levinen. Jos tuottaja laiminlyö rekisteröitymisen, Pirkanmaan ELY-keskus valvovana viranomaisena voi määrätä hallinnollisen sanktiomaksun ilman poliisitutkintaa. – Toivomme, että tällä saataisiin laiminlyöntejä karsituksi, jolloin yritykset olisivat entistä paremmin samalla viivalla. Tämä parantaisi myös jätehuollon toimivuutta.

”

Jätehuollon tärkeät periaatteet säilyvät muutoksessa ennallaan.”

vaikea löytää. Jonkinlainen valinta pitää kuitenkin tehdä, ja todennäköisesti kaikki ovat sitten siihen tyytymättömiä, hän naurahtaa. OSITTAINEN VAI TÄYSI TUOTTAJAVASTUU?

Toinen haasteellinen pulma on pakkausten tuottajavastuu. Pakkaukset kytkeytyvät myös yhdyskuntajätehuoltoon. Levinen sanoo, että pakkausala on ollut tyytyväinen nykyiseen järjestelmään eli osittaiseen tuottajavastuuseen. Muut ovat kuitenkin toista mieltä. – Vastuut ovat jääneet epäselviksi. Kiistoja on syntynyt erityisesti kiinteistökohtaisessa keräyksessä. Lopulta ei tiedetä, kuka vastaa mistäkin. Ehdotuksessa lähdetään siitä, että pakkausten tuottajavastuu yhdenmukaistettaisiin muiden tuottajavastuualojen kanssa ja luovuttaisiin osittaisesta tuottajavastuusta. Tuottaja siis vastaisi erilliskerätyn pakkausjätteen jätehuollosta. Levisen mukaan osittaisen vastuun ongelma syntyy, kun nykyisin pakkaajan on huo-

lehdittava, että 61 prosenttia pakkausjätteistä tulee hyödynnetyksi. Tämä saavutetaan keräämällä pakkaukset elinkeinoelämän kohteista. Kotitalouksien ja julkisen toiminnan pakkausjätteet ovat jääneet kunnan huolehdittaviksi. – Kuluttajat maksavat kunnan jätemaksuissa oman pakkausjätteen huoltonsa järjestämisestä, mutta myös osansa pakkauksen hinnassa, joka koituu tuottajien järjestämästä pakkausjätehuollosta. Tätä palvelua he käytännössä eivät kuitenkaan saa. Muutos ei Levisen mielestä tarkoittaisi merkittävää kokonaiskustannusten nousua pakkausjätehuollossa. – Kustannus siirtyy tuottajien vastattavaksi, ja kuluttajat maksaisivat sen pakkauksen hinnassa. Vastaavasti muutoksen pitäisi näkyä kunnan jätemaksujen alenemisena. Ympäristöministeriö on teettänyt kustannusarvion siitä, mitä pakkauksia koskeva ehdotus rahallisesti merkitsisi. Selvitys on luettavissa ministeriön nettisivuilla. Ehdotuksessa tuottajilta ei edellytetä kiinteistökohtaista keräilyä: järjestelmä perustuisi aluekeräykseen. – Keräyspisteitä olisi Suomessa noin 1 100–1 300. Joissain taajamissa keräyspisteet saattaisivat vähentyä, harvaan asutuilla seuduilla puolestaan lisääntyä. Kokonaismäärä ei kuitenkaan tunnu kohtuuttomalta.

ilmiö

TEKSTI VELI-PEKKA LESKELÄ | KUVAT KARI HAUTALA JA VALMISTAJAT

Vihreä yritys

menestyy

VIHREÄT ARVOT OVAT NOUSSEET RASITTEESTA YRITYSTEN MENESTYSTEKIJÄKSI. KIERRÄTYS JA ENERGIANSÄÄSTÖ TUOVAT RAHANARVOISTA ETUA YHÄ USEAMMALLA ALALLA.

Värilasitekniikka säästää energiaa

ihtiläinen pari vuotta toiminut lasialan yritys nGlass Oy on kehittänyt uuden teollisen tavan värjätä lasia joustavasti ja tilausten mukaan. Yritys valmistaa tällä hetkellä muun muassa värillisiä lasitiiliä ja -laattoja sekä toimittaa erilaisia lasikomponentteja teollisuudelle. nGlass palkittiin Innosuomi 2009 -palkinnolla. nGlassin tekniikalla lasi kuumennetaan pinnasta, ja väri suihkutetaan mikroskooppisen pieninä hiukkasina lasin pinnan sisään, jonne ne jäävät pysyvästi. Menetelmä on huomattavasti energiatehokkaampi kuin perinteinen lasinvärjäys. – Väri ei haalistu eikä kulu pois maalatun lasin tapaan. Energiaa säästyy siihen verrattuna, että koko lasimassa sulatettaisiin kerralla värjäystä varten. Sekin säästää, että värjäämme lasia tilausten mukaan: varastoissa on vain värjäämätöntä lasia, toimitusjohtaja Jussi Wright kertoo. – Olemme vahvasti kasvuhakuinen yritys. Toistaiseksi toimimme kotimaassa, mutta tuotekehityksemme tähtää viennin käynnistämiseen vielä tämän vuoden aikana. Wrightin mukaan arkkitehdit ovat kiitelleet etenkin uutta lasitiiltä, joka mahdollistaa rakentamisen myös pian voimaan tulevien entistä tiukempien energiamääräysten aikana. Myös valaistukseen on tulossa uusia, sähköä säästäviä tuotteita.

nGlassin kehittämä lasinvärjäysmenetelmä säästää energiaa ja väripigmenttiä.

Pehmustetta muovipulloista

yös Jalasjärveläinen Lennol Oy sai Innosuomi -palkinnon innovatiivisesta yritystoiminnasta ja tuotekehityksestä. Yritys työllistää 30 työntekijää Seinäjoen lähimaakunnassa. Kehityksen ydin ovat kierrätetyistä PET-muovipulloista valmistetut huonekalujen pehmustetäytteet ja peitteet, joita yritys myy suomalaisille huonekalujen valmistajille sekä laadukkaalle virolaisvalmistajalle. – Olemme Pohjoismaissa ensimmäisiä, jotka käyttävät tätä kierrätyskuidusta valmistettua istuinpehmustetta, tehdaspäällikkö Antti Kuhna kehuu. Lennol tilaa jalostetun kierrätyskuidun irlantilaisesta yrityksestä, joka kerää pulloja Euroopan suurista maista. Yhteistyö alkoi jo 1990-luvun alussa, jolloin 35 prosenttia pehmusteessa käytetystä kuidusta oli kierrätettyä. Nyt kierrätyskuidun osuus istuinpehmusteessa on peräti 98 prosenttia. Kuhnan mukaan PET-muovi korvaa lähinnä vaahtomuovia, jota on vaikea kierrättää. PET-muovi on elintarvikemuovina myrkytön, sitä voi jopa polttaa, se ei allergisoi, sitä voi kierrättää edelleen ja se on elintarvikelaatuna myös teknisesti korkealaatuista. Kuitukäyttö poistaa samalla käytettyjä pakkauksia luontevasti pois markkinoilta. – Tämä on meille valtti: varsinkin valveutuneet nuoret osaavat kysyä huonekalukaupassa ympäristökuormituksesta. Kauppojen kannattaa ottaa se huomioon, ja se tuo meille tilauksia. Suuntaammekin markkinointia myös länteen päin, emmekä siirrä tuotantoamme ulkomaille, palkinnosta iloitseva Kuhna kertoo. >>

Lennolin tuottamaa pumpulimaista muovipehmustetta löytyy monien huonekaluvalmistajien sohvatyynyistä.

Alumiinin kierrätys kannattaa

Esimerkiksi kierrätettävien autojen alumiinisista moottoreista voidaan tehdä uusia moottoreita. Alumiinituotteisiin liittyvästä energiankulutuksesta yli 90 prosenttia syntyy metallin valmistamisesta. Sama pätee teräkseen: auton hajottaminen kierrätyskäyttöön on ekoteko, Stena Recyclingin varatoimitusjohtaja Esko Mustonen painottaa. Yhtiö vie Ruotsissa sulaa alumiinia valimoille suurissa termospulloissa. Ne vetävät runsaat kaksi kuutiometriä alumiinia, mikä painaa noin kuusi tonnia. Erikoiskuorma-auto kuljettaa kolme termospulloa kerrallaan. Tämäkin säästää uudelleenkuumennukseen vaadittavaa energiaa.

tena Recycling Oy on ruotsalaisen Stena-monialakonsernin omistama kierrätysalan yritys, joka on Pohjoismaissa alan kärjessä. Yritys kierrättää muun muassa metalleja, paperia ja pahvia, muoveja, puuta, autoja, akkuja ja paris- KIERRÄTYS ON KAIVOSTOIMINTAA toja, elektroniikkaa ja pakkauksia sekä käsittelee ongel- Konsernin Suomen liiketoiminta säästi vuonna 2008 ma- ja sairaalajätteitä. noin 520 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Se vastaa Stena Recycling toimii Suomessa 13 470 000 henkilön lentoa Thaimaahan ja takaisin. paikkakunnalla ja työllistää noin 150 ihStena säästää energiaa myös kuljetmistä. Yrityksen emoyhtiö on Stena Metamalla romua rautateitse. Yhtiöllä on tall Ab, joka on erikoistunut kierrätyksen Ruotsissa seitsemän omaa junaa ja niilJäte alkaa le veturit. kokonaispalveluihin. Stena Linen laivat vasta siitä, – Tämä säästää runsaasti energiaa ja kuuluvat samaan perheyhtiöön. missä luovuus Euroopassa yhtiö työllistää noin 3 500 rahaa maantiekuljetuksiin verrattuna. Omat junat ovat osoittautuneet myös työntekijää. Stenalla on Pohjois-Eurooja keksetehokkaammiksi kuin vastaavat kuljepassa kahdeksan laitosta, joissa muun liäisyys tukset rautatielaitoksen kuljetuksina. muassa kierrätetään autoja ja lajiloppuvat.” tellaan niiden sisältämät raakaSe on mahdollista Ruotsissa, jossa rauaineet uudenaikaisilla tuntatiekuljetukset on vapautettu kilpailulnistimilla eri raaka-aineryhmiin. Yksi le, Mustonen kertoo. Stena Recycling mieltää kierrätyksen kaivostoimintällainen on Porissa. naksi. Esimerkiksi vanhojen kaatopaikkojen jätevuoria – Pienennämme rajusti tuotannon hiili- voidaan avata uuteen käyttöön tekniikan ja kysynnän jalanjälkeä. kehityksen mukaan. – Kaatopaikkoja avataan hyötykäyttöön ympäri maailmaa. Uusi tekniikka mahdollistaa kehittyneissä maissa vastaavan liiketoiminnan, jota kehitysmaissa tehdään ihmisvoimin. Näin se voidaan toteuttaa järjestelmällisesti ja eettisesti, vailla riistotalouden epäkohtia. Jäte alkaa vasta siitä, missä luovuus ja innovatiivisuus loppuvat, Mustonen linjaa.

”

Alumiinitölkit, alumiiniset prosessijätteet ja loppuunkäytetyt tuotteet valetaan harkoiksi, jotka palaavat teollisuuden raakaainekäyttöön.

[ i n B RIE F ]

o f in

[ r ec yc l i n g to d ay ]

The interest of the environment

Packaging is recovered in an exemplary

has to be the main priority in decision making when drafting the revised Waste Act. The act must be sensible concerning packers’ producer responsibility and the recovery scheme as well as from the standpoint of consumers. The present recovery scheme works efficiently and all targets have been attained with it. Partial responsibility for packaging materials in the scheme in conjunction with the municipalities’ waste management obligations constitutes full producer responsibility. In the terms of the Waste Act bill, packaging waste would not be collected from housing properties but from the holder of the waste, which means that the consumer is required to deliver the waste to various new regional collection centres. This would mean a considerable change in the waste management of household waste as well as the transfer of waste from the sphere of municipal waste management to the remit of producers. This option would not make sense from the standpoint of the environment, of producers or of ordinary citizens. The recovery of non-recyclable packaging material as energy supplements the recycling of material in accordance with European waste management practice. Everything that can be feasibly recycled is worth recycling. The fraction of waste that is unfit for recycling is best recovered as energy. Energy generated by the incineration of waste replaces the use of coal as energy, for instance. Household packaging waste is returned to households or other establishments in the form of heat or electricity by means of incineration.

manner in Finland in that its environmental impacts are very little. Packaging made of paper, board and corrugated board, glass, plastic, metal and wood is recovered at a rate of 43– 95 per cent depending on the material. Use of packaging has increased over the past decade, but there is, nevertheless, much less unrecovered packaging waste than ten years ago, amounting to under five per cent of total packaging use. Firms are obligated to account for the recovery of packaging in compliance with targets set by law. These targets have been clearly met by the recovery of packaging collected from industry and retailing. The municipality, for its part, is accountable for the waste management of waste generated by households. As regards firms that place packed products on the market, in other words packers and importers of packed goods, this practice means so-called partial producer responsibility. With the Waste Act under revision at present, it is being proposed that partial producer responsibility should be amended to full producer responsibility. As a consequence, packers and importers of packed products would be fully accountable for waste management concerning packaging waste and the costs incurred in this activity. In practice, this would mean the establishment of a waste management scheme superimposed upon and existing alongside the present municipal waste management scheme.

Annukka Leppänen-Turkula

110,000-180,000 tonnes of packaging waste,

generated mainly by consumers, are outside the remit of the present recovery scheme financed by packers. Full producer responsibility would demand a considerable expansion of the present collection network and would dramatically increase the transport requirements for packaging waste and stress upon the environment, as a major part of environmental stress caused by packaging waste results from emissions generated by waste collection transportation. This would, therefore, have an effect,

which is completely opposite to what is intended by the legislation on the environment. Decrees are also being prepared for the

coming Waste Act, one of which concerns the density of the collection centre network. It has been proposed that an adequate density of collection centres for packaging would be one collection centre for each material for all population centres with 200 inhabitants or one per one thousand inhabitants. One collection centre per one thousand inhabitants would mean about 5,300 collection centres for four different packaging materials, which is 21,200 collection bins. They would lead to additional costs for packers and hence for consumer prices amounting to some EUR 50 million per year. The service will lose all meaning if the material, separately collected at huge costs, turns out to be co-mingled waste, unfit for recycling and dirty, which will then have to be recovered as energy instead of being recycled. Full producer responsibilit y would also

mean substantially increasing the density of the collection network in sparsely populated areas. This would in turn considerably increase transport requirements, leading to additional stress on the environment as well as to burgeoning costs for firms. The impact on the state of the environment would be an even greater catastrophe. Some three million kilo grams of carbon dioxide emissions that accelerate the greenhouse effect would result from the additional 5.2 million or so kilometres of transport and service runs. The equivalent of the energy required to heat about 526 detached houses would be squandered annually on this upsurge in haulage activity. If the packaging waste in question were to be used in the production of energy at the nearest power plant, some 27,000 houses per year could be heated using this packaging waste. Annukka Leppänen-Turkula

TEXT ILPO SALONEN | PHOTOS KARI HAUTALA AND HUHTAMÄKI

uhtamäki started out as a confectionery factory in a stone barn in Kokkola in 1920. During the thirties the company diversified into the food and packaging industries. For decades now the packaging business has been operating worldwide. Nowadays the company has a turnover of EUR 2 billion, employing 14,000 people in 36 different countries. Minna Kylänpää, Head of Group Communications, explains that the wishes emanating from consumer lifestyles are fundamental to product development. She elaborates,

“The sale of lunchtime salads, for example, is constantly on the increase, and eye-catching packaging is wanted for them. A disposable tray that can withstand freezing and heating can be used as a serving platter, which saves on dish-washing time and water. There are many examples of listening to consumer wishes, for instance, concerning resealable chocolate wrapping or a candy bag and nappy packaging, which can also be used as a bag for biowaste. Different markets have their own wishes, such as, for instance, hologram decorations and chocolate packaging that glows in the dark, as favoured in India.”

Sustainable packaging

makes a diﬀerence

DISPOSABLE CUPS, SALAD TRAYS, ICE-CREAM TUBS, FRUIT BASKETS AND DOZENS OF OTHER PACKAGES, MADE BY HUHTAMÄKI, ARE AN IMPORTANT BUT UNNOTICED PART OF EVERYDAY LIFE. THE COMPANY CAREFULLY MEASURES AND MONITORS THE IMPACT OF ITS PRODUCTS ON THE ENVIRONMENT THROUGHOUT THEIR ENTIRE LIFE-CYCLE.

THE ENVIRONMENT ATTRACTS INTEREST

“There is a marked trend in the growing number of people who want to know about the environmental impacts of packaging. The consumer is happy if a cup or plate, for example, is compostable,” she remarks. There are differences in environmental awareness in different parts of the world: discussion is most advanced in Europe, especially in the Nordic countries, the UK and the Netherlands, whereas the United States is just waking up to the subject, and the subject is not yet felt to be very important in a large part of Asia. There is a lot of talk about carbon footprints, but Mats Hägerström, Group EHS Manager, emphasises that this is just one metric among many. He points out, “Merely reducing the carbon footprint may switch the production chain from environmental stress into a different direction where the net gain may be even less. For example, if food packaging is made thinner to save on material, it may no longer adequately protect the food so that spoilage will rise. An apparent saving in one area is paid for in another.” He further remarks that the share of packaging in the environmental stress caused by products is most often negligible, just a small percentage. “This does not mean that packaging should not be constantly developed. However, you really have to be mindful of the main task of packaging, which is protection of the product contained,” he stresses. SEVERAL VARIABLES INVOLVED

Huhtamäki has developed a life cycle analysis, which takes into account dozens of different variables simultaneously. These include, for instance, energy consumption and the manufacturing process in production, the choice of raw materials, the distances covered in the transportation of the products, the impacts on the water system, the quantity and quality of gas emissions, and work safety metrics. “The weights assigned to such variables alter from one product line to another,” says Kylänpää.

All made of fibre or plastic Huhtamäki has six business sectors. Products are manufactured in 54 production facilities in all continents of the world.

“Starch-based BioWare products are suitable for industrial composting. Of course, this presents the challenge that ordinary plastics do not end up in the same collection bins. In large public events it is quite easy to separate the different fractions into their own streams,” says Mats Hägerström. NEW AND RECYCLABLE

Virgin fibre, which has PEFC certification or comes from a certified forest, is mainly used in the manufacture of cardboard packaging. Industrial and consumer recycled fibre is also used in production. Industrial fibre is in-factory production scrap, whereas consumer fibre comprises paper and cardboard collected from households. “Industrial fibre is used in products that come into primary contact with food, such as disposable plates. On the other hand, the fibre coming from consumers is not sufficiently clean for this purpose. They can, of course, be used to make egg packaging and fruit trays,” Minna Kyläpää points out. Fibre packaging can be recycled or recovered as energy after use, and some industrial fibre-based packaging can be industrially composted. Huhtamäki makes exact use of raw materials: the manufacturing scrap from plastic film or cardboard packaging is collected and returned to the manufacturing process. Over 85 per cent of production spoilage is recycled for reprocessing.

1. 2.

The raw materials for flexible packaging, or tubes and pouches, are plastic and aluminium films. They are used to make food and pet-food packaging and products for the pharmaceutical industry. Industrial users of release films comprise manufacturers of labels, suppliers of adhesive tapes and hygiene products, firms in the graphics sector, the hygiene and health care business and the construction and automotive industries. The North American market forms its own business region: the Chinet brand is market leader in high-quality disposable containers made of recycled fibre. Moulded fibre products comprise egg and fruit trays. Huhtamäki’s market share in egg trays is 20–80 per cent worldwide. The top products in the food-service sector are cardboard cups. They are used by fast-food restaurants, the catering sector and the retail business. Industrial users of rigid packaging comprise suppliers of fresh and dairy products, icecream and foodstuﬀ fats.

3. 4. 5. 6.

Targeting sustainable development HUHTAMÄKI’S ECO-MANAGEMENT is primarily focused on its production units. All the units report on some 30 indicators on a monthly or an annual basis. About half of the units observe externally verified eco-management schemes, such as ISO14001 or EMAS (Eco-Management and Audit Scheme) or an internally monitored programme. ISO 14001 will soon be developed in

the units where the standards are not yet valid. In addition, the GRI standard, which is an international guide for socially responsible reporting, and a number of certification schemes pertaining to sustainable forestry, work safety and the compostability of products are also employed. For further information contact: www.huhtamaki.fi

o f in JOUKKOKIRJE

Tuottajayhteisöjen yhteystiedot

Ovatko yhteystietosi muuttuneet?

MEPAK-KIERRÄTYS OY Heikki Riste heikki.riste@mepak.fi puh. 0500 508 463 www.mepak.fi

SUOMEN KULUTTAJAKUITU RY Juha-Pekka Salmi juha-pekka.salmi@kuluttajakuitu.fi puh. 050 329 6211 www.kuluttajakuitu.fi

SUOMEN PALAUTUSPAKKAUS OY Tapani Sievänen tapani.sievanen@palpa.fi puh. 040 544 6899 www.palpa.fi

SUOMEN NP-KIERRÄTYS OY Juha-Pekka Salmi juha-pekka.salmi@np-kierratys.fi puh. 050 329 6211 www.np-kierratys.fi

SUOMEN UUSIOMUOVI OY Vesa Kärhä vesa.karha@plastics.fi puh. (09) 1728 4326 www.suomenuusiomuovi.fi

SUOMEN TEOLLISUUSKUITU OY Pertti Kleemola pertti.kleemola@teollisuuskuitu.fi puh. 050 544 6054 www.teollisuuskuitu.fi

PUUPAKKAUSTEN KIERRÄTYS PPK OY Lars Rask lars.rask@puupakkauskierratys.fi puh. 050 325 2246 www.puupakkauskierratys.fi

SUOMEN KERÄYSLASIYHDISTYS RY Kari Hyrkäs kari.hyrkas@a-pullo.fi puh. (09) 133 1362 www.kerayslasiyhdistys.fi

LINKIT TUOTTAJAYHTEISÖJEN KOTISIVUILLE

www.pyr.fi

Kannen kuva: Atte Lakinnoro

Jos yhteystietosi ovat muuttuneet, ilmoitathan uudet tiedot mahdollisimman pian sähköpostitse osoitteeseen pyr@pyr.fi, soittamalla asiakaspalveluumme puh. (09) 6162 3500 tai faksaamalla numeroon (09) 6162 3100. Mikäli Sinulle ei tule PYR Info -lehteä ja haluaisit saada sen, ilmoita meille osoitteesi.

SUOMEN AALTOPAHVIYHDISTYS RY Eija Jokela eija.jokela@aaltopahvi.fi puh. 040 723 7992 www.aaltopahvi.fi