Anime #119, huhtikuu 2021 by Pop Media

Nro 119

2/2021

10€

Anime ihon alla Haastattelussa tatuointitaiteilija Emmi Salo

Studiot tutuiksi! Madhousen 50 vuotta puntarissa

Jatkosarjassa vuorossa Japani ja kevät Avaamme kukkaloiston merkitystä

Arvostelussa: + Wonder Egg Priority + Bottom-Tier Character Tomozaki + Saiyuki + Mermaid Saga + paljon muita

shop.spreadshirt.ﬁ/animelehti

Pääkirjoitus Pääkirjoitus

Moraalipaniikki Japanin rajojen avautumista odotellessa pitää tyytyä matkailuun muistoissa. Päätoimittaja Japanissa 2017.

urun Pernossa pääsiäislauantaina tapahtunut kahden henkilön murha ja kolmen henkilön murhan yritys ovat puhuttaneet päivälehdissä. Poliisi on kertonut, että virkavallalla on suhteellisen selkeä käsitys tapahtumien kulusta ja motiiveista. Koska tekojen esitutkinta on kesken, poliisi ei ole kommentoinut teon taustoja. Silti media on jo valinnut kulman, jolla käsittelee tekoja. ”Turun turrimurhissa” on toki otsikoihin sopiva iskevä sävy, mutta samalla valtavirtaväestölle tuntematon harrastus on leimattu ikävästi. Oma sukulaiseni otti yhteyttä sen jälkeen, kun uutisointi teoista alkoi. Hän tiedusteli, aiheuttaako turreillu väkivaltaisuutta. Historiallisesti jokainen uusi media on tuonut mukanaan hysteriaa niiden moraalia korruptoivasta vaikutuksesta. Television pelättiin pilaavan nuoret, elävien kuvien pelättiin pilaavan nuoret, videopelien pelättiin pilaavan nuoret… Sitten pelko kohdistui erilaisiin alakulttuureihin: rock-kulttuuri oli täynnä seksiä, gootit ja metallistit olivat tietysti satanisteja ja räppärit ihannoivat huumausaineita. Nyt koto-Suomessa pelko näyttäisi kohdistuvan ihmisiin, jotka pukeutuvat vapaa-ajallaan eläinasuihin tai harrastelevat eläinaiheisen taiteen parissa. Kaikki tämä, koska Turun väkivallanteoista epäilty mies ja tekojen varsinainen uhri harrastivat molemmat turrikulttuuria.

Kohina muistuttaa erinäisistä Japanissa tapahtuneista murhista, joissa tekijän otakuus otettiin mediassa voimakkaasti tapetille. 80-luvulla lempinimellä ”Otaku-murhaaja” tunnettu sarjamurhaaja kylvi pelkoa; vuonna 2011 nuori mies ajoi pakettiautolla ihmisjoukkoon Akihabarassa ja jatkoi sen jälkeen väkivaltaa puukotuksilla; ja vuonna 2018 keski-ikäinen otaku kuristi isänsä kuoliaaksi. Vaikka jokaiseen tapaukseen liittyi paljon laaja-alaisempia ongelmia, teot uhkasivat supistua keskusteluksi hiljaisten nörttien vaarallisuudesta. Ihmismieli haluaa järjestellä ympäröivää maailmaa ymmärrettävämpään muotoon. On kuitenkin valitettavaa, että prosessissa saatetaan päätyä tuomitsemaan kokonainen harrastajaryhmä yhden henkilön tekojen perusteella. Turreilu on itseilmaisua, ja itseilmaisua juhlii myös tämä Animen kevätnumero. Teemana on tällä kertaa taide, jota lähestymme esimerkiksi tatuointien ja sakugan kautta. Teemaa kunnioittaen arvio-osuus on tällä kertaa pari sivua pidempi, sillä vuodenvaihde on ollut täynnä mielenkiintoisia teoksia. On ilo mahdollistaa moniääninen keskustelu taiteesta ja viihteestä aikana, jolloin kulttuurijournalismi on muuten printtimediassa ahtaalla. Mukavaa alkanutta kevättä!

Riikka Haapanen

päätoimittaja

NRO 119

Tässä numerossa

Kuva: Emmi Salo

Kuva: Riikka Haapanen

Teema

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Katutaidetta, modernia taidetta, korkeakulttuuria; kulttiklassikoita, unohdettuja klassikoita, väärin ymmärrettyjä teoksia. Kun Animen tekijät ideoivat juttuja taiteesta, näkökulmat ja aiheet yllättivät. Lopputuloksena on tatuointeja, videopelejä ja Masao Maruyama. 16 20 22 24 50

Paperilta iholle: Haastattelussa Emmi Salo Sakuga: Hyvän animaation lyhyt oppimäärä Studiot tutuiksi: Madhouse TOP 5+1: Silmiinpistävät animaatiot Animen ohi: Japani on vähän väsynyt

Animistit Päätoimittaja: Riikka Haapanen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Tuottaja: Johanna Puustinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Petri Pohjonen, Maija Lehtola, Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Emma Kunnari, Jenni Väyrynen, Paula Haapanen, Nuutti Aleksis, Aleksi Pirinen, Annika Nieminen, Toni Jefremoﬀ, Joni Partanen, Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Chernysh, Kirsi-Maria Luonua, Mauno Joukamaa

Kansikuva © Emmi Salo

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI

Ajankohtaista 06 11 12 14 15

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot Tuhopolton yritys idolikonsertin aikana Laittomat spoilerit

Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino Uniprint

Vakiot 03 25 28

Seuraava Anime ilmestyy 18.6.2021

Pääkirjoitus Ajatuksia animesta: Taiteilijan kokoinen evankeliumi Klassikko: Venus 5

Lisäksi 26

Jatkojuttu: Japanin neljä vuodenaikaa 2/4

Arvostelut 32 33 34 35 36 37 38 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49

ANIME: So I’m a Spider, So What? ANIME: Kemono jihen ANIME: Wonder Egg Priority ANIME: Otherside Picnic ANIME: Bottom-Tier Character Tomozaki ANIME: Horimiya ANIME + MANGA: Heaven’s Design Team MANGA: Blue Period MANGA: BL Fans Love My Brother?! MANGA: Blue Flag MANGA: Mermaid Saga MANGA: Mieruko-chan MANGA: Remina MANGA: Saiyuki MANGA: One-Punch Man ANIME-ELOKUVA: Given PELI: Genshin Impact

Vuonna 2021 ilmestyy 4 numeroa. Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista Elokuvat

Shin Kamen Rider -elokuvan puikkoihin Hideaki Anno © BNP, FUJITV / Oshare Salon natsunagi

Neon Genesis Evangelion -urakkansa juuri viimeistellyt Hideaki Anno ohjaa seuraavan Kamen Rider -elokuvan. Tieto uudesta elokuvasta julkistettiin osana Kamen Riderin 50-vuotista taipaletta kunnioittavia juhlallisuuksia. Anno sekä ohjaa että käsikirjoittaa elokuvan,

Hula Fulla Dance -elokuvan ensiilta siirtyy

eiji Mizushiman ja Shinya Watadan ohjaaman Hula Fulla Dance -alkuperäisanimaatioelokuvan ensi-ilta siirtyy. Elokuvan sivuilla julkaistussa tiedotteessa kerrotaan, että lykkääntymiselle on useita syitä, mutta niitä ei eritellä. Koronaviruspandemian vuoksi erilaiset aikataulumuutokset ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus anime-teollisuudessa. Ensi-illan oli määrä olla kesällä. Hula Fulla Dance kertoo

joka kantaa nimeä Shin Kamen Rider. Annon mukaan elokuva on ollut tuotannossa jo kuusi vuotta. Korona-pandemian vuoksi ensi-ilta on sijoitettu alustavasti vuoden 2023 maaliskuuhun. Lähde: Kotaku

Penguindrum-anime saa juhlavuosielokuvan

Fukushimassa sijaitsevasta Havaiji-teemaisesta kylpylälomakohteesta. Hotellissa esiintyy hula-tanssiryhmä, johon päähenkilö Hiwa Natsunagi kuuluu. Muita avainhahmoja ovat lomakohteen työntekijä Ryota Fujikake sekä tanssiryhmän johtaja Kazuto Taira. Päähenkilöitä ääninäyttelevät Haruka Fukuhara, Dean Fujioka ja Yuuki Yamada.

enguindrum-anime täyttää pyöreitä, minkä johdosta sarjaa juhlistetaan joukkorahoitetulla elokuvalla. Anime-sarjan virallinen Twitter-tili julkisti uutisen maaliskuun lopussa. Kymmenen vuotta täyttävän animen juhlavuosielokuva koostuu 24 jaksosta. Elokuvan kohdalla vetovastuu animaatiosta siirtyy televisio-animea tehneeltä BRAIN’S BASE -studiolta La-

Lähde: Crunchyroll, viralliset kotisivut

pin Trackille. Re:CYCLE of the Penguindrum -nimeä kantavaa elokuvaa varten on perustettu joukkorahoituskampanja, jonka tarkoituksena on kerätä noin 76 000 euroa projektille. Rahat käytetään elokuvan tekemisen lisäksi markkinointiin ja oheistuotteisiin. Elokuvan ensi-iltaa ei ole julkistettu. Lähde: Virallinen Twitter-tili, viralliset kotisivut, ANN

Elokuvat

Anime-elokuvien julkaisuajankohdat tarkentuvat

iemmin julkistetut elokuvaprojektit ovat alkaneet saada tarkempia julkaisuajankohtia. Suosittua kaksikautista TV-animea seuraava Laid-Back Camp -elokuva saa tuoreiden tietojen mukaan ensi-iltansa vuoden 2022 puolella. Anime-sarjan avaintekijät palaavat tuoteperheen pariin ohjaaja Yoshiaki Kyougokun johdolla. Ohjaaja Mamoru Hosodan uutuudesta päästään sen sijaan nauttimaan jo piakkoin. Belle-nimeä lännessä kantava elokuva saa ensi-iltansa heinäkuussa. Syksyllä teattereihin saapuu puolestaan The Deer King: Yuna and the Promised Journey. Nahoko Uehashin romaaneihin perustuvan elokuvan en-

si-ilta on 10. syyskuuta. Salaperäisen sairauden ympärille keskittyvä fantasiaelokuva on roolittanut päähahmojen ääniksi tunnettuja japanilaisia näyttelijöitä. Soturi-Vania ääninäyttelee Shinichi Tsutsumi (Always: Sunset on Third Street, Why Don’t You Play in Hell), ja Vania jäljittävänä naissoturina kuullaan Annea (xxxHolic, Youkai ningen bem). Sairauteen parannuskeinoa etsivän lääkärin roolissa on puolestaan Ryoma Takeuchi (Overprotected Kahoko). Elokuvan ohjaa ohjausdebyyttinsä tekevä Masashi Ando, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Henkien kätkemän parissa. Lähde: ANN

Kirjailija paljastaa: Crusher Joelle suunniteltiin jatko-osaa

oshikazu Yasuhikon ohjaama sciﬁ-elokuva Crusher Joe ilmestyi vuonna 1983. Alkuperäiset Crusher Joe -romaanit kirjoittanut kirjailija Haruka Takachiho paljasti taannoin Twitter-tilillään, että yksiosaiseksi jääneelle elokuvalle oli suunniteltu jatkoa. Takachihon mukaan hän ja elokuvan ohjauksesta kiinnostunut

Katsuhiro Otomo (Akira) suunnittelivat jatko-osaa yhdessä. Sunrise-studio ei kuitenkaan näyttänyt projektille vihreää valoa ja elokuva jäi lopulta tekemättä. Sen sijaan tuoteperhe kasvoi kahdella OVA:lla vuosikymmenen lopussa. Otomo ei kuitenkaan ollut mukana kummassakaan projektissa. Lähde: Crunchyroll

Manga

Musiikki © KING RECORD CO., LTD.

Jujutsu kaisen ohittanut myynneissä Shaman Kingin, tasoissa Berserkin kanssa

ege Akutamin piirtämä ja kirjoittama manga velhokoulun oppilaista jatkaa omien ennätystensä rikkomista. Maaliskuun viimeisenä päivänä mangan kustantaja ilmoitti Jujutsu kaisenin Twitter-tilillä, että sarjan fyysisiä pokkareita oli painettu ja digitaalista versiota myyty yhteensä 40 miljoonaa kappaletta. Pelkästään maaliskuun aikana uusia pokkareita oli painettu ja myyty neljä miljoonaa kappaletta. Uudet luvut tarkoittavat, että Jujutsu kaisen on ohittanut myynneissä myös yliluonnollisten olentojen pariin sijoittuvan Shaman King -mangan. Jujutsu kaisen on myynyt nyt saman verran kuin klassikot Berserk ja Yu-Gi-Oh, ja 50 miljoonan myydyn kappaleen merkkipaalulla odottavat muun muassa Great Teacher Onizuka ja Akutamin esikuvan Yoshihiro Togashin Yu yu hakusho. Kun ottaa huomioon, että Jujutsu kaisenin esiosaan perustuva Jujutsu Kaisen 0 -animaatioelokuva on tulossa loppuvuodesta teattereihin, seuraava kymmenen miljoonan kappaleen loikka tuskin vaatii kovin montaa kuukautta. Lähde: Virallinen Twitter-tili, Crunchyroll

My Hero Academia paukuttaa kovia myyntilukuja Jujutsu kaisenin ohella My Hero Academia on ollut viime kuukausina otsikoissa hyvän myyntinsä vuoksi. Kouhei Horikoshin supersankari-manga rikkoi 50 miljoonan kappaleen painetun printtipokkarin ja ostetun digipokkarin yhteismää-

rän huhtikuun alussa. Luku sisältää ensimmäistä kertaa myös kansainvälisen myynnin. Sarjan siivitti ennätykseen huhtikuussa ilmestynyt sarjan 30. osa. Lähde: Crunchyroll

Golgo 13 Guinessin ennätysten kirjaan 200:lla julkaistulla pokkarilla Mangaka Takao Saitou on huhtikuun alussa päässyt Guinessin ennätysten kirjaan manga-sarjallaan Golgo 13. Mangan 200. pokkari ilmestyi huhtikuun alussa ja sillä Saitoulle heltisi “eniten osia yksittäisessä manga-sarjassa” -titteli. Mangan

historiassa ainoastaan Osamu Akimoton poliisisarja Kochikame on yltänyt Golgo 13:n toista ohella kunnioitettavaan kahdensadan pokkarin virstanpylvääseen.

Megumi Hayashibaran tuotanto suoratoistopalveluihin

eiyuu-faneilla on aihetta juhlaan, sillä legendaarisen ääninäyttelijän Megumi Hayashibaran koko musiikkituotanto on tullut saataville suurimpiin musiikin suoratoistopalveluihin. Hayashibaran uransa aikana julkaisemat 14 kokopitkää albumia ja huikeat 41 singleä ovat nyt kuunneltavissa muun muassa Spotifyssa ja Apple Musicissa. Hayashibara debytoi laulajana vuonna 1991 singlellään Niji iro Sneaker. Hän oli yksi ensimmäisiä ääninäyttelijöitä, jotka löysivät menestystä myös levyttävinä artisteina. Lähde: Crunchyroll

Sarjat

Kesäkauden herkkuna Wonder Egg Priorityn erikoisjakso

tudio CloverWorksin alkuperäisanime ja alkuvuoden yllättäjä Wonder Egg Priority päättyi maaliskuussa. Lisää sisältöä on kuitenkin luvassa, sillä animen erikoisjakso lähetetään Japanissa heinäkuun 29. päivä. Funimation on lisensoinut sarjan lännessä. Shin Wakabayashin ohjaama ja Shinji Nojiman käsikirjoittama fantasiasarja kertoo tytöistä, jotka suojelevat gachapon-automaatista saamiensa munien asukkaita hirviöiden hyökkäyksiltä. Lähde: Crunchyroll

Lähde: Crunchyroll

Sarjat

Uusia sarjasovituksia

evään korvalla on julkistettu useita sovituksia suosituista manga-nimikkeistä. Huomattavan innostuneen vastaanoton verkossa on saanut tieto, että JoJo’s Bizarre Adventure on saamassa vihdoinkin viidennen tuotantokauden. Animointivuoroon on päässyt kuudes osa Hirohiko Arakin manga-eeposta, JoJo’s Bizarre Adventure: Stone Ocean. Stone Oceanin tapahtumat käynnistyvät 10 vuotta Golden Wind -arkin tapahtumien jälkeen. Päähenkilönä nähdään ensi kertaa sarjan historiassa nainen, kun Jolyne Cujoh, Jotaro Kujon tytär, astuu valokeilaan. Stone Oceanin sovituksesta vastaa edeltäneiden JoJo-kausien tapaan David Production. Uuden tuotantokauden ilmestymisaikataulu tarkentuu myöhemmin. Toimintaa ja täpäköitä naisia on luvassa myös toisessa vielä ilmestymisaikataulultaan avoimessa anime-uutuudessa, Love After World Dominationissa. Takahiro Wakamatsun ja Hiroshi Nodan romanttiseen supersankarikomediaan pohjautuvan animen tekijöistä ei ole vielä tarkempia tietoja. Sarjaa saanee odottaa ilmestyväksi aikaisintaan vuonna 2022. Vuodelle 2022 on sen sijaan varmasti aikataulutettu odotettu adaptaatio Miki Yoshikawan romanttisesta A Couple of Cuckoos -komediasta. A Couple of Cuckoos on ilmestynyt Weekly Shounen Magazinessa tammikuusta 2020 saakka. Toistaiseksi sitä on kertynyt viiden pokkarin verran. A Couple of Cuckoos kertoo lukioikäisistä Nagista ja Erikasta, jotka vaihtuivat vauvoina toistensa perheisiin. Tarinan aluksi heidän vanhempansa yrittävät saada heidät järjestettyyn avioliittoon. Hupailun sovittavat liikkuvaksi kuvaksi Shin-Ei Animation ja SynergySP. SynergySP:n hellässä huomassa on myös toinen adaptaatioprojekti. Studio sovittaa TV-animeksi Sana Kiriokan viisiosaisen Taisho otome otogi banashi -mangan. Pony Canyon julkisti sovituksen AnimeJapan 2021 -tapahtumassa maaliskuussa. Anime on aikataulutettu syksylle. Projektin nokkamiehenä on ohjaaja Jun Hatori. Anime on Hatorin ensimmäinen sarjaohjaus. Taisho otome otogi banashi sijoittuu vuoteen 1921. Tamahiko Shiman käsi vammautuu onnettomuudessa, minkä seurauksena Tamahikon isä kätkee pojan syrjäiselle maaseudulle. Pojan elämään tuo iloa isän järjestämä nuori vaimo Yuzuki. Lähde: ANN

Sarjat

Tokyo Babylon 2021 peruttu

o kertaalleen lykätty anime-sovitus CLAMP-kollektiivin Tokyo Babylon -mangasta on virallisesti peruttu. Animen tuotantokomitea julkaisi perumisesta kertovan tiedotteen animen virallisilla kotisivuilla 29. maaliskuuta. Perumisen taustalla on tapahtumaketju, joka alkoi keriytyä auki viime vuoden marraskuussa. Marraskuussa paljastui, että Go Hands -studion vastuulla olevan anime-sovituksen hahmojen asut rikkoivat tekijänoikeuslakeja. Hahmosuunnitelmien perusteella vaikutti siltä, että päähenkilö Hokuton ylle piirretty kaapu oli suora jäljennös Volks-merkkisen nuken vaatetuksesta. Hokuton kaksoissisaren Subarun asukokonaisuus oli puolestaan ilmeisen yhteneväinen eteläkorealaisen pop-kokoonpano Red Velvetin jäsenen Yerin käyttämän esiintymisasun kanssa. Tokyo Babylon 2021 -animen tuotantokomitea suoritti sisäisen tarkastuksen tilanteen vuoksi. Tarkastuksessa kävi ilmi, että julkisuudessa keskusteltujen hahmosuunnitelmien lisäksi animesta vastannut studio oli syyllistynyt myös muihin tekijänoikeusrikkomuksiin. Kotisivuilla julkaistussa tiedotteessa tuotantokomitea pahoittelee tapahtunutta syvästi sekä CLAMPilta että faneilta. Tuotantokomitean mukaan luottamus studioon on mennyt, joten kattavista keskusteluista huolimatta komitea ei näe muuta vaihtoehtoa kuin perua huhtikuussa ensi-iltaan tulossa olleen animen. Tuotantokomitea mainitsee kuitenkin, että se haluaa aloittaa sovituksen kanssa puhtaalta pöydältä. On siis mahdollista, että klassikko-manga saa vielä arvoisensa anime-sovituksen. Tuotantokomitean tiedote on luettavissa 30. huhtikuuta saakka, jonka jälkeen animen kotisivut ja sosiaaliset mediat suljetaan. Lähde: SoraNews24, Kotaku, ANN, viralliset kotisivut

Ilmiöt

Alkuperäiset Tokion olympialaisten avajaisten suunnitelmat vuodettu

abloidijulkaisu Shukan bunshun on julkaissut yli kaksisataa sivua dokumentteja, jotka koskevat Tokion olympialaisten avajaisia. Alkuperäisistä suunnitelmista vastasi tunnettu koreograﬁ Mikiko, joka oli nimitetty avajaisten vastaavaksi toimitsijaksi silloisessa taiteellisessa toimikunnassa. Mikikon näkemyksessä avajaisten aluksi olympiastadionille olisi kaartanut punainen moottoripyörä Akira-elokuvaa (1988) tyylitellen. Samalla taustalle olisi heijastettu erilaisia kuvia Neo Tokiosta. Avajaiset olisivat päättyneet isolta näytöltä toiselle ponnahtelevaan Su-

per Mario -videopelisarjan päähahmoon. Akiran käyttäminen avajaisissa olisi ollut osuvaa, sillä anime-elokuva sijoittuu pandemian runnomaan Tokioon vuoteen 2019. Myös elokuvan maailmassa Tokioon oli kaavailtu olympialaiset vuodelle 2020. Olympiakomitea kuitenkin luopui suunnitelmista jouduttuaan tehostamaan suunnitteluprosessia koronapandemian aiheuttaman lykkäyksen vuoksi. Myllerryksessä Mikikon esimies, luovan tiimin johtaja Nomura Mansai sai väistyä. Hänen seuraajakseen tuli Hiroshi Sasaki. Sasaki puolestaan joutui eroamaan tehtävästään aiemmin

tänä keväänä, koska hän kommentoi epäasiallisesti komedienne Naomi Watanaben painoa. Koska heinäkuisten olympialaisten valmistelut ovat jo pitkällä, enää ei ole aikaa palata Mikikon suunnitelmiin, vaan Shukan bunshunin tietojen mukaan olympialaisten juhlallisuuksissa noudatetaan Sasakin tiimin tekemiä taiteellisia linjauksia. Tokion olympialaiset alkavat 27. heinäkuuta. Poikkeusolojen vuoksi ulkomaiset kisaturistit eivät pääse osallistumaan urheilujuhlaan paikan päällä. Lähde: SoraNews24

Kuvastin © WEP Project

Wonder Egg Priority (2021) Erilaiset värikkäät korut ja muut söpöt esineet kuuluvat keskeisesti taikatyttösarjojen estetiikkaan. Esineiden tarinan sisäisenä merkityksenä on toimia

työkaluina, joilla tytöt pystyvät suorittamaan sankaritekojaan. Esineillä on myös tekstin ulkopuolinen kaupallinen funktio: ne kannustavat katsojia ostamaan

Suomenkieliset mangajulkaisut

Noah 1 23.4.2021 Titaanien sota 32 30.4.2021 My Hero Academia 16 30.4.2021 Kun jälleensynnyin hirviönä 8 30.4.2021 Yotsuba& 1 30.4.2021 Patriootti Moriarty 12 30.4.2021 Kuroshitsuji – Piru hovimestariksi 30 30.4.2021 Hamsteripäiväkirjat 3 14.5.2021 One Piece 97 24.5.2021 One-Punch Man 6 28.5.2021 Gabriel Dropout 9 28.5.2021 Tokyo Ghoul:re 14 28.5.2021 Noah 2 18.6.2021

oheistuotteita. Kulutuskulttuurikeskeinen markkinointi ei ole pelkkää muoviroskaa, sillä se on myös mahdollistanut sarjoille useita tuotantokausia.

= Sarja alkaa = Yksiosainen

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Seuraavan kauden nostot

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia anime-uutuuksia kesäkaudelta 2021.

Aquatope of White Sand ALKUPERÄISTEOS

DRAAMA, SLICE-OF-LIFE

Manga- ja ranobe-sovitukset dominoivat kesäkautta. P.A. Worksin vuosi 2020 kului Appare Ranmanin ja The Day I Became a Godin parissa, ja koronavuosi kakkosen studio korkkaa alkuperäisteoksella nimeltä Aquatope of White Sand. Toshiya Shinoharan ohjaamassa kertomuksessa epäonnistunut

P.A. WORKS

The Case Study of Vanitas 7/2021

PERUSTUU MANGAAN DRAAMA, YLILUONNOLLINEN, SHOUNEN ANIPLEX 7/2021

idoli Fuuka ystävystyy Kukuru-nimisen tytön kanssa okinawalaisessa merimaailmassa. Merimaailmaa uhkaa sulkeminen, mikä yhdistää tyttöjä. Traileri lupailee kauniita maisemia ja tunnelmallista musiikkia, joten sarja sopinee erinomaisesti lempeisiin kesäiltoihin nautittavaksi.

Jun Mochizukin vuonna 2015 aloittama The Case Study of Vanitas -vampyyrimanga saa anime-käsittelyn Aniplexin huomassa. Vampyyri Noél kohtaa Pariisissa vampyyreja parantavan ihmistohtorin ja ”Vanitasin kirjan” omistajan Vanitasin. Kaksikko joutuu keskel-

le ihmisten ja vampyyrien rauhaa uhkaavaa konfliktia. Yoshiyuki Itou sovittaa steampunk-henkiset hahmot liikkuvaan muotoon, ja laulaja-lauluntekijä Hitomi Mienonakin tunnettu Deko Akao (Noragami, Arawaka Under the Bridge, Yatterman) käsikirjoittaa.

Girlfriend, Girlfriend PERUSTUU MANGAAN

TEZUKA PRODUCTIONS

Weekly Shounen Magazinessa vuosi sitten alkanut romanttinen komedia Girlfriend, Girlfriend on pikavauhtia osoittautunut yhdeksi lehden tämän hetken vetävimmistä nimikkeistä. Mainioiden myyntilukujen siivittämänä mangaka Hiroyuki julkisti ennen vuodenvaihdetta Twitterissä, että mangaa oltiin sovittamassa animeksi – vain kahdeksan kuukautta sarjan julkaisun alkamisen jälkeen. Girlfriend,

KOMEDIA, KOULU

7/2021

Girlfriendistä tulikin Weekly Shounen Magazinen historian nopeimmin anime-sovituksen saanut sarja. Tezuka Productions -studion kädenjälkeä päästään tarkastelemaan heinäkuussa, kun lukiolaispoika Naoya kaksine tyttöystävineen marssii Animeism-ohjelmapaikalle. Kouluarkeen ja slice-of-life -romantiikkaan tukeutuva sarjakuva on kuin tehty animeksi sovitettavaksi.

How a Realist Hero Rebuilt a Kingdom PERUSTUU LIGHT NOVELIIN ISEKAI J.C.STAFF 7/2021 Kesä ja isekai-ähky ovat ovella. Velhoja, maagisia farmaseutteja ja yliluonnollisia otuksia piisaa joka makuun tällä kaudella. Kuivakkaalla pohjavireellään erottuu How a Realist Hero Rebuilt a Kingdom. Tarinan päähenkilö Kazuya Souma päätyy toiseen maailmaan, eikä suinkaan rivimaajussiksi tai tavan miekkamieheksi, vaan suoraan valtakunnan kuninkaaksi. Kazuya alkaa järjestellä valtakuntansa asioita realismi edellä.

My Next Life as a Villainess: All Routes Lead to Doom! 2. tuotantokausi PERUSTUU LIGHT NOVELIIN FANTASIA, KOMEDIA SILVER LINK. 7/2021

Life Lessons with Uramichi Oniisan PERUSTUU MANGAAN

KOMEDIA, SLICE-OF-LIFE

Synkeä ja sopivan absurdi Life Lessons with Uramichi Oniisan viihdyttää tänä kesänä elämän kolhimia kolmekymppisiä katsojia. Kolmenkympin rajapyykin rikkonut Uramichi on päätynyt televisioon leikittämään lapsia lastenohjelmaan. Sisältä kuollut Uramichi on

STUDIO BLANC

7/2021

lähellä menettää elämänhalunsa rippeetkin, mikä johtaa riemastuttavan tummasävyisiin vitseihin. Monsterimaisen ﬁlmograﬁan rakentanut Hiroshi Kamiya (Attack on Titan, GeGeGe no Kitarou, One Piece, The Disastrous Life of Saiki K.) ottaa Uramichin roolin haltuunsa heinäkuussa.

Hamefurana tuttavallisemmin tunnettu otome-peliin sijoittuva anime palaa toisen tuotantokauden voimin. Ensimmäisen kauden lopussa otakusta Fortune Lover -pelin henkilöksi muuttunut Katarina saavutti pelin alkuperäisen tarinan päätepisteen. Keisuke Inoue jatkaa haaremihupailun ohjaajana toisella tuotantokaudella Megumi Shimizun palatessa käsikirjoittajaksi.

Remake Our Lives! PERUSTUU LIGHT NOVELIIN KOULU FEEL. 7/2021

KOMEDIA, DRAAMA,

Kolmeakymppiä koputteleva Kyouya Hashiba palaa kotikylänsä maisemiin menetettyä työnsä. Piehtaroituaan pahassa mielessä Kyouya saa yllättäen uuden mahdollisuuden: hän matkaa ajassa kymmenen vuotta taaksepäin yliopistovuosiinsa. Nuorella miehellä on nyt mahdollisuus korjata menneitä virheitään, ja hän päättääkin ryhtyä taideopiskelijaksi. Kesä, heinäsirkat ja nuoruuden loputtomilta tuntuvat mahdollisuudet – Remake Our Lives! tarjoaa sopivan kaihoisan ikkunan ohimenneiden päivien tunnelmointiin.

Ajankohtaista © AM MODEL AGENT

Baby Dolls on vuonna 2011 perustettu paikallinen idoliryhmä. Epäilty tekijä sytytti rakennuksen palamaan ryhmän konsertin alettua 14.3.

Tuhopolton yritys idolikonsertin aikana Epäilty tekijä myönsi jäljitelleensä Kyoto Animationin tuhopolttoa

ltapäivällä maaliskuun 14. päivä 38-vuotias mies sytytti nelikerroksisen rakennuksen palamaan Tokushimassa Japanissa. Rakennuksen ylimmässä kerroksessa oli alkanut noin 40 minuuttia aiemmin Baby Dolls -nimisen paikallisen idoliryhmän konsertti, ja paikalla oli viisihenkinen idolikokoonpano mukaan luettuna noin 70 henkeä. Kaikki paikallaolijat onnistuivat poistumaan rakennuksesta käyttämällä hätäpoistumisteitä. Rakennuksessa työskennellyt 50-vuotias ravintoloitsija hengitti savua, mutta hänen vammansa jäivät vähäisiksi. Rakennuksen seinät ja lattiat kärsivät vahinkoja noin 18 neliömetrin alalta. Teossa käytetty metallinen polttoainekanisteri löytyi tekopaikalta. Poliisi otti kiinni epäillyn tekijän saman päivän aikana. Epäilty tekijä on kertonut poliisille avoimesti teostaan. Hän osti vain muutamia tunteja ennen tekoa 15 litraa polttoainetta, jota hän kaatoi kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan hissiaulaan pyrkimyksenään tulipalon sytyttäminen. Sanomalehti Yomiuri Shimbunin tietojen mukaan epäilty tekijä on kertonut kuulusteluissa, että hän oli jäljitellyt parin

vuoden takaista tuhopolttoa Kyoto Animation -animaatiostudion tiloissa. Poliisi ei ole julkistanut tietoa siitä, miksi kiinniotettu mies kohdisti tekonsa kyseiseen rakennukseen. Poliisi haki oikeudesta lupaa pidättää mies mielentilatutkimuksen vuoksi. Lupa myönnettiin. Syyttäjä päättää heinäkuussa lääkärin lausunnon perusteella, nostetaanko miestä vastaan syytteet. Kyoto Animationin ykkösstudio Kioton Fushimissa paloi tuhopoltossa kesällä 2019. Palossa menehtyi 36 henkilöä, minkä lisäksi 34 henkilöä haavoittui. Kyoto Animationin tuhopolton jälkeen jäljittelijät uhkailivat myös Square Enixiä ja peliyhtiö Visual Artsia tuhopoltolla. Molemmissa tapauksissa uhkailijat viittasivat Kyoto Animationiin. Tiettävästi Tokushiman tapaus on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tuhopolttoa Kyoto Animationin palon hengessä on konkreettisesti yritetty.

” Syyttäjä päättää heinäkuussa, nostetaanko miestä vastaan syytteet.”

Lähde: Yomiuri Shimbun, Asahi Shimbun, NHK, Nikkan Sports, J-Pop Project News, CBR.com

Twitter

Laittomat spoilerit

Mangaka Kohsken pääteos Gangsta on ollut jo pitkään tauolla tekijänsä kroonisen sairauden vuoksi. Gangsta tuo kuitenkin edelleen tekijälleen leivän pöytään, ja Kohske kävi Twitterissä muistuttamassa Japanin ulkopuolisia faneja piratismin haitallisuudesta: @go_kohske 23.2.2021 I’m amazed at how many people defend the scanlation. If you don’t buy oﬃcially sold magazines or books, it’s the same as shoplifting. sensible people buy the book in a legitimate way, whether it’s expensive or diﬃcult to get the book.

aaliskuun loppupuolella Tokion käräjäoikeudessa saatiin käsitellyksi tapaus, jota manga-alan toimijat ovat seuranneet tiiviisti. Yksi alan suurimmista kustantamoista, Shogakukan, oli kyllästynyt niin kutsuttuihin spoilerisivustoihin. Kustantamo oli hakemassa lainvoimaista linjausta siitä, rikkovatko Internetin spoilerisivustot tekijänoikeuslakeja julkaistessaan juonipaljastuksia ja kuvia ennen manga-sarjojen virallisia ilmestymispäiviä. Käräjäoikeuden tuomari Shibata Yoshiaki linjasi Shogakukanin ja samalla alan eduksi, että jakamalla juonipaljastuksia spoilerisivustot loukkaavat sekä taiteilijan itsensä että kustantamon tekijänoikeuksia. Käräjäoikeus määräsi, että palveluntarjoajan on luovutettava Shogakukanille erään tietyn spoilerisivuston domain- ja palvelintiedot. Sivuston oli havainnut Kengan Omega -sarjaa Shogakukanille piirtävä mangaka Yabako Sandrovich. Kyseinen sivusto oli julkaissut vuodettuja tietoja yli kuudestakymmenestä Kengan Omega -luvusta ennen niiden ilmestymistä MangaONE-sovelluksessa. Shogakukanin MangaONE-sovelluksen toimituksen mukaan spoilerisivustoista on tullut todellinen riesa. Juonipaljastuksia jakamalla sivustot voivat tienata merkittäviä summia rahaa, koska kävijät generoivat sivustojen ylläpitäjille mainostuloja. Shogakukania edustanut asianajaja totesi, että spoilerisivustojen kävijämäärät ovat kasvaneet pandemian aikana.

@go_kohske 23.2.2021 “Scanlation becomes a promotion”? No, it doesn’t generate revenue for authors or publishers. It just increases the number of people browsing, and it doesn’t make sense. @go_kohske 23.2.2021 “If you want so much money, open a patron”? that’s not the way. it’s only natural that I get a reward appropriate to my labours. In other words, it is the royalties on oﬃcially published books. @go_kohske 23.2.2021 just “please buy books the right way”. Still, will I be exposed to incomprehensible discrimination and abusive language as before?

Myös Shogakukanin kilpailija Kodansha jyrähti keväällä juonipaljastusten vuoksi. Kodanshan kustantama ja Hajime Isayaman piirtämä Attack on Titan tuli päätökseensä huhtikuun 9. päivä, kun kustantaja julkaisi sarjan 139. luvun. Attack on Titanin parissa työskennellyt kustannustoimittaja ilmoitti Twitterissä ennen luvun julkaisua, että Kodansha aikoo puuttua lakiteitse sivustoihin ja käyttäjiin, jotka jakavat ennakkoon juonipaljastuksia tai vuotavat luvun verkkoon. Englanninkielisessä ilmoituksessa samainen kustannustoimittaja painotti, että oikeustoimet ulotettaisiin lakia rikkoviin henkilöihin ”kotimaasta välittämättä”.

Lähde: NHK, ANN

Teksti: Anna-Liisa Koskinen

Paperilta iholle Haastattelussa

Emmi Salo

Suomessa tatuoinnit ovat jo valtavirtaa, mutta miten käy, kun suosikki-anime menee kirjaimellisesti ihon alle – kuinka intohimo animangaan yhdistyy tatuoimiseen, ja onko suosikkihahmon tatuoiminen ihoon täysin mutkatonta? Tatuointien maailmasta ja uransa kulusta keskustelee shounen-sarjoista inspiraatiota ammentava tatuointitaiteilija Emmi Salo.

elsinkiläisen Lävistysliikkeen edustalla iloisesti tervehtivä Emmi Salo on yksityiskohtia myöten huolitellussa asukokonaisuudessaan upea tuulahdus edelliseltä vuosikymmeneltä. – Mä oon ollut 14-vuotiaasta asti kiinnostunut tosta gyaru-muodista, Salo kuvailee. – Se on semmonen, mikä saa mut hirveen hyvälle tuulelle, ja edelleen näinäkin vuosina selailen vanhoja Egg-lehtiä. Japanilainen gyaru-katumuotiin keskittynyt lehti Egg lopetti vuonna 2014. Salo toteaakin gyaru-muodin kuolleen ilmiönä, mutta vannoutuneita harrastajia löytyy edelleen nettilehtien parista ja keskustelufoorumeilta. Salon persoona heijastuu ulkoasun lisäksi myös ympäristöön. Lävistysliikkeen tiloissa Salon työpistettä koristaa hänen oma taideteoksensa JoJo’s Bizarre Adventuresta. Salon kautta liikkeen muut työntekijät – lävistäjä Niko sekä tatuoija ja Salon mentori Sepi (taiteilijanimeltään Dots by Sigma) – ovat tutustuneet animeen ilmiönä. Sepi tunnistaa jopa JoJon hahmoja. Salo on kiitollinen siitä, että hänen kiinnostuksenkohteitaan on tuettu jo tatuointiuran alusta alkaen. Lävistysliikkeen huomassa hän on saanut yhdistää ammattiinsa rakkautensa japanilaiseen populaarikulttuuriin.

90-luvun lapsena Salo tutustui animeen ja mangaan hyvin klassisen kaavan kautta. Seitsemänvuotiaana hän katseli muun muassa Hopeanuolta, ja kioskilta ostoskassiin päätyivät Ranma ½- ja Inuyasha -mangat. Pöytäkoneen saatuaan Salo tutustui esimerkiksi Ouran Host Clubiin, ja pikkuhiljaa ikkuna japanilaisen populaarikulttuurin maailmaan alkoi laajentua. Salon piirtämisen lahja huomattiin jo tarhaiässä. Animanga-harrastus alkoi vaikuttaa kasvavan taiteilijan tyyliin. Vaikka lukioaikana nousi esiin ajatus itsensä elättämisestä taiteella, Salo opiskeli hetken parturi-kampaajan tutkintoa kohti. Tultuaan Lävistysliikkeeseen töihin myymäläapulaiseksi vuonna 2017 Salo lähti lopulta tavoittelemaan taiteilijan uraa, joka oli ollut unelmana jo 15-vuotiaasta asti. – Pistin niin sanotusti tuolla parturi-kampaamoalalla pillit pussiin. Mä tiesin, että nyt jos joskus, että tää on se hetki. Vuoden 2018 alussa Sepi otti Salon oppilaakseen. Sepiltä Salo oli ottanut ensimmäisen tatuointinsakin, Berserk-teemaisen. Salon mukaan Sepin opeissa on korostunut erityisesti henkinen valmius tatuointityöhön; kaikenlaisiin tilanteisiin varustautuminen ja ymmärrys tatuointien pysyvyydestä. Myös alan vanhat traditiot jaetaan opettajalta oppilaalle. Salon uran yksi merkittävimmistä hetkistä oli, kun studion muuton yhteydessä hän sai liikkeen oveen oman nimensä. – Kun aattelee, että oon aika vähän aikaa ollut kuitenkin

Salon tatuointityyli on ottanut vaikutteita hänen tavastaan luonnostella paperille.

Saloa vahvoine tunteineen, kasvojen ilmeineen ja liikkeineen. Toisaalta shoujon puolelta Ai Yazawan Nana on tehnyt Saloon suuren vaikutuksen. Yhdeksi unelmaprojektikseen Salo kuvailee jonkin eeppisen kohtauksen tatuoimisen, esimerkiksi isomman Attack on Titan -aiheisen työn.

Eläin- ja kasviaiheisten tatuointien lisäksi Salo on tehnyt anime- ja manga-teemaisia tatuointeja laidasta laitaan. Erityisen nautinnollista hänelle on suunnitella valmiita hahmoja omalla tyylillä. Toisaalta Salo on myös päässyt tatuoimaan spesifejä manga-ruutujakin. Niissä mangakoiden maneerit täytyy jäljitellä tarkkaan. – Sellaista tatuointia tehdessä kiinnittää huomion eri juttuihin kuin mitä itse mangaa lukiessa. Mangan rasterikuvioon soveltuvat erilaiset tekniikat. Yksi on pisteistä koostuva tatuoimistekniikka eli dotwork, jossa jokainen piste vaatii oman iskunsa ihoon. Tähän Sepi yhtenä Suomen tunnetuimpana dotwork-artistina on antanut arvokkaita neuvoja. Salo hyödyntää työssään myös viivatyöskentelyä (linework) ja whip shading -tekniikkaa. Tekniikka jättää graafisen linjan taakseen luoden varjostuksia työhön. Manga-ruutua tatuoidessa on huomioitava iho elävänä ja liikkuvana pintana. Salo korostaa, että monesti kuvaa suurennetaan, jotta pienet yksityiskohdat näyttävät hyvältä parannuttuaan. Mangalle tyypillinen kulmikas tyyli tuo haasteita tatuoinnin asettelulle elastiseen kehoon. Asiakkaan kanssa tehdäänkin yhteistyötä esimerkiksi siirtokuvan sovitussessioissa, jotta kuvalle löydetään mahdollisimman istuva paikka. Salo opastaakin etukäteen pohtimaan kuvan kokoa, varjostuksia sekä vaihtoehtoisia paikkoja. Parantuneen tatuoinnin näyttäminen tatuoijalle on tärkeää, jotta kuvaa voidaan tarvittaessa korjailla.

Mikäli tarkkaan jäljennetyn valmiin kuvan haluaa kehoonsa, tärkeää on myös tietää kuvareferenssien alkuperä. Erityisesti fanitaiteen kohdalla alkuperäiseltä taiteilijalta on pyydettävä lupa tatuoimista varten. – Fanitaidetta ja tällaisia me tehdään ainoastaan, jos se on itse artistille ok, Salo toteaa. Myös toisten taiteilijoiden alalla, niin se, että pojat oli nähneet, että ansaitsen paikkani toiveiden kunnioittaminen kuuluu ammattitaitoon. tossa ovessa, niin se oli semmonen, mistä olin hyvin liikuttunut. Oli kuva sitten tarkka jäljennös mangasta tai itse suunOmasta valmistumisestaan Salo ei ole vielä varma, sillä niteltu teos, Salo suhtautuu jokaisen tatuoinnin tekemiseen tatuointialalla ei oikeastaan ikinä valmistuta. Mentori ja oppiintohimolla, sillä lopulta teos on asiakkaan kehossa ikuilas voivat yhdessä päättää, milloin oppilas on valmis. sesti. Jos lempisarjansa ikuistaViime aikoina Salo on harmista kehoonsa epäröi tai pelkää joitellut värien käyttöä tatuoin”Manga-ruutua tatuoidessa innostuksen olevan ohimenevää, neissa. Esimakua tästä saa Salon on huomioitava iho elävänä Salo muistuttaa, että tatuointeja voi Instagram-tililtä. Salon nykyinen ja liikkuvana pintana. Salo ottaa eri syistä: sarjaan liittyy nosmustaharmaa tyyli on saanut paltalgisia kokemuksia tai se on joskus jon vaikutteita hänen omista luonkorostaa, että monesti kuvaa ollut itselle tärkeä. Joskus jokin on noksistaan. suurennetaan, jotta pienet vain yksinkertaisesti esteettisesti – Tyylini on hyvin paljon otyksityiskohdat näyttävät tanut inspiraatiota siitä, miltä mun kaunista, jolloin kuvan haluaa kehyvältä parannuttuaan.” hoonsa koristeeksi. Nämä kaikki lyijykynäsketsaukset ovat paperilovat syinä yhtä päteviä. Salolla on la näyttäneet. Ollaan alkuaikoina itsellään monia vanhempia kavereita, joille animanga-haropettajan kanssa puhuttu, miten kivalta se näyttää ja kuinka rastus on edelleen osa elämää, vaikka teinielämän vahvin sitä jälkeä saisi ihoon. palo onkin hiipunut. Kuvien kontrasteihin Salo on ottanut vaikutteita erityiTatuointiteollisuus on noussut animen ja mangan tavoin sesti mangasta. Inspiraation lähteeksi hän nimeää ensimmäisenä Shinichi Sakamoton Innocent Rougen yksityiskohtaisen populaarikulttuurissa pinnalle, minkä lisäksi tatuoinnit ovat vakiinnuttaneet itsensä arvostettuna taidemuotona. Anime ja koristeellisen jäljen. Yleisesti shounen-sarjat inspiroivat

Emmi Salo, 25, tatuointiharjoittelija, Lävistysliike (Helsinki) Instagram: emmisalotattoo Emmin top 3 animet: JoJo’s Bizarre Adventure, Berserk ja Nana Hauska tietää: Japanilaisen katumuodin ja cosplay-meikkilookkien lisäksi Salon vapaa-aika kuluu kotona viiriäiskanojen, neitokakadun ja kauluskaijan kanssa. Hän kutsuukin itseään lintuäidiksi.

ja manga ovat vahvasti institutionalisoituneet: Japanissa on molempiin saatavilla yliopistotasoista koulutusta. Kysyttäessä Salolta, voisiko tatuoimista varten perustaa omia koulutuslinjoja, nuori taiteilija empii. – Koen, että tää tämmönen mentoriasetelma on mulle itselleni toiminut parhaiten. Mä en usko, että olisin semmosessa ruuhkaisessa kouluympäristössä pystynyt samalla tavalla keskittymään tähän luomiseen kuin mitä tällä hetkellä. Vaikka Salo on ymmärtänyt, että maailmalla tatuointikouluja on, hän kokee, että mentoriasetelmassa pystytään keskittymään tatuoimisen henkiseen puoleen ja yksilöllisyyteen. Tärkeimpänä tatuoimisen oppimisessa on itse tekeminen ja asiakkaiden kohtaaminen. Voisiko tatuoijille kuitenkin asettaa jonkin vaadittavan ominaisuuden? – Jos joku kysyisi multa, että millainen ihminen voisi olla tatuoija, niin on hyvä olla sellainen ihminen, joka pystyy sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin.

Tatuointiurasta haaveilevalle Salo korostaa yrittämistä ja kärsivällisyyttä mentorin löytämisessä. Piirtämisen taito on hyväksi, mutta tärkeämpää on referenssien hyödyntäminen. ”Art blokkien” kohdalla Salo neuvoo päivän aikana edistämään edes yhtä asiaa, jotta päivä ei menisi hukkaan. Salo tiedostaa olevansa eräänlainen hybridi animangaja tatuointimaailmaa. Vielä kymmenen vuotta sitten hän ei olisi kuvitellut näkevänsä anime-aiheisia tatuointeja katukuvassa, mutta nyt niitä tulee vastaan. Aihe vaatii kuitenkin Suomen tatuointipiireissä vielä aikaa. Moni asiakas onkin ilahtunut, kun on löytänyt projektiaan varten harrastukseen perehtyneen Salon. Haastattelutuokion alussa toimittajan merkillepanema, Salon asun esiin tuoma menneisyyden havinan tunne on molemminpuolista. Myös Salolle haastattelu on ilahduttava tuulahdus menneestä, sillä Anime-lehti on hänelle tuttu jo nuoruudesta lähtien. Kuten Salo itse kuvaa: – Ympyrä sulkeutuu.

Rikollinen stigma Tatuointien historian vuoksi japanilaiset yhdistävät ne edelleen rikollisuuteen, vaikka tatuoinnit ovat yleistyneet myös Japanissa erityisesti nuorten keskuudessa. Vuoteen 645 asti tatuointeja käytettiin Japanissa yhtenä rangaistusmuotona, ja tatuointi antoi kantajalleen häpeällisen ja kirjaimellisesti rikollisen leiman. Käytäntö katosi keisari Koutokun määrämän Taika-reformaation yhteydessä, mutta palasi vielä 1600-luvulla. Alamaailman ja Japanin mafian eli yakuzan piiriin tatuoinnit levisivät 1800-luvulla. Yakuzan jäsenet suosivat perinteisesti horimonoa, eli koko kehon peittävää tatuointikuvaa. Meiji-kaudella tatuoinnit jopa kiellettiin. Tatuoinnit ovat Japanissa nykyään laillisia, mutta ennakkoluulot voivat silti yllättää turistinkin: osa onseneista tai julkisista sentou-kylpylöistä ei palvele tatuoituja asiakkaita tatuointien rikollisen ja kapinallisen stigman takia. Tatuoidun matkaajan kannattaakin etukäteen varmistaa, onko hänellä pääsy haluamaansa onseniin.

Teksti: Riikka Haapanen

SAKUGA

Lisää vinkkejä animaattoreista some-kanavissamme.

Hyvän animaation lyhyt oppimäärä

©Arifumi Imai © Hajime Isayama, Kodansha / Attack on Titan production committee

oderni japanilainen animaatio jäljitteli 50-60-luvuilla Disney-elokuvia tyylillisesti ja teknisesti. Kun Astro Boy alkoi ilmestyä televisioissa vuonna 1963, puolituntiset viikoittain ilmestyneet jaksot olivat jotakin uutta ja ihmeellistä. Astro Boyta pidetään yleisesti ensimmäisenä nykymuotoisena anime-sarjana. Alkoi alaa ravisuttanut muutosprosessi: televisioon tuotettiin kiihtyvässä tahdissa animoituja sarjoja. Tuotannossa olleiden sarjojen määrän kasvu ja tiivis julkaisutahti johtivat siihen, että sarjojen budjetit alkoivat tiukentua. Tuotannoissa työskentelevät henkilöt olivat pakotettuja keksimään erilaisia huijauskeinoja, joiden avulla sarjat saatiin edelleen toteutettua aikataulussa pienentyvistä budjeteista huolimatta. Erilaiset animoinnin oikopolut vakiintuivat nopeasti: enää ei animoitu jokaista ruutua, vain joka toinen tai jopa neljäs. Otoissa saatettiin animoida ainoastaan hahmon kasvojen liikkeet. Hahmo saattoi myös pysyä paikallaan taustan liikkuessa, jolloin syntyi illuusio liikkeestä.

Tällaiset näppärät ajan- ja rahansäästämiskeinot ovat vakiintuneet osaksi nykyisen animen kuvakieltä. Kiireessä pyöräytetyille ja ajoittain jopa hutiloidun näköisille kohtauksille on muodostunut myös vastavoima. Sakuga tarkoittaa japaniksi animaatiota, mutta termi on anime-teollisuudessa ja harrastajien parissa vakiintunut merkitsemään poikkeuksellisen hyvää animaatiota. Hyvyys on tietenkin subjektiivista, ja sakuga-yhteisöissä harrastajat arvottavat materiaalia välillä hyvin erilaisista lähtökohdista. Yleisesti kuitenkin sakugana pidetään kohtausta tai ottoa, joka erottuu ympäröivästä materiaalista kekseliäisyydellään, teknisellä taituruudellaan tai poikkeuksellisen jouhevalla toteutuksellaan. Budjettiensa vuoksi studiot joutuvat miettimään, millaisiin kohtauksiin ne haluavat sarjatuotannoissa erityisesti panostaa. Vaikuttavia

Arifumi Imai on tasalaatuinen animaattori, jonka työ Attack on Titanissa on ollut paikoin häikäisevää.

sakuga-kohtauksia on erityisesti toimintasarjoissa ja esimerkiksi taikatyttösarjojen muodonmuutoskohtauksissa, mutta sakugaa hyödynnetään myös draamoissa ja komedioissa. Tällöin sakuga ei ole yhtä räiskyvää kuin shounenissa, vaan sillä pyritään painottamaan tunteikkaita hetkiä.

Sakuga-harrastus syntyi 80-luvulla videolaitteiden

yleistyttyä, sillä videoita toistuvasti katselemalla oli mahdollista löytää entistä helpommin hienoja kohtauksia. Harrastajat keräävät sakuga-kohtauksia ja animaattoreiden tietoja laajoihin tietokantoihin. Harjaantuneet fanit kykenevät tunnistamaan animaattoreita animaation yksityiskohdista. Sakuga onkin ennen kaikkea animaattorien ilmaisuvoimasta syntynyt ilmiö. Sakugassa ei lopulta ole kyse niinkään liikkuvista kuvista, vaan halusta ymmärtää animen tekoprosessia ja antaa kuvien liikuttajille, animaattoreille, tunnustusta. Sakuga-kompilaatioita on mahdollista etsiä verkosta vuoden, studion tai animaattorin nimen mukaan. Kokosimme lyhyen luettelon animaattoreista, joiden sakuga-kompilaatioihin tutustuminen kannattaa.

Toei Dougan ensimmäinen kokopitkä värielokuva oli Valkoisen lohikäärmeen legenda. Myös keväällä menehtynyt Yasuo Otsuka työskenteli sen parissa.

Kanada oli ensimmäisiä merkittäviä japanilaisia animaattoreita, ja hänen mukaansa alettiin jopa puhua Kanada-koulukunnasta. Hän oli myös yksi 80-luvun ensimmäisiä ”karismaattisia animaattoreita”. Karismaattisella animaattorilla viitataan animaattoriin, jonka työ erottuu silmiinpistävästi massasta. Kanadan työtä määrittävät vahvat ääriviivat ja hahmojen mieleenpainuvat asennot. Kanada on erityisen tunnettu irrotteluistaan science ﬁctionin parissa (esimerkiksi Terra e ja Galaxy Express 999).

Animaattori Tanakan tie kulki Shin-Ei Animationin ja Telecom Animation Filmin kautta Studio Ghiblille, minkä jälkeen hän on työskennellyt freelancerina. Ghiblillä hän piirsi avainanimaatioita muun muassa Howlin liikkuvaan linnaan, Prinsessa Mononokeen ja Pompokoon. Tanaka animoi suurimman osan Yubabasta Henkien kätkemässä. Tanaka animoi erinomaisesti toimintakohtauksia, sillä hän hallitsee monet liikkuvat osaset ja runsaat yksityiskohdat.

ATSUKO TANAKA YOSHINORI KANADA

Tanaka oli vastuussa esimerkiksi otosta, jossa Calcifer rouskuttelee munankuoria.

YASUO OTSUKA Toei Animationissa ja TMS Entertainmentilla vaikuttanut Otsuka oli yksi Japanin kuuluisimpia animaattoreita. Hän työskenteli muun muassa Future Boy Conanin, Lupin III -tuoteperheen ja Muumi-sarjan (1969) parissa. Hänen työssään yhdistyivät hupaisat pahishahmot ja usko animaation lainalaisuuksia mukailevaan realismiin. Hän mentoroi Toeilla sekä nuorta Hayao Miyazakia että Isao Takahataa. Otsuka menehtyi tämän vuoden maaliskuussa. Hän oli kuollessaan 89-vuotias.

Shinya Ohira on työskennellyt muun muassa elokuvassa Henkien kätkemä.

SHINYA OHIRA Ohiran ansioluetteloa täplittävät toinen toistaan hienommat elokuvat. Hänen nimensä on tuttu muun muassa Akiran, Tekkonkinkreetin, Giovanni’s Islandin, Henkien kätkemän ja Porco Rosson lopputeksteistä. Hänet tunnetaan yksityiskohtaisista, aikaavievistä piirroksista, joiden vuoksi häntä on

ajoittain pidetty hankalana työskentelykumppanina. Panostus jokaiseen viivaan on kuitenkin kannattanut, sillä harva yltää Ohiran kaltaiseen ikimuistoiseen liikkeeseen. Ohiran tuotemerkkejä ovat vääristyneet piirteet, hyytelömäisen hyllyvä liike ja epäkonventionaaliset kuvakulmat.

KAZUKO NAKAMURA Nakamura oli yksi ensimmäisiä naisanimaattoreita Japanissa. Osamu Tezuka palkkasi hänet Mushi Productioniin, jossa Nakamura työskenteli muun muassa Astro Boyn parissa. Hän jatkoi Tezukan kanssa työskentelyä Tezuka Productionissa. Nakamura oli usein vastuussa Tezukan projektien naishahmoista, kuten Phoenix 2772:n Olgasta.

MEGUMI KONOU Konoun töiden tunnusmerkkejä ovat ilmavasti aaltoilevat hiukset ja pehmeästi liikkuvat kehot. Konou on saanut tunnustusta muun muassa The

Idolm@ster-sarjan tanssikohtausten animoinnista. Häntä pidetään yhtenä tämän hetken parhaista hahmovetoisista animaattoreista.

ARIFUMI IMAI Imai aloitti uransa Production I.G.:ssä, jonka jälkeen hän työskenteli Witillä ennen freelanceriksi siirtymistään. Hän on erikoistunut näyttäviin toimintakohtauksiin, joissa korostuvat liioitellut liikeradat ja vaikuttavat tehosteet. Imai on tuttu Guilty Crownin, Sengoku Basaran ja Attack on Titanin katsojille.

MITSUO ISO Iso aloitti uransa 80-luvun loppupuolella. Hän alkoi kerätä mainetta Mobile Gundam Suit 0080:n jälkeen. Hän oli 90-luvun realistisen tyylin pioneeri. Hänen kenties tunnetuin työnäytteensä on Asukan taistelukohtaus The End of Evangelionissa. Hän animoi myös puolet Ghost in the Shellin panssarivaunutaistelukohtauksesta. Iso animoi kohtauksensa kokonaan itse käyttämättä apulaisia siirtymäruuduissa.

YUTAKA NAKAMURA Laadukkaasta animaatiosta tunnettu Nakamura on pistäytynyt useissa korkean proﬁilin sarjoissa, kuten Space Dandyssä, Fullmetal Alchemistissa, Cowboy Bepopissa ja One-Punch Manissa. Omat kohtauksensa kuvakäsikirjoittava Nakamura nauttii kollegoidensa ja faniensa keskuudessa verratonta ihailua toimintakohtaustensa vuoksi.

SAEKO FUJITA Muihin artikkelissa mainittuihin animaattoreihin verrattuna Fujita on huomattavasti tuntemattomampi. Viime vuosina hän on alkanut saada nostetta sakuga-yhteisössä. Erityisesti hänen huolellisesti ja elegantisti toteuttamansa rotoskoopattu lopputekstikohtaus Jujutsu kaisenissa on herättänyt kiinnostusta. Fujitan uran kehittymistä kannattaa seurata.

Näyte Mitsuon työstä The End Of Evangelionissa. Kuva kaksiosaisesta Mitsuo Iso Artworks -teoksesta.

Yutaka Nakamuran suosituksi tekemä tyylikeino, ”Yutaponin kuutiot”, viittaa neliskanttisiin raunioihin, joita syntyy taistelukohtauksissa.

Jujutsu kaisen

Hunter x Hunter. Anime-sovitus Yoshihiro Togashin mangasta on todennäköisesti Madhousen suosituin TV-anime.

MADHOUSE

Studiot tutuiksi

asao Maruyama oli kiperän paikan edessä. Häntä vuosikaudet työllistänyt animaatiostudio Mushi Production oli taloudellisissa vaikeuksissa. Studion perustaja Ozamu Tezuka oli lähtenyt jo pari vuotta aiemmin perustaakseen uuden studion. Konkurssi alkoi näkyä vääjäämättä Mushi Productionin horisontissa, ja lopulta Maruyama ja Mushi-kollegat Rintaro, Osamu Dezaki ja Yoshiaki Kawajiri loikkasivat kuvaannollisesta uppoavasta laivasta. Nelikko perusti oman animaatiostudionsa. Oli vuosi 1972, ja Madhouse, yksi lähitulevaisuuden animaatiojättiläisistä, oli saanut alkunsa. Vaikka Madhousen viimeisin vuosikymmen on ollut laadullisesti rankkaakin ylä- ja alamäkien aaltoliikettä, studion aiempia saavutuksia ei sovi vähätellä. Maruyama veti Madhousea tuottajana vuoteen 2011 saakka, ja Maruyaman vuosikymmeninä studio julkaisi huikaisevan katalogin klassikoiksi jääneitä teoksia. Studio Ghiblissä marinoitunut Kitarou Kousaka ohjasi Madhouselle Nasu: Summer in Andalusia -elokuvan vuonna 2003, josta tuli ensimmäinen japanilainen animaatio, joka hyväksyttiin mukaan Cannesin elokuvafestivaalille. Satoshi Kon (1963-2010) ohjasi kaikki teoksensa Madhousen suojissa kuolemaansa saakka, ja Mamoru Hosoda piipahti studiossa ohjaamassa suositut elokuvansa The Girl Who Leapt Through Time (2006) ja Summer Wars (2009). Maruyaman vetovoiman houkuttamana myös Masaaki Yuasa teki yhteistyössä Madhousen kanssa kaksi televisiosarjaa, vuonna 2008 ilmestyneen Kaiban ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneen The Tatami Galaxyn.

Taiteilijoiden talo

Madhousen väki olikin 2000-luvun alkupuoliskolla erinomaisen verkottunutta, ja erilaisia yhteistyökuvioita oli runsaasti. Madhouse avusti Hayao Miyazakia elokuvassa Naapurini Totoro, ja yhteistyö jatkui vuosikymmenen tau-

Toimintasarjoillaan maineensa vakiinnuttanut Madhouse kosiskeli Cardcaptor Sakuralla nuoria tyttöjä.

©ONE, Yusuke Murata / Shueisha / Hero Association Headquarters

Shingo Natsumen näkemys One-Punch Manista miellytti faneja.

Madhousen alkuperäisteos Death Parade loistaa sinisävyisellä maailmallaan.

Madhousen katalogissa on useita klassikoita, kuten Mamoru Hosodan Summer Wars.

Kawajirin suojatti Takeshi Koikekin oli saanut potkut. 2010-luvulla Madhouse haki identiteettiään. Paprikan ja Redlinen kaltaiset auteur-elokuvat vaihtuivat laadultaan eritasoisiin TV-animeihin. Osa oli hyviä (Hunter x Hunter, Chihayafuru, Ore monogatari) ja osa oli lähes katastrofaalisia (Magical Warfare). Aikakautta leimasi alihankkijoiden painottaminen tuotannoissa, jopa siihen pisteeseen, että jotkin teokset eivät nimellisestä tunnustuksesta huolimatta käytännössä olleet laisinkaan studion omia teoksia. Esimerkiksi animaatiollaan paljon kiitosta kerännyt One-Punch Manin ensimmäinen tuotantokausi oli tuottaja-ohjaaja Shingo Natsumen voimanponnistus. Natsume ja pääosa tuotannon avainhenkilöstöstä olivat muissa studioissa vaikuttavia freelancereita. Onkin spekuloitu, että koska Natsume ei ollut käytettävissä One-Punch Manin toista tuotantokautta varten, Madhouse pudotti projektin vastoin kaikkia ennakko-odotuksia.

on jälkeen elokuvissa Henkien kätkemä ja Howlin liikkuva linna. Vuonna 2001 Madhouse sovitti yhteistyössä Tezuka Productionin kanssa Osamu Tezukan Metropolis-mangan anime-elokuvaksi.

Madhousen menestyksen rinnalla yritystoiminta kasvoi. Madhouse alkoi puuhata erilaisten ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Studio tuotti muun muassa Marvel-universumiin materiaalia, minkä lisäksi se tuotti yhdysvaltalaisesta Supernatural-sarjasta surullisenkuuluisan anime-version. Studio oli ajautumassa kauaksi kultakautensa nimekkäistä mestariteoksista. Perustajajäsen Maruyaman oli jälleen tehtävä kipeitä päätöksiä. Hän oli työskennellyt Madhousessa kolmekymmentä vuotta, minkä aikana studio oli kasvanut suureksi organisaatioksi. Hän ei enää tuntenut oloaan kotoisaksi: taiteellinen vapaus ja mahdollisuus vaikuttaa studion linjaan olivat supistuneet merkittävästi. Vuonna 2011 Maruyama pakkasi jälleen tavaransa ja siirtyi lännemmäs Tokiossa, Suginamin erillisalueelle. Sinne 70-vuotias tuottaja perusti studio MAPPAN. Pakatun fyysisen ja henkisen omaisuuden joukossa oli muun muassa Konin kesken jäänyt viides elokuva Dreaming Machine. Maruyaman lähteminen rampautti Madhousen. Madhouse oli pitkään ollut synonyymi Maruyaman nimelle, ja monet henkilökohtaisten suhteiden kautta tulleista työntekijöistä poistuivat yrityksestä lähes samalla ovenavauksella. Hosoda perusti oman studionsa, Death Noten ohjannut Tetsuo Araki siirtyi Production I.G.:lle, eikä Yuasakaan kokenut enää tarpeelliseksi tehdä yhteistyötä Madhousen kanssa. Osamu Dezaki oli kuollut keväällä 2011, ja kun Rintaro jättäytyi pois Madhousen tuotannoista, ainoa taloon jäänyt perustajajäsen oli Yoshiaki Kawajiri. Kunnianhimoisen, seitsemän vuotta vieneen ja taloudelliseen epäonnistumiseen päättyneen Redlinen ohjannut

2020-luvulle siirtyessään Madhouse on paininut koko japanilaista animaatioteollisuutta vaivaavien haasteiden kanssa. Studion työolot ovat raporttien mukaan ongelmalliset: ylitöitä on paljon, eikä niistä juuri makseta. Vuonna 2019 nimetön tuotantoassistentti liittyi liittoon ja alkoi vaatia korvauksia yli 200 maksamattomasta ylityötunnista. Tuotantoassistentti kertoi haastatteluissa tiukoista aikatauluista, jotka ajoivat hänet nukkumaan studiolla ja lopulta sairaalahoitoon asti. Madhouse täyttää vuoden päästä viisikymmentä vuotta. Palaako uuteen lukuunsa ponnistava Madhouse juurilleen arvostamaan tekijöidensä visioita, vai kiihdyttääkö studio massatuotantokoneistoa työntekijöidensä kustannuksella? Studiolla olisi mahdollisuudet siirtyä alan suunnannäyttäjäksi, niin ruuduissa kuin teollisuudessa. Seuraavat vuosikymmenet näyttäkööt Madhousen uuden sukupolven perinnön. Riikka Haapanen

Esittelemme joka lehdessä kuusi kansijuttuun jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa, henkilöä tai ilmiötä.

Teksti: Hanna Saarimaa

TOP 5+1

Silmiinpistävät animaatiot Anime on taidemuoto, joka mahdollistaa poikkeuksellisen visuaalisen iloittelun. Listalla on esittelyssä viisi animaatioltaan mieleenpainuvaa anime-sarjaa – ja yksi taiteeltaan poikkeuksellisen kiinnostava manga.

Ping Pong the Animation

Shiki

Masaaki Yuasa hämmentää katsojia erikoisilla animaatioillaan vuodesta toiseen. Kenties muistettavin hänen teoksistaan on pöytätenniksestä kertova Ping Pong the Animation. Luonnosmainen, huojuva ja vauhdikas animaatio yrittää olla kaikkea muuta kuin perinteistä animea. Vahva tyyli erottaakin sarjan oivasti massasta.

Shikin animaatio on itse asiassa yksi suurimpia asioita, josta Tetsurou Aminon ohjaamaa sarjaa on kritisoitu. Jäykkä, staattinen ja jopa rumaksi taipuva animaatio tuo kuitenkin sarjaan särmää. Tyylivalinnat tukevat sarjan edustamaa kauhugenreä ja tekevät tunnelmasta entistä karmivamman.

Mononoke

Mononoke on anime-teollisuuden yksi kunnianhimoisimpia kauhu-sarjoja. Animessa käytetään harvoin kauhusarjoille tyypillisiä tummia värejä. Valittu väripaletti ja kuvioiden käyttö tekevät kokonaisuudesta kuitenkin lähes psykoottisen. Hieman karkeakin animaatio, uniikit hahmodesignit ja erilaiset värikerrokset antavat Mononokelle todella omalaatuisen leiman.

Land of the Lustrous (Haruko Ichikawa)

Puella Magi Madoka Magica Taikatyttöbuumin aloittanut Madoka Magica leikittelee valoisan ja tumman, kirkkaan ja synkän välillä, ja lopputuloksena on jännittävä tunnelma ja kaksi toisistaan erottuvaa ulottuvuutta. Pastelliväreillä kyllästetty päähahmojen maailma saa vastakohdakseen noitien synkän ja vääristyneen ulottuvuuden. Esteettisesti Madokan maailma on kunnianhimoinen, ja erilaisia visuaalisia kikkoja on käytetty neuvokkaasti.

Toilet Bound Hanako-kun Kirkas väripaletti ja paksut, vahvat rajaukset; Toilet Bound Hanako-kunin animaatio on yksi mieleenpainuvimmista viime vuosilta. Pirteä värimaailma leikittelee sarjan tunnelmalla. Paksut ulkorajaukset taas erottavat hahmot mukavasti taustasta ja tekevät animaatiosta selkeän ja jopa hieman lapsenomaisen.

Land of the Lustrous -mangaa on hauska lukea, sillä mangaka Ichikawa hallitsee ruutujen sommittelun ja maksimaalisen tunnelman sähköistämisen. Hän käyttää runsaasti mustaa ja valkoista korostamaan toisiaan. Hän osaa myös taitavasti leikitellä varjostuksilla käyttämällä selkeitä valonlähteitä. Helppolukuiseksi sarjaa ei voi sanoa, sillä kunnianhimo ajaa usein selkeyden edelle.

Kolumni

Ajatuksia animesta

Taiteilijan kokoinen evankeliumi

oskus taiteilijan yhdestä teoksesta tulee hänen uransa majakka. Ei ole epäilystäkään, etteikö ohjaaja Hideaki Annon magnum opus olisi Neon Genesis Evangelion. Annon työskentely Evangelionin parissa päättyi viimein, kun elokuva Evangelion: 3.0+1.0 Thrice Upon a Time tuli maaliskuun alussa ensi-iltaan Japanissa. Uskonnollisia viittauksia vilisevä NGE onkin viimeistellyt pyhän kolminaisuutensa: TV-animen, mangan sekä elokuvat. Nämä kolminaisuuden osat ovat sama tarina kerrottuna uudelleen eri tavoin. Kuuluisimman, 90-luvulla ilmestyneen TV-animen loppu oli tuotantosyistä niin hutaistu, että tarinaa paikkailtiin ja kerrottiin uudelleen vuonna 1997 ilmestyneillä elokuvilla. Alusta asti Anno kuitenkin kaatoi tarinaan kaikki henkilökohtaiset tuntemuksensa, mikä toi Evangelioniin sen sekä kiehtovan että raadollisen psykologisen ulottuvuuden. Sarjan räjähdysmäisen suosion myötä Annolla oli 2000-luvulla mahdollisuus tehdä paremmalla rahalla ja tekniikalla Evangelionista alkuperäisen visionsa näköinen. Näin syntyi neljän elokuvan sarja Rebuild of Evangelion, joka toisessa elokuvassa erkanee alkuperäisen TV-animen juonesta. Kolme ensimmäistä elokuvaa ilmestyivät Japanissa vuosina 2007–2012, mutta Thrice Upon a Timea odotettiin vuoteen 2021 asti. Jari Lehtinen kertoo kirjassaan Animen aika, että TV-animen tuotannon aikana ohjaaja Kazuya Tsurumakille oli selvää, että Shinji Ikari on Annon alter ego. Kuvaus on osuva, sillä kuten kaikki odottavat Shinjin menevän mechaan tehdäkseen lopun julmista enkeleistä, on fanikunta odottanut Annon palaavan viimeisen elokuvan pariin, jotta tarina vihdoinkin loppuisi. TV-animen tapaan myös elokuvien lopettaminen osoittautui hankalaksi: viimeisimmän elokuvan tekemisestä kertova dokumentti kuvaa, kuinka Annolla oli vaikeuksia saattaa käsikirjoitus valmiiksi. Kuten Shinji, ei hänkään aina ilmestynyt työpaikalleen. Luomisen tuskaa vahvistaa Lehtisen maininta, että Annon työtoverin

mukaan Annolla ei ole tapana suunnitella juonta loppuun, vaan hän pyrkii yllättämään katsojat. Toistamiseen Annon edessä oli valtaisa juonisotku. Sen lopettaminen vaati kaikkien luovien mehujen puristuksen, jotta tarina täyttäisi hänen omat kriteerinsä. Kun tarina on aloitettu ja lopetettu kolmesti, voisi kuvitella, ettei pyhää kolminaisuutta enää häirittäisi. Evangelion paisui Annolle niin suureksi projektiksi, että vaikka kiitämme Shinjin paluuta robottiin, taiteilijan hyvinvoinnin kannalta pitänee toivoa, ettei Shinji – tai pikemminkin Anno – enää palaa ohjaksiin. Kuten englanninkielinen elokuvajuliste julistaa: ”Bye-bye, all of EVANGELION.” Anna-Liisa Koskinen

Kirjoittaja on lehden toimituspäällikkö, joka on cossannut Rei Ayanamia useammankin kerran.

” Uskonnollisia viittauksia vilisevä

NGE onkin viimeistellyt pyhän kolminaisuutensa: TV-animen, mangan sekä elokuvat. ” ©khara, inc. ©khara�Project Eva. ©khara�EVA Committee

Uusi ja! jatkosar

Japanin neljä vuodenaikaa

Kukkia ja uuden alkua OSA 2/4

apaniksi kevät kirjoitetaan kiinalaisista hanzi-merkeistä lainatulla kanjilla 春, jonka yleisin lukutapa on haru. Kanjin alaosa on päivää ja aurinkoa tarkoittava 日, joka tämän amatöörietymologin mielestä viitannee lisääntyneeseen valon määrään. Vaikka suuressa osassa Japania ero talven ja kevään välillä ei ole yhtä radikaali kuin Suomessa, voi myös kaamokseen ja lumikinoksiin tottunut suomalainen huomata kuinka paljaat puut ja maa alkavat vihertää. Maalis- ja huhtikuun vaihteessa alkaa ilmiö, joka lähtee leviämään etelästä Okinawasta kohti Hokkaidon pohjoisinta perukkaa. Tätä jokavuotista tapahtumaa kansallinen media seuraa tarkkojen karttojen kanssa kansalaisten odottaessa innolla h-hetkeä. Kyseessä on vaaleanpunainen aalto nimeltä hanami, kirjaimellisesti “kukkien katsominen”. Kun kirsikkapuut puhkeavat täyteen kukkaan, japanilaiset purkautuvat puistoihin, vuorille ja muualle luontoon laukut täynnä piknik-herkkuja ja kameroiden akut ladattuina. Hanami-kausi kestää vain pari viikkoa. Se on Japanin suurin kollektiivinen tapahtuma ja samalla se on myös maan vilkkaimpia turistikausia. Jos mielii vierailla Tokion tai Kioton kaltaisissa turistikeskuksissa hanamin aikaan, pitää majoitus varata hyvissä ajoin ja olla valmis maksamaan korkean matkailusesongin mukainen hinta.

T KEVÄ

Kirsikkapuut tuovat tunnelmaa Clannad-sarjassa (2007-2008).

Japanilainen lukuvuosi loppuu maaliskuussa ja alkaa

Kirsikankukkia Sanjuusangen-dou -temppelin pihalla Kiotossa.

huhtikuussa, joko samaan aikaan tai lähellä hanamia. Tästä syystä monet koulumaailmaan sijoittuvat mangat ja animet alkavat ikonisten putoilevien sakuran terälehtien keskellä. Kirsikankukat soveltuvat hyvin koulutarinoihin ja muihin nuoruutta kuvaaviin kertomuksiin niiden symboliikan vuoksi. Hanamin huippu kestää parhaimmillaan viikon, sillä kukkiva sakura on herkkä tippumaan tuulessa tai sateessa. Tämän takia kirsikankukka on japanilaisessa kulttuurissa liitetty hetkelliseen, ohikiitävään ja herkkään kauneuteen. Kuten “kultaiset kouluvuodet”, sakurakin kukkii hetken loistokkaasti ja katoaa aivan liian nopeasti. Kirsikankukkaa pidetään myös ystävyyden ja romanssien symbolina, joten kohtaamista kukkivien kirsikkapuiden alla on yleensä pidetty erityisen merkityksellisenä.

Vaaleanpunaisia mocheja sarjasta Rokuhoudou yotsuiro biyori.

Jatkosarjassa tarkastelemme vuodenaikoihin liittyviä erikoispiirteitä Japanissa ja peilaamme niitä animeen.

mangassa, kukan tärkeä rooli perinteisessä taiteessa tekee vaatimattomasta kaunokaisesta tuntemisen arvoisen. Siinä missä kirsikka kukkii näyttävästi ja lyhyesti, luumu on vaatimattomampi ja sitkeämpi. Luumun kukinnasta nauttiminen on itse asiassa vanhempaa perua kuin hanami, sillä luumupuita ihailtiin jo Nara-kaudella (710-794). Ylimystö innostui kirsikankukista vasta Nara-kautta seuranneella heian-kaudella (794-1185).

Helpoin tapa erottaa kirsikan- ja luumunkukat toisistaan

Tanjiro ihailee visteriä sarjassa Demon Slayer: Kimetsu no yaiba.

Luumu kukkii Himuro-pyhätön ulkopuolella Narassa.

Putoilevia kirsikankukkia voi tavata myös erityisen traagisissa kuolinkohtauksissa, sillä kuolevat ja tuulen levittämät kukat toimivat myös vääjäämättömän kuoleman vertauskuvina. Tämä symboliikka on erityisen selvää silloin, kun kirsikankukkia näkyy mangan tai animen kuolinkohtauksessa, vaikka kirsikkapuita ei ole lähimaillakaan. Kirsikankukat ovat läsnä Japanissa ympäri vuoden erilaisissa tuotteissa ja kuvituksissa. Varsinkin ulkomaalaisille turisteille suunnatuissa tuotteissa pinkit kukat ja terälehdet ovat suosittu aihe. Itse hanamin aikaan markkinoille tuodaan entistä enemmän sakura-tuotteita, erityisesti hanami-teemaan sopivia ruokia ja juomia. Vaaleanpunaisesta, vihreästä ja valkoisesta riisijauhomykystä koostuvat hanamidango-vartaat ja vaaleanpunainen sakura mochi -pallo ovat tyypillisiä hanami-ajan herkkuja, mutta lähes mistä tahansa ruoasta voi löytää hanami-version.

on kukan terälehden muoto. Luumun terälehdet ovat yleensä suhteellisen pyöreitä, kun taas kirsikankukkien terälehti on tyypillisesti suipompi ja päässä on pieni halkio. Luumupuun kukat kasvavat suoraan puun oksasta, kun taas kirsikankukilla on omat kukkavartensa. Hanamin päättyessä visteri eli sinisade (fuji) alkaa kukkia. Sinisade on jokseenkin sireenin tuoksuinen terttuina kukkia kasvattava kasvi. Yleensä violettina kukkiva sinisade ilmestyy verhomaisina rykelminä liaanikasvin oksiin hieman hanamin jälkeen. Kukinta-ajat vaihtelevat huhti- ja kesäkuun välissä, ja violettien kukkien lisäksi Japanissa tavataan myös valkoista ja punaista muunnosta. Sekä sinisade, kirsikankukat ja luumunkukat kuuluvat hanafuda-peliin. Tämä Edo-kaudella (1603-1868) kehittynyt ja eurooppalaisista korttipeleistä vaikutteita ottanut peli oli itseasiassa Nintendon ensimmäinen hittituote. Erilaisiin elementteihin jaetussa hanafudassa luumu on toisen kuukauden, kirsikankukka kolmannen kuukauden ja visteri neljännen kuukauden kasvi. Esimerkiksi Summer Wars -elokuvassa hanafuda-korteilla pelattava koi-koi -peli on tärkeässä asemassa.

Kukkien lisäksi japanilaiseen kevääseen kuuluu joukko perinteisiä juhlapäiviä. Maaliskuun kolmantena päivänä vietetään hinamatsuria, tyttöjen ja nukkien juhlaa, jolloin perheet laittavat esille keisariparia ja heidän palveluskuntaansa esittäviä nukkeja. Toukokuun viides päivä on kodomo no hi, lasten päivä, jonka perinteisiin kuuluvat karppiviirit, joilla perinteisesti ilmaistiin perheessä olevien poikien määrää. Lasten päivä päättää huhtikuun 29. päivä alkavan Kultaisen viikon, joka on perinteistä loma-aikaa Japanissa. Japanin kevät on luonnon heräämisen juhlaa ja sosiaalista yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa. Talven yli on selvitty, ja edessä odottavat kesän helteet ja syksyn ruska. Japanilainen kevät antaa hienon esimerkin luonnon ja estetiikan tiiviistä yhteydestä japanilaisessa mielikuvituksessa. Muistakaa nauttia kauniista hetkistä, ne ovat uniikkeja. Mette Pesonen

Kaikesta tästä hehkutuksesta huolimatta kirsikankukat eivät ole ensimmäinen kukkiva merkki kevään paluusta. Ennen hanamin merkitsemää kevään huipentumaa tulee vähemmän näyttävä, mutta silti kulttuurillisesti merkittävä luumupuiden kukinta. Helmi- ja maaliskuulle osuva umemi eli luumupuiden kukinnan katsominen yhdistyy taiteessa kevään alkuun: sitä kuvaillaan niin runoissa kuin perinteisessä maalaustaiteessa. Vaikka luumunkin kukkiin törmää satunnaisesti animessa ja

” Japanin kevät on

luonnon heräämisen juhlaa ja sosiaalista yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa.”

Klassikot sen merkkiä, joten koulun tytöt seulotaan tuleviin tanssiaisiin liittyvän pukusovituksen varjolla. Röntgenkatseinen liikunnanopettaja Paroni Pluto helpottaa osaltaan vaatteidenalaisten salaisuuksien paljastamista. Värikoodatut venussoturit, joita johtaa vaaleita kutrejaan tuplaruseteilla pitävä ja maskottikissalta tukea saava Venus Pink, tuovat nopeasti mieleen erään toisen aikanaan supersuositun taikatyttösarjan. Venus 5 onkin hienosti kartalla lajityyppinsä kaavamaisuuksista, ja Apollo arkkuineen toimii näppärästi tapahtumia eteenpäin vievänä McGuﬃnina. Klassisella viikon hirviö -sapluunalla sarjaa olisi voitu budjetin salliessa jatkaa vaikka kymmenien lisäjaksojen verran, mutta valitettavasti tällä kertaa ei päästy alkua pidemmälle.

Venus 5 Venusviisikko ja uinuvan Apollon salaisuus

Dandelion-tuotantojen yleiset lainalaisuudet pätevät

entai-animea ei vielä 90-luvulla julkaistu yhtä runsaasti kuin nykyään, ja marginaaliyleisön import-uutuuksien ostaminen oli printtimedian aikakaudella usein täyttä arpapeliä. Dandelion-studion (tunnetaan myös nimillä Triple X ja ARMS) tuotantoon sijoitetut markat antoivat kuitenkin pääsääntöisesti kunnon vastineen rahoille. Vuonna 1994 julkaistu Venus 5 -OVA on erinomainen esimerkki siitä, kuinka studion kultakauden tuotanto pystyi laadullisesti usein haastamaan isotkin valtavirtanimikkeet.

Kaksiosainen Venus 5 kertoo viidestä japanilaisesta koulutytöstä, joille jumalatar Afrodite antaa muodonmuutosvoimat, joiden avulla tyttöjen on taisteltava seksuaaliseen maailmanvalloitukseen pyrkivää Inma-imperiumia vastaan. Uuden uljaan seksiorgiamaailman mahdollistaisi arkkuun kahlitun ja siellä ikiuntaan nukkuvan Apollo-jumalan herättäminen. Kaikeksi onneksi tyttöviisikolla on mentorinaan puhuva ja sterilisaation välttänyt kollikissa(n näköinen) Buccha, joka antaa taistelukoulutusta ja opastaa venusvoimien käytössä. Kestopahiksena häärää Apollon tytär, uhkea keisarinna Necros. Hän näyttää kuumalta tahtonaiselta, mutta saa muodonmuutoksen myötä myös sänkyrepertuaaria laajentavaa miehekästä lisäulottuvuutta. Necrosin alaisuudessa toimii neljä muodonmuuttajahirviötä, mukaan lukien käärmemäisen miehuuden omaava Kreivi Uranus. Venusviisikon löytääkseen nämä soluttautuvat ihmishahmoisina valtiattarensa johdolla koulun opettajakuntaan ja hallintoon. Afroditen valitut kantavat kehoissaan Venuk-

tässäkin OVAssa: koulun alueella liikkuu naispuolisia oppilaita kaappaavia outoja olioita, joita kukaan sivullinen ei tunnu koskaan näkevän. Keskellä kirkasta päivää lentävällä hevoskärryllään liikkuva Afrodite ei hänkään osu kenenkään juoneen liittymättömän hahmon näköpiirin. Luonnollinen selitys löytynee jonkinlaisesta magiasta tai mielenhallinnasta, tai sitten moiset havainnot eivät kamerakännykättömällä 90-luvulla vain yksinkertaisesti ylittäneet uutiskynnystä. Erotiikkapuoli on toteutettu mukavan vaihtelevalla skaalalla sammakkomaisten kätyrien suorittamista alkulämmittelyistä rituaalimaiseen Apollon herätysseremoniaan ja roomalaishenkisiin orgioihin. Venusviisikon aistikkaita muodonmuutoksiakin nähdään ilahduttavasti useampana eri versiona. Mielenkiintoisena yksityiskohtana sankarittarien siviilielämään ei kuulu söpöistä pojista ja rakkauskuvioista haaveileminen. Mitä nyt Venus Pink toteaa ohimennen orgioiden näyttävän ihan mielenkiintoisilta.

Buccha ja tytöt palaverissa.

Kuvat: © Dandelion, Anime18, Central Park Media

Saku Sammakot yksipuolisella kosiomatkallaan.

Keisarinna Necros lämmittelee Afroditea.

Apollon patsas epäilyttää Venus Pinkiä ja Venus Blueta.

Roomassa roomalaisten tapaan.

Jää hiukan epäselväksi, kuinka välimerelliset antiikin ajan jumalhahmot ja niiden lonkerohirviökaimat ovat löytäneet tiensä juuri 90-luvun Japaniin. Toisaalta, jos eliittikoulun takapihalta löytyy täyden mittakaavan Colosseum-kopio, ei tarvitse myöskään ihmetellä salaisissa katakombeissa piilottelevaa ja nuorten naisten vastahakoisesta seurasta nauttivaa keisari Neroa, joka toteuttaa kieroutuneita mielihalujaan laakeriseppeleeseen ja toogaan pukeutuneena. Venus 5:n tuotantotiimi on selvästi avannut jokusen maailmanhistoriaan liittyvän opuksen käsikirjoitusta ideoidessaan. Koska antiikin Kreikan ja Rooman jumaltarustot ovat niin lähellä toisiaan, nimiä noukitaan varmuuden vuoksi molemmista. Necrosin taustalla saattaa olla kreikkalainen kalmoa tarkoittava sana, tai sitten tekijät vain tiesivät samannimisestä amerikkalaisesta 80-luvun hardcore-punkbändistä. Arkkitehtuurin ja asujen suhteen vaaka kallistuu puolestaan enemmän Rooman puolelle.

tage-hentaita. Aina luotettava Rin-Sin vastaa jälleen kerran hahmosuunnittelusta, eikä animaatiossa tai musiikissakaan ole valittamista. Venussoturien taistelussa Inma-imperiumin intiimi-invaasiota vastaan ilmenee myös aikoinaan mestarillisesti hallittu, mutta nykyisin jo lähes tyystin kadotettu taito sekoittaa yhteen tarinankerrontaa, erotiikkaa ja huumoria täsmälleen oikeassa suhteessa. Samuli Paanala

” Jää hiukan epäselväksi,

kuinka välimerelliset antiikin ajan jumalhahmot ja niiden lonkerohirviökaimat ovat löytäneet tiensä juuri 90-luvun Japaniin.”

Dandelion-studion katalogissa Venus 5:n lähin vertailukohta on hulvaton Toshio Maeda -sovitus La Blue Girl, sillä molemmat OVA-tuotannot ovat sekä oivaltavia genreparodioita että itsessään laadukasta ja viihdyttävää vinKuvat: © Dandelion, Anime18, Central Park Media

Arvostelut 36

©Yuki Yaku, SHOGAKUKAN / JAKU-KYARA TOMOZAKI-KUN Project

32 33 34 35 36 37 38 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Arvostelijat tässä numerossa

Mette Pesonen

Toni Jefremoﬀ

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

Meri-Lapista lähtöisin oleva mediaharrastelija. Animen ja mangan lisäksi diggailee musiikista, tarinoista ja showpainista. Rakastaa itsensä kurittamista huonoilla anime-sarjoilla.

Riikka Haapanen

Katrin Chernysh

Riikka on päätoimittaja, toimistopäällikkö ja kissa-asianainen. Hän on jättänyt kesken kaikki pitkät shounen-sarjat One Pieceä lukuunottamatta.

Kaikkiruokainen animangan suurkuluttaja, jonka sydän sykkii romantiikalle. Pyrkii suosimaan alkuperäistä, minkä takia kirjahyllyt ovat täyttyneet ranobeista.

Joni Partanen

Jenni Väyrynen

Pienestä pitäen sarjakuvien parissa varttunut Joni huomaa toisinaan puhuvansa kuivakkaasti japanilaisesta sarjakuvasta mangan sijaan. Lukuharrastuksen lisäksi ison osan vähästä vapaa-ajasta vie lintuharrastus ja muu luonnon tarkkailu.

Jenni opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä yliopistossa. Päämääränä on laajentaa animen ja mangan tuntemusta suomenkielisessä akateemisessa maailmassa. Sydäntä lähimpänä ovat vanhat shoujo-sarjat ja uhkeat naishahmot.

Mauno Joukamaa

Annika Nieminen

Yksi Anime-lehden alkuaikojen tekijöistä, joka tätä nykyä kirjoittaa aiheesta enemmänkin huvikseen. Animangailun ohessa roolipelaaja, historianörtti ja tanssiholisti.

Annika poimii usein uudet luettavat silmään pistäneiden taidetyylien pohjalta. Hän tuntee olonsa kaikista kotoisimmaksi yliluonnollisten slice-of-life-sarjojen parissa.

Hanna Saarimaa

Nita Mäenpää

Hanna kuluttaa tasaisesti sekä animea että mangaa genrestä ja tyylistä riippumatta. Erityisesti häntä kuitenkin vetävät puoleensa hyvillä hahmoilla varustetut ja fantasialla höystetyt toimintasarjat.

Nita lukee itsensä erityisesti mangaharrastajaksi, vaikka katsookin mielellään animea. Kaikki suloisista rakkaustarinoista katkeriin maailmanlopun eepoksiin kelpaa, mutta erityisen suuren paikan sydämestään hän on varannut hyvälle maailmanrakennukselle.

Välimulkaisu

So I’m a Spider, So What? Kahdeksanjalkainen sankaritar ja tarinoita luolasta Nimi: Kumo desu ga, nani ka? Ohjaus: Shin Itagaki Käsikirjoittaja: Okina Baba, Yuichirou Momose Studio: Millepensee Alkuteos: Okina Baban light novel Esitetty: 8.1.2021- Jaksoja: 25 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

ossain päin universumia laukeaa vaarallinen taika, joka nappaa mukaansa 26 oppilasta ja heidän opettajansa ja siirtää heidät toiseen maailmaan. Yksi heistä herää hämähäkkinä luolassa, joka sattuu olemaan uuden maailman vaarallisin luola. Miten pieni niveljalkainen selviää tässä uhkaavassa tilanteessa? So I’m a Spider, So What? -ranobe-sarjan luoja Okina Baba ei ole koskaan virallisesti nimennyt päähenkilöään. Fanit kutsuvat hahmoa Kumokoksi. Tähän viitataan animen lopputunnuskappaleessa, jossa Kumoko kertoo oman tarinansa, joten kulkekoon hän tällä nimellä.

Anime seuraa aluksi varsin uskollisesti Kumokon seikkailuja. Pian sarja keskittyy myös muihin luokkalaisiin, erityisesti Schlainiin ja Hugoon, kahteen kahden eri kuningaskunnan prinssiin. Schlainin rooli ja merkitys kasvavat, mitä pidemmälle sarja etenee. Yllättävästi Schlainin lemmikkilohikäärme Feirune on alkuperäisissä verkossa julkaistuissa kertomuksissa vain lohikäärme, mutta ranobe- ja anime-sovituksissa hän on yksi uudelleensyntyneistä luokkakavereista. Kumokon seikkailuja on hauska seurata, ja hämistyttö osaakin tehdä monista vakavista tilanteista koomisia. Tässä iso rooli on Kumokoa ääninäyttelevällä Aoi Yuukilla, joka tekee Kumokon monologeista eläväisiä. Myös sarjan taistelukohtauksia on nautinnollista katsoa. Kumoko kohtaa luolassa erilaisia hirviöitä, jotka ovat suuri uhka pienelle hämähäkille. Juonikuviot alkavat sarjan edetessä muuttua tummemmiksi.

Anime on varsin lojaali sitä edeltäneelle ranobelle, mutta jättää jo heti alussa kertomatta tärkeitä juonellisia seikkoja, jotka vaikuttavat katsojan asenteeseen animea kohtaan. Genrelle tyypilliseen sankarin ja paholaisherran väliseen taisteluun vihjataan vasta animen puolessa välissä, vaikka taisto käy ilmi jo ranoben ensilauseissa. Lisäksi anime kärsii ajan ja tilan puutteesta. Hahmojen kehittyessä heidän kykypuunsa kasvavat yhä laajemmiksi ja monimutkaisemmiksi, mutta kaikki on ahdettu pieneen osaan ruutua ja osa menee katsojilta ohi. Tekstiä on niin paljon, että kaikkea ei voi lukea pysäyttämättä jaksoa. So I’m a Spider, So What? on omaperäinen lisä ylitsevuotavaan isekai-tarjontaan. Sarja enteilee kiinnostavasti tulevia tapahtumia ja juonikäänteitä, mutta vaatii tarkkasilmäisyyttä. Hahmodesignit ja värimaailma ovat mukavia silmälle, mutta itse animaatio kärsii ajoittaisesta huonosta laadusta. Katrin Chernysh

Lyhyesti: Hämähäkkisankaritar viihdyttää isekaissa, josta saa parhaimman nautinnon irti lukemalla ranobet ensin.

Kuvat: © Okina BABA , Tsukasa KIRYU / KADOKAWA / So I’m a Spider, So What? PARTNERS

Arvostelu (anime)

Kemono jihen Demonilasten salapoliisitoimisto Ohjaus: Masaya Fujimori Käsikirjoittaja: Noboru Kimura Studio: Ajia-do Animation Works Alkuteos: Shou Aimoton manga Esitetty: 10.1.-28.3.2021 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakamin

abane Kusaka ei ole aivan tavallinen poika, toteaa yliluonnollisiin tapauksiin erikoistunut salapoliisi Inugami tavatessaan pojan ensimmäistä kertaa pienessä kylässä Japanin maaseudulla. Pian selviää, että Kabane on puoliksi ghoul ja puoliksi ihminen, eikä Inugamikaan ole ihminen ollenkaan, vaan tanuki. Toiveenaan löytää vanhempansa Kabane lähtee Inugamin matkaan ja tutustuu kahteen muuhun kaltaiseensa erikoiseen poikaan: Shikiin ja Akiraan. Kemono jihenissä päästään monille demonisarjoille tyypilliseen tapaan tutustumaan japanilaiseen mytologiaan. Tanukit ja ketut ovat myyteissä aina olleet riitaisissa väleissä, sillä molemmilla on samantyylisiä voimia, kuten kyky muuttaa muotoa. Tämä sähköinen suhde on läsnä myös Kemono jihenissä. Inugami ei tule toimeen kettujen johtajan Inarin kanssa, jonka alaisuudessa Japanin poliisivoimat on. Sarjasta löytyy myös viittauksia länsimaisiin demoneihin. Ghoulit ovat arabialaista alkuperää, vampyyrit eurooppalaista ja arachnet esiintyvät alunperin kreikkalaisessa mytologiassa. Vaikka hahmojen ikistä ja ulkonäöistä voisi toista kuvitella, Kemono jihen ei ole mikään kepeä sarja. Jo varhain sarjassa verta roiskuu ja Kabanella on milloin käsi, milloin pää irti. Anime on jonkin verran pehmentänyt Shou Aimoton mangan raakoja tai seksuaalisia kohtauksia televisioon sopivammiksi, mutta sarja on kaiken kaikkiaan varsin uskollinen alkuperäiselle teokselle. Animen ajoittainen tumma väritys luo tunnelmaa juuri oikeissa tilanteissa. Onneksi hahmot tuovat myös huumoria sarjaan, erityisesti Kabane omilla väärinymmärryksillään. Ghoulit eivät ymmärrä tunteita kovin hyvin, joten Kabanella on paljon opittavaa siitä, mitä esimerkiksi rakkaus todella on. Tunteita Kabane opettelee hieman kömpelösti mutta varsin söpösti kettutyttö Konin kanssa. Ääninäyttelijäkaarti tekee upeaa työtä, ja erityisesti Akiraa näyttelevä Ayumu Murase (Haikyuu!!:n Hinata) saa katsojan ihmettelemään, onko hahmon takana mies vai nainen. Kemono jihenin ensimmäinen kausi esittelee Elämän Kiven, mutta valitettavasti siitä ei ehditä saada tarkempaa tietoa. Kausi keskittyy enemmän Shikiin ja Akiraan, mutta sarjan loppu jättää jatkon sopivan avoimeksi. Katrin Chernysh

Arvosana: Demonisarjan vahva ja lupaava alku, joka jättää kaipaamaan lisää tuotantokausia.

Kuvat: © Shou Aimoto / Shueisha / Kemono jihen Production Committee

Arvostelu (anime)

Wonder Egg Priority Ja munasta kuoriutuu..? edesmennyt ystävä, ovat päätyneet samaan epätoivoiseen ratkaisuun: itsemurhaan. Wonder Killer -hirviöt ovat heidän traumojensa lähteiden ruumiillistumia.

Wonder Egg Priority ei aihealueellaan tuo varsinaisesti

Ohjaus: Shin Wakabayashi Käsikirjoittaja: Shinji Nojima Studio: CloverWorks Alkuteos: – Esitetty: 13.1.-31.3.2021 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Funimation, Wakanim

stävänsä traagisen kuoleman jälkeen 14-vuotias Ai Ohto on vetäytynyt kuorensa sisään ja lopettanut koulunkäynnin kokonaan. Hän välttelee kontaktia muun maailman kanssa ja käy ulkona vain yksin pimeän tullen. Eräänä iltana Ai pelastaa ötökän kadulta, joka tarjoaa hänelle palkinnoksi mystisen munan. Tämän kohtaamisen jälkeen Ai pystyy siirtymään unissaan toiseen maailmaan. Siellä hänen tulee suojella munista kuoriutuvia tyttöjä Wonder Killer -nimiseltä hirviöltä ja tämän Seenoevil-kätyreiltä. Jos hän onnistuu pelastamaan tarpeeksi monta tyttöä, hänen kuollut ystävänsä pystyy palaamaan elävien kirjoihin. Ensisilmäyksellä Shinji Nojiman kirjoittama ja Shin Wakabayashin ohjaama Wonder Egg Priority tuntuu tarjoavan yleisölleen värikkään ja mielikuvituksellisen seikkailutarinan, jossa sankari saa vaikeuksien kautta palkintonsa. Ulkokuoren alta kuitenkin paljastuu nopeasti synkkä tarina modernin nuoren tytön kasvukivuista. Jokaisella munasta kuoriutuvalla tytöllä on kivulias tarina kiusaamisen, ahdistelun ja väkivallan uhriksi joutumisesta. Kaikki nämä tytöt, aivan kuten Ain

mitään uutta ruudulle. Nuorista tytöistä kertovat tarinat ovat kautta aikojen sisältäneet vastaavia hyvin synkkiä aiheita aina Riyoko Ikedan 70-luvun shoujo-sarjoista 2010-luvun supersuosittuun Madoka-sarjaperheeseen asti. Wonder Egg Priority kuitenkin erottuu joukosta omalla näkökulmallaan. Sarja kertoo itsemurhasta nimenomaan tyttöjen omien kokemuksien kautta sen sijasta, että tyytyisi kauhistelemaan tapahtumaa sivusta. Jokainen yksittäinen hahmo on persoonallinen, eikä näin jää katsojalle etäiseksi. Tämän vuoksi heidän tarinansa tuntuvat hyvinkin koskettavilta. Sarja tuo esille tragedian toiset uhrit: kuolleiden läheiset. Läheisen ystävän menetys on jättänyt Aihin syvät traumat, jotka vaikeuttavat hänen normaalia elämäänsä. Tyttöjen tarinoiden kautta Wonder Egg Priority suorastaan pakottaa katsojan kohtaamaan epämiellyttäviä epäkohtia modernissa yhteiskunnassamme. Sarjan parissa työskentelevät henkilöt ovat selkeästi kunnianhimoisia ja määrätietoisia ammattilaisia, mikä näkyy muun muassa animaation laadussa. Tekijät myös osoittavat, ettei pyörää tarvitse joka kerta keksiä uudestaan, jotta voi kertoa mielenkiintoisen ja koskettavan tarinan. Jenni Väyrynen

Arvosana: Ehdottomasti katsomisen arvoinen sarja. Tyylikäs ja omaperäinen helmi talven 2021 anime-tarjonnassa.

Arvostelu (anime)

mista sikseen, vaan palaavat sen syövereihin kerta toisensa jälkeen joko rahanarvoisen tavaran tai kadonneen ystävän etsimisen merkeissä. Kohtaamiset yliluonnollisen kanssa muuttavat Soraon ja Torikon kehoja ja mieltä. Uusien kykyjen myötä tulevat myös uudet vaarat, kun toisen maailman asukit alkavat kiskoa heitä mukaansa.

Otherside Picnic on ihmissuhdepainotteinen seikkailusarja, jossa on ripaus kauhun aineksia. Sorao ja Toriko seikkailevat loputtoman laajalta vaikuttavassa maailmassa kohdaten Internetin keskustelupalstoilta tuttuja hahmoja. Toisinaan olennot muistuttavat ihmisiä, joskus ne ovat vain epämääräisesti väreilevää ilmaa. Pimeässä hississä odottava portaali ja ihmisiä vainoavat olennot ovat sinänsä kauhua, mutta päähenkilöt reagoivat harvoin puhtaan kauhistuneesti näkemiinsä asioihin. He hakeutuvat niiden läheisyyteen vapaaehtoisesti altistaen itsensä taistelulle. Tytöt rakentavat seikkailujen kautta suhdetta toisiinsa. Kaunis ja ulospäinsuuntautunut Toriko aiheuttaa Soraossa mustasukkaisuutta: Toriko edustaa jotain sellaista, jota hän ei itse uskalla olla, mutta jonka kanssa hän haluaa kiihkeästi olla tekemisissä. Toisaalta Torikon ja kadonneen Satsukin suhteessa piilevä romanttinen taustavire ei jää Soraolta huomaamatta.

Otherside Picnic Eväsretkiä oudon taivaan alla

Synkkä, usvaisen näköinen värimaailma ja rappioromant-

Nimi: Urasekai Picnic Ohjaus: Takuya Satou Käsikirjoittaja: Takuya Satou Studio: LIDEN FILMS, Felix Film Alkuteos: Perustuu Iori Miyazawan ranobe-sarjaan Esitetty: 4.1.– 22.3.2021 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

rbaanilegendoista tutut olennot asuttavat ihmisten maailmaa varjostavaa toista puolta, jonne päästäkseen on etsittävä ränsistyneiden kerrostalojen ja vanhojen hissien kaltaisissa yksinäisissä paikoissa sijaitsevia portaaleja. Sorao Kamikoshi makaa toisella puolella jättömaalla pohtien elämänsä tarkoitusta, kun kohtaa kadonnutta ystäväänsä Satsukia etsivän Toriko Nishinan. Persooniltaan ja tavoitteiltaan täysin erilaiset tytöt päätyvät taistelemaan hirviöitä vastaan ja etsimään tietään takaisin ihmisten maailmaan. Palattuaan he eivät malta jättää toisen maailman tutki-

tiset maisemat auttavat luomaan kuvan toisesta puolesta lähtökohtaisesti uhkaavana paikkana. Sen sisällä ei tapahdu hyviä asioita, vaan kaikki on kieroutunutta jo syntyessään. Sarja jähmettyy tunnelmanluontiin, sillä esitellyistä punaisista langoista huolimatta jaksoissa käydään läpi lähinnä yksittäisiä urbaanilegendoja. Toisen puolen toimintaa, tyttöjen saamia kykyjä ja olentojen käytöstä ei aseteta laajempaan kontekstiin, vaikka annetaan ymmärtää ihmisten maailmassa olevan tietoa toispuoleisesta maailmasta. Jaksoissa tapahtuneista hirveyksistä ja kehojen vääristymisistä huolimatta päähenkilöt pysyvät omituisen tyyninä ja selväjärkisinä. Soraon ja Torikon perimmäisiä motiiveja on hankala ymmärtää, mikä tekee hahmojen asemaan asettumisesta vaikeaa. Nita Mäenpää

Arvosana: Lähtöasetelmaltaan mielenkiintoinen sarja, joka ei onnistu lunastamaan odotuksia esittelemänsä maailman suhteen.

Arvostelu (anime)

Bottom-Tier Character Tomozaki Toukasta perhoseksi elämän roolipelissä

Nimi: Jaku-kyara Tomozaki-kun Ohjaaja: Shinsuke Yanagi Käsikirjoitus: Fumihiko Shimo Studio: Project No.9 Alkuperäisteos: Yuuki Yakun ranobe Esitysaika: 8.1.26.3.2021 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

umiya Tomozaki on kova luu mitä tulee Super Attack Families -nimiseen, hyvin häpeilemättömästi Super Smash Brosia muistuttavaan videopeliin. Se, missä hän ei ole hyvä, on oikea elämä ja sosiaaliset suhteet. Hän viettää lähes kaiken vapaa-aikansa pelaten, eikä oikein koulua lukuun ottamatta poistu kotoaan. Eräänä iltana hän saa verkossa vastaansa NO NAME -nimisen kovatasoisen nousukkaan, joka ehdottaa päähenkilölle tapaamista pelin ulkopuolella. Tavatessaan tämän kollegan Tomozakille selviää, että kyseessä on tyttö samasta koulusta – ja vieläpä samalta luokalta! Tytön nimi on Aoi Hinami. Hän ja Tomozaki eroavat toisistaan kuin yö ja päivä

mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin. Tapaamisen myötä Hinami ottaa tavoitteekseen koulia säälittävästä Tackfam-toukasta kovan luokan pelaajan elämäksi kutsuttavassa roolipelissä. Se, miten tehtävä sujuu, riippuu täysin Tomozakista. Ensiﬁilikseni sarjasta olivat ristiriitaiset. Ensimmäinen jakso aiheutti minussa paljon myötähäpeää, sillä samastuin liikaa päähenkilöpoikaan. Pohdin kuitenkin antavani sarjalle uuden mahdollisuuden, sillä näin siinä heikkouksista huolimatta paljon potentiaalia. Hyvä, että tein niin, sillä anime parantuu edetessään, eikä todellakaan ole niin kiusallinen kuin se olisi voinut olla. Rakenteeltaan anime ei ole millään osa-alueella mikään erityinen riemuvoitto, eikä se edes yritä keksiä pyörää uudestaan. Bottom-Tier Character Tomozaki näyttää ja kuulostaa hyvin geneeriseltä omilla pienillä lisäyksillään. Anime sisältää kaikki tyypillisimmät hahmoarkkityypit, joita löytyy jokaisesta tämän tyylilajin sarjasta. Sarja on kuin visual novelia pelaisi. Sarjasta löytyvät harmaa päähahmopoju omine ominaisuuksineen, päämäärätietoinen sankaritar ja tämän ylipirteä kaverityttö. Lisäksi mukana ovat päähahmopojan katkera mutta suosittu kilpailija ja hiljainen kirjastotyttö, joka paritetaan päähahmopojan kanssa. Kyseessä on siis tuttu ja viihdyttävä romanttinen komediapaketti ilman sen suurempia kipuiluja. Toni Jefremoﬀ

Arvosana: Töyssyisestä alustaan huolimatta viihdyttävä ja leppoisa sarja katsella vaikkapa yhden viikonlopun aikana.

Arvostelu (anime)

Horimiya Aidon rakkauden määritelmä

Nimi: Hori-san to Miyamura-kun Ohjaaja: Masashi Ishihama Käsikirjoitus: Takao Yoshioka Studio: CloverWorks Alkuperäisteos: Daisuke Hagiwaran ja Heron manga Esitysaika: 10.1.-4.4.2021 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Wakanim, Funimation

yoko Hori on mallilukiolaistyttö isolla M:llä. Hän on viisas, tunnollinen ja suosittu. Kotona hän on korvannut vanhempiensa roolin esikouluikäiselle pikkuveljelleen. Tytön luokkatoveri Izumi Miyamura on kaikkea muuta: kaikin tavoin keskiverto oppilas, jolla on korvissa lävistykset ja tatuointeja kehossa kuin yakuzalla konsanaan. Pienen sattumankaupan johdosta pari törmää toisiinsa kouluajan ulkopuolella. Alkaa rauhallisesti kypsyvä ja puhdas kertomus nuoresta rakkaudesta. Horimiya on sarja, joka tarjoaa hyvin samanlaista sisältöä ja tunnelatausta kuin viime vuoden lopussa esitetty TONIKAWA: mieltäylentävää, hyväntuulista ja hymyn suupielessä viikosta toiseen pitävää maanläheistä ja koukuttavaa romantiikkaa. Tätä janoaa lisää kuin hullu puuroa. Parasta sarjassa on sen täysin realistinen lähestymistapa edustamaansa genreen. Harvoin on vastaan tullut yhtä vaniljajäätelöltä maistuva rakkaustarina, joka ei sisällä lainkaan ylimääräisiä kikkailuja ja joka tietää täysin, mitä on tekemässä. Muutama risu on kuitenkin jaettava. Ensimmäinen on se, että paukut käytetään pääparin suhteen aikaisin, jotta loppupään jaksoissa pystytään keskittymään heidän ympärillään oleviin hahmoihin. Pääparin suhdekiemurat ovat kiinnosta-

vampia kuin sivuhahmoille kirjoitetut juonet. Toinen risu(kasa) tulee animen lopetuksesta ja varsinkin viimeisestä jaksosta. Lopusta jää kaksijakoisia tuntemuksia. Vaikka on mukavaa, että Miyamura pääsee sinuiksi itsensä kanssa, tuntuu viimeinen jakso silti täysin täytejaksolta. Toisekseen, anime-sovitus loikkaa lopussa paljon yli alkuperäismateriaalin, mikä tarkoittaa mahdollisesti sitä, että toista kautta ei ole tulossa. Se olisi ikävää, sillä Horin ja Miyamuran ja miksei myös muidenkin hahmojen suhdesotkua olisi mielellään seurannut useamman tuotantokauden verran. Horimiya on nimittäin sen verran mukavaa ja pehmoista katsottavaa, että sen voi huoletta nimetä yhdeksi genrensä parhaista sarjoista pitkään aikaan. Toni Jefremoﬀ

Arvosana: Aito ja puhdas romanssi-anime ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. Yksi genrensä parhaimmista.

Välimulkaisu (anime) + Arvostelu (manga)

Heaven’s Design Team Taivaallinen ulkoistaminen

ANIME Nimi: Tenchi souzou dezain-bu Ohjaus: Souichi Masui Käsikirjoittaja: Michiko Yokote Studio: Asahi Production Alkuteos: Hebi-Zoun, Tsuta Suzukin ja Tarakon manga Esitetty: 7.1.-25.3.2021 Jaksoja: 12 Katsotut jaksot: 4/12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

MANGA Nimi: Tenchi souzou dezain-bu Tekijät: käsikirjoitus Hebi-Zou & Tsuta Suzuki, taide Tarako Kustantaja: Kodansha Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 144 sivua Osia englanniksi: 4/6+ Osia luettu: 2/6+ Julkaisuaika: 10/2020- (Japanissa 2/2017-)

ebi-Zoun ja Tsuta Suzukin kirjoittama ja Tarakon kuvittama Heaven’s Design Team alkoi ilmestyä julkaisija Kodanshan Monthly Morning Two -seinen-lehdessä helmikuussa 2017. Kodanshan Pohjois-Amerikan kustantamo alkoi julkaista JM Iitomi Crandallin kääntämää englanninkielistä painosta vuoden 2018 huhtikuussa, aluksi digitaalisesti ja lopulta myös fyysisinä pokkareina lokakuussa 2020. Japanissa sarjasta on tähän asti ilmestynyt kuusi tankoubon-pokkaria. Asahi Productionin tuottaman ja muun muassa Ergo Proxyn ja Fullmetal Alchemistin parissa työskennelleen Souichi Masuin ohjaaman anime-adaptaation ensimmäinen kausi alkoi tämän vuoden tammikuussa.

kautta lukija tutustuu suunnittelutiimin jäseniin ja siihen, miten erilaiset eläimet toimivat. Kokematon mutta tärkeästä taivaallisesta tehtävästään innostunut Shimoda törmää toimistossa planeettojen mukaan nimettyihin suunnittelijoihin. Monet hahmot tuntuvat parodioivan tuttuja hahmotyyppejä. Mukana on suloinen mutta makaaberi Pluto, ruokaan hurahtanut Jupiter, jolle tärkeintä on eläimen maku, ja tiimin perinteikäs johtaja Saturnus, joka on juuttunut parhaaseen luomukseensa, hevoseen. Joukosta erityisen maininnan ansaitsee varmaankin Venus, joka kuvataan mangassa ei-binäärisenä ja animessa joko transnaisena tai ei-binäärisenä. Crunchyrollissa animen tekstitys ei tunnu neljän ensimmäisen jakson perusteella määrittelevän Venuksen sukupuoli-identiteettiä eksplisiittisesti. En itse kykene tulkitsemaan japanilaisesta dialogista muuta kuin Venuksen käyttämän feminiinin atashi-pronominin ja joidenkin hahmojen tavan puhutella häntä feminiiniksi yleensä tulkitulla chan-suﬃksilla. Toki Venuksen kuvaus teatraalisena ja kauneuteen keskittyvänä henkilönä voidaan tulkita mangassa ja animessa varsin stereotyyppisenä tapana esittää joko transnaisia tai feminiinejä homomiehiä. On silti mukava nähdä binäärisestä sukupuolijaosta poikkeava hahmo, jonka tapaa ilmaista itseään kanssahahmot eivät pilkkaa tai kyseenalaista.

Mangan ensimmäisen kahden osan ja animen neljän Luotuaan maan, taivaan, veden ja kasvit Jumala kyllästyy luomistyöhön ja päättää ulkoistaa eläinten luonnin erilliselle suunnittelijatiimille. Näkymättömän ja vaativan asiakkaan, Jumalan, ja värikkään suunnittelutiimin välikäsinä toimivat enkelit Ueda ja Shimoda. Juuri työssään aloittaneen Shimodan

ensimmäisen jakson perusteella Heaven’s Design Teamillä ei ole yhtä isompaa juonta. Sarjan tapahtumat ovat lähinnä yhden jakson mittaisia vignettejä, jotka pyörivät muutaman uuden eläinlajin suunnittelun ympärillä. Tiiviiden biologisten luentojen lisäksi sarjan sisältö koostuu hahmojen persoonallisuuksien vastakkainasetteluista, oli kyse sitten kiltin jätin Neptunuksen yrityksistä suojella luomuksiaan uusia makukokemuksia himoitsevalta Jupiterilta, tai käytännönläheisen insinööri Marsin turhautumisesta hevosiinsa turhan mieltynyttä Saturnusta kohtaan. Mangan toinen osa ja animen neljäs jakso päättyvät cliﬀhangeriin, joka kenties viittaa isompaan juoneen. Vahva oma oletukseni on, ettei tämä johda kovinkaan dramaattiseen lopputulemaan. Voin tietenkin olla väärässä, ja se selviää vain, jos lukija/katsoja on tarpeeksi kiinnostunut seuraamaan sarjaa pidemmälle. Tältä osin sanoisin, että Heaven’s Design Team eroaa enemmän huomiota saa-

Välimulkaisu (anime) + Arvostelu (manga)

neesta Cells at Workista, Akane Shimizun luomasta sarjasta, jonka päämanga sai Japanissa loppunsa tammikuussa. Kumpikin sarja pyrkii kertomaan faktoja maailmastamme viihteen kautta. Kumpikin sarja muistuttaa puolestaan Albert Barillèn luomaa, vuonna 1978 alkunsa saanutta Il était une fois -sarjaa, joka tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Olipa kerran. Cells at Workissa dramaattinen, koominen ja informatiivinen elementti ovat nähtävissä jo ensimmäisessä luvussa/jaksossa. Heaven’s Design Teamin manga ja anime sen sijaan painottavat alusta saakka koomisuutta. Heaven’s Design Teamiin verrattuna Cells at Work toimii paremmin draamajatkumolla. Oman kokemukseni perusteella Cells at Work myös ujuttaa faktat sujuvammin sarjan tarinan sekaan. Heaven’s Design Teamissa eläinlajeihin ja niiden fysiologiaan liittyvät faktat esitetään joko mangan kappaleissa tai animen jaksoissa erillisinä tietoiskuina tai dialogissa osana suunnitteluprosessia. Jos lukija/katsoja on siis nauttinut Cells at Workin draamasta ja tieteellisyydestä, Heaven’s Design Team voi olla liian heppoinen. Toisaalta sarja saattaa tarjota informatiivisia välikevennyksiä Cells at Workista tai sen spinoﬀ-sarja Code Blackista nautiskelun välillä. Heaven’s Design Teamin luojia voi kuitenkin kiittää sarjan esittämien faktojen hyvästä taustoituksesta ja esiteltyjen lajien monipuolisuudesta. Mette Pesonen

Anime: Keskiverto sarja. Anime-sovitus seuraa mangaa varsin uskollisesti.

Manga: Teos: Heaven’s Design Teamissa ei ainakaan vielä ole klassikon aineksia. Se on käypää ajanvietettä, josta voi ajoittain oppia uusia asioita biologiasta.

Julkaisu: Hieman peruspokkaria isompi koko. Osat sisältävät muutaman värillisen sivun. Jokainen luku päättyy pieneen tietoiskuun luvussa käsitellyistä eläimistä. Pokkarin loppupäässä on myös kattava luettelo kirjoittajien käyttämistä lähteistä. Lähteet ovat pääosin japaniksi.

Arvostelu (manga)

Blue Period

Taidetta, tuskaa ja tekemisen paloa Tekijä: Tsubasa Yamaguchi Kustantaja: Kodansha Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 224 sivua Digijulkaisu: pokkareina Osia englanniksi: 2/8+ Osia luettu: 8/8+ Julkaisuaika: 11/2019– (Japanissa 6/2017-)

un ajattelee taidetta, mieleen voivat tulla ne abstraktit teokset, jotka ovat niin yksinkertaisen näköisiä, että ne olisi voinut itsekin maalata. Tämä on myös Blue Periodin päähenkilön Yatoran näkemys taiteesta ja sen pinnallisuudesta. Yatora on kympin oppilas, joka on kyllästynyt elämäänsä. Asiain tila alkaa muuttua, kun hän harhautuu lukionsa taideluokkaan. Luokassa oleva valtava maalaus saa hänet tuntemaan jotain aivan uutta. Yllättäen heränneen mielenkiinnon riepottelemana Yatora alkaa kyseenalaistaa itseään kunnolla ensimmäistä kertaa. Pian hän löytää itsensä taidekerhosta. Yatorasta tulee aloitteleva taiteilija, jonka tavoitteena on valmistumisen jälkeen päästä Japanin kilpailluimpaan taideyliopistoon. Helppo nakki, vai mitä? Yatorasta ei tule Picassoa yhden yön aikana, tietenkään. Lukijalle on sekä motivoivaa että sydäntäsärkevää seurata hänen naiivia räpiköintiään maalausta vuosia harjoittaneiden opiskelijoiden joukossa.

Blue Period ei vaadi lukijaltaan suurta rakkautta taiteeseen, sillä ytimeltään manga on ennen kaikkea kasvutarina omien intohimojen löytämisestä. Hahmojen ajatuksiin ja murheisiin on helppo samastua, ja manga vetääkin puoleensa välillä vähän ﬁlosoﬁsilla, mutta realistisilla pohdinnoillaan. Itsensä tunteminen ja oman paikkansa löytäminen maailmasta ovat vaikeita asioita toteuttaa, kun selkeää maaliviivaa ei ole. Niin Yatoran hulttiokaverit kuin taidekerhon omalaatuiset taiteilijasielut ovat avainrooleissa hänen elämässään. Mielenkiintoinen on esimerkiksi syvyydellään vaikutuksen tekevä tyttöjen uniformuun pukeutuva Ryuji. Myös Yatoran vanhempien reaktio pojan odottamattomaan uravalintaan tuntuu raikkaan realistiselta. Hahmorintamalla ei ole valittamista. Eri taidetekniikat käydään läpi kädestä kiinni pitäen, mikä on aihepiirin harrastajasta mukavaa. Näiden joskus hieman raskaiden infokohtausten yli hyppääminen ei kuitenkaan tiputa aiheesta vähemmän kiinnostunutta kärryiltä. Mangaka Tsubasa Yamaguchi heijastaa työssään epäilemättä omia kokemuksiaan, sillä Blue Period tuntuu välillä varsin raa’alta ja henkilökohtaiselta. Sarjakuvassa epäonnistumiset sattuvat ja aika tuntuu aina olevan kortilla, mutta juuri

tämä luomisprosessin tuska saa onnistumiset maistumaan hunajaakin makeammilta. Blue Period on mangana herkullinen, joten on hienoa, että se on saamassa anime-sovituksen myöhemmin tänä vuonna. Toivottavasti se tavoittaa alkuperäisteoksen nyanssit. Annika Nieminen

Arvosana: Teos: Taidetyyliltään karismaattinen teos, joka kertoo rikkaan tarinan itsensä etsimisestä.

Julkaisu: Maalatut värisivut, omaket, kääntäjän muistiinpanot ja mangassa käytettyjen maalausten alkuperäisten tekijöiden creditit tekevät painoksesta siistin kokonaisuuden.

Arvostelu (manga)

BL Fans Love My Brother?! Doujinshia piirtämässä

Tekijä: Mimu Oyamada Kustantaja: Tokyopop Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 192 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 3/2021 (Japanissa 3/2020) Digijulkaisu pokkarina.

irika Amano on kotona asuva nuori nainen, joka on juuri aloittanut yliopisto-opintonsa. Perheeseen kuuluvat lisäksi vanhemmat ja päänvaivaa aiheuttava vanhempi veli Teruo. Teruo on järjettömän hyvännäköinen, mutta Kirikan sanoin komeat kasvot menevät täysin hukkaan, sillä veli on huoneeseensa jo vuosiksi sulkeutunut hikikomori. Kirikan täysin toivottomana pitämä veli on kuitenkin jo jonkin aikaa elänyt salaista kaksoiselämää: Teruo tunnetaan Internetissä Amaterasuna, skenekuuluisana BL-fanisarjakuvien tekijänä. Teruo vetää sisarensa BL-doujinshin maailmaan, kun hänen uusimman teoksensa deadline painaa päälle, eikä häntä tavallisesti avustava Internet-tuttu pysty tulemaan hätiin. Kertapalvelukseksi tarkoitettu keikka venyy, eikä aikaakaan, kun Teruo maanittelee Kirikan esiintymään Amaterasuna sarjakuvatapahtumissa. Tokyopopin kustantama yksiosainen BL Fans Love My Brother?! on keveä, hölmö ja jopa pöljä, mutta se tuottaa sivumääränsä verran iloa. Aikuiset sisarukset alkavat lähentyä Teruon intohimoisesti fanittaman Muscle Academy -nimisen kuvitteellisen tuoteperheen parissa. Kirika alkaa vastentahtoisesti autella sosiaalisesti kyvytöntä veljeään erinäisissä BL-harrastukseen liittyvissä asioissa, mutta jossakin matkan

varrella hän huomaa itsekin osaavansa keskustella parituksista, genderbendistä ja troopeista huolestuttavan sujuvasti. Vastavuoroisesti Teruo yrittää ottaa täriseviä askelia ulkomaailmaan sisarensa vuoksi. Mimu Oyamadan taide on ilmeikästä, jopa intensiivistäkin, ja ruutujaot ovat toimivia. Oyamada nauttii täysin siemauksin rakentamastaan skenaariosta ja piirtää hikisiä lihaksia kuin huomista ei olisi. Doujinshi-taiteilijana hän osaa nähdä harrastuksensa hupaisat puolet ja muuntaa ne muitakin naurattaviksi vitseiksi ilman pahansuopuutta tai ilkeilyä. Tokyopopin laitos on riittävä, mutta tekstissä vilisee jonkin verran häiritseviä kirjoitus- ja näppäilyvirheitä. Alkutekstiä näkemättä käännöksen fanittamista koskevissa osuuksissa on ajoittain vanhahtavalta tuntuva sävy. Tiukasti alakulttuuriin liittyvissä teoksissa on aina riskinä, että nopeasti väreilevässä Internetissä harrastajat siirtyvät uuteen puheenparteen ennen kuin vanhat lyhenteet ja termit ovat kunnolla edes jäähtyneet, joten armahdettakoon käännöksen ajoittainen kankeus tältä erää. Yleisesti englanninkielinen teksti kuitenkin soljuu hyvin ja lokalisaatio vaikuttaa onnistuneelta. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Skenaario on mehevä ja Oyamada irrottelee sillä oivasti. Yksiin kansiin koottu sarja ei ehdi polttaa ideaansa loppuun, ja tarina päättyy yllättävän lämpöisesti.

Julkaisu: Englanninkielisessä tekstissä esiintyy jonkin verran kirjoitusvirheitä. Yksi karkealle paperille painettu värisivu. 41

Arvostelu (manga)

Blue Flag

Kasvukipuja ja itsetutkiskelua Nimi: Ao no Flag Tekijä: KAITO Kustantaja: Viz Media Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 220 sivua Osia englanniksi: 7/8 Osia luettu: 8/8 Julkaisuaika: 2/2020 – (Japanissa 1/2015 – 8/2018) Digijulkaisu: Pokkareina

lue Flag kertoo Taichista, Toumasta ja Futabasta, kolmesta lukiolaisesta. Touma on koulun tavoitelluin poika, Taichi taas on hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt. Taichi ja Touma olivat lapsuudenystäviä, mutta alakoulun jälkeen he eivät ole olleet läheisissä tekemisissä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Taichi päättää auttaa luokkatoveriaan Futabaa tunnustamaan rakkautensa Toumalle. Yllättäen kolmikko alkaa viettää tiiviisti aikaa keskenään, ja uudet ja vanhat tunteet alkavat sinkoilla suuntaan jos toiseen. Blue Flag rakentuu paljolti samoista aineksista kuin mikä tahansa romanttinen manga. Mukana on erilaisia suhdekuvioita, kolmiodraamaa ja kilpakosijoita. Mikä tekee sarjasta astetta laadukkaamman on sen tapa käyttää näitä aineksia. Sarja ei dramatisoi tilanteita liikaa, eikä se yritä lypsää kohtauksia kuiviin. Pääkolmikon välinen dynamiikka on todella onnistunutta läpi Blue Flagin. Päähahmojen lisäksi manga antaa kiitettävän paljon tilaa myös muille hahmoille. Lukija saakin sivuhahmoista yllättävän paljon irti. Blue Flagissa on kuitenkin kyse muustakin kuin hahmovetoisesta tarinasta, sillä se käsittelee monia yhteiskunnallisia aiheita. Seksuaalisuus ja yhteiskunnalliset asenteet miesten ja naisten rooleja kohtaan ovat esimerkiksi näkyviä teemoja.

Blue Flag on Kaiton ensimmäinen pitkä sarja, mutta sitä ei kuitenkaan huomaa mangan taiteesta. Kaito on todella vahva piirtäjä ja kuvakertoja. Yksityiskohtaiset piirrokset ovat upeita, ja ilmeet ovat väkeviä ja täynnä tunnetta. Välillä Kaito saattaa käyttää kokonaisen luvun sanattomaan tunteiden välitykseen. Mangaka osaa myös hupsutella: huumoripitoisissa kohtauksissa hänellä on tapana muuttaa hahmonsa pyöreäleukaisiksi ”muumeiksi”. Blue Flag on kaiken kaikkiaan ihastuttava sarja, ja voisi jopa sanoa, että se on yksi niitä sarjoja, joiden takia mangaa kannattaa ylipäänsä lukea. Se sisältää monella tapaa kouluromanssien kliseet, mutta on samaan aikaan täynnä ainutlaatuisuutta ja tarmoa. Sarjan loppuratkaisu on myös yksi genren onnistuneimpia, vaikka jakaakin varmasti mielipiteitä. Hanna Saarimaa

Arvosana: Teos: Hipoo täydellisyyttä, niin tarinan- kuin hahmokerronnankin osalta. Tarina rakentuu hiljalleen ja muuttaa muotoaan matkan varrella. Upea taide on kirsikkana kakun päällä.

Julkaisu: Keskivertoa isompi pokkariformaatti, joka on kaikkiaan kaunis. Käännös on sujuva ja leikkisä.

Arvostelu (manga)

Mermaid Saga Kielletyn lihan kirous

Nimi: Ningyo shiriizu Tekijä: Rumiko Takahashi Kustantaja: VIZ Suositushinta: 23,60 € Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen omnibus, 392 sivua Osia englanniksi: 2/2 Osia luettu: 1/2 Julkaisuaika: 11/20202/2021 (Japanissa 8/1984-2/1994)

egendan mukaan ihminen pystyy tavoittamaan ikuisen elämän, jos hän syö merenneidon lihaa. Legenda ei kuitenkaan kerro koko totuutta: merenneidon liha on todellisuudessa äärimmäisen tappavaa myrkkyä. Jos henkilö selviää myrkyn vaikutuksista, on silti mahdollista, ettei hänen ruumiinsa kestä kuolemattomuuden tuomia muutoksia ja syöjä muuttuu hirviöksi. Nuori mies Yuta söi kauan aikaa sitten merenneidon lihaa ja selvisi kuin ihmeen kaupalla. Kuitenkin katsottuaan vierestä, kuinka hänen rakkaimpansa vanheni ja menehtyi, Yuta tulee huomanneeksi, että ikuinen elämä on lähempänä kirousta kuin siunausta. Etsiessään parannusta kiroukseen Yuta tapaa nuoren Mana-tytön, joka kantaa myös merenneidon kirousta ja jakaa siten Yutan kohtalon.

Länsimaiselle yleisölle ajatus merenneidoista kauhutarinoiden hirviöinä saattaa tuntua hieman oudolta. Olemme tottuneet näkemään nämä viehkeät hahmot viattomina ja avuliaina olentoina. Länsimaisessa mytologiassa merenneito on voimakkaasti sukupuolittunut ei-inhimillinen olento. Tämä tulee esille jo itse termissä merenneito. Samankaltaisia sukupuolittuneita merkityksiä on muissakin kulttuureissa läpi historian, aina englanninkielisestä termistä mermaid latinan kielen sanaan siren, joka puolestaan tarkoittaa veden hengetärtä. Japanilainen merenneitotarusto on kuitenkin hyvin erilainen. Japaninkielinen sana merenneidolle on ningyo, joka kääntyy tarkoittamaan “ihmiskalaa” ilman tyypillistä sukupuolittunutta latausta. ”Ihmiskalat” saapuivat Japaniin alun perin Kiinan kautta ja muistuttivat ulkonäöllisesti enemmän eläintä tai hirviötä kuin viehättävää neitoa. Länsimaissa tunnettu ihmismäinen merenneito rantautui Japaniin vasta 1900-luvun alkupuolella, kun Pieni merenneito sai ensimmäisen japaninkielisen käännöksensä. Tätä ennen merenneitoihin liitetty kuvasto oli hyvinkin hirviömäistä ja vailla ihmisyyttä. Rumiko Takahashin vuonna 1984 alkanut kauhu-manga Mermaid Saga perustuu alkuperäiseen japanilaiseen merenneitotarustoon. Sarja koostuu yksittäisistä lyhyttarinoista. Jokainen tarina kuvaa päähenkilöiden kohtaamisia ihmisten kanssa, jotka ovat tavalla tai toisella olleet kontaktissa meren-

neidon kanssa. Jokaisen synkän kohtaamisen jälkeen ihmisen ja hirviön välinen raja hämärtyy. Myyttien uudelleentulkinnan kautta Takahashi on luonut kypsän tragedian, jossa kauhu ei synny groteskilla kuvastolla, vaan hienovaraisilla tarinoilla surusta ja ihmisyyden julmuudesta. Jenni Väyrynen

Arvosana: Teos: Ajaton klassikko. Julkaisu: Hyvin tyylikäs omnibus-julkaisu, joka sisältää kauniita värikuvia.

Arvostelu (manga)

Mieruko-chan

Tilannekomediaa ilman naururaitaa Tekijä: Tomoki Izumi Kustantaja: Yen Press Osia englanniksi: 2/5+ Osia luettu: 1/5+ Suositushinta: $13.00 Julkaisuaika: 11/2020(Japanissa 11/2018-)

os kohtaisit bussikatoksen alla sisälmyksiä ja irtopäitä pursuavan hirviön, miten reagoisit? Olettaisin, että säpsähtäisit ja todennäköisesti pinkaisisit juosten pakoon. Pakene tai kuole -reaktion lisäksi on myös toinen vaihtoehto à la Miko, Mieruko-chanin päähenkilö: täydellinen välinpitämättömyys. Miko on lukioikäinen tyttö, joka näkee muilta pimentoon jääviä hirviöitä. Mitä enemmän epäsikiöt yrittävät kiinnittää Mikon huomion, sitä sitkeämmin Miko yrittää pitää naamansa peruslukemilla. Perusidealtaan asetelma on hauska. Sarjalta odottaakin nokkelaa tilannekomiikkaa Mikon ajautuessa erilaisiin tilanteisiin, joissa hirviöiden läsnäolo vaikeuttaa normaalia käyttäytymistä. Tilanteet lähtevät rakentumaan hyvin, mutta kliimaksin lähestyessä vauhti hyytyy, ja vitsien varsinainen punch jää laimeaksi tai puuttuu kokonaan.

Mies-mangakan kynäilemien vitsien mahalaskut saattavat osittain selittyä päähahmon sukupuolella. Huumori toimisi todennäköisesti paremmin, jos päähenkilöksi olisi valikoitunut mies ja tilanteissa olisi hyödynnetty tekijän omia kokemuksia. Tilanteet olisi mahdollista viedä pidemmälle myös ronskimman huumorin avulla. Pytyllä käydessä viemäristä voisi pilkistää Tony Halmeen reinkarnaatio, minkä lisäksi ei pidä unohtaa petipuuhasteluun liittyviä mahdollisuuksia: olisiko sängyn vieressä killittävä monsterimöhkäle automaattinen erektion likvidoija. Miten tilanteesta olisi mahdollisuus selviytyä ilman väärinymmärryksiä? Vääränlaista ronskiutta pikkutuhmuuksilla kuorrutettuun Mieruko-chaniin tuovat römpsänaamaiset hirviönkuvotukset. Luonnosmaiset hirviöt eivät mene yksiin muun taiteen kanssa, mikä yhdistettynä laimeaan komiikkaan tekee hyvien elementtien löytämisen ja esille nostamisen vaikeaksi. Otin lapsellisen mielivaltaisesti alkuperäisestä kahdesta tähdestä toisen pois vain siitä syystä, että kukaan ei ole tajunnut jättää sarjaa vain yhden osan kokeiluksi. Alun perin Twitteristä ponnistanut sarja toimiikin todennäköisesti paremmin yhden luvun kertalukemistona kuin kokonaisena pokkarina. Vitsit alkavat toistaa itseään jo parin luvun jälkeen,

eikä Tomoki Izumi saa lisättyä tilanteisiin kierroksia. Mikon tapaan ihmisten tulisi jättää Mieruko-chan huomiotta, jotta kauppoihin saadaan parempaa hyllyntäytettä sarjan tilalle. Paula Haapanen

Arvosana: Teos: Lähtökohtaisesti hyvä idea menettää merkityksensä antikliimaattisten vitsien myötä. Paremman lukemiston puutteessa suosittelen ulkoilemista.

Julkaisu: Kääntäjän huomioiden sijoittaminen lukujen väliin hämmentää. Kulttuuriset termit avataan auki ennen niiden ilmaantumista, minkä takia luulin, että oshiruko oli lokalisoitu borssikeitoksi.

Arvostelu (manga)

Remina

Kirottu kaimatähti Nimi: Jigokusei Remina Tekijä: Junji Ito Kustantaja: Viz Media Suositushinta: $22.99 Julkaisumuoto: Kovakantinen, 256 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 1/2021 (Japanissa 8/2005)

hogakukan julkaisi kauhu-mangan ykkösnimen Junji Iton Reminan alunperin vuonna 2005. VIZ julkaisi mangan englanninkielisen painoksen joulukuussa 2020 useista Ito-käännöksistä tunnetun Jocelyne Allenin kääntämänä. Tätä ennen teos on liikkunut harrastajien keskuudessa epävirallisella käännösnimellä Hellstar Remina. Manga kertoo tarinan kahdesta Reminasta: nuoresta tyttö-Reminasta ja hämmästyttävästä Remina-tähdestä, jonka sen löytänyt tohtori Oguro nimeää tyttärensä mukaan. Ihmis-Remina joutuu yllättäen valokeilaan ja hänestä leivotaan suosittu idoli. Samalla selviää, että tähti ei ole mikään passiivinen matkalainen, vaan se syö muita tähtiä ja planeettoja. Kun tähti-Remina lovecraftilaisen hirviön lailla suuntaa kulkunsa kohti Maata, maailma ajautuu kaaokseen. Koska tyhmyys tiivistyy ryhmässä, joukko ihmisiä syyttää tohtori Oguroa ja tämän tytärtä tähden vääjäämättä aiheuttamasta maailmanlopusta. Siinä missä Iton todennäköisesti tunnetuin teos Uzumaki keskittää kosmisen kauhunsa ainoastaan Kurouzu-chon kylään, Reminan mittasuhteet ovat globaalit. Itolle tyypilliset vaikutteet, kuten Lovecraft, ovat selkeinä läsnä. Lisäksi Reminassa on luettavissa kritiikkiä japanilaista julkkiskulttuuria ja sen ruokkimaa vaarallista faniutta kohtaan. Osa Remina-tytön ihailijoista muistuttaa Satoshi Konin Perfect Bluen murhanhimoista Me-Mania -häirikköä tai Aggretsukon kolmannen tuotantokauden pakkomielteistä OTM-fania.

Kun tähti-Remina päättää ryhtyä lipomaan maapalloa kielellään, lopputulos on suuruudessaan melkeinpä koominen. Raja kauhun ja komedian välillä on häilyvä, ja tähti-Reminan aiheuttama joukkohysteria ihmis-Reminaa kohtaan on yksi Iton absurdeimmista tapahtumasarjoista. Mangan piirrosjälki on Itolle tuttua yksityiskohtaista ja kauheudessaan kaunista katseltavaa. Hahmot eivät ole kuitenkaan erityisen kiinnostavia, ja Remina kärsii tästä Iton teoksille ikävän tavanomaisesta ongelmasta. Erityisesti ihmis-Remina on suurimman osan tarinasta kuin perunasäkki, jota heitellään yhdestä vaaratilanteesta toiseen. Vaikka Remina ei ole Iton parhaimmasta päästä, on se kauhu-mangan ystäville silti tutustumisen arvoinen. Reilut 250 sivua kattavan mangan lukeminen ei loppujen lopuksi vie paljon aikaa. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Ei parasta Itoa, mutta Ito on tyylilleen uskollinen: tarina on suunnilleen yhtä lämmin ja valoisa kuin avaruuden tyhjyys. Lukemisen arvoinen lähinnä kauhu-mangan ja Iton faneille.

Julkaisu: VIZin tuttu kovakantinen Signature-julkaisu, joka sopii mainiosti koristamaan hyllyä muiden VIZin Ito-julkaisujen kanssa.

Arvostelu (manga)

Saiyuki The Original Series: Resurrected Edition Jos länteen haluat mennä nyt

Tekijä: Kazuya Minekura Kustantaja: Kodansha Suositushinta: $22.99 Julkaisumuoto: Kovakantinen omnibus, 400 sivua Osia englanniksi: 4/4 Osia luettu: 4/4 Julkaisuaika: 2/2020– 1/2021 (Japanissa 2/1997–1/2002) Digijulkaisu: Pokkareina

ogenkyo-valtakunnan yhtä korkeimmista pappisviroista pitävä Genjyo Sanzo saa jumalilta tehtävän: hänen on selvitettävä, miksi ennen rauhanomaiset demonit ovat alkaneet hyökkäillä ihmisten kimppuun. Väkivallan aallon epäillään liittyvän kokeisiin, joiden avulla tuntematon taho yrittää herättää demonikuningas Gyumaohia henkiin. Itseään kunnioittavana fantasiaeepoksena Saiyuki ei jätä päähenkilöään yksin tehtävänsä kanssa. Kohti edesmenneen Gyumaohin maita lähtevät myös salaperäinen pikkudemoni Goku, puolidemoni Gojyo ja demoniveren kyllästämä ihmismies Hakkai. Matkalla länteen nelikko tappelee sekä keskenään että vastaantulevien demonien kanssa, ja kahinoinnin lomassa paljastuvat erikoisten kumppanusten surulliset taustat. Tässä kohtaa lienee syytä varoittaa Saiyukia ensimmäistä kertaa lukevia nurkan takana odottavasta insestiin liittyvästä juonenkäänteestä. Kazuya Minekuran klassikkosarjakuvan ensimmäinen englanninkielinen laitos on ollut jo pitkään loppuunmyyty, joten Kodansha on tehnyt todellisen palveluksen tuodessaan Saiyukin jälleen saataville. Kiinalaista klassikkoromaania mukaileva manga on ollut sukupolvikokemus, joka edelleen

puutteistaan huolimatta naurattaa ja värisyttää. Saiyuki ei ole kaikilta osiltaan vanhentunut moitteetta. Taide heittelee ajoittain villisti – joko Minekuran terveysongelmien vuoksi tai siksi, että Minekura on nähtävästi jättänyt päähenkilönsäkin avustajiensa töherrettäviksi. Viiva on epätasalaatuista, ja mittasuhteet ovat välillä sinne päin. Etenkin naisten kasvot ovat usein pelkkää suurta, rintaa kohti valuvaa silmää. Taistelukohtaukset puolestaan puuroutuvat hankalien kuvakulmien ja rajausten vuoksi. Kokonaisuutena arvioituna Saiyuki on kuitenkin ansainnut uuden, kovakantisen painoksensa. Venkoilevan taiteen ja keskittymistä vaativien taistelukohtausten vastapainoina ovat sympaattiset velikultahahmot. Liipasinherkkien ja kaljakuppiloissa viihtyvien rymyreetujen välille on rakennettu välillä hienovaraisestikin näyttäytyvä ihmissuhdeverkosto. Gojou esimerkiksi välittää Hakkaista enemmän kuin ehkä antaa ilmi samalla, kun hänen riitainen suhteensa Gokuun on jatkuva juokseva vitsi. Tiukan paikan tullen nelikko vetää kuitenkin rivit tiukiksi. Kunnon poikamätön hengessä kaveria ei jätetä, olipa kaveri kuinka äänekäs pieni apina tahansa. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Velikultahuumorin ja tummanpuhuvien käänteiden rajalla mekkaloiden etenevä toimintasarja, jossa turpaan annetaan ja otetaan. Möykän alla on kuitenkin runsaasti sydäntä ja buddhalaisuudella leikitteleviä hienoja ruutuja.

Julkaisu: Järeät 400-sivuiset kovakantiset tuplapokkarit sisältävät useampia värikuvia.

Arvostelu (manga)

One-Punch Man

Sankaritekoja paremman tekemisen puutteessa Tekijät: ONE & Yuusuke Murata Kustantaja: Punainen jättiläinen Suositushinta: 6,50€ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, noin 200 sivua Osia suomeksi: 4/23+ Osia luettu: 3/23+ Julkaisuaika: 8/2020– (Japanissa 7/2012–)

ina ei supersankarina oleminen ole helppoa, sen on Saitama saanut huomata. Rankassa fyysisessä harjoitteluohjelmassa mahtavat voimat saanut nuori mies menetti intensiivisen harjoittelun myötä hiuksensa, mutta ei uudesta väkivahvasta olemuksestaan huolimatta karistanut elämänsä sisällötöntä tylsyyttä. Uusien voimiensa myötä Saitama näet voittaa vastustajan kuin vastustajan yhdellä iskulla. Toisaalta kyky tasoittaa tietä kohti lähikaupan alennusmyyntejä, mutta samalla kyky pitää ikävystymisen ikävän lähellä. Kaiken kukkuraksi sankarina oleminen ilman virallista tunnustusta on vaikeaa. Itselleen nimeä saadakseen Saitama pyrkii valintakokeiden kautta Sankariliittoon, joka jakaa listoillaan oleville sankareille toimeksiantoja ja pitää yllä näiden välistä pisteytystaulukkoa. One-Punch Man on luonteeltaan parodinen toimintasarja, joka pilke silmäkulmassa kumartaa niin läntiselle supersankarikerronnalle kuin Dragon Ballin kaltaisille toimintamangan klassikoille. Jo päähenkilön vässykkä olemus – tämän voimista huolimatta – on ilkikurinen vastine toimeliaille ja oikeudenmukaisille sankareille kautta toimintasarjakuvien historian. Saitama ei heilauta nyrkkiään ensisijaisesti auttaakseen muita, vaan pitääkseen tylsistymisen loitolla. Sarja yhdistää monelle shounenille tyypillisesti vauhdikasta toimintaa yksinkertaiseen pöljäilyhuumoriin ja onnistuu tässä. One-Punch Manin tenhoa ei laske edes se, ettei sarjalla näyttäisi olevan mitään selkeää, koukuttavaa määränpäätä. Lukijalle yksinkertaisesti riittää, että hän näkee, milloin Saitama seuraavan tehokkaan iskunsa antaa. Myös sarjan värikäs sankari- ja vihollispopulaatio pitää lukijan tehokkaasti otteessaan, samoin kuin Saitaman kapuaminen Sankariliiton ranking-järjestelmässä. Mikäli One-Punch Man olisi vain yhden iskun vitsisarja, se tuskin olisi jaksanut ponnistaa ONE:n tekemästä nettisarjakuvasta Yuusuke Muratan taiteilemaksi shounen-hitiksi. Koko hahmokaarti tukee

Saitaman omaa, varsin karikatyyrimaista, henkilöä tarjoamalla tälle toisaalta nyrkinruokaa, mutta toisaalta myös luonnottoman vahvoja vihollisiakin kovempia ongelmia. Tästä esimerkkinä käy vaikkapa Genosin opettaminen kyvykästä kyborgia tyydyttävällä tavalla. Sarjan suomenkielinen painos täyttää tonttinsa hyvin. Toimintaa säästelemättömään ja nopealukuiseen sarjaan on onnistuttu luomaan niin ikään nopealukuinen käännös, joka sarjan kahjoimmissa kohtauksissa tavoittaa haetun huumorin sanavalinnoillaan. Joni Partanen

Arvosana: Teos: Kannesta kanteen humoristisella otteella operoiva toimintasarja, josta voi aistia aiempia supersankaritarinoita parodioivan vivahteen.

Julkaisu: Moitteetta toimiva perusjulkaisu, jossa mikään ei häiritse lukukokemusta.

Arvostelu (elokuva)

given Poikabändin loppusoinnut

Ohjaus: Hikaru Yamaguchi Käsikirjoittaja: Yuniko Ayana Studio: Lerche Alkuteos: Natsuki Kizun manga Kesto: 59 min Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

uolisentoista vuotta sitten esitetty musiikkiaiheinen poikarakkaus-anime given on saanut jatkoa tunnin mittaisen elokuvan muodossa. TV-sarjan pääparin Mafuyun ja Ritsukan välille ei olla kuitenkaan lietsomassa uutta draamaa, vaan pojat saavat pitää hiellä ja kyynelillä lunastamansa onnellisen lopun. Sen sijaan tällä kertaa katse käännetään heidän bändikaveriensa suuntaan – sekä niihin romanttisiin jännitteisiin, joihin sarjan kuluessa vihjailtiin.

Kyseiset bändikaverit, rumpali Akihiko Kaji ja basisti Haruki Nakayama, ovat tutustuneet aikanaan yliopisto-opintojensa myötä. Kaksikosta vanhempi, Haruki, on jo koulunsa käynyt ja bändipuuhien lomassa elättää itsensä baristana. Akihiko taasen on päätynyt jättämään viuluopintonsa tyystin sikseen. Nykyisin hän jakaa aikansa bändin ja satunnaisen vehtailun välillä. Muusikkona kurinalaisen Akihikon muutoin leväperäisen elämäntyylin taustalla on hänen mutkikas suhteensa entiseen poikaystäväänsä ja nykyiseen kämppäkaveriinsa Ugetsuun. Rakkaus ja hellyys ovat näiden kahden väliltä haihtuneet jo aikaa sitten. Silti molemmat rimpuilevat edelleen kiinni toisissaan kykenemättä sen paremmin jättämään kuin rakastamaankaan. Haruki puolestaan on jo hyvän aikaa kantanut sisällään salaista ihastumista rempseään rumpaliin. Piilottelusta huolimatta nuo tunteet eivät ole kuitenkaan jääneet Akihikolta kokonaan huomaamatta ja välistä tämä tuntuu jopa leikittelevän niiden kustannuksella. Bändin valmistautuessa ison musiikkifestivaalin karsintasoittoihin jännitteet Harukin ja Akihikon välillä kärjistyvät ja alkavat hakea väylää purkautuakseen. Tämän myötä miehistä kumpainenkin päätyy miettimään uudelleen niin toistensa kuin musiikinkin paikkaa elämässään.

Pääparifokuksen vaihtumista lukuun ottamatta liikutaan givenin jatkoelokuvassa pitkälti samoissa merkeissä kuin TV-sarjassakin. Kerronta on viipyilevää ja arkisen realistista, hahmodynamiikka hienovaraista ja monisyistä. Silti myös joitain eroja on havaittavissa. Musiikkiin liittyvä nippelitieto ja muut sen henkiset yksityiskohdat ovat tällä kertaa paljon pienemmässä osassa, eikä niitä alle tunnin mittaiseen kokonaisuuteen olisi järin paljoa saanut mahtumaankaan. Lisäksi sarjaan verrattuna elokuva-given antaa etenkin huumorin sa-

ralla hieman enemmän tilaa tyypillisille anime-kliseille, muttei onneksi häiritsevässä määrin. Elokuva olettaa hahmojen ja näiden taustojen olevan katsojalle jo entuudestaan tuttuja. Niinpä anime-sarjaa näkemättömille poikarakkausfaneille elokuva saattaa olla hieman hankalasti pureskeltava suupala. Jos taasen given-kokoonpanon pääsetti jätti kaipaamaan vielä vähän lisää, tarjoaa elokuva sille odotetun encoren. Mauno Joukamaa

Arvosana: Kelpo loppusilaus ansiokkaalle poikarakkausdraamalle.

Arvostelu (peli)

Genshin Impact Gacha-jumalien armoilla Kehittäjä: miHoYo Julkaisija: miHoYo Julkaisualustat: Microsoft Windows, PlayStation 4 ja 5, Android, iOS, Nintendo Switch

yyskuussa 2020 kiinalainen peliﬁrma miHoYo julkaisi seikkailupeli Genshin Impactin, joka nousi globaalisti suosituksi. Pelin tarina sijoittuu Teyvent-nimiseen fantasiamaailmaan, jossa nimetön nuori matkaaja etsii kadonnutta kaksostaan. Matkan aikana hän kohtaa monia erilaisia hahmoja, jotka päätyvät auttamaan päähenkilöä. Teyvent alkaa avautua matkaajalle ystävineen, kun vastaan tulee lohikäärmeitä ja erilaisia jumaluuksia.

Genshin Impact on kunnianhimoinen projekti, joka yhdistää gacha-tyylisen mobiilipelin ja konsolipelin. Studion luova tiimi on taikonut silmiä miellyttävän ja tunnelmallisen maailman, joka on verrattavissa supersuosittuun Legend of Zelda: Breath of the Wild -peliin. Itse pelin tarina ei valitettavasti ole kovinkaan kummoinen, eikä täten mieleenpainuva. Ei ole siis ihme, jos pelaajan huomio siirtyy herkästi tutkimaan kartalta löytyviä tuntemattomia metsiä, vuoria tai raunioita. Lisäksi pelaajalle on tarjolla monenmoisia hirviöitä, tehtäviä, arvoituksia ja vihollisleirejä. Genshin Impactin viehätys piileekin kauniissa ulkonäössä ja tätä tukevassa hyvin viihdyttävässä gameplayssä. Graﬁikat ja kekseliäs elementtipohjainen taistelumekaniikka ovat hyvin laadukkaita, kun ottaa huomioon, että kyseessä on ilmaispeli. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Genshin Impact on pohjimmiltaan gacha-peli, jonka tarkoitus on takoa rahaa. Peli houkuttelee ovelasti pelaajansa löysentämään lompakon nyörejä. Esimerkkinä tästä käy pelin sisältämä Wish-mekanismi. Kerättyään tietyn

määrän primogem-timantteja pelaaja pystyy vaihtamaan nämä yhteen niin sanottuun toiveeseen. Näin pelaaja pystyy saamaan joko uuden pelattavan hahmon tai harvinaisen esineen. Timanttien kerääminen on kuitenkin työlästä, ja todennäköisyydet saada haluamansa hahmo tai esine ovat hyvin pienet. Jos haluttu hahmo jää saamatta, primogemejä pystyy aina ostamaan lisää. Mitä pidemmälle pelissä pääsee, sitä hankalammaksi hahmojen kehittäminen ja tehtävien suorittaminen muuttuu – paitsi tietenkin, jos kukkarosta löytyy muutama kolikko.

Tästä huolimatta Genshiniä pystyy pelaamaan joutumatta opportunististen gacha-jumalien armoille. Peli sisältää paljon monipuolista tekemistä, johon pelaaja saa helposti upotettua useita tunteja. MiHoYo myös tuo peliin uusia hahmoja ja alueita pelattaviksi päivitysten kautta. Jenni Väyrynen

Arvosana: Kaikin puolin viihdyttävä ja hauska pelikokemus, joka tarjoaa paljon kaivattua huoletonta eskapismia. Gacha-mekanismi on kuitenkin iso miinus.

Kolumni

Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Japani on vähän väsynyt Pelit luovat merkityksiä, joten luodaan vastavuoroisesti myös peleille merkitys.” Näin Juho Kuorikoski perustelee Pelitaiteen manifestissa, miksi pelit tulisi nähdä kirjallisuuden, maalaustaiteen, kuvanveiston, musiikin, teatterin, arkkitehtuurin ja elokuvan ohella kahdeksantena taiteenmuotona. Kuorikosken lainaamien määritelmien mukaan taiteen merkitys syntyy kokijassa itsessään, ja syvemmän merkityksen uupuessa taide jää viihteen tasolle. Taide ilmentää todellisuudessa ilmeneviä epäkohtia, kun taas viihde pyrkii peittämään ne. Viihde on eskapismia epämiellyttävästä todellisuudesta. Määritelmän valossa materian merkityksen pohdinnasta syntynyt simulaatiopelisarja The Sims on ensisilmäyksellä viihdettä. Arkinen ahertaminen virtuaalisessa lintukodossa on eskapismia parhaimmillaan: tiskit hoituvat yhdellä klikkauksella ja rahaa on mahdollista kylvää koodilla. Mutta jos pelien syvempi merkitys nähdäänkin syntyvän pelaajien kokemusten kautta, voiko The Sims olla myös taidetta? Jo ensimmäisestä osasta lähtien pelaajat ovat käsikirjoittaneet omia tarinoitaan ja sitä kautta antaneet henkilökohtaisiakin merkityksiä pelille. Pelisarja kasvoi uudella lisäosalla viime vuonna Lumisten vuorten maan myötä. Siinä pelaaja voi leikkiä turistia ja matkustaa laskettelulomalle ﬁktiiviselle Komorebi-vuorelle Japaniin. Komorebi tarkoittaa puun oksiston läpi suodattuvaa valoa. Merkitys on osuva, sillä se kuvailee oivallisesti, miten länsimaisessa viihteessä Japanista poimitaan vain mehevimmät rusinat: neonväriset hiukset, koulupuvut ja nasaali

” Taide syntyy merkityksistä,

mutta onko viihteen tarkoitus olla merkityksetöntä? ”

popmusiikki kiteyttävät kuvitellun Japanin ytimen myös Lumisten vuorten maassa. Miksi lisäosan maaksi ylipäätään on valikoitunut Japani, eikä esimerkiksi Etelä-Korea, joka on ollut viime vuosina kovassa nosteessa? K-popin suosiosta huolimatta keskivertokuluttaja osaa musiikin lisäksi mainita nippanappa fermentoidun ruoan ja Bong Joon Hon. Kun keskustelu kääntyy Japaniin, kaikilla tuntuu olevan yhtäkkiä sanottavaa: isosilmäiset piirroshahmot, sushi, kapselihotellit... Japani on piintynyt kuluttajan mielikuvitukseen tietynlaisena, minkä vuoksi Japanin toisintaminen viihteessä tietynlaisena on houkuttelevaa. Mennään sieltä, mistä aita on jo kaatunut ja maatunut. Lopulta todellinen ongelma on se, että kokonaisesta maasta paketoidaan viihteellinen teos. Kuorikoski viittaakin The Simsiin ylistyslauluna kulutuskulttuurille. Mitä tapahtuu, kun pelisarja valitsee kulutettavakseen kokonaisen kulttuurin länsimaisen markkinatalouden lähtökohdista? Minkälaisia uusia merkityksiä Japani-aiheinen lisäosa tuo pelaajan luomille tarinoille? Saisiko japanilainen pelaaja luotua pelin kuvaston turvin itselleen tärkeitä kertomuksia? Taide syntyy merkityksistä, mutta onko viihteen tarkoitus olla merkityksetöntä? Tuntuuhan ilmiselvältä, että Japania lähes lempeästi fetisoiva simulaatio muuten stephenkingmäisestä keskiluokkaisesta maailmasta luo myös merkityksiä. On hassua, että viihteen merkitykset nähdään vähemmän arvokkaina kuin taiteen, vaikka esimerkiksi The Simsin välittämät merkitykset voivat olla yksiulotteisia ja pahimmillaan haitallisia. Yhden maan tuotteistaminen on passé – risti, joka edelleen lankeaa valitettavan usein Japanin kannettavaksi. Paula Haapanen Kirjoittaja on pohtinut, miksi The Sims vetoaa naisiin ja minkälaisia merkityksiä pelin hahmojen tappaminen synnyttää.

164772-2102

PAL.VKO 2021-24

alk.

29€

P L AY S TAT I O N - K A N S A K U I N K A P L E I K K A R I VA L LO I T T I S U O M E N

P E L A A J A S H O P. F I