Anime #141, marraskuu 2024 by Pop Media

Nro 141

7/2024

8€

DAN DA DAN Arvostelussa kauden yliluonnollisin anime

Hideshi Hino

Syksyn arvostelukiikarissa

Lychee Light Club

Helvetillisen kauhun mestari

Ranma ½, Vuokraperheet, Uzumaki + muita!

Teatterilavojen suosima kulttiklassikko

Pääkirjoitus

Kauhun spiraali

uoden synkimmän ajan kunniaksi numeron epävirallisen virallinen teema on kauhu. Feature-artikkelit esittelevät kauhumangan helmiä ja kulttiklassikoita. Iloksemme saimme Hideshi Hinon teosten englanninkielisiä laitoksia kustantavan Star Fruit Booksin haastattelun. Juttupainotteisemmassa numerossa ehdimme myös haastatella Vuokraperheet-elokuvan ohjaajaa Takehito Sakamotoa. Nostalgiamaratonia emme ole vieläkään lopettaneet, sillä muistelussa on tavaratalo Anttilan animehyllyt. Fiktiivisen kauhun lisäksi animeyhteisön suurin pelko kävi toteen: Junji Iton teokset eivät edelleenkään saaneet ansaittua animesovitusta. Kuten sivun 29 arviosta voi lukea, ensimmäisen jakson perusteella yleisöllä oli hetkellinen toive lähes täydellisyydestä. Mutta valitettavasti katsojat nuolaisivat ennen kuin tipahti. Syitä Uzumaki-animen laadun putoamiselle kesken sarjan ei tiedetä tarkkaan. Animen tuottaja Jason DeMarco avautui Bluesky-palvelussa − jo poistetussa viestiketjussa − sarjan tuotannosta. DeMarcon mukaan isot esteet, muun muassa koronapandemia, aiheuttivat tuotantoon paljon kolhuja. Lopulta piti valita, julkaistaanko vain ensimmäinen jakso vai myös loput kolme. Nykyistä viihdeteollisuutta ajatellen voi epäillä syyksi perinteisen voitontavoittelun, niukan rahoituksen ja kiirehdityn aikataulun. Spiraalien sijaan todellisuuden kauhu on animaatioteollisuuden jatkuvat ongelmat laadun, ajan ja rahan suhteen. Ongelmat eivät ulotu vain animeen, sillä kirjallisuuden puolelta voi lukea lisää sivun 34 KinnPorsche-arviosta. Animeteollisuuden tuorein kauhukuva on luova tekoäly, josta kirjoitin numeron 138 pääkirjoituksessa. Lokakuussa peräti 26 japanilaista ääninäyttelijää käynnisti kampanjan luovan tekoälyn luvatonta käyttöä vastaan. Tekijänoikeusrikkomusten lisäksi kampanja korostaa ääninäyttelijöiden omia ikäviä kokemuksia, kun heidän ääniään käytetään luvatta. Laki ei myöskään suoraan suojaa ääninäyttelijän ääntä. Kaikki kauden animesovitukset eivät ole menneet metsään. Mutta teollisuuden kilpailun ja paineiden kasvaessa ongelmat alkavat pursuamaan sarjasta toiseen. Viime vuoden hittielokuva Poika ja haikara osoittaa, että sille on syynsä, miksi Studio Ghibli työsti elokuvaa melkein kymmenen vuotta. Taide tarvitsee aikaa, rahaa ja arvostusta. Muuten kauhun spiraali vie animangateollisuuden mennessään.

Anna-Liisa Koskinen

päätoimittaja

3 3

NRO 141

Tässä numerossa © Yukinobu Tatsu / Shueisha / Dandadan-tuotantokomitea

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Lyhyesti

Animistit Päätoimittaja: Anna-Liisa Koskinen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Jenni Väyrynen, Aleksi Pirinen, Riikka Haapanen, Toni Jefremoﬀ , Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Pearson, Elina Koskinen, Mika Ketu

Kansikuva

Hideshi Hino on kauhumangaka, joka ansaitsee suuremman huomion. Taitelijan biograﬁan lisäksi haastattelussa Hinoa englanniksi julkaiseva Star Fruit Books. Analyysissa erotiikkaa ja groteskia yhdistelevä kulttiklassikko Lychee Light Club. Leﬀa-arvion lisäksi haastattelussa Vuokraperheet-elokuvan ohjaaja Takehito Sakamoto. 12 16 18 19 22

Hideshi Hino: Kauhua helvetin syövereistä Aika ennen suoratoistopalveluita: Muistoja Anttilan animehyllyiltä 2000-luvun alusta TOP 5+1: Halloweenin jälkitunnelmissa Lychee Light Club: Moderni Prometheus Haastattelussa Takehito Sakamoto

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino Printall Seuraava Anime ilmestyy 20.12.2024 Vuonna 2024 ilmestyy 8 numeroa joista 4 digitaalisena. Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista 06 09 10

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot

Vakiot 03

Pääkirjoitus

Arvostelut 26 27 28 29 30 31 32 32

ANIME: Dandadan ANIME: Ranma ½ ANIME: 365 Days to the Wedding ANIME: Uzumaki ANIME: Twilight Out of Focus ELOKUVA: Vuokraperheet ANIME: Dead Dead Demon’s Dededede Destruction MANGA: Dead Dead Demon’s Dededede Destruction KIRJA: KinnPorsche

Ajankohtaista Manga © Paru Itagaki / Akita Shoten

Beastars-hitin tekijän uutuus on roisi ja epätavallinen kolmiodraama Mangaka Paru Itagakin uuden sarjan ensimmäinen luku on ilmestynyt 16. lokakuuta kustantaja Akita Shotenin Champion Cross -verkkopalvelussa. Antropomorﬁsista eläimistä kertovan Beastars-hittisarjan tekijän uutuus Ushimitsu gao on eroottinen kauhusarja, joka kertoo yliluonnollisille asioille herkästä Megumista. Megumi yrittää hankkia lasta aviopuolisonsa kanssa. Eräänä iltana kesken seksin Megumi huomaa aaveen seuraavan heidän touhujaan.

Fumi Yoshinagan uusi sarja alkaa Shueishan Cocohana-lehdessä

angaka Fumi Yoshinaga tekee paluun lyhyen tauon jälkeen. What Did You Eat Yesterday?-, Ooku- ja Antique Bakery -sarjoistaan tunnettu Yoshinaga aloittaa uuden sarjan Cocohana-lehden marraskuun 28. päivä ilmestyvässä numerossa. Talent-niminen uutuussarja sijoittuu vuoteen 1999. Sarjassa seurataan neljää viihde-

teollisuudessa aloittelevaa nuorta aikuista. Yoshinagan edellinen sarja, läpi historian halkova romanttinen draama Tamaki to Amane päättyi Japanissa vuonna 2023. Yen Press on ostanut sarjaan lisenssin, ja Tamaki & Amane -nimeä kantavan englanninkielisen laitoksen ensimmäinen osa ilmestyy ensi vuoden huhtikuussa. Lähde: ANN

Megumia lähinnä nolottaa, että aave näkee heidän tylsät petipuuhansa. Aave alkaa vierailla Megumin luona joka ilta, mikä ei ole Megumista laisinkaan epämiellyttävää. Ushimitsu gaota ei ole vielä lisensoitu länteen. Beastarsin on lisensoinut Viz Media, joka julkaisi sarjan viimeisen pokkarin vuosi sitten tammikuussa. Beastars on sovitettu suosituksi animeksi, jonka viimeinen tuotantokausi alkaa joulukuussa. Lähde: Comicbook.com

Shoujo Fightin tekijältä uusi sarja Vuodesta 2005 saakka ilmestyneen Shoujo Fight -urheilumangan tekijä Youko Nihonbashi aloittelee uutta sarjaa. Hän tiedotti asiasta viestipalvelu X:ssä lokakuun lopulla. Uutuuden yksityiskohtia ei vielä tiedetä, mutta Nihonbashin mukaan sarja alkaa ensi vuoden aikana. Hän ei ole lopettamassa Shoujo Fightia, vaan on tarkoitus työstää molempia sarjoja yhtäaikaisesti. Shoujo Fight kuitenkin jatkuu harvennetulla julkaisuvälillä, jotta Nihonbashi voi

keskittyä uuteen sarjaansa. Shoujo Fight kertoo Nerima-nimisestä tytöstä, joka pelaa yläasteensa joukkueessa lentopalloa. Lahjakas tyttö kuitenkin piilottelee kynttiläänsä vakkansa alla lapsuutensa trauman vuoksi. Menneisyydestä huolimatta hänen on vaikea päästää rakastamastaan urheilulajista irti. Kodansha on julkaissut digitaalisena englanniksi kaikki 18 toistaiseksi ilmestynyttä Shoujo Fight -pokkaria. Lähde: ANN

Ihmiset

Radwimps menetti kitaristin

ksi Radwimpsin perustajajäsenistä, kitaristi Akira Kuwahara, on lähtenyt yhtyeestä yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Yhtye tiedotti asiasta kotisivuillaan lokakuun 17. päivä. Kotisivujen tiedotteen mukaan lähdön syynä olivat kasvaneet näkemys- ja arvoerot.

Kuwahara oli viimeksi otsikoissa syksyllä 2021. Tuolloin viikkolehti Shukan Bunshun paljasti, että Kuwaharalla oli ollut avioliiton ulkopuolinen suhde. Paljastuksen ja siitä seuranneen kohun vuoksi Kuwahara vetäytyi yhtyeestä tauolle. Radwimps perustettiin vuonna 2001 ja yhtye teki läpimurtonsa vuonna 2006

albumilla Radwimps 4: Okazu no Gohan. Lännessä yhtye tunnetaan parhaiten yhteistyöstään ohjaaja-käsikirjoittaja Makoto Shinkain kanssa. Radwimps on säveltänyt musiikit muun muassa elokuviin Weathering with You ja Your Name. Lähde: Yhtyeen kotisivut, ANN

Tetsuya Chiballe kulttuurin ritarikunnan tunnus

A © Hallituksen julkishallinnon toimisto, hallituksen sihteeristö / Japanin pääministerin ja hallituksen viralliset sivut / CC Attribution 4.0 International

shita no Joe -mangan kuvittaja Tetsuya Chiba, 85, palkittiin Japanissa 3. marraskuuta kulttuurin ritarikunnan tunnuksella, violetilla nauhalla. Vuosittain myönnettävän kulttuurin ritarikunnan tunnuksen saajat valitsee Japanin opetusministeri suositusten perusteella. Ritarikunnan tunnus myönnetään kulttuurin, tieteen, taiteen tai teknologian aloilla ansioituneille henkilöille, jotka ovat olleet merkittävästi kehittämässä japanilaista kulttuuria. Violetin nauhan lisäksi tunnustuksen saaneille henkilöille myönnetään apuraha loppuelämän ajaksi. Tunnuksen luovuttaa Japanin keisari kulttuurin päivänä, jota vietetään Japanissa 3. marraskuuta. Tunnuksia on jaettu vuodesta 1937 saakka. Chiba on ensimmäinen mangaka, jolle tunnus on myönnetty. Chiban lisäksi kuusi muuta henkilöä

saivat violetin nauhan tänä vuonna: sellisti Tsuyoshi Tsutsumi, runoilija Mutsuo Takahashi, taidemaalari Toshio Tabuchi, molekyylibiologi Nobutaka Hirokawa, ympäristöriskien hallinnan asiantuntija Junko Nakanishi ja kaupan alalla meritoitunut Nobutaka Hirokawa. Chiba on työskennellyt sarjakuvataiteilijana vuodesta 1956 lähtien ja hän toimii nykyisin Japanin sarjakuvataiteilijoiden seuran puheenjohtajana. Hänet tunnetaan erityisesti Asao Takamorin kirjoittaman Ashita no Joe -nyrkkeilysarjan piirtäjänä. Ashita no Joe ilmestyi Japanissa vuosina 1968–1973. Kodansha kustantaa sarjan ensimmäisen englanninkielisen laitoksen nimellä Ashita no Joe: Fighting for Tomorrow. Kahdeksasta osasta ensimmäinen ilmestyy joulukuussa. Lähde: The Japan Times, Asahi

Viihdeteollisuus © STARTO ENTERTAINMENT, Inc.

NHK näyttää vihreää valoa Starto Entertainmentin artistien paluulle

apanin yleisradioyhtiö NHK kertoi 16. lokakuuta pidetyssä tiedotustilaisuudessa, että yhtiö sallii Starto Entertainmentin (entinen Johnny & Associates) artistien ja yhtyeiden palata kanaviensa ohjelmiin. NHK:n hallituksen puheenjohtaja Nobuo Inaba perusteli päätöstä sillä, että Starto Entertainment on päässyt lähes kaikkien uhrien kanssa sopuun maksettavista korvauksista. Mediamoguli Johnny Kitagawan (1931–2019) nimeä kantanut Johnny & Associates ajautui kriisiin keväällä 2023, kun BBC julkaisi Kitagawasta kertoneen dokumentin, jossa käsiteltiin hänen vuosikymmeniä harjoittamaansa seksuaalista väkivaltaa ja häirintää. Uhreina oli sekä yhtiön nuoria artisteja että laulajaurasta vasta haaveilevia poikia, joita yhtiö koulutti. Uhrit olivat tekojen alkaessa alaikäisiä. Dokumentin julkaisun jälkeen sadat henkilöt ovat hakeneet korvauksia yhtiön perustamasta rahastosta. Syksyllä 2023 Kitagawan sisarentytär Julie Fujishima astui sivuun Johnny & Associatesin toimitusjohtajan tehtävästä ja yhtiö nimettiin uudelleen Starto Entertainmentiksi. Samaan aikaan

NHK teki päätöksen lopettaa yhteistyö yhtiön kanssa toistaiseksi. Päätöksen myötä Johnny’s & Associatesiin liittyvät artistit eivät saaneet enää esiintyä televisiokanavan ohjelmissa. Päätös kattoi musiikki-, viihde- ja draamasarjat. Tämän myötä esimerkiksi perinteikäs Kitagawan artisteja pääasiassa esitellyt musiikkiohjelma The Shounen Clubin lopetettiin kokonaan. Samalla katkesi yli 40 vuotta kestänyt aikakausi uudenvuoden aattoina esitettävässä Kouhaku uta gassen -ohjelmassa, jossa useat Kitagawan artistit olivat vuosittain olleet kisaamassa. NHK katsoo, että vuoden kestänyt artistikielto voidaan nyt purkaa, sillä NHK:n mukaan Starto Entertainment on tehnyt riittävästi nuorten artistien turvallisuutta parantavia toimia ja huolehtinut korvausten maksusta uhreille. Sopimusneuvottelut artistien kanssa käynnistyivät välittömästi, ja alustavien tietojen mukaan esimerkiksi Kouhaku uta gasseniin olisi jo kutsuttu kaksi Starto Entertainmentin alaista idoliryhmää. Lähde: Tokyo Hive, BBC

Pelit

Uusi Death Note -moninpeli on ilmestynyt pelaajat jakautuvat kahteen alkuperäistä mangaa mukailevaan ryhmään: Kiran joukkueeseen kuuluvat pelaajat pyrkivät käyttämään ”kuoleman vihkoa” kylvääkseen kuolemaa, ja L:n joukkue pyrkii pysäyttämään Kiran hankkimalla vihon haltuunsa. Pelaajat eivät kuitenkaan tiedä, kumpaan joukkueeseen pelitoverit kuuluvat, ja selviytyäkseen heidän on pääteltävä, kuka on vihollinen. Pelaajia voi olla maksimissaan kymmenen. Lähde: Bandai Namcon viralliset sivut, PlayStation Blog

andai Namco julkaisi 5. marraskuuta uuden verkkopäättelypelin nimeltä DEATH NOTE Killer Within. Peli on hankittavissa Steamista, minkä lisäksi se on ostettavissa PlayStation 5:lle ja 4:lle. PlayStation Plus -asiakkaille peli on ilmainen, sillä se on yksi marraskuun kuukauden peleistä. DEATH NOTE Killer Within perustuu Tsugumi Ohban ja Takeshi Obatan luomaan Death Note -klassikkomangaan (2003–2006). Peli on ensimmäinen kaksikon mangaan pohjaava verkkomoninpeli. Pelissä

Kuvastin Gankutsuou (2004) Vuoden 2004 animesarja Gankutsuou on uudelleentulkinta Alexander Dumasin vuoden 1844 Monte-Criston kreivi -romaanista. Sarja usein luokitellaan osaksi animekaanonia. Eikä ihme. Kuolemattoman tarinan lisäksi sarja on jäänyt fanien mieleen kunnianhimoisesta visuaalisesta ilmeestä, joka yhdistää länsimaalaisen impressionismin ja japanilaisen ukiyo-e-puupiirrostyylin. Hahmot ovat piirretty valmiiden maalausten päälle, lisäten sarjan sisältämää surrealistista tunnelmaa. © 2004 Mahiro Maeda, GONZO / MEDIA FACTORY, GDH

Suomenkieliset mangajulkaisut

Kun jälleensynnyin hirviönä 24 Navi Luna 6 Orange 4 Bird ihmemaassa 9 Vanitaksen kirja 7 Basilisk 3 Angolmois – Taistelu Tsushimasta 4 K-On! 1 Parasyte 1 Parasyte 2

13.12.2024 20.12.2024 13.12.2024 20.12.2024 15.11.2024 20.12.2024 5.12.2024 22.11.2024 Maaliskuu 2025 Toukokuu 2025

= Sarja alkaa = Yksiosainen

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Seuraavan kauden nostot

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia animeuutuuksia talvikaudelta 2025.

Sarjat

The Apothecary Diaries Season 2

PERUSTUU RANOBEEN OLM, TOHO ANIMATION STUDIO DRAAMA, MYSTEERI 1/2025

Talvikaudella ratkotaan mysteereitä ja maistellaan myrkkyjä apteekkari Maomaon tehdessä paluun The Apothecary Diariesin toisella tuotantokaudella. Ensimmäisten trailereiden perusteella Maomaon ja Jinshin seikkailut ovat jälleen täynnä petoksia, juonitteluita ja arvoituksia. Uusi kausi ilmestyy ensimmäisen kauden tavoin kahdessa osassa eli apteekkarin seikkailuista pääsee nauttimaan sekä tulevalla talvikaudella että kevätkaudella 2025. Toisen tuotantokauden kuvankauniista animaatiojäljestä vastaavat jälleen studiot OLM ja Toho Animation. The Apothecary Diariesin toinen kausi on tammikuusta alkaen katsottavissa länsimaissa suoratoistopalvelu Crunchyrollissa.

Medalist PERUSTUU MANGAAN ENGI URHEILU, DRAAMA 1/2025 Tammikuussa uppoudutaan talviurheilun maailmaan. Animevuoden 2025 talviurheilulajiksi on valikoitunut taitoluistelu. Inori Yuitsuka on viidesluokkalainen tyttö, joka unelmoi taitoluistelijan urasta. Inori harjoittelee luistelua salaa, sillä hän on ”liian vanha” aloittaakseen kilpaluistelun. Lisäksi Inorin isosiskon luistelijaura päättyi epäonnistumiseen, jonka takia hänen äitinsä ei haluaisi laittaa Inoria kokemaan vastaavanlaista kokemusta. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin ja nuori luistelija tapaa Tsukasa Akeurajin, entisen jäätanssijan, joka on luopumassa kilpaluistelijan urastaan. Tsukasa lupautuu valmentamaan Inoria ja auttamaan häntä saavuttamaan unelmansa olympiakullan voittamisesta. Inorin äänenä kuullaan Natsumi Haruse, joka tunnetaan parhaiten Kaoru Ryuuzakin roolista THE iDOLM@STER CINDERELLA GIRLS -sarjassa. Tsukasan roolissa kuullaan Takeo Otsuka, joka tunnetaan muun muassa Oshi no Kon Aqua Hoshinona ja The Apothecary Diariesin Jinshinä. Medalist perustuu Tsurumaikadan samannimiseen mangaan. Teos on palkittu muun muassa Shogakukan Manga Award -palkinnolla vuonna 2023 ja Kodanshan Manga Award -palkinnolla vuonna 2024.

Sakamoto Days PERUSTUU MANGAAN

TMS ENTERTAINMENT

Tarou Sakamoto oli aikanaan kuuluisa palkkamurhaaja. Eräänä päivänä jotakin mullistavaa tapahtui: Tarou rakastui. Hän jätti taakseen rikollismaailman, meni naimisiin, sai lapsen, kerrytti jonkin verran ylipainoa ja ryhtyi lähikaupan omistajaksi. Menneisyyden taakse jättäminen ei kuitenkaan osoittaudu helpoksi. Entiset kollegat ja viholliset eivät usko Taroun jääneen eläkkeelle ammattitappajan hommista ja yksi toisensa perään ilmestyvät Taroun kaupalle aiheuttamaan ongelmia. Koska

TOIMINTA, KOMEDIA

1/2025

häiriköiden lahtaaminen ei ole entiselle palkkamurhaajalle vaihtoehto, Taroun on kehiteltävä luovia ratkaisuja vihollistensa taltuttamiseksi. Taroun äänenä kuullaan ääninäyttelijäkonkari Tomokazu Sugita, joka tunnetaan muun muassa Gintoki Sakatan roolista Gintamassa. Sakamoto Daysin ohjaa Masaki Watanabe, joka on ohjannut muun muassa Bartender -animen. Käsikirjoituksesta vastaa Taku Kishimoto, joka on häärännyt samassa roolissa esimerkiksi Blue Lock -animen tuotannossa.

Sarjat

Elokuvat

PERUSTUU MANGAAN ROMANSSI 1/2025

J.C. STAFF

Honey Lemon Soda Yläkoulu oli Uka Ishimorille vaikeaa aikaa armottoman kiusaamisen takia. Lukio tarjoaa Ukalle uuden alun ja mahdollisuuden itsensä kehittämiselle. Kuitenkin jo ensimmäisellä viikolla tapahtuu ikäviä, sillä Ukan päälle kaadetaan sitruunamehua. Mehun kaatajana on Ukan luokkalainen Kai Miura, joka on Ukan täysi vastakohta: hän suosittu ja uskaltaa sanoa mielipiteensä. Vastakkaisista luonteista huolimatta Kai tarjoutuu auttamaan Ukaa tulemaan ulos kuorestaan. Kaksikon välille muodostuu ystävyys. Pian Uka huomaa tuntevansa jotain muutakin kuin ystävyyttä Kaita kohtaa. Honey Lemon Soda perustuu Mayu Muratan samannimiseen mangaan, jota on julkaistu Shueishan Ribon -lehdessä vuoden 2015 joulukuusta alkaen. Englanniksi sarjan on lisensoinut Yen Press ja ensimmäinen osa ilmestyi tammikuussa 2023. Vuonna 2021 mangasta tehtiin myös live-action-elokuva.

Elokuvat © Riyoko Ikeda Productions / Rose of Versailles –tuotantokomitea

Colorful Stage! The Movie: A Miku Who Can’t Sing PERUSTUU PELIIN P.A. WORKS MUSIIKKI 1/2025

The Rose of Versailles PERUSTUU MANGAAN

MAPPA

DRAAMA, ROMANSSI

Vuoden vaihtuessa on aika nousta barrikadeille! The Rose of Versailles tekee paluun valkokankaalle ja vie matkalle Ranskan suureen vallankumoukseen. Ranskan ja Itävallan liiton vahvistamiseksi Itävallan keisarinna järjestää tyttärensä, Marie Antoinetten, naitettavaksi Ranskan kruununprinssille. Saapuessaan Versaillesiin Marie Antoinette kohtaa kenraali Oscar Fançois de Jarjeyesin, joka ulkoa näyttää hurmaavalta nuorelta mieheltä. Mutta miekkonen onkin oikeasti nainen. Marie Antoinette tykästyy Oscariin ja kaksikko ystävystyy. Kurjuuden kasvaessa Pariisin kansalaisten keskuudessa ja Marie Antoinetten väärinkäyttäessään

1/2025

valtaansa, Oscarin uskollisuus monarkiaa kohtaan joutuu koetukselle. The Rose of Versailles perustuu Riyoko Ikedan legendaariseen mangasarjaan, jota julkaistiin Shueishan Margaret -lehdessä vuosina 1972–1973. Sarjasta on tehty useita eri sovituksia, muun muassa vuosina 1979–1980 esitetty animesarja, vuoden 1979 live-action elokuva Lady Oscar sekä useita musikaaleja. Tuleva elokuvaprojekti julkistettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2022 sarjan 50. juhlavuoden kunniaksi. Säteilevän kauniista elokuva-animaatiosta vastaa studio MAPPA. Vallankumouksellisesta The Rose of Versaillesista voi lukea lisää Animen numerosta 139.

Tulevana talvena virtuaali-idoli Miku Hatsune laulaa tiensä valkokankaalle uudessa elokuvassa. Levykaupassa musiikkia harrastava lukiolaistyttö Ichika Hoshino kuulee Mikun laulaman kappaleen, jota ei ole aikaisemmin kuullut. Monitorille ilmestyy Ichikalle tuntematon versio Mikusta ja myöhemmin samainen Miku ilmestyy Ichikan puhelimen näytölle. Virtuaaliidoli näyttää kuitenkin kovin alakuloiselta. Melankolinen Miku kertoo Ichikalle, kuinka kukaan ei tunnut kuulevan hänen laulujaan, vaikka hän kuinka yrittäisi laulaa. Kaksikko lyöttäytyy yhteen, jotta Mikun ääni saataisiin jälleen kuuluviin. Elokuva perustuu Hatsune Miku: Colorful Stage! -nimiseen mobiilirytmipeliin, joka on tehty yhteistyössä SEGAn, Craft Eggin, Colorful Paletten ja Crypton Future Median kanssa. Pääosassa rytmipelissä ovat Mikun lisäksi myös muut suosituimmat Vocaloid-tuoteperheen hahmot, kuten Kagaminen kaksoset sekä pelin omat alkuperäishahmot. Colorful Stage! julkaistiin Japanissa syyskuussa 2020 ja englanniksi peli rantautui länsimaihin joulukuussa 2021. Kirjoitushetkellä Colorful Stage! juhlistaa 12 miljoonan pelaajan merkkipaalua.

HIDESHI HINO Kauhua helvetin syövereistä

Kauhumanga on synnyttänyt monia suuria nimiä, aina genren ”isästä” Kazuo Umezzista nykyään suurta suosiota nauttivaan Junji Itoon. Monille lukijoille ovat tuttuja myös Shigeru Mizukin, Akihito Tsukushin tai Ryukishi07’n teokset. Moni kauhumangaka on kuitenkin jäänyt liian vähäisille huomioille. Yksi merkittävin on Hideshi Hino.

ino syntyi nykyisessä Pohjois-Kiinassa, Qiqiharin kaupungissa vuonna 1946. Perhe joutui pakenemaan takaisin Japaniin Hinon ollessa noin puolivuotias, kun toinen Kiinan-Japanin sota päättyi Japanin häviöön. Hinon debyyttimanga Tsumetai ase (suom. ”kylmä hiki”) julkaistiin vuonna 1967 Osamu Tezukan perustamassa COM-lehdessä. Vuosina 1966–1971 ilmestynyt lehti julkaisi erityisesti kokeellista mangaa. COMin lisäksi kokeellisen mangan ja aikuisille suunnatun gekikan koti oli Garo-lehdessä. Hinon ensimmäinen Garossa ilmestynyt tarina oli vuonna 1968 julkaistu Doro ningyou (suom. ”mutanukke”). Avantgarde-julkaisujen lisäksi Hinon tarinoita on ilmestynyt niin seinen-, shounen- kuin shoujo-lehdissä. Kauhun lisäksi Hinon tuotantoon kuuluu muun muassa vuonna 2003 ilmestynyt Joumon-kauteen sijoittuva manga Taiyou-den (suom. ”auringon tarina”).

dun miehen, joka kertoo hänelle tarinoita mystisten tatuointiensa kautta. Vastaavanlaisia kehyskertomuksia esiintyy Hinon tuotannossa muun muassa Lullabies from Hell (1971) ja Panorama of Hell (1984). Kummassakin maaninen taiteilija kuvaa joko omaa elämäänsä tai kohtaamiaan tarinoita. Vuonna 2019 antamassaan haastattelussa Hino toteaa, että Bradburyn kirja antoi hänelle avaimet omaan tyyliinsä, jota hän kuvailee sanoin ”kauhu ja lyyrisyys”. Lopulta Hino löysi oman tyylinsä vuonna 1976 julkaistussa Zouroku no kibyou -tarinassa (suom. ”Zourokun outo sairaus”). Toinen Hinoon suuren vaikutuksen tehnyt teos on Masaki Kobayashin historiallinen elokuva Seppuku (1962), länsimaissa tunnettu nimellä Harakiri. Takiguchin romaaniin Ibunrounin ki (1958) perustuva elokuva kertoo köyhästä roninista, joka hakee samuraiklaanista lupaa suorittaa seppuku. Juonen edetessä paljastuu, ettei kyse ole pelkästään päähahmon halusta kuolla kunniakkaasti, vaan myös koetun vääryyden kostosta. Elokuva käsittelee epäoikeudenmukaisuutta ja sitä vastaan kamppailua, onnistui kamppailussa tai ei. Seppuku luetaan Japanin parhaimpien elokuvien joukkoon. Se oli yksi syy, miksi Hino halusi hakeutua elokuva-alalle. Hinon tarinoissa hahmot kohtaavat epäoikeudenmukaisuutta, eivätkä lopputulemat ole aina niin yksiselitteisiä tai ruusuisia kuin toivoisi. Hinon teoksissa näkyy japanilaiselle kauhumangalle epätyypillinen sympatia ulkoisesti hirviömäisiä hahmoja kohtaan. Tästä paras esimerkki lienee Hell Baby (1982), jossa epämuodostumien takia hylätty pikkutyttö pyrkii saavuttamaan normaalin elämän. Sikäli kuin hän kaatopaikalla asuvana ja yhteiskunnan syrjimänä sen ymmärtää. Panorama

Hinon ensikosketus mangaan tapahtui jo nuorena. Hän on maininnut Fujio Akatsukan olleen sekä suuren ihailun että turhautumisen kohde. Hinon ei kertomansa mukaan uskonut pystyvänsä olemaan idolinsa vertainen mangaka, mutta hän halusi silti luoda mangaa. Uran alun jälkeen koetut vastoinkäymiset saivat Hinon lähes hylkäämään mangan, kunnes hän löysi inspiraatiota odottamattomasta lähteestä. Vuonna 1996 nauhoitetussa haastattelussa Hino mainitsee erityisesti kaksi teosta, jotka vaikuttivat hänen omaan luovaan tuotantoonsa. Ensimmäinen näistä oli Ray Bradburyn vuonna 1951 julkaistu tarinakokoelma Kuvitettu mies. Kirjan kehyskertomuksessa nimetön kertoja kohtaa tatuoi-

Town of Pigs

” Vaikka olisin helvetissä, haluaisin piirtää mangaa.” – HIDESHI HINO of Hell puolestaan kuvaa helvetin kaltaisessa dystopiassa elävää taiteilijaa. Hän kaikesta maanisuudestaan huolimatta on rakastava, joskin eriskummallinen isä ja aviomies, ainakin tarinan alussa. Hinon mukaan kaikki kauhu kumpuaa ”kuolemasta, jota ei voi hyväksyä”, väkivaltaisesta tai yllättävästä kuolemasta. Panorama of Hell käsittelee sukupolvia ylittävää väkivallan kierrettä ja traumoja, pohjautuen osin Hinon ja hänen sukunsa taustoihin.

Hinon visuaalinen tyyli on hyvin omintakeinen, groteskin ja sympaattisen välimaastossa. Mangakan uran aktiivisin aika sijoittuu Japanin kauhumangan kultakauteen 1980–90-luvuille. Samalla kun Hino menestyi mangapuolella, hän sai mahdollisuuden toteuttaa nuoruusajan haaveensa elokuvantekijänä. Pahamaineisen Guinea Pig -elokuvasarjan osat Flower of Flesh and Blood (1985) ja Mermaid in a Manhole (1988) ovat Hinon käsialaa. Flower of Flesh and Blood kuvaa nuoren naisen hidasta kuolemaa samuraiksi pukeutuneen tappajan käsissä. Mermaid in a Manholessa taiteilija törmää sairaaseen merenneitoon. Flower of Flesh and Blood on kenties länsimaissa elokuvasarjan tunnetuin osa, sen 1990-luvulla Yhdysvalloissa nostattaman snuﬀ-elokuvahuhun vuoksi. Hinon mangoista on puolestaan tehty vuonna 2004 ilmestynyt kuuden elokuvan sarja nimeltä Hideshi Hino’s Theater on Horror. Hinon viimeisen julkaistu teos on 2019 ilmestynyt lapsille suunnattu kuvakirja Youkai deru deru baa!! Hino totesi vuonna 2018 antamassaan haastattelussa, ettei hän enää kykene piirtämään mangaa entiseen tapaan. Into taidetta kohtaan ei kuitenkaan ole vielä hiipunut. Yhteensä mangakan on arvioitu kynäilleen uransa aikana yli neljä sataa lyhyttarinaa. ”Vaikka olisin helvetissä, haluaisin piirtää mangaa”, Hino totesi työstään vuonna 1996. Mette Pesonen © Hideshi Hino / Star Fruit Books

STAR FRUIT BOOKSIN HAASTATTELU

nime haastatteli sähköpostitse Star Fruit Books -kustantamon projektipäällikköä Matt Haaschia ja kääntäjää Dan Luﬀeyta. Kustantamo on Hinon töiden nykyinen englanninkielinen julkaisija. Star Fruit Books on julkaissut Hinon tuotannosta mangat The Town of Pigs ja Panorama of Hell. Lähiaikoina julkaisulistalla on Occult Detective Club - Graveyard of the Death Dolls. Kustantamo on julkaissut myös Miyako Cojiman ja Michiru Noroin shoujo-kauhua. Kustantamon julkaisemat teokset ovat saatavilla EU:n alueella Sendai Booksin kautta. Kuinka tutustuitte Hinon tuotantoon ja millainen ensivaikutelma hänen tyylistään jäi? Haasch: Törmäsin Hinon mangoihin teininä. Löysin kirjaston hyllyltä Hell Babyn. En ollut sitä ennen pahemmin lukenut kauhua. Olin enemmän Shounen Jump -fani, joten yllätyin siitä, kuinka hyvä tarina oli. Aloin metsästämään lisää Hinon kirjoja kirjastojärjestelmän kautta. Osa käännetyistä teoksista oli jo tuolloin vaikea löytää, sillä silloinen kustantaja ei ollut enää kovin aktiivinen. Minusta hänen tyylinsä ainutlaatuinen. Se on erittäin verinen, mutta syvällinen ja välillä selkäpiitä karmiva. Oletteko olleet suoraan yhteydessä itse Hinoon? Haasch: Yleensä viestimme hänen tuotantoyhtiönsä Hino Productions’in (HinoPro) kautta ja meillä on hyvä suhde heidän kanssaan. Olen kyllä itse viestinyt Hinon kanssa pariin otteeseen sosiaalisen median kautta, mutta julkaisuja lisenssiasiat hoituvat HinoPron kautta.

korkealaatuisia kuvia. Olemme skannanneet joitakin teoksia suoraan lehdistä tai muista japanilaisista julkaisuista ja siistineet ne parempaan kuntoon. Lähetämme näistä skannauksista aina kopiot mangakalle heidän omia arkistojaan varten.

Oletteko huomanneet Hinon kielenkäytössä mitään uniikkeja piirteitä, esim. murteita?

Onko Star Fruit Booksila suunnitelmissa kääntää lisää Hinon teoksia, mahdollisesti myös aikaisemmin käännettyjä mangoja, kuten Hell Baby?

Luﬀey: Hinon kirjoitustyylissä ei ole teennäistä, kaikki on selkeää ja helposti ymmärrettävää. Samaan aikaan hän käyttää uniikkeja fraaseja ja kuvauksia, jollaisiin ei muiden mangakojen teoksissa törmää.

Haasch: Kyllä. Kauhuun keskittyvä alaosastomme Blood Orangen julkaisut myyvät hyvin. Näyttää siltä, että olemme osuneet kultasuoneen kauhumangaa kääntäessä. Haluaisin julkaista uudelleen monia aikaisemmin englanniksi ilmestyneitä Hinon teoksia. Meillä on nyt sovittuna lisenssit 13 hänen mangaansa, mutta voimme hankkia niitä enemmänkin.

Millaista on työskennellä vähemmän tunnettujen mangakojen teosten kanssa? Miten viestinsä heidän tai heidän edustajiensa kanssa toimii, ja onko laadukkaan kuvamateriaalin saannissa koskaan vaikeuksia?

Mitkä ovat pienkustantamon hyvät ja huonot puolet? Haasch: Minusta on hienoa työskennellä pienkustantamossa, jossa voimme olla suoraan tekemisissä mangakojen kanssa ja käsitellä heidän teoksiaan kunnioittavasti. Voimme viestiä suoraan useimpien julkaisemiemme mangakoiden kanssa. Pienkustantamon yksi haaste on kirjojen painosten pitäminen saatavilla. Koska painosmäärämme ovat isoja kustantajia pienemmät, on hankalaa pitää kaikkia kirjoja aina hyllyssä. Mette Pesonen

Haasch: Nautin mahdollisuudesta työskennellä vähemmän tunnettujen mangakojen kanssa. Joskus heidän yhteystietojaan on vaikea löytää, mutta olen aina lopulta löytänyt oikean sähköpostiosoitteen tai some-proﬁilin. Jossain tapauksissa alkuperäisistä mangoista ei ole saatavilla

AIKA ENNEN SUORATOISTOPALVELUITA Muistoja Anttilan animehyllyiltä 2000-luvun alusta

n huomioitava, että kerään Suomessa levitettyjä animejulkaisuja historiakulma etunenässä. Se näyttäytyy hamstraamisena, mutta mitä ei rakkaan harrastuksen eteen tekisi. Nykyään anime on entistä saavutettavampaa suoratoistopalveluiden ansiosta. Samaa ei voi sanoa vuosituhannen ensimmäisestä kymmenyksestä. Silloin turvauduttiin television laihan animetarjonnan lisäksi laittomiin keinoihin; animea katsottiin kyseenalaisella laadulla olevilla fanitekstityksillä tai yksittäisiä jaksoja moneen osaan pilkottuna Youtubesta. Jos ulkomaisiin verkkokauppoihin tai lähistöllä oleviin alan erikoisliikkeisiin ei ollut pääsyä, ainoa laillinen tapa katsoa animea oli ostaa sarjojen pohjoismaisia julkaisuja. Käytännössä tämä tarkoitti, että ostettiin yksittäisiä dvd-julkaisuja tai -bokseja eri animesarjoista. Sarjaa nautittiin

sen verran, kun levyillä jaksoja riitti. Valikoima oli rajallinen, mutta lähes pula-ajan hengessä voisi todeta, että sillä pärjättiin, mitä oli. Sarjat saapuivat Suomeen Ruotsin kautta, sillä ruotsalainen Christer Hagström oli jo VHS-aikana 80-luvulla rakentanut siltoja Japaniin tuodakseen levittäjän kautta animea myös meille Suomeen. Tämä johti nykypäivänä meilläpäin legendaarisessa asemassa oleviin VHS-julkaisuihin kuten Candy Candyyn, Hopeanuoleen, Superperheeseen, Starzingeriin sekä Galaxy Express 999:n, muutamia mainitakseni. Hagströmistä on erittäin loistava haastattelu parin vuoden takaa Animéradion-podcastin Youtube-kanavalla. Pohjoismaihin ensimmäiset dvd-animesarjajulkaisut tulivat vuosina 2004–2005. Ne olivat Eminan julkaisemia sarjoja pohjautuen yhdysvaltalaisiin ADV Filmsin julkaisuihin.

16 Kuva: Toni Jefremoﬀ

Naruto

Full Metal Panic

” Pohjoismaiset julkaisut

ovat voineet olla jollekin ensikosketus animeen, vaikka niiden laatu ei välttämättä ole ollutkaan paras mahdollinen.” Nämä sarjat olivat Full Metal Panic!, Ghost in the Shell: Stand Alone Complex, Final Fantasy: Unlimited sekä Subtv:llä aikoinaan esitetty Neon Genesis Evangelion. Lisäksi sama julkaisija toi elokuvia ja OVA-julkaisuja kuten Amon Saga, Dead Leaves tai Street Fighter Alpha. Samaan aikaan Sandrew Metronome -niminen toimija toi kisaan mukaan huomattavasti tuoreempia ja ajankohtaisempia sarjoja kuten Kino’s Journey, Shinichirou Watanaben Samurai Champloo sekä Satoshi Konin Paranoia Agent. Näillä julkaisuilla oli oma brändi nimeltään Studio Animé. Brändinimikkeen alla julkaistiin myös elokuvia kuten Darkside Blues tai Urusei Yatsura-elokuva Beautiful Dreamer. Kolmantena julkaisijana kisaan lähti Sandrew Metronomen Studio Animé -nimikkeen perinyt FutureFilm, jonka julkaisut D.N.Angel, Love Hina, Gungrave sekä Hopeanuoli lienevät tuttuja hypermarkettien dvd-osastojen laareista. Julkaisut tulivat toisen yhdysvaltalaisen julkaisijan, Geneonin kautta. Tanskalainen Scanbox lähti mukaan leikkiin tuomalla ensimmäiset 52 jaksoa 2000-luvun alun shounen-jättihitti Narutoa. Itse dvd:t olivat usein moniosaisia julkaisuja, joissa jaksomäärä vaihteli 3–5 jakson välillä. Mitä tulee käännösten laatuun, ne eivät olleet parhaimmasta päästä. Välillä osa dialogista jäi pois, käännös oli jotenkin tönkkö tai sinne oli vahingossa eksynyt väärää tai punkhenkistä, hyvin kursailematonta kieltä. Erityistä huvittuneisuutta herättää, että usein pidempien sarjojen viidennessä osassa tunnuskappale oli käännetty, jos se vaan oli mahdollista. Jos seikka olisi tapahtunut läpi koko julkaisun, olisi sarjan konteksti avautunut heti alusta lähtien. Ainoa poikkeustapaus lienee Hopeanuoli, jossa

tunnuskappaleet on käännetty jokaiseen jaksoon ja levyyn. Suomessa pohjoismaisten dvd-julkaisujen tärkeys nähtiin aikansa animepiireissä, sillä aivan ensimmäisissä Animen numeroissa julkaisuja on otettu arvioon, esimerkiksi Full Metal Panic! Mission 01 -dvd-arviona. Vaikka animesarjoina ne eivät olleet täysin ajankohtaisia, niiden arviointi sopi hyvin ajan henkeen, sillä animeharrastus oli vasta tekemässä kunnollista tuloaan Suomeen. Lisäksi dvd-julkaisut ovat tärkeitä siinäkin mielessä, että näiden kautta on tullut tutustuttua sellaisiin sarjoihin, joita välttämättä ei tulisi muuten katsottua tai koettua. En olisi koskaan rakastunut mafiososarja Gungraveen tai kuullutkaan Natsuhiko Kyougokusta ja hänen kauhutarinoihinsa perustuvasta Requiem From the Darknessista. En olisi saanut kokea psykedeelistä trippiä internettiin Serial Experiments Lainin voimalla puhumattakaan Paranoia Agentista, josta Lainin ohella on ajan saatossa tullut eräs lempisarjani – ja sellainen, joka on muokannut minua harrastajana. Sarjojen laaja skaala on varmistanut sen, ettei julkaisussa ole turvauduttu täysin vain yhteen tyylilajiin tai sen klassikoihin, vaan levitykseen on tullut monenlaista erilaista sarjaa monenlaiseen makuun. Pohjoismaiset julkaisut ovat voineet olla jollekin ensikosketus animeen, vaikka niiden laatu ei välttämättä ole ollutkaan paras mahdollinen. Dvd-aika on osa animeharrastuksemme kulttuurillista perimää ja historiaa ajasta, jolloin suoratoistopalveluiden kaltainen sarjojen kirjo ei ollut mahdollinen. Arvostan syvästi näitä dvd-kiekkoja, joihin liittyy paljon rakkaita muistoja kiireettömistä ja yksinkertaisemmista ajoista. Toni Jefremoff

Black Lagoon

Esittelemme kuusi kauden teemaan jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa, henkilöä tai ilmiötä.

Halloween on kummitusten, noitien ja muiden karmivuuksien aikaa. Pimenevinä iltoina mieli tekee käpertyä sohvan nurkkaan kokemaan kauhun ja jännityksen tunteita turvallisesti. Numeron kauhuaiheiden kunniaksi listaamme viisi animea sekä yhden mangakan tuotannon, jotka sopivat nautittavaksi erityisesti vuoden pimeimpänä aikana.

Teksti: Hanna Saarimaa

TOP 5+1

Halloweenin jälkitunnelmissa

Perfect Blue

Mononoke

Paranoia Agent

Kun suosittu poptähti Mima haluaa irrottautua musiikista ja lyödä läpi näyttelemisen saralla, alkaa hänen tiimissään tapahtua selittämättömiä murhia. Mima kokee syyllisyyttä murhista, sillä ne liittyvät selvästi häneen. Hallusinaatiot ottavat vallan, kun murhaaja on aina vain lähempänä. Perfect Blue sopii slasher-elokuvien faneille, mutta tarinan syvällisempi viesti fanikulttuurista tekee elokuvasta relevantin vielä tänä päivänä.

Mononoken uniikki tyyli ei varmasti uppoa kaikkiin, mutta sen värikkyys ja psykedeelisyys luovat omaleimaisen tunnelman sekä kokonaisuuden. Edo-kauteen sijoittuva kauhusarja rakentaa jännitettä ja ahdistavaa tunnelmaa pala palalta lähes mestarillisin ottein. Sarja on niille, jotka haluavat kauhultaan jotain uutta, mutta joka pitää silti hyppysissään.

Paranoia Agent tarjoilee kiinnostavan kauhukokemuksen, jossa katsojaa hämmennetään jokaisessa käänteessä. Alakoululaisen väitetystä pahoinpitelystä kehkeytyy psykologinen trilleri, mutta ei kuitenkaan anna selviä vastauksia. Sarja ei tarjoile mitään valmiiksi pureskeltuna, ja spekuloinnille jää antoisasti tilaa, jolloin katsoja saa itse yrittää täyttää puuttuvat palat.

Devilman: Crybaby Devilman: Crybaby on karmiva sarja demonien ja ihmisten yhteentörmäyksestä. Sarja on hyvin groteski ja sisältää paljon aikuismaista sisältöä, joten herkkävatsaisten kannattaa kiertää teos kaukaa. Kantaaottavien teemojensa, kuten pohdinnat ihmisluonnosta sekä hyvän ja pahan rajan häilyväisyydestä, ansiosta sarja ei jää pelkäksi mässäilyksi.

Toilet-bound Hanako-kun Kevyempää kauhua hakevalle Toilet-bound Hanako-kun sopii mainiosti. Tarina kertoo kummituspojasta Hanakosta, joka kummittelee koulun vessassa. Juonessa on pientä karmivuutta ja synkempiä teemoja, mutta se on silti kevyt ja humoristinen. Anime sopii niille, jotka eivät halua pelotella itseään liikaa. Sarja on helposti lähestyttävä, jos ei ole aiemmin erityisemmin kauhua katsonut.

Junji Iton tuotanto Junji Ito on Japanin kauhumangan mestari, jonka teoksia ihaillaan ja kauhistellaan ympäri maailmaa. Hänen repertuaariinsa kuuluvat ahdistavat, oudot ja hämmentävätkin teemat. Ito leikittelee muodoilla ja venyttäen ihmisyyden rajoja, lopulta rikkoen ne kokonaan. Tunnelma rakentuu ensisivuilta asti ja lopullisen pisteen iin päälle antaa Iton omaleimainen piirrostyyli. Iton katalogista löytyy sarjoja sekä yksittäisteoksia, joista jokainen kauhufani löytää varmasti oman suosikkinsa.

Teksti: Jenni Väyrynen

Lychee Light Club Moderni Prometheus

Sisältää juonipaljastuksia! TEKSTIN SISÄLTÖ EI SOVI HERKIMMILLE

ammikuussa 2025 Tokion IMM-teatterin esiriput nousevat Lychee Light Club -mangan uudelle näytelmäsovitukselle. Kyseessä on peräti neljäs teatteriadaptaatio Usamaru Furuyan kulttiaseman saavuttaneesta synkästä kauhukomediamangasta. Teatterimaailman jatkuva rakkaus Lychee Light Clu-

Kuvat © Usamaru Furuya / Ohta Publishing

bia kohtaan ei ole yllätys, sillä manga on adaptaatio Tokyo Grand Guignol -teatterin samannimisestä näytelmästä. Tokyo Grand Guignol oli vuosina 1983–1986 toiminut teatteri, joka keskittyi erilaisiin makaabereihin tarinoihin, joissa suorastaan mässäiltiin abstraktilla dekadenssilla ja eroottisella groteskiudella. Erogurona tunnettu ”eroottinen groteski” on yksi japanilaisen taiteen alalaji, joka nimensä mukaan yhdistää kauhun ja erotiikan. Tyylisuuntauksen tarinat usein keskittyvät kuvaamaan ihmismielen synkimpiä kiemuroita, tuoden yhteen hedonismin ja väkivallan.

Lychee Light Club sijoittuu köyhään teollisuuskaupunkiin Keiko-Choun. Yhdeksän koulupoikaa ovat vallanneet vanhan hylätyn tehtaan ja tehneet siitä itsellensä päämajan, jossa heidän salaseuransa kokoontuu aina koulun

jälkeen. Pettyneinä aikuisten likaiseen maailmaan pojat ovat kieltäytyneet kasvamasta aikuisiksi. He ovat ottaneet tehtäväkseen tuhota heitä ympäröivä maailma ja rakentaa uusi kauneuden valtakunta sen tilalle. Saavuttaakseen unelman he ovat rakentaneet jättimäisen Lychee-nimisen robotin, joka käyttää litsihedelmien mehua polttoaineenaan. Robotti herää henkiin ja pojat antavat hänelle ensimmäisen tehtävän: kaapata mahdollisimman kaunis tyttö. Alun kömmähdyksien jälkeen Lychee lopulta onnistuu tehtävässään ja tuo pojille kuvan kauniin Kanon-neidon. Tytön vangitsemisen jälkeen poikien maailmanvalloitussuunnitelma voi vihdoin alkaa. Tehtävä on helpommin sanottu kuin tehty. Poikien kansallissosialistista Gestapo-organisaatiota ihannoiva ryhmädynamiikka alkaa horjua heidän johtajansa,

Zeran, paranoian kasvaessa. Zera on varma, että heidän joukoissaan on petturi, joka janoaa hänen valtaansa. Joukossa hulluus tiivistyy. Ei kestä kauaakaan, kun ryhmän luvut alkavat harventua, poikien kokiessaan mitä verisemmän kuoleman yksi kerrallaan. Sekasorron lomassa Kanon ja Lychee ystävystyvät salaa. Lychee Light Club toistaa monille lukijoille tuttujen satujen teemoja omalaatuisella kieroutuneella tavalla. Aivan kuten Peter Panin kadonneet pojat, Lycheen hahmot pakenevat aikuisuutta ja kasvamiseen liittyviä kauhuja omaan fantasiaansa.

Monet ovat verranneet sarjaa usein William Goldingin tunnettuun klassikkoromaaniin Kärpästen herraan, jossa joukko hyvin kasvatettua englantilaisia poikia haaksirikkoutuu autiolle saarelle. Oltuaan saarella eristyksistä aikuisista ja muusta maailmasta poikien käytöstavat ja ymmärrys hyvästä ja pahasta hämärtyvät. Tämä johtaa lopulta villiin sotaan. Isoin ero näiden kahden teoksen välillä on syyt poikien eristäytymisellä: Goldingin teoksessa he joutuvat pakosta luontoon, kun taas Furuyan mangassa hahmot sulkevat itse tietoisesti muun maailman ulos. Furuyan teoksessa pelonsekaiset ahdistukset oman kehon muuttumisesta ja seksuaalisuudesta ajavat pojat eristäytymään muusta

yhteiskunnasta. Näin he vaipuvat entistä syvemmälle omiin harhoihinsa ja kadottavat moraalikäsityksensä. Omissa, hyvin mahtipontisissa harhakuvitelmissaan hahmot päätyvät tavoittelemaan samankaltaista jumaluutta kuin Mary Shelleyn tunnettu hullutiedemies Viktor Frankens-

tein: luomaan täydellisen ihmisen. Siinä missä koneen rakentaminen luonnistuu pojilta, ongelmat alkavat, kun aletaan pohtimaan ihmisyyden määritelmää. Lychee-robotti on kuolematon kone, joka herätessään seuraa litsikerhon poikien antamia käskyjä kyselemättä. Nopeasti kuitenkin käy ilmi, että vain ihmissydän pystyy sisäistämään kauneuden abstraktin käsitteen. Pojat onnistuvat ohjelmoimaan Lycheelle ihmissielun, mikä puolestaan johtaa robotin oman identiteetin ja tietoisuuden kasvamiseen. Lähentyessään Kanon-tytön kanssa Lychee alkaa ymmärtämään oikean ja väärän eroja ja ajattelemaan itsenäisesti. Aivan kuten Frankensteinin hirviö, myös Lychee kääntyy luojiansa vastaan pelastaakseen ystävänsä. Tarina päättyy traagisesti säästelemättä yhtään verta tai suolenpätkiä. Vaikka Furuyan manga selkeästi pyrkii kunnioittamaan alkuperäistä materiaalia monin tavoin, hän on kuitenkin

” Lychee Light Club toistaa monille

lukijoille tuttujen satujen teemoja omalaatuisella kieroutuneella tavalla.”

lisännyt paljon omia tulkintoja tarinaan. Näistä selkein on poikien kamppailu seksuaalisuuden kanssa, johon sisältyy runsaasti homoeroottisia jännitteitä. Kaikesta tragediasta ja ylenpalttisesta angstista huolimatta Lychee Light Club kuulu mustan komedian piiriin. Mangan huumori syntyykin sen sisältämästä absurdissa konseptissa ja tilannekomiikassa.

Tokyo Grand Guignol -teatterin perustaja ja toimitusjohtaja Ameya Norimizu oli omassa nuoruudessaan ollut hyvin vaikuttunut eroguro-alakulttuurin pioneerin Suehiro Maruon töistä ja halusi tuoda nämä eloon näyttämölle. Maruon kynästä syntyi myös Lychee Light Clubin alkuperäiset visuaaliset mainokset. Furuya on selkeästi kunnioittanut tätä visiota ja ottanut vaikutteita Maruon töistä taittaessaan näytelmän mangan muotoon. Tämä tulee esille selkeästi hahmojen ulkomuodoissa, jotka ovat pääpiirteittäin piirretty hyvinkin yksinkertaisiksi. Monipuolisen hahmosuunnittelun sijaan Furuya on keskittynyt kuvaamaan yksityiskohtaisesti hahmojen kasvoja ja ilmeitä. Furuyan kynä onnistuu kuvaamaan ihmistunteiden laajan skaalan, johon kuuluvat niin hurmoksellinen ihailu, pelon irvistykset ja kiero hulluus. Piirtotyylissä näkyy myös vaikutteita perinteisistä teatterimainoksista. Furuya on väritKuvat © Usamaru Furuya / Ohta Publishing

tänyt hahmojen huulet tummiksi, joka korostaa entistä enemmän tarinan synkkää dramaattisuutta. Teatraalisuutta korostaa myös Vertical Inc:n vuonna 2011 julkaistu englanninkielinen painos, jonka ensimmäiselle sivulle on piirretty valtava esirippu. Seuraavalla aukeamalla verhot on vedetty syrjään paljastaen lukijoille suuren näyttämön, jossa esitetään teoksen sisällysluettelo. Esirippu ja lava toimivat etäännyttävinä elementteinä, ikään kuin muistuttaakseen lukijoitaan, että pian tapahtumat kauheudet ovat vain pelkkää näytelmää: Ei mitään hätää, olet turvassa. Alun näyttämö ei ole ainoa vieraannuttamisen keino, jota Furuya hyödyntää mangassaan. Lychee Light Clubin hahmokaarti on jokseenkin

laaja otettuna huomioon, että kyseessä on kuitenkin hyvinkin tiivis tarina. Tämän vuoksi suurin osa heistä jäävät latteiksi ja yksipuolisiksi. Jopa ne muutamat hahmot, jotka pääsevät nauttimaan valokeilasta, jäävät etäisiksi. Lukijan ei ole missään vaiheessa tarkoitus samaistua litsiryhmän poikiin tai muihin teoksen hahmoihin. Etäännyttämistä korostaa myös hahmojen koruttomat ulkomuodot. Kaikki hahmot Lycheetä ja Kanonia lukuunotetummatta ovat pukeutuneet tyypilliseen gakuran-koulupukuun, joka saavat heidät sulautumaan toisiinsa. Kuvakerronnan poliittinen ilmapiiri viittaa lähes hävyttömästi natsi-Saksan toimintaan. Furuya kuitenkin tuo jokaisen hahmon luonteen esille hyödyntämällä sarjakuvalle muita olennaisia keinoja, kuten esimerkiksi puhekuplien muotoa ja puhetyylejä. Valitettavasti monien muiden TGG-teatterin tuotantojen lailla myös Lychee Light Club on jäänyt vaille taltiointia. Esityksistä ei ole olemassa virallista videotallennetta ja ainut äänitallenne näytelmästä löytyy Zeraa näytelleen Hiroyuki Tsunekawan henkilökohtaisesta kokoelmasta. Tästä huolimatta ei ole kuitenkaan vaaraa, että litsikerhon poikien veriset sekoilut jäisivät unholaan. Lychee Light Club on jäänyt elämään japanilaisen populaarikulttuurin kuolemattomana eroguro-klassikkona.

HAASTATTELUSSA TAKEHITO SAKAMOTO Vuokraperheet-elokuvan ohjaaja Takehito Sakamoto vieraili Helsingissä ensi-iltaviikonloppuna 10.–11. lokakuuta. Anime pääsi kuulemaan ohjaajaa itse elokuvan tekemisestä sekä hänen ajatuksiaan perheenvuokrauksesta ja Suomesta.

Saavuitte eilen Suomeen, ja tänään onkin jo Vuokraperheet-elokuvan ensi-ilta. Onko jotakin, mitä erityisesti odotatte Suomen matkalta? Huomenna menen Karkkilaan elokuvateatteri Kino Laikaan. Olen pitkään halunnut käydä siellä! Olen Aki Kaurismäen fani. Oletteko nähnyt paljon suomalaisia elokuvia? Olen tietysti nähnyt Kaurismäen elokuvia sekä esimerkiksi Sisun, Tuntemattoman sotilaan ja Toven. Sitten tietenkin katsoin aikoinaan Muumi-animaatioita!

Teksti ja valokuva: Viktoria Murskaja

Huomasinkin, että Vuokraperheet-elokuvassa vilahtaa myös Muumi-kahvila. Sen bongaaminen on varmasti suomalaisille hyvin hauskaa. Minkälaisia vaikutteita teillä on elokuvantekijänä? Esimerkiksi ketä elokuvaohjaajia ihailette? Niitä on todella paljon, mutta japanilaisista ohjaajista ihailen esimerkiksi Akira Kurosawaa ja Yasujirou Ozua. Olen myös toiminut apulaisohjaajana noin viisi vuotta ja kunnioitan suuresti ohjaajia, joiden alaisuudessa olen silloin työskennellyt (toim. huom. Yukihiko Tsutsumi, Hisashi Kimura ja Tetsuya Nakashima). Vuokraperheet-elokuvan aihe, perheenjäsenten vuokraus, saattaa tuntua suomalaisille erikoiselta konseptilta. Kertoisitteko lyhyesti elokuvan inspiraatiosta? Aluksi näin television viihdeohjelmassa erikoislähetyksen perheenjäsenten vuokrauksesta. Kiinnostuin aiheesta, ja kun otin siitä selvää, löysin Family Romance-yrityksen perustajan Yuichi Ishiin kirjan Ningen rentaru-ya. Luettuani sen kiinnostuin aiheesta entisestään, ja päätin haastatella Ishiitä. Hän suostui ja keskustelimme hänen kanssaan monenlaisista asioista – siitä tämä kaikki sitten lähti. Miksi juuri tämä aihe sai kiinnostuksenne heräämään? Se, että ihmiset vuokraavat perheenjäseniä, vaikuttaa meistä japanilaisistakin melko oudolta. Silti tällaiselle palvelulle on kysyntää, ja pyyntöjen määrä vain kasvaa vuosi vuodelta. Se on minusta todella mielenkiintoista.

Vuokraperheet on tietysti ﬁktiivinen elokuva, mutta onko perheenjäsenten vuokrauspalveluilla oikeasti painoarvoa japanilaisessa yhteiskunnassa? Ovatko ne suosittuja? Kyllä ihmiset niitä käyttävät, mutta he eivät välttämättä juurikaan kerro siitä lähipiirilleen. Tällaiset palvelut halutaan pitää salassa. Esimerkiksi Ishiin yritys on kasvanut todella isoksi, henkilöstömäärä nousee jatkuvasti, ja hän tienaa ilmeisen paljon rahaa. Japanissa on nyt seitsemän vastaavaa vuokrausyritystä, joista Ishiin ﬁrma on suurin. Minkälaiset asiat vaikuttavat japanilaisessa yhteiskunnassa tällaisten palvelujen tarpeeseen? Yksi syy palvelujen kysyntään on, että yksinhuoltajaäidit haluavat vuokrata lapselleen isän. Monesti naiset ovat kokeneet perheväkivaltaa aiemmassa suhteessaan, mutta eron jälkeen he haluavat, että lapsilla olisi yhä isähahmo. He saattavat kuitenkin olla epäluuloisia miehiä kohtaan, eivätkä halua enää ollenkaan uutta parisuhdetta. He haluavat miehen, joka olisi esimerkillinen isä, kiltti niin lasta kuin myös heitä itseään kohtaan. Ilman vuokrauspalveluita heillä voisi olla vaikeampaa. Haluaisin kysyä hieman myös elokuvan luomisprosessista. Etenkin keskiosa on aika dokumenttimainen. Miten päädyitte tällaiseen rakenteeseen? Elokuvassa on kolme irrallista osaa, joista keskiosa on eräänlainen pseudodokumentti. Kun kaikkea katsoo kokonaisuutena, lopputuloksena on tosiaankin hieman erikoinen elokuva. Mutta onhan elokuvassa kuvattu vuokrauspalvelu myös hieman erikoinen tapaus. Kun mietin, millä tavalla voisin kuvata sen kieroutuneisuutta elokuvan keinoin, päädyin tällaiseen erikoiseen ratkaisuun. Halusin, että ei ole ihan selvää, onko kaikki valhetta vai todellisuutta.

Ishiin kirjan kansi.

ajattelisi, että hän ei missään nimessä haluaisi näkyä siinä. Siitä tulee todella kummallinen vaikutelma. Palatakseni näyttelijään, Shun Shioyalla on kieltämättä samanlainen vähän erikoinen aura, joten ajattelin hänen sopivan rooliin erittäin hyvin. Viimeiseksi on pakko todeta, että on todella hienoa, että Suomeen saadaan lisää japanilaisia elokuvia. Millaista on ollut tehdä yhteistyötä levittäjä TabiCinen kanssa?

Elokuvan päähenkilö on kiinnostava, ja näyttelijä Shun Shioyan tulkinta oli mieleenpainuva. Mikä on päähenkilön suhde tosielämän Family Romance -yrityksen Yuichi Ishiiin?

Se on ollut suuri kunnia. Kiitos paljon, olen todella iloinen elokuvan levityksestä ja niin on myös koko elokuvan parissa työskennellyt työryhmä.

Kirja, johon Vuokraperheet-elokuva perustuu, herättää ristiriitaisia tunteita, koska Ishiihän esiintyy jo sen kannessa. En tiedä, onko tämä suomalaisten mielestä erikoista, mutta hän toimii tälläkin hetkellä noin 25–30 perheen vuokraisänä, mutta silti hän paljastaa kasvonsa. Tavallinen japanilainen

Vuokraperheet-elokuvan arvostelu sivulla 31!

” Se, että ihmiset vuokraavat

perheenjäseniä, vaikuttaa meistä japanilaisistakin melko oudolta.” 23

Arvostelut 27

©Rumiko Takahashi / Shogakukan / Ranma ½ -tuotantokomitea

26 27 28 29 30 31 32 32

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Arvostelijat tässä numerossa

Hanna Saarimaa Hanna kuluttaa tasaisesti sekä animea että mangaa genrestä ja tyylistä riippumatta. Erityisesti häntä kuitenkin vetävät puoleensa hyvillä hahmoilla varustetut ja fantasialla höystetyt toimintasarjat.

Toni Jefremoﬀ Jefulla sydän sykkii erityisesti showpainin suuntaan, mutta animea, mangaa ja videopelejä tulee kulutettua kohtuullisia määriä. Lempisarjoissa lentää hurme, kyyneleet ja kenelläkään ei ole kivaa. Välillä hahmotarinat koukuttavat, ja podcastit sekä musiikki ovat suurkulutuksessa.

Mette Pesonen Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

Riikka Haapanen Alue- ja kulttuurintutkimuksesta valmistunut downshiftaava maatiainen, joka nauttii kliseisesti sarjakuvien lukemisesta kahviloissa ja elokuvafestivaalien aasialaisista aarteista.

Elina Koskinen Musiikkitieteen opiskelija ja mangan hamstraaja, jolle kelpaa genre kuin genre. Animangan lisäksi vapaa-aika kuluu musiikin ja pelaamisen parissa.

Viktoria Murskaja Viktoria on japanologi, joka innostuu etenkin elokuvaan ja ruokakulttuuriin liittyvistä aiheista. Animessa häntä viehättää näyttävä animaatio ja hyvä tunnelma. Oma paikkansa on hömppäsarjoilla, joiden avulla on helppo sukeltaa Japanin arkeen ja huumoriin.

Sini Laine Sini on uusista sarjoista helposti innostuva fanityttö, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti urheiluanimet. Usein animea katsoessaan hän jää pohtimaan, voisiko siitä tehdä cosplayn.

Välimulkaisu (anime)

Dandadan Romanttinen ryminäsarja tuttava henkilö voi pelastaa päivän. Vaikka Ayasen ja Okarunin käsitys maailmasta eriää tarinan alussa, he löytävät toisistaan epätavallisen sielunkumppanin. Dandadanin hahmoissa ei parane luottaa ensivaikutelmaan.

Ohjaus: Fuuga Yamashiro Käsikirjoitus: Hiroshi Seko Studio: Science Saru Alkuteos: Perustuu Yukinobu Tatsun mangaan Esitetty: 10/2024– Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Netﬂix, Crunchyroll

omo Ayase on suorapuheinen kova mimmi, joka uskoo kummituksiin ja henkiin. Okarun puolestaan on ujo nörtti, joka uskoo avaruusolentoihin ja kryptideihin. Kun kaksikko päättää panna uskomuksensa likoon toisiaan vastaan, selviää, että kumpikin on oikeassa. Nyt heillä on vastassaan moninainen valikoima omituisia otuksia ja tarve palauttaa Okarunin sukukalleudet sinne, minne ne kuuluvat. Yukinobu Tatsun vuonna 2021 Shounen Jump+ -palvelussa alkanut manga Dandadan sai osakseen paljon huomioita jo sarjan alkuaikoina. Mangan suosio ei ole toistaiseksi tuonut Tatsulle kilpailuvoittoja tai siirtänyt sarjaa verkkoalustalta haastamaan Weekly Shounen Jump -lehden nykyisiä tähtiä. Aika näyttää mihin manga ja anime vielä yltävät.

Anime Dandadan alkaa täydellä rytinällä. Jo ensimmäinen jakso tekee selväksi, kuinka hektisestä tarinasta on kyse. Kaiken toiminnan ja lapsellisen huumorin alta paistaa kuitenkin sarja sydän: Ayasen, Okarunin ja heidän ympärilleen kasvavan “perheen” väliset suhteet. Jokainen voi varmasti samaistua siihen, kuinka hienoa on löytää henkilö, joka samaistuu omiin kokemuksiin tai pitää samoista asioista. Usein voi tuntua, kuin olisimme yksin suuressa maailmassa, mutta yksikin samais-

Vaikka Dandadanin alku on äärimmäisen viihdyttävä ja Science Saru on onnistunut toteuttamaan mangan maailman erinomaisesti, on silti syytä kritisoida yhtä ensimmäisen jakson kohtausta. Mangassa ensimmäisen luvun kuvaus Ayasen kohtaamisesta Serpo-planeetan asukkien kanssa on epämukava. Joillekin lukijoille mahdollisesti jopa ahdistava. Anime ei ikävä kyllä kuvannut kohtausta yhtään hienotunteisemmin. Toisaalta jos kyseinen kohtaus on lopulta sarjan huonoin seikka, se ei pilaa loppua Dandadanista. Onneksi Ayase ei alistu tilanteessa, vaan antaa alieneille ansaitusti turpaan. On kuitenkin paikallaan varoittaa mangaa tuntemattomia katsojia siitä, että animen ensimmäinen jakso sisältää seksuaalisen väkivallan uhkaa. Dandadan kuitenkin lukeutuu kenties tämän vuoden parhaimpiin uusiin sarjoihin, varsinkin jos romanttinen komedia ja kaoottinen yliluonnollinen sekoilu kiinnostavat. Mette Pesonen

Lyhyesti: Teknisesti äärimmäisen vaikuttavasti toteutettu sarja. Ensimmäisen jakson sisältämät rajut kohtaukset voivat olla joillekin katsojille ahdistavia, mutta muutoin sarja on erinomaista viihdettä. Kuvat: © Yukinobu Tatsu / Shueisha / Dandadan-tuotantokomitea

Välimulkaisu (anime)

Ranma ½ Puoliksi tuttua, puoliksi uutta Ohjaus: Kounosuke Uda Studio: MAPPA Alkuteos: perustuu Rumiko Takahashin mangaan Esitetty: 6.10.2024– Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Netﬂix

anma ½ -sarjan päähahmot ovat eripurainen pariskunta Akane Tendo ja Ranma Saotome. Kaksikko on vastahakoisesti kihloissa, koska molempien isät lupasivat aikanaan lapsensa toisilleen. Kilpakosijoita kuitenkin löytyy molemmille. Arkea hankaloittaa Ranman kirous, jonka vuoksi tämä muuttuu tytöksi koskettaessaan kylmää vettä. Kun Rumiko Takahashin avaruusolentokomedia Urusei Yatsura sai uudelleenﬁlmatisoinnin pari vuotta sitten, oli vain ajan kysymys, milloin mangan kuningattaren seuraava sarja saisi uuden adaptaation. Kuten ennustettu, alkuvuodesta 2024 ilmoitettiin Ranma ½ -mangan saavan uuden animesovituksen. Sarja on Netﬂixin omatuotanto, mutta animaation takana on animestudioiden jättiläinen studio MAPPA.

Ranma ½ -animen uusi versio on kuin lämmin halaus syksyn pimeisiin iltoihin. Koko hahmokatras on jälleen kasassa alkuperäisiä ääninäyttelijöitä myöden. Katsoja saa tunteen, että alkuperäistä teosta on haluttu kunnioittaa. Anime näyttää olevan pitkälti uskollinen alkuperäiselle mangalle. Sarja myötäilee mangan tarinan kulkua rakentaen kohtauksia hieman eri tavalla tai asettaen kohtauksia eri järjestykseen. Muutokset ovat kuitenkin olleet tähän mennessä maltillisia. Ehkä vähän liiankin, sillä huumori on paikoitellen vanhentunut. Kuvat: © Rumiko Takahashi / Shogakukan / Ranma ½ -tuotantokomitea

Nostalgisuudestaan huolimatta sarjaan on saatu tuoreuden tuntua sen animaation ansiosta. 2000-luvun alun animoinnista ei ole jälkeäkään, sillä mukana on ansiokkaasti värejä ja kekseliäisyyttä. Värimaailman ansiosta sarja on kuin silmäkarkkia, joka on innostavaa sekä hauskaa. Kamppailukohtauksissa animaation tyyli muuttuu, esimerkiksi varjostukset muuttuvat jyrkemmiksi ja värimaailma vaihtuu. Hahmojen ulkonäköä on päivitetty tähän päivään, mutta ovat silti tunnistettavan näköisiä. Ranma on menettänyt kuitenkin punaisen tukkansa, mutta pinkkiin sävähtävä letti sopii hahmolle kuitenkin vallan mainiosti. Ranma ½ vuosimallia 2024 vaikuttaa oikein kelpo tekeleeltä. Ääninäyttely on huippuluokkaa ja animaatio kiinnostavaa katsottavaa. Yhdistelmässä on tuttua ja uutta yhtä aikaa. Mitään tajuntaa räjäyttävää tuskin on luvassa tulevalta. Sarja olisi saanut uskaltaa päivittää itseään rohkeamminkin, mutta sovituksen tarkoitus lienee olla enemmän nostalginen sukellus vanhojen tuttujen hahmojen maailmaan. Jaksoja voinee odottaa runsaasti, joten sarjan faneille ja uusillekin katsojille Ranma ½ tarjonnee koluttavaa joksikin aikaa. Aika näyttää, säilyttääkö sarja tasonsa. Hanna Saarimaa

Lyhyesti: Nostalginen uudelleenﬁlmatisointi sarjan vanhoille faneille ja helppo lähestyttävä uusille katsojille. Rentoa ja hauskaa katsottavaa, jota katsellessa voi pistää aivot vähäksi aikaa nollille. Huumori ei ole enää paikoittelen tätä päivää.

Välimulkaisu (anime)

365 Days to the Wedding Mennään naimisiin vuoden päästä lauantaina Alkuperäinen nimi: Kekkon surutte, hontou desu ka? Ohjaus: Hiroshi Ikehata Käsikirjoitus: Kazuho Hyodo Studio: Ashi Productions Alkuteos: perustuu Tamiki Wakakin mangaan Esitetty: 3.10.2024– Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

akuya Ohara ja Rika Honjoji työskentelevät matkatoimistossa Tokiossa. He ovat kummatkin introvertteja, mutta elämäänsä tyytyväisiä sinkkuja. Harmillisesti heidän työpaikassaan etsitään henkilökuntaa siirtymään uuteen toimistoon Alaskaan ja juuri ei-naimisissa olevia työntekijöitä ollaan ensisijaisesti siirtämässä. Välttyäkseen passitukselta toiselle mantereelle, Rika lähestyy Takuyaa nerokkaalla suunnitelmalla: he esittävät menevänsä vuoden sisällä naimisiin. Ongelmana on kuitenkin, että Takuya ja Rika hädin tuskin tuntevat toisiaan. Haasteeksi tulee vaikuttavan pariskunnan esittäminen, vaikka ehkä valeavioliitossa voi olla jotain aitoakin. Anime 365 Days to the Wedding perustuu samannimiseen mangaan. Mangaka Tamiki Wakaki, tunnetaan parhaiten mangasarjastaan The World God Only Knows. 365 Days to the Wedding -mangasta on tehty live-action-sarja, joka on englanniksi nimeltään Map for the Wedding.

yksinkertaisella ja hieman ennalta-arvattavalla kaavalla. Visuaalisesti 365 Days to the Wedding ei ole erityisen mullistava. Animaatiojälki on siistiä ja miellyttävää, muttei erityisemmin säväytä tai erotu muiden kaltaistensa sarjojen joukosta. Rikan ääninäyttelijä Saori Hayami ei näyttele ensimmäistä kertaa valemorsianta, sillä Hayami tunnetaan roolistaan Yor Forgerina Spy x Familyn animesovituksessa. Ennakoitavuus ja tutut konseptit eivät suinkaan ole huonoja piirteitä. Päinvastoin 365 Days to the Wedding on tähän mennessä ollut kaikin puolin onnistunut romanssisarja ja ihanan kepeää katseltavaa. Valeavioliiton ylläpitäminen vie päähenkilöt jakso toisensa jälkeen huvittaviin tilanteisiin. Katsojana voi oikeasti jännittää, päätyykö pääpari kävelemään alttarille ihan tosissaan. Ensimmäisten jaksojen viehätys kumpuaa erityisesti sarjan tavasta käsitellä avioliittoa. Teos tuo hyvin esille, kuinka avioliitto merkitsee eri ihmisille eri asioita ja jokainen kokee avioliiton eri tavalla. Toiselle avioliitto on jotain tärkeää ja tavoiteltavaa, kun taas toiselle avioliitto on esteenä todelliselle onnelle. Kaiken kaikkiaan 365 Days to the Wedding on tähän mennessä ollut hyvänmielen hömppäsarja, jonka tulevia jaksoja odottelee lämmöllä. Elina Koskinen

Valeavioliitot ja tekaistut parisuhteet eivät ole uusia il-

Lyhyesti:

miöitä romanssisarjoissa. 365 Days to the Wedding ei keksi naimakauppoja tai romanssigenreä uudelleen. Sarja eteneekin

Hyvänmielen romanssisarja. Tutustumisen arvoinen, jos kaipaa kevyttä katseltavaa tai jos valeavioliittosarjat kiinnostavat.

Arvostelu (anime)

Uzumaki Pettymyksen kierre

Ohjaus: Hiroshi Nagahama (jakso 1) ja Yuji Moriyama (jaksot 2 ja 3) Käsikirjoitus: Aki Itami Studio: Fugaku (jaksot 1 ja 4) Akatsuki (jaksot 2 ja 3) Alkuteos: Perustuu Junji Iton mangaan Esitetty: 10/2024 Jaksoja: 4 Suoratoistopalvelu: Max

urouzu-chon rannikkokylässä tapahtuu kummia. Ihmiset hullaantuvat tai kauhistuvat spiraaleista. Jotkut ihmiset muuttuvat etanoiksi, toisille kasvaa valtavia kiharoita. Pienet trombit kasvavat pyörremyrskyiksi, ja kylän keskellä oleva lampi imee polttohautauksen savua itseensä. Kaiken tämän keskellä Kirie ja hänen poikaystävänsä Shuichi koettavat selviytyä eskaloituvan kirouksen kanssa. Alun perin vuosien 1998–1999 välillä Big Comic Spirit -lehdessä ilmestynyt Uzumaki on kenties kauhumangaka Junji Iton kuuluisin teos. Mangan sivut sisältävät joitakin Iton ikonisimmista paneeleista, oli kyse sitten Azamin katoavasta silmästä tai Shuichin isän kohtalosta. Mangasta ilmestyi vuonna 2000 live-action-elokuva, joka kuvattiin ennen kuin manga oli lopullisesti ilmestynyt, joten elokuvan sisältö eroaa mangan päätöksestä.

Kun Cartoon Networkin alaisuuteen kuuluva Adult Swim ilmoitti vuonna 2019, että se on tuottamassa Uzumakista animoitua sovitusta, olin hienovaraisen toiveikas. Vaikka animaatiosarjan tuotanto venyi viiden vuoden mittaiseksi, osin koronapandemian takia, sekään ei haitannut. Mikäli tuotantotiimi halusi tehdä sarjan ajan kanssa ja kunnolla, voisin hyvin odottaa vuosia. Ensimmäinen jakso on erittäin lupaava. Musta-harmaa-valkoinen väripaletti ja ohjaaja Hiroshi Nagahaman käyttämä liikkeenkaappaustekniikka toimivat hienosti Iton piirrostyylin tuomisessa liikkuvaan muotoon. Sarjan päätös yhdistää mangan eri lukuja tapahtumaan samanaikaisesti sotkee hieman kerronnan tahtia. Ottaen huomioon, että sarja on vain neljän jakson mittainen, päätös on ymmärrettävä. Lupaavan alun jälkeen toinen jakso oli pienoinen järkytys. Osa animaatiosta oli samaa tasoa kuin vuoden 2018 Junji Ito Collection ja vuoden 2023 Junji Ito Maniac: Japanese Tales of the Macabre -sarjoisKuvat: © Junji Ito, Shogakukan / Production I.G., LLC

sa. Ilman ensimmäisen jakson laadukasta animaatiota tarinan tahtiin liittyvät ongelmat häiritsivät entistä enemmän. Ohjaajaksi oli ilmestynyt Yuji Moriyama ja neljännen jakson osalta lopputeksteissä ei ilmoitettu ketään sarjan ohjaajaksi. Selvästi tuotannon puolella oli viiden vuoden aikana tapahtunut jotain epäsuotuisaa. Lopulta ainoa aspekti, mikä sarjassa ei lässähdä, on useissa kauhuprojekteissa ansioituneen Colin Stetsonin musiikki. Mutta yksi hyvä jakso tai musiikki ei pysäytä Uzumakin muiden jaksojen pettymyksen kierrettä. Mette Pesonen

Arvosana: Henkilökohtaisesti vuoden suurin pettymys. Yksi hyvä jakso neljästä ei voi pelastaa kolmen muun jakson tahraamaa kokonaisuutta. Nähtäväksi jää, saako yleisö koskaan tietää, mitä tuotannon ovien takana tapahtui.

Arvostelu (anime)

Twilight Out of Focus Poikarakkautta leﬀakerhossa Alkuperäinen nimi: Tasogare Out Focus Ohjaus: Toshinori Watanabe Käsikirjoitus: Yoshimi Narita Studio: Studio Deen Alkuteos: perustuu Jyanomen mangaan Esitetty: 4.7.– 19.9.2024 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

nime Twilight Out of Focus kertoo kolmesta poikaparista, joita kaikkia yhdistää lukion elokuvakerho. Mao ja Hisashi ovat kämppiksiä. He sopivat keskenään, ettei Mao kerro kenellekään Hisashin homoudesta, eikä Hisashi lähesty Maoa romanttisessa mielessä. Jin ja Giichi ovat kilpailevat elokuvakerhon ohjaajat, joista tulee yllättäen kämppiksiä. Shion haaveilee saavansa poikaystävän lukiossa shoujo-mangan tyyliin, mutta ihastuu hankalan etäiseen Reihin.

Kuten juonikuvauksesta voi päätellä, Twilight Out of Focus koostuu hyvin irrallisista tarinoista. Edelliset päähenkilöt pysyvät mukana, mutta jäävät vain satunnaisiksi sivuhahmoiksi. Päähenkilöiden vaihtuminen tuntuu siltä, kuin vaihtaisi sarjasta toiseen. Jos tietyistä hahmoista ei pidä, voi hyvin kelata heidän tarinansa yli. Harmillisesti sarja alkaa juuri Maon ja Hisashin tarinalla, joka etenee verkkaisesti, eikä ole erityisen mieleenpainuva. Sen jälkeen anime tuntuu saavan enemmän potkua. Lopussa palataan taas Maon ja Hisashin pariin, mutta muitakin olisi kiva nähdä uudestaan. Yhdistävänä tekijänä toimii elokuvakerho ja hahmojen rakkaus elokuvien tekemistä kohtaan, mitä käsitellään suhdesotkujen lomassa.

Elokuvateemasta huolimatta itse animaatiota ei voi keAnime lähtee liikkeelle Maon ja Hisashin tarinasta. Hisashia pyydetään näyttelemään elokuvakerhon BL-leﬀaan, jota Mao on mukana kuvaamassa. Poikien välillä alkaa herätä tunteita, mutta taustalla painaa sopimus, joka kieltää Hisashia tekemästä aloitetta. Maon ja Hisashin suhdetta käsitellään neljä jaksoa, jonka jälkeen heidät jätetään taka-alalle ja siirrytään Jinin ja Giichin tarinaan. Itsevarma Jin on paljon räiskyvämpi ja koomisempi persoona kuin kumpikaan edellisistä päähahmoista, mikä saa animen tunnelman aivan erilaiseksi. Jin ja Giichi riitelevät, mutta oppivat pitämään toisistaan tutustuttuaan paremmin. Heidän jälkeensä fokus siirtyy Shioniin ja Reihin, joilla on omia hankaluuksiaan suhteessaan. Rei ei tunnu edes pitävän Shionista, mutta Shion päättää saada heidän suhteensa toimimaan.

hua kauniiksi. Alkuperäisen mangan piirtäneen Jyanomen kynänjäljelle ei tehdä oikeutta, ja ulkonäkönsä puolesta anime on mitäänsanomaton. Kummallisen paljon Banana Fishin päähenkilöiltä muistuttavia Maota ja Hisashia lukuun ottamatta hahmot ovat kuitenkin persoonallisen näköisiä. Twilight Out of Focus on söpöistä kouluromansseista pitävän BL-fanin mieleen, joskin meno on roisimpaa kuin esimerkiksi Sasaki and Miyano -sarjassa. Jokaisella parilla on omat söpöt hetkensä, kun vaikeudet on voitettu. Sini Laine

Arvosana: Herttainen BL-anime, jota ei kannata tuomita vielä ensimmäisen esitellyn parin perusteella. Kuvat: ©Jyanome, KODANSHA / Twilight Out of Focus -tuotantokomitea

Arvostelu (elokuva)

Vuokraperheet Valheen anatomia Alkuperäinen nimi: Rentaru famirii Ohjaus: Takehito Sakamoto Käsikirjoitus: Takehito Sakamoto, Yuuki Nakamura, Atsuki Miyazawa, Kazuhiko Tsuchiya Ensi-ilta: 11.10.2024 (Suomessa) Kesto: 1 h 47 min

un perheenjäsen on hukassa, apuun rientää ponnaripäinen Kenta Mikami (Shun Shioya), joka voi rahaa vastaan toimia niin rakastavana isänä kuin pitää yksinäiselle vanhukselle seuraa. Takehito Sakamoton elokuva Vuokraperheet tarkastelee vuokraperheyritysten toimintaa Japanissa ja seuraa ﬁktiivisen vuokrausyrityksen omistajana toimivaa Mikamia tämän sukkuloidessa perheestä toiseen. Konﬂikteilta ei voida välttyä, kun valheessa eläville perheenjäsenelle tulee aika kertoa välttämätön totuus. Elokuva perustuu löyhästi tosielämän Family Romance -yrityksen perustajan Yuichi Ishiin kirjaan Ningen rentaru-ya (”ihmisvuokraamo”). Elokuvan kiinnostavin kysymys on yksinkertainen – miksi kukaan vuokraisi perheenjäsenen? Japanissa hostess-klubit sekä leikkimieliset maid- ja butler-kahvilat ovat tunnettuja matalan kynnyksen palveluja, jotka vastaavat ihmisten perustuvanlaatuiseen yksinäisyyden tunteeseen etenkin isoissa kaupungeissa. Perheenvuokraus taas tuntuu kaikessa merkittävyydessään hyvin hauraalle pohjalle rakennetulta valheelta. Vuokraperheet ei tarjoa suoraa vastausta, miksi ihmiset haluavat riskeistä huolimatta ylläpitää kulisseja ja rakentaa keinotekoisia sosiaalisia suhteita niin pitkälle. Pähkäily jää katsojan päättelyn ja tietopohjan varaan, mutta elokuvan esimerkkitarinat tuntuvat geneerisiltä, eivätkä avaa aihetta kovin laajasti.

Elokuvalliselta kerronnaltaan Vuokraperheet jättää valitettavasti toivomisen varaa. Elokuva on ulkoisesti valju. Sinisen suodattimen käyttö saa kaiken näyttämään harmaalta. Varsinkin ensimmäinen tarinallinen osio muistuttaa kuvaukseltaan saippuaoopperaa. Parhaiten onnistuu keskiosan pseudodokumentti, jossa heiluva kamera toimii luontevammin. Kuvat: © Rental×Family Production Committee

Dokumentaristin ulkopuolisen katseen kautta vuokrapomo Mikamin ristiriitainen persoona pääsee parhaiten esiin. Lisäksi dokumentin kuvaajana häärää itse perhevuokrauskeisari Ishii, joka tuo herkullisia metatasoja. Hänestä on jo kertaalleen tehty oma pseudodokumenttinsa, Werner Herzogin Family Romance, LLC (2019). Vuokraperheiden keskiosa on erillään jopa parempi, sillä siitä puuttuu ulkomaalaisen ohjaajan lievästi eksotisoiva katse. TabiCinen tavoite tuoda Suomeen lisää japanilaista elokuvaa animen ohi on kaikin puolin kunnioitettava, mutta elokuvien valitseminen levitykseen lähinnä kiinnostavien aiheiden perusteella tuntuu huonolta strategialta. Elokuvalla on muitakin funktioita, kun heijastella yhteiskunnallisia ilmiöitä tai suorastaan kummastuttaa ihmisiä kulmikkailla kuvauksilla vieraasta kulttuurista. Vaihtoehtoisten elokuvamaiden tuotosten perässä jaksaa Suomessa juosta pääosin taide-elokuvayleisö, joka osaa vaatia elokuviltaan enemmän. Viktoria Murskaja

Arvosana: Kiinnostava aihe, jota teos ei hyödynnä kovin syvällisesti. Pienen budjetin elokuva, mutta kuvaus jättää silti toivomisen varaa.

Arvostelu (anime + manga)

Dead Dead Demon’s Dededede Destruction Maailmanlopun sävyttämä arki

Manga Tekijä: Inio Asano Kustantaja: Viz Media Suositushinta: 14.99 $ Julkaisumuoto: pehmeäkantinen, 196 sivua Osia englanniksi: 12/12 Osia luettu: 12/12 Julkaisuaika: 17.4.2018-18.4.2023

Anime Ohjaus: Tomoyuki Kurokawa Käsikirjoitus: Reiko Yoshida, Takaaki Suzuki Studio: Production +h Alkuteos: perustuu Inio Asanon mangaan Esitetty: 24.5.-20.9.2024 Jaksoja: 18 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

olme vuotta sitten avaruusalus laskeutui Tokion ilmatilaan, eikä mikään ollut enää entisensä. Mutta ajan kuluessa jopa uhkaava tuho alkaa tuntua vain osalta arkea. Puolustusvoimat yrittävät yhä löytää keinoja avaruusolentoja vastaan taistelemiselle, koska normaalit aseet ovat osoittautuneet täysin tehottomiksi. Samaan aikaan kun muu ihmiskunta maalailee maailmanloppua, opiskelijatytöt Kadode Koyama ja Ouran kavereineen elävät arkeaan kuin tavallisen teinitytön pitäisi: Käyvät koulua, pelaavat videopelejä, lukevat mangaa ja tuskailevat ihmissuhteidensa kanssa. Huolta ei ole huomisesta, kun vääjäämätön ei ole vielä lähelläkään. Eihän?

Mangaka Inio Asanon Dead Dead Demon’s Dededede Destruction (lyhyesti DDDD) on Japanissa vuosina 2014–2022 Shogakukanin Big Comic Spirits -mangalehdessä julkaistu 12-osainen seinen-manga. Manga julkaistiin englanniksi vuosina 2018–2023 osana Viz Median Signature-sarjaa. Teoksesta on tehty kaksi kokopitkää anime-elokuvaa sekä 18-osainen Crunchyrolliin länsimaihin lisensoitu animesarja. Mangakan kädenjälkeä on nähty aiemmin The Perfect Insider -nimisen animen hahmosuunnittelussa. Muutamaa näyteltyä elokuvaja TV-sarjasovitusta lukuun ottamatta DDDD on ensimmäinen Asanon teos, josta on tehty animeadaptaatio. Ennen DDDD:n tarttumista olin aiemmin ehtinyt lukea Asanolta jo hänen muita englanniksi julkaistuja sarjojaan, kuten kahden opiskelijanuoren seksisuhteesta kertovan A Girl on the Shoren sekä lynchimäisen kauhuteoksen Nijigahara Holographin. Unohtamatta miehen tunnetuinta teosta, Goodnight Punpunia. Kun tartuin DDDD:n vuonna 2018, sen englanninkielisen julkaisu oli vielä aivan alussa. En todellakaan tiennyt, mihin suuntaan sarja lähtisi. Odotin melankoliaa ja masennusta, kuten Punpunissa. Sainkin rauhallisen maailmanloppuun si-

joittuvan mangasarjan, joka piinaa hiljalleen lukijaa ja hänen seuraamiensa hahmojen elämää vääjäämättömän kohtaamiseen saakka. Siinä missä päähenkilöt suhtautuvat lähes huolettomasti maailmanloppuun, on muu maailma niin poliittisesti latautunut, että se aiheuttaa järkyttävää polarisaatiota kansassa. Latautunut tilanne saa kysymään, ovatko avaruudesta saapuneet vierailijat lopulta todellinen uhka ihmiskunnalle vai onko vastaus vain peiliin katsomisen päässä. Oman 20 vuotta kestäneen japaniharrastuksen aikana ei ole tullut aiemmin vastaan teosta, jossa maailmanloppua käsiteltäisiin näin – edes länsimaissa. Tämä tekee DDDD-sarjasta uniikin teoksen ja sen myötä yhden suosikeistani kautta aikain. Vaikka teema onkin loppuun kulutettu, teos tarjoaa konseptiin jotain uutta. Siinä hahmot valmistautuvat maailmaloppuun mangakuva:© 2014 Inio Asano

Arvostelu (anime + manga)

elämällä arkeaan ihan tavallisesti, eivätkä edes yritä lähteä pakoon. Tietenkin tulee tilanteita, joissa he joutuvat suremaan esimerkiksi kaveriporukkansa pienenemistä yhdellä, mutta he eivät silti lähde panikoimaan ylettömästi.

Kun vuonna 2022 DDDD:stä ilmoitettiin tulevan anime, olin hieman peloissani, sillä Asanon teoksista ei ollut aiemmin tehty minkäänlaista animaatiota. Pientä toivoa laadusta implikoi kuitenkin Asanon läsnäolo sovituksen luomisprosessissa. Kun paljastettiin, että Dead Dead Demon’s Dededede Destruction -anime onkin elokuvasarja, menetin toivoni sen näkemisestä, sillä tällaiset teokset eivät pääse usein Japanin ulkopuolelle. Onneksi keväällä 2024, kun sarjan toisen elokuvan ensiesityspäivä Japanissa oli aivan ovella, Crunchyroll uutisoi, että elokuvat jaetaan länsimaissa 18-osaiseksi animesarjaksi. Sarja sisältäisi kohtauksia, joita ei elokuvissa nähty. DDDD:n animeversio on adaptaatio, joka on lähdeteokselleen lähes uskollinen. Siitä kuitenkin jää puuttumaan joitain avainelementtejä – niistä suurimpana mangassa esiintyvä Doraemon-parodiamanga Isobeyan, joka syventää kokonaisuutta. Hahmo kyllä nähdään animessa, mutta sen roolin korostus loistaa poissaolollaan. Tämän lisäksi anime kärsii huonosta aloituksesta, sillä sen jakso 0 kuuluu osaksi tarinan loppua. Animesovituksen plussaksi voin sanoa tunnelmanluonnin, sillä se on jopa lähdemateriaalia ahdistavampi. Sen ympäristön aiheuttama piina on käsinkosketeltavissa. Sarja myös näyttää lähdeteokselleen uskolliselta persoonallisen ulkoasunsa myötä. Tämän lisäksi päähahmojen ääninäyttelijöiden eli Anon (Ouran) ja Lilas Ikutan (Kadode) kemiat toimivat hyvin yhteen.

vitukseksi Asanon persoonallisista teoksista, sillä manga on erittäin aloittelijaystävällinen mangakan tuotannosta. Sarja on ahdistuskertoimeltaan keveimmästä päästä. Jos pitää arkisista slice of life -sarjoista, todennäköisesti DDDD vetoaa, vaikka maailmanloppu kirjaimellisesti sävyttää arkea monella tasolla. Toni Jefremoﬀ

Manga: Teos: Kokonaisuutena erittäin uniikki manga maailmanlopun rajalla olevasta maailmasta, ihmisistä ja arjesta sen keskellä niin hyvässä kuin pahassa. Aloittelijaystävällisin Asanon teos, jolla voi kokeilla, onko hänen tyylinsä sopiva lukijalle.

Julkaisu: Laadukas Vizin Signature-julkaisu, joka jatkaa Goodnight Punpunin julkaisusta hyväksi havaittua mattapintaista lähestymistapaa kansiensa osalta.

Anime: Pienistä vioistaan ja puutteistaan huolimatta alkuperäisteokselleen hyvin uskollinen kokonaisuus. Erityistä plussaa käsinkosketeltavasta ahdistavuudesta.

Yhteenvetona voi todeta, että anime Dead Dead Demon’s Dededede Destruction on vioistaan huolimatta oikein toimiva kokonaisuus. Se on erittäin hyvä valinta ensimmäiseksi soanimekuvat: © Inio Asano / Shogakukan / Dededede-tuotantokomitea

Arvostelu (kirja)

KinnPorsche Suojele minua pahalta (faniﬁktiolta) Alkuperäinen nimi: KinnPorsche the Series La Forte Tekijä: Daemi, Avaritia (kuvitus), Billy Balibally (kansi) Kustantaja: Seven Seas Entertainment Suositushinta: $19.99 (printti), $9.99 (digitaalinen) Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen pokkari ja digijulkaisu, 372 sivua. Osia englanniksi: 1/3 Luettu osat: 1/3 Julkaisuaika: 10/2024– (Thaimaassa 5/2020–3/2021)

even Seas -kustantamo julkaisi lokakuussa ensimmäistä kertaa thaimaalaisen BL-romaanin englanniksi. Japanilaisten light novelien ohella yhtiö on aiemmin ottanut valikoimiinsa kiinalaiset danmei-romaanit. Kukoistavaan thai-markkinaan tarttuminen oli luonteva seuraava siirto. Samaan aikaan uusi aluevaltaus vaikutti tarpeettomalta: miesten välisistä romanttisista suhteista kertovia danmei-romaaneja on julkaistu valtavasti, joten kustantaja ei kärsi lisensointivaihtoehtojen vähyydestä. Kustantamon thai-avaukseksi on valikoitunut Daemi-nimellä kirjoittavan duon maﬁahömpöttely KinnPorsche. Nimihenkilöt Kinn ja Porsche ovat yliopisto-opiskelijoita. Kinn on rikkaan maﬁaperheen perijä. Porsche on puolestaan tappelutaitoinen tarjoilija, joka päätyy Kinnin henkivartijaksi. Alamaailman varjoissa tunteet kuumenevat lopulta puolin ja toisin.

Juonesta ei sen enempää, sillä se on vain muodollisuus köykäisessä romaaninraakileessa. Tarina on kirjailijoilleen jonkinlainen faniﬁktiomainen fantasia, jonka päähenkilö Kinn pohjaa paikalliseen miljönäärijulkkis Mile Phakphumiin – joka lopulta näytteli vuonna 2022 ilmestyneessä televisiosarjasovituksessa Kinnin hahmon. Kirjaa ympäröivät käänteet ovatkin itse teosta kiinnostavampia. Romaanin tarina etenee suoraviivaisesti kohti seksikohtauksia, joista osa on romantiikaksi naamioitua seksuaalista väkivaltaa. Kiusallisen itsetietoiset minä-kertojat kuvailevat tapahtumat ylimalkaisesti. Tekstiä värittää räikeä homo- ja transfobia. Kirjailijaduo, jonka toinen henkilö on homoseksuaali itse, lienee kuvitellut alleviivaavansa Porschen tunteiden ainutlaatuisuutta homofobisten kommenttien kautta, mutta lopputulos on kaikin puolin ikävä. KinnPorsche on ala-arvoista proosaa, jota harva lukisi ilman vetävän televisiosovituksen luomaa nostetta. Seven Seasin lisensointiratkaisu onkin ilmeisen rahanahne. Tästä kertoo yleinen markkinoinnin välinpitämättömyys. Yhtiö kaupitteli julkaisua aluksi danmei-nimikkeenä, aivan kuin kaiken aasialaiselta kuulostavan homoerotiikan voisi niputtaa yhteen. Välinpitämättömyydeltä kalskahtaa myös tulojen ja näkyvyyden ohjaaminen kirjailijoille, jotka ovat ryvettyneet

”One of the thugs grabbed a two-by-four, and I immediately shoved the handsome kid out of the way to kick the thug’s hand, knocking him and the plank of wood to the ground before he could clobber me. I was determined not to let anyone get to that pretty man, so I called up all the martial arts skills I knew. I’d actually won a national championship title in martial arts back in high school.”

useissa skandaaleissa. Daemin muodostavia Yokia ja Poita on esimerkiksi syytetty alaikäisen näyttelijän groomaamisesta. Teoksen ympärillä vellovasta myrkyllisestä ilmapiiristä viestii sekin, että englanninkielisen laitoksen kansitaiteilija Billy Baliballya on kiusattu verkossa – nähtävästi, koska verkkoyhteisön mielestä hän ei ole riittävästi irtisanoutunut alkuperäisten kirjailijoiden teoista. Ei siis ihme, että Seven Seasille KinnPorschen kääntäneet henkilöt eivät esiinny omilla nimillään. En minäkään liittäisi nimeäni tähän tekeleeseen. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Alunperin verkossa julkaistu poikarakkaustarina tarvitsee kipeästi ammattimaista kustannustoimittajaa. Lapselliset kertojaäänet, homofobia ja Seven Seasin ratkaisu sisällyttää kulttuurisia yksityiskohtia selittäviä alaviitteitä tekevät lukukokemuksesta sietämättömän. Kerrankin televisiosovitus voittaa alkuperäisteoksen.

HELSINKI Citycenter, kerros K1, 010 583 1100 JOENSUU Kauppakatu 17, 010 583 1109 JYVÄSKYLÄ Jyväskeskus, Kauppakatu 29, 010 583 1108 KUOPIO Tulliportinkatu 25, 010 583 1111 OULU Rautatienkatu 10, 010 583 1110 TAMPERE Kuninkaankatu 5, 010 583 1107 uusi ToUsoRiKteU Yliopistonkatu 26, 010 583 1105 !

164772-2407

PAL.VKO 2025-02