Anime #120, kesäkuu 2021 by Pop Media

Nro 120

3/2021

10€

Ruokaa, juomaa, pöytään tuokaa Ruoka animessa

Aggretsuko Ikkuna japanilaiseen työkulttuuriin

Giant Robo Kaikkien aikojen paras OVA?

Arvostelussa: + The Way of the Househusband + My Alcoholic Escape from Reality + SK8 the Inﬁnity + Undead Unluck + paljon muita

shop.spreadshirt.ﬁ/animelehti

Pääkirjoitus Pääkirjoitus

Kevyet mullat

erserk-mangaka Kentarou Miuran kuolema oli pysäyttävä uutinen. Alalla on harvoja jättiläisiä, jotka ovat muovanneet genreään yhtä vaikuttavasti kansainvälisestikin peilattuna. Internet täyttyi surunvalitteluista ja muistokirjoituksista. Fanit ja manga-teollisuudessa työskentelevät käsittelivät yllättävää uutista kukin tavallaan. Osa jäi surussaan roikkumaan hanakasti kysymykseen Berserkin jatkosta. Henkilökohtaisen tragedian keskellä Miuran pääassistentti Kurosaki joutui Twitter-käyttäjien pommittamaksi: Jatkaako Studio Gaga Berserkin tekoa? Tiedättekö, miten sarjan piti päättyä? Milloin ilmoitatte, tuleeko jatkoa vai ei? Kurosaki ilmoitti ottavansa taukoa sosiaalisesta mediasta, ja vastasi tivaajille hyvästeinään napakasti: Studio Gaga ei voi päättää itse, jatkaako se Berserkin piirtämistä. Päätöksentekoon liittyy paljon ihmisiä, ja päätöksessä tulee kestämään pitkään. Miura ei tietenkään ole ensimmäinen mangaka, joka on menehtynyt kesken julkaistavan sarjan. Esimerkiksi Daisuke Satou kuoli vuonna 2011 ja jätti jälkeensä keskeneräisen High School of the Deadin. Kustantaja, mahdollisesti perikunta, päätti jättää sarjan ilman loppua. Toisinkin oikeuksien haltijat voivat päättää. Crayon Shin-chanin pitkäaikainen tiimi sai vihreää valoa mangan

jatkolle ilman alkuperäistä luojaa Yoshito Usuita. The Familiar of Zeron tapauksessa kustantaja otti kokonaan uuden kirjoittajan jatkamaan alkuperäisen ranobe-kirjailija Noboru Yamaguchin työtä tämän menehdyttyä syöpään. The Familiar of Zeron tapauksessa Yamaguchi oli syövästä johtuen kertonut kustantajalleen, millaisen päätöksen halusi sarjalle. Itazura na Kiss -mangan tarina puolestaan kerrottiin loppuun anime-sovituksessa 38-vuotiaana kuolleen Kaoru Tadan lesken luvalla. Mangan katkeaminen ei aina tarkoita, että taiteilija olisi menehtynyt. Barefoot Gen ja Nana päättyivät ennenaikaisesti taiteilijoiden terveyssyiden vuoksi. Näyttää siltä, että esimerkiksi Gangsta on seuraamassa samalla polulla, sillä Kohske on jo vuosia joutunut tauottamaan työtään sairaalajaksojen vuoksi. Hunter x Hunterin viimeisiä lukuja tuskin tullaan näkemään Yoshihiro Togashin kynästä, sillä hänen selkäkipunsa ovat työntäneet häntä jatkuvasti uusille tauoille. Olemassaolevasta taiteesta pitää osata olla kiitollinen. Sarjakuvat ovat lopulta vain sarjakuvia, ja niiden takana voi olla suuria henkilökohtaisia menetyksiä. Synkeistä ajatuksista huolimatta lämmintä kesää kaikille, etenkin valmistuneille!

Riikka Haapanen

päätoimittaja

NRO 120

Tässä numerossa

Ajankohtaista Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot Kentarou Miura 1966-2021

06 11 12 14

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Vakiot

Animistit

Pääkirjoitus Klassikko: Giant Robo Animen ohi: Ruusuinen uni

03 30 50

Päätoimittaja: Riikka Haapanen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Tuottaja: Johanna Puustinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Petri Pohjonen, Maija Lehtola, Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Emma Kunnari, Jenni Väyrynen, Paula Haapanen, Nuutti Aleksis, Aleksi Pirinen, Annika Nieminen, Toni Jefremoﬀ, Joni Partanen, Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Chernysh, Kirsi-Maria Luonua

Lisäksi Studiot tutuiksi: Ufotable Jatkojuttu: Japanin neljä vuodenaikaa 3/4 Ketuttaa! Hatuttaa! Väsyttää! Japanilainen työkulttuuri Aggretsukon silmin

24 26 28

Kansikuva © Rokuhoudou yotsuiro biyori © Yuu Shimizu, SHINCHOSHA / Rokuhoudou yotsuiro biyori Production Committee

Arvostelut 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49

ANIME: Farewell, My Dear Cramer ANIME: Koi to yobu ni wa kimochi warui ANIME: Tokyo Revengers ANIME: 86 -Eighty SixANIME: Those Snow White Notes ANIME: Higehiro: After Being Rejected, I Shaved and Took in a High School Runaway ANIME: Don’t Toy with Me, Miss Nagatoro ANIME: The Way of the House Husband ANIME: SK8 the Inﬁnity MANGA: Frozen II – The Manga MANGA: Undead Unluck MANGA: Boys Run the Riot MANGA: Your Turn to Die MANGA: My Alcoholic Escape from Reality MANGA: Ossan Idol! MANGA: Tono monogatari

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino Uniprint Seuraava Anime ilmestyy 22.10.2021 Vuonna 2021 ilmestyy 4 numeroa.

Teema Keskikesän juhlan kynnyksellä laitamme grillit kuumiksi ja nuudeliveden kiehumaan. Vuoden kolmannessa numerossa syödään, juodaan ja pohditaan japanilaista ruokakulttuuria. 16 19 20 26

Paljon asiaa teenlehdistä: Japani ja tee Ajatuksia animesta: Herra tarjoa meille meidän jokapäiväinen leipämme Syö silmillä: Ruoka animessa TOP 5+1: Ahmatit

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista Sarjat

Jalkapallo-manga Aoashista animesovitus vuonna 2022

uonna 2015 alkanut jalkapallo-manga Aoashi sovitetaan animeksi. Tiedon julkaisi Aoashin kustantaja Shogakukan. Anime on aikataulutettu keväälle 2022. Aoashi kertoo Aoi Ashito -nimisestä peruskouluikäisestä jalkapallonpelaajasta. Yuugo Ko-

bayashin piirtämä ja kirjoittama kiitelty sarjakuva ilmestyy Big Comic Spirits -lehdessä. Sarjakuvaa on painettu yli seitsemän miljoonaa pokkaria, ja se palkittiin vuonna 2020 Shogakukan Manga Award -palkinnolla yleiskategoriassa. Lähde: Otaquest, Crunchyroll, Yuugo Kobayashin Twitter

Death Noten tekijöiden Platinum End animeksi Death Noten luoneiden Tsugumi Ohban ja Takeshi Obatan tuorein manga-sarja Platinum End on kääntymässä animeksi. Platinum End -anime saa ensi-iltansa tulevalla syyskaudella. Sovituksen ohjaa Hideya Takahashi (My Teen Romantic Comedy SNAFU) ja käsikirjoittaa Shinichi Inotsume (Gangsta, Persona 5 the Animation). Takahashi ja Inotsume työskentelivät yhdessä JoJo’s Bizarre Adventure: Golden Wing -anime-sovituksessa. Platinum End kertoo nuo-

resta Mirai Kakehashista, joka tapaa enkeli Nassen yrittäessään itsemurhaa. Nassen mukana Mirai tempautuu mukaan peliin, jonka päätteeksi valitaan itselleen Jumalalle seuraaja. Sarja ilmestyi Shueishan kustantamassa Jump Square -lehdessä vuodesta 2015 alkuvuoteen 2021. Sarja on koottu neljääntoista pokkariin, joista Viz Media on ehtinyt julkaista kaksitoista osaa englanniksi. Lähde: Crunchyroll

Sarjat

Jujutsu kaisenin myyntiluvut kasvavat kohinalla Animen viime numerossa raportoimme Jujutsu kaisen -mangan ylittäneen neljänkymmenen miljoonan painetun pokkarin ja myydyn digitaalisen painoksen yhteismäärän. Alle kahdessa kuukaudessa Gege Akutamin hittisarjakuva on saavuttanut seu-

raavan virstanpylvään: nyt teosta on painettu ja myyty yhteensä yli 50 miljoonaa kappaletta. Japanissa kesäkuun alussa julkaistua mangan 16. osaa painettiin huikeat kaksi miljoonaa kappaletta. Lähde: Virallinen Twitter

Noriaki Akitaya vie katsojat kalaan

aiko Uchinon mangaan perustuva kalastus-anime Slow Loop saa ensi-iltansa tammikuussa 2022. Asian julkisti sarjan virallinen Twitter-tili. Slow Loop kertoo Hiyori-nimisestä tytöstä, joka saa yllättäen sisarpuolen äitinsä mentyä naimisiin. Hiyori ja uusi sisko Koharu alkavat lähentyä perhokalastuksen parissa. Animen ohjaa Bakumanin puikoissa ollut Noriaki Akitaya. Yuka Yamada käsikirjoittaa sarjan Uchinon mangan pohjalta, ja Shoko Takimoto tarjoilee hahmosuunnitelmat.

PINE JAMin uudessa animessa ollaan Strömsössä

INE JAM -studio työstää uutta alkuperäisanimaatiota. Julkistettu anime-sarja kulkee nimellä Do It Yourself!! Se kertoo lukioikäisistä tytöistä, jotka opettelevat tekemään asioita itse. Päähenkilö on ensimmäisen vuoden oppilas Purin, jolla on erinomaiset arvosanat ja mo-

Lähde: Crunchyroll, viralliset sivut

tivaatiota kehittyä aina paremmaksi. Animen tuotantokomitea ei ole julkaissut tietoja koskien animen ilmestymisajankohtaa tai ääninäyttelijöitä. Sarjan ohjaaksi on valittu Kazuhiro Yoneda (Kabukibu!). Lähde: ANN

Sarjat

Elokuvat

Demon Slayer The Movie: Mugen Train vuoden 2020 katsotuin elokuva

emon Slayer -tuoteperheeseen kuuluva Mugen Train -elokuva on osoittanut olevansa pysäyttämätön listajyrä. Animoitu elokuva rikkoo jo sellaisia kansainvälisiä ennätyksiä, joihin yksikään japanilainen elokuva – näytelty tai animoitu – ei ole pystynyt aiemmin. Toukokuussa Mugen Train ohitti lipputuloissa kiinalaisen The Eight Hundred -elokuvan ja on täten vuoden 2020 katsotuin elokuva maailmanlaajuisesti. Pelkästään Japanissa elokuva on tuottanut 40 miljardia jeniä, mikä tarkoittaa noin 300 miljoonaa euroa. Mugen Train on ensimmäinen elokuva, joka on Japanissa ylittänyt 40 miljardin jenin rajapyykin. Katsotuimman elokuvan paikkaa vuosia pitänyt Henkien kätkemä on tähän mennessä kerryttänyt lipputuloja runsaalla 30 miljardilla jenillä. Mugen Train on pyyhkäissyt hyvin vauhdikkaasti kymmenen miljardin jenin kaulan Studio Ghiblin klassikkoon. Ohittamalla The Eight Hundredin demonianimaatiosta tuli ensimmäinen anime ja kaiken kaikkiaan ensimmäinen japanilainen elokuva, joka on koskaan ollut maailmanlaajuisesti vuoden katsotuin täysipitkä elokuva. Mugen Train on ensimmäinen Hollywoodin ulkopuolelta tullut elokuva, joka on vuosikymmeniin kyennyt ottamaan haltuunsa vuoden katsotuimman elokuvan tittelin.

The World’s Finest Assassin ja Banished from the Heroes’ Party siirtyvät lokakuulle

esän ohjelmistoon on tullut muutamia muutoksia. Zapponin light noveleihin perustuva Banished from the Heroes’ Party, I Decided to Live a Quiet Life in the Countryside ja niin ikään ranobesta ponnistava The World’s Finest Assassin Gets Reincarnated in Another World as an Aristocrat siirtyvät. Molempien sarjojen oli tarkoitus alkaa heinäkuussa, mutta viivästysten vuoksi fantasiamaailmoihin päästään vasta lokakuussa. Banished from the Heroes’ Party kertoo sankari Redistä, joka sarjan nimen mukaisesti

Lähde: Crunchyroll, Looper, Comicbook.com

saa kenkää sankarjoukosta. Red päättää elää leppoisaa elämää apteekkarina, mutta menneisyys ei niin helposti jätä seikkailijaa rauhaan. Suunnanmuutosta elämälleen saa myös The World’s Finest Assassinin päähenkilö. Maailman taitavin salamurhaaja kohtaa tiensä pään ja syntyy uudelleen fantasiaulottuvuuteen, jossa kärhämät ratkotaan kiväärien sijaan miekoin ja kilvin. Uudessa maailmassa nimen Lugh saava mies saa tehtäväkseen pahiksen listimisen. Epäonnistuminen tietää maailman tuhoa.

RE:cycle of the PENGUINDRUM pääsi joukkorahoitustavoitteeseensa PENGUINDRUM-anime täyttää kymmenen vuotta. Sen kunniaksi Japanissa avattiin joukkorahoitushanke huhtikuun 8. päivä, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja juhlavuosielokuvaa ja sen oheistuotteita varten. Re:cycle of the PENGUINDRUM -nimen saanut elokuvaprojekti pääsi joukkorahoitustavoitteeseensa: kymmenen miljoonan jenin tavoitesumma täyttyi

Lähde: ANN, Crunchyroll

kahdessa minuutissa. Kaiken kaikkiaan fanit lahjoittivat projektiin yli sata miljoonaa jeniä, eli tuhatkertaisen summan alkuperäiseen tavoitteeseen verrattuna. Elokuvan ohjaa Kunihiko Ikuhara ja animoi Lapin Track. Elokuvan ilmestymisaikataulusta ei ole vielä tarkempaa tietoa. Lähde: Crunchyroll

Ihmiset

Kazutaka Miyatake menetti vaimonsa tulipalossa Mecha-suunnittelija Kazutaka Miyataken kodissa syttyi tulipalo toukokuun 22. päivä. 71-vuotias Miyatake selviytyi talosta ulos omin voimin, mutta hänen vaimonsa menehtyi liekkeihin. Palo sai alkunsa kodin keittiöstä. Asiasta tiedotti viestipalvelu Twitterissä Miyataken yhtiökumppani, Studio Nuen toinen perustaja Haruka Takachiho.

Miyatake pääsi sairaalasta noin viikko tulipalon jälkeen. Miyatake on tullut tunnetuksi Studio Nuen perustajana ja monipuolisena mecha-taiteilijana. Hän on piirtänyt konesuunnitelmia muun muassa Mobile Suit Gundam SEEDiin ja Space Battleship Yamatoon.

Death Note -näyttelijät samaan elokuvaan

Lähde: Crunchyroll

eath Note -mangaan pohjautuneissa live-action -elokuvissa näytelleet Tatsuya Fujiwara (Light Yagami) ja Kenichi Matsuyama (L) tapaavat jälleen valkokankailla. Death Noten ikonisten vihollisten rooleissa nähdyt miehet näyttelevät tällä kertaa kumppanuksia Ryuichi Hirokin ohjaamassa jännityselokuvassa Noise. Death Noten tapaan vuonna 2022 ilmestyvä Noise perustuu mangaan. Tetsuya Tsutsuin kirjoittama ja kuvittama Noise kertoo rauhalliseen kylään saapuvasta murhaajasta. Kyläläiset tappavat miehet, mutta tilanne

mutkistuu poliisin saapuessa etsimään murhaajaa. Noise ilmestyi Grand Jump -lehdessä vuosina 2017-2020. Japanilaisia näyteltyjä Death Note -elokuvia on tehty yhteensä neljä. Vuonna 2006 ilmestyivät Death Note ja Death Note 2: The Last Name, joita seurasi vuonna 2008 L:n viimeisistä päivistä kertova spin-oﬀ L: Change the World. Vuonna 2016 sarjaan tehtiin vielä yksi elokuva, Death Note: Light up the New World, jossa päähenkilönä nähtiin L:n perillinen Ryuzaki. Lähde: Manga Mogura, ANN, CinemaToday, viralliset kotisivut

Yui Aragaki ja Gen Hoshino solmivat tosielämän avioliiton

äyttelijä Yui Aragaki (32) ja laulaja-lauluntekijä Gen Hoshino (40) ovat menneet naimisiin. He julkistivat asian yhtiöidensä kautta yhteisellä tiedotteella toukokuun loppupuolella. Aragaki ja Hoshino näyttelivät suositussa Nigeru wa haji da ga tatsu yaku -sarjassa vuonna 2016. Sarjassa Hoshinon hahmo palkkaa Aragakin itselleen vaimoksi. Sarja perustuu Tsunami Uminon piirtämään ja käsikirjoittamaan samannimiseen josei-mangaan.

Sekä Aragaki että Hoshino ovat monipuolisen uran tehneitä tunnettuja viihdetaiteilijoita. Nigeru wa haji da tatsu yakun ohella Aragaki on erityisen tunnettu Code Blue -lääkärisarjasta ja sen jatko-osaelokuvasta. Hoshino on musiikkiuransa ohella tehnyt erilaisia näyttelijäntöitä, joihin kuuluu muun muassa isän rooli Mamoru Hosodan ohjaamassa anime-elokuvassa Mirai.

Studio WITiä uhkailtu tuhopoltolla, poliisi pidättänyt uhkaajan Tokion Musashino-poliisilaitos tiedotti toukokuun lopussa, että se on pidättänyt 26.5. Miyagin prefektuurista kotoisin olevan 25-vuotiaan naisen. Nainen oli toukokuun alussa lähettänyt animaatiostudio WITille viestin, jossa hän oli ilmoittanut sytyttävänsä studion tuleen “viikon kuluessa”. WIT kiristi turvatoimia ja ilmoitti uhkausviestistä poliisille. Uhkaus jäi lopulta puheen tasolle, eikä WITin kiinteistöön tai työntekijöihin kohdistunut väkivaltaa. Poliisi tutkii tekoa liiketoiminnan haittaamisena, sillä mahdolliseen tuho-

Lähde: Mainichi Shimbun, The Japan Times

polttoon varautuminen turvatoimia kiristämällä vaikutti WITin päivittäisiin toimintoihin. Naisen epäillään lähettäneen kiihtyvässä tahdissa erilaisia sähköposteja ja fakseja studiolle jo vuodesta 2018 lähtien. WIT teki epäillystä ensimmäisen ilmoituksen poliisille tuhopolttoa koskevan viestin jälkeen. Poliisi on ilmoittanut, että epäillyn mielenterveyden tila tullaan arvioimaan. Lähde: ANN, Comicbook.com, Kotaku, Kyodo

Ihmiset

Musiikki

Studio Khara vihapostin kohteena

©Johnny & Associates

oronaviruksen tuomista hidasteista huolimatta ohjaaja Hideaki Anno sai keväällä merkittävän luvun elämästään päätökseensä, kun Evangelion 3.0+1.0: Thrice Upon a Time saapui Japanissa levitykseen. Neljäntoista vuoden mittaiseksi venähtäneen Evangelion-tuoteperheen päätösosa ei miellyttänyt kaikkia faneja, ja elokuvan julkaisun jälkeen elokuvan tuottanut Studio Khara joutui vihaisen ryöpytyksen kohteeksi. Viesteissä ja verkkokommenteissa oli muun muassa studion työntekijöitä halventanutta sisältöä ja erilaisia uhkauksia. Toukokuussa Studio Khara julkaisi tiedotteen, jonka mukaan studio on päättänyt ryhtyä toimiin vihamielisen kirjoittelun vuoksi. Studio aikoo ilmoittaa poliisille kaikista viesteistä, jotka täyttävät kunnianloukkauksen merkistön. Lisäksi studio ilmoittaa tappouhkauksista ja henkilöön menevistä panettelevista viesteistä. Studio painotti tiedotteessaan, että se aikoo ilmoittaa eteenpäin jokaisesta pahantahtoisesta viestistä ja vaatia korvauksia. Tämä koskee myös Japanin ulkopuolella asuvia henkilöitä. Studion tiedotteessa mainitaan, että ulkomaisten kirjoittelijoiden tapauksessa studio ilmiantaa henkilöt kohdemaan viranomaisille. Studio Khara on aiemminkin joutunut tekemisiin uhkaavasti käyttäytyvien henkilöiden kanssa. Vuonna 2019 studioon kohdistui uhkailua Twitterissä ja muissa sosiaalisen median kanavissa. Kun Kyoto Animationin tuhopolton jälkeen viesteissä alettiin viitata tuhopolttoon, Studio Khara ilmoitti viesteistä poliisille. Lokakuussa poliisi pidätti epäillyn kirjoittelijan, 35-vuotiaan miehen, joka väitti Kharan animaatiosarjojen tekijänoikeuksien kuuluvan hänen perheelleen. Mies tunnusti kirjoittaneensa viestit. Ennen pidätystä mies oli ehtinyt ladata panettelevia viestejä sosiaaliseen mediaan kolmen vuoden ajan.

Johnny & Associates on avannut Twitter-tilin Musiikkijätti Johnny & Associates viettää ensi vuonna 60-vuotisjuhliaan. Juhlavuoden kynnyksellä yhtiö on avannut virallisen Twitter-tilin. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä jakamassaan ensimmäisessä twiitissään yhtiö tervehtii yleisöään konserttimateriaalista koostetulla videoklipillä. Viesti keräsi alle vuorokaudessa yli 100 000 tykkäystä. Johnny & Associates on ollut länsimaisten fanien parissa surullisenkuuluisa pitkään jatkuneesta yhtyeidensä mustasukkaisesta varjelusta. Perinteisesti Johnny’s-ryhmät ovat keskittyneet palvelemaan faneja kotimarkkinoilla. Johnny’s-ryhmien markkinointi on perustunut näennäisen tasapuolisuuden nimissä eksklusiivisuuteen: kaikilla faneilla on haluttu olevan samanlaiset mahdollisuudet päästä käsiksi

Lähde: SoraNews24, ANN, viralliset kotisivut

idolien musiikkiin ja oheistuotteisiin, joten kaikki sisältö musiikkilehtien kansikuvia myöten on ollut palvelumaksujen takana. Tätä on pidetty yhtenä syynä sille, että Johnny & Associatesin tukeva jalansija Aasian musiikkimarkkinoilla on antanut periksi eteläkorealaisen populaarimusiikin aallolle. 2010-luvun lopulla ja 2020-luvun alussa Johnny & Associates on alkanut hitaasti avautua kansainvälisille markkinoille yhtiön perustajan Johnny Kitagawan kuoltua ja Hideaki Takizawan tultua varatoimitusjohtajaksi. Sooloartisti Tomohisa Yamashita avasi Instagram-tilin keväällä 2019, mitä seurasivat viisihenkisen Arashin viralliset sosiaalisen median tilit saman vuoden syksyllä. Lähde: Virallinen Twitter

Ilmiöt

Hatoful Boyfriend poistunut PlayStationilta © Hatoful Boyfriend

Omalla kummallisella tavallaan yksi aikakausi on jälleen tullut päätökseensä. Hato Moan luoma persoonallinen deittailusimulaatiopeli Hatoful Boyfriend on toukokuun lopussa poistunut PlayStationin valikoimista. Samalla se on vedetty pois myynnistä Apple Storesta ja Google Playsta. Myynnistä poistui myös pelin jatko-osa Hatoful Boyfriend: Holiday Star. Moa kertoi, että peli poistui sovelluskaupoista puhtaasti sopimusteknisistä syistä. Pelin julkaisijan Devolver Digitalin

solmima kymmenvuotinen sopimus Hatoful Boyfriendistä päättyi toukokuussa, mikä johti pelin poistumiseen myynnistä. Kotisivuillaan Moa kiittää julkaisijaa kuluneista vuosista. Hatoful Boyfriendissä pelaaja pääsee ohjastamaan ihmistyttöä, jonka sydäntä liehittelevät erilaiset pulut. Peliin on edelleen mahdollista tutustua lataamalla se PC:lle Steamista. Lähde: SoraNews24, Pelaaja

Kuvastin

Attack on Titan (2017) Attack on Titanin toisella kaudella Studio WIT panosti hahmojen lähikuviin luodakseen kontrastia kankeille CGI-titaaneille. Chie Yamazakin johtama ”meikkitehosteosasto” oli tuotannossa avainroolissa. Osaston tehtävä oli lisätä pieniä, usein pehmentäviä ja katseenvangitsevia yksityiskohtia hahmoihin – puunata heitä kauniimmiksi. Osaston kädenjälki näkyy esimerkiksi erilaisina hiusten, silmien ja huulien loppusilauksina.

Teksti: Jenni Väyrynen

Suomenkieliset mangajulkaisut Noah 2 18.6.2021 One Piece 97 24.6.2021 My Hero Academia 17 24.6.2021 Kun jälleensynnyin hirviönä 9 24.6.2021 Yotsuba& 2 24.6.2021 Kuroshitsuji – Piru hovimestariksi 8 2.7.2021 Maaginen suklaapuoti 19 9.7.2021 Valssin aika 1 16.7.2021 Tokyo Ghoul:re 15 23.7.2021 One-Punch Man 7 23.7.2021 Patriootti Moriarty 13 23.7.2021 Titaanien sota 33 30.7.2021 Noah 3 13.8.2021 Yotsuba& 15 20.8.2021 My Hero Academia 18 20.8.2021 Kun jälleensynnyin hirviönä 10 20.8.2021 Gabriel Dropout 10 20.8.2021 Astra – Avaruuden haaksirikkoiset 1 27.8.2021 Weathering with You 1 3.9.2021 Hamsteripäiväkirjat 5 3.9.2021 Kingdom Hearts Final Mix 1 7.9.2021 Valssin aika 2 10.9.2021 Maaginen suklaapuoti 20 17.9.2021

= Sarja alkaa = Yksiosainen

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Tokyo Ghoul:re 16 17.9.2021 One-Punch Man 8 17.9.2021 Noah 4 8.10.2021 Kun jälleensynnyin hirviönä 11 15.10.2021 Yotsuba& 3 15.10.2021 My Hero Academia 19 15.10.2021 Astra – Avaruuden haaksirikkoiset 2 22.10.2021

Seuraavan kauden nostot

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia anime-uutuuksia syyskaudelta 2021.

Blue Period

The Vampire Dies in No Time PERUSTUU MANGAAN MADHOUSE YLILUONNOLLINEN 10/2021 Pienoinen vampyyribuumi näyttää iskeneen anime-teollisuuteen tänä vuonna, sillä vampyyriaiheisia sarjoja on tulossa oikealta ja vasemmalta: The Case Study of Vanitas, Visual Prison ja VLADLOVE ovat kaikki upottaneet kulmahampaansa vampyyrimyytteihin. Samassa aallossa ilmestyy Itaru Bonnokin mangaan pe-

PERUSTUU MANGAAN SEVEN ARCS KOULU, TAIDE 10/2021

KOMEDIA,

Tsubasa Yamaguchin erinomainen taide-manga Blue Period saa anime-sovituksen lokakuussa. Magical Girl Lyrical Nanohana -tuoteperheestä tunnettu Seven Arcs kääntää liikkuvaksi kuvaksi Yamaguchin kertomuksen Yatora-nimisestä lukiolaisesta, joka lumoutuu kuvataiteista niin paljon, että päättää pyrkiä taideyliopistoon. Huolella hahmotellut

rustuva The Vampire Dies in No Time. Muista poiketen The Vampire Dies in No Time ottaa komediallisen lähestymistavan aiheeseensa. Vampyyri Draluc on surkuhupaisa hahmo, joka kuolee vähäisimmissäkin vastoinkäymisissä. Tästä huolimatta vampyyrinmetsästäjä Ronaldo tiimiytyy hänen kanssaan yhteisiä vihollisia vastaan.

DRAAMA,

sivuhenkilöt, kaunis kuvitus ja herkkävaistoinen tarina tekivät alkuperäisteoksesta yhden viime vuosien mieleenpainuvimmista manga-sarjoista, joten animen tekijöillä on paineita suoriutua moitteetta. Visuaalisesti kiehtova manga on kuitenkin kuin luotu animaatioformaattiin, joten animaattoreilla on mahdollisuus iloitella poikkeuksellisella tavalla.

Puraore! Pride of Orange ALKUPERÄISTEOS

C2C

URHEILU

10/2021

dista, peitsiturnajaisista ja jopa täysin kuvitteellisista urheilulajeista. Nyt kuitenkin lätkäanimea olisi heilahtamassa ylämummoon, ja vielä mimmienergialla. Puraore!

Pride of Orangessa yläkoululaiset tytöt innostuvat lajista Dream Monkeys -joukkueen esittelytunnilla. Kiekonlätkintää voi jatkaa samaa nimeä kantavassa mobiilipelissä.

Komi Can’t Communicate PERUSTUU MANGAAN OLM KOMEDIA, KOULU 10/2021 Kesän sarjatarjottimen kevyempää antia edustaa Komi Can’t Communicate. Tomohito Odan alkuperäismanga ei ole taiteellisilta ansioiltaan kovin kummoinen, ja sosiaalisesti ahdistuneesta kaunottaresta kertova tarina horjuu yhden vitsin ihmeen rajamailla. Kuten The Way of the Househusbandin tapauksessa, tämäkin manga sopinee pokkariformaattia paremmin napakoiksi anime-jaksoiksi. Näppärissä käsissä alkuperäismateriaali voi venyä viihdyttäväksi kesäpäivien koulukomediaksi. Tehtävää yrittävät kokenut ohjaaja Ayumu Watanabe (Doraemon, Children of the Sea) ja käsikirjoittaja Hitomi Mieno (Noragami, Arakawa Under the Bridge, Amanchu!).

PERUSTUU MANGAAN

J.C.STAFF

HISTORIA, DRAAMA, SHOUJO, FANTASIA

Shakespearen näytelmiin pohjaava Requiem of the Rose King on ilmestynyt Monthly Princess -lehdessä vuodesta 2013 saakka. Requiem of the Rose King on ensimmäinen Aya Kannon teoksista, joka sovitetaan animaatioksi. Tämä voi yllättää suositun Otomenin lukijat, sillä helpommin sulateltavan Otomenin olisi

10/2021

kuvitellut päätyvän nopeammin ruutuihin. Tummasävyinen fantasiasarja tarjoaa kuitenkin runsaasti materiaalia ohjaaja Kentarou Suzukin pureskeltavaksi. VIZ Media on lisensoinut Rose Kingin länsimarkkinoille. 13-osaiseksi ehtineen sarjan kerkeää nautiskella kokonaisuudessaan ennen animen alkamista.

Requiem of the Rose King

Visual Prison ALKUPERÄISTEOS A-1 PICTURES MUSIIKKI, DRAAMA 10/2021 Visual kei -yhtyeet ovat etenkin Gacktin tuhatvuotisen vampyyrilarpin seurauksena viehättyneet vampyyri- ja goottiestetiikasta. Onkin hieman yllättävää, miten kauan anime-teollisuudella kesti naittaa yön rakastajat ja visual kei yhteen sarjaan. A-1 Pictures animoi ennakkomateriaalien perusteella tunnistettavaa visual kei -kuvastoa, sillä tummasävyisessä trailerissa vilkkuu kaikkea nahkahansikkaista silmälappuihin ja mannereurooppalaisiin sotilasasusteisiin. Jokainen hahmo on tietysti nimetty mahdollisimman mahtipontisesti. Pintaliimatun kajalin ja kimalluksen alla on kuitenkin potentiaalia, sillä sarjan luoja on kokenut anime- ja pelisäveltäjä Noriyasu Agematsu. Hahmojen nimissä voi myös havaita nyökkäilyä todellisten artistien suuntaan, ilmeisimpänä urallaan vampyyritaruston kanssa ﬂirttaillut Hyde. Joku tuotantotiimiläisistä on ainakin avannut visual keistä kertovan Wiki-sivun.

Ajankohtaista

oukokuun 20. päivä Berserkin kustantaja Hakusensha julkaisi tiedotteen, joka ravisteli poikkeuksellisen kovin erilaisia harrastajayhteisöjä kansainvälisesti. Hakusensha kertoi, että Berserk-mangan luoja Kentarou Miura oli menehtynyt toukokuun 6. päivä. Kuolinsyyksi julkistettiin aortan dissekoituminen. Miura oli kuollessaan 54-vuotias. Häntä jäivät kaipaamaan perheen, ystävien ja yhteistyökumppanien lisäksi maailmanlaajuinen yhteisö faneja, taiteilijoita ja pelintekijöitä.

Kentarou Miura syntyi vuonna 1966 Chiban kaupungissa. Lapsesta saakka piirtänyt Miura piirsi ensimmäiset sarjakuvansa alakouluikäisenä, ja lopulta 18-vuotiaana hän päätyi hetkeksi avustamaan George Morikawaa Hajime no ippon teossa. Pian hän tutustui Fist of the North Starin kirjoittajaan Buronsoniin, ja kaksikko yhdisti voimansa erinäisten yhteistyöprojektien merkeissä. Vuonna 1988 Miura hahmotteli ensimmäisen luonnoksen Berserkistä, jonka Hakusensha julkaisi Monthly ComiComissa nimellä Berserk: The Prototype. Vuotta myöhemmin Berserkin ensimmäinen luku ilmestyi saman kustantajan Monthly Animal House -lehdessä, joka sittemmin nimettiin uudelleen Young Animaliksi. Lehdestä löytyi sarjalle pysyvä koti: Miura piirsi ja käsikirjoitti Berserkiä Hakusenshan hoivissa kolmekymmentä vuotta, aina kuolemaansa saakka. Berserk on kiistatta Miuran opus magna. Keskiaikaisesta Euroopasta ammentava tummasävyinen fantasiasarja on äärettömän väkivaltainen, mutta ei lohduton. Herkkävaistoisesti kuvatut hahmot ja heidän ihmissuhteensa ovat tuoneet Miuralle mainetta erinomaisena kirjoittajana myös sellaisten henkilöiden parissa, jotka eivät tavallisesti kuluta mangaa. Berserkin taide on myös ylistämisen arvoista: ruudut ovat täynnä huolella harkittuja yksityiskohtia, joissa näkyy vaikutteita Hieronymus Boschin maalauksista ja Gustave Dorén kuvituksista. On poikkeuksellista, että kolmekymmentä vuotta ilmestyneen sarjan taide pysyi vuosien varrella tasalaatuisena. Miura työskenteli kausittain jopa seitsemän päivää viikossa vain muutaman tunnin yöunilla mahdollistaakseen visionsa toteutumisen. Viimeisinä vuosina Berserkin ilmestymistahti harveni epäsäännölliseksi. Vuodessa ilmestyi vain luku tai kaksi, mutta se mahdollisti Miuralle sekä lepoa että aikaa muiden projektien parissa.

Kentarou Miura

Helpottaakseen työtaakkaansa Miura perusti Studio Gagan. Studio oli Miuran ja hänen avustajiensa kollektiivi, jonka tarkoituksena oli antaa oikeudenmukainen tunnustus Miuran assistenteille heidän työstään. Täysipäiväisesti palkatut assistentit harjoittelivat Miuran tyylin ja työskentelymetodien jäljittelyä studion tuottaman Duranki-mangan parissa. Assistentit, joita Miuran kuolinhetkellä oli viisi, piirsivät pääosan sarjakuvasta Miuran luonnosten pohjalta. Miura visioi vuonna 2019 antamassaan haastattelussa, että uuden mangan piirtäminen hänen ohjauksessaan johtaisi lopulta siihen, että assistentit voisivat tuottaa enemmän materiaalia myös Berserkiin. Näin Berserkin julkaisuaikataulua oli tarkoitus tiivistää.

1966-2021 Berserkin luoja jätti hirviömäisen miekan mentävän aukon

Twitter

@drache_doratan 21.5.2021 (Animen käännös) Kentarou Miuran kuolema järkytti yhtäkkisyydellään. Miuran pääassistentti Kurosaki korjasi vääriä oletuksia: Ehkä perustuen yli 20 vuotta sitten julkaistuihin kommentteihin, joita on ollut kirjojen lopussa ja niin edelleen, monet nojaavat vanhaan tietoon ja ovat käsittäneet väärin, että [Miura] olisi edelleen noudattanut huonoja elintapoja. [Miuran] kunnian vuoksi kerron, että viimeisten 15 vuoden aikana sensein ruokailutavat olivat varsin terveelliset ja hän harrasti normaalia liikuntaa (johon kuuluivat myös lihaskuntoharjoitukset). Hän oli hengeltään ja ruumiiltaan hyvässä kunnossa, eikä hänellä ollut kroonisia sairauksia.

” Berserk on vaikuttava teos, joka muovasi lopullisesti sitä, miltä fantasia näyttää. Lukuisat kirjailijat, pelintekijät ja mangakat ovat löytäneet inspiraatiota Berserkin rujoista sankareista. ”

@hiro_mashima 20.5.2021 (Animen käännös) Fairy Tailin tekijä Hiro Mashima osoitti kiitollisuutensa Miuralle:

Valitettavasti Miura menehtyi ennen kuin hänen innovatiiviset ajatuksensa ehtivät tuottaa lopullista hedelmää. Berserk on vaikuttava teos, joka muovasi lopullisesti sitä, miltä fantasia näyttää. Lukuisat kirjailijat, pelintekijät ja mangakat ovat löytäneet inspiraatiota Berserkin rujoista sankareista. Ilman Berserkiä FromSoftwaren kehittämää Dark Soulsia tuskin olisi olemassa, ja Final Fantasyn maailmakin olisi huomattavan erilainen. Miuran kuolemaa koskevan uutisen levittyä tuhannet pelaajat eri puolilta maailmaa kokoontuivat pitämään verkkomuistotilaisuuksia pelien sisällä. Sosiaalisissa medioissa Miuran työtä ovat muistelleet George Morikawan ohella muun muassa mangakat Ken Akamatsu (Negima) ja Chica Umeno (March Comes in Like a Lion). Studio Gagan johtava assistentti puolestaan puhutteli Berserkin jatkumiseen liittyviä spekulaatioita toteamalla, että assistentit eivät voi yksin päättää, miten sarjalle käy. Hän kehotti myös kärsivällisyyteen, sillä päätöksen tekeminen sarjan jatkon suhteen voi kestää pitkäänkin.

Berserkissä nuoruuteni jatkuu edelleen. Vaikka olen päässyt jo tähän ikään, aina kun uusi pokkari tuli myyntiin, lähdin innoissani ostamaan sitä. Olen surullinen ja ajatuksissani. Miura-sensei, lepää rauhassa.

@toboso_oﬃcial 20.5.2021 (Animen käännös) Myös Black Butlerin kynäillyt Yana Toboso paljasti Berserkin kuuluneen hänen nuoruuteensa: Kun olin teini-ikäinen, törmäsin Kentarou Miura -sensein ihmeelliseen Berserk-teokseen. Se vaikutti minuun suuresti. Olen suruissani, ettemme pääse näkemään sarjan jatkoa. Lepää rauhassa.

Lähde: Natalie, The Japan Times, ANN, The Guardian, Dualshockers, Screenrant, Comicbook.com, Otaquest, Viralliset Twitter-tilit

@hiroerei 20.5.2021 (Animen käännös) Rei Hiroe, Black Lagoonin tekijä, käsitteli suruaan Twitterissä: Kun tänään heräsin, kuulin, että Kentarou Miura -sensei on kuollut. Ah, Berserk jäi kesken… Se oli tuhtia fantasiaa ja loistava manga. Tärisen, koska se oli harvoja sarjoja, joiden ostamista olen jatkanut näin kauan. Kiitos kovasta työstä, ja lepää rauhassa, tavalla tai toisella. RIP.

Teekaupassa teetä maistelemassa Laid-Back Camp -sarjassa.

JAPANI JA TEE Paljon asiaa teenlehdistä © Met Museum. metmuseum.org

Edo-kauden taiteilijan Katsushika Hokusain puupiirros nuoresta naisesta teetalon verannalla.

akkaalla lapsella on monta nimeä, ja näin on runoutta, kukkienasettelua ja teefilosofista kirjallisuutta. myös japanilaisen teen tapauksessa. Sana 茶 Rituaalien pohjalta kehittynyt seremonia oli luonteeltaan (cha) tai kohtelias versio お茶 (ocha) merkittarkkaan säädelty ja hillitty tilaisuus. see kaikkia teejuomia. Yksi sana ei kuitenkaan Teeseremonian muoto vakiintui 1700-luvun loppupuoriitä, sillä Japanissa tuotetaan paljon erilaisia lella, eikä aikaisempien seremonioiden kulusta ole säilynyt teelajeja. Suomalaisille tunnetuimpia ovat jauhemainen tee, tarkkaa tietoa. Seremonioista kaikkein muodollisin kestää matcha, ja haudutettava korkealaatuinen tee, sencha. Nyjopa neljä tuntia. Tilaisuuden järjestäjä kutsuu yhden viekyään matcha ja sencha ovat arkisia makuja, joihin törmää raan, joka taas kutsuu mukaan yhdestä kolmeen ystävää. leivonnaisissa, suklaissa ja pullotetuissa jääteissä. Näin ei ole He saapuvat viettämään teeseremoniaa hämärään, niukasti kuitenkaan aina ollut, sillä japanilaisen teekulttuurin alkuvaisisustettuun huoneeseen, jonka syvennyksessä on kuvaheet ovat politiikassa ja seremoniallisuudessa. tai kirjoituskäärö. Teetilaisuuden aikana ei juuri puhuta, sillä Teen matka Japaniin alkoi Kiinasta, jossa teepensaan ainoastaan ensimmäisenä kutsuttu vieras ja isäntä saavat lehtiä pureskeltiin aluksi lääkkeenä ja myöhemmin keitettiin keskustella keskenään teetilaisuuteen liittyvistä aiheista. lääkejuomaksi. Alkumyytin mukaan tarunomainen keisari Aluksi nautitaan pieniä annoksia ruokaa ja tarjoillaan Shennong keitti juomavettä nuotiolla, kun tuulenpuuska lentoisille sakea. Ruokailutilaisuuden jälkeen vieraat poistuvat nätti puusta lehtiä kiehuvaan veteen. Keisari huomasi veden käyskentelemään puutarhaan. Puutarhasta palattuaan vietuoksuvan ja näyttävän miellyttävältä, joten hän otti hörpyn. raat saavat jauheesta valmistettua teetä: ensin tarjoillaan Juoma olikin paitsi maukasta myös parantavaa. Sellaista keipaksu tee, jota kaikki hörppivät samasta kulhosta. Tämän sari tarvitsi, sillä hänen tavoitteenaan jälkeen saapuu makeisten kanssa oli maistaa kaikkia kasveja ja vesiä tarjoiltava ohut tee jokaiselle omaspäätelläkseen, mitkä niistä olivat häsa kulhossaan. Tilaisuuden päätteeknen alamaisilleen hyödyksi ja mitkä si käytetty tee-esineistö asetetaan haitaksi. Teen todellisista alkuvaivieraiden nähtäväksi. Seremonioita heista Kiinassa ei ole varmaa tietoa, järjestetään myös vähemmän muosillä sen käytöstä ei ole säilynyt kirdolliseen tyyliin. jallisia lähteitä. Teeseremoniaa kuvataan kokoTee saapui Japaniin hengenmiesnaisuudessaan harvoin animessa tai ten mukana viimeistään 800-luvun mangassa. Seremoniasta saatetaan alussa. Japanilaiset hengenmiehet näyttää teen nauttimista kuvaava vierailivat kiinalaisissa temppeleissä osio tai se voi olla mangan yksitja toivat mukanaan pyhien kirjoitustäisten kuvitusten aiheena. Mallieten lisäksi teetä sekä teetietämystä simerkki löytyy Skip Beat! -sarjasta, ja -välineistöä. Japanilaiset tunnetaan jossa päähenkilö näyttelee rikkaan nykyään teekansana, mutta juoma ei perheen tyttären roolia elokuvassa. ottanut aluksi juurtuakseen väestön Kohtauksiin kuuluu teeseremonia, tapoihin. Muoti-ilmiö sammui, kunnes josta näytetään teen sekoittaminen 1100-luvulla saapui uusi kiinalainen ja tarjoilu vieraalle. Teen tien histoTeeseremonia Skip Beat! -sarjasta. ilmiö – vispattu tee. Vispattu tee, matrialliseen puoleen löytyy viittauksia cha, valmistetaan laittamalla maljaan sotaherra Oda Nobunagan aikaan teejauhetta, jonka päälle kaadetaan kuumaa vettä. Vettä ja sijoittuvasta Hyouge monosta. Sarja esittelee teemestareita sekä seremonioihin kuuluvaa välineistöä, sillä sen päähenkilö jauhetta sekoitetaan bambuvispilällä, kunnes teen pinnalle on teetaiteen innokas harrastaja. muodostuu pientä vaahtoa. Haudutettava irtotee rantautui Japaniin teeseremonioiAnimessa teen valmistamista näytetään historiallisissa den yleistymisen aikaan, mutta ylitti vispattavan toverinsa sarjoissa, mutta myös nykyaikaan sijoittuvissa yhteyksissä suosiossa vasta 1800-luvulla. Haudutettavaa teetä pidettiin osoittamassa hahmojen asemaa tai hienostunutta ja perinpitkään kiinalaistyylisenä teenä, mikä johti sen suosioon Kiiteistä luonnetta. Esimerkiksi kahvilaan sijoittuvan Blend-S nasta Japaniin paenneen koulutetun väestön ja kiinalaismie-sarjan päähenkilö on varttunut perinteitä korostavassa jalisen kulttuuriväen keskuudessa. Japanissa alettiin tuottaa panilaisessa taloudessa. Hänen sisaruksensa pukeutuvat omaa haudutettavaa versiota, jolloin syntyi vastine kiinalaisten kimonoihin, sisustus on perijapanilainen ja vieraille tarjoillaan irtoteelle, sencha. Teen ympärille kehittyi senchadou-niminen useaa eri vihreää teelaatua, mukaan luettuna matchaa. Teetoinen teen tien haara vastalauseena chanoyun harjoittajille, taiteen osaaminen osoittaa edelleen Japanissa kulttuurista joiden katsottiin vieraantuneen oikeasta filosofiasta. Vastalauseena jäykälle seremoniallisuudelle senchadou-koulukuntastatusta, minkä takia osa nuorista naisista harrastaa sitä palaiset siemailivat haudutettua teetä ja sakea ateljeissa ilman rantaakseen avioliittomahdollisuuksiaan. Vispattavaa teetä käytettiin arkiteenä ennen haudutettarkkaa kaavaa. Teehen yhdistettiin voimakkaasti muukin taitavan teen yleistymistä. Sen ohelle kehittyi 1400–1500-lude, etenkin kiinalainen sellainen. Innokkaimpien harrastajien kujen aikana temppeleistä tuodun teerituaalin pohjalta ”teen sanotaan tilanneen jopa vettä Kiinasta. tie” ja siihen liittyvä chanoyu-rituaali. Hallitsevien luokkien Animessa teepannu ja -kupit ilmestyvät kohtauksiin niin suosiossa ollut rituaali oli tapa osoittaa sosiaalista ja talouusein, että katsoja tuskin kiinnittää asiaan erityisemmin huodellista valtaa. Teetaiteen harrastajat tunsivat teen lisäksi miota. Teetä tarjotaan, kun ihastus tai kaverit koulusta tulevat

”Teeseremoniaa kuvataan kokonaisuudessaan harvoin animessa tai mangassa.”

”Perinteinen tee on saanut haastajakseen kadunkulmista, juna-asemilta ja kauppakeskuksista löytyvät automaatit.”

ole enää samalla tavalla sivistyneiden miesten harrastus kuin ennen, vaikka sellaisen käyminen merkitseekin edelleen tietynlaisen kulttuurisen pääoman omistamista. Vihreän teen kuluttajina tunnetut japanilaiset nauttivat yhä enemmän ulkomailta tuotua halpaa mustaa teetä, ja kauppojen hyllyiltä löytyy myös Twiningsin ja Liptonin kaltaisia suomalaisille tuttuja teemerkkejä. Animessa ja mangassa mustaa teetä tarjoillaan kahviloissa kakun kaverina tai ulkomaalaisen vaaleaverisen hahmon astuessa kuvioihin. Viktoriaanisvaikutteiseen miljööseen on sijoitettava vähintään yhdet teekutsut: Emma-mangassa hahmot seurustelevat tuon tuosta sisäkön heille kaataman teekupillisen äärellä. Perinteinen tee on saanut haastajakseen kadunkulmista, juna-asemilta ja kauppakeskuksista löytyvät tiautomaatit. Automaateista saa kaikenlaista pullotettua teetä vihreästä jääteestä maustettuun mustaan teehen. Osa teestä myydään lämmitettynä, ja mustan teen voi saada maidolla tai sokerilla varustettuna. Automaatista teetölkin ostaminen lepyttelyn elkeenä on tuttua toimintaa romanssianimeista, mutta aivan yhtä usein koulustaan palaava hahmo saattaa pysähtyä automaatille ostamaan virvoketta kuumana päivänä. Joillekin pullotettu tee edustaa japanilaisen teekulttuurin rappiota, mutta aika näyttää, mihin suuntaan teen kuluttaminen kehittyy. Nita Mäenpää

Kitchen Princess -sarjan päähenkilö esittelee loistavaa makuja hajuaistiaan maistelemalla mustia teelaatuja.

vieraisille, mutta lisäksi se kuuluu juhlatilanteisiin ja perinteisen ruoan yhteyteen. Myös juoma itsessään voi olla nautinto, jos sitä osaa arvostaa. Koulun leireilykerhon edesottamuksia seuraavassa Laid-Back Camp -sarjassa yksi päähenkilöistä vierailee teehen erikoistuneessa liikkeessä, jossa hän tyrmistyy lajikkeiden määrän edessä eikä osaa päättää, mikä olisi hyvää ja riittävän edullista. Myyjä suosittelee hänelle vuorilla kesän yli ikäännytettyä pehmeää teetä. Kunnon teekaupan tapaan teetä pääsee tietysti maistamaan ja tuoksuttelemaan ennen ostopäätöstä.

Japanilaisen teen hinta vaihtelee riippuen teen laadusta: huokeimpia ovat teepensaan myöhemmistä sadoista ja alhaalla kasvaneista lehdistä valmistetut teet, joiden seassa on teelehden varsia. Kalleimpia ovat varjossa kasvatetut teet. Tällaiset teelaadut koostuvat vuoden ensimmäisestä sadosta poimituista pensaan yläoksilla kasvaneista lehdistä. Suomalaisissa teekaupoissa parhainta matcha-laatua edustava 20 gramman purnukka maksaa yli 100 euroa, kun taas varsia sisältävää kukichaa saa 15 eurolla 100 grammaa. Hinta saattaa kuulostaa kalliilta, mutta japanilaista vihreää teetä voi hyvin hauduttaa jopa kolme kertaa. Maku muuttuu jokaisella haudutuskerralla eri suuntaan. Teen käyttö Japanissa on arkipäiväistynyt, eikä teekoulu

Horimiya-sarjan Hori tarjoilee omuraisun kanssa vehnästä tehtyä teejuomaa, joka on Japanissa etenkin kuumien kesäpäivien virvoke.

Viktoriaanisen ajan teetarjoilua Emma-mangasta.

Kolumni

Ajatuksia animesta © BNP/T&B PARTNERS

Tiger & Bunnyssa maistuu ruskea kulta, joka ei ole halpakola.

Herra tarjoa meille meidän jokapäiväinen leipämme

irjoitin tätä numeroa varten parikin juttua, joista tässä vaiheessa mainitsen Higehiro-animen välimulkaisun ja Ufotablea käsittelevän studioesittelyn. Toisiinsa liittymättömät artikkelit naksahtivat yhteen, kun valitsin arviota varten animesta ruutukaapattavia kohtauksia. Higehirossa on kohtaus, jossa päähenkilö Sayu istuu pöydän ääressä keskustelemassa isäntänsä Yoshidan ihastuksen kanssa. Pöytä notkuu herkkuja: on pullotettua teetä, keksitikkuja ja suolaisia naposteltavia. Animessa ruoka, syöminen ja juominen ovat niin arkista kuvastoa, että pullot, tölkit ja käärepaperit tuntuvat lähes visuaalisilta välttämättömyyksiltä. Se on mainostajan kannalta mainion salakavalaa. Higehiron tapauksessa ehdin pitkään tuijotella vihreää teepulloa ja punaista keksipakkausta ennen kuin tiedostin lukemani: hahmot napostelivat Pockya ja Oi-teetä, elävän elämän yritysten tuotteita. Kyse ei ollut epämääräisesti japanilaiseen todellisuuteen muodoillaan ja väreillään viittaavasta taiteesta, vaan todellisista tuotteista.

merkin logot tai Ufotablen animoiman The Garden of Sinnersin lähikuvat Häagen-Dazs -jäätelöstä. Erityisen hupainen oli Code Geassin Pizza Hut -yhteistyö. Useasti kaupalliset yhteistyöt eivät ole näin silmiinpistäviä, vaan ruoat ja juomat (ja soittimet ja automerkit ja vaatebrändit) uppoavat Higehiron tapaan animen sisäiseen maailmaan. Black Lagoonissa maisteltiin Heinekeniä ja Bacardin rommia, Weathering with Youssa oltiin osa-aikatöissä McDonald’sissa ja Koufuku Graﬃtissa tepasteltiin conbinissa, jonka hyllyt notkuivat naposteltavia Pringles-sipseistä lähtien. Anime-hahmojen pitää syödä. Jos einespakkaukset pitää joka tapauksessa piirtää, miksi ei hankkia lisätienestiä myymällä ruututila korporaatioille sen sijaan, että tilan tuhrustaisi täyteen geneerisiä pulloja ja purnukoita? Anime-studiot venyttävät penniä jatkuvasti, joten tuotesijoittelu on näppärä tapa varmistaa, että kassan pohjalle jää jotakin projektin päätteeksi. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tuotesijoittelu on yleensä katsojan älykkyyttä kunnioittavaa. Toistaiseksi yritykset eivät ole vaatineet meitä uskomaan, että Sanjille voisi maistua Burger King Grand Linella. Riikka Haapanen

Tuotesijoittelu ei ole animessa uusi asia, eikä se ole edes muuttunut erityisen hävyttömäksi viime vuosina. Monet katsojat muistavat sellaiset vuosien takaiset rimanalitukset kuin City Hunterin kadunvarsia täplittäneet M&M’s-makeis-

Kirjoittaja on keskiyön stressisyöjä, jolle maistuu klassinen LSD – limu, sipsi ja dippi.

” Anime-hahmojen pitää syödä. Jos einespakkaukset pitää joka tapauksessa piirtää, miksi ei hankkia lisätienestiä myymällä ruututila korporaatioille? ” 19

Rokuhoudou yotsuiro biyorissa maistellaan makeita herkkuja teen ohella.

Teksti: Mette Pesonen

Syö silmillä Ruoka animessa

iisiä, nuudeleita ja raakaa kalaa – tämä on stereotyyppinen käsitys japanilaisesta ruoasta. Japanilainen ruokakulttuuri on kuitenkin paljon tätä monipuolisempi ja täynnä historiaa, alueellisia erikoisuuksia, sesonkeja ja symboliikkaa. Riisin ja siitä valmistettavien ruokien ja juomien tärkeyttä japanilaisessa kulttuurissa on vaikea painottaa liikaa. Shintolaisuuden yksi kuuluisimmista kameista, pyhien kettujen kumppani, Inari Ookami, on muun muassa riisin suojelija. Riisi ja siitä tehty sake ovat yleisiä shinto-pyhäköissä vastaan tulevia uhrilahjoja pyhäköissä asuville jumaluuksille. Anime-sarjoissa voi usein nähdä hahmojen ohittavan pyhäkkövierailuillaan rivin sake-tynnyreitä. Shinto-alttarilla voi myös vilahtaa astia, johon on asetettu riisiä tai mochia. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että nykyisen japanilaisen ruokakulttuurin juuret vievät heian-kaudelle (794-1185), jolloin japanilaiset aateliset ottivat vaikutteita niin Kiinan kuin Korean niemimaan ruokakulttuureista. Tuolloin kehittyi tapa jaotella ruoat ensisijaisesti valmistustavan, eikä raaka-aineen, mukaan. Edo-kaudella (1603-1867) ravintolatoiminta alkoi asettua uomiinsa.

Tällöin ravintolat ruokkivat erityisesti pyhiinvaeltajia ja muita matkalaisia. Japanista löytyy edelleen ravintoloita, joiden juuret juontavat Edo-kaudelle. Japanilaisten, korealaisten ja kiinalaisten ruokien rinnalle alkoi saapua monia länsimaisia ruokia, kun maa avautui Meiji-kaudella (1868-1912). Tällöin Japanissa myös päättyi 600-luvulla buddhalaisuuden mukanaan tuoma lihansyönnin rajoittaminen.

Kuten monissa muissakin maissa, myös Japanissa säännösteltiin ruokia toisen maailmansodan aikana. Säännöstely vaikutti erityisesti kaupungeissa eläviin ihmisiin, kun taas maaseudulla elävien siviilien oli mahdollista kasvattaa itse lisää ruokaa. Tilanne johti lopulta ruokakriisiin, jonka suora kuolonuhrien määrä on jäänyt epäselväksi. Sellaiset omaelämäkerralliset teokset kuten Keiji Nakazawan manga Barefoot Gen (1973-1987) ja Akiyuki Nosakan romaani Tulikärpästen hauta (1967) kuvaavat siviilien, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten, vaikeuksia saada tarpeeksi ruokaa. Ikään kuin vastakkainasetteluna Studio Ghiblin Isao Takahatan ohjaamalle Tulikärpästen hauta -elokuvasovitukselle, lähes jokaisessa Hayao Miyazakin elokuvassa ruoka on kuvattu äärimmäisen herkullisena. Miyazaki ymmärtää ruoan visuaalisen tärkeyden lisäksi myös ruokaan liittyvän

tunnesiteen. Sekä Prinsessa Mononokessa (1997) että Henkien kätkemässä (2001) on kohtaus, jossa päähahmo puhkeaa kyyneliin saatuaan toiselta hahmolta ruokaa.

” Japanilaiseen

ruokakulttuuriin kuuluu oleellisena osana ajatus, että ruoan kuuluu näyttää hyvältä. Siitä juontaa myös tämän artikkelin otsikko.”

Japanin taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen parannuttua sodanaikainen nälkä muuttui moderniksi yltäkylläisyydeksi. Perinteisten japanilaisten ruokien rinnalle tuli yhä enemmän ulkomaalaisia ruokia ja niiden japanilaisia muunnelmia. Japanissa ruoka ei ole ainoastaan arkista “polttoainetta” tai “mättöä”, vaan se on jotain, josta tulee nauttia ja jonka eteen voi nähdä vaivaa. Japanilaiseen ruokakulttuuriin kuuluu oleellisena osana ajatus, että ruoan kuuluu näyttää hyvältä. Siitä juontaa myös tämän artikkelin otsikko. Japanissa ruoka tulisi aluksi “syödä silmillä” ja latoa suuhun vasta sen ulkonäön huomioimisen jälkeen. Erityisesti rentojen shokudou-ravintoloiden ulkopuolella on usein muovisia ja yksityiskohtaisia malleja siitä, miltä ravintolan tarjoamat ruoat näyttävät. Visuaalinen lähestymistapa ruokaan lienee myös syynä sille, miksi ruoka esitetään animessa mahdollisimman maittavana. Japanilaisen perinteisen ruuan washokun lisäksi suosittu ruokakategoria erityisesti kotikeittiössä on youshoku eli japanilaiset versiot länsimaisista resepteistä. Tällaisia ovat esimerkiksi omuraisu ja hambaagu. Chuuka ryouri puolestaan tarkoittaa japanilaisia muunnelmia kiinalaisista resepteistä. Näistä kuuluisin lienee ramen. Tarjoiltiinpa se sitten muovikupissa tai käsintehdyssä kulhossa, tämä nuudeliruoka on sushin lisäksi ulkomailla rakastetuimpia japanilaisia ruokia. Muun muassa Naru Narumin manga Ms. Koizumi Loves Ramen Noodles (2013-) avaa ramenin monipuolista maailmaa. Jos tähän artikkeliin sallitaan yksi live action -esimerkki, on vaikea olla mainitsematta ohjaaja Juzo Itamin klassikkokomediaa Tampopo (1985), joka käsittelee sekä ramenin valmistusta että japanilaisten suhdetta ruokaan ylipäänsä. Japanilainen kotiruoka on perinteisesti kuulunut naisten tehtäviin. Erityisesti kotiäitien ruoanlaittotaito tulee usein esille animessa, oli kyse sitten nuoren sankarin bento-lounaan valmistuksesta tai usean ruokalajin illallisesta. Tätä muottia rikkovat esimerkiksi Tochi Ueyaman pitkäkestoisen mangan Cooking Papan (manga 1985-, anime 1992-1995) ja Kousuke Oonon tuoreemman teoksen Way of the Househusbandin (manga 2018-, anime 2021-) miehekkäät kotikokit.

Bento-laatikot ovat yleisiä anime-aterioita. (Amanchu!) © KUROMUKURO Production Committee

Kurumukurossa maisteltiin gyozaa, japanilaisia paistettuja tai höyrytettyjä nyyttejä.

Ammattikeittiössä työskennelleet anime-harrasta-

jat ovat varmasti törmänneet tosielämässäkin korkean tason ammattikokkien kilpailuviettiin. Daisuke Terasawan klassikko Mister Ajikko (manga 1986-1989, anime 1987-1989) ja Yuuto Tsukudan ja Shun Saekin menestyksekäs Food Wars (manga 2012-2019, anime 2015-2020) yhdistelevät ruoanlaittoa ja shounen-sarjoista tuttuja kilpajuoniarkkeja. Ruokaa ja toimintaa yhdistävistä sarjoista Mitsutoshi Shimabukuron Toriko (manga 2008-2016, anime 2011-2014) tuo esille japanilaisen ruokakulttuurin keskeisen käsitteen kanshan. Yksinkertaistettuna tämä kiitollisuutta tarkoittava sana viittaa tietoisen kiitollisuuden osoittamiseen ruokaa, raaka-aineita ja ruoan valmistajia kohtaan. Yleensä tämä ilmentyy lukuisista elokuvista ja sarjoista tuttuina fraaseina ”itadakimasu” ja “gochisousamadeshita”.

Ms. Koizumi Loves Ramen -anime rakentuu silmillä syömiselle.

©Bon Sweet Love Production Committee

Bonjour Sweet Love Patisseriessa keskiössä ovat konditoriatuotteet.

Vaikka Japanilla on omia perinteisiä makeita ruokia, kuten riisijauhosta tehtävä mochi ja pavuista valmistettavat anko- ja shiroan-tahnat, mahdollinen jälkiruoka koostuu nykyään usein hedelmistä. Mansikoiden ja melonin tarjoaminen on paitsi kevyt ja raikas lopetus aterialle, mutta myös statussymboli, sillä hedelmät ovat Japanissa verrattain kalliita. Mochi ja monet muut perinteiset japanilaiset wagashi-makeiset nautitaan usein omina erillisinä herkkuinaan vaikkapa hanamin aikaan tai chadou-teetaiteen yhteydessä. Erityisesti kakut ja muut leivokset tulivat Japanissa suosituiksi toisen maailmansodan jälkeen. Täytekakut ovat erityisesti tulleet osaksi japanilaista jouluperinnettä, ja monien anime-sarjojen joulujaksoissa näkee kauniisti koristeltuja kakkuja. Useat animet pyörivätkin ranskalaistyylisten pâtisserie-leipomoiden ympärillä. Natsumi Matsumoton mangaan perustuva Dream-Colored Pastry Chef (manga 2008-2013, anime 2009-2010) ja Noriaki Akitayan ohjaama Bonjour Sweet Love Pâtisserie (2014-2015) kertovat kumpikin nuorista naisista, jotka haluavat luoda upeita leivoksia. Vastapainona croissanteille ja mansikkakermakakuille on esimerkiksi japanilaisiin makeisiin ruokiin hieman enemmän keskittyvä, Yuu Shimizun mangaan perustuva Rokuhoudou yotsuiro biyori (manga 2013-, anime 2018).

” Ruoka on erottamaton

osa sekä japanilaista mielenmaisemaa että populaarikulttuuria. Anime-sarjojen upeita ruokaluomuksia kannattaakin vilkaista sillä silmällä, millaisessa kontekstissa ne esitetään.” 2015, anime 2017) sekä Midori Yuuman ja Laruhan Kakuriyo: Bed & Breakfast for Spiritsissä (light novel 2015, anime 2018). Kuten todettua, ruoka on erottamaton osa sekä japanilaista mielenmaisemaa että populaarikulttuuria. Anime-sarjojen upeita ruokaluomuksia kannattaakin vilkaista sillä silmällä, millaisessa kontekstissa ne esitetään. Leivitetty katsu-leike muuttuu pääsykokeisiin valmistautuvan opiskelijan lautasella hyvän onnen amuletiksi ja kermakakku jouluaattona romanttisten treﬃen symboliksi. Pelkkä leipäviipalekin voi olla sekä meemitason vitsi, viittaus toisen maailmansodan jälkeiseen riisipulasta johtuvaan nälänhätään tai ylellinen artesaanileipomon tuottama herkku puhumattakaan loputtomien sanaleikkien lähteestä. Pan-da!

Japanissa ruoka ja matkailu kuuluvat tiiviisti yhteen. Lähes joka paikkakunnalla on jokin ruoka tai raaka-aine, joka on alueen oma erikoisuus. Japanilainen televisio on täynnä ohjelmia, joissa yli-innokkaat juontajat matkaavat ympäri maata ja hekumoivat paikallisella ruoalla. Seesteinen esimerkki ruoasta ja pienistä arkisista tutkimusmatkoista on Chie Shinkyun Wakakozake (manga 2011, anime 2015). Kaukaisempien maailmojen arkisten ruokien pariin voi seikkailla esimerkiksi Natsuya Semikawan ja Kururin Isekai Izakaya Nobussa (light novel 2014-, anime 2018), Junpei Inuzukan ja Katsumi Enamin Restaurant to Another Worldissa (light novel

Jos artikkeli sai vatsan kurnimaan, kannattaa seurata Animen maksuttoman Digiextran reseptipalstaa, jossa kirjoittaja esittelee ruokakulttuurin lisäksi reseptejä.

Teksti: Paula Haapanen

TOP 5+1 Esittelemme joka lehdessä kuusi kansijuttuun jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa, henkilöä tai ilmiötä.

Big Mom / Charlotte Linlin (One Piece) Neljään keisariin kuuluvan Big Momin ruokahalun voi rinnastaa jopa historian karmivimpiin kannibaaleihin. Erityisen groteski on äiteen tapa pistellä poskeensa sielusielu-marjalla höystettyjä sokeriherkkuja. Käsittelyn jälkeen Piparin karkkitankotuet ovat yhtä tyhjän kanssa, kun iloisesti rallattelevat konditoriatuotteet jatkavat matkaansa tuonpuoleiseen praliinina.

Animen suursyömärit Kun ääninäyttelijällä menee sormi suuhun, sillä ei viitata osaamattomuuteen, päinvastoin: sormen laittaminen suuhun on keino, jolla matkitaan syömisen ääntä. Aina pelkkä sormi ei kuitenkaan riitä. ASMR-fanaatikot ovatkin innoissaan, kun äänitysstudiossa pureskellaan, hörpitään, nieleskellään, ryystetään ja mässytetään ﬁrman piikkiin. Esittelyssä yksi napostelija ja viisi anime-ahmattia, joiden loputon ruokahalu etsii vertaistaan.

Kasvoton (Henkien kätkemä) Studio Ghibli on tullut tutuksi ruokapornokatalogistaan. Ei siis ole ihme, että Kasvottoman ruoan ahtaminen on (heh) nautinnollinen katselukokemus. Ylensyönti ja ahneus nousevat kuolemansynneistä keskiöön kohtauksessa, jossa tehokkaammat vatsahapot olisivat lisänneet Kasvottoman syntitaakkaa. Matala ikäraja kuitenkin esti viidennen käskyn rikkoutumisen, ja hyvä niin.

Picolet Chardin II (Ranma ½) Anime-ahmateista puhuttaessa ei voi sivuuttaa Rumiko Takahashin kynäilemää ranskalaista kilpasyöjää. Luonnottoman kilpasyöntisuvun vesan elastiset posket ja luikerteleva kieli napsivat ranskalaisia herkkuja valonnopeudella – raakalaiset syövät käsin, kun todelliset kulinaristit imuroivat ruoan suoraan lautaselta kuin koirat.

Usagi Tsukino (Bishoujo senshi Sailor Moon)

Jin Tadokoro (Yowamushi Pedal)

Kuina Natsukawa (Hinako note)

Tylsää, harmittaa, kiukuttaa – kaikki käy Usagille tekosyyksi syödä. Usagi on malliesimerkki tunnesyöjästä. Jääkaapin ovi käy tiuhaan, kun Usagin ja Mamorun turbulenttinen parisuhde on milloin mistäkin syystä tauolla. Rakkaushuolien tiristämät kyyneleet tuovat kitkerän lisämausteen teinitytön välipaloihin.

Sohoku-pyöräilytiimin ihmisluotijuna mättää hiilareita ja proteiinia kevytrakenteisempien tiimikaveriensa kauhistukseksi. Massan kerryttäminen on suoranainen tabu urheilulajissa, jossa tavoitepaino mitataan kirjaimellisesti perstuntumalla: kilpavuosinaan Tyler Hamilton joutui sujauttamaan tyynyn luisevan takalistonsa alle.

Todellisen foodien elkein Kuina osaa luetella ruoan tuottajat ja valmistajat. Korkealaatuisista raaka-aineista valmistettujen eväiden lisäksi kirjakaupan myyjällä on myös hyvin omaperäinen välipalaherkku: kirjat. Tuotteet päätyvät kirjanpitoon hävikkinä, kun Kuina riipii työpäivän lomassa opusten sivuja irti napostelumielessä.

Studiot tutuiksi

Demon Slayer oli Ufotablen ensimmäinen Shounen Jump -sovitus.

UFOTABLE

fotablesta ei voi kirjoittaa mainitsematta kahta asiaa: peleihin pohjautuvia anime-sovituksia ja Demon Slayer: Kimetsu no yaibaa. Pelisovitukset sinetöivät Ufotablen maineen luotettavana pohjamateriaalin tulkitsijana ja visuaalisesti hiottujen maailmojen rakentajana, ja Demon Slayer on pitänyt Ufotablen säännöllisesti otsikoissa viimeiset vuodet vakiinnuttaen sen jokaisen tuntemaksi animaatiotaloksi. Etenkin kulunut vuosi on ollut Ufotablelle erinomainen. Demon Slayer the Movie: Mugen Train on rikkonut kaikki kuviteltavissa olevat ennätykset koronasta huolimatta – tai juuri sen vuoksi. Kahdenkymmenen olemassaolovuotensa aikana Ufotable on tuottanut verrattain vähän televisioanimaatiota, noin yhden sarjan per vuosi. Ufotablen lusikka on kuitenkin ollut monessa kassavirtaa kasvattavassa sopassa mukana. Studio on animoinut videopeleihin materiaalia, minkä lisäksi se on tuottanut liudan elokuvia sekä ONA- ja OVA-teoksia. Ydinliiketoimintansa ohella Ufotable hallinnoi useita kahviloita, joiden tuotto on siirtänyt studiolta painetta tehtailla sarjoja jatkuvaan tahtiin. Ufotablen alku oli kuitenkin vaatimaton. Vuonna 2000 Hikaru Kondo perusti uuden animaatiostudion yhdessä Telecom Animation Filmiltä irtaantuneiden työntekijöiden kanssa. Kondon visiona oli rakentaa studio, jossa työntekijät voisivat avoimesti ja tasa-arvoisesti kertoa ajatuksistaan studioon ja projekteihin liittyen. Lisäksi Kondo halusi hajottaa perinteistä, hierarkkisesti rakentunutta studiomallia häivyttämällä jäykkää osastojakoa. Kondon visio oli houkutteleva. Jo ensimmäiset hänen palkkaamansa työntekijät olivat omien alojensa kokeneita osaajia. Mukaan lähtivät muun muassa ohjaaja Takuya Nonaka ja animaattori Satoshi Takahashi. Pian mukaan liittyi maineikas taiteellinen johtaja Kazuo Ebisawa, jonka ansioluettelossa oli vuonna 2000 sellaisia nimikkeitä kuin Akira,

Luotettavien sovitusten tekijä

©BNEI, PROJECT G.E.

Bandai Namcon peliin perustuva God Eater ei tarjonnut tarttumapintaa käytännössä kenellekään.

Jin-Roh, Arcadia of my Youth ja Tuulen laakson Nausicaä. Hallintotehtävissä puolestaan aloitti Yuichi Terao, joka erinäisten mutkien kautta siirtyi tuotantoon ja lopulta digitaalisen osaston johtajaksi. On osittain nimenomaan Teraon ansiota, että Ufotable on sittemmin tullut tunnetuksi taitavasti luoduista realistisista taustoistaan, joissa yhdistyvät valokuvat, perinteinen animaatio ja erilaiset efektit. Kondo itse työskenteli alusta alkaen jokaisen studion nimikkeen parissa. Hän sorvasi kuvakäsikirjoituksia, osallistui äänisuunnitteluun ja pyöritti monia hallinnollisia tehtäviä. Studion taiteelliseksi voimanpesäksi osoittautui Takayuki Hirao, joka oli hankkinut oppinsa Madhousessa Satoshi Konin alaisuudessa. Hiraon projekteissa Konin ilmaisua muistuttava tyyli yhdistyi kokeellisiin innovaatioihin. Futakoi Alternativessa genret kolisivat toisiinsa, ja The Garden of Sinners -sarjan viidennessä elokuvassa Hirao hyppäsi pois lineaarisen tarinankerronnan rajoitteista. Vuonna 2016 hedelmällinen yhteistyö päättyi, kun Hirao lähti Ufotablelta. Studion tuotantotavat olivat alkuvuosien jälkeen alkaneet asettua konservatiivisempiin uomiin, eikä Hiraon taiteelliselle ilottelulle ollut enää tilaa.

Ikuisuuslimboon joutunut Girl’s Work kertoo maailmasta, jossa Shinjuku ja Pariisi ovat limittyneet yhteen.

tuvista animaatiosovituksista tuli Ufotablen taloudellinen selkäranka: Type-Moon luovutti Ufotablelle oikeudet Fate/ Zeroon ja Fate/Stay nightiin. Studio Deenin jäljiltä Fate-animaatioadaptaatiosta oli jäänyt kädenlämpöinen maku katsojien suuhun. Ufotable onnistui kääntämään sarjan suosion ennennäkemättömäksi. Ufotablen sovituksia kiiteltiin hahmouskollisuudesta ja ennen kaikkea kauniista, huolellisesti toteutetusta taiteesta. Vaikuttava animaatio onkin muovautunut Ufotablen tavaramerkiksi. Studion rosteriin mahtuu kuitenkin myös huteja, joista tunnetuin lienee God Eater -peliin pohjautuva samanniminen anime-sarja. God Eaterissa Ufotable otti hahmojensa suhteen liikaa vapauksia, mikä ärsytti pelien faneja. Vaikka animaation laatu oli edelleen tuttua Ufotablea, tarina kärsi taiteen kustannuksella. Juoni oli päätön ja tarina huonosti jäsennelty, minkä lisäksi hahmot jäivät paperisiksi. Toimintansa vakiinnuttanut studio kohtasi haasteita vuosikymmenen vaihtuessa. Vuonna 2019 studio jäi valtion hampaisiin viranomaisten alkaessa epäillä yritystä varojen piilottelusta. Vuotta myöhemmin sekä studio että sen perustaja Kondo saivat tuomiot veronkierrosta. Kondo oli kätkenyt kahviloista tullutta tuloa ja kanavoinut sitä takaisin studion projekteihin kierrättämättä sitä verottajan kautta. Studio tuomittiin maksamaan noin miljoona euroa valtiolle. Samana vuonna studion maine otti uuden kolauksen, kun studiolta irtisanoutunut animaattori kertoi sosiaalisessa mediassa, että studion johto oli kieltänyt häneltä sekä äitiysloman että mahdollisuuden työskennellä kotoa käsin. Studion alkuvuosien työntekijälähtöinen ilmapiiri oli selvästi muuttunut. Ufotablen tulevia käänteitä on hankala ennustaa, sillä studio on ollut varsin vaitonainen uusista projekteistaan. Valmisteilla on varmasti Demon Slayer: Yuukaku hen -niminen, Mugen Trainin tarinaa jatkava anime-sarja. Sen lisäksi studion katalogissa roikkuu tuotantolimboon joutunut Girl’s Work -sarja, joka julkistettiin jo vuonna 2010. Riikka Haapanen

Ufotablen ensimmäinen työnäyte oli Utaban-musiikkiohjelman alkutekstiosion animointi. Ensimmäinen kokonainen omin voimin toteutettu anime-sarja oli vuoden 2003 Dokkoida. Täydellä höyryllä etenevä sarja kertoi pojasta, josta tulee supersankari hänen saatuaan supervoimia antavan puvun. Vaikka Ufotable oli nuori yritys, kokeneet työntekijät mahdollistivat sen, että studio onnistui tekemään sarjan ilman alihankkijoita. Lisäksi merkittävää oli ruutumäärä: Ufotable panosti animaatioon kaksinkertaistamalla ruutumäärän normaaliin televisioanimeen verrattuna. Ensimmäinen kaupallinen menestys Ufotablelle oli The Garden of Sinners -elokuvasarja. Alun perin kolmiosaiseksi suunniteltu, mutta seitsenosaiseksi Ufotablella kääntynyt sarja merkitsi kestävän yhteistyön alkua pelikehittäjä Type-Moonin kanssa. The Garden of Sinnersin menestyksen myötä Type-Moonin visual noveleihin ja ranobeihin pohjauUfotablen elokuvasarja The Garden of Sinners teki kunniaa Kinoko Nasun ranobeille. © Kinoko Nasu, Kodansha, Aniplex, Notes, Ufotable

Japanin neljä vuodenaikaa

Kun kaskaat laulavat OSA 3/4

oulusarjoissa luokkien ilmastointi on niin iso juttu, että sellaisen lupaamalla voittaa oppilaskunnan puheenjohtajavaalit. Ei ihme, sillä Japanin kesä on kostean helteinen. Toukokuussa alkavan sadekauden aikana ilmankosteus on korkea ja taivas pilvien peitossa, mutta kun kausi päättyy heinäkuussa, aurinko alkaa porottaa kirkkaalta taivaalta. Helteiden aikaan japanilaiset yrittävät viilentyä tehokkaan ilmastoinnin lisäksi kesäherkkuja nauttimalla: höylätty jää, jäätelö, ohuet kylmänä nautitut nuudelit sekä jääkaapissa viilennetyt vesimelonit tarjoavat hetkellisen paon polttavalta kuumuudelta. Kuumuutta pakenevat anime-hahmot päätyvät usein vilvoittelemaan merenrannalle. Rantoja löytyy kohtuullisen matkan päästä Tokiosta, joten opiskelijoiden on helppo matkustaa niihin junalla. Tyypillinen rantaleikki on suikawari, jossa pelaajan on silmät peitettyinä halkaistava vesimeloni mailalla. Muut huutavat pelaajalle ohjeistuksia siitä, missä suunnassa meloni sijaitsee. Rantajakso löytyykin lähes jokaisesta nykypäivään sijoittuvasta ihmissuhde-animesta: uiminen, hiekkaleikit ja rantapallon pelaaminen kesälomahupina sopivat nuorten lompakoille. Laulukaskaat julistavat laulullaan kesälomien alkua heinäkuun lopulla, eivätkä ne ole ainoita Japanin kesään yhdistyviä hyönteisiä. Koululaiset ja pienet lapset suuntaavat aamuisin metsiin ja puistoihin metsästämään kovakuoriaisia ja heinäsirkkoja joko harrastuksena tai kesäkotitehtävänä. Iltahämärän aikaan samoissa puistoissa katsellaan tulikärpäsiä. Fiktiossa tulikärpästen katselu voi olla niin romanttinen kuin haikeakin kohtaus, sillä tulikärpästen kauneus on katoavaista.

KESÄ

Astra Lost in Spacen pakollinen rantajakso.

Kesä on erilaisten juhlallisuuksien aikaa. Kesäfestivaaleilla

Jokeen laskettuja lyhtyjä.

kadunvarret täyttyvät ruokakojuista ja katuesiintyjistä. Shoujo-sarjoissa pariskunnat päätyvät ennemmin tai myöhemmin treﬀeille festivaaleille. Kevyestä kankaasta valmistettu kesäkimono, yukata, on yleinen nuorten naisten valinta festivaaliasuksi. Nälän tyydyttämiseksi ruokakojuista saa ostettua useita erilaisia ruokalajeja makeista karamellisoiduista omenista suolaisiin kasvispannareihin. Ruokailun ohella voi yrittää vaikkapa kauhoa kultakaloja paperisella haavilla tai kaataa palkintoja leluaseella. Onnistuneet treﬃt huipentuvat ilotulituksen katseluun. Tähtifestivaaliksikin kutsutussa tanabatassa kävijät kirjoittavat toiveensa paperinpaloille, jotka ripustetaan koriste-

Jatkosarjassa tarkastelemme vuodenaikoihin liittyviä erikoispiirteitä Japanissa ja peilaamme niitä animeen.

Kesälomahaaveita sarjassa My Little Monster.

Kovakuoriaisten pyydystystä Fruits Basket-sarjassa.

Yukatoihin pukeutuneita naisia Kiotossa.

bambupuun oksille. Tanabatan taustalla on vanha kiinalaislähtöinen taru kehrääjäprinsessa Orihimestä ja lehmipaimen Hikoboshista. Orihime ja Hikoboshi rakastuivat, mikä sai heidät lopettamaan velvollisuutensa, uuden vaatteen kutomisen ja lehmien paimentamisen. Orihimen isä raivostui ja erotti rakastavaiset eri puolille linnunrataa. Lopulta kuningas heltyi ja salli prinsessan ja paimenen tavata kerran vuodessa seitsemännen kuukauden seitsemäntenä päivänä. Tuona päivänä harakat muodostavat Orihimelle sillan rakkaansa luo. Kuukalenterin tulkinnasta riippuen päivä koittaa joko heinäkuun tai elokuun puolella. Viihteessä traagiseen rakkaustarinaan perustuva juhla tarjoaa mahdollisuuden tuoda esille hahmojen romanttisia toiveita tai jopa samastaa heidät paimeneen ja prinsessaan.

Buddhalaisuuteen pohjautuvan obon-juhlan aikana japanilaiset rukoilevat kuolleiden sukulaisten ja esi-isien puolesta, jotta nämä pääsisivät rauhaan ilman kärsimystä. Perheiden pyhäköt siivotaan ja niille asetetaan ruokaa, sillä kuolleiden henkien ajatellaan saapuvan vieraisille maan päälle. Obon on uuteenvuoteen verrattavissa oleva perhejuhla, jonka aikana monet matkustavat kotiin vierailemaan haudoilla ja tapaamaan perhettä. Vanhoja tapoja noudattavat sytyttävät tervetulotoivotuksena tulet tai nostavat lyhdyn ovenpieleen. Ympäri maata tanssitaan bon odori -tansseja kansanmusiikin tahtiin. Obon on perinteenä maallistunut, eikä osa enää hahmota sitä niinkään hengellisenä juhlana, vaan pitää sitä festivaalien ilonpitona. Perinteestä kuvataan animessa harvoin muuta kuin hautavierailu, jonka syytä ei avata katsojalle. Vainajien palatessa takaisin henkimaailmaan jokiin lasketaan katulamppuja muistuttavia paperilyhtyjä, joita saa

Monthly Girls’ Nozaki-kunin päähenkilöt festivaaleilla.

temppeleistä. Tavalla kunnioitetaan kuolleita ja tarjotaan osallistujille mahdollisuus hiljentyä muistelemaan kuolleita läheisiään. Lyhtyjen pintaan kirjoitetaan usein viestejä tai ohjeita hengille. Vaikka lyhtyperinne osuu yhteen obon-kauden kanssa, sillä on myös muita merkityksiä. Hiroshimassa perinne yleistyi 1940-luvulla tapana muistella toisen maailmansodan uhreja. Lyhtyjen laskeminen virtaan symboloi animessa ja mangassa yhtäaikaisesti menneisyyden muistamista ja siitä irti päästämistä. Kesään liittyviä tapoja, juhlia ja arkisia asioita näkee paljon japanilaisessa viihteessä, kun niihin kiinnittää huomiota. Animen ja mangan nuorien päähenkilöiden elämässä tapahtuu usein käännekohtia kesäloman aikana, ja tietyt kesäkohtaukset ovat lähes vakiovarustelua sarjoissa. Lyhdyillä valaistut hämärät festivaalikujat ja kesäinen tähtitaivas luovat myös ihanteellisen miljöön henkimaailman vierailijoille. Nita Mäenpää

” Animen ja mangan nuorien

päähenkilöiden elämässä tapahtuu usein käännekohtia kesäloman aikana, ja tietyt kesäkohtaukset ovat lähes vakiovarustelua sarjoissa.”

Ton ja Retsuko työpaikan kemuissa. Työpaikan juomingeissa on mahdollisuus hieman tölviä esimiestä, sillä kaiken voi laittaa humalan piikkiin.

HUOM!

Teksti: Mette Pesonen

iSisältää juon ! paljastuksia

Ketuttaa! Hatuttaa! Väsyttää! Japanilainen työkulttuuri Aggretsukon silmin

sarjaa, jonka kolmas tuotantokausi ilmestyi vuoden 2020 lopussa. Aggretsuko pyrkii vetoamaan muihin Sanrion luomuksiin verrattuna aikuisempaan yleisöön. Retsuko hahmona ja Aggretsuko sarjana tarjoavat kansainväliselle yleisölle mahdollisuuden tarkkailla japanilaista yhteiskuntaa ja työkulttuuria huumorin ja kriittisen katseen kautta. Käsitys japanilaisesta tiukasta työkulttuurista ja vaativasta työtahdista lienee monille tuttu. Yleistettynä käsitys pitkistä päivistä, jäykästä hierarkiasta ja kovista vaatimuksista pitää paikkansa, varsinkin, jos työoloja vertaa suomalaiseen työkulttuuriin.

etsuko on nuori nainen, joka vihaa työtään ja jonka rakkauselämä takkuilee erinäisistä syistä. Kun arkipäivän turhautuminen pulppuaa yli, Retsuko pakenee joko karaokehuoneeseen tai työpaikan vessaan karjumaan raivoansa ulos metallimusiikin tahtiin. Tämä kiukkuaan ja turhautumistaan peittelevä hahmo on Aggretsukon päähahmo – aggressiivinen Retsuko. Maskottijätti Sanrion ja suunnittelija Yetin luoma hahmo Aggretsuko lanseerattiin vuonna 2016 minuutin pituisilla lyhytanimaatioilla. Vuonna 2018 Netﬂix alkoi näyttää yhdessä Tokyo Broadcasting Systemin kanssa luomaansa

Sarjan alkukohtauksessa parikymppinen Retsuko on valmistunut yliopistosta ja on innoissaan uudesta työpaikastaan. Ennen valmistumistaan hän on todennäköisesti osallistunut shuukatsu-työnhakuprosessiin. Monet japanilaiset yritykset rekrytoivat uusia työntekijöitä vain tiettyyn aikaan vuodesta ja suosivat valmistuvia opiskelijoita. Prosessi saattaa alkaa jo vuosi ennen työn alkamisajankohtaa. Useimmat onnistuvat tässä kaavamaisten hakemusten ja haastattelujen pyörityksessä, mutta osa opiskelijoista ei kestä shuukatsun aiheuttamaa stressiä. Pahimmissa tapauksissa opiskelija päätyy itsemurhaan. Suunnilleen viisi vuotta töiden aloittamisen jälkeen Retsuko on tyystin kyllästynyt oravanpyörään. Työn tylsyyden

Retsuko perehdyttää uutta työntekijää Anaita.

ylityökorvaukset on kirjattu Japanin työlakiin, yritykset pyrkivät välttämään korvausten maksua erinäisin keinoin. Yötä myöten tehtävään ylityöputkeen Retsuko törmää, kun kirjanpitotiimin on saatava tilinpäätökset ajoissa kasaan. Suomessa puhutaan aika ajoin loppuun palamisen vaaroista. Japanissa ilmiöllä on äärimuoto, karoushi, liian työnteon aiheuttama kuolema, tai jopa karoujisatsu, liian työn aiheuttama itsemurha. Nämä ilmiöt vaativat kansainvälisen työjärjestön ILOn tilastojen mukaan 121 ja 66 varmistettua kuolonuhria vuonna 2011. Tsunoda yrittää mielistelemällä pitää tunnelman hyvänä.

Toisella tuotantokaudella kirjanpitotiimi saa uuden kouhain, mäyrä Anain. Anai näyttää olevan intoa täynnä, mutta käytännössä hän ei selviä perehdytyksestä ja syyttää kollegoitaan työpaikkakiusaamisesta pienimmänkin palautteen jälkeen. Anai on japanilaisen yhteiskunnan nuorille asettaman paineen luoma hirviö. Jos ei menesty koulussa tai saa työtä shuukatsussa puhumattakaan tuossa työssä menestymisestä, nuori on epäonnistunut. Eräs tärkeä seikka shuukatsussa on se, että opiskelijat eivät hae tiettyä työtehtävää, vaan tiettyyn yritykseen. Anai ei välttämättä tiedä tiliöinneistä ja tilinpäätöksistä mitään, mutta tarjotusta työpaikasta ei parane kieltäytyä. Stressin ja odotusten lannistama Anai sysää omia epäonnistumisiaan toisten syyksi, koska yhteiskunnan odotukset eivät salli hänen myöntää epäonnistumista. Vasta äidillinen virtahepo Kabae onnistuu auttamaan Anaita. Lopulta Anai on vain pelokas nuori mies, joka kaipaa ymmärrystä. Japanilainen työkulttuuri on muuttumassa joustavampaan ja työntekijälle ystävällisempään suuntaan. Kuten monissa muissakin yhteiskunnallisissa seikoissa, tämä muutos on hidasta. Yksi Aggretsukon vahvuuksista on taito syventää edellisten kausien juonia ja hahmokuvauksia ja tuoda esille uusia japanilaisen nyky-yhteiskunnan kipukohtia. Toivoa sopii, että sarjan mahdollinen neljäs tuotantokausi jatkaa samaa linjaa.

lisäksi Retsuko ei siedä esimiestään Tonia. Ton on kirjaimellinen sovinistisika, joka vähättelee Retsukon taitoja ja kohtelee häntä tavalla, joka on tulkittavissa työpaikkakiusaamiseksi. Kiusaaminen ja simputus ovat vakavia ilmiöitä Japanissa, mutta harmoniaan pyrkivässä yhteiskunnassa nämä ongelmat kohtaavat usein vähättelyä. Vaikka Retsuko tekeekin Tonin käytöksestä valituksen, se ei lopulta paranna tilannetta. Retsukon kollega, peura Tsunoda, vaikuttaa sarjan alussa mielistelevän Tonia. Hän paljastaa myöhemmin, että kyseessä on taktiikka. Tsunoda on päättänyt piristää Tonia, jotta hän olisi paremmalla tuulella, eikä siten raivoaisi tiimilleen. Viehättävänä nuorena naisena Tsunoda käyttää keinoja, joita perinteinen japanilainen kulttuuri hänelle antaa. Hän korostaa innokasta tyttömäisyyttään, jotta johtavassa asemassa oleva mies voi rentoutua, eikä muu yhteisö näkisi Tsunodaa uhkana. Ton on kärjistetty esimerkki niistä käsityksistä, joita japanilaisilla yhä on työskentelevistä naisista. Vuonna 2019 julkaistun tilaston mukaan 53,3 prosenttia japanilaisista naisista käy töissä. Suomessa vastaava luku oli vuonna 2020 hieman yli 70 prosenttia. Perinteisen japanilaisen käsityksen mukaan naiset vastaavat kodista ja heidän tulisi olla “hyviä vaimoja ja viisaita äitejä”. Työssäkäynti on este tälle ideaalille. Usein naiset poistuvatkin työelämästä avioiduttuaan. Myös Retsuko elättelee toiveita kotiäidiksi ryhtymisestä, mutta tämä johtunee lähinnä hänen halustaan päästä pois vihaamastaan työstä. Suomessa ei ole tavatonta, että ihmiset vaihtavat työpaikkoja. Japanissa tämä on kuitenkin vielä suhteellisen epätavallista. Pitkään vallinnut ajatusmalli elinikäisestä työpaikasta voi jättää työntekijät jumiin epämiellyttävään työhön. Osa-aikaista työtä ei aikuisten keskuudessa pidetä kelvollisena tapana ansaita elanto.

Japanilainen kulttuuri pyörii usein hierarkioiden ympärillä. Työpaikoilla hierarkioita on kahdenlaisia: työntekijän ja esimiehen välisiä ja kokemattoman (kouhai) ja kokeneen (senpai) työntekijän välisiä. Retsukon senpai, komodonvaraani Tsubone, käyttää omaa valta-asemaansa sumeilematta hyväkseen panemalla Retsukon tekemään omia töitään. Vaikka työkaverit koettavat kehottaa Retsukoa kieltäytymään ylimääräisestä työstä, hän ei kehtaa, sillä hän pelkää joutuvansa riitoihin Tsubonen kanssa. Työtehtävien ja etenkin ylityön määrä on yksi valitettava japanilaisen työkulttuurin piirre. Ylityöstä kieltäytyminen voidaan Japanissa tulkita huonoksi työmotivaatioksi ja sen nähdään aiheuttavan vaivaa muulle työyhteisölle. Vaikka

”Työtehtävien ja etenkin ylityön määrä on yksi valitettava japanilaisen työkulttuurin piirre.”

Klassikot

Giant Robo: The Day the Earth Stood Still Poika ja jättirobo

0-luvun loppupuolella ohjaajaa Yasuhiro Imagawaa, joka oli kerännyt mainetta kokkausanimellaan Mr. Ajikko, pyydettiin tekemään anime, joka pohjaisi manga-legenda Mitsuteru Yokoyaman superrobottisarjaan Giant Robo. Imagawa suostui projektiin heti, sillä hän oli Yokoyaman suuri fani. Projektissa oli kuitenkin eräs ehto: Imagawa ei saanut käyttää sivuhahmoja Giant Robon mangasta tai sen pohjalta tehdystä näytellystä tv-sarjasta sopimuskiistojen vuoksi. Tällöin Imagawa sopi tapaamisen Yokoyaman kanssa ja suostutteli tämän antamaan hänelle oikeudet käyttää hahmoja kaikista muista tämän sarjoista. Näin Imagawa sai vapaat kädet käyttää lähes kaikkia Yokoyaman hahmoja miten tahtoi ja sekoitella mukaan myös ideoita tämän sarjoista. Imagawa lisäsi soppaan

vielä kourallisen omaa luovuuttaan ja sai näin aikaiseksi ehkä kaikkien aikojen parhaan OVA-sarjan. Giant Roboa julkaistiin kaikkiaan seitsemän jaksoa vuosien 1992 ja 1998 välissä.

Giant Robo sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on hylännyt perinteiset energiamuodot tiedemiesten keksittyä saasteettoman shizuma drive -energian. Shizuma driven ansiosta ihmiskunta elää uutta kultaista aikakauttaan, mutta tämän valoisan tulevaisuuden varjoissa käydään kiivasta taistelua. BF Group -niminen superrikollisryhmä yrittää valloittaa maailman. Ainoat, jotka heitä voivat vastustaa, ovat Oikeuden eksperteiksi kutsuttu joukko supervoimaisia ihmisiä. Heidän joukossaan on nuori poika nimeltä Daisaku Kusama, joka rannemikrofoninsa avulla käskyttää kaikista roboteista mahtavinta, Giant Roboa. Tarina alkaa suoraan keskeltä tapahtumia, kun sekä Oikeuden ekspertit että BF Group tavoittelevat mystistä mustaa laukkua. Laukku on sidoksissa kymmenen vuotta ennen sarjan alkua tapahtuneeseen Bashtarlen onnettomuuteen, joka katkaisi koko maailman sähköt viikoksi ja aiheutti mittaamatonta tuhoa. BF Group aikoo ilmeisesti toistaa tapahtuman, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. Mikä on ryhmän lopullinen tavoite ja miten he aikovat sen toteuttaa? Mitä Bashtarlessa todellisuudessa oikein tapahtui? Useampikin sarjan hahmoista on onnettomuuteen suoraan kytköksissä, ja tarinan edetessä heidän toimensa alkavat näyttäytyä aivan uudessa valossa. Mysteerien alkaessa hiljalleen selvitä sarjan keskeiseksi teemaksi nousee kysymys: Voiko tiedettä edistää aiheuttamatta samalla suurta tuhoa? Onnettomuudesta nähdään sarjan aikana useita kertoja takauma, ja vaikka itse takauma ja siinä lausutut repliikit pysyvät samoina, vähitellen katsojalle selviää paremmin tapahtumien konteksti. Sarjan lopussa koko tapahtuma näyttäytyy aivan toisessa valossa kuin alussa. Jos katsoo viimeisen jakson jälkeen sarjan ensimmäisen jakson uusiksi, havaitsee, että tulevista tapahtumista on olemassa viitteitä jo aivan alussa. Giant Robon juoneen on selvästi nähty valtavasti vaivaa, ja yhtä hienosti rakennettua mysteeriä näkee harvoin.

Sarjan premissi ei varsinaisesti ole mitään ennenkuulumatonta, mutta ei kannata erehtyä pitämään sitä tavanomaisena superrobottisarjana. Giant Robo yhdistelee keskenään useita eri genrejä, ja jättirobottien taistelut ovat vain pieni osa sitä. Pääasiassa sarjan lukuisat taistelut käydään ihmisten välillä,

Giant Robo © Hikari Pro. / Toshiba Ent. / PLEX / Atlantis.

Daisaku (takana vas.), Ginrei, Tetsugyu ja kumppanit vihollista paossa.

BF Groupin johtaja Genya juonittelee ykköset yllä.

” Lähes jokainen jakso päättyy ilkeään cliﬀhangeriin, ja jokainen uusi jakso on edellistä parempi. Sellaiseen kykenee hyvin harva sarja.” kun supervoimaiset henkilöt joutuvat vastakkain. Tyyliltään se muistuttaakin enemmän wuxiaa kuin Gundamia, joskin joukkoon on myös sekoitettu sopiva määrä vakoilujännäriä. Silloinkin kun sarja keskittyy taisteluihin, ne ovat aina jännittäviä katsella, koska sankarit ovat lähes aina altavastaajan asemassa ja joutuvat tekemään kaikkensa pysyäkseen hengissä. Giant Robossa kukaan ei ole kuolematon, vaan hahmoja kuolee lopullisesti kummaltakin puolelta. Giant Robo on ehdottomasti juonivetoinen sarja, mutta se ei silti missään vaiheessa unohda henkilöhahmojaan. Ne eivät ehkä ole kaikista moniulotteisimpia, mutta ne ovat pidettäviä ja tarpeeksi syvällisiä, jotta katsoja ymmärtää heidän motiivinsa ja tavoitteensa. Edes BF Groupin johtohahmot eivät ole pelkkiä supervoimaisia konnia, vaan heidän päämääränsä on kaikkien paljastusten jälkeen täysin ymmärrettävä. Varsinkin ryhmän johtaja Genya on paljon monipuolisempi ja jopa traagisempi kuin miltä sarjan alussa näyttää. Kaikkien supervoimien ja elämää suurempien kohtaloiden rinnalla sarjan päähenkilö Daisaku sekä tämän egyptiläistä jumalaa muistuttava robottinsa uhkaavat välillä jopa jäädä muiden varjoon. Daisaku ei missään nimessä ole kaikkien mysteerien keskipisteessä, vaan katsoja kokee tarinan hänen kauttaan. Daisaku myös muuttuu sarjan aikana eniten, sillä sarjan alussa nuori ja naiivi poika joutuu tarinan edetessä vaikeiden kysymysten äärelle, jotka muuttavat hänen maailmankuvaansa suuresti. Daisaku haluaa Robon avulla suojella maailmaa, kuten tämän kuollut isä toivoi, mutta voidaanko Robon kaltaisen taistelukoneen avulla todella saavuttaa niin idealistinen päämäärä?

Giant Robossa on kuitenkin eräs suuri puute: Se jää kesken. Kaikki avoinna olevat juonilangat saadaan kyllä punottua yhteen, mutta viimeistä kohtaamista Oikeuden eksperttien ja BF Groupin johtajan Big Firen välillä ei koskaan nähdä. Sar-

Giant Robo © Hikari Pro. / Toshiba Ent. / PLEX / Atlantis.

Giant Robo tarjoilee tyylikästä jytyä ja jylinää.

jan oli määrä saada jatkoa, mutta surkeiden myyntilukujen vuoksi se jäi tekemättä. Lopputulos on sama kuin jos katsoisi alkuperäisestä Tähtien sota -trilogiasta vain Imperiumin vastaiskun. Imagawan mukaan jatkon ilmestyminen on hyvin epätodennäköistä, sillä OVA-sarjan pitäisi ensin yltää miljoonien kappaleiden myyntilukemiin. Näin tuskin tulee koskaan tapahtumaan, sillä OVA-sarja möi huonosti länsimaissa, mutta vieläkin huonommin Japanissa. Ei kuitenkaan kannata säikähtää sitä, että sarja jää kesken, sillä keskeneräisenäkin se on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Lähes jokainen jakso päättyy ilkeään cliﬀhangeriin, ja jokainen uusi jakso on edellistä parempi. Sellaiseen kykenee hyvin harva sarja. Kokonaisuuden kruunaavat upea visuaalinen toteutus ja Varsovan ﬁlharmonisen orkesterin soittama komea ääniraita. Ei kannata siis missään nimessä pelästyä ”robottia” sarjan nimessä, vaan rohkeasti antaa sille mahdollisuus. Petri Pohjonen

Arvostelut

34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Arvostelijat tässä numerossa

Mette Pesonen

Paula Haapanen

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

Paulan vapaa-aika jakautuu lukemisen ja pelaamisen kesken. Kesän aikana häntä alkoi kiinnostaa Moyoco Annon tuotanto, ja tällä hetkellä haussa on puuttuvat Happy Manian osat.

Katrin Chernysh

Riikka Haapanen

Kaikkiruokainen animangan suurkuluttaja, jonka sydän sykkii romantiikalle. Pyrkii suosimaan alkuperäistä, minkä takia kirjahyllyt ovat täyttyneet ranobeista.

Riikka on päätoimittaja, toimistopäällikkö ja kissa-asianainen. Hän on jättänyt kesken kaikki pitkät shounen-sarjat One Pieceä lukuunottamatta.

Joni Partanen

Olli Riihimäki

Pienestä pitäen sarjakuvien parissa varttunut Joni huomaa toisinaan puhuvansa kuivakkaasti japanilaisesta sarjakuvasta mangan sijaan. Lukuharrastuksen lisäksi ison osan vähästä vapaa-ajasta vie lintuharrastus ja muu luonnon tarkkailu.

Olli muistaa hintavat tuontimangat Tokyopopin nousua edeltäviltä vuosilta. Keskittyy nykyisin pääasiassa suomenkielisiin mangajulkaisuihin ja odottelee, josko Titaanien sota saataisiin lähiaikoina päätökseen.

Sini Laine

Petri Pohjonen

Sini on uusista sarjoista helposti innostuva fanityttö, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti urheilu-animet. Usein animea katsoessaan hän jää pohtimaan, voisiko siitä tehdä cosplayn.

Petri on yhteiskuntatieteilijä ja yleisnörtti, joka on katsonut animea jo 20 vuoden ajan. Hän pitää itseään jonkinlaisena wanhan animen tuntijana, ja normaalisti karsastaa komedioita sekä koulusarjoja.

Toni Jefremoﬀ

Aleksi Pirinen

Melankolinen mediaentusiasti Meri-Lapin korvesta. Ahmii animen, mangan ja metallimusiikin lisäksi myös showpainia. Rakastaa tunteidensa kurittamista siirappisilla romanssitarinoilla, huonoilla animesarjoilla ja surullisilla hahmotarinoilla.

Aleksi on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, jota kiinnostavat erityisesti sukupuoli ja seksuaalisuus sekä niiden representaatio. Animen ja mangan lisäksi Vocaloid-kappaleiden nuotin vierestä laulaminen sekä fantasiaroolipelit kuuluvat hänen harrastuksiinsa.

Välimulkaisu (anime)

Farewell, My Dear Cramer Mimmit futaa

Nimi: Sayounara watashi no Cramer Ohjaus: Seiki Takuno Käsikirjoittaja: Natsuko Takahashi Studio: LIDEN FILMS Alkuteos: Naoshi Arakawan manga Esitetty: 4.4.2021 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

ozomi Onda harjoitteli yläasteella poikien jalkapallojoukkueessa, sillä tytöille ei ollut omaa joukkuetta. Lukiossa hän pääsee vihdoin pelaamaan tyttöjen kanssa. Samaan joukkueeseen päätyvät Midori Soshizaki ja Sumire Suou, joilla on yhteistä historiaa. Päähenkilöiden joukkue Warabi kärsii pelaajakadosta, eikä ravilehtiä treeneissä lukeva valmentaja auta asiaa. Tilanteeseen tulee muutos, kun naisten maajoukkueen entinen tähtipelaaja Naoko Nomi pestautuu valmentajaksi. Anime seuraa joukkueen harjoittelua ja otteluita, tyttöjen välistä ystävyyttä unohtamatta. Farewell, My Dear Cramer on siis melko tyypillinen tarina heikosti menestyvästä joukkueesta, joka alkaa pärjätä paremmin uusien jäsenien ja kovan harjoittelun reseptillä. Mangaka Naoshi Arakawa on paremmin tunnettu kyynelkanavat avaavasta teoksestaan Your Lie in April. Farewell, My Dear Cramer on kevyempi ja huumoripitoisempi sarja. Sarjassa pohditaan vakavasti naisten jalkapallon heikkoa asemaa, mutta traagisia ihmiskohtaloita ei ole luvassa. Farewell, My Dear Cramer ansaitsee kiitosta tyttöhahmoistaan. He eivät ole vain söpöjä, vaan tekevät siistejä juttuja futiskentällä. Harmillisesti sarja panostaa enemmän tiimihen-

gen nostattamiseen kuin yksittäisiin hahmoihin. Hahmot jäävät etäisiksi ja yksiulotteisiksi, eivätkä kehity animen aikana. Sarja on täynnä hauskoja persoonia, joihin tutustuisi mielellään paremmin. Anime-sovituksen keskiöön olisi kannattanut nostaa yksi hahmo, jonka kokemusten kautta olisi seurattu joukkueen sattumuksia. Selkeän päähenkilön puute vaikeuttaa tarinan seuraamista. Anime-sovitus ei yllä samalle tasolle alkuperäisen mangan kanssa. Animaatio on ikävän pelkistettyä, eikä Arakawan ihastuttava piirrostyyli pääse oikeuksiinsa. Tahditus on mitä sattuu, ja osa kohtauksista tuntuu venytetyiltä. Tyttöjen arkea painottavilla kohtauksilla on ehkä yritetty tehdä animea helpommin lähestyttäväksi. Alkuperäisteos painottaa urheilupuolta. Jalkapalloharrastajalle sarja vilisee viittauksia oikeisiin tekniikoihin ja pelaajiin. Sarjasta voi nauttia myös lajia syvemmin tuntematta. Jalkapalloon keskitytään kuitenkin sen verran vahvasti, että sarjaa on vaikea suositella, jos urheilu ei genrenä lainkaan kiinnosta. Arakawa loi mangan alunperin antaakseen huomiota naisten jalkapallolle. Toivotaan siispä, että myös anime ja myöhemmin ilmestyvä elokuva kannustaisivat tyttöjä lajin pariin. Sini Laine

Lyhyesti: Sympaattinen anime surullisen laiskalla toteutuksella.

Välimulkaisu (anime)

Koi to yobu ni wa kimochi warui Kun Tamaki kasvoi aikuiseksi

Ohjaus: Naomi Nakayama Käsikirjoittaja: Yuuko Kakihara Studio: Nomad Alkuteos: Mogusun manga Esitetty: 5.4.2021 - Jaksoja: 12 Striimauspalvelu: Crunchyroll

itä tekisit, jos nuori lukiolaistyttö pelastaisi riutuneen itsesi murtamasta kalloasi metroaseman katukivetykseen? Tätä pohtii liikemies Ryou Amakusa yhtenä aamuna, sillä hänelle skenaario ei ole pelkkää hypoteesia. Kohtaamisen jälkeen mies saa tietää, että hänet turmiolta pelastanut enkeli on nimeltään Ichika Arima – hänen pikkusiskonsa paras ystävä. Ulkonäöltään ja etäisesti luonteeltaankin Ouran High School Host Clubin Tamakia muistuttava sankari kaataa kaunottaria kuin ammattilaiskeilaaja konsanaan, mutta Ichika vähät välittää ystävänsä isoveljen lukuisista lähestymisyrityksistä. Hän kokee ne ahdistavina ja karmivina… ainakin aluksi. KoiKimo pyörittää tuttua romanttisten aikuisten komedioiden myllynkiveä, sillä samanlainen kaava on nähty jo tusina kertaa aiemmin. Pääparin edesottamuksia katsellessa mielen valtaa jollakin kieroutuneella tavalla nostalginen tunne, sillä sarja muistuttaa 2000-luvun käänteishaaremihittiä, jo mainittua Ouran High School Host Clubia, ja erityisesti sen pääparia Haruhia ja Tamakia.

Ryou on kuin aikuiseksi kasvanut Tamaki, ja Ichikassa on huomattavissa hieman Haruhin vikaa. Muut enemmän ruutuaikaa saavat hahmot taas ovat ihan omia itsejään, eivätkä tukeudu aiemmin nähtyihin hahmotrooppeihin. Sarjan puolivälissä tarina jaksaa edelleen viihdyttää. Näyttää siltä, että molemmille päähenkilöille on luvassa melkoista menoa parisuhdemarkkinoilla. Toni Jefremoﬀ

Lyhyesti: Viihdyttävä ja etäisesti tutun tuntuinen romanttinen komedia, joka on selkeästi suunnattu vanhemmalle anime-väelle.

Välimulkaisu (anime)

Tokyo Revengers Aikamatkustava nyrkkeilysäkki

Ohjaus: Kouichi Hatsumi Käsikirjoittaja: Yasuyuki Mutou Studio: LIDENFILMS Alkuteos: perustuu Ken Wakuin mangaan Esitetty: 11.4.2021 - Jaksoja: 24 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

itä jos elämässä saisi uuden mahdollisuuden? Tätä voi pohtia Tokyo Revengers -anime-sovituksen parissa. Tokyo Revengersissä sanonta ”elämä vilahtaa silmien edestä” muuttuu konkreettiseksi aikamatkustukseksi. Ken Wakuin samannimiseen mangaan perustuvassa anime-sarjassa elämäänsä pettynyt Takemichi Hanagaki palaa kuoltuaan takaisin nuoruuteensa tasan kahdentoista vuoden päähän. Takemichi ei kuitenkaan matkaa menneisyyteen pysyvästi, vaan hän onnistuu ihmeen kaupalla palaamaan takaisin nykyhetkeen. Aikamatkustuksella on kuitenkin seurauksensa. Puututtuaan menneiden tapahtumien kulkuun Takemichi ei kuolekaan. Sen sijaan hänen on yritettävä estää ex-tyttöystävänsä Hinatan kuolema tämän veljen kanssa. Vastassa on pahamaineinen ja vaarallinen Tokyo Manji -rikollisjengi, ja aikamatkustus lisää omat mutkansa matkaan. Aikamatkustusta käytetään juonielementtinä kohtalaisen usein anime-sarjoissa. Siihen liittyvien paradoksien käsittely ja itse aikamatkustuksen selittäminen ovat monesti sarjojen heikkoja kohtia, mutta Tokyo Revengersin aikamatkailu ei ainakaan vielä ole aiheuttanut harmaita hiuksia. Takemichi voi

matkustaa vain kahdentoista vuoden taakse, mikä rajaa aikamatkustuksen mahdollisuuksia. Vaikka kaksitoista vuotta vaikuttaakin mielivaltaiselta, aikamatkustuksen rajauksella sarja välttää useita maailmanrakennuksellisia ongelmia. Sarjassa aikamatkustus ei ole ylivoimainen kyky, mutta se vaatii katsojalta kuitenkin hieman oman logiikan hiljentämistä. Erityisen häiritsevää tämä ei kuitenkaan ole.

Sarja kertoo nuorisorikollisjengeistä ja nykyhetken järjestäytyneestä rikollisuudesta. Ei olekaan ihme, että sarjassa on huomattava annos toimintaa ja räiskettä. Animaatiojälki toimii hyvin toimintakohtauksissa, ja hahmojen kokemat iskut ja höykytykset näyttävät ja tuntuvat voimakkailta. Sarjan alussa Takemichi tuntuukin enemmän aikamatkustavalta nyrkkeilysäkiltä, kun koulun kovikset ottavat hänet kohteekseen. Väkivaltaa tasapainottaa onnistuneesti Takemichin ajatusmaailma. Vaikka hänen nykyinen elämänsä tuntuu arvottomalta ja turhalta, hän muistaa elämänsä hyvät ja arvokkaat hetket, kuten yhteisen ajan Hinatan kanssa. Takemichi kehittyy hahmona, ja samalla katsojan kiintymys häneen kasvaa. Aleksi Pirinen

Lyhyesti: Aikamatkustelun suhteellisen hyvin hallitseva sarja, jonka jatkoa jää mielenkiinnolla odottelemaan.

Välimulkaisu (anime)

86 -EIGHTY-SIXKun kaksi todellisuutta kohtaa

Ohjaus: Toshimasa Ishii Käsikirjoittaja: Toshiya Oono Studio: A-1 Pictures Alkuteos: Asato Asaton light novel Esitetty: 11.4.2021 - Jaksoja: 11 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

ladilena Mirizé on tuore 16-vuotias majuri, joka saa komennettavakseen San Magnolia -tasavallan Keihäänkärki-nimisen erikoisjoukkueen. Vaikka kyseessä on ässäjoukkue, ei kukaan suostu ottamaan joukkuetta komentoonsa heidän ongelmallisuutensa vuoksi. Huhujen mukaan he kuulevat “kuolleiden ääniä”. Lena ottaa ryhmän johdettavakseen ja alkaa pikkuhiljaa tutustua sen jäseniin, erityisesti joukkueenjohtaja Shinei Nouzeniin, jonka veljen Lena on tavannut lapsuudessaan. Tasavalta on ollut sodassa useita vuosia, ja kansalaisten on annettu uskoa, että se käydään täysin autonomisesti ohjautuvilla koneilla. Todellisuudessa kuitenkin jokaista tällaista juggernauttia ohjaa ihminen, joita kutsutaan nimellä “86”. Kasikutoset kuvataan ihmistäkin alempina olentoina, mutta toisinajattelijana Lena kohtelee heitä vertaisinaan. Hyväksyessään komentajan roolin Lenalle avautuu sodan julma puoli. Lena ja Shin päättävät kääntää selkänsä eroavaisuuksille ja lyöttäyty yhteen saadakseen sodan päättymään mahdollisimman pian. 86 -EIGHTY-SIX- lyö heti kättelyssä pöytään ihmisten eriarvoisuuden. Kasikutoset taistelevat henkensä edestä eturintamalla, kun taas enemmistön muodos-

tama alba-rotu ei astu jalallakaan sotatantereelle. Keihäänkärki-joukkueella ei ole juurikaan odotuksia uutta komentajaa kohtaan. Korkea-arvoisten albojen ja ihmistäkin alempien kasikutosten ero tuodaan selkeästi esiin animen visuaalisessa maailmassa. Albat ovat kaikki hopeahiuksisia, kun taas kasikutosten ulkonäkö on moninainen. Lenan läsnäollessa vallitsevat värit ovat sininen, valkoinen ja marmori, kun taas kasikutosten ympärillä on paljon puuta ja ruskean eri sävyjä. Lena nauttii erilaisista (joskin ei aina aidoista) ylellisyyksistä, kuten kakuista, kun taas hänen joukkueensa kasvattaa ja hankkii itse ruokansa. 86 -EIGHTY-SIX- tarjoaa katsojalle tarinan, jossa kaksi vastakkaista osapuolta yrittävät oppia tuntemaan ja ymmärtämään toisiaan sodan keskellä. He eivät kuitenkaan ole vihollisia, vaikka heidän välisestä suhteestaan voisi toista ajatella. Lenalla on vielä pitkä matka edessään saadakseen joukkueensa luottamaan häneen. Sarja on jaettu kahteen osaan, mutta toisen kauden ilmestymisajankohtaa ei ole vielä julkistettu. Katrin Chernysh

Lyhyesti: Komentajaprinsessa ja sotilas tekevät rauhan päihittääkseen todellisen vihollisensa. Räväyttävä alku jättää toivomaan, että sarjan laatu pysyy samana loppuun asti.

Välimulkaisu (anime)

Those Snow White Notes Suloisia shamisenin sointuja Nimi: Mashiro no oto Ohjaus: Hiroaki Akagi Käsikirjoittaja: Kanichi Katou Studio: Shin-Ei Animation Alkuteos: perustuu Marimo Ragawan mangaan Esitetty: 3.4.2021 - Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

hose Snow White Notes on Marimo Ragawan manga-sarjaan perustuva draamasarja. Tarinassa seurataan Setsu Sawamuraa, nuorta shamiseninsoittajaa, joka lähtee isoisänsä kuoleman jälkeen kotikylästään Tokioon tavoitteenaan löytää oma soittotyylinsä. Sarjan fokus on soittamisessa ja musiikissa ylipäänsä. Lisäksi Setsun ihmissuhteita käsitellään harkiten. Visuaalisesti sarja on hyvin vaikuttava. Animaatiojälki ja -tyyli ovat kauniita ja hillittyjä, mikä sopii sarjan verrattain rauhalliseen sävyyn. Sarja loistaa erityisesti musiikkikohtauksissa, jotka ovat sekä mainiota katseltavaa että kuunneltavaa. Kohtauksissa, joissa shamisen soi, ei pelkkä musiikki ole pääosassa, vaan jokainen soittohetki paljastaa jotakin hahmoista ja heidän tuntemuksistaan. Näissä hetkissä musiikki, erilaiset kuvakulmat, efektit ja takaumat toimivat hienosti yhdessä ja luovat kauniin kokemuksen. Juonellisesti sarjaan pääsee aavistuksen hitaasti kiinni, ja varsinkin ensimmäisten jaksojen tempo tuntuu aluksi todella oudolta. Vaikka päähenkilö Setsun tavoitteet käyvät nopeasti selviksi, Setsua ympäröivät tapahtumat tuntuvat sekavilta. Asiaa ei auta se, että Setsu on hahmona hieman vaikeasti lähestyttävä. Alussa hän näyttäytyy vain shamisenista

kiinnostuneelta nuorukaiselta, joka tulee huonosti ihmisten kanssa toimeen. Hahmossa ei tunnu olevan juurikaan samastumispintaa. Tästä seuraa se, että katsojan on vaikea ylläpitää kiinnostustaan tarinaa kohtaan. Animesta voi kuitenkin löytää mielenkiintoisia elementtejä, jos alkukankeudesta pääsee yli. Monet hahmot tuntevat Setsun isoisän. Näin Setsu on isoisänsä perinnön kautta yhteydessä muihin hahmoihin, mikä hiljalleen rakentaa mielenkiintoisempia jännitteitä hahmojen välille. Kiinnostavaksi muodostuu myös kysymys siitä, miksi juuri Setsun isoisän musiikki on niin ihmeellistä. Those Snow White Notes on verrattain hidastempoinen, ja sarja vaatiikin katsojaltaan tietynlaista kärsivällisyyttä. Draamasarjaksi hahmojen väliset suhteet tuntuvat laimeilta ja konﬂiktittomilta. Tämän voi toisaalta nähdä harkittuna tekona, sillä verkkaisen tarinankuljetuksen vuoksi katsojan huomio keskittyy enemmän sarjan esteettiseen puoleen. Sarja saa katsojan myös pohtimaan suhdettaan musiikkiin. Musiikki vaikuttaa yksilöllisesti kuuntelijaansa. Musiikki voi muodostua esimerkiksi pakokeinoksi nykyhetkestä, voimavaraksi tai tavaksi tuntea kuuluvansa tiettyyn perinteeseen. Erityisesti Those Snow White Notes tuntuu esittävän, että musiikki voi olla ihmisiä ja heidän kokemuksiaan yhdistävä tekijä. Aleksi Pirinen

Lyhyesti: Hyvin kaunis shamisenin soittamisesta kertova sarja, jolta kuitenkin toivoisi draaman puolesta enemmän.

Välimulkaisu (anime)

Higehiro: After Being Rejected, I Shaved and Took in a High School Runaway Rikkinäinen teini, rikkinäiset aikuiset

Nimi: Hige wo soru. Soshite, joshi kousei wo hirou. Ohjaus: Manabu Kamikita Käsikirjoittaja: Deko Akao Studio: Project No.9 Alkuteos: perustuu Shimesaban light noveliin Esitetty: 5.4.2021 - Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

igehiron alussa valkokaulustyöläinen Yoshida saa pakit. Ryypättyään suruunsa hän rahjustaa kotiin. Kotiovelta löytyy lukioikäinen tyttö Sayu, joka on karannut kotoaan kuusi kuukautta aiemmin. Hän on selviytynyt vieraan kaupungin kaduilla viettelemällä itselleen vaihtuvia majapaikkoja. Tyttö yrittää ostaa kattoa pään päälleen seksillä myös Yoshidalta. Humalastaan huolimatta mies ymmärtää tilanteen olevan väärin: hän torjuu lähentely-yritykset, mutta päästää Sayun kuitenkin yöksi sisään. Tästä alkaa kahden päähenkilön epätavallinen yhteiselo, jota sävyttävät Sayun hylätyksi tulemiseen liittyvät pelkotilat ja Yoshidan työkavereiden epäluuloisuus tulokasta kohtaan. Sarjan tahti on alussa liian kiivas. Yoshida päättää yhdeltä istumalta antaa tuntemattoman, selvästi jollakin tasolla traumatisoituneen tytön jäädä luokseen. Japanissa on sosiaalityöntekijöitä ja poliisi, ja on hyvin vieraannuttavaa, että Yoshida ei harkitse kummallekaan soittamista. Sarja on kuitenkin tärkeällä asialla. Higehiro pyrkii puhuttelemaan miesten ja nuorten tyttöjen seksisuhteisiin liittyvää hyväksikäyttöä, valtaepätasapainoa ja tyttöjen pahoinvointia. Sarja on kuitenkin jokseenkin kömpelö ja osoitteleva asiansa kanssa. Lisäksi sarja tekee kummallisia visuaalisia ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa sarjan tekstitason kanssa. Kolmannessa jaksossa kamera nuolee lähes alastoman Sayun vartaloa

epämiellyttävällä tavalla. Sayun aikaisemmat kokemukset ovat johtaneet siihen, että hän arvottaa itseään seksin kautta. On irvokasta, että ohjaus alistaa trauman läpikäyneen hahmon katsojien seksualisoitavaksi. Kun Sayu kertoo Yoshidalle olevansa peloissaan, kuvakulmaksi on valittu lähikuva Sayun takapuolesta. Sarja yrittää puhua nuorten naisten hyvinvoinnin puolesta, mutta samalla fanipalvelee katsojia hävyttömästi. Mikäli tarkoitus on osoittaa, että kohtauksessa Yoshida on kiusaukselle altis, vaikutelman olisi pystynyt luomaan myös Sayua kunnioittavasti. Sarjan aikuisten maailma on muutenkin hieman vinksallaan. Aikuisten naisten ensimmäinen vaisto on pitää Sayua uhkana. Sen sijaan, että aikuiset alkaisivat hoitaa Sayun asioita oikeaoppisesti, vastuu tilanteen palauttamisesta normaaliin sysätään Sayulle. Sayun uusi ystävä Asami tuntuu ainoalta täyspäiseltä hahmolta, sillä hän näkee Sayun hätävaleiden läpi ja pitää tilannetta silmällä. Hyviäkin hetkiä sarjassa on. Yoshida sanoo Sayulle muutamasti, että Sayun ei pitäisi pitää Yoshidaa hyvänä ihmisenä vain siksi, että Yoshida ei käyttänyt hyväksi Sayun ahdinkoa niin kuin muut miehet. ”Nosta kriteerejäsi.” Tätä keskustelua on käyty paljon sosiaalisessa mediassa: alkeelliset käytöstavat ja toisten vahingoittamisen välttäminen ovat perusihmisyyttä, eivät jalustalle nostamisen arvoisia. Niiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Riikka Haapanen

Lyhyesti: Monimutkainen sarja, joka yrittää tehdä hyvää, mutta ei välttämättä ymmärrä itsekään sisäistämäänsä maailmankuvaa.

Välimulkaisu (anime)

Don’t Toy with Me, Miss Nagatoro Rakkaudesta se hevonenkin potkii

Nimi: Ijiranaide, Nagatoro-san Ohjaus: Hirokazu Hanai Käsikirjoittaja: Taku Kishimoto Studio: Telecom Animation Film Alkuteos: perustuu Nanashin mangaan Esitetty: 11.4.2021 - Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

aoto Hachiojin hiljainen elämä menee mullin mallin, kun lukiolaispoika kohtaa koulun kirjastossa vuotta nuoremman Hayase Nagatoron. Nagatoro näkee senpain piirtämät manga-sivut ja alkaa pilkata poikaa. Tilanne menee niinkin pitkälle, että Hachioji puhkeaa itkuun Nagatoron nähden. Tämä viihdyttää tyttöä luvattoman paljon, mikä johtaa siihen, että Nagatoro alkaa härnätä Hachiojia armottomasti jokaisessa sopivassa käänteessä. Sarjan edetessä käy selväksi, että Nagatoro on ihastunut poikaan. Hachiojiakin tuntuu häiritsevän vähemmän ja vähemmän tytön näkeminen. Nagatoron kiusaamisen alta kuoriutuvat lämpimät tunteet on esitetty mukavan hienovaraisesti. Animen väripilkku onkin Nagatoron roolissa kuultava Sumire Uesaka. Nagatoro on mainiosti animoitu ja hahmona jo lähtökohtaisesti mehevä, mutta Uesaka todella herättää hahmon eloon sopivan pirullisella äänityöskentelyllään. Uesakan energia jyrää monessa kohtauksessa Hachiojiksi roolitetun Daiki Yamashitan. Yamashitan puolustukseksi on sanottava, että Hachiojin rooli on ajoittain varsinainen märkä rätti, josta on

vaikea tiristää mitään erityisen kiinnostavaa. Tarinallisesti Don’t Toy with Me, Miss Nagatoro tylstyy nimihahmonsa energiasta huolimatta pikkutuhmien vitsien virraksi. Tilanteet toistuvat samantyyppisinä: Nagatoro trollaa Hachiojia, joka hermostuu ja tempautuu hullutteluun mukaan. Tilanteet purkautuvat usein jonkinlaiseen seksuaalisesti latautuneeseen tilanteeseen, jonka Hachioji aiheuttaa kömpelyydellään – useimmiten sarjassa päädytään puristelemaan, koskettelemaan tai katselemaan rintoja. Jokaisessa jaksossa on kaksi kaksikon arkea kuvaavaa episodia, joita satunnaisesti värittävät Nagatoron ystävät. Sivuhahmoja näkisi mielellään lisää, sillä he tuovat sopivaa vaihtelua muuten ennalta-arvattaviin jaksoihin. Anime sopii ensimmäisen puolikkaansa perusteella kulutettavaksi jakso kerrallaan. Jaksojen katselu putkeen muistuttaa katsojaa harmillisesti, että tekijät ovat nojanneet liikaa yhden vitsin varaan. Rohkeampi irtiotto lähdemateriaalista olisi saattanut raikastaa asetelmaa ja tuoda juoneen nopeammin syvyyttä. Riikka Haapanen

Lyhyesti: Ajoittain jopa puuduttava komedia, jota kantaa Nagatoron ääninäyttelijä Uesaka. On kiinnostavaa nähdä, miten sarja kehittyy, kun Nagatoron tunteet paljastuvat Hachiojille.

Arvostelu (anime)

The Way of the Househusband Väkivalloin kotitöiden kimppuun

Nimi: Gokushufudou Ohjaus: Chiaki Kon Käsikirjoitus: Susumu Yamakawa Studio: J.C. Staﬀ Alkuteos: Perustuu Kousuke Oonon mangaan Esitetty: 4.8.2021 Jaksoja: 5 Suoratoistopalvelu: Netﬂix

atsu tunnetaan yakuza-piireissä nimellä “Kuolematon Tatsu/Lohikäärme”. Hänen nimensä ja arpinen naamansa herättävät kunnioitusta ja pelkoa pitkin Japanin alamaailmaa. Tatsu on kuitenkin kyllästynyt gangsterin elämään: nykyisin hän on kiinnostuneempi asunnon siivouksesta, edullisista elintarvikkeista ja vaimonsa Mikun hemmottelusta. Tämä on lähtötilanne Netflixin huhtikuussa julkaisemalle, Kousuke Oonon mangaan perustuvalle animelle The Way of the Househusband. Oonon manga on saanut osakseen paljon mielenkiintoa. Se on sovitettu esimerkiksi live-action -televisiosarjaksi, pääosassa Hiroshi Tamaki. Netflixin anime-sarjan ensimmäinen kausi koostuu viidestä jaksosta, jotka puolestaan jakautuvat yhteensä kolmeenkymmeneen pikku tarinaan Tatsun arkisista edesottamuksista. Sarjan toista kautta uumoillaan ensi vuodelle, sillä Netflix on ilmoittanut animen saavan jatkoa. Netflixin adaptaatio sai heti ilmestyttyään paljon kritiikkiä animaatiotyylinsä vuoksi. Animaatiota on luonnehdittu enemmän liikkuvaksi sarjakuvaksi kuin oikeaksi animaatioksi. Netflixiä ei voi yleisesti pitää pihinä tuotantoyhtiönä, ja animaation takana on muun muassa Revolutionary Girl Utenan (1997) ja Food Warsin (2015-2020) animoiduista versioista vastannut J.C. Staff. Miksi siis The Way of the Househusband ei säväytä teknisesti?

The Way of the Househusbandin ohjaaja Chiaki Kon on todennut animea koskevassa haastattelussa, että sarjan tuottajat halusivat animen tuntuvan samalta kuin mangan lukeminen. Tämä selittää sarjan rajallisen liikkeen määrän. Tyyli saattaa häiritä joitakin katsojia, mutta henkilökohtaisesti en kokenut sitä häiritsevänä, anime-maailmasta löytyy paljon pahempiakin animaatiosyntejä. Sarjan humoristinen perussisältö on varsin yksinkertainen: yakuzalta näyttävä ja yakuzan habituksella toimiva Tatsu tekee söpöjä, japanilaisille kotirouville tyypillisiä asioita. Tämä vastakkainasettelu toimii hyvin, mutta pidemmän päälle vitsit tuntuvat liian ennalta-arvattavilta. Tähän helpotusta tuo se, että jokainen tarina kestää vain muutamia minuutteja ja koko sarjan saa katsottua läpi yhdellä istumalla. Jos The Way of the Househusbandin sisältöä haluaa pohtia syvällisemmin, sen voi nähdä kritisoivan perinteistä japanilaista käsitystä sukupuolesta. Vaimojen on perinteisesti oletettu hoitavan kotia ja miesten on oletettu keskittyvän työntekoon kodin ulkopuolella. Tatsu ja Miku toimivat kommentaarina tälle asetelmalle, sillä Miku on uranainen ja Tatsu viihtyy mainiosti naapuruston kotirouvien parissa. Pariskunta eroaa massasta, mutta he ovat onnellisia. Mette Pesonen

Arvosana: Mikäli kaipaa elämäänsä piristystä, eikä poikkeava animaatiotyyli häiritse, sarja on katsomisen arvoinen. En hankkisi Netﬂixiä vain tätä varten, mutta jos palvelu on jo käytössä, istahda hetkeksi ja nauti Tatsun arjen kommelluksista.

Arvostelu (anime)

SK8 the Inﬁnity Hei lainaa kundi sun lautaa

Nimi: SK∞ Esu Kee Eito Ohjaus: Hiroko Utsumi Käsikirjoittaja: Ichirou Ookouchi Studio: Bones Alkuteos: - Esitetty: 9.1.-3.4.2021 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

ukiolaispoika Reki rakastaa skeittaamista ja rullalautojen kasaamista yli kaiken. Öisin hän kokoontuu muiden paikallisten skeittaajien kanssa reitille, jolla järjestetään huippusalaista kisaa nimeltä ”S”. Reitin nopeimmin skeitannut voittaa. Reki ottaa mukaan uuden luokkatoverinsa, Kanadasta muuttaneen Langan, ja saa hänetkin innostumaan skeittaamisesta. Langa pääsee nopeasti jyvälle skeittaamisesta lumilautailutaustansa ansiosta. Mukaan liittyy muitakin toinen toistaan värikkäämpiä hahmoja, joita vastaan pojat pääsevät kisaamaan. SK8 the Inﬁnity on syystä saanut innostuneen vastaanoton. Reki ja Langa ovat helposti pidettäviä päähenkilöitä, joiden ystävyyden kehittymistä on antoisaa seurata. Animen alkupuoli on erityisen huumoripainotteinen katsojan päästessä seuraamaan Langan haparointia skeittilaudalla. Jännitystä kuvioihin tuo S-kisan perustaja, ihailtu skeittari Adam, joka huomaa Langan kyvyt ja haluaa haastaa hänet. Skeittikisoista ei vauhtia tai yllätyksiä puutu, sillä kaikki keinot ovat sallittuja. Hiroko Utsumi on aiemmin työskennellyt Free!:n ja Banana Fishin ohjaajana, ja SK8 on hänen ensimmäinen alkuperäisteoksensa. Haastattelujen mukaan Utsumi on ottanut sarjaan vaikutteita omista skeittikokemuksistaan. Rakkaus

lajia kohtaan näkyy. Vaikka kaikki on anime-tyyliin liioiteltua, pohjana on käytetty oikeita skeittitemppuja. Harvinaisen aiheensa ohella SK8 erottuu taiteellaan. Sarjan pirteä värimaailma ja hauskat hahmodesignit yliampuvine vaatteineen jäävät mieleen. On myös virkistävää, kuinka eri ikäisiä keskenään kisaavat hahmot ovat. Usein urheilusarjoissa kaikki keskeiset hahmot ovat esimerkiksi lukiolaisia. Niin nuoret kuin aikuisetkin jakavat saman intohimon skeittaamiseen, eikä harrastusta tarvitse hylätä aikuisuuden kynnyksen ylityttyä. SK8 ei ole pelkkää hupia, vaan se käsittelee myös harrastuksen varjopuolia. Reki tuntee epävarmuutta, kun vasta skeittaamisen aloittanut Langa alkaa olla häntä parempi. Voiko harrastuksesta nauttia, vaikka ei olisi kaikkein paras? Rekin pohdinnat kuuluvat animen parhaisiin puoliin, ja ongelma ratkaistaan lopulta mainiosti. SK8 on alkuvuoden parhaita sarjoja. Rekin ja Langan pöhköily on hauskaa, vaikkei ymmärtäisi skeittaamisesta pätkääkään. Animaatio tekee oikeutta kilpailukohtauksille, ja menevä soundtrack viimeistelee kokonaisuuden. Urheilusarjojen ystävälle SK8 on varma valinta, mutta sarja on helposti lähestyttävä myös genrestä vähemmän välittävälle. Sini Laine

Arvosana: Vauhdikas anime rakkaudesta skeittaamiseen. Hauskat hahmot, värikäs animaatio ja hersyvä huumori tekevät tästä alkuvuoden parhaimmistoa.

Arvostelu (manga)

Frozen II – The Manga Huurteinen manga-seikkailu

Tekijä: Arina Tanemura Kustantaja: Viz Media Suositushinta: $14.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 160 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 2/2021

rendellen kuningaskunnan hallitsijapari menehtyi odottamattomasti. Jälkeensä he jättivät prinsessakaksikko Annan ja Elsan, joista jälkimmäisestä tuli samalla maan tuleva kuningatar. Nämä ja paljon muita tapahtumia nähdään Disneyn ensimmäisessä Frozen-elokuvassa. Elokuvassa Elsa yrittää sopeutua sekä uuteen äkilliseen asemaansa että syntymästään saakka kantamiinsa taikavoimiin. Voimien avulla hän kykenee ohjaamaan lunta ja jäätä. Tunteikkaan ja vauhdikkaan ensimmäisen elokuvan päätteeksi avoimeksi jää kuitenkin suuri kysymys siitä, miksi Elsalla on tämä kyky. Menneisyys ja taikavoimien ympärille kytkeytyvä arvoitus eivät jätä Annaa ja Elsaa rauhaan, vaan edessä on uusi matka tuntemattomaan. Vuonna 2019 ensi-iltaan tullut Frozen 2 -elokuva sai manga-sovituksen tänä vuonna kuuluisan shoujo-mangaka Arina Tanemuran käsissä. Vizin julkaisema pokkari puristaa yksiin kansiin koko elokuvan kulun. Tanemura onnistuu luovimaan oman tunnistettavan tyylinsä ja elokuvan alkuperäisilmeen välillä jouhevasti pitäen Annan, Elsan, Olaﬁn ja muut tutut hahmot tunnistettavina. Mangakan toista tavaramerkkiä, runsasta rasterien käyttöä, ei ole myöskään jätetty pois. Kuitenkin Frozen II – The Manga on selkeästi lisenssituote, josta eniten saavat irti alkuperäisten elokuvien suurimmat fanit ja vähemmissä määrin Tanemuran töiden ystävät.

Teos on selkeästi tehty länsimaista ostajakuntaa silmällä pitäen, sillä pokkari luetaan länsimaalaisittain vasemmalta oikealle ja sen sivukoko on hieman tavanomaista englanninkielistä manga-pokkaria suurempi. Manga-tulkinta on vauhdikas lukukokemus alusta loppuun, mutta ei pelkästään hyvässä mielessä. Tanemuran kauniista taiteesta ja aiemmissa töissä näkyneistä tarinankuljetustaidoista huolimatta lopputulos on kiirehditty. Sivumäärään suhteutettuna sarjakuvassa on liikaa tapahtumia, mikä latistaa © Disney

” Manga-tulkinta on vauhdikas

lukukokemus alusta loppuun, mutta ei pelkästään hyvässä mielessä. Tanemuran kauniista taiteesta ja aiemmissa töissä näkyneistä tarinankuljetustaidoista huolimatta lopputulos on kiirehditty. ” eroa rauhallisempien ja vauhdikkaampien kohtausten välillä. Lukemiseen täytyy paneutua tarkkaan, jotta pysyy tapahtumien tasalla – etenkin jos elokuvan tarina ei ole kirkkaana muistissa. Useampikin elokuvan tärkeä kohtaus jää ikävän lyhyeksi manga-sovituksessa. Loppua kohden tekijälle tulee kiire, mikä syö loppuhuipennuksen vaikuttavuutta. Kiirehditystä lopputuloksesta huolimatta on pienoinen sääli, ettei tätä mangaa ole käännetty suomeksi, sillä varteenotettavia ostajia tällaiselle julkaisulle löytyy Suomestakin. Nyt teos jää niiden Frozen-fanien herkuksi, joilta englannin kielen taitoa löytyy. Joni Partanen

Arvosana: Teos: Kiirehditty, yksiin kansiin rutistettu tulkinta tutusta elokuvasta, jolle huippu-mangakan nimi antaa lisänäkyvyyttä.

Julkaisu: Länsimaalaiselle yleisölle suunniteltu, vasemmalta oikealle luettava julkaisu hieman tavallista pokkaria suuremmalla sivukoolla.

Arvostelu (manga)

Undead Unluck Tappava tyttö, kuolematon kundi Tekijä: Yoshifumi Tozuka Kustantaja: Viz Media Suositushinta: $9.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 192 sivua Osia englanniksi: 1/6+ Osia luettu: 1/6+ Julkaisuaika: 5/2021- (Japanissa 1/2020-) Digijulkaisu: Pokkareina

uukolla on yksi unelma. Hän haluaa päästä kokemaan shoujo-mangan veroisen romanssin kerran elämässään. Häntä on kuitenkin siunattu Unluck-voimalla, joka imee kaiken onnen häneen koskevasta henkilöstä. Onnen totaalinen loppuminen johtaa yleensä ihmisen kuolemaan. Näissä olosuhteissa poikaystävän hankkiminen on enemmän kuin hankalaa, joten Fuukolle jää vain yksi vaihtoehto: on aika kuolla itse pois asfalttia turhaan kuluttamasta. Onneton tyttö ei ehdi tappaa itseään, sillä peliin puuttuu Andy, itsekin erikoisvoimalla siunattu yksilö. Andy alkaa välittömästi tuntea vetoa Fuukoon, sillä Fuukon voima täydentää hänen omaansa erinomaisesti. Andyn voima on näet nimeltään Undead: hänen kehoaan voi repiä, raastaa ja rasautella ilman, että fyysinen tomumaja päästää Andya tuonpuoleiseen. Andy on vakuuttunut, että täydellä ihokontaktilla, toisin sanoen makaamalla yhdessä, Fuukon voima voisi päästää hänet lopullisesti kuoleman lepoon.

Yoshifumi Tozukan absurdin huumorin sävyttämä Undead Unluck on ollut pienoinen yllätyshitti Weekly Shounen Jumpin rosterissa. Tozuka on varsin kokematon taiteilija, mutta kenties nimenomaan kokemattomuus toimii Tozukan eduksi. Undead Unluck pirskahtelee troopista toiseen ja etenee räväkkään tahtiin. Viivat ovat roiseja ja usein paksuja. Taiteessa on häivähdyksiä Shaman Kingistä, Dragon Ballista ja Dr. Stonestakin. Nopealla vilkaisulla lapsekkaiden hah44

mojen ilmeet ovat eläväisiä ja liikkeet jouhevia, ja mangaka siirtää tarinaa ruudusta toiseen sulavasti. Undead Unluckin maailma on tyypillistä Shueishan taistelu-mangaa. On erikoisvoimaisia ihmisiä, yliluonnollisia olentoja, jotka pitää niitata, sekä tietenkin agenttiorganisaatio, jonka tehtävänä on pitää kykyjään käyttävät ihmiset herran nuhteessa. Tozuka on tuonut keitokseen tarpeeksi omaa maustetta, joten tuttua perusasetelmaa jaksaa makustella. Erityisen kiinnostavia ovat erikoiskyvyt eli negaatiot, joiden avulla niiden käyttäjät voivat kumota itseään tai ympäröiviä ihmisiä koskevia lainalaisuuksia. Un-etuliitteillä nimettyjä voimia voi varioida loputtomasti, joten Tozukalla on mahdollisuus luoda mitä hersyvimpiä hahmoja. Tämä lupailee sarjalle pitkää ikää. Maailman laajentuessa Fuukon ja Andyn dynamiikan on kuitenkin myös syvennyttävä, jotta kaksikko voi kunnolla ankkuroida lukijan. Tozuka kirjoittaa kaksikon välille mukavaa kipinöintiä jo ensimmäisessä pokkarissa, joten hänen rahkeensa saattavat riittää romcomin ja turpamätön yhdistämiseen luontevalla tavalla. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Viihdyttävä shounen-pläjäys, jonka naurettava maailma pysyy yllättävän hyvin kasassa. Jatko näyttää, olisiko tässä One Piecen manttelinperijäksi.

Julkaisu: Ei mainittavia ekstroja. Käännös on sujuva ja viihdyttävä, ja etenkin Andyn puhetapa on lokalisoitu hyvin.

Arvostelu (manga)

Boys Run the Riot

Tarina transpojasta ja katumuodista Tekijä: Keito Gaku Kustantaja: Kodansha USA Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen pokkari ja digijulkaisu, 244 sivua Osia englanniksi: 1/4+ Osia luettu: 1/4+ Julkaisuaika: 5/2021- (Japanissa 1/2020-) Digijulkaisu: Pokkareina

ukion toista vuotta käyvä Ryo Watari koettaa vältellä tyttöjen koulupuvun käyttöä ja äitinsä kritiikkiä siitä, että hän ”pukeutuu kuin poika”. Ryo on syntyessä määritelty naiseksi, mutta hän tietää olevansa transmies. Eräänä päivänä japanilaiseen katumuotiin hurahtanut Ryo törmää pop-up-kaupassa luokkansa uuteen tulokkaaseen, Jin Satoon. Itsevarmasta Jinistä itseään piilotteleva Ryo löytää odottamattoman hengenheimolaisen, jolle voi avautua niin katumuodista kuin myös omasta sukupuolestaan. Juuri sopivasti kesäkuun ja Pride-ajan kynnyksellä kustantaja Kodanshan Pohjois-Amerikan jaosto on julkaissut Keito Gakun esikoissarjan Boys Run the Riotin ensimmäisen osan. Kodanshan Weekly Young Magazinessa tammikuussa 2020 alkanut sarja siirtyi viime syyskuussa saman julkaisijan Comic Days -sovellukseen. Toukokuun 2021 lopussa englanniksi ilmestynyt manga kuuluu harvoihin lännessä julkaistuihin mangoihin, jotka käsittelevät transsukupuolisuutta realistisesti.

Usein huumoriin ja magiaan pohjautuvan genderbend-tyylilajin ulkopuolella kuvaukset ei-cis-normatiivisista hahmoista ovat mangassa vähäisiä. Joinakin esimerkkeinä mainittakoon Takako Shimuran Wandering Son, Chiin The Bride Was a Boy ja Riyoko Ikedan Claudine. Itsekin transsukupuolinen Gaku on selvästi pyrkinyt kuvaamaan Ryon tarinaa tavalla, joka on tuttu paitsi japanilaisille transsukupuolisille nuorille, mutta myös monille muille HLBTIQ-ihmisille. Gaku toteaa mangan ekstrana olevassa haastattelussa käyttäneensä sekä omia että lähipiirinsä kokemuksia tarinaa luodessaan. Itselleni 1990- ja 2000-luvun taitteessa teinivuoteni eläneenä lesbona jotkin Ryon ajatukset osuvat kunnolla tunteiden palleaan. Seksuaali- sukupuolivähemmistöjen tilanne ja representaatio ovat parantuneet huomattavasti viime vuosina, mutta on yhä monia ihmisiä, erityisesti nuoria, joille kokemus nähdyksi tulemisesta ﬁktion keinoin on arvokas. Erityisesti japanilaisessa kontekstissa

Boys Run the Riot on sarja, joka voi osaltaan olla kasvattamassa transihmisten näkyvyyttä ja sukupuolisen moninaisuuden kokemusta. Sikäli toivon, että Ryon tarina saavuttaa mahdollisimman ison lukijakunnan niin HLBTIQ-piireissä kuin sen ulkopuolella. Ryon ajatusten lisäksi Jinin kaltaisen ystävän luoman sosiaalisen verkoston tuki on monille tuttu ja tärkeä asia. Ensimmäisen osan perusteella Ryon ja Jinin “mellakka” tulee leviämään muihinkin ihmisiin. Kodanshan englanninkielinen julkaisu, jonka toimituskuntaan kuului myös HLBTIQ-työntekijöitä, ansaitsee erityistä kiitosta kääntäjän ja toimituksen huomioista, joissa englanninkielisille lukijoille avataan HLBTIQ-asioita japanilaisessa kontekstissa. Lisäksi mangan tekemisessä mukana olleet graaﬁkot ja katumuodin edustajat on mainittu mangan lopussa. Erityisesti huomiota herättää Shintaro Weinin tekemä maalaus sivulla 73. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Jos tarinan premissi kiinnostaa vähääkään, on sarja ehdottomasti alun perusteella tutustumisen arvoinen. Piirrosjälki ja kerronta ovat tasokkaita ja englanninkielinen julkaisu tuo esille japanilaisen yhteiskunnan piirteitä, joista kaikki lukijat eivät välttämättä ole tietoisia.

Julkaisu: Perusdigijulkaisu. Kodansha on myös julkaissut fyysisen version. Englanninkielinen laitos sisältää kääntäjän huomioita, mangakan haastattelun ja kustannustoimittajan kiitoksen. Tuleviin englanninkielisiin osiin on kuulemma sisällytetty eksklusiivisia kansikuvia.

Arvostelu (manga)

Your Turn to Die: Majority Vote Death Game Kuolema on valintoja

Tekijä: Nankidai, Tatsuya Ikegami Kustantaja: Yen Press Suositushinta: $13.00 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 182 sivua Osia englanniksi: 1/2+ Osia luettu: 1/2+ Julkaisuaika: 4/2021- (Japanissa 3/2019-) Digijulkaisu: Pokkareina

etissä julkaistusta kotikutoisesta visual novelista alkunsa saanut Your Turn to Die -tuoteperhe on laajentunut myös mangaksi. Nankidain käsikirjoittama ja Tatsuya Ikegamin kuvittama manga-sovitus kertoo sekalaisesta joukosta ihmisiä, jotka löytävät itsensä pirullisesta kuolemanpelistä. Kaikki alkaa lukiolaistyttö Sara Chidouinin omituisesta unesta, joka osoittautuu pian liiankin todelliseksi. Sara ja hänen luokkakaverinsa Joe Tazuna heräävät sidottuina suljetusta tilasta, jossa hengenlähtö on lähellä jo ensiminuuteilla. Pian kaksikko törmää joukkoon muitakin kaapattuja, joilla ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, miksi he ovat joutuneet osaksi hengenvaarallista peliä. Your Turn to Die esittelee päähenkilönsä ja heidän arkielämänsä rivakasti, ja peli käynnistyy jo ensimmäisen luvun lopussa. Muihin hahmoihin syvennytään hitaammin, yleensä silloin, kun porukka alkaa selvittämään jotain tappavaa pulmaa yhdessä. Pelin säännöt eivät ole kerralla selvät: aikarajan puitteissa pitäisi suorittaa monivaiheinen tehtävä, mutta peliä pyörittävästä tahosta tai pelin mahdollisesta läpäisystä ei selviä vielä mitään.

Alkuperäisen visual novelin tyyliin tapahtumapaikkana on geneerisen epämääräinen käytäväverkosto, josta löytyy ansoja ja kuolemanvakavia tehtävänantoja. Maailmanrakennuksen sijaan manga keskittyykin hahmoihin ja heidän henkilökohtaisiin salaisuuksiinsa. Tapahtumia peilataan Saran havaintojen ja reaktioiden kautta, jolloin saadaan selville lisää esimerkiksi tuliaseita kammoavan poliisin ja raamikkaan baseball-pelaajan taustoista. Kuolemanpelin vastentahtoiset osallistujat on puettu tappaviin kaulapantoihin kuin Battle Royalessa ikään, mutta muuten inspiraatio näkyy löytyneen pääosin Saw -elokuvista ja Zero Escapen tyylisistä visual noveleista. Ruumiita tulee, mutta tulevia käänteitä petaava ensimmäinen pokkari ei hir-

veästi mässäile väkivallalla. Kuten tämänkaltaisissa tarinoissa yleensä, tärkeänä elementtinä on luottamus tai sen puute, koska mukana olevien motiiveista ei aina ota selvää. lkegamin perusvarma kuvitus on alkuperäisteoksen näkymiä nätimpää. Kauempana olevien hahmojen kasvot jätetään usein viitteellisiksi, eikä taustoja juuri ole, mutta ainakin visuaalinen toteutus on selkeää. Your Turn to Die onnistuukin nopeasta juonipohjustuksestaan huolimatta herättämään lukijansa kiinnostuksen, mutta nähtäväksi jää, miten tarina kantaa useamman pokkarin mitassa. Olli Riihimäki

Arvosana: Teos: Kuvitukseltaan keskinkertainen, mutta juonensa puolesta melko kiinnostava kuolemanpelisarja.

Julkaisu: Peruspokkari, jossa on pari värisivua ja bonuksena tekijöiden kommentteja.

Arvostelu (manga)

My Alcoholic Escape from Reality Alkoholinhuurteinen paranemisprosessi Nimi: Genjitsutouhi shitetara boroboro ni natta hanashi Tekijä: Nagata Kabi Kustantaja: Seven Seas Entertainment Suositushinta: $14.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 133 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 4/2021 (Japanissa 11/2019) Digijulkaisu: Pokkarina

”

Japanilaisille alkoholi on alkoholia.” Ulkomailla alkoholi luokitellaan päihteeksi, kun taas Nagata Kabin psykologin järkeilyn perusteella japanilaisille alkoholin juominen on yhtä luonnollista kuin ilman hengittäminen. Kolmen vuoden intensiivisen baarihyppelyn seurauksena mangaka Kabi onnistui kehittämään itselleen rasvamaksan ja haimatulehduksen. Esseemuotoisen sarjakuvasarjan neljännessä osassa Kabi kertaa sairaalajakson tapahtumia ja tarkastelee pyrkimystään lopettaa alkoholin itselääkinnällinen käyttö. My Alcoholic Escape from Reality tuntuu irralliselta välityöltä. Kabin alkuperäinen päätös olla raportoimatta sairaalajaksosta näkyy. Ilman muistiinpanoihin tukeutumista kohtaukset muodostuvat lähinnä pintapuolisista keskusteluista hoitohenkilökunnan kanssa. Aikaisemmissa osissa Kabi on ansioituneesti analysoinut mielenterveysongelmiaan ja yksinäisyyden synnyttämiä tuntemuksiaan, mutta tällä kertaa mangaka ei yllä teoksessaan yhtä syväluotaavaan pohdintaan. Osasyynä saattaa olla perhesuhteiden puuttuminen: ratkaisu luopua perheensä sisäisten ongelmien setvimisestä julkisesti on ymmärrettävä, mutta samalla valitettava päätös lopputuloksen kannalta. Kabi on pitkään janonnut hyväksyntää ja tunnustusta työstään perheeltään. Nyt Kabi on siirtynyt hakemaan tunnustusta lukijoiltaan, mikä on huolestuttava kehityssuunta. Mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva Kabi vie tunnustuksenjanonsa jopa niin pitkälle, että ohikiitävän hetken hän harkitsee ratkeavansa juomaan vain sen takia, että saisi teokselleen vetävän lopetuksen. Kabin teokset voivat toimia vertaistukena, mutta samalla toisessa vaakakupissa painaa sosiaalipornomainen tirkistelyn halu. Onkin Kabin ratkaistavissa, kumpaa lukijakuntaa hän haluaa jatkossa miellyttää.

Toronton sarjakuvafestivaalien järjestämässä haastattelussa Kabi totesi, että häneltä ei kannata odottaa mitään. Toteamus on ymmärrettävä, kun ottaa huomioon, miten Kabi on useaan otteeseen viitannut teoksissaan mielenterveysongelmiinsa. Kabin teosten arvosteleminen onkin tässä mielessä

haasteellista. Voiko syvästi masentuneelta henkilöltä vaatia jotakin, johon henkiset ja fyysiset resurssit eivät välttämättä riitä? My Solo Exchange Diaryn toisessa osassa Kabi oivaltaa ammattilaisen määreen tarkoittavan sitä, että henkilö ymmärtää eron sen välillä, mitä haluaa ja mitä pystyy tekemään, ja rakentaa osaamisensa jälkimmäisen varaan. Todettakoon siis, että Kabi tekee sen minkä pystyy, ja se on tarpeeksi. Paula Haapanen

Arvosana: Teos: Nagata Kabi on esseesarjakuvan yksi merkittävimmistä tekijöistä, mutta tällä kertaa tekijän itsensä luomat saappaat jäävät liian isoiksi.

Julkaisu: Painetussa versiossa on satunnaisia kirjoitus- ja painovirheitä. Muuten julkaisu on linjassa aiempien laadukkaiden painettujen versioiden kanssa.

Arvostelu (manga)

Ossan Idol! Setämiehet48

Nimi: Ossan 36 Idol ni naruhanashi Tekijä: Ichika Kino (taide) ja Mochiko Mochida (tarina) Kustantaja: Tokyopop Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 192 sivua Osia englanniksi: 2/5+ Osia luettu: 2/5+ Julkaisuaika: 10/2020- (Japanissa 1/2019) Digijulkaisu: pokkareina

ssan Idolissa kolme nelikymppistä miestä päätyvät Johnny & Associates -tyyppisen levy-yhtiön listoille. Heistä leivotaan idoliryhmä, joka Johnny Kitagawan muotin mukaan laulaa ja tanssii kimaltavissa hapsuasuissa. Faneja heille löytyy heti, sillä kolmikko on – tietenkin – hävyttömän nuorekas, hyvännäköinen ja lahjakas. Arvostelin edellisessä Animen numerossa toisen niche-harrastukseen keskittyvän mangan, joka kertoi BL-fanisarjakuvien tekemisestä (BL Fans Love My Brother?!). Mangan tehnyt Mimu Oyamada selvästi hyödynsi BL-genren ja harrastajapiirien tuntemustaan sarjakuvansa teossa, ja lopputuloksena oli viihdyttävä ja yllättävillä tavoilla uskottava komedia. Ossan Idolilla on tässä suhteessa valitettavasti kaksi vasenta tanssijalkaa. Alkuperäisten light novelien kirjoittaja ja mangaksi tekstin sovittanut Mochika Mochida käyttää idoliaihetta hyvin ympäripyöreästi. Tarina koostuu unelmiin ja itseensä uskomiseen liittyvistä kliseistä – päähenkilöt voisi siirtää lähes mihin muuhun nuoruutta korostavaan asetelmaan tahansa tarinan merkittävästi muuttumatta. Mochida ei demonstroi juonenkehityksessä, vuorosanoissa tai taustoituksessa tuntevansa idolibisnestä tai -harrastusta iltapäivälehtien lööppejä tai musiikkiohjelmia syvemmältä. Idolimusiikkia kuluttava lukija ei saa otetta hahmoista tai Mochidan haparoiden kuvailemasta musiikkiteollisuudesta, sillä kaikki on hataraa ja höttöistä. Ympäripyöreys kuvaa hyvin myös Ichika Kinon kuvitusta. Hahmot ovat jäykkiä ja taustat ovat minimalistisia. Kinolta

puuttuu ymmärrys liikkeestä ja kuvakulmista. Kenties hän tietää sen itsekin, sillä tuntuu kuin hän välttelisi tanssikohtausten piirtämistä tarkoituksellisesti. Idolisarjakuvaksi tanssia ei juurikaan ole, eikä musiikki tai laulu välity paperilta. Alkuperäisiä ranobeja lukematta vaikutelma kuitenkin on, että sarja havittelee jonkintasoista realismin tuntua. Päähenkilö Miroku on tarinan alussa rapakuntoinen ja ylipainoinen kotihiiri, jonka painonpudotus alkaa anime-tanssivideoiden myötä. Manga esittää painonpudotuksen haastavana, mutta kun kilot ovat karisseet, Mirokun elämä helpottuu lähes hupaisasti. Melkein nelikymppinen Miroku on yhtäkkiä Mary Sue, johon tytöt ja levypomot ihastuvat. Vaaditaan vain yksi kuntosalin tanssikilpailu ja tie tähteyteen on valmis. Vaikka Japanissa vanhempia idoleita on aktiivisina, he ovat kaikki aloittaneet varsin nuorina ja ehtineet kasvaa aikuisiksi faniensa kanssa. Onkin hämmentävää, miksi sarjan asetelmassa sarjan nimeä myöden korostetaan päähenkilöiden olevan idoleiksi vanhoja, sillä ikää ei hyödynnetä tarinassa kiinnostavasti. Kahden ensimmäisen pokkarin perusteella ikä pohdituttaa lähinnä päähahmoja itseään. Ossan Idol on kaikin puolin hölmö sarjakuva, jonka lukeminen jopa ärsyttää. Toiseen pokkariin tarttuu lähinnä nähdäkseen, kehittyykö juoni järkevämmäksi. Harmillisesti Mochidan ja Kinon keittämä huttu juoksettuu vain vetisemmäksi litkuksi. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Liiankin hyväntahtoinen musiikki-manga vailla minkäänlaista käsitystä musiikin kuvittamisesta tai idolibisneksestä. V6:sta ja Arashista pitäville naisille suunnattu kertomus hyvännäköisistä miehistä, joille asiat järjestyvät turhan helposti.

Julkaisu: Tokyopopin peruspokkari, ekstrana lyhyttarinoita hahmoista.

Arvostelu (manga)

Tono monogatari Youkai-tarinoita

Tekijä: Shigeru Mizuki Kustantaja: Drawn & Quarterly Suositushinta: $24.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen pokkari, 256 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 3/2021 (Japanissa 2008-2009)

900-luvun alkuvuosina folkloristit Kunio Yanagita ja Kizen Sasaki keräsivät yksiin kansiin yli sata Tono-alueen youkai-aiheista kansantarua. Sata vuotta myöhemmin mangaka ja youkai-perinteen suurmies Shigeru Mizuki päätti luoda sarjakuvaversion suosikkitarinoistaan kirjassa. Kehyskertomuksessa liki 90-vuotias Mizuki vaeltaa modernissa Tonossa kuulemassa tarinoita ajasta ja paikasta, joita ei enää ole olemassa. Tono monogatari tuntuu eräänlaiselta henkiseltä jatko-osalta Mizukin aiemmalle teokselle NonNonBa, joka kertoo Mizukin lapsuudenaikaisesta isoäitihahmosta, joka kertoi tälle tarinoita youkaista. Kummassakin teoksessa Mizuki välittää eteenpäin suullista kansanperinnettä omaperäisellä tyylillään. Kansantarut muuttuvat usein kerrottaessa, sillä jokainen kertoja tekee niihin omia lisäyksiään. Siksi Mizuki ei yritäkään toistaa alkuperäistä Tono monogataria sanatarkasti, vaan tekee tarinoihin pieniä lisäyksiä ja muutoksia. Hän saattaa esimerkiksi tarinan alussa tai lopussa kommentoida tarinaa, tai vaikkapa muuttaa syytä, miksi kertomusten henkilöt joutuvat eroamaan toisistaan. Temppu onnistuu varsin hyvin, sillä usein manga tuntuu samalta kuin kuuntelisi kertomusta nuotion loimussa.

Varsinaiset tarinat ovat useimmiten hyvin lyhyitä, jopa yhden sivun pituisia. Ne tuntuvat kokonaisten kertomusten sijaan otteilta jostain suuremmasta tarinasta. Kertomusten tyyli vaihtelee laidasta laitaan, mutta melkein aina ne kertovat ihmisten ja henkiolentojen kohtaamisista. Joskus olennot ovat hyväntahtoisia, kuten kotia suojelevat okunai-henget, mutta useimmiten kohtaamiset päättyvät traagisesti. Vuorilla asuvat yama otokot ja yama onnat ovat tarinoiden vakiohahmoja. Mizukin taide on tuttuun tapaan komeaa. Varsinkin vuoret

ja metsät ovat todella yksityiskohtaisia, ja jopa hänen piirtämänsä ihmiset näyttävät hieman tavallista aidommilta. Monesti hahmot ovat kuitenkin oudon sopimattomia realistisiin taustoihin nähden, mikä on eräs Mizukin tavaramerkeistä. Tällä tavoin hän esittää sitä, miten irtonaisilta ihmiset voivat vaikuttaa luonnon keskellä. Tono monogatari on aivan omanlaisensa tekele. Tavallisen kertovan mangan ystäville sitä on hankala suositella, mutta japanilaisesta kansanperinteestä ja youkaista kiinnostuneille se on pakkohankinta. Mizuki herättää klassiset tarinat henkiin tavalla, johon kukaan muu ei pystyisi. Kokonaisuuden kruunaa vielä erinomainen julkaisu, jonka käännös imitoi Mizukin kertovaa tyyliä erinomaisesti. Petri Pohjonen

Arvosana: Teos: Välttämätön ostos Shigeru Mizukin tai youkai-tarinoiden faneille. Muidenkin kannattaa harkita teoksen hankkimista jo pelkästään sen upean taiteen vuoksi.

Julkaisu: Loistelias laitos, jossa on värikuvia ja huolella hiottu käännös.

Kolumni

Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Ruusuinen uni

ääsiäisloman päätyttyä suru-uutinen saapuu poikakouluun: nuori Thomas Werner on pudonnut junaraiteille ja kuollut. Traaginen onnettomuus järkyttää kaikkia koulussa. Erityisesti valvojaoppilas Juli vetäytyy itseensä ja alkaa oirehtimaan voimakkaasti. Julin suruaika kiteytyy traumaattiseen painajaiseen. Unessa Juli yrittää kopata kuolemaansa putoavan Thomasin. Juuri kun hän on saanut pojan käsivarsilleen, Thomasin vartalo muuttuu valtavaksi ruusukimpuksi. Tässä kohtaa Juli herää unestaan paniikin saattelemana. Vuonna 1974 julkaistu The Heart of Thomas on yksi Moto Hagion tunnetuimmista teoksista. Klassikko-manga oli yksi varhaisimmista sarjoista, joka käsitteli poikien välisiä romanttisia suhteita. Hagiota usein tituleerataan BL-genren toisena luojana Keiko Takemiyan ohella. Sarja oli hyvin vallankumouksellinen ilmestys ajallisessa kontekstissaan – vaikka julkaisuajankohta asettikin tiukat rajat sille, mitä pystyttiin sanomaan saati näyttämään. Vielä tuolloin shoujo-sarjat keskittyivät voimakkaasti kodin ja perheen piiriin, mikä rajoitti tyttöhahmojen liikkuvuutta tarinan sisällä. Seksi ja seksuaalisuus ovat molemmat tiukasti läsnä The Heart of Thomasissa, vaikka näistä ei eksplisiittisesti puhuta. Sen sijaan Hagio hyödyntää taitavasti mangan visuaalisia erityispiirteitä tarinankerronnassa. Tästä oivana esimerkkinä käy yllä kuvattu Julin painajainen. Ennen kuolemaansa Thomas oli tunnustanut rakkautensa Julille ja saanut pojalta kylmän vastaanoton. Juli kuvailee tapahtumaa myöhemmin Thomasin huonona pilana. Voisi siis hyvin kuvitella, että Julin myöhempi oireilu johtuu huonosta omatunnosta. Mielekästä on kuitenkin myös miettiä, mitä muuta Julin uni saattaa merkitä.

Ruusut ovat taiteessa hyvin yleinen rakkautta ja intohimoa kuvaava motiivi. Juli ei siis pelkästään näe painajaista Thomasin kuolemasta, vaan myös omista salatuista tunteistaan ja seksuaalisesta suuntauksestaan. Tätä tulkintaa vahvistavat mangan myöhemmät tapahtumat: Tarinan edetessä lukijalle paljastetaan, että Juli oli myös rakastunut Thomasiin, mutta ei pystynyt hyväksymään tunteitaan aikaisemman seksuaalisen traumansa vuoksi. Vastaavanlaisen hienovaraisen kuvaston ja toistuvien motiivien käytön kautta Hagio loi kodin ulkopuolisen tilan, jossa hän ja lukijat pystyivät käsittelemään niin sanottuja ”kiellettyjä aiheita”. Jenni Väyrynen Kirjoittaja on vintage shoujoon erikoistunut sisällöntuottaja.

” Unessa Juli yrittää kopata

kuolemaansa putoavan Thomasin. Juuri kun hän on saanut pojan käsivarsilleen, Thomasin vartalo muuttuu valtavaksi ruusukimpuksi. ” 50

164772-2103

PAL.VKO 2021-32

alk.

29€

P L AY S TAT I O N - K A N S A K U I N K A P L E I K K A R I VA L LO I T T I S U O M E N

P E L A A J A S H O P. F I