Anime #121, lokakuu 2021 by H-Town Oy

Nro 121

4/2021

In memoriam Jättiläiset kaatuivat, kiitos Eiichi Yamamoto ja Takao Saitou

Ajatuksia animesta Kolumnipaikka vinkkaa anime-sarjoja showpainista

Arvostelussa The Case Study of Vanitas Captivated, by You Kakegi shoujo Muscles Are Better Than Magic Odd Taxi + paljon muita

LE DUIL U U R EEN IKKU JÄ L K AS I P N L O A P U TA YOH ODEN U V 0 2

10€

Pääkirjoitus

(R)aamen!

ämän numeron uutissivuilla on juttu Kiyoshi Kobayashista. Lupin III:n ainoa jäljellä ollut alkuperäinen ääninäyttelijä on jäänyt eläkkeelle kuuluisasta Daisuke Jigenin roolistaan ja samalla ääninäyttelytyöstä. Melkein 90-vuotias näyttelijä lainasi äänensä hahmolle viidenkymmenen vuoden ajan. Daisuke Jigenin uutena äänenä aloitti Akio Ootsuka. Ootsuka on pätevä veteraani, ja Jigen jää osaaviin käsiin. Kuitenkin Kobayashin vetäytyminen roolista on surullinen ilmoitus. Pitkään jatkuneet anime-sarjat ovat itsessään lohdullisia. Tutut hahmot, joiden jokaisen nyanssin on oppinut vuosien aikana tuntemaan, ovat erityisen hyviä pisteitä, joihin sarjoissa kiinnittyä. On turvallista tietää, että elämän suurten käännekohtien myllerryksessä on aina Daisuke Jigen, joka luotettavasti ja ennalta-arvattavasti hoitaa homman. Syksy on muutosten aikaa: koulut alkavat, uuden työpaikan ovet saattavat aueta tai kesäheilat vaihtua yksinäisiin iltoihin sohvalla. Toivottavasti tämä Anime tuo lukijoilleen hetkeksi iloa ja lohtua lämpimän nuudelikeiton tai Kiyoshi Kobayashin karhean äänen tapaan. Tarjolla on tuttuja mättösarjoja, ja tekeepä paluun jopa vanhoista numeroista tuttu dialogimuotoinen juttutyyppikin. Mukavaa loppuvuotta!

Riikka Haapanen

@appelsiinikoala

päätoimittaja

NRO 121

Tässä numerossa

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Teema

toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Aloitimme vuoden taistelusarjoilla ja lopetamme vuoden taistelusarjoilla. Syksyn sateissa nohevat kamppailut lämmittävät mieltä, käytiin ne sitten luvan kanssa kehässä tai laittomasti suurkaupungin kaduilla. 16 20 19 23 30

Shaman King: Tango kolmelle Mugen Train: Kun (demonin) juna kulkee taas Ajatuksia animesta: Showpaini Animessa TOP 5+1: Kamppailijat Klassikko: Riding Bean

Animistit Päätoimittaja: Riikka Haapanen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Tuottaja: Johanna Puustinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Petri Pohjonen, Maija Lehtola, Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Emma Kunnari, Jenni Väyrynen, Paula Haapanen, Aleksi Pirinen, Annika Nieminen, Toni Jefremoﬀ, Joni Partanen, Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Chernysh, Kirsi-Maria Luonua

Kansikuva © Rokuhoudou yotsuiro biyori © Yuu Shimizu, SHINCHOSHA / Rokuhoudou yotsuiro biyori Production Committee

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI

Ajankohtaista 06 11 12 14 15

Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot Takao Saitou oli gekiga-pioneeri Eiichi Yamamoto 1936-2021

Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino Uniprint Seuraava Anime ilmestyy 18.2.2022

Vakiot 03 50

Vuonna 2022 ilmestyy 4 numeroa.

Pääkirjoitus Animen ohi: Visual (kei) Prison

Lisäksi 24 26 28

Studiot tutuiksi: Toei Animation Jatkojuttu: Japanin neljä vuodenaikaa 4/4 Golden Boy: Elämänkoulua ja seksistentialismia

Arvostelut 34 36 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49

ANIME + MANGA: Shaman King ANIME + MANGA: The Case Study of Vanitas ANIME: Love Live! Superstar!! ANIME: Kageki shoujo!! ANIME: The Duke of Death and His Maid ANIME: Mars Red ANIME: The Detective Is Already Dead ANIME: Odd Taxi ANIME: Life Lessons with Uramichi-oniisan MANGA: Muscles Are Better Than Magic! MANGA: I Think Our Son Is Gay MANGA: Captivated, by You MANGA: NOAH: Legend of Silver Fang MANGA: Wotakoi: Love Is Hard for Otaku

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista © Kayono Saeki, Shogakukan

Ihmiset

EDENS ZERO -ohjaaja Yuushi Suzuki on kuollut

DENS ZERO -sarjan virallinen Twitter-tili tiedotti lokakuun alussa, että sarjaa ohjannut Yuushi Suzuki oli menehtynyt. Ohjaaja oli ollut sairaalassa hoidettavana, kun hän oli äkillisesti kuollut syyskuun 9. päivä. Tiedotteessa ei kerrottu tarkempaa kuolinsyytä.

Suzuki teki uransa pääasiassa animaattorina. Hänen avainanimaatioitaan on nähty muun muassa Love Live! School Idol Projectissa, Space Brothersissa ja Fairy Tailissa, johon hän myös ohjasi jaksoja. Lähde: Virallinen Twitter-tili, Crunchyroll

Drops of God -manga sovitetaan TV-sarjaksi, Issei Toominen roolissa Tomohisa Yamashita © Tadashi Agi, Shu Okimoto / Kodansha

rops of God on Tadashi Agin kirjoittama ja Shu Okimoton piirtämä manga nuoresta japanilaisesta miehestä, joka saa kuulla perineensä edesmenneen isänsä maineikkaan viinikokoelman. Saadakseen viinit haltuunsa Shizuku-nimisen miehen on kuitenkin osoitettava tuntevansa viinit ja läpäistävä sarja isänsä asettamia ehtoja. Viineistä kilpailee myös viinikriitikko Issei Toomine, Shizukun isän suojatti. Alun perin vuodesta 2004 vuoteen 2014 ilmestynyt manga oli valtava menestys. Manga kuvaili viinejä niin erinomaisesti, että sarjassa esiin nostettujen viinimerkkien myynti kasvoi kansainvälisesti.

Manga on saamassa uuden live-action -sovituksen. Live-actionissa alkuasetelmaa on hieman päivitetty. Päähenkilönä on tällä kertaa ranskalainen nuori nainen Kamille, jota näyttelee Fleur Geﬀrier. Toominen roolissa nähdään Tomohisa Yamashita (Code Blue). Drops of God sovitettiin live-action -televisiosarjaksi ensimmäisen kerran vuonna 2009. Tuolloin pääosaa näytteli Kazuya Kamenashi. Sarja sai huonon vastaanoton, sillä sitä pidettiin yleisesti pitkästyttävänä. Ei ole tiedossa, osallistuvatko Tadashi Agi -taiteilijanimellä kirjoittavat sisarukset Shin ja Yuko Kibayashi uuden live-actionin tuotantoon. Tuore sovitus on saanut rahoitusta Japanin lisäksi Ranskasta ja Yhdysvalloista. Sarja ilmestyy suoratoistopalvelu Huluun vuoden 2022 aikana. Lähde: Tokyohive, ANN

Mangaka Kayono Saeki menehtyi 69-vuotiaana Mangaka Kayono Saeki menehtyi elokuun lopulla kotonaan. Kuolinsyy oli kolme vuotta sitten diagnosoitu, pitkälle levinnyt keuhkosyöpä. Kuolemasta kertoi Saekin aviomies, mangaka Kaoru Shintani. Saeki oli kuollessaan 69-vuotias. Saeki tunnetaan parhaiten tennissarjastaan Smash! Meg ja Japanin sarjakuvaseuran palkinnon vuonna 1994 voittaneesta Hi no ryousen -sarjasta. Lisäksi hän työsti yhdessä aviomiehensä kanssa kymmenen vuoden ajan Quo Vadis -vampyyrimangaa. Lähde: ANN

Pop Team Epicin luoja avannut YouTube-tilin Kulttisuosiota nauttivan Pop Team Epic -mangan luonut Bkub Ookawa on avannut lokakuun alussa YouTube-tilin. Ookawan kanava keskittyy kolmeen adoptiokissaan, jotka mangaka on nimennyt Arnold Schwarzeneggerin elokuvien mukaan. Mangaka kuitenkin lupailee, että kanavalle on tulossa myös muuta kuin kissasisältöä. Okawan päätyö Pop Team Epic kertoo kahdesta 14-vuotiaasta tytöstä, joiden arkisetkin puuhat saavat outoja käänteitä. Surrealismilla ja popkulttuuriparodioilla leikkivä sarja sovitettiin vuonna 2018 animeksi. Lähde: Crunchyroll

Ihmiset

Elokuvat

Kiyoshi Kobayashi eläköitynyt Lupin III:ssa sarjan nimihahmon kumppania Daisuke Jigeniä ansiokkaasti ääninäytellyt Kiyoshi Kobayashi on jäänyt eläkkeelle ääninäyttelytyöstä. Kobayashin jäähyväiset ikonisimmalle roolilleen kuultiin 6.10. ilmestyneessä Lupinin kuudennen kauden 0-jaksossa. 88-vuotias Kobayashi oli viimeinen sarjan alkuperäisistä ääninäyttelijöistä. Hän ehti näytellä Jigeniä kunnioitettavat 52 vuotta. Kobayashi näytteli Jigeniä jokaisessa tuoteperheen teoksessa

lukuun ottamatta vuoden 1987 The Fuma Conspiracy -video-animea, jossa poikkeuksellisesti käytettiin täysin poikkeavaa roolitusta. Daisuke Jigenin saappaat täyttää jatkossa veteraani Akio Ootsuka. Ootsukan ansioluetteloon kuuluvat muun muassa monet Metal Gear -pelien hahmot, Black Jackin nimihahmo, Ghost in the Shellin Batou sekä One Piecen Mustaparta.

Mackenyu Arata Saint Seiya -elokuvan tähtenä

Lähde: Lupin Central, ANN

apanilaisamerikkalainen näyttelijä Mackenyu Arata näyttelee pääroolia Hollywoodin versioimassa live-action -sovituksessa Masami Kurumadan Saint Seiya -mangasta. Tuotantoyhtiö Sony julkisti tiedon syyskuussa samalla, kun se tiedotti kuvausten päättyneen onnistuneesti. Lännessä myös nimellä Knights of the Zodiac tunnettu Saint Seiya ilmestyi Weekly Shounen Jumpissa vuosina 1986—1990, minkä jälkeen se on koottu neljään pokkariin.

Sho Sakurai ja Masaki Aiba naimisiin Arashin jäsenet Sho Sakurai (39) ja Masaki Aiba (38) ilmoittivat Arashin virallisen fanisivun kautta menneensä tahoillaan naimisiin. He julkaisivat yhteisen tiedotteen syyskuun lopulla. Kummankaan vaimo ei ole julkisuuden henkilö.

Arashi jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle vuoden 2020 lopulla Satoshi Oonon aloitteesta. Viisihenkisestä ryhmästä naimisissa on myös Kazunari Ninomiya. Lähde: Japan Times, NHK World

Elokuvat

Kurumadan tarina kertoo Pegasus Seiya -nimisestä soturista, jonka tehtävä on suojella jumalatar Athenan reinkarnaatiota. Muun muassa Chihayafuru- ja Rurouni Kenshin -elokuvilla nimeä itselleen niittäneelle Aratalle Saint Seiya merkitsee ensimmäistä pääroolia Hollywood-tuotannossa. Elokuvan ohjaa Tomasz Baginski, joka on tunnettu The Witcher -sarjan tuottajana. Saint Seiyan julkaisuaikataulua ei ole vahvistettu. Lähde: SoraNews24, Variety

Hideaki Anno ohjaa Shin Kamen Rider -elokuvan

eon Genesis Evangelion -sarjansa päätökseen aiemmin tänä vuonna saanut Hideaki Anno tarttuu seuraavaksi Kamen Rider -tuoteperheeseen. Anno ohjaa ja käsikirjoittaa uuden Shin Kamen Rider -elokuvan osana Kamen Riderin 50-vuotisjuhlallisuuksia. Elokuvan päärooleihin on valittu Sousuke Ikematsu (The Last

Samurai) ja useista live-action -sovituksista tuttu Minami Hamabe (Kakegurui, The Promised Neverland, Ajin: Demi-Human). Elokuva ilmestyy vuonna 2023. Siitä julkaistiin syyskuun lopulla lyhyt maistiaistraileri, jonka audiovisuaalinen ilme lupailee railakkaan retroa katselukokemusta.

Free!:n uimaripoikien tarina päättyy huhtikuussa Suosittu uinti-anime Free! on viimeisellä suorallaan. Kaksiosainen Free! Final Stroke -elokuva päättää Iwatobin uimakerholaisten tarinan. Elokuvan ensimmäinen osa tuli teattereihin Japanissa syyskuussa. Jälkimmäinen osa tulee ensi-iltaan huhtikuussa. Final Stroken ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat

Lähde: Kotaku, Polygon, Variety

katsottavissa veloituksetta elokuvan takana olevan Kyoto Animationin virallisella YouTube-tilillä. Klippi juhlistaa Free! Final Stroken ensimmäisen osan menestystä lippuluukuilla. Elokuva oli kolmanneksi katsotuin elokuva avajaisviikonloppunaan. Lähde: Crunchyroll, ANN

Ilmiöt

Sarjat

Shiori Iton Black Box englanniksi Toimittaja Shiori Itoa pidetään Japanin #MeToo-liikehdinnän aloittajana. Iton kollega, TBS-kanavan toimittaja Noriyuki Yamaguchi raiskasi Iton tämän sanojen mukaan vuonna 2015. Kun oikeusjärjestelmä ei tuominnut Yamaguchia, Ito toi tapauksen julkisuuteen vuonna 2017. Samana vuonna julkaistu journalistinen muistelmateos Black Box kuvailee seksuaalirikoksia koskevia lainsäädännöllisiä ja rakenteellisia ongelmia Japanissa. Merkkiteos on viimein saanut englanninkielisen käännöksen. Käännöksen takana on yhdysvaltalainen kustantaja Feminist Press. Teos sisältää maaliskuussa päivitetyn epilogin, jossa Ito käy läpi teoksensa julkaisun jälkeen voittamiaan oikeustapauksia, joista yksi on siviilikanne Yamaguchia vastaan. Free Press Association of Japan palkitsi teoksen parhaana journalistisena teoksena vuonna 2018. Lähde: Unseen Japan

Sarjat

Sankari palaa koulun penkille Classroom for Heroes -animessa Laiskanpulleaa fantasiakomediaa on tuloillaan lähitulevaisuudessa: Shin Arakin käsikirjoittama ja Haruyuki Morisawan kuvittama ranobe-sarja Classroom for Heroes on siirtynyt anime-tuotantoon. Julkistus tehtiin ranobe-sarjan kahdennentoista osan ilmestymisen yhteydessä. Kustantaja Shueisha ei kertonut, milloin anime tulee ensi-iltaan tai mikä studio vastaa sovituksesta. Classroom for Heroes kertoo Blade-nimisestä nuorukaisesta, joka hylkää yliluonnolliset kykynsä ja palaa koulun penkille tarkoituksenaan aloittaa tavallisen taatelintallaajan elämä. Hän kuitenkin päätyy oppilaitokseen, jossa koulutetaan sankareita. Ilman kykyjäänkin Blade pärjää koulussa erinomaisesti, mikä vaarantaa hänen pyrkimyksensä elää tavallista, rauhallista elämää. Lähde: Natalie.mu

Love Live! Nijigasaki High School Idol Clubille toinen tuotantokausi

tudio Sunrise teki vuonna 2020 Love Live! -tuoteperheeseen Nijigasaki High School Idol Club -animen, jossa tuotiin yhteen aiemmista peleistä ja sovelluksista tuttuja hahmoja. Yuu, Ayumu, Kasumi,

Emma ja kumppanit palaavat televisioruutuihin keväällä 2022, kun anime saa jatkoa. Sunrise jatkaa sarjan ohjaksissa. Lähde: Viralliset sivut

Sarjat © Kei Sazane, Ao Nekonabe / KADOKAWA / Our Last Crusade Production Committee

Wotakoi! Love Is Hard for an Otaku saa viimeisen OAD:in

ujitan piirtämästä ja käsikirjoittamasta Wotakoi! Love Is Hard for an Otaku -mangasta ilmestyi 60. luku pixiv Comicissa heinäkuussa. Luvun myötä seitsemän vuotta ilmestynyt manga sai päätöksensä. Viimeinen tankoubon-pokkari ilmestyy lokakuussa Japanissa, ja sen ohessa lukijat saavat vielä yhden original anime discin. OAD sovittaa animaatioksi kuudennessa pokkarissa ilmestyneen kertomuksen toimiston virkistysmatkasta kuumille lähteille. Wotakoin tarina ei kuitenkaan pääty täysin lokakuun pokkarijulkaisun myötä, sillä sar-

jan virallinen Twitter-tili ilmoitti heinäkuussa, että myöhemmin alkaa Wotakoin tunnelmia jatkava spin-oﬀ -manga. Spin-oﬃn päähenkilöistä tai julkaisuaikataulusta ei ole vielä annettu yksityiskohtia julkisuuteen. Fujita alkoi julkaista romanttista toimistokomediaansa Pixiv-verkkosivustolla vuonna 2014. Seuraavana vuonna kustantaja Ichijinsha poimi sarjan printtijulkaisuun. Sarjasta tuli nopeasti suosittu, minkä seurauksena se sovitettiin ensin animeksi vuonna 2018 ja live-action -musikaalielokuvaksi vuonna 2020. Lähde: Comicbook.com

Salapoliisi Conan -spin-oﬀeista animet

oushou Aoyaman Salapoliisi Conan -mangaan perustuvat spin-oﬀ -sarjat Hannin no Hanzawa-san ja Zero no Tea Time sovitetaan animaatiosarjoiksi. Kustantaja Shogakukan tiedotti jo aiemmin syksyllä, että myös Salapoliisi Conanin maailmassa liikkuva Meitantei Conan keisatsu gakkou hen Wild Story on saamassa anime-sovituksen. Animaatioiden aikatauluista tai tekijöistä ei ole vielä tarkempia tietoja saatavilla. Hannin no Hanzawa-san on Mayuko Kanban piirtämä vitsisarja, jonka pääosassa on Salapoliisi Conanista tuttu rikoksentekijöis-

tä käytettävä silhuettihahmo. Zero no Tea Time puolestaan kertoo Tooru Amanosta, kolmella eri identiteetillä operoivasta miehestä. Zero no Tea Time on Takahiro Arain sarja, ja sitä on julkaistu Salapoliisi Conanin julkaisutaukojen aikana. Kolmas spin-oﬀ Meitantei Conan keisatsu gakkou hen Wild Story sijoittuu poliisikouluun. Mangan arkit keskittyivät yhteen opiskelijaan kerrallaan. Wild Storya julkaistiin noin vuoden ajan, ja se loppui marraskuussa 2020. Zero no Tea Time ja Hannin no Hanzawa-san ovat edelleen tuotannossa.

Loka-joulukuussa 2020 ilmestyi anime-sovitus Kei Sazanen kirjoittamasta ja Ao Nekonaben kuvittamasta ranobesta Our Last Crusade or the Rise of a New World. Vuosi ehti vierähtää ennen kuin varmistui, että katsojat tapaisivat uudelleen päähenkilöt Iskan ja Aliceliesen. Animen toinen tuotantokausi ilmestyy jo tulevalla talvikaudella. Aiemmat avainhenkilöt ja tutut ääninäyttelijät palaavat projektin pariin. Lähde: Crunchyroll

JoJo’s Bizarre Adventure: Golden Wind ja Stone Ocean Netﬂixiin

Lähde: ANN

Sankari palaa koulun penkille Classroom for Heroes -animessa aiskanpulleaa fantasiakomediaa on tuloillaan lähitulevaisuudessa: Shin Arakin käsikirjoittama ja Haruyuki Morisawan kuvittama ranobe-sarja Classroom for Heroes on siirtynyt anime-tuotantoon. Julkistus tehtiin ranobe-sarjan kahdennentoista osan ilmestymisen yhteydessä. Kustantaja Shueisha ei kertonut, milloin anime tulee ensi-iltaan tai mikä studio vastaa sovituksesta. Classroom for Heroes kertoo Blade-ni-

Our Last Crusade or the Rise of a New World jatkuu

misestä nuorukaisesta, joka hylkää yliluonnolliset kykynsä ja palaa koulun penkille tarkoituksenaan aloittaa tavallisen taatelintallaajan elämä. Hän kuitenkin päätyy oppilaitokseen, jossa koulutetaan sankareita. Ilman kykyjäänkin Blade pärjää koulussa erinomaisesti, mikä vaarantaa hänen pyrkimyksensä elää tavallista, rauhallista elämää. Lähde: Natalie.mu

Netflixin anime-katalogi kasvaa loppuvuodesta, kun JoJo’s Bizarre Adventure -sarjan tuoreimmat kaudet tulevat katsottaviksi. Viides osa Golden Wind saapuu Netflixiin marraskuun ensimmäinen päivä, ja joulukuussa palveluun laskeutuu kuudes osa Stone Ocean. Yhdysvaltain Netflixissä on katsottavissa aiemmat osat Phantom Blood, Battle Tendency, Stardust Crusaders ja Diamond Is Unbreakable. Suomessa suoratoistojätti tarjoaa aiemmat kaudet Diamond Is Unbreakablea lukuun ottamatta, joten nähtäväksi jää, saadaanko myös pohjoismaihin täysi JoJo-suora ahmittavaksi loppuvuoden pyhiksi. Lähde: Netflix, Comicbook.com

Sarjat

Musiikki

My Hero Academian kuudes kausi tuotantoon

Cowboy Bebopin uusi sovitus käyttää animen musiikkia

upersankari-anime My Hero Academian viides tuotantokausi päättyi syyskuun lopulla. Viimeisen jakson yhteydessä julkistettiin tieto, että anime saa jatkoa. Kuudennesta tuotantokaudesta julkistetaan lisätietoja myöhemmin. Viides tuotantokausi sovitti animeksi pokkarit 21-26. Tuotantokaudesta vastasi studio Bones, ja sen ohjasi Kenji Nagasaki, joka on ollut vastuussa anime-sovituksesta ensimmäisestä tuotantokaudesta saakka.

Pitkään tekeillä ollut Cowboy Bebop -televisiosovitus on pian täällä. Alkutekstikohtauksen voi jo katsoa YouTubesta Netﬂix Japanin tililtä. Trailerin perusteella sarja käyttää alkuperäisen animen säveltäjän Youko Kannon musiikkia: uusi sovi-

Lähde: Crunchyroll, virallinen Twitter

tus on valinnut sarjan alkutunnuskappaleeksi Tankin, animen tunnuskappaleen. John Chon tähdittämä live-action -sarja julkaistaan Netﬂixissä 19.11. Lähde: Netﬂix

Pelit

Shikimori’s Not Just a Cutie animeksi

T © Keigo Maki, Kodansha / Shikimori Production Committee

witterissä alkunsa saanut, mangaka Keigo Makin hittisarjakuva Shikimori’s Not Just a Cutie saa anime-sovituksen. Anime tulee ensi-iltaan ensi huhtikuussa. Animen ohjaa Ryouta Itou (My Senpai Is Annoying) apunaan Shouhei Yamanaka. Yoshimi Narita (My Senpai Is Annoying, Pretty Cure) vastaa käsikirjoituksista, kun taas hahmosuunnitelmat ovat Ai Kikuchin (How Heavy Are the Dumbells You Lift?) käsissä. Sarjan virallisella Twitter-tilillä julkistettiin myös ääninäyttelijät. Päähenkilöä Shikimoria näyttelee Saori Oonishi (Blue Period, Food Wars), ja hän on saanut vastanäyttelijäkseen Shuuichirou Umedan (Blade of the Immortal). Shikimori’s Not Just a Cutie kertoo nimihahmo Shikimorista, herttaisesta lukiolaistytöstä, joka seurustelee koulutoverinsa Izumin kanssa. Sarjan nimen mukaisesti Shikimorissa on kuitenkin myös kovempi puoli: tyttö tietää, miten saa tahtomansa, ja se saa muiden sydämet läpättämään. Kodansha on lisensoinut mangan länteen.

Final Fantasy -sarjaan uusi mobiilipeli marraskuussa

quare Enix tiedotti helmikuussa julkaisevansa uuden Final Fantasy -mobiilipelin. Aikataulu täsmentyi lokakuun alussa Tokyo Game Show’n aikana nähdyssä streamissa, jossa pelin tuottaja Tetsuya Nomura vahvisti julkaisuajaksi marraskuun. Final Fantasy VII: The First Soldier on battle royale -peli, joka sijoittuu Shinran käyttämään VR-simulaatioon, jossa koulutetaan SOLDIER-kandidaatteja. Monet tapahtumapaikat ovat tuttuja Final Fantasy VII: Remaken pelaajille. The First Soldier julkaistaan iOS- ja Android-laitteille. Ennakkorekisteröinti avautuu pelaajille lokakuun aikana. Tuottajien mukaan peliä ei ole toistaiseksi tarkoitus julkaista muille alustoille.

Lähde: Crunchyroll, virallinen Twitter-tili

Lähde: IGN Nordic

Kuvastin © Be-Papas, Chiho Saitou / Shogakukan / Shokaku Committee

Revolutionary Girl Utena (1997) Revolutionary Girl Utenan jaksossa 31 Utena ja Nanami käyvät keskustelua kivisen patsaan edessä. Kinaava sävy muuttuu, kun Nanami mainitsee Utenan olevan rakastunut. Utena kieltää väitöksen, mutta yleisö kuitenkin tietää Nanamin olevan oikeassa. Kohtauksen aikana tytöt pysyvät taka-alalla ja alati muuttuva patsas

on fokuksen kohteena. Patsas paljastaa kohtauksen todellisen tunnelman ja tulevaisuuden. Utenan tunteiden tullessa ilmi patsaana on ﬂaamilaisen Rubensin työ, joka kuvaa Persefonen kaappausta. Patsaan valinta kielii vaarasta. Kreikkalaisessa mytologiassa Haades kaappasi Persefonen mukaansa kuolleiden valtakuntaan.

Suomenkieliset mangajulkaisut Astra – Avaruuden haaksirikkoiset 2 22.10.2021 Weathering with You 2 29.10.2021 Judge 1 29.10.2021 Valssin aika 3 5.11.2021 Ravintola maailmojen välillä 1 5.11.2021 Kingdom Hearts Final Mix 2 5.11.2021 Aron morsiamet 13 5.11.2021 One-Punch Man 9 12.11.2021 Titaanien sota 34 19.11.2021 Hamsteripäiväkirjat 6 29.11.2021 Noah 5 3.12.2021 My Hero Academia 20 10.12.2021 Yotsuba& 4 10.12.2021 Tokyo Mew Mew 2020 Return 10.12.2021 Kun jälleensynnyin hirviönä 12 10.12.2021 Astra – Avaruuden haaksirikkoiset 3 17.12.2021 Weathering with You 3 23.12.2021 Judge 2 23.12.2021 Kingdom Hearts Final Mix 3 28.12.2021 Ravintola maailmojen välillä 2 30.12.2021

= Sarja alkaa = Yksiosainen

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Seuraavan kauden nostot

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia anime-uutuuksia talvikaudelta 2021–2022. © HIRO, Shueisha / AKEBI’s Sailor Uniform Production Committee

©Hajime Isayama�Kodansha / Attack on Titan The Final Season Production Committee

Attack on Titan: The Final Season Part 2 PERUSTUU MANGAAN MAPPA DRAAMA, FANTASIA 1/2022 Anime-vuosi 2022 starttaa vauhdikkaasti, kun Attack on Titanin viimeisen kauden toinen osa alkaa. Sen myötä anime saa samalla päätöksensä. Hajime Isayaman manga päättyi jo aiemmin tämän vuoden huhtikuussa. Vuonna 2013 alkanut ja kulttimaineeseen singahtanut anime nousi uudel-

TOIMINTA,

AKEBI’s Sailor Uniform PERUSTUU MANGAAN

leen suosioon viimeisen kautensa myötä. Alkuvuosi sosiaalisissa medioissa tuleekin varmasti olemaan hyvin titaanipitoinen. Jännityksellä odotamme, miten sarjan lopetus otetaan vastaan animen katsojien keskuudessa. Mieltä polttelee myös kysymys, miten selviydymme ajasta titaanien jälkeen.

CLOVERWORKS

CloverWorks sovittaa animeksi Hiron herkän AKEBI’s Sailor Uniform -mangan. Mangan tarina kertoo yläkouluikäisestä maalaistyttö Akebista ja hänen ystävistään, jotka navigoivat vaikean iän haasteiden läpi. Akebi saa sarjan nimen mukai-

DRAAMA

1/2022

sesti iloa koulu-uniformustaan. Sovituksen ääninäyttelijäkokoonpano on varsin kiinnostava. Mukana ovat muun muassa Odd Taxissa hyvän roolityön tehnyt Manatsu Murakami ja Demon Slayerissa Nezukon roolissa kuultu Akari Kito.

JoJo’s Bizarre Adventure Part 6: Stone Ocean

PERUSTUU MANGAAN DAVID PRODUCTION TOIMINTA, SEIKKAILU 12/2021 JoJo’s Bizarre Adventure -sarja päräyttää loppuvuodesta naisenergiaa ilmoille, kun sarjan kuudes osa Stone Ocean saapuu suoratoistopalvelu Netﬂixiin. Hirohiko Arakin mangaan perustuvassa sarjassa seikkaillaan tällä kertaa telkien takana, sillä tarinan päähenkilö Jolyne päätyy vankilaan lavastettuna rikoksesta. Yliluonnollisten stand-voimien tullessa kuvioihin herää kuitenkin toivo vankilasta pa-

kenemisesta. Vahvoja naishahmoja täynnä oleva osa tuo miesvaltaiseen JoJo-maailmaan uusia tuulia, mutta hahmokaartissa tullaan näkemään myös edellisistä kausista tuttuja hahmoja, kuten Jotaro Kujo. David Productionilta odotetaan jälleen mangalle uskollista tulkintaa. Fanit tosin ovat jo spekuloineet sitä, mahtaako Anasui Narcison ensiesiintyminen animessa olla lojaali mangan erikoiselle ratkaisulle.

Slow Loop PERUSTUU MANGAAN CONNECT URHEILU, SLICE-OF-LIFE 1/202

The Genius Prince’s Guide to Raising a Nation Out of Debt PERUSTUU LIGHT NOVELIIN Fantasiateemat ovat vahvoilla alkuvuodesta. The Genius Prince’s Guide to Raising a Nation Out of Debt tarjoilee kuninkaallista laiskottelua höystettynä eurooppalaisilla ritari- ja keskiaikavaikutteilla. Prinssi Wein on kyllästynyt

YOKOHAMA ANIMATION LAB

KOMEDIA, FANTASIA

heikkoon ja pieneen valtakuntaansa. Saadakseen elää lekotellen prinssi päätyy myymään valtakuntaansa. Suunnitelma johtaa sattumuksesta toiseen, ja lopulta käykin niin, että prinssin suosio alkaa nousta. Anime-sovitus Tooru Toban

1/2022

kirjoittamasta ja fal_maron kuvittamasta ranobesta on Masato Tamagawan ensimmäinen koko sarjan kattava ohjaustyö. Mies on treenaillut ohjauspestiä jakso-ohjaajana muun muassa Nurse Witch Komugin ja Aria the Animationin parissa.

Jos jännitys tai toiminta eivät ole mieleen, vuoden 2022 anime-putken voi korkata myös rennosti kalastuksen merkeissä. Maiko Uchinon mangaan perustuva Slow Loop kertoo nuoresta Hiyorista, joka kohtaa yksinäisellä kalastusreissullaan toisen tytön, Kohakun. Tovin kuluttua tytöille selviää, että molemmat ovat samana iltana kohtaamassa tulevan uusioperheensä. Kyseessä ei tietenkään ole puhdas sattuma. Moe-estetiikasta ammentava sarja vaikuttaa tunnelmalliselta hyvänmielen sarjalta, joka parhaimmillaan saattaa rohkaista hankkimaan kalastusluvan tai tarttumaan mato-onkeen mökkilaiturilla.

The Strongest Sage with the Weakest Crest PERUSTUU LIGHT NOVELIIN J.C.STAFF SEIKKAILU, FANTASIA 1/2022 Maailman parhaimmaksi velhoksi pääseminen voi vaatia joskus suuriakin uhrauksia. Mathiaksen kohdalla taisteluihin soveltuvien taikavoimien saaminen tarkoittaa sitä, että hänen on jälleensynnyttävä nuorena poikana. Käteen ilmestyvä merkki povaa Mathiakselle hänen toivomiaan voimia, mutta valitettavasti maailma, johon Mathias on uudelleensyntynyt, ei arvosta hänen taitojaan laisinkaan. The Strongest Sage with the

TOIMINTA,

Weakest Crest pohjautuu vuonna 2016 alkaneeseen ranobe-sarjaan. Sovituksen ohjaaja Noriaki Akitaya (Bakuman) vastaa myös samalla kaudella ilmestyvän Slow Loopin ohjauksesta. The Strongest Sagen animointijälki kiinnostaa, sillä studio J.C.Staﬀ on sovitellut laajalla skaalalla teoksia liikkuvaksi kuvaksi, hyvin vaihtelevin tuloksin – näistä mainittakoon esimerkiksi One-Punch Man 2, Azumanga Daioh ja The Way of the Househusband.

Ajankohtaista © Shogakukan

Takao Saitou

1936–2021 Golgo 13:n luoja oli gekiga-pioneeri

ustantaja Shogakukan julkaisi 29. syyskuuta suru-uutisen kovaksikeitettyjen toimintasarjakuvien ystäville: mangaka Takao Saitou oli kuollut perjantaina 24. syyskuuta. Saitou menehtyi 84-vuotiaana haimasyöpään. Saitou oli tuottelias sarjakuvataiteilija, joka hallitsi julkaisuennätyksiä palkkamurhaajasta kertovalla Golgo 13 -sarjallaan. Saitou kasvoi sarjakuvien maailmaan aikana, jolloin manga merkitsi lukijoille käytännössä samaa kuin Osamu Tezukan tuotanto. Manga oli lapsille suunnattua sarjakuvaa, tyyliltään ja ilmaisultaan yksinkertaista ja hassua. Saitou lopetti opinnot yläkoulun jälkeen ja siirtyi työskentelemään perheensä omistamaan parturiliikkeeseen, jonka hän lopulta otti vastattavakseen. Hän kuitenkin piirsi vapaa-ajallaan, ja lopulta kustantaja Hinomaru Bunko poimi julkaisuun Saitoun ensimmäisen sarjan, Baron Airin, vuonna 1955. Onnistumisen myötä Saitou hylkäsi perheyrityksensä ja lähti Tokioon tavoittelemaan uraa sarjakuvan parissa. Saitou ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tekemään sarjakuvia lapsille, ja Tokiossa hän tapasi samanmielisiä taiteilijoita. Kahdeksan taiteilijaa, mukaan lukien Saitou, perusti Gekiga koubon, lyhytikäiseksi jääneen studion, joka keskittyi tuottamaan ja markkinoimaan mangan haastajaksi tarkoitettua kypsempää uutta tyylisuuntaa, gekigaa. Studion perustajajäseniin kuulunut sarjakuvataiteilija Yoshihiro Tatsumi oli vuonna 1957 alkanut nimittää gekigaksi aikuisille suunnattuja sarjakuvia. Ne olivat rakenteeltaan elokuvamaisia Tezukan teosten tapaan, mutta tyyliltään ne olivat terävämpiä ja niiden tarinoissa nähtiin usein maskuliinisia anti-sankareita, jotka eivät pelänneet tahrata käsiään vereen.

60- ja 70-luvuilla gekiga menestyi hyvin. Saitoun oma ura lähti nousukiitoon, kun hän 32-vuotiaana kynäili piinkovan kansainvälisen palkkamurhaajan, Duke Togon – toiselta nimeltään Golgo 13. Golgo 13 alkoi ilmestyä vuonna 1968 Shogakukanin Big Comic -lehdessä, jossa sarja viihtyi aina Saitoun kuolemaan saakka. Golgo 13:sta kasvoi vuosikymmenten varrella James Bondin veroinen populaarikulttuurin ikoni. Saitoun kuoleman aikaan Golgo 13:a oli julkaistu 202 pokkaria, mikä teki siitä kaikkien aikojen pisimpään julkaistun manga-sarjan. Sarjan

pitkäikäisyyden avain oli Saitoun 60-luvulla perustama Saitou Production -niminen studio. Studio oli huolellisesti järjestäytynyt tuotantoyhtiö, jonka johdossa Saitou hahmotteli teostensa suuret linjat. Käsikirjoitusten hiomisesta ja kuvien viimeistelystä vastasivat nimikkeittäin organisoidut tiimit. Golgo 13:n vaikuttavia ennätyksiä ei uhkaa vielä pitkään aikaan yksikään toinen sarja, sillä Saitoun poismenosta huolimatta hänen luomansa palkkamurhaaja jatkaa hurmeisia seikkailujaan. Syövän kanssa kamppaillut mangaka oli ennen kuolemaansa esittänyt toiveen, että Golgo 13 jatkuisi ilman häntä. Shogakukan kunnioittaa taiteilijan tahtoa ja jatkaa Golgo 13:n julkaisemista Big Comicissa. Uudet luvut jäyhän palkkamurhaajan taruun tuottaa Saitou Production. Lähde: ANN, Japan Today, Soranews24, The Comic Journal, Kotaku

” Syövän kanssa kamppaillut

mangaka oli ennen kuolemaansa esittänyt toiveen, että Golgo 13 jatkuisi ilman häntä. Shogakukan kunnioittaa taiteilijan tahtoa ja jatkaa Golgo 13:n julkaisemista Big Comicissa. ” 14

Hyvästit Eiichi Yamamotolle

Twitter

Tezukan aikalaisen kuolema päätti aikakauden

@makotoyukimura 29.9.2021 (Animen käännös) Vinland Sagan tekijä Makoto Yukimura muisteli edesmennyttä Takao Saitouta Twitter-ketjussa:

apania käsittelevien julkaisuiden kulttuuritoimitukset ovat joutuneet kirjoittamaan valitettavan monta muistokirjoitusta merkkihenkilöistä kuluneen vuoden aikana, ja Animen toimitus on jälleen surullisen tehtävän äärellä. Animaatio-ohjaaja ja -käsikirjoittaja Eiichi Yamamoto menehtyi syyskuun 7. päivä. Kuoleman julkistaneen perheenjäsenen mukaan syynä oli sydänvika. Yamamoto oli sairastanut jo useamman vuoden. Yamamoton iästä kuolinhetkellä liikkuu ristiriitaisia tietoja. Anime News Networkin havainnon mukaan länsijulkaisuissa hänen kerrotaan syntyneen vuonna 1940, mikä tarkoittaisi hänen menehtyneen 80-vuoden iässä. Uutisessaan ohjaajan kuolemasta sanomalehti Asahi shimbun kertoo kuitenkin Yamamoton kuolleen 88-vuotiaana. Toisen maailmansodan varjossa syntynyt Yamamoto ehti kuitenkin elää pitkän elämän, johon kuului animen historiankirjoihin pysyvästi jääneitä nimikkeitä. Yamamoto kuului japanilaisen animaation uraauurtavaan sukupolveen. Hän työskenteli rinnatusten Osamu Tezukan kanssa Mushi Productionissa. Studion suojissa Yamamoto työsti muun muassa Astro Boyta, minkä lisäksi Yamamoto ohjasi Japanin ensimmäisen värillisen televisioanimaatiosarjan, Kimba the White Lionin, sekä samaa nimeä kantaneen täysipitkän elokuvan. Valkoisesta leijonasta kertonut elokuva inspiroi lännessä Walt Disneytä tuottamaan Leijonakuningas-piirretyn. Animaattorin urasta haaveillut Yamamoto liittyi Otogi Productions -studion riveihin lukiosta valmistuttuaan. Hän kuitenkin kuuli perusteilla olevasta uudesta tuotantoyhtiöstä, jota oli rakentamassa mangaka Osamu Tezuka. Yamamotosta tuli yksi Mushi Productionin perustajajäsenistä. Studion helmoissa Yamamoto ohjasi Kimban lisäksi yhdeksän elokuvaa, joista Belladonna of Sadness valittiin kilpailemaan Kultainen karhu -palkinnosta Berliinin kansainvälisille elokuvajuhlille vuonna 1973. Belladonna of Sadness jäi Yamamoton viimeiseksi ohjaustyöksi Mushi Productionilla, sillä studio hakeutui elokuvan ilmestymisvuonna konkurssiin. Mushi Productionin jälkeen Yamamoto siirtyi työskentelemään Space Battle Yamato -tuoteperheen pariin käsikirjoittajana ja ohjaajana. Yamamoton kirjoittama Mushi Pro koubouki -niminen teos ilmestyi vuonna 1989. Siinä alan veteraani kronikoi vuosiaan Mushi Productionin riveissä omaelämäkerrallisesti, mutta osittain ﬁktion keinoin.

Takao Saitou -sensei on kuollut… Rauha hänen sielulleen. Kun vastaanotin Kodanshan mangapalkinnon, muistan, että Saitou-sensei oli läsnä ja hän kehui minua. Hän ei kehunut mangaani, vaan minun käytöstäni lavalla vastaanottaessani palkinnon. Hän sanoi: ”Olit hyvä! Olit tarmokas! Eikö nuorison pidäkin olla tällaista!” @makotoyukimura 29.9.2021 (Animen käännös) Olin pukeutunut viikinkihaarniskaan ja viittaan ja heitin lavalla pienenpienen show’n ilmaistakseni iloa palkinnon voittamisesta. Myöhemmin kaikki olivat hirvittävän vihaisia, mutta senseit Takao Saitou ja Fujiko A [Fujiko Fujio A, toim. huom.] kehuivat minua lämpimästi nauraen. Kiitos. @makotoyukimura 29.9.2021 (Animen käännös) Ruudin käyttäminen lavalla on kiellettyä. En tiennyt.

Toisaalla Kengo Hanazawa ﬁilisteli piirtämänsä Under Ninja -mangan menestystä: @hanamanko 30.9.2021 (Animen käännös) Kuulin, että Under Ninjan aiemmista osista on päätetty ottaa uusintapainos! Kiitos kaikille lukijoille! Olen valtavan kiitollinen myös siitä, että Under Ninjasta tehdään anime ja että muun muassa Kawashima Yamauchi manganuma-san esitteli sarjan, näillä on ollut paljon vaikutusta!

Lähde: ANN, Crunchyroll

Teksti: Riikka Haapanen

SHAMAN KING Tango kolmelle

Shaman King on hyvä shounen-manga, joka olisi voinut olla – ja jonka olisi pitänyt olla – erinomainen. Shamaanikuninkuutta hamuavan Yohpojan taustalla on alalla poikkeuksellinen kertomus itseluottamuksensa menettäneestä taiteilijasta, joka lopulta hylkäsi hänet kasvattaneen kustantajan. Prosessissa Shaman King katosi vuosiksi länsimarkkinoilta.

Weekly Shounen Jumpin erikoisnumeroissa. Viimein vuonna 1997 Takein nimi piirtyi hänen ihailemansa viikkolehden sivuille, kun hänen ensimmäinen pitkä sarjansa Butsu Zone alkoi. Kun Shaman King alkoi ilmestyä vuotta myöhemmin numerossa 31/1998, Takei oli hyvässä seurassa: sisällysluettelossa komeilivat myös Rurouni Kenshinin luku 199 ja assistenttitoveri Odan One Piecen luku 46. Watsukin työhuoneella annettu lupaus oli täytetty. Rurouni Kenshinin pasiﬁstinen sävy oli selvästi tehnyt vaikutuksen Takeihin, sillä Shaman Kingin päähenkilöksi luotu Yoh oli Jump-sankariksi poikkeuksellisen kunnianhimoton. Vuonna 2004 Takei puolusti taistelukohtauksiensa määrää kommentoimalla Weekly Shounen Jumpissa, että “lopullinen Shaman Kingin viesti © 2019 Archipel

eekly Shounen Jump on löytänyt, kaitsenut ja brändännyt lähes kaikki viime vuosikymmenten keskeisimmät taistelu-mangat. Viikoittain ilmestyvä shounen-lehti on voinut rehennellä olevansa koti Hunter x Hunterille, One Piecelle, Narutolle ja Jujutsu kaisenille. Etenkin 90-luvun lopulla alkaneet One Piece ja Naruto ovat olleet maailmanlaajuisia menestystarinoita, jotka ovat muovanneet kokonaisen sukupolven käsityksiä sarjakuvasta, shounenista ja jopa Japanista itsestään. Kustantaja Shueisha on ansainnut oikeutensa kerskua olevansa maan johtava shounen-sarjakuvien kustantaja. Vaan yksi on joukosta poissa: Hiroyuki Takein henkimaailman kanssa ﬂirttaileva taistelumanga Shaman King (1998–2004). Shaman Kingin alkuasetelmassa kaikki merkit viittasivat siihen, että syntymässä oli klassikko, mutta olosuhteiden vuoksi sarja ei koskaan täysin onnistunut ylittämään titteliin oikeuttavaa maaliviivaa. Huhtikuussa Japanissa alkoi Shaman King -animen uusi versio. Nyt Netﬂix on tuonut sarjan kansainväliseen levitykseen. Hetki on oivallinen Takein henkilökohtaisen tarinan kertaamiseen. Se on alalla laajalti tunnettu esimerkki varsin tavattomasta poikkeustapauksesta, jossa menestyneen Jump-nimikkeen tekijä on vaihtanut kustantajaa.

Hiroyuki Takei kuvattuna studiollaan vuonna 2019.

Hiroyuki Takei oli 20-vuotias, kun hän aloitti ensimmäisen manga-assistentin työnsä Tamakichi Sakuran mentoroitavana. Sakuralla oli työn alla The Form of Happiness, jonka teossa Takei avusti häntä salanimellä Kame-san. Tunnetuin ja formatiivisin Takein läpimurtoa edeltäneistä työpaikoista oli Rurouni Kenshin. Nobuhiro Watsukin työhuoneella Rurouni Kenshinin parissa puursivat tuolloin muun muassa Eiichiro Oda (One Piece) ja Mikio Itou (Normandy himitsu Club), joiden kanssa Takei ystävystyi. Vapaahetkinään Weekly Shounen Jumpia ihailevat nuorukaiset piirsivät ja puhuivat tulevista teoksistaan. Takei ja Oda vannoivat, että jonain päivänä molemmilla olisi samaan aikaan julkaisussa sarja Jumpissa. Rakkaus shouneniin sykki vahvana. Takei onnistui julkaisemaan muutaman yksiosaisen tarinan

”Takei ja Oda vannoivat, että jonain päivänä molemmilla olisi samaan aikaan julkaisussa sarja Jumpissa. Rakkaus shouneniin sykki vahvana. ”

Uudessa animessa tutut hahmot on animoitu modernisti, mutta lähdemateriaalille uskollisesti.

Xebecin versio Amidamarusta vuodelta 2001.

on se, että taisteleminen ei kannata”. Hän selvensi, että Shaman Kingissä voittaa vahvalla sielulla raa’an fyysisen voiman sijasta. Vuosien varrella Takein mielenkiinnon kohteet sinkoilivat, ja Rurouni Kenshinin lisäksi Shaman Kingistä voikin löytää monenlaisia vaikutteita. Hän kiinnostui graﬃteista ja hiphop-kulttuurista ja suoranaisesti rakastui Back to the Future -elokuviin ja yhdysvaltalaisiin toimintasarjakuviin. Inspiraatiota hän ammensi esimerkiksi Tony Danielin ja Mike Mignolan sarjakuvista. Marveliin intohimoisesti suhtautuva Takei pääsi myöhempinä vuosinaan työskentelemään Stan Leen kanssa Ultimo-sarjakuvan parissa. Vaikka etenkin yhdysvaltalainen populaarikulttuuri viehätti mangakaa, esikuvien joukossa säilyi Osamu Tezuka. Tezuka oli luonut Hollywoodin elokuvastudiojärjestelmää imitoivan tavan kierrättää omia manga-hahmojaan eri teoksissaan, ja Takei oli omaksunut tämän idean. Lukijat olivat tavanneet Shaman Kingistä tutun Anna-hahmon jo aiemmin lyhyttarina Itako no Annassa sekä Jump-debyyttisarja Butsu Zonessa. Kun lukuisten kansainvälisten vaikutteiden joukkoon lisättiin vielä Takein henkilökohtainen uteliaisuus henkisyyttä ja uskontoja kohtaan, lopputuloksena oli kuvastoltaan ja tarustoltaan poikkeuksellisen rikas ja monikulttuurinen Jump-sarjakuva. Hahmot Saksasta Kiinaan tavoittelivat shamaanikuninkaan titteliä. Takei nyökkäili myös alkuperäiskansojen perinteiden suuntaan: niin Japanin ainut kuin Pohjois-Amerikan intiaanit ovat tunnistettavasti esillä Shaman Kingissä.

”Takein ja Shueishan välirikko väreili läpi harrastajapiirien..” © Hiroyuki Takei, Kodansha

Shaman King alkoi vahvasti. Manga naitti yhteen Jumpissa ennennäkemättömällä tavalla uskontoja ponnistuslautanaan käyttävän tarinan, hiphop-kulttuurista inspiroituneen taiteen ja slapstick-komediaa muistuttavat vitsit. Sarja alkoi kuitenkin venyä kuin voi kuuluisalla Bilbo Reppulin leivällä. Takei uupui viikoittaisen työtaakkansa alla. Samalla häntä repi ristiriita: hän piirsi itseään kiinnostavia asioita, mutta samalla hän oli kivuliaan tietoinen kasvaneen suosion tuomista lukijoista, jotka odottivat Jump-mangalta tuttuja shounen-konventioita. Kun Shaman Kingin suosio lähti laskuun, Takei menetti loputkin voima-

varansa suunnitella sarjaa kohti tarinan päätöstä. Lopulta ja yllättäen Shaman Kingin uusi tuleminen huipentui, kun julkistettiin, Shaman King päättyi vuonna 2004. Mangan loppu tuntui monista luettä animesta oli tekeillä uusi sovitus. Uusintaversio sai Japanissa kijoista pettymykseltä: se oli hätäinen ja jätti tarinan keskeneräiseksi. ensi-iltansa huhtikuussa 2021. Länteen anime-sovitus saatiin syysVuonna 2019 Takei kuvaili Archipelin tuottamassa YouTukuussa, levittäjänään suoratoistopalvelu Netﬂix. be-dokumentissa, että kustantajan ilmoitus sarjan lopettamisesta Vuoden 2021 anime tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa Shaoli ollut hänelle itselleen helpotus. Hän oli jopa toivonut, että joku man Kingin historiassa manga saatiin kokonaisuudessaan sovitettua olisi tehnyt kipeän päätöksen jo aiemmin. animaatioksi. Ensimmäinen anime-yritelmä (2001–2002) ilmestyi Sarjan heikko loppu kuitenkin painoi Takeita. Hän olisi haaikana, jolloin manga oli vielä keskeneräinen. Animea tehnyt studio Xebec kompasteli sekä täytejaksojen että sarjan rytmityksen lunnut antaa hahmoilleen niiden ansaitseman päätöksen. Takei palasi pääteoksensa pariin levättyään muutamia vuosia. Hän kanssa. Kun animen tuli aika päättyä noin 60 jakson jälkeen, manga kirjoitti ja piirsi Shaman Kingille kokonaan uuden lopetuksen, oli edelleen kesken. Xebec ohjaaja Seiji Mizushima etunenässä jonka Shueisha julkaisi vuonna 2009 pokkarisarjan joutui keksimään tarinalle kokonaan oman lopetuksen. © Hiroyuki Takei, Kodansha uusintapainoksen yhteydessä. Koska animen länsilisenssi oli ollut vuosia limbossa Shueishan ja Kodanshan kiistan vuoksi, monille Takein ja Shueishan välit olivat huonontuneet Japanin ulkopuolella ainoa kosketuspinta Shaman Kinvuosien varrella, oletettavasti siksi, että Takei ei enää gin anime-versioon oli 4Kids Entertainmentin luokatollut ollut tyytyväinen siihen suuntaan, johon Shueisha toman huono englanninkielinen dubbaus. Sittemmin oli työntänyt Shaman Kingiä. Takei vei sarjansa lopulta konkurssiin päätynyt 4Kids oli aikanaan hankkinut Kodanshalle, mikä johti vuosien taistoon Shaman Kinlisenssin Shaman Kingiin ja pessyt animesta geneerigin tekijänoikeuksista. sen tappelusarjan. Sarja oli kovakouraisesti lokalisoitu: Takein ja Shueishan välirikko väreili läpi harrastajaprosessissa oli muun muassa keskeisiäkin hahmoja nipiirien. Shaman King -mangan ainoa englanninkielinen metty uudelleen ja japaninkieliset musiikit oli vaihdetlaitos oli ollut vuosia loppuunmyyty, eikä uutta painosta tu kokonaan uusiin. Kun väkivaltaisia toimintakohtauksaatu lisensoitua länteen oikeusriidan vuoksi. Epäselvyys tekijänoisiakin oli sensuroitu paremmin television lastenohjelmapaikalle keuksien omistajasta johti myös siihen, että anime katosi saatavilta sopiviksi, lopputulos oli vähintään hämmentävä ja kädenlämpöilaillisesta jakelusta. Naruton, One Piecen ja Bleachin kukoistaessa nen. Huonosti dubattu ensimmäinen anime on todennäköisesti Shaman King hävisi lähes kymmeneksi vuodeksi länsimaisten harosaltaan ollut syynä Shaman Kingin haipumiseen One Piecen ja Naruton rinnalta länsimaisessa shounen-kaanonissa. Vuoden rastajien ulottuvilta. Vielä vuosia myöhemmin YouTube-dokumentilla sarjastaan puhuessaan Takei olikin kaihoisa: hänestä tuntui kuin 2021 versiolle Shaman Kingin animesta oli siis tilausta useasta maailma olisi vähätellyt Shaman Kingiä ja sen merkitystä. eri syystä, ja Netﬂix ansaitsee hatunnoston sarjan levittämisesKustantajat pääsivät lopulta sopuun. Vuonna 2017 Kodansha tä. Kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen on aika kokea ilmoitti, että se aikoi tuottaa uuden painoksen Shaman Kingistä. KoYohin henkimaailman mittelön päätös liikkuvana kuvana niin kuin danshan Yhdysvaltain-haara alkoi julkaista sarjaa myös lännessä, Hiroyuki Takei sen tarkoitti. ensin digitaalisena vuonna 2020 ja sitten fyysisesti vuonna 2021. Lue Shaman King 2021 -animen arvio sivuilta 34-35. Shaman King aloitti uuden nousun.

Teksti: Jenni Väyrynen & Toni Jefremoff

Demon Slayer: Mugen Train Kun (demonin) juna kulkee taas

Jenni: Katsoin Mugen Trainin suoraan TV-sarjan jatkoksi suoratoistopalvelusta. En pitänyt taukoa näiden kahden välillä, joten tuli kovalla vauhdilla koettua koko paketti. Ensivaikutelma itse leffasta oli aika mitäänsanomaton. Mietin pariin otteeseen, kuinka paljon ruudun koko vaikutti katselukokemukseen ja että pääsikö leffa täysiin oikeuksiinsa läppärillä. Toni: Leffa tuli nähtyä paikallisessa Bio Rexissä ennakkonäytöksenä huhtikuussa ja varsinaisella esityskierroksella uudestaan kesäkuussa. Sarjan olin nähnyt aiemmin. Ennakkonäytöksestä poistuessa olin hyvin mykistynyt, sillä sitä vain oli tullut tuijotettua kaikkia niitä visuaaleja. Toisella kertaa olin valmistautunut matkaan, joten tunnelataus oli vielä suurempi. Jenni: Kirjoitit kesän digiextraan jutun, jossa annoit elokuvalle suopeamman arvosanan kuin mitä itse olisin antanut. Ovatko tuntemukset vielä samat näin jälkikäteen? Toni: Kyllä minä leffasta pidän yhä, mutta huomaan nyt ne heikkoudet, joita en ottanut huomioon teatterissa istuessani. Se oli isolta kankaalta niin mukaansatempaava. Jenni: Itselleni ei missään vaiheessa tullut fiilistä, että olisin katsonut nimenomaan elokuvaa. Leffa tuntui pikemminkin hyvin pitkältä TV-jaksolta. Se näkyi omasta mielestäni tekstin rakenteessa. Hahmot jäivät myös hyvin pintapuolisiksi ja toiminnan varjoon. Ainoa, mikä varsinaisesti erottui edukseen, oli taitava animaatio ja produktio. Toni: Kyseessä on Ufotable, joten ei yllätä, että kyseessä on ulkoasultaan timanttinen kokonaisuus. Studio on aina panostanut projektista toiseen ulkonäköön, ja se näkyy myös tässä. Jenni: Studion pitkä kokemus ja kovat standardit välittyivät

hyvin! On aina ilo katsella kunnianhimoisten animaattoreiden työtä. Toni: Ja mitä tulee leffan laatuun muilla osa-alueilla, minulla oli samoja fiiliksiä kuin sinulla, mutta hahmoista en välttämättä ollut täysin samaa mieltä. Jenni: En nähnyt minkäänlaista kehitystä elokuvan aikana. Hahmojen omat henkilökohtaiset elämänkatsomukset ja motiivit tulivat esille vain taistelun kautta. Nämä paljastukset eivät kuitenkaan heijastuneet hahmoihin toiminnan ulkopuolella. Suurin osa hahmoista ei myöskään loistanut läsnäolollaan, vaan he jäivät turhiksi seinäruusuiksi. Toni: Itsehän pidin niistä, etenkin avainhahmo-Rengokusta. Hän oli leffan auringonpaiste, vaikka pidin häntä alkuun hyvin yksinkertaisena. Mikä on sinun mielipiteesi hänestä? Jenni: Rengoku oli kyllä parhaiten toteutettu, vaikka hänkin jäi yksipuoliseksi. Toisaalta tälle hahmolle oli annettu hyvin rajallinen

Kuvat: © Koyoharu Gotouge / SHUEISHA, Aniplex, ufotable

tila esiintyä ja hän esiintyi annetuissa raameissa hyvin. Hän täytti tarkoituksensa hyvin, toisin kuin esimerkiksi Nezuko tai Zenitsu, jotka eivät tuoneet tarinaan yhtään mitään. Toni: No eiväthän nämä kaksi nyt TV:ssäkään ole sen kummoisempia. Inosuke sentään teki tehtävänsä! Jenni: Nallekarkit eivät aina tosiaan mene tasan. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut seurata elokuvan menestystä. Sehän on ollut tuottoisin anime-elokuva ja ylitti jopa Ghiblin jättiläisen Henkien kätkemän. Toni: Ja ottaen huomioon sen, että tämä on sarjaan pohjautuva elokuva, se tekee tästä vielä poikkeuksellisemman. Herää kysymys, alkaako anime vihdoin löytää tietään pohjoismaiseen valtavirtaan ja me saamme sarjoihin perustuvia leffoja teattereihin enemmänkin? Jenni: Anime ja manga ovat nykypäivän nuorison perussanastossa, joten ei ole sinänsä ihme, että katsojia on Suomessakin. Onhan meillä ollutkin jo teattereissa jonkin verran näitä elokuvia. Ja animen saatavuus on lisääntynyt esimerkiksi Netflixin kautta. Oma kysymykseni puolestaan on: mikä on Mugenin menestyksen salaisuus? Demon Slayerhan on kaavaltaan perus shounen-sarja, joka ei keksi pyörää uudelleen. Toni: Ehkä se on juuri se Shounen Jump -sarjojen helppo lähestyttävyys, joka tekee Demon Slayerista suositun? Jenni: Tosiaan Naruton ja Gintaman jälkeen markkinoilla on ollut aukko vapaana niin kutsutulle uudelle peruspilarisarjalle, jonka Demon Slayer on pystynyt hyvin täyttämään. Kun mietimme Mugenia nimenomaan shounen-genren kautta, se kyllä vastasi varmasti oletetun kohdeyleisön odotuksia. Toni: Mielestäni elokuva jopa ylitti ne, sillä ei tule mieleen toista sarjaa, joka osuisi ei-anime-ihmiseen yhtä lujaa kuin Demon Slayer. Jenni: Viimeksi kuulin vastaavaa vuonna 2013, kun eräät tietyt titaanit saapuivat jyrinällä TV-ruutuun. Vastaako leffa sinusta siitä syntynyttä hypeä? Toni: Vastaan kuten alussa: Kyllä ja ei. Jenni: Olen vähän kriittisempi. Leffa ei ollut mitenkään huono, mutta ei kyllä myöskään erinomainen. Näkyyköhän tässä shoujo- ja shounen-fanin erot? Kuvat: © Koyoharu Gotouge / SHUEISHA, Aniplex, ufotable

”Herää kysymys, alkaako anime vihdoin löytää tietään pohjoismaiseen valtavirtaan ja me saamme sarjoihin perustuvia leffoja teattereihin enemmänkin?”

Toni: Näkyy, ja se on ihan okei. Jenni: Molemmat kuitenkin viihtyivät leffan parissa. Pysyykö antamasi alkuperäinen arvosana vielä samana? Toni: Ei. Olen valmis tekemään kompromissin keskustelun pohjalta ja laskemaan sen kolmoseen. Jenni: Olen samaa mieltä arvosanasta. Olin alun perin ajatellut antaa leffalle kakkosen, mutta keskustelun jälkeen myönnyn myös korkeampaan arvosanaan.

Arvosana: Toimituksen tuomio: Hyvin viihdyttävä mättöelokuva, jonka viitoittamaa tietä ja perintöä mielenkiinnolla seuraa jatkossakin.

Ajatuksia animesta

Kolumni

Tunteita, tuoksuja ja näyttäviä liikkeitä Showpaini animessa

howpaini on näytösurheilulaji, jossa esiintyjät antavat nyrkkien, potkujen, otteiden ja joskus myös hurjien otteluiden puhua puolestaan. Kun listattuihin elementteihin lisätään myös näyttävät asut, jotka oikein puhkuvat cosplay-henkeä, ollaan aika lähellä live-actionina toteutettua mättö-animea. No, nyt kun anime tuli mainittua: Yllätys, paini-animea on olemassa ja hyvin laajalta skaalalta onkin. Olen itse katsonut muutamia genreteoksia, ja kolme niistä ansaitsee tulla mainituiksi pätevän representaationsa tähden.

Metal Fighter Miku on 13-osainen sarja vuodelta 1994 ja Shaft-studiosta tutun ohjaajan Akiyuki Shinbon debyyttiohjaus. Sarja kertoo The Pretty Four -nimisestä painitiimistä ja etenkin sen päätähdestä, sarjan nimihahmo Mikusta ja hänen edesottamuksistaan lajin parissa. Metal Fighter Miku ei ole sarjana kaikista realistisin, mutta riittävän lähellä, sillä se suhtautuu lajiin vakavasti – välillä liiaksikin. Sekai de ichiban tsuyoku naritai (tai tuttavallisemmin Sekatsuyo) on puolestaan 12-osainen sarja vuodelta 2013. Tarinan keskiössä on idolityttö, joka joutuu ystävänsä nolon möläytyksen myötä painifederaation kehään ja sitä kautta keskelle lajin kipeitä kiemuroita. Vaikka sarja on täynnä fanipalvelua, on se silti realistinen itse lajia ja sitä harrastavia

naisia ajatellen: he eivät armoa tunne. Painiliikkeet ovat oikeaoppisia ja näyttävät juuri siltä, miltä pitäisikin – tosin aina väärästä kuvakulmasta.

Tiger Mask W on vuodelta 2016 ja siinä on peräti 38 jaksoa. Se on jatko-osa legendaariselle Tiger Mask -sarjalle. Se kertoo kahden nuoren painijan yhteisestä kostomatkasta. Painijoiden taistelut ja kehitys nähdään kehässä. Sarja on tehty yhteistyössä Bushiroadin omistaman New Japan Pro-Wrestlingin (NJPW) kanssa, ja monia ajan nimekkäitä tähtiä nähdään jaksoissa sivuhahmoina. Tämä on lähimpänä sitä, mitä paini-animen pitäisi aidoimmillaan olla, mutta välillä realismin rajat paukkuvat liikkeiden ja otteluiden ansiosta, aivan kuten oikean elämän kehissäkin. Showpaini-animea on monenlaista, mutta lajia täydellisesti edustavaa sarjaa ei ole vielä tehty. Kuten esimerkeistä näkyy, showpainiin voi kuitenkin suhtautua monella eri tavalla, eikä mikään tapa katsoa showpainia – tai animea, sen puolesta – ole väärä. Vaikka meno näyttääkin välillä melkoisen surkuhupaisalta, sekä anime että paini ovat mitä parhainta eskapismia. Miten tästä paketista voisi olla pitämättä? Toni Jefremoﬀ Kirjoittaja jäi koukkuun animeen showpainiaddiktion ollessa pahimmillaan. Terveisin, SubTV:n myöhäiset sunnuntaiyöt aina mielissämme.

Animangassa on kamppailulajien taitajia laidasta laitaan aina huipputason mestareista epäonnekkaisiin rassukoihin. Listaamme viisi kamppailulajien kovaa kollia ja kissaa, sekä yhden sankarin, joka ei varsinaisesti harrasta kamppailulajeja laisinkaan, mutta takoo silti vastustajia mattoon epätavallisilla taisteilutaidoillaan.

Esittelemme joka lehdessä kuusi kansijuttuun jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa tai henkilöä.

Teksti: Hanna Saarimaa

TOP 5+1

Kamppailijat

Ranma Saotome (Ranma ½)

Garou (One-Punch Man)

Ranma on koko ikänsä harrastanut kamppailulajeja, joten harva yltää taidoissa hänen tasolleen. Ranman käden kautta tappion saavat kokea niin kihlattu Akane kuin monet monituiset vihamiehet ja kilpakosijat. Kevyesti liikkuva Ranma olisi monesti voittamaton ilman ylitsepääsemätöntä kissapelkoaan.

Sarjassa, joka on täynnä yli-inhimillisen vahvoja tyyppejä, Garou on yksi vahvimmista taistelutaiteilijoista ja siten jopa pelottavan hyvä. Tämä tyyppi voittaa yksin useita A-luokan sankareita vakavasti loukkaantuneenakin. Hurjinta Garoussa ei kuitenkaan ole hänen vahvuutensa, vaan hänen raaka lahjakkuutensa. Vain muutaman päivän aikana hän onnistui nousemaan suhteellisen vahvasta yksilöstä S-luokkaan todellisten taistelijoiden joukkoon.

Ran Mori (Salapoliisi Conan) Yksityisetsivä Kokoro Morin lukioikäinen tytär ei tarvitse miestä suojelemaan itseään. Monia vuosia karatea harrastanut Ran murtaa kenen tahansa nenän (ja muutaman muun luun siinä sivussa) murhaavilla iskuillaan. Ran puolustaa hanakasti ystäviään, mutta kiven murskaaminen oman tahdon saamiseksi onnistuu myös.

Jos luulit, että titaani ei osaa taistelulajeja, olet väärässä. Rakasta tai vihaa häntä, mutta varmasti meidän kaikkien on myönnettävä, että Annie on vaikea nyrkkeilyvastustaja. Hänet nähdään pyyhkimässä lattiaa vastustajillaan, muun muassa Erenillä. Annie vaikuttaakin olevan vielä parempi käyttämään nyrkkejään kuin teriä.

Annie Leonhart (Attack on Titan)

Rock Lee (Naruto / Naruto Shippuuden) Ninjaksi halajavalla Rock Leella on kivikkoinen tie kohti unelmaansa, sillä Lee on täysin lahjaton ninjataidoissa. Kekseliäs Lee on kuitenkin opettajansa avulla löytänyt oman tiensä ja muista ninjoista poiketen Lee taistelee ainoastaan paljain käsin. Päähahmo Naruton ohella Lee onnistuu nousemaan ikuisesta häviäjästä kunnon ninjaksi.

Monkey D. Luffy (One Piece) Aina ei hyvä kamppailija tarkoita lahjakasta taistelijaa tai huippuluokan miekkamiestä. Sen todistaa One Piecen ikoninen Olkihattu-piraattien kapteeni Luffy, jonka sitkeyttä voi vain ihailla. Luffy on selvinnyt monesta tilanteesta pelkällä voimalla ja järkkymättömällä sitkeydellä. Hirveistä menetyksistä huolimatta Luffy jaksaa jatkaa eteenpäin ja kamppailla kohti merirosvokuninkuutta.

TOEI ANIMATION

eluﬁrmojen lypsylehmä, tusinatavaran tehdas, seksistinen sikailijoiden seura. Supertähtien syntysija, prosessien perustaja, modernin animen arkkitehti. Harva animaatiotalo aiheuttaa yhtä kiihkeitä väittelyitä kuin Toei Animation. Japanin vanhin edelleen toiminnassa oleva animaatiostudio on kiistaton instituutio, joka on vakiinnuttanut monia moderneja animen tuotantotapoja. Samalla sen historiaa ovat vaivanneet säännölliset ulostulot yrityksen vanhakantaisista naisia ja seksuaalivähemmistöjä koskevista näkemyksistä. On myös hyvin haastavaa kiistää sitä seikkaa, että studio on jo vuosikymmeniä sitten hylännyt pyrkimykset tasalaatuiseen animaatiojälkeen pystyäkseen kirnuamaan suosittuja shounen-sarjoja viikosta toiseen. Toei Animation seisoo tukevasti kahden kivijalkansa, One Piecen ja Dragon Ball Z:n varassa, ja lähdemateriaalin luovaa tulkintaa tärkeämmäksi on kauan sitten tullut oheistuotteista saatava kassavirta. Toei Animationin nykyinen konsumerismille sykkivä sydän ei kuitenkaan aina ole ollut yhtä laskelmoiva. Toein tarina on anime-kentällä ainutlaatuisen yltäkylläinen. Toein vuosikymmeniin mahtuu monituisia suosittuja tuoteperheitä ja yhtäläisen huikeita yksilötason menestystarinoita. Toei on yhtä kuin animen historia, mikä saattaa ajoittain unohtua, kun selaa verkon keskustelupalstojen ruodintoja ala-arvoisesti tuotetuista One Piece -täytejaksoista.

Taikatyttöjä ja shounen-sankareita

Toei sai alkunsa vuonna 1948, kun Kenzou Masaoka ja Zenjirou Yamamoto perustivat sen nimellä Nihon Douga Eiga. Elokuvia ja televisiosarjoja tuottava, julkaiseva ja levittävä Toei Company osti yhtiön vuonna 1956 ja nimesi sen

Toei Animationin otteesta irtoaa lähitulevaisuudessa 1000. One Piecen jakso. Kuva jaksosta 992.

Studiot tutuiksi

Mazinger Z oli mecha-sarja, jonka menestys käynnisti prosessin, joka johti Toein valitsemaan tuotantoon helposti tuotteistettavia sarjoja.

Toei Dougaksi itsensä mukaan. Ulkomailla yritys brändäsi itseään Toei Animation -nimen alla, ja lopulta vuonna 1998 yhtiö vaihtoi nimensä virallisesti Toei Animationiksi myös Japanissa. Toei Company omistaa edelleen suurimman osan animaatiotalosta. Alkutaipaleensa aikana Toei tuotti virstanpylväselokuvia. The White Snake Enchantress (Hakujaden, 1958) oli ensimmäinen väreissä toteutettu japanilainen animaatioelokuva ja siten valtava voimanponnistus. The Great Adventure of Horus, Prince of the Sun (1968) puolestaan väläytti kuvaa siitä, miltä tulevan Studio Ghiblin teokset tulisivat näyttämään. Isao Takahata oli saapunut Toeille vuonna 1959, ja Horuksessa hän pääsi viimein kokeilemaan siipiään ohjaajana. Avainanimaattorina projektissa työskenteli niin ikään Toeilla taitojaan hionut nuori Hayao Miyazaki. Pitkään tuotannossa ollut Horus oli lopulta taloudellinen epäonnistuminen, minkä seurauksena Takahata alennettiin. Hän ei onnistunut ponnahtamaan takaisin tästä kirvelevästä takaiskusta, mihin saattoi myötävaikuttaa Takahatan aktivismi ammattiliittotoiminnan piirissä. Takahata lopetti studiolla vuonna 1971. Hänen vanavedessään poistuivat myös animaattorit Miyazaki ja Youichi Kotabe, joka löysi myöhemmin pitkäaikaisen kodin Nintendolta. Miyazakin ja Takahatan lisäksi Toei Animation on tarjonnut erinomaista myötätuulta sellaisten kovan kaliiberin ammattilaisten urille kuin Leiji Matsumoto, Yasuji Mori ja Mamoru Hosoda. Hosodan tarina risteää Miyazakin polun kanssa, sillä Hosoda haki ensin töihin Studio Ghibliin. Vaikka Miyazaki vaikuttuikin Hosodan taidoista, hän hylkäsi nuorukaisen hakemuksen. Hosoda päätyi töihin Toei Animationiin, jossa hän animoi hiki hatussa materiaalia Dragon Ball Z -elokuviin. Tehokkaan työmiehen kädenjälki päätyi myös Sailor Moon - ja One Piece -tuoteperheisiin, joissa etenkin jälkimmäiseen kuuluva Baron Omatsuri and the Secret Island -elokuva vakuutti kollegat hänen kyvyistään. Hosodan 40-minuuttinen Digimon-elokuva Our War Game osoittautui anime-elokuvien historian mittapuulla yllättävän keskeiseksi, sillä Hosoda käytti sitä myöhemmin pohjapiirustuksena Summer Wars -klassikolleen.

Sailor Moon on Toein tunnetuin tytöille suunnattu nimike.

Toei Animation on tytöille suunnatun sisällön edelläkävijäksi kuitenkin varsin konservatiivinen. Naisten oli pitkään haastavaa edetä avainasemiin projekteissa, ja on ollut varsin avointa, että miespuolinen johto ei ole nähnyt naisia tasavertaisina taiteilijoina. Lukija voi itse päättää, pitääkö tätä surkuhupaisana, paradoksaalisena vai hävyttömänä. Tämä ei kuitenkaan onneksi tarkoita, että Toei Animation olisi ollut pelkkä herrakerho. Toeilla työskennellyt, nyt jo edesmennyt animaattori, aktivisti ja taiteilija Reiko Okuyama oli ensimmäinen nainen, joka sai valvottavakseen kokonaisen elokuvan animaation Japanissa (Pieni merenneito, 1975). Okuyama, Miyazakin ja Takahatan kollega Horuksessa, oli sitkeä animaattori, joka taisteli voitokkaasti sekä tasa-arvoaatteen että järjestäytyneen ammattiliittotoiminnan puolesta yrityksen sisällä. Toein kohdalla tulee helposti puhuttua 60-luvun legendoista. Viime vuosinakin Toei Animationin riveissä on kasvanut kunnianhimoisia, nimeä itselleen teollisuuden sisällä luoneita uusia osaajia. Koudai Watanaben ja tämän suojatin Masami Morin lisäksi mainitsemisen arvoisia ovat Haruka Kamatani ja Megumi Ishitani, joista jälkimmäiset olemassaolollaan osoittavat, että Toei on hitaasti irtaantumassa vanhoillisista kaavoistaan. Riikka Haapanen © BIRD STUDIO, Shueisha / Fuji TV, Toei Animation

On kuitenkin yhä harvinaisempaa, että Toein rosterista löytyisi teoksia, jotka olisivat joko taiteellisesti tai teknisesti innovatiivisia – tai edes keskivertoa kiinnostavampia. Studion strategiana on jo jonkin aikaa ollut rahavirtojen turvaaminen keskittämällä resurssit pitkien viikoittaisten sarjojen ja niiden oheiselokuvien tekemiseen. Käänne vahvasti tuotteistettujen sarjojen suosimiseen tapahtui jo 70-luvulla. Mazinger Z (1972–1974) oli valtava menestys, joka johti yritysmallin muuttumiseen kohti helposti tuotteistettavia hittisarjoja. Toeilla onkin maine erityisesti shounen- ja mecha-sarjojen konkarina. Niiden ohella Toei Animation on kuitenkin ollut myös taikatyttösarjojen tyyssija. Studio on vastuussa sekä Sailor Moon - että Precure -sarjoista, joiden lisäksi on mainittava varhainen Sally the Witch (1966–1968), jota pidetään ensimmäisenä shoujo-animena. Taikatyttöpuolelta kokemusta kävi Toeilla keräämässä myös MAPPAn perustaja Kunihiko Ikuhara 80- ja 90-lukujen taitteessa.

Toei on vastannut emosarjan lisäksi myös Dragon Ball Z -elokuvista.

Japanin neljä vuodenaikaa

Ruska värittää puut OSA 4/4

yksy tuo tullessaan upeissa tulen väreissä räiskyvät puiden lehdet. Puut hohkaavat kultaista, oranssia ja lämmintä punaista aallossa, joka lähtee syyskuussa etenemään Hokkaidolta etelään. Kuten kirsikankukkien tapauksessa, japanilaiset seuraavat suosittujen matkailukohteiden säätiedotuksia bongatakseen ruskan kauneimmillaan. Hienoimpien punaisten vaahteranlehtien ”metsästyksestä” puhutaan japaniksi sanalla momijigari. Momiji, sana, jota käytetään yleisesti japaninvaahterasta, merkitsee kirjaimellisesti ”kirkkaanpunaisia lehtiä”. Syksyisin ruskasta puhuttaessa momiji merkitsee nimenomaisesti ruskaisia, punaisena hehkuvia vaahterapuita. Momijin kanjeilla � on myös toinen luentatapa, kouyou. Kouyouta käytetään yleisemmin merkitsemään värejään vaihtavia lehvästöjä. Puiden lehtien lisäksi myös erilaiset kukat tuovat omat värinsä mukaan syksyn palettiin. Krysanteemit, amaryllikset ja kosmokset kukkivat Japanissa kilpaa väriä vaihtavien puiden kanssa.

Y SYKS

Momijigari eli punaisten lehtien bongaus on kuulunut japanilaiseen syksyyn jo vuosisatoja.

” Syksyn läsnäolo anime-sarjoissa on usein hienovaraisempaa kuin muiden vuodenaikojen.”

Syksyn symboli Japanissa on varsin yksiselitteisesti vaahteranlehti. Lehtien muotoiset kakut tulevat myyntiin kahviloihin syksyn myötä, minkä lisäksi japanilaiset herkuttelevat syömällä uppopaistettua ja leivitettyä vaahteranlehtitempuraa. Vaahteranlehti-tempuraa saa erilaisina variaatioina ympäri maata, mutta yleensä se tarjoillaan yhdessä teen kanssa. Paahdetut kastanjat (yakiguri) ovat toinen tunnettu syksyinen herkku. Kastanjoiden tulo kertoo syksyn alkamisesta. Niitä voi ostaa melkein kaikkialta, niin katukojuista, marketeista kuin kyläjuhlien tilapäisistä myyntipisteistä. Kastanjat voidaan kypsentää myös riisin kanssa (kuri gohan), ja niitä on upotettu esimerkiksi erilaisiin kausisuklaisiin. Kastanjat ovat tyypillisiä myös muissa makeisissa, kuten kuri yokanissa. Kuri yokan on paksu hyytelömäinen jälkiruoka, joka on leikattu lohkoiksi. Lohkot on tehty adzuki-pavuista, agarista ja sokerista ja sisällä on kastanjan palasia.

Chihayafurun kolmannen kauden taiteessa on käytetty hyväksi japaninvaahteran eli momijin lehtiä.

Cowboy Bebop the Moviessa Jack Skellington tuntisi olonsa kotoisaksi.

Jatkosarjassa tarkastelemme vuodenaikoihin liittyviä erikoispiirteitä Japanissa ja peilaamme niitä animeen.

Laid-Back Campin tytöt leiriytyivät Shibire-järvellä syksyisissä maisemissa.

Syksy on erilaisten juhlien aikaa. Yksi suurimmista ja tunnetuimmista on yli 350 vuotta sitten perustettu Nagasaki kunchi -festivaali, joka on syntynyt sadonkorjuun kunniaksi. Juhlaa vietetään lokakuun alussa. Myöhemmin lokakuussa Kiotossa on oma juhlansa, Jidai matsuri, joka juhlistaa kaupungin perustamista. Lisäksi syksyn tunnetuista alueellisista juhlallisuuksista voisi mainita Tokion Dai Ginza matsurin ja Fukushiman prefektuurissa sijaitsevan Nihonmatsun kaupungin nimeä kantavan lyhtyfestivaalin. Syksyn läsnäolo anime-sarjoissa on usein hienovaraisempaa kuin muiden vuodenaikojen. Koska syksyyn ei liitetä kevään tapaan yhtä voimakasta haikeansuloista tunnelatausta, syksy näkyy animessa useimmin taustataiteen lämpimissä väreissä ja höyryävissä teekupposissa. Esimerkiksi vuonna 2015 ilmestyneessä, pienen maalaiskylän koulusta kertovassa Non non biyorissa käydään läpi koko vuoden kierto, joten mukana on myös syksyisiä jaksoja. Myös karuta-kerholaisten elämää seuraavassa Chihayafurussa vuodenajat rullaavat taustalla tunnelmallisesti, niiden joukossa myös syksy. Laid-Back Campin tytöt puolestaan käyvät ensimmäisen tuotantokauden kuudennessa jaksossa ihailemassa syksyn värejä Shibire-järvellä.

Välillä syksy on myös keskeisemmässä asemassa. Vuosina 2008–2009 ilmestynyt anime Spice and Wolf keskittyy keskiaikaistyyppiseen rinnakkaismaailmaan, jossa toinen päähahmoista on teini-ikäisenä tyttönä näyttäytyvä jumalatar Holo. Susikorvainen tyttö on pienen kylän sadonkorjuun jumalatar ja siten syksyn valtiatar. Etenkin pitkissä sarjoissa syksy näyttäytyy tavalla tai toisella, mutta vuodenaika jää usein hieman nurkan takana

Syksy kietonut kylän väreihinsä Non non biyorissa.

odottavan joulun varjoon. Jos ei muuta, sarjoihin pujahtaa muhkeita kaulahuiveja, hattuja ja lämpimiä juomia. Lokakuun lopulla sarjoissa voi myös olla Halloween-teemaisia erikoisjaksoja, kuten Bananafishin jakso To Have or Have Not, The Melancholy of Haruhi-chan Suzumiyan jakso That’s Right! Let’s Celebrate Halloween tai The IDOLM@STER Cinderella Girls Theaterin jakso Trick or NEET. Isoja kurpitsanpäitä vilisee myös esimerkiksi Cowboy Bebop -elokuvassa, joka sijoittuu pitkälti Halloweeniin. Halloween on juhlana Japanissa verrattain uusi: se lähti leviämään suurista huvipuistoista vain kaksikymmentä vuotta sitten. Sittemmin japanilaiset ovat ihastuneet juhlaan, ja lokakuun lopulla kaupunkien kadut täyttyvät Halloween-asuisista juhlijoista. Syksyn synkkyys on kietonut Suomenkin vaippaansa lehden painon aikaan. Pimenevistä illoista huolimatta täälläkin voi toteuttaa japanilaista perinnettä ja yrittää löytää täydellisen paikan tulipunaisten vaahteroiden ihailuun. Kirsi-Maria Luonua

Golden Boy Elämänkoulua ja seksistentialismia

apanin nousukausi päättyi 90-luvun alussa talouskuplan puhkeamiseen ja sitä seuranneeseen epävarmuuteen. Yhteiskunnallinen apatia noteerattiin noihin aikoihin myös mangan saralla. Tatsuya Egawan Golden Boy tarjosi lääkkeeksi seksiä, ympäristönsuojelua ja yhteiskuntarakenteiden kyseenalaistamista, sekä esitteli päähenkilön, joka erottui elämänkokemuksellaan edukseen tuolloin suositun haaremigenren nolostelevista nörttipojista. Vuosina 1993—1998 julkaistu kymmenpokkarinen Golden Boy kertoo 25-vuotiaasta Kintarou Ooesta, joka jätti valmistumatta Tokion yliopistosta, vaikka oli jo suorittanut kaikki vaadittavat kurssit. Kaikenlaisesta oppimisesta innostunut Kintarou viettää freeter-elämää kiertäen Japania polkupyörällään ja tehden lyhyitä työrupeamia milloin missäkin. Ikioptimistinen miekkonen päätyy ohjelmointiﬁrmaan, hoitamaan nuudelikojua, avustamaan elokuvatuotannossa ja niin edespäin. Jokaiseen kauniiseen naiseen palavasti rakastuva Kintarou näyttää ulospäin epäsiistiltä ja kuolaavalta hyypiöltä. Kaunottarien käyttämiä vessanpöntön istuimia hekumoiva kulkuri osoittautuu hieman yllättäen myös kaikkien alojen asiantuntijaksi, joka kirjoittaa tärkeät havaintonsa muistivihkoon ja hoitaa lopulta kaiken paremmin kuin oman alansa naispuoliset ammattilaiset. Kun maantie kutsuu kulkijaa, taakse jää usein lauma syvästi ihastuneita naisia. Sarjan puolivälissä Kintarou päätyy avustajaksi paikallispoliitikon pormestarinvaalikampanjaan talviolympialaisiin valmistautuvaan pikkukaupunkiin, jossa puhdas luonto saa kärsiä korruptoituneiden hyvä veli -verkostojen takia. Luonnonsuojelun ohella valokeilaan nostetaan myös (jo) 90-luvun puolivälissä kovana juttuna markkinoitu virtuaalitodellisuus. Virtuaalitodellisuuden avulla päästään kurkistamaan Kintaroun menneisyyteen ja salaisiin toiveisiin.

Golden Boyn juonenkuljetus on aluksi selkeän kaavamaista, kun jokainen luku kertoo oman lyhyen tarinansa. Sittemmin mukaan tulee pidempiä juonikaaria, mutta punainen lanka pysyy ensimmäisten pokkarien ajan vielä jotenkuten näkyvissä. Virtuaalitodellisuuden myötä rönsyillään jo hyvin sekaville urille, kun pääosa yllättävistä juonenkäänteistä ja pitkistä juonikuvioista kuitataan aina lopuksi pelkkänä VR-unelmointina. Manga hieroo tärkeät pointtinsa kovalla kädellä lukijan naamaan. Luonnon tuhoaminen kehityksen nimissä alleviivataan valistuksellisella otteella: ainoa oikea vaihtoehto on paluu vanhan hyvän ajan maatalousyhteiskuntaan. Vastavalitun pormestarin saadessa virtuaalikypärän päähänsä nähdään hulppea voimafantasia, jossa karvainen setämies nousee ensin Japanin ja sitten koko maailman hallitsijaksi. Hän saa kaikki haluamansa naiset, eikä kykene tekemään yhtään virhettä tai väärää valintaa.

Ei fetissi miestä pahenna, jos ei mies fetissiä.

Piirrosjälki on nättiä Oh! My Goddessin tyyliin (jota piirtänyt Kousuke Fujishima toimi aikoinaan Egawan avustajana), joten naiset ovat ysärikuumia pitkine hiuksineen, ja erilaiset ajoneuvot ovat valokuvantarkkoja. Sivuille on usein tungettu paljon pikkuisia ruutuja liian tiiviillä puhekuplilla, ja tekstiseinien seurana nähdään toisinaan aitoja uutiskuvia. Onneksi välillä hengähdetään myös hienojen yksi- tai kaksisivuisten tilannekuvien äärellä. Yhteiskuntakritiikin vastapainoksi saadaan reippaan graaﬁsta ja pitkäkestoista intiimiä kanssakäymistä. Egawan visiota ei silti voi kategorisoida pelkäksi hentaiksi, sillä sarjan näkemys seksistä jopa kehittyy. Alussa kyse on lähinnä vessa-, bondage- ja dominatrix-painotteisesta fetissikimarasta, mutta loppupuolen virtuaalimuistelmissa rakastavaisten yhdeksi tuleminen leirinuotion lämmössä ilmentää lähestulkoon alkuräjähdysmäistä, uutta elämää luovaa voimaa.

Vuosina 1995—1996 julkaistu kuusiosainen OVA kertasi pääosin pikkutuhmia juonikuvioita mangan alkupäästä. Yhdysvaltalainen dubbaus lähti lapasesta, ja varsinkin Kintarousta tehtiin sietämättömästi melskaava täysnuija. Kun sarjan päähenkilö vain öyhöttää ja hyperventiloi, mutta pelastaa kaikesta huolimatta päivän, ei sympatiapisteitä hirveästi heru. Japaninkielisellä ääniraidalla Kintarou pysyi paremmin nahoissaan, ja animaationsa puolesta OVA on edelleen käypää ysäritasoa. Golden Boyta voisi kuvailla tiedostavaksi, yllättäväksi ja genrerajoja ylittäväksi, mutta myös epätasaiseksi ja saumaiseksi. Kintarou on 25-vuotiaaksi ärsyttävän naiivi ja ottaa muiden puolesta välillä myös turpaansa, mutta messiaanisen uhrautumisen ohella mies kyllä pervoileekin estottomasti aina tilaisuuden tullen. Loppupuolen kuvaus nuoresta Kintarousta kahden naisen loukussa taas on kaikessa vaivaannuttavuudessaan suorastaan omaelämäkerrallisen vakuuttavasti toteutettu. Sarjan vaikeasti markkinoitava sisältö lienee syynä siihen, ettei mangasta julkaistu koskaan virallista englanninkielistä käännöstä. 2000-luvun puolella julkaistusta jatko-osasta ei ole edes fanikäännöstä, mutta kaksipokkarisen mangan kohdalla se tuskin on kovin suuri menetys. Helpommin sulateltava anime-versio löysi aikoinaan yleisönsä, mutta manga on ehdottomasti se kiinnostavampi ja ajatuksia herättävämpi näkemys Kintaroun seikkailuista elämänmittaisella opintiellä. Samuli Paanala

” Vastavalitun pormestarin

saadessa virtuaalikypärän päähänsä nähdään hulppea voimafantasia, jossa karvainen setämies nousee koko maailman hallitsijaksi.” Ja kaikki muistiin merkitään.

Klassikot Normipäivä toimistolla.

Riding Bean Tiukkojen tilanteiden mies

umamotossa vuonna 1962 syntynyt Kenichi Sonoda aloitti 80-luvun puolivälissä uransa hahmosuunnittelijana Artmic-studion leivissä. Gall Forcen ja Bubblegum Crisisin vanavedessä studio tarjosi tilaisuutta myös oman animen tuottamiseen, jolloin yhdysvaltalaisten elokuvien parissa kasvanut Sonoda keksi sijoittaa luomuksensa Yhdysvaltoihin. Tarkemmaksi tapahtumapaikaksi valikoitui Blues Brothersin innoittamana Chicago, ja OVA sai päähenkilöään mukaillen nimekseen Riding Bean. Riding Beanin kantavana voimana toimii Chicagon alamaailman kuriiri Bean Bandit, joka ottaa vastaan kuljetuskeikkoja turhia kyselemättä. 40 000 dollarista liikkeelle lähtevä keikkahinnoittelu tosin aiheuttaa sen, ettei asiakkaita riitä jo-

Rally turvaa Beanin selustan.

noksi asti. Eräänä päivänä toimiston ovelle tuodaan kidnapattu Chelsea-niminen tyttö, joka pitäisi kuljettaa turvallisesti takaisin erittäin varakkaan isänsä George Grimwoodin kartanoon. Chelsea Grimwoodin kotiinpaluuseen tulee melkein välittömästi mutkia matkaan, kun Bean lavastetaan tytön kidnappaajaksi. Samaan aikaan koko kuvion takana oleva naispahis Semmerling kätyreineen pakenee isä-Grimwood ja kahden miljoonan dollarin lunnasrahat mukanaan. Lisähaastetta tuo Chicagon poliisilaitoksen komisario Percy Bacharach, jolla on suoranainen pakkomielle Bean Banditin päihittämisestä keinoja kaihtamatta. Beanin eduiksi voidaan laskea hänen yli-inhimillinen lihaskuntonsa ja mieltymyksensä luodinkestävään vaatetukseen. Myös miehen ajama punainen urheiluauto Buﬀ on täysin panssaroitu. Se tarjoaa tiukan paikan tullen sivusuuntaista nelivetoa ja äkkijarrutuksissa avustavat asfalttiin pureutuvat piikit. Beanin liikekumppanina ja toisinaan myös järjen äänenä toimiva vaaleahiuksinen toiminnan nainen Rally Vincent antaa puolestaan tulitukea mestarillisten ampumataitojensa avulla. Riding Beania katsoessa huomaa, että Sonoda on saanut sitä tehdessään hyvin vapaat kädet. Lyhyehköön kestoonsa nähden OVAsta löytyy hurja määrä mielikuvituksellisia toimintakohtauksia ja paikoitellen kunnianhimoista kuvakulmien käyttöä. Animaatiossa on panostettu olennaiseen, eli autoiluun, tulitaisteluihin ja etenkin näyttäviin kolareihin. Myös kulkuneuvojen ja aseiden tekniset yksityiskohdat nousevat hyvin esille. Taustat jalankulkijoineen ovat enimmäkseen hyvin staattisia, mutta vauhdikkaan juonenkuljetuksen takia niihin ei tule hirveästi kiinnitettyä huomiota. Toimivan ulkoasun ohella kehuja ansaitsee OVA:n tyylikäs

Kuvat © Kenichi Sonoda, AIC, Artmic, Animeigo

” Lyhyehköön kestoonsa

nähden OVA:sta löytyy hurja määrä mielikuvituksellisia toimintakohtauksia ja paikoitellen kunnianhimoista kuvakulmien käyttöä.”

Percy ja kollegat Beanin perässä.

soundtrack, jonka kymmenen kappaletta toimivat vielä tänäkin päivänä erinomaisesti myös autossa kuunneltuina. Pitkät instrumentaaliraidat vuorottelevat vokaalivetoisten kappaleiden kanssa, ja tarjolla on niin rokkia, funkia, tarttuvia kosketinmelodioita kuin Blues Brothers -henkistä puhallinten käyttöä. Hahmona Bean Bandit on selvästi sukua 80-luvun amerikkalaisten toimintaelokuvien muskelimiehille, ja laittomia keikkakuskeja on toki nähty valkokankaalla jo paljon aiemminkin. John Rambon ohella Sonoda kertoi saaneensa inspiraatiota Terminaattorista ja mestarivaras Lupin III:sta. Kaavasta poiketen Bean ei harrasta ammuskelua, vaan luottaa murskaavan lihasvoimansa ohella pelkkiin teräaseisiin.

Raamikkaan Beanin suhtautuminen naisiin vaikuttaa aikalaiskollegoihinsa verrattuna lähinnä neutraalilta, eikä toiminnan miehelle kehity missään vaiheessa minkäänlaista säpinää. Samassa asunnossa asuva Rallykin on ennen kaikkea työkaveri, johon Bean voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmissuhteet eivät ole muutenkaan merkittävässä roolissa, lukuun ottamatta Semmerlingin kyseenalaista kiinnostusta alaikäisen oloiseen avustajaansa Carrieen. Rakenteeltaan suoraviivainen kasarikauden toiminta-anime on uhmannut ajan hammasta yllättävän hyvin, ja reilut 40 minuuttia riittävät tarinankerronnan tarpeisiin vallan mainiosti. Sivuhahmoja ei keritä kovin paljoa syventämään, mutta etenkin määrätietoisen häikäilemätön Semmerling jää mieleen, ja sopii hyvin vastavoimaksi Beanin ja Rallyn dynaamiselle duolle. Koomisena elementtinä toimiva Percy taas vie ajatukset Lupin III:a elämäntehtävänään jahtaavaan komisario Zenigataan. Tarinan loppu jätettiin avoimeksi, mutta tekijänoikeu-

dellisista syistä jatkoa ei koskaan saatu, koska Sonoda päätti lähteä Artmic-studiolta. Samalla päättyi myös lyhytaikaiseksi jäänyt Riding Bean -manga. Sonodan myöhemmin kehittämä Gunsmith Cats -manga luotti kuitenkin hyvin samankaltaiseen konseptiin, ja Bean Bandit oli mukana sivuhahmona. Rallyn ulkonäköä muokattiin samalla tummahipiäisemmäksi, eikä liikekumppanuussuhde Beaniin ollut sekään enää entisellään. Riding Bean nousi jälleen ajankohtaiseksi vuonna 2017, kun siitä julkaistiin Kickstarter-rahoituksella remasteroitu Bluray-painos, jonka lisämateriaalien tekoon Sonoda osallistui. Seuraavana vuonna käynnistettiin vielä toinen Kickstarterkampanja, jonka tavoitteena oli tuottaa kokonaan uusi Bean Bandit -anime, joka valmistuisi sopivasti 30 vuotta alkuperäisen jälkeen. Pahasti viivästyneen projektin lopputulosta käsitellään arvostelun muodossa toivottavasti jo seuraavassa numerossa. Olli Riihimäki

Arvostelut

34 36 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Kuva: Kaguya-sama © Aka Akasaka / Shueisha, Kaguya-sama wa Kokurasetai Production Committee

Arvostelijat tässä numerossa

Riikka Haapanen

Nita Mäenpää

Riikka on päätoimittaja, toimistopäällikkö ja kissa-asianainen. Hän on jättänyt kesken kaikki pitkät shounen-sarjat One Pieceä lukuunottamatta.

Nita lukee itsensä erityisesti mangaharrastajaksi, vaikka katsookin mielellään animea. Kaikki suloisista rakkaustarinoista katkeriin maailmanlopun eepoksiin kelpaa, mutta erityisen suuren paikan sydämestään hän on varannut.

Katrin Chernysh

Anna-Liisa Koskinen

Kaikkiruokainen animangan suurkuluttaja, jonka sydän sykkii romantiikalle. Pyrkii suosimaan alkuperäistä, minkä takia kirjahyllyt ovat täyttyneet ranobeista.

Kissarakas esteetikko ja pöytälaatikkokuvittaja. Elää niin pinkeille kuin tummanpuhuville tarinoille.

Joni Partanen

Jenni Väyrynen

Pienestä pitäen sarjakuvien parissa varttunut Joni huomaa toisinaan puhuvansa kuivakkaasti japanilaisesta sarjakuvasta mangan sijaan. Lukuharrastuksen lisäksi ison osan vähästä vapaa-ajasta vie lintuharrastus ja muu luonnon tarkkailu.

Jenni opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä yliopistossa. Päämääränä on laajentaa animen ja mangan tuntemusta suomenkielisessä akateemisessa maailmassa. Sydäntä lähimpänä ovat vanhat shoujo-sarjat ja uhkeat naishahmot.

Sini Laine

Mette Pesonen

Sini on uusista sarjoista helposti innostuva fanityttö, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti urheilu-animet. Usein animea katsoessaan hän jää pohtimaan, voisiko siitä tehdä cosplayn.

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

Toni Jefremoﬀ

Olli Riihimäki

Melankolinen mediaentusiasti Meri-Lapin korvesta. Ahmii animen, mangan ja metallimusiikin lisäksi myös showpainia. Rakastaa tunteidensa kurittamista siirappisilla romanssitarinoilla, huonoilla animesarjoilla ja surullisilla hahmotarinoilla.

Olli muistaa hintavat tuontimangat Tokyopopin nousua edeltäviltä vuosilta. Keskittyy nykyisin pääasiassa suomenkielisiin mangajulkaisuihin ja odottelee, josko Titaanien sota saataisiin lähiaikoina päätökseen.

Välimulkaisu (anime) + Arvostelu (manga)

Shaman King Kuolleista noussut MANGA Tekijä: Hiroyuki Takei Kustantaja: Kodansha (Viz Media) Suositushinta: $19.99 ($7.95) Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 592 sivua (Pehmeäkantinen, 190 sivua) Osia englanniksi: Omnibus 4/11 (32/35) Luettu osat: 1/11 (2/35) Julkaisuaika: 3/2021— (9/2003—1/2011) (Japanissa 6/1998—8/2004)

ANIME Ohjaus: Jouji Furuta Käsikirjoittajat: Shouji Yonemura, Fumihiko Shimo, Jin Tanaka ja Takeshi Furuta Studio: Bridge Alkuteos: Perustuu samannimiseen mangaan Esitetty: 4/2021- Jaksoja: 25/52 Katsotut jaksot: 3/52

uinaisena vuonna 2004 törmäsin kuopiolaiseen antikvariaattiin, jossa oli pieni valikoima englanninkielistä mangaa. Siellä silmiini osui Shaman King -niminen sarjakuva. Nappasin ensimmäisen osan mukaan, ja lopulta luin sarjaa kymmenenteen osan asti. Tällöin vaikea saatavuus ja yleinen mielenkiinnon lopahdus saivat minut lopettamaan Shaman Kingin keräilyn. Pidin kuitenkin pokkarit manga-hyllyssä, vaikka monet muut samoihin aikoihin hankitut sarjat lähtivät uusiin koteihin. Jokin siis kuitenkin jäi mieleen ylirennon ja toisaalta päättäväisen shamaanin Yoh Asakuran ja hänen elävien ja kuolleiden kumppaniensa seikkailuista. Kun sarjan uusi anime-adaptaatio saapui Netflixiin tänä vuonna, nakki arvostelun kirjoittamisesta napsahti minulle, mangan vanhalle lukijalle. Mangan ensimmäinen TV-sovitus ilmestyi jo vuonna 2001, yhtä aikaa mangan kanssa. Anime-sovituksia ei kuitenkaan vertailla tässä arviossa, vaan uutta anime-sarjaa peilataan suoraan alkuperäismateriaaliin. Mainittava kuitenkin on, että ensimmäinen sarja joutui kirjoittamaan oman loppunsa,

sillä animen päättyessä manga oli vielä kesken. Sovitusten loput siis tulevat olemaan täysin erilaiset. Hiroyuki Takein mangan päähahmo on Yoh, kuulun Asakura-shamaanisuvun perillinen. Tyypillisen shounen-sankarin lailla Yoh ei niinkään välitä muinaisesta perinnöstään tai edes siitä, kuinka uniikki hänen kykynsä nähdä henkiä on. Niiden sijaan häntä kiinnostavat musiikin kuuntelu ja helppo elämä. Kun hän lapsena kuulee isoisältään, että legendaarinen Shaman King voi olla yhteydessä Henkien Suureen Kuninkaaseen, Yoh päättää saavuttaa Shaman King -statuksen, jotta voisi laiskotella lopun elämäänsä.

Shaman King muistuttaa aikalaisiaan Narutoa (1999— 2014) ja One Piecea (1997—), mutta siitä ei koskaan tullut näiden sarjojen kaltaista ikonista suurmenestystä. Shaman King pärjäsi kuitenkin kiitettävästi vuosituhannen vaihteen shounen-myllytyksessä. Tästä todisteena toiminee se, että sarja sai uuden mahdollisuuden animena. Mangasta on pääsarjan jälkeen ilmestynyt myös useampi spin-off. Tätä arvostelua varten piti siis tarrata vanhoihin mangoihin lähemmäs viidentoista vuoden tauon jälkeen. Shaman Kingin kaltaisten sarjojen viehätys lienee lopulta siinä, etteivät ne ole perusasetelmiltaan tai tyyleiltään järin monimutkaisia. Shaman Kingin piirrosjälki ja hahmot ovat genrelle uskolliseen tapaan dynaamisia ja helposti tunnistettavia, mutta eivät kovin vaikuttavia. Shaman Kingin alkupuoli panostaa kiinnostavaan maailmanrakennukseen, sillä ensimmäisissä pokkareissa tarina

”Shaman Kingissä voi nähdä

monille japanilaisille teoksille tyypillisen viestin: sarja muistuttaa ihmisiä heidän yhteydestään luontoon. ”

ei vielä ehdi paneutua hahmojen persooniin. Jos päähahmo tai hänen elämänfilosofiansa eivät heti iske lukijaan, sen sijaan sarjan esittelemät shamanismin erilaiset muodot voivat koukuttaa. Shamanismi luultavasti herätti myös oman mielenkiintoni vuonna 2004 ja selittänee sen, miksi nykyään kirjahyllyssäni on useampi muinaisuskontoihin liittyvä tietokirja. Takein debyyttisarja, vuonna 1997 Shounen Jumpissa ilmestynyt Butsu Zone, sekoitti taistelumangaa ja buddhalaisia perinteitä, ja mangakalla onkin omakohtainen kiinnostus uskontoja ja uskonnollisia rituaaleja kohtaan. Shaman Kingin alkuperäinen englanninkielinen laitos ei avannut sarjan esittämiä shamanismiväitteitä muutoin kuin sarjan oman infodumppaajan, Manta Oyamadan, kautta. Uudempi Kodanshan omnibus-painos tai digilaitos ovat voineet parantua tässä suhteessa.

Muun muassa Seven Deadly Sinsin ja Haikyuu!!:n jaksoja ohjannut Jouji Furuta on pääohjausvastuussa vuoden 2021 anime-sovituksesta. Animaation laatu ja toimintakohtausten rytmitys ovat hyvää perustasoa. Anime ei varsinaisesti säväytä, mutta hoitaa tehtävänsä liukuhihna-shounenina. Anime-sarjan ensimmäiset kolme jaksoa seuraavat mangan ensimmäistä kahta pokkaria varsin uskollisesti. Isompi poikkeus on ensimmäisen jakson alku, jossa tavataan Hao Asakura, Yoh’n paha kaksonen. Mangassa Hao tupsahtaa juoneen vasta paljon myöhemmin. Kerronnallisesti Asakuran kaksosten syntymä toimii hyvänä koukkuna animelle, kun ratkaisua tarkastelee suuremman juonikaaren kannalta. Netflixin englanninkielinen dubbaus jättää roolituksen osalta paljon toivottavaa. Erityisesti Anna Kyouyaman, Yoh’n morsiamen, äänityöskentely kuulostaa enemmän huonolta drag queenilta kuin 13-vuotiaalta tytöltä. Muutoinkin hahmojen äänet kuulostavat yliampuvilta, kun ääninäyttelijöitä vertaa japaninkieliseen dubbiin. Netflixin esittämien sarjojen dubbaukset ovat olleet mielestäni useimmiten hyviä, mutta Shaman Kingin tapauksessa oli lopulta pakko vaihtaa japaninkieliseen versioon. Toinen äänitykseen liittyvä seikka, jonka olisin halunnut nähdä toteutetun toisin, liittyy kohtauksiin, joissa Yoh kanavoi kuolleita henkiä. Kaksi päällekkäin puhuvaa ääntä ei tunnu korvaani erityisen yliluonnolliselta. Shaman Kingissä voi nähdä monille japanilaisille teoksille tyypillisen viestin: sarja muistuttaa ihmisiä heidän yhteydestään luontoon. En usko, että alan kaivella mangan

puuttuvia osia hyllyyni, ja animen katsominenkin saattaa jäädä alkutekijöihinsä, mutta ehkä minun ja monen muunkin olisi hyvä pysähtyä useammin katsomaan tähtiä tai syksyn kaunistamaa puuta. Keskinkertainen tuoteperhe onnistuu siis edelleen jättämään pienen jäljen. Mette Pesonen

Manga: Teos: Klassinen vuosituhannen vaihteen shounen-sarja, niin hyvässä kuin pahassa. Jos perusasetelma taistelevista shamaaneista ja hengistä kiinnostaa, kannattaa sarjaan tutustua.

Julkaisu: Peruspokkari. Bibliofiilisenä välihuomiona kommentti, että tässä arvostelussa käytetyt vuonna 2004 painetut osat ovat alkaneet niteiden osalta hajota hyvästä säilytyksestä ja selkämyksen kunnosta huolimatta.

Lyhyesti (anime): Mikäli sarjan katsoo japaniksi, sarja on uskollinen ja viihdyttävä sovitus mangasta. Kohtuullista ajanvietettä, mutta ei erityisen mieleenpainuva sarja. Englanninkielinen äänityöskentely on puolestaan varsin hirveää ja pilaa kokemuksen.

Arvostelu (anime + manga)

The Case Study of Vanitas Taikakirja päivässä pitää lääkärin loitolla ANIME Nimi: Vanitas no Karte Ohjaus: Tomoyuki Itamura Käsikirjoittaja: Deko Akao Studio: Bones Alkuteos: perustuu Jun Mochizukin mangaan Esitetty: 3.7. – 18.9.2021 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

MANGA Nimi: The Case Study of Vanitas Tekijä: Jun Mochizuki Kustantaja: Yen Press Suositushinta: $13.00

tapahtumilla on maailman lainalaisuuksien mukainen selitys. Charlataniksi kutsuttu varjomainen olento ei noudata annettuja selityksiä. Se ilmestyy pimeille kujille ja öisille kaduille ryöstämään vampyyrien tosinimiä. Tahdottomiksi hirviöiksi alennetut vampyyrit riehuvat suurkaupungin kaduilla vaarantaen yhteiselon ihmisten kanssa. Vanitas kirjoineen on onnettomien ainoa pelastus.

Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen Osia englanniksi: 8/9+ Osia luettu: 8/9+ Julkaisuaika: 12/2016–

Fantasiakauhuksi luokiteltava sarja esittää yliluon-

(Japanissa 12/2015 –)

nollisen kiehtovasti. Vampyyrit ovat erilaisuudessaan kauniita, eivätkä täysissä järjissä ollessaan aiheuta välitöntä vaaraa ihmisille. Vanitaksen maailmassa veren juominen ei ole välttämättömyys, vaan tapa saada lisää elinvoimaa. Veren imeminen esitetään läheisyyden tai himon osoituksena, ja sitä voidaan harjoittaa myös vampyyrien kesken. Tiivistahtinen tarina vilisee käänteitä ja hahmoja lukuisista ryhmittymistä. Noé ja Vanitas juoksevat kirottujen vampyyrien perässä tavoitteenaan pelastaa päivä, mutta onnistuvat aina sotkeutumaan paljon suurempiin kuvioihin. Vampyyriaateliset ja kirkon vampyyrinmetsästäjät ilmestyvät juoneen eri syistä, mutta lopulta kaikki kietoutuu nimiä varastavan charlatanin ja sinisen kuun klaanin ympärille. Jokainen merkityksettömältä vaikuttanut sivuhaara paljastaa uuden palasen mysteeristä: kuka on nimiepidemian takana, miksi Vanitas haluaa pelastaa vampyyrit ja minne sinisen kuun vampyyri on todella kadonnut? Päähenkilöiden keskinäinen suhde on kaikkea muuta kuin ongelmaton, sillä he ovat persoonina hyvin erilaisia. Viekas ja keinoja kaihtamaton Vanitas iljettää puhdassydämistä Noéa, joka ketkuilun sijaan haluaisi puhua asiat halki. Sarjan edetessä heidän välilleen kehkeytyy hauras luottamus ja jopa arvostus. Erilaisuuden sietäminen ja asioiden oikean laidan näkeminen julkisivun sijaan ovat sarjan keskeisiä teemoja. Anime-sovitus noudattelee alkuperäisteosta tunnollisesti leikaten pois lähinnä yksittäisiä kohtauksia. Tarinankerronta ja tyyli kuitenkin eroavat toisistaan. Mangaka Jun Mochizukin taiteessa hahmojen ilmeet ja eleet nousevat valokeilaan ympäristön kustannuksella. Ylimitoitettuja tunnereaktioita korostetaan vaihtelevilla ruutusommitelmilla: hahmot säheltävät chibimäisinä pikkuruuduissa ja toisinaan ruuduista häviävät kokonaan rajat kuin tehostamaan äärimmäisiä tunnereaktioi-

ampyyrit ovat syntyneet punaisen kuun yönä – kaikki paitsi yksi. Vanitas saapui maailmaan sinisen kuun kumottaessa, minkä takia hänet karkotettiin kaltaistensa joukosta. Kostonhimoisena hän loi maailman perustuksiin kajoavan kirjan ja vannoi murskaavansa punaisen kuun klaanin sen avulla. Hiljalleen Vanitas kuitenkin vaipui historian hämäriin. Sinisen kuun vampyyrin tarinaa kerrotaan lapsille kuin satua. Archivisten vampyyrisuvun viimeinen vesa Noé metsästää Vanitaksen kirjaa 1800-luvun Ranskassa. Matkustaessaan ilmalaivalla Pariisiin hän törmää todellisen nimensä menettäneeseen kirottuun vampyyriin. Tilanne vaikuttaa toivottomalta, kunnes ikkunalasin läpi syöksähtää itseään vampyyrilääkäriksi nimittävä ihmismies. Vanitaksen nimeä ja kirjaa kantava tohtori julistaa pelastavansa punaisen kuun klaanin tuholta. The Case Study of Vanitaksen maailma on sekoitus tiedettä ja fantasiaa: kaiken taustalla toimivat matemaattiset kaavat, joihin kajoamisesta vampyyritkin ovat aikoinaan syntyneet. Vanitaksen kirjalla on valta kirjoittaa uudestaan kaavoja ja palauttaa sitä kautta vampyyrin tosinimi. Taianomaisilta vaikuttavilla

Kuvat: © Jun Mochizuki / SQUARE ENIX © Jun Mochizuki / SQUARE ENIX ”The Case Study of Vanitas” Production Committee

ta. Rakennettu ympäristö on piirretty tarkkaan, kun hahmot siirtyvät paikasta toiseen. Siirtymän jälkeen taustoja ei juuri piirretä, koska hahmojen välinen vuorovaikutus on pääosassa. Takaumissa tai ahdistavissa tilanteissa sivut ovat mustia, eikä ruutujen välille jätetä hengähdystilaa lukijaa varten.

Anime hakee samanlaista tunnelmaa, mutta ei aivan onnistu siinä. Mangassa pienenä lisänä olleet chibit hyppivät silmille animaatiossa ja katkaisevat vakavat kohtaukset hölmöilyllä. Äkillisen tunnelmanmuutoksen jälkeen anime yrittää palata takaisin kiivaaseen takaa-ajoon tai romanttiseen keskusteluun, mutta jännite on särkynyt. Mangassa toimiva taustojen puute luo animeen häiritsevän tyhjyyden tunteen. Salonkien ja kaupungin kuuluisi kuhista ihmisiä, mutta päähenkilöt vaikuttavat olevan yksin maailmassa. Anime tuo mangaan nähden lisää äänimaailmalla ja kirkkailla, steampunk-henkiseen ympäristöön sopivilla väreillä. Erityisesti Natsuki Hanae loistaa kieron lipevänä vampyyritohtori Vanitaksena. Toiminnalliseen The Case Study of Vanitakseen mahtuu vain satunnaisia rauhallisia hetkiä, joten perässä pysyminen voi olla haastavaa. Uuden tarinan kaaren alkaessa osa hahmoista jää pidemmäksi aikaa pois kuvioista, mutta heistä tulee jälleen tärkeitä myöhemmin. Yksityiskohtiin keskittyvä kuluttaja palkitaan, kun useampi punainen lanka solmiutuu yhteen ja mysteeripalapeliin saadaan uusia paloja. Mangaa ja animea voi kumpaakin suositella erillisinä teoksina, mutta parhaiten tarinassa pysyy kiinni lukemalla mangan ensin. Nita Mäenpää

Anime: Kiivastahtinen tarina on animaatiomuodossa ajoittain vaikeaselkoinen, eikä anime aivan yllä mangan tasolle tyylinsä puolesta. Lopputuloksena on puutteista huolimatta nautittava fantasiaseikkailu.

Manga: Teos: Moniulotteinen sarja, joka onnistuu yhdistämään toiminnan, mysteerin ja ihmissuhteet. Manga on herkkua röyhelöiden ja historiallisen arkkitehtuurin ystäville.

Julkaisu: Englanninkielisen julkaisun painojälki on ajoittain huonoa. Tummilla sivuilla on mustetahroja, mikä saa valkoiset osat näyttämään nuhjuisilta.

Välimulkaisu (anime)

Love Live! Superstar!! Laulava viisikko Ohjaus: Takahiko Kyougoku Käsikirjoittaja: Jukki Hanada Studio: Sunrise Esitetty: 11.7.2021- Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

ouluidoleihin keskittynyt Love Live! School Idol Project Series on yhdentoista vuoden olemassaolonsa aikana nauttinut suurta suosiota. Idolimaailmaan vihkiytymätönkin saattaa tunnistaa projektin ensimmäisen ryhmän μ's:in. Monimediabrändi esitteli vuonna 2020 neljännen idoliryhmänsä, viisihenkisen Liella!:n, joka edellisten idoliryhmien tavoin sai oman animensa, tällä kertaa lisänimellä Superstar!! Kaunisäänisellä Kanon Shibuyalla on ongelma: hän ei kykene laulamaan yleisön edessä. Tämän vuoksi hän päätyy lukionsa normaalilinjalle musiikkilinjan sijaan. Kanonin luokkakaveri Keke Tang kuulee hänen lauluaan ja päättää houkutella hänet kouluidoleiksi pyrkivään kerhoonsa. Keken rohkaisemana Kanon onnistuu laulamaan ihmisten edessä, ja kaksikon matka kohti parrasvaloja alkaa. Erinäisten tarinankaarien myötä ryhmään liittyy lisää tyttöjä.

Anime-kaudesta toiseen Love Live!:n perusideana on ollut lukioikäisistä tytöistä koostuva idoliryhmä, joka on syntynyt koulun kerhotoiminnasta ja joka pyrkii Love Live -kouluidolikilpailuun. Laulut, tanssiaskeleet ja esiintymisasutkin pyöräytetään itse tavallisen kouluarjen ohella. Tarina pyörii siis tiiviisti koulun, idolielämän ja Love Live -kilpailun ympärillä. Nämä raamit asettavat haasteita pyörän keksimiselle uudelleen. Edellisten kausien katsojat eivät voi

olla huomaamatta yhtäläisyyksiä niin juonessa kuin hahmojen luonteenpiirteissä. Esimerkiksi Sumire Heanna on outolintu samalla tavalla kuin Aqours-ryhmän Yoshiko Tsushima, ja Ren Hazuki on puolestaan vastuuntuntoinen oppilaskunnan johtaja, aivan kuten μ's:in Eli Ayase. Toistuvuudesta huolimatta viiden hengen ryhmään on osattu poimia juuri ne kiinnostavimmat hahmotyypit. Tiiviillä hahmopaketillaan Superstar!! onkin hyvä valinta niille, joille Love Live! on vielä animena tuntematon ja edellisten ryhmien suuret hahmokaartit vaikeasti hahmotettavissa. Sarjan musiikkikappaleet edustavat perinteistä idolipoppia, eivätkä jää ainakaan ensikuulemalta mieleen. Edellisiltä kausilta tuttu tanssikohtauksissa käytetty 3D-animaatio saa vanhaan tapaansa hahmot näyttämään ajoittain kankeilta. Tämä on harmi, sillä animaationa Superstar!! on muuten suhteellisen huoliteltu ja värikäs paketti. Toistaiseksi Superstar!! etenee hyvin perinteisen Love Live! -kaavan mukaan, joten suuria oivalluksia tuskin kannattaa odottaa. Love Live! Superstar!! antaa ensimmäisellä puolikkaallaan vaikutelman kepeästä hyvänmielen teoksesta, jota voi katsella pimenevissä syysilloissa turvallisin mielin. Luvassa taitaa olla juurikin vanhaa, mutta hyvää, tuttua huttua. Anna-Liisa Koskinen

Lyhyesti: Tiivis paketti Love Live!:n perusideasta, joka sarjan vanhempia faneja saattaa jo puuduttaa, mutta on uusille katsojille antoisa perehdytys kouluidolien konseptiin.

Arvostelu (anime)

Kageki shoujo!! Kohti hopeasiltaa!

Ohjaus: Kazuhiro Yoneda Käsikirjoittaja: Tadashi Morishita, Miyako Matsumoto ja Shinichi Inotsume Studio: Pine Jam Alkuteos: Perustuu Kumiko Saikin mangaan Esitetty: 4.7.26.9.2021 Jaksoja: 13 Suoratoisto palvelu: Funimation

esän 2021 anime-tarjonta hemmottelee niin shoujon kuin teatterin ystäviä Kageki shoujon (The Opera Girl) muodossa. Tuore sarja on anime-sovitus Kumiko Saikin vuonna 2012 aloittamasta samannimisestä mangasta. Alun perin manga luokiteltiin seineniksi, kun manga oli vielä Shueishan rosterissa. Genreluokittelu kuitenkin muuttui myöhemmin shoujoksi, kun Hakusensha otti sarjan siipiensä suojaan. Seinenin vaikutus näkyy kuitenkin selkeästi tarinassa, sillä Kageki shoujo ei karta vakavampiakaan aiheita. Kageki shoujo seuraa nuorten naisten teatteriopisto Koukan ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Jokainen tyttö työskentelee armottomasti saavuttaakseen unelmansa: he haluavat seistä Koukan teatterilavan legendaarisella hopeasillalla. 15-vuotias Sarasa Watanabe unelmoi erityisesti kuuluisasta roolista Rose of Versaillesin päähenkilönä Oscarina. Roolin nappaaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä niin Oscarin rooli kuin myös hopeasilta on varattu vain ja ainoastaan muutamille valituille – tähdistä parhaimmille. Koulumaailman paineet ja tiukan hierarkkiset järjestelmät ovat armottomia. Jokainen tyttö joutuu laittamaan itsensä täysillä likoon ja tekemään henkilökohtaisia uhrauksia päästäkseen edes kouluun sisälle. Sarja ottaa kantaa teatterialan syn-

kempiin puoliin. Tyttöjen kykyjen lisäksi heidän ulkonäkönsä ovat jatkuvasti raa’an arvostelun kohteena, mikä johtaa muun muassa ahdistukseen ja syömishäiriöihin. Tämän lisäksi anime nostaa esille #MeToo-liikkeen merkityksen nykypäivänä käsittelemällä avoimesti seksuaalista häirintää ja vaanimista.

Antamastaan kritiikistä huolimatta Kageki shoujo on ennen kaikkea suuri rakkauskirje ja kunnianosoitus japanilaista Takarazuka-teatteria kohtaan. Uhrauksista huolimatta päähenkilöiden tekemät valinnat kuvataan intohimoisina ja kunnioitettavina päätöksinä. Kukaan heistä ei surkuttele elämäänsä, vaan he nauttivat voidessaan antautua taiteelle ja unelmilleen. Kolmentoista jakson aikana sarja ehtii kattaa Sarasan ja hänen ystäviensä ensimmäisen kouluvuoden. Katsojat pääsevät seuraamaan kunkin hahmon kasvua ja kehitystä niin ihmisenä kuin näyttelijänä. Tästä huolimatta sarja tuntuu keskeneräiseltä. Kageki shoujo hyötyisikin toisesta tuotantokaudesta, sillä lisäjaksot mahdollistaisivat animen juonen kehittymisen täyteläisemmäksi coming-of-age -kertomukseksi. Kageki shoujossa on potentiaalia saavuttaa Riyoko Ikedan Rose of Versaillesin veroinen shoujo-klassikon status. Jenni Väyrynen

Arvosana: Tyylikäs sarja, joka tasapainottelee taitavasti pirteän hauskuuden ja vakavampien teemojen välillä. Moderni klassikko, jonka jokaisen shoujo-fanin tulee katsastaa.

Arvostelu (anime)

The Duke of Death and His Maid Kunnes kuolema heidät erottaa

Nimi: Shinigami Bocchan to kuro Maid Ohjaus: Yoshinobu Yamakawa Käsikirjoittaja: Hideki Shirane Studio: J.C Staff Alkuteos: Perustuu Koharu Inouen mangaan Esitetty: 4.7.19.09.2021 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

uoren herttua Bocchanin kirosi noita hänen ollessaan vielä lapsi. Kaikki, mihin herttua koskee, kuolee. Kirous toimii myös vaatteiden läpi. Kirouksen langettamisen jälkeen Bocchan on asunut yksin eristyksissä kartanossa, erossa perheestään ja yhteiskunnasta. Seuranaan hänellä on vain hovimestari Rob ja palvelustyttö Alice. Ihmiset pelkäävät nuorta herttuaa ja ovat nimenneet hänet kuoleman jumalaksi. Alice ei tunnu juurikaan välittävän tästä kaikesta. The Duke of Death and His Maid on eräänlainen versio Kaunottaresta ja hirviöstä: tarina kertoo nuorista rakastavaisista, jotka eivät pysty koskettamaan toisiaan. Alicea kohtaisi kuolema, jos Bocchan koskettaisi häntä, mutta se ei estä nuor-

ta palvelustyttöä kiusoittelemasta isäntäänsä. On rentouttavaa seurata heidän päivittäistä elämäänsä, sillä sarja ei leiki draamalla. Juonen keskiössä on Bocchanin halu murtaa kirous, jotta hän voisi koskettaa Alicea. Alicen vihjailevaa käytöstä ja Bocchanin pikkutuhmia ajatuksia ja nolostuneita reaktioita käytetään sarjassa koomisina efekteinä. Sarja onnistuu pysymään hyvän maun rajoissa, ja hupailut on ajoitettu juuri oikein. Huumori ei kulu loppuun sarjan aikana, mutta on mahdollista, että joillekin katsojille jatkuva vitsailu on liikaa. CG-animaatiota hyödyntävä anime on kauniisti ohjattu, ja tarinankerronnassa on käytetty kekseliäästi erilaisia menetelmiä. Liikkumattomat maalatut taustat oikeissa kohdissa saavat päähenkilöt pompahtamaan esiin hienosti, ja nukketeatterimainen alkukohtaus on tyylikäs lisä sarjalle. The Duke of Death and His Maid on upea tarina kahden rakastavaisen jokapäiväisestä elämästä ja kielletystä rakkaudesta. Päähenkilöiden ääninäyttelijät ovat vastuussa alku- ja lopputunnuskappaleista, mikä saa animen tuntumaan vielä henkilökohtaisemmalta. Sarjaan on lupailtu jo toista kautta. Katrin Chernysh

Arvosana: Lämminhenkinen anime Kaunotar ja hirviö -tyyliin. Jokaisessa jaksossa on kaksi eri tarinaa, mikä tuo sopivasti rakennetta.

Arvostelu (anime)

MARS RED

Veretöntä dramatiikkaa

Ohjaus: Kouhei Hatano, Shinya Sadamitsu Käsikirjoittaja: Junichi Fujisaku Studio: Signal.MD Alkuteos: Perustuu Bun-O Fujisawan kirjoittamaan näytelmään Esitetty: 4.4.–29.6.2021 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Wakanim

versti Yoshinobu Maeda saa komennettavakseen erikoisjoukkojen osaston 16. Osaston tehtävänä on koota Koodi Nollaksi nimetty vampyyrinmetsästäjien yksikkö. Verinen kriisi ravistelee 1920-luvun Tokion katuja. Laittoman tekoverikaupan takia vampyyrikanta on rajussa nousussa. Koodi Nollan johtaminen ei ole helppo tehtävä, sillä sen jäsenet sattuvat olemaan vampyyreita. Osa heistä on elänyt kauemmin epäkuolleina kuin ihmisinä, mutta joukossa on myös Kurusu Shuutaroun kaltaisia keltanokkia. Maedan on saatava sekalainen joukko puhaltamaan yhteen hiileen ja lopettamaan menetetyn ihmisyyden sureminen. Muuten koko

projekti kaatuu ennen kuin on ehtinyt kunnolla alkaakaan. Epäkuolleiden asema ihmisten keskuudessa on räjähdysherkkä, joten valtio haluaa heidät joko puolelleen tai pois kuvioista. Taustalla vaikuttavat poliittiset suhdanteet: Iso-Britannia on jo onnistunut valjastamaan vampyyrien voiman palvelemaan imperiumia. Sarjassa on paljon teemoja, joihin voisi keskittyä, kuten ihmisyyden perimmäinen luonne ja vampyyreiden käyttö aseina. Yhteenkään aiheeseen ei kuitenkaan tartuta kunnolla, vaan tarinassa kuljetaan hetki yhden hahmon mukana ja hypätään sitten seuraavan sivuhahmon kelkkaan. Vaikutelma on sekava, eikä koko animen aikana pääse muodostumaan selkeää kuvaa siitä, mitä se oikeastaan yrittää kertoa. Syynä voi olla selkeän päähenkilön puute. Samaan näytelmään perustuva manga on animea tiukemmin kiinni Kurusun näkökulmassa, mikä antaa tarinankuljetukselle ryhtiä. Sarjan tavanomaista laajempi kuvasuhde näkyy panoraamaruutuina ja epätavallisina kuvakulmina. Animaatio on vähäeleistä, eikä ruudulla välttämättä tapahdu kuin pieni ilmeen muutos tai vaikkapa tupakansavun ilmestyminen hahmon vierelle. Väripaletti on murrettu ja varjot kuvataan jyrkkärajaisen mustina ilman pehmentäviä välisävyjä. Värien, leikkauksen ja animaatiotyylin yhdistelmä tuo mieleen teatteriesityksen: lavalla kaiken on oltava mahdollisimman ylilyötyä, jotta vaikutelma välittyy yleisölle. Mielikuva tuskin on sattumaa, sillä sarja leikittelee muutenkin teatterin elementeillä. Tyyliseikat eivät riitä hyvittämään selkeän päämäärän puutetta. Valokeilassa pidetään liian montaa hahmoa, minkä vuoksi kaikkien kohtalot tuntuvat yhdentekeviltä. Tunnelmallisimpia ovat hahmojen dramaattiset luennat Oscar Wilden näytelmästä, mutta ne tuntuvat ikävän irrallisilta suhteessa muihin tapahtumiin. Nita Mäenpää

Arvosana: Visuaalisesti kiinnostava anime, joka kuitenkin jättää tarinallisesti paljon toivomisen varaa.

Arvostelu (anime)

The Detective Is Already Dead Holmes on kuollut, kauan eläköön Watson

Nimi: Tantei wa mou, shindeiru Ohjaus: Manabu Kunihara Käsikirjoittaja: Deko Akao Studio: ENGI Alkuteos: Perustuu Nigojuun ranobe Esitetty: 4.7.-19.9.2021 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

os sinulle ehdotettaisiin kymmenen tuhannen kilometrin korkeudessa salapoliisin apulaiseksi ryhtymistä, suostuisitko? Kimihiko Kimizuka on elämänsä aikana päätynyt vahingossa osaksi erilaisia rikoksia. The Detective Is Already Deadin alussa hän on lentokoneessa kädessään laukku, jonka sisällöstä hän ei tiedä mitään. Koneessa hän tapaa itseään salapoliisiksi nimittävän Siestan, joka tarjoaa Kimihikolle avustajan työtä. Pari matkaa yhdessä kolmen vuoden ajan, kunnes Siestan kuolema erottaa heidät. The Detective Is Already Dead kulkee kahdessa eri aikatasossa. Erikoispitkä alkujakso kertoo Kimihikon ja Siestan kohtaamisesta, ja sarja jatkaa heidän yhteiselonsa seuraamista myös myöhemmin. Toisessa aikatasossa neljä vuotta myöhemmin Kimihiko tapaa Nagisa Natsunagin, joka pyytää hänen apuaan henkilön etsintään. Pian selviää, että Nagisalla on erityinen yhteys edesmenneeseen Siestaan. Jos sarjalta odottaa rikosten ja murhien ratkomista Salapoliisi Conanin tyyliin, voi sen jättää katsomatta. Rikokset ratkotaan syöttämällä tieto katsojille monologeina, eikä niitä voi mitenkään ratkoa itse. The Detective Is Already Dead on lähinnä huonosti toteutettu parodia salapoliiseista. Sarja

myös ruokkii katsojia mauttomilla vitseillä Kimihikon (olemattomasta) pervoudesta. Oman irtonaisen lisänsä tarinaan tuovat fantasiaelementtinä käytetyt hirviöt. The Detective Is Already Dead kärsii monelle ranobe-sovitukselle tutusta ongelmasta: kohtaukset on siirretty liikkuvaksi kuvaksi sana sanalta, mikä estää animea soljumasta kauniisti eteenpäin. Erityisesti nopeatahtiset toimintakohtaukset ovat hyvin tönkköjä ja monologipainotteisia. Tämä ei tee kunniaa muuten toimiville hahmosuunnitelmille ja taiteelle. Myös hahmot jäävät hyvin pintapuolisiksi. Heihin on vaikea samastua tai ihastua. Kun sarja vielä yrittää kertoa kaksi erillistä tarinaa, on tarjolla vain sekava soppa. Oikealla tekniikalla monet koskettavat ja tunnepainotteiset kohtaukset olisivat voineet olla Violet Evergardenin tasoa. Japaninkielisen nimensä perusteella The Detective Is Already Dead muistuttaa meitä lähinnä sarjan tunnetuimmasta meemistä, ja sarja itsessään jääkin lähinnä huonoksi vitsiksi. Potentiaalinen syvällinen tarina kaatuu tökeröön ohjaukseen ja yksiulotteisiin hahmoihin, joiden motiiveista ei pääse perille. Sarja on lähes yhtä kuollut kuin salapoliisinsakin. Katrin Chernysh

Arvosana: Sarja ei tunnu tietävän, mitä itseltään tahtoo. Se kompastuu sekavaan ohjaustyöhön. Potentiaalia olisi ollut osaavammissa käsissä.

Arvostelu (anime)

Odd Taxi

Taksissa tapahtuu

Ohjaus: Baku Kinoshita Käsikirjoittaja: Kazuya Konomoto Studio: OLM, P.I.C.S. Alkuteos: – Esitetty: 6.4.-29.6.2021 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

aksikuski Odokawa ei turhia pulise. Hän elää rauhallista elämää kyyditen kaikenkarvaisia asiakkaitaan, joihin kuuluu niin idoleita kuin tavallisia pulliaisia. Kuviot sekoittaa kadonnut lukiolaistyttö. Odokawasta tehdään pääepäilty, sillä hän oli kuskannut tyttöä katoamisyönä. Tapaus on vain alkua arvoitusten sarjalle, johon sotkeentuu joukko taksimatkalaisia. Lopulta Odokawan perässä ovat sekä poliisi että yakuza. Odd Taxi on tarkasti rakennettu mysteerisarja. Katsojalle tiputellaan vihjeitä, joiden perusteella arvoituksia voi ratkaista itse. Monilla hahmoista tuntuu olevan salattavaa. Odokawakin pysyy arvoituksellisena loppuun asti: kenelle hän puhuu asunnossaan? Eläinhahmojen perusteella ei olettaisi, että Odd Taxi käsittelee nykyajan ilmiöitä mysteerin ratkomisen ohessa. Jaksoissa sivutaan esimerkiksi gacha-peliriippuvuutta, nettideittailua ja idolibisnestä. Virtahepo Kabasawa haaveilee viraalitwiitin kirjoittamisesta, ja haisunäätä Imai tuhlaa kaikki rahansa Mystery Kiss -idoliryhmään. Toisin kuin Beastars, Odd Taxi ei rakenna eläinten ympärille omaa yhteiskuntaansa, vaan hahmot toimivat kuin nykypäivän ihmiset. Usein kohtauksissa vain istutaan Odokawan taksissa,

mutta tylsää ei tule suppeasta ympäristöstä huolimatta. Odd Taxi painottaa dialogia. Hahmojen sanailut on ajoitettu täydellisesti, eikä keskusteluista puutu huumoria. Kepeät rupattelutkin vievät juonta eteenpäin ja tasapainottavat muuten synkkää rikosmysteeriä. Jopa turhanpäiväisiltä vaikuttavat keskustelut antavat vinkkiä hahmojen motiiveista. Animaationsa puolesta Odd Taxi on keskitasoa, mutta ääninäyttely on huikeaa. Lähinnä nuorempien poikien rooleista tunnettu Natsuki Hanae murahtelee uskottavasti nelikymppisenä Odokawana. Souma Saitou esittää hiljalleen sekoavan Tanakan monologit vangitsevasti. Räppäri Meteor puolestaan tekee anime-debyyttinsä riimittelemällä gangsteri Yanona. Ainoan miinuspuoli sarjassa on valtava hahmokaarti. Osa hahmoista jää väistämättä yksiulotteisiksi. Hahmoilla on kuitenkin omat mieleenpainuvat piirteensä ja heidät on helppo erottaa. Odd Taxi onnistuu olemaan aikuinen sarja ilman seksiä tai raakaa väkivaltaa, joten se sopii muillekin kuin piinkovien rikossarjojen ystäville. Mysteerin ratkomisen seuraaminen koukuttaa, vaikka eläinhahmot eivät vetoaisi. Animen lisäksi tarjolla on audiodraama, joka paljastaa lisää tapahtumien kulusta ja loppuratkaisusta. Sini Laine

Arvosana: Pala palalta ratkeava mysteeri, joka pitää otteessaan loppuun asti.

Arvostelu (anime)

Life Lessons with Uramichi-oniisan Lastenohjelman juontajan suusta totuuden kuulee

Nimi: Uramichi oniisan Ohjaus: Nobuyoshi Nagayama Käsikirjoittaja: Touko Machida Studio: Studio Blanc Esitetty: 5.7.-27.9.2021 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Funimation

ikuisuus on vaikeaa. Tämän julman totuuden tietää 31-vuotias Uramichi Omota. Omota on pikkukakkosmaisen Together with Maman -lastenohjelman liikunnallinen juontaja, joka välillä lipsauttelee kyynisiä elämänohjeita lasten kuullen. Sama pätee myös hänen kollegoihinsa, laulajapari Tadano Utanoon ja Iketeru Dagaan sekä maskottipari Kumao-karhuun ja Usao-kaniin, jotka hekin väläyttelevät aikuisuuden nurjaa puolta lastenohjelmaa tehdessään. Silti tiimi jaksaa tehdä työtään päivästä toiseen, vaikka aikuisuuden tuottamat haasteet painavat päälle. Jos on koskaan työskennellyt päiväkoti- tai alakouluikäisten lasten kanssa, on todennäköistä, että Uramichi-oniisanin kyyninen ja paikoin jopa synkkä komedia sekä naurattaa että tarjoaa samastumispintaa. Aikuisille tuttu pakollinen positiivisuus, jota lapsille joutuu esittämään, on henkisesti erittäin riuduttavaa. Jos hymynaamaa joutuu pinnistelemään monta tuntia päivässä, on hyvin todennäköistä, että voi palaa loppuun ja menettää oman elämänilonsa. Animaation riemuvoitto Uramichi-oniisan ei ole, sillä siinä

ei ole laadullisesti mitään erityistä mainittavaa. Sarjan värikkäät visuaalit luovat kuitenkin toimivan kontrastin sille, mitä tapahtuu, kun lastenohjelman kamerat eivät käy. Ääninäyttely sen sijaan on ensiluokkaista, sillä sarja on napannut todelliset supernimet riveihinsä. Hiroshi Kamiya toimittaa Uramichin roolin loistavasti, ja hän pelaa myös todella hyvin yhteen vastanäyttelijöidensä kanssa. Kamiyan kanssa sparraavat muun muassa Mamoru Miyano (Iketeru Daga), Tomokazu Sugita (Usao) ja Nana Mizuki (Utano Tadano) näin muutamia mainitakseni.

Tiiviisti todettuna Uramichi-oniisan on hauska työpaikkakomedia hyvin spesifille katsojakunnalle. Sen kuiva ja paikoitellen myös toisteinen huumori ei iske kaikkiin, mutta ainakin itseäni viihdyttävät hahmojen persoonien pimeät puolet, jotka tulevat esiin ohjelmanteon ulkopuolella. Vaikka sarjan premissi ei ajatustasolla iskisi, kannattaa sarjalle antaa mahdollisuus – etenkin, jos työskentelee lasten tai nuorten parissa, sillä sarjasta saattaa löytää itsensä, halusi tai ei. Toni Jefremoff

Arvosana: Hauska työpaikkakomedia henkisesti käpristyneille varhaiskasvattajille.

Arvostelu (manga)

Muscles Are Better Than Magic! Näytä dorkille pala Tekijä: Doraneko, Kouji Onodera, Relucy Kustantaja: Seven Seas Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 188 sivua Digijulkaisu: Pokkareina Osia englanniksi: 2/4+ Osia luettu: 2/4+ Julkaisuaika: 4/2021(Japanissa 2018-)

0-luvulla poikien tappelusarjojen päähahmoina nähtiin usein kehonrakentajamaisia muskelimiehiä, mutta sittemmin valtavirran shounen-sankarien ruumiinrakenne alkoi muokkautua One Piecen, Naruton ja Bleachin johdolla enemmän jäntevän kevytrakenteiseen suuntaan. Samaan aikaan sekä mangana että ranobena julkaistava fantasiakomedia Muscles Are Better Than Magic! korjaa tilanteen esittelemällä yksin metsässä asuvan ja kehoaan väsymättä treenaavan Yurin. Raamikkaalla miekkosella on niin paljon lihasvoimaa, että hän kutsuu taitojaan lihasmagiaksi. Sattumalta Yurin metsämökin luo päätyy eksynyt haltiatyttö Filia, joka tuo mukanaan tuulahduksen ulkomaailmasta. Yuri päättää lähteä pois metsästä ja auttaa tytön takaisin sivistyksen pariin. Kaupunkien ulkopuolella liikkuu sekalaisia hirviöitä, joita seikkailijat haastavat kiltojen maksamien palkkioiden toivossa. Myös magian käyttö on arkipäivää useimmille kansalaisille. Kahden ensimmäisen pokkarin aikana ehditään palkkionmetsästyksen ohella mukaan myös taisteluturnaukseen, mutta tarinan tärkeimmäksi elementiksi nousee kuitenkin pääkaksikon leikkisä kumppanuussuhde. Itseään huikean viehättävänä pitävä, mutta silti melko epävarma Filia ja naiivin luonnonlapsimainen Yuri muodostavat eriparisen tiimin, jonka luonne-eroista syntyy suurin osa mangan komiikasta. Yuri haluaa mitellä voimiaan aina vain vahvempien vastustajien kanssa, mutta on hiukan pihalla sosiaalisista normeista ja käytöstavoista. Filia taas kaipaa Yurin huomiota, mutta niin, ettei kaksikon suhde syvene liikaa. Moderniksi mangaksi Muscles Are Better Than Magic! ottaa huomattavan paljon vaikutteita vanhemmista hittisarjoista. Alkuasetelma muistuttaa ysärillä suosittua fantasia-anime Slayersia, ja lihasmassaansa tarvittaessa silmänräpäyksessä lisäävä ja paikoin eläimellisesti käyttäytyvä Yuri tuo hahmona

mieleen ikonisen Son Gokun. Maailmanrakennuskin jää kahdessa ensimmäisessä pokkarissa yhtä epämääräiseksi kuin Dragonballissa. Filian ja Yurin seikkailut etenevät taistelusta toiseen, ja parivaljakon keskusteluissa on hauskoja hetkiä etenkin Filian ajatustenlukutaidon ansiosta. Sarjan yleistunnelma on lämminhenkinen, sen väkivalta melko maltillista, ja seksistäkin vain vitsaillaan. Viihdyttävyydestään ja toimivasta kuvituksestaan huolimatta on silti vaikea sanoa, minne Muscles Are Better Than Magic! on lopulta menossa. Lupaavien ensiaskeleiden jatkeeksi olisikin hyvä löytyä myös jonkinlainen juonenkuljetuksen punainen lanka. Olli Riihimäki

Arvosana: Teos: Mukaansatempaava ja toiminnallinen fantasiakomedia, joka kaipaisi selkeämpää juonenkuljetusta.

Julkaisu: Sujuva käännös, pari värisivua ja tekijöiden kommentteja.

Arvostelu (manga)

I Think Our Son Is Gay Kyllä äiti tietää

Nimi: Uchi no musuko wa tabun gei Tekijä: Okura Kustantaja: Square Enix Manga Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen pokkari, 128 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 5/2021

imimerkki Okura alkoi julkaista homoseksuaalista nuoresta ja hänen äidistään kertovaa I Think Our Son Is Gay -sarjakuvaa alunperin Twitterissä vuonna 2018. Vuotta myöhemmin sarjan uudeksi kodiksi tuli Square Enixin kustantama verkkolehti Gangan pixiv. Square Enix toimitti myös sarjan englanninkielisen käännöksen. Englanninkielisen laitoksen kääntäjänä on ollut ansiokas Leo McDonagh, joka kääntää myös Boys Run the Riot -sarjaa. Tomoko Aoyaman mielestä hänen poikansa Hiroki on suloinen ja rehti… Ja varmaankin homo. Kymmenettä luokkaa käyvä Hiroki ei luonnollisesti ole halukas keskustelemaan romantiikasta tai seksuaalisuudesta vanhempiensa kanssa, mutta, kuten äideillä on tapana, Tomoko huomaa kyllä poikansa hapuilut. Hiroki puhuu ihaillen miehekkäistä miehistä ja menee pois tolaltaan, kun homoseksuaalisuus nousee puheenaiheeksi.

Sarjan avainhenkilö on keski-ikäinen Tomoko. Tomoko ei halua nolostuttaa poikaansa kysymällä häneltä suoraan, pitääkö hän pojista. Sen sijaan kotiäiti tyytyy tukemaan poikaansa arkisilla teoilla ja yleispätevillä rohkaisuilla. Hän ei halua painostaa Hirokia ulos kaapista, vaan antaa pojan itse “löytää itsensä”. Sarjan arkiset tarinat on piirretty soman pehmeällä tyylillä, ja taide kuvastaa hyvin Tomokon lämminsydämistä persoonaa. Perheen isä Akiyoshi on usein työmatkoilla, joten hän pyrkii maksimoimaan lastensa kanssa viettämänsä laatuajan. Hän ei ole yhtä kartalla poikiensa elämästä kuin Tomoko, mikä johtaa ajoittaisiin kiusallisiin tilanteisiin. Juuri nuo tilanteet, joissa vain yksi vanhempi on tajunnut lapsen suuntautumisen,

tuntuivat tutuilta peilattuina omiin teinivuosiin. Sarja tuo jonkin verran esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamia ennakkoluuloja Japanissa, joskaan ei yhtä dramaattisesti kuin vakavamielisemmät genren sarjat. I Think Our Son Is Gay ei olekaan yhtä tunteita järisyttävä kokemus kuin Gakun Boys Run the Riot tai Tagamen My Brother’s Husband. Sitä ei voi oikein BL-tarinaksikaan kutsua. I Think Our Son Is Gay -sarjaa voikin kuvailla ytimeltään lämminhenkiseksi slice-of-life -tarinaksi sateenkaarevalla näkökulmalla. Vaikka sarja koostuukin suhteellisen erillisistä kohtauksista, on juonessa havaittavissa pyrkimystä etenemiseen. I Think Our Son Is Gayn toinen osa ilmestyy lokakuun 2021 lopulla ja kolmannen osan odotetaan ilmestyvän maaliskuussa. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Mukava ja lämminhenkinen sarja. Sarja puhuttanee erityisesti, jos on itse varttunut seksuaali- tai sukupuolivähemmistössä tai oma jälkikasvu kuuluu sateenkaaren alle. Teos on kuitenkin universaalisti piristävä.

Julkaisu: Peruspokkari 46

Arvostelu (manga)

Captivated, by You Omituisten otusten kerho

Nimi: Muchuu sa, kimi ni Tekijä: Yama Wayama Kustantaja: Yen Press Suositushinta: $18.00 Julkaisumuoto: kovakantinen, 170 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 7/2021 (Japanissa 2/2019–8/2019)

en Pressin valikoimasta ei useinkaan löydy kuuluisia kultamunia munivia hanhia. Kun hieman jaksaa kaivella, yhdysvaltalaisella kustantajalla on kuitenkin joitain helmiä. Tällainen teos on esimerkiksi Yama Wayaman Captivated, by You. Teoksen lyhyiden, luvun mittaisten episodien kautta rakentuu kertomus poikakoulusta ja siellä opiskelevien teinipoikien mielenliikkeistä. On virkistävää lukea koulupojista sarjakuvaa, jossa joka toinen ajatus ei karkaa seksiin. Poikakoulun arki täyttyy samoista rutiineista kuin minkä tahansa muunkin koulun. Oppitunnit, lounastauko ja koulunjälkeiset aktiviteetit rytmittävät nuorten arkea. Vain vastakkainen sukupuoli puuttuu, mikä nostaa korostetusti esiin teinipoikien todellisen, laiskan ja välinpitämättömän puolen. Keitä pokkarin oudot päähenkilöt ovat? Itsenäisten lukujen kautta moni saa äänensä kuuluviin, mutta huomion keskipisteessä ovat koulumaailmassa kummastusta tai jopa pelkoa herättävät tyypit. Hayashi tekee mitä huvittaa, laskee koulun kaikki portaat ja seuraa sivusta jatkuvaa kiusaamista välittämättä muiden mielipiteistä. Nikaidou viihtyy omissa oloissaan ja on luonut tätä varten luotaantyöntävän julkisivun itselleen. Huomiohakuisia urheilijanuoria tai komeita kansikuvapoikia ei tässä mangassa tapaa, ellei sitten jollakulla ole tarkoin pidettyä salaisuutta… Wayama on ansiokkaasti vanginnut hahmoihinsa ripauksen siitä monen nuoren sisällä asuvasta nörtistä, joka ajoittain pyrkii esiin niidenkin kavereiden keskuudessa, jotka eivät jaa samaa kiinnostuksenkohdetta. Captivated, by You on kuin nörtin pidätelty kuvaus itsehillinnästä: välillä tekijä möläyttää ruutujensa kautta erikoisen vertauksen ja siten mielenmaiseman, jotka vahvistavat sarjakuvan outoa ilmapiiriä. Teos ei kuitenkaan sorru olemaan pelkkä kokoelma irrallisia intertekstuaalisuuksia. Erikoisille kommenteille on tässä sarjakuvassa paikkansa – ne ovat koko sarjakuvan sielu. Julkaisu on kokoelma tekijän eri tavoin julkaisemia lyhyttarinoita, jotka yksityiskohtien kautta rakentuvat kokonaiskuvaksi yhden opinahjon arjesta. Kovakantinen, irrotettavilla kansipapereilla varustettu teos on tyylikäs, joskin kovat kannet voivat tuntua myös ylilyönniltä. On lopulta yksilöllistä, millaisiin

kansiin sarjakuvansa haluaa painettavan, ja pääasia on, että Captivated, by You on saanut englanninkielisen laitoksen. Teos on hiomaton timantti, jota kaikki eivät ehkä ymmärrä, mutta timantti yhtä kaikki. Joni Partanen

Arvosana: Teos: Erikoinen poikakoulun oppilaiden elämään tarttuva teos, joka sopii vaihtelunhaluisille lukijoille. Niin erikoinen kuin sarjakuva voi olla olematta alternativea.

Julkaisu: Komea, kovakantinen teos, jonka soisi ehkä kuitenkin olevan perinteisemmässä formaatissa.

Arvostelu (manga)

NOAH Legend of Silver Fang Hyenan paluu

Nimi: Ginga densetsu Noah Tekijä: Yoshihiro Takahashi Kustantaja: Punainen Jättiläinen Suositushinta: 6,90 € Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen pokkari, 189 sivua Osia suomeksi: 4/12+ Luettu osat: 3/12+ Julkaisuaika: 3/2021– (Japanissa 6/2019–)

unpa olisin aikanani tiennyt, millainen suo Hopeanuolesta oli tulossa. Joskus mietin, olisiko pitänyt tyytyä 90-luvun aloittelevien anime-fanien jaettuun traumaan “Suuresta taistelusta” ja jättää leikkaamattomat DVD-julkaisut ja jatko-osat sikseen. Mitä sitä voivottelemaan, johtui se sitten nostalgiasta tai sarjan laadusta, olen juuttunut Hopeanuoli-suohon, eikä siitä ainakaan toistaiseksi olla nousemassa ylös. Jos erinäisiä gaiden-tarinoita ei huomioida, Noah on Hopeanuoli-sarjan kuudes osa. Ajallisesti tarina sijoittuu puoli vuotta Last Warsin tapahtumien jälkeen. Jos Last Warsin loppu tuntui antikliimaksilta, Noahiin on helppo hypätä mukaan. Henkilökohtaisesti olisin olettanut, ja kaikkien näiden vuosien jälkeen ehkä jopa toivonut, että tämä eepos erinäisiä vihollisia vastaan taistelevista koirista olisi päättynyt Last Warsiin. Yoshi-

hiro Takahashi ei nähtävästi ollut vielä valmis lopettamaan mangaansa, jossa mennään jo neljännessä koirasukupolvessa. Last Warsin tapahtumien jälkeen Orion päättää kadota Futago-solasta. Hän haluaa löytää äitinsä ja siskonsa. Todellisuudessa Orion ei koe olevansa valmis johtajaksi ja kokee yleistä syyllisyyttä Last Warsin lopputulemasta, vaikka koettaakin uskotella itselleen toisin. Samalla, kun iso osa sivuhahmoista etsii Orionia ja kohtaa mahdollisen uuden vihollisen, Orion törmää Noah-nimiseen vanhaan koiraan.

Manga ei peittele hetkeäkään paljastusta, että Noah on Hyena. Hopeanuolen katsoneet tai lukeneet muistanevat Hyenan Sniper-dobermannin pelkurimaisena kätyrinä, joka lopulta kasvatti selkärangan ja uhrasi itsensä voidakseen pelastaa Benin Sniperin hyökkäykseltä. Sekä Sniperin että Hyenan oletettiin kuolleen tuolloin, mutta Hopeanuolessa näyttää vaikuttavan vanha kunnon “jos et näe ruumista, hahmo ei ole kuollut” -klisee. Itselleni Hyenan ilmestyminen muistinmenetyksineen kaikkineen aiheutti ristiriitaisia tunteita. Viekö “henkiinherääminen” pohjan aikaisemmalta uhraukselta, varsinkin, kun kyseessä oli Hyenan ainoa suuri uroteko? Ehkä sarja vastaa tähän kysymykseen myöhemmin. Noahin juoneen ja hahmoihin tuskin pääsee sisälle, jollei ainakin merkittävä osa aikaisemmista sarjoista ole tuttuja. Vaikka Takahashi pyrkii antamaan hahmojen dialogissa yhteenvetoja aikaisemmista tapahtumista ja hahmoista, voi silti laajan hahmogallerian ja erinäisten juonikuvioiden muistaminen olla haastavaa. Takahashi on George R.R. Martinin lailla myöntänyt, ettei hän itsekään muista kaikkia kirjoittamiaan asioita. Noah ei sikäli sovellu Hopeanuoli-untuvikolle, mutta se ei toisaalta vaadi aivan kaikkien yli sadan aikaisemman osan lukemista. Takahashin piirrosjälki on hänelle tyypillistä, selkeää ja varsin kaunista. Tarinankerronta on myös tuttua menoa. Eri hahmojen perässä pompitaan luvusta toiseen ja asioita käsitellään suurella paatoksella. Noahista on julkaistu Japanissa kaksitoista osaa ja sarja jatkuu yhä. Punainen Jättiläinen julkaisee sarjaa parin kuukauden välein. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Jos on seurannut Takahashin eeposta tähän saakka, hoitaa tämä sarja ainakin alun perusteella hommansa. Ensikosketuksena Hopeanuoleen sarja ei toimi, sillä juonessa mukana pysyminen vaatii ainakin perustietämyksen aikaisemmista tarinoista.

Julkaisu: Tyypillinen suomalainen manga-pokkari. Lopussa lyhyitä esseitä Takahashin elämästä ja edesottamuksista.

Arvostelu (manga)

Wotakoi: Love Is Hard for Otaku Nörtit aikuistuvat

Nimi: Wotaku ni koi wa muzukashii Tekijä: Fujita Kustantaja: Kodansha Suositushinta: $17.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 272 sivua Osia englanniksi: 10/11 Osia luettu: 10/11 Julkaisuaika: 4/2018- (Japanissa 11/2015 – 7/2021) Digijulkaisu: Pokkareina

arva länteen lisensoitu manga tuo aikuiselle lukijalleen niin paljon iloa kuin Wotakoi: Love Is Hard for Otaku. Neljästä populaarikulttuuria intohimoisesti harrastavasta aikuisesta kertova Wotakoi on pullollaan rentoja kaverusten illanviettoja ja samastuttavaa, arkista parisuhdehuumoria. Fujitan nörtti-manga päättyi heinäkuussa Japanissa, ja koska lännessä saatiin julkaisutahti jo pari vuotta sitten kiinni, Kodanshan englanninkielinen laitoskin juoksee kohti maaliviivaa. Lokakuussa ilmestynyt viides omnibus on toiseksi viimeinen kohtaaminen Narumin, Hirotakan, Taron ja Hanakon kanssa.

Viides omnibus sisältää Japanissa vuosina 2020 ja 2021 julkaistut pokkarit yhdeksän ja kymmenen. Hirotaka ja Narumi ovat alkaneet ymmärtää toisiaan paremmin ja arki sujuu pieniä väärinkäsityksiä lukuun ottamatta mukavasti. Fujita kunnioittaa hahmojaan, eikä pakota pariskunnalle ylimääräistä draamaa. Sen sijaan hän ohjaa tarinan seurailemaan kahta

muuta pariskuntaa: Narumin ja Hirotakan työtovereita Taroa ja Hanakoa sekä Hirotakan pikkuveljeä Naoyaa ja tämän ystävää Ko-kunia. Taron ja Hanakon parisuhde oli neljännessa omnibuksessa tavallista myrskyisämmässä vaiheessa. Taro joutui myöntämään itselleen, ettei ole ajatellut koskaan kunnolla, mitä Hanakon tiuskimisen takana on ollut. Hanakoa puolestaan raivostutti, että Taro ei näyttänyt välittävän hänelle tärkeistä asioista. Naoyalla ja Ko-kunilla oli myös haasteensa. Naoya yritti prosessoida sitä, että Ko-kun vaikutti pitävän hänestä, ja Ko-kun jatkoi kamppailuaan ujoutensa kanssa. Viidennessä omnibuksessa Naoyan ja Ko-kunin suhteen kehittyminen on lämmittävää seurattavaa, mutta Taro ja Hanako ovat hahmot, jotka todella sykähdyttävät. Riitaisan kaksikon käänteet konkretisoivat sen, että he ovat aikuisia päähenkilöitä, jotka vanhenevat ja muuttuvat. Sen oivaltaminen on jännittävää. Mangalle aukeaa mahdollisuuksia edetä teemoihin, jotka ovat kovin erilaisia kuin sarjan alussa. Vaikka ihmissuhdekiemurat on kirjoitettu poikkeuksellisen hyvin, sarja on ensisijaisesti erinomainen nörttimanga. Viitteitä animeen, mangaan, peleihin ja idoleihin vilisee samalla, kun työelämässä olevat hahmot taiteilevat harrastustensa ja aikuisuuden kulissien ylläpitämisen kanssa. Pääjuonen ohella on erilaisia bonusvitsejä, joiden osuvuutta uskomattoman ilmeikkäät hahmot terävöittävät. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvänä alkanut Wotakoi on hioutunut erinomaiseksi. Kyseessä on yksi 2000-luvun parhaista romanttisista komedioista. Sarjaa suosittelee pystypäin myös niille, jotka normaalisti genreä karttavat. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Yksityiskohtiin taiteessa ja vitseissä paneutuva manga, joka sekä naurattaa että puristaa sydäntä. Elävän tuntuiset hahmot ja erilaiset ihmissuhteet, romanttiset ja platoniset, vetoavat lukijoihin laajalta skaalalta.

Julkaisu: Laadukkaita ja kauniisti taitettuja pehmeäkantisia omnibus-pokkareita. Mukana on värilukuja. Lisäksi mukana on kattavat selitykset populaarikulttuuriviittauksista. Arvostelu on julkaistu Animen 118 Digiekstrassa tammikuussa 2021. Arviota on päivitetty kattamaan viides omnibus.

Kolumni

Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Visual Prisonissa on kolme keskeistä yhtyettä. Kuvassa OZin jäsenten ääninäyttelijät asiaankuuluvasti stailattuina, suomalaista Eve Louisea näyttelevä Hiroki Nanami oikealla. Nanami on entinen Takarazuka-revyyn otokoyaku-tähti.

Visual (kei) Prison

iedote: seuraa ketju sanoja, joita en ajatellut kirjoittavani koskaan Animeen – tai muuallekaan, sen puoleen. Suomalainen visual kei -vampyyri. Järjettömän näköisessä sanaluettelossa on paljon pureksittavaa, mutta ilahduttavasti lausahduksessa on järkeä asiayhteydessään. A-1 Picturesin tuoreessa anime-sarjassa Visual Prisonissa yksi päähahmoista on suomalainen Eve Louise. Hän on visual kei -bändissä musisoiva vampyyri, joka rakastaa kahvia, kuinkas muutenkaan. Suomi-kytkökset animessa eivät ole harvinaisia, eikä tämäkään yhdistelmä ole niin villi kuin päältäpäin vaikuttaa. Hahmon talvinen design viittaa pohjoisen perukoille, ja Suomi on todennäköisesti valikoitunut androgyynin kaunistuksen synnyinmaaksi Ruotsin ja Norjan ohi metallimaineemme vuoksi. Kun suodatinpussiin kippaa sekä Suomen maineen raskaamman musiikin mekkana että japanilaisten yleisen viehtymyksen vihreisiin metsiimme, pannuun keittyy lähes loogisesti valkotukkainen visual kei -vampyyri. Ja onhan näitä pitkiä, isotukkaisia ja voimakkaasti kajaloituja vampyyrimiehiä nähty Helsingissä ihan lihassa ja veressä. Japanilaiset yhtyeet tulivat 2010-luvulla Helsinkiin esiintymään vielä vuosia sen jälkeen, kun visual kei -buumi oli alkanut kuihtua. Gloria, Circus, Tavastia ja Nosturi (RIP) tarjosivat lavan isoille nimille (Miyavi, The GazettE, Moi dix Mois), oshare kein veteraaneille (LM.C, An Cafe) ja lukuisille pienille ja keskisuurille yhtyeille (D’espairsRay, MUCC, ExistTrace), joista osa vieraili keikkalavoillamme vain kerran (Kagrra, Vistlip). Nuoruutensa sopivasti 2000-luvun alkupuoliskolla elänyt sai nähdä häkellyttävän monipuolisesti ja ilman matkustamisen vaivaa lähes kaikki aikansa keskeisimmät visual kei -nimet. Joukosta jäi puuttumaan käytännössä kaksi yhtyettä: neo visual kein prinssibändi Alice Nine

sekä ilmamusisoiva ja kohtuullista valtavirtamenestystäkin nauttiva Golden Bomber. Alice Ninen kitaristi Tora pelkää lentämistä, mikä on rajoittanut yhtyeen liikkumista. Yhtye myös paljasti myöhemmin, ettei halunnut tulla Eurooppaan osana muotivillitystä. Vuosikymmen on pitkä aika, ja suurin osa Helsinkiä kansoittaneista visual kei -yhtyeistä on kuopattu – osa niiden jäsenistäkin sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Alice Nine keikkailee poikkeuksellisesti edelleen alkuperäisellä kokoonpanollaan ja ajan hengessä he myyvät lippuja striimikonsertteihin. Golden Bomberin voi halutessaan katsastaa vaikkapa Visual Prisonista. Anime on hakenut katu-uskottavuutta tuomalla Golden Bomber -yhtyeen Jun Utahiroban ja Yutaka Kyanin cameo-rooleihin. Visual Prison on vasta alkanut, joten nähtäväksi jää, onko Harajukun vampyyrikarkeloihin lähetetty enemmänkin kutsuja. Riikka Haapanen Kirjoittaja on visual kei -entusiasti, joka kuitenkin kirjoitti suurimman osan tästäkin kolumnista KAT-TUNin tahtiin.

” Suomi-kytkökset

animessa eivät ole harvinaisia, eikä tämäkään yhdistelmä ole niin villi kuin päältäpäin vaikuttaa. ” 50

HELSINGIN KIRJAMESSUT 28.–31.10. ANIME-LEHTI MUKANA MESSUILLA OSASTOLLA 6N2

AK I ROUK AL A / WSOY

Miisa RotolaPukkila

Miki Liukkonen Ina Mikkola

P I E TA R I P U R O VA A R A

BEHM

S A A R A TA U S S I

SAMULI VIENOLA

TERO AHONEN

K AI KUUSISTO

Gasellit

SIMELIUS SIMELIUS / O TAVA

MISK A LEHTO

Katri Norrlin Nelli Kenttä

T I I U K A I TA L O / TA M M I

Saara Turunen

Hassan Maikal

Ringa Manner Pajtim Statovci Samuli Putro

AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18 LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Aikuisten pääsylippu alkaen 18 €. Lippu verkko-ohjelmaan alkaen 8 €. Verkkokaupasta ostetut pääsyliput sisältävät myös verkko-ohjelman. Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com HELSINGINKIRJAMESSUT.FI @HELSINGINKIRJAMESSUT | #KIRJAMESSUT

SAMALLA LIPULLA:

164772-2104

PAL.VKO 2021-50