Anime #123, toukokuu 2022 by Pop Media

Nro 123

Sugar Sugar Rune Taikatyttöilyä vai ei?

Haastattelussa Jocelyne Allen Junji Ito -kääntäjä antaa vinkkejä lokalisaatioon

Arvostelussa: + Shenmue the Animation + Ranking of Kings + Attack on Titan + Belle + Slow Loop + paljon muita

Tokyo Mew Mew New Mia Ikumi ei ehtinyt nähdä juhlavuosi-animea

2/2022

10€

Pääkirjoitus

Ottakaa rahani, suuryhtiöt

mmärrän, että etenkin nykyisessä maailmantilanteessa tämä pääkirjoitus on ensiluokkaista ”ensimmäisen maailman ongelmia” -meemitilitavaraa, mutta haluan silti hieman lapsellisestikin nurkua tästä aiheesta odotellessani, että Japani avaa maan jälleen turismille. Nimittäin: missä hiivatissa ovat kirsikankukkajuomapulloni ja kirsikankukkahampurilaiseni? Joka kevät havahdun viimeistään Roihuvuoren hanami-juhlan aikaan siihen, että jos olisin Japanissa, voisin ostaa kirsikankukkatarroja ja -koruja Daisosta, jonka jälkeen voisin syödä kirsikankukkajäätelöä ja juoda kirsikankukka-frappucinoa varsinaisia kirsikankukkapuita ihaillen. Vaikka Japani on ollut trendikäs jo monia, monia vuosia, suuryritykset eivät vieläkään osaa lypsää eurooppalaisia sesonkituotteilla. Etenkin suomalaiset olisivat pitkän talven jälkeen aivan valmista kauraa kapitalistiselle hapatukselle, joka juhlii kevättä ja sen symboloimaa uutta elämää. Kun katsoo Japania, joka myllyttää luovasti uutta tavaraa ja välipalaa kauppoihin kvartaaleittain, on lähes mykistävää, miten sisukkaasti Suomessa uskotaan vain kahteen kausituotteeseen: mämmiin ja piparkakun makuiseen suklaaseen. Kausitavaraa kokeilemme mekin Animessa, sillä tuleva numero kantaa nimeä Rantajakso. Kesänumero ilmestyy elokuussa, ja sitä ennen vastaamme maailman pahuuteen tällä taikatyttönumerollamme. Sailor Moon ja Tokyo Mew Mew ovat oikeutetusti pääpuheenaiheemme, mutta asiaa löytyy myös Sugar Sugar Runesta ja monet klassiset pikkunoitailut ohjanneesta Studio Pierrotista.

Oikeuden tassua heilauttaa Riikka Haapanen

@appelsiinikoala

päätoimittaja

©Hajime Isayama, Kodansha / Attack on Titan Final Season -tuotantokomitea

28 NRO 123

Tässä numerossa

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Teema

toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Animistit

Sailor Moon täyttää 30 vuotta ja Tokyo Mew Mew 20 vuotta – puhutaanpa siis taikatytöistä. 18 18 21 26 28 30

Pikkunoitien kasvutarina vai taikatyttöjen seikkailu? Sugar Sugar Rune tyylilajien välissä Taikatyttögalleria TOP 5+1: Henshinit Studiot: Studio Pierrot Vuoden sarjailmiöt: 2/4 Tokyo Mew Mew New Klassikot: Pretty Guardian Sailor Moon

Päätoimittaja: Riikka Haapanen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Tuottaja: Johanna Puustinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Petri Pohjonen, Maija Lehtola, Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Emma Kunnari, Jenni Väyrynen, Paula Haapanen, Aleksi Pirinen, Annika Nieminen, Toni Jefremoﬀ, Joni Partanen, Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Chernysh, Jari Lehtinen

Kansikuva © Mia Ikumi, Reiko Yoshida / Kodansha / ”Tokyo Mew Mew New” -tuotantokomitea

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ajankohtaista 06 11 12 14 15

Ilmoitukset ja myynti

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot Sion Sonoa syytetään seksuaalisesta häirinnästä Fujiko A. Fujio on kuollut

Pääkirjoitus Ajatuksia animesta: Tapaus: Dead Dead Demons Dededede Destruction Animen ohi: Herrasmiesetsivä & ihmistankki

Lisäksi 22

Viestintuoja: Haastattelussa Jocelyne Allen

Arvostelut 34 35 36 39 40 41 42 44 45 46 47 48 49

Paino Printall Seuraava Anime ilmestyy 19.8.2022 Vuonna 2022 ilmestyy 4 numeroa.

Vakiot 03 25

Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

ANIME: Spy x Family ANIME: Love of Kill ANIME: Attack on Titan ANIME: Ranking of Kings ANIME: Tribe Nine ANIME: Tokyo 24th Ward ANIME: Shenmue the Animation ANIME: Slow Loop ANIME: Kotaro Lives Alone MANGA: Mao MANGA: Daily Report About My Witch Senpai MANGA: Cherry Magic! Thirty Years of Virginity Can Make You a Wizard?! ELOKUVA: Belle

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista Ihmiset

Manga

Blue Exorcist jatkuu

Hideaki Annolle kunniamitali

apanin hallitus on myöntänyt kunniamitalin ohjaaja-käsikirjoittaja Hideaki Annolle. Purppuranauhamitali myönnetään henkilöille, jotka ovat olleet edistyksellisiä tieteen tai taiteen saralla. Anno tunnetaan parhaiten Gainax-animaatiostudion perustajajäsenenä sekä Neon Genesis Evangelion -tuo-

teperheen isänä. Vuonna 1995 alkaneen anime-sarjan tarina päättyi viime vuonna ensi-iltansa saaneessa Evangelion: 3.0+1.0 Thrice Upon a Time -elokuvassa. Elokuva oli vajaan 90 miljoonan dollarin lipputuloilla vuoden katsotuin elokuva Japanissa. Lähde: ANN

Kazue Katoun piirtämä ja kirjoittama Blue Exorcist -manga ehti olla tauolla yhdeksän kuukautta taiteilijan työstäessä Eizen karukaya kaiitan -lyhytsarjaansa. Viime heinäkuussa alkanut tauko päättyi toukokuussa, jolloin ilmestyneessä JUMP SQ -numerossa oli luettavissa Blue Exorcistin tuorein 133. luku. Katou on tehnyt Blue Exorcistia vuodesta 2009, ja pokkareita sarjaan on ehtinyt kertyä 27. Taukonsa päätteeksi Katou piti kuukauden verran lomaa, sillä hänen omien sanojensa mukaan ”kahdentoista vuoden uupumus räjähti niskaan” Eizen karukaya kaiitanin valmistuttua. Lähde: Crunchyroll

Manga © Kaori Yuki, HAKUSENSHA

Angel Sanctuary jatkuu 20 vuoden jälkeen

aori Yukin apokalyptinen manga-sarja Angel Sanctuary jatkuu. Jatko-osa alkoi Hana yume ai -verkkolehdessä 20. huhtikuuta. Angel Sanctuary: Tokyo Chronos -nimellä kulkevan sarjan tapahtumat sijoittuvat alkuperäisen teoksen jälkeiseen aikaan, mutta Yuki vakuuttaa Twitter-tilillään sarjan toimivan myös itsenäisenä teoksena. Alun perin vuosina 1994–2000 ilmestynyt Angel Sanctuary kertoo Setsuna-nuorukaisesta, joka tempautuu osaksi enkelien ja demonien välistä valtataistelua Setsunan paljastuttua voimakkaan enkelin reinkarnaatioksi. Lännessä 20-osaisen mangan on julkaissut Viz Marv Wolfmanin kääntämänä. Lähde: ANN, Kaori Yukin Twitter-tili

Noda läimii kiekkoa Golden Kamuyn jälkeen Vuonna 2014 alkanut Satoru Nodan Golden Kamuy -manga on tullut päätökseensä. Sarjan viimeinen luku ilmestyi Young Jump -lehdessä huhtikuun lopussa, ja viimeinen pokkari saadaan Japanissa kauppojen hyllyille kesäkuussa. Hokkaidon erämaahan 1900-luvun alkupuolelle sijoittuva tarina aarretta metsästävästä entisestä sotilaasta ja ainutytöstä päättyy 31-osaisena. Fanien ei kuitenkaan tarvitse jättää sarjalle hyvästejä aivan vielä: Golden Kamuyn anime-sovituksen neljäs kausi saa ensi-iltansa lokakuussa, minkä lisäksi mangasta on tekeillä myös näytelty elokuvaversio. Näi-

den lisäksi länsimaalaiset fanit saavat nauttia seikkailun tuoksinasta vielä tovin, sillä Viz julkaisee mangan 26. osan englanniksi toukokuussa. Golden Kamuyn jälkeen Noda palaa vuonna 2012 päättyneen jääkiekko-mangansa Supinamarada! pariin. Mangaka itse ei ole kommentoinut Young Jump -lehdessä julkaistua tiedotetta Supinamarada!:n jatkumisesta. Tarkempaa tietoa sarjan aloitusajankohdasta tai juonesta ei ole vielä julkistettu. Lähde: ANN, VIZ, Crunchyroll

Sarjat

”Ippon” Again! alkaa tammikuussa – muuta urheiluanimea ruudussa jo tämän vuoden aikana

uu Muraokan urheilu-manga ”Ippon” Again! saa anime-sovituksen ensi vuoden alussa. Sarja kertoo lukioikäisestä Michi Sonodasta ja tämän ystävistä, jotka harrastavat intohimoisesti judoa. Äänensä sarjan päähenkilölle on lainannut Aya Saitou (Aikatsu!, My Girlfriend is Shobitch). Muissa äänirooleissa kuullaan Yukari Anzaita (Release the Spyce, Lapis Re:LiGHTs), Chiyuki Miuraa (My Hero Academia) ja Nene Hiedaa (Bottom-tier Character Tomozaki, CUE!). Sarjan ohjaa Ken Ogiwara (The Perfect Insider) ja tuottaa Pony Canyon. Ippon! -pistehuudon kajahtamista televisiosta odotellessa kannattaa tutustua kuluvan vuoden urheiluanimaatiotarjontaan. Huhtikuussa alkanut Love All Play on sovitus Asami Kosekin samannimisestä kirjasta. Anime vyöryttää tutun kaavan mukaisesti katsojan eteen verta, hikeä ja kyyneleitä, kun lukioikäinen Ryou Mizushima valmistautuu lukioiden välisiin mestaruuskisoihin lajinaan sulkapallo. Ryoulle äänensä on lainannut Natsuki Hanae (Demon Slayer: Kimetsu no Yaiba, Ace of Diamond). Sarjan on ohjannut Hiroshi Takeuchi (Blade & Soul). Jalkapalloa puolestaan potkitaan tänä vuonna kahden eri anime-sovituksen puitteissa. Shoot! Goal to the Future on tuorein sovitus vuosina 1990–2003 ilmestyneestä Tsukasa Ooshiman Shoot!-mangasta. Palloa potkitaan myös Muneyuki Kaneshiron ja Yuusuke Nomuran mangaan pohjautuvassa Blue Lock Soccer -sarjassa. Viime vuoden parhaan shounen-mangan tittelin pokannut sarja ei ole lajityypiltään perinteinen urheilu-manga, sillä koulun takapihan sijaan ottelut käydään suljetussa tilassa, jossa Battle Royale -hengen mukaisesti vain parhailla yksilöillä on mahdollisuus selviytyä jatkoon. Sarjan ovat ohjanneet Tetsuaki Watanabe ja Taku Kishimoto (Haikyuu!!). Animen tarkka julkaisuajankohta on vielä ilmoittamatta.

In/Spectren kakkoskausi myöhästyy

apun jälkeen sarjan virallinen Twitter-tili tiedotti, että In/ Spectren toinen tuotantokausi siirtyy. Sarjan piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan jatkua lokakuussa, mutta tuotantokomitea tiedotti, että kauden ensi-ilta siirtyy tammikuulle 2023. Ensimmäinen kausi ilmestyi talvella 2020. Lähde: Crunchyroll

Lähde: Natalie.mu, Crunchyroll

Manga

Sarjat

Elokuvat

Play It Cool, Guys -animen ääninäyttelijät julki

okone Natan manga Play It Cool, Guys saa anime-sovituksen lokakuussa. Neljästä nörttipojasta kertova manga koostuu lyhyistä tarinoista, joissa päähenkilöt yrittävät sarjan nimen mukaisesti pitää päänsä kylmänä. He ovat nimittäin otakuita, mutta yrittävät olla jäämättä kiinni nörtteilystä. Viidentoista minuutin pituisissa jaksoissa päähenkilöitä ääninäyttelevät Chiaki Kobayashi (Summer Ghost, Vinland Saga), Kouki Uchiyama (Jujutsu kaisen, Horimiya), Yuuichiro Umehara (Akudama Drive, Goblin Slayer) ja Shouya Chiba (Horimiya, All Out!!). Ohjauksesta vastaa Chiaki Kon (Pretty Guardian Sailor Moon Eternal, The Way of the Househusband) ja animaatiosta Studio Pierrot. Länsimaissa mangaa julkaisee Yen Press. Sarjan neljäs osa ilmestyy englanniksi syyskuussa Amanda Haleyn kääntämänä.

Lähde: ANN, Yen Press

Elokuvat © Studio Ghibli © RSC and Nippon TV

Sailor Moonin 30-vuotista taivalta juhlistetaan kahdella elokuvalla

Naapurini Totoro -näytelmämusikaali debytoi Lontoossa

tudio Ghiblin elokuva Naapurini Totoro (1988) nähdään lokakuussa näytelmämusikaalina. Elokuvan englanninkielistä nimeä (My Neighbour Totoro) kantava näytelmä on Ghiblin hovimuusikko Joe Hisaishin ja Royal Shakespeare Companyn yhteistuotanto. Tom Morton-Smith on sovittanut elokuvan näytelmäksi, ja näytelmän ohjaa Phelim McDermott. Näytelmän aikana kuullaan alkuperäisen elokuvamusiikin lisäksi orkesterisovituksia Hisaishin sävellyksistä sekä alkuperäisessä elokuvassa hyödyntämättä jäänyttä musiikkia. Näytelmää esitetään 8.10.2022–21.1.2023. Lipunmyynti avautuu asteittain toukokuun aikana. Naapurini Totoro on klassikkoelokuva, joka kertoo kahdesta sisaruksesta, jotka muuttavat isänsä kanssa maaseudulle lähemmäksi heidän sairaalassa olevaa äitiään. Pian sisarukset huomaavat, että uuden kodin läheisyydessä olevan metsän siimeksessä lymyää taianomaisia olentoja.

retty Guardian Sailor Moon -tuoteperhe saa täydennystä kahden uuden elokuvan verran. Pretty Guardian Sailor Moon Cosmos the Movie -nimeä kantava elokuvapari perustuu huhtikuun lopulla julkistetun tiedon mukaan Naoko Takeuchin alkuperäisen mangan päättäneeseen Shadow Galactica -arkkiin. Elokuvilla juhlitaan anime-sarjan 30-vuotista taivalta. Elokuvien tekijätiimi koostuu aikaisemmista sovituksista tutuiksi tulleista nimistä. Ohjauksesta vastaa Tomoya Takahashi (KILL la KILL, The Tatami Galaxy), käsikirjoituksesta Kazuyuki Fudeyasu (Pretty Guardian Sailor Moon Eternal, JoJo’s Bizarre Adventure), hahmosuunnittelusta Kazuko Tadano (Sailor Moon, Sailor Moon R) ja musiikista Yasuharu Takanashi (Pretty Guardian Sailor Moon Crystal, Naruto). Animaation tuottaa Sailor Moonin kotistudio Toei Animation Studio Deenin avustuksella.

Lähde: Royal Shakespeare Company, Deadline

Lähde: Elokuvien viralliset kotisivut, Natalie.mu

Elokuvat

Goodbye, Don Glees! ja The House of the Lost on the Cape ehdolla kansainvälisellä festivaalilla

esäkuussa ranskalaisessa Annecyn kaupungissa järjestetään jälleen vuosittainen animaatioelokuvaa juhliva The Annecy International Animation Film Festival -festivaali. Tänä vuonna ehdokkaina kokoillan elokuvien pääkategoriassa on kaksi japanilaista anime-elokuvaa, joiden lisäksi festivaaleilla nähdään esimerkiksi Naoko Yamadan uusin lyhytelokuva. Toukokuussa julkaistussa täyspitkien elokuvien kilpailusarjassa ovat ehdolla Atsuko Ishizukan (No Game No Life) täyspitkä esikoisohjaus Goodbye, Don Glees ja Shinya Kawatsuran (Non Non Biyori) ohjaama The House of the Lost on the Cape (Misaki no mayoiga). Voittajan valitsee kolmihenkinen raati. © Goodbye, DonGlees Partners Goodbye, Don Glees on elämän käännekohtia tutkiva kertomus kolmesta lukioikäisestä pojasta, jotka kesäisen seikkailun päätteeksi joutuvat todistelemaan, etteivät sytyttäneet metsäpaloa. Palon mainingeissa poikien matka käy aina Islantiin asti. Paikkaansa maailmassa etsii puolestaan The House of the

Lost on the Capen päähenkilö, 17-vuotias Yui, joka majoittuu talossa, jonka muita asukkaita hän ei tunne entuudestaan. Mayoiga-nimisessä talossa asukkaiden pitäisi pystyä näkemään meri ja tuntemaan lämpöä. The House of the Lost on the Capen on käsikirjoittanut Violet Evergardenia ja K-ONia kirjoittanut Reiko Yoshida. Muitakin japanilaisia teoksia nähdään festivaalin eri kilpasarjoissa. Mukana ovat muun muassa Atsushi Wadan Bird in the Peninsula, Ryou Hiranon KRASUE ja Madhousen alkuperäissarja Sonny Boyn ensimmäinen jakso, joka nähdään televisiokategoriassa. Erityistä mielenkiintoa on herättänyt A Silent Voice -ohjaaja Naoko Yamadan uusi lyhtyelokuva. Garden of Remembrance -nimisen lyhytelokuvan tuotantovoimina ovat olleet Avex Pictures, SCIENCE SARU ja sen nykyinen johtaja Eunyoung Choi. Vielä keskeneräisessä lyhytelokuvassa heräillään juonikuvauksen perusteella uuteen päivään. Lähde: Crunchyroll, Annecyn festivaalien viralliset sivut

Elokuvat

Makoto Shinkain uutuudesta traileri

oMix Wave Films on jakanut lisää promootiomateriaalia ohjaaja Makoto Shinkain (Your Name, Weathering with You) uudesta elokuvasta. Suzume no tojimari (”Suzumen lukitsemat ovet”) -nimeä kantavasta elokuvasta on julkaistu ensimmäinen traileri, joka on katsottavissa

Tohon virallisella YouTube-kanavalla. Elokuvan virallinen ensi-ilta varmistui samalla. Suzume no tojimari nähdään ensimmäisen kerran Japanin valkokankailla 11. marraskuuta. Länsilevityksen aikataulusta ei ole vielä lisätietoja. Lähde: CoMix Wave Films

Kirjallisuus © OverDrive © Ryousuke Nanasaki, Yoshi Tsukizuki / Bungeishunjuu Ltd

OverDriven japanilaisen kirjallisuuden valikoima laajeni 20 000 nimikkeellä

apanilaisen kirjallisuuden valikoima on kasvanut merkittävästi OverDrivessä, kouluille ja kirjastoille suunnatussa e-kirjapalvelussa. Media Do International julkisti huhtikuun lopussa lisänneensä palveluun yli 20 000 uutta nimikettä. Luku sisältää kauno- ja tietokirjallisuuden lisäksi myös mangaa. Yhdysvalloissa toimiva Media Do International on Japanin suurimman e-kirjajakelija Media Don tytäryhtiö. OverDrive-palvelua käyttää 76 000 kirjastoa ja koulua 94 eri maassa. Suomessa OverDrive on käytössä muun muassa pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa, Pirkanmaan Piki-kirjastoissa ja Pohjois-Pohjanmaan Outi-kirjastoissa. Kokoelmavalikoiman laajentuminen ei kuitenkaan näy automaattisesti kaikkien palvelua käyttävien tahojen tarjonnassa. Aineisto hankitaan kirjasto- tai kirjastokimppakohtaisesti, eli kirjastot tekevät ratkaisunsa kokoelmapoliittisesti. Asiakas ei suoraan näe OverDrivessä kaikkia kirjastojen ostettavissa olevia nimikkeitä, vaan ainoastaan jo hankitut e-kirjat. Kirjastoille voi kuitenkin tehdä hankintaehdotuksia.

Until I Meet My Husband -esseekokoelma ja -manga englanniksi

yousuke Nanasakin uraauurtanut esseekokoelma Until I Meet My Husband ilmestyy 14. kesäkuuta englanniksi. Nanasaki on LGBTQ-aktivisti, joka vuonna 2016 meni aviomiehensä kanssa ensimmäisenä japanilaisena homoseksuaalina parina naimisiin shintolaisin menoin. Nanasaki kirjoitti kokemuksistaan omaelämäkerrallisen Until I Meet My Husband -esseekokoelman, joka ilmestyi Japanissa vuonna 2021. Siinä hän kertoo nuoruudestaan, ensimmäisistä ihastuksistaan ja lopulta oman yhteisönsä löytämisestä. Until I Meet My Husband on sovitettu myös yksiosaiseksi mangaksi, joka ilmestyy lännessä samana päivänä esseekokoelman käännösversion kanssa. Esseekokoelman käännöksestä vastaa Molly Lee, kun taas Yoshi Tsukizukin (Ore de ii no, Mito-kun, My Home Your One Room) piirtämän mangan on kääntänyt Amber Tamosaitis. Molemmat versiot julkaisee Seven Seas Entertainment.

Lähde: ANN, Asian Movie Pulse

Lähde: Seven Seas Entertainment

Kuvastin Sailor Moon S, jakso 110 (1994) 90-luvulla ilmestyneen Sailor Moon -animen kolmas tuotantokausi esitteli katsojille uusia hahmoja, joista tunnetuimmat ovat Haruka ja Michiru eli Sailor Uranus ja Neptunus. Alkuperäisen mangan lailla sarja kuvasi kahden naisen välisen suhteen avoimesti romanttisena. Länsimaissa tähän reagoitiin negatiivisesti: lisensoidussa versiossa hahmojen suhde pyrittiin sensuroimaan tekemällä hahmoista serkuksia. Muutoksesta huolimatta katsojat kuitenkin ymmärsivät suhteen todellisen luonteen, mikä teki hahmojen kohtauksista lähinnä koomisia. © Naoko Takeuchi / PNP/ Toei Animation

Suomenkieliset mangajulkaisut My Hero Academia 23 Shugo Chara! 3 Noah 8 Kun jälleensynnyin hirviönä 15 My Hero Academia 1 My Hero Academia 2 Yotsuba& 7 Judge 5 Patriootti Moriarty 15 Ravintola maailmojen välillä 5 One-Punch Man 13 Kingdom Hearts 258/2 Days 1 Shugo Chara! 4 My Hero Academia 24 Noah 9 One Piece 100 Kun jälleensynnyin hirviönä 16 Judge 6 My Hero Academia 3 One-Punch Man 14

3.6.2022 3.6.2022 3.6.2022 10.6.2022 10.6.2022 10.6.2022 10.6.2022 10.6.2022 10.6.2022 17.6.2022 30.6.2022 1.7.2022 15.7.2022 29.7.2022 29.7.2022 29.7.2022 5.8.2022 5.8.2022 5.8.2022 16.8.2022

= Sarja alkaa = Yksiosainen

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Seuraavan kauden nostot

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia anime-uutuuksia kesäkaudelta 2022.

Sarjat © Shougo Kinugasa / KADOKAWA / Classroom of the Elite 2. tuotantokausi -tuotantokomitea

Rent-a-Girlfriend, 2. tuotantokausi Classroom of the Elite, 2. tuotantokausi PERUSTUU RANOBEEN

LERCHE

KOULU, DRAAMA

PERUSTUU MANGAAN TMS ENTERTAINMENT KOMEDIA, DRAAMA 7/2022 Rent-a-Girlfriend -animen ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi vuoden 2022 kesäohjelmistossa. Päähenkilö Kazuya palaa vuokranaishuolineen televisioon tänä kesänä, kun animen toinen kausi alkaa. Animessa (nro 117) ensimmäinen kausi sai kaksi tähteä. Erityisesti kritiikki kohdistui valjuun, seinätapettimaiseen Kazuyaan. Kun peruspalikat on nyt esitelty tyttöystävävuokrauksesta ja Kazuyan ympärillä pyörivistä nuorista naisista, Kazuyakin saattaa saada tilaa kasvaa hahmona. Lännessä halukkaat pääsevät tunteiden vuoristoradan kyytiin jälleen Crunchyrollissa. Crunchyroll striimasi ensimmäisen kauden Japanin julkaisutahdissa.

7/2022

Harva todennäköisesti odotti, että Shougo Kinugasan ranoben vuonna 2017 lähes teurastanut Lerche saisi uutta mahdollisuutta Classroom of the Eliten kanssa. Vaan näinpä on käynyt: toinen tuotantokausi koulusarjaa on tulossa heinäkuussa. Studiolla on todellinen näytön paikka, sillä ranoben ystävät olivat karvaan pettyneitä ensimmäiseen animoituun yritelmään.

The Devil Is a Part-Timer, 2. tuotantokausi PERUSTUU RANOBEEN

STUDIO 3HZ

KOMEDIA, TYÖPAIKKASARJA, FANTASIA

Toinen kesäkauden yllättävä palaaja Classroom of the Eliten lisäksi on The Devil Is a Part-Timer. White Foxin tuottama ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi vuonna 2013, joten lähes kymmenen vuotta ehti vierähtää, ennen kuin Saatana sai uuden vuorolistan Mäkkäriin. Uuden tuotantokauden tuo katsojille Studio 3Hz, joka on Kinema Citrukselta lähtenei-

7/2022

den animaattoreiden vuonna 2013 perustama yritys. Vaikka 3Hz ei ole tuottanut merkittäviä hittejä, The Devil Is a Part-Timerin ohjaajalta Daisuke Tsukushilta voi odottaa resurssien riittäessä varmaa kädenjälkeä. Tsukushin viimeaikaisiin ansioihin kuuluvat muun muassa jakso-ohjaukset My Hero Academiaan ja Jujutsu kaiseniin.

Engage Kiss ALKUPERÄISTEOS A-1 PICTURES KOMEDIA, ROMANTIIKKA 7/2022 Date a Live -ranobe-sarjan kuvittaja Tsunako taiteilee hahmosuunnitelmat A-1 Picturesin kesäkauden alkuperäissarjaan. Engage Kiss -niminen anime on romanttinen slapstick-komedia, joka sijoittuu merellä kelluvaan suurkaupunkiin. Kaupungissa asuu Shuu, nuori mies, jonka elämänhallinta on hukkateillä. Hänestä ovat huolestuneet sekä Ayano, Shuun entinen naisystävä, että lukioikäinen osa-aikatyöläinen Kisara. Anime on osa uutta Project Engage -kokonaisuutta, johon on suunnitteilla myös mobiilipeli.

PERUSTUU MANGAAN ? SEINEN, TOIMINTA, FANTASIA 7/2022 Kesän eeppisin taistelu alkaa Animeism-ohjelmapaikalla, kun Yuuhi Amamiya yrittää pelastaa maailman valtavalta moukarilta – vain, jotta kaunis prinsessa Samidare saisi tuhota sen itse. Toimintafantasian ohjauksesta vastaa Nobuaki Nakanishi, Cardcaptor Sakuran jakso-ohjaaja ja kuvakäsikirjoittaja. Nakanishin lähdemateriaalina on kymmenen pokkarin verran Satoshi Mizukamin mangaa, joka ilmestyi Young King OURs -lehdessä vuosina 2005-2010. Lehden painoonmenon aikaan tuotantokomitea ei ollut julkistanut projektista vastaavaa studiota.

The Yakuza’s Guide to Babysitting PERUSTUU MANGAAN FEEL., GAINA KOMEDIA, SLICE-OF-LIFE 7.7.2022

Lucifer and the Biscuit Hammer

Tänä kesänä nähdään, kuinka piinkovalta rikolliselta taipuu lasten kaitseminen, kun The Yakuza’s Guide to Babysitting alkaa. The Way of the Househusband- ja The Delinquent Housewife -mangojen hengessä piirtäjä-käsikirjoittaja Tsukiya kertoo kovanaaman sopeutumisyrityksistä yhteiskunnan arkeen ja niistä humoristisista käänteistä, joita epätavallinen aisapari tuottaa. Tällä kertaa kyse on pahamaineisesta maﬁan kätyristä, joka saa pallon sijasta jalkaansa kiinni jengipomonsa lapsen. Hupailu saa ensi-iltansa TV MX:llä 7.7., ja oletettavasti lähiviikkoina varmistuu, mikä suoratoistopalveluista striimaa lapsenvahtiseikkailut Euroopassa. Odotellessa mangan englanninkieliseen laitokseen voi tutustua joko digitaalisena tai painettuna versiona. Käännöksestä vastaa Kaiten Books.

Elokuvat

Drifting Home ALKUPERÄISTEOS STUDIO COLORIDO DRAAMA, YLILUONNOLLINEN 16.9.2022 Penguin Highway- ja A Whisker Away -elokuvien jälkeen Studio Colorido palaa kokoillan elokuvien pariin Netﬂix-yhteistyöllä, joka kantaa nimeä Drifting Home. Elokuvassa kuudesluokkalaiset Natsume ja Kousuke leikkivät tyhjässä, purku-uhan alla olevassa kerrostalossa, joka yliluonnollisen käänteen jälkeen päätyy kellumaan keskelle loputonta sinistä merta. Lapsuudesta nuoruuteen astuneet ystävykset joutuvat miettimään sekä selviytymistä merellä että suhdetta toisiinsa. Kasvutarinan ohjaa Penguin Highway’lla ihastuttanut Hiroyasu Ishida.

Ajankohtaista

Sion Sonoa syytetään seksuaalisesta häirinnästä Myös muita toimijoita nimetty elokuva-alaa koskevassa kohussa

evään mittaan Japanissa on noussut esiin useita elokuva-alan sisäisiä, seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä koskeneita kohuja. Uhrit ovat nimenneet ohjaajia, tuottajia ja näyttelijöitä, jotka ovat kuvauspaikoilla tai niiden ulkopuolella muun muassa painostaneet uhreja seksuaalisiin tekoihin. Nimettyjen henkilöiden joukossa ovat olleet muun muassa ohjaajat Sion Sono ja Hideo Sakaki sekä näyttelijä Houka Kinoshita ja tuottaja Haruo Umekawa. Huhtikuun alussa viihdelehti Shukan Josei PRIME julkaisi artikkelin, jossa useat nimettöminä pysytelleet näyttelijät kertoivat Sonon joko häirinneen heitä tai painostaneen heitä seksuaalisiin tekoihin vastineeksi rooleista ohjaajan elokuvissa. Artikkelin julkaisun jälkeen entinen näyttelijä Milla Araki tuli omalla nimellään julki viestipalvelu Twitterissä. 60-vuotias Sono vastasi syytteisiin kirjeellä, jossa hän pahoitteli aiheutunutta kuohuntaa. Ohjaaja lupasi tarkastella käytöstään, mutta ilmoitti samalla, että on nostamassa syytteen lehteä vastaan, koska useat artikkelin esittämät seikat eivät hänen mukaansa vastaa totuutta.

Sonon kanssa työskennellyttä tuottajaa Haruo Umekawaa on myös huhtikuussa syytetty seksiin painostamisesta ja alastonkuvien pyytämisestä näyttelijättäriltä. Yksi uhreista on Kiko Mizuhara. Mizuhara työskenteli Umekawan kanssa Netﬂixin Ride or Die -elokuvassa. Mizuharan mukaan tuottaja painosti häntä kuvaamaan seksikohtausta alasti olevan vastanäyttelijän kanssa, vaikka Mizuhara oli kokenut sen epämukavaksi ja pyytänyt seksikohtauksiin erikoistunutta koordinaattoria kuvauspaikalle. Asetuttuaan Umekawaa vastaan Mizuhara on kohdannut aggressiivista verkkohäirintää. Ohjaaja Hideo Sakakin kaksi tuoretta elokuvaa vedettiin pois levityksestä, kun kävi ilmi, että hän on syyllistynyt seksuaaliseen väkivaltaan. Sakaki pyysi julkisesti anteeksi kollegoiltaan ja faneiltaan, minkä jälkeen hän irtisanoutui tuotantoyhtiöstään. Sonon tapaan Sakaki ilmoitti, että raportit hänen käytöksestään eivät ole olleet täysin paikkaansa pitäviä. Tunnettu ja tuottelias näyttelijä Houka Kinoshita pyysi myös anteeksi tekojaan ja vetäytyi toistaiseksi julkisuudesta, kun kahden uhrin kertomukset seksiin painostamisesta tulivat julki. Kohussa ryvettyneen Kinoshitan kohtaukset leikattiin pois parhaillaan televisiossa pyörivästä Ima doki no wakaimon wa -sarjasta. Lyhyellä aikavälillä ilmestyneiden paljastusten jälkeen Japanin #MeToo-liikehdintä vaikuttaa jälleen hiljentyvän. Erilaiset vallan väärinkäyttöön liittyvät ilmiöt ovat syvälle juurtu-

#MeToo-kohuihin kiinni jääneet Sion Sono ja Haruo Umekawa työskentelivät molemmat kulttihitti Love Exposuressa (2008).

neet japanilaiseen kulttuuriin, joten monet kokevat, että yksittäisten henkilöiden on vaikea saada muutosta aikaan vallalla oleviin käytänteisiin. Lisäksi seksuaaliseen väkivaltaan liittyy edelleen vahva sosiaalinen stigma, joka estää uhreja puhumasta kokemuksistaan ja hakemasta apua. Lähde: The Japan Times, Variety, Indiewire, Unseen Japan, NPR

” Erilaiset vallan väärinkäyttöön

liittyvät ilmiöt ovat syvälle juurtuneet japanilaiseen kulttuuriin.”

Twitter

@Yuki_Mats 4.4.2022 (Animen käännös) Sion Sonon #MeToo-skandaali on aiheuttanut keskustelua verkossa. Jo ennen paljastuksia Sonoa arvostellut näyttelijä Yuki Matsuzaki pohtii laajemman muutoksen mahdollisuutta:

Sarjakuvataiteilija Fujiko A. Fujio on kuollut

Nyt kun Sion Sono on paljastunut seksuaaliseksi saalistajaksi, joka metsästää nuoria näyttelijöitä ja houkuttelee heitä rooleilla elokuvissaan, aikookohan YKSIKÄÄN suurista japanilaisista studioista tai televisiokanavista tuomita vastaavat käytänteet? Entäpä Japanin elokuva-akatemia?

Fujiko Fujio -piirtäjäduon jäsen oli 88-vuotias

@ystk_yrk 6.4.2022 (Animen käännös) Sonon Noriko’s Dinner Table -elokuvassa näytellyt Yuriko Yoshitaka tuomitsi teot nimeämättä ohjaajaa suoraan:

arjakuvapiirtäjä Fujiko A. Fujio, oikealta nimeltään Motoo Abiko, menehtyi kotonaan Kawasakissa huhtikuun 7. päivä. Hän oli kuollessaan 88-vuotias. Abiko oli tuottelias ja valtiotasollakin tunnustettu sarjakuvataiteilija ja animaatiotuottaja, joka vuosikymmenten ajan työsti Doraemonin isän Hiroshi Fujimoton alias Fujiko F. Fujion kanssa useita sarjoja Fujiko Fujio -pseudonyymin alla. Parivaljakon tunnettuja teoksia ovat Doraemonin ohella Ninja Hattori-kun ja Little Ghost Q-Taro, minkä lisäksi molemmat työstivät omia projektejaan. Fujimoto oli kiinnostunut erityisesti lapsille suunnatuista tiedetarinoista, kun taas Abikon käsistä syntyi aikuisemmalle yleisölle suunnattuja sarjoja. Näistä tunnetuimmat lienevät The Monster Kid ja The Laughing Salesman. Kaksikon yhteistyö päättyi virallisesti vuonna 1987 Fujimoton sairastuttua maksasyöpään. Fujiko Fujion sarjoista ainoastaan Doraemon on julkaistu englanniksi.

Vai niin… Jotenkin sellaiset nimet, joita en olisi halunnut kuulla, on mainittu tällaisessa yhteydessä… Ei ole hyväksyttävää käyttää esimiesasemaa hyväkseen huijatakseen henkilöitä, jotka pyrkivät kohti unelmiaan. Olen niin pahoillani. Uhrit kärsivät syvästi, pitkään ja kipeästi vain nähdessään tämän nimen. Tämä on surullista. Viihdeteollisuus vaikuttaa nyt tällaiselta maailmalta [ulkopuolisille]. Viihteessä vilpittömästi ja intohimoisesti työskenteleville tämä [käytös] on loukkaavaa.

Osamu Tezukan vaikutus kaksikon uralla ja teoksissa oli merkittävä, ja 50-luvun alussa yhteistyönsä vakiintuessa Abiko ja Fujimoto jopa harkitsivat valitsevansa Tezukaa kunnioittavan pseudonyymin. Uransa alkuvaiheessa kaksikko työsti samanaikaisesti jopa kuutta säännöllisesti ilmestyvää sarjakuvaa, minkä ohella Abiko avusti Tezukaa tämän omissa töissä. Esimerkiksi Kimba the White Lion -mangan viimeisen sivun myräkkä on Abikon käsialaa. Kun Abiko ja Fujimoto perustivat Studio Zeron vuonna 1963, heidän yhteistyönsä Tezukan kanssa jatkui, tällä kertaa animaation merkeissä. Vuonna 1964 ilmestyi Astro Boy -elokuva, jonka tuotannossa Studio Zero oli ollut mukana.

@Baysanmama 5.4.2022 (Animen käännös) Milla Araki, omalla nimellään Sonoa syyttävä entinen näyttelijä, jakoi kuvakaappauksen LINE-historiastaan ohjaajan kanssa. Puheluiden välissä Sono on vastannut Arakille vain lyhyesti ”Jos jään kiinni”: Soitin hänelle kysyäkseni, osoittaisiko hän tukea seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille uhreille ja tekisi yhteistyötä. Tietysti hän vastasi ”Sehän on aivan mahdotonta”.

Lähde: Kyodo News, NHK World

Teksti: Nita Mäenpää

Pikkunoitien kasvutarina vai taikatyttöjen seikkailu? Sugar Sugar Rune tyylilajien välissä edustavissa mangoissa päähenkilöt ovat tavallisessa ihmisten maailmassa varttuneita tyttöjä, joiden harteille lykätään yllättäen taikavoimat ja suuri tehtävä. Sailor Moonin sankaritar Usagi saa puhuvalta kissalta rintakorun, joka muuttaa hänet Sailor-soturiksi. Pian uuden anime-sovituksen saava Tokyo Mew Mew taas alkaa, kun päähenkilöiden DNA fuusioituu erilaisten eläinten kanssa. Yhteistä ovat vastustavan ja pahaksi luokiteltavan voiman läsnäolo sekä velvoite käyttää yliluonnollisia voimia hyvään.

Sugar Sugar Runessa on useita taikatyttösarjoille ominaisia piirteitä. Päähenkilöt ovat nuoria tyttöjä, jotka käyttävät magiaa pelastaakseen kotinsa ja lopulta koko maailman pimeyden voimilta. Onnistuakseen tehtävässä Chocolan ja Vanillan on vartuttava lapsuudesta kohti aikuisuutta ja lopetettava lapsellinen kinastelu. Lopulta ystävyyden ja rakkauden kaltaiset puhtaat tunteet voittavat jopa mustan magian. Onko kyseessä taikatyttösarja? Päähenkilöt ovat varttuneet Taikamaailmassa, jonka perustuksissa virtaa magia. Kaikki sen asukkaat osaavat käyttää taikuutta, ja monet arkipäiväiset askareet siivoamisesta ruoanlaittoon hoituvat sen avulla. Sarjaa voisi kuvailla maagiseksi seikkailuksi, jossa perimmäisenä päämääränä on kasvaa vastuulliseen aikuisuuteen. Noituus on itsestäänselvyys ja normi. Samanlaisiksi pienen noidan kasvutarinoiksi ovat luokiteltavissa Witch Hat Atelier tai anime Little Witch Academia. Chocolalle ja Vanillalle ihmisten maailma edustaa uutta ja outoa. Sarjan taikatyttömäisyyteen viittaava hyppäys tapahtuukin, kun tytöt päätyvät Taikamaailmasta meidän maailmaamme. Siellä he eivät voi käyttää magiaa vapaasti ja joutuvat ansaitsemaan taikataitonsa keräämällä taikasauvoihin lisäosia. Koristeelliset sauvat muistuttavat monella tapaa lajityypillisiin taikatyttösarjoihin kuuluvia hahmojen mukaan teemoitettuja aseita.

houjo-seikkailu Sugar Sugar Rune saattaa herättää suomenkielisen mangan kuluttajassa nostalgisia tunteita. Sangatsu Manga julkaisi taikamaailman kuningatarkandidaateista kertovan mangan suomeksi vuosina 2008–2009. Sarjasta ilmestyi 2000-luvulla myös 51-jaksoinen anime-sovitus, joka muutti tarinan loppua mutkattomampaan suuntaan. Artikkelissa käsitellään alkuperäisteosta. Mangaka Moyoco Annon teos kertoo lapsuudenystävistä Chocolasta ja Vanillasta. Heidät on lähetetty ihmisten maailmaan kisaamaan siitä, kummasta tulee Taikamaailman uusi kuningatar. Todistaakseen kelpoisuutensa ylhäiseen rooliin tyttöjen on kerättävä ihmisiltä sydämiä. Kun ihmisen sydän pamppailee riittävän lujaa pikkunoidille, se kiteytyy kristalliksi. Sydämen väri ilmaisee tunteiden laadun: pientä ihastusta, roihuavaa rakkautta tai vaikkapa syvää ystävyyttä. Taikamaailman jättömaille häädetyt ogret haluavat kuitenkin häiritä kilpailua ja kylvää eripuraa tyttöjen välille. Pian ikävistä tunteista kertova musta sydän loistaa ihmismaailmassa. Taikatyttögenreä (mahou shoujo) tunnetuimmillaan

Witch Hat Atelierin tai Little Witch Academiankaan luokittelu ei lopulta ole niin yksinkertaista kuin miltä aluksi näyttää: noita-ateljeen ja -akatemian oppilaiksi saapuvat päähenkilöt ovat syntyperältään tavallisia ihmisiä, jotka tempautuvat puolivahingossa mukaan maagiseen maailmaan. Oli kyse meidän maailmastamme tai sarjaa varten luodusta fantasiamaailmasta, magian opiskelu ja

taitaminen edustavat jonkinlaista kääntöpuolta normaalille elämälle. Tavallaan päähenkilöistä tulee muiden näkökulmasta katsottuna taikatyttöjä. Sugar Sugar Runen Chocola ja Vanilla eivät ehkä suoranaisesti muuntaudu taikatytöiksi, mutta heidän sisäisissä ja ulkoisissa piirteissään on nyökkäyksiä taikatyttögenren suuntaan. Taikasauvat ja söpöt asukokonaisuudet kuvastavat päähenkilöitä ja eri vaiheita matkalla kohti kypsää noituutta. Nimiensä mukaisesti tytöt ovat toistensa vastakohtia: Chocola on pirtsakka ja jättää voimakkaan jälkimaun, kun taas Vanilla on hattaranpehmoinen ja toisinaan jopa helposti unohdettava. Luonteenpiirteisiin liitettävät herkut, kukat, muodot ja värit toistuvat niin sarjakuvaruuduissa kuin kuvituksissakin. Luonnollisesti sankarittarilla on myös omat eläinkumppaninsa, jotka auttavat vaikeina hetkinä ja toimivat tunnelmankeventäjinä hölmöillessään.

Kasvutarinat, söpöt asut ja tyttöyden voima yhdistetään usein taikatyttömangoihin ja -animeihin, mutta ne eivät edusta kaikkea lajiin kuuluvaa. Paljon perinteistä tulkintaa synkemmät sarjat ovat käyneet aiempaa yleisemmiksi 2010-luvulta lähtien. Sarjat esittävät taikatyttöyden raadollisen ja jopa tappavan puolen, kuten synkistelytrendin käynnistänyt Puella Magi Madoka Magica tai psykologista kauhua edustava Magical Girl Site. Osa sarjoista koettelee tosissaan lajityypin rajoja – missä vaiheessa taikatyttö lakkaa olemasta taikatyttö ja onkin sen sijaan jotain muuta, kuten palkkasoturi? Sugar Sugar Runen tyylilajista voi olla montaa mieltä, mutta loppujen lopuksi taikatyttösarjojen yleiset kriteerit täyttyvät. Sarjaa voi hyvin lukea maailmojen välisiä loikkia sisältävänä fantasiana tai taikatyttösarjana, eikä kumpikaan tulkinnoista ole huono valinta lukukehykseksi.

Taikatyttösarjojen tapaan vaatteilla on iso merkitys Sugar Sugar Runessa.

0 20

oyco Anno 4M

”Sugar Sugar Runen tyylilajista voi olla montaa mieltä, mutta loppujen lopuksi taikatyttösarjojen yleiset kriteerit täyttyvät.” Witch Hat Atelierin päähenkilö oppi taikuuden salat vahingossa.

Taikatyttogalleria Taikatytöt läpi vuosikymmenten on

1966-1968

Sally the Witch Toei Animationin pikkunoitasarjaa pidetään taikatyttöanimaatioiden isoäitinä. Sen ensimmäiset jaksot olivat mustavalkoisia.

1983-1984

1974-1975

Creamy Mami, the Magic Ange

h Megu, the Little Witc

Studio Pierrotin tuottamassa Crea my Mamissa päähenkilö muuttui henshinissä kypsemm äksi versioksi itsestään, mikä teki sarjasta suositun myös mieskatsojien parissa.

lrja, joka kuvasi raikkaa Megu oli edelläkävijäsa uutta. alis sua sek ja ttä vyy la tavalla tyttöjen ystä

1998-2000

1992-1997

Cardcaptor Sakura

Sailor Moon

Cardcaptor Sakura vangitsi katsojia laajasti eri yleisösegmenteistä, vaikka se ﬂirttaili muun muassa boys’ loven kanssa.

Ikoniseksi noussut Sailor Moon uudisti taikatyttösarjoja rytinällä. Värikoodatut tyttö soturit taistelivat vihollisia vastaan tokusatsu-peri nteisiin tukeutuen.

2004–

Pretty Cure Taikatyttömahti Toei osui uudelleen kultasuoneen Pretty Curella. Studio on tuottanut pahuutta vastaan taistelevista teinitytöistä kertovaa sarjaa vuosittain lisää.

2011 ©Magica Quartet�Aniplex�WR

C-A

, To ei An imation

Puella Magi Madoka Magica Sarja otti rohkeasti aikuisen, synkän otteen söpöstä ja usein komediallisesta taikatyttögenrestä. Sarjassa nähdään yksi anime-historian pysäyttävimmistä juonikäänteistä.

2018

2013, 2017

Magical Girl Ore

Little Witch Academia

2010-luvun jälkimmäinen puolisko esitteli katsojille parodiset taikapoikasarjat, joista yksi oli Magical Girl Ore. Sarjassa leikitään sukupuolirooleilla: teinitytön taikatyttöpersoona onkin lihaksikas komistus.

Vaikka taistelevat ja muutoksen läpikäyvät taikatytöt ovat olleet suosittuja 2000-luvulla, eri studiot, kuten TRIGGER, ovat jatkaneet alkuperäisten pikkunoitasarjojen tekoa.

Tilaa Animeshopista! alk. 19,95 €

Valmistaudu Animen rantajaksoon tilaamalla lehti kotiinkannettuna!

animeshop.ﬁ

Esittelemme joka lehdessä kuusi kansijuttuun jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa, henkilöä tai ilmiötä.

Teksti: Hanna Saarimaa

TOP 5+1

Muodonmuutokset Taikatyttösarjojen ominaisimpia kohtauksia ovat häikäisevät, tarkasti koreografioidut ja innostuksen hien pintaan nostavat muodonmuutokset eli henshinit. Ilman niitä ei taikatyttöjä synny. Tällä kertaa listaamme viisi mieleenpainuvinta muodonmuutosta sekä yhden taikapoika-henshinin.

Cure Miracle & Cure Magical (Witchy PreCure) Witchy PreCure on pullollaan glitterintäyteisiä muodonmuutoksia. Näyttävin niistä on Cure Miraclen ja Cure Magicalin yhteen nivoutuva muodonmuutoskohtaus. Kaksikon muodonmuutokset on koreografioitu erinomaisesti yhteen antaen kummankin hahmon loistaa. Toistoa ei synny liikaa ja erikoistehosteet sekä kirkkaat värit rikastuttavat todella kaunista kohtausta entisestään.

Mami (Puella Magi Madoka Magica: Rebellion)

Utena (Revolutionary Girl Utena)

Mami Tomoen muodonmuutos liukuu mutkattomasti kohtauksesta toiseen. Tanssikohtaus purkautuu kauniisti Mamin purskahtaessa omasta siluetistaan kahdesti. Graafisia kuvioita on käytetty täydentävinä elementteinä, ja muodonmuutos päättyy pysähdyttävään lopetusposeeraukseen. Muodonmuutoksesta puuttuu taikatyttöjen tavallinen hilpeys, mikä peilaa sarjan henkeä oivallisesti.

Revolutionary Girl Utena ei ehkä ole tyypillisin esimerkki taikatyttösarjasta. Yksi muistettavimmista hetkistä on kuitenkin Utenan muutos Rose Briden ritariksi. Muodonmuutoksesta uupuu glitter ja kimallus, ja Utenan univormunkin muutos on minimalistinen. Edukseen erottuva mahtipontinen soundtrack yhdessä upean ohjauksen kanssa nostaa esteettisen transformaation perinteisempien mahou shoujo -muutosten rinnalle.

©Kurari Umatani / KUROTAMAYU

Carol Malus Dienheim (Symphogear GX) Pahishahmo Carolin muodonmuutos on kaikessa karuudessaan hätkähdyttävä. Muodonmuutoksesta puuttuvat kaikki pehmeät linjat ja ilo. Kohtaus on riisuttu kirkkaista väreistä ja tilalla käytetään tummia ja murrettuja sävyjä. Aivan kuin muutos voisi jopa sattua. Carolin muutos on raskas ja pysäyttävä. Kohtaus ei kestä kauaa, mutta vangitsee katsojan katseen.

Maron Kusakabe (Phantom Thief Jeanne) Mitä tulee pysähdyttäviin muodonmuutoksiin, Jeannen päähahmon Maronin muodonmuutos on unohdettu helmi. Eeppisen visuaalisuuden sekä ruusu- että enkelielementtien ansiosta Maronin muodonmuutos veden päällä on varmasti yksi ainutlaatuisimmista muutoksista, joita animessa on nähty. Se onnistuu vangitsemaan sarjan ja Maronin estetiikan olematta kömpelö.

Earth Defence Clubin jäsenet (Cute High Earth Defense Club Love) Taikatyttögenreä parodioiva Earth Defense Club osuu maaliin poikien muodonmuutoksilla. Hahmojen muutokset ovat kuin oppikirjasta vedettyjä: värikkäitä, kimaltavia, ylisöpöjä mutta samalla ylihöpsöjä. Sarja vetää tapahtumat läpi suurella vakavuudella, mikä tekee muodonmuutoksista samalla hauskoja. Earth Defense Clubin muodonmuutokset eivät yllä kirkkaimpien tähtien joukkoon, mutta sarja osoittaa, että tutuista kaavoista voi repiä hyvät naurut.

Haastattelu

VIESTINTUOJA Haastattelussa kääntäjä Jocelyne Allen

anadalainen Jocelyne Allen on kokenut mangan kääntäjä, jonka satapäiseen käännöstöiden ansioluetteloon kuuluvat muun muassa osa VIZin Junji Ito -julkaisuista, Okuran That Blue Sky Feeling (VIZ, 2018-2019), Kabi Nagatan My Lesbian Experience with Loneliness (Seven Seas Entertainment, 2017) ja osa Riyoko Ikedan Rose of Versailles -sarjasta (Udon Entertainment, 20202021). Allen myös opettaa japanista englantiin kääntämistä Toronton yliopistossa. Tässä haastattelussa hän keskustelee urastaan ja työskentelytavoistaan Animen kanssa.

Allen: Muistaakseni ensimmäinen kääntämäni manga oli hentai. En tosin enää muista sen nimeä. Tein teknistä käännöstyötä freelancerina, kun aloin lähestyä kustantajia manga-käännösten osalta. Yksi kustantajista vastasi sähköpostiini ja kysyi, suostuisinko kääntämään pornoa. Alkuaikoina törmäsin moniin haasteisiin. En oikeastaan tiennyt, kuinka paljon tekstiä puhekuplaan mahtui ja millaisia tyylivaatimuksia kustantajilla oli. Nykyään pyydän aina kustantajilta tyylioppaita tai vastaavia ohjeita. Alkuaikoina en edes tiennyt, että sellaista pitäisi osata pyytää. Anime: Mikä on suosikkisi tähänastisista käännöstöistäsi?

Anime: Kiitos, että suostuit haastateltavaksi. On mahtavaa päästä jututtamaan kaltaistasi kokenutta kääntäjää.

Allen: En tiedä, onko minulla mitään tiettyä lempiteosta. Olen kääntänyt niin monenlaisia pokkareita ja jokainen niistä on eri tavoin kiehtova. Nautin todella paljon Requiem of the Rose King -sarjasta [Aya Kanno, Viz, 2015, toim. huom.], koska siinä sekoittuivat shoujo-manga ja Shakespeare. Sarjan kääntäminen vaatii lingvististä tasapainottelua, joka on minusta erittäin hauskaa. Rakastan Junji Iton tarinoiden kääntämistä, koska hän on niin tarkka tarinankertoja. Hän on valtavan keskittynyt siihen, miten tarina tulee päättymään. Minun on pystyttävä samaan tarkkuuteen käännöksessä. Ja sitten on intohimoprojektini Magician A [Natsuko Ishitsuyo, Beguiling / BDP, 2020, toim. huom.]. Tein yhteistyötä torontolaisen Beguiling-kirjakaupan ja -pienkustantamon kanssa, jotta kirja saatiin julkaistua englanniksi. Rakastin sen juonta ja taidetta. Se oli rankka, mutta palkitseva käännös, koska sen tarinoissa on eri nyansseja. Magician A on ollut niitä harvoja käännöksiä, joissa olen konsultoinut alkuperäistä mangakaa. Se on aina hieno lisä työhön.

Jocelyne Allen: Ole hyvä! On mukavaa päästä kertomaan lukijoillenne kääntämisestä. Anime: Kuinka päädyit kääntäjäksi? Allen: Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, joten kääntäminen tuntui luontevalta uralta. Opiskelin matematiikkaa yliopistossa, joten aikanaan oletin työskenteleväni tieteiden parissa. Kun hain töitä valmistumisen jälkeen, sain työpaikan Japanista ja tavallaan ajauduin sitä kautta kääntäjäksi. Anime: Mikä oli varhaisin ammattimainen manga-käännöksesi ja millaisia haasteita siihen liittyi?

Anime: Kuinka lähestyt kääntämistä teoksissa, joilla on jo englanninkielinen käännös tai alkuperäinen teksti, kuten Iton Frankenstein (Viz, 2018) ja No Longer Human (Viz, 2019)? Allen: Frankenstein ja No Longer Human olivat kumpikin todella uniikkeja haasteita. Frankensteinissa käytin pohjana Mary Shelleyn alkuperäistekstiä (1818) ja No Longer Humanissa Osamu Dazain alkuperäistekstiä (1948). No Longer Humanissa Dazain tekstin lisäksi päätimme kustannustoimittajan kanssa, että käyttäisimme Donald Keenen käännöstä (1958) silloin, kun Ito siteeraa suoraan Dazain romaania. Tämä vaati kaikkien teosten tarkkaa lukemista ja Iton ja Dazain teosten yhteensovittamista. Iton versio erosi Dazain alkuperäistekstistä enemmän mangan loppua kohti, joten sain toimia

No Longer Human

” Rakastan Junji Iton tarinoiden kääntämistä, koska hän on niin tarkka tarinankertoja.” Jocelyn Allen

Kuva: Mette Pesonen

Anime: Mitkä mielestäsi ovat hyvän kääntäjän tärkeimmät taidot? Allen: Yksi piirre, ei niinkään taito, on uteliaisuus. Tietenkin kääntäjän on hallittava lähde- ja kohdekielet, ja erityisesti kohdekieltä tulee osata kirjoittaa erinomaisesti. Luovan tekstin kääntäjä ei voi kuitenkaan koskaan ennakoida, millaiseen tekstiin hän tulee törmäämään. Pitää olla halukas tutustumaan kaikenlaisiin aiheisiin, käsitteistöihin, lähdemateriaaliin ja idiomeihin. Olen urallani törmännyt kaikkeen ruumisvahasta avaruushisseihin. Kääntäjän pitää pystyä samaan taustatutkimukseen kuin lähdetekstin kirjoittaja ja käännettävä tieto kohdeyleisölle. Anime: Minkä neuvon haluaisit antaa ihmisille, jotka pohtivat uraa kääntäjänä? Allen: Suosittelen aina asumista haluamansa kohdekielen maassa. Se on paras tapa oppia tuntemaan, kuinka natiivipuhujat oikeasti käyttävät omaa kieltään. In-house -kääntäjänä tai ison yrityksen käännösosastossa työskentely on hyvä tapa oppia kääntämistä. Opetan myös itse käännöstyötä Toronton yliopistossa verkkokursseilla. Joten, jos haluaa oppia japani-englanti -käännöstä, mukaan vain! Minusta kääntäjän kannattaa myös kehittää omia kirjoitustaitojaan ja oppia kirjoittamaan eri tyyleillä. Iso osa käännöstyöstä liittyy oikean tyylin ja äänen löytämiseen.

Allenin käännöksiä haastattelijan hyllyssä.

alkuosaa vapaammin. Halusimme Keenen käännöksen tuomaan osaltaan mangalle samaa auktoriteettia kuin Dazain teksti tuo Iton japaninkieliseen versioon. Anime: Kuinka pyrit kääntämään englanniksi japanin kielen omaperäisiä piirteitä, muun muassa persoonapronominit ja murteet?

Anime: Kiitos vielä kerran tästä haastattelusta. Tulen hankkimaan itselleni tuon Magician A’n, se oli mennyt julkaisuna itseltä ohi.

Allen: Ne ovat kyllä hankalia! Murteet ylipäänsä ovat haastavia, sillä kirjoitetussa englannissa on vähemmän murteita verrattuna japaniin. Murteen käyttö käännöksessä voi tuntua epäluontevalta, toisin kuin japanilaisessa teoksessa. Jos lähdetekstissä murteita käytetään kuvaamaan henkilön luonnetta, sen voi englanniksi tehdä käyttämällä enemmän tai vähemmän virallista kieltä. Pronomineja voi lähestyä samalla tavoin. Kun ymmärtää, miksi hahmo käyttää tiettyjä pronomineja, voi kuvitella, kuinka hän toisi persoonaansa esille englanniksi.

Allen: Kiitos. Se on uniikki tapaus, toivottavasti nautit siitä. Haastattelija Mette Pesonen on valmistunut vuonna 2012 ItäSuomen yliopistosta pääaineena englannin kieli ja kääntäminen. Sivuaineisiin kuului muun muassa japanin kieli ja kulttuuri.

Magician A

Anime: Mikä on haastavinta kääntäjän työssä? Allen: Se, ettei työstä yleensä saa tunnustusta. Kääntäjä toimii ikään kuin toisena kirjoittajana mangakan rinnalla, mutta meitä mainitaan harvoin teoksen yhteydessä, eikä nimemme koskaan korista kantta. Usein kirjallisuuden kääntäjät saavat tällaista huomiota ja heidän työpanoksensa tunnistetaan. Mangan kääntäjät tuntuvat saavan huomiota vain, jos lukijat ja arvostelijat löytävät tekstissä jotain moitittavaa. Toivon, että me kääntäjät saisimme lisää tunnustusta kaikesta siitä vaivasta ja rakkaudesta, jota sisällytämme teoksiin. Anime: Luuletko, että lukijat yleensä hahmottavat, miten kääntäminen toimii?

Allen: Minusta tuntuu, etteivät useimmat lukijat tiedä, miten käännöksiä tehdään. Kääntämisessä ei ole kyse sanan korvaamisesta toisella sanalla, vaan tarinan ja hahmojen äänten välittämisestä. Toivoisin, että lukijat olisivat tietoisia tästä seikasta. On kyse kokonaisuudesta, varsinkin kun kyseessä ovat niin rakenteellisesti erilaiset kielet kuin englanti ja japani. Pitää ymmärtää, millaista reaktiota kirjoittaja hakee yleisöltään ja toistettava sama englanniksi. Kääntäjillä on monenlaisia ammattikikkoja tätä varten, mutta mihinkään niistä ei vaadita sanakirjaa.

Kolumni

Ajatuksia animesta

Tapaus: Dead Dead Demons Dededede Destruction Asanoa animeksi, vihdoinkin!

lkuvuodesta sain kuulla, että Inio Asanon apokalyptisesta arkimangasta, Dead Dead Demons Dededede Destructionista oli tekeillä anime. Julkistuksesta tekee mielenkiintoisen se, että tämä on Asanon luomuksista ensimmäinen, joka saa anime-sovituksen. Herra ei ole koskaan tuntunut tekevän sarjojaan anime-markkinoita silmällä pitäen. Jo hänen taidetyylinsä on sen verran uniikki, että voi olla hyvinkin mahdotonta saada sitä muuntumaan liikkuvaksi kuvaksi. Erityisesti anime-projektissa kiinnostaa, miten mangan sivuilla olevat valokuvataustat otetaan huomioon anime-versiossa – ja niitähän Dedededessä riittää. DeDeDeDe kertoo kahdesta tokiolaistytöstä, Kadodesta ja Ouranista. Heidän elämänsä heittävät häränpyllyä, kun Tokioon hyökkää avaruusalus. Sen luulisi pistävän koko maailmaan varpailleen, mutta ei. Tytöt käyvät koulua normaalisti ja kasvavat lukioikään. He saavat tietää, ettei maailmaa uhkaakaan sinne saapuneet avaruusoliot, vaan jokin heille läheisempi asia, nimittäin he itse.

Inio Asano tunnetaan erityisesti synkistä ja nihilistisistä maailmankuvistaan. Teokset kuten Goodnight Punpun, Downfall ja A Girl on the Shore ovat hyviä esimerkkejä hänen näkemyksistään. Kevyempää osastoa hänen tuotannossaan edustavat Solanin sekä kolumnin aihe DeDeDeDe. Projektin lopputulemaa odottaa pelonsekaisella mielenkiinnolla, sillä nimenomaan se, ettei Asanon sarjoista ole tehty ennen minkäänlaista anime-versiota, polttelee takaraivossa. Mies on sentään tehnyt monta kulttimaineeseen noussutta sarjaa, jotka olisivat ansainneet anime-versionsa ennen DeDeDeDe’tä. Solanin ja A Girl on the Shore ovat sentään saaneet live-action–käsittelyt. Nyt odotetaan polvia myöten jännässä, mitä Production +h -studio saa aikaan. Onneksi Asano on luvannut olla mukana tekemässä sovitusta tuotantostudion kanssa, jotta animesta saadaan alkuperäisteokselle uskollinen. Vaikka Asano on mukana tekemässä sarjaa, kaikkia pelkoja on vaikea vaientaa. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen suosikki-mangoistani. Onko tulossa jotakin loisteliasta vai

” Nyt odotetaan polvia myöten

jännässä, mitä Production +h -studio saa aikaan. ” Kuva © Inio Asano, Shogakukan

ihan täysi susi? Voiko DeDeDeDe olla pelinavaus sille, että Asanon muistakin mangoista saataisiin anime-sovitukset? Ehkä lääkkeeksi pelkoihin toimisi studion aiemman työn The Orbital Childrenin katsominen. Siitä saattaisi saada jonkinlaista käsitystä siitä, onko DeDeDeDe hyvissä käsissä. DeDeDeDe on siis mielestäni niin sanotusti ”make it or break it”, jossa panoksena on Inio Asanon tuotannon tulevaisuus, ei enempää eikä vähempää. Täydellisessä maailmassa tämä johtaisi siihen, että myös Punpun muuntuisi tulevaisuudessa liikkuviksi kuviksi. Toisaalta tämähän on vain fantasiabuukkausta Asanon teosten fanilta, joten vielä pitää malttaa pysyä housuissa ja katsoa, mitä sanonnan mukaan tuleman pitää. Toni Jefremoﬀ Kirjoittajan hyllyssä majailevat kaikki englanniksi julkaistut Inio Asanon teokset.

Studiot tutuiksi

Ninjapoika Naruto on rakastettu hahmo, jonka epäonnistuneita jaksoja fanit pitävät lähes rikollisina.

STUDIO PIERROT

uonna 1979 Mushi Productionilta ja Tatsunoko Productionilta irtaantuneet työntekijät perustivat Studio Pierrotin, animaatiostudion, josta on yli neljänkymmenen vuoden aikana tullut yksi alan keskeisimmistä toimijoista. Genrerajojen yli sulavasti loikkiva vakavarainen yritys eli kultakauttaan 80- ja 90-luvuilla, ja vaikka sen maine on sittemmin harrastajapiireissä kärsinyt täytejaksojen ja laiskojen animaatioratkaisuiden vuoksi, studion meriitit ovat varsin kiistattomat. Studio Pierrot on yksi niistä harvoista studioista, joista kehtaa kliseisesti sanoa, että jokainen animen kuluttaja tuntee sen nimen.

Maagisia mimmejä ja viikoittaisia turpajuhlia

Pierrot aloitti toimintansa vuonna 1979, ja jo seuraa© Tite Kubo, Shueisha / TV Tokyo / dentsu / Pierrot

vana vuonna ilmestyi sen ensimmäinen sarja, itävaltalais-japanilaista tuotantoa oleva Peukaloisen retket. Studio Pierrot teki Nils Holgerssonista kertovaa piirrettyä 52 jaksoa, jotka ovat keskeisesti kuuluneet monen suomalaisen lapsuuteen, kiitos Ylen toistuvien uusintojen ja Inkeri Walleniuksen ikimuistoisen kertojanäänen. Peukaloisen retkiä seurasi seksuaalisesti vihjaileva sarja peruskoulun kauniista opettajasta (Miss Machiko, 1981–1983) ja todellinen napakymppi hädintuskin taaperoikäiselle studiolle: Urusei yatsura alkoi ilmestyä lokakuussa 1981. Avaruusprinsessa Lumista ja tämän hömelöstä ihastuksenkohteesta Atarusta kertova sarja pysyi Pierrotin hyppysissä yli sadan jakson ajan, jonka aikana se kasvoi merkittäväksi populaarikulttuurin voimanpesäksi. Nämä 106 jaksoa ohjasi Mamoru Oshii, joka oli aiemmin ohjannut hajajaksoja esimerkiksi Peukaloisen retkiin. Hahmosuunnitelmat sarjaan teki Akemi Takada, jonka tyyli tuli määrittämään voimakkaasti 80-luvun animaatioestetiikkaa. Pierrotin vastuu Urusei yatsurasta päättyi kahden tuo-

Pierrot pääsee päättämään Bleachin tarinan lokakuussa.

Urusei yatsura saa jatkoa 2022, mutta vastuu sarjasta siirtyy Pierrotilta David Productionille.

tantokauden jälkeen vuonna 1984. Sen jälkeen studio taklasi muiden projektien ohella sittemmin klassikoiksi muodostuneen neljän taikatyttö-animen sarjan. Näistä ensimmäinen oli vuosina 1983–1984 tehty alkuperäisteos Creamy Mami, the Magic Angel. Mami kertoo 10-vuotiaasta tytöstä, joka muuttuu avaruusolentojen antaman sauvan avulla 16-vuotiaaksi laulavaksi taikatytöksi. Akemi Takada jatkoi Creamy Mamissa yhteistyötä Pierrotin kanssa. Mamissa ja erityisesti sen OVA-jatkoissa näkyy Ajia-Do–studiolta lainassa olleen Tomomi Mochizukin luova panos. Mochizuki ohjasi OVA:t ja joitakin jaksoja pääsarjaan. Mamin aikana hänen myöhemmät tunnusmerkkinsä, kiertäen lähentyvät zoomaukset ja panoroivat kamera-ajot, hioutuivat tunnistettaviksi. Creamy Mamia seurasivat Persia, the Magic Fairy (1984–1985), Magical Emi, the Magic Star (1985–1986) ja viimeisenä Pastel Yumi, the Magic Idol (1986–1987). Studio teki vielä yhden samankaltaista formulaa noudattaneen taikatyttösarjan vuonna 1998 nimeltä Fancy LaLa, the Magic Stage. 2000-luvulla studio poikkesi aikaisemmasta taikatyttölinjastaan ottamalla projekteikseen kissa-asuiset Tokyo Mew Mew -taikatytöt (2002–2003) ja taikatyttöstatuksensa suhteen keskustelua edelleen herättävän Sugar Sugar Runen (2005–2006).

1980-luvun pehmeämmät linjat jatkuivat vielä

90-luvulla, mutta rinnalle nousivat lähtökuopissaan ruopivat toimintasarjat. Shounen-sankarien aikakausi oli alkanut, ja studio paukutti sarjoja ulos kasvavalla tahdilla. Yuu yuu hakushon (1992–1995) jälkeen valokeilan veivät Naruto (2002–2007), Saiyuki (2001–2002) ja Bleach (2002–2012). Supersuositut, mangoihin perustuvat shounen-sarjat takasivat studiolle tasaisen tulovirran Toei Animationin tapaan, mutta aivan kuten Toei, menestyshitit altistivat myös Pierrotin intohimoisten fanien kovan kritiikin alle. Pierrot kohtasi samat ongelmat kuin muut pitkiä viikoittaisia sarjoja tuottavat yritykset: aika todellakin oli rahaa, ja animaattoreiden oli keksittävä enenevissä määrin tapoja säästää kumpaakin selvitäkseen työtaakastaan jotensakin kohtuullisesti. Tämä johti hutaistuihin animaatioruutuihin, hassusti venyneisiin hahmoihin ja tahattoman hupaisiin täytejaksoihin ja -kohtauksiin, joista erityisesti Naruto tuli surullisenkuuluisaksi. Lisäksi Pierrot sai piiskaa ratkaisuistaan muuttaa alkuperäismateriaaleja, joiden parissa se työskenteli. Studio ei aina tyytynyt sovittamaan mangoja niin uskollisesti kuin sarjat lukeneet fanit odottivat, mikä johti tyrmistyneisiin harrastajareaktioihin. Studio Pierrot onkin mahdollisesti yksi nykyisin äänekkäimmin inhotuista studioista. Vaikka 2000-luvulla studion työt ovat olleet epätasalaatuisia, se on vuosien varrella osoittanut, että halutessaan se kykenee tuottamaan kiistattomia klassikoita. Esimerkiksi Yuu yuu hakusho on vuosikymmeniä myöhemmin shounen-helmi, jonka pariin uudet sukupolvet hakeutuvat. Siitä kiitos kuuYuu yuu hakusho on luonut ja vakiinnuttanut moluu tuotantotiimille, joka nia shounenin trooppeja. onnistui pitämään sarjan

Creamy Mamissa musiikki on keskeisessä roolissa.

laadukkaana ja visuaalisesti vaikuttavana läpi sen keston. Sarjan luotsasi nuori Noriyuki Abe ensimmäisenä sarjaohjauksenaan. Hänen alaisensa koostuivat vielä varsin nuorista ja suhteellisen kokemattomista tekijöistä, joista yhtenä voisi mainita Masayuki Yoshiharan. Yoshiharasta tuli sittemin yksi P.A. Worksin perustajista, mutta Yuu yuu hakushon aikaan hän oli vielä aloitteleva animaattori. Yuu yuu hakushon keskeisiä avainhenkilöitä olivat luonnonvoimat Akiyuki Shinbou ja Atsushi Wakabayashi. Shinbou ohjasi sarjaan 19 jaksoa ja kuvakäsikirjoitti lähes yhtä monta Wakabayashin toimiessa animaattorina. Tiimin yhteispeli oli erityisen hyvää ja lopputuloksena syntyi monia sarjan ikimuistoisimmista cuteista. 2020-luvun Studio Pierrot on aloittanut varovaisesti: se on tukeutunut kahden tuotantokauden verran vakiintuneeseen nimikkeeseensä Kingdomiin. Lisäksi luvassa on loppuvuonna 2022 Bleachin oman aikansa ottanut loppuhuipennus, Thousand-Year Blood War. Bleach nostaa Studio Pierrotin jälleen tapetille, niin hyvässä kuin huonossa. Bleach saa ansaitsemansa päätöksen, josta fanit ovat mielissään, mutta Pierrotin historia ja lukuisat Naruto-meemit mielessään he ovat varmasti suurennuslasien kanssa valmiina riepottamaan studion Redditissä jokaisesta epäonnistuneesta välianimaatiosta. Riikka Haapanen

Vuoden sarjailmiöt

OSA

Neliosaisessa jatkosarjassa Animen toimitus esittelee mielestään vuoden kovimmat sarjailmiöt.

2/4

Uudessa animessa tyttöjen tukikohtana on jälleen kahvila Mew.

ohella se tutustutti suomalaiset tytöt suurisilmäisiin ja söpöihin sankarittariin, jotka taistelivat vihulaisia vastaan samalla ihastumisten karikkoisilla vesillä navigoiden. Vaikka Tokyo Mew Mew on taikatyttösarjaksikin juonellisesti kapoinen eikä se ole vanhentunut erityisen hyvin, se on ollut osa jaettua sukupolvikokemusta ja kaupallisesti hyvin menestynyt. Studio Pierrot animoi Tokyo Mew Mew’n nopeasti mangan vanavedessä vuosina 2002–2003, ja vuonna 2022 mangan kustantajan Kodanshan johdolla studiot Yumeta Company ja Graphinica elvyttävät mew mew -soturit uudessa anime-versiossa. Heinäkuussa alkava, näppärästi nimetty Tokyo Mew Mew New juhlistaa sarjan 20-vuotista taivalta.

TOKYO MEW MEW NEW

Uudelleensovitus, jota Mia Ikumi ei ehtinyt nähdä

Tokyo Mew Mew New on uusi sovitus alkuperäisestä seit-

angaka Mia Ikumi (1979–2022) menehtyi maaliskuun 7. päivä aivokalvonalaisen verenvuodon seurauksena. 42-vuotiasta taiteilijaa suremaan kokoontuivat erityisesti noin 30-vuotiaat naiset, sillä Ikumin ja kirjoittaja Reiko Yoshidan pääteos, Tokyo Mew Mew (2000–2003), oli ollut monille ensimmäisiä kosketuksia sekä shoujoon että taikatyttöihin. Suomeksi Tokyo Mew Mewin kustansi Sangatsu Manga vuosina 2005–2006, eurooppalaisen animanga-buumin kultavuosina. Arina Tanemuran teosten

senpokkarisesta mangasta. Animen päähenkilö on ensimmäisen anime-sovituksen tapaan Ichigo Momomiya, peruskoulua käyvä tavallinen tyttö, joka on lääpällään Masaya Aoyama -nimiseen poikaan. Ichigo lähtee Masayan kanssa treﬀeille museoon tutustumaan uhanalaisista eläimistä kertovaan näyttelyyn. Näyttelyssä sattuu kummia: outo säde läpäisee tytön ja sekoittaa häneen uhanalaisen iriomotenkissan perintötekijöitä. Ichigosta tulee taikatyttö, jolla on kissamaisia piirteitä. Hänen geeninsä sekoittaneen säteen takana olleiden nuoru-

kaisten avulla hän etsii käsiinsä neljä muuta museossa vieraillutta tyttöä, jotka ovat tahtomattaan joutuneet osaksi ulkoavaruuden pahoja asukkeja vastaan käytävää taistelua. Ichigon johtamaan ryhmään liittyvät tahitinlurikki-linnusta voimaa ammentava Minto, harmaasuden kanssa yhdistynyt mallityttö Zakuro, vesielementin hallitseva pyöriäistyttö Retasu ja notkea, kultaleijona-apinalta ominaisuuksia lainaava Purin. Viisikolla on Sailor Moon -esikuviaan lainaten omat värinsä, ja Ichigoa käy auttelemassa salaperäinen Sininen ritari. Lisäksi menossa mukana häärivät viholliset Tart, Pie ja Quiche, joista jälkimmäinen menee ihastumaan Ichigoon taistelun tiimellyksessä. Yoshida kirjoitti Tokyo Mew Mew -mangan käsikirjoitusluonnokset poikkeuksellisesti yhdessä kahden kustannustoimittajan kanssa. Raakileiden pohjalta Ikumi viilaili lopulliset ensiversiot, jotka palasivat kustantajalle hyväksyttäviksi. Prosessi oli poikkeuksellinen, sillä tavallisesti mangakat vastaavat itse juoniskenaarioiden laatimisesta. Tokyo Mew Mew’n jälkeen Ikumi tuotti yksin kaksiosaisen jatko-osan Tokyo Mew Mew à la Mode ennen kuin jälleen yhdisti voimansa Reiko Yoshidan kanssa jatkokertomuksessa Tokyo Mew Mew 2020 Re-Turn. Re-Turn julkaistiin yhtenä pokkarina vuonna 2020 ja se jäi Ikumin viimeiseksi manga-julkaisuksi ennen hänen kuolemaansa.

ei ole lähtenyt kovinkaan rajusti uudistamaan pääviisikon ulkoasuja. Mielenkiintoista taustatukea Natori saa myös Yasuharu Takanashilta, joka säveltää animen musiikit. Erityisesti sävellyksistään televisiosarjoihin Naruto: Shippuuden ja Fairy Tail tunnettu säveltäjä on tuttu nimi myös taikatyttösarjojen lopputeksteistä. Hän on vastannut muun muassa Pretty Guardian Sailor Moon: Crystal -sarjan ja -ONA:n musiikeista, minkä lisäksi hänellä on taskussaan useita PreCure-tuoteperheeseen liittyviä musiikillisia meriittejä. On vielä epävarmaa, saadaanko Natorin luotsaama Tokyo Mew Mew New levitykseen lännessä. Toivottavasti, sillä alkuperäistä Tokyo Mew Mew -animea ei ole saatavilla länsimarkkinoilla kokonaisuudessaan edes DVD-formaatissa. Tästä kiitos kuuluu jo edesmenneelle 4Kidsille, joka aikanaan hankki animen levitysoikeudet. Kovalla kädellä lokalisoitua ja editoitua (voisi sanoa jopa mutiloitua) versiota animesta esitettiin Yhdysvalloissa nimellä Mew Mew Power. Lisensointiongelmista johtuen englanninkielinen dubbiversio käsitti lopulta vain puolet alkuperäisestä animesta, mikä dubbauksen laadun huomioon ottaen saattoi olla siunaus. Riikka Haapanen

Tuotantokomitean julkistama promootiokuva päähahmo Ichigosta mukailee vanhaa hahmosuunnitelmaa.

Ikumin ja Yoshidan lisäksi mew mew -soturien maailmaa on rakentanut ja laajentanut Madoka Seizuki. Seizuki aloitti vuonna 2019 toistaiseksi suomentamattoman spin-oﬀ–sarjan nimeltä Tokyo Mew Mew Óle, jossa eläimellisten sankareiden toimenkuva on siirretty taikapojille. Tiedossa ei toistaiseksi ole, aikooko tuotantokomitea laajentaa Tokyo Mew Mew New’ta yhtä tuotantokautta pidemmäksi. Mikäli uusi anime saisi jatkoa, kyseeseen saattaisi tulla juonen laajentaminen myös mangan jatko-osien tai jopa spin-oﬃn maaperälle. Ensimmäisen anime-sovituksen Studio Pierrotille ohjasi sittemmin shounen-sarjojen parissa mainetta niittänyt Noriyuki Abe. Yumetalla haasteeseen vastaa Takahiro Natori, kokenut kuvakäsikirjoittaja ja jakso-ohjaaja, jolle Tokyo Mew Mew New merkitsee sarjaohjausdebyyttiä. Tukena projektissa hänellä on Satoshi Ishino, joka työskenteli animaatio-ohjaajana ja animaattorina Tokyo Mew Mew’ssa. Uudelleensovituksessa Ishino on ottanut hahmosuunnitelmat vastattavikseen, ja markkinointimateriaalien perusteella hän

Uuden sovituksen ääninäyttelijät esiintyvät idoliryhmänä nimeltä Smewthie.

Klassikot © Naoko Takeuchi, PNP / Toei Animation

Animaatiostudio Toein näkemys Usagista Sailor Moonina alkuperäisessä animessa.

Sailor Moon Suosittujen sentaisoturittarien synty

un naiset alkoivat 1960-luvulla piirtää shoujo-mangaa, kaikkein innokkaimmin heidät ottivat vastaan miespiirtäjät. Kuten manga-teollisuuden ahkera salaryman Shoutarou Ishinomori puuskahti: ”Emme lehdissä ikinä saaneet selville, mistä tytöt pitäisivät. Sitten me ukot yritimme piirtää jotakin Tuhkimon tapaista. Kun naiset tulivat alalle, se oli suuri helpotus.” Tämän jälkeen Ishinomori saattoi keskittyä siihen, minkä tunsi parhaiten, ja mikä osoittautui tuottavimmaksi keksinnöksi, mitä japanilaisessa televisiossa on konsanaan nähty: tokusatsu-sarjoihin. Joka lauantai kello 9:00 vinyylipukuisten värikoodattujen supersankareiden (tyypillisesti) viisihenkiset super sentai -retkueet antoivat köniin kaikenkarvaisille mustekalamiehille, Kawasakilla ratsastaville lännenmiehille, paholaismaisille kärpäsmiehille ja ufopeltiheikeille pienten silmäparien iloksi. Ensimmäisestä Kamen Riderista (1971) al-

kaen on japanilaisessa televisiossa pyörinyt jatkuvasti jokin sentai-sarja viidenkymmenen vuoden ajan. Sentai-ryhmä tarjoaa yhteisön hahmoille, jotka muualla elämässään tuntevat itsensä kivuliaankin ulkopuolisiksi, mutta yhdessä he ovat enemmän kuin osiensa summa. Tällainen viesti vetoaa japanilaiseen yleisöön. Kullakin jäsenellä on hallussaan jokin uniikki taito tai peruselementti, kuten tuli tai vesi, ja taisteluasun väri on sen mukainen. Tytöillä ja naisilla väri on keltainen tai vaaleanpunainen. Taisteluvalmiuteen pääsee lausumalla taikasanan, jolloin japanilainen Clark Kentimme silmänräpäyksessä vaihtaa vaatteita sankarin kumipukuun. Muodonmuutos, henshin, kierrätetään jaksoissa identtisenä mahtipontisen tunnusmusiikin kera. Saman kohtauksen käytöllä säästetään aikaa ja rahaa. Shoutarou Ishinomori, mies, joka ei uskonut voivansa tehdä kunnollista shoujo-mangaa, tuli näin valaneeksi perustuksen kaikkien aikojen menestyneimmälle genren teokselle. Se oli Sailor Moon, täysiverinen super sentai-sarja, jossa pääosassa sattuvat vain olemaan tytöt.

Pienestä pitäen sentai-sarjoja ahminut mangaka Naoko Takeuchi ja animen tuotantokomitea nappasivat Sailor Mooniin kaikki super sentain tunnetut piirteet: yksilölliset supervoimat, henshinit ja naurettavan epäpelottavat viikon vihulaiset. Shoujo-mangan perinteestä otettiin mukaan pakollinen maaginen maskottiopas, tässä tapauksessa vieläpä kaksi, sillä Sailor Moonilla ja Sailor Venuksella on kummallakin kissa. Lisäksi päähenkilö Usagille tarvittiin romanssi ruusuja heittelevän unelmien poikaystävän Mamorun kanssa. Mamorun rooli poikkesi rajusti siihen asti nähdystä. Unelmien prinssi tuli toisinaan paikalle pelastamaan tytön ahdingosta yhdennellätoista hetkellä kuin paraskin ratsuväki, mutta pahimmillaan häntä kohdeltiin kuin tiskirättiä. Milloin hänet

” Joka vuosi syntyy uusi sukupolvi japanilaisia, jotka eivät ole vielä kuulleet Sailor Moonista, ja eeppistä tarinaa tarjotaan heille aina uudestaan viimeisimmän tekniikan mukaan tuotettuna.”

jähmetettiin jään sisään, milloin hänestä tehtiin marionetti, ja varastettiinpa hänen sielunsakin. Välillä tuntui siltä, että puolet ajasta kului mokoman ukontolvanan pelastamiseen. Pelastajamme Usagi Tsukino on siviilissä itkupilli, kömpelys ja tyhmyri, joka ei osaa edes kirjoittaa kanjeilla. Sarja leikitteli siis oivasti tutuilla stereotyypeillä.

Girl powerin alkuräjähdys oli pistänyt koko lajityypin kerralla uusiksi. Käsittämättömiä asioita alkoi tapahtua. Mamorun ääninäyttelijä Tooru Furuya onkin todennut: ”Me kuvittelimme tekevämme koululaisten aamu-animea. Mutta sitten yliopisto-opiskelijatkin alkoivat keskustella siitä!” Niin Sailor Moonin universumi alkoi laajeta. Tarinaan haettiin taustalle historian hämäristä Genji monogatari, messiasmyytti ja tuhatvuotinen kuun valtakunta. Traagiset Sailor Uranus ja Sailor Neptunus olivat mahdollisesti aamu-animen ensimmäiset tyttörakastavaiset. Lopulta viiden kauden ja kahdensadan jakson jälkeen Sailor Moonin valtakunta oli laajentunut Tokion 10. kaupunginosasta koko maailmankaikkeuden kattavaksi. Tuoteperhe on myynyt hyvin tähän päivään saakka. Sailor Moonin nimellä myydään kaikkea alusasuista teeastiastoihin. Totta kai siitä tehtiin myös yksi komeimmista aikansa anime-peleistä, Super Famicomille koodattu Sailor Moon Another Story (1995). Sitä ei milloinkaan julkaistu virallisesti Japanin ulkopuolella. Sailor Moonin taru ei päättynyt jaksoon 200. Siitä vasta alkoivat jokavuotiset musikaalit ja uudelleenversioinnit. Joka vuosi syntyy uusi sukupolvi japanilaisia, jotka eivät ole vielä kuulleet Sailor Moonista, ja eeppistä tarinaa tarjotaan heille aina uudestaan viimeisimmän tekniikan mukaan tuotettuna, tietenkin uusien oheistuotteiden houkutuksilla höystettynä. Live-action– versio Pretty Guardian Sailor Moon teki Sailor Moonista 1970-lu-

Sailor Moon on elänyt monta elämää eri formaateissa. Musikaalisovitukset ovat vakiintunut osa tuoteperhettä. © Naoko Takeuchi, PNP / The Movie Pretty Guardian Sailor Moon Eternal -tuotantokomitea

Henshinit ovat Sailor Moonin ikonista kuvastoa. Kuvassa versio Eternal-elokuvasta.

vun perinteen mukaisen tokusatsu-sarjan, jollaisista kaikki aikoinaan alkoi. Vaikka CGI-Luna olikin hassu, käsittelytapa toimi. Oh! My Goddessin piirtäjä Kousuke Fujishima osuikin kerralla oikeaan muistellessaan Naoko Takeuchin fanikirjassa tähän tapaan: ”Asahi TV 7.3.1992. Muistan, millaisen epäuskon vallassa katselin ensimmäistä jaksoa. Olin täysin tyrmistynyt. He olivat lyöneet minut omalla alallani. Tästä eteenpäin animen maine vain kasvaa, ja sitä tullaan kutsumaan legendaariseksi.” Jari Lehtinen

Arvostelut

34 35 36 39 40 41 42 44 45 46 47 48

ELOKUVA: Belle

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Arvostelijat tässä numerossa

Riikka Haapanen

Mette Pesonen

Riikka on päätoimittaja, toimistopäällikkö ja kissa-asianainen. Hän on jättänyt kesken kaikki pitkät shounen-sarjat One Pieceä lukuunottamatta.

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

Katrin Chernysh

Jenni Väyrynen

Kaikkiruokainen animangan suurkuluttaja, jonka sydän sykkii romantiikalle. Pyrkii suosimaan alkuperäistä, minkä takia kirjahyllyt ovat täyttyneet ranobeista.

Jenni opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä yliopistossa. Päämääränä on laajentaa animen ja mangan tuntemusta suomenkielisessä akateemisessa maailmassa. Sydäntä lähimpänä ovat vanhat shoujo-sarjat ja uhkeat naishahmot.

Sini Laine

Toni Jefremoﬀ

Sini on uusista sarjoista helposti innostuva fanityttö, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti urheilu-animet. Usein animea katsoessaan hän jää pohtimaan, voisiko siitä tehdä cosplayn.

Melankolinen mediaentusiasti Meri-Lapin korvesta. Ahmii animen, mangan ja metallimusiikin lisäksi myös showpainia. Rakastaa tunteidensa kurittamista siirappisilla romanssitarinoilla, huonoilla animesarjoilla ja surullisilla hahmotarinoilla.

Ville Arvekari

Aleksi Pirinen

Ville on Pelaaja-lehden toimituksen jokapaikanhöylä, joka konsoli-ihmisenä on kasvanut lukuisten japanilaispelisarjojen parissa.

Aleksi on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, jota kiinnostavat erityisesti sukupuoli ja seksuaalisuus sekä niiden representaatio. Animen ja mangan lisäksi Vocaloid-kappaleiden nuotin vierestä laulaminen sekä fantasiaroolipelit kuuluvat hänen harrastuksiinsa.

Anna-Liisa Koskinen Kissarakas esteetikko ja pöytälaatikkokuvittaja. Elää niin pinkeille kuin tummanpuhuville tarinoille.

Välimulkaisu (anime)

Spy x Family Forgerit on herrasväki tää… Alkuperäinen nimi: Spy x Family Ohjaus: Kazuhiro Furuhashi Käsikirjoittaja: Kazuhiro Furuhashi Alkuteos: Tatsuya Endoun manga Studio: Wit Studio, CloverWorks Esitetty: 9.4.2022- Jaksomäärä: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

estarivakooja Twilightille mikään tehtävä ei ole mahdoton. Hän on Westalisin parhaimmistoa ja hänen tehtävänään on yrittää pysäyttää ekstremistejä heittämästä lokaa naapurimaa Ostanian tuulettimeen, jotta rauha säilyisi maiden välillä. Uusimmassa tehtävässään hänen on määrä vakoilla ostanialaista poliitikkoa soluttautumalla tämän pojan käymään oppilaitokseen. Tehtävän myötä agentille tulee hänen uransa vaikein haaste: Mene naimisiin, hanki lapsi ja esitä onnistuneesti perhettä. Perheprojekti onnistuu, mutta mukana on kyllä Napapiirin sankareiden sanoin pari muuttujaa, sillä ottolapsi Anya on meedio ja mestarivakoojan vaimoksi tekeytynyt Yor on salamurhaaja. Ainoastaan Anya tietää totuuden ottovanhemmistaan.

teessa, ja on pakko myöntää, että Forgerien perheennäköinen naamioleikki lämmittää sydäntä. On herkullista, kun Twilight ja hänen vaimokseen omista syistään tekeytynyt Yor yrittävät löytää yhteistä säveltä samalla, kun he pyrkivät pitämään toisiltaan salassa todelliset minänsä. Spy x Familyn alkupuolella animen ehdoton heikkous näin lähdemateriaalia etukäteen tuntemattomalle on Anya. Hän ei ehdi puhjeta kukkaan tai löytää muuta roolia sarjasta kuin söpönä, tuotteistettavana maskottihahmona tönöttämisen. Toki sekin riittää, mutta kunhan sarja kehittyy, olisi toivottavaa, että Anya pääsisi maskottihahmon raamistaan pois ja saisi oikeaa hahmokehitystä. Spy x Family onnistuu näin alkuun lunastamaan odotukset, joita sille on asetettu. Sarja näyttää ja kuulostaa hyvältä, hahmokemiat pelaavat ja siinä on toimintaa sekä komediaa sopivassa suhteessa. Koukuttuminen tähän salaisen agentin, meedion ja salamurhaajan kotileikkiin on petollisen helppoa. Toni Jefremoff

Tällaisella asetelmalla alkaa toimintakomedia Spy x

Lyhyesti:

Family, tämän kevään nimekkäin anime-uutuus. Neljän jakson jälkeen voi todeta, että sarja on juuri sitä, mitä siltä on odottanutkin. Perhekomediaa ja toimintaa on sopivassa suh-

Toiminta ja komedia lyövät mainiosti kättä tässä vakoojasarjassa. Lämmin suositus jokaiselle, sillä sarja sopii kaikille ikään tai siviilisäätyyn katsomatta.

Arvostelu (anime)

Love of Kill

Rakastuin murhaajaan

Alkuperäinen nimi: Koroshi ai Ohjaus: Hideaki Ooba Käsikirjoittaja: Ayumu Hisao Studio: Platinum Vision Alkuteos: Perustuu Fen mangaan Esitetty: 13.1. – 30.3.2022 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

uinka onnistuu kahden palkkamurhaajan romanssi? Ei kovin ruusuisesti, vastaa Love of Kill. Viileä kaunotar Chateau Dankworth kohtaa työkeikallaan yllättävän vastuksen, kun pahamaineinen palkkamurhaaja Song Ryang-ha iskee silmänsä häneen. Taistelun tuoksinassa selviää, ettei Ryang-han tavoitteena ole viedä Chateaun henkeä – tähtäimessä on naisen sydän. Ihastunut Ryang-ha alkaa piirittää Chateauta jatkuvilla soitoilla ja lahjoilla, kuten niiden henkilöiden ruumiilla, jotka ovat olleet Chateaun työlistalla. Tunnetun tappajan kanssa tekemisissä oleminen asettaa Chateaun vaarallisiin tilanteisiin. Tarina etenee hitaasti. Aluksi Ryang-han käytös tuntuu inhottavan stalkkerimaiselta, sillä Ryang-ha seuraa häntä jopa kotiin. Chateau torjuu kaikki liehittely-yritykset. Pikkuhiljaa selviää, että Ryang-ha ei ole vain outo vaanija, vaan hänellä on syynsä Chateaun jahtaamiseen. Asiaan kuuluu molempien hämärä menneisyys, jota valotetaan pitkin sarjaa. Ratkaisevaa paljastusta saadaan odottaa viimeisiin jaksoihin asti. Love of Kill nojaa vahvasti päähenkilöiden väliseen suhteeseen. Chateau on hiljainen ja vakava, mitä Ryang-han

hilpeys ja huolettomuus täydentävät. Animen loppupuolella vihjaillaan isomman vastuksen olemassaolosta, mutta tarina jää sen suhteen kesken. Kun tärkeitä hahmoja on vähän, sarjasta nauttiminen riippuu pitkälti siitä, pitääkö pääkaksikosta.

Pääparikeskeisyydestä huolimatta animea ei voi sanoa kovin romanttiseksi. Suhde ei tahdo edetä Ryang-han yksipuolista ﬂirttailua pidemmälle. Useimmiten hän vain käy Chateaun hermoille. Toimintaa sen sijaan löytyy. Kuten päähenkilöiden ammateista voi päätellä, mukana on hämäriä työkeikkoja ja maﬁakiemuroita. Ryang-ha pääsee loistamaan tappelukohtauksissa, mutta Chateau on ikävän usein vain neito pulassa. Hänet esitellään pätevänä työssään, mitä olisi kiva päästä ajoittain todistamaankin. Yleensä tilanteet ratkeavat Ryang-han ratsastaessa apuun. Love of Kill on kelpo katsottavaa, jos päähenkilöiden dynamiikka innostaa. Kahden palkkamurhaajan romanssi on herkullinen konsepti. Muuten anime jää keskiverroksi. Takaumat hahmojen menneisyydestä pitävät kiinnostusta yllä, mutta juonenkuljetus on verkkaista. Päähenkilöiden suhde ei juuri kehity lähtötilanteesta. Myös animaatio jättää toivomisen varaa. Sini Laine

Arvosana: Kädenlämpöinen anime kahden palkkamurhaajan suhteesta.

Arvostelu (anime)

Attack on Titan: The Final Season Titaanien loppu (häämöttää) Alkuperäinen nimi: Shingeki no kyojin Ohjaus: Jun Shishido, Yuuichirou Hayashi Käsikirjoittaja: Hiroshi Seko Studio: MAPPA Alkuperäisteos: Hajime Isayaman manga Esitetty: 7.12.2020- Jaksoja: 28+ Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

ajime Isayaman luoma Attack on Titan on sarja, joka ei tässä vaiheessa pahemmin tarvitse esittelyä. Valtavien muurien vankina olevista ihmisistä ja heidän selviytymistaistelustaan kertova tarina on vuosien varrella paisunut kansainväliseksi suurhitiksi, jota ovat kiitelleet fanien lisäksi kriitikot. Attack on Titanin matka yhdeksi sukupolvensa kulutetuimmista sarjoista ei ole ollut täysin mutkaton. Mangaa alettiin alun perin julkaista jo vuonna 2009 Bessatsu shounen -lehdessä, mutta sarja nousi nykyiseen modernin klassikon asemaansa vasta vuonna 2013 ilmestyneen ensimmäisen anime-kauden myötä. Animaatiosta vastasi vielä tuolloin Wit Studio. Tetsurou Arakin (Death Note, Highschool of the Dead) mestarillinen avauskauden ohjaus onnistui polttamaan ikimuistoisen kuvan katsojien verkkokalvoille jo ensimmäisen jakson aikana, kun painajaismainen kolossaalititaani nousee tuhoamaan ihmiskuntaa suojaavan muurin. Sarja niittasi mainetta häikäilemättömällä väkivallalla näyttämällä, kuinka titaanit hyökkäsivät ihmisten kimppuun. Hahmojen kokema

pelko, ahdistus ja silkka epätoivo olivat suorastaan käsinkosketeltavia. Heidän tunteensa tunkeutuivat kuin väkipakolla katsojien mieleen heidän seuratessaan tämän dystooppisen maailman kaaosta. Ensimmäinen kausi päättyi syyskuussa 2013, minkä jälkeen katsojat joutuivat odottamaan peräti vuoden 2017 kevääseen asti toisen tuotantokauden julkaisua. Wit Studiolla oli kovat paineet saada niin vanhat kuin uudet katsojat ruudun äärelle. Tätä varten tuotanto panosti entistä enemmän jo valmiiksi laadukkaaseen animaatioon. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta studio onnistuikin ylläpitämään korkean tasonsa aina kolmannen tuotantokauden loppuun saakka. Tämä oli mahdollista, koska käsikirjoitus ja ohjaus olivat hyvin hallittuja. Studiolla tiedettiin, mihin kohtauksiin tuli satsata ja milloin taas oli tarpeen kiristää kukkaron nyöriä.

Attack on Titan tuli tunnetuksi erityisesti päätähuimaavista taistelukohtauksistaan, joissa hahmot sinkoavat halki ilmojen mielikuvituksellisen ODM-varustuksen avulla. Vauhdikkaan toiminnan lisäksi sarja on pystynyt loihtimaan sydäntä puristavaa draamaa ja kiinnostavia konflikteja hahmojen välille. Näiden kohdalla kiitosta kuuluu jakaa ennen kaikkea Hiroyuki Sawanon (Blue Exorcist, Kill la Kill) henkeäsalpaavalle sävellystyölle ja ääninäyttelijöiden yhteistyölle. Kuvat: © Hajime Isayama, Kodansha / Attack on Titan Final Season -tuotantokomitea

Arvostelu (anime)

Erityisesti päähenkilö Erenille äänensä lainannut Yuuki Kaji (Noragami, My Hero Academia) on saanut paljon tunnustusta työstään sarjan parissa. Kaikesta menestyksestä huolimatta Wit Studio päätyi luopumaan Attack on Titanista kolmannen tuotantokauden jälkeen. Syynä tälle olivat tuotantokomitean kovat odotukset sarjan laadun suhteen. Laatu olisi pitänyt saavuttaa hyvin tiukalla aikataululla. Vaatimusten takia hetken ajan ehti näyttää siltä, että Attack on Titan -animen tarina saattaisi jäädä kesken. Onneksi studio MAPPA kuitenkin päätti tarttua haasteeseen ja otti animen ammattimaisten siipiensä suojaan. Studion vaihduttua muutoksia tapahtui luovassa tiimissä. Arakin tilalle pääohjaajan saappaisiin astui Yuuichirou Hayashi (Kakegurui, Dorohedoro). Uusi studio toi mukanaan pienet muutokset hahmosuunnitelmiin ja animaatiotyyliin. Esimerkiksi hahmojen aikaisemmat voimakkaat ja tunnistettavat ääriviivat vaihtuivat ohuemmiksi, mikä myötäili MAPPA:n sarjojen yleisilmettä. Lisäksi MAPPA panosti enemmän 3D-animaatioon ja sen yhdistämiseen perinteisen käsinpiirretyn animaation kanssa.

viimeinen kausi olikin jaettu kolmeen osaan kahden sijasta ja että Attack on Titan palaisi takaisin ruutuihin vuonna 2023 – sopivasti animen kymppisynttäreiksi.

Attack on Titan yhdistetään usein ensisijaisesti titaanien synnyttämään kauhuun ja sarjan näyttämään goreen. Tästä huolimatta Attack on Titan ei rakennu pelkästään väkivallalle ja sen tuomalle shokkiarvolle, vaan sarjassa kiinnostavinta ja keskeisintä on sen rakentama moniulotteinen mysteeri, jossa paneudutaan niin titaanien kuin salaperäisten muurien taustoihin. Tarinan edetessä ja salaisuuksien tullessa julki hahmot joutuvat kääntämään katseensa titaaneista omaan yhteiskuntaansa ja sitä johtavan hallituksen korruptioon. Mangaka Isayama on onnistunut punomaan taitavan salaisuuksien verkon luomaansa maailmaan, joka ei aliarvioi yleisöään. Sijoittamalla erilaisia pieniä ja hienovaraisia vihjeitä Isayama tarjoaa sarjansa faneille mahdollisuuden pohtia, mitä esiripun toiselta puolelta todella paljastuukaan.

MAPPA ei ole pystynyt välttymään tuotantoa koskevilta ulkoisilta paineilta. Alun perin Attack on Titan -animen piti päättyä keväällä 2022 neljännen tuotantokauden toisen puoliskon myötä. Mangan lukeneille faneille kävi kuitenkin nopeasti selväksi, etteivät jäljellä olleet jaksot olisi mitenkään riittäneet siihen, että tarina olisi ehtinyt saavuttaa kliimaksinsa. Huhumylly alkoi jauhaa mahdollisesta elokuvasta, joka olisi kattanut animesta puuttuvat tapahtumat. Lopulta fanien epäilykset todistettiin oikeiksi: neljännen kauden viimeinen jakso The Dawn of the Humanity päättyi valtavaan cliffhangeriin. Jakson jälkeen MAPPA tiedotti, että neljäs ja Kuvat: © Hajime Isayama, Kodansha / Attack on Titan Final Season -tuotantokomitea

Arvostelu (anime)

Isayama on rohkeasti ottanut haastavia ja kiistanalaisia teemoja tarinansa keskipisteeksi. Sota on alusta asti ollut Attack on Titanin keskiössä. Loppua kohden teeman tutkinta on syventynyt kohti sodan aiheuttaman vihan kierteen pohtimista. Sarja käsittelee myös unelmien ja vapauden merkitystä ihmisille. Mitä tarkoittaa olla vapaa? Mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään saavuttaakseen vapauden? Vai onko vapaata tahtoa edes todella olemassa? Nämä kysymykset ovat Isayaman tarinan peruspilareita.

Kuten on dystopioissa tyypillistä, teoksen maailma ei koostu pelkästään post-apokalyptisista hirviöistä ja taistelusta niitä vastaan, vaan maailman toimintaan vaikuttavat myös erilaiset yhteiskunnalliset tekijät kokonaisuutena. Isayama on tarkastellut Carl Schmittin teoriaa ystävä/vihollinen-erottelusta. Schmittin mukaan ihmiset ovat vihamielisiä olentoja, jotka hakeutuvat luontonsa vuoksi konfliktien äärelle ja hyökkäävät automaattisesti toistensa kimppuun. Estääkseen koko ihmiskuntaa tuhoamasta itseään he tarvitsevat yhteisen ulkoisen vihollisen, johon keskittyä. Titaanien

voidaan nähdä edustavan Schmittin teorian ”yhteistä vihollista”. Isayama ei kuitenkaan sokeasti allekirjoita Schmittin teoriaa, vaan enemmänkin asettaa sen tarkasteluun oman maailmansa raamien valossa. Sosiaalisessa mediassa on nostettu esille ja kritisoitu sarjan militarismia ihannoivia elementtejä. Attack on Titanin on nähty myös toistavan antisemitistisiä ja rasistisia stereotypioita. Isayama itse on myös jäänyt julkisuuden hampaisiin kiistanalaisten poliittisten mielipiteidensä vuoksi, sillä hänen ajatuksensa vähintäänkin kosiskelevat nationalistisia ihanteita. Attack on Titanin todellisesta luonteesta väitelläänkin varmasti vielä pitkään, mutta se, että keskustelua ylipäätänsä käydään kiihkeästi, kertoo itsessään jo sarjan vaikuttavuudesta ja merkityksestä nykyisellä populaarikulttuurin kentällä. Jenni Väyrynen

Arvosana: Monipuolinen ja nokkela sarja, joka onnistuu toistuvasti yllättämään yleisönsä. Ehdoton moderni klassikko, josta tullaan puhumaan vielä vuosien päästä.

Arvostelu (anime)

Ranking of Kings Vuodenvaihteen kuningas

Alkuperäinen nimi: Ousama Ranking Ohjaus: Yousuke Hatta, Makoto Fuchigami Käsikirjoittaja: Taku Kishimoto Studio: Wit Studio Alkuteos: Perustuu Sousuke Toukan mangaan Esitetty: 15.10.2021–25.3.2022 Jaksoja: 23 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll, Wakanim

istä on todelliset kuninkaat tehty? Suuresta jättiläisen ruumiista, raa’asta fyysisestä voimasta ja voitonhimosta, näistä on ainakin kuningas Bosse tehty. Hänen poikansa, nuori prinssi Bojji on taas täysin eri maata. Jopa ihmiseksi pieni jättiläispoika on kuuromykkä ja voimaton. Turvanaan hänellä on yleensä vain nopeus. Miten käy Bojjin, kun Bossen on aika siirtyä tuonpuoleiseen? Katse kiinnittyy Ranking of Kingsiin jo pelkästään animaationsa puolesta. Hyvin pehmeä ja pelkistetty tyyli ja värimaailma tuovat mieleen ennemmin länsimaisen animaation kuin “tyypillisen” animen. Tähän mielenkiintoisen lisänsä tuovat tarinan päähenkilöt. Kuinka vakavasti voi ottaa fantasiasarjaa, jonka tär-

keimmät hahmot ovat viisivuotiaalta näyttävä poika ja varjon ruumiillistuma? Katsojalle voikin olla yllättävä tieto, että japanilaiset artikkelit kertovat Bojjin olevan sarjan alussa 14-vuotias. On kuitenkin ilo todeta, että sarja, joka vaikuttaa olevan suunnattu lapsille, on hyvin monitasoinen. Ranking of Kings on upea tarina nuoren pojan löytöretkestä itseensä ja omiin vahvuuksiinsa. Kuningas Bossen kuoltua on Bojjin tarkoitus periä valtaistuin, mutta monet eivät pidä Bojjia kelvollisena kuninkaana. Kelvompana perijänä pidetään Bojjin nuorempaa veljeä Daidaa, joka myöhemmin kruunataankin kuninkaaksi. Bojji taas lähetetään matkalle, josta hänen ei ole tarkoitus selvitä hengissä. Mukaansa tempaavan juonen lisäksi Ranking of Kings loistaa hahmokaartillaan. Yksikään hahmoista ei ole täysin mustavalkoinen. Bojjin ja hänen toverinsa Kagen lisäksi etenkin kuningatar Hiling, Bojjin äitipuoli, on mieleenpainuva ja kiinnostava hahmo. Hilingin kaltaisia aluksi epämiellyttäviä hahmoja alkaa tahtomattaan kannustaa, mikä kertoo taitavasta tarinankerronnasta. Ranking of Kings sisällyttää itseensä paljon tärkeitä viestejä, jotka liittyvät itsensä löytämiseen, erilaisuuden voimaan ja ystävyyden tärkeyteen. Bojjin kasvutarinaa on hienoa päästä seuraamaan myös häntä ympäröivien hahmojen vinkkelistä. Katrin Chernysh

Arvosana: Syyskaudella alkaneista sarjoista paras. Hurmaava, opettavainen ja silmänruokaa täynnä oleva tarina nuoresta prinssistä matkalla kuninkuuteen. © Sousuke Touka, KADOKAWA / Animation «Ranking of Kings» -tuotantokomitea

Arvostelu (anime)

Tribe Nine

Jokseenkin apokalyptista semipesäpalloa Alkuperäinen nimi: Tribe Nine Ohjaus: Yuu Aoki Käsikirjoittaja: Michiko Yokote Alkuperäisteos: Kazutaka Kodakan monimediaprojekti Studio: Liden Films Esitysaika: 10.1.– 28.3.2022 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Funimation

ääväsuinen kuumakalle, ujo noviisi, zenmäisen chill mestari… Nämä ovat urheilu-animeista tuttuja stereotyyppisiä hahmoja, joiden pohjalta Tribe Nine lähtee rakentamaan tarinaansa. Sarjan alkuasetelmassa lähitulevaisuuden Tokio, tai tutummin Neo-Tokio, on ajautunut avoimeen jengisotaan. Tämän sodan hillitsemistä varten on luotu laji nimeltä XB (Extreme Baseball), jossa nyky-Tokion erillisalueiden mukaan nimetyt jengit taistelevat toisiaan vastaan sovelletun baseballin säännöillä. Sarja keskittyy pääasiassa Minato-nimiseen ryhmään. Sen symboli on muunnelma nykyisestä Minaton erillisalueen vaakunasta, josta muodostuu lopulta useita yhdeksikköjä – ja siitä sarja saa nimensä. Hermoheikko Haru ajautuu osaksi Minatoa, kun ryhmän johtaja Shun pelastaa hänet ryöstöltä. Yhdessä itsevarman Taigan kanssa Haru tutustuu XB:n maailmaan, jossa sääntöjä noudatetaan luovasti. Kuolema on mahdollinen lopputulema huonosti pelatulle pelille. Danganronpa-sarjan luomisesta parhaiten tunnetun Kazutaka Kodakan tiedetään nauttivan teemojen vastakkainasettelusta ja tyylitellystä väkivallasta. Väkivalta Tribe Ninessa ei ole niin brutaalia kuin mitä muistan sen olleen Danganronpassa, mutta ei sarja sentään ole “perheen pienimmille” suun-

nattu. Visuaalinen tyyli tuo osiltaan mieleen Danganronpan monipuoliset hahmot. Japanin- ja englanninkielinen dubbaus on laadukasta, ainakin nopean katselun ja kuuntelun perusteella. Englanninkielinen ääniraita sai sarjan alkuaikoina osakseen jonkin verran huomiota siksi, että ääninäyttelijöinä on toiminut myös nettipersoonia. Päällimmäisenä keskustelussa on ollut Oojiro Ootorin ääni Corpse Husband, joka tunnetaan äärimmäisen matalasta äänestään. Tämä eroaa japanilaisen vastinparinsa Junichi Suwaben (esimerkiksi Yuri!!! on Icen Viktor ja My Hero Academian Aizawa) äänestä, mutta kumpikin roolitus sopii silti mielestäni kyseiselle hahmolle. Tribe Nine on nykyisin katsottavissa Funimationissa. Funimationin sisältö on tiettävästi siirtymässä lähiaikoina Crunchyrollin puolelle, joten on mielenkiintoista nähdä, miten striimauspalvelun lisensoimalle valikoimalle käy. Kuulemani perusteella kahdentoista jakson jälkeen tarinassa olisi vielä tilaa jatkolle, mutta toistaiseksi toista kautta ei ole virallisesti julkistettu. Jatkoa tai ei, nykyiselläänkin Tribe Nine tarjoaa viihdyttävää ja katsomisen arvoista toimintaa. Mette Pesonen

Arvosana: Kohtuullisen huvittava ja hyvin tehty sarja. Ei mitenkään järisyttävä suuntaan tai toiseen, mutta toimivaa ajanvietettä. Jos Danganronpa aikanaan miellytti, Tribe Ninesta saanee enemmän irti.

Arvostelu (anime)

Tokyo 24th Ward

Puhutaanpa raitiovaunuongelmasta Alkuperäinen nimi: Tokyou 24-ku Ohjaus: Naokatsu Tsuda Käsikirjoittaja: Vio Shimokura Studio: CloverWorks Alkuteos: – Esitetty: 6.1. – 7.4.2022 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Wakanim

aitiovaunuongelma on yksi etiikan klassikkoja: onko oikein uhrata yksi ihmishenki, jotta useampi säästyy, vai pitäisikö tällaisessa tilanteessa olla tekemättä mitään? Tokyo 24th Ward esittää tähän ongelmaan näkökulman, jossa määrätyltä vaikuttavaa tulevaisuutta voikin ehkä muuttaa. Tokyo 24th Ward kertoo Shuutan, Ranin ja Koukin kaveriporukasta, joka ajautui hetkellisesti erilleen heidän yhteisen ystävänsä Asumin kuoltua tulipalossa. Tragedian vuosipäivänä ystäväkolmikko saa hämmentävän puhelun kuolleelta Asumilta. Puhelun antamien supervoimien avulla he alkavat ratkaista erilaisia tapaturmia, jotka muistuttavat tavalla tai toisella klassista raitiovaunuongelmaa. Filosoﬁnen, hiukan jo puhki kulutettu ajatuskoe toistuvana aiheena on ehkä riskialtis valinta, mutta sarjassa sen käsittelyssä on pääosin onnistuttu. Hahmojen tekemillä valinnoilla tuntuu olevan merkitystä, eikä kaverikolmikko saakaan aina aikaiseksi parhainta lopputulosta. Epäonnistumisen mahdollisuus ja asteittain vaikeutuvat valinnat pitävät jännitystä yllä, minkä takia sarjaa on miellyttävä seurata. Sarjan puolivälin jälkeen pakka alkaa kuitenkin hajota. Etenemistahti muuttuu

turhan hitaaksi, mikä tuottaa pettymyksen, koska sarjan ensimmäinen puolikas on niin lupaava. Sarjassa on mukana ﬁlosoﬁsen pohdinnan ohella hyvä sekoitus kyberpunkahtavia teemoja liittyen teknologian ja erityisesti ihmisten valvonnan kehitykseen, ja myös rikollisuuden ja lain kysymykset nousevat ajoittain pintaan. Erityisesti yksilöiden valvonta ja yksityisyyden rajat turvallisuuden nimissä on aiheena mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Tämä antaakin paljon ajateltavaa katsomisen aikana. Vaikka näiden kysymysten pohtiminen on ihan viihdyttävää, se tuntuu toisinaan vievän liikaa aikaa – juoni ei kulje eteenpäin eikä mitään mielenkiintoista tapahdu, kun hahmot sanallistavat näitä aiheita uudelleen ja uudelleen. Tokyo 24th Ward on aivan mukiinmenevä sarja. Sarjassa käsitellyt aiheet viihdyttävät pääasiassa niiden jopa pelottavalla ajankohtaisuudella. Klassisen ajatuskokeen hyödyntäminen sarjan ydinkysymyksenä on hauska ja toimiva ajatus. Sarja kuitenkin ontuu rytmityksessään ja erilaisen toiminnan tasapainottelussa, mikä latistaa katselukokemusta. Tokyo 24th Wardin päätyttyä ajatuksiin jää pienoinen toive siitä, että sarjan tekijät olisivat ladanneet siihen enemmän potkua. Aleksi Pirinen

Arvosana: Kohtuullisen viihdyttävä sarja, jolla on hauska premissi, mutta jonka toteutus ontuu puolivälin jälkeen.

Arvostelu (anime)

Shenmue the Animation Kulttitarina vailla loppua Alkuperäinen nimi: Shenmue the Animation Ohjaus: Chikara Sakurai Käsikirjoittaja: Kento Shimoyama Studio: Telecom Animation Film Alkuteos: perustuu Segan ja Yuu Suzukin videopeliin Esitetty: 6.2.-1.5.2022 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

ukaan tuskin pahastuu sanoessani, että Shenmuet olivat aikansa edistyksellisimpiä ja ainutlaatuisimpia pelikokemuksia. Niitä ihasteltiin 2000-luvun taitteen pelilehtiä myöten Segan uutuuttaan kiiltelevän Dreamcast-konsolin teknisinä petoina. Niissä aika kului, esineet olivat käsin kosketeltavissa ja hahmotkin olivat niin yksityiskohtaisia, että verisuonet erottuivat käsistä. Kolikkopelilegenda Yuu Suzukin moniosaiseksi visioima kostosaaga tunnetaan myös verkkaisesta päivärytmiin pohjautuvasta etenemisestä sekä välivideoiden Quick Time Event -reaktiopainalluksista, mutta ennen kaikkea kaupallisesta floppauksesta ja 18 vuodeksi kesken jääneestä tarinasta. Vaikka Suzuki onnistui lähes kahden vuosikymmenen jälkeen nytkäyttämään tapahtumia aavistuksen verran eteenpäin Shenmue III:ssa, sen saama kädenlämpöinen vastaanotto ei ainakaan ole helpottanut tarinan loppuun asti viemistä. Tässä valossa tuoreeltaan ilmestyneen Shenmue the Animationin lähtökohdat ovat vähintäänkin omintakeiset.

Kolmentoista jakson mittaiseen kauteen on ahdettu molempien Dreamcast-klassikoiden tapahtumat, joten onko Ryo Hazukin päättymättömän tarinan kohtalona jäädä keskeneräiseksi myös uudessa muodossaan? Tätä pohtiessa lienee ymmärrettävää, miksi fanit ovat seuranneet myös animen vaiheita silmä kovana. Pitkä odotus ja pelisarjan suoranainen kulttiasema ovat saattaneet maalata Shenmuesta mielikuvaa elämää suurempana eepoksena. Todellisuus kuitenkin on, että sen tähänastiset vaiheet ovat melko vähäeleisiä, missä sarjan viehätys monin paikoin piileekin. Muutamista hömelöistä piirteistään huolimatta kyseessä on maanläheinen ja riittävän kutkuttaviin mysteereihin nojaava mätkintäseikkailu, joka ei yritä liikoja.

1980-luvun Jokohamasta käynnistyvät tapahtumat seuraavat nuorta kamppailulajien harrastajaa Ryo Hazukia, joka koti-dojolleen palatessaan päätyy omin silmin todistamaan isänsä murhan mystisen kamppailulajimestari Lan Din kourissa. Tapaus herättää Ryossa kostonhimon lisäksi myös halun selvittää totuuden. Keitä ovat Lan Di ja tämän mustiin pukeutuneet kätyrit? Mikä on konnien varastaman lohikäärmepeilin merkitys? Oliko hänen rakastava isänsä murhaaja, kuten Lan Di syytti tuona kohtalokkaana päivänä? Entä missä seilorit luuraavat? Samaan aikaan nuori kiinalaispaimentolainen Shenhua

Arvostelu (anime)

puntaroi kotikylänsä vanhaa ennustusta meren yli saapuvasta nuorukaisesta, jolla on potentiaalinen voima tuhota itsensä sekä toteuttaa toiveita. Shenmue the Animation seuraa muutamista lihavoittamisyrityksistä huolimatta melko uskollisesti yksioikoisen Ryon edesottamuksia Jokohamasta aina toisen pelin Hongkongiin asti. Se onnistuukin sopivan verkkaiseen tahtiin kasvavine käänteineen herättämään uteliaisuuden siitä, miten isoa herhiläispesää Ryo onkaan ravisuttelemassa Lan Ditä jäljittäessään. Samalla kehitetään taistelutaitoja kiusankappaleita mukiloimalla ja opitaan taistelulajien kurinalaisuuksia. Siinä missä pelissä tämä tapahtui omassa tahdissa päivä kerrallaan johtolankoja etsien, aikataulujen mukaan elävää maailmaa haravoiden ja päivätyönä hanttihommia tehden, animaatio ymmärrettävästi hyppää arkisen aherruksen yli keskeisiin juoniosuuksiin. Ratkaisu ei aina toimi, sillä paikasta toiseen aaltoilu ei tunnu yhtä painokkaalta ilman pelillisiä elementtejä ja asioiden tutkimiseen uppoavaa ajallista panostusta. Toisen pelin tapahtumarikkaampiin käänteisiin siirtyessään animaatio joutuu vuorostaan kiristämään tahtia

turhankin paljon, jolloin keskeiset haasteet tuntuvat lähinnä pikakelatuilta montaaseilta. Sama pätee myös Ryon ja tämän arkeen kuuluvien ihmisten välisiin henkilökemioihin. Vaikka näille yritetäänkin antaa riittävissä määrin ruutuaikaa, monet keskeiset hahmot, kuten Ryoon ihastunut opiskelutoveri Nozomi ja jopa hongkongilainen jengipomo Ren jäävät etäisiksi ja pintapuolisiksi. Onneksi Ryon henkiseen ja fyysiseen kasvuun keskittyvät hahmot ovat pääosin säilyttäneet painokkuutensa. Moottoripyörällä suhaileva Joy on oikeastaan jopa peliä sympaattisempi.

Epätasaisuuksista ja ajoittaisista rytmitysongelmista huolimatta ei voi kiistää, etteikö Shenmue the Animation kertoisi kahden ensimmäisen pelin tapahtumia riittävän toimivasti. Animaation taso ja ilme tavoittavat sopivissa määrin esikuviensa hengen, ja monet pelien alkuperäisistä japanilaisnäyttelijöistä loistavat tutuissa rooleissaan. Sovitus tuntuu melkeinpä muistomerkiltä, jonka äärellä ennen kaikkea vanhat fanit voivat tunnelmoida peleistä tuttuja maisemia ja nähdä hetkittäin vilauksia pelien ulkopuolisista tapahtumista – ja saada sitä kautta uutta spekuloitavaa tutuista kuvioista. Tässä mielessä Shenmue the Animationia on oikeastaan hankala suositella varauksetta uusille tulokkaille. Pelien omaleimaiseen otteeseen päätä pahkaan ihastuneena on helppo todeta, että Shenmue toimii parhaiten alkuperäisessä muodossaan. Ellet ole odottanut virtuaalipysäkillä illan viimeistä bussia paiskittuasi koko päivän trukkihommia, voiko sitä sanoa edes eläneensä? Ville Arvekari

Arvosana: Mukiinmenevä tapa nauttia kahden kulttipelin tapahtumista ilman pelillisiä elementtejä.

Arvostelu (anime)

Slow Loop

Uusioperheen arkea ja… kalastusta?

Alkuperäinen nimi: Slow Loop Ohjaus: Tomohisa Taguchi Käsikirjoittaja: Noriaki Akitaya Studio: Connect Alkuteos: Maiko Uchinon manga Esitetty: 7.1. – 25.3.2022 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

low Loop on Maiko Uchinon samannimiseen manga-sarjaan perustuva anime, jossa kahdesta lukiotytöstä, Hiyorista ja Koharusta, tulee sisarpuolia heidän vanhempiensa mennessä naimisiin. Sarjassa keskeistä on Hiyorin ja Koharun kalastusharrastus, mutta pinnalle nousee sekä uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen että kivuliaiden muistojen läpikäyminen. Slow Loopia voi kutsua hyvänmielensarjaksi, jossa päästään kuitenkin käsittelemään vakavampiakin aiheita. Sarjan ydin on Hiyorin kalastusharrastus, johon Koharu ja muut hahmot tempautuvat mukaan. Kalastuksen kuvaus antaa katsojalle jonkin verran nippelitietoa, mikä on itsessään ihan viihdyttävää, vaikkei kalastuksesta välittäisikään. Sarjan anti kuitenkin piilee kalastuksen ympärillä tapahtuvassa toiminnassa, erityisesti Hiyorin ja Koharun suhteissa ystäviinsä ja perheeseensä. Erilaiset hellyttävät kohtaamiset lämmittävät sydäntä tai tuovat vähintäänkin hymyn huulille. Iloinen tunnelma tarttuu helposti, ja sarjaa katsellessa tulee yllättävän hyvälle tuulelle. Lämmintä tunnelmaa tasapainottavat sarjassa käsitellyt raskaatkin asiat, kuten läheisen kuolema ja ystävän menettä-

misen pelko. Slow Loop kuitenkin säilyttää pääosin huolettoman tunnelmansa, eikä sarja lähde ylikierroksille angstin kanssa. Vakavuutta tasapainottaa myös Koharun ja Hiyorin välinen dynamiikka; vastakohdat hahmojen luonteissa tuottavat useita koomisia tilanteita, jotka tuovat hyvää vaihtelua kerrontaan. Slow Loop yllättää sillä, miten sarjassa käsitellään kalastusharrastuksen suhdetta sukupuoleen. Kalastusta pidetään perinteisesti miehille suunnattuna harrastuksena, eikä sarja sivuuta tätä, vaan ottaa sen avoimesti puheeksi. Sarja tulee siihen lopputulokseen, että jokaisen tulisi saada harrastaa sitä mitä haluaa sukupuolesta riippumatta. Muutenkin naishahmot rikkovat raikkaalla tavalla perinteistä naisen roolia: kotiäiti ei välttämättä ole mestarikokki, eikä uranaiseus ole kielteistä. Tällainen naiskuvaus on yllättävää, mutta todella miellyttävää vaihtelua tyypilliseen japanilaiseen mediavirtaan. Kritiikkiä sarja saa toisteisista jaksoistaan. Jaksot seuraavat toisinaan turhan paljon samaa kaavaa, jossa ensin pohditaan jotain ongelmaa, sitten kalastetaan ja syödään, ja lopulta asia ratkaistaan. Käsitellyissä aiheissa on kuitenkin vaihtelua, joten tällainen toisteinen rakenne ei missään nimessä pilaa katselukokemusta. Kun sarjan katsoo yhdeltä istumalta, jaksojen rakenteeseen alkaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Aleksi Pirinen

Välimulkaisu (anime)

Kotaro Lives Alone ”Olinko minäkin aarre?”

Alkuperäinen nimi: Kotarou wa hitori gurashi Ohjaus: Tomoe Makino Käsikirjoittaja: Hiroshi Satou Studio: Liden Films Alkuteos: Perustuu Mami Tsumuran mangaan Esitysaika: 10.3.2022 Jaksoja: 10 Suoratoistopalvelu: Netflix

un Kotaro Lives Alone ilmestyi Netflixin uutuuslistalle, luulin luvassa olevan söpöä ja hauskaa slice-of-life -höttöä; juuri sellaista sisältöä, jota kaipaa toiminnan ja kauhun vastapainoksi. Ei kuitenkaan mennyt pitkään ennen kuin sarja paljasti odottamattomia tragedioita. Juonikäänteiden jäljiltä jouduin välillä jopa pyyhkimään silmäkulmiani. Keskinkertaisen mangakan Shin Karinon arki muuttuu, kun naapuriasuntoon muuttaa nelivuotias Kotaro Satou. Historiallisen hahmon lailla puhuvalla Kotarolla ei näytä olevan perhettä. Paremman puutteessa Karinosta tulee eräänlainen isähahmo oudolle pojalle. Karino ja muut naapurit muodostavat Kotaron ympärille sekalaisen ottoperheen. Tämä premissi on täynnä arkista ja sydäntä lämmittävää huumoria, mutta sarjaan mahtuu myös synkempiä aiheita. Pikkuhiljaa Kotaron käytöksestä ja puheesta alkaa piirtyä esiin kuva pojasta, joka ei ole koskaan päässyt nauttimaan tavanomaisesta lapsuudesta. Kotaroa ympäröivät ihmisetkään eivät ole kovin ideaalissa tilanteessa. Kellään ei elämä ole täysin raiteillaan.

Mami Tsumuran mangaan perustuva anime julkaistiin maaliskuussa Netflixissä kymmenen jakson mittaisena kokonaisuutena. Shogakukanin Big Comic Superior -lehdessä vuodesta 2015 lähtien ilmestynyttä mangaa ei ole julkaistu englanniksi, mutta jos sattuu omistamaan VPN-tilin, Japanin Netflix-valikoimassa on vuonna 2021 mangasta tehty draamasovitus. Kuvaukset lasten kaltoinkohtelusta Kuvat: © 2022 Tsumura Mami / Shogakukan / Kotaro Lives Alone Project

ja väkivallasta ovat lopulta niin hyvin tehtyjä, että omasta lintukotomaisesta taustastani huolimatta ne tuntuvat realistisilta. Kuka tahansa aikuinen tajuaa, että Kotaron käsitys maailmasta on hänen taustansa värittämä ja siten tietyllä tavalla vinksallaan. Kuinka pitäisikään selittää pienelle lapselle, että hänen isänsä on oikeasti toksinen pahoinpitelijä ja äiti ei ehkä tule koskaan palaamaan kotiin? Nämä ovat kysymyksiä, joihin päähenkilö Karino törmää juonen edetessä. Helppoja vastauksia ei ole tarjolla. Kotaro Lives Alone on katsomisen arvoinen sarja. Sekä japanin- että englanninkielinen äänityö on laadukasta, ja tasapaino hauskojen ja tummanpuhuvien kohtausten välillä on kohdillaan. Toivottavasti sarjasta tulee vielä lisää tuotantokausia, jotta päästään näkemään, miten juoni kehittyy. Mette Pesonen

Lyhyesti: Kokemisen arvoinen sarjatapaus, jonka katsomista varten kannattaa varata nenäliinoja. Animaatiotyyli ei välttämättä hivele silmiä, mutta tällaisissa tarinoissa ei visuaalista spektaakkelia tarvitakaan.

Arvostelu (manga)

Mao

Inuyashan tassunjäljissä Alkuperäinen nimi: Mao Tekijä: Rumiko Takahashi Kustantaja: Viz Media Suositushinta: $9.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 192 sivua Osia englanniksi: 5/12+ Osia luettu: 4/12+ Julkaisuaika: 9/2021- (Japanissa 5/2019-) Digijulkaisu: Pokkareina

anoka joutui kahdeksan vuotta sitten perheensä kanssa onnettomuuteen, josta hän selvisi ainoana hengissä. Erään koulupäivän jälkeen Nanoka ajautuu takaisin onnettomuuspaikalle ja joutuu vedetyksi menneisyyteen. Taisho-kauteen joutunut Nanoka kohtaa Mao-nimisen salaperäisen nuorukaisen, joka kertoo tulleensa kissahirviön kiroamaksi. Pian selviääkin, että mahdollisesti Nanokakin on ollut kyseisen hirviön kanssa tekemisissä. Kaksikko alkaa yhdessä jahdata hirviötä: Mao haluaa päästä kirouksestaan eroon ja Nanoka yrittää selvittää, mitä tapahtui onnettomuuspäivänä. Rumiko Takahashi on uransa aikana tuottanut monia ikonisia sarjoja. Takahashin tähti on kuitenkin hieman haalistunut, sillä mangakan edellinen pitkä sarja Rinne ei niittänyt mainetta vanhaan tapaan. Kankeaan huumoriin kompastuneen tarinan tultua päätökseen vuonna 2017 Takahashi päätti siirtyä toisenlaiselle maaperälle. Mao palaa oikeastaan samoille jalanjäljille kuin Inuyasha aikoinaan. Paketissa on toimintaa, youkaita ja menneeseen aikaan sukeltamista. Tällä kertaa porttina menneisyyteen ei toimi luunsyöjäkaivo, vaan tavallisen kauppakeskuksen aula. Menneisyydessäkin päästään vain taisho-kaudelle asti, mikä on toki virkistävää, vaikka ei lopulta poikkea paljon Inuyashasta. Takahashi on muutenkin ottanut selvästi vaikutteita koirahirviösarjastaan, aina tiettyihin Nanokan laukomiin sitaatteihin asti. Tämä olisi voinut olla Takahashilta väärä veto, mutta palaaminen vanhojen sarjojen raameihin toimii. Sarja on ihanasti vanhan koulukunnan tyylinen suoraviivainen shounen-sarja. Se nostaa väkisinkin nostalgiset tunteet pintaan. Mao ei tunnu yhtään edeltäjiään huonommalta sarjalta. Maon kirous, Nanokan menneisyys ja monet muut mysteerit ja erikoiset sivuhahmot kutkuttavat sen verran, että sarja jättää nälkäisen ﬁiliksen. Mao ja Nanoka ovat myös lähtökohtaisesti mielenkiintoisempia hahmoja kuin Rinne ja Sakura. Takahashi on ottanut vanhoista teoksistaan erilaisia aineksia ja luonut jälleen kiehtovan sarjan. Mao ei ole järisyttävän uniikki, mutta toisaalta se todistaa osuvasti, ettei sarjan tarvitse keksiä pyörää uudelleen ollakseen viihdyttävä. Täytyy kuitenkin toivoa, että Takahashi ei sorru venyttämään sarjaa turhan pitkäksi. Hanna Saarimaa

Arvosana: Teos: Yllättävän hyvä shounen-sarja Inuyashan hengessä. Ei tarjoa shounen-sarjoja jo lukeneille mitään uutta, mutta on luotettava valinta, jos pitää näteistä pojista, hirviöistä ja aikamatkailusta.

Julkaisu: Perushyvä manga-pokkari ilman värisivuja. 46

Arvostelu (manga)

Daily Report About My Witch Senpai Kollegani on noita Alkuperäinen nimi: Majo senpai nippou Tekijä: Maka Mochida Kustantaja: Seven Seas Entertainment Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 160 sivua Osia englanniksi: 1/2 Osia luettu: 1/2 Julkaisuaika: 1/2022(Japanissa 12/2017–3/2018) Digijulkaisu: Pokkareina

aily Report About My Witch Senpai on päällepäin kevyt episodimainen työpaikkakomedia noidasta ja valkokaulusmiehestä. Shizuka on noita, jolla on tavallinen toimistotyö ja lemmikkinä puhuva iguana. Häneen on ihastunut Misono, kollega työpaikalta. Shizuka on ahkera ja kiltti, ja se huolestuttaa Misonoa, sillä ihmiset tuntuvat käyttävän hyväkseen Shizukan taipumusta myöntyä kaikkeen. Misono yrittää rohkaista Shizukaa huolehtimaan itsestään ja vetämään rajoja itsensä ja hyväksikäyttäjiensä välille.

Pokkari koostuu noin kymmensivuisista lyhyttarinoista toimistolta ja sen ulkopuolelta. Maka Mochidan piirtämä ja kirjoittama manga oli alun perin itsekustannettu verkkojulkaisu, ja monien muiden verkkosarjakuvien tapaan Daily Report About My Witch Senpai vaikuttaa aluksi kokoelmalta suhteellisen irtonaisia kuvauksia päähenkilöidensä elämistä. Kuitenkin varsin nopeasti lyhyet luvut alkavat linkittyä tiiviimmin yhteen, ja tarinaan tulee mukaan kunnollinen juoni. Yllättäen romanttinen komedia kehittyy rivakkaan tahtiin: päähenkilöiden suhde lähtee syventymään mukavan riuskasti ja luontevasti. Sarja yllättää myös syventämällä kertomusta. Daily Report About My Witch Senpai olisi voinut jäädä herttaiseksi noidan ja miehen työpaikkaromanssiksi, mutta Mochida

käsittelee Shizukan kautta erilaisuuteen, hyväksikäyttöön ja henkiseen väkivaltaan liittyviä teemoja. Shizuka onkin mukavan kompleksinen hahmo romanttisen komedian pääsankarittareksi.

Mangan taide loistaa erityisesti kohtauksissa, joissa Shizuka käyttää taikavoimiaan. Magialla kyllästetyissä paneeleissa on ilmavuutta, vauhtia ja hyvällä maulla käytetty määrä tähtiä. Mochidalla on kykyä piirtää siistejä ja yksityiskohtaisia taustoja, mutta useimmiten hän on säästänyt aikaa ja vaivaa korvaamalla taustat rastereilla. Balanssi toimii, sillä väljähköjen ruutujen ansiosta lyhyet luvut on helppo lukaista. Ruutujaot ovat myös toimivia, ja Mochida vuorottelee tunteellisissa luvuissa hyvin lähikuvien ja puolilähikuvien välillä. Kaiken kaikkiaan juonikuviot huomioiden mangassa olisi voitu lipsua sentimentaalisuuden puolelle, mutta taitava toteutus pitää Daily Report About My Witch Senpain sopivan lämpöisenä. Plussaa myös siitä, että Mochida ei turhia selittele: hänen luomansa maailma nyt vain sattuu olemaan sellainen, jossa joku on noita ja joku ei. Kaikki tarinat eivät tarvitse raskasta maailmanlopun myytistöä toimiakseen. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Maagisen realismin herttaiseen haaraan kuuluva tarina, jossa noita käy palkkatöissä ja ihastuu kollegaan ylitöiden lomassa.

Julkaisu: Ohut pokkari, jossa tekstit ja efektit on siististi ladottu ja käännös on luonteva. Ei ekstroja tai värisivuja. © Maka Mochida 2020

Arvostelu (manga)

Cherry Magic! Thirty Years of Virginity Can Make You a Wizard?! Tiedän, että tykkäät minusta Alkuperäinen nimi: 30-sai made doutei do to mahou tsukai ni nareru rashii Tekijä: Yuu Toyota Kustantaja: Square Enix Manga Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 144 sivua Osia englanniksi: 4/10+ Osia luettu: 1/10+ Julkaisuaika: 3/2020– (Japanissa 9/2018-) Digijulkaisu: Pokkareina

herry Magic! Thirty Years of Virginity Can Make You a Wizard?! on ollut Japanissa pienimuotoinen valtavirtahitti, kiitos alkuperäisestä BL-mangasta sovitetun herttaisen televisiodraaman. Huhtikuussa 2022 Cherry Magicista ilmestyi neljäs englanninkielinen pokkari ja Japanissa jo kymmenes, ja samassa kuussa Japanissa sai teatteriensi-iltansa Cherry Magic -elokuva, joka jatkaa televisiosarjan tarinaa. Viimeistään nyt on siis viimeistenkin aika hypätä kirsikkajunan kyytiin. Cherry Magicin päähenkilö on Adachi, hieman hajuton ja mauton kolmekymppinen mies, joka ei ole koskaan harrastanut seksiä. Urbaani legenda osoittautui hänen kohdallaan todeksi, sillä täytettyään kolmekymmentä hän on pystynyt lukemaan ihmisten ajatuksia, kunhan hän vain on heihin fyysisessä kosketuksessa. Erään epäonnisen ja hyvin ruuhkaisen hissimatkan aikana hän tajuaa, että toimiston kuuma tähtikollega Kurosawa on kuolettavan ihastunut häneen. Adachilla ei ole juurikaan kokemusta ihmissuhteista, joten Kurosawan salaiset ja kiihkeät ajatukset tuottavat hänelle paljon päänvaivaa. Hiljalleen Adachi kuitenkin huomaa lämpenevänsä hyvännäköiselle ja huomaavaiselle Kurosawalle.

Kerrankin on kirjapuristin todettava, että mangasta tehty live-action–draama on lähdemateriaaliaan parempi. Mangan piirrostyyli on mukiinmenevää, joskin kankeahkoa ja taustoiltaan tylsää. Hahmot ovat kohtuullisen sympaattisia ja dialogi on hyvää, mutta televisiodraama lihavoittaa hahmot paremmin, kiitos erinomaisten Eiji Akason ja Keita Machidan (jotka, näin sivumennen sanoen, ovat saaneet sarjasta huikeasti potkua urilleen). Live-action–draama on rehellistä hyvänmielen viihdettä, jossa katsoja voi luottaa siihen, että hahmojen rajoja ei ylitetä ikävillä tavoilla. Sarja on katsottavissa spesiaaleineen Crunchyrollissa, ja uusi elokuvakin valunee sinne lähikuukausina. Mangaka Yuu Toyota ilmoitti elokuvan ensi-illan aikaan, että hän lahjoittaa osan elokuvan lisensointimaksusta Marria48

ge For All Japan -yhdistykselle, joka tekee työtä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta Japanissa. Tämä on hatunnoston paikka Toyotalle, sillä boys’ love -mangojen tekijät harvemmin edistävät LGBTQ-yhteisön asiaa Japanissa. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Hieman tasapaksu, mutta turvallinen ja varsin ongelmaton BL-manga. Televisiodraama on ottanut mangan parhaat puolet ja paketoinut ne koukuttavaksi 12 jakson paketiksi, jota suosittelen mangaa enemmän.

Julkaisu: Laadukas valkoinen paksu paperi ja siisti painojälki. Kaiken kaikkiaan erittäin kelpo teos Square Enixin ensimmäiseksi englanninkieliseksi BL-mangaksi. © 2018 Yuu Toyota / SQUARE ENIX CO., LTD

Arvostelu (elokuva)

Belle

Laulun voima

Alkuperäinen nimi: Ryuu to sobakasu no hime Ohjaaja: Mamoru Hosoda Käsikirjoitus: Mamoru Hosoda Studio: Studio Chizu Ensi-ilta: 18.2.2022 (Japanissa 16.7.2021) Kesto: 122 min

amoru Hosoda tunnetaan Suomessa esimerkiksi Digimonista sekä Poika ja peto -elokuvasta (2015). Lisäksi Oscar-ehdokkuudella palkittu elokuva Mirai (2018) sai lyhyen teatterilevityksen Suomessa vuonna 2019. Pedot ja eläimelliset hahmot ovat Hosodan mieleen, sillä Poika ja peto - ja Wolf Children -elokuvien lisäksi niitä kohdataan ohjaajan uudessa kokoillan elokuvassa Belle (2021). Tällä kertaa peto tavataan Kaunotar ja hirviö -satua mukailevassa kertomuksessa, joka sijoittuu virtuaalimaailmaan. Eläinhahmojen lisäksi Bellessä on Hosodan elokuville tyypillistä dramatiikkaa ja tunteiden paloa. Belle sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla viime vuonna. Cinema Mondon kautta elokuva sai Suomen ensi-iltansa helmikuussa 2022. Elokuvan hahmosuunnittelussa auttavaa kättä tarjosi Disneyllä useampia vuosia työskennellyt Jin Kim. Lukiolaistyttö Suzu ei laula: hän kirjaimellisesti oksentaa

yrittäessään laulaa edes yhtä säkeistöä. Laulamisen piinan taustalla on lapsuuden trauma. Varttuessaan Suzu etääntyy niin isästään kuin rakkaasta musiikkiharrastuksestaan. Eräänä päivänä Suzu kirjautuu U-nimiseen virtuaalitodellisuuteen kaverinsa Hiron ehdotuksesta. Siellä Suzu onnistuu laulamaan pitkästä aikaa, ja ennen pitkää hänestä muotoutuu virtuaalimaailmassa maailmankuulu laulaja Belle, jonka identiteetin tietää vain Hiro. Maailmantähden arkeen tulee kuitenkin särö, kun Belle kohtaa mystisen hirviön, jota kutsutaan Lohikäärmeeksi. Pian kaksikon kohtalot kietoutuvat yhteen, ja matka kohti omaa identiteettiä saa yllättäviä käänteitä. Belle häikäisee visuaalisuudellaan: 3D-tekniikka häkellyttää erityisesti U-maailmassa, joka vilisee mitä erikoisimpia avatar-hahmoja. Kokonaisuutena juoni on toimiva ja jopa yllätyksellinen, vaikkakin puolivälissä elokuvaa, kun Kaunotar ja hirviö -tunnelmoinnit saavuttavat maksiminsa, elokuvateatterin penkki alkoi tuntua turhan mukavalta torkkupaikalta. Lopussa muuttuva tunnelma hämmentää, mutta toisaalta käänne palauttaa tarinan kiinnostavuuden alkupuoliskon tasolle. Musikaaleja karttaville tiedoksi, että elokuvassa on muutamia musiikkinumeroita, mutta puhtaasta musikaalista ei ole kyse. Elokuvan vakavuuteen nähden onkin hyvä, ettei Hosoda vie elokuvaa täysin musikaalilinjalle. Jos keskikohdan puuduttavuutta voi katsoa läpi sormien, on Belle varsin viihdyttävä teos. Pienellä hiomisella elokuva voisi olla jopa täydellinen. Anna-Liisa Koskinen

Arvosana: Virtuaalimaailman Kaunotar ja hirviö, mutta lopetus ei kuitenkaan ole liian ennalta-arvattava. Visuaalisuudessaan komea teos. Musiikkinumeroita hyräilee mielellään elokuvan jälkeen.

Kolumni

Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Herrasmiesetsivä & ihmistankki

dgar Allan Poen luoma mestarietsivähahmo C. Auguste Dupin on toiminut jo kahden vuosisadan ajan inspiraationa populaarikulttuurin eri hahmoille. Tästä ranskalaisesta herrasmiesnerosta on monien muiden vastaavien salapoliisien ja yksityisetsivien ohella syntynyt monenlaisia muita tutkijahahmoja. Yksi esimerkki on Yasuko Aoiken luoma majuri Klaus Heinz von dem Eberbach manga-sarjassa From Eroica with Love. From Eroica with Love kertoo taidevaras Eroican ja saksalaisen sotilastiedusteluagentin majuri Klausin seikkailuista kylmän sodan monimutkaisessa poliittisessa ympäristössä. NATO:lle työskentelevä majuri Klaus ei ole etsivä, mutta hänen työnkuvaansa kuuluvat mitä erikoisimmat salaiset tehtävät kansainvälisillä kentillä: KGB:n ja CIA:n välisen salaliittoteorian tutkiminen, toisen maailmansodan aikaisten salaisten asiakirjojen hakeminen mereen uponneesta lentokoneen hylystä ja Paavin kidnappauksen selvittäminen. Eroican hullunkuriset juonikuviot sisältävät paljon samankaltaisuuksia

” Eroican hullunkuriset

juonikuviot sisältävät paljon samankaltaisuuksia rikosdraamojen ja salapoliisitarinoiden kanssa. ” Kuva © Yasuko Aoike / Princess comics

rikosdraamojen ja salapoliisitarinoiden kanssa. Kuten Poen Dupinilla, myös majurilla on omat hölmöilevät apurinsa. “Rauta-Klausiksi” kutsuttu majuri on arvostettu ja pelätty mies. Lempinimi kertoo paljon hänen persoonastaan. Ulkoisesti rauhallisesti käyttäytyvän Klausin elämäntavat ovat erittäin mekaanisia ja tiukkojen rutiinien rytmittämiä. Käyttäytymisen syy löytyy lapsuudesta: Klausin isoisä oli tunnettu mekaanikko sodan aikana. Hän tunsi tankit, muttei ymmärtänyt, miten ihmisiä korjataan, joten hän päätyi kasvattamaan Klausista ihmistankin.

Etsivä Dupin ja majuri Klaus ovat kuin päivä ja yö. Poen Dupin on ylimielinen, itsevarma ja ennen kaikkea kulttuuria rakastava herrasmies, kun taas majuri on kunnianhimoinen, huumorintajuton ja militantti tankki. Hankalasta luonteestaan huolimatta Dupinilla on ystävyyssuhde nimettömäksi jääneen kertojan kanssa, kun taas majurin suhteet rajoittuvat hänen työnsä ympärille. Hahmojen ja tarinoiden väliltä on löydettävissä yhtäläisyyksiä: Dupin on viisas ja tarkkaavainen ja Klaus on intensiivinen ja valmis puskemaan itsensä äärimmäisyyksiin. Molemmat ovat näiden piirteiden valossa lähes yli-ihmisiä. Novelli The Murders in the Rue Morgue on murhamysteeriin keskittyvä salapoliisitarina, mutta Poe silti hyödyntää koomisia elementtejä. Eroica on taas puhdas komedia ja suorastaan revittelee eriskummallisilla juonenkäänteillä. Komedia syntyy majurin joutuessa erilaisten poliittisten sotkujen keskelle kummallisten persoonien mukana. Jenni Väyrynen

164772-2202

PAL.VKO 2022-28