Anime #133, marraskuu 2023 by Pop Media

Nro 133

7/2023

8€

Yoshihiro Takahashi Haastattelussa Hopeanuolen ja Ginga-sarjojen luoja

Arvostelussa + Zom 100: Bucket List of the Dead + Paradox Live: The Animation + Bird ihmemaassa + Goodbye, Eri + paljon muita

Kurjat Klassikkoromaani taipuu mangaksi

Isabella Bird Japanin ihmemaassa seikkailleen tutkimusmatkailijan tarina

SAATAVILLA 17.11 ©2002 MASASHI KISHIMOTO ©2002 MASASHI KISHIMOTO / 2007 SHIPPUDEN All Rights Reserved. ©2002 MASASHI KISHIMOTO / 2017 BORUTO All Rights Reserved. ©2002 MASASHI KISHIMOTO/2007 SHIPPUDEN ©NMP 2012 ©2002 MASASHI KISHIMOTO/2007 SHIPPUDEN ©NMP 2014 ©2002 MASASHI KISHIMOTO/2007 SHIPPUDEN ©BMP 2015 ©Bandai Namco Entertainment Inc.

Pääkirjoitus

Uuden syklin alku

stuessani Kampin Muji-ravintolan illallisella ja maistellessani herkullista japanilais-suomalaista fuusioruokaa, tuumaan edeltäjälleni vastapäisellä penkillä, että vuosi on täynnä. Kahdeksan lehteä, joiden aikana on tapahtunut kaikenlaista. On perustettu uusia palstoja, haettu sivuittain tietoa, luettu yömyöhään materiaalia ja työskennelty yhdessä monen avustajan kanssa. On tehty virheitä ja opittu niistä. Vuosi uutta Animea.

Eikä merkkipaalut lopu siihen. Marraskuusta lähtien olen kolme vuotta lähettänyt lehden painotilauksia sekä vahtinut, että lehti on tullut ajallaan postiluukuista lukijoille ja päätynyt Lehtipisteiden hoiviin asti. Loppusyksy merkitseekin itselleni lähtöpistettä. Käsillä oleva numero 133 on uuden syklin alku. Yoshihiro Takahashia tavatessa hymyilytti. Siinä hetkessä tuli tunne, että on hienoa, kun hänen kaltaisiaan ihmisiä haluaa edelleen vierailla Suomessa. Helsingin kirjamessuilla oli ilahduttavaa nähdä, että useampi sukupolvi ostaa suomennettua mangaa. Suomalaisten tapa kuluttaa japanilaista kulttuuria vaihtelee kaudesta ja vuosikymmenestä toiseen, mutta vielä harrastus on monelle rakas ja uusi sukupolvi harrastajia kypsyy hiljalleen. Uusi sykli alkaa. Edellisen aikana puhutti muun muassa Cyberpunk: Edgerunners, Chainsaw Man, Junji Ito ja One Piece. Nähtäväksi jää, mikä puhuttaa tällä kaudella.

Anna-Liisa Koskinen

päätoimittaja

NRO 133

Tässä numerossa

12 4

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Lyhyesti Animella oli suuri kunnia haastatella Hopeanuolen luojaa, mangaka Yoshihiro Takahashia. Numeron muut jutut pistäytyvät myös mangan puolella. Tarkastelemme mangasovitusta klassikkoromaanista Kurjat eli Les Misérables. Vastikään suomeksi alkaneen Bird ihmemaassa -mangan innoittamana syvennymme oikean elämän Isabella Birdin tarinaan. 12 16 19 20

Oikeudenmukaisten koirasoturien kumppani: Haastattelussa Yoshihiro Takahashi TOP 5+1: Noidat Kurjat Tuntemattomat taipaleet: Isabella Birdin tarina

toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Animistit Päätoimittaja: Anna-Liisa Koskinen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Jenni Väyrynen, Aleksi Pirinen, Riikka Haapanen, Toni Jefremoﬀ , Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Pearson, Elina Koskinen, Mika Ketu

Kansikuva GINGA DENSETSU WEED © YOSHIHIRO TAKAHASHI / NIHONBUNGEISHA

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino Printall Seuraava Anime ilmestyy 15.12.2023 Vuonna 2023 ilmestyy 8 numeroa joista 4 digitaalisena. Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista 06 09 10

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot

Vakiot 03 34

Pääkirjoitus Animen ohi: Tokio kartalla

Arvostelut 24 25 26 27 28 30 31 32 33

ANIME: Paradox Live: The Animation ANIME: Butareba: The Story of a Man Who Turned into a Pig ANIME: Rurouni Kenshin ANIME: Reborn as a Vending Machine, I Now Wander the Dungeon ANIME: Zom 100: Bucket List of the Dead ELOKUVA: Zom 100: Bucket List of the Dead MANGA: Bird ihmemaassa MANGA: Goodbye, Eri MANGA: The Summer Hikaru Died MANGA: Soichi: Junji Ito Story Collection

Ajankohtaista Elokuvat

Poika ja haikara Suomen ensi-iltaan

sa hän alkaa etsiä äitiä toden rajalla sijaitsevasta fantasiamaailmasta. Elokuvan musiikin on säveltänyt tuttuun tapaan Miyazakin luottosäveltäjä Joe Hisaishi. Elokuvassa ääninäyttelevät muun muassa Masaki Suda ja Takuya Kimura. Elokuvan englanniksi ääninäyteltyyn versioon on julkistettu liuta suuria Hollywood-tähtiä, kuten Robert Pattinson, Christian Bale, Florence Pugh sekä Mark Hamill. © Studio Ghibli

tudio Ghiblin uusin ja ohjaaja Hayao Miyazakin viimeisin animaatioelokuva Poika ja haikara aloittaa elokuvateatterikierroksensa Suomessa. Elokuvan Suomen ensi-ilta on 17. marraskuuta. Elokuvan ikäraja ei ole lehden painoon mennessä tiedossa. Poika ja haikara (Kimitachi wa dou ikiruka?) on kertomus Mahito-pojasta, joka kaipaa Tokion pommituksissa kuollutta äitiään. Poika muuttaa isänsä ja uuden äitipuolensa kanssa maaseudulle, jos-

Lähde: Cinema Mondo, The Hollywood Reporter

Nyt on kunnollista: Sisu ja Girls und Panzer markkinointikumppaneina

almari Helanderin ohjaama, maailmalla pienimuotoiseksi hitiksi muodostunut toimintaelokuva Sisu sai ensi-iltansa Japanissa lokakuun 27. päivä. Japanissa elokuva kiertää nimellä Sisu: Kuolematon mies (Sisu: Fujimi no otoko). Sisua Japanissa levittävä Happinet Phantom on hakenut lihasvoimaa elokuvan markkinointiin Girls und Panzer -tankkianimesta. Girls und Panzer -universumiin sijoittuvan kuusiosaisen elokuvasarjan Girls und Panzer das Finalen neljäs osa on parhaillaan teatterikierroksella Japanissa, ja yhtiö yhdisti elokuvat samaan julisteeseen.

Julistekampanjan vitsi perustuu sanaleikkiin: Girls und Panzerin tytöt käyvät Keizoku-lukiota, ja japaniksi sana keizoku voi tarkoittaa jatkumoa. Sanaa käytetään tässä merkityksessä japaninkielisessä termissä keizoku sensou, joka tarkoittaa jatkosotaa ja jonka tapahtumiin Sisu sijoittuu. Sinivalkoista väriä on muutenkin Girls und Panzerissa, sillä Keizoku-lukiolaiset käyttävät suomalaista, jatkosodan aikaista BT-42-tankkia muun muassa ensimmäisessä Der Film -elokuvassa sekä tuoreessa Das Finale -elokuvasarjassa. Lähde: Crunchyroll

Elokuvat

Ihmiset

Hisaya Nakajo, Hanakimin tekijä, on kuollut Hana-kimi: For You in Full Blossom -mangasta tunnettu mangaka Hisaya Nakajo on kuollut lokakuun 12. päivä sydänsairauteen. Nakajo menehtyi 50-vuotiaana. Nakajon ura ammattimaisena mangataiteilijana alkoi Hakusensha-kustantamon uusia kykyjä etsivässä Athena-kisassa vuonna 1993. Kisaa seuranneena vuonna Nakajo julkaisi ensimmäisen yksiosaisen Heart no kajitsu -tarinansa Hana to yume -lehdessä. Shoujon lisäksi Nakajo kirjoitti myös yaoita nimellä Peco Fujiya, minkä lisäksi hän on julkaissut doujinshi-fanisarjakuvia nimellä Ryou Fumizuki. Suursuosioon Nakajo singahti vuonna 1996 alkaneella shoujo-sarjalla Hana-kimi: For You in Full Blossom (Hanazakari no ki-

Meemi herää eloon – Kuso miso Technique ensi-iltaan aprillipäivänä

oukkorahoitus on osoittanut jälleen voimansa, sillä aprillipäivänä vuonna 2024 saa ensi-iltansa humoristinen anime-elokuva Shin yaranaika. Elokuva pohjaa vuonna 1987 Barazoku-miestenlehden sarjakuvaliitteessä julkaistuun yksiosaiseen yaoi-tarinaan nimeltä Kuso miso Technique, jonka on piirtänyt ja kirjoittanut Junichi Yamakawa. Elokuvasovitus julkistettiin tämän vuoden aprillipäivänä. Joukkorahoitus käynnistyi toukokuussa, ja keräys saavutti tavoitteensa, noin 54 000 euroa, kesäkuussa. Shin yaranaika kertoo Masaki-nimisestä miehestä, joka harrastaa seksiä tuntemattoman miehen kanssa julkisessa

wc:ssä. Kesken aktin Masakin pitää kuitenkin virtsata, ja hetkeä myöhemmin mies tuntee myös kakkoshädän olevan tuloillaan. Sarjakuva olisi hävinnyt historian hämäriin ilman 2000-luvun alun Internet-foorumeita. Sivustoilla jaetut mangan sivut synnyttivät meemi-ilmiön, josta animesovituskin hakee nostetta. Uuden elokuvan on tarkoitus sopia kaikenikäisille katsojille aiheestaan huolimatta, ja sketsimäistä tarinaa laajennetaan mangaka Yamakawan muista töistä peräisin olevalla materiaalilla. Studio Leo ja Anime TOKYO tuottavat elokuvan.

mitachi e). Sarja päättyi virallisesti vuonna 2004, mutta Nakajo jatkoi hahmojen tarinaa vuosina 2011 ja 2014. Vuonna 2021 Nakajo julkaisi lisäksi tarinan maailmaan sijoittuvia tarinoita kokoelmapokkarissa nimeltä Hanazakari no kimitachi e After School. Viz Media on julkaissut sarjan englanniksi. Poikakoulussa opiskelevasta, pojaksi naamioituneesta tytöstä kertovaa mangaa on myyty yli 17 miljoonaa kappaletta. Japanissa on tuotettu myös kaksi suosittua mangaan pohjaavaa live-action -televisiosarjaa (2007, 2011). Lisäksi sarja on sovitettu televisioon sekä Kiinassa (2006–2007) että Etelä-Koreassa (2012). Lähde: Yomiuri Shimbun, ANN

Ääninäyttelijä Daisuke Hirakawa keskeyttää työskentelyn toistaiseksi

okakuun lopulla ääninäyttelijä Daisuke Hirakawa tiedotti viestipalvelu X:ssä (entinen Twitter), että hän oli menettänyt yllättäen kuulon toisesta korvastaan. Kirjoittamassaan viestissä hän kertoo, että konsultoituaan hoitohenkilökuntaa sairaalassa hän on päättänyt pitää taukoa työstään voidakseen keskittyä huolehtimaan itsestään.

Lähde: Comic Natalie, Crunchyroll

Lännessä Hirakawa tunnetaan erityisesti roolistaan Rei Ryugasakina (Free!). Kuluvana syksynä hän on työskennellyt sarjoissa Helck, The Demon Sword Master of Excalibur Academy ja Berserk of Gluttony. Vielä ei ole tietoa, vaikuttaako Hirakawan poissaolo sarjojen tuotantoon tai markkinointiin. Lähde: Crunchyroll

Ihmiset

Sarjat

Blue Exorcistin kolmas tuotantokausi starttaa tammikuussa

K Buck-Tickin vokalisti Atsushi Sakurai menehtyi yllättäen Visual kei -yhtye Buck-Tickin vokalisti Atsushi Sakurai on menehtynyt. Hän kuoli lokakuun 19. päivän iltana sen jälkeen, kun hänet oli kiidätetty huonovointisuuden vuoksi sairaalaan kesken konsertin. Yhtyeen kotisivuilla kerrottiin kuolinsyyksi aivorungon verenvuoto. Sakurai oli kuollessaan 57-vuotias. Buck-Tick on vuonna 1983 perustettu rock-yhtye, joka oli yksi visual kei -liikkeen varhaisista pioneereista. Sakurai valittiin yhtyeen laulajaksi vuonna 1985, ja sen myötä yhtyeen kokoonpano vakiintui lopulliseen muotoonsa. Sakurain johdolla Buck-Tick julkaisi 23 studioalbumia ja lukuisia hittisinglejä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat Just One More Kiss (1988), Aku no hana (1990) ja Uta (1995).

Paljon vanhaa kuitenkin säilyy, sillä tutut ääninäyttelijät palaavat rooleihinsa. Myös rock-yhtye UVERworld on palaamassa, sillä aiemmilta tuotantokausilta tuttu yhtye tuottaa teemakappaleen myös Shimane Illuminati Sagaan. Lähde: ANN © Kazue Kato / SHUEISHA / Blue Exorcist -komitea

azue Katoun suosittuun Blue Exorcist -mangaan perustuva samanniminen animesarja jatkuu tammikuussa. Lisänimellä Shimane Illuminati Saga kulkeva tuotantokausi on tuoteperheen kolmas. Ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi vuonna 2011. Animesovituksesta vastannut A-1 Pictures palasi sarjan pariin tauon jälkeen vuonna 2017. Lisäksi tuoteperhettä on täydennetty vuonna 2012 ilmestyneellä elokuvalla Blue Exorcist: The Movie. Blue Exorcistin tarinassa maa on kevyesti kosketuksissa demoniseen Gehenna-ulottuvuuteen. Siellä asuvat demonit pystyvät livahtamaan maahan, kun ne onnistuvat riivaamaan maan asukkaan käyttöönsä. Maassa tuhoa aiheuttavia demoneita pyrkii karkottamaan joukko manaajia. Voimakkaaksi manaajaksi haluaa myös päähenkilö Rin sen jälkeen, kun pojan biologinen isä Satan, Gehennan hallitsija, on tappanut hänen adoptioisänsä. Kolmannella tuotantokaudella Studio VOLN ottaa ohjakset A-1 Picturesilta.

Lähde: Jrock News, Yomiuri Shimbun

Dead Dead Demon’s Dededede Destruction -animen ääninäyttelijäkaartista uusia nimiä julki

L Mario tervehti Animen lukijoita Helsingin kirjamessuilla 26.–29.10.

okakuun 30. päivä animesovituksen Dead Dead Demon’s Dededede Destruction virallisilla nettisivuilla julkistettiin kymmenen uutta ääninäyttelijänimeä. Esimerkiksi Anya Forgerina (Spy x Family) tunnettu Atsumi Tanezaki näyttelee Kiho Kuriharaa ja Hinata Tachibanana (Tokyo Revengers) tunnettu Azumi Waki puolestaan näyttelee Futaba Takemotoa. Muita julkistettua näyttelijänimiä ovat muun

muassa Miyuri Shimabukuro, Miyu Irino sekä Kenjirou Tsuda. Dead Dead Demon’s Dededede Destruction perustuu Inio Asanon sanannimiseen mangaan. Anime tullaan julkaisemaan kahtena teatterilevitykseen menevänä elokuvana kevätkaudella 2024. Ohjauksesta vastaa Tomoyuki Kurokawa ja studiona toimii Production +h. Lähde: Crunchyroll Kuvat: © Roku Sakura / KADOKAWA

Kuvastin ©NHK / NEP / Ikeda Riyoko Productions / Tezuka Productions

Dear Brother, jakso 15 (1991) Kuin ihmeen kaupalla Nanako on onnistunut pääsemään osaksi koulunsa elitististä sisarkuntaa. Myöhemmin hän jää kahdestaan kerhon johtajan Fukikon kanssa. Fukiko paljastaa Nanakolle tuntevansa orastavaa rakkautta häntä kohtaan ja siksi junailleen hänet sisään sisarkuntaan. Kuitenkin tyttöjen asettelu portaikolla ja Fukikon varjon peittämät kasvot antavat kohtaukselle pahaa enteilevän tunnelman. Asetelma viestii katsojalle johtajan epäluotettavuudesta ja mahdollisesta vaarasta, josta Nanako on itse tietämätön.

Suomenkieliset mangajulkaisut

Hero Tales 1 Bird ihmemaassa 2 One-Punch Man 20 Kun jälleensynnyin hirviönä 19 Vanitaksen kirja 1 Horoskooppimysteerit 3 My Hero Academia 11 Emma 9 Emma 10 Hero Tales 2 Bird ihmemaassa 3 Kun jälleensynnyin hirviönä 20 Vanitaksen kirja 2

3.11.2023 24.11.2023 24.11.2023 15.12.2023 15.12.2023 22.12.2023 22.12.2023 29.12.2023 29.12.2023 29.12.2023 19.1.2024 9.2.2024 9.2.2024

= Sarja alkaa = Yksiosainen

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Seuraavan kauden nostot

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia animeuutuuksia talvikaudelta 2024.

Classroom of the Elite 3rd Season PERUSTUU RANOBEEN JÄNNITYS 1/2024

LERCHE

DRAAMA,

Yksi vuoden 2024 jatkuvista sarjoista on Shougo Kinugasan ranobeen perustuva Classroom of the Elite, joka palaa ruutuihin kolmannella kaudellaan. Suosittu selviytymisanime kertoo tokiolaisesta lukiosta, jossa oppilaat ansioidensa mukaan asetetaan luokkiin A:sta D:en. Päähenkilö Ayanokiji Kiyotaka sijoitetaan huonoimpaan luokkaan D, mutta pojan tavoitteena on päästä parhaimpaan A-luokkaan asti. Kolmannen kauden odotetaan seuraavan alkuteoksen juonta kahdeksannesta osasta lähtien. Tuotannon puolesta animen parissa häärää tuttu studio Lerche. Kolmas kausi oli alun perin aikataulutettu jo tälle vuodelle, mutta useampien syiden vuoksi kauden alku venähtää tammikuulle 2024. Sarjan 12-osainen mangasovitus loppui Japanissa jo vuonna 2022, mutta Seven Seas Entertainmentin julkaisema englanninkielisen käännös on vielä hyvässä vauhdissa: kahdeksas osa julkaistaan marraskuussa 2023 ja kaksi seuraavaa osaa on suunniteltu julkaistavan kevättalvella 2024.

Metallic Rouge ALKUPERÄISTEOS

BONES

TOIMINTA, SCI-FI

1/2024

Vuonna 1998 perustetun studio Bonesin tunnetuimpia animesovituksia ovat My Hero Academia, Soul Eater sekä molemmat adaptaatiot Fullmetal Alchemistista. Bones juhlistaakin 25-vuotista taivaltaan alkuperäisanimella Metallic Rouge. Sarja johdattaa maailmaan, jossa ihmiset ja androidit elävät rinnakkain. Rouge-niminen androidineito sekä hänen kumppaninsa Naomi ovat saaneet tehtäväkseen murhata yhdeksän keinoihmistä, jotka ovat uhka nykyiselle hallitukselle. Aasian ulkopuolella Metallic Rougea pääsee katselemaan Crunchyrollin kautta. Hahmot on suunnitellut Toshihiro Kawamoto, jonka kynästä on syntynyt hahmoja myös tunnettuihin animesarjoihin, kuten Cowboy Bebop sekä Wolf’s Rain. Rougen äänenä kuullaan Yume Miyamoto, jonka ääntä on kuultu tänä vuonna isekai-sarjassa Why Raeliana Ended Up at the Duke’s Mansion. Naomin äänenä kuultava Tomoyo Kurosawa on viimeksi ollut sciﬁ-ﬁn äärellä Cyberpunk: Edgerunnersin Rebeccan roolissa.

Surgeon Elise

Mr. Villain’s Day Oﬀ

The Witch and the Beast

PERUSTUU VERKKOMANGAAN MAHO FILM KOMEDIA, FANTASIA, ROMANSSI 1/2024

PERUSTUU VERKKOMANGAAN SYNERGYSP, SHIN-EI ANIMATION KOMEDIA 1/2024 Lomailu kuuluu vuodenvaihteeseen ja sen tietää myös pahaa juonivan organisaation jäsen nimeltä ”General”. Hän on saanut tehtäväkseen vallata Maa ja tuhota ihmiskunta. Kuitenkin elämän ja kuoleman taisteluiden keskellä on tärkeää pitää vapaapäivä. Edes Generalin viholliset eivät voi estää häntä nauttimasta arjen huvituksista, joihin kuuluu kaikenlaista mukavaa eläintarhan pandoista jäätelön syöntiin. Sarja perustuu Yuu Morikawan samannimiseen mangaan, jota on julkaistu Pixiv-verkkosivuilla vuodesta 2018 lähtien. Draama-CD:llä Generalina on kuultu Kenjirou Tsudan (Golden Kamuy, Yu-Gi-Oh! Duel Monsters) ääntä, mutta animessa päähenkilön roolissa on Shintarou Asanuma (Tokyo Ghoul, Akame ga Kill). Square Enix on koonnut mangan viiteen pokkariin, joista kaksi ensimmäistä on myös käännetty englanniksi.

Mitä olisi vuoden aloitus ilman uusia isekai-sarjoja, ja tällä kertaa mukaan napataan lääketieteellisiä kertoimia. Yuin verkkoromaaniin ja minin kuvittamaan manhwa-sarjaan perustuva Surgeon Elise kertoo nuoresta eteläkorealaisesta lääkäristä Song Jihyunista, joka on entisessään elämässään ollut ilkeä hallitsijan vaimo Elise de Clorance. Lentoturman myötä lääkäri palaa takaisin edellisen elämänsä kehoon, mutta päättää käyttää moderneja lääkärintaitojaan pahan sijasta hyvään. Alkuperäinen tarina julkaistiin vuosina 2015–2017 ja manhwa vuosina 2017– 2021. Elisen äänenä kuullaan Yui Ishikawa, joka tunnetaan muun muassa Mikasa Ackermanin (Attack on Titan) äänenä. Animoinnista huolehtii nuorehko, vuonna 2018 perustettu studio Maho Film. Studio on ehtinyt tehdä useampia isekai-sovituksia, kuten I’m the Villainess, So I’m Taming the Final Boss, jonka tuotantolaatua voi arvioida Animen numerosta 127.

PERUSTUU MANGAAN YOKOHAMA ANIMATION LAB TOIMINTA, FANTASIA 1/2024 Vuoden alkuun aikuisempaa seinen-toimintaa tarjoaa The Witch and the Beast, joka perustuu Kousuke Sataken samanimiseen mangaan. Parivaljakko Guideau ja Ashaf saapuvat kaupunkiin, jossa noita on vakuuttanut kaupunkilaisille olevansa heidän pelastajansa. Mutta petomainen Guideau ja hauta-arkkua kantava Ashaf tietävät, että noidan lupauksiin ei tule luottaa. Tämän pari ei epäröi eliminoida tieltään ketään. Manga jatkuu edelleen, mutta Sataken terveyden vuoksi sarja on ollut tauolla tänä vuonna. The Witch and the Beast ei ole tammikuun ainoa alkava sarja, jonka Yokohama Animation Lab on animoinut, sillä studio lähettää ruuduille myös romanttisen yuri-animen Whisper Me a Love Song.

A Sign of Aﬀection PERUSTUU MANGAAN

AJIA-DO ANIMATION WORKS

Kylmää talvea lämmittää orastava rakkaus. Yliopisto-opiskelija Yuki Itosen koko elämä on ollut hiljaisuutta, sillä hän on kuuro. Hän elää kuitenkin hyvin tavanomaista elämää, eikä parhaan ystävänsä Rinin lisäksi erityisemmin kommunikoi muiden ihmisten kanssa. Yukin tiivis kupla kuitenkin puhkeaa, kun hän kohtaa Rinin kaverin Itsuomin. Erilaisuuksistaan huolimatta kaksikko tuntee vetoa toisiinsa ja yhteisen kielen etsintä alkaa. Romanttisia ja kevyitä hetkiä tarjoava A Sign of Aﬀection perustuu tekijäkaksikko suu Morishitan sa-

ROMANSSI

1/2024

mannimiseen mangaan, jota on julkaistu Kodanshan Dessert-lehdessä vuodesta 2019 lähtien. Sarjaa on julkaistu englanniksi digitaalisena vuodesta 2020 lähtien ja painettuna vuodesta 2021 lähtien. Tekijät ovat kertoneet, ettei heillä kummallakaan ollut laajempaa tuntemusta viittomakielestä ennen sarjan tekemistä, joten mangaa varten tehtiin paljon taustatutkimusta eri lähteistä. Sarjan on lisensoinut Crunchyroll. Animen lisäksi mangasta on tehty myös näytelmäversio, jota esitettiin Tokiossa vuonna 2021.

OIKEUDENMUKAISTEN KOIRASOTURIEN KUMPPANI Haastattelussa Yoshihiro Takahashi

IO! ksia HUOonM stu ipalja

ä ju ta! Sisältä ga-sarjois Gin

Yoshihiro Takahashi syyskuussa Helsingissä.

lunperin vuosina 1983–1987 julkaistu Ginga Nagareboshi Gin eli Hopeanuoli tuskin kaipaa esittelyä. Koska Hopeanuoli ja muut Ginga-koirasarjat ovat valloittaneet suomalaisen yleisön sydämiä jo 80-luvulta lähtien, on niiden luoja Yoshihiro Takahashi yksi rakastetuimmista mangakoista Suomessa. Suomalaiset fanit saivat viime kesän lopulla ilokseen kuulla, että Takahashi tulisi vierailulle Helsinkiin syyskuun 15.–18. päivä. Vierailua järjestänyt japanilainen museo Yokote Masuda Manga Museum piti Kampin Muji-liikkeessä näyttelyn, joka esitteli mangakan alkuperäisiä piirroksia hänen sarjoistaan. Akitan prefektuurissa, Yokoten kaupungissa sijaitseva museo ylläpitää maailman kattavinta kokoelmaa Takahashin alkuperäisistä teoksista. Mangaka itsekin on kotoisin Akitasta, Higashinarusen pikkukylästä. Näyttelyn yhteydessä Takahashi kohtasi fanejaan nimikirjoitustilaisuudessa. Syytä oli myös juhlaan, sillä mangaka täytti vierailun aikana 70 vuotta. Hopeanuoli-manga puolestaan täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Torstaina, ennen suurta nimikirjoitusurakkaa, Anime-lehdelle tarjoutui harvinainen tilaisuus keskustella Takahashin kanssa hänen elämästään – sekä tietenkin koirista. Mangaka tapasi Animen edustajat iloisella mielin yhdessä museonjohtajan Oishi Takashin sekä Komachi Consulting -yrityksen perustajan Minako Lakson kanssa. Tulkkina toimi Sangatsu Mangan toimituspäällikkö Antti Valkama. Takahashi on urallaan luonut mangasarjoja eri aihepiireistä, mutta Hopeanuolen menestys teki hänestä varsinaisen ”koiramangakan”. Yhtenä nuoruusvuosien inspiraationa Takahashi mainitsee Kyuuta Ishikawan (1940–2018), joka loi koiriin ja susiin keskittyviä mangoja 60- ja 70-luvuilla. − Ishikawa tosin piirsi koirat paljon minua realistisemmin. Minun koirani ovat paljon ilmeikkäämpiä ja sarjakuvamaisia. Myöhemmin Takahashi tutustui sattumalta Ishikawan assistenttina toimineeseen Seiichi Ikeuchiin. Kaksikko ystävystyi yhteisen golfharrastuksen kautta, ja Ikeuchi piirtääkin erityisesti golﬁin keskittyviä urheilumangoja. Takahashi naurahtaa, että Ishikawan lailla Ikeuchi yritti aikanaan tehdä koiramangaa, mutta ei menestynyt siinä yhtä hyvin kuin golf-mangassa.

menkoiraa ja huskya. Suomessa koiran ja suden risteytyksessä saa olla enintään 12,5 % sutta, mutta Japanissa mikään koirarotu tai koiran ja suden risteymä ei ole suoraan kielletty. Koska Takahashin koirasusi saapui Japaniin sen ollessa kaksivuotias sekä hyvin koulutettu, maahantuonnissa ei ollut suurempia vaikeuksia. Koira kuulemma karkailee välillä, mutta lopulta se palaa aina kotiin. Kun puhutaan koirista hänen teoksissaan, Takahashi valitsee hahmojen rodun kunkin hahmon luonteen mukaan. Tarinoiden kannalta hänen lempirotunsa on saksanpaimenkoira niiden oikeudentajuisuuden, mutta myös koppavan ylpeyden ja särmän ansiosta. Siinä missä uroskoirista kirjoittaminen on pitkän kokemuksen perusteella hänelle luontevaa, tuottavat naarashahmot mangakalle vaikeuksia. Hopeanuolen Crossin ja Ginga Densetsu Weedin (1999–2009, suomeksi Weed) Lydian lisäksi naissoturit ovat harvassa sarjojen lukuisten hahmojen joukossa. Arasti Takahashi kertoo yrittävänsä parhaansa naishahmojen suhteen, vaikka niitä on vaikea kirjoittaa. Lydiaan hän on kuitenkin tyytyväinen hahmon moniulotteisuuden ansiosta. Haastavien naaraiden lisäksi Takahashi on joutunut tekemään raskaita valintoja hahmojen suhteen. Fanien rakastaman saksanpaimenkoira Johnin kuolema oli mangakallekin

Koirat ovat näytelleet pääroolia niin Takahashin tarinoissa kuin arjessa. Eri rodut ja niiden luonteet ovat tulleet hänelle tutuksi. Nuoruudestaan hän muisteli lämmöllä perheen Kuro-nimistä akitasekoitusta. Kuro (kääntyisi suomalaisittain Mustiksi) oli Takahashille veljen kaltainen kumppani. Akitoja pidetään haasteellisina ja vaikeasti lähestyttävinä koirina, sillä ne eivät ilmaise tunteitaan yhtä selvästi kuin useimmat muut rodut. Mutta Takahashilla ei ollut vaikeuksia ymmärtää Kuroa. − Kerran, taisin olla 5-vuotias, meille tuli kiertävä kenkäkauppias. Kun kenkäkauppias seisoi eteisessä, minä ja Kuro ja seurasimme hänen tekemisiään. Kun kauppias päätti vitsillä tarttua minuun, Kuro ärähti miehelle kunnolla. Muuten se ei reagoinut mihinkään, mutta lasta piti suojella. Takahashi oppi Kurolta, että itselleen tärkeitä asioita tulee suojella. Tämä välittyy selvästi hänen teoksissaan. Takahashin aikuisuudessa perheeseen on kuulunut muun muassa labradorinnoutaja sekä Yhdysvalloista tuotu koirasusi, jonka perimästä löytyy suden lisäksi saksanpai-

” Koirat ovat näytelleet

pääroolia niin Takahashin tarinoissa kuin arjessa.” 13

” Hopeanuoli-mangan kustannustoimittaja koitti aikoinaan toppuutella Takahashia, ettei sarjasta tulisi liian verinen.” vaikea asia. Lukijat antavat erityisesti palautetta, kun jokin hahmo kuolee. Takahashi muistaa tapauksen, joka sattui hänen vieraillessaan Kuopion Animeconissa vuonna 2012. Silloin nimikirjoitustilaisuuteen saapui fani, joka oli juuri lukenut Johnin kuolemasta japaninkielisestä Weed-painoksesta. Kyseinen osa ei Takahashin mukaan ollut vielä ilmestynyt Suomessa. Hopeanuolestakin tuttu soturikoira koki Weedissä pitkän ja kivuliaan kuoleman. Luonteelleen ominaiseen tapaan John ei kuitenkaan murtunut henkisesti. Takahashi kertoo lukijan olleen vihainen, että hän tappoi Johnin. − Kysyin sitten häneltä, että eikös Johnin kuolema ollut juuri sille sopiva. Lopulta hän myönsi, että juuri tuolla tavalla John olisi halunnut kuolla. Ylpeänä loppuun asti. Ginga-sarjojen väkivaltaisuus on herättänyt huomiota Suomessa siitä saakka, kun Hopeanuoli rantautui tänne vuonna 1989 neljän VHS-osan voimin. Hopeanuoli-mangan kustannustoimittaja koitti aikoinaan toppuutella Takahashia, ettei sarjasta tulisi liian verinen. Takahashi epäilee, että kustantamolla luultavasti pelättiin, että he saisivat väkivallasta valituksia. Takahashi naurahtaakin, että täytyyhän tarinassa olla kunnon menoa ja meininkiä. Lopulta hän ei kuullut kustannustoimittajalta yhtään valituksia. − Lukijat hahmottavat väkivallan eri tavalla, kun se tapahtuu eläinten välillä, kuin jos sama tapahtuisi ihmisten kesken.

kuolla Ouun koira-armeijan ja hirviökarhu Akakabuton välisessä viimeisessä taistelussa. Mutta kustannustoimittaja ei suostunut tähän ja lopulta vain vanhin veli Akatora koki verisen kuoleman. Rajuudesta huolimatta Takahashi ei halua teostensa olevan monien aikuisille suunnattujen sarjojen lailla liian raﬂaavia, vaan jonkinlainen moraalinen raja on oltava. Tästä teokset ovat saaneet kiitosta. Takahashi muistaa kohtaamisen erään japanilaisen vanhan rouvan kanssa, joka oli kehunut Hopeanuolta ja todennut, että jokaisen koululaisen tulisi lukea se. Takahashi kiteyttää Ginga-sarjojen viestin oikeudenmukaisuuden ja rakkauden käsitteisiin. Rakkaudella hän tarkoittaa pikemminkin kumppanuutta ja lähimmäisenrakkautta. Toveruuden ja uskollisuuden teemat nousevat usein esille Takahashin teoksissa. Kysyimmekin, onko Japanin historia ja bushidou kenties inspiroinut häntä. − Kotiseudullani Higashinarusessa kyllä liikkuu tarinoita samuraista ja taisteluista. Minulla on ehkä ollut heitä suvussakin, joten kaipa sellaiset ideat ovat itsellä ikään kuin takaraivossa. Pohtiessaan kotiseutunsa historiaa Takahashille tulee mieleen lapsuusajan muisto näkemästään karhunraadosta. Akitan maaseudulla oli tapana esitellä kaadettuja karhuja koko kylälle. Kerran metsästäjät olivat kaataneet erityisen kookkaan karhun, jota pidettiin näytillä pikkurekan lavalla. Näky tästä valtavasta pedosta jäi pikkupojalle pysyvästi mieleen. Japanin suurimman saaren, Pohjois-Honshun, luonto muistuttaa Takahashin mielestä Suomen luontoa. Mangaka arvelee, että tutulta tuntuva miljöö ja kummankin kulttuurin kohtaamiset karhujen kanssa ovat osasyy siihen, miksi Ginga-sarjoilla on Suomessa niin paljon faneja. Suomalaisten lukijoiden antaumus hänen teoksiansa kohtaan on tehnyt Takahashin suuren vaikutuksen. Innokkaimmat fanit ovat jopa matkustaneet Akitaan nähdäkseen Takahashin kotiseutuja. − Olen otettu ja kiitollinen siitä, että suomalaiset lukijat ovat ottaneet mangani niin hyvin vastaan. Kiitos suuresti tuestanne! Anime toivottaa 70-vuotiaalle Takahashille pitkää ikää ja menestystä. Mette Pesonen

Hahmokuolemiin liittyen Takahashi paljastaa, että hän olisi halunnut Hopeanuolta kirjoittaessaan tappaa kaikki kolme Kain tiikeriveljestä yhdellä kerralla. Kolmikon oli määrä

Riki, Ouun armeijan ensimmäinen johtaja.

Sivu verisestä taistelusta Akakabutoa vastaan.

”Niin kauan, kun maan päällä on tietämättömyyttä ja kurjuutta, tämän kaltaisilla kirjoilla on paikka maailmassa.” – Victor Hugo

KURJAT

itä on rakkaus? Mitä on oikeus? Näihin kysymyksiin ranskalainen romantiikan ajan kirjailija Victor Hugo etsii vastausta proosaeepoksessaan Les Misérables (1862), suomeksi Kurjat. Kirja on vakiinnuttanut paikkansa länsimaisen kirjallisuuden kaanonin yhtenä merkittävämpänä teoksena. Monien muiden teoksesta tehtyjen adaptaatioiden tavoin myös 2010-luvulla ilmestynyt mangasovitus etsii vastauksia näihin samoihin kysymyksiin. Kurjat on historiallinen ﬁktio ja seuraa entisen kaleerivanki Jean Valjeanin elämää. Hän ja teoksen muu kirjava hahmokaarti kuljettavat lukijat 1800-luvun alkupuolen Ranskan ankaran yhteiskunnan läpi. Aina rikkauden loistosta köyhyyden ja kurjuuden satamaan, lapsuuden viattomuudesta rikollisten julmuuteen sekä rakkauden kehdosta verisille barrikadeille. Laajan ja monipuolisen hahmolistauksen avulla Hugo onnistuu tuomaan esille ihmisyyden parhaimmat ja rumimmat puolet. Kurjat on runollinen oodi ja kunnianosoitus vähäosaisille sekä heidän taistelullensa selviytymisen puolesta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Teoksen pohjalta on tehty useita eri adaptaatioita, joista tunnetuin on vuonna 1980 alkunsa saanut samanniminen musikaalisensaatio, tutummin nimellä Les Mis. Vuonna 2007 studio Nippon Animation teki romaanista animesovituksen Shoujo Cosette. Kun mangaka Takahiro Araille tarjoutui mahdollisuus tehdä tästä kuolemattomasta mestariteoksesta manga, hän ei voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Arain aikaisempi teos Darren Shan: Cirque du Freak (2006) pohjautuu Darren Shanin Friikkisirkus-romaaniin, joten Arailta löytyi aikaisempaa kokemusta proosan ja länsimaalaisen kirjallisuuden sovittamisesta mangan muotoon. Shogakukan julkaisi mangasovituksen Les Misérables vuosien 2013–2016 aikana Monthly Shounen Sunday-lehdessä ja kokosi sarjan myöhemmin kahdeksan pokkarin muotoon. Seven Seas Entertainment päätyi julkaisemaan sarjan englanniksi neljän kokoelmateoksen muodossa. Artikkelin kirjoitushetkellä näistä osista on julkaistu kolme. Viimeisen osan odotetaan ilmestyvän joulukuussa 2023. Manga on hyvin pitkä ja täynnä erilaisia yksityiskohtia. Pituus ei yllätä, sillä kuuluuhan ”tiiliskivenä” tunnettu alkuperäinen romaani länsimaalaisen kirjallisuuden pisimpiin teoksiin.

siirtää katseen lähes kokonaan pois Valjeanista keskittyen kuvaamaan Pariisin levotonta tilannetta vuonna 1832. Ranska on tässä vaiheessa ehtinyt käydä läpi monenlaisia poliittisia uudistuksia Napoleonin vallasta takaisin monarkiaan. Mutta yksi asia on säilynyt: köyhyys ja kurjuus kansan keskuudessa. Marius on nuori köyhä opiskelija, joka on kieltänyt rikkaan sukunsa perinnön poliittisista syistä. Eräänä iltapäivänä hänen opiskelijaystävänsä Coufreyrac kutsuu hänet salaiseen tapaamiseen, jossa nuoret poliittisesti radikaalit suunnittelevat vallankumousta. Heidän tavoitteenansa ei tosin ole tuoda takaisin aikaisempi bonapartistilainen hallitus, vaan tasavalta. Valtiomuoto, jossa kansa olisi vihdoin todella vapaa. Kesäkuun viidentenä päivänä he nousevatkin barrikadeille, valmiina antamaan henkensä tavoitteleman tulevaisuutensa puolesta. Hugo on kertonut olleensa itse paikalla

Hugon lailla Arai on jakanut tarinan viiteen osaan: 1. Fantine, 2. Cosette, 3. Marius, 4. Idyllejä ja taruja sekä 5. Valjean. Jokainen osa keskittyy eri henkilöiden kohtaloihin, kertoen tarinaa heidän näkökulmastansa. Fantine on nuori äiti, joka on tullut rikkaan opiskelijan huijaamaksi ja vaipuu syvälle epätoivon ja kurjuuden kuiluun. Pala palalta hän myy kehoaan voidakseen lähettää rahaa Thénardiereille, jotka huolehtivat hänen tyttärestään Cosettesta. Toinen osa puolestaan keskittyy kyseisen tyttären kärsimykseen julman ja väkivaltaisten Thénardier-roistojen armoilla. Juuri hänen lohduttoman surulliset kasvonsa ovat ikuistettu edustamaan teoksen eri variaatioiden mainoksia. Valjeanin, Fantinen ja Cosetten tarinat ovat tiukassa vuorovaikutuksessa keskenään, mutta näkökulma muuttuu kokonaan kolmannessa osassa, Marius Pontmercyn saapuessa tarinaan. Mariusta on usein kuvattu teoksen toiseksi päähenkilöksi Valjeanin rinnalla. Aikahypyn kautta kolmas ja neljäs osa Kuvat: © Takahiro Arai / Shogakukan

”Kun mangaka Takahiro Araille tarjoutui mahdollisuus tehdä tästä kuolemattomasta mestariteoksesta manga, hän ei voinut olla tarttumatta tilaisuuteen.”

”Kuten Hugo aikoinaan, myös Arai pakottaa lukijansa katsomaan köyhyyden julmimpia olosuhteita suoraan silmiin ja kohtaamaan ihmisen kärsimyksen.” todistamassa kesäkuun historiallista kapinaa. Les Misérables -teosten fanit tuntevat kyseisen päivän nimellä ”Barricade Day”, barrikadipäivä.

Vastaiskuna aikaisemmin vallinneelle uusklassismille, joka korosti ihmisen järkeä ja rationaalisuutta, romantiikan ajan taide nosti jalustalle tunteiden ja aistien kuvauksen sekä yksilön kokemuksen. Ihmisen mielikuvitus kiinnosti ihmisiä, ja todellisuuteen alettiin sekoittamaan fantastisia elementtejä. Apua haettiin symboliikasta ja mytologian tarustoista. Kurjat-romaanin tarina on hyvin hahmopainotteinen, joten sinänsä on mielenkiintoista, että manga on sijoitettu shounen-kategoriaan. Suuret, ylikuohuvat tunteet, pitkät mielensisäiset monologit ja symbolismi ovat perinteisesti olleet piirteitä, jotka yhdistetään shoujo-mangaan. Tästä huolimatta Arain yksityiskohtiin pureutuvat piirrostyyli taittaa Hugon lähes runollisen kirjoituksen saumattomasti mangan muotoon. Hyödyntämällä kuvallista symboliikkaa hän välittää lukijoilleen hahmojen mielenliikkeitä. Tästä esimerkkinä tapa, jolla Valjeanin mielenmaisemia kuvataan. Metsurina toimiva Valjean on yksin vastuussa siskonsa ja tämän seitsemän lapsen elättämisestä. Kylmän talven viedessä työt ja ruuan hän päätyy epätoivoiseen tekoon ja varastaa keskellä yötä leipomosta leivän. Tämä rike maksaa Valjeanille neljä vuotta kaleerivankina. Tuomio kuitenkin pitenee aikaa myöten. Ennen kuin Valjean huomaakaan, hän on viettänyt yhdeksäntoista vuotta vankina hyvin brutaaleissa olosuhteissa. Tämä julmuus ja epäoikeudenmukaisuus saa hänet kiroamaan koko yhteiskunnan ja Jumalan sekä vannomaan kostoa. Kuvatakseen Valjeanin pohjatonta epätoivoa Arai piirtää tummanpuhuvan verenhimoisen pedon Valjeanin ympärille,

joka yllyttää miestä entistä syvemmälle kaaokseen kitaan. Tämä kuvaus muuttuu Valjeanin tavatessaan hyvätahtoisen piispa Myrielin, joka pelastaa tämän sielun ja elämän antamalla hänelle hopea-astiaston ja hopeiset kynttilänjalat. Tämä armo aiheuttaa perustavanlaatuisen muutoksen Valjeanin maailman- ja itsekuvassa. Peto varisee hänen ympäriltään muuttuen vaaleaksi leijonaksi. Eläinmotiivit toistuvat usein Arain hahmokuvauksissa. Komisario Javert on iso vahtikoira, kun taas juonitteleva roisto Thénardier on jättimäinen käärme.

Arai on kertonut häntä kiinnostavan erityisesti hahmojen väliset ideologiset konﬂiktit Les Misérablesissa. Valjeanin armollisuuden vastakohtana toimii komisario Javert, joka edustaa kasvotonta, konemaista systeemiä nimeltä laki. Javert esiintyy kylmänä ja täysin tunteettomana, noudattaen kirjotettuja sääntöjä kuin Raamattua, välittämättä yhtään inhimillisestä tekijästä. Javertin voidaan nähdä edustavan uusklassillista rationaalisuutta, kun taas Valjean on tunteikkaan romantiikan representaatio. Arai on korostanut Javertin konemaisuutta piirtämällä hänen puhekuplansa neliöinä pyöreiden muotojen sijasta. Aivan kuin hänestä puuttuisi inhimillisyys. ”Taistele, unelmoi, toivo ja rakasta”. Kyseinen iskulause kiteyttää Les Misérables-mangan sisimmän. Sarja on tarina erilaisista ihmiskohtaloista epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Arain tulkinta tästä kuolemattomasta tarinasta on hyvin uskollinen alkuperäiselle lähdemateriaalille. Kuten Hugo aikoinaan, myös Arai pakottaa lukijansa katsomaan köyhyyden julmimpia olosuhteita suoraan silmiin ja kohtaamaan ihmisen kärsimyksen. Mutta tarina ei kuitenkaan ole vain pohjatonta epätoivoa ja tuskaa. Se on ennen kaikkea kunnianosoitus ihmiselämälle ja sen periksiantamattomuudelle. Jenni Väyrynen

Kuvat: © Takahiro Arai / Shogakukan

Esittelemme kuusi kauden teemaan jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa, henkilöä tai ilmiötä.

Teksti: Hanna Saarimaa

TOP 5+1

Noidat Loitsuja, patoja, suippohattuja ja lentäviä luutia. Noidat ovat ikonisia taikahahmoja, joita löytyy melkeinpä jokaisesta kulttuurista. Noidilla on animessa monenlaisia rooleja aina sankareista anatagonisteihin sekä päähenkilöstä sivuhahmoihin. Listaamme tällä kertaa viisi ikonista noitahahmoa sekä yhden velhon.

Chocolat (Sugar Sugar Rune) Kiki (Kikin lähettipalvelu) Noitakoulutuksessa oleva Kiki muuttaa pois kotoa löytääkseen omat vahvuutensa. Naiiviuteen taipuvainen Kiki ei tunnu osaavan sen erikoisempia taitoja kuin lentämisen, mutta se ei pientä noitaa lannista. Kiki on malliesimerkki leikkisästä noidasta, joka oppii samalla itsestään oppiessaan maailmasta. Itsenäinen Kiki on samaistuttava hahmo, joka ihastuttaa sukupolvesta toiseen.

Elaina (Wandering Witch) Elaina on kuin taikuuden ihmelapsi, mikä toisaalta teki hänestä myös koppavan noidanalun, joka yliarvioi taitonsa. Ylimielinen Elaina ei aluksi ymmärrä epäonnistumisen merkitystä. Elainen hahmon taikuus kumpuaakin siitä, miten kakaramaisesta noidasta alkaa kehittyä välittävä aikuinen, joka haluaa oppia virheistään.

Yksi Re:Zeron pääantagonisteista on ahneuden noita Echidna. Echidna on ihmisiä älykkäämpi ja omaa myös sadistisia piirteitä. Hän hyödyntää kauneuttaan sekä omaa kyvyn istuttaa pelon ihmisten sydämeen. Echidna häikäilemättömyydestä huolimatta hän on uniikki sekä vahva hahmo, jolla on karismaattista vetovoimaa.

Echidna (Re: Zero)

Chocolat on räväkkä persoona, joka päätyy kisaamaan kuningattaren kruunusta ystävänsä Vanillan kanssa. Kisassa on tarkoitus kerätä sydämiä ihmisiltä, jotka ovat ihastuneita tyttöihin. Itsevarma ja taikamaailmassa suosittu Chocolat huomaa kuitenkin, ettei ihmisten maailmassa asiat toimikkaan kuin kotona. Tuittupäinen Chocolat on periksiantamaton persoona, joka on valmis antamaan kaikkensa ystäviensä takia.

Medusa (Soul Eater)

Howl (Liikkuva linna)

Medusa Gorgon on käärmenoita, joka omistautuu jopa hulluuteen asti tutkimaan omaa mustaa vertaan. Hän soluttautuu akatemiaan koululääkärinä tutkiakseen kishiniä eli kokonaisuutta, joka ilmenee puhtaiden ihmissielujen joukkomurhasta. Päämääränsä saavuttaakseen Medusa on valmis kirjaimellisesti mihin tahansa, eikä vaarallisen noidan tielle parane joutua.

Karismaattinen nuori velho, jonka huhutaan syövän kauniiden neitojen sydämiä. Playboymainen ulkomuoto kuitenkin hämää, sillä oikeasti Howl on itsekäs ja turhamainen pojankloppi, joka suree väärän värisiä hiuksiaan. Riikinkukon lailla komeileva velho osaa kuitenkin olla hurmaava sekä huomaavainen oikealle päälle sattuessaan.

Tuntemattomat taipaleet Isabella Birdin tarina

National Library of Scotlandin digitoima kuva. CC BY 4.0.

gaLue man lu e t arvos 0! 3 a sivult

Isabella Bird piirsi ja myöhemmin valokuvasi matkojaan.

”Jokohama ei parane lähemmällä tutustumisella. Se näyttää elävältä-kuolleelta. Siinä on epäsäännöllisyyttä ilman maalauksellisuutta, ja harmaa taivas, harmaa meri, harmaat talot ja harmaat katot näyttävät harmonisen pitkästyttäviltä.” Oriental Hotel, Jokohama, 21.5. Kirje 1, Unbeaten Tracks in Japan

Mies oli nuori, 18-vuotias. Hänellä oli yksinkertaiset kasvot, hyvät hampaat ja vahvan näköinen ruumis. Hän puhui erinomaista englantia, ja osasi hieman laittaa ruokaakin, mutta hänellä ei ollut suosituskirjettä mukanaan. Se oli palanut tulipalossa, niin kuin kaikki muutkin hänen paperinsa, poika kertoi.” ”Hänen nimensä on Itou”, Isabella Bird kirjoitti nuorukaisesta sisarelleen kesäkuun 7. päivä vuonna 1878. ”Kuulet hänestä epäilemättä paljon lisää, onhan hän hyvä tai paha neroni seuraavien kolmen kuukauden ajan.” Niin kauan Bird oletti tarvitsevansa uutta opastaan ja tulkkiaan, nuorta Itouta. Hän oli pyrkimässä Ezoon – tai Hok-

kaidolle, niin kuin Japanin pohjoisin osa tultiin myöhemmin tuntemaan. Matka oli vaarallinen. Reitti pitkin Japanin läntistä reunaa pohjoiseen oli lähes tuntematon jopa paikallisille valtaapitäville. Bird oli lähdössä tutkimusmatkalleen Jokohamasta, lännelle avoimesta satamakaupungista, jonne hän oli saapunut joitakin viikkoja aiemmin höyrylaivalla. Jokohamasta hänen oli määrä matkata Yedon kautta Nikkoon, josta reitin oli tarkoitus jatkua Niigatan, Kubotan ja Aomorin kautta Hakodateen ja Biratoriin. Hän halusi taltioida paikallista elämäntapaa ennen kuin se vääjäämättä katoaisi teollistumisen myötä. Erityisesti häntä kiehtoivat pohjoisen ainut, karhunpalvojakansa.

Piti matkustaa lisää. Käväistyään kotona hän jatkoi nopeasti Yhdysvaltojen länsirannikolle, jota hän kolusi satojen kilometrien matkan yksin ratsain. Hän vietti aikaa Coloradon territoriossa, joka ei vielä tuolloin ollut osavaltio. Coloradon länsireunaa nuolevilla Kalliovuorilla nainen kohtasi muuan Jim Nugentin, yksisilmäisen lainsuojattoman. Nugent osoittautui ensivaikutelmaa turvallisemmaksi. Villiintyneen ulkokuoren alla oli yllättävän lukenut mies, johon Bird ihastui, omien sanojensa mukaan rakastuikin. Nugent jopa kosi naista, mutta Bird kieltäytyi. Bird kirjoitti myöhemmin Nugentin olevan mies, johon jokainen nainen voisi rakastua, mutta jota kukaan järjissään oleva ei ottaisi puolisokseen.

”Päivämäärästä näet, että olen aloittanut pitkän matkani, vaikkakaan en vielä ”tallaamattomia polkuja” pitkin, joille toivon astuvani lähdettyäni Nikkosta [--].” Kasukabe, 10.6. Kirje 6, Unbeaten Tracks in Japan

Oli sadekausi, kuumaa ja hiostavaa, kun Bird ja Itou lähtivät matkalle. Kokeneena matkustelijana 47-vuotias Bird oli pukeutunut käytännöllisesti tweed-pukuun, bambuhattuun ja saappaisiin. Mukanaan heillä oli vain joitakin kymmeniä kiloja matkatavaraa, välttämättömimmät sekä ensimmäisiksi vuorokausiksi palkatut riksaa vetävät juoksijat. Bird aikoi ratsastaa osan matkasta. Havaijilla hän oli oppinut ratsastamaan hajareisin. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Bird oli tehnyt lääkärin suosituksesta vuonna 1854. Lääkäri oli tuumaillut, että matkustus voisi olla lääke parikymppisen naisen masennukseen ja selkäsärkyihin. Pappisisältään saamansa sadan punnan turvin Bird oli matkannut Englannista Pohjois-Amerikkaan sukulaisiin. Matka oli poistanut Birdin vaivat, mutta oireet olivat nopeasti uusiutuneet kotiinpaluun myötä. Seuranneiden parinkymmenen vuoden ajan hän pyrki sopeutumaan niihin. Lopulta isän kuoleman jälkeen hänen sisarensa Henrietta sai hänet taivuteltua pakkaamaan laukkunsa uudelleen. Keski-ikäistynyt Bird vieraili terveysvaikutusten toivossa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, mutta ne olivat liian englantilaisia, liian kuumia, liian pölyisiä. Paluumatkalla hänen höyrylaivansa sukelsi myrskyyn. Kiikkerä alus pysyi hädin tuskin kasassa. Bird istui sisällä sadevarusteissaan veden tihkuessa sisään hyttiin ja nautti joka hetkestä. “Olen rakastunut, merten jumala on varastanut sydämeni”, hän raportoi Henriettalle. Kanssamatkustajan sairastuttua laiva pysähtyi Havaijilla. Bird ihastui näkemäänsä. Kaikki oli vehreää ja värikästä, juuri sellaista, mitä hän oli kuvitellut löytävänsä Australiasta. Hän jäi Havaijille kuudeksi kuukaudeksi. Hän ratsasteli ympäri saaria vailla varsinaisia päämääriä, kiipesi tulivuorille ja pyykkäsi joenmutkissa. Elämä tuntui viimeinkin hyvältä, vapaalta.

”Kaikilla lehmillä oli mahan alle sidotut puuvillaiset kankaat, joissa oli sinisten lohikäärmeiden kuvia. Kankaiden tarkoitus oli suojata eläimiä mudalta ja hyönteisiltä, ja niillä oli olkikengät ja nenien ruston läpi menevät nyörit.” Kaminoyama, Kirje 18, Unbeaten Tracks in Japan

National Library of Scotlandin digitoima kuva. CC BY 4.0.

Matkanteko kävi Japanissa pian raskaaksi. Tiet huononivat, pahimmillaan ne olivat vain mutaisia kinttupolkuja. Majatalot, jos sisämaan ränsistyneitä hökkeleitä sellaisiksi saattoi kutsua, olivat yleensä pahanhajuisia sekä täynnä kirppuja ja hyttysiä. Vähänpä Bird tiesi vuonna 1878 vaaroista, joita tulisi kohtaamaan myöhemmillä matkoillaan. Niihin lukeutuivat ratsastusonnettomuudessa rikotut kylkiluut Intiassa ja lähes elävältä poltetuksi tuleminen Kiinassa. Birdin taival Japanissa kesti lopulta seitsemän kuukautta. Hän tavoitti ainut, ja vakavimmaksi vammaksi jäi nyrjähtänyt ranne hevosen kompuroitua. Vaikka hän piti talonpoikien elämää lähes viheliäisenä, hän löysi matkaltaan hyviäkin asioita. Temppeleiden runsaat koristelut, vihreä tee, ikebana ja ihmisten avuliaisuus kirvoittivat häneltä kiittäviä kommentteja. Kieloilta tuoksuvaa sinivetistä Ezoa Bird suorastaan ihaili. Kirjeiden kirjoittamisesta oli tullut tapa jo ensimmäisellä ulkomaanmatkalla. Myös Japania ja sen luontoa ja ihmisiä Bird kuvaili sisarelleen osoittamissaan kirjeissä. Hän oli jo aiemmin tullut matkakirjoistaan kuuluisaksi, ja hän koosti myös kiinnostavimmista Japanin-kirjeistään sellaisen. Unbeaten Tracks in Japan ilmestyi vuonna 1879. Bird eli pitkän ja hyvän elämän. Lyhyt mutta onnellinen myöhempien vuosien avioliitto jätti hänelle perinnön, joka kirjapalkkioiden ohella mahdollisti matkojen jatkumisen. Hän ehti matkata laajasti muun muassa Iranissa, Tiibetissä ja Koreassa. Matka Marokkoon jäi Birdin viimeiseksi. Hän sairastui paluumatkalla ja kuoli lopulta vuonna 1904 kotonaan, 72-vuotiaana. Valmisteilla oli vielä yksi matka Kiinaan. Riikka Haapanen

Isabella Bird palasi Japaniin 1890-luvulla, jolloin hän kuvasi ensimmäisellä matkallaan tapaamansa majatalon omistajan perheineen.

Arvostelut 25

24 25 26 27 28 30 31 32 33

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Arvostelijat tässä numerossa

Katrin Pearson

Mette Pesonen

Kaikkiruokainen animangan suurkuluttaja, jonka sydän sykkii romantiikalle. Pyrkii suosimaan alkuperäistä, minkä takia kirjahyllyt ovat täyttyneet ranobeista.

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

Sini Laine

Toni Jefremoﬀ

Sini on uusista sarjoista helposti innostuva fanityttö, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti urheiluanimet. Usein animea katsoessaan hän jää pohtimaan, voisiko siitä tehdä cosplayn.

Jefulla sydän sykkii erityisesti showpainin suuntaan, mutta animea, mangaa ja videopelejä tulee kulutettua kohtuullisia määriä. Lempisarjoissa lentää hurme, kyyneleet ja kenelläkään ei ole kivaa. Välillä hahmotarinat koukuttavat, ja podcastit sekä musiikki ovat suurkulutuksessa.

Elina Koskinen Musiikkitieteen opiskelija ja mangan hamstraaja, jolle kelpaa genre kuin genre. Animangan lisäksi vapaa-aika kuluu musiikin ja pelaamisen parissa.

Riikka Haapanen Alue- ja kulttuurintutkimuksesta valmistunut downshiftaava maatiainen, joka nauttii kliseisesti sarjakuvien lukemisesta kahviloissa ja elokuvafestivaalien aasialaisista aarteista.

Olli Riihimäki Olli muistaa hintavat tuontimangat Tokyopopin nousua edeltäneiltä vuosilta. Keskittyy nykyisin pääasiassa klassikkosarjoihin ja suomenkielisiin mangajulkaisuihin.

Välimulkaisu (anime)

Paradox Live: The Animation Hiphopin huipulle Ohjaus: Naoya Andou Käsikirjoitus: Takayo Ikami

men aikana päästään nauttimaan niin alkuperäisiltä CD:ltä tutuista kuin animea varten tehdyistä kappaleista. Tärkeintä Paradox Livessä ovat hahmojen väliset suhteet sekä hahmojen omien menneisyyden traumojen käsittely ystävien tuella. Phantometalien käytössä on haittavaikutus: jonkin ajan kuluttua illuusioiden luomisesta käyttäjä joutuu kokemaan uudestaan elämänsä kauheimmat traumat. Kilpailun ohessa syvennetään suhteita omien tiimijäsenten kesken ja tutustutaan myös vastustajiin. Samalla selvitetään mysteerejä kilpailun kulisseihin ja phantometaleihin liittyen.

Studio: Pine Jam Alkuteos: perustuu Avexin ja GCrestin monimediaprojektiin Esitetty: 3.10.2023 – Jaksoja: 12

Vaikka animesovitus on osa suurempaa multimedia-

Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

projektia, se toimii yllättävän hyvin itsenäisesti. Tarina seuraa faneille tuttua juonta kuunnelmalevyiltä, mutta muutoksia on tehty pääosin parempaan suuntaan. Alun perin laahaavaa alkua on tiivistetty, ja monia asioita kerrotaan eri tavalla. Mukana on myös täysin uutta sisältöä, joka syventää tarinaa. Toisaalta joidenkin hahmojen tarinoita on leikattu pois. Jää nähtäväksi, käsitelläänkö niitä ollenkaan. Erityisesti anime onnistuu tulevien merkittävien juonenkäänteiden vihjaamisessa. Näin ensimmäisten jaksojen jälkeen tuntuu, että animesta on saatu alkuperäisteosta selkeämmin etenevä kokonaisuus. Sini Laine

ähitulevaisuudessa hiphopin rintamalla on noussut uusi ilmiö, jota kutsutaan nimellä phantom live. Räppäreillä on erilaisia asusteita, ”phantometaleja”, joita käyttämällä he voivat luoda illuusioita lavashow’hunsa. Legendan maineessa oleva räppäriduo Buraikan on palannut julkisuuteen järjestämään rap-kilpailua, jossa paras tiimi perii Buraikanin aseman sekä suuren summan rahaa. Paradox Live -anime esittelee neljä tiimiä, jotka on kutsuttu mittelemään toisiaan vastaan voitosta. Paradox Live perustuu monimediaprojektiin, johon kuuluu muun muassa musiikkia, kuunnelma-CD:itä, mangaa ja 2.5D-näytelmiä. Projektilla on myös oma sosiaalisen median sovellus, jossa fanit voivat viestitellä toistensa kanssa ja lukea hahmojen kuulumisia japaniksi. Samalla sovelluksella fanit äänestävät kisojen voittajat ja vaikuttavat näin tarinan kulkuun.

Lyhyesti: Yllättävän lupaava sovitus alkuperäisteoksesta. Tutustumisen arvoinen musiikkianime, jos hiphop kolahtaa.

Animen alun sekavan oloisesta maailmanrakennuksesta huolimatta Paradox Liven perusidea on yksinkertainen. Neljä tiimiä kohtaa toisensa vuorotellen ja kilpailevat omilla kappaleillaan ja illuusioillaan. Mukana olevilla tiimeillä − BAE, Cozmez, The Cat’s Whiskers ja Akanyatsura − on jokaisella omat syynsä olla kilpailussa mukana. Tiimeillä on toisistaan erottuvat musiikkityylit. Esimerkiksi BAE ratsastaa trendien aallonharjalla, kun taas TCW yhdistää hiphoppiin jazzia. Ani24

Kuvat: © Paradox Live THE ANIMATION

Välimulkaisu (anime)

Butareba: The Story of a Man Who Turned into a Pig Tämä pikku possu lähti isekai-seikkailulle via puolia. Butareban visuaalinen ilme on yleisesti miellyttävä, mutta erityisesti pääpossumme on yksinkertaisuudessaan hyvin suloinen ja iloa silmille. Porsaan ääniroolissa viihdyttää monipuolisella äänenkäytöllään Yoshitsugu Matsuoka, joka tunnetaan muun muassa Sword Art Onlinen päähenkilön Kiriton roolista.

Alkuperäinen nimi: Buta no rebaa wa kanetsu shiro Ohjaus: Masayuki Takahashi Käsikirjoitus: Deko Akao Studio: Project No. 9 Alkuteos: perustuu Takuma Sakain ja Asagi Tousakan ranobeen Esitetty: 8.10.2023 – Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

bsurdien isekai-animeiden rintamalla sikaillaan. Takuma Sakain käsikirjoittamasta ja Asagi Tousakan kuvittamasta ranobesta tehty animesovitus Butareba: the story of a man who turned into a pig kertoo nuoresta otakusta, joka menettää tajuntansa syötyään raakaa porsaan maksaa. Kulinaristisesta virheestä seuraa muutakin, sillä päähenkilömme herää taianomaisesta maailmasta, tosin tuiki tavallisena porsaana. Possuna kommunikointi on hankalaa, kun ulostulo on pelkkää röhkimistä. Hänen onnekseen hätiin tulee ystävällinen ja viaton neito Jess, joka osaa lukea toisten ajatuksia. Porsaan likaisista ajatuksista huolimatta Jess hyväksyy uuden pinkin ystävänsä ja lupautuu auttamaan otakua saamaan ihmiskehonsa takaisin.

Butareban aloitusjakso pyörii pitkälti yhden vitsin ympärillä; päähenkilö on sika, niin ulkonäöltään kuin sisältääkin. Hän on hyvin kiinnostunut näkemään Jessin hameen alle ja innostuu, kun Jess kohtelee häntä kuin porsasta. Ajatuksissaan possu kehuskeleekin sillä, kuinka saa oikeasti elää sikaisaa fantasiaansa. Jess tietenkin kuulee kaikki likaiset ajatukset, mutta viattoman pöhkö neito ei kuitenkaan pahastu näistä, vaan ruokkii päähenkilön fantasiaa muun muassa uhkailemalla antavansa hänelle piiskaa. Ainakin Butareba tekee heti ensimmäisessä jaksossa selväksi, että se ei ota itseään liian vakavasti. Vaikka päähenkilön sikamainen luonne ei välttämättä viehätä, on possussa omia hurmaaKuvat: © 2023 Takuma Sakai / KADOKAWA / Aniplex / BS11

Sarjan ensimmäiset jaksot ovat tarjonneet pääsääntöisesti sikamaista huumoria hyvin pienellä ripauksella emotionaalisuutta ja toimintaa. Butareba on kirjoitushetkellä vasta alkukuopissaan, joten on vielä vaikeaa arvioida, millaisiin seikkailuihin possun ja tytön matka vie tai mitä sarjalta voi odottaa. Toisaalta mahdollisten tulevien juonenkäänteiden kannalta tulevaisuus näyttää valoisalta: Jess salailee paljon asioita, joiden paljastuminen voi tuoda tullessaan erinomaisia juonenkäänteitä. Mutta toistaiseksi voi todeta, että Butareba ei vielä tarinallaan erotu erityisemmin absurdien isekai-sarjojen massasta. Elina Koskinen

Lyhyesti: Jälleen uusi eriskummallisen premissin omaava isekai, johon mahtuu sikailua koko rahan edestä.

Välimulkaisu (anime)

Rurouni Kenshin

lopetti Rurouni Kenshin uusimman jatko-osan kääntämisen tuomion jälkeen. Onkin paikallaan pohtia myös omaa suhtautumistaan tekijän vaikutuksesta teokseen. Jos on etsimässä toiminnan täyteistä pakettia, ei Rurouni Kenshin ole paras vaihtoehto. Uusi sovitus on alkuperäisteokselleen uskollisempi ja alkaa hitaamman puoleisesti hahmojen esittäytymisellä, mikä tuntuu olevan tyypillistä 1990-luvun mangoille. Kun alkavan syyskauden kilpakosijoina ovat viimeaikojen isojen nimien jatko-osat, kuten Jujutsu Kaisen, sekä Attack on Titan, ei historiallinen samuraianime ole välttämättä ensimmäisenä katselulistalla.

Murhaaja, joka ei tapa Ohjaus: Hideyo Yamamoto Käsikirjoitus: Hideyuki Kurata Studio: Liden Films Alkuteos: perustuu Nobuhiro

Rurouni Kenshinillä on kuitenkin paljon annettavaa.

Watsukin mangaan Esitetty: 7.7.2023- Jaksoja: 24

Uudistettu animaatio tekee sarjasta tuttavallisempaa katsottavaa nykypäivän fanille, ja historiallisesti käsitellään aikakautta, joka on vähemmän esillä animeissa − ainakin samurain näkökulmasta. Sarja osaa olla sopivan kevyt ja koominen, mutta samalla vakavoituu käydessään läpi tärkeitä aiheita anteeksiannon etsinnästä. Kenshinin varsin kevytmielinen olemus saa miettimään, miten hänen kaltaisensa mies on joskus voinut olla verinen tappaja, ja mikä on saanut hänet hylkäämään tappamisen, muttei kuitenkaan miekkaansa. Uusi animesovitus on toinen kosketuspintani Rurouni Kenshinin maailmaan live action -elokuvan jälkeen, joten en voi tässä tilanteessa verrata mangaan tai alkuperäiseen animeen. Mutta omana itsenään 2023 vuoden sovitus on oivallinen keino tutustua klassikkoon, mutta samalla säilyttää uuden animen tuotanto ja laatu. Rurouni Kenshinillä on varmasti myös paljon opetettavaa ja jaettavaa uusille sukupolville. Katrin Pearson

Suoratoistopalvelu: Chrunchyroll

odan loputtua ja Meiji-kauden alettua Japanissa on alkanut entisöinnin aikakausi. Myös sota-ajan sankarin ”Hitokiri battousain” nimi on hiipunut hiljalleen ihmisten huulilta ja muuttunut legendaksi. Vuosia myöhemmin tämä pahamaineinen mies, oikealta nimeltään Kenshin Himura, tapaa nuoren miekkailu-doujon omistajan Kaoru Kamiyan. Kenshin asettuu asumaan Kaorun luokse, eläen elämäänsä miekkamiehenä, joka ei tapa.

Rurouni Kenshin tai Samurai X (nimi, jolla sarja on aikoinaan ilmestynyt länsimaissa), ei liene täysin uusi teos pitkäaikaiselle animistille. Monien muiden vanhempien sarjojen tapaan se on seurannut edeltäjiänsä saamalla uudistetun animesovituksen, jonka tarkoituksena on napata uusien fanien huomio. Ennen sarjaan tutustumista on hyvä ottaa huomioon luojan Nobuhiro Watsukin rikostuomio, jota on puitu tarkemmin Animen numerossa 131. Toisin kuin sarjan japanikielinen julkaisija Shueisha, englanninkielinen kustantaja Viz Media

Lyhyesti: Uudistettu animesovitus sarjasta, joka jää toiminnassa muiden hittisarjojen varjoon, mutta antaa silti pilkahduksen Japanin ja erityisesti samuraiden historiasta. Kuvat: © Nobuhiro Watsuki / Shuiesha / Rurouni Kenshin - Meiji Kenkaku Romantan -tuotantokomitea

Arvostelu (anime)

Reborn as a Vending Machine, I Now Wander the Dungeon Kun jälleensynnyin myyntimasiinana

Alkuperäinen nimi: Jidou hanbaiki ni umarekawatta ore wa meikyuu wo samayou Ohjaus: Noriaki Akitaya Käsikirjoitus: Tatsuya Takahashi Studio: Studio Gokumi ja AXsiZ Alkuteos: perustuu Hirukuman novellisarjaan Esitetty: 5.7.-20.9.2023 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

sekai-sarjoja tupsahtelee kuin sieniä sateella. Toisinaan tulee animesovituksia, jotka yllättävät uniikkiudellaan. Hirukuman Reborn as a Vending Machine, I Now Wander the Dungeon -novelleihin ja ranobeihin perustuva anime on malliesimerkki tästä. Hakkon on ihminen, joka kuolee myyntimasiinan murskatessa hänet onnettomuudessa. Jonkin korkeamman voiman armosta hän uudelleensyntyy fantasiamaailmassa juuri hänet rusentaneena asiana: japanilaisena myyntiautomaattina. Hakkon herättää ihmetystä Clearﬂow-järvikylän asukkaissa, kun hän tarjoaa hyödykkeitä maksua vastaan pitääkseen itsensä käynnissä ja kylän asukkaat kylläisinä. Hakkonista ei kuitenkaan voi kommunikoida normaalisti puhumalla, vaan hänellä on äänipankki, jonka turvin hän kommunikoi ympärillään olevien kanssa. Hänellä on myös muuntautumiskyky, jolla voi pelastaa päivän, jos tilanne äityy kovin pahaksi. On todettava, että vaikka Reborn as a Vending Machine ajoittain toistaa itseään, se pysyy iloisena alusta loppuun. Synkälle tielle anime ei lähde, vaikka varjoisia hetkiä koetaan aivan tarinan loppusuoralla.

Sarjan parissa viihtyy paremmin kuin luulisi. Nykyisten isekai-sarjojen massassa tätäkin teosta voisi lähteä katsomaan vain muutaman jakson mielenkiinnosta. Mutta piru vieköön, teos on suorastaan mainio. Kesän parhaimmaksi animeksi sarja ei yllä, mutta se on niistä aurinkoisin. Tätä Kuvat: © Hirukuma, KADOKAWA / Reborn as a Vending Machine, I Now Wander the Dungeon -tuotantokomitea

tunnetta olen kaivannut sitten Okaa-san Onlinen, joka oli tullessaan positiivinen yllätys. Reborn as a Vending Machinen heikkous on sen toistavuus ja ajoittainen logiikan puute, joka näkyy suorastaan järjettömyyksinä. Esimerkiksi toisessa jaksossa automaattia, seikkailijatyttö-Lammisia ja heidän seuruettaan jahtaa jättimäinen palava sammakko. Hakkonin reaktio on ensin pudottaa sokerittomia kolajuomapulloja ja sitten muuttua Mentos-karkkiautomaatiksi. Tästä katsoja voi päätellä, että isku päättyy vanhaksi kunnon ”kolamentos”-suihkuksi. Veto vetää suorastaan sanattomaksi. Reborn as a Vending Machine on viihdyttävä sarja, joka pitää itsensä pirteänä alusta loppuun saakka. Sen pystyy katsomaan, jos sietää absurdiuutta. Mutta vakavampaa otetta etsivälle ei teosta voi suositella. Sarjan paras tarkoitus on toimia paletinpuhdistajana synkälle päivälle. Mietityttää kuitenkin, miksi animelle ollaan tekemässä jatkoa. Tarina pysyy kasassa hyvin yhden kauden verran, mutta toisen kauden katsominen heti perään voisi käydä puuduttavaksi. Toni Jefremoﬀ

Arvosana: Pirteä seikkailusarja, joka epäloogisuudestaan huolimatta saa hymyn huulille.

Arvostelu (anime + elokuva)

Zom 100: Bucket List of the Dead Aina matkalla jonnekin Anime Ohjaus: Kazuki Kawagoe Käsikirjoitus: Hiroshi Seko Studio: Bug Films Alkuteos: Perustuu Haro Asoun ja Kotaro Takatan mangaan Esitetty: 9.7.2023 – Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

Elokuva Ohjaus: Yusuke Ishida Käsikirjoitus: Tatsuro Mishima Ensiilta: 3.8.2023 Kesto: 2 h 9 min Suoratoistopalvelu: Netﬂix

aro Asoun ja Kotaro Takatan zombikomediamanga Zom 100: Bucket List of the Dead on laajentunut tänä vuonna kokonaiseksi tuoteperheeksi. Sarja kertoo loppuun palamisen rajamailla riutuvasta toimistotyöntekijä Akira Tendousta, joka uskaltaa elää elämäänsä täysillä vasta kun Tokiota ja muuta Japania kohtaa zombi-invaasio. Yhtäkkiä koko karmean uraputken voi unohtaa, ja keskittyä listaamaan asioita, joita hän haluaa tehdä ennen eläväksi kuolleeksi muuttumista. Kuten esimerkiksi matkustaa Japanin halki hyvässä seurassa. Heinäkuussa alkanut 12-osainen animesovitus seuraa Akiran matkaa Tokion kaaoksesta hänen lapsuudenkotiinsa Gunman prefektuuriin. Pääkaupungista mukaan lähtee vanha opiskelukaveri Kenichirou ”Kencho” Ryuuzaki ja viileän harkitseva riskianalyytikko Shizuka Mikazuki. Myöhemmin tien päällä kohdataan vielä samurain taisteluvarusteisiin sonnus-

tautunut ja Japania fanittava saksalainen opiskelija Beatrix ”Bea” Amerhauser. Kiltti ja herkästi innostuva Akira, hillityn järkevä Shizuka, lihaksikas ja ruskettunut pelimies Kencho sekä sinisilmäinen, vaaleahiuksinen ja rintava Bea ovat yksittäisinä hahmoina stereotyyppejä, mutta täydentävät hyvin toisiaan. Animessa maailma kylpee väreissä, ja elävien kuolleiden päälle on ilmeisesti sensuurisyistä roiskittu muutakin väriä kuin pelkkää punaista. Ekspressionistisella värien sekamelskalla leikittely sekä vieraannuttaa verisistä zombeista että pehmentää sarjan kauhuelementtejä. Mangan alastomia zombivartaloitakin on peitetty vaatekappaleilla sekä sopivalla varjostuksella. Bug Filmsin tuotanto kärsi useista viivästyksistä. Jaksojen välit venyivät välillä parin viikon mittaisiksi. Kaiken kukkuraksi anime jäi syyskuussa yhdeksännen jakson jälkeen määrittelemättömän pituiselle tauolle. Ilmeisesti sarja menetti toistuvien myöhästelyjensä takia paikkansa japanilaisen televisioyhtiön ohjelmakartalla, eikä uusi lähetysajankohta ole vielä tiedossa. Tuotanto-ongelmat eivät näkyneet animaation laadussa, mutta Netﬂix-tyylistä ”koko kausi kerralla” -julkaisukonseptia tuli suorastaan ikävä.

Jos tuntuu siltä, ettei animessa ehditä vielä kunnolla tien päälle, on Netﬂixin tuottama näytelty elokuva vieläkin suuremman haasteen edessä. Alku on lupaava, sillä elokuva suoriutuu päähenkilökolmikon ja Tokion tapahtumapaikkojen

Arvostelu (anime + elokuva) ”Zombimaailmanloppu näyttäytyy päähenkilöille enemmän seikkailuna kuin selviytymiskamppailuna.”

esittelystä napakan tehokkaasti. Mangan juonikuvioita yhdistellään sopivan tuoreen tuntuisesti, ja pääkaupungin jäädessä taakse on elokuvaa jäljellä vielä reilun tunnin verran. Aikaa pitäisi siis riittää vielä maakuntamatkailuunkin. Toisin käy, sillä lyhyen turistipyrähdyksen jälkeen jumitutaan Akiran entisen orjapiiskuripomon hallitsemaan yleisöakvaarioon. Zombielokuvien peruspalikoihin kuuluva näennäisen turvallinen tukikohta on ympäristönä vankilamainen, ja suurin syy siellä viihtymiseen on trailerissakin esitelty zombihai. Kuollut ja kävelevä merenelävä on nyt nostettu melkein pääpahiksen asemaan ja sitä vastaan kamppaillaan puuduttavan pitkään. Elokuva tuntuu koostuvan kahdesta erillisestä osasta, jossa alkupuolen moninaiset tapahtumapaikat typistetään lopuksi tiukasti rajattuun linnoitukseen. Akiran itsetunnon palautuminen on koko sarjan mittakaavassa tärkeä juonenkäänne, mutta siihen uhrataan neljännes elokuvasta, joka tuskin saa koskaan jatkoa. Viimeisten käänteiden venyttäminen muistuttaa ikävästi 28 päivää myöhemmin -zombielokuvasta, joka lässähti pahasti loppupuolen tukikohtasekoilussaan. Brittiläisen edeltäjänsä tavoin myös Zom 100 -elokuva olisi ollut huomattavasti parempi nykyistä lyhyempänä versiona. Molemmissa sovituksissa on silti hyvätkin puolensa. Anime käyttää enemmän aikaa juonikuvioiden kehittelyyn ja etenee elokuvaversiota pidemmälle. Elokuvan vahvuuksiin taas kuuluu zombiteemaan sopiva hillitympi tunnelma ja värimaailma, jota ei rikota omituisilla sensuuriroiskeilla. Mangassa ja animessa jo väljähtynyt kestovitsi Kenchon nakuilusta on viisaasti sivuutettu. Tokion maamerkkejäkin on hauskempi bongailla elokuvassa. Mikäli manga on tuoreessa muistissa, uskollisuus alkuperäisteokselle on pidemmän päälle itseään toistavaa. Animen kolmosjaksossa esitelty seuralaisklubin ykkösmies Shou antaa toivoa uusista juonikuvioista, mutta jostain syystä hahmo unohdetaan saman tien. Elokuva sentään edes yrittää järjestellä juonielementtejä uudelleen. Tuoteperheeseen perehtymättömien kannattaa aloittaa animesta, koska mangalla on vielä senkin jälkeen paljon annettavaa. Paikallisiin nähtävyyksiin ja perinteisiin liittyvää knoppitietoa jakava manga saa lukijansa haikailemaan Japaniin matkustamista. (anime): © Bug Films, Viz Media, JNN. (elokuva): © Netﬂix

Ilmaisumuotojen eroista riippumatta Zom 100:n kaikkia versioita yhdistää samanlainen sanoma: elämä on tässä ja nyt. Vaikka zombimaailmanloppu näyttäytyy päähenkilöille enemmän seikkailuna kuin selviytymiskamppailuna, on selvää, ettei ihminen pärjää koskaan yksinään. Epäilemättä moni (japanilainen) lukija hyppäisi mieluusti pois oravanpyörästään ja lähtisi päättymättömälle reissulle hyvien ystävien kanssa. Oli vastassa sitten zombeja tai ei. Olli Riihimäki

Anime: Pahasti myöhästellyt animesovitus kertaa alkuperäisteoksen juonikuviot tarkasti, mutta ei tarjoa mangaa lukeneille paljoakaan uutta.

Elokuva: Vauhdikkaasti käynnistyvä elokuvasovitus hukkaa energiansa ensimmäisen tunnin jälkeen. Ei tunnu yhtenäiseltä teokselta ja kärsii turhasta venyttämisestä.

Arvostelu (manga)

Bird ihmemaassa Kirjeitä Japanista

Alkuperäinen nimi: Fushigi no kuni no Bird Tekijä: Taiga Sassa Kustantaja: Punainen jättiläinen Suositushinta: 8,90 € Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen pokkari, 256 sivua Osia suomeksi: 1/10+ Luettu osat: 1/10+ Julkaisuaika: 9/2023– (Japanissa 5/2015–)

ird ihmemaassa -mangassa eletään vuotta 1878. Seikkailija Isabella Bird saapuu Japaniin tarkoituksenaan kirjata ylös näkemäänsä kulttuuria, sillä länsimaille avautuneesta ja kovaa vauhtia modernisoituvasta maasta ovat sen omaleimaiset piirteet katoamassa. Birdillä on lopullisena päämääränään päästä tapaamaan ainu-kansaa Ezolle, nykyiselle Hokkaidolle. Hän lähtee vaaralliselle matkalleen mukanaan vain nuori opas Itou. Manga mukailee Isabella Birdin (1831–1904) kirjoittamaa matkakertomusta Unbeaten Tracks in Japan (1880). Mangaka Taiga Sassa on valinnut lähdemateriaalista kiinnostavia kohtaamisia niin historiallisten henkilöiden kuin kuukautisrituaalien kanssa. Sassa on rohjennut tuoda myös varjoja paratiisiin. Ohittaessaan ihmeellisiä maisemia Birdin on samalla sopeuduttava kirppuihin, hajuihin, tuijotuksiin ja maanmiesten rasistisiin näkemyksiin Japanista. Sassa on siirtänyt muihin hahmoihin todellisen Birdin epäimartelevat piirteet, joita ei ole halunnut tai voinut käsitellä. Birdin viktoriaanisesti värittyneet näkemykset japanilaisista olivat avoimen rasistisia. Jo Unbeaten Tracks in Japanin alkusivuilla Bird ehtii kuvailla japanilaisia ”pieniksi, rumiksi, [--] länkisäärisiksi” ja ”koverarintaisiksi, vähäosaisen oloisiksi”, joskin ”hyväntahtoisen näköisiksi”. Ei erityisen hyvää shoujo-materiaalia, ei. Sassa on muokannut Birdiä monin muinkin tavoin mangaa varten. Bird oli todellisuudessa lähes 50-vuotias saapuessaan Japaniin, ja takanaan hänellä oli jo tuhansia matkakilometrejä. Kerronnallisena ratkaisuna hahmon naivistaminen on ymmärrettävä, vaikka onkin hieman loukkaava karaistunutta esikuvaansa kohtaan. Kaikkea säihkyvin silmin ihmettelevä Bird mahdollistaa Sassalle japanilaisen kulttuurin esittelyn. Pieni aikajanallinen erhe mangassa on. Bird tapaa James Hepburnin, joka kehuu Birdille lukeneensa tämän teoksen A Lady’s Life in Rocky Mountains. Mangan tarina alkaa vuodesta 1878, mutta mainittu teos ilmestyi vasta vuonna 1879. Bird oli kyllä kirjoittanut seikkailuistaan Yhdysvalloissa jatkokertomus-

ta lehteen, mutta nämä tekstit kulkivat julkaisuajankohtanaan nimellä Letters from the Rocky Mountains. A Lady’s Life in Rocky Mountains on Birdin tunnetuin teos, joten lienee ollut helpompi lehtiartikkelisarjan sijaan viitata kirjan nimeen käsiteltäessä tätä käänteentekevää ajanjaksoa Kalliovuorilla. Taiteilijana Sassa on varsin lahjakas. Yksityiskohtaisten kuvien ääreen unohtuu herkuttelemaan, ja tyyli muistuttaa hieman Aron morsiamia. Välillä hän kuitenkin käyttää liiaksi monotonisia rastereita, jolloin ruuduista tulee harmaita, jopa nuhjuisia. Yleisvaikutelma on kuitenkin siisti ja Punaisen jättiläisen painojälki kelpoa. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Kiinnostavan ikkunan kadonneeseen Japaniin tarjoava historiallinen seikkailu, joka ei kuitenkaan onnistu vangitsemaan päähenkilönsä persoonallisuutta.

Arvostelu (manga)

Goodbye, Eri Luova kaaos

ja näkökulmilla. Lopulta on vaikeaa sanoa, mikä on mangan maailmassa oikeasti totta ja mikä on osa Yutan tekemää elokuvaa. Vai onko koko tarina vain Yutan rakentamaa ﬁktiota, ja onko sillä lopulta edes väliä.

Nimi: Sayonara Eri Tekijä: Tatsuki Fujimoto Kustantaja: Viz Media Suositushinta: $12.99 Julkaisumuoto: Pokkari, 208 sivua Julkaisuaika: 6/2023 (Japanissa 4/2022)

Yksi Goodbye, Erin esille nostamista kysymyksistä on,

uta saa äidiltään lahjaksi älypuhelimen, joka vaikuttaisi normaalilta lahjalta nykyajan nuorelle. Mutta sitten hänen äitinsä esittää vähemmän normaalin pyynnön: Yuta kuvaisi häntä, kunnes hän kuolee kärsimäänsä sairauteen. Tästä tunteellisesta pyynnöstä saa alkunsa Chainsaw Manin luojan Tatsuki Fujimoton tuorein lyhyttarina Goodbye, Eri. Shueisha-kustantamon Shounen+ -internetjulkaisussa vuoden 2022 huhtikuussa julkaistu Goodbye, Eri on Fujimoton toinen pidempi lyhyttarina vuonna 2021 julkaistun Look Back -tarinan (arvostelu Animen numerossa 126) jälkeen. Kumpikin teos kertoo tavallaan luovasta nuoresta ihmisestä ja kuinka he käsittelevät maailmaa luovan työnsä kautta. Siinä missä Look Back kertoi mangan luonnista, Goodbye, Erissä esitetty median muoto on elokuva. Yutan ja hänen kohtaamansa koulukaverin Erin välinen tarina, johon suurin osa mangaa keskittyy, ei ole helposti kuvailtavissa. Osin siksi, ettei koko tarina paljastuisi arvostelussa, mutta myös siksi, että Goodbye, Eri leikkii todellisuudella

kuinka me muistelemme toisia ihmisiä. Erityisesti heitä, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Tulisiko meidän muistaa heidät kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, joskus jopa puhtaasti negatiivisesti. Vai tulisiko meidän vain keskittyä heidän hyviin puoliinsa ja kauniisiin yhteisiin hetkiin. Teos nostaa esille, onko tärkeintä, mikä tekee kuolleen imagolle hyvää vai mikä on muistajalle kipeää, mutta välttämätöntä käsitellä. Suurin osa Goodbye, Erin sivuista koostuu neljästä ruudusta, Yutan kännykällään kuvaamasta materiaalista. Fujimoto rikkoo ajoittain tätä kaavaa isommilla kuvilla, luoden niille hetkille erityistä painoarvoa. Mangan visuaalinen ilme olisi omiaan elokuvan muodossa. Saa nähdä, riittääkö mangan ja Fujimoton suosio siihen, että se nähdään jonain päivänä liikkuvana ﬁlminä. Tarinan monitulkintaisen juonen vuoksi Goodbye, Eri kestää hienosti useamman lukukerran. Fujimoto on kieltämättä yksi nykymangan kiehtovimmista menestyneistä mangakoista. Jos lukija empii hänen pidempiin sarjoihinsa tutustumista, tämä manga on paljon helpommin lähestyttävä lähtökohta. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Mainio kuvaus luovasta prosessista ja siitä, miten näkökulmat ja tarinat muokkaavat ihmisten mielikuvaa todellisuudesta. Hyvä kumppaniteos Look Backin kanssa luettavaksi.

Julkaisu: Peruspokkari.

Arvostelu (manga)

The Summer Hikaru Died Onko feikki tyhjää parempi? Nimi: Hikaru ga shinda natsu Tekijä: Mokumokuren Kustantaja: Yen Press Suositushinta: $15.00 Julkaisumuoto: Pokkari, 256 sivua Osia englanniksi: 2/2+ Osia luettu: 1/2+ Julkaisuaika: 7/2023- (Japanissa 8/2021-)

htenä kesänä Yoshikin paras ystävä Hikaru katoaa kaksikon kotikylää ympäröiville vuorille. Kun kylässä on jo luovuttu toivosta löytää nuorukainen, Hikaru ilmestyy yllättäen yli viikko katoamisensa jälkeen. Yoshikin mielestä kaikki ei vaikuta olevan kunnossa, sillä hän tietää, että vuorilta tullut ”Hikaru” ei ole alkuperäinen Hikaru. Hikaru on kuollut, eikä Yoshiki tiedä, kuka tai mikä hänen uusi ystävänsä on. Kadokawa Shoten -kustantamon Young Ace UP -verkkojulkaisussa elokuussa 2021 alkanut The Summer Hikaru Died on mangaka Mokumokurenin ensimmäinen julkaistu sarja. Nimimerkin kautta toimiva mangaka on pitänyt niin sukupuolensa kuin muun yksityiselämänsä yleisöltä piilossa, joskin häntä voi seurata X’ssä (ent. Twitterissä) nimimerkillä @mokmok_len. Tältä osin Mokumokuren on hyvä esimerkki internetajan mangakoista, jonka teokset ja persoona keskittyvät lähes yksinomaan internetin alustojen ympärille. Tästä huolimatta, ja meidän analogisesta viihteestä pitävien onneksi, Yen Press -kustantamo julkaisee The Summer Hikaru Died -sarjan fyysisenä englanninkielisenä painoksena. Toistaiseksi sarjasta on julkaistu japaniksi kolme fyysistä osaa ja englanninkielinen toinen osa on julkaistu lokakuussa 2023, kun tämä arvostelu on jo kirjoitettu. Oletettavasti molemmat kielijulkaisut tulevat seuraamaan toisiaan suhteellisen läheisesti.

löä muistuttava olento on paikalla ja selvästi kiintynyt häneen. Manga viettää paljon aikaa Yoshikin ja hänen stressaantuneiden ajatuksiensa parissa. Valinta totaalisen luopumisen ja epävarman tulevaisuuden välillä vellovat jatkuvasti hänen mielessään. Alun perusteella tarina on seuraamisen arvoinen sekä kauhun että BL-sarjojen faneille. Mokumokurenin piirrostyyli on dynaaminen ja muistuttaakin jokseenkin Tatsuki Fujimoton persoonallista piirrostyyliä. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Lupaava sekoitus kauhua ja rakkautta. Julkaisu: Peruspokkari, jonka alussa on muutama kaunis värisivu.

The Summer Hikaru Died on hienovarainen yhdistelmä kahden nuorukaisen, tai yhden nuorukaisen ja sanoinkuvailemattoman olennon, välistä kehittyvää rakkautta ja kauhua. Manga ei peittele paljastusta ”Hikarun” yliluonnollisesta luonteesta, vaan paljastaa sen heti tarinan alussa. On myös selvää, että vuoristometsässä oleilee muitakin olentoja kuin ”Hikaru”. Ensimmäisessä osassa esiintyy urbaaneista legendoista tunnettua kunekune -olentoa muistuttava youkai. Yoshikin ja ”Hikarun” suhteen lisäksi mangan tarina kertoo ihmisten perimmäisestä luonteesta ja ihmisyydestä ylipäätänsä. ”Hikarulla” on kaikki alkuperäisen Hikarun muistot ja tunteet, mutta hän ei ymmärrä niitä samalla tavalla, koska ne ovat lopulta hänelle vieraita. Samalla Yoshiki joutuu painimaan sen kanssa, että hänelle rakas henkilö on poissa, mutta tätä henki-

Arvostelu (manga)

Soichi: Junji Ito Story Collection Iton kauhukakara

Nimi: Ito Junji kesshakushu 3: Soichi no kattena noroi Tekijä: Junji Ito Kustantaja: Viz Media Suositushinta: $25.00 Julkaisumuoto: Kovakantinen, 416 sivua Julkaisuaika: 7/2023

li kyseessä sitten lomamatka, syntymäpäivä tai isoisän hautajaiset, Souichi Tsujii on valmis pilaamaan tunnelman oudolla ja makaaberilla käytöksellään. Souichin vanhemmat eivät ymmärrä poikansa aivoituksia, mutta hänen isoveljensä Koichi ja serkkunsa Michina pohtivat, onko Souichi vain pikku niljake vai onko hänellä yliluonnollisia kykyjä. Souichi on yksi kauhumangaka Junji Iton pitkäkestoisimmista hahmoista yhdessä femme fatale -Tomien kanssa. Ensimmäinen Souichi-tarina, A Happy Summer Vacation, julkaistiin Monthly Halloween -lehdessä jo vuonna 1991. Viz on aikaisemmin julkaissut tarinan Soichi’s Beloved Pet vuonna 2019 ilmestyneessä Smashed-kokoelmassa. Kuitenkin englanninkielisen yleisön keskuudessa Souichi vaikuttaa saaneen osakseen vähemmän huomiota verrattuna Iton muihin merkittäviin luomuksiin. Vizin uusin julkaisema Junji Ito Story Collection -sarjan osa sisältää kymmenen Souichiin keskittyvää kertomusta.

Kuten aikaisemmissa Ito-arvosteluissa on tullut todettua, mangakalla on tapana ajoittain sekoittaa kauhua ja komediaa. Nämä kaksi erittäin subjektiivista genreä ovat kumpikin haastavia omalla tavallaan, mikä tekee juuri Souichi-tarinoista hankalia arvostella. Siinä missä joillekin lukijoille kauhukakaran persoona ja touhut ovat huvittavia, toisille ne ovat yhtä ärsyttäviä kuin suu täynnä neuloja. Kun Ito on kommentoinut teoksiaan, hän on todennut Souichin pohjautuvan häneen itseensä. Ito oli kertomansa mukaan tietyn asteinen kauhukakara, joka piti pelottavista asioista ja teki perheelleen kepposia. Joskin Ito tuskin ompeli aidon kokoisia voodoo-nukkeja opettajistaan ja nikkaroi arkkuja kuolleista nousseen isoisänsä kanssa kellarissa. Silti tarinoista käy selväksi, että lapsuusajan kolttoset ja lapsellinen mielikuvitus ovat inspiroineet Itoa Souichin kuvaamisessa. Souichi on pahansuopa ja katkera, mutta ei lopulta murhanhimoinen, kuin monet muut Iton luomukset. © JI Inc. 2011

Vaikka Souichi-tarinat sisältävät kauhun elementtejä, useimmat tarinat tukeutuvat enemmän komediaan. Itolle tuttuun tapaan kauhun kuvaus on ensiluokkaista ja tämä toimii hyvänä vastapainona Souichin absurdeille edesottamuksille. Myös Souichin mahdollisten yliluonnollisten kykyjen moniselitteisyys toimii hyvin sekä kauhun että komedian kannalta. Joskus tarinoilla on looginen selitys, mutta välillä Souichin kiroukset eittämättä toimivat. Lopulta Soichi: Junji Ito Story Collection kuitenkin kallistuu Iton teosten keskikastiin. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Ei Iton parhaimmistoa. Riippuu toki, kuinka paljon Souichin kommelluksista pitää. Toisaalta jos Iton tavanomaiset tarinat ovat liian pelottavia tai verisiä, tämä tarinakokoelma on paljon helpompi tapa tutustua Itoon.

Julkaisu: Laadukas Viz Signature -tuotesarjan kovakantinen kirja.

Kolumni

Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Tokio kartalla

jattelen ruokaa. Tarkemmin sanottuna ajattelen kaikkea sitä, miksi kaipaan Japaniin: perunakroketteja, hyvää currya, tuoretta wasabia, Akasakassa sijaitsevan hotellin vieressä olevan conbinin mansikkamaitoja (monikossa, koska vaihtoehtoja oli vielä muutama vuosi sitten runsaasti, pieniä ja isompia, esanssisia, ja niitä toisia hyviä, raikkaampia). En ole käynyt Akasakassa vuosiin, en halua lentää, ja Trans-Siperiasta saa enää vain haaveilla öisin. Conbini on varmasti paikallaan, mutta hotellista en tiedä, en ole halunnut googlata. Ajattelen sitä yhtä vuosia sitten kadonnutta sushi-paikkaa Alppilassa – tai ehkä Vallilassa –, jossa oli hirvittävä ”Live Laugh Love” -taulu ja hirvittävän hyvää ruokaa, aina sopivan etikkaista riisiä. Sitten ajattelen Kruununhakaa ja tätä päivää ja Snellmaninkadun sushi-ravintolaa, jota pandemia ei kaatanut. Vain muutama asiakaspaikka, sake-maistiaisia, japanilaisen omistajan vegaanisia kokeiluja – persimonia sushi-täytteenä. Ajattelen parasta kasvipohjaista ateriaa, jonka olen syönyt kuukausiin, kenties vuosiin. Siinä kala oli korvattu tofulla ja rapea merilevä jäljitteli kalan nahkaa. Kallista ateriaa ei tarjoiltu huippuravintolassa, vaan kantakaupungin kauppakeskuksessa sijaitsevan japanilaisen ketjuliikkeen tiloissa. Sitten ajattelen toista ateriaa, halpaa kulhollista nuudeleita Mannerheimintiellä. Ajattelen, miten onnellinen olin, kun sain maksaa ravintoloitsijalle siitä, että keitin veteni ja valmistin siinä itse Demae Ramenini. Lisäsin cheddaria nuudeleiden ja enoki-sienien päälle, ja samassa hetkessä olivat läsnä sekä Akasaka että ystäväni. Sellainenkin, jota ei Akasakan aikaan vielä ollut. Ajattelen juomakaappia Hakaniemessä, vesimelonin makuista limonadia kylmässä, pyöreässä pullossa; tölkkiä, jonka sisällä on kuplia ja jugurttia. Samassa myymälässä on taiyakia hyllyssä, hieman kauempana keksejä, joiden mukana tulee merirosvo-aiheisia tarroja. Jokin tuoksahtaa sitrukselle, ja muistan kangasnaamion, jossa oli yuzua – kangasnaamion, joka ennen olisi pitänyt tilata verkosta, mutta joka on nyt kivijalan hyllyssä täällä, lähellä, ratikan varrella. Ja sitten ajattelen myös vähän vaurauden jumalatarta, jonka näin tatuoituna Tamaki Katorin selkään obskuurissa 70-luvun harvinaisuudessa, joka näytettiin lähes yhtä obskuurissa elokuvateatterissa Pitkänsillan kupeessa. Ajattelen sitä, miten kaipaan Japania ja miten Japani on kuitenkin täällä, Helsingissä, läsnä joka päivä. Riikka Haapanen

Kuva: Riikka Haapanen

” Ajattelen juomakaappia

Hakaniemessä, vesimelonin makuista limonadia kylmässä, pyöreässä pullossa; tölkkiä, jonka sisällä on kuplia ja jugurttia. ” 34

PELAAJA.FI /KIRJA

UUDEN PELAAJA-KIRJAN RAHOITUSKAMPANJA NYT KÄYNNISSÄ!

164772-2307

PAL.VKO 2024-02