Anime #138, kesäkuu 2024 by Pop Media

Nro 138

4/2024

2,90€

Nikujaga Haudutettavan hyvää sesonkiruokaa

Bartender Drinkkitietoutta ja parantavaa voimaa

Pokémoneja katukivetyksellä Japanin paikalliskulttuuri viemärinkansien kautta

Delicious in

Arviossa tyrmäävä herkku

Dungeon

KESÄN KUUMIMMAT MANGAUUTUUDET !

GABRIEL DROPOUT 13 ILMESTYY 23.8.2024!

NAPPAA ODOTETUT TOIVEUUSINNAT SEKÄ VIIMEISIMMÄT OSAT LÄHIMMÄSTÄ LEHTIPISTEESTÄ TAI ANIME SHOPISTA.

NAVI LUNA 3 1.7.2024

SOLUT TYÖSSÄ 3 19.7.2024

ORANGE 1 28.6.2024

VANITAKSEN KIRJA 4 NYT KAUPOISSA!

ANGOLMOIS: TAISTELU TSUSHIMASTA 1 NYT KAUPOISSA!

KUN JÄLLEENSYNNYIN HIRVIÖNÄ 22 26.7.2024

BIRD IHMEMAASSA 6 5.7.2024

TILAA KOKONAISIA SARJOJA JÄRKIHINTAAN! ANIMESHOP.FI

BIT.LY/KOKOSARJA

Pääkirjoitus

iime aikoina 80- ja 90-luvun animeestetiikka on ollut muodissa. Taidokkaiden kuvitusten lisäksi trendi näkyy myös tekoälyn tuottamissa kuvissa. Tekoäly tai AI on ollut jo tovin suosittu tapa tuottaa materiaalia tietyn tyylin mukaan. Retrostelun lisäksi suosittu tekoälyn hyödyntämä estetiikka on muun muassa Studio Ghiblin elokuvien tyyli. Mikä on sinänsä ironista, sillä Hayao Miyazaki ei ole kuvaillut tekoälyä järjin kauniilla sanoilla. Koska piirsin jo kolmatta kertaa pääkirjoitukseen omakuvani, jäin pohtimaan taiteilijuutta ja tekoälyä. Jokaiseen piirroskuvaan olen valinnut eri animetyylin. Tällä kertaa teemana ysäriä, Ghibli-version löytää numerosta 134. Helpolla olisin päässyt, jos olisin antanut AI-generaattorin loihtia kuvani, toisten tekemien teosten pohjalta. Mutta silloin en kokisi taiteilijuuden yhtä tärkeintä osaa: itse materiaalin työstämistä ja sen tuomaa luovaa prosessia. Käsin tekeminen, harjoitettu taito ja tekoprosessi ovat taiteilijalle itsessään kiehtovia tekijöitä. Valmis teos on vain koko prosessin toivottu päätös. Vaikka lopputulos ei olisi täydellinen, siinä on oma kädenjälki ja oppimisen tulos. Yhden tyylin jäljittely vaatii tuntitolkulla googlettelua ymmärtääkseen, millaisia silmiä 90-luvun animeneitokaisilla on. Luovuttaisinko aikaansa vievää opiskelua tekoälyn tehtäväksi? En. Ensin tekoäly vaikutti lähinnä hetkelliseltä ajanviihteeltä, kun ihmiset leikkivät eri generaattoreilla. Mutta nyt con-tapahtumissa täytyy olla varuillaan, ettei vahingossa tule ostaneeksi tekoälyllä tuotettua ”pikataidetta”. Viime kuukausina on myös huomattu, miten paljon sosiaalisen median alustat hyödyntävät käyttäjiensä tekemää materiaalia tekoälyjensä kouluttamiseen. Taiteilijat ovat painineet tekijänoikeusongelman kanssa jo tovin, mutta nyt tavallinen somekäyttäjä joutuu heräämään omiin oikeuksiinsa. Käsin tekemisen taito ja materiaalin luova työstäminen ovat taiteen perusta. Yksi kiehtova ja pitkäaikainen taiteen ja kulttuurin perinne – Japanin viemärinkannet – esitellään tämän numeron pääjutussa. Voimme vaalia käsityötä ja taidetta valitsemalla, millaista taidetta kulutamme. Tekoälyn komennoilla leikkiminen tarjoaa toki pikaisen lohdun kuvien nopeaan tuottamiseen. Mutta lopulta katkaisemme prosessista sen, mikä määrittää taidetta ja kokonaisia kulttuureita taidegallerioista Poké Lids -kansiin.

Anna-Liisa Koskinen

Taidetta ilman tekoälyä

päätoimittaja

NRO 138

Tässä numerossa

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Lyhyesti

toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Animistit

Kesänumero on todellinen lukupaketti! Japanin paikalliskulttuuri hahmottuu viemärinkansien kautta. Kesäkuumuudessa maistuu nikujaga ja aikuiseen makuun sen kylkeen voi tarjoilla muistelupalstan Bartender-animen. Lukijoiden kysymyksiin vastataan Kysy kääntäjältä -palstan toisessa osassa, ja erogen sisältörajoitukset ovat tarkemmassa syynissä.

Päätoimittaja: Anna-Liisa Koskinen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Jenni Väyrynen, Aleksi Pirinen, Riikka Haapanen, Toni Jefremoﬀ , Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Pearson, Elina Koskinen, Mika Ketu

Kansikuva © Ryouko Kui / KADOKAWA / Dungeon meshi -tuotantokomitea

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalve-

08 10 13 14 16 18

Animen ohi: Kultainen Lepakko, muovinen meeple Pokémoneja ja paikalliskulttuuria katukivetyksellä: Japanin viemärinkansien tarina Kysy kääntäjältä: Osa 2 Japanilainen keittiö osa 12: Nikujaga Muistatko tämän? Bartender − Parantava anime aikuiseen makuun Sisältörajoitusten tutkimattomat tiet: Miten eroge tarjoillaan länsimaiselle yleisölle

luun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino Printall Seuraava Anime ilmestyy 16.8.2024 Vuonna 2024 ilmestyy 8 numeroa joista 4 digitaalisena. Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista 05

Uutiset

Vakiot 03

Pääkirjoitus

Arvostelut 21 22 23 24 25 26

ANIME: Black Butler: Public School Arc ANIME: Delicious in Dungeon MANGA: Orange MANGA: Angolmois: Taistelu Tsushimasta ELOKUVA: City Hunter PELI: Taimanin Yukikaze

Ajankohtaista Ihmiset

The Apothecary Diaries -mangan kuvittaja sai tuomion veropetoksesta verotietoja hänen tulisi ilmoittaa. Verovirkailijoiden konsultoinnista huolimatta syytetty oli kokenut veroasiat vaikeina ja priorisoinut verojen sijaan töitään. Syyttäjän mukaan Nekokurage on myös useamman vuoden lähettänyt veroilmoituksensa myöhässä. Nekokurage tunnetaan The Apothecary Diaries -mangan kuvittajana. Manga perustuu Natsu Hyuugan ranobeen. Sarjan animesovituksen ensimmäinen tuotantokausi päättyi vuoden 2024 maaliskuussa.

uvittaja Nekokurage (oikealta nimeltään Erika Ikeda) on myöntänyt syyllistyneensä veropetokseen. Syyllisyys ilmeni oikeudenkäynnin aikana toukokuun viimeisenä päivänä. Syyttäjän mukaan syytetty on kiertänyt veroja 47 miljoonan jenin (noin 276 000 euron) edestä vuosina 2019–2021. Nekokurage on ilmaissut lausunnoissaan, ettei hänen ollut tarkoitus laiminlyödä veroasioitaan, vaan suunnitelmissa oli ”maksaa kaikki myöhempänä ajankohtana”. Syyttäjän lausunnon mukaan syytetty oli tietoinen, millaisia

Lähde: ANN

Sarjat

Ääninäyttelijä Eiko Masuyama on kuollut Ääninäyttelijä Eiko Masuyama on menehtynyt 88-vuotiaana. Aoni Production ilmoitti 3. kesäkuuta Masuyaman kuolleen 20. toukokuuta keuhkokuumeeseen. Yksityiset hautajaiset pidettiin läheisten läsnä ollessa. Masuyama aloitti ääninäyttelijän uransa Astro Boy -animessa vuonna 1963. Hänet kuitenkin tunnetaan parhaiten ensimmäisenä Monkey

Godzilla ja Delicious in Dungeon nappasivat itselleen Seuin-palkinnon

Punchin Lupin III -sarjan Fujiko Minen ääninäyttelijänä. Hän esitti Fujikoa vuoden 1969 lyhytelokuvasta vuoteen 2010 asti. Hän oli sarjan alkuperäisen päänäyttelijäkokoonpanon viimeinen elossa oleva jäsen. Masuyama tunnetaan myös roolistaan Honey Kisaragina alkuperäisessä Cutie Honey -animessa.

Spekulatiivisen ﬁktion teoksille jaettavat Seuin-palkinnot jaettiin 55. kertaa. Palkintojen saajat julkistettiin kesäkuun 5. päivä ja tunnustukset jaetaan Japanin Science Fiction Convention -tapahtumassa heinäkuun 6. päivä. Ryouko Kuin manga Delicious in Dungeon palkittiin parhaimman sarjakuvan kategoriassa. Parhaimman median palkinnon puolestaan nappasi Takashi Yamazakin ohjaama elokuva Godzilla Minus One.

Lähde: ANN

Seuin-palkintoja on jaettu vuodesta 1970 lähtien. Voittajien valinta tapahtuu äänestämällä, ja äänensä antavat Japanin Science Fiction Conventionin kävijät. Aikaisempia palkinnon voittajia ovat olleet muun muassa Shin Godzilla -elokuva, ohjaaja Makoto Shinkai sekä animesarjat Fullmetal Alchemist ja Puella Magi Madoka Magica. Lähde: ANN, Crunchyroll, Seuinpalkintojen virallinen tiedote

The Liminal Zone 2: © JI Inc. / Asahi Shimbun Publications Inc.

Sarjat

Viz Median julkistuksia vuodelle 2025

oukokuun 31. päivä kustantaja Viz Media julkisti Twitter-tilillään (nyk. X) liudan uusia lisenssejä ja julkaisuja. Suurin osa nimikkeistä on aikataulutettu keväälle 2025. Manganimikkeiden lisäksi listalla on muun muassa manganpiirto-opas sekä Naapurini Totoro -keittokirja. Alla muutama teospoiminta julkistusten listalta: One Piece -mangan sankarittaret saavat oman lyhyttarinakokoelmansa nimeltään One Piece: Heroines. Parrasvaloihin pääsevät Eiichiro Odan luomat tutut hahmot Nami, Robin, Vivi sekä

Perona. Teoksen on kirjoittanut Jun Esaka ja kuvittanut Sayaka Suwa. Mujina into the Deep kertoo maailmasta, jossa ihmisoikeudet ovat kaupan − ja ilman niitä henkilö on mitätön mujina. Manga on Goodnight Punpunin tekijän, Inio Asanon uusin, vuonna 2023 alkanut sarja. Golden Kamuy -mangan tekijän, Satoru Nodan uusin teos Dogsred kertoo Rou-nimisestä miekkosesta, joka saa huonon käytöksen takia lähtöpassit taitoluistelusta. Kiellon myötä Rou päätyy jääkiekkokaukaloon, vaikka laji ei ole hänelle ollenkaan tuttu. Sarja on julkaistu ensimmäisen kerran vuosina 2011–2012, mutta menestyi aikoinaan

huonosti. Vasta Golden Kamuy -sarjan suosion myötä Dogsred sai uusintajulkaisun nykyisellä nimellään. Palkitun kauhumangaka Junji Iton The Liminal Zone -tarinakokoelma saa toisen osan. Yhtenä Vizin eksklusiivisena digitaalijulkaisuna on Ire Yonemoton Wild Strawberry. Tokion on kaapannut parasiitti nimeltä Jinka, joka muuttaa ihmiset lihaa syöviksi kasvihirviöiksi. Jinka on ehtinyt kaapata Kingon siskon. Kingo tekee kaikkensa saadakseen siskonsa takaisin. Sarja alkaa jo syksyllä 2024. Lähde: ANN, Crunchyroll

Kadokawa julkisti 3. kesäkuuta uuden julkaisulinjan Kadokawa Masterpiece Comicsin. Julkaisulinjan tulee keskittymään tunnetuiden kirjallisuuden klassikoiden sovittamiseen mangamuotoon. Kadokawa Masterpiece Comics -linjan ensimmäinen mangasovitus ilmestyy 20. heinäkuuta ja se tulee olemaan Paul Gallicon teoksesta The Silent Miaow. Sovituksesta vastaa mangaka Katana Sajima, joka tunnetaan teoksestaan I’m a Cat, Said the Dog.

Julkaisulistalta löytyy myös syyskuussa ilmestyvä sovitus Kunio Yanagitan teoksesta Touno Monogatari Kujiraban kuvittamana. Tamaki Nakamuran sovitus Paulo Coelhon teoksesta Alkemisti on luettavissa marraskuussa. Vuodelle 2025 julkaisulistalta löytyy tällä hetkellä Yasutaka Tsuitsuin teos Lipstick on an After-Image ja F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu. Lähde: Crunchyroll

Tapahtumat

Museomenovinkkejä kesälle

os kesälle kaipaa tekemistä, nyt jos koskaan päiväretki museoon on paikallaan. Alta löydät neljä mielenkiintoista näyttelyä japanilaisesta populaarikulttuurista ja pelaamisesta kiinnostuneille. Espoon Tapiolassa sijaitsevassa Museo Leikissä jatkuu Tokiosta Tapiolaan - japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen Suomessa -erikoisnäyttely. Näyttelyssä pureudutaan japanilaisen populaarikulttuurin harrastamisen historiaan ja moninaisuuteen Suomessa. Näyttelyssä pääsee kokeilemaan muun muassa mangan piirtämistä, pelailemaan japanilaisia arcade-pelejä sekä tutkimaan harrastajan huonetta. Näyttely on tehty tiiviissä yhteistyössä harrastajayhteisön kanssa. Tokiosta Tapiolaan -näyttelystä voit lukea lisää Animen numerosta 137 ja Animen verkkosivuilta. Nostalgiamatkasta pääsee nauttimaan 22.3.2026 asti.

alussa Dungeon & Dragons 50 vuotta -pienoisnäyttely. Näyttelyssä tutustutaan Dungeons & Dragons -tuoteperheen historiaan ja sen kaikkiin eri versioihin. Itse pöytäroolipelin lisäksi näyttelyssä tutustutaan myös Dungeons & Dragonsin inspiroimiin tietokonepeleihin, romaaneihin, elokuviin ja tietysti myös pelaajiin ja heidän luomiin maailmoihin. Legendoja ja lohikäärmeitä voi kohdata Tampereella 26.1.2025 asti.

on esillä suomalaisten Hello Kitty -keräilijöiden kokoelmia viideltä vuosikymmeneltä. Museossa pääsee ihastelemaan niin leluja kuin erilaisia arjen esineitä. Hello Kittyn lisäksi näyttelyssä seikkailee muita Sanrion hahmoja, kuten My Melody, Little Twin Stars ja Kerokerokeroppi. Hello Kittyn ja ystävien seurasta voi nauttia 27.10.2024 asti.

Tokiosta Tapiolaan -näyttelyn lisäksi Museo Leikissä juhlistetaan japanilaisen ikonin syntymäpäivää, sillä museossa avautui toukokuussa Hello Kittyn 50. juhlavuoden kunniaksi Ystävänä Hello Kitty -pienoisnäyttely. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Sanrion kanssa. Näyttelyssä

Hello Kitty ei ole ainoa, joka täyttää pyöreitä tänä vuonna. Gary Gygaxin ja Dave Arnesonin kehittämä pöytäroolipeli Dungeons & Dragons täyttää 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Tampereella sijaitsevassa Museokeskus Vapriikissa avautui toukokuun

vennytään myös romanssipelien maailmaan. Toukokuun alussa Museokeskus Vapriikissa sijaitsevassa Suomen pelimuseossa aukesi Japanilaiset romanssipelit -pienoisnäyttely. Näyttelyssä esitellään romanssipelien eri tyyppejä sekä niiden vaikutusta Japanin ulkopuolella kehitettäviin peleihin. Näyttelyn kuraattorina toimii japanologi Joleen Blom Tampereen yliopiston pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksiköstä. Anime pääsi haastattelemaan Blomia romanssipeleistä ja näyttelyidean kehittämisestä ja toteuttamisesta. Blomin haastattelun voi lukea Animen verkkosivuilta. Romanssipeleihin pääsee rakastumaan Vapriikissa 10.11.2024 asti. Lähde: Museo Leikki, Vapriikki

Kolumni

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Animen ohi

Kultainen Lepakko, muovinen meeple

elaan paljon lautapelejä. Ruokapöydällä on usein levällään viidakoita, eläintarhoja ja maagisia metsiä, joissa vilisee kaikenlaista söpöä ja pörröistä – toisin sanoen sellaista, joka saa kumppanini tuskastumaan. “Aina näitä eläinpelejä!” Totta, minusta on hauska kerätä eläinaiheisia lautapelejä. Mitä söpömpää, sen terapeuttisempaa. Historiallisten taistelupelien pariin mielivän kumppanini valikoiva muisti kuitenkin sivuuttaa toisen suuren kokonaisuuden, johon olen panostanut, nimittäin Japani-teemaiset pelit. Niissäkin on toki karppi siellä ja apina täällä, mutta pääasiassa länsimaissa kehitetyt Japaniin sijoittuvat pelit ovat joko klaanisotiin keskittyviä strategisia juonitteluja tai seurapelimäisiä pikkupelejä geisha- tai uskontokuvastolla. Jälkimmäiset etenkin ovat usein karikatyyrimäisiä ikkunoita mielikuviimme Japanista: todellista Japania enemmän pelien ilmeeseen ovat vaikuttaneet populaarikulttuurin luomat käsitykset maasta. Kiinnostavasti minun ja kumppanini mielenkiinnonkohteet paiskasivat kättä Unmatched-pelisarjan uusimman osan kohdalla. Restoration Gamesin julkaisema yhteistyöpeli Unmatched Adventures: Tales to Amaze (2023) pakottaa peliseurueen lyömään hynttyyt yhteen marsilaisten hyökkäyksen ja Mothmanin tuhotöiden edessä. Apuna pelaajilla on vanhoista sarjakuvista ja pulp-kirjallisuudesta tuttuja hahmoja, joukossa Kultainen Lepakko. Kultainen Lepakko on Japanissa vuonna 1930 luotu paperiteatterihahmo, joka löysi uudet elämät elokuvissa ja piirretyissä. Kultakalloista viittahahmoa

pidetään yleisesti maailman ensimmäisenä supersankarihahmona, ja se poikkesi merkittävästi sitä edeltäneistä japanilaisista myyttisistä sankarihahmoista. Tupakkamerkin mukaan nimetty yliluonnollisen vahva ja haavoittumaton hahmo sai voimansa tieteestä jumalien sijaan. Se osasi lentää, ja sillä oli tietenkin arkkivihollinen, paha tohtori Nazou. Samankaltaiseen pohjaan muotoiltu Teräsmies teki debyyttinsä Yhdysvalloissa vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. Retron kallopään sattumanvarainen vastaantuleminen kirjastosta lainatussa lautapelissä ilahdutti. Luurankovillellä pelailun seurauksena syvennyin muutamaksi illaksi Kultaisen Lepakon historiaan, ja yritinpä löytää näytteitä 40-luvun mangasta, jonka Osamu Tezuka hahmosta piirsi. Hahmon juuria ja Tezuka-yhteyttä vasten arvostan yhdysvaltalaista Unmatched-tiimiä, joka tilasi Lepakon kuvituksen japanilaiselta taiteilijalta. Satoshi Kamanakan käsissä japanilainen lepakkomies sai tyylikkäästi tuoretta verta satavuotispäivän lähestyessä. Ehkäpä palaan Animen sivuilla uudelleen lautapelien pariin. Sitä odotellessa lupaan avata rohkeammin myös niitä pelilaatikoita, joiden kannessa ei ole kissoja tai tanukeja. Pelinappuloilla voi olla yllättävän sivistäviä – ja parisuhdetta parantavia – vaikutuksia. Riikka Haapanen

Tilaa Anime Shopista! alk. 30 € animeshop.ﬁ

Japanissa jokaisella kaupungilla on omanlaisensa viemärinkansi. Kansien teemoissa toistuu paikallisuus.

Pokémoneja ja paikalliskulttuuria katukivetyksellä Japanin viemärinkansien tarina Teksti ja kuvat: Jani Rolamo

itä yhteistä on Pokémonilla, kukilla, linnoilla ja matsureilla? Kaikki näistä löytyvät japanilaisista viemärinkansista. Vastaus kaivannee hieman kontekstia. Japanissa käynyt on saattanut kiinnittää huomiota siihen, miten koristeellisia jotkin arkiset julkisen tilan objektit, kuten katulamput, sillankaiteet – tai viemärinkannet – saattavat olla. Tokion tai Kioton viemärinkannet eivät ehkä ole näyttävimpiä, mutta Osakan katukivetyksessä jalankulkijaa tervehtii tyylitelty Osakan linna kirsikoineen. Japanissa viemärinkansitaide on niin normaali ilmiö, että tuntuu suorastaan oudolta nähdä “tavallinen”, kuvioton viemärinkansi. Lisämielenkiintoa tuo, että kannet eivät ole kaikkialla samoja, sillä jokaisella japanilaisella kaupungilla on nimittäin oma viemärinkannen design. Viemärinkansitaiteen juuret ovat 1980-luvulla, jolloin Japanin talouksista vasta 60 prosenttia oli liitetty viemäriverkkoon, ja vedenjakeluun liittyvän infrastruktuurin rakentaminen oli kallista. Viemäröintiä pyrittiin tuomaan lähemmäs kansalaisia kannustamalla paikallishallintoja suunnittelemaan omia, paikallisia viemärinkansia. 40 vuotta myöhemmin kannet ovat parhaimmillaan jopa suosittuja bongauskohteita ympäri maata. Kansien teemat voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Joskus niissä on yksinkertaisesti kaupungille tai alueelle merkittävä kukka, lintu tai muu tunnus. Toisinaan ne esittelevät alueen historiaa. Joissain esitetään paikallista matsuria eli shintofestivaalia, toisissa taas on tyylitelty merkittävä nähtävyys tai luontokohde. Oli teema mikä hyvänsä, kansien taiteessa korostuu lähes poikkeuksetta paikallisuus. Japanissa paikalliskulttuurin korostaminen on hyvin vahvaa. Siinä missä ulkomaiset matkailijat saapuvat ihailemaan japanilaista kulttuuria kokonaisuutena, japanilaiset itse ovat innokkaita esittelemään, mitä erikoista nähtävää, tehtävää ja ennen kaikkea syötävää löytyy mistäkin kaupungista ja maakunnasta. Japani jakautuu nykyisin 47 prefektuuriin eli maakuntaan, ja tämä erottelu tehdään hyvin selväksi – paljon selvemmäksi kuin vaikkapa suomalaiset maakunnat. Henkilön synnyinprefektuuri on merkittävä osa tämän taustaa. Japanilaisia kiinnostaa aina, mikä on prefektuurin tai alueen meibutsu, eli paikallinen erikoistuote.

Bitchuu-Matsuyaman linna ja sen linnanherrakissa Sanjuurou ovat saaneet Takahashin kaupunkiin oman viemärinkantensa.

Erot näkyvät tietenkin myös kielessä. Murre-erot ovat sitä vahvempia, mitä enemmän alue on ollut eristyksissä. Suurimmat asutusalueet ovat sijainneet Kansain ja Kantoun tasangoilla, ja Kansain murre lienee monelle japania ymmärtävälle animesta ja mangastakin tuttu. Kääntäjille on aina aiheuttanut päänvaivaa ilmaista hahmon murre toisella kielellä. Kansain murretta lienee kuitenkin harvoin yritetty vääntää vaikkapa savoksi. Paikallisen kulttuurin korostamiseen liittyy Japanin historiallinen jakautuminen pitkällä aikavälillä. Hokkaidon saarta lukuun ottamatta maa oli jokseenkin yhtenäinen ja yhden vallan alla 1000-luvulta eteenpäin. Taistelu vallasta muutaman suuren samuraiklaanin välillä hajotti kuitenkin hallintoa tehokkaasti, ja valtakunta oli useimmiten shogunin eli sotilashallitsijan, harvemmin keisarin, käskyvallan alla. Koska Japani on saaristoinen ja vuoristoinen maa ja viljeltävät alueet ovat sijainneet rannikoilla ja laaksoissa vuorten välissä, yhteydenpito eri alueiden välillä on esimodernina aikana ollut vaikeaa. Maantieteelliset syyt ovatkin aina pirstoneet saarivaltion toisistaan erillä oleviin osiin, mikä on synnyttänyt omalaatuisia kulttuuriperinteitä ja -eroja hy-

Näin ollen Japanin prefektuureille ovat muodostuneet omat tyyppipiirteensä, josta ne tunnetaan. Nagoyan alueelta ovat kotoisin merkittävät samuraipäälliköt, Mien prefektuurissa sijaitsevat vanhat ninjakylät, ja Nara on ollut buddhalaisuuden ydinkeskus. Gunma tunnetaan onseneistaan ja udon-nuudeleistaan, mutta monen mielestä paras udon tulee silti Kagawasta. Takoyaki on Osakan juttu, samoin okonomiyaki, mutta myös Hiroshimalla on oma versio okonomiyakista. Hokkaido tunnetaan lumisista talvista ja lehmälaitumista, Nagano Japanin Alpeista, ja Tottori puolestaan on kuuluisa hiekkadyyneistään.

Aomorin prefektuurissa samalle shintofestivaalille on kehittynyt toisistaan poikkeavia piirteitä. Vasemmalla Hirosakin Neputa-museon paperilyhty, oikealla Aomorin kaupungin Nebuta-lyhty.

”Viemärinkansitaiteen juuret ovat 1980-luvulla, jolloin Japanin talouksista vasta 60 prosenttia oli liitetty viemäriverkkoon, ja vedenjakeluun liittyvän infrastruktuurin rakentaminen oli kallista.” 11

”Pokémonin virallisen sivun mukaan eri alueille valikoidut nimikkopokémonit toimivat paikalliskulttuurin lähettiläinä.”

Yksi Kioton Pokémon-kansista esittää kaupungin tunnuspokémonia Ho-ohia. Pelisarjan Ecruteak City, josta legendaarinen feenikspokémon löytyy, on saanut innoituksensa Kiotosta.

ulottuneet siviiliväestöön, sillä viljelijät eivät yleensä olleet mitenkään lojaaleja aluetta hallitsevalle samuraiklaanille. Provinssissa asuva viljelijä tuskin edes tiesi, että maassa oli keisari –hänelle riitti tieto siitä, kuka kerää verot. Kun kansaa ei tarvinnut assimiloida omaan kulttuuriin tai hävittää, saivat paikallisperinteet ja -tavat eriytyä rauhassa. Palataan viemärinkansiin. Vaikka jokaisella kaupungilla Japanissa on oma viemärinkansi, on asfaltin keskellä myös erikoisempia designeja. Huomionarvoisimpia näistä ovat niin kutsutut Poké Lids –kannet, jotka esittävät Pokémoneja eri ympäristöissä. Pokémonin virallisen sivun mukaan eri alueille valikoidut nimikkopokémonit toimivat paikalliskulttuurin lähettiläinä. Tarkoituksena on lisätä matkailua ja kiinnostusta pienemmille paikkakunnille, vaikka kansia löytyy myös suuremmista kaupungeista. ”Tavallisten” viemärinkansien tapaan Pokémon-kannet korostavat eri tavoilla paikallisuutta. Joillakin kaupungeilla tai prefektuureilla on oma Pokémoninsa: esimerkiksi Kagawan kansissa esiintyy Slowpoke, ja Kagoshimaa puolestaan värittävät Eeveelutionit. Kiotossa kannessa liihottaa Ho-oh pagodi taustallaan esikuvansa Ecruteak Cityn tapaan. Okinawan pääkaupunki Nahassa Arcaninet esittävät esikuvanaan toimivia okinawalaisia shiisaa-patsaita. Okinawan, kuten myös trooppisen Miyazakin, kansissa esiintyy paikallista faunaa ja ﬂoraa ilmentäviä Pokémoneja, kuten Mantine, Wailord ja Exeggutor.

vinkin pienen alueen sisälle. Esimerkiksi nykyinen Aomorin kaupunki tunnetaan Nebuta-festivaalista, jossa kuljetetaan valtavia kolmiulotteisia paperilyhtyhahmoja kaupungin halki. Saman prefektuurin naapurikaupunki Hirosakissa festivaali tunnetaan nimellä Neputa, ja siellä lyhdyt ovat tasapintaisia, ja kaksiulotteiset hahmot on maalattu lyhtypaperiin.

Käytännön valtaa paikallisalueilla pitivät samuraipäälliköt, jotka myöhemmin tulivat tunnetuiksi daimioina (daimyou). Nämä hallitsivat Japanin provinsseja tai osia niistä, ja keräsivät alueelta veroja riisin muodossa. Provinssit toimivat nykyisten prefektuurien pohjina. Yhä edelleen joillakin alueilla saatetaan paikallistunnetta korostaa käyttämällä vanhaa provinssin nimeä vaikkapa yritysten nimissä. Etenkin sotaisan Sengoku-kauden (1467–1615) aikana provinssin omistaja saattoi vaihtua tiheästikin, sillä tänä aikana maa oli täysin jakautunut keskenään taistelevien samuraiklaanien välille. Yleensä sotatoimet eivät kuitenkaan

Ei liene ihme, että viemärinkannet ovat nykyisin yksi koh-

Nahan kaupungin Pokémon-kansi esittää kahta Arcaninea shiisaa-patsaiden asennoissa. Okinawalla shiisaat ovat yleisiä suojelijaolentoja portinpielissä.

de, jota voi tulla bongaamaan eri paikkoihin. Innokkaimpia viemärinkansien bongaajia kutsutaan termillä manhouraa, joka voisi kääntyä viemärinkansiharrastajaksi. Japanilainen vedenjakelun tiedotusalusta GKP on lanseerannut viemärinkansista jopa keräilykorttisarjan, joita voi ostaa viemäri- ja vedenpuhdistamomuseoista. Kortit esittävät erilaisia Japanista löytyviä kansidesigneja, ja niitä on sivuston mukaan jo yli tuhat. Pokémon-kansien sijainnit on listattu Poké Lids-sivustolle, ja yhteensä niitä on useampi sata. Yleensä ne sijaitsevat puistoissa tai kävelykaduilla, ja niiden bongailu on hauskaa puuhaa vaikkapa ruokapaikan etsimisen ohessa. Jos siis reissaat Japanissa, kannattaa kääntää välillä katse myös asfalttiin. Pokémonien lisäksi viemärinkansista voi oppia yllättäviä asioita Japanin paikalliskulttuureista.

PLAK

Kysy kääntäjältä, osa 2

Suomentaja Antti Valkama vastailee lukijoiden kysymyksiin mangan suomentamisesta.

ANGOLMOIS GENKO KASSENKI © Nanahiko Takagi / KADOKAWA

2. ARVELLAAN, ETTÄ TAISTELUSSAKIN TULTIIN VÄHINTÄÄN 10 METRIN PÄÄHÄN KOHTEESTA.

ANGOLMOIS GENKO KASSENKI © Nanahiko Takagi / KADOKAWA

nirs

Matkaa 200 askelta!

BOONG

1. NUOLTA EI KUULEMMA VEDETTY FUKIGAESHIIN SAAKKA. JÄYKKYYS OLI SÄÄDETTY NIIN, ETTÄ LYHYT VETO RIITTI. LISÄKSI, TOISIN KUIN KYŪDŌSSA*, YABUSAMESSA NUOLTA EI VEDETÄ NIIN LIKI KASVOJA. *Perinteinen jousiammunta.

M 194

BAAM BAAM

itkä asiat tuottavat eniten haasteita kääntämisessä?

Eri kääntäjillä lienee erilaisia haasteita. Omalla kohdallani kyse on yleensä erilaisista yksittäisistä jutuista. Tietylle efektille tietyssä kohtaa on hankala löytää toimivaa vastinetta, repliikki täytyy saada todella tiiviiksi mahtuakseen puhekuplaan, jokin vanha termi ei käänny helposti suomeksi ja niin edelleen. Uusista mangasarjoista Angolmois – Taistelu Tsushimasta sisältää jonkin verran jälkimmäistä haastetta. Jos jokin jatkuvasti pikku pohdintaa tuottava seikka pitäisi nimetä, niin puheen rekisterit eli erilaiset tavat puhua (ja kirjoittaa) eri tilanteissa voisi olla sellainen. Esimerkiksi asiakaspalvelija voi puhua asiakkaalle niin, että suora suomennos kuulostaisi nöyristelyltä. Toisaalta ronskin gangsterin rähisevä kielenkäyttö voisi melko kirjaimellisesti käännettynä olla vähemmän vakuuttavaa, suorastaan asiallista. Kääntäjän täytyy huomioida, miltä käytetty kieli japanilaisesta kuulostaa ja suomentaa sen mukaan. Meillä esimerkiksi kohtelias puhe ei yleensä eroa tavallisesta niin suuresti kuin japanissa, joten kääntäessä joutuu jonkin verran ”latistamaan” ilmaisuja. Muutoin Mäkkärin kassa tuo lukijan mieleen Aurinkokuninkaan edessä matelevan alamaisen…

Vastapuolen taktiikka oli molemmille vieras.

Bushit* taistelevat yksilöinä ja tarvitsevat kukin omaa tilaa.

HJUM

*Ks. sivu 193.

mät. Jos tarina sijoittuu Japaniin, selitettävää on usein enemmän. Fantasiasarja 7 kuolemansyntiä ei taida selityksiä juuri sisältää, mutta Poissa – Erased kylläkin. Yleensä selitetään vain se, mikä on tarpeen tarinan ymmärtämiseksi. Tarkoitus ei ole, että suomalainen lukija jää kovasti ihmettelemään asiaa, jonka japanilainen tajuaa selityksittäkin. Liika selittely vie huomiota tarinalta, joten ihmetyksen aiheita jää aina jonkin verran. Usein selityksen voi onneksi lisätä ruutuvälin sijaan itse tekstiin. Esimerkiksi repliikin ”toin tuliaisiksi taiyakia” voi kääntää muotoon ”toin tuliaisiksi taiyaki-leivoksia”. Vaikka ei tietäsi taiyakista enempää, lukija silti tajuaa riittävästi, mitä tapahtuu. Joskus lisäämme kirjan loppuun vähemmän pakollisia juttuja, jos se tuntuu sopivan aihepiiriin (ja inspiraatiota löytyy). Esimerkiksi sarjoissa Bird ihmemaassa ja Ravintola maailmojen välillä on loppusivuilla välttämättömien selitysten lisäksi paljon muutakin. Narutossa ja Bleachissa taas avataan ninjatekniikoiden, aseiden, sun muiden japaninkielisten nimien merkityksiä.

Kuinka usein täytyy selittää jotain kulttuurista ilmiötä, koska sille ei vain löydy suoraa käännöstä? Selityksiä voisi lisäillä vaikka kuinka. Silloinkin, kun jollekin jutulle löytyy ihan hyvä suomalainen vastine, joitain puolia jää aina pois. Juuri mikään perunaa monimutkaisempi asia ei ole yksi yhteen eri kulttuureissa. (Eikä edes peruna ole, sillä siihen suhtaudutaan Japanissa eri tavoin kuin Suomessa. Juures on sama, mutta sen merkitys ei ole.) Mutta jokaista perunaa ei mahdu selittämään, joten on valittava tärkeim-

Tälle palstalle voi lähettää kysymyksiä mangan suomentamisesta Anime-lehden X- tai Instagram-tilille (@animelehti).

13 13

Reseptejä ja ruokatietoutta japanilaiseen ruokaan hurahtaneen restonomin keittiöstä.

Nikujaga

OSA 12 NIKUJAGA

肉じゃが

perunan kuin herkemmän riisin viljelylle. Nykyään Hokkaidoista löytyy monia perunaa sisältäviä ruokia kuten imomochi, kujira-jiro ja monenlaiset curryt.

Nikujagan sanotaan syntyneen Japanin merivoimissa 1800-luvun lopulla. Amiraali Tougou Heihachirou (1848–1934) pyysi laivaston kokkeja luomaan yksinkertaisen ja täyttävän pataruuan englantilaisen lihamuhennoksen tapaan. Heihachirou oli itse opiskellut Englannissa ja vaihto-opiskelijana ottanut vaikutteita vaihtomaastaan. Nikujagan varhainen muoto amani kuului pitkään Japanin merivoimien ruokavalikoimaan. Koko kansan suosioon nikujaga nousi 1970-luvulla, kun liha ja peruna kasvattivat suosiotaan pohjoisten alueiden ulkopuolella. Japanissa nikujaga liitetään enemmän talveen monien nimono-ruokien lailla. Toki liha ja perunat maistuvat meille suoma-

dellisessä reseptissä esittelen japanilaisen shun-termin eli käsitteen sesonkiruuista- ja raaka-aineista sekä kerron tyypillisestä japanilaisesta talviruuasta, currysta. Tällä kertaa valitsin reseptin, joka puolestaan soveltuu mainiosti suomalaiseen kesäsesonkiin eli nikujagan. Nikujaga kuuluu valmistuksen osalta haudutettaviin nimono-ruokiin. Japanin kieltä osaavat varmasti tunnistavat lihaa tarkoittavan sanan niku (肉), mutta itselleni varsinkin kesäisin tämän reseptin tähti on jagaimo (じゃがいも) eli peruna. Tätä tekstiä kirjoittaessani törmäsin kaupassa kesän ensimmäisiin perunoihin. Reseptin ilmestymishetkeen mennessä tuoreita ja maukkaita kesäperunoita on varmasti kaikille saatavilla. Japaniin perunat saapuivat tavallaan kahteen otteeseen. Ensimmäiset japanilaiset kirjoitukset perunasta ovat peräisin 1500-luvun lopulla, jolloin hollantilaiset toivat perunoita mukanaan Nagasakiin. Toisen kerran peruna saapui Hokkaidoon ja Honshun saaren pohjoisosassa sijaitsevaan Touhokuun 1700-luvulla, tiettävästi venäläisten tuomana. Meiji-kaudella 1800-luvulla perunaa alettiin viljellä laajemmin ja japanilaiset agronomit kävivät esimerkiksi Yhdysvalloissa tutustumassa sikäläiseen perunanviljelyyn. Peruna osoittautui hyväksi satokasviksi Japanin kylmimmillä alueilla. Hokkaidon ilmasto soveltuu paljon paremmin sitkeän

laisillekin talvella. Koska Suomen ja Japanin raaka-ainesesongit eivät ole yksi yhteen, niiden yksityiskohtiin ei kannata jumittua. Viime reseptissä mainitsin muun muassa, että Japanissa kasvihuonemansikka kuuluu talvisesonkiin. Useimmat suomalaiset syövät varmasti mieluummin kesällä kypsyviä mansikoita, ja ne maistuvat ihanalta esimerkiksi japanilaisessa mansikkakakussa tai ichigo daifukussa eli mansikka-mochissa. Omat yritykseni tehdä mochia kotona ovat toistaiseksi vielä hataralla pohjalla. Kunhan onnistun siinä, tulen kirjoittamaan ichigo daifukulle ja parille muulle perinteiselle mochille reseptin. Ehkä ensi kesänä. Vaikka nikujaga sisältääkin yleensä lihaa, voi sen muokata vegaaniseen muotoon käyttämällä kombudashia ja vaikkapa jotain monista kaupassa tarjolla olevista ”kasvissuikaleista”. Itse marinoisin kasvisproteiinia pienessä määrässä soijakastiketta ennen haudutusta, jotta proteiini saa vähän lisää makua. Lihan osalta nikujagaan voi valita itselle mieluisen lihan, suosittelisin kuitenkin mieluummin rasvaista kuin vähärasvaista lihaa. Tähän reseptiin käytin kananpaistia, koska minulla sattui kirjoittamisen aikaan olemaan sitä jääkaapissa. Mutta nauta ja porsaan kassler ovat hyviä vaihtoehtoja.

Annoskoko: 2 reilua annosta Valmistusaika: Noin 30 minuuttia Ainekset: 1 iso sipuli 1 porkkana 3 keskikokoista kiinteää perunaa 10 sokeriherneen palkoa 300 g kanan paistia 200 g shirataki-nuudeleita 5 dl dashi-lientä 0,5 dl soijaa 0,5 dl miriniä 3 rl sakea

” Koska Suomen ja Japanin

Öljyä paistamiseen. Kattila tai korkeareunainen, kannellinen, paistinpannu.

raaka-ainesesongit eivät ole yksi yhteen, niiden yksityiskohtiin ei kannata jumittua. ”

Kulhot tai syvät lautaset tarjoiluun.

Valmistus Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, gyuudon-reseptissä (osa 5, Animen digiekstra 1/2022) mainittuun tapaan. Jos siivuttaminen ei onnistu, myös suikaleet käyvät. Leikkaa perunat ja porkkana suupalojen kokoisiksi paloiksi. Halutessasi perunan ja porkkanan voi kuoria. Porkkanan voi leikata rangiri-tyylillä, jossa porkkana leikataan viistosti ja käännetään suunnilleen 30 astetta joka leikkauksen jälkeen. Näin porkkanasta saa kauniin epäsymmetrisen, mutta tasaisen kokoisia paloja. Leikkaa sipuli siivuiksi, päästä päähän. Yleensä nikujagassa sipulit leikataan suunnilleen sormen paksuisiksi, joten ei ole tarvetta intensiiviselle silppuamiselle. Tässä reseptissä ei ole tarkoitus karamellisoida sipuleita. Poista sokeriherneiden ylä- ja alaosassa olevat sitkeät rangat. Itse yleensä leikkaan rangat irti veistellä, mutta etevämmät kokit vetävät ne irti kalan selkärangan lailla. Sokeriherneen sijasta voi käyttää myös vihreitä papuja. Paista liha ja sipulit keskilämmöllä, kunnes lihan pinta on saanut väriä. Lisää perunat kattilaan tai pannuun ja kuullota niitä, kunnes perunan pinta alkaa kuultaa. Lisää ja kuullota

porkkanat. Lisää dashi-liemi ja anna sen kiehua hiljalleen. Jos liemen pintaan nousee vaahtoa, sen voi poistaa kauhalla. Lisää kattilaan soija, mirin ja sake. Monet reseptit lisäävät mukaan myös ruokalusikallisen sokeria, mutta omaan makuuni sokeri tekee kokonaisuudesta turhan makean. Lisää shirataki-nuudelit. Nuudelit voi jättää pois ja niiden sijasta voi käyttää konjac/konnyaku-juuresta tehtyä hyytelöä. Tässä kohtaa liemen annetaan hautua suunnilleen 15 minuuttia, kunnes peruna ja porkkana ovat kypsiä. Itse käytän haudutusvaiheessa kattilan tai paistinpannun kantta. Perinteisesti haudutuksessa käytetään tavallisen kannen sijasta otoshibuta-kantta, joka antaa osan nesteestä haihtua pois. Otoshibutan voi korvata esimerkiksi höyrystinsiivilällä tai palalla alumiinifoliota tai leivinpaperia, joka on leikattu sopivaan kokoon. Lisää sokeriherneet kattilaan niin, että ne ehtivät keittyä parin minuutin ajan. Kun peruna ja porkkana ovat kypsiä, nikujaga on valmis. Anna ruoan jäähtyä kannen tai otoshibuta-vastineen alla puolisen tunnin ajan. Nikujaga sopii tarjoiltavaksi niin lämpöisenä kuin viileänä ja säilyy hyvin jääkaapissa seuraavalle päivälle. Mette Pesonen

Muistatko tämän?

Toimitus tarkastelee teoksia, jotka ovat ajan saatossa nousseet klassikoiksi, erityisen nostalgisiksi tai aikansa internetilmiöiksi.

Bartender Parantava anime aikuiseen makuun

evätkaudella 2024 pyörähti käyntiin animesarja, jossa palataan monenlaisten melankolisten tarinoiden tupaan − Eden Halliin. Eden Hall -baari tuli tutuksi animekansalle syksyllä 2006, kun ensimmäinen sovitus Kenji Nagatomon ja Araki Joun Bartender-mangasta saapui televisioruuduille. Bartender kertoo Ryuu Sasakurasta, Ginzassa sijaitsevan Eden Hallin erityisestä baarimikosta. Ryuulla on ilmiömäinen taito löytää jokaiselle hänen luonaan käyvälle asiakkaalle oikeanlainen drinkki, joka on myös eräänlainen ratkaisu asiakasta kalvavaan ongelmaan. Samalla hän tarjoaa maanläheisen ”olkapään” sitä tarvitsevalle. Tarinoita kuullaan niin työmaailmasta, rakkaudesta kuin monenlaisista muista ihmisistä, jotka taivaltavat Eden Halliin lasilliselle paineitaan purkamaan. Kertomusten lomassa kuullaan paljon alkoholikulttuurin historiaa, johon kuuluu muun muassa eri alkoholidrinkkien syntyhistoriaa,

niiden reseptejä tai miten tietty alkoholilajike on luotu. Lisäksi sarjan lopputekstien aikana opastetaan, miten jakson päädrinkin voi tehdä itse kotona. Vuonna 2006 esitetty Bartender on yksi sydämellisimmistä animesarjoista, jonka olen miesmuistiin nähnyt. Se osaa kaapata pienen lähiöbaarin tunnelman todella mallikkaasti ja antaa katsojalle tunteen, kuin olisi itse sivustaseuraajana kuulemassa asiakkaiden tarinoita. Parhaimmillaan sarja saa katsojan itsensäkin pysähtymään ja miettimään kokemaansa. Voin lähes kuvitella sen tunnelman, kun anime tuli aikanaan Japanissa kerran viikossa. Viikoittain jakso nautittuna sarja on kuin pikavisiitti omaan kantakapakkaan kuulemaan jälleen yksi tarina elävästä elämästä ja nauttimaan hyvästä juomasta.

Vaikka Bartender ei animena erotu sarjojen massasta mitenkään erityisenä teoksena tai genrensä klassikkona, on sillä silti erityinen paikka faniensa sydämissä. Olen kuullut

” Viikoittain jakso nautittuna sarja

on kuin pikavisiitti omaan kantakapakkaan kuulemaan jälleen yksi tarina elävästä elämästä ja nauttimaan hyvästä juomasta. ”

tarinoita kokoontumisista, joissa sarjaa katsotaan ja sen erilaisia drinkkejä kokeillaan tehdä porukalla. Näitä tapaamisia on järjestetty Suomessakin asti. Vaikka aikuisena alkoholia ei kuluttaisikaan aktiivisesti, on myönnettävä, että sarja synnyttää mieliteon kokeilla luoda esiteltyjä drinkkejä.

tyksen perijä, vaikkei haluaisi. Vaikka hänen tarinansa onkin katsojan tunteiden koettelua, sitä haluaa silti kannustaa Cheniä pistämään isälleen hanttiin. Uusi animesovitus onkin siinä suhteessa ilo silmälle, ettei päähenkilö ole täysin yksin pitämässä Ginzan myöhäisen yön kulkijoille seuraa ja tarjoamassa elämänraiteilta eksyneille lämmintä pakopaikkaa kiireelliseltä maailmalta. Uudessa sarjassa on myös enemmän maanläheisiä ihmisiä, jotka eivät pidä päähenkilöä alkoholidrinkkien uutena Jeesuksena, vaan ihan tavallisena baarimikkona. Anime Bartender ja sen uusi sovitus Glass of God ovat sarjoja, jotka seisovat yksilöinä täysin omilla jaloillaan, mutta tukevat silti toisiaan. Vaikka uudessa animessa keskitytään vähemmän yksittäisiin henkilötarinoihin, se pitää silti kiinni siitä samasta kyläkuppilatunnelmasta, mikä sai rakastumaan alkuperäiseen sarjaan. Tätä tekstiä kirjoittaessa uuden Glass of God’n lopullista jaksomäärää ei ole julkistettu. On mahdollista, että saamme seurata Ginzan yöelämän kapellimestareita vielä pitkälle kesään asti. Se ei haittaa katsojana ollenkaan, koska sarjasta tulee todella hyvä mieli. Katsoi sitten vanhempaa, yksittäisistä tarinoista koostuvaa versiota tai sitten uuttaa, enemmän mangaan perustuvaa sovitusta. Suosittelen antamaan kummallekin adaptaatiolle mahdollisuuden – siinä saattaa jopa oppia jotain. Jos mielii opiskella baarimikoksi, Bartenderia voi pitää jonkinlaisena oppimateriaalina. Ainakin itse opin, miten hiuksen hienoa ja tarkkaa käsityötä pelkkä drinkkien sekoittaminen on. Ja kuinka parantava vaikutus animella voi olla. Toni Jefremoff

Vuonna 2022 uutisoitiin ensimmäistä kertaa uudesta © Araki Joh, Kenji Nagatomo / Shueisha, Bar hoppers

Bartender-animeprojektista, joka kantaa nimeä Bartender: Glass of God. Sen ensimmäinen jakso ilmestyi huhtikuussa 2024. Tällä kertaa juoni ei keskity pelkästään Ryuun uraan alkoholin höystämän teatterin lavasteiden ylläpitäjänä. Hänen lisäksi mukaan tulee monta muuta pysyvää hahmoa ja tapahtumapaikkaa, joihin tutustutaan sarjan aikana. Uusi adaptaatio sivuuttaa aiemman version jaksottaisen luonteen jättäen yksittäiset tarinat vähemmälle huomiolle ja keskittyen päähenkilön jokapäiväiseen elämään myös baarin ulkopuolella. Sarjassa vieraillaan esimerkiksi kiotolaisessa viskitislaamossa ja monissa alueen olemassa olevissa baareissa. Erityisen mieleenpainuva yksityiskohta on maininta Kiotossa sijaitsevasta Suomi-teemaisesta Finlandia-baarista. Ehdoton pysähdyspaikka tulevaisuuden Japani-matkalle. Sarjan muutkin hahmot saavat ruutuaikaa enemmän kuin yhden jakson verran. Uusi hahmokaarti koostuu Sasakuran muista Ginzan ja sen lähialueiden baarien kollegoista. Mieleenpainuvin hahmo on ehdottomasti nuori ja komea, mutta hiljainen baarimikkokokelas Chen. Hän on kokenut kovia menettäessään isoveljensä, joutuessaan vastaamaan isänsä odotuksista ja olemaan singaporelaisen hotelliyri-

Glass of Godissa hahmokaarti laajenee huomattavasti.

Sisältörajoitusten tutkimattomat tiet Miten eroge tarjoillaan länsimaiselle yleisölle

ykyään hentain harrastaja löytää runsaasti englanninkielistä pelattavaa niin gacha-pelien kuin perinteisten visual novelien muodossa. Kun lasketaan yhteen esimerkiksi Steamin, Johrenin, Nutakun ja Jast USA:n tarjonta, eroge-yleiskäsitteen alle sopivia nimikkeitä kertyy useita satoja. Julkaisualustojen välillä ja niiden sisällä on kuitenkin eroja siinä, millainen sisältö sallitaan ja miten teoksia markkinoidaan potentiaalisille kuluttajille. Japanissa suhtautuminen piirroserotiikkaan on vaihdellut vuosikymmenten saatossa, ja linjaa on välillä kiristetty sekä toisinaan höllennetty. Nykyisin hentai-teokset ja niiden hahmot nähdään ensisijaisesti fiktiona, jonka tekijöitä suojaa taiteilijan ilmaisunvapaus. Siten teosten esittämällä kuvastolla ei ole niinkään merkitystä, kunhan vain genitaalialueet muistetaan pikselöidä tai muuten peittää. Sisältöön vaikuttaa enemmän teoksen genre ja missä sitä myydään. Sen sijaan länsimaiset valtavirran julkaisualustat, kuten Steam, Google Play Store ja App Store, ovat tarkempia paljaan pinnan ja pelihahmojen oletetun iän suhteen.

Facebook-päivitysviesteissä näkyy K18-version vaatetusta, ja muutaman asun sensurointi unohtuu kokonaan myöhempien juonitehtävien aikana.

Jakelualustojen linja on erogen suhteen vaihteleva, eikä pelikohtaisia päätöksiä yleensä perustella. Esimerkiksi monen mutkan kautta Steamissa julkaistut Taimanin Asagi ja Taimanin Yukikaze siivottiin kokonaan eroottisista aineksista. Molempiin löytyy virallinen K18-päivitys, mutta koska se ladataan Steamin ulkopuolelta, vastuu aikuissisällöstä siirtyy ilmeisesti toisaalle. Ilman päivityksiä peleistä puuttuu juonenkäänteitä, osa hahmoista näkyy vain varjokuvina, ja naisninjojen ihonmyötäisiä taisteluasuja sumennetaan rankasti. Jos Steam nikottelee Taimanin-pelien kohdalla, sama ei päde esimerkiksi Project QT:hen. Scifi- ja fantasiamaailmaan sijoittuvassa pelissä kerätään niin potentiaalisia tyttöystäviä kuin hirviötyttöjäkin, ja lähetellään seksiviestejä. Steam-julkaisu on sensuroimaton. Sama linja jatkuu pelin päivitysviesteissä, jotka tasapainoilevat K18-materiaalin rajalla, välillä ylittäen sen. Miksi Project QT:ta markkinoidaan eroottisin kuvin ja sanavalinnoin, mutta Taimanin-tuhmailu jätetään K18-päivitysten varaan tai piilotetaan lisävaatteiden alle? Samaan aikaan Steamin monissa länsimaalaisissa pornopeleissä, joista monet jäljittelevät japanilaista tyyliä, näkyy suoraa sänkytoimintaa jo kauppasivun esittelyosiossa. Näissä julkaisuissa petipuuhia ei edes pikselöidä, vaikka kyseinen visuaalinen elementti suorastaan kuuluu perinteiseen eroge-konseptiin. Syy liittyy mitä todennäköisimmin pelien naishahmoihin. Project QT:n naiskuva on amerikkalaisten näkökulmasta turvallisen rintava, kun taas Taimanin-universumi sisältää myös vähemmän povekkaita ja koulu-univormuihin pukeutuvia hahmoja. Melkein jokaiseen Taimanin-peliin olennaisesti kuuluva suostumusvapaa erotiikkakuvasto lienee sekin monelle länsijulkaisijalle lisäpalaverin paikka.

Länsimaissa hentai-pohjaisten pelien ja visual novelien sisältö riippuu paljolti siitä, millä alustalla ne julkaistaan. Nutakun ja Johrenin ilmaiset selainpelit ovat yleensä K18-julkaisuja, mutta esimerkiksi fantasiaseikkailu Legeclosta ja BL-eepos Crave Sagasta on myös siistityt versiot. Johrenin sivustolla mainostetaan käynnissä olevia pelitapahtumia, ja kuvien sisältö riippuu siitä, onko käytössä Adult- vai Mainstream-asetus. Kuinkahan moni kävijä edes etsii Johrenista tai Nutakusta muuta kuin K18-pelejä? Kaksijakoinen suhtautuminen erotiikkaan näkyy pelien päivitystiedotteissa. Alun perinkin hentai-kohtauksia sisältämättömän Action Taimaninin tulevaa sisältöä esitellään YouTubessa, mutta erittäin varovaisella ja usein epäloogisella otteella. Naishahmojen sivu-, keski- tai alarintaa näytetään välillä enemmän, välillä vähemmän. Sama pätee pakaroihin, reisiin ja sääriin. Asuihin lisätään usein ylimääräistä kangasta värimäärittelyjä muuttamalla. Kylpypyyhkeen alle sujautetaan tarvittaessa bikinit. Action Taimaninin Facebook-sivun julkaisuissa noudatetaan niin ikään puolihäveliästä linjaa. Itse pelistä löytyvät asut taas ovat Steam- ja Android-julkaisussa usein paljastavampia kuin iOs-versiossa. Peittävämpiä vaatekappaleita löytyy myös Steamin Taimanin RPG Extasysta, jonka seksikohtaukset on poistettu. Jostain syystä pelin Steam- ja

Eroottisia pelejä julkaistaan länsimaissa nopealla tahdilla, eikä kaikki japanilaiselta näyttävä ole Japanista peräisin. Eron huomaa usein siitä, että japanilaiset teokset suunnataan kotimaan markkinoille ja melko kapealle fanikunnalle, eikä niiden tarvitse miellyttää keskivertokuluttajaa. Tuotantojen kansainvälistyminen näyttää höllentävän länsimaisten jakelijoiden sisältörajoituksia, mutta samalla tarjonta tasapäistyy. Vaikka suuri valikoima nimikkeitä toki kelpaa, haluan silti erogeni edelleen särmikkäinä ja mieleen painuvina silläkin uhalla, että jokainen teos ei ole minua varten. Samuli Paanala

”Jakelualustojen linja on erogen suhteen vaihteleva, eikä pelikohtaisia päätöksiä yleensä perustella.”

Arvostelut

Arvosteluasteikko

Mette Pesonen 21 22 23 24 25 26

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

ANIME: Black Butler: Public School Arc ANIME: Delicious in Dungeon MANGA: Orange MANGA: Angolmois: Taistelu Tsushimasta ELOKUVA: City Hunter PELI: Taimanin Yukikaze

= Sarja kesken

Elina Koskinen Musiikkitieteen opiskelija ja mangan hamstraaja, jolle kelpaa genre kuin genre. Animangan lisäksi vapaa-aika kuluu musiikin ja pelaamisen parissa.

= Sarja päättynyt

Olli Riihimäki Olli muistaa hintavat tuontimangat Tokyopopin nousua edeltäneiltä vuosilta. Keskittyy nykyisin pääasiassa klassikkosarjoihin ja suomenkielisiin mangajulkaisuihin.

Samuli Paanala

Arvosteluasteikko

Samuli miettii, että jos toimintaelokuvien laatua arvioidaan niiden toimintakohtausten perusteella, voidaanko samalla kaavalla arvottaa myös hentaita.

Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista.

Anna-Liisa Koskinen

Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan.

Ansku on päätoimittaja, toimituspäällikkö sekä kissarakas esteetikko. Hänen animemakunsa on yhtä satunnainen kuin hänen Vocaloidista folk metalliin jumputtava soittolistansa.

Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Välimulkaisu (anime)

Black Butler: Public School Arc Hovimestari optettajana

Alkuperäinen nimi: Kuroshitsuji: kishuku gakkou-hen Ohjaus: Kenjirou Okada Käsikirjoitus: Hiroyuki Yoshino Studio: CloverWorks Alkuteos: perustuu Yana Toboson mangaan Esitetty: 13.4.2024 – Jaksoja: 11 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

eitsemän vuoden tauon jälkeen jaarli Ciel Phantomhive ja hänen hovimestarinsa Sebastian Michaelis tekevät odotetun paluun animerintamalle. Black Butler: Public School Arc jatkaa siitä, mihin vuoden 2017 elokuva Book of Atlantic juonellisesti päättyy. Anime seuraa Yana Toboson luoman alkuteoksen tarinankulkua. Public School Arc -kaudella nuoren jaarlin tie vie koulun penkille. Weston College, Iso-Britannian maineikkain yksityinen poikakoulu, on tunnettu sen perinteistä ja erinomaisesta opetuksestaan. Weston Collegessa on kuitenkin tapahtunut lähiaikoina kummia, sillä useita oppilaita on kadonnut, mukaan lukien kuningatar Viktorian sukulaispoika Derrick. Kuningattaren pyynnöstä Ciel ja Sebastian soluttautuvat Weston Collegeen selvittämään Derrickin tapausta. Tietenkin hovimestari opettajan roolissa ja nuori isäntä oppilaana. Aloitettuaan koulunkäynnin Ciel huomaa pian, ettei Derrickistä löydy jälkeäkään. Koulun rehtori tuntuu tietävän totuuden katoamisen takana, mutta jaarlin epäonneksi rehtorin puheille pääsevät vain prefektit, koulun neljän tuvan johtajat. Cielin täytyy päästä prefektien suosioon ansaitakseen tapaamisen rehtorin kanssa ja selvittääkseen Weston Collegea ympäröivät arvoitukset.

Uudella kaudella Black Butlerin animesovitus on kokenut merkittävän tuotantomuutoksen. Public School Arcin animoinnista vastaa studio A-1 Picturesin sijaan CloverWorks, joka tunnetaan muun muassa menestyksekkäästä Spy x Family -animesta. Studion vaihdoksesta huolimatta uudella kaudella kuullaan edelleen tuttuun tapaan hurmaavat Daisuke Ono ja Maaya Sakamoto Sebastianin ja Cielin rooleissa. Public School Arc alkaa hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin muut Black Butlerin tarinankaaret. Viktoriaaniseen koulumaailmaan sijoittuva kausi on ollut yleiseltä tunnelmaltaan kevyempi ja vähemmän synkempi kuin edeltäjänsä. Uuteen kauteen mahtuu viihdyttäviä sivuhahmoja sekä kutkuttava krikettiturnaus. Erityisen hauskaa on seurata Cielin totuttelua koulumaailmaan ja täysin erilaisen persoonan - iloisen pirteän koulupojan - rooliin. Kevyemmästä lähtökohdastaan huolimatta Black Butlerille tyypilliseen tapaan keskiössä on koukuttavia mysteereitä, joiden vaiheittaista paljastumista odottaa malttamattomana jaksosta toiseen. Black Butlerin uusin kausi on tähän mennessä loistanut animaatiojäljellään, joka on ollut kaikin puolin iloa silmille. Toboson manga viehättää erityisesti sen kauniilla taiteella ja CloverWorks on onnistunut erinomaisesti tuomaan eloon alkuteoksen piirtojäljen. Elina Koskinen

Lyhyesti: Tähän mennessä Black Butlerin uusi kausi on ollut odottamisen arvoinen. Public School Arc nostaa päätään erityisesti sen kauniilla animaatiolaadulla.

Arvostelu (anime)

Delicious in Dungeon Hirvittäviä herkkuja

Alkuperäinen nimi: Danjon meshi Ohjaus: Yoshihiro Miyajima Käsikirjoitus: Kimiko Ueno Studio: Trigger Alkuteos: Perustuu Ryouko Kuin mangaan Esitetty: 4.1.–13.6.2024 Jaksoja: 24 Suoratoistopalvelu: Netﬂix

un soturi Laios Touden sisko joutuu lohikäärmeen syömäksi, päättää hän lähteä pelastamaan siskonsa ennen kuin jättiliskon vatsa ehtii sulattamaan ruumiin. Mutta Laioksella ja hänen ystävillään on pieni pulma: heidän seikkailubudjettinsa on lopussa, eikä rahaa riitä ruokaan. Onneksi tilanteeseen löytyy ratkaisu. Tyrmä on täynnä monenmoisia olentoja, joten miksi ei syödä niitä ostetun ruuan sijaan. Delicious in Dungeon perustuu Ryouko Kuin vuosien 2014–2023 välillä ilmestyneeseen fantasiamangaan. Manga ilmestyi seinen-lehti Hartassa ja Yen Press on julkaissut 14 pokkarista koostuvan sarjan englanniksi. Manga on ollut kahdesti ehdolla Manga Taishou -kilpailussa, ja teos voitti spekulatiiviseen fiktioon keskittyvän Seiun-palkinnon vastikään. Animesovitus seuraa alkuteosta varsin uskollisesti. Manga oli suurilta osin jo ilmestynyt, kun Studio Trigger ryhtyi toteuttamaan animea, joten tarinan tahti on tasainen. Kuten Triggeriltä on totuttu odottamaan, animaatio on laadukasta. Erityisesti toimintakohtaukset on toteutettu hyvin ja niitä on helppo seurata. Mangan yksi mainioimmista piirteistä on hahmojen visuaalinen monimuotoisuus. Hienointa sarjan hahmokaartissa on, etteivät sankarit ole animangalle tyypillisiä ”ideaaleja” laiheliineja. Onneksi anime ei ole latistanut

hahmojen ulkomuotoa tai heidän viihdyttäviä ja väkeviä persoonia. Delicious in Dungeon ei tarjoile erityisen yksityiskohtaista maailmanrakennusta. Tästä huolimatta on mukavaa törmätä fantasiaan, joka pintapuolin käsittelee seikkailumatkojen logistiikkaa ja tyrmän ekologiaa. Tyrmän luonnosta välittävä mulkosilmäinen kääpiö Senshi tuo mieleen Tove Janssonin luomukset. Vaikka kehuin jo sarjan toimintakohtauksia, pääidea pyörii paljon ruuan ympärillä. Luonnollisesti murkina on toteutettu maukkaan näköisesti. Reseptit perustuvat oikeisiin ruokiin, kuten tempuraan ja chawanmushi-munavanukkaaseen. Pienellä mielikuvituksella moni Delicious in Dungeonin ruoka onkin täysin toteutettavissa. Ainoa kovempi kritiikki on tarinan tunnelman kaksijakoisuus. Suuren osan ajasta Delicious in Dungeon on suhteellisen koominen. Fantasiamaailmasta huolimatta arkiset, mutta välillä synkät tragediat ja tyrmään liittyvä politiikka rikkovat tunnelman. Yhtenä hetkenä tarina naureskelee Laioksen lapsenomaiselle pakkomielteelle hirviöitä kohtaan ja toisena käsitellään haltia-Marcillen lapsuusajan traumoja. Kenties tunnelmamuutos oli mangakan suunnitelma jo sarjan alusta alkaen. Tai tarve syvemmälle juonelle ajoi arkisen komedian yli. Mette Pesonen

Arvosana: Viihdyttävä sarja, jonka tasapainoa häiritsee jokseenkin komedian ja tragedian vastakkainasettelu. Silti herkullinen valoläikkä tyypillisten fantasia-animesarjojen joukossa.

Arvostelu (anime)

Orange Tekoja, joita kadumme Tekijä: Ichigo Takano Kustantaja: Sangatsu Manga Suositushinta: 7,90 € Julkaisumuoto: pehmeäkantinen pokkari, 224 sivua Osia suomeksi: 1/7 Osia luettu: 1/7 Julkaisuaika: 6/2024- (Japanissa 3/2012–4/2022)

ukion toisen vuoden aloittanut Naho Takamiya saa kirjeen kymmenen vuotta vanhemmalta itseltään. Naho ajattelee kirjeen olevan vain pilaa, mutta kirjoittaja osaa kuvata päivän tarkkuudella tapahtumat, joita Naholle on parhaillaan tapahtumassa. Kirjeiden motivaatioksi paljastuu, että tulevaisuuden Naho katuu elämässään asioita, joita olisi halunnut tehdä toisin. Katumus liittyy Nahon luokkatoveriin Kakeruun, joka ei kymmenen vuoden päästä ole enää elossa. Kirjeiden avulla lukiolais-Naho päättää tehdä asioita toisin muuttaakseen tulevaisuutta, jotta mahdollisesti Kakeru pelastuisi kohtaloltaan. Romanssiin ja scifiin luokiteltava Orange on mangaka Ichigo Takanon tunnetuin teos. Manga ilmestyi vuosien 2012– 2022 aikana ensin Shuieishan Bessatsu Margaret -lehdessä ja siirtyi myöhemmin Futabashan Monthly Action -lehteen. Sarjasta on animesovitus vuodelta 2016. Mangaa on käännetty useammalle eri kielelle, ja nyt se ilmestyy suomeksi Sangatsu Mangan kääntämänä. Tätä arviota varten Anime luki ensimmäinen osan ennakkoon ennen virallista julkaisupäivää. Vaikka olisi hieman allerginen romanssin tyylilajille, Orange tarjoilee rakkautta ja draamaa mysteeri pääpainonaan. Ensimmäisessä osassa juoni ja hahmosuhteet avautuvat nimenomaan kirjeiden kautta, jolloin tunteisiin ei jäädä vellomaan turhan pitkään. Teos kuitenkin antaa tarvittavan tilan suhteiden rakentumiseen, jolloin esimerkiksi Nahon ihastuminen Kakeruun ei vaikuta pakkopullalta. Yleisesti hahmokaarti toimii, mutta ensimmäisen osan perusteella Nahon hahmo jää ohueksi. Toistaiseksi hän on vielä yksiulotteinen, alati muita huomioiva ja uhrautuva ujo piimä. Voi vain toivoa, että juonen tihentyessä päähahmo joutuu vielä enemmän koetukselle omien arvojensa kanssa. Tyylillisesti Takanon hahmosuunnittelu tuo mieleen japanilaiset, naisille suunnattujen muotilehtien kuvitukset, joissa korostuu nukkemaisuus ja gyaru-tyyli. Vaikka mangakan kynänjälki on yleisesti mukavaa katseltavaa, se harmillisesti tekee Nahosta välillä turhan ilmeettömän. Toisaalta muiden hahmojen elävämmät olemukset tasoittavat päähahmon latteutta. Tunteikkaisiin kohtauksiin jätetään sopivasti ilmaa ja kimallerasteria.

Orange on piristävä uutuus Suomen mangamarkkinoilla. Pokkarin tylsin osuus on sen irrallinen lyhytmanga Haruiro Astronaut, joka kalahtaa lähes kaikkiin romanssimangan kliseisiin. Toivon, ettei se ole esimerkki, millainen päämanga olisi, jos siitä riisuttaisiin scifielementit pois. Anna-Liisa Koskinen

Arvosana: Teos: Romanssimanga, jonka sciﬁnomainen mysteeri tekee tarinasta kiintoisan. Tunteita ja draamaa riittää, mutta juoni ei kuitenkaan äidy turhan siirappiseksi.

Julkaisu: Perinteinen pokkarijulkaisu. Käännös toimii erinomaisesti.

Arvostelu (manga)

Angolmois: Taistelu Tsushimasta Mongolien ensimmäinen hyökkäys Japaniin Alkuperäinen nimi: Angolmois genko kassen-ki Tekijä: Nanahiko Takagi Kustantaja: Punainen jättiläinen Suositushinta: 7,90 € Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 195 sivua Osia suomeksi: 1/10 Osia luettu: 1/10 Julkaisuaika: 14.6.2024 - (Japanissa 26.2.2013 - 22.8.2018)

ngolmois: Taistelu Tsushimasta on Nanahiko Takagin historiallinen sotamanga, joka vie vuoteen 1274. Mongolien imperiumi tahtoo valloittaa Japanin, ja maihinnousulaivasto suuntaa Korean niemimaalta kohti Kyuushuuta. Kulkureitin varrella sijaitsee pieni Tsushiman saari, jonka asukkaat elävät toivossa, että vihollinen vain purjehtisi heidän ohitseen. Kohtalo ei kuitenkaan oli niin suopea. Samoihin aikoihin Tsushimaan saapuu veneellinen pääsaarilta karkotettuja rikollisia. Heidän joukossaan on Kuchii Jinzaburou, poliittisiin juonitteluihin sotkettu ja petturiksi julistettu soturi. Mongolien lähestyessä saarta Kuchii ja muut rikolliset ovat päätöksen edessä; puolustaako saarta hyökkääjiltä vai paeta myrskyisän meren yli omin neuvoin. Angolmois julkaistiin alun perin vuosina 2013–2018 ensin Kadokawan Samurai Ace -lehdessä. Lehden lopetuksen jälkeen julkaiseminen siirtyi ComicWalker-alustalle. Jatko-osa Angolmoisille alkoi vuonna 2019 ja sitä julkaistaan myös ComicWalkerissa. Suomeksi mangasarja on vasta alkanut kesäkuussa Punaisen jättiläisen julkaisemana. Tätä arviota varten pöydälle päätyi ennakkopainos sarjan ensimmäisestä osasta, jota pystyi hankkimaan toukokuussa Tampereella järjestetystä Heroes Comic Conista. Ennakkopainos eroaa varsinaisesta pääpainoksesta paperilaadultaan, sillä se on valkoisempaa ja astetta laadukkaampaa kuin tavallisissa mangajulkaisuissa. Painojälki ennakkopainoksessa on siistiä ja hyvälaatuista. Takagin piirtojälki on kaikin puolin miellyttävää katseltavaa. Ruutujako on suoraviivaista ja selkeää. Taistelukohtaukset ovat dynaamisia ja taidokkaasti toteutettuja. Erilaiset haarniskat hivelevät silmiä niiden hienojen ja aikakauteen sopivien yksityiskohtiensa puolesta. Angolmoisin ensimmäinen

osa on kokonaisuudessaan mukiinmenevää luettavaa. Sarja ei toistaiseksi erityisemmin erotu historiallisten mangojen joukosta, mutta kuitenkin tarjoaa kelpo viihdettä ja kiintoisan katsauksen sotahistoriaan. Hahmokaarti on ensimmäisen osan perusteella toimiva, mutta päähenkilö Kuchiita lukuun ottamatta ei järjin mieleenpainuva. Angolmois on kuitenkin vasta alkutekijöissään. On kiinnostavaa seurata, kuinka Kuchiin ja kumppaneiden tarina lähtee kehittymään. Vaikka historian kirjat kertovat Tsushiman saaren lopullisen kohtalon, nähtäväksi jää, millaista sisältöä Takagi on kehitellyt ajanjaksolle, ja millaisia juonenkäänteitä on vielä luvassa. Elina Koskinen

Arvosana: Teos: Kokonaisuudessaan toimiva lukukokemus. Erityissuositus historiallisista sotamangoista kiinnostuneille.

Julkaisu: Hyvälaatuinen julkaisu. Alun värisivut ilahduttavia. ”Suomentajan selitykset” -osio lopussa avaa hyvin käsitteitä ja historiallista kontekstia sarjan ympärillä. © Nanahiko Takagi 2015

Arvostelu (elokuva)

City Hunter Kasarisankarin uudet kuviot Ohjaus: Yuuichi Satou Käsikirjoitus: Tatsurou Mishima Ensiilta: 25.4.2024 Kesto: 1 h 44 min Suoratoistopalvelu: Netﬂix

ity Hunter nostaa esiin muistoja ajalta, jolloin TV-animea katsottiin fanitekstitettynä VHS:ltä. Innostuin tuolloin palkkasoturi-yksityisetsivä Ryo Saeban seikkailujen toimintajaksoista ja musiikista. Yliannosteltu huumori alkoi kuitenkin tökkiä jo alkumetreillä. Naistenmies-Ryon hahmoa voisi kuvailla komeammaksi, väkivaltaisemmaksi ja ärsyttävämmäksi versioksi mestarivaras Lupin III:sta. Tsukasa Hojoun City Hunter -manga (1985–1991) on sovitettu näytellyiksi versioiksi aiemminkin. Jackie Chanin City Hunter -elokuva julkaistiin vuonna 1993, ja sitä seurasi epävirallisemmin nimetty Mr Mumble (1996). Sittemmin on nähty eteläkorealainen TV-sarja (2011) ja ranskalainen elokuva (2019). Arvioitavana oleva japanilainen elokuvasovitus on tuotettu yhteistyössä Netﬂixin kanssa.

City Hunterin päähenkilö Ryo pyörittää ystävänsä Hideyuki Makimuran kanssa eräänlaista etsivätoimistoa. Eräs yhteydenotto vie Ryon ja Makimuran etsimään kadonnutta cosplay-sisällöntuottajaa, joka yllättäen kytkeytyy Tokiossa tapahtuviin väkivaltarikoksiin. Valtavat fyysiset voimat saaneet ihmiset riehuvat ilman syytä ja löytyvät myöhemmin kuolleena kadulta. Ryo vedetään mukaan mysteeriin, kun tällainen kaduntallaaja tappaa Makimuran. Makimuran viimeinen toive on, että Ryo huolehtisi tämän adoptiosisko Kaorista. Pääkaupungin nurjan puolen hyvin tunteva Ryo yrittää pitää Kaorin erossa alamaailmasta, mutta voimakastahtoinen nuori nainen ei anna periksi. Pian käy ilmi, että tavisten väkivaltaisuuden aiheuttaa enkelipölyksi kutsuttu taisteluhuume, jonka jäljet johtavat tunnettuun kosmetiikkafirmaan ja sitä rahoittavaan rikollisjärjestöön. Ryouhei Suzuki on mainio Ryo, sillä mies hallitsee niin pöljäilyn, tappelemisen kuin vakavalla naamalla vedetyt Kuvat: © Netflix, Horipro, Office Shirous

repliikit. Toimintakohtauksista paras on heti alussa, kun Ryo viilettää Kabukichoun kaupunginosassa Makimuran kanssa. Toisaalta juuri viimeksi mainitun kuolema latistaa hahmodynamiikkaa, eikä Ryon ja Kaorin välille kehity yhtä luontevaa kumppanuutta. Loppurytinässä Ryon tueksi kaipaisi Kaorin sijaan alkuperäisteoksen palkkasoturi Umibozua, joka on nyt kutistettu pelkäksi pahikseksi.

Juonellisista puutteistaan huolimatta elokuva on varsin uskollinen lähdemateriaalilleen. Animessa eri genrejen välillä poukkoillut tarinankerrontakin on nyt hiukan tasapainoisempaa, eikä jokaista vakavaa hetkeä vesitetä väsyneellä irtovitsillä. Naisia vokottelevan Ryon päähän kolahtava Kaorin jättinuija on toki mukana, mutta viisaasti vain cosplay-rekvisiittana. Kaiken kaikkiaan City Hunter on sekä onnistunut anime- ja mangasovitus että käypä toimintakomedia. Olli Riihimäki

Arvosana: Sopivasti päivitetty uudelleenversiointi tekee pääosin onnistuneita muutoksia alkuperäiseen tuoteperheeseen ja toimii myös itsenäisenä teoksena.

Arvostelu (peli)

Taimanin Yukikaze Särkyneiden sydänten ilotalo Kehittäjä: LiLith Julkaisija: Shiravune Alustat: Steam, Johren.net Verkkopeli: Ei Ikäraja: 18

lkuperäisten Taimanin-eroge-pelien marssi englanninkielisille markkinoille jatkuu. Nyt on vuorossa alkujaan 2011 julkaistu ja vuonna 2015 uusilla animaatioilla paranneltu Taimanin Yukikaze, joka luottaa kerronnassaan perinteiseen visual novel -tyyliin. Perinteikästä on sekin, että Steamista ostettuna peliin on ladattava K18-päivitys, muuten valtaosa sisällöstä jää näkemättä. Luvassa on tinkimätön hentai-elämys, joka ei sovi kaikille aikuisillekaan. Taimanin Yukikaze sijoittuu lähitulevaisuuden Japaniin, jossa ihmisten ja demonien välinen ikiaikainen rinnakkaiselo on pahasti rapautumassa. Demoneita pitävät kurissa pääasiassa naispuoliset taimanin-ninjat, joita koulutetaan Goshan ninjaopistossa. Siellä opiskelevat myös Mizuki Yukikaze ja Rinko Akiyama. ”Tsunderemaisen” Yukikazen pinna palaa nopeasti, kun taas hieman vanhempi Rinko on rauhallisempi ja harkitsevampi. Molemmat ovat taidoiltaan opistonsa terävintä kärkeä.

Soluttautuminen ja tiedonhankinta etenevät odotettua hitaammin, ja samalla Yukikaze ja Rinko vajoavat yhä syvemmälle rappioon. Naiivi Tatsuro luulee kaksikon työskentelevän hostess-kahvilassa, mutta tosiasiassa asiakaskohtaamiset ovat täyttä sänkypainia. Mukaan mahtuu useampi epämiellyttävä yllätyskäänne ja jokunen juonen etenemiseen vaikuttava valintatilanne. Tarjolla on useampi loppuratkaisu, joista yksi on vähemmän huono ja loput todella huonoja.

Visuaalisesti ja musiikiltaan kauniin erogen tarina kääntyy nopeasti synkäksi, eikä toivonpilkahduksia näy kuin harvoin. Ylpeys käy aina lankeemuksen edellä, eikä nöyryytettyjen pahisten kosto tunne rajoja. Pitkäkestoiset ja puheliaat seksikohtaukset ovat kontekstistaan irrotettuina laadukkaita, mutta juonenkuljetuksellisesti masentavia. Huumoria ei ole mukana ollenkaan, ellei sellaiseksi laske Tatsuron loputonta hyväuskoisuutta. Nuoria päähenkilöitään tylysti kohteleva eroge pitäytyy tyylilajissaan loppuun asti, ja Yomiharan meininkiä seuratessa omat arkihuolet unohtuvat nopeasti. Kaikki loppuratkaisut nähneenä on silti todettava, että enemmän valtavirtaa edustavat Action Taimanin ja Taimanin RPGX Extasy toimivat omalla kohdallani Taimanin Yukikazea paremmin. Samuli Paanala

” Tarina kääntyy nopeasti synkäksi, eikä toivonpilkahduksia näy kuin harvoin. Ylpeys käy aina lankeemuksen edellä. ”

Kaksikko saa selvitettäväkseen Yukikazen vuosia sitten kadonneen äidin kohtalon. Jäljet johtavat Tokion alapuolella sijaitsevaan Yomiharaan, jossa demoneilla on vahva jalansija. Yomihara on yhtä suurta punaisten lyhtyjen aluetta, joten seksityöläiseksi ryhtyminen on tehokkain tapa sisäpiiritiedon hankintaan. Koska Yukikaze seurustelee Rinkon Tatsuro-veljen kanssa, naisninjat päättävät pitää tehtävän yksityiskohdat omana tietonaan.

Arvosana: Taattua vanhan koulukunnan Taimanin-laatua niin hyvässä kuin pahassa. Imaisee nopeasti mukaansa, mutta jättää masentavan jälkimaun. Kuvat: © LiLith, Shiravune

Animen seuraava numero 139 ilmestyy 16.8.

Tilaa Pelaaja PELAAJA.FI/TILAA