Anime #139, elokuu 2024 by Pop Media

Pääkirjoitus

Nostalgia myy

iedostan olevani sen ikäinen milleniaali, että minulle pyritään myymään asioita nostalgiaan vedoten. Eikä ihme, nostalgia vetoaa tunteisiin ja synnyttää muistoja menneistä ajoista. Animen numero 137 oli nostalgiatykitystä täynnä. Aika ajoin studiot, yritykset ja muut tiedostavat, että vanhojen hyvien ideoiden kierrättäminen myy. Säännöllisin välein vanhat suositut sarjat ja elokuvat esitellään uudelle sukupolvelle uudella sovituksella, tarkoituksenaan myös synnyttää vanhoissa faneissa pöhinää. Erittäin otollisia ovat juhlavuodet. Lehden pääjutun shoujo-manga The Rose of Versailles sai arvoisensa juhlahumun sarjan täytettyä 50 vuotta vuonna 2022. Yksi kohokohdista on ensi vuonna ilmestyvä anime-elokuva. Vaikka nostalgialla ratsastamisen tiedostaa markkinointivälineenä, toimii uusi sovitus parhaimmillaan väylänä saada uusia faneja alkuteoksen ääreen. Hyvillä tarinoilla on tapana tulla kerrotuksi uudestaan, sillä niiden sanoma vetää puoleensa sukupolvesta toiseen. The Rose of Versaillesin vetovoimaan voi tutustua sivulta 12 alkaen. Lehden Shenmue-artikkeli nivoo pelimaailman nostalgiset maisemat todelliseen, nykyajan Yokosukaan. Lokakuussa suomalaisia varmasti sykähdyttää Seuraavan kauden nostot -osiossa mainittu Ranma ½ -animen paluu, vaikka manga onkin kotopuolessa tutumpi. Itselleni kesän lämmittävin tieto oli, että 30-vuotiasta taivaltaan juhliva Magic Knight Rayearth eli Taikasoturi saa uuden animesovituksen. Taikasotureihin palataan syvemmin Animen seuraavassa numerossa 140. Nostalgian tuomasta lohdusta ja kotoisista tunteista huolimatta toivoa voi, että uusinnat kohtelevat alkuteosta hyvin. Ainakin voi vanhana valittaa, miten alkuperäiset versiot olivat parempia. Mutta juhlavuosina voi vähintään yhtyä siihen pitkäikäiseen iloon, mitä taide ihmiselle tuottaa.

Anna-Liisa Koskinen päätoimittaja

NRO 139

Tässä numerossa Kuva: Olli Riihimäki

16 24

©apogeego / Train to the End of the World -tuotantokomitea

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Lyhyesti Vallankumouksen tuulet puhaltavat pääjutussa, joka käsittelee shoujo-klassikko The Rose of Versaillesia. Muisteluiden matkalla pistäydytään Yokosukankaupungissa Shenmue-pelin innoittamana. Japania käsitellään myös suomalaisten omakustannekirjojen kautta.

toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Animistit Päätoimittaja: Anna-Liisa Koskinen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Jenni Väyrynen, Aleksi Pirinen, Riikka Haapanen, Toni Jefremoﬀ , Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Pearson, Elina Koskinen, Mika Ketu

Kansikuva © Riyoko Ikeda Productions / Rose of Versailles -tuotantokomitea

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja

12 16 19 20

H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI

Vallankumous: The Rose of Versailles Yokosuka ja Shenmue: Kaupunki kuin suoraan videopelistä TOP 5+1: Back to School Omakustanteisesti Japanista

Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino Printall Seuraava Anime ilmestyy 20.9.2024 Vuonna 2024 ilmestyy 8 numeroa joista 4 digitaalisena. Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista 06 09 10

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot

Vakiot 03 34

Pääkirjoitus Animen ohi

Arvostelut 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33

ANIME: Oshi no Ko Season 2 ANIME: Senpai Is an Otokonoko ANIME: Suicide Squad Isekai ANIME: Mushoku Tensei II: Jobless Reincarnation ANIME: Train to the End of the World ANIME: Tadaima, Okaeri ANIME: Tonari no Youkai-san MANGA: Gannibal MANGA: Kaiju No. 8 MANGA: Stitches

Ajankohtaista Manga © Atsushi Kaneko / Micro Magazine Publishing Company

Fantagraphics ja Mangasplaining Extra julkaisevat Search and Destroyn englanniksi

todennäköisesti Weekly Shounen Jumpissa julkaistut luvut 391–400, joten Togashin päivitysten perusteella materiaalia olisi pian tarpeeksi seuraavaankin pokkariin. Vuodesta 1998 saakka ilmestynyt Hunter x Hunter on ollut useilla julkaisutauoilla Togashin terveysongelmien vuoksi. Vuonna 2023 Shueisha ja Togashi sopivat, ettei sarjan lukuja enää julkaista viikoittain. Lähde: ANN

Lähde: Fantagraphics

Hunter x Hunterista uusi pokkari syyskuussa

oshihiro Togashin klassikkosarja Hunter x Hunter jatkuu syyskuussa. Kustantaja Shueisha julkaisee Japanissa syyskuun 4. päivä sarjan 38. pokkarin. Edellisestä pokkarista on ehtinyt vierähtää kaksi vuotta, joten julkaisuun on suhtauduttu innokkaasti. Togashi on kertonut viestipalvelu X:ssä (ent. Twitter), että hän ja assistentit työstävät lukuja 409–410. Uusin pokkari sisältää

hdysvaltalainen kustantaja Fantagraphics on julkaissut heinäkuun 23. päivä ensimmäisen osan englanniksi Atsushi Kanekon (Bambi and her Pink Gun) sciﬁ-mangasta Search and Destroy. Sarja on uudelleentulkinta Osamu Tezukan klassikkosarjasta Dororo. Uudelleentulkinnan on valtuuttanut Tezuka Productions, ja se ilmestyi alun perin vuosina 2019–2021 Tezukan uraa ja elämää kunnioittaneessa TezuComi-erikoisjulkaisussa. Fantagraphics julkaisee Search and Destroyn yhteistyössä podcastistaan tunnetun Mangasplainingsivuston kanssa. Mangasplaining on julkaissut sarjan lukuja vuoden verran maksullisen uutiskirjeen yhteydessä. Fantagraphicsin oli määrä julkaista fyysinen pokkari jo helmikuussa, mutta julkaisu siirtyi kesälle. Search and Destroy siirtää sisuskalujaan etsivän Hyakkimaru-roninin ja Dororo-varkaan kostomatkan feudaali-Japanista dystooppiseen tulevaisuuteen. Kolmiosaisen sarjan toinen osa ilmestyy englanniksi maaliskuussa 2025.

Elokuvat © Tatsuki Fujimoto / Shueisha © Look Back -tuotantokomitea

The Rose of Versailles juhlii viisikymppisiään elokuvalla Look Backista hitti japanilaisilla lippuluukuilla

hainsaw Man -mangaka Tatsuki Fujimoton samannimiseen yksiosaiseen mangaan perustuva Look Back -anime-elokuva on kerännyt yli miljardi jeniä japanilaisilla lippuluukuilla (noin 5,9 miljoonaa euroa). Elokuvan ensi-ilta oli 119 valkokankaalla kesäkuun 28. päivänä, minkä jälkeen valkokangasmäärä on kasvanut nopeasti. Ensimmäisten viikkojen aikana elokuvan kävi katsomassa noin 600 000 katsojaa. Elokuva on ihastuttanut katsojien lisäksi myös kriitikot sekä alan ammattilaiset. Elokuvaa ovat kehuneet muun muassa Studio Ghiblin toinen perustaja Toshio Suzuki ja taiteilija Yoshimoto Nara. Look Back kertoo kahdesta hyvin erilaisesta koulutytöstä, jotka piirtävät tahoillaan sarjakuvia koulun lehteen. Lopulta he ystävystyvät ja alkavat työstää sarjakuvia yhdessä tavoitteenaan saada niitä julkaistua alan lehdissä. Aikuistuessaan he kuitenkin kohtaavat elämän arvaamattomuuden. Animaattorina paremmin tunnettu Kiyotaka Oshiyama on ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Fujimoton mangan pohjalta. Lisäksi Oshiyama teki hahmosuunnitelmat elokuvaan. Elokuvan on tuottanut Studio Durian. Elokuvan mahdollisesta Eurooppa-levityksestä ei ole vielä tietoa. Lähde: Crunchyroll

iyoko Ikedan klassikkomanga The Rose of Versailles juhlii viisikymppisiään. Sen kunniaksi Ranskan vallankumouksen maininkeihin sijoittuvasta mangasta ilmestyy uusi elokuvasovitus ensi vuonna. Animaatioelokuvan tuottaa Studio MAPPA ja sen ohjaa Ai Yoshimura (Daily Lives of High School Boys). Käsikirjoituksesta vastaa Tomoko Konparu (Ao Haru Ride, Nana), ja musiikkituottajaksi on palkattu

Hiroyuki Sawano (Attack on Titan). Alkuperäinen manga ilmestyi Weekly Margaret -lehdessä vuosina 1972–1973. Tarina keskittyy Marie Antoinetten ja Oscar François de Jarjayesin, miehenä kasvatetun aristokraattinaisen, kohtaloihin. Kanadalainen Udon Entertainment on julkaissut The Rose of Versaillesin englanniksi. Lähde: CBR, Comicbook.com, Crunchyroll

Ihmiset Ääninäyttelijä Noriko Ohara on kuollut Rakastetun Doraemon-animen Nobita-hahmolle äänensä vuosikymmeniä lainannut Noriko Ohara on kuollut. Hänen agentuurinsa mukaan hän menehtyi sairauteen heinäkuun 12. päivä. Hän oli kuollessaan 88-vuotias. Pitkän uran tehnyt Ohara ääninäytteli Doraemonin ohella muun muassa Yattermanin Doronjoa sekä Future Boy Conanissa nimihahmo Conania.

Lähde: ANN

Ihmiset Kodanshan kustannustoimittajan murhatuomio pysyy voimassa Vuonna 2019 vaimonsa murhasta tuomitun kustannustoimittaja Jung Hyun Parkin tuomio pysyy voimassa. Asiasta uutisoi Mainichi Shimbun -lehti heinäkuun lopulla. Tokion käräjäoikeus tuomitsi Parkin yhdeksitoista vuodeksi ehdottomaan vankeuteen vuonna 2019. Park valitti tuomiosta hovioikeuteen. Parkin puolustuksen mukaan vaimo oli tehnyt itsemurhan. Hovioikeudessa käräjäoikeuden langettama vankeustuomio pysyi voimassa. Tuomari piti Parkin kertomusta epäjohdonmukaisena ja vaimon itsemurhaa hyvin epätodennäköisenä. Elokuussa 2016 Park soitti hätäkeskukseen ja kertoi löytäneensä vaimonsa tuupertuneena portaiden juurelta. Hän väitti tämän tehneen itsemurhan. Poliisin tutkimukset parin kotona sekä ruumiinavaus kuitenkin viittasivat siihen, että Parkin vaimo olisi kuollut kuristamalla. Jung Hyun Park työskenteli Kodanshan kustantamissa Morning- ja Bessatshu Shounen Magazine -lehdissä ennen tuomiotaan. Lähde: Mainichi Shimbun, ANN

Päätoimittaja vieraili Vantaan ReConissa heinäkuun 7. päivä.

Sarjat © Hiroshi Fukuda / Hakusensha

Julkistuksia vuodelle 2025

uosi 2024 on ohittanut puolivälin, ja studiot ja kustantamot tähyävät jo tulevaisuuteen. Julkistuksia tekeillä olevista animesarjoista vuodelle 2025 on tullut runsaasti. Tässä joitakin maistiaisia tulevasta: Jigoku Sensei Nube, 90-luvun hittimanga Sho Makuran ja Takeshi Okanon kynistä, saa päivitetyn animeversion. Kansainvälistä levitysnimeä Hell Teacher: Jigoku Sensei Nube kantavan animen päähenkilö on Nube, oppilaitaan hirviöiltä ja pahoilta hengiltä suojeleva opettaja, jolla on yliluonnollisia voimia itselläänkin. Animetuotannon avainhenkilöitä tai ääninäyttelijöitä ei ole vielä julkistettu. Rikkaan nuoren naisen kaipuuta bändimusiikin pariin seurataan ensi vuonna Rock is a Lady’s Modesty -animessa. Anime perustuu Hiroshi Fukudan (Mushibugyo) mangaan. Studiosta, luovasta tiimistä ja ääninäyttelijöistä kerrotaan myöhemmin lisää. Kazuyan naishuolet jatkuvat, kun Rent-a-Girlfriend palaa neljännellä kaudella. Tällä kertaa Kazuya neitosineen vie romanttisen komedian Havaijin auringon alle. Aurinkoisiin maisemiin sijoittuu myös Okinawa de suki ni natta ko go hogen sugite tsura sugiru. Mangaka Egumi Soran alkuperäisteoksessa Teruaki-niminen poika muuttaa Okinawalle ja ihastuu tyttöön, jonka paikallinen murre aiheuttaa päänvaivaa. Paikallisväriä tuotantoon tuovat Okinawalta

kotoisin oleva rock-bändi HY ja ääninäyttelijä Tarusuke Shingaki. HY tarjoilee tunnuskappaleen sarjaan, kun taas Shingaki lainaa ääntään animesovituksen kertojalle. SynergySP-studion ensi vuoden kattaukseen kuuluu sovitus Ran Kuzen Medaka Kuroiwa Is Impervious to My Charms -mangasta. Sarjan päähenkilö Mona on koulunsa suosituin tyttö, joka yrittää kieputtaa välinpitämättömän uuden oppilaan sormensa ympärille. Studio DEENin isekai-uutuus Magic Maker: Isekai mahou tsukurikata perustuu puolestaan ranobeen. Tarinassa aatelissukua olevat sisarukset Sion ja Marie lähtevät etsimään taikuutta. Alkuperäisen light novel -sarjan takana ovat Kazuki Kaburagi ja Kururi. Isekaita on luvassa myös Headhunted to Another World! From Salaryman to Big Four -animessa. Benigashiran kirjoittamassa ja Muramitsun kuvittamassa mangassa ollaan todellisen ylennyksen äärellä, kun tavallinen valkokaulustyöläinen saa Demonikuninkaalta kutsun ryhtyä alaisekseen. Sarja tehdään GEEKTOYS- ja CompTown -studioiden yhteistyönä. Sarjajulkistusten joukossa on myös romanttinen toimistokomedia I Have a Crush at Work, joka perustuu Akamaru Enomoton samannimiseen mangaan. Sarjan julkaisuajankohtaa ei ole määritelty. Lähde: ANN, Crunchyroll

Kuvastin ©ikunichawder / pingroup

Penguindrum, jakso 14 (2011) Takarazuka Revuen legendaarinen musikaaliversio Riyoko Ikedan The Rose of Versailles -sarjasta on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa japanilaisessa teatterissa ja populaarikulttuurissa. Sovitus on niin suosittu ja massiivinen ilmiö, että sarjanimi usein liitetäänkin enemmän teatteriin kuin alkuperäiseen mangaan. Tarina kohtalokkaasta ja kielletystä rakkaudesta vallankumouksen repiessä maata palasiksi toimii edelleen niin inspiraation kuin parodian lähteenä moderneille sarjoille, kuten animessa Penguindrum.

Suomenkieliset mangajulkaisut Angolmois – Taistelu Tsushimasta 2 Monster Hunter Orage 4 Gabriel Dropout 13 Orange 2 Basilisk 1 Bird ihmemaassa 7 Navi Luna 4 Solut työssä 4 Vanitaksen kirja 6 Kun jälleensynnyin hirviönä 23 Angolmois – Taistelu Tsushimasta 3 Orange 3 Basilisk 2 Bird ihmemaassa 8 Gabriel Dropout 14 Navi Luna 5 Parasyte 1 Solut työssä 5

16.8.2024 16.8.2024 23.8.2024 23.8.2024 30.8.2024 30.8.2024 30.8.2024 13.9.2024 20.9.2024 4.10.2024 11.10.2024 18.10.2024 25.10.2024 25.10.2024 25.10.2024 25.10.2024 25.10.2024 8.11.2024

= Sarja alkaa = Yksiosainen

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Seuraavan kauden nostot

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia animeuutuuksia syyskaudelta 2024.

Ranma ½ (2024) PERUSTUU MANGAAN MAPPA KOMEDIA, ROMANSSI 10/2024 Nostalgiset tuulet puhaltavat Rumiko Takahasin Ranma ½ -klassikkoteoksen tehdessä paluun uudella animesovituksella. Takahasin manga ilmestyi alun perin Weekly Shounen Sunday -lehdessä vuosina 1987−1996. Suomeksi Ranma ½ -mangasarjan julkaisi Egmont Kustannus vuosina 2003–2006, ja oli kustantamon ensimmäinen mangajulkaisu. Sarja kertoo Ranma Saotomesta, nuoresta taistelulajien taitajasta, joka harjoitusmatkallaan Kiinassa putoaa taikalähteeseen. Onnettomuuden seurauksensa Ranma muuttuu aina tytöksi, kun hän joutuu kosketuksiin kylmän ve-

TOIMINTA,

Dragon Ball Daima

den kanssa. Hänen isänsä Genma Saotome putoaa myös kyseiseen lähteeseen, mutta tytön sijasta hän muuttuu kylmästä vedestä pandaksi. Sarjan ensimmäinen animeadaptaatio esitettiin vuonna 1989. Vähäisten katsojalukujen vuoksi sarja lopetettiin 18 jakson jälkeen. Samana vuonna alkoi kuitenkin uusi sovitus, joka keräsi merkittävästi enemmän suosiota, ja jatkui vuoteen 1992 asti. Lokakuussa alkavassa versiossa kuullaan tuttuja ääninäyttelijöitä, muun muassa Ranman tyttö- ja poikaversioiden alkuperäiset ääninäyttelijät Megumi Hayashibara ja Kappei Yamaguchi.

PERUSTUU MANGAAN TOEI ANIMATION TOIMINTA, SEIKKAILU, KOMEDIA 10/2024 Edesmenneen Akira Toriyaman legendaarinen mangasarja Dragon Ball täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi syyskaudella tarjoillaan uutta Dragon Ball -animea: Dragon Ball Daima. Sarja esittelee täysin uuden seikkailun, jonka tarinasta ja hahmosuunnittelusta Toriyama vastasi. Dragon Ball Daiman animoinnin taustalla on tuttuun tapaan Toei Animation, joka on tuottanut aikaisemmatkin Dragon Ball -animet. Ohjaajina toi-

mivat Yoshitaka Yashima, joka on työskennellyt Dragon Ball Superissa, ja Aya Komaki, joka on toiminut ohjaajana muun muassa One Piecessä. Uudessa animessa salaliittojuonen seurauksesta Goku ja kumppanit kutistuvat. Korjatakseen tilanteensa he suuntaavat seikkailulle uuteen maailmaan. Pieneksi muutettujen Gokun, Supreme Kain, Vegetan ja Piccolon lisäksi nähdään uusia kasvoja, kuten Gomah, Masked Majin ja Glorio.

Uzumaki PERUSTUU MANGAAN

DRIVE

KAUHU, YLILUONNOLLINEN

Jo ennen Halloweenia animerintama sukeltaa kauhun pyörteisiin. Kauan odotettu animesovitus Junji Iton Uzumaki-mangasta saa vihdoin ensi-iltansa. Adaptaatio julkistettiin jo vuonna 2019, ja sarjan kerrottiin alkavan 2020 aikana. Kuitenkin useiden mutkien kautta sarjan ilmestyminen lykkääntyi tulevalle syyskaudelle 2024. Kirie Goshima elää tavanomaista elämää Kurouzu-cho -nimisessä kaupungissa, joka on kirottu. Kirien

9/2024

poikaystävän, Shuichi Saiton mukaan kaupunkia ei kuitenkaan riivaa mikään olento, vaan kuvio: uzumaki, spiraali. Tuo salaperäinen, hypnoottinen kuvio ilmenee kaikkialla, niin simpukan kuorissa, veden pyörteissä, ihmisten ihoilla kuin sisäkorvassamme. Hulluuden levitessä, Kurozu-chon asukkaat imeytyvät yhä syvemmälle spiraalin pyörteeseen. Animen toimitus seuraa mielenkiinnolla, saako Iton tunnetuin teos arvoisensa sovituksen.

�Tamiki Wakaki / Shogakukan / 365 days to the Wedding -tuotantokomitea

©Yukinobu Tatsu / Shueisha / Dandadan -tuotantokomitea

Dandadan PERUSTUU MANGAAN SCIENCE SARU YLILUONNOLLINEN, KOMEDIA 10/2024 Momo Ayase uskoo kummituksiin ja henkiin, muttei avaruusolentoihin. Luokkatoveri Ken Takakura puolestaan uskoo avaruusolentoihin, muttei kummituksiin. Selvitäkseen kumpi on oikeassa, Momo vierailee avaruusolentoihin liitetyssä kohteessa ja Ken kirotussa paikassa. Saavuttuaan kohteisiinsa Momo ja Ken huomaavat kummatkin olevansa oikeassa. Avaruusolennot kidnappaavat Momon, jonka johdosta Momo saa psyykkisiä voimia. Kenin kehon taas puolestaan riivaa

365 Days to the Wedding

TOIMINTA,

PERUSTUU MANGAAN ASHI PRODUCTIONS ROMANSSI, KOMEDIA 10/2024

pahansuopa kummitus. Yhdessä Momo ja Ken ryhtyvät päihittämään yliluonnollisia vastuksia ja löytämään keinoa palata takaisin normaaliin arkeen. Dandadan animesovitus perustuu Yukinobu Tatsun samannimiseen mangaan. Aloituskappaleen Otonoke esittää duo Creepy Nuts, joka tunnetaan parhaiten suurta suosiota keränneestä kappaleesta BlingBang-Bang-Born. Sarjan muusta musiikista vastaa Kensuke Ushio, jonka kädenjälkeä on kuultu muun muassa Chainsaw Man -animessa.

Takuya ja Rika työskentelevät matkatoimistossa Tokiossa. He ovat kummatkin introvertteja sinkkuja, jotka elävät tyytyväistä elämää omillaan. Harmillisesti heidän työpaikassaan etsitään henkilökuntaa siirtymään uuteen toimistoon Siperiaan, ja juuri naimattomia työntekijöitä suunnitellaan ensisijaisesti siirtämään. Välttyäkseen passitukselta Siperiaan, Takuya ja Rika keksivät nerokkaan suunnitelman: he esittävät menevänsä vuoden sisällä naimisiin. Kun kaksi introverttia kollegaa tekaisevat

romanttisen suhteen, jää jännitettäväksi, voiko siitä aikanaan kehittyä jotakin aitoa. 365 Days to the Wedding perustuu samannimiseen mangaan, jota julkaistiin vuoden 2020 maaliskuusta vuoden 2023 kesäkuuhun Big Comic Spirits -lehdessä. Mangan tekijä, Tamiki Wakaki, tunnetaan parhaiten mangasarjastaan The World God Only Knows. Vuonna 2022 365 Days to the Wedding -mangasta tehtiin kymmenen jakson mittainen live-action -draamasarja, joka kulkee englanniksi nimellä Map for the Wedding.

Blue Box PERUSTUU MANGAAN TELECOM ANIMATION FILM ROMANSSI, URHEILU 10/2024

©Kouji Miura / Shueisha / Ao no Hako -tuotantokomitea

Taiki Inomata on koulunsa poikien sulkapallojoukkueen jäsen. Joka aamu hän treenaa tyttöjen koripallojoukkueen Chinatsu Kanon kanssa. Taiki on ihastunut Chinatsuun, muttei usko Chinatsun tuntevan samoin. Heidän suhteensa kokee käänteen, kun Chinatsu päätyy sattumien kautta muuttamaan Taikin luokse. Taiki pyrkii syventämään suhdettaan ihastukseensa samalla kun he yh-

dessä treenaavat kohti jaettua unelmaansa; päästä kilpailemaan omien lajiensa kansainvälisiin kilpailuihin. Blue Box perustuu Kouji Miuran samannimiseen mangaan, jota on julkaistu Weekly Shounen Jumpissa vuodesta 2021 alkaen. Englanniksi mangaa julkaisee fyysisessä muodossa Viz Media ja digitaalisena sarja on luettavissa Shueishan Manga Plus -sovelluksessa.

Teksti: Jenni Väyrynen

Vallankumous The Rose of Versailles

Heinäkuun toisena päivänä vuonna 2024 animaatiostudio MAPPA julkaisi kauan kaivatun maistiaisen uudesta The Rose of Versailles -anime-elokuvasta. Ensimmäisen kerran sovituksesta uutisoitiin syyskuussa 2022 shoujo-klassikon juhliessa 50 vuotta kestänyttä taivaltansa. Riyoko Ikedan luoma The Rose of Versailles on shoujo-mangojen klassikko, joka aikanaan toimi yhtenä mangateollisuuden mullistajana.

uoden 2025 alkupuolella elokuvateattereihin valssaava The Rose of Versailles -anime on alkuteoksen yksi lukuisista adaptaatioista. Muutamia tunnetuimpia sovituksia ovat Takarazuka Revue -teatterin musikaalit sekä Osamu Dezakin ja Tadao Nakahaman ohjaama animetelevisiosarja, joka ilmestyi vuosina 1979–1980. Kyseinen anime seilasi aikoinaan myös länsimaihin, kuten esimerkiksi Suomeen kultaisella 90-luvun VHS-kaudella. The Rose of Versailles on Ranskaan sijoittuva historiallinen ﬁktio, ja seuraa vuoden 1789 suuren vallankumouksen edeltäviä tapahtumia aina Marie Antoinetten mestaukseen asti. Marie Antoinetten lisäksi sarjan päähenkilönä toimii täysin ﬁktiivinen hahmo Oscar François de Jarjayes. Oscar syntyy korkea-arvoiseen sukuun, joka on toiminut kuninkaallisen kaartin johdossa jo useamman sukupolven ajan. Kenraali Jarjayes odottaa innolla kuopuksensa syntyä toivoen poikavauvaa, jotta hän saisi vihdoin itsellensä virallisen perijän. Harmikseen hän kuitenkin huomaa saaneensa kuudennen tyttären. Jarjayes ei kuitenkaan vello pettymyksessään pitkään, sillä kuullessaan vauvan voimakastahtoisen itkun hän päättää nimetä kuopuksensa Oscariksi ja kasvattaa hänet poikana. Pitkään Eurooppaa vavisuttanut Itävallan ja Ranskan välinen sota saapuu vihdoin päätökseen. Merkkinä tästä rauhasta kuningasperheet sopivat avioliiton prinsessa Maria Antonian ja Ranskan kruununprinssin välillä. Nuorelle Oscarille annetaan tehtäväksi suojella tulevaa kuningatarta henkensä uhalla. Vasta 14-vuotias Antonia saapuu Ranskaan, jättäen kotinsa ja perheen taakseen. Hänestä tuli näin Marie Antoinette, kaikkien rakastama ja myöhemmin vihaama ”Ranskan dauphine”. Oscarin ja Marie Antoinetten välille syntyy syvä ja intiimi ystävyyssuhde. Kurjuuden kasvaessa Pariisissa Oscarin lojaalius monarkiaa kohtaan joutuu koetukselle. Vallankumouksen liekkien saapuessa hän tekee päätöksen liittyä kansanjoukkoon taistelussa vapauden puolesta. The Rose of Versailles on monelle animangaharrastajalle tuttu vähintään Ikedan loihtiman säihkysilmäisen kuvaston verran.

Ikedan humoristinen piirros faneille uuden animesovituksen kunniaksi.

”Shoujo-käsitteen ja -identiteetin synty voidaan jäljittää aina Meiji-kaudelle, jolloin sen miellettiin tarkoittavan vielä vanhempiensa luona asuvaa nuorta naimatonta tyttöä.”

Mutta teos on syystäkin yltänyt merkkiteokseksi, johon jälkikäteen monet muut tekijät ja sarjat viittaavat sekä luovat lukuisia kunnianosoituksia.

Manga ilmestyi alun perin vuosien 1972–1973 aikana Shueishan omistamassa Margaret-lehdessä. 60- ja 70-lukujen vaihde oli hyvin merkittävä aika mangateollisuudessa, jolloin erityisesti nuorille tytöille suunnatut sarjat kävivät läpi vallankumouksellisen muutoksen. Shoujo-sarjat olivat aiemmin olleet sidottu tiukasti kodin ympärille. Sarjojen tunnelma oli pääpiirteittäin viaton ja puhtoinen, eikä tarinoiden

sankarittaret olleet aina moniulotteisimmasta päästä. Ikeda ja muut hänen aikalaisensa nuoret naismangakat kuitenkin haastoivat tätä asetelmaa ryhtyessään julkaisemaan omannäköisiänsä, tytöille suunnattuja sarjoja. Shoujon ja nuoren tytön merkitys on muuttunut Japanissa kulttuurihistorian aikana. Shoujo-käsitteen ja -identiteetin synty voidaan jäljittää aina Meiji-kaudelle, jolloin sen miellettiin tarkoittavan vielä vanhempiensa luona asuvaa nuorta naimatonta tyttöä. Japani kävi tuolloin läpi hyvin nopean länsimaalaistumisen prosessin, joka nuorten tyttöjen maailmassa

tarkoitti muun muassa ensimmäistä kertaa koulun penkeille pääsyä. Shoujon merkitys muuttui kuvastamaan tyttöä, joka on herännyt lapsuudestaan ja siirtynyt ajanjaksoon, jolloin hän tulee tietoiseksi omasta kehostaan ja sukupuolten välisistä eroista. Shoujo-sarjojen tyttöjen tarkkaa ikää on vaikea määritellä, mutta yleisesti hänet on sijoitettu murrosiän kynnykseltä aina teini-iän loppuun eli avioliiton alkuun asti. Englannin kielessä shoujo-termille on tarjottu käännöstä maiden eli neito, joka viittaa myös viattomuuteen ja puhtoisuuteen. Siinä missä rakkaus ja romantiikka ovat tärkeitä elementtejä shoujon elämässä, suora seksuaalisuus ja seksi kuuluvat tabuihin. The Rose of Versailles -teokseen Ikeda on sisällyttänyt maailmansotia edeltävän, hyvin perinteitä painottavan tyttökulttuurin ihanteet ja peilaa niitä 1970-luvun kulttuuriseen kontekstiin. Sarjan alkupuolen tapahtumat sijoittuvat Versaillesin hoviin, joka esitetään lähes eksklusiivisesti naisten maailmana. Miehet ovat fyysisesti läsnä hovin seinien sisällä, mutta Ikeda on asettanut heidät passiivisiin rooleihin. He ovat rakastajia, aviomiehiä ja palvelijoita, mutta eivät koskaan päähenkilöitä. Jopa kuninkaat jäävät äänettömiksi naisten äänten edessä.

Sarjan alkupää keskittyy pääsääntöisesti kuvaamaan nuoren Marie Antoinetten elämää Versaillesin hovissa, jonka monimutkaiset sosiaaliset käytännöt ja kiemurat tuovat hänelle mitä erilaisimpia haasteita. Ikedan versio tästä Ranskan kohtalokkaasta kuningattaresta voidaan nähdä eräänlaisena täydellisen shoujon esikuvana. Hän on kotoisin korkeammasta luokasta, kouluja käynyt nuori tyttö, joka on ennen kaikkea kaunis ja viaton. Marie Antoinetten tarinan kattavin teema on kaipuu oman minuutensa toteuttamiseen ja raastava, kielletty rakkaus nuorta kreiviä Ferseniä kohtaan. Hahmo tarjosi näennäisesti paljon samaistumakohtia aikansa nuorille lukijoille, jotka saattoivat kamp-

Tokyo Movie Shinshan animoimassa animeversiossa oli 40 jaksoa. © Riyoko Ikeda Productions / Shueisha

voimakkaasti lukijoiden keskuudessa ja syrjäytti nopeasti Marie Antoinetten päähenkilön paalilta. Vaikka Oscarin tarina käsitteli hyvin pitkälti samoja teemoja kuin kuningattaren, hän poikkesi vahvasti muista naishahmoista. Hänen sosiaalinen asemansa miehenä takasi hänelle aivan ainutlaatuisen mahdollisuuden kulkea kahden erilaisen maailman välillä. Hän pystyi vapaasti liikkumaan miesten poliittisessa maailmassa, joka oli naisilta suljettu. Yhtä lailla hänelle oli ovet auki naisten hienostohoviin. Toisin kuin Marie Antoinette, Oscar ei sulkeutunut heteronormatiivisen avioliiton maailmaan, mikä sulkisi hänet väistämättä vaimon ja äidin rooliin. Tarinan loppupuolella Oscar päätyy itse valitsemaan itsellensä kumppanin oman luokkansa ulkopuolelta. Lukijoille tarjottiin naishahmo, joka oli tasavertainen toimija miesten rinnalla.

Ikeda ei kavahtanut seksuaalisuuden

pailla samojen aiheiden parissa. Esimerkiksi rakkauteen pohjautuvat, nuorten itse päättämät avioliitot olivat vasta pikkuhiljaa alkaneet yleistymään Japanissa. 1970-luvun lukijakunta kuitenkin kaipasi enemmän uusia tuulia, haluten jättää menneen ja perinteen taakseen. Ei ole ihme, että Oscarin hahmo resonoi

tabuun kajoamista. Oscarin ja hänen aviomiehensä Andrén välinen intiimi rakkauskohtaus oli itsessään shoujoa mullistanut hetki. Ensimmäistä kertaa seksi irrotettiin äitiyden tuomista velvollisuuksista ja kuvasi kahden sielun välistä nautintoa ja rakkautta. Kyseisestä kohtauksesta monet lukijat lähettivät palautetta Ikedalle kertoen liikuttuneensa Oscarin ja Andrén rakkaudesta, toivoen pystyvänsä harrastamaan samankaltaista seksiä kuin he. The Rose of Versailles ja Oscarin hahmo koskettavat lukijoita edelleen tänä päivänä. Erityisesti sarjan sisällyttämät seksuaalivähemmistöjen teemat resonoivat voimakkaasti modernin yleisön parissa. Oscarin monipuolinen ja ei-binäärinen sukupuolikokemus sekä naistenväliset emotionaalisesti intiimit ja rakkautta lähentelevät suhteet resonoivat edelleen monien sateenkaarevien lukijoiden keskuudessa, tarjoten heille samaistumispintaa ja representaatiota. Yli 50-vuotias The Rose of Versailles onkin edelleen ajankohtainen ja huomionsa arvoinen, vallankumouksellinen teos.

”The Rose of Versailles -teokseen Ikeda on sisällyttänyt maailmansotia edeltävän, hyvin perinteitä painottavan tyttökulttuurin ihanteet ja peilaa niitä 1970-luvun kulttuuriseen kontekstiin.”

Tilaa Pelaaja PELAAJA.FI/TILAA

YOKOSUKA JA SHENMUE Kaupunki kuin suoraan videopelistä

Lehden numerossa 123 arvioitu Shenmue: The Animation -anime perustuu vuosituhannen vaihteessa ilmestyneisiin Shenmue-sarjan peleihin. Tuoteperheen ansiosta Yokosukan kaupunki tulee tutuksi, vaikka kaupunkikuvaa hallitseekin länsimaalainen sotilastukikohta.

oulukuun 29. päivä vuonna 1999 julkaistiin Japanissa videopeli, josta toivottiin Sega Dreamcast -konsolin pelastajaa. Shenmue oli Virtua Racingin ja Virtua Fighterin suunnitelleen Yuu Suzukin lempilapsi ja elämäntyö. Suzukilla oli visio jopa 20-osaisesta pelisarjasta, ja Shenmuen arviolta 47–70 miljoonan dollarin suuruinen tuotantobudjettikin oli hulppeudessaan jotain käsittämätöntä. Sarjan kahta ensimmäistä osaa kehitettiin samanaikaisesti. Shenmue II näki päivänvalon syyskuussa 2001. Siinä vaiheessa Sega oli tosin jo ehtinyt lopettaa Dreamcastin valmistuksen. Kumpikaan Shenmue ei myynyt tuotantokustannuksiinsa verrattuna tarpeeksi, ja rankasti tappiollisia pelejä voidaan pitää osasyyllisinä Segan pelikonsolituotannon päättymiseen. Shenmue II julkaistiin vuonna 2002 vielä ensimmäiselle Xboxille. Sen jälkeen pelisarja vietti, lyhytikäiseksi jäänyttä

Teksti ja valokuvat: Olli Riihimäki

” Paras konsolipeligrafiikka

hämmästytti tarkkuudellaan ja sulavuudellaan, mutta suurimman vaikutuksen teki erittäin elävän oloinen pelimaailma.” mobiilipeliä lukuun ottamatta, hiljaiseloa lähes 15 vuotta. Shenmue herätettiin horroksestaan vuonna 2015, kun Segalta lähtenyt ja oman firmansa perustanut Suzuki julkisti pelisarjan kolmannen osan joukkorahoituskampanjan. Ensimmäinen ja toinen osa julkaistiin uudelleen PC:lle ja konsoleille vuonna 2018. Parilla vuodella aikataulunsa ylittänyt Shenmue III tuli myyntiin marraskuussa 2019. Vuoden 1986 Yokosukaan sijoittuneessa alkuperäisessä Shenmuessa selvitettiin päähenkilö Ryo Hazukin isän murhaa. Iwao-isän hengen riistäneen kiinalaisgangsteri Lan Di:n jahtaaminen muodosti juonenkuljetuksen punaisen langan, jota seurattiin myös myöhemmissä osissa. Jatko-osissa Yokosukasta matkustettiin Hong Kongiin ja entistä syvemmälle Kiinaan. Isältään saaman kamppailulajikoulutuksen ansiosta Ryo osasi puolustaa itseään, ja nuoren taistelijan taitojen kehittyminen nousi juonen pääteemojen joukkoon.

Yokosukan curryriisimaskotti Sucurry.

kannalta. Välillä joku pyysi Ryolta apua yksinkertaisen sivutehtävän muodossa. Säätilan vaihtelut loivat nekin hienosti tunnelmaa, kun marraskuussa käynnistyvän tarinan aikana satoi välillä lunta. Joulun alla katukuvaan ilmestyi joulukoristeita. Peli oli läpäistävä kevääseen mennessä tai Lan Di pakeni Ryon tavoittamattomiin. Shenmue-pelisarja kertoo pitkää ja melko suoraviivaista tarinaa, jonka isoin ongelma on sen yksiulotteinen päähenkilö. Ryon pökkelöistä reaktioista onkin vuosien varrella väännetty niin meemi- kuin YouTube-huumoria. Kiinalaismaisemiin sijoittuvat jatko-osat rakentavat eeppistä kungfu-saagaa, jonka kannatteluun pikkukaupungin nuorukaisen karisma ei riitä. Yokosuka satama-alueineen on sen sijaan paljon luontevampi pelikenttä Ryolle, jonka tönkkö olemus menee vielä isän hiljattaisen kuoleman piikkiin. Shenmue II tarjoaa kulisseiksi jääviä suuria kaupunkiympäristöjä, painottuen liikaa taisteluihin ja takaa-ajoihin. Ykkösosassa harvalukuisina pysyneet quick time event -reaktiotestitkin alkavat jatko-osassa ärsyttämään toden teolla. Shenmue II:ssa on silti hienot hetkensä, ja peli ansaitsee tulla läpäistyksi. Samaa ei voi sanoa joukkorahoitetusta Shenmue III:sta. Se on graafisesti tunnistettava ja paikoin kauniskin, mutta pelin juoni on käsittämättömän puiseva. Sen sijaan, että olisin etsinyt platonisen Shenhua-tyttöystävän kadonnutta isää, keräilin mieluummin villiyrttejä ja treenasin Ryon taistelutaidot maksimiin. Ryon ja Lan Di:n kissa ja hiiri -leikki ei etene käytännössä mihinkään, eikä pääjuonen jatkuminen neljännessä Shenmuessa näytä taaskaan varmalta. Shenmue III loistaa ainoastaan taistelumekaniikastaan, joka on aiempaa sulavampi ja nopeatempoisempi.

Tutustuin itse Shenmueen alkuvuodesta 2001, kun ostin pelin upouuden ja alehintaisen Dreamcast-konsolin kylkiäiseksi. Tuon ajan paras konsolipeligrafiikka hämmästytti tarkkuudellaan ja sulavuudellaan, mutta suurimman vaikutuksen teki erittäin elävän oloinen pelimaailma. Yokosukan satamakaupunkia sai tutkia omaan tahtiinsa. Kadulla käveli yksilöllisiä ihmishahmoja, joilla oli omat kodit ja työpaikat. Kaupungin kaupoilla ja baareilla oli aukioloaikansa. Vuorokaudenajat vaihtuivat tosimaailmaan verrattuna nopeutetussa tahdissa, kuten myös pelin sää, jonka sai halutessaan vaihtaa vuosien 1986 ja 1987 säätilojen mukaiseksi. Vaikuttavan immersion mahdollisti pelin sijoittaminen pikkukaupunkiin, jonka kaduille sai vipinää jo muutamalla ohikulkijalla. Sivuhahmot saattoivat käydä ostoksilla, hoippua illalla baarista kotiin tai pistäytyä puotinsa ulkopuolelle tupakkatauolle. Kadunkulkijoiden vaatteet vaihtuivat vuodenajan mukaan, ja sadesäällä näkyi sateenvarjoja. Ihmisille jutteleminen oli usein välttämätöntä juonen etenemisen

” Yhdysvaltojen laivaston sotilastukikohta määrittää kaupungin katukuvaa ja ilmapiiriä todella paljon.” © Telecom Animation Film, Crunchyroll, Sega, Yu Suzuki

Shenmue the Animation

kirsikkajuustokakku. Muotitietoiset taas hankkivat itselleen kaupungin symboliksi nousseen sukajan-pusakan. Vähemmän onnistuneet jatko-osat ovat himmentäneet alkuperäisen Shenmuen hohtoa, mutta peli on vielä tänäkin päivänä ainutlaatuinen fiktiivinen virtuaalimatka kasari-Yokosukaan. Siksi onkin hienoa, että vuonna 2022 julkaistun Shenmue: The Animation -animen myötä Yokosukan matkailutoimi ryhtyi vihdoin hyödyntämään peliä kaupungin markkinoinnissa. Turisti-infopisteestä voi hakea komeasti kuvitetun englanninkielisen opaskartan, joka listaa peliä inspiroineet paikat ja niiden sijainnit. Pian 25 vuotta täyttävälle Shenmuelle onkin vaikea kuvitella parempaa kunnianosoitusta kuin Yokosuka-kierros Ryon jalanjäljissä. Olli Riihimäki

Shenmue ja Shenmue II jäivät pelihyllyyni muistoina aikaansa edellä olleesta ja ansaitsemattomasti PlayStation 2:n varjoon jääneestä Sega Dreamcastista. Yokosuka oli kuitenkin tullut pelin kautta niin tutuksi, että lähdin vuonna 2012 vierailulle Ryon kotikaupunkiin. Olin ensimmäistä kertaa Japanissa ja saavuin puolentoista tunnin junamatkan jälkeen Tokiosta Yokosukaan. Kuljin pitkin Dobuitan kauppakatua ja otin pokkarikameralla kuvia kaupoista, juoma-automaateista ja liikennemerkeistä. Pelistä tuttuja kaupannimiä ei tietysti näkynyt ihan sellaisenaan, mutta muuten alue tuntui hämmästyttävän tutulta. Vaikka Shenmuen kannalta olennaisimmat maisemat pystyy kiertämään kävellen helposti yhden päivän aikana, noin 374 000 asukkaan Yokosuka ei ole kuitenkaan aivan pieni kaupunki. Toisin kuin pelissä, Yhdysvaltojen laivaston sotilastukikohta määrittää kaupungin katukuvaa ja ilmapiiriä paljon. Keskustassa näkee runsaasti englanninkielisiä kauppakylttejä ja sotilashenkilöstön palvelemiseen keskittyviä yrityksiä. Baarit ja ravintolat on nimetty amerikkalaistyylisesti, selvästi ulkomaalaista asiakaskuntaa ajatellen. Vieraan valtion sotilaiden läsnäolo aiheuttaa omat jännitteensä, eivätkä kaikki kaupunkilaiset suhtaudu amerikkalaisiin tai sellaisiksi oletettuihin suopeasti. Olen käynyt Yokosukassa viidesti, ja tullut käännytetyksi pois saman ravintolan ovelta kahtena eri vuotena. Ruokapaikkojen palvelu voikin olla erittäin viileää, jos ei huomaa ottaa omaa kotimaataan puheeksi. Suomi-maininnan jälkeen olen saanut huomattavasti ystävällisempää kohtelua.

Dobuitan tunnuslippu vuodelta 2024

Vierailin Yokosukassa viimeksi tänä kesänä. Vaikka visiittejä on takana jo muutama, kaupunki on edelleen lempipaikkojani Japanissa. Tokion loputtoman metrossa ja junassa istumisen (tai seisomisen) vastapainoksi on todella mukavaa, että itselle tärkeimmät paikat voi kiertää rennosti kävellen. Jos Japanin laivaston historia kiinnostaa, kannattaa poiketa Mikasa-museolaivassa. Laivaston sotilaita varten 1900-luvun alussa kehitetyllä reseptillä valmistettu curryriisi sopii hyvin lounaaksi, ja jälkiruoaksi maistuu amerikkalaistyylinen

Esittelemme kuusi kauden teemaan jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa, henkilöä tai ilmiötä.

Teksti: Hanna Saarimaa

TOP 5+1

Back to School Kesän väistyessä oppilaat suuntaavat jälleen opinahjoihinsa. Koulumaailma on näkyvä osa japanilaista kulttuuria, mikä välittyy myös animessa. Koululla onkin vähintään pieni rooli lähes jokaisessa sarjassa. Tällä kertaa listaamme viisi kouluun sijoittuvaa animea sekä yhden mangan.

Skip and Loafer Suurkaupunkiin muuttaminen pienestä maalaiskylästä on suuri harppaus, ja sen tietää Mitsumi Iwakura. Valoisa Mitsumi on innoissaan aloittaessaan uuden sivun elämässään, mutta haaveileva tyttö onnistuu eksymään ensimmäisenä koulupäivänään. Päivän pelastajaksi saapuu nättipoika Sousuke Shima. Ystävyyden kukkiessa kaksikolle kehittyy isompiakin tunteita.

Clannad / Clannad After Story

Assassination Classroom Luokan 3-E oppilaat eivät ole ketä tahansa oppilaita. He toimivat esimerkkinä muille koulun oppilaille mitä tapahtuu, jos arvosanat eivät pysy vaaditulla tasolla. Luokan opettajana on lisäksi keltainen mustekala, joka on luvannut tuhota maailman vuoden päästä. Opiskelun rinnalla oppilaiden on yritettävä saada opettaja hengiltä ennen kuin määräaika täyttyy.

Kumiko Oumae etsii uutta alkua uudessa koulussa, ja vaikuttaa löytäneensäkin sen. Uusien ystävien kanssa Kumiko liittyy koulun musiikkikerhoon ja aloittaa jälleen soittamaan euphoniumia. Kumiko tapaa kuitenkin kerhossa menneisyyden kasvot, joita ei olisi koskaan uskonut näkevänsä. Vanhojen suhteiden selvittelyn lisäksi täytyy myös keskittyä panostamaan musiikkiin, sillä kerholaiset tähtäävät kisoihin asti.

Houtarou Oreki aikoo viettää kouluaikansa mahdollisimman rauhassa ja tuhlaamatta ylimääräistä energiaa yhtään mihinkään. Houtaroun rauha kuitenkin särkyy, kun hänen siskonsa saapuu kouluun ja vaatii Houtarouta auttamaan klassisen kirjallisuuden kerhon pelastamisessa. Houtaron suunnitelmat rauhallisesta arjesta ovat entisiä.

Sound! Euphonium

Hyouka

Tomoya Okazaki kokee elävänsä tylsää ja harmaata kouluelämää, jossa ei ole mitään innostavaa. Koulupäivät menevätkin usein lintsatessa ystävän kanssa. Tomoya saa jälleen väriä elämäänsä, kun hän kohtaa Nagisa-nimisen tytön. Kohtaamisen jälkeen Nagisa väittää heidän olevan ystäviä. Vaikka Tomoya kieltäää ystävyyden alati, alkaa hän kuitenkin pitämään omalaatuisesta tytöstä.

Blue Flag Viimeisen kouluvuoden alkaessa Taichi Ichinose huomaa päätyneensä samalle luokalle kuin lapsuudenystävänsä Touma Mita. Pojat ovat kuin yö ja päivä, sillä Touma on joukkueensa kapteeni ja Taichi on syrjäänvetäytyvä nörtti. Kaksikon välit alkavat kuitenkin jälleen lämmetä. Kun Taichi saa selville, että ujo Futaba-tyttö on kiinnostunut Toumasta, päättää tämä toimia amorina kaksikon välillä.

Teksti: Olli Riihimäki

Omakustanteisesti Japanista

010-luvun alussa Japani oli vahvassa nousussa suomalaisilla kirjamarkkinoilla. Liisa Stenbergin Vuosi Japanissa – Opas arkeen ja elämään vieraassa kulttuurissa julkaistiin vuonna 2011. Vuotta myöhemmin kauppoihin saapuivat Raisa Porrasmaan Japani pintaa syvemmältä - Muutakin kuin sake, sushi ja samurait ja Liisa Karvisen Riisiä tiskin alta - Tarinoita nousevan auringon maasta. Mia Kankimäen vuoro koitti vuonna 2013, kun Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin näki päivänvalon. Jokainen kirjailija oli asunut Japanissa ja ammensi kokemuksistaan sisältöä kirjaansa. Edellä mainitut nimikkeet ovat vain osa kaikista niistä Japaniin liittyvistä julkaisuista, joissa kotimaiset kustantamot ovat nähneet kaupallista potentiaalia. Samalla on kuitenkin julkaistu vähemmälle huomiolle jääneitä Japaniin liittyviä kirjoja, jotka ovat syntyneet ilman näyttäviä markkinointikampanjoita. Omakustanne on innok-

kaan kirjoittajan tapa saada tekstejään kirjastoihin ja kirjakauppoihin, vaikkei taloudellista hyötyä lopulta kertyisikään. Alla käyn läpi kolme tällaista huomionarvoista teosta.

Vuonna 2007 julkaistu ja sittemmin vuonna 2012 toisella painoksella laajennettu Vihkipappina Tokiossa - Kulttuurien mustassa aukossa pohjautuu Atso Eerikäisen (s.1944) kokemuksiin. Eerikäisen vaimo on japanilainen, ja mies työskenteli luksushotellien vihkipappina Tokion seudulla vuosina 2001–2009. Kirjassa kerrotaan mukaansatempaavasti ja paikoin koskettavastikin japanilaisten parien vihkiseremonioista ja kirjailijan omasta arkielämästä. Pertti Pietarisen vuonna 2020 julkaistu Japanin Nouseva Aurinko - Pappeja, poliiseja, geishoja kuvaa sekin suomalaismiehen elämää Tokiossa. Pietarinen asui vaimonsa kanssa Japanissa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja työskenteli maassa useiden vuosien ajan. Teksti on sujuvaa, mutta ajallisten kiinne-

kohtien epämääräisyys pakottaa lukijan arvailuun ja omatoimiseen tiedonhankintaan. Kirjan aikajanalle mahtuvat ainakin jalkapallon MM-kisat (2002) ja Tarja Halosen ensimmäinen tai toinen voitto presidentinvaaleissa (2000 ja 2006). Selviänkö minä uusissa haasteissa? - Lähetystyössä Japanissa julkaistiin vuonna 2023 ja keskittyy Tellervo Kuusirannan (s.1944) taipaleeseen lähetystyöntekijänä. Japanissa vuosina 1997–2009 asunut Kuusiranta sai parivuotisen perehdytyksen kielikouluineen Tokiossa ja teki työtään pääasiassa Shizuokan prefektuurissa. Kirja etenee Kuusirannan lapsuudesta opiskeluaikoihin ja työvuosiin, sitten Japaniin ja lopulta takaisin Suomeen eläkepäivien viettoon. Teos kuvaa yksinään asuvan lähetystyöntekijän arkea ja siihen liittyviä tuntemuksia aidon henkilökohtaisella otteella.

Jokainen kirjailija lähestyy aihettaan omanlaisestaan näkökulmasta. Eerikäinen tekee teräviä ja toisinaan ironialla höystettyjä havaintoja siitä, miten vihkimiseen liittyvät asiat hoidetaan Japanissa ja Suomessa. Kirjan muuten selkeää rakennetta kuitenkin rikkoo teologian tohtoriksi Karl Heimin ulottuvuudellisesta ajattelusta väitelleen Eerikäisen kiinnostus metafysiikkaan. Nykyhetken, menneisyyden ja tulevaisuuden häilyvyyden kuvaaminen matemaattisilla kaavoilla voisi olla kokonaan toisen kirjan aihe. Pietarinen höystää kerrontaansa runsaalla huumorilla, jonka myötä teksti lähtee usein rönsyilemään. Kirjan kiinnostavinta antia ovat arkielämään liittyvät huomiot esimerkiksi asunnon etsinnästä, vuokraamisesta ja kalustamisesta. Virkamiesten kanssa asiointi ja japanilainen byrokratia tulevat tutuiksi. Menneiden vuosien muis-

”Jokainen itse kustannettu kirja kertoo tekijänsä rohkeudesta antaa luomuksensa ulkopuolisten arvioitavaksi.”

teluun painottuva teos voisi silti kertoa enemmän tekijästään. Japanissa vietetyn ajanjakson ohella Pietarisen ammatti ja työnantaja olisivat olleet maininnan arvoisia. Kuusirannan tekstissä on kautta linjan erittäin asiallinen sävy, eikä pitkän ajanjakson tapahtumia yritetä elävöittää huumorilla. Päiväkirjamainen ja kronologisesti etenevä rakenne toistaa välillä itseään, mutta kirjailija uskaltaa näyttää myös oman epävarmuutensa vieraassa kulttuurissa. Se, ettei kaikki mene koko ajan putkeen, on lukijallekin kiinnostavampaa kuin pelkkä saavutusten kertaaminen. Aloituskappaleessa mainittuihin julkaisuihin verrattuna tämä kirjakolmikko ei koreile ulkoasullaan. Taitto on vähäeleisen vaatimatonta, ja ainoastaan Kuusirannan kirjan printtiversiossa on mukana värikuvia. Eerikäinen käyttää mustavalkokuvitusta, ja Pietarisen kirjassa kuvia löytyy vain kannesta. Jokaisen kirjailijan kansikuvituksessa on mukana Fuji-vuori. Kun maksaa koko kustannusprosessin itse, kustannustoimittajan käyttö on vapaaehtoista, ja hengentuotteensa saa julkaistua sellaisena kuin haluaa. Mikä on tekijän omasta näkökulmasta täysosuma, ei kuitenkaan välttämättä puhuttele lähipiiriin kuulumatonta lukijaa, joka katsoo teosta kirjana muiden joukossa. Samalla jokainen itse kustannettu kirja kertoo tekijänsä rohkeudesta antaa luomuksensa ulkopuolisten arvioitavaksi. Näiden kirjojen julkaisemisen ansiosta ääneen pääsivät vaihteeksi myös varttuneemmat Japanin ystävät.

Arvostelut

©Aka Akasaka x Mengo Yokoyari / Shueisha / Oshi no Ko -tuotantokomitea

24 25 26 27 28 29 30 31 32 33

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

©apogeego / Train to the End of the World -tuotantokomitea

Arvostelijat tässä numerossa

Anna-Liisa Koskinen

Elina Koskinen

Ansku on päätoimittaja, toimituspäällikkö sekä kissarakas esteetikko. Hänen animemakunsa on yhtä satunnainen kuin hänen Vocaloidista folk metalliin jumputtava soittolistansa.

Musiikkitieteen opiskelija ja mangan hamstraaja, jolle kelpaa genre kuin genre. Animangan lisäksi vapaa-aika kuluu musiikin ja pelaamisen parissa.

Toni Jefremoﬀ Hanna Saarimaa

Jefulla sydän sykkii erityisesti showpainin suuntaan, mutta animea, mangaa ja videopelejä tulee kulutettua kohtuullisia määriä. Lempisarjoissa lentää hurme, kyyneleet ja kenelläkään ei ole kivaa. Välillä hahmotarinat koukuttavat, ja podcastit sekä musiikki ovat suurkulutuksessa.

Hanna kuluttaa tasaisesti sekä animea että mangaa genrestä ja tyylistä riippumatta. Erityisesti häntä kuitenkin vetävät puoleensa hyvillä hahmoilla varustetut ja fantasialla höystetyt toimintasarjat.

Mette Pesonen

Katrin Pearson

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

Kaikkiruokainen animangan suurkuluttaja, jonka sydän sykkii romantiikalle. Pyrkii suosimaan alkuperäistä, minkä takia kirjahyllyt ovat täyttyneet ranobeista.

Välimulkaisu (anime)

Oshi no Ko Season 2 Esirippu nousee Ohjaus: Daisuke Hiramaki Käsikirjoitus: Jin Tanaka Studio: Doga Kobo Alkuteos: perustuu Aka Akasakan ja Mengo Yokoyarin mangaan Esitetty: 3.7.2024 – Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: HIDIVE

shi no Kon uusi kausi jättää idolimaailman toistaiseksi taka-alalle ja suuntaa kohti teatteria. Aqua Hoshino, Kana Arima ja Akane Kurokawa valmistautuvat valtaamaan lavan näytelmäsovituksessa, joka pohjautuu Tokyo Blade -nimiseen mangaan. Harjoitukset esityksiä varten ovat täydessä vauhdissa, kun yllättäen tulee mutkia matkaan. Vain viikkoja ennen ensi-iltaa Tokyo Bladen mangaka Abiko Samejima haukkuu näytelmän käsikirjoittajan pystyyn ja vaatii koko käsikirjoituksen uudelleenkirjoittamista. Oshi no Kon toisella kaudella tutustutaan 2.5D -näytelmiin (eli kaksiulotteisista mediamuodoista, kuten animesta ja peleistä, sovitettuihin näytelmiin), Japanin teattereiden nykyteknologiaan sekä tietysti teatterimaailman haasteisiin. Ensimmäisten jaksojen aikana muun muassa käsitellään haasteita liittyen mangateoksen sovittamisessa näyttämölle sopivaksi. Abikon kautta syvennytään mangakan työn vaikeuksiin, etenkin luomisen kuormittavaan puoleen. Tarina kurkistaa myös Aquan mieleen ja siihen, kuinka menneisyyden traumaattiset tapahtumat edelleen riivaavat häntä. Oshi no Kon ensimmäinen kausi teki historiaa monilla mittauksilla, joten odotukset toiselle kaudelle olivat huimat. Erityisen korkea rima asetettiin aloituskappaleelle, sillä ensim-

mäisen kauden hymni, superduo YOASOBIn Idol, koki räjähdysmäisen suosion heti julkaisussa. Idol keräsi yhteensä 100 miljoonaa kuuntelu- ja katselukertaa vain kahden viikon sisällä animen alkamisesta, ja nousi Japanissa vuoden soitetuimmaksi kappaleeksi Spotifyissa. Idolin seuraaja, duo GEMN:n kappale Fatal ei toistaiseksi ole yltänyt samoihin lukuihin. Fatal on mukiinmenevä veisu, muttei säväytä tai kosketa kuin Idol. Kappale ei myöskään jää ensikuulemalta mieleen edeltäjänsä tavoin. Lopetuskappale Burning jää myös vaisuksi ensimmäisen kauden Mephisto -kappaleen rinnalla.

Kuten ensimmäisellä kaudella, myös toisella Oshi no Kon visuaalinen ilme loistaa parrasvaloissa. Studio Doga Kobo on jälleen tehnyt erinomaista työtä ensiluokkaisella animaatiojäljellä ja eloisan kauniilla värienkäytöllä. Vaikkei musiikillinen puoli yllä edellisen kauden tasolle, on muuten Oshi no Kon tuorein kausi lunastanut odotuksensa mainiosti. Tulevilta jaksoilta voi odottaa yhä syvempää sukellusta teatterin uumeniin. Ehkä myös näyttämön kulisseista löytyy kostonjanoiselle Aqualle vihjeitä isänsä identiteetistä ja nykyisestä olinpaikasta, sillä sarjan pääjuoni sai mainion alkulämmittelyn viime kaudella. Elina Koskinen

Lyhyesti: Uudella kaudella kurkistetaan esiripun taakse. Aloituskappale ei säväytä edeltäjänsä tavoin, mutta animaatiojälki on jälleen tutun erinomaisella tasolla. Kuvat: © Aka Akasaka x Mengo Yokoyari / Shueisha / Oshi no Ko -tuotantokomitea

Välimulkaisu (anime)

Senpai Is an Otokonoko Ei se, miltä näytän, vaan kuka olen Nimi: Senpai wa Otokonoko Ohjaus: Shinsuke Yanagi Käsikirjoitus: Yoriko Tomita Studio: Project No.9 Alkuteos: perustuu Pomin digimangaan Esitetty: 5.7.2024- Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

un Saki Aoi päättää tunnustaa rakkautensa ylemmän luokan Makoto Hanaokalle, on hänellä edessään yllätys. Vaikka Makoto pukeutuukin tytöille tyypilliseen koulupukuun, vaatteiden alta paljastuu poika. Alun yllätyksen jälkeen Saki vakuuttaa pystyvänsä rakastamaan Makotoa, olipa hän kuka tahansa. Myöhemmin Saki tapaa myös Makoton lapsuuden ystävän Ryuuji Taigan, jonka tunteet Makotoa kohtaan eivät voisi olla katsojalle selkeämmät. Makoto rakastaa kaikkea söpöä ja nättiä, mikä mielletään useasti enemmän feminiiniseksi piirteeksi. Hänen äitinsä on kuitenkin täysin tätä vastaan, kieltäen tyttömäiset asiat Makotolta ja painottaen poikansa miessukupuolisuutta. Makoton isä on kuitenkin suotuisampi poikaansa kohtaan, minkä ansiosta Makoto käy koulua, jossa hän saa vapaasti pukeutua tyttöjen koulupukuun sekä pitkään peruukkiin. Samanaikaisesti Makoto kamppailee oman sukupuoli-identiteettinsä ja itsensä hyväksymisen kanssa.

Saki ei arastele näyttää, mistä tykkää. Hän onnistuukin valloittamaan Makoton pian positiivisella luonteellaan. Saki auttaa poikaa ilmaisemaan itseään vapaammin ja toimii tukena Makoton lempiasioiden kanssa. Mitä Ryuujin tulee, hän on niitä harvoja, joka todella tuntevat Makoton. Saki nimeääkin Ryuujin pian mestarikseen. Ryuuji yrittää kovasti kieltää tunteensa Makotoa kohtaan, mutta epäonnistuu siinä pahasti. Päinvastoin hänen tunteensa tuntuvat vain kasvavan, samalla kun pienet kateuden pilkahdukset Sakia kohtaan alkavat ilmetä. Kaikki sopan ainekset rakkaus-kolmioon on heitetty. Senpai is an Otokonoko on kauniisti animoitu ja tuotettu sarja. Jaksoista huomaa, että laadusta on pyritty pitämään huolta. Hieman häiritsevää on kuitenkin yksityiskohta, jos-

sa sivuhahmojen silmiä ei piirretä, ennen kuin heistä tulee tarpeeksi tärkeitä. Tämä piirre löytyy myös alkuteoksesta eli Pomin digimangasta. Pom kertoi haluavansa keskittyvän vain pääkolmikkoon, jolloin juoni pysyisi merkittävänä. Jos pystyy katsomaan sivuhahmojen silmättömyyden läpi sormien, on edessä pehmeän sulava piirrosjälki.

Kyseessä ei ole ensimmäinen sarja, joka käsittelee poikien kiinnostusta ”tyttömäisiin” asioihin, sekä siihen kohdistuvaa sosiaalista stigmaa. Aya Konno käsitteli tätä vuonna 2006 alkaneessa mangassaan Otomen. Senpai is an Otokonoko höystää tarinaa sateenkaarevilla teemoilla, jonka myötä saamme nauttia omaperäisestä kolmiodraamasta. Tärkeitä teemoja käsittelevä tarina itsensä ja muiden hyväksymisestä on teos, jonka nimi kannattaa laittaa korvan taakse. Katrin Pearson

Lyhyesti: Sateenkaariteemojen sävytteinen kolmiodraama, jonka keskiössä seikkailee söpöjä asioita rakastava poika. Kuumana perunana on kysymys, millaista on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kun ympärillä olevien mielipiteet painavat.

Arvostelu (anime)

Suicide Squad Isekai Portaalimaailman kaoottiset puolustajat läpi. Toisaalta juoni on yleisesti toimiva, etenee jouhevasti ja antaa jokaiselle tiimin hahmolle tarpeeksi tilaa esitellä itseään. Tarina ja maailma ovat myös tarpeeksi uskottavia. The Suicide Squad -elokuvan raadollisuus ja huumorikin pilkottavat päätään.

Ohjaus: Eri Osada Käsikirjoitus: Tappei Nagatsuki, Eiji Umehara Studio: Wit Studio Alkuteos: perustuu DC Comicsin tuoteperheeseen Esitetty: 27.7.2024-15.8.2024 Jaksoja: 10 Suoratoistopalvelu: Max, Hulu

alitsemalla isekain genreksi DC Comics todennäköisesti yrittää kurotella animetrendien perään. Vaikka isekain paras huippu on jo ohi, fantasia-animella menee hyvin. Silti Suicide Squad -tuoteperheen heivaaminen portaalifantasiaan kuulostaa hullulta, mutta ehkä jopa kaoottiselta mahdollisuudelta. A.R.G.U.S.-organisaation johtaja Amanda Waller lähettää joukon pahiksia portaalin kautta fantasiamaailmaan, jossa paikallista kuningaskuntaa on autettava taistelussa vihollista vastaan. Vasten tahtoaan tiimiin valikoituu Harley Quinn, Clayface (suom. Savinaama), Deadshot, Peacemaker (suom. Rauhantekijä) sekä King Shark. Suicide Squad on superpahiksista koostuva ryhmä, joka esiintyy DC Comicsin kustantamissa sarjakuvissa. Suurelle yleisölle pahistiimi tuli tutuksi ryhmän nimeä kantavista DC Extended Universe -elokuvista, joista ensimmäinen, Suicide Squad ilmestyi vuonna 2016 ja jatko-osa The Suicide Squad: Suicide Mission vuonna 2021.

Wit Studion animaatiojälki on kohtuullisen hyvää, vaikka toimintakohtauksissa liike ajoittain kangertelee. Animoinnin valikoitu tyylittely piristää katselukokemusta. Hahmosuunnitellussa hahmot ovat kokeneet animelle tyypillisen ”kaunistumisen”, mutta onneksi luonteet (ja pahiksissa etenkin luonteenviat) korostuvat tarpeeksi. Ainoastaan Jokeri on kauniskasvoisena ”bishounenina” epäuskottava. Suicide Squad Isekai on sympaattinen fantasia- ja supersankarigenren seikkailu. Sillä olisi syitä louhia vielä enemmän isekain tyylilajia, mutta teos sijoittuu The Suicide Squad -elokuvan kanssa tuoteperheen parempaan portaaliulottuvuuteen. Ehdoton kaoottinen mahdollisuus. Anna-Liisa Koskinen

Arvosana: Katu-uskottava versio DC Comicsin pahisjoukosta. Voisi kurkottaa vielä kunnianhimoisempiin korkeuksiin, mutta täyttää tavoitteensa. Suicide Squad -elokuvalle uskollisena ainoa todellinen rimanalitus on Jokeri.

Jos näytellyistä elokuvista ensimmäisen jäi kriitikoiden tallomaksi ja jälkimmäinen ylistämäksi, Suicide Squad Isekai asettuu johonkin kahden edeltäjänsä välille. Anime on napannut molemmista elokuvista elementtejä hahmoja myöten, ja sarjan risut ja ruusut jakaantuvat sen mukaan. Ehdottomasti huonoin lainaus, Suicide Squadista, on Jokeri, joka käyttäytyy elokuvan tavoin turhan sliipatusti ja täydellisesti. Onneksi Jokeri jää tälläkin kertaa tarinan taka-alalle, Harley Quinnin saadessa epävirallisen päähahmon kruunun. Isekaita elementtinä käytetään kiitettävästi, esimerkiksi taikuutta sekä luokkayhteiskuntaa käsitellen. Genreä voisi toki hyödyntää ronskimmin, sillä pieni pintapuolisuus paistaa

Arvostelu (anime)

Mushoku Tensei II: Jobless Reincarnation Aikuisuus, avioliitto ja miehiset vaivat

Alkuperäinen nimi: Mushoku Tensei II: Isekai ittara honki dasu Ohjaus: Hiroki Hirano ja Ryousuke Shibuya Käsikirjoitus: Toshiya Ouno Studio: Studio Bind Alkuteos: perustuu Rifujin na Magonoten ranobeen Esityskaudet: 10.7.-25.9.2023 ja 8.4.-30.6.2024 Striimauspalvelu: Crunchyroll

uonna 2021 alkanut ranobe-sarjan Mushoku Tensei: Jobless Reincarnation -animesovitus sai jatkoa kesällä 2023 ja keväällä 2024 esitetyllä toisella kaudella. Rakkauselämänsä talloma Rudeus Greyrat on liittynyt uuteen kiltaan. Killassa on Rudeusin ikäinen tyttö Sara, jonka kanssa sankari alkaa olla erityisen läheinen. Eräänä iltana Sara haluaisi kiittää Rudeusia lihallisin iloin, mutta sankarimme mieskunto ei ota noustakseen, kolauttaen herran romuttunutta itsetuntoa entisestään. Tämä saa Rudeusin hakeutumaan Ranoan taikayliopistoon opiskelijaksi, jotta hän voisi tutkia keinoja vaivaansa. Opinahjossaan Rudeus saa uusia ystäviä ja elämä alkaa vähitellen hymyillä, vaikka henkiset arvet painavat pojan mieltä. Erityisesti kuninkaallinen henkivartija Fitz on kiinnostunut Rudeusista. Mushoku Tensein toinen tuotantokausi on monessa suhteessa mielenkiintoinen. Tuotannollisesti se ei ole ensimmäisen kautensa tasolla, sillä sulavat animaatiot loistavat poissaolollaan. Tämä johtuu siitä, että sarjaa tuottaneen Studio Bindin kultalusikat oli upotettu Onimai: I’m Now Your Sister! -sarjaan ja täten Rudeus kavereineen joutui tyytymään hopeisiin. © Rifujin na Magonote / MF BOOKS / Mushoku Tensei II -tuotantokomitea

Vaikka laatu ei tuotannollisella tasolla vastaa ykköskautta, on kausi tarinallisesti parempi. Varsinkin puolivälin tienoilla, kun elämä alkaa todella hymyillä Rudeusin suuntaan, monessa mielessä. Iloista aikaa kestää vain hetken, sillä ensimmäisen kauden tapahtumien jälkimainingit nostavat jälleen päätään. Arvata jo saattaa, että kyyneliltä ei tälläkään kertaa säästytä. Kyynelistä päästäänkin kauden pahimpaan ongelmakohtaan. Suurimman kolauksen tekee kauden jakso numero 22 ja varsinkin sen esitysaika, josta seuraavaksi pieni juonipaljastus. Japanissa vietettiin samaan aikaan isänpäivää, kun jaksossa Rudeusin isä pistetään manan majoille. Ei ole varmaa, oliko kyseessä vain sattumaa vai tarkoituksellisesti tuolle päivälle tähdätty jakso, mutta jakson esittäminen isänpäivänä menee jo mauttoman puolelle. Ongelmistaan huolimatta Mushoku Tensei II: Jobless Reincarnation jatkaa vahvasti. Sarja on pitänyt otteessaan. Odotan tulevaa mielenkiinnolla, varsinkin nyt sarjan alkuperäisteokseen paremmin tutustuneena, mikä nostaa intoa tulevia tapahtumia ajatellen. Toivottavasti Studio Bind saa tuotannon osalta lusikat kasaan ennen kolmannen kauden alkua. Ei toista yhtä kivistä kyytiä, kun tämä toinen kausi, kiitos. Toni Jefremoﬀ

Arvosana: Tuotannollisesti kuoppainen tuotantokausi, joka ongelmistaan huolimatta pitää otteessaan. Saa odottamaan jatkoa.

Arvostelu (anime)

Train to the End of the World Mulla kauas (tuomiopäivän) menolippu on

Alkuperäinen nimi: Shuumatsu train doko e iku? Ohjaus: Tsutomu Mizushima Käsikirjoitus: Michiko Yokote Studio: EMT Squared Alkuteos: – Esitetty: 1.4.-24.6.2024 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

un vuonna 2022 7G-verkot käynnistyvät Japanissa, se kuuluisa osuu maan laajuudelta tuulettimeen. Sähkönjakelu on lähes olematonta ja koko maa pimenee kaikesta ulkomaailmassa kulkevasta tiedosta - mutatoituneista ihmisistä puhumattakaan. Vuonna 2024 pikkukylän neljä nuorta tyttöä, Shizuru, Nadeshiko, Reimi ja Akira, ovat välttyneet joutumasta 7G-katastroﬁn uhreiksi. Heillä on oma murheensa, sillä heidän ystävänsä Youka on kadonnut jälkiä jättämättä. Ainoa johtolanka Youkan olinpaikasta on rekan kyydissä löytyneessä vanhassa sanomalehdessä, joka kertoo kaverin olevan Ikebukurossa. Sinne on päästävä, keinolla millä hyvänsä. Eräänä päivänä Shizuru löytää Zenjirou-nimisen vanhuksen johdattamana hylätyn junan. Zenjirou vannoo kostoa 7G-verkon käynnistäneelle pahantekijälle. Tämä saa sankarimme jättäytymään koulusta ja lähtemään kohti Ikebukuroa kadonneen ystävänsä jäljille sekä laittamaan lopun seitsemännen sukupolven tiedonsiirtoteknologialle. Keväällä esitetty ”Tuomiopäivän Pikajuna” ei todellakaan hidastele. Heti ensisekunneista lähtien anime Train to the End of the World johdattaa katsojat mukanaan aina vain kummallisempaan kohteeseen, mihin Shizurun matkakomppania Apogeego-junalla suuntaa. Matkakohteina nähdään muun muassa miniatyyrisotilaiden tukikohta,

Liisa ihmemaassa -henkinen animemaailma, pervozombit ja heidän kuningattarensa sekä kaaoksen valtaan joutunut psykedeelinen Ikebukuro. Kun kyseessä on ”söpöt tytöt tekevät asioita”-sarja, niin voisi kuvitella, ettei teoksessa tapahdu oikein mitään. Train to the End of the World osoittaa luulot turhiksi. Sarjassa nähdään hyvin monipuolinen kattaus erilaisia maailmoja, jotka nivoutuvat lopulta yhteen. Tätä kaikkea outoutta vielä tehostaa todella uniikki visuaalinen ulkoasu, joka tuo paikoitellen mieleen Hiroyuki Imaishin ohjaamat animet. Mitä syvemmälle Apogeegon tyttökööri matkaa, sitä hurjemmaksi käyvät matkakohteet. Sarjan heikkous on lopulta sen loppupuoli. Lopputekstien rullatessa jää katsojalle täysin auki muutama seikka. Loppujen lopuksi Train to the End of the World on mainio hyvän mielen matkailusarja makaabereista matkakohteista kiinnostuneille. Se ei luo pyörää uudelleen, vaan heittää siihen oman mausteensa visuaalisella ja veikeällä ulosannillaan sekä aidolla seikkailun tunteellaan. Rei Nakashiman esittämä tunnuskappale Gatan-Goton jäänee kevään korvamadoksi kertosäkeensä ansiosta. Tämän Tuomionpäivän Pikajunan matkassa tulee oikein hyvä ﬁilis. Toni Jefremoﬀ

Arvosana: Seikkailusarja, joka jää mieleen psykedeelisyydellään, hyväntuulisuudellaan ja aidolla seikkailun tunteellaan.

Arvostelu (anime)

Tadaima, Okaeri Koti vailla vertaa

Ohjaus: Shinji Ishihara Käsikirjoitus: Yoshiko Nakamura Studio: Studio Deen Alkuteos: perustuu Ichi Ichikawan mangaan Esitetty: 9.4.-25.6.2024 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

iromu ja Masaki Fujiyoshi ovat samaa sukupuolta oleva pariskunta, jotka ovat vasta muuttaneet uuteen kotiin. Hiromu käy päivisin töissä, kun taas Masaki pitää huolta heidän parivuotiaasta Hikari-pojasta. Pian pariskunta saa ilouutisen, ja pieni Hinata tyttö syntyy maailmaan täydentämään perhettä. Tadaima, Okaerin (myös nimellä Welcome Home) erottavin tekijä tavallisesta poikarakkaussarjasta on omegaverse-elementti. Tämän ﬁktion alalajin mukaan Hiromu ja lapset ovat ”dominoivia alphoja”, jotka pystyvät hedelmöittämään kumpaa tahansa sukupuolta olevan omegan. Masaki taas on ”omega” mies, joka on vuosien yhdessäolon jälkeen tullut Hiromun merkkaamaksi, jolloin muut alphat eivät reagoi hänen feromoneihinsa. Omegaverse lajina antaa lukemattomat mahdollisuudet käsitellä luokkaeroja ja syrjintää, mutta valitettavasti ne jäävät Tadaima, Okaerissa pintapuolisiksi. Mangaka Ichi Ichikawa on selkeästi halunnut keskittää tarinansa positiivisuuden ja arjen ympärille. Näemme ripauksen Masakin lapsuudessa kokemista vaikeuksista omegana, kuin myös merkkaamattoman omegan elämästä alphojen keskuudessa. Monia muita samantyylisiä sarjoja enemmän Tadaima, Okaeri painottaa, kuinka samassa kastissa olevat tapaavat yleensä mennä keskenään naimisiin ja alpha-omega pareja hyljeksitään yhteiskunnassa. Hiromu ja Masaki ovat alussa varsin eristäytynyt paris-

kunta, mutta heidän lähipiirinsä kasvaa sarjan aikana. Naapurirouvan poika Yuuki Hirai ystävystyy pian Hikarin kanssa ja tulee perheelle läheiseksi. Hiromun ja Masakin perheiden rooli on tärkeässä osassa hahmojen kasvun ja itsensä hyväksymisen kanssa. Hiromun suhde isäänsä nostaa esiin muuttumisen ja anteeksiantamisen merkityksen. Mochizukien perhe antaa Masakille mahdollisuuden rakentaa ystävyyttä toisten omegojen kanssa.

Lapsihahmoja käyttävät sarjat kaatuvat usein samaan ongelmaan, joka on myös Tadaima, Okaerin Akilleen kantapää. Lapset eivät käyttäydy oman ikäluokkansa tavoin ollenkaan. Hikari on erittäin verbaalinen kaksivuotiaaksi, ja Hinata ei paikon käyttäydy ollenkaan kuin vauva. Hikarin täytettyä kolme hänen käytöksensä ja ajatuksensa alkavat vastata ikätasoa, mutta lapset ovat silti hyvin ideaaleja ja virheettömiä. Toisinaan saa vaikutuksen, että Hikaru kasvattaa vanhempiaan, eikä toisinpäin. Jos Tadaima, Okaerista poistaisi omegaverse-elementin, konsepti toimisi myös omillaan, mikäli Masakin raskaudet katsotaan läpi sormien. Kyseessä on tarpeeksi simppeli kokoonpano alalajilla, jonka hyödyntäminen on jäänyt tyydyttäväksi. Toisaalta puhumme ehkä historian ensimmäisestä omegaverse-animesta, joten sille voi antaa edes mahdollisuuden. Katrin Pearson

Arvosana: Tarina omegaverse-vanhemmuudesta sekä itsenä ja yhteiskunnan hyväksynnästä. Toimisi myös tavallisena poikarakkautena ilman omegaa.

Arvostelu (anime)

Tonari no Youkai-san Toisenlaiset naapurit Ohjaus: Aimi Yamauchi Käsikirjoitus: Tomoko Konparu Studio: Liden Films Alkuteos: Perustuu nohon mangaan Esitetty: 7.4.2024–30.6.2024 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

un Buchio-kissa alkaa puhua ja kasvattaa toisen hännän, luulisi Takumin perheen olevan tapauksesta järkyttynyt. Mutta ei, perhe on onnellinen siitä, että karvainen perheenjäsen on muuttunut nekomataksi, youkai-olennoksi. Fuchigamorin kylässä - tai oikeastaan koko maailmassa - yliluonnolliset olennot kuuluvat arkiseen elämänmenoon. Tonari no Youkai-san (suom. Naapurini youkai) perustuu nohon luomaan samannimiseen mangaan, joka ilmestyi vuosina 2018–2022 Mato Grosso -verkkolehdessä. Monen muun modernin slice-of-life -mangan tavoin Tonari no Youkai-san sai alkunsa Twitterissä julkaistuista tarinoista. Harmillisesti mangaa ei ole julkaistu englanniksi, joten en voi suoraan verrata sitä ja animea. Joskin nohon Twitter-postausten perusteella manga ja anime ainakin visuaalisesti näyttävät hyvin samanlaisilta. Sarja alkaa varsin kevyesti, esittäen kuinka arkista ja tuttua elämä Fuchigamorissa on yliluonnollisista huolimatta. Kun Buchio muuttuu nekomataksi, pitää asiasta luonnollisesti tehdä viranomaisille ilmoitus erinäisten lomakkeiden muodossa. Tengu-Jiro kulkee mieluummin bussilla, koska helteellä on raskasta lentää. Uuteen elämäänsä totutteleva Buchio stressaa tuiman Yuri-kitsunen oppilaana.

asuttama maailma ole ainoa, vaan satunnaiset repeämät todellisuuksien välillä voivat tuoda haluttomia vieraita maailmasta toiseen. Loppua kohti sarjan juoni ulottuu paljon pientä Fuchigamoria isommaksi. Tämä syö muutoin niin samaistuttavaa ja arkista kerrontaa, mutta kenties sarjan tekijät halusivat antaa tarinalle selvän kliimaksin muista slice-of-life -sarjoista poiketen. Sarjan ehdoton vahvuus on sen hahmot. Buchio on niin ulkomuodoltaan kuin käytökseltään varmasti sympaattisin hahmo vuosiin. Hahmot kuten Yuri, Jiro ja nuori Mutsumi-tyttö kamppailevat omien traumojen kanssa ymmärrettävällä tavalla, eikä niihin löydy mitään maagista ratkaisua. Fuchigamorista hehkuu lämmin yhteisöllisyys, jollaisesta ei voi olla nauttimatta. Vain eeppiseksi kasvava loppu levittää muutoin varsin arkisen sarjan turhan suureksi. Mette Pesonen

Arvosana: Perinpohjin miellyttävä ja hurmaavilla hahmoilla kansoitettu sarja. Mutta kaiken söpöyden keskellä sarjan henkilöt kamppailevat myös syvien inhimillisten ongelmien kanssa.

Vähitellen sarja vie katsojan syvemmälle maailmaansa ja näyttää, että kuten meidänkin maailmassamme, kaikki Tonari no Youkai-sanissa ei ole yksinkertaista. Läheisten kuolema pyörii monien lähes kuolemattomien youkaiden mielessä, sodiltakaan ei ole voitu välttyä. Éikä youkaiden

Arvostelu (manga)

Gannibal Ihmisruokaa Tekijä: Masaaki Ninomiya Kustantaja: Ablaze Publishing Suositushinta: 12.99 $ Julkaisumuoto: Pokkari, 200 sivua Osia englanniksi: 1/13 Osia luettu: 1/13 Julkaisuaika: 7/2024

un Daigo Agawa, hänen vaimonsa ja tyttärensä muuttavat syrjäiseen Kugen kylään, Daigo luulee, että tulevaisuus tuo tullessaan vaan tylsän seesteistä rauhaa. Toisin kuitenkin käy, kun paikallinen mummo löydetään metsästä, näemmä karhun raatelemana. Mutta ruumiin käsivarressa on päivänselvä ihmisen hampaiden tekemä purema, jota mummo ei mitenkään olisi itse voinut saada aikaiseksi. Masaaki Ninomiyan kauhua, draamaa ja trilleriä sekoittava Gannibal julkaistiin Weekly Manga Goraku -seinen-lehdessä vuosina 2018–2021. Yhteensä 13 pokkarin pituinen sarja on poikinut myös vuonna 2022 esitetyn televisiosarjan, josta on tulossa myös toinen tuotantokausi. Suomessa Gannibalin ensimmäinen kausi on katsottavissa Disney+-palvelussa. Manga ei pahemmin haaskaa aikaa ennen kuin juoni lähtee käyntiin. Heti ensimmäisessä luvussa Daigoa uhataan ladatulla haulikolla, ja tapahtumat vääntyilevät suunnasta toiseen mangan ensimmäisen osan aikana. Ninomiya onnistuu pitämään jännitystä yllä ja hänen visuaalinen tyylinsä toimii hyvin tarinan kanssa.

Joillekin lienee tuttua tietoa, että ampuma-aseisiin liittyvät lait ovat Japanissa erityisen tiukat ja yleensä vain ammattimetsästäjät kantavat aseita laillisesti. Miten Kugessa monet asukkaat heiluvat haulikkojen ja kiväärien kanssa välillä erittäin huolettomasti on selvä merkki siitä, millaisesta paikkakunnasta on kyse. Vaikka Suomessa monet pienet paikkakunnat eivät ole maantieteellisesti yhtä eristäytyneitä kuin Japanissa, syrjäseudulla kasvaneille tällainen ”paikallinen meno ja meininki” voi olla ikävän tuttua. Tarvitaan vain yksi humaltunut metsästäjä tai vähän vinksahtanut perhe, ja tragedian siemenet on kylvetty. Itselle pienessä kunnassa ulkopuolisena varttuneena Daigon tilanne on samaistuttavissa, vaikka Daigokaan ei ole järin puhtoinen hahmo. Itseeni tällainen pastoraalinen kauhu puree. Ablaze rahoitti Gannibalin julkaisun osittain joukkorahoituksen voimin. Kyseessä on ensimmäinen joukkorahoitusKuvat: © Masaaki Ninomiya, 2019

mallia käyttänyt mangajulkaisu, johon itse olen törmännyt. Julkaisumalli tulee ilmi teoksessa vain pokkarin alussa olevien rahoittajien omistuskirjoitusten ja lopussa olevan rahoittajalistan muodossa, joten seikalla ei ole merkittävää vaikutusta lukukokemukseen. Kickstarter-sivuston perusteella rahoituskampanja on onnistunut perustavoitteen saavutuksessa, joten toivon mukaan siis ainakin kaikkien sarjan osien julkaisu yleiseen myyntiin on varmistettu. Vaikka itse suhtaudun tietyllä varauksella joukkorahoittamiseen, jos Gannibal avaa teitä saada lisää vastaavia sarjoja käännettyä, näen tapauksen positiivisena. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Vauhdikas alku moniulotteiselle sarjalle. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin Ninomiya onnistuu pitämään tahtia yllä ja mihin juoni lopulta kehittyy.

Julkaisu: Peruspokkari

Arvostelu (manga)

Kaiju No. 8

Kliinistä mörkötorjuntaa Tekijä: Naoya Matsumoto Kustantaja: Viz Media Suositushinta: 12,99 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 200 sivua Osia englanniksi: 10/13+ Osia luettu: 13/13+ Julkaisuaika: 12/2021 – (Japanissa 7/2020–)

uoden 2024 puhutuimpiin shounen-tappelusarjoihin kuuluva Kaiju No. 8 alkoi niittää kunnolla mainetta saadessaan animesovituksensa samana vuonna. Jättimäisten mörköjen tappamisanimen vanavedessä allekirjoittanutkin kiinnostui alkuteoksesta. Kaijuu-hirviöt riivaavat maapalloa. Niiden hyökkäyksiä varten on oma puolustusvoimien erikoisjoukkonsa. Kolmekymppinen siivoaja Kafka Hibino on luopunut unelmastaan päästä erikoisjoukkoihin. Kafka saa kuitenkin kaijuu-parasiitin itseensä ja samalla ominaisuuden muuttua hirviöksi. Näillä avuilla Kafka lähtee tavoittelemaan uudelleen unelmatyötään. Naoya Matsumoto ei ole mikään eilisen teeren poika mangamarkkinoilla, sillä mangaka julkaisi ensimmäisen sarjansa Neko Wappanin jo vuonna 2009. Selkeä läpimurto Kaiju No. 8 on hänen kolmas sarjansa. Japanissa sarja on kahminut monia palkintoehdokkuuksia ja voittanut muun muassa Tokion New Manga Awardsin parhaimman mangan palkinnon vuonna 2021. Vaikka Kaiju No. 8 on melko tuttua ja turvallista Shounen Jumpin tuotantoa, se on monessa suhteessa onnistunut sellainen. Alkuasetelma on tarpeeksi uniikki erottuakseen muiden poikasarjojen joukosta. Tarina vetää oitis lukijansa mukaansa. Juoni on kirjoitettu intensiiviseksi, jolloin koko komeus on pakko lukea kerralla. Kafkan ikä on tuore ja kunnioitettava veto. Matsumoton kädenjälki on erittäin vahvaa ja selkeää, mutta silti yksityiskohtaista. Taistelukohtaukset ovat ihastuttavan dynaamisia, ja mangaka taitaa myös intensiivisten kohtausten luomisen. Matsumoto käyttää tavallista enemmän koko aukeaman kokoisia kuvaruutuja ja suuria lähikasvokuvia vahvistaakseen tunnelmaa. Pervoilu loistaa piristävästi poissaolollaan. Välillä Kaiju No. 8 tuntuu jopa olevan kliinisen hyvä, jolloin siltä puuttuu sielukkuus. Nopeatempoinen tarina vyöryy niin suurella tarmolla eteenpäin, että hahmokehitys kärsii valitettavan paljon. Sekä lukijan että sarjan takia olisin suonut tarinankuljetukselle hengähdystaukoja. Hahmokehityksen puutteen alkaa huomaamaan viimeistään kymmenennen pokkarin kohdalla, varsinkin Kafkan hahmossa. Kiirehtiminen tekee myös hallaa tarinan tasapainotukselle ja maailman rakennukselle. Hahmojen omien ongelmien ratkaisussa tunnutaan vetävän turhan monia mutkia suoriksi.

Nopeatempoisuus ei ole välttämättä kuolinisku, mutta Kaiju No. 8 kärsii vauhtisokeudesta. Vauhdikkuus toimii paremmin animessa, jossa tarina on tasapainotettu huomattavasti paremmin. Toki kokeneet ääninäyttelijät ja animaattorit tuovat tarinaan ja hahmoihin enemmän sielukkuutta. Vioistaan huolimatta sarja on sellaisille, jotka nauttivat shounen-sarjansa kuumana ja vauhdikkaana. Hanna Saarimaa

Arvosana: Teos: Ei huono, vaikkakin keskiverto toimintasarja. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta tarina tuntuu ajoittain kliiniseltä. Shounen-pärinöitä kaipaavalle ehdoton luettava, muille suosittelisin varauksella.

Julkaisu: Normaalin kokoinen pokkari, johon on saatu värisivut mukaan. Koko aukeaman kokoiset kuvat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa Shounen Jumpin Manga+ -lukusovelluksen avulla. KAIJYU 8 GO © 2020 by Naoya Matsumoto / SHUEISHA

Arvostelu (manga)

Stitches

Kauhun kuvakirja Nimi: Kai, sasu Tekijä: Hirokatsu Kihara, Junji Ito Kustantaja: Viz Media Suositushinta: 18 $ Julkaisumuoto: Kovakantinen, 112 sivua Julkaisuaika: 5/2024

uto kasvain, kummituksia, valoja ja huulet kaapiston ovessa. Muun muassa tällaisia ilmestyksiä tarjoilee Hirokatsu Kiharan kirjoittama ja Junji Iton kuvittama yhdeksän tarinan ja yhden lyhyen mangan kokoelma Stitches. Kyseessä ei ole tavanomainen Iton mangatarinoiden kokoelma, vaan lyhyitä tarinoita sisältävä kirja, jonka jokaisella sivulla on Iton tekemiä piirroksia. Sisältönsä puolesta kirja liippaa läheltä ranobe-julkaisuja. Stitches-kokoelman tarinat ilmestyivät ensimmäistä kertaa Japanissa vuosina 2009–2010 Shogakukanin Monthly Shounen Sunday -lehdessä, joka tunnetaan myös nimillä Get the Sun tai Gessan. Kiharan ja hänen kollegansa Ichirou Nakayaman tekstit olivat toimineet pohjana Iton aikaisemman Mimi’s Tales of Terror -kokoelman tarinoille (arvostelu Animen numerossa 135). Kiharan jälkisanojen perusteella tarinat perustuvat hänen silminnäkijöiltänsä kerättyihin eriskummallisiin kokemuksiin. Stitchesin japaninkielinen nimessä sana ”kai” (怪, suomeksi “outo”) on sama sana, joka esiintyy klassisiin yliluonnollisiin tarinoihin viittaavassa kaidan-käsitteessä (�談) ja kummallisia olentoja kuvaavassa youkai-sanassa (�怪). Nimivalinta antaa ymmärtää, että Stitches on osa tätä folkloristista jatkumoa. Kirjan ensimmäinen tarina jopa viittaa suoraan kuuluisaan Korvaton Hoichi -kaidaniin. Kokoelman sisältö vaihtelee Snow Dayn kaltaisesta tehokkaasta kummitustarinasta Facen kaltaiseen kysymyksiä

nostattavaan kertomukseen. Mistään värikkään proosan riemuvoitosta ei ole kyse, mutta kaidan-tarinat eivät yleensä sellaista edes vaadi. Vaikka yksikään Stitchesin sisältämistä Iton piirroksista tuskin nousee ikoniseen asemaan, kuvitus auttaa elävöittämään tarinoita. Kirjan lopusta löytyvä Summer Graduation Trip -manga on mukiinmenevä tarina kylpylästä, jossa käynti on kaikkea muuta kuin rentouttava. Stitches muistutti lukukokemuksena Pirkko-Liisa Perttulan kauhutarinakokoelmia, joita tuli joskus 1990-luvun aikana luettua. Kiharan tarinoiden tapaan kirjat sisälsivät usein tummanpuhuvin kuvin elävöitettyjä urbaaneja legendoja. Perttulan tarinat oli toisaalta suunnattu ehkä Kiharan tarinoihin verrattuna nuoremmille lukijoille ja monet kuvitukset olivat Iton töitä humoristisempia. Teoksia ei siis voi ihan suoraan verrata toisiinsa. Silti jonkinlaiselta nostalgian häivähdykseltä ei voinut välttyä. Perttulan tarinoiden tapaan Kiharan tarinat toimivat parhaiten yksittäin luettuna juuri ennen nukkumaanmenoa. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Mukava kokoelma urbaaneja legendoja, mutta yhdellä istumalla luettuna turhan tiivis paketti. Tarinat toimivat parhaiten yksittäin nautittuina. Ito-keräilijöille toki pakkohankinta, mutta muille lukijoille ei välttämätön.

Kolumni

Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Jäähyväiset ninja-waifuille Elämä gacha-pelien jälkeen

uoden 2023 lokakuussa elämäni oli taimaanista, sillä työn alla oli viisi eri peliä, joissa seikkailivat LiLith-yhtiön tiukka-asuiset naisninjat. Taimanin Asagi, Taimanin Asagi: Battle Arena, Taimanin Collection: Battle Arena, Taimanin RPGX Extasy ja Action Taimanin vaativat huomiotani päivittäin. Ensin mainittua nimikettä lukuun ottamatta kaikki ovat ilmaisia ja gacha-mekaniikalla toimivia pelejä. Action Taimanin on pisimpään pelaamani (gacha-)peli melkein kolmen ja puolen vuoden kokemuksella. Gacha-peleille ominaisesti se on yksinkertainen ja itseään toistava, mutta vaatii päivittäistä pelaamista, ettei mitään olennaista mene ohi. Se, onko pelaaminen ollut viihdyttävää enää pitkään aikaan, on taas toinen tarina. Mistä pääsemmekin pohtimaan, millaista elämä olisi, jos tuttu gacha-peli lakkaisi olemasta. Luopumisen tuska konkretisoitui viime joulukuussa, kun Taimanin Asagi: Battle Arenan piuhat vedettiin irti. Ehdin pelata vain pari kuukautta, enkä vuodattanut kyyneleitä, kun peli katosi Johrenista ja Nutakusta. Battle Arena oli pelillisesti puuduttava, mutta silti harmitti, että ainoa pelkkänä aikuisversiona englanniksi saatavilla oleva Taimanin-peli sai kirveestä. Ei nolosti sensuroituja vaatteita, poistettuja juonenkäänteitä tai ladattavia K18-päivityksiä, vaan johdonmukaisen anteeksipyytelemätöntä ja ronskia menoa. Ota tai jätä. Battle Arenan kohtalo oli tuoreessa muistissa, kun vappuaattona pudotettiin uusi pommi: Taimanin RPGX Extasyn länsijulkaisun päätepiste odottaisi elokuun alussa. Ikiaikaiselta tuntunut Taimanin-universumi alkoi yhtäkkiä

osoittaa luhistumisen merkkejä. Ja siltikään lähtölaskennan käynnistyminen ei herättänyt minussa lohdutonta epätoivoa. Sen sijaan huokaisin helpotuksesta, että päivittäisiä vapaa-ajan minuutteja vapautuisi nyt muuhun käyttöön. RPGX:ään en sijoittanut euroakaan, koska se oli pelinä vain hiukan Battle Arenaa kiinnostavampi. Muitakin selainpohjaisia gacha-pelejä kokeilleena on vaikea käsittää, miksi niistä kannattaisi maksaa. Waifu-keräilyksi taantunut Action Taimanin on sen sijaan köyhdyttänyt lompakkoani jo sadoilla euroilla, mikä lienee suurin syy sen pelaamisen jatkamiseen. Ainakin pelissä voi halutessaan käyttää oikeaa peliohjainta, eivätkä taistelut ole umpitylsää automaattivaihteelle laitettavaa vuorohippailua. Muitakin 3D-gacha-pelejä toki löytyy, mutta en jaksa käyttää aikaa niihin perehtymiseen. Yli 2000 tuntia Action Taimaninia on savotta, joka saa jäädä ainutkertaiseksi poikkeukseksi pelaajamuistelmissani. Loppujen lopuksi on vain hyvä asia, että gacha-pelitkin päättyvät joskus. Samuli Paanala

” Huokaisin helpotuksesta,

että päivittäisiä vapaa-ajan minuutteja vapautuisi nyt muuhun käyttöön. ”

Animen uusi numero 140 ilmestyy 20.9.

164772-2405

PAL.VKO 2024-41

LOPPUKESÄN KUUMIMMAT MANGAUUTUUDET! NAPPAA ODOTETUT TOIVEUUSINNAT SEKÄ VIIMEISIMMÄT OSAT LÄHIMMÄSTÄ LEHTIPISTEESTÄ TAI ANIME SHOPISTA.

ANGOLMOIS: TAISTELU TSUSHIMASTA 2 NYT KAUPOISSA!

ORANGE 1 NYT KAUPOISSA!

SOLUT TYÖSSÄ 3 NYT KAUPOISSA!

VANITAKSEN KIRJA 5 NYT KAUPOISSA!

BIRD IHMEMAASSA 6 NYT KAUPOISSA!

KUN JÄLLEENSYNNYIN HIRVIÖNÄ 22 NYT KAUPOISSA!

BASILISK 1 30.8.2024

GABRIEL DROPOUT 13 23.8.2024

TILAA KOKONAISIA SARJOJA JÄRKIHINTAAN! ANIMESHOP.FI

BIT.LY/KOKOSARJA