Anime #140, syyskuu 2024 by Pop Media

Nro 140

6/2024

2,90€

Taikasoturit Isekai-klassikon sankarittaret palaavat ruudulle

Muistelussa Ranma ½

Places that were anime to me

Alkusyksyn loppuarviot

Taistelutaitoja ja ihmissuhdesotkuja, kaikilla sukupuolilla

Valkokankaalla rakkauskirje faniudelle

My Deer Friend Nokotan, T.P BON, The Fable + muita!

SYKSYN SATOA! NAPPAA MUKAAN LEHTIPISTEISTÄ, SARJISKAUPOISTA TAI ANIME SHOPISTA, JOSTA LÖYDÄT MYÖS KAIKKI AIEMMAT OSAT.

ORANGE 2 NYT KAUPOISSA!

NAVI LUNA 4 NYT KAUPOISSA!

SOLUT TYÖSSÄ 4 NYT KAUPOISSA!

VANITAKSEN KIRJA 6 NYT KAUPOISSA!

BIRD IHMEMAASSA 7 NYT KAUPOISSA!

ANGOLMOIS: TAISTELU TSUSHIMASTA 2 NYT KAUPOISSA!

BASILISK 1 NYT KAUPOISSA!

KUN JÄLLEENSYNNYIN HIRVIÖNÄ 22 NYT KAUPOISSA!

GABRIEL DROPOUT 13 NYT KAUPOISSA!

TILAA KOKONAISIA SARJOJA JÄRKIHINTAAN! ANIMESHOP.FI

BIT.LY/KOKOSARJA

Pääkirjoitus

Sulkutöitä sekä maailman Mikuja

nime-lehden numeron 137 ”Japani harrastuksesta ammatiksi” -artikkelissa sivuttiin, kuinka vuosituhannen alussa animeharrastus vaati jopa hakkerin taitoja, jotta animea pystyi katsomaan. Laittomasti ladattujen tiedostojen laatu ja tekstitykset (jos oli) vaihtelivat, eikä kaikkia jaksoja tai sarjoja edes löytynyt. Animen katsominen oli tutkimusmatkailua, vaaroja − eli viruksia − täynnä. Nurinkurisesti piratismi mahdollisti monelle pääsyn animen pariin, sillä luvallisia reittejä ei ollut. Parissakymmenessä vuodessa olemme tulleet tilanteeseen, jossa useampi länsimaalainen suoratoistopalvelu tarjoaa lukuisia animesarjoja ja jopa tuottaa omia. Animestudiot ovat erinäisin keinoin yrittäneet kitkeä piratismia. Viimeisimpänä liikkeenä Japanin ja Brasilian viranomaisset yhdistivät voimansa sulkeakseen lain voimin animea levittäviä piraattisivustoja. Operaation yksi isoimpia kuoliniskuja tapahtui viime elokuusta, kun leijonanosa sivustoista suljettiin. Piratismia on lähes mahdoton poistaa kokonaan. Mietti asiaa sitten tekijänoikeuksien tai kapitalismin kannalta, kahden valtion yhteinen ponnistelu osoittaa, että anime on kasvanut teollisuutena valtavasti yhden sukupolven aikana. Sentään luvallisia reittejä kulutukseen on näkökentässä enemmän kuin koskaan ennen. Elokuussa Brasilia ja Japani näyttäytyivät yhdessä myös aivan toisessa kontekstissa. Oletettavasti Twitter-käyttäjä Thecat_mitsun piirtämä brasilialainen versio Miku Hatsunesta synnytti hetkellisesti trendin, jossa ympäri maailmaa taiteilijat ikuistivat Mikua eri maiden sekä kulttuurien tyyleissä ja asuissa. Mukaan mahtui meemejä ja jopa räppäri Pitbullin brändikuvaa mukaillen ”Miku Worldwide”. Kun erinäisten selkkausten myötä Twitter (tai X) suljettiin Brasiliassa, brasilialainen Miku sai muistoja jäähyväispostauksia osakseen. Loppuvuosi synkkenee, niin sään kuin ajankuvan puolesta. Mutta aina on vähintään yksi Miku, joka tuottaa hetkellisesti valoa pimeyteen. Parhaimmillaan me olemme yhtä, koko maailma. Miettien Mikua, Mikua, oo-ee-oo

Anna-Liisa Koskinen

päätoimittaja

Miku Hatsune Helsingin pitäjän kansallispuvussa.

Lyhyesti

NRO 140

Tässä numerossa

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Nostalgiavuosi jatkuu suomalaisille animefaneille vahvana, sillä kansijutussa paluunsa tekevä isekai-klassikko Taikasoturit. Muistelussa syksyllä uusintasovituksensa saava Ranma ½ -sarja. Japanilaisessa keittiössä valmistuu tempura, ja kääntäjämme vastaa jälleen lukijoiden kysymyksiin Kysy kääntäjältä -palstan kolmannessa osassa. 10 13 14 16

Taikasoturien paluu Kysy kääntäjältä: Osa 3 Japanilainen keittiö osa 13: Tempura Muistatko tämän? Ranma ½ - Pojasta tytöksi ja takaisin

Animistit Päätoimittaja: Anna-Liisa Koskinen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Jenni Väyrynen, Aleksi Pirinen, Riikka Haapanen, Toni Jefremoﬀ , Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Pearson, Elina Koskinen, Mika Ketu

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino Printall Seuraava Anime ilmestyy 15.11.2024 Vuonna 2024 ilmestyy 8 numeroa joista 4 digitaalisena.

Ajankohtaista 05

Uutiset

Vakiot 03

Pääkirjoitus

Arvostelut 19 20 21 22 24 25 26

ANIME: My Deer Friend Nokotan ANIME: The Fable ANIME: T.P BON ELOKUVA: Places that were anime to me ANIME: Yatagarasu: The Raven Does Not Choose Its Master MANGA: My Name is Shingo MANGA: Alley

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista Ihmiset

Ghost in the Shellin ääninäyttelijä Atsuko Tanaka on kuollut 61-vuotiaana © Masamune Shirow / Production I.G/ Kodansha / Ghost in the Shell -tuotantokomitea

äninäyttelijä Atsuko Tanaka (s. 1962) menehtyi elokuun 20. päivä. Asiasta kertoi hänen poikansa, ääninäyttelijä Hikaru Tanaka. Tanaka oli 61-vuotias kuollessaan. Hän ehti sairastaa vuoden verran ennen kuolemaansa. Tarkkaa kuolinsyytä ei ole annettu julkisuuteen. Vuonna 1992 ääninäyttelyuransa aloittanut Tanaka ehti mittavan uransa aikana tehdä monipuolisesti erilaisia töitä. Hän teki läpimurtonsa Lupin III -elokuvassa The Voyage to Danger vuonna

1993. Tanaka tunnetaan maailmanlaajuisesti erityisesti Ghost in the Shell -tuoteperheen Moto Kusanagina, jota hän näytteli lähes kolmekymmentä vuotta. Muita Tanakan keskeisiä äänitöitä ovat olleet Fate/stay nightin Caster, Naruto Shippudenin Konan, Jujutsu kaisenin Hanami sekä Bayonetta-pelin nimihahmo. Animesarjojen ja videopelien lisäksi Tanaka dubbasi monien Hollywood-elokuvien naishahmoja. Lähde: IGN, CBR.com

Ranobe

BL-kirjailija Saki Aida on menehtynyt

oys’ love -kirjailija Saki Aida on kuollut. Aidan kustantamo Taiyoh Tosho kertoi elokuun lopussa X-viestipalvelussa Aidan menehtyneen. Kustantaja ei kertonut kuolinsyytä. Aida oli sairastanut pitkälle edennyttä syöpää ennen kuolemaansa. Aida tunnetaan BL-ranobeista, joista monet on sovitettu mangaksi. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Deadlock ja S, joiden pohjalta tehdyt mangat Digital Manga Publishing on julkaissut englanniksi. Lähde: ANN

Uusi Haruhi Suzumiya -ranobe ilmestyy marraskuussa

ulttimainetta nauttiva Haruhi Suzumiya -ranobesarja jatkuu neljän vuoden tauon jälkeen. Sarjan virallinen X-tili tiedotti elokuun lopussa, että uusi osa nimeltä Suzumiya Haruhi no gekijou (Haruhi Suzumiyan teatteri) ilmestyy marraskuussa kansainvälisesti. Kieliversioista ei kuitenkaan ole vielä varmuutta. Uusi osa sisältää kaksi aiemmin

julkaistua lyhyttarinaa sekä yhden uuden tarinan. Nagaru Tanigawan kirjoittama ja Noizi Itoun kuvittama alkuperäinen ranobe-sarja ilmestyi vuosina 2003–2011 ja siihen kertyi 11 osaa. Lisäksi vuosina 2020 ja 2021 ilmestyi kaksi lyhyttarinakokoelmaa. Yen Press on julkaissut ranobet englanniksi. Lähde: CBR.com, Comicbook.com

Musiikki

ClariS-duo supistuu sooloksi Karen ClariS-duosta on ilmoittanut lopettavansa ryhmässä ryhmän syyskiertueen päätteeksi marraskuussa. Tieto julkistettiin yhtyeen kotisivuilla syyskuun alussa. Tiedotteen mukaan Karen on perustamassa perheen. ClariS on vuonna 2010 perustettu duo, joka on laulanut monien animesarjojen tunnuskappaleita (Nisekoi, Puella Magi Madoka Magica). Yhtyeen perustajajäseniä olivat Cla-

ra ja Alice, ja Karen liittyi ryhmään Alicen lähdettyä vuonna 2014. ClariS piti pitkään laulajiensa henkilöllisyydet salassa, kunnes vuonna 2020 he paljastivat kasvonsa konsertissa ryhmän kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi. Clara aikoo jatkaa ClariS-nimellä esiintymistä. Lähde: ANN

Sarjat © Shinichi Fukuda / SQUARE ENIX / Draama My Dress-Up Darling -tuotantokomitea / MBS

My Dress-Up Darlingista live-action-sovitus

hinichi Fukudan manga-sarja My Dress-Up Darling sovitetaan näytellyksi televisiosarjaksi. Uuden sarjan viralliset kotisivut aukesivat elokuun lopulla. Samalla paljastettiin sarjan näyttelijät. Päähenkilöiden Marin Kitagawan ja Wakana Gojoun rooleissa tullaan näkemään Riko Nagase (Tokyo Tower) ja Kouta Nomura (Ano ko no kodomo). Sarja saa ensi-iltansa MBS-kanavalla lokakuun 8. päivä. Tiger & Bunnyn parissa työskennellyt Satoko

Okazaki on työstänyt sarjan käsikirjoituksen. Vuonna 2018 alkanut My Dress-Up Darling kertoo kahdesta lukiolaisesta nuoresta, nukeista kiinnostuneesta Wakanasta ja cosplayta harrastavasta Marinista, jotka löytävät yhteisen sävelen vaatteiden ompelun kautta. CloverWorks sovitti mangan animesarjaksi vuonna 2022. Square Enix julkaisee mangaa parhaillaan englanniksi.

J.C.STAFF työstää Honey Lemon Sodasta animea J.C.STAFF-studio työstää Mayu Muratan Honey Lemon Soda -mangasta animesarjaa. Tuotantokomitean tiedotteen mukaan sarjan ohjaa Hiroshi Nishikiori (A Certain Magical Index) ja käsikirjoittaa Akiko Waba (Blue Reﬂection Ray). Päärooleja ääninäyttelevät Kana Ichinose (Dr. Stone, Carole & Tuesday) ja Shougo Yano (Given). Animesovitus ilmestyy tammikuussa. Honey Lemon Soda kertoo lukioikäisestä ujosta Ukasta ja

Lähde: Sarjan X-tili, SQUARE ENIX

suositusta Kaista, jotka sattuman kauppaa tutustuvat ja ihastuvat koulussa. Muratan alkuperäinen manga on ilmestynyt Shueishan Ribon-lehdessä vuodesta 2015 alkaen. Pokkareita shoujo-sarjaan on kertynyt 23 kappaletta, ja pokkareita on yhteensä myyty yli 13 miljoonaa kappaletta. Yen Press julkaisee mangaa englanniksi. Lähde: Crunchyroll

Lehdet

Manga © Makoto Ojiro, Shogakukan

Yuri-lehti Galetten parhaat palat pian englanniksi Itsenäistä yuri-lehti Galettea pääsee pian lukemaan englanniksi. Syyskuun ensimmäisenä päivänä päättyi Kickstarter-kampanja, jonka avulla lehti pyrki rahoittamaan englanninkielisen version tuottamisen. Kampanja oli menestys: se ylitti noin 10 000 euron tavoitteensa moninkertaisesti. Kampanjalla oli sen sulkeutumisen aikaan yli 600 tukijaa ja kampanja oli kerännyt noin 45 000 euroa. Galette on yuri-taiteilijoiden vuonna 2017 perustama lehti, joka

ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Se julkaisee yuri-mangaa sekä kuvituksia. Uudessa versiossa tullaan julkaisemaan aiemmin ilmestyneitä sisältöjä englanniksi käännettyinä. Luvassa on esimerkiksi mangakäännöksiä Milk Morinagan, Izumi Kittan ja Mera Hakamadan töistä. Ensimmäisen englanninkielisen numeron julkaisuaikataulu ei ole vielä tiedossa. Lähde: ANN

Manga

Mari Okada ja Makoto Ojiro yhteistyöhön

Requiem of the Rose King -mangakalta uusi sarja

uonna 2022 päättyneen Requiem of the Rose King -sarjan tekijän Aya Kannon uutuussarjan Meiou no zakuron ensimmäinen luku ilmestyi 2. syyskuuta. Sarjaa julkaisee Akita Shoten -kustantamon verkkolehti Champion Cross. Meiou no zakuron luvut ilmestyvät kahdesti kuussa. Kannon uutuussarja kertoo epäonnisesta pojasta nimeltä Seiji, jonka elämässä vaarat ovat jatkuvasti lähellä. Tämän vuoksi hänellä ei ole

juuri ystäviä. Epäonnen taustalla on lapsuudessa tapahtunut onnettomuus: Seiji putosi kaivoon ja lipsahti vahingossa manalaan. Seiji toi manalasta jotakin mukanaan, ja tarinan alussa tuo jokin kääntää hänen elämänsä ylösalaisin. Viz Media julkaisee englanniksi Requiem of the Rose Kingiä. Vielä ei ole tietoa, aikooko kustantaja hankkia myös Kannon uutuuteen lisenssin.

hjaaja-käsikirjoittaja Mari Okada ja mangaka Makoto Ojiro työstävät yhteistä mangaprojektia. Asiasta kertoi Shogakukan-kustantamon Big Comic Spirits -lehti syyskuun alussa. Mari Okada on menestyksekkäästi ohjannut muun muassa anime-elokuvat Maquia- When the Promised Flower Blooms (2018) ja Maboroshi (2023). Käsikirjoituksia hän on puolestaan tehnyt muun muassa animesarjoihin Toradora! (2008–2009), anohana

Lähde: ANN

(2011) ja O Maidens in Your Savage Season (2019), joka pohjasi hänen kirjoittamaansa mangaan. Makoto Ojiro tunnetaan puolestaan parhaiten Insomniacs After School -mangasta (2019–2023). Parivaljakon yhteistyömanga kantaa nimeä Shisutarejisuta. Manga kertoo Big Comic Spiritsin mukaan idoleille vaatteita tekevistä ompelijoista. Mangan ilmestymisajankohtaa ei ole vielä julkistettu. Lähde: ANN, Makoto Ojiron X-tili

Manga

Elokuvat

Seven Seas Entertainment julkisti Anime NYC 2024 -tapahtumassa julkaisevansa Hideo Yamamoton klassikkomangan Ichi the Killerin ensimmäistä kertaa englanniksi. Erittäin väkivaltainen teos kertoo Ichi-nimisestä rikkinäisestä, itkuisesta ja taidokkaasta tappajasta sekä hänen yakuza-vihollisistaan. Ichi the Killer julkaistiin alun perin vuosina 1998–2001 Weekly Young Sunday -lehdessä. Sarjasta on tehty kaksi live-action-elokuvasovitusta, vuoden 2001 Takashi Miiken (Audition) ohjaama Ichi the Killer ja vuoden 2003 1-Ichi.

Ichi the Killer -manga ensimmäistä kertaa englanniksi 10-osainen sarja tiivistyy englanniksi viiteen kokoelmapokkariin, joista ensimmäinen ilmestyy maaliskuussa 2025. Kokoelmapokkareiden lisäksi julkaistaan myös Volume 0 -teos. Lisäksi Seven Seas Entertainment julkisti 13 muuta julkaisua ensi vuodelle, muun muassa Saki Aidan ja Yamimaru Enjin ranobe Bowing to Love: The Noble and the Gladiator ja Amano Seijun ja Mosskonbun mangasarja I Got Married to the Girl I Hate Most in Class. Lähde: ANN

Muoti

One Piece, Doraemon ja Chainsaw Man seikkailevat vaatetuksessa

Vuokraperheetelokuva saapuu Suomeen lokakuussa

25-vuotisjuhlintaa. Yhteistyössä suunnittelussa ja toteutuksessa on muotimerkki Dim Mak. Mallisto saa inspiraationsa mangan nykyisestä Egghead-tarinankaaresta, ja mukana on tutut Olkihattupiraatit. Toein mukaan itse muotinäytöksestä halutaan tehdä mukaansa tempaisevampi yhdistämällä kuvia ja elementtejä sarjasta.

apanilainen elokuva Vuokraperheet saa ensi-iltansa Suomessa 11. lokakuuta. Elokuva kertoo Kenta Mikamista (Shun Shioya) jonka yritys pyörittää hieman erilaista henkilöstövuokrausta: ﬁrma vuokraa perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä niitä tarvitseville. Mikamin rooli vaihtuu isästä rakastajaksi sekä asiakkaiden toiveiden mukaan lähetetään niin onnitteluita kuin anteeksipyyntöjä. Työssään Mikamin asiakkaita yhdistää tyytymättömyys nykyiseen elämäänsä, johon kaivataan hetken onnellisuutta. Toisaalta rahalla ostettu onnellisuus johtaa myös eettisesti haasteellisiin tilanteisiin. Elokuva heijaste-

Lähde: ANN, ANREALAGEn omat verkkosivut, Crunchyroll © Fujiko-Pro © Doraemon House

Suositut anime- ja mangasarjat ovat kasvavissa määrin päätyneet eri muotitalojen ja vaatemerkkien tuotteisiin. Alla muutama poiminta alkusyksyn muotiuutisista. Myymäläketju Bershka teki yhteistyötä Crunchyrollin kanssa ja julkisti kaksi vaate- ja asustemallistoa syyskuussa. Miehille suunnattua mallistoa koristaa Chainsaw Man -sarja, naisten mallistoa puolestaan The Frieren: Beyond Journey’s End. Molemmat mallistot ovat saatavilla Bershkan nettisivuilla sekä myymälöissä. Bershka ja Crunchyroll ovat tehneet yhteistyötä aiemminkin, muun muassa Junji Itolle pyhitetyllä mallistolla. Doraemon-anime puolestaan koristi ANREALAGE-muotimerkin futuristisia ja funktionaalisia vaatteita. Mallisto oli myynnissä vain syyskuun alussa kahdessa pop up -kaupassa Tokiossa ja Osakassa. One Piece -sarja puolestaan tallustelee New Yorkin muotiviikkojen näytöslavoilla vuonna 2025. Studio Toei Animation julkisti syyskuun neljäs päivä, että One Piecen kevät-kesämallisto on osa sarjan

lee japanilaisen yhteiskunnan kipukohtia: yksinäisyys, ihmiskontaktien puute sekä kulissien ylläpitäminen. Elokuvan tuo Suomeen suomalainen yhtiö TabiCine. Yhtiön ensimmäinen tuontielokuva, kauhujännäri The Good Father pyöri elokuvateattereissa viime keväänä ja elokuvan DVD-julkaisu saapui kauppoihin viime elokuussa. TabiCinen tavoitteena on tuoda Suomen elokuvateattereihin japanilaista modernia elokuvaa tyylilajeja kaihtamatta. Vuokraperheet on ohjaaja Takehito Sakamoton toinen kokopitkä elokuva. Elokuvan ikäraja on 12. Lähde: TabiCine

Tilaa Anime Shopista! alk. 30 € animeshop.ﬁ

Teksti: Jenni Väyrynen

TAIKASOTURIEN PALUU uosi 2024 on hemmotellut milleniaali-ikäisiä animangaharrastajia. Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana eri studiot ovat ilmoittaneet useiden klassikkosarjojen jatko-osista ja uusista sovituksista. Studio Mappa julkaisi maistiaiset The Rose of Versailles -elokuvasta sekä uudesta Ranma ½ -animesta. Toei Animation puolestaan tuo lokakuussa 2024 kauan odotetun Dragon Ball Daima -sarjan ruutuihin. Yksi nostalgiapommeista, joka sai vanhemman suomalaisen Y-sukupolven animefanien huomion, on Magic Knight Rayearth -sarjan uudelleenkäynnistys. Shoujo-genren lisäksi sarja muistetaan klassisena isekai-seikkailuna. Magic Knight Rayearthin on luonut legendaarinen CLAMP-taiteilijaryhmä. Manga ilmestyi vuosina 1993–1995 shoujo-lehdessä Nakayoshi. Sarja sai jatko-osan nimeltä Magic Knight Rayearth II. Sarja muistetaan parhaiten vuoden 1995 Tokyo Movie Shinshan (nykyinen TMS Entertainment) tuottamasta animeadaptaatiosta. Sovitus rantautui jopa Suomen televisioihin, kun Subtv-kanavalla 2000-luvun alkupuolella se esitettiin nimellä Taikasoturit. 2000-luku oli aika, jolloin anime ja manga vasta etsivät jalansijaa suomalaisessa populaarikulttuurissa. Taikasoturit saapui televisioon aikana, jol-

AMP

Taikasoturit on tarina kolmesta 14-vuotiaasta, toisilleen täysin tuntemattomasta tytöstä: Umista, Fuusta ja Hikarusta. Tyttöjen koulut vierailevat sattumoisin samaan aikaan Tokion näköalatornissa. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyy sokaiseva valo, jonka keskellä on kaunis nuori tyttö. Kyyneleet silmissään mysteerinen neito anelee legendaarisia taikasotureita pelastamaan hänen maailmansa tuholta. Rukouksen myötä Tokio katoaa kolmikon ympäriltä, ja yhtäkkiä he löytävät itsensä vieraasta maailmasta nimeltä Cephiro, jonka kohtalo on heidän käsissään. Cephiro on maailma, jossa yksilön sydämen vahvuus ja mielenvoima määräävät kaiken. Mitä voimakkaampi tunne yksilön tahdon takana on, sitä todennäköisemmin hänen toiveensa toteutuu. Tämä mahdollistaa mitä fantastisemmat skenaariot ja tilan, jossa ihmiset pystyvät elämään rauhassa erilaisten henkien ja ei-inhimillisten olentojen kanssa. Cephiron rauhaa ylläpitää tukipilarina toimivan Prinsessa Emerauden rukoukset. Katastroﬁ on kuitenkin iskenyt tähän maagiseen utopiaan, sillä ylipappi Zagato on kaapannut Emerauden, sulkenut hänet vankilaan ja täten syössyt maailman kaaokseen. Ilman tukipilarin rukouksia Cephiro on tuhoutuva. Jotta Umi, Fuu ja Hikaru voisivat palata takaisin kotiinsa, heistä täytyy tulla legendaariset taikasoturit ja pelastaa heidät kutsunut prinsessa Emeraude pahan Zagaton kynsistä. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä saavuttaakseen päämääränsä tyttöjen tulee oppia käyttämään maagisia miekkoja ja taikuutta sekä herättämään muinaiset riimujumalat. Isekai (käännös ”toinen maailma”) on hyvin suosittu spekulatiivisen ﬁktion genre japanilaisessa populaarikult-

Uudesta animesta on toistaiseksi julkaistu vain yksi mainosjuliste.

” TAIKASOTURIT-SARJA ON HYVIN KLASSINEN ESIMERKKI PERINTEISESTÄ PORTAALIMATKAN SISÄLTÄVÄSTÄ ISEKAISTA.” tuurissa. Siinä missä länsimaalaisessa kirjallisuudessa vastaavanlaiset tarinat voivat esiintyä muun muassa historiallisen ﬁktion, seikkailutarinoiden ja sciﬁn muodossa, isekai on lähes poikkeuksetta fantasiaan nojautuva genre. Historiaan ja fantasiakirjallisuuteen erikoistunut tutkija Farah Mendlesohn on lajitellut fantasiagenren tarinat neljään eri kategoriaan: portaalimatkafantasia, immersioinen fantasia, intruusioinen fantasia sekä liminaalinen fantasia. Hyvin usein isekai-sarjat kuuluvat näistä neljästä kategoriasta ensimmäiseen, jossa fantasian elementit ilmaantuvat vasta

loin suomalainen fanittaminen oli vasta muodostamassa omaa identiteettiään, auttaen näin sen muodostamisessa. Ei ole ihme, että anime on jäänyt monien suomalaisten fanien mieleen ja ansainnut erityisen paikan kollektiivisissa muistoissa. Mangakustantamo Punainen jättiläinen julkaisi vuonna 2013 Kim Sariolan suomennoksen alkuperäisestä mangasta, kantaen nimiä Magic Knight Rayearth - Taikasoturit ja Taikasoturit 2.

päähenkilön kulkiessa portaalin läpi. Tämän kaltaisissa sarjoissa hahmon täytyy suorittaa jonkinlainen sankarinmatka avatakseen portaali uudemman kerran ja palatakseen kotiinsa. Taikasoturit-sarja on hyvin klassinen esimerkki perinteisestä portaalimatkan sisältävästä isekaista, sillä sankarittarien on toteutettava missionsa, jotta kotiinpaluu olisi mahdollinen. Prinsessa Emerauden rukous toimii portaalina, joka siirtää päähenkilöt täysin normaalista ja arkipäiväisestä maailmasta fantastiseen maailmaan. Päähenkilöt saavat selkeän tehtävän, joka heidän tulee suorittaa. Tapahtumat noudattavat selkää rakennetta, jossa hahmojen täytyy ensin päästä kohdasta a kohtaan b voidakseen siirtyä lopulta kohtaan c. Kyseinen rakenne muistuttaa tietyllä tavalla perinteisiä tietokoneroolipelejä. Seikkaan kiinnittävät huomiota myös tarinan sankarittaret matkansa alkutaipaleella.

Taikasoturit sisältää runsaasti nopeatempoisia taisteluita, joita käydään niin taian, miekkojen kuin myös jättimäisten mecha-robottien avulla. Kaikesta toiminnasta huolimatta Taikasoturit on kuitenkin pesunkestävä

shoujo-tarina. Sarjan sielu ja sydän on kolmen tytön välinen ystävyys, joka mahdollistaa heidän hahmokehityksensä ja kasvun niin yksilöinä kuin ryhmänä. Tunteet ja erilaiset tuntemukset ovat hyvinkin fyysisesti läsnä sarjassa ja ne manifestoituvat Cephiron kuvitteellisessa maailmassa hyvinkin konkreettisena. 80-luvun loppupuolella perustettu naismangakoista muodostuva kollektiivi CLAMP on hyvin tunnettu erilaisista yliluonnollisista shoujo-sarjoista. Ryhmän tunnetuimpiin sarjoihin lukeutuu CardCaptor Sakura (2000), Tsubasa: Reservoir Chronicle (2003) ja xxxHolic (2003). Siinä missä ryhmän repertuaariin kuuluu mitä erilaisempia ja mielikuvituksellisempia sarjoja, niitä kaikkia yhdistävät toistuvat teemat. CLAMPin kaikki teokset sisältävät pohdintoja rakkauden moninaisuudesta ja kohtalosta. Tämän lisäksi ryhmä on tunnettu synkistä ja monimutkaisista juonenkäänteistä, jotka pakottavat päähenkilöt ja tätä kautta lukijat vaikeiden moraalikysymysten äärelle. Taikasoturien Cephiro-maailman ongelmakohdat toimivat tästä erinomaisena esimerkkinä. Cephiron maailma esitetään alun perin ajatuksena fantastisesta utopiasta. Maailma, jossa kaikki toiveet toteutuvat ja ihminen pystyy elämää täydellisessä rauhassa luonnon kanssa. Käytännössä todellisuus on kuitenkin toinen. Kuten moderni yhteiskuntamme, myös Cephiro tarvitsee toimiakseen resursseja. Mutta luonnon sijaan tämä resurssi on Emerauden rukoukset. Utopian määritelmään mielletään ajatus ihanteellisesta maasta, jossa vallitsee täydellinen yhteiskuntamuoto. Tähän määreeseen kuuluu kuitenkin pieni ironian vivahde. Utopia on aina kuvitteellinen. Termin etymologia koostuu Kreikan sanoista u viitaten sanaa ”ei” ja topos viitateen sanaan ”paikka”, tarkoit-

taen näin olematonta paikkaa. Cephiron mielikuvituksellisessa maailmassa täydellinen utopia jää vain idean tasolle. Maailmassa saattaa vallita rauha ihmisen ja luonnon välillä, mutta on kiinnitettävä huomiota, minkä päälle kaikki näennäinen rauha on rakennettu. Lopulta toisen utopia osoittautuu aina toisen dystopiaksi.

Jo 60-luvulta eteenpäin aktiivisesti toiminut studio TMS Entertainment vastaa Taikasoturien uudesta sovituksesta. Alkuperäisen, 30-vuotta vanhan animeadaptaation ohjaajan puikoissa toimi Toshiki Hirano. Käsillä olevan artikkelin kirjoitushetkellä studio on ehtinyt julkaista vain lyhyen maistiaisen ja

”TOISEN UTOPIA OSOITTAUTUU AINA TOISEN DYSTOPIAKSI.” julisteen tulevasta animesta. Ohjaajat, ääninäyttelijät ja muu luova tiimi ovat kuitenkin vielä tuntemattomissa, aivan kuten sarjan julkaisupäivämäärä. Anime-lehden toimitus jää odottamaan henkeään pidellen lisäuutisia uudesta sovituksesta. Kyseessä on kuitenkin portaalifantasian klassikko, joka iskee uudelleen juuri sopivasti isekai- ja fantasia-animen trendikaudella.

Kysy kääntäjältä, osa 3

Suomentaja Antti Valkama vastailee lukijoiden kysymyksiin mangan suomentamisesta.

Zorolla on käytössä vahva ”mä”.

Kielellistä iloittelua One Piecessä

Kääntäjäkunnassa on tapahtunut hiukan muutoksia, muttei vielä varsinaista sukupolvenvaihdosta. Julkaisuja ei ole niin paljoa, että voisi työllistää suurta joukkoa. Ivrean suomentajien määrästä ja työurasta meillä ei ole tietoa. Alkuvaiheista saakka mangaa suomentaneet ja yhä jatkavat kääntäjät ovat kaikki Sangatsu Mangan ja Punaisen jättiläisen leivissä. Miten kääntämisessä otetaan huomioon murteet?

Vaihtelevasti. Joskus suomentaja kääntää murrepuheen vain hiukan erikoiseksi puhetavaksi. Joskus puhe korvataan suomalaisella murteella. Aina ei löydy hyvää vastinetta. Esimerkiksi Kansain murretta puhuva hahmo on usein hauska ja ovela, mutta Suomesta ei löydy murretta, johon liitettäisiin ensisijaisesti juuri samat ominaisuudet. Joskus lievä murre on parasta sivuuttaa, jos sen tuominen käännökseen vain loisi oudon vaikutelman. Kun sarja on muutenkin melkoista kieli-ilottelua, murteet ovat hauska lisä, vaikka niitä ei välttämättä tarvittaisikaan. One Piece on tästä hyvä esimerkki. Jumping-sarjassa taas murre oli pienessä, mutta tärkeässä osassa. Sarjan päähenkilölle, Tokion kasvatille, käsittämättömän Aomorin murteen tilalle otettiin yhtä käsittämätön Rauman murre. Jos kääntäjä itse ei satu osaamaan murretta ja sitä tarvitaan paljon, olemme usein kysyneet avuksi jonkun osaavan ihmisen muuntamaan käännöksen murteelle. Onneksi heitä on tähän mennessä löytynyt tuttavapiireistä.

äännöllinen mangan julkaisu on jatkunut Suomessa jo yli 20 vuotta. Millä tavoin kääntämistyö on muuttunut tänä aikana?

Suurin muutos lienee, että itse kullekin suomentajalle on karttunut kokemusta. Työtavat ovat kaiketi muuttuneet melko vähän. Jos mangan julkaisu olisi käynnistynyt joitakin vuosia aiemmin (Dragon Ball alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 2003), Internetin olemassaolo ja tiedonhaun helpottuminen olisivat luultavasti merkinneet isoa muutosta. Aiemmin kirjat olivat ainoa kunnollinen tapa saada tietoa, joten kääntäjällä oli syytä olla sekä laaja valikoima hakuteoksia kotona että kunnon kirjasto riittävän lähellä. Täsmällistä, luotettavaa ja perinpohjaista tietoa saa yhä kirjoista, mutta usein työssä joutuu hakemaan myös sinänsä vähämerkityksisiä nippelitietoja. Siihen Internet on paras väline.

Tälle palstalle voi lähettää kysymyksiä mangan suomentamisesta Anime-lehden X- tai Instagram-tilille (@animelehti).

13 13

Reseptejä ja ruokatietoutta japanilaiseen ruokaan hurahtaneen restonomin keittiöstä.

Japanilainen keittiö

OSA 13 TEMPURA

Tempura 天ぷら

nestettä ja kuuma öljy eivät tunnetusti tule toimeen keskenään. Tähän reseptiin olen pyrkinyt valitsemaan alkusyksystä tarjolla olevia kotimaisia raaka-aineita. Muutoin voi valita, mitä haluaa tai on saatavilla. Vaikka esitetyssä tempura-taikinassa on käytetty kananmunaa, on taikinasta Internetissä myös vegaanisia versioita. Koska friteerattavat ainekset ovat täysin omasta mausta kiinni, sopii tempura mainiosti vegaanien ja kasvissyöjien ruokapöytään. Reseptin tensuyu-kastike on yleinen tempuran kanssa tarjoiltava lisuke. Itse dippaan tempuraa mieluummin suolaan, kuten macha- tai wasabi-suolaan. Suolasekoitteissa käytän suunnilleen 80 % suolaa ja 20 % toista haluttua ainesta. Mette Pesonen © Miki Yoshikawa / Kodansha / 2014 ”Yamajo”-tuotantokomitea

esä on loppunut, vaikka syksy on alkanut epätavallisen lämpimänä. Tämän vuoden reseptien teemana on ollut shun- eli kausiruoat. Onkin loogista, että tällä kertaa keskityn aineksiin, joita saa kaupoista, torikojuilta, omilta viljelmiltä ja metsistä. Kun pohdin sienien ja tuoreiden vihannesten hyödyntämistä, päädyin tempuraan. Tempura ei ole tyypillisin syksylle, mutta friteerattu ruoka maistuu aina. Tempura perustuu todennäköisesti portugalilaiseen peixinhos da horta -ruokaan. Se saapui Japaniin katolisten lähetyssaarnaajien ja kauppiaitten mukana niin kutsutun nanban-kaupankäynnin aikaan. Japanilaiset kävivät kauppaa “etelän barbaarien” kanssa vuosina 1540–1614 sakoku-aikaan saakka, minkä jälkeen länsimaalaiset tahot pystyivät käymään kauppaa vain hyvin rajatusti. Edes eristäytynyt politiikka ei voinut voittaa hyvää ruokaa, joten tempura juurtui japanilaiseen ruokakulttuuriin pysyvästi. Aikanaan tempura oli lähinnä pikaruokaa. Nykyään se on arkiruuan ja fiinin erikoisruuan välimaastossa. Koska uppopaistaminen ei ole kaikkein helpoin valmistustapa, tempuraa tehdään japanissa harvemmin kotona. Ravintoloissa siihen puolestaan törmää erittäin usein, joko omana ruokalajinaan tai muun ruuan, kuten nuudelien, lisukkeena.

Animen numerossa 134 kerroin kahdesta muusta japanilaisesta uppopaistetusta ruuasta, tonkatsusta ja korokkesta. Tempura eroaa kuitenkin näistä kushiage-ruuista sen taikinan takia. Tempuran kuuluu olla lopulta varsin kevyt ruoka. Taikina ja paistaminen auttavat tuomaan tuoreille aineksille lisää ulottuvuutta, mutta itse raaka-aine ei saa jäädä taikinan varjoon. Vaihtoehtoja tempuran raaka-aineiksi on lukemattomia aina äyriäisistä yrtteihin. Ainoastaan erittäin “kosteita” aineksia, kuten tomaatti ja kurkku, kannattaa välttää, sillä liika määrä

” Koska uppopaistaminen ei ole kaikkein helpoin valmistustapa, tempuraa tehdään japanissa harvemmin kotona. ”

Valmistus Leikkaa sienten varret pois. Lakkeihin voi tehdä koristeeksi muutama matala viilto, jotta vaalea sisus pilkottaa lakissa kauniisti. Viilto vaatii hieman harjoittelua, mutta sieni ei mene piloille, vaikkei se olisikaan esteettisin. Leikkaa parsakaalin nuput erilleen. Leikkaa kesäkurpitsasta suunnilleen sentin paksuisia kiekkoja. Leikkaa paprikasta noin kuusi viipaletta pituussuuntaan. Leikkaa porkkana ja valkoretikka ohuiksi julienne-suikaleiksi. Isoreikäinen raastin kelpaa myös. Sekoita porkkana ja retikka keskenään, ja tee niistä vähän kämmentä pienempiä lettuja. Tästä yhdistelmästä paistuu niin kutsuttu kakiage. Leikkaa munakoison yläosa irti ja kasvis pituussuunnassa neljäksi tai kuudeksi palaksi. Leikkaa paloista “viuhkia” leikkaamalla niihin ohuita viiltoja ja levittämällä viillot. Jos viuhkamalli tuntuu vaikealta, leikkaa munakoiso kesäkurpitsan lailla keikoiksi. Pera muikut, jos tätä ei ole tehty valmiiksi. Pienet muikut paistuvat kokonaisina helposti, mutta jos epäröit kokonaisten kalojen paistamista, fileoi ne. Taputtele kalat kuiviksi talouspaperilla. Voit myös pyöräyttää kalat jauhossa, mikä auttaa taikinan tarttumista. Sekoita taikinan ainekset. Taikinasta tulee paakkuisen lettutaikinan kaltaista. Älä sekoita siitä liian tasaista, paakut kuuluvat asiaan. Tempura-taikinassa on ensiluokkaisen tärkeää, että taikina on mahdollisimman kylmää. Siksi taikinan teko pitää jättää viimeiseksi ja veden tai vichyn on oltava jääkylmää. Jauhot ja kananmunatkin kannattaa säilöä ennakkoon jääkaapissa. Itse pidän kulhon alla jääpakkausta kaiken varalta. Jotkut kokit vannovat, että vichy tekee taikinasta parempaa, mutta itse en ole huomannut valtavaa eroa sen ja kylmän veden välillä. Taikinan sekoituksen aikana kuumenna öljy 180-asteiseksi. Jos ruokalämpömittaria ei ole, helpoin tapa tarkistaa öljyn lämpötila on tiputtaa sinne pisara taikinaa: jos pisara nousee öljyn pintaan, lämpötila on sopiva. Uppopaistamisen sijasta tempuran voi paistaa paistinpannulla, jossa on suunnilleen sentin korkuinen määrä öljyä. Lopputulos ei ole tismalleen sama kuin uppopaistossa, mutta tämä on kätevä vaihtoehto. Kasta raaka-aineet taikinassa ja paista öljyssä, kunnes taikina on kullanruskeaa. Tämä vie yleensä vain muutaman minuutin. Logiikka on, mitä kovempi raaka-aine, sen pidempään paisto kestää. Ota ainekset pois öljystä ja aseta ne valumaan joko ritilän tai talouspaperin päälle. Tarjoile heti, kun öljy on valunut aineksista pois. Sekoita dippikastikkeen ainekset yhteen. Jos käytät alkoholia sisältävää miriniä, keihauta kastike, jotta alkoholi haihtuu. Jos taikinaa jää yli, siitä voi tehdä tenkasua eli tempura-taikinan palasia. Sekoita taikina niin tasaiseksi, kuin mahdollista. Tiputtele taikina joko syömäpuikkojen, teelusikan tai silikoniharjan avulla öljyyn. Pisaroiden tulisi olla suunnilleen sormenpään kokoisia, mutta ei haittaa, jos osa on pienempiä tai isompia. Paista, kunnes pisarat ovat kullanruskeaa ja laita palaset valumaan. Säilytä tenkasu kylmässä, mieluiten pakastimessa. Voit käyttää tenkasua vaikka nuudeleiden tai okonomiyakin päällä.

Annoskoko: 2 annosta Valmistusaika: Noin 20 minuuttia Paistettavaksi: 6 muikkua 6 sientä, esim. siitaketta tai tattia 1 parsakaali 1 pieni kesäkurpitsa 1 pieni munakoiso 1 punainen paprika 1 porkkana 1 valkoretikka Taikina: 2 dl vehnäjauhoja 1,5 dl peruna/maissijauhoa 3 dl jääkylmää vettä tai vichyä iso kananmuna ripaus suolaa Dippi: 1,5 dl dashia 2 rl miriniä 2 rl soijakastiketta Öljyä paistamiseen. Kulho taikinaa varten ja syömäpuikot sen sekoittamiseen. Kattila tai korkeareunainen paistinpannu uppopaistamista varten. Reikäkauha. Ritilä tai talouspaperia öljyn valuttamiseen. Ruokalämpömittari, jos on. Matalat lautaset tarjoilua varten.

Muistatko tämän?

Toimitus tarkastelee teoksia, jotka ovat ajan saatossa nousseet klassikoiksi, erityisen nostalgisiksi tai aikansa internetilmiöiksi.

Ranma ½ päivitettynä vuoteen 2024.

Ranma ½ Pojasta tytöksi ja takaisin

ikäli oma animangaharrastus sai lähtösysäyksensä vuosien 2000–2010 välillä, Rumiko Takahashi on varmasti tuttuakin tutumpi nimi. Takahashi on yksi Japanin arvostetuimmista ja suosituimmista naismangakoista. Hän on myös yksi shounen-mangan uranuurtajista. Tuotteliaan Takahashin portfoliosta löytyvät muun muassa avaruusolento-komedia Urusei Yatsura, shounen-romanssi Maison Ikkoku, jalokiven metsästysseikkailu Inuyasha sekä monet muut teokset. Monelle 2000-luvun alun nuorelle tutuin sarja lienee kuitenkin Ranma ½, joka oli yksi keskeisemmistä sarjoista mangan läpimurrossa lännessä. Ranma ½ julkaistiin Japanissa vuosina 1987–1996 Weekly Shounen Sunday -lehdessä ja saavutti valtavan suosion. Vuonna 2021 sarja ylitti 55 miljoonan myydyn kopion rajapyykin, mikä tekee siitä yhden menestyneimmistä mangasarjoista. Mangan menestyksen myötä sarjasta on tehty kaksi animesovitusta studio Deenin tuottamana sekä useita

OVA-elokuvia. Sarjaan perustuvia videopelejäkin on tuotettu muutama. Kesäkuussa 2024 Takahashi ilmoitti X-tilillään uudesta animesovituksesta, joka alkaa lokakuussa 2024.

Vuosituhannen taitteessa Ranma ½ lähti valloittamaan maailmaa onnistuneesti. Sarja oli erittäin suosittu Amerikassa, jossa manga julkaistiin ensimmäisen kerran vuosina 1992–2003. Nykyään jo mangan julkaisutoimintansa lopettanut Egmont Kustannus julkaisi sarjan kaikki 38 osaa vuosina 2003–2006. Ranma ½ oli kustantamon ensimmäinen mangajulkaisu, joka nykykäytännöstä poiketen julkaistiin lukusuunta peilattuna. Sarjalla oli keskeinen osa Euroopan sekä Suomen mangabuumia, minkä vuoksi se on erittäin rakastettu ympäri maailman vielä nykyäänkin. Ranma ½:n päähahmo on sarjan nimikkohahmo, nuori Ranma Saotome. Ranma on monien taistelulajien mestari, joka on isänsä kanssa kiertänyt ympäri maailmaa aina uusia taitoja opetellen. Tarinan alkaessa Ranma on pudonnut eräällä Kiinaan suuntautuneella harjoitusmatkalla

nen Shampoo, likinäköinen ankkapoika Mousse, pikkuhousuja varastava Happoosai sekä tietenkin taisteleva pääpari Ranma ja Akane ovat edelleen monen muistoissa. Hahmojen kanssakäyminen tuntuu siltä, kuin olisi vetänyt kymmenen energiajuomaa putkeen huurrutettuna ämpärillisellä sokeria. Vauhtia ei puutu, sillä hahmojen väliset nahinat ja ihastumiset sekä suhteet suuntaan ja toiseen ovat vauhdikasta menoa. Ranma ½:ta on pidetty myös haaremisarjojen esiäitinä, sillä sekä Ranmalla että Akanella on useampi kuin yksi kosija jonossa. Alastomalta pinnaltakaan ei vältytä.

Vaikka Ranma ½:n tarina on komediapainotteinen, sillä

” Ranma ½:lla on tärkeä paikka Euroopan sekä Suomen mangamarkkinoiden kehityksessä. ” taikalähteeseen, jonka seurauksena hän muuttuu tytöksi olleessaan kosketuksissa kylmän veden kanssa. Kuuma vesi kumoaa taian vaikutuksen. Palattuaan Japaniin käy ilmi, että Genma-isä on kihlannut Ranman ystävänsä Akane-tyttärelle jo näiden ollessa lapsia. Ranma ja Akane ovat alusta asti kuin kissa ja koira; kaksikko ei voi sietää toisiaan. Ranma yrittää kaikin keinoin keksiä tavan saada lähteen taian purettua, vaikka liuta ystäviä, vihollisia ja kourallinen kihlattuja sekoittaa asioita enemmän kuin tarpeeksi. Ranma ½ on pitkälti huumoripitoinen sarja. Takahashille tyypillisesti teoksella ei ole selkeästi havaittavaa juonta. Sarja panostaa toimintaan ja hahmoihin, jotka ajautuvat hullunkurisista tapahtumista toisiin. Komediasarjan keskiössä on varsinkin Ranman muodonmuutos pojasta tytöksi, joka saa aikaan monenlaisia kinkkisiä tilanteita. Sarjan parissa Takahashi on päässyt vapauttamaan mielikuvituksensa, sillä mangaka johdattaa lukijansa ja hahmonsa mielipuolisiin sekä kahjoihin tapahtumiin. Sarjassa nähdään mitä omintakeisimpia hetkiä muun muassa luistelutaistelua, rautakorsetista eroon pyristelemistä sekä tyrannimaisen rehtorin päähänpistoja. Toki sarjassa törmätään myös tutumpiin skenaarioihin, kuten kummitustalossa vierailuun. Sarjan laaja, ikoninen ja monimuotoinen hahmokaarti on piirtynyt kokonaisen sukupolven verkkokalvoihin. Ranma ½ pitkälti muistetaan nimenomaan hahmoistaan. Possuksi muuttuva ja suuntavaistoton Ryoga, rakkauden nälkäi-

on sykähdyttäviä ja vakavahkoja hetkiä. Hahmojen konhotuksen vastapainona Takahashi tarjoillee tarkoin valikoituja hetkiä, jotka antavat saumaa suhteiden sekä hahmojen kehitykselle. Varsinkin Ranman ja Akanen suhteen kehittyminen etenee pienin askelin, mutta kaksikko kiilautuu toisiinsa silti tiiviisti. Koska hahmot eivät muuten juurikaan muutu, Ranman ja Akanen välisten tunteiden kehittyminen on erityinen osa tarinaa. Ranma kasvaa osaksi naisellista puoltansa, minkä myötä oppii ymmärtämään, että molemmat puolet ovat osa häntä itseään. Ranma ½:lla on tärkeä paikka Euroopan sekä Suomen mangamarkkinoiden kehityksessä. Se tarjosi aikanaan helpon tavan tutustua uuteen sarjakuvamuotoon. Nykyään sarjaa voi katsoa iloisena vaaleanpunaisten nostalgialasien läpi. Sen hullunkurinen meno ja melske vaikuttaa päättömältä, mutta mahduttaa itseensä paljon tunteita. Sarja ei ota itseään vakavasti, joka lienee osasyy sen menestykseen. Vaikka Ranma ½ ei ole nykyään yhtä uniikki kuin yli 20 vuotta sitten, pirun hyvin se viihdyttää vielä 2020-luvulla. Hanna Saarimaa

Anime vuodelta 1989.

Arvostelut

Arvosteluasteikko

Mette Pesonen 19 20 21 22 24 25 26

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

ANIME: My Deer Friend Nokotan ANIME: The Fable ANIME: T.P BON ELOKUVA: Places that were anime to me ANIME: Yatagarasu: The Raven Does Not Choose Its Master MANGA: My Name is Shingo MANGA: Alley

= Sarja kesken

Elina Koskinen

= Sarja päättynyt

Musiikkitieteen opiskelija ja mangan hamstraaja, jolle kelpaa genre kuin genre. Animangan lisäksi vapaa-aika kuluu musiikin ja pelaamisen parissa.

Jefulla sydän sykkii erityisesti showpainin suuntaan, mutta animea, mangaa ja videopelejä tulee kulutettua kohtuullisia määriä. Lempisarjoissa lentää hurme, kyyneleet ja kenelläkään ei ole kivaa. Välillä hahmotarinat koukuttavat, ja podcastit sekä musiikki ovat suurkulutuksessa.

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus.

Viktoria Murskaja

Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista.

Viktoria on japanologi, joka innostuu etenkin elokuvaan ja ruokakulttuuriin liittyvistä aiheista. Animessa häntä viehättää näyttävä animaatio ja tunnelma. Oma paikkansa on hömppäsarjoilla, joiden avulla on helppo sukeltaa Japanin arkeen ja huumoriin.

Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Arvostelu (anime)

My Deer Friend Nokotan Hirveää huumoria

Alkuperäinen nimi: Shikanoko Nokonoko Koshitantan Ohjaus: Masahiko Ohta Käsikirjoitus: Takashi Aoshima Studio: Wit Studio Alkuteos: perustuu Oshioshion mangaan Esitetty: 7.7.2024 - 18.9.2024 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

orako Koshi on täydellisen oppilaan perikuva. Hän on oppilaskunnan puheenjohtaja, suosittu ja erinomaisesti menestynyt oppilas. Mallioppilaan maineella Torakon kuitenkin yrittää piilotella häpeällistä jengimenneisyyttään. Kulissit ovat kuitenkin vaarassa romahtaa, kun hän tapaa uuden vaihto-oppilaan, peuran sarvilla varustellun Noko ”Nokotan” Shikanokon, joka tuntuu tietävän liikaa Torakon menneisyydestä. Varmistaakseen salaisuutensa pysyvän piilossa, Torako vastahakoisesti ystävystyy Nokotanin kanssa ja ryhtyy jopa koulun uunituoreen peurakerhon puheenjohtajaksi. Anime My Deer Friend Nokotan on kevyt komediasarja täynnä aivotonta huumoria ilman erityisen syvällistä juonta. Huumoria ammennetaan pääsääntöisesti Nokotanin omituisesta ulkokuoresta ja järjettömästä käyttäytymisestä, jotka tuntuvat ainoastaan piinaavan Torakoa. Eri hahmojen ja kertojan toimesta paikoitellen rikotaan neljättä seinää. Jaksoissa toisinaan tehdään viittauksia muihin anime- ja pelisarjoihin. Visuaalista huumoria puolestaan luodaan ripottelemalla tapahtumien taustalle realistisen näköisiä 3D-peuroja. Sarja on myös pullollaan peuramaisia sanaleikkejä ja kiintoisia faktoja peurojen sielunelämästä. My Deer Friend Nokotan vaikutti alkuasetelmansa ja en-

nakkomateriaalien puolesta lupaavalta animelta, jota katsoessa nauraisi vedet silmissä. Kuitenkin jo ensimmäisestä jaksosta lähtien peuraspektaakkeli kärsii merkittävästä ongelmasta: se ei ole erityisen hauska. Huumori ei ole äärimmäisen ala-arvoista, mutta vitsit ovat usein ennalta-arvattavia ja useaan otteeseen nähtyjä. Sarjan jatkuvat vitsit, kuten naureskelut Torakon neitsyydelle ja Torakon pikkusiskon sisarkompleksi, kyllästyttävät jo ensiesiintymisiltään. Kaikenkarvaiset peurasanaleikitkin eivät jaksa enää loppupuolella viihdyttää. Animen absurdimpi huumori jää usein harmillisen vaisuksi.

My Deer Friend Nokotan ei onnistu yllättämään katsojaa järjettömillä tilanteilla tai tykittämään vitsejä toisen perään samalla tavalla kuin genrensä paremmat edustajat, kuten Asobi Asobase tai Nichijou. Suurin pettymys peura-animessa on ehdottomasti se, ettei sitä katsoessa purskahda kertaakaan nauramaan ääneen. Positiivisena seikkana voi mainita animen äänimaailman. Erityisesti aloituskappale Shika-iro Days on hauska remputus, joka jää nopeasti sitkeäksi korvamadoksi. Tunnuskappaleen esittävät ilahduttavasti peurakerhon jäsenten ääninäyttelijät Megumi Han, Saki Fujita, Rui Tanabe ja Fuuka Izumi. Elina Koskinen

Arvosana: Absurdinen komediasarja, joka ei kuitenkaan onnistu olemaan erityisen absurdi tai hauska.

Arvostelu (anime)

The Fable Tappokoneen virkavapaa Ohjaus: Ryousuke Takahashi Käsikirjoitus: Mayumi Morita ja Yuuya Takashima Studio: Tezuka Productions Alkuteos: perustuu Katsuhisa Minamin mangaan Esitetty:

teita. The Fable tuntuu alkuun hyvin kiusalliselta ja ahdistavalta komediasketsiltä. Edetessään sarja näyttää todelliset kyntensä olemalla todella kylmäverinen trilleri ja heittäen komedian liikkuvasta autosta tien varteen riutumaan pahoinpideltynä. Kylmäverisyys on ollut erityisesti nähtävillä sarjan toisella puolikkaalla, sillä Satouta, hänen läheisiä ja työkavereita eri tavoin piinaava rikollisten ryhmä on toteutettu todella käsinkosketeltavan aidoksi, eivätkä he kaihda keinoja yrittää saada Fablea kiikkiin. Mitä lähemmäs loppukliimaksia mennään, sitä todentuntuisempaa jännitys on.

7.4.-22.9.2024 Jaksoja: 25 Suoratoistopalvelu: Disney+

Huumorin osalta The Fablea on hyvin vaikea arvioida.

able on alansa kokenut freelancer-palkkamurhaaja. Viimeisimmän keikkansa jälkeen hänen pomonsa käskee miestä pitämään matalaa proﬁilia vuoden ajan, sillä hänen tappokertoimensa on aivan liian korkea. Näin ollen Fable ei saa tappaa kokonaisen vuoden aikana ketään. Muuten hän on se, johon sattuu. Toisaalta normaali arki ilman verta ja ruutia voi antaa hänelle uutta näkökulmaa harjoittamaansa ammattiin. The Fable-sarjan ytimessä on, suoriutuuko Akira Satouksi tekeytynyt Fable virkavapaastaan vai onko synkän polun jatkuva kutsu liian houkutteleva alamaailman kovimmalle tekijälle. Fable ei kohtaa haastavaa tehtäväänsä yksin, sillä hän saa mukaansa vanhan luottokuskinsa, joka esiintyy niin ikään tekaistun henkilöllisyyden turvin hänen siskonaan Youkona.

Huumorin kukkaset ovat kukkineet lähinnä alkuosassa sarjaa, ja erityisesti luottokuski-Youkon kumotessa kuppia kuin kuningatar ja näyttäessä häntä lähestyneille miehille kaapin paikka. Youko ei osaa pelkästään vain ryypätä, vaan hän osaa myös taistella. Harmillisesti kyky nähdään sarjassa aivan liian myöhään. Hänelle olisin suonut vielä enemmänkin tällaisia hetkiä pitkin animea. En osaa arvioida, miten Youkon esittely on toteutettu alkuteoksessa. The Fablen animesovitus on teos, jota on hyvin vaikea suoralta kädeltä suositella. Se tekee tehtävänsä ollessaan mainos mangalle, mutta itsenäisenä animena se ei toimi. Nautin sarjasta sen edetessä, mutta joidenkin makuun se ei ole. Omalla kohdallani sarja innoittaa tarttumaan itse alkuteokseen, sillä animen jälkimaku on kuitenkin tarpeeksi hyvä. Toni Jefremoﬀ

Jos ollaan ihan rehellisiä, ihmiset ovat parjanneet The Fable-sarjaa liiaksi asti. Se ei ole animaation riemuvoitto, mutta kaikkien animesarjojen ei tarvitse sellaisia olla. Riittää hyvin, että tunnelma on luotu oikein ja saa katsojan kokemaan tun-

Vaivaannuttavasta komediasta kylmääväksi trilleriksi muuttuva kokonaisuus, joka toimii hyvänä mainoksena mangalle, mutta itsenäisenä animena se ei oikein toimi.

Arvosana:

Arvostelu (anime)

T.P BON

tapahtumia niitä kaunistelematta. Esimerkiksi sota, mytologioiden tapahtumat sekä noitavainot eivät ole välttämättä perheen pienimille sopivia. T.P BON’n tuottanut animestudio Bones on tehnyt hyvää jälkeä teoksen parissa, sillä sarja herättää hyvin pehmeitä ja nostalgisia tuntemuksia lapsuudesta pitämättä katsojaa liikaa pumpulissa. Erityistä plussaa anime saa siitä, ettei se ole täysin Japanin historian ympärille rakennettu, vaan matkakohteina on myös hyvin tuttuja länsimaisia paikkoja, jotka ovat tuttuja peruskoulun historian tunneilta.

Oppitunti Koulu-TV:n tapaan

Ohjaus: Masahiro Ando Käsikirjoitus: Yuuko Kakihara, Dai Satou Studio: Bones Alkuteos: perustuu Fujiko Fujion mangaan Estetty: 2.5.-17.7.2024. Jaksoja: 24

T.P BON’n heikkoutena on sen jaksottainen luonne.

Suoratoistopalvelu: Netﬂix

on Namihira on tavallinen teini, joka todistaa ystävänsä epäonnisen kuoleman ja päätyy osaksi salaista Aikapartiota. Kyseessä on historiallisiin hetkiin matkaava joukko, joka pelastaa ihmishenkiä karmeilta kohtaloilta. He eivät kumminkaan saa muuttaa tapahtumien kulkua merkittävästi. Mukana aikamatkoilla Bonilla on partion agentti Ream Stream ja maskottiolio Buyoyon, jotka toimivat matkanjohtajina ja päähenkilön opettajina.

Toukokuussa Netﬂixiin saapunut, Fujiko Fujion mangaan perustuva T.P BON (tai Time Patrol Bon) ponnahti yllättäen suoratoistopalvelun animetarjonnasta. Kun sarja aloittaa katsomaan, sitä pitää täysin lapsille suunnattuna animena sen ulkoasun vuoksi. Hahmot näyttävät hyvin lastenohjelmaan sopivilta. Teokseen ei kuitenkaan kannata suhtautua sellaisena. Sukeltaessa pintaa syvemmälle sarja käsittelee osassa jaksoistaan todella järisyttäviä historian Kuvat: © Fujiko-Pro © 2024 Netﬂix

Jokainen jakso on oma tarinansa, eikä niissä ole suoranaista syy-seuraussuhdetta sarjan myöhempiin tapahtumiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä koskee myös heinäkuun puolessa välissä julkaistua toista tuotantokautta. Toinen kausi aloittaa aivan uuden tarinan tuomalla toisen hahmon mukaan Aikapartioon Bonin rinnalle Reamin siirtyessä muihin tehtäviin ensimmäisen kauden lopussa. Ongelmistaan huolimatta T.P BON on mukavaa vaihtelua länsimaisen animenkatsojan normaaliin kattaukseen. Teos ei keksi pyörää uudelleen ollakseen opettavaista ajantappoviihdettä. Sarja sopii täydellisesti esimerkiksi kouluikäisen lapsen kanssa katsottavaksi ja keskustelun avaajaksi tosielämän historiallisista tapahtumista. Toni Jefremoﬀ

Arvosana: Opettavaista viihdettä, joka poikkeaa Netﬂixin normaalista tarjonnasta. Vanhemmille koululapsille myös opettavainen ja keskustelua herättävä sarja.

Arvostelu (elokuva)

Places that were anime to me Oi aikoja, oi paikkoja

Alkuperäinen nimi: Platser som var animé för mig Ohjaus: Anders Häger Jönson Käsikirjoitus: Anders Häger Jönson Ensi-ilta: 6.9.2024 (Suomessa) Kesto: 1 h 40 min

n vuosi 1971, ja nuori Hayao Miyazaki vaeltelee kesäisessä Tukholmassa odottaen tapaamista Astrid Lindgrenin kanssa, mikä ei koskaan toteudu. Kymmenen vuotta myöhemmin Mobile Suit Gundam -fanit kokoontuvat Tokiossa, kun ohjaaja Yoshiyuki Tomino julistaa uuden animen vuosikymmenen alkaneeksi. Pikakelaus vuoteen 1996. Nuori poika Västeråsista näkee televisiosta dubatun Sailor Moonin, mikä tekee keskinkertaisesta ruotsalaisteinistä värikkään salaisuuden kantajan. Kaikki kolme edellä mainittua tapahtumaa tulevat liittymään toisiinsa. Arkistokuvaa ja ﬁktiivistä visualisointia yhdistelevässä essee-elokuvassa Places that were anime to me (2024) ohjaaja Anders Häger Jönson pohtii moniulotteisesti suhdettaan animeharrastukseen ja aikuiseksi kasvamiseen 2000-luvun taitteen Ruotsissa. Elokuva sai suomen ensi-iltansa syyskuun kuudes päivä Tracon-tapahtumassa. Lisäksi se on esitetty muutamassa kansainvälisessä con-tapatumassa. Ajallisesti Places that were anime to me pysyttelee valta-

osan kestostaan hetkessä juuri ennen internetin läpimurtoa, kun alelaareista kaivetut piirretyt olivat löytäjilleen erityisiä ja ainutkertaisia aarteita. Rakkaus VHS-kasetteja ja fanitekstityksiä kohtaan paistaa elokuvan visuaalisissa ratkaisuissa, ja teos on kuorrutettu vaporwave-estetiikalla ja saturoituneilla väreillä. Rakenteellisesti elokuva muistuttaa hieman Chris Markerin dokumenttikuvaa ja japanilaisia elokuvapätkiä yhdistelevää Sans Soleilia (1983). Siinä kertojan ääni uudelleenkontekstualisoi kaiken ruudulla näkyvän kytkien sen kokijan subjektiivisiin muistoihin.

Places that were anime to me ei ole dokumentti, mutta elokuva sisältää runsaasti viittauksia kertojan henkilökohtaiseen elämään. Esimerkiksi tärkeisiin paikkoihin ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita käydään paljon läpi. Tarinankerronta on pääosin toteutettu näyteltyjen kohtausten avulla, joissa eri hahmoja cosplayaava nainen liikkuu kertojalle merkittävissä kohteissa Västeråsissa ja Tukholmassa. Toisinaan on epäselvää, kuinka autoﬁktiivinen elokuvan on tarkoitus olla, sillä lopputeksteissä todetaan tapahtumien ja henkilöiden olevan kuvitteellisia. Silti Jönson esiintyy elokuvassa käytännössä omilla kasvoillaan ja äänellään. Hän on nuoruudessaan toiminut dokumentissakin esiintyvän Mangakai-animekerhon © AHJ Production / Give A Reason Video Entertainment

aktiivina, ja on tunnettu Ruotsissa muun muassa Animéradion-podcastin ja Youtube-kanavan ylläpitäjänä. Elokuva käsittelee kaukaisesta Japanista kulkeutuneen animekuvaston istuvuutta harmaassa ruotsalaiskaupungissa vietetyn nuoruuden kontekstiin oivaltavasti, ajoittain jopa koskettavasti. Yhdistelemällä audiovisuaalisia elementtejä ennakkoluulottomasti Jönsen saa parhaimmillaan muistot piirtymään kotikaupungin betoniin ja animetunnarit tihkumaan kauppojen hyllyiltä. Runsaan arkistomateriaalin käyttö on omiaan herättämään rutkasti nostalgiaa katsojassa. Sailor Moonin ja Galaxy Express 999:in kaltaiset teokset on nostettu jalustalle kruununjalokivinä ajalta ennen Pokémonia ja sen tuomaa valtavirtaa. Elokuvan kantava ajatus, että fanikulttuuri oli erilaista ja mahdollisesti puhtaampaa ennen internetiä voi ymmärrettävästi hiertää nykyistä Tiktok-sukupolvea. Nuoruuden harrastuskerhot ovat Jönsonille kuin ”pieniä erilaisuuden saarekkeita keskellä homogeenisyyden merta”, jolla hän viittaa Ruotsin massaviihteeseen ja television ohjelmatarjontaan. Loppua kohden kertojan idealismi parempia aikoja kohtaan alkaa muistuttamaan Simpsonit-meemiä vanhasta miehestä huutamassa pilville. Jönson säilyttää kuitenkin aina itseironian säväyksen, verraten itseään muun muassa epäonnistuneen puheen päätteeksi itsensä surmanneeseen oikeistonationalisti Yukio Mishimaan. Kulmikasta, mutta on tervetullutta, että ohjaaja osaa itsekin myöntää olevansa toisinaan vähän ärsyttävä.

Suomalaiselle animeharrastajalle Places that were anime to me on kaiken kaikkiaan samaistuttava kokemus. Västeråsin harmaat kadut ja kirpputorit voisivat sijaita minkä tahansa keskisuuren suomalaiskaupungin keskustassa. Fanimuistoja ajalta ennen internetin läpimurtoa olisi tarpeen koota yhteen Suomessakin, kunnes ne katoavat. Meiltä löytyy omasta takaa vain jonkin verran tutkimusta kotimaisesta animeyhteisöstä, kuten Katja Valaskiven Pokemonin perilliset (2009). Jari Lehtisen Animen aika -kirjasta voi löytää varhaisia muistoja VHS-kasettien ajalta. SubTv:n keskusteluohjelma Otakun (2007) kaltaisia aikakapseleita putkahtelee toisinaan katsottavaksi internetin uumeniin. Tänä vuonna Museo Leikissä auennut Tokiosta Tapiolaan -näyttely on puolestaan pyrkinyt museoimaan etenkin internet-sukupolven fanituksen. Silti ennen animen valtavirtaistumista tapahtunut ruohonjuurityö, ja esimerkiksi kotimaisten animekerhojen historia on yhä dokumentoitu verrattain huonosti. Elokuvallaan Jönson on tarttunut haasteeseen rohkeasti. Tuloksena on samaan aikaan henkilökohtainen ja informatiivinen rakkauskirje varhaiselle animefanitukselle, jossa oikea Japani on kaukainen haave, mutta tässä ja nyt tapahtuva hetki on kaunis. Viktoria Murskaja

Arvosana: Ainutlaatuinen elokuvaprojekti, joka käsittelee animefaniutta ja nuoruutta 2000-luvun taitteessa moniulotteisesti ja samaistuttavasti. Kärsii ajoittain pienestä toisteisuudesta, joka rikkoo immersiota. © AHJ Production / Give A Reason Video Entertainment

Arvostelu (anime)

Yatagarasu: The Raven Does Not Choose Its Master Varisten valtaistuinpeli Nimi: Yatagarasu: Karasu wa aruji wo erabanai Ohjaus: Yoshiaki Kyougoku Käsikirjoitus: Yukiko Yamamuro Studio: Pierrot Alkuteos: perustuu Chisato Aben romaanisarjaan Esitetty:

näyttämään hyvältä. Hahmokaarti on laaja, kuten tällaiselta sarjalta voi olettaa, mutta onneksi ei tarvitse tunnistaa kymmenittäin lähes identtisiä hahmoja.

4/2024–9/2024 Jaksoja: 20 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

Pääpaino tarinassa on lopussa Yukiyan ja Wakamiyan

ukiya on kyläpäällikön poika ja nuori yatagarasu-varis. Nuorukaisen varsin yksinkertainen elämä menee päälaelleen, kun hänet valitaan kruununprinssi Wakamiyan palvelijaksi. Yukiyan pitää tottua niin hovin poliittisiin kiemuroihin, prinssiä ympäröiviin naimakauppoihin kuin itse prinssin salaperäisiin suunnitelmiin. Hengissä selviämisen ja avioliittosolmujen lisäksi mysteerinä on, mitä lymyilee Yamauchi-maan rajojen ulkopuolella. Yatagarasu: The Raven Does Not Choose Its Master perustuu Chisato Aben Yatagarasu-romaanisarjaan, josta on Japanissa tähän mennessä julkaistu yhteensä kymmenen varsinaista osaa ja kaksi lisäosaa. Fantasiasarja on ilmestynyt vuodesta 2012 alkaen Bungeishunjuun kustantamana. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat poikineet myös Natsumi Matsuzakin kuvittamat manga-adaptaatiot. Ensimmäinen manga A Raven for All Seasons on ilmestynyt englanniksi Kodanshan K Manga -sovelluksessa. Anime Yatagarasu: The Raven Does Not Choose Its Master perustuu tarkemmin romaanisarjan toiseen osaan.

keskinäinen suhde, ja kuinka Yukiya tottuu elämään kuninkaallisessa hovissa. Ne, joille japanilainen (miksei myös kiinalainen tai korealainen) historiallinen draama on tuttua, tietävät varmasti, kuinka tarkkaan määriteltyä elämä historiallisissa hoveissa oli. Ei ole yllättävää, että Yukiya viettää ison osan sarjasta hämmennystä täynnä. Onneksi hän on sympaattinen tapaus, ja romaaneja lukemattomalle katsojalle Yukiya toimii hyvänä kosketusalustana Yamauchin maailmaan. En pysty kommentoimaan, kuinka hyvin animesarja soveltaa romaanin ruudulle, mutta yleisesti Yatagarasu on kiinnostava, teknillisesti pätevä sarja fantasian faneille. Mette Pesonen

Arvosana: Hienosti toteutettu fantasiatarina. Ikävästi sarja on hukkunut muun kesäkauden tarjonnan alle, mutta se ansaitsee osakseen enemmän huomiota.

Yatagarasu on japanilaisessa mytologiassa ja kansanuskossa esiintyvä kolmijalkainen varis, jonka tarinoiden oletetaan kulkeutuneen Kiinasta Japaniin. Japanissa yatagarasu on auringonjumalattaren Amaterasu Oumikamin palvelija. Toinen yatagarasusta käytetty nimi on kiinalaista perää oleva nimi kin’u (kiin. jinwu), “kultainen varis”. Käsite esiintyy myös tässä animesarjassa, joten se kannattaa pitää katsojana mielessä. Visuaalisesti sarja on kaunista katseltavaa. Studio Pierrot panee parastaan saadakseen historiallisen fantasiasarjan

Arvostelu (manga)

My Name is Shingo Henkiinherääminen Nimi: Watashi wa Shingo Tekijä: Kazuo Umezz Kustantaja: Viz Media Suositushinta: 35 $ Julkaisumuoto: Kovakantinen, 304 sivua Osia englanniksi: 2/6 Osia luettu: 1/6 Julkaisuaika: 2/2024

atoru Kondou on tyypillinen energinen 12-vuotias. Eräänä päivänä Satoru kuulee, että tehtaalle, jossa hänen isänsä työskentelee, on tulossa robotti. Pojan mielikuvitus alkaa laukata ja vaikka Monroeksi nimetty teollisuusrobotti ei olekaan Satorun kuvittelema Gundam, mielenkiinnon siemen on juurtunut hänen mieleensä. Yhdessä Marin-nimisen tytön kanssa Satoru alkaa opettamaan Monroelle muutakin kuin roottorin kokoamista. Mutta kaikki muuttuu, kun robotti saavuttaa uuden tietoisuuden tason. Kauhumangan suurmiehen, hiljattain 88-vuotta täyttäneen Kazuo Umezzin My Name is Shingo ilmestyi vuosien 1982–1986 välisenä aikana Big Comic Spirit -lehdessä. My Name is Shingon alkuperäinen pokkaripainos oli kymmenen osan mittainen, mutta Viz Median englanninkielinen julkaisu näyttäisi mukailevan vuonna 2009 Japanissa julkaistua kuusiosaista painosta.

Toisin kuin Vizin aikaisemmat Umezz-julkaisut, My Name is Shingo keskittyy enemmän sciﬁin ja hahmojen välisiin suhteisiin, eikä ainakaan ensimmäisen osan perusteella ole kauhupainotteinen. Tosin Umezz on uransa aikana kirjoittanut tarinoita useissa genreissä, eikä pelkästään kauhua. Toisaalta vielä ensimmäinen osa ei paljasta, millaiseen suuntaan Monroen tietoisuus lähtee kehittymään. Umezzin tyyli on aikakaudelleen tyypillistä. On erittäin subjektiivista, miten kukin lukija siihen suhtautuu. Itselleni piirrostyyli huojuu jossain sympaattisen nostalgian ja kömpelyyden rajamailla. Tarina on kerrottu ainakin osittain Monroen näkökulmasta, sikäli kuin robotilla on näkökulmaa tapahtumiin, joita se ei itse kykene muistamaan. Monroen ensikosketus johonkin teollista tuotantoa monimutkaisempaan tapahtuu Satorun ja Marinin kautta, ja lasten kehittyvä suhde onkin tarinan sydän. My Name is Shingon ensimmäinen osa etenee varsin hitaasti, mikä voi syödä lukijan mielenkiintoa juonta ja hahmoja kohtaan. Nykyään tekoälystä kuulee uutisia lähes päivittäin ja niin monet tuntuvat tukeutuvan ChatGPT’n kaltaisiin palveluihin. Onkin mielenkiintoista lukea, kuinka Umezz tulkitsi tekoälyn mahdollisen kehityksen 1980-luvun Japanissa. Nähtäväksi jää, miten paljon oikean maailman tekoäly tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan verrattuna teollisuusrobotteihin ja siihen, kuinka ne muuttivat teollisuuden työllisyysnäkymiä. Mette Pesonen Kuvat: © 2009 Kazuo UMEZZ

Arvosana: Teos: Verkkainen alku sarjalle, joka olisi saanut olla tiiviimpi. Vaikka piirrostyyli on vanhanaikainen, tekoäly ja sen kehitys ovat kuitenkin erityisen ajankohtaisia, mikä antaa tarinan nykylukijoille lisäarvoa.

Julkaisu: Viz Signature -tuotesarjan laadukas painos. Kaunis kansi voitti elokuussa American Manga Awardsin parhaan ulkoasun palkinnon.

Arvostelu (manga)

Alley Hiivintää kujilla ja muualla Nimi: Ito Junji Kessakushu 6: Rojiura Tekijä: Junji Ito Kustantaja: Viz Media Suositushinta: 25 $ Julkaisumuoto: Kovakantinen, 344 sivua Julkaisuaika: 7/2024

ahden talon välissä oleva kuja on muurattu umpeen. Isä ei anna tyttärelleen lupaa mennä rakastajansa kanssa naimisiin. Kaunis tyttö muistaa olleensa joskus ruma. Näihin tilanteisiin tarjoilee vastauksia Junji Iton Alley-tarinakokoelma. Alley sisältää kymmenen lyhyttä tarinaa, jotka ilmestyivät vuosien 1991 1993 välisenä aikana, pääasiassa Asahi Sonoraman Monthly Halloween -kauhulehdessä. Tarinoista Town of No Roads nähtiin animoidussa muodossa vuonna 2018 ilmestyneessä Junji Ito Collection -animesarjassa. Alley, Mold ja Ice Cream Bus animoitiin vuoden 2023 Junji Ito Maniac: Japanese Tales of the Macabre -sarjaa varten. Kirjan tarinoista Descent on kenties tehokkain, mitä tulee käsittämättömän mysteerin aiheuttamaan kauhuun. Tarina ei myöskään paljasta sen tapahtumien alkuperää, toisin kuin Alley ja Memory -tarinat, joiden loppuratkaisut paljastavat ehkä liikaa tai ovat liian arkipäiväisiä. The Inn on yksi Iton monista pakkomielteisiin liittyvistä tarinoista. Sen viimeiset sivut ovat inhottavia juuri sillä tavalla, josta moni kauhafani nauttii. The Ward ja Mold puolestaan nojaavat Iton mestarillisiin body horror -luomuksiin. Blessing ja Smokers’ Club ovat ehkä kokoelman heikoimmat tarinat, eivätkä pahemmin nostata tunteita suuntaa tai toiseen.

–

Suurin osa kirjan tarinoista on suunnilleen 30-sivuisia, mutta Town of No Roads on kirjan pisin tarina, yhteensä 70-sivuinen. Town of No Roadsin juoni puolestaan pomppii paikasta toiseen jokseenkin epäloogisesti. Onneksi yksityisyyden menetyksen teema säilyy vahvana tarinan läpi. Kokoelman viimeistä tarinaa Ice Cream Bus voisi pitää loppukevennyksenä. Vaikkei se olekaan yksi Iton selvästi humoristisista tarinoista, sen idea on lopulta niin absurdi, että se huvittaa enemmän kuin pelottaa. Koska kirjan tarinat ovat peräisin 1990-luvun alulta eli Iton uran alkuajoilta, ei piirrosjälki ole vielä yhtä kehittynyttä kuin mangakan myöhemmissä töissä. Silti lopputuloksessa ei ole mitään valitettavaa, sillä jo varhaisimmissa Iton töissä hänen lahjakkuutensa ja omalaatuinen tyylinsä ovat selvästi nähtävis-

sä. Yksikään Alleyn tarinoista ei tosin ole saavuttanut yhtä ikonista asemaa kuin esimerkiksi Slug Girl tai The Enigma of Amigara Fault. Todennäköisesti minkään tarinan ruutu ei ole saanut lukijoissa yhtä hyvää otetta kuin muut Iton luomukset. Kuitenkin Alley on mukiinmenevää kauhuviihdettä. Mette Pesonen

Arvosana: Teos: Laaja otanta Iton uran alkuvaiheista. Ei ehkä Vizin julkaisemista tarinakokoelmista paras, mutta tarjoaa hyvää ajanvietettä kauhun ystäville.

Animen seuraava numero 141 ilmestyy 15.11.

Tilaa Pelaaja PELAAJA.FI/TILAA