Anime Digiextra -kooste, vuosikerta 2021 by H-Town Oy

Nro 118-121

Digiextra

2021 Loppuvuoden lukemiseksi olemme koonneet yhteen vuoden aikana ilmestyneet Digiekstrat. Mukana myös Digiekstra 121:n neljä aiemmin julkaisematonta juttua!

2021

Digiekstraa vuoden aikana tekemässä ovat olleet: Instagram, FaceBook ja Twitter: animelehti

Riikka Haapanen Toni Jefremoﬀ Nita Mäenpää Samuli Paanala Joni Partanen

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Mette Pesonen

www.animelehti.fi Toimituksen sähköposti: toimitus@animelehti.fi

Petri Pohjonen

Päätoimittaja: Riikka Haapanen

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset

Jenni Väyrynen

asiakaspalvelu@animelehti.fi Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.fi Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Palveluiden tai tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen etukäteen. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, H-Town Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. H-Town Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen.

Seuraava lehti ilmestyy 18.2.2022.

Kiitos sisällöntuottajille, toimitukselle ja lukijoille kuluneesta vuodesta! 2

Kolumni

Kulttuurikierrätystä

aoki Urasawa on yksi nykymangan suurnimistä. Jo 1980-luvulta alkaen sarjakuvia luonut taiteilija nousi lännessä suursuosioon 2000-luvulla sarjojen Monster ja 20th Century Boys myötä. Tärkeä elementti Urasawan teoksissa on niiden saumattomasti etenevä jännitys, olipa sarja sitten kuvaus maailman epävarmoista tulevaisuudennäkymistä tai nykyaikaan sijoittuva trilleri. Urasawan teokset koostuvat kuitenkin paljosta muustakin kuin silkasta koukuttavasta tarinasta. Tarpeen vaatiessa Urasawa syventää luomaansa maailmaa lisäämällä siihen kulttuuriviittauksia, jotka paikoin saavat lukijan tuntemaan nostalgiaa läpi kulttuurierojen, taidemuotojen sekä ajallisen ulottuvuuden.

Master Keatonissa Urasawa esittelee lukijalle tarkkasilmäisen, sotilaskoulutuksella varustetun vakuutustarkastajan, Taichi Hiraga Keatonin, jolla on myös arkeologista osaamista. Kulttuurihistoria tuodaan lukijan eteen selkeästi muunakin kuin pelkkänä tutkintopaperina päähenkilön taskussa. Sarjan miljööt ja tarinankaaret sijoittuvat historiaa uhkuviin maisemiin, joissa ihmiskunnan kulttuuria kuvastavat todelliset taiteilijat ja taideaarteet on tarkoin esitelty. On saatu aikaan syvä side vanhojen kulttuuriaarteiden ja yhdeksännen taidemuodon – sarjakuvan – välille. Master Keatonissa niin sanottu korkeakulttuuri on valjastettu tekemään lukijan kokemuksesta syvempi. Samalla sarjakuva on keino, jolla maailman taideaarteet ja vilahdukset menneistä kulttuureista välitetään yhä uusien

Kuvat: © MASTER KEATON Vol. 1 / 1989 Naoki URASAWA/Studio Nuts, Hokusei KATSUSHIKA, Takashi NAGASAKI

ihmisten tietoisuuteen. Samaan tapaan 20th Century Boysissa Urasawa luo samaan aikaan sekä ajankuvaa että välittää rock-musiikkia yhä uusille yleisöille Kenjin rämpyttäessä kitarallaan Rolling Stonesin Jumpin’ Jack Flashia.

Ei siis ole ihme, että Naoki Urasawa on yksi niistä mangakoista, jotka on valittu esittelemään maailman kuuluisinta museota, Pariisin Louvrea, mangan kautta. Mujirushissa Urasawa hyppää suoraan syvään päätyyn ja luo teoksen, jonka tärkein tavoite on edellä kuvattu kulttuuriperinnön välittäminen. Taitavan taiteilijan olemukseen kuuluu myös se, että hän tunnistaa, milloin mitäkin tehokeinoa sopii käyttää. Teoksessa Pluto Urasawa tulkitsee uudelleen Osamu Tezukan maailman mahtavimmasta robotista kertovan Atom-tarinan. Prosessissa Urasawa ei lähde sooloilemaan eikä tuomaan tarpeettomia viittauksia taidemaailmasta. Ajatuksen tosin voi viedä pidemmälle: koko Pluton itsessään voi nähdä saman kehityksen jatkeena, sillä Urasawa nostaa siinä Tezukan luoman taideaarteen valokeilaan uutta yleisöä varten. Joni Partanen

” Sarjakuva on keino, jolla

maailman taideaarteet ja vilahdukset menneistä kulttuureista välitetään yhä uusien ihmisten tietoisuuteen .”

Reseptejä ja ruokatietoutta japanilaiseen ruokaan hurahtaneen restonomin keittiöstä.

Japanilainen keittiö

OSA 1 CURRY

Japanilainen curry カレーライス

ntiasta lähtöisin oleva curry rantautui Japaniin 1800-luvun lopulla englantilaisten mukana. Vuosien saatossa japanilaiset muokkasivat currysta omaan makuunsa sopivan. Nykyään japanilainen curry on suosittu arkiruoka. Kotona tehtävän curryn lisäksi maasta löytyy useita curry-ravintoloita ja -ketjuja, kuten CoCo Ichibanya ja Matsuya. Japanilainen peruscurry koostuu lihasta, sipulista, perunasta, porkkanasta ja currykastikkeesta ja se tarjoillaan riisin kanssa. Se on tuhti ja aineksiltaan yksinkertainen ruoka, josta voi tehdä monia variaatioita. Lohturuokana se sopii hyvin talven kylmiin iltoihin. Jos sattuukin tekemään turhan ison satsin currya, kuten itselläni on tapana, se säilyy hyvin yön yli joko seuraavan päivän lounaaksi tai päivälliseksi. Riisi tosin kannattaa keittää tuoreeltaan, sillä keitetty riisi ei säily koostumukseltaan miellyttävänä kovin kauaa.

Japanilaisia curryliemikuutioita löytyy Suomesta nykyään hyvin varustelluista ruokakaupoista, aasialaisen ruoan kaupoista ja luonnollisesti nettikaupoista. Liemissä on eroja makeuden ja tulisuuden välillä. Oman kokemukseni mukaan kaikkein tulisimmat liemet eivät ole tuskaisen tulisia vaan helposti lähestyttäviä myös herkemmille kielille, mutta varovaiset kokeilijat voivat aloittaa “medium”-tason liemellä. Liemen voi

myös tehdä alusta asti itse, mutta säästän sen reseptin myöhempään ajankohtaan. Tämä curryresepti on oma variaationi peruscurrysta, johon olen lisännyt sieniä ja parsakaalia. Määrät ovat suuntaa antavia: curryn kanssa on parempi mennä oman maun mukaan, eikä seurata määriä liian orjallisesti. Käytän itse “klassista” proteiinia, nautaa, mutta curryn voi tehdä myös porsaanlihasta tai täysin vegaanisena, kunhan käyttää haudutukseen sopivaa kasvisproteiinia. Vegaanien ja kasvissyöjien kannattaa tosin tarkistaa currykuutioiden sisällöt kaiken varalta, vaikka en itse toistaiseksi ole törmännyt ei-vegaaniseen kuution.

” Tuhti ja aineksiltaan

yksinkertainen ruoka, josta voi tehdä monia variaatioita. Lohturuokana se sopii hyvin talven kylmiin iltoihin.”

Valmistus

pitää huuhtomisen aikana sekoittaa, jotta kaikki jyvät huuhtoutuvat kunnolla. Ei kannata kuitenkaan olla liian kovakätinen, jotta jyvät eivät rikkoudu. Riisiä ei myöskään pidä jättää huuhtomisveteen, muuten huuhtomisessa lähtevä tärkkelys imeytyy takaisin riisiin. Riisin voi myös jättää lepäämään siivilään noin 30 minuutiksi, jotta riisi keittyy mahdollisimman tasaisesti. Riisinkeitin on äärimmäisen kätevä väline, varsinkin jos aikoo tehdä paljon japanilaista ruokaa. Jos käytät riisinkeitintä, seuraa keittimen ohjeita riisin ja veden määrän suhteen. Jos puolestaan keität riisin kattilassa, seuraa riisipakkauksen ohjeita. Hyvän riisinkeiton oppiminen vie aikansa, mutta lopulta siihen tulee tietty vaisto. Ei kannata stressata, jos riisi ei ole heti täydellistä – tärkeintä on, että se maistuu omaan makuun sopivalta. Olen keittänyt riisiä vuosia, mutta en vieläkään saa siitä täydellistä. Curryannosta varten riisin suhde curryyn on noin 40% riisiä ja 60% currya. Mette Pesonen

Leikkaa sipuli noin 5 mm levyisiksi suikaleiksi, silppua valkosipuli, leikkaa muut ainekset (peruna, porkkana, liha, sienet ja parsakaali) suunnilleen suupalan kokoisiksi paloiksi. Perunan voi leikata muita aineksia isommaksi. Perunan voi myös kuoria, jos haluaa, mutta itse jätän kuoret mukaan. Lämmitä paistinpannu tai kattila. Paista aluksi liha niin, että palat saavat väriä. Lihan ei tässä kohtaa tarvitse kypsyä kokonaan, se kypsyy loppuun haudutuksessa. Ota lihanpalat pois pannulta, mutta jätä lihoista jäävä “töhnä” pannulle. Kuullota sipulit ja valkosipuli niin, että niiden aromit alkavat tuoksua ja sipulin pinta muuttuu läpikuultavaksi. Kuullotuksen aika vaihtelee sipulipalojen koosta ja lämmöstä riippuen, mutta saattaa kestää jopa 20 minuuttia. Lisää liha, peruna, porkkana, sienet ja parsakaali. Laita vettä niin, että ainekset juuri ja juuri peittyvät ja lisää currykuutioita sekä kasvi- tai lihaliemikuutioita pakkauksien mukainen määrä. Lisää laakerinlehdet nesteen pinnalle, jotta ne on helppo ottaa pois myöhemmin. Säädä lämpö niin, että kokonaisuus kiehuu hiljalleen. Hauduta aineksia kannen alla. Haudutuksen aikana nesteen pinnalle nousee vaahtomaista sakkaa, joka on poistettava joko reikäkauhalla tai tavan kauhalla. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Muista tarkistaa maku. Itse en oikeastaan lisää curryyn lainkaan suolaa, koska currykuutio on itsessään varsin suolainen paketti. Hauduta aineksia, kunnes liha on kypsää ja liemi on muuttunut kastikemaiseksi. Tämä on helppo testata metallilusikalla: jos liemi jää kiinni lusikan kuperalle puolelle, se on valmis. Jos sipuli, parsakaali tai perunat hajoavat liemeen, ei hätää, se on normaalia. Itse asiassa sipuli tulee erittäin todennäköisesti hajoamaan liemen sekaan täysin.

Resepti Annoskoko: 2 reilua annosta. Valmistusaika: Noin 2 tuntia, suurin osa ajasta menee haudutukseen. Ainekset: Sipulia 200 g Porkkanaa 130 g Naudanlihaa (esim. sisäpaistia) 200 g Perunaa 150 g (esim. sikli tai muu suhteellisen kiinteä laji) Herkkusieniä 130 g Parsakaalia 130 g Valkosipulia 2 kynttä Nauta- tai kasvislientä pakkauksen ohjeen mukaan Curryliemikuutio, pakkauksen ohjeen mukaan Laakerinlehti 2-3 kpl Pippuria ja suolaa maun mukaan Öljyä paistoa varten

Riisin keitto Japanilaisen keittiön yksi kulmakivi on riisi. Riisiä tarkoittava sana ご飯 (gohan) on myös ateriaa tarkoittava sana, mikä kertonee jotain riisin roolista japanilaisessa ateriassa. Monet japanilaiset ruoat on itse asiassa suunniteltu tarjoiltaviksi riisin kanssa. Japanilaisessa riisin valmistuksessa tärkeä askel on riisin huuhtominen. Jotta riisi maistuu hyvältä ja on rakenteeltaan sopivaa, riisi on huuhdottava kylmällä vedellä. Tämän voi tehdä joko siivilän tai kulhon kanssa. Riisi on huuhdottava laadusta riippuen 4-5 kertaa, kunnes huuhtomisvesi on suhteellisen kirkasta. Riisiä

Japanilaista ns. sushiriisiä lisukkeeksi Korkealaitainen paistinpannu tai paksupohjainen kattila paistoa ja haudutusta varten.

Reseptejä ja ruokatietoutta japanilaiseen ruokaan hurahtaneen restonomin keittiöstä.

Japanilainen keittiö

OSA 2 A YAKISOB

Yakisoba 焼きそば

len kirjoittamassa Animen kesän numeroa varten artikkelia Aggretsuko-sarjasta. Sarjan toinen kausi pitää sisällään sivujuonen yakisoba-kojusta ja kirjanpitotiimin uudesta työntekijästä. Tämän takia päätoimittaja ja minä päätimme valita yakisoban tämän Digiekstran reseptiksi. Yakisoba on myös hieno ja helppo ponnistuslauta menrui-ruokiin eli japanilaisiin nuudeleihin. Yakisoban oletetaan saaneen inspiraationsa Kiinan Guangdongin alueelta lähtöisin olevasta chow mein -ruoasta, joka on levinnyt eri muodoissa ympäri maailmaa kiinalaisten maastamuuttajien mukana. Yakisoba, kirjaimellisesti “grillattu/paistettu soba”, on tuttu näky monissa japanilaisissa ulkoilmatapahtumissa. Tämän helpon ja täyttävän ruoan uskotaan kehittyneen toisen maailmansodan jälkeen. Sodan jälkeen jauho oli kallista, joten nuudeliruokiin lisättiin esimerkiksi halpaa kaalia, jotta annoskoko olisi isompi. Ajan myötä suolasta ja soijasta tehty kastike kehittyi mo-

nimutkaisemmaksi, kun Worcester-kastiketta alettiin käyttää antamaan ruokaan lisää makua. Alkujaan yakisobaa myytiin erityisesti dagashi-kaupoissa. Sana dagashi (駄菓子) viittaa halpoihin makeisiin ja ruokiin, jotka olivat erityisesti lapsien suosiossa. Jos oma kokemukseni suomalaisten lasten ketsuppihimosta antaa mitään osviittaa, on helppoa kuvitella, että sodanjälkeisen Japanin lapset innostuivat maukkaasta nuudeliruuasta. Tapahtumien ohella yakisobaan törmää nykyisin myös ruokalajille omistautuneissa ravintoloissa, ja se on myös tyypillinen kotiruoka. Yakisobaa on myös saatavilla valmiiksi pakattuna ruokakaupoissa, ja se on myös varsin yleinen bento-ruoka.

Viime Digiekstrassa olleen curryn lailla myös yakisobasta on monia muunnelmia. Kun itse söin kyseistä ruokaa ensimmäisen kerran vuonna 2008 opiskelija-asuntolan vieressä olleessa pikkuravintolassa, mukana oli punasipulia. Olen myös

törmännyt versioihin, joissa on käytetty perinteisestä kastikkeesta eroavia vaihtoehtoja. Löytyypä Japanista jopa yakisoba-leipiä. Yakisoban perusraaka-aineet löytyvät useimmista isoista suomalaisista ruokakaupoista. Kastikkeen kohdalla voi aina turvautua valmiiseen yakisoba-kastikkeeseen, kuten ikoniseen Otafukuun. Kastikkeen saa helposti tehtyä itsekin. Jos taas lähistöllä ei ole saatavilla yakisoba- tai soba-nuudeleita, voi niiden sijasta käyttää laadukasta pastaa, itse suosin linguinea. Yakisoba tarjoillaan usein aonori -merilevähiutaleiden ja punaisen beni shouga -inkivääripikkelsin kanssa. Nämä lisukkeet eivät kuitenkaan ole välttämättömiä. Aonoria voi löytää joskus aasialaisia ruokia myyvistä liikkeistä ja terveysruokakaupoista. Beni shougaa en ole Suomesta löytänyt. Jos kalorit eivät hirvitä, voi yakisoban päälle laittaa japanilaista majoneesia okonomiyakin lailla. Tämä resepti on perinteinen porsaanlihaa sisältävä resepti, mutta yakisoba on helposti tuunattavissa kasvissyöjälle tai vegaanille sopivaan muotoon. Jos mieleen tulee itselle mieluisia lisukkeita, kuten sieniä, munakas tai Aggretsukon Anain “mustekalanakit”, niitä kannattaa kokeilla. Vegaanit voivat korvata kastikkeeseen yleensä tulevan osterikastikkeen vaikkapa ketjap manis -kastikkeella tai joistain erikoisruokakaupoista löytyvällä sienillä maustetulla soijakastikkeella. Tärkeintä raaka-aineissa on, että ne ovat tarpeeksi kiinteitä kestääkseen paiston ja ruokapuikoilla syönnin. Toki yakisoban voi syödä haarukalla spagetin lailla, minä en ainakaan tuomitse kenenkään ruokailuvälinevalintoja. Omatekoisen kastikkeen ohje on tehty oman makuni mukaan, mutta ainesten suhteita voi muunnella, kunnes oma ideaalikombo löytyy. Kuten aina, reseptin määrät ovat suuntaa antavia. Ja valmistautukaa siihen, että myös seuraava resepti käsittelee soba-nuudeleita.

” Tapahtumien ohella

yakisobaan törmää nykyisin myös ruokalajille omistautuneissa ravintoloissa, ja se on myös tyypillinen kotiruoka.”

Resepti Annoskoko: 2 annosta Valmistusaika: Noin 30 minuuttia riippuen pääasiassa siitä, kuinka nopeasti raakaaineet saa leikattua Ainekset: 100 g kaalia 70 g sipulia 50 g tai puolikas porkkana 100 g siivutettua porsaan kylkeä tai pekonia 200 g yakisoba- tai sobanuudeleita tai pastaa

Valmistus Leikkaa liha ja kaali suupalan kokoisiksi paloiksi. Leikkaa sipuli ja porkkana suikaleiksi. Porkkanat kannattaa pyrkiä saamaan ohuiksi julienne-suikaleiksi, kun taas sipuliin sopiva leveys on suunnilleen sentin paksuinen suikale. Jos käytät keräkaalia tai muuta “kovaa” kaalia, leikkaa lehtien kova keskisuoni pois, kiinankaalissa ja muissa pehmeissä kaaleissa tämä ei yleensä ole tarpeen. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaisesti. Nuudelit voi jättää himpun verran raaoiksi, sillä ne voi kypsyttää myös pannussa. Voi vaatia testailua, jotta saat nuudelit juuri oman maun mukaiseen kypsyysasteeseen, oli se sitten kovempi tai pehmeämpi. Huuhdo nuudelit nopeasti kylmässä vedessä, jotta ne pysyvät erillään toisistaan. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään pienessä kattilassa ja lämmitä sekoitusta niin, että sokeri tai hunaja sulaa. Älä kuitenkaan keitä aineksia, palanut soija ja ketsuppi eivät tuoksu tai maistu hyvälle. Voit myös sulattaa sokerin tai hunajan erikseen pieneen määrään vettä. Paista liha lähes kypsäksi. Lisää sekaan kasvikset, isoimmat ja kovimmat kasvikset ensimmäisenä. Kun kasvikset ovat kypsyneet pehmeiksi, lisää mukaan nuudelit ja kastiketta. Sekoita kaikki ainekset niin, että kastike levittyy tasaisesti. Helpoiten tämä onnistuu kahta lastaa käyttäen. Mette Pesonen

Kastike: 2 rkl Worcester-kastiketta 1 rkl ketsuppia 1 rkl osterikastiketta 1 rkl soijakastiketta 1/2 rkl hunajaa tai sokeria Koristeeksi aonoria ja beni shougaa Öljyä paistamiseen Kattila nuudelien keittoa varten, pieni kattila kastikkeen lämmitykseen ja iso paistin-/wokkipannu ainesten paistoon

Reseptejä ja ruokatietoutta japanilaiseen ruokaan hurahtaneen restonomin keittiöstä.

Japanilainen keittiö

OSA 3 BA

ZARU SO

Zaru soba ざるそば

uinaisena vuonna 2008 ollessani vaihdossa Kansain alueella päädyin tilaamaan zaru sobaa eli kylmiä soba-nuudeleita Kioton Teramachissa. Tämä ei johtunut mistään syvästä rakkaudesta sobaan, vaan siitä, että valitsemani ravintolan japaninkielisellä menulla hiraganat ざるそば olivat ainoa asia, jonka osasin lukea. Kirjoitetun japanin taitoni ovat yhä surullisen rajalliset, mutta en kadu tuolloista summanmutikkaista valintaani, sillä zaru soba on yhä yksi lempiruoistani. Zaru soba tarjoillaan kylmänä. Ruoka onkin erityisen suosittu kesällä, jolloin iso osa Japania muuttuu suomalaisen mittapuun mukaan kuumaksi ja kosteaksi saunaksi. Yakisoban lailla zaru soba on lopulta helppo ruoka valmistaa, vaikkakin se vaatii hieman yakisobaa erikoisempia raaka-aineita.

Soba-nuudeleiden lisäksi zaru sobassa tärkeä tekijä on tsuyu-liemi. Tsuyu puolestaan on modifioitu versio japanilaisesta perusliemestä, dashista. Riisin lailla dashi on yksi japanilaisen ruoan kulmakiviä, jota ilman monet japanilaiset ruoat eivät onnistu. Nykyään joko pika-dashia tai perus-dashin aineksia löytyy kiitettävästi suomalaisista erikoisruokakaupoista. Jos omalta paikkakunnalta ei löydy sopivaa kauppaa,

aineksia voi tilata esimerkiksi helsinkiläisestä Tokyokanista tai eurooppalaisista nettikaupoista. Kaikkein tavanomaisin dashi tehdään kolmesta raaka-aineesta: vedestä, kombu-merilevästä ja katsuobushi-hiutaleista. Kombua, paksuhkoa merilevää, voi myös syödä pestynä ja liuotettuna sellaisenaan tai käyttää monenlaisiin resepteihin. Täysin vegaanisen version dashista saa käyttämällä pelkkää kombua. Itse käyttäisin enemmän kombua kuin mitä katsuobushia sisältävässä reseptissä käytetään, mutta tämä on vain henkilökohtainen mieltymykseni. Katsuobushi, tai bonito-hiutaleet, tehdään boniittikalasta. Kalan liha haudutetaan, savustetaan ja fermentoidaan, kunnes se muuttuu kovaksi “palikaksi”. Höyläämällä tätä palikkaa tarkoitukseen luodulla kezuriki-leikkurilla tuote muuttuu erikokoisiksi lastuiksi. Katsuobushi toimii dashin lisäksi lisukkeena muun muassa okonomiyakille. Vaikka perus-dashi tehdään veteen, tässä reseptissä valmistetaan tsuyu-liemen tiiviste, mentsuyu, johon ei valmistuksen aikana lisätä vettä. Vesi lisätään mentsuyuun ennen tarjoilua, jolloin liemestä tulee tsuyua. Mikäli kombua ja katsuobushia ei ole saatavilla, ne voi korvata pika-dashilla, josta on usein saatavilla myös vegaaninen kombu-versio. Valmis-

tuksesta jälkeen jäävät kombun ja katsuobushin voi syödä riisiin kanssa furikake-mausteena, pikaresepti löytyy zaru soban reseptin jälkeen. Tsuyusta tulee varsin suolainen dippiliemi, joten nuudeleita ei kannata uittaa siinä turhan kauan. Tässä reseptissä esitellään itse tehty tsuAinekset: yu. Joskus onnekas saattaa törmätä valmiiseen Mentsuyusta yli jääneet tsuyuun tai mentsuyuun, mutta liemi ei lopulta kombu ja katsuobushi ole kovin monimutkainen ja sen ainekset löy1 rl sokeria tyvät Suomesta valmista tsuyua helpommin. 2 rl soijaa Aikaisemmista resepteistä curry edusti 1/4 rl suolaa youshoku-ruokaa ja yakisoba puolestaan chuuka ryouria eli länsimaisen ja kiinalaisen ruoan Seesaminsiemeniä, japanilaisia versioita. Zaru soba puolestaan on mieluiten washoku-ruokaa eli niin sanotusti perinteistä japaahdettuja panilaista ruokaa. Zaru soba on saanut nimensä bambusta tehdystä zaru-korista, jossa nuudelit Pieni kattila tarjoillaan. Jos kotona ei satu olemaan zarua tai pannu tai muuta siivilämäistä tarjoiluastiaa, lautanen tai kulho toimii ihan hyvin, nuudelit pitää vain huudella ja valuttaa hyvin. Zaru soban voi tarjoilla sellaisenaan, kuten se tässä reseptissä esitellään. Mukaan voi lisätä myös tempura-kasviksia, mutta säästän tempuran valmistuksen myöhempään reseptiin.

Pika-furikake

Valmistus: Leikkaa kombu pieniksi paloiksi, voit halutessasi leikata myös katsuobushin pienemmäksi. Paista kombu ja katsuobushi keskilämmöllä, kunnes katsuobushin hiutaleet kuivuvat ja irtoavat toisistaan. Lisää sokeri, soija ja suola kattilaan. Sekoita ainekset ja jatka lämmitystä, kunnes neste on haihtunut ja seos on taas kuivaa. Lisää joukkoon seesaminsiemeniä ja syö riisin kanssa. Furikaken voi myös laittaa tiiviiseen purkkiin ja säilöä jääkaapissa, jossa se on käyttökelpoista parin viikon ajan.

Resepti

Valmistus Lämmitä soija, sake ja mirin pienessä pannussa tai kattilassa, älä kuitenkaan keitä seosta. Mirinin voi myös korvata vajaalla ruokalusikallisella sokeria, mutta omaan makuun mirin on helpompaa ja tulos vähemmän makea. Kun neste on lämmennyt, lisää katsuobushi ja kombu. Katsuobushi voi olla varsin höttöistä lastua, joten sen määrää mitatessa lastuja kannattaa survoa vähän tiiviimmin mitta-astiaan. Anna sekoituksen hautua matalalla lämmöllä noin 5 minuuttia. Jos käytössäsi on kombun ja katsuobushin sijasta pika-dashia, käytä noin 1 ruokalusikallinen pika-dashia ja lämmitä, kunnes rakeet haihtuvat. Siivilöi liemi niin, että katsuobushi ja kombu eivät päädy lopulliseen liemeen. Säästä kuitenkin hiutaleet ja levä pika-furikakeen. Anna mentsuyun viilentyä. Liemen voi myös tehdä ennakkoon, sillä se säilyy jääkaapissa useita viikkoja. Lisää yhteen osaan mentsuyua kolme osaa kylmää vettä ja sekoita. Nyt mentsuyusta on tullut tsuyua. Tarjoile liemi erillisessä kulhossa, johon voit dipata nuudelit. Keitä soba-nuudelit pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Kun nuudelit ovat kypsiä, kaada ne siivilään ja huuhtele niin kylmällä vedellä kuin hanasta tulee. Huuhtelu ei ainoastaan viilennä nuudeleita, se myös pesee pois turhan tärkkelyksen. Leikkaa zaru soban seuraksi hieman kevätsipulia ja nori-viipaleita. Nori kannattaa leikata kapeiksi suikaleiksi suorilla ja kuivilla saksilla, sillä pienikin määrä kosteutta voi muuttaa norin lerpuksi mössöksi. Toki nori pehmenee nuudelien seassa, mutta kuivan norin leikkaus on paljon helpompaa. Zaru sobassa voi käyttää myös wasabia, joko nuudeleihin tai tsuyuun sekoitettuna. Mette Pesonen

Annoskoko: 2 annosta Valmistusaika: Noin 10 minuuttia Ainekset: 200 g soba-nuudeleita Mentsuyu (n. 2 dl tiivistettä): ½ dl sakea 1 dl miriniä 1 dl soijakastiketta 1 kombu (noin 5x5cm pala) 2 dl katsuobushia Koristeeksi oman maun mukaan: Kevätsipulia Noria Wasabia Pieni kattila mentsuyua varten, isompi kattila soban keittoa varten ja siivilä huuhteluun ja ainesten erotteluun

Reseptejä ja ruokatietoutta japanilaiseen ruokaan hurahtaneen restonomin keittiöstä.

Japanilainen keittiö

OSA 4 NIKUMAN

Nikuman 肉まん

ätä reseptiä kirjoittaessani ensilumi, tai no, ensiräntä laskeutui Pohjois-Savoon. Vaikka pidänkin viileästä säästä kesän helteitä enemmän, kaipaan tällaisina aikoina jotain mukavaa ja lämmintä. Jos lähileipomon lihapiirakat alkavat tuntua tylsiltä, on aika ryhtyä leipomaan itse nikumania, “japanilaista lihapiirakkaa”. Kiinalaiseen höyrytettyyn baozi-pullaan pohjautuva nikuman on tuttu näky japanilaisissa conbini-lähikaupoissa, varsinkin kylmillä keleillä. Kaupan kassan vierestä löytyy lähes poikkeuksetta lämpökaappi, josta voi napata mukaan lämmintä syötävää parilla eurolla. Oli kyseessä sitten paistettu kana, oden taikka nikuman, kannattaa näitä välipaloja kokeilla Japanissa käydessään. Kannattaa myös vierailla eri lähikaupoissa, sillä eri ketjuilla on tarjolla eri täytteitä. Perinteinen nikuman sisältää porsaan lihaa, mutta vaihtoehtoina voi myös olla esimerkiksi currya eli kareemania, tomaattikastiketta ja juustoa eli pizzamania ja vanukasta eli purinmania. Baozin-pullien uskotaan kehittyneen Kiinassa 1200-lu-

vulla, mahdollisesti mongolien saapumisen myötä. Tosin kiinalaisessa ruokakulttuurissa tunnetaan myös höyrytetyt mantou-pullat, joiden puolestaan sanotaan syntyneen jo 300-luvulla eaa. Kummankin ruoan synnystä kerrotaan monenlaisia legendoja, esimerkiksi että 100-200 -lukujen vaihteessa elänyt kuulu valtionmies Zhuge Liang olisi keksinyt pullat uhrilahjaksi jokijumalalle, joka muutoin olisi vaatinut ihmisten päitä. Syntyipä baozi tavalla tai toisella, lopulta sekä se että mantou päätyivät monien muiden kiinalaisten ruokien lailla Japaniin. Mantou kehittyi manjuuksi, jonka täytteet ovat yleensä makeita. Nikumanista käytettiin alkujaan Japanissa nimitystä chuukaman, ”kiinalainen pulla”, mutta viimeisen vuosisadan aikana japanilaiset man-variaatiot jättivät pois chuuka-prefiksin.

Itselleni nikuman tuli tutuksi muinaisena vuonna 2008 vaihto-opiskelujen aikaan. Opiskelin Kansain alueella, jossa majailee myös Osakasta lähtöisin oleva Horai 551 -ketju. Ravintolaketju on erikoistunut butamaniin, niinkuin Osakassa

nikumania kutsutaan. Vaihtoaikana söin lähinnä Horain gyoza-nyyttejä, mutta silloin tällöin nappasin mukaan myös nikumanin tai pari. Tämänkertainen perusresepti mukailee Horain perus-butamania. Resepti ei ole täysin yksi yhteen, koska omat muistikuvani ja verkossa olevat tiedot vaihtelevat reseptin yksityiskohtien osalta. Henkilökohtaisesti kuitenkin tämä resepti aiheutti iloista nostalgiaa, kun kokeilin ohjetta ensimmäisen kerran kokkikavereiden seurassa. Kuten aikaisemmin mainitsin, man-pullan täytteissä vain mielikuvitus on rajana. Kavereiden kanssa ruokaa laittaessani yksi ystävistäni teki improvisoidun pizzamanin. Hänen luvallaan liitin myös sen täytteet mukaan tähän artikkeliin. Nikuman on täydellinen lähtökohta ruokakokeiluille. Kun taikina ja höyrytys ovat hallussa, voi täytteeksi laittaa melkein mitä vain. Tämä resepti vaatii höyrytysvälineitä, mutta paremman puutteessa myös lämmönkestävä siivilä toimii. Itselläni kävi tuuri ja läheisessä tavaratalossa oli äskettäin kaksitasoinen höyrystyskori myynnissä vajaalla 20 eurolla, joten ottaen huomioon edulliset raaka-aineet, tälle reseptille ei tullut hirveästi hintaa. Monilla lienee jo “koronaleivistä” jäljellä perusleivonta-aineksia. Internetissä on niksejä nikumanin kypsytykseen ilman höyrytysvälineitä.

Resepti Annoskoko: 8 isoa pullaa. Valmistusaika: 30 min raaka-aineiden valmistus ja nikumanien valmistus, 1 tunti taikinan kohotus, 30 min nikumanien kohotus ja 10–20 min höyrytys. Kummatkin täytteet on mitoitettu yhdelle satsille taikinaa. Puolita täytteiden määrä, jos haluat tehdä puolet nikumania ja toiset puolet pizzamania. Ainekset: 2 dl yleisjauhoa tai 00-vehnäjauhoa 2 tl kuivahiivaa 3 rkl sokeria 1 tl leivinjauhetta 1 dl vettä 2 tl silavaa tai suolaamatonta voita

Valmistus Sekoita taikinan kuivat ainekset. Lisää sitten lämmin, noin 45-asteinen, vesi kuiviin aineksiin pikkuhiljaa, kunnes ainekset sekoittuvat tasaisesti. Joudut ehkä lisäämään hieman jauhoja tai vettä taikinaan tarpeen tullen. Lisää sitten silava tai sulanut voi taikinaan. Voi on helpommin saatavilla, mutta silava (käytännössä porsaan laardi) maistuu paremmalle. Voit taikinaa tehdessä aktivoida hiivan lisäämällä sen lämpimään veteen sokerin kanssa ja sekoittamalla sen sitten yhteen kuivien ainesten kanssa. Kun taikinan ainekset ovat sekoitettu, vaivaa taikinaa, kunnes sen rakenne on mahdollisimman sileä. Itse käytännössä hakkasin, taittelin ja viskoin taikinaa kulhossa vajaat kymmenen minuuttia, kunnes se oli kimmoisaa. Täytyy myöntää, etten ole järin hyvä leipoja, mutta jopa minä onnistuin lopulta taikinan teossa ainakin välttävästi. Jos et itsekään ole kovin varma leipomistaidoistasi, aloita tekemällä puolikas annos, siten et ainakaan tuhlaa niin paljon aineksia. Laita taikina kohoamaan lämpimään paikkaan kostean pyyhkeen alle, kunnes taikinan koko on suunnilleen tuplaantunut. Samalla kun taikina kohoaa, on sopivasti aikaa tehdä täyte.

Nikuman-täyte: 150 g porsaan jauhelihaa, myös sikanauta jauheliha käy 1 sipuli 1 tl sokeria 1/2 tl suolaa 1 tl perunajauhoa tai maissitärkkelystä 2 tl osterikastiketta 2 tl soijakastiketta 1 tl inkiväärin mehua 1,5 tl sakea, myös laadukas mirin käy Pizzaman-täyte: 150 g tuoreita sieniä, esim. siitake 150 g juustoa, joko valmista pizzaraastetta tai mozzarellaa 2 rkl tomaattipyrettä mustapippuria ja oreganoa maun mukaan

Leikkaa sipuli pieniksi paloiksi ja kuullota palat pienessä määrässä voita tai silavaa. Jos 100-prosenttista inkiväärimehua ei löydy, raasta sama määrä raakaa inkivääriä sekoitukseen. Sekoita nikumanin ainekset kevyesti. Täyte saa olla hajoavaa eikä niinkään lihapullataikinaa muistuttavaa tasaista mössöä. Syömäpuikot tai käsi ovat parhaita tapoja sekoittaa ainekset. Joissain resepteissä täyte sotketaan tasaisemmaksi, mutta omasta mielestäni hajanainen täyte toimii paremmin. Nikumanin sisuksen ei kuulu olla liian tiivis. Jos täysin raa’an jauhelihan käyttö epäilyttää, voit paistaa puolet lihasta kypsäksi ennen sekoitusta. Pizzamanin täyte on helppo tapaus. Leikkaa sienet pieniksi paloiksi ja sekoita juustoraaste tai revi mozzarella pikku paloiksi. Sotke ainekset yhteen samalla logiikalla kuin nikumaninkin täyte.

Höyrytyskattila tai höyrytyskori, kulhoja ainesten sekoitukseen, kattila ja paistinpannu sipulin kuullotukseen ja höyryhauteeseen. Leivinpaperia.

Kun taikina on kohonnut, jaa taikina samankokoisiksi palloiksi. Tämän reseptin taikinasta pitäisi tulla kahdeksan palloa. Kaulitse taikinapallot suunnilleen 15 cm halkaisijan levyisiksi “letuiksi”. Lettujen keskustan tulee olla selvästi reunoja paksumpi. Taikinapalloja voi kaulita esimerkiksi kapealla piirakkakaulimella eli tutummin “pulikalla”. Taikinaa saa vieläkin hakata, jotta mahdolliset ilmakuplat puhkeavat. Itse yleensä litistän ja levittelen taikinat käsin, vähän kuin tekisi pieniä pizzoja. Lopputulema käsin venyttelyllä ei tietenkään ole yhtä kauniin tasainen kuin kaulimen kanssa, mutta olen kadottanut pulikkani monien muuttojen yhteydessä.

Nyt on aika ryhtyä nypläämään. Laita taikinan keskelle suunnilleen 1,5 ruokalusikallista täytettä ja sulje taikina täytteen ympärillä. Pullan sulkemiseen on monia tyylejä, mutta lopulta on tärkeintä, että pulla on kiinni, jotta täytteet eivät karkaa höyrytyksen aikana. Perinteinen tapa on “laskostaa” taikina kiinni ja lopulta kiertää laskokset yhteen. Tämä tapa vaatii harjoittelua ja viitseliäisyyttä. Tekniikan voi oppia parhaiten katsomalla videoista mallia. Itse laiskana epelinä suljen pullan vähän niin kuin taittelisin kangasta jonkin päälle paketiksi. Leikkaa leivinpaperista n. 10x10 cm neliöitä ja asettele pullat niiden päälle höyrytysastiaan. Leivinpaperin sijasta voi myös käyttää salaatinlehtiä, jos tahtoo välttää roskia ja höyrytetty salaatti on mieluisaa. Itselle ainakin salaatti sopii pikku

välipalana. On tärkeää, että pullia ei laiteta höyrytysastiaan liian tiiviisti, sillä ne kohoavat reilusti. Anna pullien kohota vajaa 30 minuuttia lämpimässä paikassa. Höyrytä pullia keskilämmöllä höyryävän/kiehuvan veden päällä suunnilleen 15 minuuttia. Höyrytyksen aikana höyrytysastian kantta ei pidä avata, muuten pullat saattavat lässähtää. Kun höyrytys on valmis, raota höyrytysastian kantta ja anna pullien jäähtyä 10–15 minuuttia.

Nikumanit maistuvat parhailta tuoreeltaan, mutta ne voi säilöä jääkaapissa siinä missä muunkin kypsän jauhelihatuotteen. Pullat kannattaa lämmittää uudelleen mikrossa, sillä kylmät pullat eivät maistu kovin hyviltä. Horai 551:n butamanit ovat suunnilleen Saarioisten grahampiirakan kokoisia ja taikinan pitäisi olla pehmeää ja sisuksen mehevää. Ei hätää, jos kotona nikumanista ei saa yhtä isoa. Taikinan kohottaminen on paitsi taitolaji, myös vähän tuurista kiinni. Oma viileä asuntoni ei esimerkiksi ole paras paikka taikinan kohotukselle, vaikka etsinkin taikinaa lämpimämpiä paikkoja. Tärkeintä lopulta on se, että pullista tulee hyvänmakuisia ja niitä tehdessä on hauskaa. Mielestäni pullat ja nyytit ovat hyvää ajanvietettä ystävien kesken. Nikumania voi tarjoilla soijakastikkeen ja sinapin kanssa. Kyllä, Horai 551:n butamanien kanssa suositellaan sinappia. Itse syön ne mieluiten sellaisenaan ja lisään täytteeseen hieman potkua shichimi togarashi -maustesekoituksella. Mette Pesonen

Näkökulma Attack on Titanin lopun alkuun.

Teksti: Jenni Väyrynen

Attack on Titan Kyynisellä ryminällä kohti loppua? titaanien tuomasta näennäisestä ulkoisesta uhasta ja kysymään, kuka oikeastaan on heidän todellinen vihollisensa. Ensisilmäyksellä Attack on Titan näyttää toistavan sokeasti Carl Schmittin teoriaa ystävä/vihollinen -erottelusta. Schmittin teorian mukaan ihmiset ovat väkivaltaisia olentoja, jotka hakeutuvat luontonsa vuoksi konﬂikteihin ja hyökkäävät automaattisesti toistensa kimppuun. Estääkseen koko ihmiskuntaa tuhoamasta itseään ihmiset tarvitsevat yhteisen ulkoisen vihollisen, johon voivat keskittyä. Schmittin teorian voi nähdä olevan vahvasti läsnä Attack on Titanin maailmassa. Titaanit edustavat yhteistä uhkaa koko ihmiskunnalle. Kuluneiden kolmen tuotantokauden aikana on kuitenkin paljastunut, että tämä uhka on täysin keinotekoinen. Sitä ylläpidetään militaristisen nationalismin avulla. Titaanien pelko on ennen kaikkea väline, jonka avulla hallitus pystyy kontrolloimaan ihmisiä. Se toimii harhautuksena, joka saa kansan katsomaan pois hallituksen korruptiosta ja sen luomasta epätasa-arvosta.

HUOM! Sisältää spoilereita

Ihmisten titaanipelkoa ruokkii myös hallituksen tiukka ote heidän kulttuurisesta muististaan. Poistamalla ihmisten käsityksen heidän omasta alkuperästään hallitus on pystynyt luomaan uuden, hallitusta itseään palvelevan myytin. Neljännen tuotantokauden alkaessa kaikki verhot maailman sisäisten kulissien edestä on vedetty syrjään. Päähenkilöt ovat vihdoin saaneet selville totuuden omasta ja titaanien alkuperästä. Samalla he ovat löytäneet todellisen vihollisensa. Onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaiseen loppuratkaisuun anime päätyy neljännen ja samalla viimeisen tuotantokautensa aikana. Jatkaako anime ystävä/ vihollinen -erottelun toistamista luonnollisena totuutena, vai onnistuuko se luomaan toiveikkaamman kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta? Oli miten oli, Attack on Titan on osuva (toistaiseksi fiktiivinen) esimerkkitapaus siitä, miksi meidän tulee pyrkiä pois Schmittin äärimmäisen kyynisestä ihmiskuvasta.

ajime Isayaman taidonnäyte Attack on Titan on nauttinut fanien ja kriitikoiden suosiota vuodesta 2013 saakka. Manga ja sittemmin anime saivat katsojat pysähtymään silmittömällä väkivallalla, painajaismaisilla ihmissyöjätitaaneilla ja epätoivoisella maailmalla. Sarja ei kuitenkaan jäänyt jumiin pelkkään shokkiarvoon, vaan tarina laajensi reviiriään: selvittäessään titaanien alkuperää päähenkilöt päätyvät keskelle hallituksen kontrolloimaa salaliittoa. Tämä saa hahmot kääntämään katseensa

Kuva: © Hajime Isayama, Kodansha / Attack on Titan The Final Season production committee

Ennakko Animen numerosta 120!

Ajankohtaista

oukokuun 20. päivä Berserkin kustantaja Hakusensha julkaisi tiedotteen, joka ravisteli poikkeuksellisen kovin erilaisia harrastajayhteisöjä kansainvälisesti. Hakusensha kertoi, että Berserk-mangan luoja Kentarou Miura oli menehtynyt toukokuun 6. päivä. Kuolinsyyksi julkistettiin aortan dissekoituminen. Miura oli kuollessaan 54-vuotias. Häntä jäivät kaipaamaan perheen, ystävien ja yhteistyökumppanien lisäksi maailmanlaajuinen yhteisö faneja, taiteilijoita ja pelintekijöitä.

Kentarou Miura syntyi vuonna 1966 Chiban kaupungissa. Lapsesta saakka piirtänyt Miura piirsi ensimmäiset sarjakuvansa alakouluikäisenä, ja lopulta 18-vuotiaana hän päätyi hetkeksi avustamaan George Morikawaa Hajime no ippon teossa. Pian hän tutustui Fist of the North Starin kirjoittajaan Buronsoniin, ja kaksikko yhdisti voimansa erinäisten yhteistyöprojektien merkeissä. Vuonna 1988 Miura hahmotteli ensimmäisen luonnoksen Berserkistä, jonka Hakusensha julkaisi Monthly ComiComissa nimellä Berserk: The Prototype. Vuotta myöhemmin Berserkin ensimmäinen luku ilmestyi saman kustantajan Monthly Animal House -lehdessä, joka sittemmin nimettiin uudelleen Young Animaliksi. Lehdestä löytyi sarjalle pysyvä koti: Miura piirsi ja käsikirjoitti Berserkiä Hakusenshan hoivissa kolmekymmentä vuotta, aina kuolemaansa saakka. Berserk on kiistatta Miuran opus magna. Keskiaikaisesta Euroopasta ammentava tummasävyinen fantasiasarja on äärettömän väkivaltainen, mutta ei lohduton. Herkkävaistoisesti kuvatut hahmot ja heidän ihmissuhteensa ovat tuoneet Miuralle mainetta erinomaisena kirjoittajana myös sellaisten henkilöiden parissa, jotka eivät tavallisesti kuluta mangaa. Berserkin taide on myös ylistämisen arvoista: ruudut ovat täynnä huolella harkittuja yksityiskohtia, joissa näkyy vaikutteita Hieronymus Boschin maalauksista ja Gustave Dorén kuvituksista. On poikkeuksellista, että kolmekymmentä vuotta ilmestyneen sarjan taide pysyi vuosien varrella tasalaatuisena. Miura työskenteli kausittain jopa seitsemän päivää viikossa vain muutaman tunnin yöunilla mahdollistaakseen visionsa toteutumisen. Viimeisinä vuosina Berserkin ilmestymistahti harveni epäsäännölliseksi. Vuodessa ilmestyi vain luku tai kaksi, mutta se mahdollisti Miuralle sekä lepoa että aikaa muiden projektien parissa.

Kentarou Miura

Helpottaakseen työtaakkaansa Miura perusti Studio Gagan. Studio oli Miuran ja hänen avustajiensa kollektiivi, jonka tarkoituksena oli antaa oikeudenmukainen tunnustus Miuran assistenteille heidän työstään. Täysipäiväisesti palkatut assistentit harjoittelivat Miuran tyylin ja työskentelymetodien jäljittelyä studion tuottaman Duranki-mangan parissa. Assistentit, joita Miuran kuolinhetkellä oli viisi, piirsivät pääosan sarjakuvasta Miuran luonnosten pohjalta. Miura visioi vuonna 2019 antamassaan haastattelussa, että uuden mangan piirtäminen hänen ohjauksessaan johtaisi lopulta siihen, että assistentit voisivat tuottaa enemmän materiaalia myös Berserkiin. Näin Berserkin julkaisuaikataulua oli tarkoitus tiivistää.

1966-2021 Berserkin luoja jätti hirviömäisen miekan mentävän aukon

Twitter

@drache_doratan 21.5.2021 (Animen käännös) Kentarou Miuran kuolema järkytti yhtäkkisyydellään. Miuran pääassistentti Kurosaki korjasi vääriä oletuksia: Ehkä perustuen yli 20 vuotta sitten julkaistuihin kommentteihin, joita on ollut kirjojen lopussa ja niin edelleen, monet nojaavat vanhaan tietoon ja ovat käsittäneet väärin, että [Miura] olisi edelleen noudattanut huonoja elintapoja. [Miuran] kunnian vuoksi kerron, että viimeisten 15 vuoden aikana sensein ruokailutavat olivat varsin terveelliset ja hän harrasti normaalia liikuntaa (johon kuuluivat myös lihaskuntoharjoitukset). Hän oli hengeltään ja ruumiiltaan hyvässä kunnossa, eikä hänellä ollut kroonisia sairauksia.

” Berserk on vaikuttava teos, joka muovasi lopullisesti sitä, miltä fantasia näyttää. Lukuisat kirjailijat, pelintekijät ja mangakat ovat löytäneet inspiraatiota Berserkin rujoista sankareista. ”

@hiro_mashima 20.5.2021 (Animen käännös) Fairy Tailin tekijä Hiro Mashima osoitti kiitollisuutensa Miuralle:

Valitettavasti Miura menehtyi ennen kuin hänen innovatiiviset ajatuksensa ehtivät tuottaa lopullista hedelmää. Berserk on vaikuttava teos, joka muovasi lopullisesti sitä, miltä fantasia näyttää. Lukuisat kirjailijat, pelintekijät ja mangakat ovat löytäneet inspiraatiota Berserkin rujoista sankareista. Ilman Berserkiä FromSoftwaren kehittämää Dark Soulsia tuskin olisi olemassa, ja Final Fantasyn maailmakin olisi huomattavan erilainen. Miuran kuolemaa koskevan uutisen levittyä tuhannet pelaajat eri puolilta maailmaa kokoontuivat pitämään verkkomuistotilaisuuksia pelien sisällä. Sosiaalisissa medioissa Miuran työtä ovat muistelleet George Morikawan ohella muun muassa mangakat Ken Akamatsu (Negima) ja Chica Umeno (March Comes in Like a Lion). Studio Gagan johtava assistentti puolestaan puhutteli Berserkin jatkumiseen liittyviä spekulaatioita toteamalla, että assistentit eivät voi yksin päättää, miten sarjalle käy. Hän kehotti myös kärsivällisyyteen, sillä päätöksen tekeminen sarjan jatkon suhteen voi kestää pitkäänkin.

Berserkissä nuoruuteni jatkuu edelleen. Vaikka olen päässyt jo tähän ikään, aina kun uusi pokkari tuli myyntiin, lähdin innoissani ostamaan sitä. Olen surullinen ja ajatuksissani. Miura-sensei, lepää rauhassa.

@toboso_oﬃcial 20.5.2021 (Animen käännös) Myös Black Butlerin kynäillyt Yana Toboso paljasti Berserkin kuuluneen hänen nuoruuteensa: Kun olin teini-ikäinen, törmäsin Kentarou Miura -sensein ihmeelliseen Berserk-teokseen. Se vaikutti minuun suuresti. Olen suruissani, ettemme pääse näkemään sarjan jatkoa. Lepää rauhassa.

Lähde: Natalie, The Japan Times, ANN, The Guardian, Dualshockers, Screenrant, Comicbook.com, Otaquest, Viralliset Twitter-tilit

@hiroerei 20.5.2021 (Animen käännös) Rei Hiroe, Black Lagoonin tekijä, käsitteli suruaan Twitterissä: Kun tänään heräsin, kuulin, että Kentarou Miura -sensei on kuollut. Ah, Berserk jäi kesken… Se oli tuhtia fantasiaa ja loistava manga. Tärisen, koska se oli harvoja sarjoja, joiden ostamista olen jatkanut näin kauan. Kiitos kovasta työstä, ja lepää rauhassa, tavalla tai toisella. RIP.

Teksti: Samuli Paanala

Nekopara Vol.1 (2014)

Hentai on kuollut, kauan eläköön hentai eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan erogea

arkastelin aiemmin (Anime 4/2020) hentai-animen nykysuuntausta, jossa eroottisen sisällön maksimoiminen jyrää alleen kaiken tarinankerronnan. Yhtenä syynä kyseiseen trendiin näin tuolloin eroge-pohjaisten, eli eroottisiin peleihin perustuvien tuotantojen yleistymisen. Mutta onko vika sovituksissa vai alkuperäisteoksissa? Varhaisimmat eroge-kokemukseni liittyvät Newgrounds-sivustoon. Deittisimulaatio Ganguro Girl (2002) teki lähtemättömän

vaikutuksen, ja MNF-pelisarjassa vongattiin anime-tyttöjä muun muassa fantasiamaailmassa (Lavindor Kingdom, 2009), risteilyaluksella (Ocean Cruise, 2009) ja etsivätarinassa (Detective RPG, 2009). Tekeleiden japanilaisuus jäi epäselväksi, mutta visual novel -tyylisellä pelimekaniikallaan ne epäilemättä nostivat erogen monen muunkin länsimaisen hentai-harrastajan tietoisuuteen. Eroge-termin alta löytyy valtava määrä englanniksi käännettyjä julkaisuja ja erilaisia peligenrejä. Keskityn jutussa pääasiassa kuviin ja tekstiin tukeutuvien visual noveleiden valikoimaan Steamissa, mutta myös JAST USA:n ja Denpasoftin sivustoilla on runsaasti nimikkeitä. Sensuurikäytäntö on kirjavaa, sillä toisinaan K18-päivitys myydään erillisenä DLC-pakettina, toisinaan sen saa ilmaiseksi pelinkehittäjän sivuilta. Osa uudemmista julkaisuista on jo valmiiksi sensuroimattomia.

Aloitin pelailun Nakadashi Banzailla (2009), jossa tokiolainen pelimies iskee vastaan tulevia naisia puhumalla näille puutaheinää työhaastatteluista ja tuotetestaamisista. Oman seksielämänsä sankari kieltäytyy ehkäisystä milloin milläkin verukkeella, eikä kertakäyttöinen juoni muutenkaan tavoittele kuuta taivaalta. Korkealentoisemman vaihtoehdon tarjoaakin Gunnmia ja Ghost in the Shelliä lainaava RoboLife – Days with Aino (2021). Lukuisat sivujuo-

Broke Girl (2019)

net ja unohdettua menneisyyttään selvittävän Aino-androidin kustomointimahdollisuudet hahmottuvat kunnolla vasta useamman läpipeluun jälkeen. Erogejen kutsuminen peleiksi ei aina osu nappiin. Leivonnaisten ja kissatyttöjen ympärillä pyörivä Nekopara Vol.1 (2014) rullaa eteenpäin ilman valinnanmahdollisuuksia, mutta ilmeikkäisiin hahmoihin ja animoituihin seksikohtauksiin on panostettu senkin edestä. Samoin autopilotilla etenevää, mutta huomattavasti synkempää tarinankerrontaa edustaa I Walk Among Zombies Vol.1 (2015), jossa on TV-sarjamaisen mukaansatempaava juoni ja mielenkiintoista hahmokehitystä.

Pelillisyyttä etsiville tarjolla on Broke Girl (2019), jossa isänsä bisnesten takia yakuzalle velkaantunut seurapiirineito tienaa rahaa sekalaisilla työkomennuksilla. Eeppisellä soundtrackilla varustettu kevytmanagerointi Queen’s Glory (2020) taas sijoittuu eurooppalaistyyliseen fantasiamaailmaan, jossa nuori kuningatar johtaa valtakuntaansa sotaisan naapurivaltion ikeessä. Cthulhu-vaikutteet yliluonnolliseen tyttöystäväkokemukseen yhdistävä Devil Girl (2021) jää vaisummaksi, vaikka hauskana oivalluksena päähenkilön voi tahattomasti tapattaa liiallisella sänkypainilla. Erogesta puhuttaessa ei voi sivuuttaa Taimanin-tuoteperhettä, joka on kasvanut spin-oﬀeineen jo yli 30 pelin universumiksi. Tyköistuvasti pukeutuvat naisninjat ovat olleet viime aikoina valokeilassa myös hentai-sisällöstä siistityn Action Taimanin (2019) -ilmaispelin myötä. Siksi onkin valitettavaa, että Taimanin Asagi (2005) ja Taimanin Yukikaze (2011) eivät sensuurisyistä päässeet Steamissa koskaan demoversioita pidemmälle. Lähimpänä autenttista Taimanin-kokemusta lienee Taimanin Collection: Battle Arena (2020), josta löytyy päivityksen jälkeen kahmalokaupalla ronskeja K18-skenaarioita.

Nakadashi Banzai (2009 © Seacoxx, Sekai Project

I Walk Among Zombies Vol.1 (2015)

” Nyky-erogeen tutustuminen nosti esiin selvät erot hentaiilmaisumuotojen välillä.”

Nyky-erogeen tutustuminen nosti esiin selvät erot hentai-ilmaisumuotojen välillä. Samastumista helpottava lähes näkymätön päähenkilö, runsas (seksikohtaus)dialogi ja suppeat tapahtumapaikat ovat visual noveleissa vakiokalustoa, mutta eivät yleensä toimi animessa sellaisenaan. Lisäksi valtaosa hentai-animeista on tätä nykyä vain parin jakson mittaisia. Kokonaisen erogen juonikaaria ei ehditä siinä ajassa käsitellä, joten pääosa budjetista keskitetään lisääntymisharjoittelun animointiin. Toki erogekin voi olla tynkäsuoritus, eikä etenkään soolostimulaatioon panostavan nukige-alagenren tuotoksilta kannata odottaa kummoisia juonikuvioita. Runsaskaan lähdemateriaali ei silti takaa laadukasta anime-sovitusta, kuten kävi vuoropohjaisia taisteluita sisältävän Meltys Quest (2017) -rooliseikkailun kohdalla. Alkuperäinen eroge vetää juonenkäänteillään ja herkullisella hahmogalleriallaan vertoja monelle visual novelille, mutta typistyy animena pelkäksi seksikohtauskoosteeksi. Uusien tuttavuuksien parissa aika kului kuin siivillä, ja samalla selvisi myös, miten hentaita kannattaa lähestyä 2020-luvulla. Jos anime-puolella on vaihtoehtona puolivillaisia adaptaatioita, jotka kokoavat hätäisesti yhteen ”parhaat palat” menestyneestä erogesta tai jo valmiiksi juonettomasta hentai-mangasta, muutakin kuin pelkkää suoraa toimintaa kaipaavien on viisainta siirtyä suoraan erogen pariin.

Taimanin Collection: Battle Arena (2020) © HSC

Ganguro Girl (2002)

Arvostelu (elokuva)

Demon Slayer: Mugen Train

Ensimulkaisu! Lue syksyn numerosta 121 pitkä arvio.

Painajainen yöjunan raiteilla Nimi: Kimetsu no yaiba – Mugen ressha-hen Ohjaus: Haruo Sotozaki Käsikirjoittaja: Ufotable Studio: Ufotable Kesto: 117 min Ensi-ilta: 4.6.2021 (Japanissa 16.10.2020)

ina silloin tällöin maailmaan putkahtaa sarjoja, jotka jäävät historiaan merkkiteoksina ja jopa moderneina klassikoina. Viime vuosina tällaisiksi teoksiksi voisi luokitella esimerkiksi Attack on Titanin, Fullmetal Alchemist: Brotherhoodin ja JoJo’s Bizarre Adventuren. Myös Demon Slayer kuuluu tähän luetteloon, ja omasta mielestäni ansaitusti. Demon Slayer näyttää ja kuulostaa hyvältä. Siinä on mainiot hahmot, ja hahmojen välinen kemia on myös erinomaista seurattavaa. Tarinaa jatkaa suoraan TV-sarjan lopusta elokuva Mugen Train, joka keskittyy sankareiden kauhujentäyteiseen junamatkaan.

Televisio-animen vahvuus on sen hahmoissa, eikä elokuva jää tässä suhteessa huonommaksi. Mugen Trainin alussa hahmokavalkadiin tuodaan yksi uusi jäsen: hymysuinen metsästäjä-tulipilari Rengoku Kyojurou. Rengoku saattaa aluksi vaikuttaa hieman yksinkertaiselta, sillä hänet tavataan elokuvassa ensi kertaa tilanteessa, jossa hän syö yhtä lukuisista eväslaatikoistaan. Hänellä ja sarjasta tutuilla sankareilla on sama tavoite: ottaa kiinni monia demoninmetsästäjiä murhannut demoni. Seikkailu ei olisi seikkailu, jos matkassa ei olisi runsaasti mutkia. Niitä elokuvaan tuovat junassa olevat riivatut kanssamatkustajat. Uneen päästäkseen on riivattujen matkustajien tuhottava sankarit heidän nukkuessaan. Tässä viholliset eivät kuitenkaan onnistu, ja Tanjiro seurueineen alkaa selvittää, kuka tai mikä on painajaismaisen junamatkan takana.

Elokuva ylittää odotukset hienosti. Alkuosa ja loppuosa ovat täyttä tykitystä, ja avainhahmot saavat kaikki omat tähtihetkensä. Ainoa nurinaa aiheuttava asia on elokuvan keskiosa, joka paikoitellen takeltelee. Heikosta keskiosastaan huolimatta Mugen Train on jatko-osaelokuvaksi erittäin viihdyttävä parituntinen, joka ruokkii hyvin nälkää televisiosarjan uutta tuotantokautta kohtaan. Oli kiinnostavaa seurata, miten Demon Slayer taipui suomeksi totutun englanninkielisen tekstityksen sijaan. Käännös on mielestäni päällisin puolin oikein onnistunut, vaikka pientä tönkköyttä on havaittavissa paikka paikoin. Olisin itse halunnut nähdä hieman värikkäämpää kielenkäyttöä, jotta hahmojen persoonat olisivat selkeämmin erottuneet toisistaan. Toni Jefremoﬀ

” Heikosta keskiosastaan huolimatta Mugen Train on jatko-osaelokuvaksi erittäin viihdyttävä parituntinen, joka ruokkii hyvin nälkää televisiosarjan uutta tuotantokautta kohtaan. ”

Arvosana: Onnistunut jatko hyvälle toimintasarjalle. Elokuva jättää hymyn suupieliin ja lupauksia mainiosta jatkosta.

Arvostelu (manga)

Wotakoi: Love Is Hard for Otaku Nörtit aikuistuvat Nimi: Wotaku ni koi wa muzukashii Tekijä: Fujita Kustantaja: Kodansha Suositushinta: $17.99 Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 272 sivua Osia englanniksi: 8/9+ Osia luettu: 8/9+ Julkaisuaika: 4/2018- (Japanissa 11/2015 -) Digijulkaisu: Kyllä Englanniksi julkaistu kaksi pokkaria sisältävinä omnibus-teoksina.

arva länteen lisensoitu manga tuo aikuiselle lukijalleen niin paljon iloa kuin Wotakoi: Love Is Hard for Otaku. Neljästä populaarikulttuuria intohimoisesti harrastavasta aikuisesta kertova Wotakoi on pullollaan rentoja kaverusten illanviettoja ja samastuttavaa, arkista parisuhdehuumoria. Fujitan nörttimangan julkaisutahti on saatu lännessä kiinni, ja edellisestä omnibuksesta on ehtinyt vierähtää kaksi vuotta. Jälleennäkeminen Narumin, Hirotakan, Taron ja Hanakon kanssa on lämmin.

Neljäs omnibus sisältää Japanissa vuonna 2019 julkaistut pokkarit seitsemän ja kahdeksan. Hirotaka ja Narumi ovat alkaneet ymmärtää toisiaan paremmin, ja arki sujuu pieniä väärinkäsityksiä lukuun ottamatta mukavasti. Fujita kunnioittaa hahmojaan, eikä pakota pariskunnalle tarpeetonta draamaa. Sen sijaan hän ohjaa tarinan seurailemaan kahta muuta pariskuntaa: Narumin ja Hirotakan työtovereita Taroa ja Hanakoa sekä Hirotakan pikkuveljeä Naoyaa ja tämän ystävää Ko-kunia. Taron ja Hanakon parisuhde on tavallista myrskyisämmässä vaiheessa. Taro joutuu myöntämään itselleen, ettei ole ajatellut koskaan kunnolla, mitä Hanakon tiuskimisen takana on. Hanakoa puolestaan raivostuttaa, että Taro ei näytä välittävän hänelle tärkeistä asioista. Naoyalla ja Ko-kunilla on myös haasteensa. Naoya yrittää prosessoida sitä, että Ko-kun vaikuttaa pitävän hänestä, ja Ko-kun jatkaa kamppailuaan ujoutensa kanssa. Naoyan ja Ko-kunin suhteen kehittyminen on lämmittävää seurattavaa, mutta Taro ja Hanako ovat hahmot, jotka todella sykähdyttävät. Riitaisan kaksikon käänteet konkretisoivat sen, että he ovat aikuisia päähenkilöitä, jotka vanhenevat ja muuttuvat. Sen oivaltaminen on jännittävää. Mangalle aukeaa mahdollisuuksia edetä teemoihin, jotka ovat kovin erilaisia kuin sarjan alussa. Vaikka ihmissuhdekiemurat on kirjoitettu poikkeuksellisen hyvin, sarja on ensisijaisesti erinomainen nörttimanga. Viit-

teitä animeen, mangaan, peleihin ja idoleihin vilisee samalla, kun työelämässä olevat hahmot taiteilevat harrastustensa ja aikuisuuden kulissien ylläpitämisen kanssa. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvänä alkanut Wotakoi on hioutunut erinomaiseksi. Kyseessä on yksi 2000-luvun parhaista romanttisista komedioista. Sarjaa suosittelee pystypäin myös niille, jotka normaalisti genreä karttavat. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Yksityiskohtiin taiteessa ja vitseissä paneutuva manga, joka sekä naurattaa että puristaa sydäntä. Elävän tuntuiset hahmot ja erilaiset ihmissuhteet, romanttiset ja platoniset, vetoavat lukijoihin laajalta skaalalta.

Julkaisu: Laadukkaita ja kauniisti taitettuja omnibus-pokkareita. Alkuperäisten pokkarien väriluvut on sisällytetty omnibukseen. Lisäksi mukana on kattavat selitykset populaarikulttuuriviittauksista.

Välimulkaisu

Yashahime: Princess Half-Demon Demonien sukua Ohjaus: Teruo Satou Käsikirjoitus: Katsuyuki Sumisawa

Ennakko Animen numerosta 118!

Studio: Sunrise Alkuteos: – Esitetty: 3.10.2020– Jaksoja: 13+ Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

iimeinen jakso shounen-hitti Inuyashaa ilmestyi vuonna 2010. Kymmenen vuotta myöhemmin sarjan maailmaan palataan vain animena ilmestyvän jatko-osan muodossa. Sarjaa tähdittävät Inuyashan hahmojen lapset. Feodaaliajan Japanissa puolidemonikaksoset Towa ja Setsuna joutuvat metsäpalon vuoksi erilleen toisistaan. Etsiessään siskoaan Towa harhailee aikojen välille auenneeseen tunneliin, joka heittää hänet nykyajan Japaniin. Inuyashasta tutun päähenkilön Kagomen veli kasvattaa Towan tavallisessa ihmisperheessä. Kymmenen vuotta myöhemmin tunneli avautuu jälleen, ja Towa päätyy takaisin feodaaliajan Japaniin. Hänen järkytyksekseen Setsuna-sisar ei enää muista häntä. Yhdessä Inuyashan ja Kagomen tyttären Morohan kanssa sisarukset seikkailevat ympäri Japania surmaten demoneita ja etsien menneisyytensä jälkiä – etenkin Setsunan kadonneita muistoja.

Yashahimen ensimmäinen jakso on sovitus Inuyasha-mangan ylimääräisestä luvusta, joka kertoo alkuperäisen sarjan hahmojen elämästä päävihollisen tuhoamisen jälkeen. Tästä huolimatta sarja ei jatka suoraan mangan tarinaa, vaan jättää Inuyashan hahmot taustoineen enimmäkseen rauhaan. Tarina pyörii Towan, Setsunan ja Morohan henkilökohtaisten ongelmien sekä hirviöiden murskaamisen ympärillä. Ajoittain sekaan heitetään viitteitä menneisyyden tapahtumista ja tulevaisuudessa väijyvästä uhasta, johon kaksosten isä Sesshoomaru on jotenkin sekaantunut. Sarja on luonteeltaan hahmovetoinen, eikä sitä kannata katsoa yllättävien juonenkäänteiden toivossa. Perhe ja sen tärkeys ovat keskeisiä teemoja: toisistaan erilleen joutuneet kaksoissiskot oppivat yhteistyön voiman tarinan edetessä, ja ilman vanhempia varttunut Moroha tuntuu saavan kipeästi kaipaamansa perheen Setsunasta ja Towasta. Tyttökolmikon lähentyessä kustakin hahmosta kuoriutuu uusia puolia, vaikka

rauhanomaisessa maailmassa varttuneella Towalla onkin vaikeuksia ymmärtää väkivaltaan tottuneita tovereitaan. Anime on värimaailmaltaan ja designeiltaan edeltäjänsä kaltainen, mutta muistuttaa piirtotyyliltään enemmän mangaka Rumiko Takahashin nykyistä jälkeä kuin Inuyashan animea. Kohtaukset kärsivät ajoittaisesta huonosta laadusta, sillä hahmojen kasvonpiirteillä on tapana vaellella ympäri kasvoja. Äänimaailmaltaan anime sekoittaa sopivasti uutta ja vanhaa, ja vanhat katsojat voivatkin tunnistaa uusien hahmojen teemamusiikeista jotain tuttua. Sarja kaipaa juonellista yhtenäisyyttä ja selkeää yhteistä tavoitetta päähenkilökolmikolle. Inuyashan jatko-osana se on kevyen viihteellinen paketti ja nostalginen aikamatka, mutta ei pärjäisi itsenäisenä teoksena. Nita Mäenpää

Lyhyesti: Omalla tavallaan sympaattinen jatko-osa, mutta vetävä juoni jää puuttumaan.

Välimulkaisu (anime)

Don’t Toy with Me, Miss Nagatoro Rakkaudesta se hevonenkin potkii

Ennakko Animen numerosta 120!

Nimi: Ijiranaide, Nagatoro-san Ohjaus: Hirokazu Hanai Käsikirjoittaja: Taku Kishimoto Studio: Telecom Animation Film Alkuteos: perustuu Nanashin mangaan Esitetty: 11.4.2021 - Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

aoto Hachiojin hiljainen elämä menee mullin mallin, kun lukiolaispoika kohtaa koulun kirjastossa vuotta nuoremman Hayase Nagatoron. Nagatoro näkee senpain piirtämät manga-sivut ja alkaa pilkata poikaa. Tilanne menee niinkin pitkälle, että Hachioji puhkeaa itkuun Nagatoron nähden. Tämä viihdyttää tyttöä luvattoman paljon, mikä johtaa siihen, että Nagatoro alkaa härnätä Hachiojia armottomasti jokaisessa sopivassa käänteessä. Sarjan edetessä käy selväksi, että Nagatoro on ihastunut poikaan. Hachiojiakin tuntuu häiritsevän vähemmän ja vähemmän tytön näkeminen. Nagatoron kiusaamisen alta kuoriutuvat lämpimät tunteet on esitetty mukavan hienovaraisesti. Animen väripilkku onkin Nagatoron roolissa kuultava Sumire Uesaka. Nagatoro on mainiosti animoitu ja hahmona jo lähtökohtaisesti mehevä, mutta Uesaka todella herättää hahmon eloon sopivan pirullisella äänityöskentelyllään. Uesakan energia jyrää monessa kohtauksessa Hachiojiksi roolitetun Daiki Yamashitan. Yamashitan puolustukseksi on sanottava, että Hachiojin rooli on ajoittain varsinainen märkä rätti, josta on

vaikea tiristää mitään erityisen kiinnostavaa. Tarinallisesti Don’t Toy with Me, Miss Nagatoro tylstyy nimihahmonsa energiasta huolimatta pikkutuhmien vitsien virraksi. Tilanteet toistuvat samantyyppisinä: Nagatoro trollaa Hachiojia, joka hermostuu ja tempautuu hullutteluun mukaan. Tilanteet purkautuvat usein jonkinlaiseen seksuaalisesti latautuneeseen tilanteeseen, jonka Hachioji aiheuttaa kömpelyydellään – useimmiten sarjassa päädytään puristelemaan, koskettelemaan tai katselemaan rintoja. Jokaisessa jaksossa on kaksi kaksikon arkea kuvaavaa episodia, joita satunnaisesti värittävät Nagatoron ystävät. Sivuhahmoja näkisi mielellään lisää, sillä he tuovat sopivaa vaihtelua muuten ennalta-arvattaviin jaksoihin. Anime sopii ensimmäisen puolikkaansa perusteella kulutettavaksi jakso kerrallaan. Jaksojen katselu putkeen muistuttaa katsojaa harmillisesti, että tekijät ovat nojanneet liikaa yhden vitsin varaan. Rohkeampi irtiotto lähdemateriaalista olisi saattanut raikastaa asetelmaa ja tuoda juoneen nopeammin syvyyttä. Riikka Haapanen

Lyhyesti: Ajoittain jopa puuduttava komedia, jota kantaa Nagatoron ääninäyttelijä Uesaka. On kiinnostavaa nähdä, miten sarja kehittyy, kun Nagatoron tunteet paljastuvat Hachiojille.

Arvostelu (peli)

Slave Princess Sarah ja Action Taimanin Vihreitä pikseliprinsessoja ja siveähköä naisninjailua SLAVE PRINCESS SARAH Pelin virallinen nimi: Slave Princess Sarah Kehittäjä: StudioS Julkaisija: Eroge Japan Alustat: Microsoft Windows Verkkopeli: Ei Ikäraja: – / 18

ACTION TAIMANIN Pelin virallinen nimi: Action Taimanin – Near Future Shinobi Battle Kehittäjä: Gremory Games, Lilith Julkaisija: Gremory Games, Infini-Brain inc. Alustat: Android, iOS, Microsoft Windows Verkkopeli: Kyllä Ikäraja: 12-13

idätkö videopeleistä, hentaista, vaiko ehkä hentai-videopeleistä? Hentai-pelejä löytyy nykyään yllin kyllin, mutta nettikaupoissa yliedustetut pokaussimulaatio-eroget ja visual novelit ovat monille liian hidastempoisia. Perinteisempää pelattavuutta kaipaaville löytyy onneksi ainakin kaksi suositeltavaa vaihtoehtoa, jotka tarjoavat samalla välähdyksiä vuosikymmenten takaisesta pelihistoriasta. Pitkälti yhden miehen projektina toteutettu Slave Princess Sarah on toimintarooliseikkailu, johon olisi voinut törmätä 90-luvun alussa paikallisen pelikaupan Game Boy -hyllyssä. Siis siinä tapauksessa, että Nintendo olisi viitannut kintaalla silloisille sensuurisäännöksilleen. Kuten hieman epäkaupallisesta nimestä saattaa päätellä, pelin pääosassa on orjaksi joutunut syrjäytetty prinsessa Sarah, joka yrittää pelastaa itsensä ja siskonsa ilkeän örkin kynsistä.

Slave Princess Sarah hellii Game Boy -sukupolvea estetiikallaan.

Koska isoa örkkiä ei voiteta alun heikoilla voimatasoilla, vapautumista varten on kerättävä iso summa rahaa. Perusvihollisiltakin tipahtelee kultapaloja, mutta kiltatehtävät tarjoavat huomattavasti isompia tienestejä. Ennen vaarallisimpien keikkojen suorittamista pitää tosin koluta luolastoja, jotta taidot ja aseistus olisivat vaadittavalla tasolla. Liian nopeaa etenemistä tasapainottaa örkin asettama 30 pelipäivän aikaraja, sillä kiltatehtäviä on tarjolla vain yksi per päivä. Pelin ulkoasu on ysärimäinen isoine pikseleineen ja vihreine värisävyineen, ja musiikki kuulostaa autenttiselta lyhyine pimputtelumelodioineen. Pelattavuus vertautuu vuoden 1991 Final Fantasy Adventureen, sillä sankaritar liikkuu vain pääilmansuuntiin, ja vapaasti rullaavan näkymän sijaan eteneminen tapahtuu ruutu kerrallaan. Vihollisia löytyy melko suuri valikoima, ja niitä mäiskimällä saa kokemuspisteitä, joilla vahvistetaan vapaavalintaisesti Sarahin ominaisuuksia. Slave Princess Sarah löytyy Steamista sensuroituna, ja poistettu sisältö aktivoituu julkaisijan ilmaisen päivityksen avul-

la. Aikuisia varten on jokunen uusi tarinaruutu ja lisähaasteena minipelit, joissa rämpytetään lupia kyselemättömät pomohirviöt pois iholta. Sinänsä hentai-kohtaukset eivät muuta peliä juuri mitenkään, koska Sarahin voimien kehittäminen osoittautuu örkin makuukammionäkymiä kiinnostavammaksi. Parissa illassa läpäistävä peli onkin suoraviivainen, mutta silti sopivan haastava nostalgiapaukku Game Boy -sukupolven kasvateille. Kuvat: © Eroge Japan, StudioS, Gremory Games, Lilith, Infini-Brain inc.

Arvostelu (peli) Jos Slave Princess Sarah on peli, jonka julkaiseminen olisi ollut sisältönsä puolesta mahdotonta vielä 90-luvun alussa, valitsee alun perin mobiilipelinä Japanissa julkaistu Action Taimanin aivan toisenlaisen lähestymistavan. Viime syksynä myös kansainvälisille markkinoille saapunut free-to-play -tuotos tekee selvän pesäeron eroge-taustaansa, sillä pelin ikäraja on myyntipaikasta riippuen 12 tai 13 vuotta. Taimanin-tuoteperheen ystäville moinen yksityiskohta saattaakin tulla pienenä yllätyksenä. Taimanin Asagi -animea katsoessani kiinnitin aikoinaan huomioni siihen, ettei jaksoissa ollut käytännössä muuta sisältöä kuin lähitulevaisuuden Tokiossa demoneja metsästävien ninjasiskosten alistaminen erilaisten hirviöiden voimin. Huippuunsa treenattujen naisninjojen taidoilla ja aseistuksella ei ollut lopulta mitään merkitystä, koska vastentahtoinen lisääntymisharjoittelu nostettiin tärkeysjärjestyksessä taistelukoreografioiden yläpuolelle.

Action Taimanin tavoittelee hentai-piirejä laajempaa yleisöä, mikä onkin ilmaispelin kohdalla suoranainen elinehto. Valittu linja toimii, sillä kevennetystä ikärajasta huolimatta naishahmot miellyttävät edelleen silmää, tarinankerrontaakin löytyy, ja hahmojen kustomoinnissa on mukavasti syvyyttä. Peli koostuu nopeatempoisista, vain muutaman minuutin mittaisista tasoista, jotka läpäistään riviviholliset ja pomovastustajat voittamalla. Taisteluiden ulkopuolella laajennetaan tukikohtaa, avataan loottilaatikoita ja kerätään resursseja aseiden ja hahmojen päivitykseen. Pelaajaa palkitaan monenlaisista saavutuksista, ja alkupuolella resurssit riittävät ihan hyvin. Kun saa vihdoin hankittua lisähahmon tai kaksi, pelisessiot täytyy jo jaksottaa pitkin päivää, jotta vaadittavat toimintapisteet ehtivät latautua täyteen. Luottokorttia vilauttamalla etenee tietysti nopeammin, mutta varsinkin hahmo- ja varustepaketit on hinnoiteltu rajusti yläkanttiin. Muita pelaajia vastaan käytävät areenataistelut antavat kunnolla haastetta vielä tehtävien läpäisyn jälkeenkin, joten (yli)levelöinti kannattaa aina. Jos pelille hakee vertailukohtaa menneisyydestä, Action Taimaninin rivakasti etenevät ja yksinkertaiset taistelukentät vievät ajatukset vuoden 2000 Cannon Spike -arcade-peliin. Mobiili- ja PC-versiot ovat graafisesti samaa käypää tasoa, mutta taistelu on toki kertaluokkaa tehokkaampaa kunnon peliohjaimella. Myös mikromaksuja välttelevä pelaaja saa helposti kulutettua naisninjojen seurassa kymmeniä tunteja, mikä ei ole salonkikelpoistetulta hentai-universumilta ollenkaan huono saavutus. Samuli Paanala

” Kevennetystä ikärajasta

huolimatta naishahmot miellyttävät edelleen silmää, tarinankerrontaakin löytyy, ja hahmojen kustomoinnissa on mukavasti syvyyttä.”

Arvosana: SLAVE PRINCESS SARAH Lyhyestä kestostaan huolimatta viihdyttävä hentai-pastissi Game Boy -kauden rooliseikkailuista.

Arvosana: ACTION TAIMANIN Valtavirtaistettu näkemys hentai-ninjailusta toimii lähdemateriaaliaan paremmin. Kuvat: © Eroge Japan, StudioS, Gremory Games, Lilith, Infini-Brain inc.

Action Taimanin -pelin naisninjojen parissa aikaa saa kulumaan kymmeniä tunteja.

Arvostelu (manga)

Fist of the North Star Olet jo kuollut! Nimi: Hokuto no Ken Kirjoittaja: Buronson Kuvittaja: Tetsuo Hara Kustantaja: Viz Suositushinta: $19.99 Julkaisumuoto: Kovakantinen omnibus, 306 sivua Osia englanniksi: 4/27 Julkaisuaika: 7/2021- (Japanissa 1983–1988) Arvostelu koko sarjan perusteella.

uonna 199X ydinsota pyyhkii yli maapallon jättäen jälkeensä karun ja aavikkoisen maailman, jossa vesi on kultaa kalliimpaa ja vahvimman laki ainoa laki. Näitä maita koluaa siepattua tyttöystäväänsä etsivä Kenshiro. Hän on seitsemää arpea kantava taistelulaji hokuto shinkenin taitaja, joka on tuomittu tuomaan tuhoa kaikkialle, missä kulkee. Shounen-sarjojen historiassa Fist of the North Star on merkkiteos. Se on koko genren kantaisä, joka popularisoi useita yhä käytössä olevia trooppeja. Joskus tällaiset teokset eivät ole ikääntyneet kovin arvokkaasti, mutta Fist of the North Star on edelleen yhtä luettava kuin ilmestyessään. Iso kiitos sarjan ajattomuudesta kuuluu Buronsonin verisiä taisteluja sekä traagisia kohtaloita pursuavalle tarinalle. Sarja itsessään on hyvin simppeli. Yleensä Kenshiro vaeltaa uuteen paikkaa, kohtaa vastustajia ja itkee miehisiä kyyneleitä. Buronson onnistuu kuitenkin rakentamaan taisteluille tarpeeksi puitteita, jotta niissä on panoksia lukijan koukuttamiseksi. Sarjan todellinen vetovoima on kuitenkin sen hahmoissa, jotka kaikki ovat elämää suurempia. Shounen-sarjan arvo

mitataan loppupeleissä sillä, kuinka muistettavia sen pahikset ovat, ja tässä suhteessa mikään ei peittoa Fist of the North Staria. Kenshiron vastustajat voivat olla murhaavia raakalaisia, mutta heidän motiivinsa ovat ymmärrettäviä tai jopa ihailtavia. Heidän menneisyytensä ovat täynnä traagisia tapahtumia, ja monet heistä voisivat olla jopa ystäviä toisissa olosuhteissa. Sarjan ensimmäisissä pokkareissa tätä ei vielä selkeästi näe, mutta mitä pidemmälle sarja etenee, sitä muistettavimmiksi hahmot muuttuvat. Vähätellä ei myöskään sovi Tetsuo Haran uskomattoman komeaa taidetta, joka on toiminut innoittajana monille myöhemmille mangakoille. Sarjan hahmot pullistelevat lihaksia ja testosteronia, ja jokainen taistelu pursuaa suorastaan shokeeraavaa ultraväkivaltaa. Jälkimmäisestä syystä sarjaa ei kehtaa suositella heikkovatsaisimmille, mutta varsinkin verettömiin taisteluihin kyllästyneille Fist of the North Star tarjoilee runsaasti ironisen väkivaltaisia erikoisliikkeitä ja mielikuvituksellisia taistelutaitoja. Petri Pohjonen

Arvosana: Teos: Väkivaltainen, traaginen ja kaunis taistelusarja menneiden aikojen estetiikalla ryyditettynä. Jokaisen toimintasarjoista pitävän kannattaa ainakin antaa sarjalle mahdollisuus.

Julkaisu: Vizin julkaisu on varsin laadukas. Ekstroja se sisältää niukasti, mutta painojälki on erinomaista, eikä laitos heikennä Tetsuo Haran taidetta. Myös uusittu käännös on pätevä ja alkuteokselle uskollisempi kuin sarjan edellinen käännös.

Arvostelu (peli)

Oppai Academy Opp(a)i(t)a ikä kaikki Pelin virallinen nimi: Oppai Academy: Big, Bouncy, Booby Babes! Kehittäjä: Milkfactory Julkaisija: Frontwing USA Alustat: Microsoft Windows Verkkopeli: Ei Ikäraja: 18

uuri kun olin julistamassa erogen tarinankerronnallisen nyky-hentain viimeiseksi linnakkeeksi, arvosteltavaksi saapui isekai-teemainen Oppai Academy. Kylpyonnettomuuden kautta toiseen maailmaan joutuva viriili nuorimies Takumi löytää itsensä maagisesta tyttökoulusta, joka on täynnä rintavia kaunottaria. Ilman sen kummempia selityksiä Takumi jää kouluun opiskelijaksi ja tutustuu itsessään heränneen mystisen erotiikkamagian käyttöön. Ensin hyvät uutiset: Oppai Academy sisältää yli 30 naishahmoa, joiden kanssa peuhataan lähes sadassa seksikohtauksessa. K18-päivityksellä avautuva sensuroimaton erotiikkakuvasto on niin laadukasta, että kehystetyssä printtimuodossa sillä sisustaisi helposti useammankin hikikomeron. Lisäksi tarjolla on 60 ruudun sekuntivauhdilla pyöriviä animaatioita ja kasapäin ääninäyteltyjä keskusteluja.

Sitten huonot: eroottiseen stimulaatioon keskittyvää nukige-alagenreä edustava teos on rakenteeltaan kuin japanilaisen hentai-lehden kylkiäis-DVD. Keskusteluvalintoja ei

ole, vaan kymmenen tärkeimmän tytön skenaariot klikataan valikosta ja niiden katsominen avaa ”pääjuonen” kohtauksia ja lyhyitä bonussessioita. Koko tarjonnan saa pikakelattua auki puolessa tunnissa.

Entäpä juoni? Tekstiruutujen ainoana tarkoituksena on kyhätä nopea aasinsilta seuraavalle sessiolle ja kuvailla sitten juurta jaksain aktin aikaisia fiiliksiä. Taikakoulun sekalaiset kommellukset eivät vaikuta muuhun maailmaan mitenkään, ja kaikki pyörii päähenkilön ympärillä. Naiset käyvät oletusarvoisesti kuumana koulun (ja maailman?) ainoaan mieheen, ja tsunderekin lopettaa nihkeilynsä sopivalla hetkellä aktivoituvan magian avustuksella. Opiskelukavereidensa lisäksi Takumi hoitelee myös näiden äidit ja koulun henkilökunnan. Naisväki on ymmärtäväistä, sillä hommiin ryhdytään vaikka kesken hirviötaistelun tai oppitunnin, eikä mustasukkaisuutta tunneta. Petikavereina ovat muun muassa vampyyrityttö, haltiatyttö ja lohikäärmetyttö, mutta aika samankaltaisesti peitto aina heiluu. Eroge-perinteiden mukaisesti Takumi on totta kai silmätön ja parturissa käymätön häntäheikki, joka ei väsy hämmästelemään naisvartalon kauneutta. Puhtaasti erotiikan pohjalta arvotettuna Oppai Academy kuulostaa täysosumalta, mutta pelkkä silmänruoka on nopeasti nähty. Lopputuloksena on aistit turruttava ärsykeähky, joka vertautuu liian moneen peräkkäiseen hentai- ja AV-kauppavisiittiin Akihabaran sivukaduilla. Kunnon alennusprosentilla kohtalainen ostos, mutta normihintaisena kannattaa harkita kahdesti. Samuli Paanala

Arvosana: Pelkkää hentai-toimintaa komeilla tuotantoarvoilla ja olemattomalla juonenkuljetuksella. Kiva katsella ja kuunnella, mutta toistaa nopeasti itseään.