Pelaaja #206, joulukuu 2019 by Pop Media

206 // Joulukuu 2019 // 8,90 €

Roolipelaamisen uusi virstanpylväs tulee Virosta Arvostelussa kiehtova Disco Elysium

Monimuotoiset simulaatiopelit Viihdettä muillekin kuin teinitytöille ja turbonörteille

Videopelien vuosikymmen Mitä jäi käteen 2010-luvulta?

Arvostelussa Star Wars Jedi: Fallen Order Metroidvania kaukaisesta galaksista

AR VOSTELUSSA

POKEMON SWORD & SHIELD

Call of Duty: Modern Warfare // Capcom Home Arcade // Concrete Genie // Planet Zoo Need for Speed Heat // Ring Fit Adventure // WWE 2K20 // Magic: The Gathering Arena

PELEJÄ JOKAISELLE PELAAJALLE!

NINTENDO.FI

PELAAJA-LEHTI PL 1378, 00101 HELSINKI toimitus@pelaajalehti.com pelaaja.fi TOIMITUS Päätoimittaja Johanna Puustinen Kulttuuritoimittaja Janne Pyykkönen Toimituspäällikkö Panu Saarenoja Editoija Otto Ruokonen Pelaaja.fi Ville Arvekari AVUSTAJAT Miika Huttunen, Miikka Lehtonen, Jason Ward, Miika Auvinen, Antti Voutilainen, Markus Heino ja Paavo Niskala ULKOASU Art Director Lasse Erkola Graafikko Minna Erkola Pääkirjoituksen valokuva Lasse Erkola ASIAKASPALVELU, TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 03-42465361 asiakaspalvelu@pelaaja.fi HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme. ILMOITUKSET JA MYYNTI Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.fi KUSTANTAJA H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja Petteri Moisio COO Panu Saarenoja Sisältöjohtaja Miika Huttunen Art Director Lasse Erkola Tuottaja Johanna Puustinen PAINO Uniprint

Katse kiireesti tulevaisuuteen

aavailin ensimmäisestä pääkirjoituksestani siirappista sarjaa latteuksia vaihtuvasta vuosikymmenestä, mutta toisin kävi. Suomen Posti pysähtyi marraskuussa lakkojen tuloksena yli kahdeksi viikoksi, sovintoehdotus toisensa jälkeen kaatui sarjatulena, ja paperilehtikustantajan ohimoille hiipivät pattitilanteen pitkittyessä melkoiset hikikarpalot. Kirjoitushetkellä lakko on juuri päättynyt, mutta sydän pamppailee edelleen. Meillä on maksavia asiakkaitamme kohtaan velvollisuus varautua pahimpaan mahdolliseen skenaarioon, ja todella pahalta tilanne ehti hetken näyttääkin. Uhka uuden numeron jäämisestä postilimboon oli todellinen, ja se pakotti Pelaajan toimituksen nielemään totuuksia paperimedian vääjäämättömästä digitalisaatiosta paljon nopeammalla aikataululla kuin ehkä olimme kuvitelleet. Paperinen Pelaaja-lehti ei toki ole yksittäisen poikkeustilanteen vuoksi katoamassa maailmasta, mutta sen edessä meidän on pitänyt kiireesti löytää tapoja tavoittaa lukijamme myös verkossa. Olemme päättäneet alkaa tarjota lehdestämme tulevana vuonna jälleen digitaalista näköisversiota, josta taitamme erikseen mobiiliystävälliseen verkkomuotoon kaikkein herkullisimmat erikoisartikkelit ja odotetuimmat arvostelut. Tällä varmistamme sen, ettei lukukokemus kärsi pienen PDF-printin tihrustelusta silloin, kun sillä on eniten painoarvoa. Näillä näkymin tammikuun Pelaaja on ensimmäinen numeromme, joka ilmestyy samaan aikaan sekä fyysisenä että digitaalisena. Uutta digilehtialustaa voi kuitenkin jo ihmetellä verkkosivuillamme Pelaaja.ﬁssä, jossa tarjolla on ilmainen näytenumero menneeltä syksyltä. Ratkaisu on vasta ensiaskel Pelaajan taipaleella maailmaan, jossa lehden paperi- ja digiversiot voivat toivottavasti jonain päivänä olla keskenään samanarvoiset. Syksyisessä lukijakyselyssämme moni nosti paperilehden fyysisyyden esiin myyntivalttina, mutta vähintään yhtä usea kertoi siirtyneensä kulutustottumuksissaan kokonaan aineettomuuden kannattajaksi. Tuuli tuskin on enää kääntymässä, joten meidänkin on korkea aika jo nostaa purjeet. Kun edeltäjäni Huttunen siis 200. numerossamme ounasteli Pelaajan pysyvän paperisena vielä pitkään, hän oli vain puolittain oikeassa. Arvostamme ja rakastamme fyysistä mediaa sydämiemme pohjasta, mutta on tullut aika opetella elämään harmoniassa myös niiden kanssa, joiden mielestä aika on jo ajanut ohi paperilehdistä. Laadukas journalismi on aina lukemisen arvoista, oli sana perinteisesti painettua tai ei. Uusi digilehtemme on meidän tapamme osoittaa, että uskomme tähän viestiin.

Lehteen liittyvät tekijänoikeudet ja muut oikeudet kuuluvat H-Town Oy:lle tai muille oikeudenhaltijoille. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. H-Town Oy ei takaa lehdessä julkaistun aineiston virheettömyyttä eikä vastaa esiintyneistä virheistä. Aineiston lähettäjä vastaa siitä, että aineisto on lain ja hyvän tavan mukaista eikä sen julkaiseminen loukkaa kolmansia osapuolia tai näiden tekijänoikeuksia tai muita oikeuksia. H-Town Oy:llä on korvauksetta oikeus toimituksellisesti käsitellä ja jakelutavasta riippumatta osin tai kokonaan julkaista lehteen lähetettyä aineistoa. HTown Oy ei vastaa tilaamattoman aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. All rights reserved. All trademarks and copyrights recognized. Vuonna 2019 ilmestyy 11 numeroa. ISSN 1459-2096

Johanna Puustinen // päätoimittaja

pelaaja.fi // 3

Pelaajan maailma // Toimituksen kuulumiset johannapuusti

Johanna Puustinen päätoimittaja

jannepyy

AvreGary

Janne Pyykkönen kulttuuritoimittaja

Ville Arvekari erikoistoimittaja

n yleensä perusta pelimusiikista, mutta Death Strandingin soundtrack on kolissut viime aikoina kovaa. Kojima ei toki ole ensimmäinen kehittäjä, joka on keksinyt käyttää pelinsä taustamusiikkina oikeiden bändien tuotantoa, mutta Timefall-lätty onnistuu tiivistämään henkilökohtaisen musiikkimakuni täydelliseksi kahdeksan kappaleen timantiksi. Myös islantilaisen Low Roarin melodiat tuntuvat sielussa asti.

ameXpon tai tutummin DigiExpon taru on lopussa, ja taas tuntuu yksi aikakausi päättyvän. Yllätyksestä ei voi puhua, sillä messujen rappeutuminen oli karua katsottavaa vuosien saatossa ja prosessi vaikutti vääjäämättömältä. Muistoissa on lavaohjelmista muun muassa lelukitaran kanssa kamppailu ja taistelupeliturnauksen vetäminen. Kaikkea sitä on tullut tehtyä.

oulu on taas, joulu on taas, Kaitila täynnä puuroo! Myötähäpeä on jälleen suuri, sillä Pelaaja.fin aina yhtä ajattomat JoulukalenteriHD-videot tekevät tänäkin vuonna paluun. Kuvaaminen on silti ollut varsin hilpeää ja nostalgista, kiitos muutamien yllätysvieraiden ja vanhojen vitsien kierrättämisen. Amatööriteatteri kiittää ja kuittaa!

Kolme parasta nyt: 1. Somac (mahahaavalääkitys) 2. Pitkät koiralenkit (mielenterveyslääkitys) 3. Bring Me The Horizon (korvamatolääkitys)

Kolme parasta nyt: 1. Disco Elysium (Win) 2. Banshee, kaudet 1–4 (HBO) 3. Death Stranding (PS4)

Kolme parasta nyt: 1. Star Wars Jedi: Fallen Order 2. Death Stranding 3. Luigi’s Mansion 3

meuhkis

RiepuP

Panu Saarenoja toimituspäällikkö

laserkola

Lasse Erkola art director

Minna Erkola graafikko

len päässyt ottamaan hyvin tuntumaa pääosaan tämän vuoden merkittävimmistä peleistä, mutta pari teosta kummittelee yhä listalla. Ennen vuodenvaihdetta tarkoituksena on selvittää, kuinka tehokkaasti Disco Elysium vie lopulta mennessään ja muuttuuko Death Stranding oikeasti hyväksi kakkoslukunsa jälkeen. Leffasyntilistaa täytyisi sitäkin karsia ennen kuin vapaaliput pääsevät vanhenemaan.

ääsin uuden CoDin kimppuun pari viikkoa myöhässä Japanin-matkailuni takia. Valokuvia tuli taas napsittua satoja gigatavuja. Ehkä sieltä joukosta löytyy muutama hyväkin kuva. Modern Warfaren uusittu Ground War -pelitila yllätti battlefieldmäisyydellään. Siinä on hyvä balanssi Bäfän skaalaa ja CoDin hektisyyttä. Odotin alun perin viime vuoden tylsältä battle royale -pelitilalta jotain tämän tapaista.

oniin, niinhän siinä sitten kävi, että olen totaalisen hurahtanut Pathfinder: Kingmakeriin – kiitos Huttusen ja Pyykkösen painostuskampanjan. Työkaverit ovat varmasti mielissään, kun taas kerran toimistolla puidaan tasaisin väliajoin hahmojen optimointia, suosikkiloitsuja, tarinankäänteitä ja valtakunnan rakentamisen yksityiskohtia. Puolihaltia, Sylvan Sorcerer, susilemmikki, neutral good. Korkea karisma.

Kolme parasta nyt: 1. Päikkärit 2. Sobble (Pokémon Sword) 3. Prinsessa Alice (The Crown, kausi 3)

Kolme parasta nyt: 1. Modern Warfare (raivon ja rakkauden tasapaino) 2. TeamLab Borderless (valokikkailua Tokiossa) 3. Squarepusher: Vortrack (musiikki)

Kolme parasta nyt:

Miika Huttunen Tuntuu kaikkien näiden vuosien jälkeen vähän oudolta olla täällä alhaalla, mutta ainakin olen hyvässä seurassa! Suurinta hupia kestosuosikki Destiny 2:n lisäksi on viime aikoina ollut postipakettien rahtaaminen Death Strandingissä. Pitäisikö pistää oma lähettipalvelu pystyyn?

4 // pelaaja.fi

Jason Ward Näin loppuvuodesta pelimediassa joutuu tilanteeseen, jossa pitäisi listata vuoden parhaat pelit vaikkapa kärkikymmenikköön. Ja aina on sama juttu: ei ehtinyt pelata sitä, tarttua tähän tai edes nuuhkaista tuota kolmattakaan. Onko liian myöhäistä äänestää taas Skyrimia?

Miikka Lehtonen Marraskuu oli iloisten yllätysten kuukausi, kun sekä Pokémon Sword että Star Wars Jedi: Fallen Order olivat todella kivoja pelejä. Star Wars -pelit ovat usein olleet mitä sattuu, eikä Pokémonkaan ole näin koukuttanut vuosiin. Mutta kumpi onkaan söpömpi, BD-1 vai Scorbunny?

Antti Voutilainen Vuodenvaihteen lähestyessä Bonanza-simulaattori eli RDR II rohmuaa valtaosan pelitunneista. Se ei haittaisi, jos tarjolla ei olisi muuta pelattavaa. Lailla huonon rakastajan vannon uskollisuuttani yhdelle pelille, vaikka vilkuilen jo seuraavaa. Pukki, tuo lisää peliaikaa!

1. Pathfinder: Kingmaker (pelit) 2. Re-Ment 30’s Nostalgic Japanese Life (tuliaiset) 3. The Lighthouse (elokuvat)

Paavo Niskala Yli vuosikymmenen tauon jälkeen liityin jälleen Nintendo-pelaajien leiriin ostamalla Switchin. Hämmentävästi kaupan päälle satoi krääsää deodorantista ja suihkugeelistä Zelda-rantapyyhkeeseen. Ensimmäiseksi Switchpeliksi hankin tietysti sen hanhipelin. Honk, honk!

Markus Heino Alkaa olla aika pohtia, millaisen saldon vuosi jätti jälkeensä pelitarjonnallaan. Oma listani meni jälleen uusiksi marraskuussa, kun Jedi: Fallen Order ja Death Stranding saapuivat sekoittamaan pakan terävintä kärkeä. Laminointi seis! Tätä pitää vielä miettiä.

Sisältö

// Pelaaja 206 // Joulukuu

Pelaajan maailma 3_Pääkirjoitus 4_Toimituksen kuulumiset 6_Sisällysluettelo

8_Uutiset 9_Tulipa sanottua 10_Hyvät, pahat ja rumat 12_Top 5

13_Tarpeellista tavaraa 16_Pelaajan kalenteri ja listat 17_Pintaraapaisut 18_Pelaaja.fissä tapahtuu

36_Kolumni: Lataustauko 60_Pikselipölyä 63_Kilpailu

64_Kolumni: Pyykkönen 65_Ensi kuussa 66_1000 sanaa

Pokémonit ovat saapuneet Switchille! Arvostelussa uuden sukupolven peliparivaljakko Sword ja Shield.

Arvostelut 38_Pokémon Sword ja Shield 40_Star Wars Jedi: Fallen Order 42_Call of Duty: Modern Warfare 44_Red Dead Redemption II (pc) 46_Magic: The Gathering Arena

6 // pelaaja.fi

48_Disco Elysium 50_Plants vs. Zombies: Battle for Neighborville 51_Ring Fit Adventure 52_Need for Speed Heat

53_Planet Zoo 54_WWE 2K20 55_MediEvil 56_Concrete Genie

Verkkorintama

Pelaajalehti.com/arvostelut

57_The Sims 4: Yliopisto 58_Star Wars: The Old Republic – Onslaught

Lue lisää arvosteluja osoitteesta pelaajalehti.com/arvostelut. Call of Duty: Mobile

Red Dead Redemption II lurauttaa villin lännen joutsenlaulun pc:llä.

Vuosikymmen lähenee loppuaan. Käymme läpi, mistä pelimaailmassa kohistiin 2010-luvulla.

PELIEN 42

VUOSIKYMMEN

Onko Call of Duty: Modern Warfare parasta CoDia vuosiin? Se selviää arvostelusta.

2010-2019 46

Magic: The Gathering iskee uudella digiversiollaan Hearthstonen apajille.

Pelaajan maailmassa luodaan katsaus simulaatiogenren monimuotoisuuteen.

Testissä Xboxin Elite-ohjaimen seuraava kehitysaskel.

Virolainen roolipeli Disco Elysium on hämmästyttävä mestariteos.

Star Wars Jedi: Fallen Order vastaa fanien toiveisiin olemalla hyvä tarinavetoinen Tähtien sota -yksinpeli.

pelaaja.fi // 7

Pelaajan maailma // Uutiset

Testien ja yleisen kuluttajapalautteen perusteella Stadia kärsii juuri siitä ongelmasta, jota odotettiinkin.”

Stadian ensimmäinen yksinoikeuspeli Gylt.

Suoratoistopelaamisen kamppailu kiihtyy Uutinen GOOGLE ALOITTI STADIA-SUORATOISTOPALVELUNSA VARHAISTESTIVAIHEEN KUOPPAISESTI, JA MICROSOFT KERTOI VÄLITTÖMÄSTI KILPAILEVAN PROJECT XCLOUDIN PARANNUKSISTA.

oogle avasi marraskuussa suoratoistopelaamiseen tarkoitetun Stadia-palvelunsa, jonka vastaanotto on ollut ristiriitainen. Periaatteessa kyse on vasta varhaisjulkaisusta tai maksullista betatestiä muistuttavasta kokeiluvaiheesta, jossa innokkaimmat maksavat mahdollisuudesta testata Stadiaa ennen suurta yleisöä. Se on tarjonnut kuitenkin näkymän Stadian todellisuuteen. Teoriassa Stadia tarjoaa täysmittaisen pelipalvelun, jossa pelaajat ostavat itselleen pelejä, joita he voivat sitten pelata Googlen palvelintekniikan ansiosta esimerkiksi televisionsa tai puhelimensa kautta ja Googlen Chrome-selaimen tai Chromecastin avulla. Pelaamiseen voi esimerkiksi pc:llä käyttää mitä tahansa ohjainta. Juuri ennen julkaisua Google joutui kuitenkin myöntämään, että useampi luvatuista ominaisuuksista ei ehtinyt vielä mukaan. Pelaamalla hankittuja saavutuksia ei pääse vielä katsomaan, eikä tarjolla ole pelien perheensisäistä jakamista. Luvatusta 60 ruudun päivitystahdista, HDR-kuvasta tai 4K-tarkkuudesta voi tässä vaiheessa televisiokäytössä nauttia vain Chromecast Ultra -laitteen kautta. Perhejakoa ja useampia luvattuja moninpeliominaisuuksia joudutaan odottamaan ensi vuoteen. Google nosti kuitenkin aluksi Stadia-kaupassa myytävien pelien määrää 12:sta 22:een päivää ennen julkaisua. Näiden seassa on vain yksi Stadia-yksinoikeuspeli, heikon arvostelumenestyksen saanut Gylt. Googlen kannalta ongelmallisempaa on se, että testien ja yleisen kuluttajapalautteen perusteella Stadia kärsii juuri siitä ongelmasta, jota odotettiinkin. Pelien ohjauksen vasteaika vaihtelee villisti riippuen olosuhteista, ajasta, paikasta ja nettiyhteydestä. Useammat pelaajat

8 // pelaajalehti.com

näkivät Destiny 2:n kaltaisissa reﬂeksejä vaativissa toimintapeleissä viivettä, joka tekee pelaamisesta käytännössä mahdotonta. Parhaissa mahdollisissa olosuhteissa Stadia tarjoaa toisaalta yllättävän hyvää kuvanlaatua ja täysin pelattavaa viivettä, mutta esimerkiksi Wired-tekniikkalehti totesi suoraan, että 4G-puhelinverkko ei todellisuudessa riitä miellyttävään Stadia-pelailuun. Se vie helposti 20–35 megabittiä nettikaistaa tunnissa hyvällä kuvanlaadulla. Suoratoistomarkkinoille suuntaava Microsoft nokitteli Googlea omassa X019-tapahtumassaan, jossa se kertoi uusista suunnitelmista vastaavan xCloud-palvelun suhteen. Androidilla ja tietyissä maissa ennakkotestattu xCloud saapuu muualle maailmaan 2020, ja se on silloin saatavilla myös Windows 10 -tietokoneilla. XCloudin katalogi kattaa alussa yli 50 peliä. Niihin kuuluvat useimmat Xbox-yksinoikeudet, kuten Crackdown 3, Halo Wars 2 ja Ori and the Blind Forest. Lisäksi Microsoft kertoi, että palvelu tukee entistä useampia ohjaimia, kuten PlayStationin DualShock 4:ää. Microsoft yhdistää xCloudin myös osaksi Xbox Game Pass -palvelua. Game Pass, joka antaa kuukausimaksua maksavan pelaajan käyttöön valikoiman pelejä Netﬂix-hengessä, on edullinen ja toimiva palvelu. Sen osana xCloud ei ole vain mahdollisista nettiongelmista kärsivä striimipalvelu. Microsoftin Phil Spencerin kommentit suoratoistopelaamisen tekniikan rajoituksista ja niiden nykymahdollisuuksista kuulostivat osoitetun suoraan Googlelle. – Luulen, että tästä tulee pelaamisen valtavirtaa vasta vuosien päästä. Ja tarkoitan nyt vuosien, vuosien ja vuosien päästä, Spencer totesi.

Kenelle tämä on tehty? Google Stadian kuoppainen käynnistys oli juuri sellainen kuin odotimme. Teoriassa palvelu on kiinnostava, mutta täydellinen nettiyhteys ei ole itsestäänselvyys etenkään mobiililla. Samat ongelmat mietityttivät jo Gaikaissa vuosikymmenen alussa, eikä nettitekniikka ole muuttunut tässä välissä magiaksi. Muuntuvien tilanteiden takia pelistriimiä ei voi puskuroida ennakkoon laitteelle niin kuin elokuvaa, joten pätkimiset näkyvät välittömästi. Monessa nykyhetken suosituimmassa pelissä, kuten battle royale -räiskinnöissä, vasteaika on elämän ja kuoleman kysymys. Pelitarjonta on lisäksi heikko, eikä palvelu ole erityisen halpa käyttää hinnoittelumallinsa takia. Todellinen mysteeri on Stadian kohdeyleisö. Se puhuttelee pelaajia, jotka haluavat isoja AAA-pelejä hyvällä kuvanlaadulla, mutta joilla ei ole pelikonsolia. Free to play -peleihin tottuneelle mobiilipelaajalle täyshintaisten pelien ostaminen on iso askel, ja konsolin osto olisi pikku siivu koko sijoituksesta. Kasuaalille Stadia voi olla liian tyyris ja HC-pelaajalle liian hidas. Onhan toki Destiny 2-narkkareita, jotka kelpuuttavat päivittäisen grindinsa puhelimellakin ja lagisena, mutta kuinka monta heitä on? Riittääkö kuluttajalle jo se, että Stadian kautta pelit saa nopeasti ilman asennuksia ja säätöjä? Microsoftin xCloud näyttääkin vertailussa lupaavammalta. Edullinen ja paljon pelejä tarjoava Game Pass on jo todettu hyväksi palveluksi, ja yhtiöllä on omat pilvipalvelimensa, studionsa ja yksinoikeuspelinsä. Googlen hyppy pelibisnekseen ei ole itsestäänselvyys. Janne Pyykkönen

Amy Hennig kehittää pelillistä televisioviihdettä Uutinen UNCHARTED-SARJAN KÄSIKIRJOITTAJA LÄHTEE HOLLYWOODIIN

my Hennig lähtee kehittämään interaktiivista tv-viihdettä Hollywoodiin. Hennig on palkittu pelikirjoittaja, joka tunnetaan esimerkiksi kolmen ensimmäisen Uncharted-pelin käsikirjoittajana ja ohjaajana. Hänen uusi työnantajansa Skydance Media on vastannut viime vuosina muun muassa Mission Impossible-, Terminator-, Jack Reacher- ja Star Trek -sarjoihin kuuluvista elokuvista. Hennigin alaisuudessa on studion uusi osasto, jonka on tarkoitus kehittää sekä pelaajille että ei-pelaajille tehtyjä interaktiivisia tv-sarjoja suoratoistopalveluille. Hennigin edellinen suuri projekti oli Visceral Gamesin Tähtien sota -peli, jossa olisi nähty rähjäistä Han Solo -konnameininkiä isoilla tuotantoarvoilla. EA kuoppasi projektin ja Visceralin vuonna 2017, minkä jälkeen Hennig lähti etsimään uusia haasteita.

Warhammer elvyttää vanhan maailman Uutinen SIGMARIN AIKA JATKUU KLASSISEN WARHAMMERIN PALATESSA

arhammer, lukemattomia videopelejä innoittanut fantasiamaailma, palaa jälleen juurilleen. Pelin luonut Games Workshop kuoppasi pelin tunnetun Old World -maailman 2015 ja kehitti tilalle modernimman Age of Sigmar -taustatarinan. Nyt yhtiö ilmoitti, että Old World palaa ja se vakiinnutetaan uuden Sigmar-maailman taustatarinaksi Warhammer 40K:n Horus Heresyn hengessä. Se antaa Games Workshopille mahdollisuuden tuoda takaisin fanien rakastamia vanhoja armeijoita ja hahmoja osaksi uutta universumia omien sääntöjensä puitteissa. Videopeleissä synkeä Old World on tutumpi pelaajille, sillä se on ollut innoituksena mm. hienoille Total War: Warhammer- ja Warhammer: Vermintide -peleille.

Sonyn pelistudiot saivat uuden pomon Uutinen PS5-AIKAA VALMISTELEE GUERRILLAN HERMEN HULST

onyn yksinoikeuspelejä kehittävät studiot eli Sony Worldwide Studios saa uuden pomon. Lokakuussa poistuneen Shawn Laydenin tilalle on palkattu Hermen Hulst, joka lukeutuu Horizon Zero Dawnista tutun Guerrilla Gamesin perustajiin. Tässä roolissa Hulst valvoo muun muassa Insomniacin, Media Moleculen ja Naughty Dogin toimintaa Sonyn valmistautuessa PlayStation 5:n aikaan. Aiemmin Worldwide Studiosia luotsannut Shuhei Yoshida siirtyy puolestaan kehittämään Sonyn suhteita ulkopuolisiin, itsenäisiin studioihin. Muutosten taustalla on tiettävästi uutta suuntaa ajava Jim Ryan, joka johti Sonyn Euroopan-osastoa ja on nyt ottanut johdon koko PlayStation-bisneksessä. Hulst tunnetaan tekniikkaa tajuavana johtajana, ja Guerrilla olikin kehittämässä Decima-pelimoottoria, joka pyörittää Horizon Zero Dawnin lisäksi esimerkiksi Hideo Kojiman Death Strandingia.

TULIPA SANOTTUA ”Game Passissa on se kiva juttu, että se käärii pelin palvelun sisään. Peli voi olla silloin vain peli, ja on hauskaa pelata jotain, jolla on alku, keskiosa ja loppu.” Microsoftin Phil Spencer lukee Game Passin kaltaisten palvelujen etuihin sen, että vuokrapalvelussa kaikkien menestyvien pelien ei tarvitse olla jatkuvasti kehittyviä ”palveluja”.

pelaajalehti.com // 9

Pelaajan maailma // Hyvät, pahat ja rumat – äärimmäisen vakavia uutisia

Värit

Täysin terveenä pelaaminen ei ole mikään itsestäänselvyys monille ihmisille. Esimerkiksi värisokeuden kaltainen vaiva tekee pelaamisesta tuskaa, sillä suunnittelijat ja graaﬁkot välittävät mielellään informaatiota muotojen lisäksi värien avulla. Peleihin joudutaan sitten anelemaan värisokeusapuja ja -tiloja, mutta poikkeuksiakin on. Obsidianin tuore Outer Words on peli, jossa sellaisia ei tarvita. Mitään ei nimittäin kerrota siinä puhtaasti vain värien kautta. Sen tapauksessa syy on selvä, sillä pelin ohjaaja Tim Cain on itse värisokea. Mikään ei kuitenkaan estäisi tekemästä samaa useammissakin peleissä, kun tällaiset asiat vain muistettaisiin ottaa huomioon.

HYVÄT

Propaganda

PAHAT

Mikä mättää, kun uutta Call of Dutya syytetään historian vää-

rentämisestä ja jenkkipropagandasta? Pelin kuvitteellisessa Urzikstanin valtiossa tapahtuu verilöyly, kun pahat venäläiset tunkeutujat pommittavat motitettua autokolonnaa. Tapausta kutsutaan pelissä nimellä ”Kuoleman valtatie”, ja kas kummaa, sehän perustuu oikeaan tapahtumaan. Yhdysvallat tappoi nimittäin satoja irakilaisia pommituksessa vuonna 1991, ja tapausta kutsuttiin samalla nimellä. Sotarikokseksikin kutsutun verilöylyn käyttöä pelin materiaalina voi pitää hämäräperäisenä liikkeenä, kun tekijäksi nimetään joku aivan muu. Eikä keksitty maa tee siitä sen parempaa. Tuskin täälläkään hihkuttaisiin, jos jenkkien toilailut Lähi-idässä sälytettäisiin viihteen nimissä Suomibezkistanin armeijan nimiin.

suorittamista ja tarjoaa kuukausittaisen annoksen vihatun Fallout 76:n kommelluksia. Hatunnosto sille! Tällä kertaa yhtiö käynnisti kuukausimaksullisen luksuspalvelun nimeltä Fallout 1st, jonka on tarkoitus tarjota massipelaajille free to play -henkinen luksuskokemus. Eihän täyshintaisen pelin ostaminen nimittäin voi antaa täysmittaista pelikokemusta, köyhimykset. Luonnollisesti luksusominaisuudet eivät toimineet aluksi lainkaan, ja bonuksena pelaajien raivo kulminoitui Falloutﬁrst.com-vastamainossaitilla. Lukaiskaapa huviksenne! Samaan aikaan Australiassa kuluttajan oikeuksia valvova komissio päätti, että Fallout 76 on ollut sellainen bugien pesä, että sen hankkineilla ausseilla on oikeus pyytää rahansa takaisin.

Blizzardin päätös tukea Kiinaa ja ran-

gaista Hongkongin vapautta tukevaa ammattipelaajaa nostatti kohun pariksi viikoksi, mutta mitä jäi käteen? Mitsubishi lopetti Blizzardin sponsoroinnin, ja BlizzConin paneelikeskusteluissa nähtiin pari tyylikästä protestiavautumista. Sitten tulivat Overwatch 2- ja Diablo IV -julkistukset, ja kohu uinahti kuin nukutusnuolella ammuttu gorilla. ”Demokratia ja ihmisoikeudet ovat toki tärkeitä ja – hei, druidi on taas pelattavana ja Lilith on pääpahiksena? Päheetä!”

40/40

Japanin tunnetuimman pelilehden Famit-

sun journalistinen uskottavuus on jälleen koetuksella. Julkaisu antoi Hideo Kojiman postisimulaattorille täydet 40/40 pistettä, missä ei yksinään ole mitään ihmeellistä. Death Strandingissa seikkailee kuitenkin pelihahmona lehden entinen päätoimittaja ja nykyinen kustantajan edustaja Hirokazu Hamamura. Tyyppi esittää omaa jälkeläistään ja kadonneen printtimedian edustajaa. Lehden maskottikin nähdään pelissä. Mitäpä tuumisitte, jos olisimme antaneet pelille kympin ja sitten posti-Samppaa tulisi taputtelemaan ”Rakkaudesta videopeleihin” -mantraa hokeva Miika Huttunen Junior?

RUMAT

Viesti

Vaikuttaja

EA on myynyt FIFA-sarjaa nettivaikuttajien voi-

malla. Välillä tulee muistutus siitä, että se voi olla riskaabelia puuhaa. Ongelmaksi kasvoi ”sisällönluoja” ja FIFA-hullu Kurt ”Kurt0411” Fenech, joka sai ikuisen porttikiellon kaikkiin tuleviin FIFA-tapahtumiin jatkuvalla öyhäyksellä. Videoissaan Fenech julisti vihaansa EA:n työntekijöitä kohtaan kuin Jerusalemiin hyökkäävä ristiretkeläinen. Tyypin yhtä hehkeät fanit käynnistivät tietysti hyökkäyskampanjan satunnaisia EA:n työntekijöitä kohtaan ja hakkeroivat ohessa näiden sosiaalisen median tilejä. Se jos mikä vakuuttaa EA:n pikapikaa siitä, että Kurt on oikeasti ihan kelpo kaveri.

10 // pelaaja.fi

Vakaumus

Laskeuma

Bethesda jatkaa sankarillista

Myös 2K sai maistaa hakkerin kosketusta, kun yhtiön

sometilit joutuivat epämääräisen hyypiön hallintaan. Esimerkiksi WWE 2K -pelisarjan Twitterissä nähtiin tyypin keulimista ja rasistisia viestejä. 2K pyysi hyökkäyksen päätyttyä anteeksi sitä, että yhtiön tileillä nähtiin loukkaavaa toimintaa, joka ei edusta yhtiön arvoja. Se on hyvin muotoiltu, sillä WWE 2K20 julkaistiin niin bugisena, että se saa Fallout 76:n näyttämään HalfLife 3:lta. Niinpä pelin tavanomainen mainostaminen voidaan nähdä loukkaavana toimintana, joka tosin edustaa 2K:n arvoja. Hakkeri hassasi tilaisuutensa, sillä rasistisen huutelun sijasta hän olisi voinut ujuttaa tileille esimerkiksi rakentavaa kritiikkiä NBA 2K20:n mikromaksuista. Itsekö tässä on ruvettava hakkeroimaan?

Pelaajan maailma // TOP 5

TOP 5 // Pelaajan maailma

Sanat: Johanna Puustinen

Keittiövälineet Tämän Cooking Mamaa varten julkaistun lisälaitepaketin valmistajan logiikkaa on vaikea ymmärtää: ohjaimen nokassa keikkuva, kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleva paistinpannu tuskin helpottaa muutenkin ajoin turhauttavan pikkutarkkojen minipelien pelaamista. Muut sarjaan kuuluvat keittiövälineet ovat pienempiä, mutta oikean astalon valitseminen kuhunkin tehtävänantoon vain näön vuoksi herättää lähinnä kysymyksen: miksi?

TOP5

TurhimmaT Wii-lisälaiTTeeT Pelimarkkinoilla on aikojen alusta asti nähty toinen toistaan hölmömpiä lisälaitteita, mutta liiketunnistuksen yleistyminen Wiin julkaisun myötä räjäytti tyhmyyspankin toden teolla. Konsolille löytyy aidosti hauskojen ja kekseliäiden apuvälineiden lisäksi myös uskomaton valikoima suorastaan hämmentävän turhia ohjaimeen liitettäviä lisäkappaleita. Valitsimme näistä viisi mystisintä kapulanjatketta.

TOP5

Siivet

TOP5 -LISTAT

Nämä kankaiset, hieman kämkäm mentä suuremmat läpyskät eivät ole ulkonäöllisesti siipiä nähneetkään ja sopivat yhteen tasan yhden Wii Fit Plus -minipelin kanssa. Paketti lupailee niiden kuitenkin tarjoavan käyttäjälleen ”aidon lentämisen tunteen” ja korkeammat pisteet pelissä. On vaikeaa arvioida, viestiikö mainoskuvissa esiintyvän aikuisen naisen leveä hymy riemua vai puhdasta epäuskoa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin on asian laita myös Pelaajan Top 5 -palstan kohdalla. Listoja on kynäilty kuukausittain aina alkuvuodesta 2009, ja niistä viihdyttävimmät koottiin taannoin yksien kansien väliin joukkorahoitetun Top 5 -kirjan muodossa. Klassikkopalsta on tullut silkkaa vanhuuttaan nyt tiensä päähän, mutta se ansaitsee vielä arvoisensa läksiäiset. Tässä siis viisi kaikkien aikojen parasta Top 5 -listaa.

Biljardikeppi Miltä kuulostaisi ohjaimeen kiinnitettävä muutaman kymmenen sentin pituinen, pelillisesti täysin turha tökkimisväline? Jos tällä ”oikeiden biljardiammattilaisten testaamalla” kepakolla ei saa puhkottua isän uuteen taulutelevisioon aukkoa, niin sitten ei millään. Valmistaja on yrittänyt vältellä vastuuta lisäämällä kepin päähän kumisen tapin, mutta pelkästään sen olemassaolo kertoo jotain välineen vahinkoalttiudesta.

Pom pomit Nyt voit maksaa kahdesta peliohjaimeen kiinnitettävästä pölyhuiskasta lähes uuden pelin verran, jee! Hyvää työtä, lisälaitevalmistajat! Hyvä meidän joukkue! On tosin myönnettävä, että pom pomit lisäävät cheerleading-pelien todellisuudentuntua roimasti. Tarvitset enää napapaidan ja vesirajaa hipovan minihameen, niin olet valmis viihdyttämään kotijoukkoja seuraavien jalkapallon MM-kisojen aikaan. Muista vain ajella sääret.

Tikka Jos olet sitä mieltä, että Wii-ohjain on jo sellaisenaan pelottavan helppo viskata hikisistä käsistä sivustakatsojan silmään, tämä peliväline ei ole sinua varten. Sarveiskalvot paukkuvat, kun pahaa-aavistamaton pelaaja alkaa heittää tikkaa muovisella kärjellä varustetulla Wiimotella. Lisälaitteen kiinalaisen valmistajan mainoslauseet hävittävät kuitenkin kaikki turvallisuushuolet: ”Very safety, and have a good sense of reality!”

pelaajalehti.com // 17

1. Turhimmat Wii-lisälaitteet (9/2014)

Astetta keveämmän sävynsä ansiosta Top 5 -palsta on pitkään tarjonnut Pelaajan amatöörikoomikoille mainion tekosyyn veistellä huumoria lehden sivuilla. Tietyt asiat kuitenkin irvailevat itse itselleen niin tehokkaasti, ettei puujalkoja edes tarvita. Karmeimpia Wiin muoviastaloita esittelevä listamme on mainio esimerkki siitä, kuinka tarpeeksi surkea idea voi naurattaa ääneen pelkällä olemassaolollaan.

-----------ritarien ilona, eikä muinoin vain limaisia mörköjä, Peltiasut olivat avaruus on täynnä siis kehittää helposti Piti huomattiin, että edes kuule huutoasi. vaihtoehto, moottoroitu kukaan siellä la kua parempi nähtiin jo 1930-luvul puhkeavaa avaruuspu jonka esimuoto tulevien avaruushaarniska, irjasarjassa. Monien imeytyi alkaneessa Lensman-k avaruushaarniskasta mieliin ajatus Troopers, pelintekijöiden kirjasta Starship sa. A. Heinleinin leffaversios viimeistään R. hölmösti kin a, vaikka se unohdettiin nähtyä teknopuku viisi peleissä ylle Listaamme nyt mielellämme jotka pukisimme ääriin. matkalla avaruuden

EA:N KANSIKIROUKSEN UHRIT Kauan, kauan sitten vuonna 1993 iski ensimmäisen kerran Madden-kirous. Sarjan pelien kanteen päässeet NFL-huippupelaajat kokivat aina huonoja vuosia ja loukkaantumisia. Järkiselityksiä tähän on kaksi. Huipulta pääsee vain alemmas, ja amerikkalainen jalkapallo on väkivaltainen laji, jossa huomion keskipisteeksi joutuminen tietää kipua. Viime vuosina Madden-kirous on kuitenkin levinnyt muihinkin peleihin ja lajeihin. Nämä viisi ihmistä ovat kokeneet pimeyden kosketuksen, joten pitäisiköhän Messinkin huolestua?

Power Suit (Metroid) Metroid ja sen sankaritar tuntuvat tunkevan joka toiselle top 5 -listalle, mutta minkäs teet: pelisarjan kultainen haarniska edustaa huikeaa pelimekaanista ja visuaalista suunnittelua. Kultapunaoranssi väritys nousee taustasta ja viestii sankaruudesta ja rohkeudesta samalla, kun toiminnalliset osat eli visiiri ja käsitykki erottuvat vihreän värityksen ansiosta. Metroid Prime -pelissä pukua päästiin ihailemaan lähempää ja jopa si-sältä, jolloin paljastui, kuinka pal-jon tietoa haarniskan tietokoneet paljastavat omistajalleen. Haarniskan tunnetuin erikoiskyky on sen voima muuttaa omistajansa palloksi tekemättä tästä samalla ketsuppia, ja mitäs tuota ihmettelemään. Puvun tekniikan takana ovat muinai-suuden lintumaiset chozo-muuka-laiset, mikä on scifivastine sanon-nalle ”velho teki sen”. Power Suitin hienoudesta kertoo sekin, että kaikenlaisten muunnelmien ja tehostettujen pukujen jälkeen parasta on aina palata siihen ainoaan oikeaan haarniskaan. Kunpa se ei vain aina menettäisi lähes kaikki kykyjään tehtävien alkuhetkillä...

Warhammer 40.000:n kaukaisessa tulevaisuudessa on vain sota. Ihmisen imperiumin väkevimmät puolustajat ovat geneettisesti muunneltuja fanaattisia supersotilaita, jotka ovat helposti tunnistettavissa heidän käyttämistään valtavilla olkapanssareilla varustetuista voimahaarniskoista. Haarniska sisältää lukuisia apuvälineitä ja vahvistaa käyttäjäänsä entisestään keinolihaskuitujen avulla. Ensimmäistä kertaa nämä haarniskat nähtiin vuonna 1987 Games Workshopin miniatyyripöytäpeli Warhammer 40.000:ssa, josta ne ovat vuosien varrella levinneet myös muihin pelimuotoihin – ja myös innoittaneet muita pelien tekijöitä. Itse haarniskasta on pelissä monia eri versioita, joista nykyisin yleisin on Mk7 ”Aquila”. Veteraaneista kovimmat supersotilaat voivat myös saada käyttöönsä massiivisia ja harvinaisia Terminator-haarniskoita.

ARS (Vanquish)

Platinum Gamesin supersulava Vanquish-rymistely on pullollaan hienoa kiiltävää. Teknologian kruunujalokivi on sankari Sam Gideonin hupaisasti nimetty ARS-haarniska, joka on vähemmän hupaisaa kohdata taistelukentällä. Se ei ainoastaan ole tyylikäs valkoisia, sinisiä ja vihreitä sävyjä yhdistelevän maalipeitteensä ansiosta, vaan myös äärimmäisen ketterä takapuoleen liitetyn turbomoottorin ansiosta, jolloin Sam voi sinkoilla ja pinkoilla ympäri vihollisiaan. Tekniikka ei ole tosin vielä aivan loppuun hiottu, sillä puku ylikuumenee helposti, mutta taitavan sotilaan käsissä heikkouden pystyy välttämään, mikä vain lisää ohjaksissa olon nautittavuutta.

HEV Suit (Half-Life)

5. Tiger Woods Kuinka ankarasti täytyy ihmisen tyriä, jotta hän lentää ulos ikiomasta pelisarjastaan? Kannattaa kysyä Tiger Woodsilta. Golfin suurmestari tähditti Tiger Woods PGA Tour -sarjaa vuodesta 1998 vuoteen 2013 asti. Woods oli vielä pelailun suhteen ykkönen, kun EA päätti pitkän suhteen ”poliittisista syistä”. Maailman valovoimaisin ja tuhoutumattomalta vaikuttanut Woods tuhosi puhtoisen imagonsa ja tärkeät sponsoridiilinsä pettämällä vaimoaan Elin Nordegrenia yli kymmenen eri naisen kanssa. EA pysyi hänen rinnallaan vielä 2010, mutta lähtölaskenta korvaajan saamiseksi oli jo käynnissä. Woodsin ura kääntyi luonnollisesti rajuun laskuun loukkaantumisten kierteessä.

Mk7 ”Aquila” Power Armor (Warhammer 40.000: Space Marine)

NHL 16:n kannessa Chicago Blackhawksin kapteeni Jonathan Toews tuulettaa joukkueen kolmatta Stanley Cup -voittoa. Jos mies näyttää yksinäiseltä, se johtuu siitä, että seurana piti alun perin olla joukkueen kaudella 2014–2015 voitosta voittoon siivittänyt Patrick Kane. Laitahyökkääjän kuva poistettiin, kun poliisi tutki häntä raiskausepäilyihin liittyen elokuussa 2015. Kane ei siis edes koskaan päässyt kanteen asti, mutta toisaalta syytteet viattomuuttaan vakuuttanutta pelaajaa vastaan hylättiin lopulta todisteiden puutteessa.

TOP 5

T PELIHAHMO ----------------PYÖREÄT -----------------------------at ---------------

------------------

Revolution X

ELIT

------------------

Ennen kuin musiikkipelit --puhkesivat laulu- ja kitaroin kukkaansa tipeleillä, tungetti jonkinlaisiin in aihepiiriä tuotoksiin. Useam jos päätyi omaan pikin bändi ja artisti peliinsä, ja usein olikin kysyä, että vain syytä miksi. Toimitu s listasi viisi esimerkkipeliä, merkillisintä joilla musiikin ilosanomaa on yritetty levittää .

Kirby

KISS on levittänyt bisneslonkeronsa lähes kaikkialle, myös peleihin. Itse peli perustuu Todd McFarlanen KISS-sarjakuvaan Psycho Circus, mutta bändi ei ole siinä kovinkaan näkyvässä – tai edes kuuluvassa – roolissa. Pelinä Psycho Circus on puhdasta refleksiräiskintää, joka kertoo KISS-tribuuttibändistä, jonka jäsenet joutuvat taisteluun demoneita vastaan ja muuttuvat matkan varrella pikkuhiljaa KISS-hahmojen kaltaisiksi sankareiksi. Peli ansaitsee pisteet etenkin siitä, että sen kentät, ympäristöt ja hahmot noudattavat ja käyttävät taitavasti bändin ympärille rakennettua mytologiaa.

5. Engineer RIG (Dead Space) Isaacin RIG-haarniska (Resource Integration Gear) ensimmäisestä pelistä näyttää metallivahvikkeineen ja kypärineen enemmän sotilaan kuin insinöörin työasulta. Se kuitenkin vain lisää pelin uskottavuutta ja selittää osaksi sitä, miksi korjausmiehestä tulee ainoa selviytyjä. Puvun käyttöliittymä on samalla pelin käyttöliittymä, ja erikoisominaisuudet, kuten ohjausraketit ja telekinesia, ovat loogisia apuja raskaiden koneiden korjauksessa. Haarniskan paksuutta ja ensiapukykyjä ei tarvitse ihmetellä pelin sisäisessä maailmassa: kaikki vastaan tulevat työkalut ovat plasmaleikkurin, supersirkkelin ja painetykin kaltaisia massatuhon välineitä, joilla pelkkiin haalareihin pukeutuneet remonttimiehet tappaisivat itsensä ennen ensimmäistä ruokatuntia. Puvun raskas työsaapas menee puolestaan pelihistoriaan tappavimpien kenkien listalle, jota taitaa silti hallita Super Mario. Tömps!

Spice World

Ronda Rousey McIlroyn golfaus ei ehtinyt edes kauppoihin, ennen kuin kirous iski, mutta aikamme suurin MMA-tähti pani vielä paremmaksi. Entinen mestarijudoka jyräsi kilpailijansa kehässä sekunneissa aggressiivisilla hyökkäyksillä ja ylivoimaisella mattotekniikalla. Sitten EA päätti kertoa perjantaina 13. päivä, että Rouseysta tulisi EA Sports UFC 2:n kansitähti. Jo seuraavana päivänä nyrkkeilijä Holly Holm paljasti Rouseyn iskutekniikan heikkoudet ja upotti tämän kanveesiin täysin yksipuolisella turpasaunalla. Holmin tujakka kierrepotku vei Rouseylta mestaruuden lisäksi voittamattomuuden illuusion, jolla tämä oli noussut MMA:n suurtähdeksi ja Hollywoodin suosikiksi. Uusintamatsi on luvassa, jos ja kun Rousey toipuu tarpeeksi.

14 // pelaajalehti.com

Jon Jones Tuskin kukaan ”kirouksen” uhreista on pudonnut yhtä lujaa kuin entinen MMAmestari ”Bones” Jones. Hän oli vuonna 2011 nuorin UFC-mestari vain 23 vuoden iässä. Kun EA osti tappelulisenssin THQ:lta, Jones ja Alexander Gustafsson pääsivät uuden EA Sports UFC -pelisarjan ensimmäiseen kanteen. Gustafsson pääsi vähällä ja joutui vain häviöputkeen. Jones kärysi kokaiinin käytöstä, sekosi nolosti Twitterissä trollien uhrina ja ajoi autollaan raskaana olevan naisen päälle. Pisteenä i:n päälle Jones vielä pakeni onnettomuuspaikalta, ja poliisi löysi ajoneuvosta bongin. Huipulta pohjalle päätyneen tappelijan mestaruusvyö takavarikoitiin ja annettiin hänelle hävinneelle Daniel Cormierille.

Kun brittityttöbändi Spice Girls löi itsensä läpi 1990-luvun loppupuolella, ei tyttöenergiaa päässyt karkuun edes pelikonsoleilla. Psygnosiksen kehittämä Spice World -videopeli toi Gerin, Victorian, Mel C:n, Emman ja Mel B:n listahitit ensimmäiselle PlayStationille. Simppelin tanssipelin, miksausmoodin, haastatteluvideoita sekä muutamia tunnetuimpia kappaleita sisältänyt Spice World oli maukas paketti vain kovimmille faneille.

Pelimaailman toiseksi tunnetuin pyöreä pelihahmo on luonteeltaan suursyömäri hänkin. Vaaleanpunaisen Kirby-pallukan ruokailutottumukset ovat kuitenkin astetta erikoisemmat kuin vaikkapa Pac-Manin. Unimaailman merkillinen asukki pystyy esimerkiksi jäljittelemään sisäänsä imaisemien elinmuotojen ominaisuuksia, mikä on enemmän kuin hyödyllistä monenmoisissa pelitilanteissa niin Kirbyn omissa monivivahteisissa peleissä kuin vaikkapa Super Smash Bros -sarjan vauhdikkaissa nyrkkitappeluissa muiden Nintendo-maskottien kanssa.

KISS: Psycho Circus – The Nightmare Child

Musiikkipelien joukosta löytyy toinen toistaan ihmeellisempiä teoksia, eoksia, mutta harva niistä pärjää itsensä Michael Jacksonin tähdittämälle Moonwalkerille. Ironista kyllä, Moonwalkerissa pelastettiin pieniä lapsia... mutta ei siitä ppuun tanssen enempää. Michael Jackson pistää vastaan kävelevät vihut nippuun siliikkeillä muun muassa Smooth Criminalin säestyksellä. Paras on vielä kuitenkin tulossa: jos Michael saa napattua tähdenlennon kiinni, muuttuu hän äiseksi, joka pelissä Mega-Jacksoniksi, lentäväksi lasereita ampuvaksi jättiläiseksi, on immuuni vihollisten hyökkäyksille. Se jos mikä on coolia!

Samus (Metroid)

Moonwalker

Kukapa ei tuntisi legendaarisen PacManin ikonimaista ja aina ajan hermolla olevaa muotoa? 1980-luvun tekniset rajoitukset johtivat usein mielenkiintoisiin suunnitteluratkaisuihin hahmoja luotaessa. Yksi tunnetuimmista ja tunnistettavimmista pelihahmoista on tietenkin klassinen ja kellertävä pillerinpopsija Pac-Man, joka legendan mukaan sai osittain inspiraationsa pizzasta, josta puuttui yksi siivu. Lieneekin osuvaa, että hahmon elämäntyö pyörii herkuttelun ja syömisen ympärillä.

Vaikka Samus Aran itsessään edustaakin sukupuolista sitä kurvikkaampaa vaihtoehtoa, päätyi sankaritar listalle muista pyöreistä ansioistaan. Neitokaisen monipuolinen avaruuspuku kykenee syystä tai toisesta muuntautumaan pallomuotoon, jonka hämmästyttävän pienet mitat tuntuvat olevan galaktista standardikokoa. Pallomuodossa yksikään tuuletuskanava, käytävä tai kolo ei ole sankarittarelle liian ahdas, joten kyse on muotoilun ohella myös käytännöllisyydestä. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten ihmeessä Samus saa rutistettua itsensä palloon – ja ennen kaikkea takaisin?

Amerikkalainen bändi Aerosmith on tehnyt niin pitkän uran, että se on ehtinyt tehdä perus huume- ja viinasekoilujen ohella kaikenlaista muutakin, kuten blues-levyn – ja oman videopelin. Midwayn RevolutionX:ssä ammuskeltiin cd-levyjä ja yritettiin pelastaa Aerosmithin jäsenet pahan New Order Nationin käsistä. Hommaa värittivät sellaiset Aerosmith-biisit kuin Eat the Rich ja Walk this Way.

Pac-Man

kuten kaljut avaruussotila Realistiset hahmot, ovat tätä nykyä ja etukenoiset sankarittaret, entistä Pelien mennessä kovassa huudossa. ja valitut osaavat suuntaan harvat elokuvamaisempaan ja perinteisiä muotoja, enää arvostaa yksinkertaisia paa muotoilua. Tämän dynaamisem saati sitten astetta todelliset a listaamme pelialan kuun kärkiviisikoss pioneerit, jotka todistavat jopa piilotähdet, eli pyöreät kaunista ja ehkäpä olevan n yksinkertaise käytännöllistä.

”MUSIIKKI”P

------------------

Rory McIlroy EA tarvitsi uuden Tiger Woodsin golfpeliensä kansikuvapojuksi, ja se mies oli tämän hetken parhaaksi pelaajaksi katsottu Rory McIlroy. Jo nuorena kyntensä näyttänyt pohjoisirlantilainen golfaaja pääsi oman Rory McIlroy PGA Tour -pelinsä tähdeksi, mutta noin 60 prosentin Metacritic-tuomio kertoo kaiken tämän kammottavan golfsimun laadusta. McIlroy onnistui myös telomaan nilkkansa, eikä edes golfissa, vaan pelaamalla jalkapalloa vain viikkoa ennen pelin virallista julkaisua. Ainakaan McIlroy ei koetellut Madden-kirouksen voimaa koskemalla amerikkalaiseen ”jalkapalloon”, joten hänellä on vielä mahdollisuus selviytyä.

TOP 5

Patrick Kane

TOP5

SKAT ----ISHAARNI TIETE ----------------------------------------------mutta sitten

Jos haluaa päästä messiaaksi, kannattaa pukeutua oikein. Tiedenörtti Gordon Freemanista tuli The Free Man, vapaan maailman puolustaja ja puhumattomien suomalaismiesten esikuva vain siksi, että hän selvisi Black Mesan laboratorioiden katastrofista Hazardous Environment Suit -haarniska yllään. Seinästä ladattavalla virralla pyörivä puku mittaa säteilyä ja torjuu luoteja, mutta siinä on myös maailman pienimmällä akulla varustettu taskulamppu, radio sekä rauhoittavalla äänellä puhuva tietokone, joka esimerkiksi kertoo, että nyt murtui luu, jos et sitä muuten huomannut. Pukuun on saatavilla myös virallinen kypärä, mutta Gordonilla ei ole sitä mukanaan. Ei siis ihme, ettei miehen naamaa näytetä tai ääntä kuulu: uiskentelu happoaltaissa on varmaan tehnyt rumaa jälkeä. Kun Gordoniin sattuu, HEV annostelee hänelle kelpo tujauksen morfiinia, joten ei tarvitse ihmetellä Half-Life 3:n myöhästymistä. Gordon tarvitsee vain aikaa päästäkseen irti aineista.

PELAAJAN MAAILMA

Pelaajan maailma // TOP 5

TOP 5

Vid Grid Vid Grid oli aikansa lapsi. Hyviksi grafiikoiksi laskettiin mikä tahansa cd-levylle purkitettu videopätkä siitä huolimatta, että ne olivat silti äärettömän huonolaatuisia. Jaguar CD -lisälaitteen omistajat olivat uuden ja uljaan tallennusformaatin kynnysmattoja, eikä laitteen mukana tullut Vid Grid suinkaan lievittänyt tuskaa. Sen koko pelattavuus oli pikselimössömusiikkivideoiden katsomista, tarkoituksena laittaa Metallican, Guns N’ Rosesin ja Aerosmithin videoiden sekoitetut ruudut järjestykseen.

Wheatley (Portal 2) Portal-sarjassa pyöreitä trendejä edustavat itse portaalien lisäksi persoonallisuusytimet, aina seikkailuhenkisestä Rickistä tutkimattomista korpimaista alati sönköttävään avaruusytimeen. Yksi kuitenkin on ylitse muiden, eikä pelkästään huomattavan ruutuaikansa takia. Raiteilla kulkeva ja sympaattisella brittiaksentilla höpöttävä Wheatley johdattaa pelaajat monenmoisiin hullutuksiin useimmiten puolivahingossa, mutta keventää samalla hönttimäisen persoonansa ansiosta tunnelmaa päättömillä selityksillään sekä merkillisillä asenneongelmillaan.

Rufus (Street Fighter IV)

Ken Masters? Kuka ihmeen Ken Masters? Moisen kukkakepin sijaan katutappelijoiden ehdotonta eliittiä on atleettisen kroppansa äärimmilleen puskenut Rufus, joka edustaa Street Fighter -sarjan neljättä sukupolvea. Rufuksen lihaksien pyöreät muodot ovat eduksi miekkosen nopeissa ja räiskyvissä liikkeissä, jotka herättävät myötähäpeän sijaan kunnioitusta ja pelkoa jokaisessa taistelijassa. Miehen ympäripyöreät puheet ja suuret luulot täydentävät astetta muhkumman kokonaisuuden.

Tieteishaarniskat (1/2012)

EA:n kansikirouksen uhrit (1/2016)

”Musiikkipelit” (4/2009)

Pyöreät pelihahmot (11/2011)

Pelkkää vitsailua palstan pitkä taival ei kuitenkaan ole ollut, vaan vastapainoksi on toisinaan saatu aikaan informatiivisempaakin sisält ä. elien par aat ifistely aar niskat listaava artikkeli on niin pitkä, ettei sitä meinattu aikoinaan saada mahtumaan edes Top 5 -kirjan sivuille. Jokainen sana on kuitenkin täyttä tavaraa, ja lista pursuaa teknisiä yksityisko tia, s ifisivilisaatioiden taustoja ja jopa analyysia sotisopien muotokielen symboliikasta.

Palstalle on silloin tällöin eksynyt muitakin ilmiöitä ja ihmisiä virtuaalimaailmojen ulkopuolelta. Yksi kutkuttavimmista tosielämää sivuavista Top 5 -konsepteista on Electronic Artsia piinaava kirous, jonka uhreiksi joutuvat väitetysti yhtiön urheilupelien kansia koristavat atleetit. On kyllä täysin totta, että EA:n kansitähdet ovat yksi toisensa jälkeen möhlineet uransa mitä mielettömimmillä tavoilla, mutta myönnettäköön, ettei syy–seuraus-suhde kenties ole aivan näin mustavalkoista sorttia.

Todella varhaista Top 5 -tuotantoa edustava musiikkipelien lista ei suinkaan keskity muovisoittimiin, vaikka niin voisi ensisilmäykseltä erehtyä luulemaan. Valokeilaan pääsevät sen sijaan aidot kitarasankarit ja laululintuset, joiden moninaisia musiikkiprojekteja markkinoitiin aikanaan ahkerasti brändiliemessä keitetyillä lisenssipeleillä. Tekeleiden laadussa ei ehkä ole kehumista, mutta lista itsessään on kiehtova katsaus 90-luvun mainospelimaniaan.

Vakiopalstaa vuosi toisensa jälkeen vääntäessä tulee väistämättäkin vastaan numeroita, joihin jutun juurta ei yksinkertaisesti riitä. Toimittajat ovat kuitenkin mahdottoman taitavia tekemään tikusta tarvittaessa paljonkin asiaa, ja se on toisinaan näkynyt myös Top 5 -listojen aiheissa. Pallon mallisista pelihahmoista ei todellakaan pitäisi saada aikaiseksi kokonaista sivua tekstiä, mutta tämä lista onnistuu silti jättämään jälkeensä hyvän mielen ja hymynkareen suupieleen.

12 // pelaaja.fi

Tarpeellista tavaraa // Pelaajan maailma

Xboxin langaton Elite-ohjain sai parannellun seuraajan Tavaraa

TESTISSÄ XBOX ELITE WIRELESS CONTROLLER SERIES 2

uutaman vuoden takainen Xbox Elite Wireless Controller oli etenkin tosi- ja kilpapelaajille suunnattu laadukas ohjain, jota pystyi muokkaamaan omiin tarpeisiin sopivaksi. Nyt se on saanut seuraajan, joka kulkee nimellä Xbox Elite Wireless Controller Series 2. Mikä on uutta ja mitä muita uudistuksia se tuo mukanaan? Niin hyvä kuin ensimmäinen Elite-ohjain onkin, jäi siihen myös parantamisen varaa. Juuri näihin seikkoihin Microsoftin insinöörit näyttävätkin kiinnittäneen huomiota Series 2:n suunnittelussa. Muotoilu ja paino ovat samat, joten ohjain istuu yhtä tukevasti käsissä kuin ennenkin, mutta pitoa antavaa pintakuviointia on nyt myös ohjainkahvojen etupuolella. Mukana on edelleen kuusi vaihdettavaa ohjainsauvaa: yksi pyöreäpäinen, kaksi klassista sileäreunaista, kaksi kuvioidulla reunalla ja yksi pidempi. Itse käytän pidempää sauvaa oikealla, jossa se auttaa tarkassa tähtäämisessä räiskintäpeleissä. Mukana on edelleen myös kaksi metallista vaihtoehtoa ristiohjaimeksi, yksi tavallinen sekä pyöreä koverapintainen, joka toimii erittäin hyvin taistelupelien kombojen naputtelussa. Uutta on mahdollisuus säätää sauvojen herkkyyttä mukana tulevan työkalun avulla. Kummassakin sauvassa on kolme herkkyysastetta, joita vaihtamalla voi säätää ohjausta. Myös liipaisinnapeissa on enemmän säätövaraa, sillä niissä on nyt kolme valittavaa herkkyysastetta vanhan kahden sijaan. Ohjaimen pohjaan voi kiinnittää edelleen neljä melapainiketta, mutta nyt ne lukittuvat paikalleen eivätkä irtoile niin helposti kuin ensimmäisessä Elitessä. Lisäksi

niiden painallus on nyt selkeästi naksuva kytkin, joten niiden antama tuntuma käytössä on selkeämpi. En itse juuri käyttänyt meloja ensimmäisen mallin kanssa, mutta näiden uudistusten myötä olen löytänyt niille paljon enemmän käyttöä.

Yksi tärkeimmistä uudistuksista on ohjaimen akkukäyttöisyys siinä missä ensimmäinen malli käytti pattereita tai johtoa. Ohjain ladataan USB-C-johdon ja kotelossa olevan lataustelakan avulla. Telakkaa voi käyttää irrallaan tai jättää sen koteloon, jossa on erillinen aukko virtajohdolle. Akulle luvataan kestoa jopa 40 tuntia, joskin lopullinen aika riippunee pelistä ja siitä, käyttääkö ohjaimeen liitettävää kuulokemikrofonia. Akku ei tosin ole irrotettava, joten sen vaihtaminen ei onnistu. Erittäin tervetullut uudistus on myös Bluetoothtuki, jonka ansiosta ohjaimen saa yhdistettyä vaivatta tietokoneeseen. Tietokoneella tai konsolilla ohjaimen ominaisuuksia voi säätää vieläkin syvällisemmin helppokäyttöisen sovelluksen kautta. Sillä voi määrittää uudelleen nappien ja liipaisinten käyttötarkoituksia eri peleissä sekä säätää sauvojen ja liipaisinten herkkyyttä hyvinkin

tarkasti. Sovellukseen voi tallentaa lukemattomia asetuksia, joita voi asentaa ohjaimeen kolme kerrallaan ja joiden välillä voi ohjaimessa vaihtaa napin painalluksella. Sovelluksen kautta voi säätää jopa ohjaimen Xbox-napin valoisuutta niin halutessaan. Kaikkiaan Series 2 on selkeästi paranneltu versio aiemmasta ohjaimesta. Enemmän pitoa, USB-C- ja Bluetooth-tuki, ladattava akku sekä lisätyt mukautusmahdollisuudet ovat tervetulleita uudistuksia kaikille vanhan mallin käyttäjille. Toki laadulla on myös edelleen hintansa. Series 2 maksaa parisataa euroa, joten etenkin keskivertopelaajat taatusti miettivät, onko ohjaimen lisäominaisuuksista riittävästi iloa heille. Myös äskettäin vanhan mallin ostaneille uuteen siirtymisen hintalappu on taatusti liian korkea hyötyihin nähden. Jos kuitenkin kaipaa Elite-ohjaimen tarjoamia mahdollisuuksia pelaamiseen, ei ole liioiteltua sanoa, että Series 2 on markkinoiden laadukkain vaihtoehto. Miika Huttunen

Erittäin tervetullut uudistus on myös Bluetooth-tuki, jonka ansiosta ohjaimen saa yhdistettyä vaivatta tietokoneeseen.” pelaaja.fi // 13

Pelaajan maailma // Tarpeellista tavaraa

Capcom Home Arcade –––––––––––––––––––––– Mitat: 22 x 11 x 74 cm Pelejä: 16 Hinta: n. 230 €

Kolikkopelielämyksiä olohuoneeseen Tavaraa

NAPPASIMME KOKEILUUN TAKAVUOSIEN KOLIKKOPELIHUUMALLA FIILISTELEVÄN CAPCOM HOME ARCADEN.

apcom Home Arcade on erikoinen laite useammastakin eri näkövinkkelistä. Se on selvästi viimeisin reaktio Nintendon kolme vuotta sitten käynnistämään minikonsolibuumiin, johon ovat tähän mennessä ehtineet ottaa osaa sekä Sega että Sony. Kyseessä ei ole kuitenkaan minkäänlainen jäljitelmä takavuosien klassikkokonsolista, eikä se ole 74 sentin leveydellään mikään pieni kapistus. Nimestään ja muodostaan huolimatta laite ei itse asiassa ole edes Capcomin oma tuote, vaan valmistuksesta on vastannut viralliset lisenssit haltuunsa haalinut Koch Media. Koch Medialla on onneksi mielenkiintoinen visio Capcom Home Arcadesta. Laite tuo olohuoneisiin 16 enemmän tai vähemmän klassista Capcomin CPS1- ja CPS2-kolikkopeliä keskittymällä nimenomaan autenttiseen pelituntumaan. Pelit ovat toki Capcom Home Arcadenkin tapauksessa emuloituja, mutta niiden pelaamiseen ei käytetä mitä tahansa ohjainta. Laite rakentuu kahdesta toisiinsa liitetystä kolikkopelin tikkuasetelmasta, jotka ovat käytettävissä sellaisinaan ihan vain televisioon ja verkkovirtaan kytkettynä.

Toteutuksesta johtuen Capcom Home Arcade on valehtelematta kömpelö tapaus. Laitteen säilöminen itsessään on jo oma haasteensa, kun taas sen luonnollinen käyttö vaatii käytännössä pöydän löytämistä pelaajan ja tämän näyttöpäätteen välille. Mikäli tämä ei ole kuitenkaan mahdottomuus, on laitetta ilo kosketella. Capcom Home Arcade on fyysisesti jämerä kokonaisuus, joka ei unohda herkkien liikeratojen ja näpäytysten tärkeyttä. Pelivalikoiman osalta laitteessa on varmasti kaikkien mielestä jotain parantamisen varaa, mutta se pyrkii silti 14 // pelaajalehti.com

edustamaan laaja-alaisesti erilaisia kolikkopelikokemuksia. Yleisimmät genret ovat taistelupelien ohella tietysti Final Fight -tyylinen toiminta ja 1944:n henkinen lentoräiskintä. Ghouls ’n Ghostin ja Striderin kaltaista tasoloikkaa ei ole sitäkään kuitenkaan unohdettu. Erikoisempia tapauksia ovat vielä urheilupelikokoelma Capcom Sports Club, pulmaklassikko Super Puzzle Fighter II ja Mega Man: The Power Battle, joka on täysin Mega Man -pomotaisteluihin keskittyvä kolikkopelielämys. Yllättävimpänä lisäyksenä Capcom Home Arcade -pelit tukevat Wi-Fi-yhteyden kautta ylläpidettäviä netin pistelistoja. Järjestelmäpäivitykset ovat nekin näin mahdollisia, ja nähtäväksi jää, josko niillä on määrä vielä ehostaa laitteen ominaisuustarjontaa. Parhaillaan peleistä uupuu esimerkiksi DIP-kytkimillä aikoinaan mahdollistettu vaikeustasojen säätö, eikä asetuksia noin yleisesti ole suuresti tarjolla järjestelmätasolla. Ylipäänsä olisi toivottavaa, että pelien välillä hyppiminen saataisiin nykyistä sutjakkaammaksi.

Olen samanaikaisesti sekä ilahtunut että hämmentynyt Capcom Home Arcadesta. Se on kaikessa jykevyydessään tyydyttävä tapa kokea Capcomin muutamia oudompiakin kolikkopeliklassikoita lähellä niiden alkuperäistä muotoa. Yli 200 euron sijoittamista 16 vanhaan peliin on silti hankala perustella, vaikka niiden pelaamiseen käytettävä laite onkin jämerästi tehty. Modaajat keksivät varmasti vielä keinon muuntaa sen vaikkapa yleiseksi sauvaohjaimeksi, mutta oletuksena sen käyttömahdollisuudet jäävät tällä hetkellä rajallisiksi. Pohjimmiltaan Capcom Home Arcade saakin nyt enemmän arvuuttelemaan, kenelle se on lopulta oikein suunnattu. Panu Saarenoja

Capcom Home Arcade on fyysisesti jämerä kokonaisuus, joka ei unohda herkkien liikeratojen ja näpäytysten tärkeyttä.”

Capcom Home Arcade -pelit: 1944: The Loop Master Alien vs Predator Armored Warriors Capcom Sports Club Captain Commando Cyberbots Darkstalkers Eco Fighters Final Fight Ghouls â&#x20AC;&#x2122;n Ghosts Giga Wing Mega Man: The Power Battle Progear Street Fighter 2: Hyper Fighting Strider Super Puzzle Fighter II Turbo

Vuodelta 1995 tuttu Mega Man: The Power Battle tuo takaisin klassiset pomot lĂ¤pi Mega Manin historian.

pelaajalehti.com // 15

Kalenteri // listat Su 1.12. Jokavuotiset joulukalenterivideot alkavat Pelaaja.ﬁ-sivustolla. Laatua luvassa!

Ma 2.12.

Ti 3.12.

Pelasta ihmiskunta XCOMin luojan Phoenix Pointissa ja koe Dontnodin Life Is Strange 2:n viimeinen episodi.

Ma 9.12.

Ti 10.12.

Ke 4. 4.12. 12.

To 5. 5.12. 12.

Vampire: The Masquerade – Coteries of New York antaa esimakua Bloodlines 2:n maailmasta. Teattereissa Jumanji: The Next Level.

Mainio rakettisimu Kerbal Space Program saa konsoleilla Breaking Ground -laajennuksen.

Ke 11.12.

To 12.12.

Pe 6.12.

La 7.12.

Su 8.12.

Pe 13.12.

La 14.12.

Su 15.12.

La 21.12.

Su 22.12.

PS4-yksinoikeus Detroit: Become Human loikkaa pc-koneille.

Jurassic World Evolution saa nostalgisen Return to Jurassic Park -laajennuksen.

Game Awards palkitsee vuoden pelit, ja Pelaajan toimitus osallistui ensi kertaa tuomarointiin.

Ma 16.12.

Ma 23.12.

Ti 17.12.

Ke 18.12.

To 19.12.

Pe 20.12.

Kaupoissa Katamari Damacyn luojan Keita Takahashin uutuus Wattam sekä The Sims 4:n tuoreen Yliopistolaajennuksen konsoliversio.

Päättääkö The Rise of Skywalker uuden Star Wars -trilogian kunnialla? Se selviää vain elokuvateattereissa.

Borderlands 3:n ensimmäinen laajennus kertoo avaruuskasinon ryöstöstä. Steamin jouluale alkaa.

Kirjoihin perustuva The Witcher -televisiosarja saapuu jouluksi Netﬂixiin.

Ti 24.12.

Ke 25.12.

To 26.12.

Pe 27.12.

Onko kuusen alla konsoli, pelejä vai pari villasukkia? Kannattaa ryhtyä kiltiksi hyvissä ajoin.

Ensi-illassa on Frozen 2. Joko taas saadaan uusi Disneyn lauluhitti?

La 28.12.

Su 29.12. Vuosi päättyy kohta. Pelaaja toivottaa hyvää uutta pelivuotta!

*Ennakkomyynti

Pelaaja Shop 1. Pokémon Sword/Shield* 2. Death Stranding* 3. The Witcher III: Wild Hunt 4. Farming Simulator 19 5. Anthem 6. Devil May Cry 5 7. Star Wars Jedi: Fallen Order* 8. Dying Light 9. Cyberpunk 2077* 10. Sniper Ghost Warrior Contracts*

16 // pelaaja.fi

Iso-Britannia 1. Call of Duty: Modern Warfare 2. FIFA 20 3. WWE 2K20 4. The Outer Worlds 5. MediEvil 6. Mario Kart 8 Deluxe 7. Ring Fit Adventure 8. Tom Clancy’s Ghost Recon Breakpoint 9. Plants Vs. Zombies: Battle for Neighborville 10. Minecraft

Yhdysvallat 1. Call of Duty: Modern Warfare 2. The Outer Worlds 3. Luigi’s Mansion 3 4. Madden NFL 20 5. NBA 2K20 6. Tom Clancy’s Ghost Recon Breakpoint 7. WWE 2K20 8. FIFA 20 9. Borderlands 3 10. Ring Fit Adventure

Japani 1. Pokémon Sword/Shield (Switch) 2. Pokémon Sword/Shield Dual Pack (Switch) 3. Death Stranding (PS4) 4. Ring Fit Adventure (Switch) 5. Luigi’s Mansion 3 (Switch) 6. Star Wars Jedi: Fallen Order (PS4) 7. Super Smash Bros. Ultimate (Switch) 8. Persona 5 Royal (PS4) 9. Call of Duty: Modern Warfare (PS4) 10. Mario Kart 8 Deluxe (Switch)

Pintaraapaisut // Pelaajan maailma

World of Warcraft: Shadowlands

Diablo IV

Overwatch 2

Tekijä: Blizzard Entertainment Julkaisija: Blizzard Entertainment Alusta: Win, Mac Julkaisu: 2020

Tekijä: Blizzard Entertainment Julkaisija: Blizzard Entertainment Alusta: Win, PS4, Xbox One Julkaisu: Ei tiedossa

Tekijä: Blizzard Entertainment Julkaisija: Blizzard Entertainment Alusta: Win, PS4, Xbox One, Switch Julkaisu: Ei tiedossa

BlizzConissa nähtiin taas, että WoW porskuttaa aina ja ikuisesti. Kokemuskattoa tiivistävä uutuuslaajennus vie pelaajat kuoleman ulottuvuuteen eli varjojen maille, kun pahismoodissa kikkaloiva Sylvanas hajottaa Lich Kingin kruunun. Alati kasvavien uhkien osastolla ovat vuorossa Void Lordit, eli tähän asti pahinta vastusta tarjonneiden vanhojen jumalten pomot.

Blizzard lepytteli Hongkong-kohuaan myös odotetulla Diablo IV:n julkistuksella ja trailereilla. Julkaisu on selkeästi vielä vuosien päässä, eikä julkaisupäivääkään ole tiedossa. Pahiksena heiluu Diablon sukulaistyttö Lilith, ja graafinen tyyli on harmaudessaan lähempänä sarjan kakkososaa. Uutuutena nähdään avoimen maailman pelattavuutta modernisoidussa moninpelissä.

Blizzard julkisti erittäin hyvissä ajoin myös pitkään huhutun Overwatchin jatkon. Luvassa on uusia pelitiloja ja pelimoottori uusitaan, mutta molemmat Overwatchit yhdistetään silti tiukasti. Niitä voi pelata PvP:ssä ristiin, ja kumpaankin peliin julkaistaan aina samat uudet sankarit ja kartat, joten ykkösen pelaajia ei tuupata syrjään.

Blacksad: Under the Skin

Age of Empires IV

Bleeding Edge

Tekijä: Pendulo Studios Julkaisija: Microids Alusta: Win, Mac, PS4, Xbox One, Switch Julkaisu: Nyt

Tekijä: Relic, World’s Edge Julkaisija: Xbox Game Studios Alusta: Win Julkaisu: Ei tiedossa

Tekijä: Ninja Theory Julkaisija: Xbox Game Studios Alusta: Xbox One, Win Julkaisu: 24.3.2020

Kiinnostaako aito eteläeurooppalainen pelailu? Blacksad on palkittuun espanjalaiseen kulttisarjakuvaan perustuva etsiväpeli, jonka takana on niin ikään espanjalainen Pendulo-studio. Pääosassa on kovapintainen noir-etsivä John Blacksad, yrmeä kissamies ihmismäisten eläinten kansoittamalla 1950-luvulla. Tarina on aivan uusi, eikä perustu jo olemassa oleviin albumeihin.

X019-tapahtumassa tunnelmoitiin Age of Empires IV:n ensimmäisellä julkisella pelivideolla, ja meno on sekä nostalgista että modernin nättiä. Peliä kehittää Relicin ohessa Microsoftin erityisesti tätä sarjaa vasten perustama studio, joka nimettiin nyt World’s Edgeksi. Peliä kehitetään täysin pc-versio edellä, mutta Microsoft vihjaili nyt myös konsoliversion mahdollisuudesta.

Ninja Theoryn neljä vastaan neljä -mätkintää esiteltiin X019:ssa hahmotrailerilla, joka antaa hyvän käsityksen sekä tyylistä että pelattavista hahmoista. Mekaanisilla osilla tuunatuissa tappelijoissa on runsaasti punkia ja kyberiä. Game Pass -tarjontaan kuuluva peli sai maaliskuisen ilmestymispäivän, ja sitä ennen se lähtee suljettuun betatestaukseen 14. helmikuuta.

Shenmue III

Everwild

Tell Me Why

Tekijä: Neilo, Ys Net Julkaisija: Deep Silver Alusta: PS4, Win Julkaisu: Nyt

Tekijä: Rare Julkaisija: Xbox Game Studios Alusta: Xbox, Win Julkaisu: Ei tiedossa

Tekijä: Dontnod Entertainment Julkaisija: Xbox Game Studios Alusta: Win, Xbox One Julkaisu: Kesä 2020

Edellisestä Shenmue-pelistä on jo 18 vuotta, ja Dreamcast-pelisarjan tarinan venyminen jäi kalvamaan monia pelaajia. Heihin kuuluu Pelaajan uusi päätoimittaja Johanna, joten meitäkin todella kismittää, ettei arvostelu ehtinyt tähän numeroon. Ensivaikutelman perusteella uusi peli on hämmästyttävän uskollinen jatko-osa ja siksi jopa tahallisen kankea nostalgiapaukku.

Viime vuosina Sea of Thiefsista ja Banjo-Kazooiesta tuttu Rare työstää Microsoftille uutta avoimen pelimaailman fantasiaseikkailua. Jos ihan suoraan sanotaan, kuvankaunis peli vaikuttaa sekä nimen että graafisen tyylin perusteella vahvasti Xboxin eläinteemaiselta vastineelta Switchin The Legend of Zelda: Breath of the Wildille. Rare lupaa jatkaa Sea of Thiefsin kehitystä uuden pelin ohessa.

Life Is Strangesta tuttu Dontnod sukeltaa taas USA:n syrjäseuduille, nuoruuden tuskaan ja vaikeisiin kysymyksiin. Tell Me Why kertoo kaksosista, joiden on vertailtava muistojaan traagisesta tapahtumasta, ja Dontnod kehuu, että toinen kaksosista on autenttinen näkemys transsukupuolisesta miehestä. Studio tosin vahvisti kysyttäessä, että tosielämän transihmisiä ei kehitystiimistä tietenkään löydy.

pelaaja.fi // 17

PELAAJA.FI //

Uutiset, blogit, arvostelut, kyselyt ja pelaajayhteisö. Kaikkea tätä verkossa tapahtui viimeksi.

Kyselyt

Sivustolta poimittua Kevyet mullat Bradille; harmittaa kun noin nuorena lähti. Everquestiä kokeilin enkä sen viehätystä löytänyt, mutta Pantheon vaikuttaa erittäin lupaavalta. Toivottavasti uutinen ei vaikuta pelin kehitykseen; sen verran hissukseen projekti etenee muutenkin.

Pelaatko yhä SingStarkaraokepelejä? VASTAUKSIA: 611

Kyllä, aktiivisesti 1% Kyllä, satunnaisesti 9% En enää 24 % En ole pelannut SingStar-pelejä 66 %

Pari päivää olen pelannut ja vaikuttaa varsin hyvältä. Pitkät lataustauot ja pätkintä vähän haittaa, mutta toivottavasti patchi saapuu pian. Uusista sivilisaatioista liettualaisilla on ollut hauskaa, pääasiassa hauskan kielen takia.

Postin ollessa lakossa ihan tukitoimena en aio olla rikkurina ja pelata tätä postiljooni peliä.

– Tapiiri harmittelee kehittäjäveteraani Brad McQuaidin menehtymistä.

– Portable uskoo vahvasti Age of Empires II: Deﬁnitive Editionin potentiaaliin.

Enpä nyt pelkästään pelikuvan perusteella ihmettelisi, jos vaikka pelisarjan fanit pelistä innostuisivatkin.

Vaikka en saavutuksista enää pahemmin välitä, niin kyllä se mieltä lämmitti, kun pelasin nuo kaikki neljä extra maailmaa kerralla ja siitä saatavan saavutuksen oli avannut 0.09% pelaajista.

Kyllähän tuota vieläkin muutaman kerran kuukaudessa tulee iltamissa laitettua tulille. Nyt vanhemmiten vähemmän, mutta ennen tuli helposti kerran tai pari viikossa. Aivan loistava tekele.

– partajeesus suoritti Descendersissa.

– SingStar kosketti myös Bonzein elämää.

– Lykos skippaa Death Strandingin solidaarisuudesta.

- edqe näkee potentiaalia Diablo Immortalissa.

Pelonsekaisin tuntein jään odottelemaan. Inquisition loppui (DLC:ssä) sen verran kutkuttavasti että jatkoa haluan nähdä, mutta hieman huolettaa laatu jo etukäteen… - Nelia19 haluaisi uskoa vielä Dragon Agen tulevaisuuteen.

Olen aina ﬁilistellyt vuorikiipeilyä, naparetkiä, vaelluksia ja tutkimusmatkoja ja videoiden perusteella pelissä vaikuttaisi olevan hieman samaa verta. Ei ole mitään hajua onko peliä hauska pelata, mutta kokeilemallahan se selviää. – Vaapukkamehuw silmäilee Death Strandingia.

Messenger on kyllä pirun loistava peli, jos tykkää 8- ja 16-bittisistä peleistä ja musiikeista. Yksi viime vuoden parhaista tasoloikista, ellei paras ja pärjää kyllä muidenkin vuosien peleille. – Kille muistuttaa vuoden takaisesta indieseikkailusta.

Harmi jos lähtee pois. Itse kumminkin olen kokenut helppona viedä aina uudet pelit sinne vaihtoon ne läpi pelattuani, ja samalla ennakkovarannut uusia. - kukkomestari näkee GameStopissa arvonsa.

Kuukauden sitaatti

Mikä oli BlizzConin kovin julkistus? VASTAUKSIA: 595

Overwatch 2 16 % Diablo IV 75 % World of Warcraft: Shadowlands 8% Hearthstone: Descent of Dragons 1%

”TAAS KERRAN ON TEKIJÖIDEN SANANVAPAUTTA RAJOITETTU ULKOISEN PAINOSTUKSEN TAKIA. NYT VAAN ADRESSIA PYSTYYN, JOTTA SAADAAN ALKUPERÄINEN, SENSUROIMATON VERSIO LEVITYKSEEN.”

Aiotko hankkia Death Strandingin? VASTAUKSIA: 945

Kyllä, hankin jo 19 % En vielä, mutta suunnittelen hankkivani PS4-version 25 % En vielä, odotan pc-versiota 18 % En aio hankkia 38 %

18 // pelaaja.fi

– Paha_Arkkitehti ”järkyttyi” Sonic-elokuvan muutoskohtalosta.

facebook.com/pelaaja

twitter.com/pelaaja

instagram.com/pelaajalehti

Saitilla tapahtuu

Pelaajan Uutiskimara-ohjelma pui viikon uutispaukut

letko katsonut Pelaaja.ﬁn viikoittaisia Uutiskimarapeliuutisvideoita? Toimitus pureutuu varsin koeluontoisissa videolähetyksissä viikon kuumimpiin uutisaiheisiin virallisen uutismaisen otteen lisäksi myös avaramman keskustelun kautta. Uutiskimara julkaistaan lauantaisin noin kello 12.30 Pelaaja.ﬁn lisäksi Pelaajan YouTubekanavalla, Instagram TV:ssä sekä Facebookissa.

Pelaaja.ﬁn omat artikkelit ja arvostelut

Duunarin opas Death Strandingin maailmaan

Haastattelussa Age of Empires II -uusioversion vetäjät

ideo Kojiman uutuuspeli on vihdoin täällä, ja kyseessä on monella tavalla varsin erikoinen tapaus. Peliin syventyminen vie aikansa, joten Pelaaja.ﬁ laati pelistä keskeisiä huomioita sisältävän oppaan. Sen avulla Death Strandingin rahtarihommiin on toivon mukaan pykälän verran helpompi syventyä.

arikymppisiään juhlinut strategiaklassikko Age of Empires II palasi hiljattain ehostettuna Deﬁnitive Edition -versiona. Jututimme juhlajulkaisun tiimoilta pelin luovaa johtajaa Adam Isgreeniä ja Microsoftia uusioinnissa avustaneen Forgotten Empires -studion projektinvetäjää Bert Beeckmania.

Vanhat pelit retrostelussa elaaja.ﬁn viikonloppuja rikastetaan muun muassa Miikka Lehtosen retrosteluilla, joissa mies muistelee vanhoja pelejä nimenomaan omasta näkökulmastaan. Viimeisen kuukauden aikana Miikka on napannut muisteluun muun muassa The Legend of Zelda: Ocarina of Timen, Friday the 13th:n sekä Michael Jackson’s Moonwalkerin kolikkoversion.

Pelaajacast

240: Puhallettu kolmessa tunnissa eli kaikki päätoimittajat talossa!

241: Keinonahkatakkinen mies eli vieraana Jarkko Grönberg

elaajan päätoimittaja on vaihtunut. Sen kunniaksi studiossa muutosten tuulia ovat puimassa uusi päätoimittaja Johanna Puustinen, väistyvä päätoimittaja Miika Huttunen, alkuperäinen päätoimittaja Thomas Puha ja Pelaaja.ﬁn päätoimittaja Ville Arvekari. Luvassa menneiden muistelua ja tämän hetken ﬁiliksiä.

ieraana uuden MoonTV:n legendaarisen peliohjelma Gamerin yhtä legendaarinen juontaja Jarkko Grönberg. Luvassa puhetta muun muassa GameXpomessuista, The Game Awards 2019 -ehdokkuuksista, Star Wars Jedi: Fallen Orderista, Pokémon Sword & Shieldista, Planet Zoosta ja The Outer Worldsista.

pelaaja.fi // 19

THE SIMSIN TUOLLA PUOLEN

os sinua pyydettäisiin tältä istumalta nimeämään mikä tahansa simulaatiopeli, mikä juolahtaisi mieleesi ensimmäisenä? Todennäköisin vastaus lienee The Sims tai vaihtoehtoisesti jokin lukuisista lento- tai ajosimulaattoreista. Esimerkiksi Euro Truck Simulatorin tuntevat kaikki, ja sen kaltaiset yllätyshitit ovatkin Simsien ohella muovanneet oleellisesti kansan käsitystä siitä, mitä simulaatiopelit ovat ja kuka niitä pelaa. Paradoksaalisesti niitä pidetään samaan aikaan teinityttöjen ja turbonörttien suosikkeina, eikä niitä siksi usein aseteta edes samalle viivalle muiden, valtavirrassa suositumpien genrejen kanssa Tämä on kuitenkin kapeakatseista ajattelua. Simulaation voi valjastaa peilaamaan käytännössä mitä tahansa ihmiselämän tai yhteiskunnan osa-aluetta, ja näillä perustein se on videopelien lajityypeistä monimuotoisimpia. Tähän pikku katsaukseen olemme koonneet vuosikymmenten varrelta kattauksen keskenään hyvin erilaisia simulaatiopelejä, jotka havainnollistavat tätä rikkautta joko mielenkiintoisen aihepiirinsä tai ainutlaatuisten pelillisten ratkaisujensa kautta. Huomioitavaa on, että olemme valikoineet listallemme vain aidosti kokemisen arvoisia pelejä, eli aivan jokaista Steamin kauppapaikkaa tukkivaa roskakuskisimua ei mukaan kelpuutettu. Näihin suosituksiin voit siis tarttua luottavaisin mielin, vaikka jokin konsepti tuntuisikin aluksi omituiselta.

Sanat: Johanna Puustinen ja Panu Saarenoja

Session (2019) Session ei ehkä skeittipelinä ole päivänselvä valinta tälle listalle, mutta sen tahtotila on simuloida skeittausta nimenomaan taitolajina, jonka opettelemisen eteen on tehtävä töitä. Kumpaakin jalkaa ohjataan omalla sauvallaan, ja pelkän tasapainon kannalta on todella oleellista sisäistää tämä käytäntö ennen muiden nappien painelua. Ensimmäisessä olliessa onnistumiseen voi hyvinkin vierähtää useita tunteja, mutta ajankulua ei välttämättä edes huomaa yksi yhteen -periaatteella mallinnetun New Yorkin parhaista skeittimestoista nautiskellessa.

20 // pelaaja.fi

Lyhyt katsaus simulaatiopelien monimuotoiseen maailmaan

RAADOLLISTA REALISMIA SUKELTAKAAMME SUORAAN SYVÄÄN PÄÄHÄN. PIKKUTARKAN TODENTUNTUISET SIMULAATIOPELIT OVAT JUURI NIITÄ, JOILLE VERKOSSA VIRNUILLAAN ENITEN, MUTTA NE OVAT KIISTATTA LÖYTÄNEET OMAN FANIKUNTANSA. REKKAKUSKIN TYÖ EI KUITENKAAN OLE AINOA AIHE, JOSTA LÄHES LIIAN REALISTISIA PELEJÄ TEHTAILLAAN.

SimHealth (1994)

Afrika (2008)

Moni tietänee, että SimCity poiki 90-luvulla liudan toinen toistaan lennokkaampia sisarpelejä, joista SimHealth on valtavalla marginaalilla kaikkein erikoislaatuisin. Terveydenhuolto oli kuuma peruna jo tuon ajan Yhdysvalloissa, ja teos antoi Clintonien vihaajille oivan mahdollisuuden suunnitella paremman järjestelmän omin kätösin. Prosessi mallinnettiin peliin sellaisella ääritosikolla pieteetillä, ettei tekelettä voi välttämättä viihteeksi kutsua, mutta simulaationa se on kiehtova.

Vuoden 2006 E3-messuilla alun perin julkistettua Afrikaa odotettiin tietyissä piireissä kuin kuuta nousevaa. Omaperäinen safarisimulaatio lupaili fotorealistista graﬁikkaa ja aitoon verrattavaa luontokuvauskokemusta varustespeksailuineen päivineen. Periaatteessa se lunastikin lupauksensa, mutta pelaaminen oli tuntitolkulla pusikossa kykkimistä täydellisen otoksen toivossa. Peliä ei koskaan saatu Eurooppaan, mutta jos luontokuvaajan hommat kiinnostavat, Steam tarjoaa niihin tarkoituksiin sienestyspeli Morels: The Huntin.

TOTUUTTA IHMEELLISEMPÄÄ ARJEN REALISMIA VOI TAVOITELLA KEVYEMMINKIN KEINOIN. TYLSISTÄ ARKIASKAREISTA INSPIRAATIONSA AMMENTAVAT SIMULAATIOPELIT OVAT VALLANNEET MARKKINAT VIIME AIKOINA, MUTTA NIIDEN MENESTYKSELLÄ ON YKSI EHTO: PELAAMISEN TÄYTYY SILTI OLLA HAUSKAA. NÄMÄ PELIT OVAT NIILLE, JOILLE TODELLISUUS EI AINA RIITÄ.

My Summer Car (2016) My Summer Car on jokaiselle pääkaupunkiseudun ulkopuolella kasvaneelle suomalaiselle lähes omaelämäkerrallinen teos. Pelissä pyritään kasaamaan erinäisistä irto-osista toimiva peltoauto, jolla sitten suhaillaan ristiin rastiin Alivieskan maalaisteitä. Pelissä haastavinta on hengis-

sä selviäminen, sillä nokkakolareiden lisäksi päähahmo voi kuolla myös esimerkiksi ketutukseen tai suorastaan perisuomalaiseen tapaan kännisen järvireissun lopputuloksena. Teos oli meemimateriaalia jo pari kesää sitten, mutta se saa edelleen sisältöpäivityksiä.

Home Improvisation (2016)

House Flipper (2018)

Ikea-kalusteiden kokoaminen on tosielämän vastine pulmapeleille. Osia on kymmenittäin, ne kaikki näyttävät samalta, eikä viisaiden päiden yhteen lyömisestä tule yleensä kuin riitaa. Jos kokemuksen haluaa elää uudelleen ja uudelleen tuhlaamatta turhaan rahaa lastulevyyn, on Ikea-ahdistusta kekseliäästi kanavoiva Home Improvisation varteenotettava vaihtoehto. Kokoamissimulaation kalusteissa on tosin se huono puoli, ettei niiden mukana tule laisinkaan ohjeita.

Puolalainen indiepeli House Flipper on itsepetosta parhaimmillaan. Hidastempoisessa remonttisimulaatiossa kunnostetaan ränsistyneitä tönöjä ja myydään ne voitolla. Kättensä jäljet näkee karmeissa kämpissä hyvinkin konkreettisesti, ja parin tunnin pelisession jälkeen voi hetken todella kuvitella saaneensa aikaan jotain oikeaa. Keväällä peliin saatiin myös Garden Flipper -lisäosa, jossa näppinsä pääsee upottamaan multaan.

Tech Support: Error Unknown (2019) Monet löytänevät yhtymäkohtia omaan elämäänsä myös Tech Support: Error Unknownista, jossa pelaaja astuu IT-tukihenkilön lenkkareihin. Alku on tahmea aihetta tuntemattomille, mutta tekemällä oppii, ja pelaajan käytössä on aina ammattikirjallisuutta kiperien tilanteiden tueksi. Työmotivaatiota ylläpitää Papers, Please -tyyppinen suurempi salaliittojuoni, jonka lopputulemaan pelaaja pääsee itse toimillaan suoraan vaikuttamaan.

pelaaja.fi // 21

MIELIKUVITUSMATKALLA MUIHIN ULOTTUVUUKSIIN EDELLÄ ESITELTYJEN PELIEN TÄYDELLISIÄ VASTAKOHTIA OVAT FANTASIA- JA SCIFIAIHEISET SIMULAATIOPELIT, JOISTA OLI VUOSITUHANNEN ALUSSA JOPA YLITARJONTAA. FANTASIASIMULAATIOT OVAT JO KONSEPTINA JÄNNITTÄVÄ: KUINKA SIMULOIDA JOTAIN, JOTA EI OIKEASTI OLE OLEMASSA?

Dwarf Fortress (2002) Dwarf Fortress aloitti taipaleensa karua ASCII-graﬁikkaa hyödyntäneenä ilmaispelinä, mutta vuosien vieriessä siitä on kasvanut kulttiklassikko. Pelin fraktaaligeneroitujen maailmojen laajuus ja mekaniikkojen monimutkaisuus lyö ensikertalaisen sataprosenttisen varmasti ällikällä. Kääpiöt, joille pelaa-

Spore (2008) ja pelissä rakentaa kotia, ovat aivan omilla säännöillään toimiva yhteiskunta, jonka omatoimisuus oli ennenkuulumatonta vuosituhannen alussa. 17 vuoden jatkuva kehitys on kasannut ominaisuutta ominaisuuden päälle, eikä peliä syyttä nimitetä maailman syvällisimmäksi simulaatioksi.

Spore on niitä pelejä, joiden konseptin voi kuvitella toimineen paremmin paperilla kuin käytännössä. The Sims -kehittäjä Maxisin luomuksessa aloitetaan uuden elämänmuodon kasvattaminen yksisoluisesta eliöstä ja edetään pian kokonaisten heimojen ja sivilisaatioiden hallitsemiseen. Idean

toteutuksessa ei valitettavasti onnistuta sataprosenttisesti oikein missään elämänvaiheessa, mutta Spore on silti mittakaavassaan ainutlaatuinen yritelmä. Lopputuloksessa näkyy ajatustyö, joka on uponnut teoreettisten olentojen ja niiden muodostamien yhteisöjen simulointiin.

Oxygen Not Included (2019) Tänä vuonna varhaisjulkaisusta päässyt Oxygen Not Included edustaa piirun verran maanläheisempää sciﬁä. Avaruusaiheiset tukikohdanrakentelupelit ovat simulaation alalajina ikivanha tuttavuus, mutta resurssienhallintakikkailu on tässä pelissä viety aivan uudelle tasolle. Uudella planeetalla happi on nimittäin vähissä, ja pelaajan ykkösprioriteettina onkin löytää tapa generoida lisää hengityskelpoista ilmaa ennen kuin kaikki uudisasukkaat makaavat sinisinä haudoissaan. Elinympäristö on simuloitu erilaisten kaasujen fyysisiä ominaisuuksia myöten, ja oppimiskäyrä on jyrkkääkin jyrkempi.

22 // pelaaja.fi

KEISARIN UUDET VAATTEET KAIKESSA MONIALAISUUDESSAANKIN SIMULAATIOGENREÄ VAIVAA KAIKILLE KEHITTÄJILLE TUTTU TOISTON UHKA. KUN LAJITYYPIN KULMAKIVET ALKAVAT TULLA JO NELJÄNNELLE VUOSIKYMMENELLEEN, ISKEE TARVE TODELLISILLE INNOVAATIOILLE. NÄMÄ PELIT SOVELTAVAT TUTTUJA KAAVOJA YLLÄTTÄVIN TAVOIN.

Pizza Syndicate (1999) Myös Fast Food Tycoonina tunnettu Pizza Syndicate on päällisin puolin varsin viattoman oloinen bisnessimulaatio, jossa pyöritetään omaa pizzaravintolaketjua. Asiakkaiden lisäksi tyytyväisenä täytyy kuitenkin pitää myös maﬁa, jolla on näppinsä vahvasti pelissä. Alamaailman tuesta on tosin hyötyäkin, sillä kilpailun äityessä liian kovaksi naapuripizzerian voi tarvittaessa vaikka räjäyttää taivaan tuuliin. Mikäli pizzanpalojen katteet eivät riitä rikastumiseen, suojelurahojen kääriminen on myös aina vaihtoehto.

Viscera Cleanup Detail (2015) Oletko koskaan pohtinut, kenen homma on siivota jäljet, kun sciﬁleffan toimintasankari on saanut tulitettua alienit taivaan tuuliin? Viscera Cleanup Detailissa tämä onneton kaveri olet sinä. Pelin mekaniikat ovat suoraan verrattavissa aiemmin esiteltyyn House Flipperiin. Sei-

Graveyard Keeper (2018)

Princess Maker 2 (1993) Princess Maker on pitkäikäinen japanilainen pelisarja, jossa pelaajan tehtävänä on luotsata pieni tyttö läpi vuosien aikuisuuden harmaaseen satamaan. Tytöllä on lähtökohtaisesti edellytykset ryhtyä miltei minkä alan ammattilaiseksi tahansa, mutta mikäli homma ei ole välittö-

nistä tosin jynssätään homepilkkujen sijaan veriroiskeita, ja ruumiinkappaleita löytyy nurkista enemmän kuin biojäteastia tahtoo edes vetää. Hillittömät räsynukkefysiikat varmistavat, että puolet ajasta pelaaja sotkee vahingossa siivoamisen sijaan.

mästi hanskassa, voi juna lähteä täysin väärille raiteille. The Simsissä pahin mahdollinen lopputulos on lopputili ja ulosottovelka, mutta Princess Makerissa pikku prinsessa voi helposti päätyä vaikkapa prostituoiduksi tai salarakkaaksi – eikä pelaaja voi syyttää siitä kuin itseään.

Ensivilkaisulta Graveyard Keeperin saattaa helposti sekoittaa maatilasimu Stardew Valleyhin. Pelin hurmaava pikseligraﬁikka on varsin samanhenkistä, ja kummatkin teokset antavat pelaajan käyttöön pienen pläntin maata, jonka tämä saa muovata mieleisekseen.

Graveyard Keeperissä turpeeseen ei kuitenkaan tuupata siemeniä vaan kuolonkankeita ihmisruumiita. Moraalikysymykset ovat myös vahvasti läsnä pelissä, jossa kristilliset hautajaiset eivät todellakaan ole kustannustehokkain tapa hoitaa hommaa.

pelaaja.fi // 23

VUOSIKYMMEN ILMIÖT JA PUHEENAIHEET

Koonnut: Toimitus

Vuosi ja koko vuosikymmen lähenevät loppuaan. Ennen 2020luvulle astumista onkin hyvä istahtaa hetkeksi alas pohtimaan ja tutkimaan, mitä kuluneet kymmenen vuotta ovat merkinneet peleille ja itse pelialalle. Siksi Pelaajan toimitus päätti koota katsauksen 2010-luvun pelitapahtumiin ja ilmiöihin vuosikohtaisesti, ja yllätyimme itsekin, miten paljon alalla on ehtinyt sattua ja tapahtua. Pelaaminen on kasvattanut vuosikymmenen aikana suosiotaan ja monimuotoisuuttaan niin suurin harppauksin, ettei pelimaailma itsessään ole enää samankaltainen kuin päättyvän vuosikymmenen alussa. Konsolisukupolvet ovat vaihtuneet, voimasuhteet muuttuneet sekä suoratoistopalveluiden ja virtuaalitodellisuuden kaltaiset teknologiat nostaneet päätään. Joukkorahoitus on antanut paremman jalansijan uudenlaisille ja pienemmän yleisön peleille, ja pelaamisesta sekä sen katsomisesta on kasvanut suurta bisnestä. Samalla vuosikymmen on muistutus, ettei mikään ole ikuista, olipa kyse muovikitaroiden suursuosiosta tai arvostettujen pelistudioiden maineesta. Kaikki tämä panee kieltämättä miettimään, miltä pelaaminen ja peliskene mahtavat näyttää vuoden 2029 lopulla. Kattavan vuosikymmenkatsauksen myötä Pelaaja hyvästelee myös yhden vakiopalstoistaan. 10 vuotta sitten -palsta poistuu lehden sivuilta tästä numerosta alkaen, ja annamme näin enemmän tilaa ajankohtaisempien tapahtumien ja pelien käsittelemiselle.

24 // pelaaja.fi

2010-2019

PELIEN

TOP3

Red Dead Redemption

PILVIPELAAMINEN KOKEILEE SIIPIÄÄN Mass Effect 2

Fallout: New Vegas

Google Stadia, Project xCloud ja PlayStation Now ovat tällä hetkellä tuomassa pilvipelaamista kovalla ryskeellä markkinoille, mutta asialla ei olla suinkaan ensimmäistä kertaa. Lähes kymmenen vuotta aikaisemmin OnLive-pelipalvelu näki päivänvalon kesäkuussa 2010. Se tarjosi juuri samaa eli mahdollisuutta pelata pelejä pilvipalvelun välityksellä laitteella kuin laitteella ilman tehokkaan pelikoneen tai konsolin hankkimista. Yleisöä tai kriitikoita OnLive ei vakuuttanut. Sen kompastuskiveksi osoittautui verkkoviive, joka vaikutti suuresti pelien ulkoasuun ja pelattavuuteen, eikä se onnistunut löy-

2010

tämään yleisöä ydinpelaajien ulkopuoleltakaan. Kovasta yrityksestä huolimatta palvelu lakkasi olemasta pari vuotta myöhemmin. Samoin kävi sen kilpailijalle Gaikaille, jonka Sony osti pohjaksi omille pilvipelipalveluilleen. Vuonna 2015 Sony osti myös OnLiven patentit. OnLiven kohtaamat epäilykset olivat lähes samoja kuin esimerkiksi Google Stadiaa kohtaan on olemassa tällä hetkellä, mutta toki teknologia ja verkkoyhteydet ovat kehittyneet näiden kymmenen vuoden aikana huomattavasti. Ehkäpä OnLive ja Gaikai vain olivat aikaansa edellä, ja hetki on nyt pilvipelaamiselle oikea.

VUODEN HYVÄNTEKEVÄISYYSTEKO: ENSIMMÄINEN HUMBLE INDIE BUNDLE

MUOVIKITAROIDEN AIKA PÄÄTTYY Edellinen vuosikymmen synnytti Guitar Heron ja Rock Bandin kaltaiset menestysilmiöt, mutta vuosi 2010 näytti, että niiden aika oli tullut päätökseen. Lokakuussa 2010 julkaistu Rock Band 3 oli sarjansa monipuolisin ja laadukkain osa, jota pidetään edelleen lajityyppinsä parhaana tuotoksena. Se muun muassa laajensi soitinvalikoimaa kosketinsoittimilla ja sisälsi Pro-tilan, joka hyödynsi oikeita soittimia, kuten sähkökitaroita. Pelin myynti alkoi kuitenkin hitaasti ja jäi odotuksista, eikä se koskaan lähtenyt varsinaiseen lentoon. EA ja MTV Games luopuivatkin seuraavana vuonna sarjan kustantamisesta, ja se siirtyi Mad Catzin haltuun. Vielä huonommin kävi Guitar Hero -sarjalle, jonka suosio oli jo edellisenä vuonna osoittanut hyytymisen merkkejä. Sarjan kuudes varsinainen osa, Warriors of Rock, julkaistiin syyskuussa 2010, ja sen myynti romahti reilusti yli puolella edellisvuoden osaan nähden, joka sekin oli jo vahvasti laskusuuntainen. Merkit olivat selvät, ja Activision lakkautti koko sarjan seuraavana vuonna.

KIRJAILIJAN KOTIMAISET PAINAJAISET Max Payne -peleillä maailmanmaineeseen noussut Remedy synnytti seuraavaa peliään yli viiden vuoden ajan, mutta se näki viimein päivänvalon toukokuussa 2010. Alan Wake kertoi samannimisestä kirjailijasta, joka etsi kadonnutta vaimoaan amerikkalaisesta pikkukaupungista samalla, kun hänen viimeisimmän kirjansa tapahtumat näyttävät käyvän toteen. Vahvasti Twin Peaks -vaikutteinen peli julkaistiin yksinoikeudella Xbox 360:lle ja pari vuotta myöhemmin tietokoneille.

pelaaja.fi // 25

2011 VUOSIKYMMENEN MÄÄRITTÄVÄT PELIT Vuosi 2011 oli poikkeuksellisen kova pelivuosi niin uusien pelien kuin jatko-osienkin suhteen. Vuoden tarjonnasta voidaan kuitenkin selkeästi nostaa esille kolme peliä, joiden vaikutus tuntuu vielä tänäkin päivänä. Niistä ensimmäinen on Minecraft. Se julkaistiin virallisesti vuonna 2011 mutta ilmestyi vapaasti yleisön testattavaksi avoimeen betaan jo vuoden 2010 lopulla. Peliä pidetään laajalti yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä, ja se on myös ensimmäisiä pelejä, joiden suosio rakentui myös sosiaaliseen median ja etenkin YouTuben avustuksella. Edellisvuonna lännessä nähty Demon’s Souls puolestaan osoitti, että nykypelaajat kaipaavat myös kunnon haasteita, mutta se todellinen

hitti oli samojen tekijöiden vuonna 2011 julkaistu jatko-osa Dark Souls. Sen vaikutusta nykypeleihin ei voi vähätellä, sillä ”Souls-pelistä” on tullut samanlainen käsite kuin metroidvania tai roguelike. Dark Souls lopetti kerralla puheet siitä, etteivät vaikeat pelit muka enää kiinnosta pelaajia. Vuonna 2011 julkaistiin myös The Elder Scrolls -roolipelisarjan viides osa Skyrim. Pelin maailmassa on jotain niin taianomaista, ettei se päästä otteestaan. Se roikkui vitsiksi asti myyntitilastojen kärjessä kuukaudesta toiseen, ja fanit pelaavat sitä edelleen. Pelin ikää ovat pidentäneet lukuisat fanien tekemät modit. Se on myös synnyttänyt lukemattomia meemejä sekä inspiroinut tunnuskappaleellaan musiikintekijöitä ja esittäjiä.

VUODEN LAINAUS: ”FUS RO DAH!” P

TOP3

Deus Ex: Human Revolution

PLAYSTATION NETWORKIN HAKKEROINTI PSN:ään kohdistui huhtikuussa ulkoinen hyökkäys, joka aiheutti maailmanlaajuisesti ongelmia sen toiminnassa 17.–19. huhtikuuta. 20. huhtikuuta Sony sulki koko palvelun. Yhtiö ilmoitti viikkoa myöhemmin, että 77 miljoonan käyttäjän tiedot olivat vuotaneet hyökkäyksen vuoksi, ja sai osakseen kovaa kritiikkiä hitaasta tiedottamisesta ja surkeasta tietoturvasta. PSN oli alhaalla kaikkiaan 23 päivää, ennen kuin se avattiin uudelleen toukokuussa. Kyseessä on yksi internetin suurimmista tietovuodoista koskaan, ja se herätti laajaa kansainvälistä keskustelua valtiotasolla asti. Sony joutui maksamaan korvauksia ja hyvityksiä kuluttajille miljoonien eurojen edestä.

26 // pelaaja.fi

The Elder Scrolls V: Skyrim

Dark Souls

KOLMESSA ULOTTUVUUDESSA KÄSIKONSOLILLA Keväällä 2011 ilmestyi Nintendon uusi käsikonsoli 3DS, joka pystyi tuottamaan vakuuttavan 3D-tehosteen ilman erikoislaseja. Laite ei silti aluksi myynyt odotetusti, mutta puoli vuotta myöhemmin tehty hinnanalennus sai myynnin nousuun raketin lailla. Vuotta myöhemmin laitteesta ilmestyi suuremmalla ruudulla ja kestävämmällä akulla varustettu version 3DS XL. Eri malleineen laite on yltänyt jo yli 75 miljoonan kappaleen myyntiin.

2012 P

RAHOITETAAN JOUKOLLA Double Fine muutti koko pelialaa, kun se päätti maaliskuussa 2012 kokeilla uuden seikkailupelinsä rahoittamista julkaisijan sijaan fanien avulla. LucasArts-veteraani Tim Schaferin vetämä studio perusti hanketta varten kampanjan tuolloin vielä varsin vähälle huomiolle jääneeseen Kickstarter-palveluun. Tekijät pyysivät 300 000 dollaria pelin kehitykseen ja 100 000 prosessin dokumentointiin. Yhdeksää tuntia myöhemmin tavoite oli jo kasassa, mutta se ei estänyt rahan valumista kassaan. Kampanjan päätyttyä kuukautta myöhemmin Double Finel-

la oli hallussaan 3,3 miljoonaa dollaria. Määrä oli yhä pieni pelibudjetiksi, mutta se riitti valamaan moniin uskoa joukkorahoituksen mahdollisuuksiin. Vielä saman vuoden aikana pelialan konkarit Brian Fargo, Peter Molyneux ja Chris Roberts päätyivät hakemaan onnistuneesti rahoitusta hankkeille Wasteland 2, Godus ja Star Citizen. Oma erikoisuutensa oli vielä Android-konsoli Ouya, joka keräsi suurilla lupauksillaan kasaan mojovan 8,6 miljoonan dollarin potin ja osoittautui valmistuessaan heti mitäänsanomattomaksi turhakkeeksi.

TOP3 KAKSI NÄYTTÖÄ ON ENEMMÄN KUIN YKSI The Walking Dead

Trials Evolution

Marraskuussa 2012 markkinat toivottivat tervetulleeksi uuden Nintendo-konsolin, kun jättimäisen menestyksekäs Wii sai seuraajan Wii U:sta. Laite jäi historian kirjoihin tunnetusti isona ﬂoppina, mutta ideoiltaan se kulki silti teknologiatrendien aallonharjalla. Konsolin keskeinen vetonaula oli kosketusnäytöllinen tablettiohjain, eli kotipelaamisen ei tarvinnut olla riippuvainen vain televisiosta. Monet videopalvelut ja varsinkin urheilulähetykset ovat sittemmin havainneet oman hyötynsä varsinkin kännykän käyttämisessä interaktiivisena lisänäyttönä. Yksittäiset pelit ja Xbox saivat nekin näihin aikoihin omia tukisovelluksiaan, kuten SmartGlassin. Jopa tuolloin uunituoreen Vitankin hehkutettiin taipuvan Wii U:n Gamepad-ohjaimen kaltaisiin asioihin, vaikka ominaisuus ei ajan myötä saanutkaan suuremmin käyttöä.

UUSI MOBIILIJÄTTI NOUSEE Roviosta muodostui vuosikymmenen alussa Angry Birdsin kanssa yksi suurista suomalaisista mobiilipelitarinoista. Näinkin pienessä maassa oli silti tilaa muillekin mobiili-ilmiöille, mistä antoi huiman osoituksen Supercell. Keväällä 2010 perustettu ﬁrma julkaisi kahden vuoden ikäisenä sekä farmaripeli Hay Dayn että strategiapeli Clash of Clansin ja jyräsi niillä iOS-alustan tuottavimpien sovellusten listoille ympäri maailman. Firma valittiinkin samana vuonna parhaaksi pohjoismaiseksi startup-yritykseksi ja vuoden suomalaiseksi pelinkehittäjäksi. Tänä päivänä Clash of Clans on yksi eniten rahaa tahkonneita mobiilipelejä koskaan.

VUODEN KONKURSSIPESÄ: THQ Dishonored

pelaaja.fi // 27

2013 P

PLAYSTATION 4 JA XBOX ONE SAAPUVAT Vajaat puoli vuotta Wii U:n julkaisun jälkeen Sony paljasti helmikuussa 2013 virallisesti PlayStation 4:n. Paljastukselle omistettiin oma netin ylitse suorana katsottavissa ollut tapahtuma, jossa konsolin pääarkkitehtina toimineen Mark Cernyn johdolla tutustuttiin konsolin alustavaan ominaisuus- ja pelitarjontaan. Kehittäjille helpompi arkkitehtuuri ja sosiaalisuus nousivat erityisesti esille, sillä konsolin DualShock 4 -ohjaimessa oli esimerkiksi kokonaan oma painikkeensa ruutukaappauksien ja pelivideoiden jakamista varten. Konsoli julkaistiin 32 eri maassa marraskuussa, ja sitä myytiin kyseisen kuun aikana kuluttajille asti reilut kaksi miljoonaa kappaletta. Xbox One paljastettiin maailmalle toukokuussa 2013, mistä sai alkunsa hämmentävä tapahtumien ketju. Netin lisäksi suorana amerikkalaisiin televisioihin lähetetyssä paljastustilaisuudessa pelit jäivät täysin muiden viihdeominaisuuksien hehkutuksen alle ja laitteen toiminnallisuudesta saatiin

paljon ristiriitaista tietoa. Asiat selkeytyivät hieman kesäkuun E3-messuilla, mutta ei ilman pöyristyksiä. Kritiikkiä herättivät varsinkin konsolin tiukat käytännöt koskien käytettyjä pelejä, jatkuvaa internetyhteyttä sekä Kinect-kameran käyttöpakkoa. Xbox Onen marraskuisen julkaisun lähestyessä Microsoft päätyikin ottamaan pakkia lopulta monien konsolin kohua herättäneiden rajoitteiden kanssa. Laitetta toimitettiinkin vajaassa kuukaudessa kauppoihin lopulta kaksi miljoonaa kappaletta. Xbox Onen saatavuus jäi silti julkaisussa selvästi PS4:ää rajallisemmaksi. Esimerkiksi Suomi ei mahtunut konsolin ensimmäisenä saaneen 13 markkina-alueen joukkoon ollenkaan. Xbox Onen elinkaaren alussa Microsoftin peliosastossa nähtiin lopulta paljon henkilöstömuutoksia. Yksi keskeisimpiä näistä oli Phil Spencerin nouseminen Xboxin johtoon alkuvuodesta 2014.

TOP3

Grand Theft Auto V

UNELMA HÖYRYKONEISTA Super Mario 3D World

The Last of Us

28 // pelaaja.fi

Kaiken konsolihulinan keskellä Steam ja sitä pyörittävä Valve eivät tietenkään halunneet tulla unohdetuiksi. Vuoden aikana pelaajat pääsivät tutustumaan konseptiin nimeltä early access eli varhaisjulkaisu, joka salli vielä kehitysvaiheessa olevien pelien tuomisen Steamiin. Palvelu laajentui myös Steam-lainaamon ja virtuaalisten keräilykorttien kaltaisilla ominaisuuksilla. Kunnianhimoisimpana ideanaan Valve esitteli lisäksi olohuonekäyttöön suunnitellut pelitietokoneet eli Steam Machinet, jotka pyörisivät Valven omalla Linux-pohjaisella SteamOS-käyttöjärjestelmällä. Vaikka SteamOS elää edelleenkin, Valve on sittemmin käytännössä haudannut varsinaisen Steam Machine -tuoteideansa.

VUODEN PIMEÄ UHKA: ELECTRONIC ARTSIN YKSINOIKEUS TÄHTIEN SOTA -PELEIHIN

TOP3

Middle-earth: Shadow of Mordor

MYÖHÄSTYNYT SUKUPOLVI Dragon Age: Inquisition

Mario Kart 8

2014 oli maailmalla ensimmäinen täysi kalenterivuosi PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle. Suomessa Xbox One saatiin kauppoihin virallisesti toki vasta syyskuussa, mutta kummankin alustan pelitarjonnassa nähtiin tässä vaiheessa silti paljon lupausta. Pelaajat pystyivät tuntemaan hyppysissään esimerkiksi The Witcher III:n, Batman: Arkham Knightin, The Divi-

sionin, Evolven ja Dying Lightin. Mitä enemmän aikaa kuitenkin kului, sitä selvemmäksi tuli, että vuosi tunnettaisiin vielä myöhästymisistä ja niitä paikanneista remasteroinneista. Vuoden loppu osoitti kyllä, miksi pelien kiirehtiminen markkinoille ei ole hyvä juttu. Ensin kaupoissa nähtiin sisällöltään vajaa NHL 15, minkä jälkeen Sony tyrkkäsi ulos nettipuolel-

2014

taan pitkään rikki olleen Driveclub-ajelunsa. Sitä seurasivat huomiota herättäen sekä Assassin’s Creed Unity että Halo: The Master Chief Collection. Näistä Assassin’s Creedissa hämmennystä herättivät laajalti monet bugit ja ruudunpäivitysongelmat, kun taas Halon moninpeli ei vain ottanut toimiakseen monen korjauspäivityksenkään jälkeen.

GG GAMERGATE Synkimpiä 2010-lukuun jääneitä tahroja on Gamergate. Parisuhdedraamasta kummunnutta liikettä yritettiin kovasti maalata pelijournalismin etiikkaa käsitteleväksi keskusteluksi, mutta muistoihin se jää lähinnä erityisesti naisiin kohdistuneena häirintä- ja vihakampanjana. Monet voisivat sanoa, ettei Gamergate ole kadonnut tänä päivänäkään täysin ja että siitä on nähtävissä viitteitä yleisessä poliittisessa maisemassa.

PELIEN KATSOMINEN ON RAHAA Pelivideot ovat nykyään iso bisnes, eikä niiden potentiaalia voitu enää olla näkemättä pitkin vuotta 2014. Verkkokauppajätti Amazon repäisi loppukesästä ja osti suositun Twitch-videopalvelun Googlen nenän edestä 970 miljoonalla dollarilla. Suomessakin asti arvo nähtiin vähintään epäsuorasti, sillä Yleisradio ryhtyi tuomaan kilpapelaamista omille kanavilleen ja TubeCon teki debyyttinsä Hartwall Arenalla järjestettynä messutapahtumana. Twitchiin syntyi jopa oma uusi interaktiivinen ilmiönsä Twitch Plays Pokémonin muodossa, ja myös Silents Hills -demo P.T. nousi omaksi kauhutapauksekseen nimenomaan striimaajien voimalla.

VUODEN KAPITALISTI: JOUKKORAHOITETTU OCULUS VR LOIKKAA KAHDELLA MILJARDILLA FACEBOOKILLE

pelaaja.fi // 29

2015 HIDEO KOJIMAN JA KONAMIN VÄLIRIKKO Hideo Kojima ja Konami hallitsivat uutisotsikoita läpi vuoden 2015. Huhujen mukaan japanilaisjulkaisijan suunnanmuutokset olivat johtaneet valtataisteluun, jonka takia Metal Gear Solid V- ja Silent Hills -pelejä kehittävä Kojima olisi poistumassa yhtiön muonavahvuudesta. Puheet konkretisoituvat askel askeleelta, kun Kojiman nimeä ryhdyttiin järjestelmällisesti poistamaan MGS V:n markkinointimateriaalista, Silent Hills peruttiin ja Kojima Productions sekä sen tuoreehko sisarstudio Los Angelesissa uudelleennimettiin Konami-brändin alle. Kalifornian-studio lopulta suljettiin vuoden loppuun mennessä. Osapuolet olivat sitoutuneet syyskuussa ilmestyneen MGS V:n viimeistelyyn, eikä tilannetta juurikaan kommentoitu virallisia kanavia pitkin. Lopullista

peliä kritisoitiin etenkin kuin seinään pysähtyvän tarinansa osalta, mutta pelilliset ansiot toivat esimerkiksi vuoden toimintapelin palkinnon The Game Awards -tapahtumassa. Ikävänä käänteenä Konamin lakimiehet estivät Kojimaa osallistumasta gaalaan, ja teiden erkaantuminen vahvistui virallisesti vuoden lopulla. Sonyn kanssa tehdyssä ilmoituksessa uusi ja itsenäinen Kojima Productions -studio sitoutui tekemään ensipelinsä Sonyn siipien alla. Lopputuloksena oli äskettäin ilmestynyt Death Stranding, joka taistelee paikasta vuoden parhaimpien pelien joukossa. Konami sen sijaan on sittemmin keskittynyt mobiili- ja rahapeleihin sekä tahrinut konsolipuolen tuotantonsa kammoksutulla Metal Gear Survive -zombipelillä.

VUODEN TULOKAS: SANKARI-LEHTI P

TOP3

Bloodborne

KIINA AVASI MARKKINAT KONSOLEILLE Kiina avasi markkinansa pelikonsoleille ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2000, jolloin maan kulttuuriministeriö kielsi laitteet suojellakseen lapsia pelien haitallisilta vaikutuksilta. Viidentoista vuoden aikana pelit kuitenkin kasvoivat osaksi kiinalaistakin valtavirtaa, ja kiellon purkamisesta rohkaistuneena Sony ja Microsoft julkaisivat PS4:n ja Xbox Onen uudelle huomattavalle markkina-alueelle. Tästä huolimatta Kiinan markkinoille ei silti pääse mikä tahansa peli, sillä jokainen myyntiin tuleva tuote on hyväksytettävä Kiinan hallituksella.

30 // pelaaja.fi

The Witcher III: Wild Hunt

Life is Strange

SATORU IWATAN KUOLEMA Nintendon lehdistötilaisuuksista ja Direct-lähetyksistäkin tuttu johtaja Satoru Iwata hävisi taistelun sappiteiden syöpää vastaan heinäkuussa vain 55-vuotiaana. Rakastettu ja karismaattinen hahmo nousi johtoon pelinkehittäjän roolista ja luotsasi yhtiön uuteen nousuun innovatiivisilla ratkaisuillaan, kuten DS- ja Wii-konsoleilla. Miehen vaikutus näkyy yhä myös tuoreimmissa laitteissa ja päätöksissä, jotka korjasivat ﬂopanneen Wii U -konsolin erheitä.

Virtuaalitodellisuudesta ja sen saapumisesta oli puhuttu jo pitkään, mutta vuonna 2016 teknologia teki merkittävimmän esiinmarssinsa peruskuluttajien saataville. Maaliskuussa markkinoille saatiin joukkorahoituksella käynnistyneen ja Facebookin omistukseen siirtyneen Oculus VR:n Oculus Rift -visiiri, jota seurasivat HTC:n ja Valven Vive-visiirien kuluttajaversio heinäkuussa ja Sonyn PlayStation 4:ää varten suunniteltu PlayStation VR lokakuussa. Virtuaalitodellisuus kiinnosti alkuun suuresti, mutta myynnin osalta kalliit laitteet eivät lähteneet lentoon kuin vannoutuneimpien teknologiaharrastajien parissa. Pelipuolella virtuaalitodellisuus haki pitkään normejaan ja laadukasta sisältöä, sillä todellisten hittipelien sijaan tarjolla oli lähinnä välipalamaisia teknologiademoja. Sittemmin virtuaalitodellisuusvisiirit ovat ottaneet huomattavia edistysaskeleita käyttäjäystävällisyydessä ja hinnassa, mutta todellinen läpimurto jokaiseen olohuoneeseen on vielä tekemättä.

2016

VR-VISIIRIT SAAPUVAT KULUTTAJILLE

TOP3

Inside

Uncharted 4: A Thief’s End

Overwatch

NOSTALGISTEN MINIKONSOLEIDEN NOUSU Nintendo käynnisti todellisen hysterian retropelaajien keskuudessa, kun se ilmoitti julkaisevansa 8-bittisestä NES-konsolistaan minikokoisen version. Kolmekymmentä esiladattua klassikkopeliä sisältävä ja syötävän suloinen Nintendo Classic Mini -laite julkaistiin marraskuussa, ja se osui ja upposi nostalgiannälkäiseen pelikansaan. Laite myytiin loppuun kaikkialla alta aikayksikön, ja siitä pyydeltiin kovia hintoja verkkohuutokaupoissa, kunnes tuoreemmat erät vähensivät laitepulaa. Nintendo Classic Minin menestys innoitti myöhemmin myös joukon muita miniversioita Super Nintendon, PlayStationin, Mega Driven ja jopa C64:n kaltaisista pelikoneista.

KOTIKONSOLEIDEN ENSIMMÄISET VÄLIMALLIT Kotikonsolipelaajat olivat vuosien varrella tottuneet konsoleiden pienempiin versioihin, jotka olivat kutistuneen kokonsa lisäksi myös halvempia. Nykyisessä sukupolvessa kuitenkin koettiin täysin uudenlainen konsepti, kun PlayStation 4:stä ja Xbox Onesta julkaistiin myös tehon ja ominaisuuksien osalta huomattavasti alkuperäistä paremmat mallit. Kaikkien pelien oli toimittava molemmilla konsolimalleilla, mutta etenkin sukupolven loppupuoliskon suurpelit panivat alkuperäisten konsoleiden suorituskyvyn koetukselle. PlayStation 4 Pro saapui marraskuussa 2016, ja sen myötä monet vanhemmatkin

PS4-pelit saivat päivityksiä, joiden ansiosta ne pyörivät korkeammalla resoluutiolla väririkkaan HDR-tuen kera – ja vieläpä paremmalla suorituskyvyllä. Uusia tehoja esiteltiin ennakkoon etenkin Guerrilla Gamesin Horizon Zero Dawn -pelin vehreällä maailmalla, mutta lisätehoja valjastettiin myös sulavampiin PlayStation VR -kokemuksiin. Myös Microsoft kiusoitteli jo vuoden 2016 puolella Project Scorpiona tunnetulla Xbox One X -konsolillaan, joka sai julkaisunsa seuraavan vuoden aikana. PS4 Protakin kovempien tehojen ohella laite erottui kilpailijastaan muun muassa 4K UHD -elokuvien katselumahdollisuudella.

VUODEN HAPPIHYPPELY: POKÉMON GO pelaaja.fi // 31

TOP3

VUODEN The Legend of Zelda: Breath of the Wild

MASENTAVIN

JATKO-OSA:

MASS EFFECT: Horizon Zero Dawn

ANDROMEDA

Divinity: Original Sin II

NINTENDO NOUSI TUHKASTAAN Wii U -konsoli oli masentava ﬂoppi, joka herätti epäilyksiä Nintendon tulevaisuudesta. Rohkeimmat arvelivat, että Japanin peliteollisuuden suuri muinainen unohtaisi laitevalmistuksen ja siirtyisi lisensoimaan pelejään muille konsoleille. Sitten tuli Switch ja täydellinen suunnanmuutos. Nintendon vahvuuksia ovat aina olleet superlaadukkaat ja persoonalliset kotikonsolipelit sekä näppärät ja söpöt käsikonsolit. Switchin myötä molemmat sai ensi kertaa samassa paketissa, ja pelikansa hullaantui. Nintendo korjasi myös Wii U -aikakauden pelitarjonnan köyhyyden tekemällä Switchistä indieystävällisen laitteen. Yhtäkkiä Marion kavereina nähtiin valtavasti pc-erikoisuuksia. Ei ihme, että Switchiä on myyty jo yli 41 miljoonaa kappaletta.

2017 EA VASTAAN TÄHTIEN SOTA BATTLE ROYALE VALLOITTI TAISTELUKENTÄT Räiskintäpelien uusi aikakausi alkoi hitaan ja luonnollisen kehityksen kautta. DayZ-modi kasvoi realistisesta ARMA 2 -simulaattorista zombiselviytymiseksi valtavassa avoimessa maailmassa. Suosittu mutta verkkaisuutensa takia vaikeasti avautuva pelityyli kehittyi Brendan Greenen käsissä japanilaista Battle Royale -leffaa muistuttavaksi selviytymiskamppailuksi. Se ohjasi pelaajat kohti toimintaa ja poisti siitä tyhjäkäynnin. Tuloksena oli vuoden lopussa julkaistu PlayerUnknown’s Battlegrounds, jolla oli selkeä etu perinteiseen ammuskeluun: se oli moninpeliä ja samalla taitopohjaista yksilösuorittamista. Fortnite apinoi tyylin ja nousi vielä vahvemmin valtavirran suosioon selkeästä syystä – battle royale on lajityyppi, joka antaa katsojalle yhtä paljon kuin pelaajalle.

32 // pelaaja.fi

Mikromaksut, loottilaatikot ja yleisesti uudenlainen tapa rahastaa videopeleistä levisivät alalle hitaasti mutta varmasti kuluneen vuosikymmenen aikana. Niiden voittokulku tuntui jo itsestään selvältä, kunnes Star Wars: Battlefront II:sta tuli se korsi, joka katkaisi kamelin selän. Valtava nettiraivo pakotti julkaisija Electronic Artsin pyytämään anteeksi ja hillitsemään rahastustaan. Edellisenä vuonna EA oli jo sulkenut Dead Spacesta tutun Visceral Gamesin, jonka piti kehittää omaa Tähtien sota -peliään. Syyksi mainittiin julkisesti se, ettei pelaajia enää kiinnosta perinteinen yksinpeli. Se on erityisen hupaisa lausahdus nyt kaksi vuotta myöhemmin, kun Star Wars -fanit intoilevat niin ikään EA:n julkaisemasta Jedi: Fallen Orderista. Se on juuri perinteistä yksinpeliä ilman mikro-ostoksia ja muita kommervenkkeja.

2018 P

BETHESDA MENETTI MAINEENSA Bethesda palautti rakastetun Fallout-sarjan henkiin vuonna 2008 Fallout 3:lla, ja ylistetty ikisuosikki Skyrim teki yhtiöstä 2011 fantasiaroolipelien kuninkaan. Katoavaista on kuitenkin mainen kunnia. Vuonna 2015 CD Projektin The Witcher III vei Skyrimin kruunun, ja

samana vuonna Fallout 4 silitti faneja vastakarvaan. Lopullinen niitti tuli vuonna 2018, kun Fallout 76 nousi ansaitusti vuoden vihatuimmaksi peliksi. Se edustaa kaikkea, mikä mättää modernissa pelaamisessa. Moninpelattava Fallout on täynnä nolo-

TOP3

MICROSOFT VALMISTAUTUU TULEVAAN PELIALA VOI HUONOSTI

God of War

Red Dead Redemption II

ja ja pelin rikkovia bugeja sekä röyhkeää rahastusta. Bethesdan aiemmin arvostetusta visionääristä Todd Howardista tuli samalla netin peliyhteisöille uusi Peter Molyneux eli tyyppi, jonka naaman voi läiskäistä meemikuvaan symboloimaan rikottuja lupauksia ja turhia puheita.

Peliteollisuudessa on surullisen kuuluisa käsite crunch eli jatkuva ylityö, jolla peli yritetään saada kauppoihin julkaisijan lupaamana päivänä. Pelien tekemistä on pidetty myös taiteellisena kutsumustyönä, ja osa alan tekijöistä on sitä mieltä, että ”oikea” pelinkehittäjä tuhoaa tarvittaessa terveytensä, yöunensa ja ihmissuhteensa viihteen nimessä. Vuonna 2018 alettiin vihdoin vaatia äänekkäästi muutosta tilanteeseen, kun seikkailupeleistään tunnettu Telltale-studio kaatui huonoon johtamiseen, ja yhtiöstä levisi maailmalle kauhutarinoita. Yhtä kammottavia kokemuksia kuultiin esimerkiksi Rockstar Gamesilta. Samalla seksuaalista ahdistelua tapetille nostava Me too -liike alkoi tuoda julkisuuteen lisää pelialan likapyykkiä.

Xbox One X:n ja PS4 Pron kaltaiset välimallin konsolit venyttivät nykyisen konepolven elinkaarta odotettua pidemmälle. Valmistautuminen vuonna 2020 alkavaan seuraavaan sukupolveen kävi kuitenkin selväksi siitä, kuinka Microsoft alkoi kasvattaa vastavoimaa PlayStation-yksinoikeuspelien tykitykselle. Yhtiö osti vuoden 2018 aikana yhteensä kuusi uutta studiota. Talliin liittyivät Obsidian Entertainment, inXile Entertainment, Ninja Theory, Playground Games, Undead Labs ja Compulsion Games. Samalla Microsoft käynnisti aivan uuden The Initiative -studion. Näiden hankintojen hedelmistä kuullaan taatusti, kun Microsoft kertoo seuraavan polven konsolistaan ja sen pelivalikoimasta.

VUODEN ELÄKELÄINEN: Spider-Man

CLIFF ”CLIFFY B” BLESZINSKI HÄIPYI PELIALALTA LAWBREAKERS-RÄISKINNÄN FLOPATTUA. pelaaja.fi // 33

2019 BIOWAREN KIPEÄ MAHALASKU Vuonna 2018 ryvettyi Bethesda, ja perässä pöntön pohjalle seurasi toinen rakastettu roolipelitalo. Baldur’s Gate -ajoilta legendaansa kasvattanut BioWare nousi Mass Effecteilla 2000-luvun pelialan keihäänkärkeen, ja sitten tuli uskomattoman hyperummutuksen saattelema Anthem. Sen piti tehdä mechataistelusta Destinyn kaltainen superhitti ja virtuaalihuume, jota pelattaisiin pelit palveluna -hengessä päivästä ja viikosta toiseen. Pelissä ei tosin nähty mitään BioWaren vahvuuksia, eikä siitä kiinnostunut kukaan. Anthemia edelsi myös nolostuttava Mass Effect: Andromeda. Kun pitkäikäiset pelitalot joutuvat tällaiseen vastatuuleen, moni pelkää pahinta, sillä ala on armoton. Kuten sanonta kuuluu, jokainen kehittäjä on vain niin hyvä kuin viimeisin hittinsä.

VUOD E N Y L L ÄT YS J U L KAI S U : APEX LEGENDS

STRIIMAUSPELAAMINEN TOTEUTUU VIHDOIN

EPIC TÖKKI STEAMIN MONOPOLIA Valven vuonna 2003 perustama nettikauppa Steam ei ole enää vain digitaalinen myymälä vaan alan instituutio. Siitä on kasvanut pc-pelien markkinapaikka, jossa näkyminen on elinehto niin isolle kuin pienellekin tekijälle. Pelivirran kasvaessa Steamissä näkyminen ei ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys. Niinpä alalla oli tilausta uudelle tulijalle, joka tarjoaisi sekä selkeämpää näkyvyyttä että edullisempaa tulonjakoa. Sellaiseksi valitsi itsensä Epic, jonka Epic Games Store herättää pelikansassa ilon sijasta myös närkästystä. Fortnite-rahoissa rypevä Epic haalii pelejä talliinsa yksinoikeudella ja jakaa kulissien takana valtavia kannustinrahoja. Se on tuonut pc-peleihin yksinoikeusjaon, jollaiseen on totuttu vain konsoleilla. Kauppa on tietysti vain kauppa, mutta tunteet käyvät kuumina jokaisen uuden Epic-julkistuksen yhteydessä.

34 // pelaaja.fi

TOP3

? Vuoden 2019 pelit valitaan Pelaajan ensi numerossa!

Suoratoistopelaamisen suurta tulemista uumoiltiin optimismin ruusuisissa huuruissa jo vuonna 2010, mutta OnLiven ja Gaikain kaltaiset palvelut olivat aikaansa edellä. Ne kuolivat mahdottomuuteensa ja jättivät jatkokehitykseen vain teknologiansa. Pelaajille striimipeleihin tarttumisen esteenä olivat ennakkoluulojen lisäksi käytännön syyt. Laajakaistan nopeus ja levinneisyys eivät olleet yksinkertaisesti tarvittavalla tasolla. Pilvipalvelinten tekniikan ja netin kehittyessä suuret yhtiöt, kuten Microsoft ja PlayStation, ovat havahtuneet siihen, että suoratoiston aika on vihdoin koittanut. Myös Google aikoo apajille omalla Stadia-palvelullaan. Pian nähdään, ovatko nämä visiot realistisia vai pohditaanko taas viiden vuoden päästä sitä, että olisiko aika vihdoin kypsä striimipelaamisen vallankumoukselle.

• Pelaa PS4:n verkkomoninpelejä • Kaksi PS4-peliä joka kuukausi • Eksklusiivisia PlayStation® Store -alennuksia • Ja monia muita etuja!

Verkkomoninpeli

Kuukauden pelit

Alennuksia PlayStation Storessa

Pilvitallennustila

PlayStation®Plus subscription only available to Sony Entertainment Network (SEN) account holders with access to PlayStation®Store and high-speed internet. PlayStation™Network (PSN), PS Store and PS Plus subject to terms of use and country and language restrictions; PS Plus content and services vary by subscriber age. Users must be 7 years or older and users under 18 require parental consent, except that users in Germany must be 18 years or older. Service availability is not guaranteed. Online features of specific games may be withdrawn on reasonable notice - playstation.com/gameservers. Approved payment method details required. PS Plus subscription is an ongoing subscription with a recurring subscription fee which is deducted from the user’s wallet (at the then current PS Store price). Full terms apply: PSN Terms of Service at playstation.com/legal.

©2018 Sony Computer Entertainment Europe.“2” , “PlayStation” , “DUALSHOCK” ,“ ”, “-” and “ ” are registered trademarks of Sony Interactive Entertainment Inc. All titles, content, publisher names, trademarks, artwork and associated imagery are trademarks and/or copyright material of their respective owners. All rights reserved.

LIITY PELAAJIEN JOUKKOON.

LATAUSTAUKO //

Toimituksen jäsenet ja avustajat pohtivat kolumnissa pelimaailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Synkkä, synkempi, Diablo IV Diablo IV on synkkä. Puhuttiin sitten tarinasta, maailmasta tai pelin kauhuun upotetuista juurista, Diablo IV on synkkä.” Näillä sanoilla Diablo IV:n ohjaaja Luis Barriga aloitti pelinsä esittelyn BlizzCon 2019 -tapahtumassa. Useiden esitysten jälkeen pelistä ei vielä tiedetä kuin pari juttua: se on synkkä ja pimeä ja kauhian kauhia. Lisäksi Blizzard kosiskelee nyt niitä pelaajia, joiden mielestä Diablo II on pelihistorian multihuipentuma. Tätä pyrkimystä alleviivasivat Barrigaa useasti reunustaneet, valtavan kokoiset kuvat Diablo II -laatikoista. En sinänsä ole ihmeissäni, sillä esimerkiksi Redditin, tuon internetin viemärin, Diablo-foorumilla riittää väkeä, jonka mielestä Diablo III oli epädiablomaista kasuaalimoskaa. Olihan sen väripaletissakin muita värejä kuin pikimusta ja verenpunainen! Tunnustan, että Diablo III:n julkaisuversio oli monella tavalla ongelmallinen peli, mutta yksikään sen ongelmista ei johtunut sen ulkoasusta. Lisäksi ongelmat korjattiin. Uuden tuottajan johtama tiimi julkaisi Reaper of Souls -lisälevyn ja useita päivityksiä, jotka tekivät Diablo III:sta erinomaisen laadukkaan ja valtavan menestyneen pelin.

Tämä mielessä on jo lähtökohtaisesti outoa, että Blizzard jahtaa pienen, äänekkään ja menneisyydessä elävän pelaajaporukan hyväksyntää näin

36 // pelaaja.fi

näkyvästi ja aggressiivisesti. Diablo III:lla on kuitenkin ystäviä paljon enemmän kuin vihaajia, ja oletettavasti kaikki heistä eivät ole aivan pähkinöinä, jos eteen lyödään 60 euron edestä 1990-luvun pelisuunnittelua. Lisäksi kulttipelin uuden version lupaileminen on hieman vaarallista puuhaa pelinkehittäjän perspektiivistä. Me ihmiset olemme valtavan huonoja artikuloimaan tarkasti syitä tunteillemme ja mielipiteillemme. Kun joku sanoo haluavansa uuden Diablo

”Kun joku sanoo haluavansa uuden Diablo II:n, mitä hän oikeasti haluaa?” II:n, mitä hän oikeasti haluaa? Vastauksia olisi yhtä paljon kuin vastaajiakin, eikä yksikään niistä kertoisi, mitä vastaaja oikeasti haluaa. Nostalgian värilasit tekevät asiasta vielä hankalamman. Jos minä sanoisin haluavani uuden Final Fantasy VI:n, ajatukseen kätkeytyisi erittäin vahva alateksti siitä, että haluaisin olla taas 16-vuotias nuorukainen, jonka elämässä ei ole suuria huolia, vastuita tai murheita. Se ei ole ilman aikakonetta

mahdollista. Kun Ella Winter kirjoitti, että kotiin ei voi koskaan palata, hän puhui vertauskuvallisesti. ”Koti” on aika ja paikka menneisyydessä, jonka koki versio minusta, joka oli aivan eri tilanteessa ja todennäköisesti eri ihminen kuin nykyminä.

World of Warcraft Classic on todistanut, että pienetkin poikkeamat siitä, mitä ihmiset kuvittelevat tai muistelevat alkuperäisen pelin aikanaan edustaneen, saavat aikaan hirvittävän huutomyrskyn. Tämän kokemuksen jahtaaminen ei siis jätä Blizzardille hirveästi liikkumavaraa tai mahdollisuuksia tarjota uusia ominaisuuksia tai ideoita, jotka puskisivat toimintaroolipelejä eteenpäin genrenä. Toivon kovasti, että projektin kehittyessä myös ne omaperäiset ja hyvät ideat alkavat paljastua, sillä jos Blizzardin parhaat myyntiargumentit ovat Diablo II ja mahdollisuus ratsastaa naamattomalla ja verisellä hevosella, peli on liemessä. Ja jos joku kirjaimellisesti kaipaa Diablo II:ta palavan innokkaasti, se peli on jo julkaistu ja sen nimi on Diablo II. Sen julkaisua ei tarvitse odottaa viittä vuotta, sillä se on ollut myynnissä viimeiset 18 vuotta.

Miikka Lehtonen on Pelaajan avustaja ja 80. tason Social Justice Dragoon.

Arvostelut Arvostelut 38_Pokémon Sword ja Shield 40_Star Wars Jedi: Fallen Order 42_Call of Duty: Modern Warfare 44_Red Dead Redemption II (pc) 46_Magic: The Gathering Arena

48_Disco Elysium 50_Plants vs. Zombies: Battle for Neighborville 51_Ring Fit Adventure 52_Need for Speed Heat

53_Planet Zoo 54_WWE 2K20 55_MediEvil 56_Concrete Genie

Verkkorintama

Pelaajalehti.com/arvostelut

57_The Sims 4: Yliopisto 58_Star Wars: The Old Republic – Onslaught

Lue lisää arvosteluja osoitteesta pelaajalehti.com/arvostelut. Call of Duty: Mobile

Pokémon Sword ja Shield

Ei edes naurata

Pölyyntyy pelihyllyyn

Keskinkertainen

Takuuvarmaa viihdettä

Arki ja tunnit katoavat

Kelvoton

Paremman puutteessa

Pelaamisen arvoinen

Tästä pitäisi ottaa mallia

Pelien virstanpylväs

Pelaajan

valinta

Huomionarvoiset pelit saavat arvostetun Pelaajan valinta -leiman.

Lue aikaisemmat arvostelut pelaaja.fistä!

Varo tätä peliä! Huonojen pelien paljastaja Pac-Man nielee pommit puolestasi.

pelaaja.fi // 39

Arvostelut Reservihirviöille tarjotaan passiivista tekemistä PokéJobeilla. Pokémonit voi siis panna väliaikaisesti töihin, mikä kerryttää niille kokemusta ja hioo niiden erityisosaamisia.

POKÉMON SWORD/SHIELD Suuruus tulee sydämestä Tekijä: Game Freak Julkaisija: Nintendo Alusta: Switch Julkaisu: Nyt Ikäraja: 7

iimein se aika on koittanut! Reilun 20 vuoden taipaleen jälkeen uusimmat Pokémon-pääsarjan osat ovat saaneet paikan Nintendon tuoreimmalla kotikonsolilla viimeistä huutoa olevien Super Mario- ja Zelda-seikkailujen rinnalla. Pokémon on ollut aina ennen kaikkea käsikonsolisarja, mutta Switchin myötä Nintendo on ajanut itsensä ja kumppaninsa tilanteeseen, jossa taskuhirviöiden kouluttamista on mietittävä vakavammin myös olohuoneen isommalla ruudulla pelattavana kokemuksena. Olen odottanut Swordia ja Shieldia erityisen suurella mielenkiinnolla myös Pokémon Sunin ja Moonin takia. 3DS:n viimeiset hirviökoitokset olivat erittäin rohkaisevia sarjan tulevaisuuden kannalta, sillä niissä uskallettiin rikkoa kaavaa varsinkin seikkailun rakenteen ja otussuunnittelun saralla. Visuaalinen ilme sai sekin merkittäviä tyylillisiä viilauksia, jotka vihjasivat kovasti isompaa pelilaitetta varten tehdyistä valmisteluista.

Tekstin lopussa nököttävä arvosana paljastaa kuitenkin jo, mihin tämä arvostelu on menossa. Pokémon Sword ja Shield ovat malliesimerkkejä takuuvarmasta viihteestä, mutta tässä vaiheessa sarjalta pitäisi pystyä odottamaan enemmän.

Pokémon-sarjan konkarit ovat heti kotonaan Swordin ja Shieldin alkuhetkillä. Matka mestariksi alkaa jälleen etäisestä kylästä, jossa nuori seikkailija valitsee itselleen ensimmäisen pokémoninsa kolmesta vaihtoehdosta ja lähtee sitten näyttämään taitonsa keräämällä kahdeksan salimerkkiä kahdeksasta matkan varrella vastaan tulevasta kaupungista. Mestaruuteen rohkaisevat parikin eri kilpakamua, kun taas kapuloita heittävät rattaisiin tällä kertaa Team Yelliksi itseään kutsuva ryhmittymä. Tuttuudesta huolimatta ensikosketus pelikaksikkoon ei ole millään tavalla huono. Simppelistä teknisestä toteutuksesta huolimatta pelien värikäs taidetyyli tukee visuaalista ilmettä hyvin, ja varsinkin pokémonien ja ihmisten hahmomalleja katselee ilolla. Jo heti alussa pelit esittelevät myös fiksun tavan käsitellä taisteluja villejä

Hirviöt hukassa Uusien pelien myötä erilaisia pokémoneja on maailmassa nyt lähes 900, mutta Swordissa ja Shieldissa niistä noin puolelle ei löydy enää tukea. Valinta herätti kohua osassa pe-

38 // pelaaja.fi

laajakuntaa, sillä päätöksen myötä osalle suosikkihirviöistä on näytetty ovea, minkä lisäksi sen on voitu katsoa olevan pelisarjan pitkäikäisen Kaikki kerätään -sloganin vastainen.

Olen itse sen puolella, että uusille pokémoneille annetaan enemmän hengitystilaa. Tosin karsinnan myötä pelien muut puutteet harmittavat myös enemmän.

hirviöitä vastaan. Let’s Go -pelien tavoin suoranaisia satunnaistaisteluja ei Swordissa ja Shieldissa enää nähdä, vaan kaikki yhteenotot käynnistyvät selvästä kontaktista pelimaailmassa vaeltavaan pokémoniin. Yllätyksellisyyttä uudessa käytännössä pidetään yllä sillä, että osa hirviöistä esitetään ruohossa piileskelevinä varjoina. Näin ollen jokaisen kohtaamisen alkaessa pelaaja ei voi olla aina täysin varma, minkälaisen otuksen on kohtaamassa. Erilaisia suoraviivaistuksia nähdään myös muutamissa perustoiminnoissa. Pelit tukevat viimein mahdollisuutta automaattitallennuksille, eikä reservilaatikoissa eläviä pokémoneja tarvitse noutaa enää käyttöön Pokémon Centereistä asti. Pokémon-tiimin kesken kerättyä kokemusta jakava Exp. Share ei ole sekään enää oma erillinen esineensä vaan alusta asti käytössä oleva ominaisuus. Pääosalle pelaajista viilaukset ovat erittäin tervetulleita, joskin hirviöiden mikromanageroinnin kannalta olisi silti mukava, jos kokemuksen jakamisen ei tarvitsisi olla jatkuvasti pakollista.

Varsinaiset suuremmat uudistukset jäävät Swordissa ja Shieldissa lähinnä teorian tasolle. Huomiota herättänein lisäys sarjaan on Wild Area, joka vie Pokémon-pelaamisen lähemmäksi avoimen maailman seikkailua kuin koskaan aiemmin. Kyseessä on muutamia pelin kaupunkeja yhdistävä suuri ja vapaa pelialue, jossa laaja valikoima erilaisia pokémoneja vaeltelee ympäriinsä muun muassa säästä riippuen. Potentiaalia pursuava Wild Area jää kuitenkin rikollisen vähälle käytölle. Läpi seikkailun se kyllä toimii tehokkaana treenaus- ja pyydystyspisteenä, mutta se on myös todella tylsä paikka vaeltaa. Alueen eri osiot näyttävät kyllä hieman erilaisilta toisiinsa nähden, mutta niihin ei ole onnistuttu ujuttamaan mukaan minkäänlaista tutkimisen iloa. Ympäri maita ja mantuja kulkevista pokémoneista huolimatta Wild Area tuntuu autiolta, kolkolta ja keinotekoiselta paikalta. Wild Arean vajaakäyttö häiritsee erityisen paljon, koska Swordin ja Shieldin perinteisemmät alueet jäävät nekin ankeiksi. Kaupungista toiseen kulkeminen tapahtuu pääasiallisesti pitkin todella keskitettyjä polkuja, jotka ovat lyhyitä ja tarjoavat vain vähän vuorovaikutusmahdollisuuksia. Aina silloin tällöin vastaan tulee kyllä pieni sivutie, jonka päässä odottaa jonkinlainen esine, mutta siihen se tavanomaisesti jää. Mikään alue ei jää mieleen, koska ne eivät edes yritä tarjota mitään muistamisen arvoista. Pulmia tai muulla tavoin erikoisempia luolastoja tulee seikkailussa jatkuvasti ikävä.

Toimivampi uudistus ovat niin sanotut dynamax-pokémonit. Pitkin tarinaa, nettitaistoja ja Wild Areaa voi päästä kohtaamaan jättimäisiä hirviöitä, joita vastaan taisteleminen tapahtuu eri tavoin tilanteesta riippuen.

Netti- ja salitaistoissa pokémonien muuttaminen isokokoisemmiksi muistuttaa etäisesti Pokémon X:ssä ja Y:ssä esiteltyjä megamuotoja, mutta dynamax-hirviöt saavat käyttöönsä erilaisia erikoishyökkäyksiä ja ovat hyödynnettävissä vain muutaman vuoron ajan. Wild Areassa ne muistuttavat sen sijaan enemmän pomotaisteluja, joissa maksimissaan neljä pelaajaa lähtee kaatamaan jättiläisiä erilaisten tavarapalkintojen ja harvinaisempien pokémonien perässä. Raideiksi kutsut Wild Area -taistelut ovat hauska lisäys erityisesti siksi, sillä ne tarjoavat uuden vaikkakin simppelin mahdollisuuden vuorovaikuttaa muiden pelaajien kanssa – kunhan toisinaan epävakaavasta netistä onnistuu löytämään seuraa tekoälyn tilalle. Se tuo myös tervetullutta lisänäyttävyyttä kaikkiin taisteluihin, vaikkakin tarinapuolella dynamaxeja käytetään hyödyksi turhankin ennalta arvattavasti. Ylipäänsä Swordin ja Shieldin tarinapuoli on vielä oma pettymyksenä. Pokémon-pelejä ei toki pelata juonen takia, mutta hyvät tapahtumat ja seikkailurakenne voivat toimia oivallisina tunnelmankohottajina. Nyt niistä ei päästä nauttimaan. Paluu varsinkin salimerkkien metsästämisen pariin tuntuu väsähtäneeltä Sunin ja Moonin kokeilujen jälkeen, ja tarina yleensäkin tuntuu työntävän pelaajan aina syrjään, kun jotain isoa on tapahtumaisillaan. Poikkeuksen tällä saralla tekee hieman erikoisesti lähinnä Pokémon-liiga, joka on sidottu turhankin tiiviisti osaksi tarinankerrontaa. Tämä poistaa siitä aiempaakin vahvemmin vanhoista peleistä tuttua selviytymistaistelemisen tunnetta.

Omista kouluttajista pääsee tekemään yllättävän uniikkeja tapauksia, joskin aluksi täytyy tyytyä muutamaan valmiiseen malliin. Asuja ja hiustyylejä avautuu käyttöön vähitellen seikkailun edetessä.

Pokémon on aikamme yksi suurimpia viihdesarjoja, mutta se ei välity rohkaisevalla tavalla Swordin ja Shieldin annista. Niin hauskaa kuin pelikaksikon pelaaminen yhä onkin, se tuntuu varovaiselta väliaskeleelta, jossa uusista mahdollisuuksista ollaan pikemminkin huolissaan kuin innoissaan. Pokémonissa piisaa ehdottomasti perinteitä, joita kuuluu vaalia, mutta peli-ikonina sen toivoisi näyttävän mallia muille sen sijaan, että se jämähtäisi taka-alalle oman mukavuusalueensa vangiksi. Panu Saarenoja Pokémonissa riittää yhä voimaa, mutta sen tehokas kanavointi on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

”Ympäri maita ja mantuja kulkevista pokémoneista huolimatta Wild Area tuntuu autiolta, kolkolta ja keinotekoiselta paikalta.”

pelaaja.fi // 39

Arvostelut Jedi: Fallen Orderin eri pelialueet ovat varsin luonto- ja luolastokeskeisiä, mutta jokaisella planeetalla on silti selkeä oma ilme.

STAR WARS JEDI: FALLEN ORDER ”Tämä on se peli, jota olette etsineet” Tekijä: Respawn Entertainment Julkaisija: EA Alusta: Xbox One (testattu), PS4, Win Julkaisu: Nyt Ikäraja: 16

yt sekin on nähty. Electronic Arts on toden totta julkaissut tarinavetoisen Star Wars -yksinpelin, jossa ei ole lainkaan mikromaksuyllätyksiä tai muita epämääräisiä kommervenkkeja. Varovaisin mielin odotettu Jedi: Fallen Order onkin monin paikoin juuri sitä, mitä kaukaisen galaksin muinaisten tarinoiden ystävät

Imperiumin riveissä on lukuisia erilaisia taktiikoita hyödyntäviä iskusotilaita, jotka tuottavat päänvaivaa etenkin joukolla hyökätessään.

40 // pelaaja.fi

ovat hartaasti toivoneet – ja epäilleet kutakuinkin mahdottomaksi yhtälöksi. Mikä parasta, Apex Legendsista ja Titanfallista tutun Respawn Entertainmentin toimintaseikkailusta nauttiminen ei vaadi hervottomien Star Wars -fanilasien läpi katsomista. Riittää, että pitää hyvistä videopeleistä. Jedi: Fallen Order tuntuu monin paikoin varsin poikkeukselliselta ilmestykseltä EA:n nykyisessä pelikatalogissa. Puhtaasti yksinpeliin keskittymisen ohella se on kehitetty julkaisijan oman Frostbite-pelimoottorin sijaan Epic Gamesin monimuotoisella Unreal-moottorilla, jonka joustavuudella valomiekan heilutteluun ja kaukaisen galaksin tutkimiseen on saatu monipuolisuutta ja syvyyttä. Vaikka Jedi: Fallen Order ei ehkä graafisesti ole yhtä komea kuin Star Wars Battlefront II, se on silti näyttävä ja tunnelmallinen peli. Rosoisuuttakin toki löytyy – tai ainakin löytyi. Julkaisun tienoilla pelistä raportoitiin huomattavia teknisiä ongelmia, jotka olivat läsnä myös omalla Xbox One X:llä

pelatessani. Keskeisimpänä ongelmana ympäristöjen tekstuurit ja jopa kokonaiset alueet saattoivat latautua silmien edessä joko hitaasti, osittain tai ei laisinkaan, jolloin entinen jedioppilas Cal Kestis saattoi kimmotella imperiumin iskusotilaiden lasersäteitä keskellä tyhjyyttä. Tuoreimmat päivitykset tuntuvat testien perusteella saaneen epäkohdat suurimmaksi osaksi kuriin, ja peli pyöri jo astetta selkeämmin sillä tasaisuudella, jota Respawnin peleiltä on totuttu odottamaan.

Jedi: Fallen Order tarttuu kiintoisaan ajanjaksoon Tähtien sodan tarinakaaressa, sillä tapahtumat sijoittuvat jokusia vuosia Episodi III:ssa nähtyjen jedivainojen jälkeiseen aikaan. Imperiumia pakoilevan entisen jedioppilaan Cal Kestisin keskeisin tehtävä on koluta Voima-herkän muukalaisrodun temppeleitä aina Zeffolta Dathomiriin asti. Edesmennyt jedimestari on kätkenyt niiden uumeniin avaimia, joilla päästään käsiksi listaan jedien aikoinaan kartoittamista Voima-herkistä lapsista. Käytännössä koko seuraavan jedisukupolven kohtalo on Calin käsissä, sillä Darth Vaderin kouluttamat inkvisiittorit ovat päässeet sankarijoukon kintereille. Fallen Orderissa onkin varsin maukkaita tarinallisia ja visuaalisia viittauksia niin esiosiin, alkuperäiseen trilogiaan kuin animaatiosarjoihinkin, eli tällä saralla tarjolla on jotakin jokaiselle fanille. Calin edesottamukset itsessään eivät välttämättä räjäytä kenenkään tajuntaa, mutta varman päälle rakennettu kasvutarina pitää sisällään sympaattisia hahmoja, sitä aitoa Star Wars -tunnelmaa ja tietenkin näyttäviä toimintakohtauksia. Pääasia on, että pelaajat pääsevät loikkimaan vapaasti planeetalta toiselle. Se saa lisäpontta metroidvania-tyylisestä etenemisestä ja tutkimisesta, jossa matkan varrella opitut kyvyt auttavat pelimaailmojen uumeniin syventymistä. Yllättävän laajat pelialueet onkin suunniteltu huolella. Matkassa mukana keikkuvan BD-1-apudroidin heijastama kartta tulee tarpeeseen, sillä metroidvania-tyylille uskollisesti planeetoille aukeavat uudet etenemis- ja oikoreitit panevat toisinaan pään pyörälle. Cal oppiikin luontevasti matkan varrella Voima-työntöjen, uintikyvyn ja tuplahyppyjen kaltaisia taitoja. Ne mahdollistavat loppua kohden yllättävän monimutkaisia pelitilanteita, joissa

Vaihtopelaaja

Monet pelkäsivät, ettei Tähtien sota -pelili-

senssin omistava EA enää tekisi yhtään yksinpeliä aiheesta, mutta toisin onneksi kävi. Heti alkuun on tosin todettava, että Fallen Order on reunoilta rosoinen kokonaisuus. Se olisi selkeästi hyötynyt muutaman kuukauden lisäajasta teknisten ominaisuuksien hiomiseen. Pelikokemusta nämä ongelmat eivät onneksi silti pilaa, ja kokonaisuutena kyseessä on loistava Tähtien sota -peli. Se yhdistelee Uncharted-, Tomb Raider-, Dark Souls- ja metroidvania-pelejä niin toimivasti keskenään, ettei tarinan lievä yllätyksettömyys sekään pahemmin häiritse. Pelattavuus on kuningas, joten onneksi tasapaino taistelun ja huomattavan laajojen ympäristöjen tutkimisen sekä niiden pulmien ratkomisen välillä on erinomainen. Ilahduttavaa on etenkin uusien kykyjen ja voimien saaminen, jotka antavat koko ajan uudenlaisia mahdollisuuksia kentissä liikkumiseen ja avaavat näin uusia paikkoja löydettäväksi. Eniten yllätti kuitenkin taistelu, joka pysyy haastavana läpi koko pelin voimien kasvamisesta huolimatta. Kaikki viholliset ovat aina vaarallisia, jos huomiokyky tai reaktionopeus herpaantuu. Omaa pelikokemustani ehkä värittää vahvasti Tähtien sota -fanitus ja se, että en itsekään uskonut kovin pian näkeväni tämän kaltaista aiheesta tehtyä yksinpeliä. Siksi peli onnistui yllättämään tavallista positiivisemmin. Jos pienet tekniset rosoisuudet olisi vielä ehditty hoitaa, kyseessä olisi hyvän sijaan erinomainen Tähtien sota -peli. Miika Huttunen

”Jedi: Fallen Order tuntuu monin paikoin varsin poikkeukselliselta ilmestykseltä EA:n nykyisessä pelikatalogissa.”

Vaikka pelin pääpaino on vapaassa tutkimisessa, toisinaan vastaan tulee upeita käsikirjoitettuja kohtauksia.

seinillä ja liaaneilla loikkiessa on kyettävä myös turvautumaan Voima-liikkeisiin. Näihin ja kykyjä hyödyntäviin pulmatilanteisiin törmätessä ei voi kuin ihailla Respawnin suunnittelutaituruutta, sillä taidot iskostuvat sen verran hyvin selkäytimeen, että kiikkerimmistäkin tilanteista päästään ohi rutiinilla ja hymy suupielillä. Samaa voi sanoa, kun käyntiin pärähtää jokin pelin elokuvaisempi ja kuvakulmilla herutteleva toimintakohtaus.

On myös ihailtavaa, miten antaumuksella Respawn on paneutunut toimintaan sekä taistelumekaniikan sujuvuuteen ja monimuotoisuuteen. Cal itsessään tuntuu ehkä hieman kepeältä ohjattavalta, mutta taisteluissa on painoarvoa senkin edestä. Jo perusvaikeustasolla taisteluissa vaaditaan niin harkinta- kuin ajoituskykyäkin hyökkäyksissä, torjunnoissa ja väistöliikkeissä, mutta yhteenotot monipuolistuvat ja muuttuvat koko ajan hauskemmiksi uusia kykyjä oppiessa. Mukaan on totta kai

ujutettu keinoja, joilla tiukoistakin yhteenotoista voi selvitä säikähdyksellä, kuten etäisyyttä pitäviin vihollisiin soveltuva valomiekan heitto tai Voima-vetäisy. Voipa BD-1-droidiakin päivittää kyvyllä hakkeroida Imperiumin tiedusteluja turvadroideihin. Pelaajien taistelutaitoja ei aliarvioida kuin aivan helpoimmalla vaikeustasolla, mutta haasteen kattoon nostamalla yhteenotot perusvihollistenkin kanssa ovat todellisia koitoksia. Armottomuudesta huolimatta miekankalistelut tuntuvat pysyvän reiluina, sillä omia ajoituksia oppii hiomaan puhtaasti vihollisten liikkeitä lukemalla. Vaikeustaso nouseekin juuri liikkeiden ajoitusikkunoiden kaventamisella energiamittarin kasvattamisen sijaan, minkä ansiosta Jedi: Fallen Orderista paljon käytetty Dark Souls -rinnastus tuntuu osuvalta. Pelin loppupuolen tienoilla lasermiekan kalistelu onkin jo sen verran nautinnollista, että vaikeustason nosto uutta pelikertaa varten kuulostaa jopa houkuttelevalta ajatukselta.

Vaikka Star Wars Jedi: Fallen Order toisinaan tuntuu natisevan teknisistä liitoksistaan, kokonaisuutena se on ehdottomasti yksi vuoden positiivisimmista yllätyksistä. Julkaisun jälkeen saapuneet päivitykset ovat tehneet pelistä entistäkin nautinnollisemman, ja sen vetovoimaisuuden huomioiden sopiikin toivoa, että viimeisetkin epäkohdat saadaan pian aisoihin. Nykyiselläänkin Jedi: Fallen Order on selkeä osoitus, että oikeissa käsissä tarinavetoisilla Star Wars -yksinpeleillä on paljon annettavanaan. Tämänkaltaisia pelikokemuksia vaatineiden pelaajien onkin syytä osoittaa, että niille todella on kysyntää. Fallen Order on nimittäin erinomainen pohja vieläkin kunnianhimoisemmalle jatko-osalle. Ville Arvekari

Respawnin Star Wars -seikkailu on pimeän uhan sijaan uusi toivo. Toivoa sopii, ettei se jää viimeiseksi jediksi, sillä Voima herää eloon tyylikkäästi.

pelaaja.fi // 41

Arvostelut

Ground War -pelitila on kokenut suuria muutoksia. Se on skaalaltaan lähempänä Battlefieldiä kuin tavallista CoDia.

CALL OF DUTY: MODERN WARFARE Muuttuuko sota sittenkin? Tekijä: Infinity Ward Julkaisija: Activision Alusta: PS4 (testattu), Xbox One Julkaisu: Nyt Ikäraja: 18

nfinity Ward toi Call of Duty -sarjan toisesta maailmansodasta nykypäivään vuoden 2007 pelillään Call of Duty 4: Modern Warfare. Kyseessä on lajityyppinsä ehdoton klassikko, joka loi pohjan sarjan nykymuotoiselle verkkomoninpelille ja astetta vakavammalle tarinalle. Nyt tekijätiimi palaa aiheeseen vuosien tauon jälkeen uudella pelillään, joka kantaa nimeä Call of Duty: Modern Warfare. Onnistuuko se yllättämään alkuperäisen tavoin? Viime vuoden Black Ops 4 jätti yksinpelikampanjan väliin kokonaan, mutta Modern Warfaressa se on taas mukana. Sen tarina pyörii terroristien käsiin joutuneiden

”Säädettävää riittää, sillä joka aseelle löytyy jopa 50 erilaista lisäosaa tai erikoisominaisuutta.” kemiallisten aseiden ympärillä, joskin tällä kertaa terroristien syitä toiminnalleen avataan tavallista enemmän. Niiden taustat löytyvät venäläisten valloittaman kuvitteellisen rajanaapurin Urzikstanin sisällissodasta, jossa vaikuttavat venäläisten tukemien joukkojen lisäksi myös USA:n tukemat vapaustaistelijat. Tarina pitää USA:n etäisenä oman edun tavoittelijana, ja sen sankareiksi nousevat keskeisemmät henkilöhahmot, kuten brittien erikoisjoukkojen kapteeni Price ja urzikstanilaisten vapaustaistelijoiden johtaja Farah, jotka ovat selvästi pelin päähahmot. Venäläiset ja heidän johtohahmonsa sen sijaan kuvataan karikatyyrimaisina pahuuden ilmentyminä, jotka tehtailevat sotarikoksia liukuhihnalta. Tämä tuo tahaton-

42 // pelaaja.fi

ta komiikkaa ja propagandan sävyjä peliin, joka yrittää muuten niin kovasti kertoa vakavaa tarinaa. Muutoin yksinpeli on vähään aikaan sarjan tasapainoisin kokonaisuus, joka pitää mielenkiinnon korkealla loppuratkaisuun saakka. Se ei sisällä niinkään sarjalle ominaista suurten taisteluiden vuoristorataa vaan keskittyy tiivistunnelmaisempiin ja pienempiin kohtaamisiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kyseessä on lopulta suurelle yleisölle suunnattu viihteellinen tuote, joten kovin syviin vesiin tarina ei oikeasti edes yritä sukeltaa. Ainakin se vääntää tasaisin väliajoin rautalangasta sen, että sota on karua ja ikävää puuhaa, eikä nykypäivän teknologia poista sitä faktaa, että suurvaltojen välinen voimapolitiikka aiheuttaa kärsimystä pienemmille maille. Tarinaa elävöittää erittäin näyttävä ulkoasu, ja todella komeat sekä yksityiskohtaiset hahmoja kasvoanimaatiot ansaitsevat erikoismaininnan. Näyttelijät tekevät hyvää työtä kautta linjan, ja myös äänisuunnittelu ansaitsee kehuja. Etenkin aseiden ja räjähdysten äänet ovat vakuuttavia varsinkin kunnon kotiteatterissa.

Call of Dutyn ytimessä on kuitenkin aina verkkomoninpeli, jossa Modern Warfare sisältää tavallista enemmän muutoksia. Moninpelikartat ovat sarjassa perinteisesti olleet tiiviitä, selkeästi kolmeen etenemiskaistaan jaettuja kokonaisuuksia, joihin sarjan nopeatempoinen toiminta on perustunut. Modern Warfaressa kartat ovat laajempia, eikä niissä ole enää selkeitä etenemiskaistoja. Tämä yhdistettynä aseiden tappavuuteen tekee verkkopelistä nyt totuttua hitaampaa ja taktisempaa mutta myös pykälän kaoottisempaa. Kyseessä on verrattain suuri muutos, joka ei ole kaikkia faneja miellyttänyt, etenkin kun hitaampi tempo on lisännyt kämppimistä. Uusia karttojakin on jo toki ehditty julkaista, ja ne ovat edustaneet enemmän vanhaa suunnittelua. Pelimuotoja riittää tutuista ja turvallisista uusiin,

joista kevyesti parhain ja mielenkiintoisin on Gunfight. Se tiivistää sarjan verkkopelin ytimen todella nopeisiin ja tiukkatunnelmaisiin kaksi vastaan kaksi -otteluihin pienillä kartoilla. Toista laitaa edustaa Battlefield-sarjan varpaille astuva Ground War, joka tarjoaa massiivista sotaa suurilla kartoilla 64 pelaajan voimin ja ajoneuvoilla varustettuna. Se on paljon kaoottisempaa kuin Call of Dutyn perusmoninpeli, mutta jos haluaa välillä kokeilla suuren mittakaavan verkkosotaa, nyt sekin onnistuu. Säädettävää riittää, sillä joka aseelle löytyy jopa 50 erilaista lisäosaa tai erikoisominaisuutta. Kuten arvata saattaa, säätövaran takia aseiden ja perk-kykyjen tasapainotus ei vielä ole täysin kunnossa, mutta päivitysten myötä asiaa pyritään korjaamaan. Aseissa on joka tapauksessa kunnolla potkua ja räiskinnässä on todella hyvä tuntuma – ehkä paras vuosiin. Tällä kertaa mukana ei ole zombipelitilaa, mutta sen sijaan mukana on jälleen yhteistyökampanja. Se tuntuu hieman kiirehdityltä kokonaisuudelta. Kartat ovat valtavia, vaikeustaso on hyvin korkealla, ja pelaaminen vaatii käytännössä haasteita rakastavan kaveriporukan. Yhteistyö onkin selkeästi paketin heikointa antia.

Viime vuosien Call of Duty -peleistä Modern Warfare on maistunut itselleni selkeästi parhaiten. Toisaalta pidin myös Infinity Wardin edellisestä sarjan pelistä eli Infinite Warfaresta, jota monet inhosivat syvästi. Joka tapauksessa on helppo sanoa, että muutoksista huolimatta Modern Warfare tarjoaa jälleen sitä laadukasta, monipuolista ja viihdyttävää verkkosotaa, jota Call of Duty -peleiltä on totuttu odottamaan – ja vieläpä parempana kokonaisuutena kuin vuosiin. Miika Huttunen Modern Warfare tarjoaa laadukasta ja monipuolista sotaräiskintää niin verkossa kuin yksinpelinäkin.

Vaihtopelaaja

Kyseessä on ensimmäinen sarjan peli, joka tukee ristiinpelaamista verkossa PS4-, Xbox One- ja pc-versioiden välillä.

Tämän vuoden Call of Duty on varsin

epätasainen kokonaisuus, sillä uuden Modern Warfaren parasta antia on sen yksinpelikampanja. Moninpeli haparoi pahasti, vaikka juuri sen olisi tarkoitus kannatella aina seuraavaan osaan saakka. Yksinpelissä pinnalle nousevat terrorismin vastaisen sodan moraalikysymykset, kuten se, millaisia tekoja on valmis tekemään suuremman pahan estämiseksi – sääntökirjasta vastaukset eivät löydy. Kampanja ansaitsee ylistystä myös rytmityksestään. Toiminnallisempia tehtäviä seurasi usein seesteisempiä osia, jolloin toimintaähkyä ei päässyt syntymään. Moninpelin puolella yhteistyötila paljastui suoranaiseksi pelaajakarkottimeksi. Loppumattomien tekoälyvihollisaaltojen niittäminen kävi sekä tylsäksi että turhauttavaksi. Spec Ops -tehtävissä viholliset eivät tule aaltoina vaan puskevat päälle koko ajan. Ennakkoon houkuttelevin pelimuoto eli Ground War jäi julkaisussa torsoksi, koska karttoja on ainoastaan kaksi. Tilannetta pahentaa se, että niistä ainoastaan toinen, Karst River Quarry, on siedettävä. Tavorsk District on avoin kädenojennus laipioapinoille, jotka leireilevät kerrostalojen katoilla tarkkuuskivääreineen. Vanhat tutut pelimuodot sentään tasoittivat harmitusta, ja niistä nauttii parhaiten Hardcore-tilassa. Vaikka moninpeli ontuukin aloituksessa, se on vielä korjattavissa. Jos Ground War -pelitilaan lisätään kartta tai pari ja yhteistyötilaa säädetään, pelin ääreen palaa mieluummin. Antti Voutilainen

Mikromaksuja ei tällä hetkellä pahemmin ole, mutta tuttuun tapaan niitä lisättäneen peliin myöhemmin. Joka tapauksessa kaikkien uusien karttojen on luvattu olevan ilmaisia kaikille.

pelaaja.fi // 43

Arvostelut Luottohevoseni Metukka. Oman hevosen hyvinvoinnista täytyy pitää vähintään yhtä hyvää huolta kuin omasta. Muuten nahkaformuloissa luvassa on vain pistesijoja.

Villin lännen kaunis joutsenlaulu Tekijä: Rockstar Games Julkaisija: Rockstar Games Alusta: Win (testattu), PS4, Xbox One Julkaisu: Nyt Ikäraja: 18

ostain tuntemattomasta syystä Rockstarin pelit eivät ole koskaan oikein sytyttäneet, eikä myöskään länkkäriteema. Kun Red Dead Redemption II kuitenkin julkistettiin, tiesin, että sitä on päästävä pelaamaan. Toki pc-versiota sai odotella vuoden kauemmin kuin konsoliversiota, mutta odotus totisesti palkitaan. Red Dead Redemption II:n konsolijulkaisu nosti riman uusiin korkeuksiin, joten pc-versiolta ei voinut odottaa vähempää. Ehkä kohtuuttomankin korkealle nousseet odotukset saivat kovan kolauksen, kun verkossa alettiin kohista katastrofaalisesta julkaisusta. Väitteitä oli vaikea allekirjoittaa, koska aluksi itselläni peli lähti toimimaan moitteettomasti. Aloituksen ongelmattomuus oli kuitenkin silkkaa vieraskoreutta, koska muutaman pelitunnin jälkeen myös oma peli sai kaatumataudin, jonka lääkkeeksi soveltui ainoastaan grafiikka-asetusten radikaali laskeminen Safe Mode -paniikkinappulan avulla. Poissa olivat erämaan kauneus ja yksityiskohtien paljous. Noin viikko julkaisusta julkaistiin päivitys, joka ei pelkästään ollut täsmälääke kaatumatautiin vaan salli myös optimoinnin, jonka ansiosta ruudunpäivitys sai piristysruiskeen. Kaikki oli siis vihdoin kunnossa. Ikävämpien asioiden jälkeen voidaankin keskittyä mukaviin asioihin eli käytännössä kaikkeen siihen, mitä Red Dead Redemption II tarjoaa. Odotukset graafisen annin suhteen eivät olleet harhalaukaus. Pelimaailman yksityiskohtien määrä ja maailman laajuus ovat täysin omaa luokkaansa. Voikin helposti väittää, että kyseessä on ehdottomasti yksi visu-

44 // pelaaja.fi

aalisesti näyttävimmistä peleistä, kun huomioidaan pelin kokoluokka. Esimerkiksi läheskään kaikkien pelihahmojen kasvot eivät ole sieltä häikäisevimmästä päästä, mutta turpavärkit unohtuvat viimeistään silloin, kun katselee kalliolta öistä, kuun valaisemaa laajaa erämaata, jota täplittävät kaukaisuudessa satunnaiset leirinuotiot. Visuaalinen toteutus herättää pelin henkiin tavalla, jota ei yksinkertaisesti osannut odottaa. Kuin alleviivatakseen silmäkarkin määrää pc-versiosta löytyy oletuksena valokuvaustila. Se on käytössä ainoastaan yksinpelissä, joten Red Dead Onlinen kaheleimmat hetket joutuu taltioimaan muilla keinoilla. Valokuvaustilan taiteellista vapautta on kasvattamassa runsas määrä erilaisia suodattimia, joilla kuviin saa halutessaan vaikkapa 1900-luvun alun patinaa.

”Visuaalinen toteutus herättää pelin henkiin tavalla, jota ei yksinkertaisesti osannut odottaa.”

Graafisella huippusuorituksella on toki hintansa. Peliä tuskin pystyy pyörittämään ultra-asetuksilla ja 4K-resoluutiolla kovinkaan monella tämän hetken kokoonpanolla, ainakaan yli 60 fps:n päivitysnopeudella. Sen aika koittanee seuraavien näytönohjainsukupolvien myötä. Mykistävä kauneus ja noin 100 fps:n miellyttävä ruudunpäivitys ovat kuitenkin saavutettavissa yhdistelemällä ultra- ja high-asetuksia. Ajoittaisia notkahduksia toki oli havaittavissa, mutta ne eivät häirinneet varsinkaan yksinpelissä. Tämän kaltaisessa hidastempoisemmassa pelissä ruudunpäivityksestä on valmis tinkimään, koska tässä ei pelata millisekunneilla. Ennakkoon kuulemani varoitukset tönköstä ohjattavuudesta saattoi ohittaa olankohautuksella. Pelaaminen hiirellä ja näppäimistöllä ei saanut peliä tuntumaan missään vaiheessa erityisen kömpelöltä. Jäin kaipaamaan vain rautatähtäimiä ensimmäisen persoonan kuvakulmassa. Vaikka pidänkin ensimmäistä persoonaa ylivoimaisesti parhaana kuvakulmana, tässä tapauksessa poikkeus säännöstä tuntui luonnolliselta.

Yksinpelin puhaltavat henkiin varsinkin elämänmakuinen tarina ja pelimaailma. Nyt ei olla pelastamassa universumia vaan yritetään vain selviytyä muuttuvassa maailmassa lainsuojattomana. Matkan varrella saatetaan pelastaa umpihumalainen pastori pinteestä tai käydä kalassa jengin ainoan nuorukaisen kanssa. Kaikkea tätä elävöitetään dialogilla, jota kuuntelee ja seuraa mielellään. Voikin sanoa, että tarinallisissa tehtävissä siirtymät hevosen selässä olivat niitä kaikkein antoisimpia hetkiä, koska dialogissa valaistaan pelihahmojen taustoja ja heidän suhteitaan. Suuressa ja avoimessa pelimaailmassa on merkityksensä sillä, miten toimit ja kuinka kohtelet muita pelihahmoja. Bonanza-televisiosarjasta omaksutut länkkä-

Näpertelyä nuotiolla Pelin sisältöähkyn kruunaa esineiden valmistusjärjestelmä. Nuotion ääressä pystyy tietenkin tekemään itselleen ruokaa mutta myös valmistamaan eri yrteistä terveysjuomia, joille on käyttöä tulitaistelujen yhteydessä. Nuotiolla onnistuu myös mukana olevien patruunoiden parantelu, joka petraa asetelmia tulevissa kahakoissa.

rioppini olivat koetuksella, kun koetin parhaani mukaan vältellä väkivaltaa ja rikollisia touhuja. Vaikeaahan se on, jos on virkavaltaa ja palkkionmetsästäjiä pakeneva rikollisperheen jäsen. Auttamishalujani nakersi toki myös se, että pelimaailmassa on reilusti hahmoja, jotka eivät jakaneet hyväntahtoisuuttani. Jos auttavaa kättä purraan liian monta kertaa, sitä ei halua enää ojentaa. Hyväntahtoisuus ei kuitenkaan jää palkitsematta, koska pelin sisään rakennettu Honor-järjestelmä palkitsee tai rankaisee pelaajaa tekojen mukaan. Se muistuttaa Fallouteista tuttua karmajärjestelmää ja vaikuttaa siihen, kuinka pelimaailman hahmot suhtautuvat pelihahmoon. Tuntuuhan se nyt vain hyvältä, kun kaupunkiin ratsastaessa paikalliset ihmiset tervehtivät sinua ystävällisesti, eivätkä ole repimässä kuudestilaukeavaa kotelostaan heti kättelyssä.

Touhu on odotetusti huomattavasti kaoottisempaa Red Dead Onlinessa. Harmiton kärhämä saluunassa saattaa muuttua vain sekunneissa ruudintuoksuiseksi verikylvyksi. Siitä pitävät huolen ne satulanhaistelijat, jotka vain haluavat nähdä maailman palavan. Siitä huolimatta erämaan tutkiminen ja tehtävien suorittaminen kavereiden kanssa oli erittäin viihdyttävää. Iso hiekkalaatikko tarjoaa reilusti tilaa hölmöilylle, joka on tervetullutta vastapainoa vakavalle erämaan kyntämiselle. Vapaan seikkailun rinnalla on tarjolla myös kilpailullisempia ja samalla toiminnallisempia pelitiloja. Jos yksinpelin verkkaisempi tahti alkaa puuduttaa, toimintaa ei tarvitse hakea kaukaa. Red Dead Redemption II:n yksinpeli ja moninpeli muodostavat niin laajan ja mykistävän kokonaisuuden, että sille on vaikea keksiä muuta kuvausta kuin mestariteos. Tekninen toteutus on aivan omaa luokkaansa unohtamatta itse tarinaa, jonka vietäväksi oli helppo heittäytyä, vaikka länkkäriteema ei koskaan olisi tuntunut omalta. Tämän pelikokemuksen jälkeen on entistä vaikeampi harkita katsottavaksi länkkärileffoja, koska paras mahdollinen elämys siitä aikakaudesta on nyt saatu. Rockstar on nostanut riman niin korkealle, että sitä on tässä lajityypissä vaikea ylittää. Antti Voutilainen

Valokuvaustilan suodattimilla kuvakaappauksiin saa lisättyä aimo annoksen ajan henkeä.

Red Dead Redemption II on aikansa kiistaton mestariteos kivikkoisesta pc-aloituksestaan huolimatta.

Rötöstelyä ja toimintaa saa tasapainotettua metsästämällä tai kalastamalla. Juonitehtäviin sisältyvissä tehtävissä dialogi täydentää elämystä.

pelaaja.fi // 45

Arvostelut Arena herättää MtG:n maailman ja kortit eloon näyttävällä ulkoasulla ja hyvillä äänillä. Pientä hidastumista on kuitenkin ajoittain havaittavissa, kun pöytä on pullollaan kortteja.

MAGIC: THE GATHERING ARENA Pahvivelhot uusilla digiareenoilla Tekijä: Wizards Digital Games Studio Julkaisija: Wizards of the Coast Alusta: Win Julkaisu: Nyt Ikäraja: 12

aikkien keräilykorttipelien äiti eli Magic: The Gathering on saavuttanut jo yli 25 vuoden iän, eikä sen suosiolle näy loppua. Se ei ole ihme, sillä peli on suhteellisen helppo oppia, mutta sen salojen syvempi hallitseminen vaatii vuosien pelaamista. Erilaisia korttejakin on jo lähemmäs parikymmentätuhatta, ja lisää julkaistaan koko ajan. Peli siirtyi digimuotoon jo 2000-luvun alussa Magic: The Gathering Onlinen myötä. Se on pitkälti yksi yhteen -versio pahvipelistä sikäli, että kaikki kortit pitää ostaa tai vaihtaa itse. Myös hinnat ovat samat kuin fyysisessä versiossa. Viime vuosina nähdyt Duels of the Planeswalkers -digipelit puolestaan ovat olleet rajatun korttivalikoiman ja muutaman pelimuodon sisältäviä kokonaisuuksia, joissa useimmissa ei ole edes kyennyt kunnolla rakentamaan omia pakkoja. Oli kuitenkin vain ajan kysymys, milloin Magic hyppäisi nykyaikaan ilmaisen digiversion muodossa. Tämä peli on syyskuun lopulla virallisesti julkaistu Magic: The Gathering Arena, joka ehti olla avoimessa betassa noin vuoden ajan. Minkälaisen Magic-kokemuksen se tarjoaa?

Siltä varalta, että MtG ei satu olemaan entuudestaan tuttu, kerrataan nopeasti sen perussäännöt. Magicin perustilassa pääsääntöisesti noin 60-korttiseen pakkaan tulevat kortit edustavat aina yhtä pelin viidestä väristä, joilla on omat teemansa ja ominaisuutensa. Värejä voi yhdistellä keskenään niin kuin haluaa. Lisäksi on olemassa monivärisiä kortteja ja värittömiä artefaktikortteja. Kortteja pelataan manalla, jota saa erilaisista maakorteis46 // pelaaja.fi

ta. Pakassa on siis oltava muiden korttien lisäksi tietty määrä pöytään pelattavia maakortteja. Tämä tuo peliin joitakin pelaajia turhauttavaa satunnaisuutta, sillä vaikka maasuhde on pakassa kunnossa, huonolla tuurilla sitä ei vain nouse riittävästi käteen pelin aikana. Toisaalta pelissä on myös paljon kortteja, joilla manaa saa muistakin lähteistä, joten asiaan voi vaikuttaa. Tavoitteena on yleisimmin saada vastustajan elämäpisteet nollaan, johon käytetään olentokortteja ja vahinkoa tekeviä loitsuja. Pelin nerokkuus ja syvyys perustuvat kuitenkin pöytään tai olentoihin pelattaviin pysyviin vaikutuksiin tai niiden omiin erikoiskykyihin, jotka yhdessä

välittömästi pelattavien loitsujen kanssa luovat lukemattomien yhdistelmien ja monimutkaisten vaikutusketjujen sarjan. Etenkin se, että loitsuja tai vaikutuksia voi käyttää vastustajan vuorolla, tekee pelistä jännittävän mutta myös monimutkaisen. Arena opettaa pelin perusteet suhteellisen hyvin, ja käyttöliittymä on huomattavasti toimivampi kuin vanhentuneessa ja kankeahkossa Magic Onlinessa. Ainoa haastavampi tekijä on ymmärtää, missä välissä voi pysäyttää pelin etenkin vastustajan vuorolla, jos haluaa tehdä jotain juuri tietyllä hetkellä. Sama pätee olentotaistelun eri vaiheisiin, sillä etenkin niissä on yleensä erittäin merkityksel-

listä, missä välissä asioita tai loitsuja käyttää. Eri vaikutusten muodostamat tapahtumaketjut ja niiden järjestys ovatkin Magicin vaikeimpia asioita ymmärtää aloittelijoille, eikä peli niissä auta. Asiat oppiikin parhaiten pelaamalla.

Pahvinen Magic on hieno mutta kallis harrastus, etenkin jos sitä harrastaa turnaustasolla. Alati uudistuva korttivalikoima edellyttää säännöllisesti ilmestyvien uusien korttien hankkimista, ja tehokkaimpien pakkojen vaatimat kortit ovat yleensä haluttua ja siksi tyyristä tavaraa. Magic Arenan suurin etu onkin sen ilmaisuudessa, sillä ilmaispeliksi se on ainakin toistaiseksi ollut äärimmäisen avokätinen. Alussa kokonaisia pakkoja ja uusia kortteja satelee hirveää tahtia, eikä uusien korttipakettien ansaitseminen pelaamalla ole erityisen työlästä. Pahviversioon verrattuna hyvä ominaisuus on se, että lisäkorttipaketteja availemalla saa säännöllisesti jokerikortteja, joita voi muuttaa miksi tahansa saman harvinaisuusasteen kortiksi. Tämä auttaa suuresti tiettyjen pakkatyyppien avainkorttien saamisessa. Magic on silti Magic digimuodossakin, joten etulyöntiaseman voi ostaa rahalla. Jos haluaa pelata viimeisimmillä ja voimakkaimmilla metapakoilla, on rahan käyttöä vaikea välttää pakkoihin tarvittavien korttien saamiseksi, etenkin jos haluaa omistaa useita eri pakkoja samaan aikaan. Tämä ei olisi välttämättä ongelma, jos pelinhaku ei liian usein asettaisi vastakkain näiden superpakkojen kanssa. Tosin en ole varma, onko vika niinkään pelihaun optimoinnissa vai digikorttipelien yleisemmässä ongelmassa eli siinä, että kovin monet kopioivat pakkansa suoraan netin ohjeista omien rakentelun sijaan. Omien pakkojen rakentaminen ja säätäminen on monille MtG:n parasta antia, joten superpakkojen kopioiden määrä pelihaussa ärsyttää pakostakin. Ongelmallista on myös se, että Arenan oma korttikokoelma vanhenee aina sitä mukaa, kun uusia korttilaajennuksia julkaistaan. Arena seuraa pöytäpelin Standardtilaa, eli käytössä ovat aina samat korttisetit ja laajennukset kuin siinäkin, ja aina uuden ilmestyessä vanhin ka-

”Jos Magic on kiinnostanut mutta käytettävän rahan määrä on arveluttanut, Arena tarjoaa erinomaisen ja lähes ilmaisen mahdollisuuden kokeilla peliä hieman vakavamminkin.” toaa pois käytöstä. Vanhentuneita kortteja ei voi käyttää kuin omassa, vaikeasti löydettävässä Historic-pelitilassa, eikä Arenassa ole mahdollista myydä tai vaihtaa korttejaan toisin kuin Magic Onlinessa. Koska kyseessä on varsin reilu ilmaispeli, tämä ei ole suuren suuri ongelma, mutta asia on syytä pitää mielessä, jos sijoittaa peliin oikeaa rahaa. Nähtäväksi jää, aikovatko tekijät lisätä mahdollisuuksia käyttää vanhentuneita kortteja jatkossa monipuolisemmin.

Arena sisältää Magic-skenen yleisimmät pelimuodot eli Standardin, Sealed Deckin ja Draftin sekä Ranked- että Unranked-versioina. Lisäksi käynnissä on yleensä viikoittain erilaisia erikoispelimuotoja omine palkintoineen. Draftit ja jotkut Ranked-tilat vaativat sisäänpääsymaksun, ja jos niitä harrastaa paljon, voi valuuttaa joutua grindaamaan pelaamalla toden teolla, jos ei halua maksaa. Vastineeksi palkinnot ovat usein hyviä, ja Drafteista saa pitää kasaamansa pakan kortit. Peruspelimuodot tarjoavat kiitettävästi pelattavaa, mutta toki olisi hienoa nähdä pelissä esimerkiksi nelinpelimuoto Two-

Headed Giant tai sadan kortin pakoilla pelattava Commander-tila. Jotkut peliominaisuudet eivät myöskään ole selkeästi vielä valmiita tai tarpeeksi pitkälle ajateltuja, sillä pelissä ei ole toistaiseksi minkäänlaista ystävälistaa, ja kavereiden haastaminen on turhan kömpelöä molemminpuolisen suorahaasteen kautta. Magic Arena on pitkälti sitä, mitä etenkin kaltaiseni pahviversiota enemmänkin hakanneet ovat kaivaneet jo pitkään. Se tarjoaa riittävän laajan ja monipuolisen korttivalikoiman, josta voi rakentaa monenlaisia eri pakkoja ja väriyhdistelmiä. Jos Magic on kiinnostanut mutta käytettävän rahan määrä on arveluttanut, Arena tarjoaa erinomaisen ja lähes ilmaisen mahdollisuuden kokeilla peliä hieman vakavamminkin. Kannattaa kuitenkin pitää varansa, sillä Magic-kärpäsen puraistessa kunnolla pahviversioon siirtyminen on Arenan jälkeen helppoa. Miika Huttunen Magic: The Gatheringin moderni digiversio on reilu ilmaispeli ja tarjoaa riittävästi monipuolisuutta, johon pelin suosio perustuu.

pelaaja.fi // 47

Arvostelut Politiikka, murhat, alkoholismi ja AY-kiistat kuulostavat hymyttömältä puuhalta, mutta Robert Kurvitzin kässäri on täynnä veikeää huumoria.

vertailussa vellikeitolta, josta unohtuivat kaikki mausteet. Kulttiklassikko Planescape: Tormentin innoittama tarina alkaa muistinmenetyksestä. Ei se ole lainkaan tuoretta, mutta toteutus onkin omaa luokkaansa. Tämä ei ole roolipeli, jossa luodaan oma hahmo ja koetaan maailmaa. Tämä on kokemus, jossa ennalta valmistellun hahmon elämä rakennetaan uusiksi monenkirjavista palasista. Kutsutaan tätä miestä nimeltä Kyttä, sillä edes häPoliisin sielu huutaa nen nimensä tunteminen ei ole suoraviivainen juttu. Kyttä on keski-ikäinen, viinan turvottama ja muistojen murjoma Tekijä: ZA/UM Julkaisija: ZA/UM Alusta: Win (testattu), mies, joka herää alastomana haisevasta hotellihuoneestulossa PS4 ja Xbox One Julkaisu: Nyt Ikäraja: 18 ta. Ikkunan takana heiluu hirressä mädäntyvä ruumis, jonka mustunutta lihaa kivittävät julmat lapset. Sitten joseimmat pelit tulevat ja menevät. Ne viihdyttävät ku tulee ja kertoo, että Kytän olisi pitänyt ratkaista tämä hetken – tai vuoden – mutta eivät silti säväytä murha. Edellinen viikko meni kuitenkin viinan, spiidin, oikeasti ja perin juurin. Ja sitten on pelejä, jotkaraoken ja diskon voimalla. Voiko näin syvästä reiästä ka tuntuvat sähköiskulta. Sellainen on virolainen etsiväkammeta itseään ylös enää kukaan? seikkailu Disco Elysium. Se on tehty tiivistetystä Kyttä on tuhonnut aivonsa kännäyksellä, itsevarmuudesta, tyylistä ja röyhkeydestä. Tavaljoka ei menisi läpi edes Kaurismäen leffoissa. listen rooli- ja seikkailupelien tarinat maistuvat Pelaajan

DISCO ELYSIUM U

valinta

Jäljellä ovat addiktiot ja käsittelemättömän menetyksen jättämä pakkomielle. Muistoton maailma on uusi ja ihmeellinen paikka, johon pelaaja voi sukeltaa kuin loputtoman utelias pulisonkiposkinen ja löyhkäävä vauva. Hahmonluonnissa määritellään, millainen etsivä on kyseessä. Oletko ihon alle ja motiiveihin pureutuva Columbo, looginen Sherlock vai nyrkkeihin luottava likainen Harry? Tarjolla ovat älyn, psyyken, ruumiinkunnon ja motoriikan kaltaiset perusnumerot sekä kymmeniä niiden alle lukeutuvia kykyjä, jotka määrittävät keskustelujen kulkua. Shivers-taito nostaa niskakarvat pystyyn ja kertoo totuuksia maailmasta. Conceptualization kertoo taiteellisesta silmästä. Half-Light kauhistuttaa vastaantulijoita puhtaalla ruumiinkielellä. Onnistumisesta päättää 2D6-noppiin perustuva pöytäroolipelimäinen järjestelmä. Tämä on roolipeliä, mutta Disco Elysiumissa ei ole tietenkään erillistä taistelujärjestelmää. Kaikki on keskustelua, joka voi olla samalla taistelua kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti. Kuollakin voi koska vain, kun sydän ja maksa on uhrattu viihteen alttarille. Kyttä on inhimillinen purkinavaaja, jonka on tunkeuduttava vastaantulijoiden pään sisään keinolla kuin keinolla, ja vastassa on valehtelijoita, tappajia sekä tavallisia tallaajia.

Älkää erehtykö Disco Elysiumin luonteesta. Tämä on peli, jossa luetaan. Ja luetaan. Ja luetaan vielä lisää. Tekstiä soljuu ruudulle valtavia määriä, mutta se on kaikki oleellista tunnelman tai tiedon kannalta. Monivalintakeskustelut ovat kaikki kaikessa, ja niiden syvällisyys on omaa luokkaansa. Jokainen taito on Kytän pään sisällä elävä persoona, joka neuvoo oman luonteensa mukaan ja kykyarvoista riippuen. Ne ovat epäluotettavia neuvonantajia, jotka antavat omia tulkintojaan muiden sanomisista ja tekemisistä. Niiden kommentit näkyvät vain, jos hahmo onnistuu passiivisissa taitoheitoissa. Koko lukukokemus on siis kiinni rakennettavan poliisin perusluonteesta. Kytän pää on tyhjä ajatuslinna, jollaisia hyödyntävät etsiväfiktiossa Sorjosen kaltaiset poliisit. Tällä kertaa sitä ei täytetä todisteilla ja päätelmillä vaan tavoilla tulkita maailmaa. Kytän pää on puutarha, johon tunkevat rikkaruohoina muistot, traumat, oivallukset, aatesuun-

48 // pelaaja.fi

Ajatusten kabinetti on väline, jolla pelaaja määrittää, kuka tämä poliisi oikeastaan on. Esimerkiksi ”Hobocopin” sisäistämällä Kytästä tulee viinapullojen keräämisen mestari.

nat ja ismit. Tuliko tunnelmoitua pariin kertaan työläisten taakasta? Pian pollasta huutaa tilaa kommunismi, joka kehottaa ampumaan porvarikoirat. Yhtä hyvin nuppitilaa halajavat feminismi, yltiöliberalismi, rasismi ja jopa fasismi. Peli kommentoi politiikkaa kärkevästi Kytän ja muiden hahmojen kautta, ja ismit on vedetty humoristisille äärirajoille. Toisaalta pilkataan myös mihinkään sitoutumatonta pelkurimaista keskustapolitiikkaa. Disco Elysium sukeltaa politiikkaan innolla, joka saa normaalipelit ja erityisesti selkärangattomat divisionkakkoset ripuloimaan housuunsa, eikä se silti kompuroi. Käsittelytapa on röyhkeä mutta älykäs. On iso ero siinä, käsitteleekö peli rasismia hahmojensa kautta, ja siinä, onko peli luonteeltaan rasistinen. Kaiken ytimessä on tietysti tarina, josta puolet muodostaa etsivä ja hänen partnerinsa. Kyttä itse on sontamyrsky, joka seilaa kaupunkiin alkoholin merellä. En osaa nimetä yhtään pelihahmoa, jolle olisi kirjoitettu yhtä yksityiskohtaista tai kiemuraista sielunmaisemaa. Sitä kommentoi kuivasti etsiväpari Kim Kitsuragi, joka kasvaa pelaajan mielessä toppuuttelevasta moralistista Kytän hulluutta kestäväksi marttyyriksi. Loppumetreillä sympaattista Kimiä teki mieli halata. Yhtä suuri osa on kuitenkin pelimaailmalla, joka on selkeästi fantasiaa, jossain maagisen realismin ja sosiaalisen realismin risteyskohdassa. Ympärillä on 1970-luvulta haiskahtava Revachol, kaupunkien kaupunki ja maailman entinen napa. Se sortui kommunistiseen vallankumoukseen ja on nyt ulkomaisten yhtiöiden narussa. Pelimaailma on kuitenkin jotain paljon pienempää. Se on Martinaise, tiukasti rajattu siivu Revacholin rannikkoalueella. Vallankumousten runnoma lähiö on pariisilaisen taidekorttelin ja neuvostoliittolaisen kurjistelun rakkauslapsi. Pelialuetta ovat rauniot, kirjakaupat, kahvilat ja ankeat lähikaupat. Tilannetta määrittää ahtaajien ammattiliiton ja monikansallisen kuljetusyhtiön kiista. Ratkottava murha näyttää liittyvän lakkoon, mutta onko takana jotain monimutkaisempaa?

Samalla tavalla kuin Controlissa tuntuu Remedyn suomalaisuus, Disco Elysiumissa voi haistaa kaikkialla Viron historian. Suomalaisväriäkin nähdään. Päähän voi

”Tavallisten rooli- ja seikkailupelien tarinat maistuvat vertailussa vellikeitolta, josta unohtuivat kaikki mausteet.” vetää pipo-nimisen hatun ja ilkeä teinityttö kutsuu kyttää ”kyrpäleeksi”. Se pomppaa muuten tehokkaasti silmille englanninkielisen tekstin seasta. Disco Elysium tuntuu tyyliltään enemmän kirjalta kuin peliltä. Revachol tulee samasta fiktiokaupunkien jatkumosta kuin Miévillen Bes el, ja Kytän heittäytyminen päihteiden kurimukseen on silkkaa Bukowskia. Teemoina ovat köyhyys, epätoivo, rakkaus ja muistojen voima, ja vimmaisesti kirjoitettu peli pomppii tunnelmasta ja genrestä toiseen ilman epäröintiä. Yhtenä hetkenä ollaan kuvotuksen ja kurjuuden ytimessä, ja seuraavassa hypätään absurdiin huumoriin tai jopa scifiin tai fantasiaan. Kytän päässä pyörii niin villisti, että on vaikea sanoa, mikä on totta ja mikä ei. Onko Revacholin kaupunki yliluonnollinen olento, joka kuiskii viisauksia tuulessa, vai tuliko vain ryystettyä liikaa punaviiniä? Vaikka pelialue on rajattu, maailma tuntuu valtavalta taustakuvailun ansiosta. Iso virhe on lähteä Martinaiseen ja kuvitella näkevänsä turvallinen ja helposti avautuva etsivätarina Agatha Christien tapaan. Noin viikon mittainen tarina etenee omalla aikataulullaan ja painollaan. Asioita voi ohittaa näkemättä, ihmiset saattavat kuolla, ja lopullisia viisauk-

sia pantataan muuta peliä vähemmän haarautuvaan loppuun saakka. Siellä tarjoillaan oikeita vastauksia, jotka voivat aiheuttaa pettymyksen. Pelissä on silti mahdollisuus tehdä hienoa etsiväntyötä, jossa valheiden verkkoa leikataan satojen kysymysten skalpellilla. Sen sijaan Disco Elysium on oikeasti Kytän tarina. Ratkottava murha ja lukuisat huuruiset sivutehtävät ovat keino määritellä, kuka olet tai olit ja mihin tästä pitäisi lähteä. Etsivän menneisyys avautuu hitaasti jaeltavien murusten kautta. Kohtaamiset ja kohtaukset ovat armottoman kovan käsikirjoituksen ansiosta kuitenkin herkkua, josta voi nauttia ilman suurempaakin kehystä. Sivuhahmojen galleriassa loistavat tyypit, kuten Timo Soinilta näyttävä ammattiyhdistyskonna Evrart, rasismin taidemuodoksi nostanut Measurehead tai kohtalokas diskokuningatar Klaasje. Pelissä on myös historian hauskin ja visvaisin ruumiinavaus sekä loppumattomalta tuntuva sivujuonne kryptoeläintieteen hienouksiin. Sivutehtävä kännissä hengiltä itsensä kompuroineen miehen henkilöllisyyden selvittämisestä vaikutti ensin tavanomaiselta, mutta lopulta se oli yksi koskettavimpia koskaan näkemiäni pelitehtäviä.

Ei Kytän puheripulinen matka aivojensa kurimukseen varmasti avaudu kaikille, eikä se ole mikään täydellinen peli. Tekee niin kovasti mieli kikkailla tallennuksella ja latauksella kovissa tilanteissa, vaikka epäonnistuminenkin johtaa usein kiinnostaviin paljastuksiin. Pulmat voivat jäädä jumittelemaan, ja kyse on lopulta interaktiivisesta fiktiosta, jota on toki koristeltu upean tunnelmallisella öljymaalausgrafiikalla ja vaihtoehtoisen maailman viihdemusiikilla. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, etteikö tämä olisi vuoden pelini. Tämä on kulttitapaus kuin esikuvansa Torment aikoinaan, ja se kokee varmasti saman tragedian. Se määrittää lajinsa uudet standardit, mutta mitään vaikutusta tuskin nähdään AAA-peleissä. Se on yksinkertaisesti liikaa, eivätkä kaikki pelisankarit voi olla Kyttiä. Janne Pyykkönen Syvästi inhimillinen roolipeli on täynnä melankoliaa, rujoja kauheuksia, loistavaa komediaa ja apokalyptista vimmaa.

pelaaja.fi // 49

Arvostelut Battleﬁeldista tutun Frostbite-pelimoottorin ja osuvan visuaalisen suunnittelun ansiosta Plants vs. Zombies on karkkimaisen söpö ja sutjakka ilmestys.

PLANTS VS. ZOMBIES: ES: HBOR ILL HBORV LLE BATTLE FOR NEIGHBORVILLE Pilkettä epäkuolleen silmäkulmassa Tekijä: PopCap Games Julkaisija: EA Alusta: Alustat: PS4 (testattu), Xbox One, Switch, Win Julkaisu: Nyt Ikäraja: 12

opCap Gamesin Plants vs. Zombiesin kääntäminen räiskintäpeliksi on yksi pelialan kummallisia onnistumisia. Paperilla hämmentävältä ja teennäiseltä kuulostava ajatus saatiin toimimaan kahdessa Garden Warfare -pelissä erinomaisesti. Ei siis ole sinänsä ihmeellistä, että Electronic Arts julkaisee sarjalle jatkoa, eikä laadussa ole nytkään moittimista. Plants vs. Zombies: Battle for Neighborville ei myl-

Koukuttavuuden asiantuntijat Bejeweledin ja Pegglen kaltaisista hiteistä tunnetulla PopCap Gamesilla on kattavasti kokemusta koukuttavien pelien suunnittelusta. Se näkyy ja kuuluu Battle for Neighborvillessa erityisesti tietynlaisena pilkkeenä silmäkulmassa kaikessa mahdollisessa tekemisessä osumien popsahtavista äänitehosteista tekoälyhahmojen höpsöihin höpinöihin ja sankareille ostettaviin hassuihin hattuihin. Mielenkiintoisena äänisuunnittelun yksityiskohtana peli sisältää puhetta ainoastaan tekstimuodossa, sillä hahmot suoltavat ääneen vain eräänlaista siansaksaa. Tämä on järkevää kustannusten kannalta mutta tekee pelistä myös vähemmän kuormittavan ja tietyllä tapaa leikkimielisemmän, mikä ei liene sattumaa.

50 // pelaaja.fi

lerrä edeltäjiensä istutuksia vaan rakentaa niiden päälle. Luokkapohjaista räiskintää venytetään monenlaiseen pelimuotoon kilpailullisesta moninpelistä yhteistyöhön, mutta verkkoyhteys on joka tapauksessa pakollinen. Liikkeelle lähdetään tukikohdasta, jossa voi ostaa tavaraa, testailla hahmoja osallistumalla leikkimielisiin taisteluihin ja minipeleihin sekä suunnata tekoälyvihollisten kansoittamille yksinpelialueille tai kilpailullisen ja yhteistyöllisen moninpelin syövereihin.

Sekä zombit että kasvit pääsevät valitsemaan kymmenestä erilaisesta sankarista, jotka jaetaan hyökkäävään, puolustavaan tai tukevaan rooliin. Uusia tuttavuuksia ovat muun muassa hiippailuun erikoistuva sienikaiffari ja jousella tuhoa viljelevä kasaritoimintazombi, mutta yleensä ottaen roolit ovat varmasti tuttuja esimerkiksi Overwatchia pelanneille. Vaikka hahmot eivät ihan tasapainossa olekaan, jokaisella pelaaminen tuntuu hauskalta. Jokaisella on myös kokeilemisen arvoisia erikoistaitoja perusampumisen ohella, mutta hajonta ja räiskintätuntuma voivat olla aavistuksen liian epämääräisiä vaativampaan makuun. Nimellisistä yksinpelimahdollisuuksista huolimatta uusin Plants vs. Zombies on parhaimmillaan muiden pelaajien kanssa nautittuna. Tarinavetoisia tehtäviä yksin suorittaessa ei esimerkiksi parantamiseen erikoistuvalla sankarilla ole paljoa käyttöä, kun taas useimmissa kilpailullisissa pelimuodoissa parantajat ovat osaavan pelaajan käsissä tiiminsä tukipilareita, kuten odottaa sopii. Tarinavetoiset tehtävät tuntuvat enemmän ajan tappamiselta kuin oikeita onnistumisen tunteita ja jännitystä tarjoava moninpeli. Kilpailullisen moninpelin valikoima on kattavaa ja laadukasta. Koitosten skaala vaihtelee intiimeistä kahdeksan pelaajan matseista 24 sankarin vyörytyksiin. Pelimekaniikka ja hahmojen roolit pääsevät odotetusti parhaiten oikeuksiinsa isommissa puolustustaisteluis-

sa, mutta myös neljän hengen tiimeissä pelattavat areenamittelöt ovat yllättävän jännittäviä, kun samaa sankaria ei voikaan valita useammalla kierroksella. Kokonaisuudessaan Battle for Neighborvillesta huokuvat viimeistely ja laadukkuus. Se on selkeästi suunniteltu palveluhenkiseksi verkkopeliksi, joten suurimpana huolenaiheena mielessä pyörii, kuinka hyvin kokemus onnistutaan pitämään tuoreena. Ainakin toistaiseksi suu pysyy kuitenkin leveässä hymyssä. Paavo Niskala Yllättää taatusti sarjaan tutustumattomat, mutta aiempien osien ystäville tarjolla on lähinnä hienosäädetty, joskin laadukas päivitys.

Pelaajan hyökkäykset on värikoodattu lihasryhmien mukaan, ja ne tehoavat parhaiten samanvärisiin vihollisiin. Näin varmistetaan kokonaisvaltainen treeni.

”Ring Fit Adventure on yksiselitteisen riemukas tapa ylläpitää yleiskuntoa kotoa poistumatta.”

meroinen määrä. Vaikka kenttiä ei koluaisi kerralla läpi kuin kaksi tai kolme, töitä tuntee kyllä tehneensä. Pelin juoni ei loppujen lopuksi ole kummoinen, mutta sen voimin jaksaa silti huijata itseään liikkumaan tovin pidempään kuin todella jaksaisi. Olisihan sentään hulluutta pistää pillit pussiin pomotaistelun kynnyksellä! Monta reaalimaailman viikkoa kestävä tarinatila on myös omiaan säännöllisen liikuntarutiinin rakentamiseen, vaikka treeneillä ei aluksi olisikaan juuri pituutta.

RING FIT ADVENTURE Kotihiiren kuntokuuri Tekijä: Nintendo Julkaisija: Nintendo Alusta: Switch Julkaisu: Nyt Ikäraja: 7

un ensimmäiset loskanrämmäleet leijailevat pientareille loka–marraskuun vaihteessa, häviävät energia ja hyvät elämäntavat katukuvasta täysin. Lenkkitossut nostetaan talvitelakalle, ja tyypillinen suomalainen hyötyliikkuja piiloutuu joulukonvehtien käärepapereista kasaamaansa luolaan aina pajunkissojen puhkeamiseen asti. Jos ihminen ei tahdo maksaa itseään kipeäksi kuntosalikortista, eivätkä suksetkaan pysy jalassa, Suomen talvi ei juuri tarjoa miellyttäviä liikuntavaihtoehtoja. Kotitreenit ovat toki aina vaihtoehto, mutta ilman järkevää ohjelmaa ja selkeitä tavoitteita olohuoneessa hikoilu menettää nopeasti mielekkyytensä. Vaihtoehtoja puiseville pilatesvideoille tarjoilee muun muassa Nintendo, joka on jo vuosikymmenien ajan pyrkinyt parantamaan pelaajien terveyttä pelillistämisen keinoin. Uusin lisäys yhtiön arsenaaliin on Switchin Ring Fit Adventure, joka yhdistelee roolipelielementtejä rehelliseen rehkimiseen.

nitetyt Joy-Conit, ja sykettä seuraa ohjaimen infrapunakamera. Lisälaitteet ovat laadukkaita ja kestävän oloisia, ihoa vasten olevat materiaalit hengittäviä ja muotoilukin sen verran neutraalia, ettei roippeita tarvitse välttämättä piilottaa käyttökertojen välissä. Ring Fit Adventuren tarinavetoinen seikkailutila on jaettu 5–10 minuutin kenttiin, joissa edetään paikallaan juoksemalla, keräillään kolikoita ja väistellään esteitä. Pelkkää hölkkäilyä pelaaminen ei kuitenkaan ole, vaan oikea hikoilu alkaa hirviöiden sattuessa tielle. Taistelut käydään nimittäin tekemällä erilaisia liikkeitä peruskyykyistä hartiaprässeihin vannetta apuna käyttäen, ja toistoja tulee yhden treenisession aikana helposti kolminu-

Kun suuri seikkailu lopulta tulee päätökseensä, peli tarjoaa mahdollisuutta jatkaa liikkumista ilman roolipelikrumeluureja. Lienee kuitenkin vahvasti ihmisestä kiinni, jaksaako harrastusta enää jatkaa, kun sen luonne muuttuu oleellisesti. Erilaiset kuntotestit ja hauskat minipelit ovat kuitenkin varsin viihdyttävä lisä Switchin jo valmiiksi vahvaan bilepelikattaukseen. Kysymysmerkiksi jäävä kesto on kuitenkin Ring Fit Adventuren ainoa suuri puute. Se on Nintendon tähänastisista kuntoilupeleistä monipuolisin ja omaperäisin sekä yksiselitteisen riemukas tapa ylläpitää yleiskuntoa kotoa poistumatta. Kokonaisvaltainen elämäntaparemontti on ymmärrettävästi ylitsepääsemätön projekti monille, mutta viidentoista minuutin pikatreenille irtoaa aikaa miltei kenen tahansa päivästä. Johanna Puustinen Ring Fit Adventure motivoi laiskaakin liikkujaa tuhannesti tehokkaammin kuin yksikään ylipirteä YouTube-treenivideo.

Asetelmaltaan peli on perinteistäkin perinteisempi fantasiakertomus. Tarina saa alkunsa, kun sen sankari törmää seikkailuillaan puhuvaan taikavanteeseen, jonka voimat ilkeä lohikäärme on varastanut. Voimien avulla maailman mahtavimmaksi muskelikörmyksi itseään tituleeraava vihulainen on ryhtynyt levittämään pahuutta maailmaan, ja tuhon voi pysäyttää enää vähintään yhtä kovakuntoinen haastaja – eli pelaaja itse. Taikavanteella on vastineensa myös tosimaailmassa. Ring Fit -pakettiin kuuluu joustava rengas, jota hikiliikunnan nimissä venytellään, puristellaan ja heilutellaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Liiketunnistuksesta huolehtivat vanteeseen ja pelaajan reiden ympärille kiin-

pelaaja.fi // 51

Arvostelut Palm Cityssä kaahataan amerikkalaisilla muskeleilla sekä eurooppalaisilla tai japanilaisilla tuontimalleilla.

Kuskien eliittiin pyrkivän päähenkilön on tietenkin aloitettava nokkimisjärjestyksen pohjalta, joten aluksi haetaan vauhtia jokamiesluokan kisoista alitehoisilla kauppakasseilla – tai siltä ainakin tuntuu, kunhan pääsee aidosti nopeisiin autoihin käsiksi. Oman unelma-auton hankintakassa karttuu nopeasti, mutta varsinkin ensimmäisten tuntien aikana käteisestä pääsee myös eroon alta aikayksikön. Uusia rahakkaampia päiväkisoja varten on voitettava yöllä käytäviä katukisoja, joita ketjuttamalla myös poliisit kiinnostuvat kaahailusta.

NEED FOR SPEED HEAT Urku auki päivin öin Tekijä: Ghost Games Julkaisija: EA Alusta: Xbox One, PS4 (testattu PS4 Pro), Win Julkaisu: Nyt Ikäraja: 16

eed for Speed -sarjan 25-vuotisen taipaleen varrelle on mahtunut runsaasti eritasoisia ajopelejä, joiden painopisteenä on ollut näyttävä arcadekisaaminen yhdistettynä virkavallan kanssa nokitteluun. Pitkäikäisen pelisarjan julkaisuista tämän sisäisti erinomaisesti Need for Speed: Most Wanted (2005), joka on sarjan edellinen allekirjoittaneen pelaama osa. Lisää ulvovia sireeneitä ja käryäviä renkaita lupaileva Need for Speed Heat sovittaa vauhdin tarpeen alkutalveen 2019. Kaahailujen tapahtumapaikkana nähdään tällä kertaa Miamia jäljittelevä fiktiivinen Palm City. Sen maisemissa kaahaillaan päivisin laillisilla kilparadoilla, kun taas öisin rohkeimmat kuskit taittavat peistä toistensa ja virkavallan kanssa laittomissa katukisoissa. Yöhön ja päivään jaettu pelaaminen rytmittyy hyvin, sillä uusiin autoihin ja viritysosiin vaadittavat rahat tienataan päivisin, kun taas kokemuspisteiden virkaa toimittavaa mainetta niitetään öisillä kaduilla sireenien alituisessa pelossa. On siis sääli, että vaikeustasosta huolimatta varsinainen kilvanajo on melko tylsää puuhaa haasteen puuttumisen ja yksinkertaisen ajotuntuman ansiosta. Näyttävällä driftaamisellakin ilahdutetaan lähinnä itseä, eikä sitä aidosti vaadita kisoissa pärjäämiseen. Lusikkansa tulikuumana käyvään kilvoitteluun sovittaa pelaajan valitsema kuski, joka tutustuu kisaamisen lomassa kirjavaan seurueeseen autourheiluun hurahtaneita sivuhahmoja ja verisesti katukisaajia vihaavaan poliisipäällikköön kätyreineen. Hahmoja tavataan radiokeskustelujen ohella laadukkaissa välianimaatioissa, joten juonta vauhditetaan jopa yllättävän paljon verrattuna vaikkapa tämänhetkiseen vapaan maailman kaahailujen kuninkaaseen Forza Horizon 4:ään.

Virkavallan kanssa kahinoinnin myötä nouseva

52 // pelaaja.fi

”Pelaaja voi tasapainotella kertoimellaan omien taitojen ja vielä sen yhden kisan riskeeraamisen välillä.”

heat-mittari lisää kisoista ansaittavan valuutan määrää, mutta kiinni jääneen kuskin pistelaskuri ottaa kovaa osumaa, ja lompakkoakin on kaivettava poliiseille maksettavia lahjuksia varten. Heat-mekaniikka on toteutettu periaatteessa erinomaisesti, sillä pelaaja voi tasapainotella kertoimellaan omien taitojen ja vielä sen yhden kisan riskeeraamisen välillä, kunnes yö päätyy joko poliisiauton takapenkille tai turvatalon parkkipaikalle. Tasapainoa syövät kuitenkin epäreilusti tyhjästä ilmestyvät poliisit, korkeimpien heat-kertoimien miltei tuhoutumattomat poliisiautot ja alkupuolen autojen heiveröinen kesto, jotka ajavat urheimmankin bensiinifriikin aikaisin kotiin. Autoja voi kyllä korjata rajoitetusti ajamalla huoltoasemien läpi, mutta parhaat eväät selviytymiseen tarjoavat lisävarusteet, kuten automaattinen korjaustoiminto. Ne avautuvat käyttöön öisien kisojen mainepisteillä. Autojen räpeltämistä ei ole onneksi unohdettu, sillä katuajoon, driftaamiseen, sekalaisiin tienpintoihin tai soralla ajamiseen on jokaiseen omat viritysosansa, joten yksikään auto ei ole itsessään lukittu tietynlaiseen ajamiseen. Hurjasta takavetoisesta Dodge Chargeristakin saa vertaansa vailla olevan rallicrossauton, jolla ajaminen on yksinkertaisesti riemastuttavan hauskaa. Ja hauskanpidostahan myös ajopeleissä on pohjimmiltaan kyse, puutteineen kaikkineen. Markus Heino Viihdyttävän Need for Speed Heatin kaasujalan polvitaipeita potkivat rehdin kilvanajon puuduttavuus ja öisten takaa-ajojen epäreilu toteutus.

PLANET ZOO

Planet Zoo lainaa edeltäjänsä modulaarisia rakennustyökaluja, joiden avulla puistoonsa voi loihtia miltei kirjaimellisesti mitä vain.

Huomenna mennään Korkeasaareen Tekijä: Frontier Developments Julkaisija: Frontier Developments Alusta: Win Julkaisu: Nyt Ikäraja: 3

lisi ihanan helppoa voida verrata Frontier Developmentsin uunituoretta Planet Zoota suoraan studion muutaman vuoden takaiseen huvipuistosimulaatio Planet Coasteriin. Nimi täsmää, ulkoisesti pelit näyttävät erehdyttävän paljon toisiltaan, ja aihepiirikin on pääpiirteittäin sama. Huvipuistot, eläintarhat – samanlaisia turistirysiä kaikki tyynni, eikö niin? Ei todellakaan. Vaikka pelit ovat saman sarjan edustajia ja jakavat jopa moottorin, heti Planet Zoon alkutahdeista asti on selvää, että projektin luonne on muuttunut. Huvipuistokävijä kaipaa kokemukseltaan lopulta vain yhtä asiaa eli tarpeeksi hurjia kieputtimia. Planet Zoossa pelaajan ensisijainen tehtävä on turvata tarhan asukkaiden hyvinvointi, eivätkä kävijöiden toiveet monesti mahdu prioriteettilistalla edes samalle sivulle. Pirtelökioskien tuoton maksimointi on vihoviimeinen huolenaihe puistossa, jonka vetonaulat ovat lihaa ja verta. Ajatus yksilölliset tarpeet omaavien eläimien simuloinnista ja hallinnoinnista on tuttu jo 18 vuotta vanhasta Zoo Tycoonista, ja Frontier itsekin kokeili jotain vastaavaa viime vuonna Jurassic World Evolution -dinopuistopelillä. Hirmuliskot pysyivät kuitenkin tyytyväisinä pitkälti sillä, että pedot ymmärsi sijoittaa eri aitaukseen kuin kasvinsyöjät. Planet Zoo vie simulaation aivan erilaisiin sfääreihin. Vääränlainen laumakokoonpano tai jopa piirun verran pieleen säädetty ilmankosteusprosentti voi järkyttää herkimpien eläinten hyvinvointia niin pahasti, että mielenosoittajat valtaavat puiston ja koko bisnes kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Mikromanagerointi on pelissä päivän sana, ja Planet Zoo muistuttaakin monin tavoin enemmän Frostpunkia tai Aven Colonya kuin varsinaista edeltäjäänsä. Varoitusviestit vilkkuvat ruudulla tämän tästä, ja pelaaminen tuntuu olevan varsinkin alkuun jatkuvaa tulipalojen sammuttelua, mutta kärsivällisellä kantapään kautta opettelulla tulosta alkaa pikku hiljaa syntyä. Kun perusasiat ovat vihdoin edes välttävästi hallussa, on pelaajalle tarjolla erilaisia lisähaasteita muun muassa mittavan uratilan muodossa. Jos tarkat tehtävänannot eivät houkuta, itseään voi toteuttaa vapaammin Franchise-tilassa, jossa rakennellaan koko maapallon kattavaa eläintarhaketjua pala palalta. Pelaajat voivat myös käydä verkossa kauppaa itse kasvattamillaan eläimillä, mutta halutuimpien geeniyhdistelmien hinnat hipovat pilviä ja kaupankäynti on ainakin kirjoitushetkellä kaikkea muuta kuin mielekästä. Noottia on annettava myös simulaatiota riivaavista bugeista, joita Frontier on tosin pyrkinyt julkaisupäivästä asti paikkailemaan parhaansa mukaan. Verkossa on virnuiltu erityisesti eläintenhoitajien selittämättömälle tavalle olla ruokkimatta hoidokkejaan ennen kuin ne konkreettisesti tekevät nälkäkuolemaa. Vihaisille meemeille höhöttely on toki hauskaa, mutta tavoitteellisesti pelatessa moinen ”ominaisuus” nostaa stressikäyrät kohtuuttoman korkealle. Mikäli bugit pystyy kuitenkin kuittaamaan kasvukipuina ja maltti riittää jyrkän oppimiskäyrän selättämiseen, Planet Zoosta kuoriutuu ajan kanssa todella kiehtova ja mukaansatempaava simulaatiokokemus. Ostopäätös kannattaa silti muodostaa rehellisen itsetutkiskelun tuloksena, koska kaikenlaisille luonteille peli ei todellakaan sovi. Johanna Puustinen

Vihreää viestintää Alkuperäisen Zoo Tycoonin tapaan myös Planet Zoo levittää luonnonsuojelun sanomaa. Ekotekoihin panostamalla ja eläintarhan yleisöä aiheesta sivistämällä pelaaja ansaitsee erityistä valuuttaa, jolla puistoonsa voi hankkia entistä uhanalaisempia eläimiä.

Valikkopainotteisessa pelissä pistää välillä vihaksi se, ettei kahta infoikkunaa voi pitää auki samaan aikaan.

Planet Zoo on valtavan tyydyttävä kokemus, kun ensimmäiset kymmenen tuntia kärsimystä on lusittu.

pelaaja.fi // 53

Arvostelut

Showpainipeleissä tasapainotellaan arcademaisuuden ja urheilusimulaation välillä. WWE 2K20 ei ole kunnolla kumpaakaan, ja pelaaminen on välillä tylsää.

WWE 2K20 Showpainia kalkkunaelokuvien tyyliin Tekijä: Visual Concepts Julkaisija: 2K Alusta: PS4 (testattu), Xbox One, Win Julkaisu: Nyt Ikäraja: 16

eleillä on aina ollut suuri merkitys uusien painifanien synnyssä. Monen tämän päivän fanin tarinaan kuuluu kasvaminen alan pelien parissa. Saa nähdä, onko tulevaisuuden painifaneilla samanlaista kerrottavaa, sillä WWE-pelisarja on junnannut paikoillaan jo vuosien ajan. WWE 2K20 on silti osittain ajassa kiinni, sillä siinä heijastuvat esiin noussut naispaini ja sen arvostus. Tarinatiloissa sukupuolten tasa-arvo on tärkeässä osassa, ja esimerkiksi Showcase-tilassa kerrataan naissupertähtien Bayleyn, Becky Lynchin, Charlotte Flairin ja Sasha Banksin uran kohokohtia. MyCareer-tila taas on pelin eräänlainen sielu. Tarinaa ystävyksien matkasta indiekehistä WWE:n huipulle on hauska pelata höpsön juonen ja epäkypsän tarinankerronnan vuoksi. Mukana on myös kevyitä roolipelielementtejä hahmonmuokkauksen ja kykypuun muodossa. Muita pelitiloja ovat yksittäiset matsit monessa eri ottelu-

54 // pelaaja.fi

muodossa, nettipeli sekä ladattavat erikoisuudet, kuten kauhusta ammentava Bump in the Night -lisäosa.

Pelattavuus eri tiloissa on simppeliä: hakkaa, heittele ja reagoi liikkeisiin vastaliikkeillä. Välillä eteen tulee minipelejä, joissa rämpytetään tai rytmitetään näpäytyksiä. Mukana on monipuolinen kattaus erilaisia ottelumuotoja. Varsinkin kaverin kanssa on vapaammissa matsimuodoissa riemastuttavaa napata kehän alta ken-

”WWE 2K20 jatkaa paikallaan polkemisen perinnettä ja ottaa peräti askeleita taaksepäin aiempiin vuosiin verrattuna.” dokeppi ja piestä vastustajansa pahanpäiväisesti. Ulkoasu on yksi pelin heikkouksista. Hahmot vääristyvät ja nykivät, ja pahimmillaan ulkoasu muuttuu sumuiseksi, sillä yksityiskohdat katoavat mystisesti. Toisaalta parhaimmillaan pelin toimiessa juohevasti se on ihan komean näköinen, ja painimatseista tulee otettua kuvakaappauksia kavereille jaettavaksi. Peli kannustaa luovuuteen. Uusien asusteiden hankkiminen on hauskaa, ja omat typerät hahmorävel-

lykset itse luoduilla sisääntuloilla ovat aina riemastuttavia. Kielteisenä ilmiönä voisi pitää varhaisimpien painipelien hahmonluonnin anarkian puuttumista. Varsinkin PlayStation 2:n painipeleissä pystyi luomaan jos jonkinmoisia luonnonoikkuja, mutta uudemmissa osissa hahmojen on näytettävä ihmisiltä, eikä ylilyöntejä voi tehdä.

WWE 2K20 tuo mieleen kalkkunaelokuvat eli leffat, jotka ovat toisaalta totaalisen huonoja mutta joiden kökköys ja tyylittelyt herättävät riemua. Tavallaan tämä on tylsä, pelattavuudeltaan yksitoikkoinen ja ulkoasultaan köyhä peli, mutta sitä on kuitenkin hauska pelata. MyCareer-tilan hassuttelut, moninpelimatsien omat typerät ottelukortit ja luovuuden mahdollistava hahmonluonti tarjoavat mielikuvitusrikkaalle pelaajalle kieroa nautintoa. Yleisesti ottaen WWE 2K20 jatkaa kuitenkin sarjan paikallaan polkemisen perinnettä ja ottaa peräti askeleita taaksepäin aiempiin vuosiin verrattuna. Tämän vuoksi peliä ei hauskuudesta huolimatta oikein voi suositella kuin kovimmille faneille. Miksi maksaa täysi hinta puutteellisesta pelistä, kun samaa tavaraa saa halvemmalla? Miika Auvinen Buginen ja välillä graafisesti kamala, eikä kunnon uudistuksia juuri ole. Silti pelaaminen on jollain kierolla tasolla hauskaa.

Zarokin muistolle Kehittäjät ovat omistaneet MediEvilin uuden version pelin arkkipahis Zarokin roolin tulkinneelle Dan Darrow’lle, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen kesäkuussa. Pitkän linjan teatterija televisionäyttelijä ehti ääniroolien ohella esiintyä muun muassa Emmerdale- ja Doctor Who -televisiosarjoissa.

Medievilin pienet pelialueet ovat täynnä salasopukoita ja piilotettuja herkkuja.

Luu käteen Tekijä: Sony Julkaisija: Other Ocean Entertainment Alusta: PS4 Julkaisu: Nyt Ikäraja: 12

lassisten tasoloikkien uusioversiot ovat kuluvan pelisukupolven keskeisimpiä trendejä. Muun muassa Sly Cooper, Crash Bandicoot ja Spyro ovat jo päässeet ravistelemaan pölyjä kannuksiltaan modernisointien myötä, eikä loppua pelivanhusten kuntoutukselle näy. Nyt kierrätystalkoisiin liittyy sir Daniel Fortesque, joka tähdittää alun perin vuonna 1998 PlayStationille julkaistun MediEvilin uutta versiota. Historian kirjoissa suureksi sotasankariksi tituleerattu Fortesque oli tosielämässä melkoinen uivelo, joka otti kohtalokkaasti osumaa jo miehen kuuluisaksi tehneen taistelun ensimetreillä. Kun viheliäinen velho Zarok saapuu kuningaskunnan porteille ja alkaa kylvää yliluonnollista kauhua pitkin pitäjää, Dan säpsähtää hereille haudan levosta ja karauttaa taisteluun palauttaakseen kunniansa. Mainetta ja kunniaa niitetään lätkimällä yliluonnollisia örriäisiä käkättimeen vauhdikkaan ja sarjakuvamaisen toimintaseikkailun perinteisin antimin. MediEvil on ytimeltään tyypillinen vanhan liiton kolmiulotteinen mättöloi-

”Nyt kierrätystalkoisiin liittyy sir Daniel Fortesque, joka tähdittää alun perin vuonna 1998 PlayStationille julkaistun MediEvilin uutta versiota.”

kinta, jonka selkärangan muodostavat kiivas taistelu ja kevyt pulmanratkonta. Pelaajan perusarsenaali koostuu kahdesta aseesta ja kilvestä, ja monipuolisesti turpasaunaa löylyttävien vihollisten johdosta on hyvä pitää kaukotaisteluun sopiva luikku miekan tai nuijan aisaparina.

Medievilin modernisointi on nannaa aisteille. Groteskin mukasöpö grafiikka ja lennokas ääniraita luovat mainiot puitteet toiminnalle. Ikävä kyllä audiovisuaalisen ehostuksen lisäksi kehittäjät eivät ole uskaltautuneet järin syvälle konepellin alle. Kankeaa ja yliohjautuvaa ohjausta piinaa epätarkkuuden ja takeltelevan kiihtyvyyden tuplapaukku. Oman annoksensa peli-ilosta verottaa raivostuttavan mielivaltainen kamera, joka taistelee pelaajan käskyjä vastaan joka toisessa käänteessä. Kirsikkana kakun päällä peli on suunniteltu yllättämään pelaaja toistuvasti housut kintuissa typerillä ähäkutti-tilanteilla. Usein vihollisia ilmestyy äkkiseltään joka ilmansuunnasta, ja toisinaan kaukaa yskivät pahalaiset alkavat lätkiä Dania purukalustoon ennen kuin pelaaja edes näkee, kuka tai mikä vahinkoa jakelee. MediEvil ei varsinaisesti ole vaikea peli, vaan haasteen kanssa kamppailun sijaan pelaaja joutuu toistuvasti ilkikurisen pelimekaniikan jallittamaksi. Kun kuolema niittää kylmää satoaan, koko kenttä on pelattava alusta alkaen uusiksi. Pelialueet ovat järjestään melko pienikokoisia, joten takapakkia tulee maltillisesti. Valitettavasti lohtu laihenee joka kerta, kun MediEvil onnistuu kampittamaan pelaajan etenemistä kehnolla ohjauksella, kameran kiukuttelulla tai halvalla äkkikuolemalla. Valtaosa tällaisista lapsuksista oli arkipäivää 90-luvulla, mutta niiden sisällyttäminen moderniin peliin tuntuu tarpeettomalta vanhanaikaisen pelisuunnittelun hännystelyltä.

Joissain piireissä koetaan varmasti ihailtavaksi, että Other Ocean ei ole lähtenyt rukkaamaan MediEvilin sielunelämää uuteen uskoon. Perimmäinen ongelma on kuitenkin se, että peli on reliikki aikakaudelta, jolloin kehittäjillä menivät haasteen puurot ja hankaloittamisen vellit petollisen helposti sekaisin. Niistä ajoista on otettu valtavia harppauksia eteenpäin, ja nykypeleihin verrattuna MediEvil tuntuu auttamattoman raihnaiselta. Lopulta MediEvilin pyrkimys lienee tarjota menolippu nostalgian ihmemaahan alkuperäisen pelin vannoutuneille faneille, ja siihen tavoitteeseen uusioversio eittämättä yltää. Vuoden 2019 mittapuulla se on kuitenkin ehtinyt homehtua niin monesta ruumiinosasta, että lopputulos tuoksahtaa todella eltaantuneelta. Jason Ward Ikääntyneen tasoloikan Kalmojen viipaloinnin ohella kerätyt kultakolikot voi törsätä vierailemalla tuonpuoleisen puotipuksun pakeilla.

PS4-kasvojenkohotus ei puutu pinnan alaisiin ryppyihin.

pelaaja.fi // 55

Arvostelut

CONCRETE GENIE Pensselin henki Tekijä: Pixelopus Julkaisija: Sony Alusta: PS4 Julkaisu: Nyt Ikäraja: 12

oncrete Genien keskiössä ovat kiusaaminen ja sen taakse kätkeytyvät tunteet. Pelin pääosassa nähdään joukko nuoria, jotka pyörivät ympäristökatastrofin ja mystisen pimeän mönjän synkistämän satamakaupungin kaduilla. Päähenkilö Ash purkaa tuntojaan paperille piirtämällä ja joutuu erilaisena muiden kiusaamaksi. Ihmeellisen käänteen kautta hän saa kuitenkin käsiinsä taikasiveltimen, jolla olisi tarkoitus tuoda värit takaisin kaupunkimaisemiin.

Maalaaminen on helppoa mutta ei järisyttävän monipuolista. Pelaaja valitsee kourallisesta teemoja erilaisia valmiita elementtejä heinikosta lumisateeseen ja asettelee ne seinille haluamallaan tavalla. Yhtäältä maalaaminen onnistuu näin nopeasti, mutta toisaalta se ei jätä kamalasti tilaa luovuudelle, eikä esimerkiksi sommittelusta tarvitse välittää, ellei välttämättä halua. Oletuksena maalaaminen hoidetaan DualShock 4:n helposti unohtuvalla liikkeentunnistuksella. Ohjaimen heiluttaminen tuntuu tattiin tottuneelle aavistuksen epämääräiseltä, vaikka tarkkuudella ei varsinaisesti väliä olekaan. Perinteisen tattiohjauksen saa kuitenkin kytkettyä päälle valikosta. Maalaamisessa hauskinta on omien peikkoapurien luominen. Parhaimmillaan todella söpöt kaverit nimittäin heräävät henkiin ja auttavat pelaajaa etenemään uusille

Virtuaalilasit päähän ja maalaamaan Concrete Genie sisältää tuen PlayStation 4:n virtuaalitodellisuuslaseille. Peliin kuuluu ”elämystila”, jonka läpäisemällä aukeaa myös VR-maalaustila. Laitteistopuutteen takia molemmat jäivät testaamatta, mutta ne ovatkin pääpelistä erillisiä kokonaisuuksia. Perinteisempänä lisähupina Concrete Genie sisältää lisäksi vapaan maalaustilan, jossa pelaaja voi palata tuttuihin ympäristöihin piirtelemään laajemman taidekirjaston kera. Valokuvaustilan ansiosta teoksiaan voi toki jakaa helpohkosti kavereille, mutta maalaustyökalun yksinkertaisuus rajoittaa merkittävästi pelitilan houkuttavuutta.

”Maalaaminen on helppoa mutta ei järisyttävän monipuolista.” alueille. Hauskasti veijarit pystyvät liikkumaan vain seinissä, joten usein haasteena onkin päästää peikot oikeaan paikkaan, jotta ne voisivat auttaa pelaajaa. Kevyen ongelmanratkonnan ohella eteneminen vaatii tasoloikintaa ja kiipeilyä. Siinä sivussa Ashin pitää varoa häntä väijyvää kiusaajajengiä, joka haluaa työntää hänet väkisin roskikseen. Ympäristöstä puolestaan voi metsästää lisää taide-elementtejä Ashin luonnoskirjaan ja konseptitaidetta päävalikkoon.

Seikkailun puolivälin jälkeen nähdään suorastaan poikkeuksellinen rytminvaihdos, kun peli muuttuu huomattavasti toiminnallisemmaksi, vauhdikkaammaksi ja jopa uhkaavammaksi. Taistelut pimeyden saastuttamia hirvityksiä vastaan tuntuvat aluksi virkistävältä vaihtelulta, mutta toiminnassa ei ole riittävästi syvyyttä, jotta se yksistään jaksaisi kannatella peliä. Yksinkertaisuus ei kävisi niin selväksi, jos taistelut olisi ripoteltu ympäri peliä, mutta toisaalta selkeä muutos pelitapahtumissa tehostaa myös yleisen tunnelman ja tarinan vaikutusta. Concrete Genie on pelattu läpi niin nopeasti, että yksinkertainen pelimekaniikka ei ehdi kulua puhki eivätkä ympäristöt käydä liian tutuiksi. Peliä voi pitää nuoremmalle yleisölle suunnattuna, mutta tarinasta olisi jäänyt parempi maku, jos kiusaamisen kaltaista tärkeää teemaa olisi käsitelty tuoreemmalla otteella ja vähemmän suoraviivaisesti. Nyt kerronta tuntuu liian ennalta arvattavalta ja kliseiseltä näppäristä sarjakuvamaisista välivideoista huolimatta. Pelin persoonallinen tyyli ja maailma nokkeline visuaalisine kikkoineen ja tehosteineen pitävät silti mielenkiintoa yllä noin viiden tunnin ajan, kunnes lopputekstit jo rullaavat. Paavo Niskala Concrete Genie tarjoaa lämminhenkisen pienen seikkailun, jolle on vaikea olla vihainen.

56 // pelaaja.fi

Concrete Genie näyttää parhaimmillaan todella hienolta valaistuksen, värien ja partikkelitehosteiden onnistuneen käytön ansiosta.

VERKKORINTAMA //

Netistä ladattavaa lisäsisältöä peleihin

Yliopisto (The Sims 4) Win, Mac: 39,99 €

uosikymmen on jälleen kerran vaihtumassa, mutta vanha kunnon The Sims porskuttaa yhä menemään. Vuonna 2014 ilmestynyt The Sims 4 on nyt jo pitkäikäisempi kuin yksikään aiempi pääsarjan peli, ja se saa edelleen uutta sisältöä tasaisen tiukkaan tahtiin. Lisäosat ovat neljännessä sukupolvessa pitkälti vanhojen ideoiden kierrätystä, mutta faneja moinen ei vaikuta kummemmin haittaavan. Päinvastoin – pelaajapalautteissa toistuvat yhä uudelleen samat toiveet vanhojen konseptien paluusta. Tämän vuoksi The Sims palaa nyt jo kolmatta kertaa korkeakoulun penkille. Asiapitoisesti Yliopistoksi nimetty laajennus keskittyy täysin opiskelijaelämään, josta jokainen voi tehdä itsensä näköistä. Tilaa on yhtäläisesti sekä hikipingoille että hirmubilettäjille, ja tällä kertaa jopa opiskelupaikkoja on tarjolla kaksi hyvin erilaista. Uutuuttaan kiiltelevä ja huipputekninen Foxburyn kampus vetää puoleensa tieteellisesti lahjakkaita simejä, perinteisempi Britechester taas markkinoi itseään kulttuurisivistyksen kehtona. Jokainen lukukausi lohkaisee kalenterista yhden simviikon, ja on pitkälti pelaajan päätettävissä, miten ja millä tahdilla opintopisteitä itselleen ansaitsee. Pääaineita on mieletön määrä, ja valinnaisia sivuaineita vielä moninkertaisesti enemmän kotitaloustaidoista eläintenkoulutukseen. Valitettavasti varsinainen opiskelu on Yliopisto-lisurissa pitkälti mälsää mittarien täyttelyä. Toisin kuin The Sims 3:ssa, simejä ei voi seurata luentosaleihin asti, mikä tuntuu suurelta harppaukselta taaksepäin. Ilta jos toinenkin vierähtää kelloa eteenpäin kelaillessa, kun pelihahmo kirjoittelee omatoimisesti esseetä tai pänttää tenttiä varten.

”Opiskelijaelämän kurjuutta simuloidaan Yliopisto-lisäosassa piiruntarkasti.” Panostus kuitenkin kannattaa, koska lopputulos vauhdittaa simin urakehitystä mukavasti. Lisäosa tuo mukanaan myös kolme uutta akateemispainotteista ammattia: opettajan, lakimiehen ja insinöörin.

Opiskelijaelämään kuuluu onneksi oleellisesti myös sosiaalinen ulottuvuus, johon voi uppoutua parhaiten asumalla amerikkalaistyylisesti asuntolassa. Moraalisesti epäilyttävät veljes- ja sisarkunnat uupuvat pelistä tällä kertaa kokonaan, mutta puutetta voinee tarvittaessa paikkailla Kimppapuuhaa-lisäosan kerhotoiminnolla. Kampuksella on joka tapauksessa menoa ja meininkiä kellon ympäri, millä on myös huonot puolensa. Itsensä kampeaminen aamuluennolle on virtuaalimaailmassakin yllättävän vaikeaa, jos yönsä on viettänyt mehupongia pelaten. Opiskelijaelämän kurjuutta simuloidaan Yliopistossa muutenkin piiruntarkasti. Lisäosan mukana tulevat sisustuskamppeet ovat lähinnä halpoja Ikea-klooneja ja uudet vaatteetkin pitkiin pänttäyssessioihin sopivia huppareita ja collegehousuja. Jos ruokalan pöperöt eivät tahdo maistua, omaan asuntolahuoneeseensa voi hankkia minijääkaapin, jonka suojissa sapuskat pysyvät poissa nälkäisten kämppisten ulottuvilta. Tämän kaltaiset pienet yksityiskohdat saavat pelaajankin muistelemaan omaa opiskelijaelämäänsä hymyssä suin, vaikka arki ei ole kovin hehkeää edes pelissä. Yliopisto ei ole The Sims 4:n kekseliäin, hauskin tai edes sisältörikkain lisäosa, mutta se täyttää valtavan aukon muutoin varsin monipuolisessa elämäsimulaatiossa. Opiskeluaika on monille tosielämässäkin oleellinen osa aikuisiän identiteetin muodostamista ja ammattilaiseksi kasvamista, ja on varsin mukavaa, että näitä draaman kaaria pääsee taasen rakentelemaan myös The Simsissä. Johanna Puustinen

Opiskelunsa voi rahoittaa lainalla tai stipendeillä, joita voi napsahtaa tilille vaikkapa menestyksestä kilpapelaamisessa. Modernia!

pelaaja.fi // 57

Onslaught (Star Wars: The Old Republic) Win: 13,99 € (1 kk Premium-peliaikaa)

erkkoroolipeli Star Wars: The Old Republic täytti marraskuussa kahdeksan vuotta ja porskuttaa edelleen, vaikka sen suosion päivistä on jo aikaa. Viimeisestä suuremmasta tarinallisesta sisältöpäivityksestä eli Knights of the Eternal Thronesta on ehtinyt kulua jo kolme vuotta. Siksi lokakuun lopulla ilmestynyt Onslaughtlaajennus on todella tervetullut tapaus, vaikka pienempiä sisältöpäivityksiä on tullut tasaiseen tahtiin. Tarinallisesti Onslaught keskittyy Vanhan tasavallan ja sith-imperiumin välille uudelleen syttyneeseen sotaan, jonka ratkaisu liittyy Corellian avaruusalustehtaisiin. Pelaajat johtavat edelleen omaa liittoumaansa, jonka on jo aiemmissa päivityksissä pitänyt valita puolensa tulevassa sodassa. Nyt pelaajien tavoitteena on auttaa omaa osapuolta voittamaan sota kahdessa eri tapahtumapaikassa, joskin mahdollista on myös sabotoida omaa puolta vastustajien eduksi. Hyvää tehtävissä on se, että ne ovat pelattavan osapuolen mukaan tarinallisesti kolikon kääntöpuolia toisistaan eivätkä vain yhtä ja samaa niin kuin Eternal Thronessa ja sen edeltäjässä. Tehtävien aikana vieraillaan kahdella uudella planeetalla, Onderonilla ja Mek-Shalla. Ensin mainitulla yritetään vaikuttaa uuden kuninkaan puolenvalintaan sodassa, ja

58 // pelaaja.fi

jälkimmäisellä kalastellaan sitä hallitsevien rikollisten osapuolten suosiota. Mek-Sha on tosin pikemminkin valtavalle asteroidille rakennettu tankkausasema kuin planeetta. Ratkaiseva taistelu Corelliassa koetaan uuden Flashpointluolaston muodossa. Tarinalliset osuudet eivät ole kovin pitkiä, mutta ainakin ne pohjustavat tulevia tapahtumia ja palauttavat fokuksen takaisin Vanhaan tasavaltaan ja sithien imperiumiin sekä niiden sisäisiin ja ulkoisiin kuvioihin, mikä on tervetullutta vaihtelua aiempiin juonikaariin nähden. Lisäpelattavaa tarjoaa myös uusi operaatio eli raid-luolasto, joka sijoittuu Onderonin kuuhun.

Laajennuksen mukana peliin ilmestyi suuri 6.0-päivitys, joka toi muutoksia kaikille pelaajille. Muun muassa kokemustasokatto nousi 75:een ja jokainen hahmoluokka sai yhden uuden kyvyn. Suurin muutos on vanhojen varustesettien joutuminen romukoppaan. Aiemmin jokaisella hahmoluokalla oli omat moniosaiset varustesettinsä, joiden antamat bonukset olivat olennainen osa niiden pelaamista. Nyt tilalle on tullut uusia varustesettejä. Sekä kaikkien hahmoluokkien käyttöön tarkoitetut yleiset setit että hahmoluokkakohtaiset setit ovat kaikki helpommin kerättävissä kuin vanhat.

Varustesettejä täydentää kokonaan uusi esinetyyppi eli taktinen varuste. Se muuttaa hahmoluokkien pelattavuutta erilaisilla tavoilla esineestä riippuen. Varusteiden tarkoituksena on tarjota pelaajille enemmän liikkumavaraa hahmojen tuunaamisessa ilman, että sitä varten pitää kerätä kuutta vaikeasti saatavaa palaa tietyn varustesetin haarniskaa. Idea on hyvä mutta vaatii vielä lisää hiomista, sillä taktisten esineiden tehokkuus on toistaiseksi hyvin vaihtelevaa. Monet pelaajat ovat myös näreissään vaivalla ansaittujen varustesettien vanhenemisesta, sillä mikään vanhoista seteistä ei enää toimi tasolla 75. Pidemmän päälle taktiset esineet kuitenkin tarjoavat helpon tavan muuttaa tai vaihtaa hahmoluokkien pelattavuutta, joten toivottavasti tekijät panostavat niihin jatkossakin. Joka tapauksessa taktiset esineet ja uusitut varustesetit antavat nyt pelaajille uutta kerättävää ja tavoiteltavaa loppupelin osalta. Vaikka Star Wars: The Old Republic on jo varsin vanhentunut ja teknisesti tönkkö, se on edelleen varteenotettava vaihtoehto Tähtien sota -roolipelejä kaipaaville, etenkin kun se on pelattavissa ilmaiseksi uusimpia laajennuksia lukuun ottamatta. Peli on tukenut jo pitkään yksinpelaamista, mutta toki tällaiset pelit ovat parhaimmillaan muiden kanssa. Onslaught ja 6.0-päivitys ovat joka tapauksessa hyvä osoitus siitä, että peli on edelleen elossa ja sillä on pelaajansa. Laajennus ei ole myöskään hinnalla pilattu, sillä se on yhden kuukauden Premium-peliaikaa ostaneiden pelattavissa ilmaiseksi. Miika Huttunen

SHOP.SPREADSHIRT.FI/PELAAJA

PIKSELIPÖLYÄ //

Löytöjä pelihistorian tomuisista arkistoista.

Pc-versio.

THE NEED FOR SPEED 25 vuotta sitten autoilun maailma oli jotain aivan muuta Tekijä: EA Canada

amborghini, Ferrari ja Porsche ovat automerkkejä, joita monet himoitsevat mutta joihin vain harvalla on varaa. Niinpä ei ole mikään ihme, että erinäiset autopelit ovat jo vuosikymmenet tarjonneet autohimoisille tilaisuuden hypätä superauton ratin taakse ja puhaltaa hana pohjassa tai kisata muiden kuskien kanssa auringon laskiessa rantatietä reunustavan meren taakse. Koska pelikoneiden graafiset resurssit ovat perinteisesti olleet aika rajallisia, usein tämän fantasian eläminen videopelin muodossa on vaatinut paljon mielikuvitusta, mutta se ei ole tahtia hidastanut. Autopelit ovat aina olleet megasuosittuja. Harva niistä on kuitenkaan kokenut yhtä hämmentävää uraputkea kuin Need for Speed -sarja.

Vuonna 1994 julkaistu The Need for Speed ei ponnistanut esiin tyhjiöstä. EA Canadan kehittämää peliä oli työstämässä monta pelialan veteraania, jotka olivat

60 // pelaaja.fi

Julkaisija: EA

Julkaisu: 1994–1996

Alusta: 3DO, DOS, Windows, PlayStation, Saturn

aiemmin olleet mukana Test Driven ja Stuntsin kaltaisten pelien kehitystiimeissä. Nämä 80-luvun loppupuolen pelilegendat pyrkivät tarjoamaan samaista huippuautomeininkiä mutta vielä vaatimattomammalla raudalla. Test Driven Commodore 64 -versiota pelanneena voin väittää, että jos oikealla Porsche 911:llä vuoristotiellä vipeltäminen on yhtään samanlaista kuin pelissä, kokemus on kaikin puolin rikollisen yliarvostettu. 90-luvun puolivälissä 3D-kotikonsolit alkoivat kuitenkin yleistyä ja cd-levyt tarjosivat pelinkehittäjille tilaisuuden täyttää pelinsä multimediasisällöllä. Niinpä EA löi hynttyyt yhteen amerikkalaisen Road & Track -autolehden kanssa ja lähti toteuttamaan peliä, jonka oli määrä olla äärimmäistä autopornoa. Se tarjosi pelaajille mahdollisuuden hypätä Lamborghini Diablon, Ferrari 512 TR:n tai Dodge Viperin kaltaisten muskeliautojen rattiin ja kisata kunniasta joko yksittäisissä kaksintaisteluissa tai useiden etappien muodostamissa suuremmissa kisois-

sa. Pc-versio sisälsi myös mahdollisuuden nettimoninpeliin, ja tukipa peli myös rattiohjaimia, mikä oli tuolloin melko harvinaista. Tämä kaikki oli toki hyvin brändin mukaista, sillä kaikki laatikon suunnittelusta ja pelin valikoista lähtien suorastaan huusi, että nyt on tehty peli heille, jotka arvostavat tyyliä, laatua ja kauniita autoja – vaikka sitten vain autolehtien ja -ohjelmien kautta koettuina. Road & Trackin kädenjälki näkyy pelissä useissa paikoissa. Kustakin autosta on tarjolla runsaasti videokuvaa sekä lehden kokoelmista lainattuja kuvia, räjäytyskaavioita moottoreista ja kaikkea muuta, mitä kasvava autofani voi tarvita. Eikä autojen speksejä tarvinnut lukea itse, sillä ajan hengen mukaisesti kaikki mahdollinen teksti pauhasi ulos kaiuttimista miellyttävä-äänisen miekkosen lukemana. Samanlaista autopornon tunnelmaa on haettu vuosikymmeniä myöhemmin muun muassa Forza Motorsportsissa, jossa pelaajat pääsevät itse ihailemaan

PlayStation-versio.

Autopelit ovat aina olleet megasuosittuja. Harva niistä on kuitenkaan kokenut yhtä hämmentävää uraputkea kuin Need for Speed -sarja.” miltei fotorealistisia automalleja eri kuvakulmista, nypläämään bensatankkien kansia ja tekemään kaikkia muita autofanien mielipuuhia.

Valitettavasti illuusio särkyy, kun on aika hypätä Road & Track -osiosta itse peliin, sillä The Need for Speed myös näyttää vuoden 1994 peliltä. Esittelyissä niin kauniilta ja linjakkailta näyttäneet autot ovat pelin sisällä noin kymmenestä pinnasta muodostettuja abstrakteja taideteoksia, jotka kaukaa katsomalla voivat hieman muistuttaa Lamborghini Diabloa tai Ferrari 512:ta. Tästä huolimatta The Need for Speed oli aivan uskomattoman raskas peli, joka vaati pelikoneelta järkyttävästi muskelia. Ruudunpäivitysnopeus pyöri matalien kaksinumeroisten lukujen tienoilla, jos pöydän alla ei hyrissyt tehomylly, jonka hinnalla olisi voinut ostaa jo melkoisen palan oikeastakin autosta. Koeta siinä sitten nauttia vauhdin hurmasta. Tunnelma lässähtää myös äänipuolella, sillä valikoissa ja taustalla pauhaa kyllä kunnon rokki, mutta autojen äänet ovat aneemista pörinää ja surinaa. Historian kannalta tarkasteltuna The Need for Speed tuntuu entistä traagisemmalta, sillä kun sen cd-rom-uusintaversio julkaistiin vuonna 1996, Sonyn ja Polyphony Digitalin Gran Turismo oli enää noin vuoden päässä. En tiedä, miten EA Canadan tyypit peliään kehittivät, mutta jäljen perusteella en usko heidän maanneen mikrofonit kädessä autojen alla äänittämässä moottorien ja renkaiden ääniä – niin kuin Japanissa tehtiin. Tästä huolimatta peli sai lämpimän vastaanoton. Toimittajat kehuivat sen ajotuntumaa ja grafiikkaa sekä tuolloin vallankumouksellista mahdollisuutta ajaa verkossa kaveria vastaan. Alkuperäinen versio sisälsi myös yhtä mullistavat törmäysefektit. Kun kolaroi radalla vaikkapa hitaan jätskiauton kanssa, molemmat osapuolet lensivät

villisti voltteja kerien ilman halki. Se oli ehkä epärealistista mutta tuohon aikaan hienoa ja näyttävää. Peli löysi yleisönsä ja myi erinomaisen hyvin useilla alustoilla, minkä ansiosta jatko-osa oli vain ajan kysymys. Sitten asiat saivat aika erikoisen käänteen.

”Realistinen ja tyylitelty autopeli hillityn eleganssin ystäville” ei varmasti ole kuvaus, jota moni nykyihminen yhdistää Need of Speediin, sillä pelisarja lähti muutamaa vuotta myöhemmin yllättävään suuntaan. Laskevan auringon säteiden alla auton kattoa rakastavasti hivelevä, italialaiseen ajohansikkaaseen verhoiltu käsi vaihtui energiajuomiin ja Ö-luokan elokuvien tyyliä mukaileviin tarinoihin. On tietenkin mahdoton sanoa, mikä tässä sekavassa yhtälössä on muna ja mikä kana, mutta vuosituhannen vaihteessa laiton katuhuristelu valtasi suuren yleisön kollektiivisen tajunnan. Fast and Furious -elokuva ja useat muut enemmän tai vähemmän onnistuneet kopioijat puskivat kohti suuria tuloksia dityppioksidi moottorissa palaen ja liikennevaloista piittaamatta. Need for Speed seurasi samassa porukassa. Rehellisesti sanoen muutos oli kaikessa yllättävyydessään hyvä asia sarjan kannalta. Oli esteettisestä vaihdoksesta mitä mieltä tahansa, Need for Speed: Most Wantedit ja muut sarjan tuoreemmat osat ovat peleinä paljon sujuvampia ja viihdyttävämpiä kuin kaksi ensimmäistä, jotka tasapainottelivat oudosti realistisen autopornon ja pelattavan huristelun välimaastossa. Entä sitten Road & Track -lehti? Sen yhteistyö Need for Speedin kanssa rajoittui sarjan ensimmäiseen osaan, mutta kun huomioidaan, että lehden tuoreimman numeron kannessa komeilee jenkkilippua liehuttava monsteriauto, ehkä myös se on joutunut muuttumaan aikojen saatossa. Miikka Lehtonen

pelaaja.fi // 61

@episodilehti

@episodi_lehti

KILPAILU //

Osallistu kilpailuun osoitteessa: pelaaja.ﬁ/kilpailut

PALKINTONA HUIKEA CALL OF DUTY: MODERN WARFARE DARK EDITION -KERÄILYVERSIO!

Call of Duty: Modern Warfare -kilpailu

sento! Lepo! Call of Duty: Modern Warfare on palannut, ja panokset ovat kovemmat kuin koskaan. Yksinpelissä sukelletaan modernin sodankäynnin synkimpiin syövereihin rajoja rikkovalla tarinalla ja unohtumattomalla pelikokemuksella, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Sota jatkuu verkkopelissä, joka tarjoaa monipuolista ja laadukasta toimintaa, jota sarjalta on totuttu odottamaan – lukuisten uudistusten myötä tietenkin. Jos et ole vielä tarttunut peliin, kannattaa osallistua tähän kilpailuun. Kaikki seuraavaan kysymykseen oikein vastanneet pääsevät mukaan arvontaan, jossa yksi onnellinen voittaja saa itselleen pelin Dark Edition -keräilyversion PlayStation 4:lle. Tämä komea paketti pitää sisällään pelin lisäksi oikeat pimeänäkölasit, joilla näkee pilkkopimeässäkin 20 metriin saakka. Lisäksi mukana on runsaasti digitaalista lisäsisältöä itse peliin. Lohdutuspalkintona oikein vastanneiden kesken arvotaan yksi Call of Duty: Modern Warfare -pelin latauskoodi PS4:lle. Onnea kisaan!

Kilpailun vastausaika päättyy 1.1.2020. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. H-Town Oy:n ja Pelaajan työntekijät tai heidän perheenjäsenensä eivät saa osallistua kilpailuun. Kilpailuun osallistuneiden tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin.

Minkä tekijästudion kädenjälkeä Modern Warfare -sarja on? A) Sledgehammer Games B) Inﬁnity Ward C) Treyarch

Palkinto 1. sija: 1 × Call of Duty: Modern Warfare Dark Edition (PS4) 2. sija: 1 × Call of Duty: Modern Warfare -latauskoodi (PS4)

HUOM!

Peli on kielletty alle 18-vuotiailta. Kisaan osallistuminen edellyttää 18 vuoden ikää.

pelaaja.fi // 63

PYYKKÖNEN //

Janne Pyykkönen on toimittaja, joka ottaa pelit aivan liian vakavasti.

Ihanat, kauheat numerot len ehtinyt vuosien varrella jo itkeä tuhanteen kertaan siitä, kuinka arvosanat ovat ongelma peliarvosteluissa. Mutta kerrataan. Numerot vievät huomion tekstiltä, ja niiden matemaattisen tarkka luonne ylläpitää vaarallista illuusiota peliarvostelusta objektiivisena ja tieteellisenä arviointina. Kun tämä on saatu pois alta, on aika ilmoittaa, että olen muuttanut mieleni ja perun kaiken sanomani. Arvosanat ovat parasta, mitä tässä työssä on tarjolla draaman ja tragikomedian saralla, koska ne elävät ihmisten päässä aivan liian vahvasti. Oivallus tuli, kun Kojima-kultistit kaukana valtamerien takana kuulivat, että joku suomalainen lehti oli arvostellut Death Strandingin melko hyvissä ajoin. Kusti polkee vain, kun sen ei pitäisi. Yhtäkkiä mitättömän maan mitätön julkaisu kiinnosti enemmän kuin Game Informer ja Edge yhteensä. ”Ai että ysi annettu Hideo-saman tulevalle mestariteokselle? Haa, ottakaa selvää, mitä arvosanoja sama läpyskä on jakanut muille PlayStation-peleille. God of War 10? Hyväksyttävää. Horizon myös? Aivan väärin.” Älkää koskaan kertoko noille kavereille, että kaikkia lehden arvosanoja ei anna yksi virallinen kriitikko. Tai mitäpä sitä herkkiä illuusioita rikkomaan. Numerot eivät kuitenkaan ole vain lukijan mielessä, vaan ne vainoavat arvostelijaakin, väittää tämä mitä tahansa. Aloittelevalle pelijournolle se tekstiä koristava numero voi olla pelottavakin juttu. Siinä vaiheessa on tärkeää todistella uskottavuuttaan jär-

64 // pelaaja.fi

kevillä mielipiteillä, ja jopa satunnaisen nettistalkkerin eroava näkemys voi tuntua kurjalta jälkeenpäin. Jos pelille antaa ns. liian ison numeron, sekin voi kummitella mielessä myöhemmin. Halo 2 ja kymppi? Olinko kännissä vai tyhmä? Koulittu pelikriitikko on saanut moiset epäilyt ulos systeemistään. Hänen kolmosensa tai kymppinsä perustuvat vahvalta tuntuvaan omaan henkilökohtaiseen näkemykseen mutta myös tarpeeseen

”Tässä pystyyn kuolleessa lahopuutilassa sitä vielä rukoilee, että jokin säväyttää.” säästellä ääripäitä. Sitä tuntee itsensä kokiksi, joka ripottelee numeraalit sivuille mausteena. Jos chiliä heruttaa joka lounaalla, se menettää poltteensa. Siksi erityisen hyviä tai huonoja pelejä alkaa oikein arvostaa. Ne antavat tilaisuuden revitellä.

Kolmas ja viimeinen vaihe on samoissa hommissa aivan liian pitkään roikkunut veteraani, joka olisi rikosleffassa yhden viimeisen jutun päässä eläkehommista. Hän on nähnyt niin monta Call of Dutya, että kuvittelee perjantaiyön suden hetkenä olleensa

oikeasti Irakissa. Jos hän kirjoittaa urheilupeleistä, on otsalohkon neuroneihin kehittynyt herkkä vaisto erottaa FIFAn vuosipäivityksen muutokset pallon kuljetusfysiikassa koskematta ohjaimeen. Mieleen on avautunut myös se kauhea totuus, että useimmat pelit ovat aivan liian samanlaisia. Massaa. Sellua. Puuroa. Tässä pystyyn kuolleessa lahopuutilassa sitä vielä rukoilee, että jokin säväyttää. Tässä vaiheessa lehden lukenut tajuaa, että puhun tällä kertaa Disco Elysiumista. En sano pelistä enempää kuin arvostelussa lukee, mutta pakko on jakaa sitä riemua, jonka pelin arvioinnista sain. Ette usko, kuinka hyvältä tuntuu antaa kymppi pelille, joka tuntuu oikeasti selkeältä virstanpylväältä ja vie viihdemuotoa eteenpäin. Siinä euforiassa on hyvä kellua hetken, ennen kuin palaa todellisuuteen. Sitä menee nettiin ja lukee kommentteja. ”Kymppi pelille, jossa ei oo edes taistelua ja joka näyttää joltain kasaripaskalta? Isometristä skeidaa! SJW-kuraa, jota ei pelais edes ilmaiseksi, ulululuuuuu. Tämän takii tietää, että koko pelilehdistö on maksettua. Muista Zoe Quinn.” Sillä sekunnilla sitä tajuaa, kuinka jumalattoman oikeassa itse on ja kuinka väärässä toiset ovat. Ja se on numerollisten arvosanojen todellinen palkkio ja tyydytys. Olin väärässä. Älkää lukeko tekstejä. Katsokaa vain se numero. 10/10.

NRO

207

ILMESTYY TAMMIKUUN ALUSSA

VUODEN PARHAAT PELIT

SHENMUE III

PHOENIX POINT

Pidätämme oikeudet sisällöllisiin muutoksiin.

pelaaja.fi // 65

1000 SANAA // Disco Elysium

ENNAKKOTILAA ja osoita tukesi!

P L AY S TAT I O N - K A N S A K U I N K A P L E I K K A R I VA L LO I T T I S U O M E N

B I T. LY / P L AY S TAT I O N K A N S A

608935-1911

8,90 â&#x201A;¬

PAL.VKO 2020-01

SUOMEN KUUMIN PELIAIHEINEN PODCAST