3 minute read
Ennakossa Iron Harvest – dieselpunkin katkua
Ennakossa Iron Harvest – dieselpunkin katkua
Iron Harvest yhdistelee 1920+-universumissaan mielenkiintoisesti vaihtoehtoista historiaa, dieselpunkia ja tukun ominaisuuksia aiemmin menestyneistä strategiapeleistä.
Saksan Bremenistä ponnistava pelistudio King Art Games suuntaa syksyn pelimarkkinoille kunni anhimoisella tavoitteella. Scythe-lautapelistä ja puolalaistaitelija Jakub Rózalskin maalauksista tyy linsä ammentava Iron Harvest on kehittäjiensä mukaan samalla laadullisella tiellä kuin alkuperäinen Warcraft III sekä Dawn of War- ja Company of Heroes -strategia pelisarjat. Tiedossa on siis hieman kompaktimman mittakaavan taktista jalkaväkitoimintaa, paukkuvilla moottoreilla ja huterilla jaloilla varustettuja mechapanssareita sekä erikoiskyvyillä varustettuja sankarihahmoja. Pelin julkaisija Deep Silver esitteli pelin uusinta kehitysversiota Pelaajalle alkukeväisessä Berliinissä.
Vaihtoehtoiselle 1920-luvulle sijoittuva Iron Harvest seuraa kolmen yksinpelikampanjan ja reilun parinkym menen tehtävän kautta Polanian, Rusvietin ja Saxony Empiren fktiivisten valtakuntien vaiheita. Koko Euroopan pahoin ruhjonut ensimmäinen maailmansota päättyi lopulta huteraan rauhaan keksijänero Nikola Teslan teknologiaan perustuvien taistelumechojen tuhovoimai suuden vuoksi. Maaseutu on täynnä kävelevien sotakoneiden jäänteitä, joita kekseliäät siviilit ovat muuntaneet maatalouskoneiksi ja avustamaan kaupunkien uudelleenrakentamisessa. Alkuasetelma on toiveikas ja energinen, mutta taustalla vaanii selvittämättömän suur sodan jälkipyykki. Pian sotakoneet tallovat jälleen tiensä rajavyöhykkeiden yli.
Pelaamani kokeiluversio käsitti Polania-kampanjan ensimmäiset tehtävät, joiden aikana tutustutaan Anna-nimisen sankarittaren taustoihin ja seurataan nuo ren tarkka-ampujan nousua polanialaisten vastarintatais- telijoiden johtoon. Idästä vyöryvien Rusvietin punatähtisten joukkojen vastustamiseen piti käyttää tarkkaan koordinoituja sissitaktiikoita ja runsaasti viholliselta anastettuja resursseja. Anna oli itse erinomainen tiedustelija, joka pys tyi kurittamaan yksittäisiä jalkaväkiyksiköitä kiikarikiväärillään. Samalla uskollinen lemmikkikarhu Wojtek kylvi pakokauhua suojaan kasautuneiden vihollisten keskuudessa.
Polania-kampanjan alkupuoli esitteli perusmallisen jalkaväkiyksikön monipuolisen roolin, joka muuttui radikaalisti vihollisilta tai maastosta poimittavien varus teiden mukaisesti. Kivääriryhmä muuttui kannettavien kanuunoiden avulla kranaatinheitinryhmäksi ja panssa rintuhoajaksi, kun taas pioneerit pystyivät parantamaan tovereitaan kentällä mukaan poimitun lääkintälaukun avulla. Rajoitetun yksikkömäärän vuoksi omaan pelityy liin ja vihollisten koostumukseen soveltuva varustus oli ensiarvoisen tärkeää menestyksen kannalta. Taisteluko kemuksen kautta vahvistuneet eliittiryhmät ovat kallisarvoinen resurssi, jonka menetys kirpaisi yllättävän syvältä Company of Heroes -pelien tapaan. Onneksi viimeiseen mieheen asti kulutettua jalkaväkiryhmää oli mahdollis ta täydentää tukikohdassa uusilla miehillä kallisarvoisia natsoja menettämättä.
1900-luvun alun dieselpunk-tyyliin liikkuvat mekaaniset yksiköt olivat sen sijaan tuhouduttuaan menetetty voimavara, jota piti jatkuvasti paikkailla ja huoltaa taiste lukosketuksen jälkeen pioneeriryhmien avulla. Polanian jalkaväkivoittoisiin vastarintataistelijoihin liittyi parin ensimmäisen tehtävän jälkeen ketteriä kaksijalkaisia PZM-7 Smiały -panssarintuhoajia, joiden hitaasti ampuvat raskaat kiväärit olivat korvaamaton apu Rusvietin mechojen heiveröiseen takapanssariin iskemisessä. Tuplakonekivääreillä varustetut nelijalkaiset PZM-9 Staznik -kävelijät sen sijaan niittivät jalkaväkeä pelottavalla tehokkuudella ja toimivat myös puolustuslinjojen taakse koukkauksissa.
Pääsin harjoittelemaan myös kevyttä tukikohdan rakentamista. Mieleen tulivat elävästi Company of Heroes -pelien vastaavat rakennukset ja rakentamiseen vaadittavien resurssien haaliminen. Ennalta määriteltyjen tukikohta-alueiden puitteissa rakensin ensin päämajarakennuksen, joka tuotti tasaiseen tahtiin pienen määrän öljy- ja metalliresursseja. Pelikartalta vallatut öljylähteet ja rautakaivokset tuottivat tärkeitä lisäresursseja aina vain tehokkaampien sotakoneiden rakentamiseen ja vanhojen peltiratsujen paikkailemiseen. Lisäksi piti rakentaa parakit jalkaväkiyksiköiden päivittämiseen ja täydentämiseen sekä workshop-ajoneuvotehdas, joka synnytti jatkuvasti mekaanista tulitukea rintamalle. Workshopin päivittäminen toi mukanaan myös mahdollisuuden rakentaa kerrostalojen kokoisia ja käveleviä ”asejärjestelmiä”, joiden tuhovoima hakee vertaistaan.
Yksinpeliosuuden pelattavissa olleet viitisen tehtävää petasivat suuren polanialaisen armeijan rakentamista Annan ja tämän traagisesti kohdellun perheen näkökulmasta. Keskeiseen osaan nousi niin ikään 1920+-universumin vaihtoehtohistorian Nikola Tesla keksintöineen. Ihmiskunnan työtehon eksponentiaalisen parantamisen sivujuonteena keksijänero teki myös sodankäynnistä monin verroin tuhoisampaa. Annan tarinan myötä kävi ilmi, että ehkäpä ne kaikista tuhoisimmat keksinnöt onnistuttiin pimittämään eurooppalaisilta sotavoimilta ja odottavat jossain löytäjäänsä.
Pääsin kokeilemaan myös Iron Harvestin moninpeliä yhden sekavan kaksi vastaan kaksi -koitoksen verran. Valittavissa olivat Polanian tutut joukot ja yllättäen myös Saxony Empire, jonka keisarillisen jylhät yksiköt kiinnostivat enemmän. Vahvojen aksenttien kakofonian yli sovimme ensin saksalaisen vierustoverini ja sitten yllättäen liittolaiseksi vaihtuneen sveitsiläisen kollegani kanssa, että pyrimme voittoon laajentamalla hallinnoimaamme alueetta nopeasti. Suunnitelmaa toteutettiin lopulta vaihtelevalla menestyksellä. Itseäni kiinnosti lähinnä saxonylaisten suurimpien sotakoneiden marssittaminen suoraan vihollisen tukikohtaan.
Saxonylaisten joukot muodostuivat ylivertaisiksi polanialaisilla pelaavaa vastapuolta kohtaan. Jo ensimmäisten mekaanisten yksiköitteni ylivoima vei joukkoni aina toisen vihollistukikohdan porteille, mutta huvenneet joukkoni eivät onnistuneet katkaisemaan vihollisen selkärankaa pitkän marssinsa uuvuttamina. Taktisen vetäytymisen jälkeen tyydyin taistelemaan tärkeistä hallintapisteistä ja kehittämään tukikohtaani uusien yksiköiden toivossa. Jalkaväkeni selkärangaksi muodostuivat liekinheitinryhmät, joiden lamaannuttava vaikutus resurssieni perässä hiipivien vihollisjoukkojen keskuudessa muodostui kullanarvoiseksi ominaisuudeksi.
Onnistuin pitämään puoliani raskaan panssariosaston avulla kierroksen loppuun saakka ja vyörytin loppua kohden tulimyrskyä jo ties monennettako kertaa vihollistukikohtien porteille, mutten saanut kipeästi kaipaamaani tukea vähäpuheiselta kollegalta. Molempien vastapuolen polanialaisarmeijoiden pitäminen aisoissa vei myös huomioni siltä tosiasialta, että voittopisteet valuivat vastapuolen laariin yhä kiihtyvällä tahdilla. Juuri kun suurin luomukseni, kahdeksanjalkainen jättitankki SKS 156 Wotan, jyrisi hitaasti kohti rintamaa vihollisten sinnittelevät puolustajat tähtäimessään, sveitsiläisen tukikohta kaatui. En koskaan nähnyt mahtavinta rautanyrkkiäni tositoimissa, mutta sen hitaan määrätietoinen askellus rintamalle oli kieltämättä komeaa seurattavaa.
Iron Harvest saapuu Xbox Onelle, PS4:lle ja pc:lle tuoreimman tiedon mukaan 1920+-universumille sopivana päivämääränä 1.9.2020.
