Arvostelussa Ori and the Will of the Wisps – satumaista tasoloikintaa

Arvostelussa Ori and the Will of the Wisps

Satumaista tasoloikintaa

Tekijä: Moon Studios | Julkaisija: Xbox Game Studios | Alusta: Xbox One (testattu), Win | Julkaisu: Nyt | Ikäraja: 7

En perusta suuremmin Halon ja Gearsin kaltaisista sarjoista, joten kaikista Microsoftin julkaisemista peleistä Ori and the Blind Forest on ollut jo pitkään ylivoimainen suosikkini. Hyvästä tasoloikkatoiminnasta on vaikea kieltäytyä, ja Orin tapauksessa sitä tuettiin komeasti vielä tuotantoarvoilla, jotka auttoivat luomaan tunteen pelattavasta animaatioelokuvasta.

Nyt täsmälleen viisi vuotta myöhemmin Ori and the Will of the Wisps on saapunut tuomaan jatkoa Blind Forestille, ja se muistuttaa välittömästi, mikä teki alkuperäisestä pelistä niin miellyttävän. Jo ensiminuuteilla ruudulla pääsee loistamaan hellyttävä kasvutarina päähenkilö Orin sekä tämän toverusten keskuudessa elävästä pikkupöllöstä. Se on käytännössä suoraa jatkoa edellisen seikkailun tarinalle. Vaikka pelaaminen on harvasanaisessa introssa vielä vähäistä, se tempaa heti mukaansa, sillä Ori on hahmona yhä hurjan miellyttävä ohjata.

Will of the Wispsin pelattavuudelle tekee paljon se, miten sankarin ja pelimaailman suhde on rakennettu. Liikkuminen on jatkuvasti henkisesti ja fyysisesti aktiivista puuhaa, sillä Orin tärkein kyky ei ole niinkään yksittäisten loikkien teko vaan hyppynapin rytmikkäillä painalluksilla tapahtuva luonteva kiipeily seinillä. Tämä tarkoittaa, että ympäristöt voivat rakentua hyvinkin erilaisista tasanteista ja nyppylöistä. Se tekee niistä tietysti monipuolisia ja auttaa niitä tuntumaan eläviltä tapahtumapaikoilta selkeistä rakennuspalasista koostuvien videopelikenttien sijaan.

Matkan varrella Orin peruskykytarjonta tietysti kasvaa. Eri taitoja yhdistää se, etteivät ne olemassa vain, jotta Ori pääsisi etenemään uusille alueille, vaan usein ne myös monipuolistavat perusliikkumista huomattavilla tavoilla. Näin ollen pelimaailman vanhojenkin osien koluaminen on alati kehittyvää puuhaa, joka käy sitä hauskemmaksi, sujuvammaksi ja palkitsevammaksi mitä enemmän pelille antaa aikaa.

Tavanomaista loikintaa piristetään aina välillä muutamilla erikoisemmilla hetkillä, jotka saattavat muuttaa pelaamisen vaikkapa takaa-ajoksi tai pöllöratsastukseksi.

Kaikki tämä on tietenkin jo kovin tuttua Blind Forestin kokeneille, mutta kehittäjä ei ole halunnut jäädä lepäämään laakereilleen. Keskeinen muutos on Orin muokattavuus, sillä matkan varrella on löydettävissä, ansaittavissa ja ostettavissa taitoja, joita hahmolle voi aktivoida käyttöön aina tarpeen ja pelaajan oman pelityylin mukaan.

Muokattavuus piristää ennen kaikkea taisteluja. Blind Forestissa vihollisten päihittäminen jäi hyvin pieneksi osaksi, sillä Orin pääasiallinen hyökkäys oli pitkälti automatisoitu. Nyt päähahmolla on käytössä kokonainen arsenaali erilaisia taistelukykyjä, joista aktiivisia voi olla kerralla kolme eri toimintanapeille asetettuna. Näitä ovat esimerkiksi nopea miekan sivallus, raskas nuijan heilautus ja jousipyssyllä ampuminen. Mukaan mahtuu muutamia tukitaitojakin, kuten parannuskyky.

Monet riviviholliset kaatuvat yhä helposti yhtä hyökkäysnappia takomalla, mutta vähänkin kiivaammassa tilanteessa monipuolistettu toiminta todistaa arvonsa. Vihollisia voi tavanomaisen hutkimisen ohessa singota erilaisin tavoin kohti ympäristöissä piileviä vaaroja. Räjähtävät keihäät takovat tehokkaasti vahinkoa massoihin, ja aktiivinen vaihtelu lähitaistelun ja pitkän kantaman hyökkäilyjen välillä tuo hauskaa tekemisen meininkiä selviytymiseen.

Ison osan Will of the Wispsin muokattavuudesta muodostaa uusi Spirit Shard -järjestelmä. Hyökkäystaitojen tavoin pelimaailmasta on löydettävissä erilaisia henkisirpaleita, joilla Orin taitoja voi mehustaa monilla muuttujilla. Sirpaleita on tarjolla kaikkiaan 30 erilaista, mutta kaikki eivät voi olla aktiivisia samaan aikaan. Pelaajan täytyy siis pohtia, haluaako hän esimerkiksi korostaa Orin taistelukykyjä vai kokeeko tarvitsevansa helpotusta tasoloikinnassa ja esineiden keräämisessä.

Muutokset eivät pelkästään piristä itse pelattavuutta, vaan tuovat aina vain enemmän merkitystä pelimaailman tutkimiseen. Perinteisempien metroidvania-seikkailujen tavoin ympäristöistä löytyy Orin elinvoimamittaria kasvattavia esineitä, mutta Spirit Shardien ja hyökkäystaitojen ansiosta jokaisen nurkan koluaminen on nyt aina vain jännittävämpää ja yllätyksellisempää.

Maailmaa on elävöitetty vielä sivutehtävillä. Vastaan tulevien hahmojen antamat hanttihommat eivät ole isoja, mutta nekin toimivat hyvänä rohkaisuna vaeltaa tuttuja alueita läpi useammankin kerran. Vähäeleisestä kerronnasta huolimatta mukaan on onnistuttu saamaan jopa yllättävän vaikuttavia tarinahetkiä, jotka kuvastavat komean maltillisesti kaiken värikylläisyyden alla piilevää pelimaailman epätoivoa.

Iso osa pelialueista koostuu jonkinlaisesta metsiköstä, mutta tyylikäs taidesuunta pitää huolen, ettei ympäristöjen hämmästelyyn kyllästy.

Blind Forestin tavoin Will of the Wisps on tietysti nätti peli. Yhdessä Gareth Cokerin jälleen kerran säveltämän musiikin kanssa ulkoasu luo seikkailuun kauniin satumaisen tunnelman, joka ei pelkää tavoitella välillä myös mahtipontisia hetkiä. Tällä saralla Orin uusin taival kohtaa kuitenkin pahimmat vastoinkäymisensä. Erityisesti pomotaisteluissa tyyli tuppaa menemään välillä pelitilanteen luettavuuden edelle, jolloin eeppisen taistelun sijaan yhteenotot muuttuvat helposti sähellykseksi. Näin hyvältä tuntuvassa pelissä erhe on rikollinen, sillä pomojen kuuluisi olla Orin huippukohtia, ei vauhtitöyssyjä. Parilla myöhemmällä alueella huomasin myös kiroavani ääneen kenttäsuunnittelua, joka oli siihen mennessä opettanut minua odottamaan enemmän.

Kovempaankin tasoloikkanälkään Ori and the Will of the Wisps on silti mainio makupala. Se tekee erityisen paljon oikein varsinkin tuntuman ja liikkumisen ilon suhteen sekä rakentaa niiden ympärille pääasiallisesti erittäin miellyttävän peliseikkailun. Tuotantoarvot auttavat sen jälleen nousemaan esiin vilkkailla metroidvania-markkinoilla, vaikka näyttävyyden voima onkin välillä hankala asia hallita.

Panu Saarenoja

Pisteet: 8

Liikkuminen on juhlaa seikkailussa, joka ei unohda myöskään hellyttävän tarinankerronnan voimaa.

Hajautettu kuutukikohta

Etätyöskentely on kirjoitushetkellä kova puheenaihe maailmalla, mutta Ori-pelejä tehneelle Moon Studiosille se on ollut alusta alkaen todellisuutta. 80-henkisellä tiimillä ei ole nimittäin omaa fyysistä toimistoa, vaan se on levittäytynyt eri puolille maailmaa ja työskentelee kotoa käsin.

Käytäntö ei syntynyt aluksi täysin tarkoituksella, mutta se antoi Moonin johdolle lopulta mahdollisuuden palkata monipuolista väkeä riveihinsä ilman tarvetta muuttamisjärjestelyistä aiheutuville häiriöille. Käytäntö on ilmeisesti myös pysymässä, sillä hiljattaisessa työpaikkailmoituksessa Moon Studios on jatkanut etätöihin kykenevän väen etsimistä uuden toimintaroolipeliprojektin työstämistä varten.