1 minute read
Pori = Ässät
from Pointti 2/2023
by Pointti
”Ässillä ei mitään uutta kerrottavaa.”
Se oli otsikko aikanaan Satakunnan Kansan verkkosivuilla keskellä kesää. Artikkelin sisältö paljastui jo otsikossa. Ässät oli kertonut, ettei seuralla olisi mitään kerrottavaa: ei uutista – ei yhtään mitään muutakaan.
Advertisement
Artikkeli oli keskikesällä päivän luetuin juttu.
Minun piti tässä tekstissä kirjoittaa Porin urheilukulttuurista: mitä se oikeastaan on?
Yksinkertaisimmillaan vastauksen saa jokainen, joka kulkee kaupungin läpi silmät ja korvat auki.
Yritysten ikkunoissa on Ässien logoja, koska nämä kuuluvat porilaisseuran yritysverkostoon. Ässälippiksiä, -pipoja ja -huiveja on vuodenajasta riippuen monilla vastaantulijoilla. Jos pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan paikallisten keskusteluita, niin hyvällä todennäköisyydellä kuulet päivittelyä porilaisseuran tilanteesta.
Akateemisessa julkaisussa pitää kuitenkin pohjata kaikki näkemykset mitattuun ja tutkittuun tietoon.
Jonkinlaista faktaan perustuvaa vastausta voi hakea Satakunnan Kansan verkkoanalytiikasta. Sivusto tavoittaa joka päivä merkittävän määrän porilaisia. Se ei ole täydellinen kuva porilaisten mielenmaisemasta, mutta varmasti paras mahdollinen työkalu, jos haluaa luoda jonkinlaista arviota kaupungin urheilukulttuurista.
Data kertoo samaa kuin kävely kaupungin läpi.
Sen perusteella perinteikäs urheilukaupunki Pori on nykyisin yhden lajin kaupunki.
Ässät kiinnostaa, kun patapaidat voittavat.
Ässät kiinnostaa, kun joukkue häviää. Ässät kiinnostaa jopa silloin, kun seuralla ei ole mitään kerrottavaa – kuten alun esimerkistä selviää. Ässät kiinnostaa toisinaan niin paljon, että sitä on vaikea käsittää.
Välillä se turhauttaakin: voi olla ammatillisesti turhauttavaa kirjoittaa juttua numero 523 Ässistä, mutta kaupallisessa mediassa yleensä kirjoitetaan siitä, mikä ihmisiä kiinnostaa.
Totta kai porilaiset ovat muiden suomalais- ten tapaan menestyshulluja: Matti Mattssonin arvokisamitalit saavat suitsutusta. Kun Narukerä pelaa jääpallon tai Pesäkarhut pesäpallon Suomen mestaruudesta, niin jokin muukin laji voi olla karhukaupungissa yhtä pinnalla kuin Ässät.
Ne ovat kuitenkin yksittäisiä hetkiä.
Ässät kiinnostaa aina, tilanteesta ja vuodenajasta riippumatta.
Patasydämen vahvalle sykkimiselle lienee useampi syitä.
Niitä voi vain arvailla: Yksi on varmasti jääkiekon asema Suomessa ja lajin pitkät perinteet Porissa. Menneiden vuosikymmenten mestaruudet ja Veli-Pekka Ketolan kaltaiset karismaattiset tähtiurheilijat, joilla asema sementoitiin kaupungin valtalajina. Yksi iso syy on myös rahassa, sillä Ässät on nykyisin kaupungin ainoa täysammattilaisseura, jonka puitteet ja resurssit ovat valovuoden muita lajeja edellä.
On porilaisten ässähurmoksessa jotain omalaatuistakin.
Asun itse Tampereella, ”jääkiekon pääkaupungissa”, kuten usein kuulee sanottavan. Tuota valhetta toistavat vain ne, jotka eivät ole elämässään Porissa viettäneet pidempiä aikoja. Työni takia olen joutunut kiertämään ympäri Suomea eri urheilutapahtumien perässä. En ole muilla paikkakunnilla kohdannut vastaavaa intohimoa ”oman kylän joukkueeseen” kuin Porissa saa Ässien kohdalla nähdä.
Suomalaisessa urheilussa haikaillaan usein kaihoisasti keskieurooppalaisen seurakulttuurin perään. Muualla Euroopassa ihmiset elävät ja hengittävät yleensä paikallisia jalkapalloseuroja.
Suomessa lähimpänä tuota ollaan varmasti Porissa – toki omalla, porilaisella tavallaan.
Siitä voi kaupungissa olla ylpeäkin.