TEEMA
Länsimainen rock luomassa Neuvosto-utopiaa
T
aistelu kulttuurisesta hegemoniasta oli keskiössä kylmän sodan aikaisessa lännen ja idän kamppailussa. Tuolloin kilpailtiin asevarustelun lisäksi erityisesti populaarikulttuurin saralla rock-musiikista elokuvataiteeseen. Neuvostoliiton kulttuurisen projektin alkuajoista lähtien oli selvää, että oikean sosialistisen ihmistyypin luomiseksi tarvittaisiin laaja kulttuurinen muutos, jossa pyrittiin muun muassa muokkaamaan venäjän kieltä paremmin marxilaisiin ajatusmalleihin sopivaksi. Kuulemani tarinan mukaan sosialistisen kulttuurinmuokkausprojektin tuiskeessa jopa sinfoniaorkestereilta poistettiin kapellimestarit valtasuhteiden hajottamiseksi – hassua kyllä, tämä ajatus todettiin sittemmin epäonnistuneeksi. Neuvostojohdon ajaman kulttuurisen muutoksen keskiössä oli antropologi Aleksei Yurchakin mukaan nuoriso, jonka aivoihin ”porvarilliset ajatusmallit” eivät olleet syöpyneet yhtä syvälle kuin aikuisten. Sosiaalisen moraalin ylläpitäjän roolin saivat paikalliset nuorisojärjestöt komsomolit. Niiden to do -listaan sisältyi niin seksuaa-
33
lisen moraalin ylläpito kuin esimerkiksi nuorten ohjeistaminen siitä, millä tavalla kommunistisen nuoren sopii käyttäytyä diskossa huvitellessaan. Kommunistisen puolueen kulttuuripolitiikan kantavana ajatuksena varsinkin Neuvostoliiton loppuaikoina oli, että länsimainen populaarikulttuuri ja erityisesti musiikki oli salakavala ase kapitalistisen ideologian levittämiseksi. Huolta herätti etenkin nuorten huoleton suhtautuminen rock-musiikin vaaroihin, ja puolueen julkisessa retoriikassa ja julistuksissa tuomittiinkin läntinen propaganda yksiselitteisesti. Mielenkiintoista onkin, että samat komsomoleissa 1980-luvulla toimineet nuoret, jotka julistautuivat paatoksellisiksi, suoraselkäisiksi kommunisteiksi olivat samalla innokkaita rock-musisiikin harrastajia. Yurchakin kuvaamat komsomol-aktiivit fanittivat Pink Floydia kuin porvarillisuuden airuet ikään, eivätkä nähneet siinä ristiriitaa oman – tai puolueensa – poliittisen ideologian kanssa. Yurchakin mielestä tämä johtui stagnaation ajan julkisen puheen performatiivisesta luonteesta, jos-
