8
MITÄ JOS KUKAAN EI HALUA TEHDÄ LOUNASTA? Aamuisin henkilökunnan on tärkeää luoda in-
Klubitalon työntekijöiden on taisteltava jäsenten lai-
nostusta ja saada jäsenet kokemaan klubin tarpeet
tostumisen aiheuttamaa häpeää ja leimautumista vastaan
tärkeiksi. Näin syntyvä motivaatio auttaa pääsemään
ja pyrittävä saamaan heidät takaisin yhteiskuntaan.
mielen sairauteen kuuluvasta passiivisuudesta ja ahdistuksesta. Jos työntekijät ovat innostuneita Klubitalon tarjoamista mahdollisuuksista, olivatpa ne vaatimattomia siivoustehtäviä tai klubilehden tekoa, he tartuttavat innostuksensa ympäristöönsäkin. Aloitekyvyn tai itseluottamuksen puute on usein sairauden aiheuttamaa, se oleellinen osa vajaakuntoisuutta, kuten omakohtaisesti olen kokenut. Klubitalolla, toimistoyksikössä tai keittiössä, ohjaajan on jatkuvasti pidettävä huoli siitä, että saadaan paljon jäseniä ottamaan yhteinen vastuu yksikkönsä toiminnasta. Koko Klubitalon toiminta kuihtuu piankin, ellei henkilökunta jatkuvasti etsi uusia mahdollisuuksia ja koordinoi lukemattomia projekteja ja tehtäviä, ratkoen samalla kriittisiä ja kiireellisiä ongelmia, joita väistämättä syntyy.
Siinä taistelussahan tavoitteena on yhdistää jäsenet ja henkilöstö yhteisöksi, jossa työntekijät eivät eristäytymisellään luo eriarvoisuutta. Mikseivät jäsenet voi kantaa tätä viime käden vastuuta Klubitalon toiminnasta? Vastaus on, että he usein kantavatkin sen, ainakin osittain. Mutta vastuu, kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa, kuuluu monestakin syystä henkilökunnalle. Ensinnäkin työntekijät ovat klubilla joka päivä, se on heidän työtään, ja siksi he pystyvät varmistamaan sen jatkuvuuden, jota Klubitalon hyvä toiminta, moninaisine mahdollisuuksineen vaatii. Jäsenet tarvitsevat Klubitaloa, jossa heillä on oikeus antaa ja saada kykyjensä mukaan, saada palvelua ja vuorostaan antaa oppinsa ja taitonsa käyttöön, yhteiseksi hyväksi ja omaksi tyydytyksekseen. Täysin jäsenten varassa toimiva Klubitalo on myytti, jota henkilöstö usein käyttää tekosyynä eristäytymiselleen.
Henkilökunnan on ymmärrettävä ja omaksutta-
Jos työntekijät eivät mene täysillä mukaan klubin elämään
va aktiivinen roolinsa kuntoutumisprosessissa ja pan-
vaan säilyttävät ammatillisen etäisyyden jäseniin, he eivät
tava itsensä kokonaan peliin. Klubitalon työntekijöi-
voi muuttaa asenteitaan sen suhteen, mitä jäsenet voivat
den on tajuttava, että heidän persoonallisuutensa on
tai eivät voi tehdä.
osa kuntoutumisprosessia. Aluksi henkilökunnan on oltava Klubin aurinko-
Lähtökohtana on, että Klubitalon kaikessa toiminnassa jäsenet ja henkilökunta työskentelevät rintarinnan,
kunnan keskipisteessä, koska ensin jäsenet tarvitse-
ja tämän mukaisesti päätökset tehdään yhdessä keskuste-
vat jonkun sanomaan: ” Sinä voit tehdä sen yhdessä
lemalla standardeja noudattaen.
minun kanssani ” . Tätä asennetta edustavat työnteki-
Perussyy, miksi henkilökunnalla on viime käden
jät saavat ympärilleen jäsenistön, jonka kanssa he
vastuu Klubitalon toiminnasta, on itse klubin luonteessa.
sulautuvat yhteisöksi.
Klubitalojen on autettava jäseniään eteenpäin monin ta-
Huipulta, johtajasta lähtien on tehtävä selväksi,
voin, niin että nämä halutessaan saavat suuremman va-
ettei henkilöstön työ ole tärkeämpää, eikä jäsenille
pauden ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa siirtymätyön ja
anneta vähemmän merkittäviä ja tylsempiä töitä,
toivottavasti itsenäisentyönkin muodossa.
vaan että kaikki työ Klubitalolla on merkityksellistä ja tärkeää. Ihmisiä vahvistaa se, että heitä pyytää auttamaan ja kykyjään käyttämään joku, joka tuntee heidät ja arvostaa heitä.
Siksi jäsenten täydellinen sitominen klubin päivittäisiin tehtäviin olisi epäoikeudenmukaista, koska se estäisi heitä käyttämästä hyväkseen yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia siirtymätyössä ja muulla tavoin. Lähde: Mark Glickman, Why if nobody wants to make lunch, 1989, kolmen viikon koulutusmateriaali HKI
