Klubilehti - 5/2009 by Salon Klubitalo

Joulutervehdys 2009 Salon Klubitalo

Kuva: Markku J-L

Tässä numerossa:

Mikä Klubitalo

Johtajan joulujorinat

Minusta tuli kokki

Sisältöä päiviin

Opin luottamaan itseeni

Täällä oppii uutta

Olen saanut ystäviä

Energiaa enemmän elämässä / Mediamajassa on tekemisen meininki

Täällä kuunnellaan ajatuksiani / Ruokala Maa huolehtii hyvinvoinnista

Arkeen on löytynyt rytmi

En ole enää yksinäinen

Klubitalo antaa eväitä työelämään

Toivoa elämään / Klubitalo päättää asioista yhdessä

Henkilökunnan näkökulmaa / Mite pähkinäkakku laitetaa

Yhteystiedot

Hyvä lukijamme! Haluamme lähestyä Sinua Hermannin Sanomien jouluextralla Lehtemme kertoo, millaista Salon Klubitalon toiminta on ja miten sen henki vaikuttaa ihmiseen. Monen alitajuntaan on vahvasti pesiytynyt vanhat käsitykset mielisairaista. Nyt elämme jo 2000 –lukua ja lääkkeet sekä hoidot ovat siirtyneet uudelle vuosituhannelle. Haluamme viedä eteenpäin tietoa, että psyykkisestä sairaudesta on mahdollista selviytyä ja sen kanssa voi oppia elämään.

Mikä Klubitalo? Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö. Klubitalon työpainotteinen kuntoutus perustuu kansainväliseen Fountain House –toimintamalliin. Tavoitteena on parantaa kuntoutujien elämänlaatua, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja tukea paluuta koulutukseen tai työelämään. Painopiste on siten nimenomaan nuorissa ja työikäisissä kuntoutujissa. Klubitalolla tehdään kaikkea mitä ”firman ” ylläpitoon kuuluu. Siellä on keittiöyksikkö, jossa valmistetaan päivittäin lounas ja pidetään yllä kahviota. ATK-yksikössä tehdään kirjanpitoa, erilaisia tilastoja kävijöistä, puhtaaksikirjoitusta sekä toimitetaan lehteä. Siirtymätyö kuuluu osana toimintaa. Siirtymätyö on työnantajalle takuutyötä, jossa työsopimus laaditaan työnantajan ja jäsenen kesken, mutta Klubitalo vastaa että työt tulee tehtyä. Työnantaja kouluttaa kerran Klubitalon siirtymätyövastaavan ja tämä kouluttaa jäsenen ja huolehtii työn valmistumisesta. Salon klubitalo avattiin elokuussa 2008. Se on osoittanut tarpeellisuutensa monin tavoin: yksinomaan vilkas käyttö kertoo tällaisen paikan olemassaolon tärkeydestä.

Sijaintimme on keskeisellä paikalla Rummunlyöjänkatu 7 A:ssa Salon keskustassa. Syyskuussa 2009 saatiin työntekijäjoukkoon kolmas, osa-aikainen työntekijä. Hän on koulutukseltaan datanomi. Mediamajan myötä päivittäiset käynnit klubilla ovat nousseet lähelle kahtakymmentä. Tilastojen avulla seuraamme mm. päivittäisen työskentelyajan kestoa. Ihanne on, että jäsen jaksaisi työskennellä 3,5 tuntia päivässä. Tämä tavoite on monen jäsenen kohdalla jo saavutettu. Klubitalon 60 :sta jäsenestä alle 30vuotiaita jäseniä on 16, yli 50-vuotiaita jäseniä yhdeksän.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010

Salon Mielenterveysseura ry Kriisikeskus Etappi 3

Johtajan joulujorinat Tämä lehti on ponnistanut ilmoille tarpeesta kertoa Klubitalomme toiminnan merkityksellisyydestä erityisesti kaupunkimme päättäjille. Muistuipa asian tiimoilta mieleeni tarina Joosefista. Me keski-ikäiset ainakin muistamme Joosefin elämän värikkäät tapahtumat. Vaiherikas elämä nosti hänet vankilasta Egyptin faaraon neuvonantajaksi. Hänen viisautensa avullaan maa selvisi pitkäkestoisesta, nälänhätään johtaneesta luonnonkatastrofista. Yhteistyö johdossa pelasi ja kansa sai leipää. Kenties vähän sirkushuvejakin. Tarinan jatko ei olekaan yhtä ruusuinen. Aika riensi, Joosef hiipui esi-isiensä tykö, ja uudet hallitsijat nousivat valtaistuimelle. Sellaiset valtaapitävät, jotka kertomuksen mukaan ” eivät Joosefista mitään tienneet ” . Me täällä Salon Klubitalolla haluamme varmistaa, että uudetkin päättäjämme ovat tietoisia yhteisestä historiastamme: aloite klubitalon perustamiseksi tuli kaupungin ja ympäristökuntien virkamiesjohdolta. Vuonna 2004 Halikon sairaalan kuntoutuspoliklinikka ja osa Salon seudun sosiaalijohtajista teki Salon seudun mielenterveysseuralle aloitteen siitä, että se perustaisi alueelle Fountain House – mallin mukaisen klubitalon. Seuran toiminnanjohtaja Eeva-Liisa Lindholm oli jo aiemmin törmännyt FH- klubitaloihin ulkomailla. Näin yhteinen näky sai välittömästi tuulta purjeisiinsa. Salolaiset päättäjät ja Mielenterveysseuran paikallisväki suuntasivat tutustumaan Naantaliin Karvetin klubitaloon.

tarvikelaboratoriolta vapautumassa klubitalokäyttöön soveltuva huoneisto. Perusteluina RAY-rahoituksen saamisessa on ollut, että Salon kaupunki on omalta osaltaan hankkeen takana. Kunnat eivät itse voi hakea RAYrahoitusta. Salon seudun terveyskeskuksessa valmistui keväällä 2007 Salon seudun mielenterveystyön kokonaissuunnitelma, joka nosti esiin alueen mt-palveluiden rakenteellisen vinoutuman. Kaksi asiaa puolsi erityisesti klubitalon tarvetta: sairaalahoitojaksojen tiheys ja poliklinikkakäyntien runsas määrä. Tutkimusten mukaan Klubitalotoimintaan osallistumisen tiedetään vähentäneen pitkäaikaispotilaiden poliklinikkakäyntejä ja sairaalaan hakeutumista. Helmikuussa 2007 julkaistiin seudullinen mielenterveystyön strategia vuosille 2007 – 2012. Siihen on kirjattu yhtenä tukitoimena klubitalon perustaminen Saloon. Hyvällä syyllä uskallan väittää, että yhteistoimin Saloon saatu Klubitalo on alueemme mielenterveyskuntoutujille suoranainen lottovoitto. Tämän lehden henkilökohtaiset kuntoutujakertomukset luettuasi sinäkin olet kanssani samaa mieltä! Arja Timonen

Tutustumiskäynnin jälkeen aloitettiin nopeasti sopivan tilan etsintä ja keväällä 2004 pistettiin ensimmäinen rahoitushakemus vireille Rahaautomaattiyhdistykselle. Tuossa vaiheessa hakujoukoissa oli mukana myös Somero. Rahoituspäätös oli tuolloin kielteinen, toista hakua ei puolestaan voitu toteuttaa sopivan kiinteistön puuttuessa. Kolmannen kerran haku uskallettiin pistää vireille keväällä 2007 kun selvisi, että Rummunlyöjänkatu 7A:ssa oli elin

” R anskalaisessa Internet Katukahvilassa ” eli Cafe Q:ssa voi nauttia tarjoilun ja hyvän seuran ohessa vaihtuvista taidenäyttelyistä.

Minusta löytyi kokki Minulla oli sairaalajaksoja jo useampia vuosia takana ja kuulin Klubitalosta kuntoutusosastolla ollessani. Osaston kanssa kävimme tutustumassakin viime vuonna täällä, mutta tunsin ettei Klubitalo ollut paikkani. Kuitenkin, kun kotona vietin yksinäni aikaa, halusin tulla uudestaan tutustumaan. Syyskuussa 2008 soitin ja sovin esittelyajan ja kaveri lähti mukaani. Asiat iskostuivat erilailla mieleeni kuin ensimmäisellä kerralla ja jäin koko päiväksi ATK-yksikköön. Tammikuussa laajensin työskaalaani keittiöön ja olen saanut kovasti kehuja keittotaidoistani. Klubitalo on tuonut elämääni säännöllisen päivärytmin ja elämäni tuntuu nyt mielekkäämmälle. Olen nyt vähän päälle nelikymppisenä sairauseläkkeellä ja mietityttää olisiko minusta siirtymätyöhön, mutta se ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto.

-Sam

Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu kuntoutua, ottaa oma elämä hallintaan, työllistyä ja kasvaa ihmisenä. - ” Fidago ” 33 v.

Opin luottamaan itseeni Olen ollut jo työelämässä ja sitten ryhdyin opiskelemaan ammattiopistossa. Opinnot keskeytyivät toista vuotta sitten. Elämäni oli tuolloin monella tavoin sekavaa. Elämässä tapahtui paljon muutoksia eivätkä ne olleet aina hyviä. Muutokset laukaisivat minussa psyykkisen oireilun, enkä enää kyennyt pakenemaan pahaa oloani. Olin levoton ja paikoilleen pysähtyminen oli hankalaa. Halikon sairaalassa omahoitajani kertoi Klubitalosta. Kiinnostuin ja tulin tutustumaan. Kaikki uusi pelottaa minua, joten tulin arkana ja epävarmana. Ensivaikutelmasta tuli hyvä fiilis ja uskaltauduin käymään klubilla. Keskittymiskyvyttömyyteni vuoksi viivyin alkuun vain lyhyitä aikoja. Pikkuhiljaa aloin ottaa vastuuta ATK-tehtävistä. Vointini kohennuttua olen nyt käynyt lähes päivittäin.

Sisältöä päiviin Ennen Klubitaloa elämäni oli vaihtelevaa, vähemmän mukavaa ja epäsäännöllistä. Jäseneksi liityin kun klubitalo tuli Saloon. Sain tiedon Kari Jaloselta, Anjalan tukitalon ohjaajalta, kun asuin silloin vielä siellä. Olen klubitalon kautta saanut sisältöä ja säännönmukaisuutta elämääni. Myös ihmiset ovat mukavia. Kontaktit toisiin ihmisiin ovat tärkeitä. Sain myös yllättävän työharjoittelupaikan kukkakaupasta, josta nautin.

Klubitalotoimintaan osallistuminen on rauhoittanut minua. On ollut paikka, johon olen tiennyt olevani tervetullut. Parempaan suuntaan on auttanut myös se, että olen voinut tulla tai olla tulematta vointini mukaan. Tämä toiminta on palauttanut ja kohentanut itseluottamustani, kun olen saanut kontolleni vastuullisia tehtäviä. Vastuuta on kuitenkin ollut sopivasti, kun sen on voinut jakaa ohjaajan kanssa. Olen oppinut samalla ryhmässä työskentelyn taitoja. Tavoitteenani on saada opinnot valmiiksi ja päästä kiinni työelämään. Tulevaisuus on siten vielä avoinna edessäni.

- ” Henric ” , 29-v

Täällä oppii uutta

Olen saanut ystäviä

Olen liittymässä jäseneksi Salon Klubitaloon ja hakemus on jätettynä. Mielenterveyden keskusliiton kautta kuulin jo useita vuosia sitten, että Saloon on perusteilla Klubitalo. Tieni tänne on kulkenut monen vaiheen kautta.

Olen liittynyt Salon Klubitalon perustajajäseneksi jo ennen toiminnan käynnistymistä 2008 kesäkuussa. Silloin, kun ensikertaa tulin klubitalolle mukaan, taustalla ei ollut mitään ihmeempiä. Paniikkihäiriötä olen sairastanut ja masennusta.

Halusin täytettä elämääni ja päivärytmiä ylläpitävää toimintaa, sillä työt kaihdinkoneliikkeessä ovat nyt hetkellisesti katkolla. Olen työskennellyt kiireapulaisena kaihdinkoneliikkeessä. Tällä hetkellä heillä ei ole ollut tarjota töitä, luvattu on kylläkin. Haluan ehdottomasti jatkaa työntekoa ja pitää yllä työkykyäni. Klubitaloon tulo oli pitkän harkinnan tulosta. Ensimmäisen kerran kävin tutustumassa jo n. vuosi sitten, kun paikka oli avattu.

Sain tiedon klubitalosta, kun kävin Kriisikeskus Etapissa kyselemässä ja samalla kertaa Arja osui kohdalleni. Sovimme tapaamisesta ja siitä se sitten lähti klubitalolla käymiset liikkeelle. Klubitalo on antanut minulle itseluottamusta, ystäviä ja tukea vaikeinakin hetkinä. -Nina

Päivärytmini on nyt kunnossa ja olen saanut tehdä mielekkäitä työtehtäviä. ATK:ssa olen oppinut jo jonkin verran lisää uutta. Olen tutustunut erilaisiin ihmisiin ja törmännyt vanhoihin tuttuihin. Tavoitteenani on, että päivärytmi pysyisi ja pääsisin kokoaikaiseen työhön takaisin

Mediamajassa on tekemisen meininki

-Riku

Energiaa enemmän elämässä Ennen klubitaloa elämäni oli ankeaa. Kuntoutusohjelmani ei ollut mielestäni toimiva kohdallani. Liityin jäseneksi tänä vuonna. Halikon sairaalasta ehdotettiin Klubitaloa. Olen ollut energisempi. Kotiaskareet sujuvat ja arki on sujuvampaa. Olen saanut täältä uusia kavereita. Tulevaisuuden suunnitelmiani on käydä koulu loppuun ja jatkaa mahdollisesti vielä kouluttautumista. -Sonja 22v

Kolmas työntekijä Satu Laakso aloitti syksyllä osa-aikaisena. Atk-yksikkö löysi muotonsa ja syntyi Mediamaja. Mediamaja huolehtii monenlaisesta tilastoinnista, kirjaamisesta, kotisivujen ylläpidosta ja Hermannin Sanomien toimittamisesta. Yhteistyötä tehdään eri oppilaitosten kanssa. Atk-ajokorttia varten voi hankkia myös valmiuksia.

Täällä kuunnellaan ajatuksiani Liityin jäseneksi tammikuussa 2009. elämässäni oli tapahtunut erinäisiä menetyksiä ja mieleni musteni, enkä voinut hyvin. Minulla oli sairaalajaksoja, kotona en jaksanut tehdä juuri mitään, lapseni oli juuri lopettanut tissiruokinnan, perheessä oli ymmärtämättömyyttä ’ Mitäs tuokin vain laiskottelee ’ . Välillä oloni koheni, mutten osannut silloin ottaa rennosti ja huhkin liikaa. Lopulta mattokin vedettiin alta pois uudelleen ja uudelleen. En osannut arvioida voimiani oikein. Klubitalolle lähdin tutustumaan vähän epävarmoin askelin. Mitä töitä siellä tehdään, keitä muita siellä on? Arja kehotti varaamaan tutustumiseen tunnin, mutta jäinkin heti koko loppupäiväksi. Yhteisö imaisi minut mukaansa ja minulle tuntui oma kolo löytyvän. Alkuun paiskinkin täysillä töitä ja rasituin, mutta opettelen jakamaan töitä ja kuulostelemaan omia voimiani. Nyt yritänkin panostaa vain Hermannin Sanomien taittoon ja julkaisuun. Onnekseni saimme Klubille kolmannen työntekijän, Satun, joka jakaa Mediamajassa artikkelien tekoa haluaville opettelijoille. Tunnen löytäneeni paikan, jossa voin käyttää taitojani ja jossa ei tarvitse erikseen ansaita hyväksyntää. Riittää, että olen oma itseni, hyvine ja huonoine puolineni. Täällä ajatuksiani kuunnellaan ja voin myös ohjata muita. Jos päiväni on raskaampi jo aamusta alkaen, saan ottaa rennommin. Joka aamu minut otetaan iloisesti vastaan ja kaikki me huomioimme toisemme. Sairaalajaksoihini on tullut tuntuvia taukoja ja aikajaksot osastolla ovat lyhentyneet. Voimani riittävät jo melko pitkälle ja kestän hieman vastoinkäymisiäkin. Työelämäänkin olisi välillä kovat halut ja mietityttää mikä olisi se minulle sopiva ala ja kiinnostava työ, entä pärjäisinkö jo. Minulla on loppujen lopuksi aika paljon taitoja.Klubitalon löytymisen koen olevan pelastukseni.

Tänne voin tulla millaisena vaan, olen mielenterveyskuntoutuja. Meitä ihmisiä on moneksi ja osa jää laiturille odottamaan, silti meistä jokaista tarvitaan. Jos en olisi sairastunut, en olisi se mikä tällä hetkellä olen. En olisi koskaan luultavasti miettinyt ja opiskellut omaa itseäni niin kuin nyt olen. En olisi löytänyt tätä yhteisöä enkä tunnetta, miltä tuntuu olla suuren perheen hyväksytty jäsen. Klubitalo on myös mitä mainioin paikka ottaa selvää mihin kaikkeen minusta on. Työtehtävänimikkeitä on laaja skaala ja oman voinnin mukaan, tietenkin. Tulevaisuudessa pysyn Klubin jäsenenä sittenkin, kun olen löytänyt sopivan alan itselleni, johon kouluttaudun. Tänne voi tulla pitkänkin ajan päästä aina käymään.

-Päivi-Marika

Ruokala Maa huolehtii hyvinvoinnista

Keittiötöistä innostuneet jäsenet kokkaavat päivittäin lämpimän lounaan Jenni-ohjaajan kanssa. Aamuisin on aamupalaa tarjolla, kahvio puolestaan huolehtii väliaikoina klubilaisten kahvihammaskolotuksen hoidosta. Marraskuussa lounaita valmistettiin 314 annosta, päivittäinen ruokailijamäärä on keskimäärin 15 henkeä.

Arkeen on löytynyt rytmi

En ole enää yksinäinen

Olen ollut 6 vuotta vailla tukea. Ei hoitoa missään, useista hakukerroista huolimatta. Lääkärit totesivat: emme voi auttaa. Lääkkeet uusittiin kyllä mielenterveyskeskuksen reseptiryhmässä. Minulle on vuosien aikana kehittynyt myös vaikea syömishäiriö, jolloin en syö laksatiivit otan.

Ennen klubitaloa elämäni oli melko tylsää. Olin kotona lemmikkieni kanssa ja kuuntelin musiikkia. Minulla ei ollut kavereita ja tunsin itseni yksinäiseksi.

Tuli vuosi 2008, kun toinen lapsistani otettiin huostaan. Alkuvuosi oli hänelle murrosiän myötä hankala. Hän teki asioita, joihin olisi pitänyt puuttua, mutta en osannut olla äiti. Paikalle tuli kaksi perhetyöntekijää, jotka opastivat minut elämän alkuun. Nyt myös hoidot on järjestyneet. Kun sain taas alun elämääni, tajusin, että on olemassa klubitalon kaltaista toimintaa. Jo tutustumiskerroilla jäin taloon kiinni. Nyt olen ollut mukana klubielämässä lokakuusta 2009 asti ja olen myös jäsen. Tämän kaiken on klubitalo antanut minulle: arkirytmin takaisin, vertaistukea ja toimintaa. Tämä on jo henkisesti todella tarpeellinen paikka. On olo, että olen edes jossain tarpeellinen. Kaikki yhdessä olemme tasavertaisia. Kukaan ei ole ylitse muiden. Saan nyt suuren tuen myös omilta nuoriltani, jotka ovat huomanneet minussa tapahtuneen suuren muutoksen klubitalolla käyntien myötä. Nyt myöskin ” jalka hoitotahon suuntaan ” on toimiva. Eli elämä kantaa, kun sitä vaan yrittää! On suuri ilo lähteä joka aamu Klubitalolle. Näin mieli pysyy virkeänä ja olo reippaana. Klubitalon jäsenten kanssa voin myöskin halutessani puhua arjen asioista. Itse henkilökohtaisesti olen jopa saanut ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä myös klubitalon ulkopuolella. Näin ei olisi ilman Klubitaloa. Tämä aika on ollut todella positiivista ja antoisaa. Lisää vaan klubitalopäiviä ja Joulua odotellessa! P.S. Elämä on! - ” Äitiliini ” 36v

Haanpään Seppo kertoi tästä mahdollisuudesta ja tulimme yhdessä katsomaan paikkaa. Ajattelin, että kyllähän sinne voisi mennä, kun ei ole muutakaan paikkaa ja, että tämä voisi olla minun paikkani. Syyskuussa 2008 liityin sitten jäseneksi. Olen työskennellyt koko ajan keittiössä ja siellä haluan jatkaa. Olen oppinut paljon ruuanlaitosta ja on kivaa, kun päivässä on järkevää tekemistä. Käyn viitenä päivänä viikossa klubitalolla, jos vaan voin. Olen saanut kavereita, joten elämä ei ole enää yksinäistä. Tällä hetkellä en ole ajatellut työelämää, mutta olen ajatellut suorittaa hygieniapassin klubitalolla. Olen tykännyt olla täällä, klubitalolla on hyvä olla. Tästä tuli minun paikkani.

- ” Summer ” , 29v

Klubitalo antaa eväitä työelämään Tulin klubitalolle syys- lokakuussa 2008. Kävin töissä, mutta kaipasin jonkinlaista vertaistukea. Salo oli minulle uusi paikka, muutin tänne 2007. Psykiatrini oli miettinyt minulle jotakin ryhmää, mutta kuntoutustyöntekijä toi minut klubitalolle tutustumaan, koska sinne voi mennä mihin aikaan tahansa. Töiden takia en voinut käydä joka päivä.

Hauskaa Joulua ja menestystä vuodelle 2010! Toivottaa: Itsenäinen PartyLite –konsultti Päivi-Marika Tolonen p. 040-593 6944, Salo

Alusta asti minulle tuli yhteenkuuluvuuden tunne. Kaikki tervehtivät ja keskustelivat, vaikka emme paremmin tunteneetkaan toisiamme. Se on jatkunut näihin päiviin asti. Itseluottamus ja hyväksytyksi tulemisen tunne on kasvanut. Klubitalolla olen saanut toteuttaa oman alani osaamista. Olen ollut sisustustiimissä. Sen lisäksi olen työskennellyt vastaanotossa ja kahvilassa. Jäin pois oikeasta työstäni ja olen nyt sairaslomalla. Uskon, että klubitalo ” antaa eväät ” seuraavaan työsuhteeseen ja henkiseen vahvistumiseen. -Anne

Klubista sanottiin, ettei täällä ole terapiaa. Koin kuitenkin saavani Klubitalon hengestä enemmän terapiaa kuin mistään muualta. Kävin pahimpana aika päivittäin, mielenterveyskeskuksessa minulla oli terapiakeskustelu kahden viikon välein 45 minuuttia. Se ei riittänyt millään. Henkilökunnalle täydet pisteet ja toivotaan, että kolmannen työntekijän paikka vakiintuu kokopäiväiseksi.

-Jorma, maanviljelijä, 55v.

Klubitalolla päätetään asioista yhdessä

Toivoa elämään Reilu vuosi sitten olin hyvin masentunut. Olin ollut seitsemän viikkoa päiväosastolla, kun tuli tietoa sen lopettamisesta. Viimeisen kolmen vuoden aikana olin pitkiä hoitojaksoja osastolla Halikon sairaalassa. Sain osastolta tietoa Salon Klubitalosta ja marraskuussa 2008 liityin jäseneksi. Heräsin aamuisin hyvin tuskaisena ja masentuneena. Klubilla rauhoituin pikkuhiljaa aamukahvin myötä. Oloni helpottui vähän kerrallaan, Arja auttoi minua saamaan myös apua vaikeaan somaattiseen sairauteeni, jonka hoidon suhteen olin jäänyt aivan yksin. Apu jota olen klubilta saanut, on hyvin kokonaisvaltaista. Olen selvinnyt masennuksesta voiton puolelle ja oloni on tällä hetkellä melko hyvä. Katson tulevaisuutta toiveikkain silmin entisten itsetuhoajatusten sijaan. Olen kyennyt tekemään työtäni maltillisemmin, ennen hukutin itseni ja pahoinvointini työn tekemiseen. En ole joutunut osastohoitoon kertaakaan Klubitalolla olo aikanani.

Tiistaisin talokokouksissa päätämme yhdessä kaikista Klubitaloamme koskevista asioista. Jäsenet osallistuvat mm. henkilökunnan valintaan.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010 Toivottaa: Omaiset mielenterveystyön tukena ry

Henkilökunnan näkökulmaa Olen työskennellyt Salon Klubitalolla elokuusta 2008. Hakiessani töihin ajatukseni olivat hyvin hajanaiset Klubitalo- maailmasta. Netistä saadun tiedon perusteella toivo virisi: voisiko mielenterveystyötä tehdä todellakin näin persoonakeskeisesti, tasa-arvoisesti, samalla viivalla seisten. Voisiko todella olla mahdollista, että yksilö voisi nousta siivilleen, löytää voimavarojaan ja mielekkyyttä elämäänsä vertaistuellisen yhteisön avulla. Vastaus reilun vuoden jälkeen on, kyllä voi. Työntekijänä olen muuttunut auktoriteetista ja hoitajasta rinnalla kulkijaksi, arjen tukijaksi, jopa ystäväksi. Ammatillisuutta kuitenkaan mitenkään unohtamatta. Klubitalon myötä olen nähnyt jäsentemme voimaantuvan, saavan arjen sujuvaksi, löytävän ihmissuhteita, mielekästä tekemistä ja mikä tärkeintä, normaalin päivärytmin itselleen. Tämä on tuonut jäsenelle elämänlaatua ja uutta halua ja toivoa elämään. Yhteiskunta on hyötynyt monin tavoin näiden jäsenten voimaantumisesta esim. vähentyneillä erikoissairaanhoitokuluilla. Moni jäsenemme tulee nykyään toimeen avohuollon palveluilla entisten raskaiden sairaalaviikkojen sijaan. Niin mukavaa kuin olisikin ottaa näistä hämmästyttävistä onnistumisen kokemuksista kunniaa itselleen, se ei ole mahdollista. Yhdessä Klubitaloyhteisönä olemme kyenneet luomaan vahvan me-hengen, jossa jokaisella on turvallista olla ja kokeilla omia voimavarojaan. Nöyränä saan seurata varsinkin nuorten mielenterveyskuntoutujien saavan ilmaa siipiensä alle, voimaantuvan, löytävän vahvuuksiaan ja puolia joita olisi hyvä tukea ja vahvistaa. Hyväksyvät silmät, kannustavat sanat, läheisyys ja turvallisuus ovat niitä avainsanoja, joilla meidän me-henki on luotu. Siitä on helpompi ponnistaa. Yksilöllisyys nousee yhteisöllisyydestä. Henkilökunnan jäsenenä toiveeni tulevaisuudelle on, että pystymme pitämään kolmannen työntekijän Mediamajassa.

Ja tietenkin monia menestyksekkäitä vuosia Klubitalolle yhtenä täydentävänä osana Salon kaupungin psykososiaalista kenttää.

-Jenni Salakari, Klubitalon ohjaaja

Mite pähkinäkakku laitetaa? Pane pannuis lämpiämää. Ota tarpeelliset astijat ja ainekset kaapistais. Siirrä pois leipomapöyvältäis rakennuspalikat ja leikkiautot. Voitele pannuis ja kuori pähkinät. Mittaa kaks kupillist hienoi vehnäjauhoi. Työnnä poikais käät pois jauholoist. Harjaa jauhot häne vaatteistaa. Mittaa jauhot uuvestaa. Sekota seulotut jauhot, leivinpulveri ja suola posliinipottii. Ota siivouskaapistais harja ja rikkasihvel ja lakase poikais puottamat posliinipoti kappaleet. Ota toinen samankokone tai pienemp potti. Avvaa ovi ku ovikello soip. Tuu takasi kyökkiis. Ota poikais käät pois taikinapotist. Pese poikais. Vastaa telehvoonii. Tuu uuvestaa kyökkiis. Raaputa voijeltu pannu pohjast puole senttimetri vahva suolakerros. Vie poikais toisee kammarii. Voitele toine pannu. Vastaa telehvoonii. Mää takas kyökkiis, mihi siu poikais on uuvestaa livahtanu. Ota häne käät pois pähkinäpytyst. Ota voitelemais pannu, jonka pohjall on kerros pähkinänkuoriloi. Hyökkää poikais kimppuu, joka sinnuu pelästyksissää puotti taikinapoti lattijal. Pese kyökkiis lattija, seinät, pöytä ja tuolit. Tillaa pähkinäkakku paakarilt. Käy itte leppäämää.

Salon Klubitalo Rummunlyöjänkatu 7 A, 24100 SALO Puh. 02 727 5150 Arja Timonen puh. 040 532 9748 Jenni Salakari puh. 044 532 9740 Satu Laakso puh. 02 727 5150 Sähköposti: salonklubitalo@ssmts.fi Kotisivut:: www.salonklubitalo.fi

RAY:n ja Salon kaupungin tuella.