Täällä kuunnellaan ajatuksiani Liityin jäseneksi tammikuussa 2009. elämässäni oli tapahtunut erinäisiä menetyksiä ja mieleni musteni, enkä voinut hyvin. Minulla oli sairaalajaksoja, kotona en jaksanut tehdä juuri mitään, lapseni oli juuri lopettanut tissiruokinnan, perheessä oli ymmärtämättömyyttä ’ Mitäs tuokin vain laiskottelee ’ . Välillä oloni koheni, mutten osannut silloin ottaa rennosti ja huhkin liikaa. Lopulta mattokin vedettiin alta pois uudelleen ja uudelleen. En osannut arvioida voimiani oikein. Klubitalolle lähdin tutustumaan vähän epävarmoin askelin. Mitä töitä siellä tehdään, keitä muita siellä on? Arja kehotti varaamaan tutustumiseen tunnin, mutta jäinkin heti koko loppupäiväksi. Yhteisö imaisi minut mukaansa ja minulle tuntui oma kolo löytyvän. Alkuun paiskinkin täysillä töitä ja rasituin, mutta opettelen jakamaan töitä ja kuulostelemaan omia voimiani. Nyt yritänkin panostaa vain Hermannin Sanomien taittoon ja julkaisuun. Onnekseni saimme Klubille kolmannen työntekijän, Satun, joka jakaa Mediamajassa artikkelien tekoa haluaville opettelijoille. Tunnen löytäneeni paikan, jossa voin käyttää taitojani ja jossa ei tarvitse erikseen ansaita hyväksyntää. Riittää, että olen oma itseni, hyvine ja huonoine puolineni. Täällä ajatuksiani kuunnellaan ja voin myös ohjata muita. Jos päiväni on raskaampi jo aamusta alkaen, saan ottaa rennommin. Joka aamu minut otetaan iloisesti vastaan ja kaikki me huomioimme toisemme. Sairaalajaksoihini on tullut tuntuvia taukoja ja aikajaksot osastolla ovat lyhentyneet. Voimani riittävät jo melko pitkälle ja kestän hieman vastoinkäymisiäkin. Työelämäänkin olisi välillä kovat halut ja mietityttää mikä olisi se minulle sopiva ala ja kiinnostava työ, entä pärjäisinkö jo. Minulla on loppujen lopuksi aika paljon taitoja.Klubitalon löytymisen koen olevan pelastukseni.
7
Tänne voin tulla millaisena vaan, olen mielenterveyskuntoutuja. Meitä ihmisiä on moneksi ja osa jää laiturille odottamaan, silti meistä jokaista tarvitaan. Jos en olisi sairastunut, en olisi se mikä tällä hetkellä olen. En olisi koskaan luultavasti miettinyt ja opiskellut omaa itseäni niin kuin nyt olen. En olisi löytänyt tätä yhteisöä enkä tunnetta, miltä tuntuu olla suuren perheen hyväksytty jäsen. Klubitalo on myös mitä mainioin paikka ottaa selvää mihin kaikkeen minusta on. Työtehtävänimikkeitä on laaja skaala ja oman voinnin mukaan, tietenkin. Tulevaisuudessa pysyn Klubin jäsenenä sittenkin, kun olen löytänyt sopivan alan itselleni, johon kouluttaudun. Tänne voi tulla pitkänkin ajan päästä aina käymään.
-Päivi-Marika
Ruokala Maa huolehtii hyvinvoinnista
Keittiötöistä innostuneet jäsenet kokkaavat päivittäin lämpimän lounaan Jenni-ohjaajan kanssa. Aamuisin on aamupalaa tarjolla, kahvio puolestaan huolehtii väliaikoina klubilaisten kahvihammaskolotuksen hoidosta. Marraskuussa lounaita valmistettiin 314 annosta, päivittäinen ruokailijamäärä on keskimäärin 15 henkeä.
