SALON KLUBITALO 2/2017
Julkaisija:
Sisällysluettelo Pääkirjoitus.. ... ........................................ 3
Salon Klubitalo Salon Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö, joka tarjoaa vertaistukea ja tavoitteellista toimintaa. Noudatamme kansainvälistä Fountain House-ideologiaa ja kansainvälisiä standardeja.
Hiivaliisa…………………………………… 3 Vallattomat vauvansukat valloittavat...… 4-5 Lotan kevätseminaarimatka..................... 5 Aivojen magneettihoidosta apua masennukseen ja ahdistukseen………… 6-7 Sudokut harrastuksena............................ 7
Painopaikka Mediamaja, ATK-yksikkö
Kuvasatoa klubitalon Valon ja
Yhteystiedot Salon Klubitalo Länsiranta 8 II krs 24100 SALO puh. 044 727 5150
Mikko yhteisöavustajana ......................... 11
E-mail: info@salonklubitalo.fi
Kristan sarjis ... ........................................ 13
Kotisivut: www.salonklubitalo.fi
Musiikin voima…………………………….. 14
Klubitalo avoinna ma - pe klo 8.30 - 16.00 Päätoimittaja Arja Timonen Toimituspäällikkö Matti P
Varjon Villi-näyttelystä ............................. 8-10 Mentorin mietteitä .................................... 11 Erämaan laiva modernin nomadin kompassina............................... 12
Saulin sarjis……………………………….. 15 Opiskelijat ....... ........................................ 16 Jannen krypto…………………………….. 17 Lotan Tallinnan-retki……………………… 18 Muut ilmoitukset....................................... 19 Klubitalon yhteystiedot............................. 20
Taitto Sauli Kansikuva Jukka Tämän lehden toimittivat: Hannu, Heidi, Jenni, Janne, Jukka, Kikka, Krista, Lotta, Matti, Mikke, Mikko, Sauli, Sohvi, Taina, Käytämme etunimiä suojellaksemme kirjoittajien henkilöllisyyttä. Rahoitus: STEAn ja Salon kaupungin tuella
KLUBILEHTEMME ILMESTYY POIKKEUKSELLISESTI MUUTON VUOKSI LOPPUVUODESTA VAIN KERRAN.
2
Jennin Kesäterveiset Klubitalolta
P
itkän, kylmän kevään jälkeen vihreys on vallannut kaupunkimme yleisilmeen, ihmiset keventäneet vaatetustaan, uskaliaimmat käyneet heittämässä talviturkkinsa Salon seudun lukuisiin järviin tai Itämereen. Myös Salon klubitalolla olemme verrattain raskaan puolivuotiskauden jälkeen iloiten siirtymässä kesäkahvilakauteen ja kevyempiin päiviin. Vakituinen henkilökunta lomailee heinäkuun, mutta kesäkahviotamme pitävät auki ansiokkaasti uusi yhteisöavustajamme Jukka ja opiskelijamme Waheed. Iloksemme saimme palkatuksi myös yhteisömme jäsenistä Lotan sekä Maijan viikon jaksoiksi. Kevätkaudella olemme osallistuneet moneen eri asiaan ja paljon olemme saaneet aikaiseksi. Normaalin työpainotteisen päivän lisäksi olemme taas ponnistaneet huikean taidenäyttelyn Valon ja Varjon Villi, yhteisömme jäsen Kikka on julkaissut kirjan, olemme luoneet terveellisen elämän edellytyksiä mm. tarjoamalla hyvää kotiruokaa, kuntoilemalla kuntosalilla, pelaamalla sulkapalloa ja ratsastamalla. Jäsenkäyntimäärämme ovat nous-
seet huikeasti edellisvuoteen nähden, tammikuusta toukokuuhun noin 450 käyntiä enemmän. Erityisesti tilastoissa näyttäytyy hyvänä nuorten miesten sitoutuminen klubitalolle, kävijöistä noin 60% on miehiä. Olemme valmistelleet tulevaa laadunvarmistusprosessia käymällä läpi klubitalomme toimintoja jäsentemme kanssa laatukriteeri kerrallaan. Näitä kansainvälisiä laatukriteereitä meillä on käytössämme 37 kappaletta. Jäsenten ja henkilökunnan yhteinen lopputulema on, että Salon klubitalon toiminta on vaikuttavuudeltaan voimaannuttavaa, läpinäkyvää ja toimimme kansainvälisten kriteereiden mukaisesti. Olemme luoneet työ- ja opintoyksikköömme uudenlaista toimintaan auttaaksemme jäseniämme heidän työelämä- ja koulutustoiveissaan korvataksemme meiltä puuttuvaa siirtymätyökonseptia. Tällä tavoin olemme laajentaneet toimintaamme tavanomaisen työja opintoyksikkö toiminnan lisäksi myös palveluohjaukseen ja toiminnassamme on paljon sosiaalisen valmennuksen elementtejä. Nähtäväksi jää, miten Clubhouse Inte-
3
nationalin tarkkailijat ja sertifioijat tähän syyskaudella 2017 suhtautuvat. Tavoitteenamme on kolmen vuoden kansainvälinen sertifikaatti klubitalotoiminnasta. Yhteisössämme on harjoitellut opiskelijoita, sekä suomalaisia lähihoitajaopiskelijoita että maahanmuuttajataustaisia suomenkielen opiskelijoita. Lisäksi saimme jälleen tänä vuonna vieraan Irlannista. Yhteisöavustajamme Mikko luovutti avaimensa kesäkuussa uudelle yhteisöavustajallemme Jukalle. Jukka on meille tuttu jo aiemmalta työharjoittelujaksoltaan. Kaupungin kanssa olemme tehneet sopimuksen, jonka mukaan muutamme kauniiseen, keltaiseen Sohvitaloon syksyn aikana. Mitä tämä tuo meille tullessaan, jää nähtäväksi. Aivan varmasti uusia, huikeita, mahdollisuuksia. Toivotan omani ja edustamani yhteisön puolesta kaikille lämmintä ja mukavaa kesää. Syksyllä uusin
kujein, Jenni
Vallattomat vauvansukat valloittavat– tekijän haastatelu
Kuka olet ja mistä olet kotoisin?
Miksi juuri runoja?
Olen Kikka, 43-vuotias käsityöntekijä Salosta. Olen syntynyt Oulussa, mutta olen asunut aina täällä Etelä-Suomessa, nyt viimeiset 16 vuotta täällä Salossa.
Kun ajatus siitä, että sukat voisivat kertoa tarinan oli syntynyt, mietin miten kertoisin tämän tarinan. Syntyi ajatus kirjoittaa tarinat sukkiin pieninä runoina. Olin nuorena tyttönä myös runotyttö ja keräsin runoja vihkoihin askarteluohjeiden
Mikä olet koulutukseltasi? Olen kauppaopistontyttöjä eli laskentamerkonomi. Tämän lisäksi olen suorittanut opintoja ent. Halikon käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa sisustustekstiili linjalla. Mistä olet saanut kipinän käsitöihin? Olen saanut kipinän käsitöihin jo lapsena. Haaveilin silloin askartelunohjaajan ammatista. Keräsinkin jo 12-vuotiaana askarteluohjeita ja minulla oli niitä monta kansiollista. Sitten tartuin yläasteella sukkapuikkoihin. Osasin neuloa silloin jo villasukat, joten kun muut opettelivat villasukkien neulomista, minä neuloin pikkuveljelleni villapaidan. Siitä se kipinä neulomiseen sitten lähti. Mistä sait idean kirjaan? Sain idean Vallattomat vauvansukat -kirjaan vuosi sitten pidetystä Salon Klubitalon näyttelystä. Neuloin sinne noin 30 paria hassuja vauvansukkia, kun saimme näyttelyyn vapaat kädet. Halusin rikkoa näyttelyssä työlläni hiukan rajoja, ja samalla perinteisiä käsityksiä neulomisesta. Neulomallakin kun voi ilmaista itseään. Jossain vaiheessa taideryhmän ohjaaja Satu-Maaria sanoi minulle, että näistä sukista pitäisi tehdä kirja. Ja kun näyttely oli ohi, klubitalon johtaja Arja jatkoi kannustamistani sanomalla myös, että näistä sukista pitäisi tehdä kirja. Niin rohkaistuin ottamaan yhteyttä Moreeniin ja nyt vuoden kuluttua siitä minulta on ilmestynyt käsityökirja, josta löytyy 40 hauskaa ja vallatonta vauvansukkamallia.
Syntyi ajatus kirjoittaa tarinat sukkiin pieninä runoina.
lisäksi. Siitä lähti kipinä kirjoittaa runot kirjaan riimitellen, koska pidän riimitellyistä runoista eniten. Vauvansukat ja tällaiset pienet riimitellyt runot sopivat kuin luonnostaan yhteen. Mistä saat inspiraatiota? Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta käsitöihin ja nyt myöhemmin tekstiilitaiteeseen liittyvästä. Käynkin taidenäyttelyissä aina kun voin. Saan inspiraatiota töihini väreistä ja niiden erilaisista yhdistelmistä. Minua kiinnostavat myös erityisen paljon erilaiset käsityötekniikat. Olenkin näissä vauvansukissa yhdistellyt erilaisia tekniikoita, kuten neuletta, virkkaamista, silmukointia ja kirjontaa. Tärkein inspiraation lähteeni on ehkä kuitenkin omat lapset, lastenlapset ja se oma mielikuvitus, josta ammennan lähes kaikki ideani.
4
Mikä on ollut kirjan tekemisessä helppoa? Se helpoin vaihe kirjan tekemisessä on ollut tietysti vauvansukkien suunnitteleminen ja neulominen. Mikä on ollut kirjan tekemisessä vaikeinta? En osaa nyt sanoa, mikä olisi ollut kirjan tekemisessä kaikkein vaikeinta. Kauppaopistossa ja käsija taideteollisessa opitut asiat ovat auttaneet minua tämän kirjan tekemisessä. Olen voinut yhdistää tässä kirjassa kaksi intohimoani, käsityöt ja kirjoittamisen. Jos joku asia pitää kuitenkin mainita, niin kaikkein haastavinta oli ehkä sen vahvistetun kantapään ohjeen kirjoittaminen. Minkälaista on ollut työskennellä prosessin aikana? Tämä prosessi on ollut erittäin mielenkiintoinen kokemus. Olen päässyt tekemään oikean kirjan tiiviissä yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Olen oppinut prosessin aikana paljon uutta sekä kirjojen tekemisestä, että myös itsestäni. Tämän kirjan tekeminen on ollut minulle myös henkinen matka omaan sisimpääni ja elämääni. Mitä toivot, että kirjaa luettaessa ja katsottaessa lukija tuntee ja kokee? Iloa. Uskon että moni äiti ja mummi pystyy samaistumaan näiden sukkien pieniin tarinoihin. Tarinoihin, jotka ovat pieniä ohikiitäviä hetkiä ja muistoja arkisesta elämästä. Toivonkin, että tämä kirja toimisi inspiraation, ideoiden ja ilon lähteenä kaikille neulomista harrastaville ja rakastaville ihmisille. Antakaa ideoiden pulputa, neulominen on hauskaa puuhaa. Haastattelijana Taina V ja haastateltavana Kikka Virolainen
Vallattomat vauvansukat –kirja Kikka Virolaiselta
Kikka Virolainen: vauvansukat
Vallattomat
Ilahduta vauvaa hauskoilla sukilla Tämän kirjan 40 ilmeikkääseen sukkamalliin on neulottu lapsuuden tärkeitä hetkiä, mummin muistoja ja monenlaisia kuvioita, kuten unijukkia, kukkia, merirosvoja, leppiksiä ja nalleja. Malleja on myös juhliin; jouluun, synttäreihin, halloweeniin ja hienoihin häihin. Jokaista sukkaa elävöittää ihana runo. Sukat syntyvät tutuista langoista perusohjetta mukaillen. Ne sopivat 6-12 kuukauden ikäisille vauvoille, mutta kokoa muuttamalla sukkia voi tehdä isommillekin lapsille. Alun johdatus tekniikoihin palauttaa mieleen sukanneulonnan ja neuleen kuvioimisen salat. Ohjeet saavat omatkin ideat pulppuamaan – ota mallia!
Lotan kevätseminaarimatka Kello soitti kovin aikaisin aamuyöstä, mutta reippaana ja vähän jännittyneenäkin suuntasin taksilla kohti Salon rautatieasemaa ja sieltä Suomen klubitalojen verkostoseminaariin Järvenpäähän.
hittämistarpeista Klubitalotoiminnassa. Esko Hännisestä paljon puhutaan myös meidän klubillamme ja nyt sain kasvot tälle tulisieluiselle mielenterveystyön kehittäjälle.
Innokkaita lähtijöitä meitä oli Salosta viisi henkilöä, mutta Järvenpään kevätseminaarissa oli klubitaloväkeä ympäri Suomea, ainakin Porista, Tampereelta, Rovaniemeltä, Oulusta, Porvoosta, Helsingistä ja Naantalista. Johtajia, ohjaajia ja jäseniä Järvenpään Scandic-hotelli täynnä.
Niin sielun ruokaa kuin keho tarvitseekin, niin tarvitsee se myös oikeaakin ruokaa ja päivän ruoka Hotelli Scandicissa oli todella hyvää ja oma elämyksensä. Tapasin myös tuttuja Porin klubitalolta, jossa olen ollut jäsenenä ennen Saloa.
Ohjelma oli laaja ja monipuolinen, mutta ehkä kuitenkin mukavinta on nähdä miten hyvä ja toimiva tämä meidän klubitalomaailmamme on täällä Suomessa. Itselleni mielenkiintoisimmat ohjelmat olivat Esa Nordlingin Toipumisorientaatio-luento, sekä Esko Hännisen vetämä työpaja klubitalojen 2020-luvun haasteista ja ke-
Odotellessamme junaa takaisin kotiin mieli oli väsynyt, mutta innokas. Päivä oli kaikin tavoin mielenkiintoinen ja mahdollisti uuden oppimisen klubitalotoiminnasta. Tämä oli minun ensimmäinen kertani verkoston tapahtumissa, mutta ei viimeinen. Lotta
5
Aivojen magneettihoidosta apua masennukseen ja ahdistukseen
A
ivojen transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) on melko uusi hoitomuoto. Sillä joko aktivoidaan tai vaimennetaan aivojen toimintaa magneettikentän avulla. Suomessa sillä hoidetaan ainakin masennuksesta ja hermokivusta kärsiviä. Tutkimusta tehdään myös mm. tinnituksen ja Parkinsonin taudin parissa. TMS on varmasti tulevaisuudessa laajalti käytetty hoitomuoto moniin sairauksiin.
Pää edellä tuntemattomaan Pääsin kokeilemaan TMS-hoitoa vuoden alussa. Syynä pitkään jatkunut ahdistus, johon lääkkeet eivät ole tehonneet. Olin yllättynyt kun sitä ehdotettiin. Mietin asiaa aikani ja päätin kokeilla. Arvelin että toista tilaisuutta ei ehkä tulisi kohdalle. Muussa tapauksessa saattaisin jossitella asiaa lopun elämääni. Olisiko siitä ollut apua vai ei? Jännitin hoitoa etukäteen todella paljon. Etsin netistä tietoa ja kokemuksia hoidosta. Silti mielessä pyörivät pelot ja kauhuskenaariot. Eniten kiinnosti miltä hoito tuntuu. Lääkärin mukaan tunne on kuin
päähän lyötäisiin sekunnin välein pienellä vasaralla. Hmm, sattuuko se vähemmän jos vasara on pieni?
Tuumasta tositoimiin Kaikki pelot osoittautuivat turhiksi. Ennen varsinaista hoitojaksoa oli testikäynti, jossa tehtiin mittauksia ja ärsykekokeita. Päähän kohdistuva pulssi ei satu. Isku viivottimella päähän tuntuisi suunnilleen samalta. Se ei myöskään tunnu aivoissa, koska aivot eivät tunne kipua. Ainoastaan päänahassa, sen suhteen toiset toki ovat herkempiä. Hoidon aikana istutaan ”hammaslääkärin tuolilla” pää tuettuna paikoillaan. Pään pinnalle asetetaan magneettikela, jonka paikka riippuu hoidettavasta sairaudesta tai oireesta. Laite pitää sen verran ääntä, että korvissa kannattaa pitää korvatulppia. Masennusta ja ahdistusta hoidetaan TMS:llä eri tavoin. Masennuksessa pulssit kohdistetaan vasemmalle aivopuoliskolle, ahdistuksessa oikealle puolelle. Pulssi kohdistetaan ennalta määrättyyn pisteeseen aivoissa. Hoitorutiiniin kuuluu 10-15 käyntiä, jonka jäl6
keen harvennetusti ylläpitohoitona muutaman viikon ajan. Minulla hoito kesti kerrallaan tunnin taukoineen. Siihen mahtui 3000 aivoihin suunnattua pulssia.
Pelkoa ja inhoa TYKS:ssä Tietysti hoitoon liittyy jännitysmomentteja, varsinkin jos on väsynyt, hermostunut jne. On oltava liikkumatta, mutta onneksi saa katsella tv:tä samalla. Silloin ei niin keskity tuntemuksiin ja pelkotiloihin. Television aamuohjelmat tulivat tutuiksi. Se vei ajatukset pois oudoista tuntemuksista. Sattuneesta syystä en kuitenkaan seurannut Holby Cityn sairaala-sarjaa. Laitteeseen sidottuna ei halua töllöttää äkillisiä komplikaatioita ja onnettomuuksia. Luonto-ohjelmat toimivat hyvin. Myös ruotsalainen eläinlääkäriohjelma oli hyvä. Varsinkin jakso jossa hoidettiin intialaista lehmää. Intiassa jätteet heitetään kaduille ja lehmät syövät niitä. Tajuissaan olevan lehmän maha leikattiin auki ja sisältä vedettiin parikymmentä kiloa muovijätettä. Mielenkiintoista.
Peloista huolimatta pää ei poksahtanut Hoitoa annettiin 15 kertaa peräkkäisinä arkipäivinä aina samaan aikaan aamulla. Oli hyvä että session jälkeen oli vapaa päivän muihin askareisiin. Hoito ei ole este autolla ajamiseen tai työn tekemiseen. Minä kuljin TYKS:ssä bussilla ja junalla. Hoidon jälkeen olo on aivan normaali, ei mitään heikotuksia tai persoonanmuutoksia. Aivot eivät räjähtäneet! Etukäteen pelkäsin että aivoihin kajoaminen tekee jotain arvaamattomia muutoksia. Mitään sellaista ei tapahtunut. TMS on hyvin siedetty ja sivuoireet ovat harvinaisia. Yleisin on lievä päänsärky, joka johtuu päänahan ärsytyksestä. Hoitovaste tulee esiin yleensä aikaisintaan 3. kerran jälkeen. Koska vaikutus on ohimenevä, sitä
Kaikkiaan 45 000 pulssia aivoihin tehostetaan antamalla useita hoitokertoja.
Vähin odotuksin loppuun asti Ennakkoon en odottanut hoidolta ihmeitä, mutta pienikin muutos olisi ollut plussaa. Ensimmäinen, ja ainoa vaikutus hoidosta tapahtui kolmannella kerralla. Se tuntui
täysin luonnolliselta, olo helpottui session aikana. Oli rennompi ja positiivisempi olla. Kadulla kävellessä askel oli tavallista kevyempi. Sitä kesti sen päivän ajan. Sen jälkeen vastetta ei enää tullut, vaikka annostusta nostettiin 110 %:iin. TMS:ssä käyminen alkoi käydä stressaavaksi kun toiveet tehosta alkoivat hiipua. Aloin vain odottaa että homma olisi ohi. Yhtenä viimeisistä kerroista viereisestä hoitohuoneesta poistui nuori nainen rennon oloisena. Oletin vaistomaisesti hänen saaneen apua hoidosta. Onnenarpa ei kuitenkaan tällä kertaa osunut omalle kohdalleni. TMS:stä ei ollut minulle hyötyä, joten hoito päätettiin lopettaa. En silti kadu kokemusta. Sauli
Sudokut harrastuksena
A
loitin vuonna 2007 Sudokuristikoiden täyttämisen ja pian siitä kehkeytyi minulle intohimoinen harrastus. Sudoku on vanha ristikkopeli, sen alkumuodon kehitti vuonna 1783 sveitsiläinen matemaatikko Leonard Eugler. Hän kutsui ruudukkoja Latinalaisiksi neliöiksi. Amerikkalainen Dell Magazines alkoi vasta 1970-luvulla julkaista idean pohjalta muokattuja omia ruudukkojaan, joiden periaate oli sama kuin nykyisten Sudukoristikoiden. Sudoku-ristikot eivät ole japanilainen keksintö, vaikka nimi auringon nousun maahan viittaakin. Vuonna 1983 japanilainen Nikoliyhtiö toi ristikot Japanin markkinoille ja kutsui niitä ”Sūji wa dokushin ni kagiru”, joka tarkoittaa, että numerot voivat esiintyä vain kerran. Nimi oli kuitenkin liian pitkä ja se lyhennettiin nykyiseen muotoonsa Sudokuksi. Vuonna 2004 lontoolainen tuomari Wayne Gould toi sudokut Englantiin ja antoi The Timeslehdelle ilmaiseksi mahdollisuu-
den aloittaa ristikoiden julkaisun, tämä oli menestys ja muut lehdet seurasivat pian The Timeslehden perässä. Tästä voidaan sanoa Sudokujen maailman valloituksen alkaneen.
Kokonaisuudessaan olen kymmenen vuoden aikana tehnyt 17337 ristikkoa ja matka jatkuu. Mikke
Sudoku-ristikon etu on sen globaalisuus, ne eivät ole sidottuja tiettyyn kieleen kuten perinteiset ristikot. Ja ne ovatkin levinneet nopeasti ympäri maailman ja saavuttaneet vankan suosion myös Suomessa. Sudokun täyttäminen ei vaadi matemaattista lahjakkuutta, vaan ainoastaan päättelykykyä. Siksi sudokut ovat oivallista aivojumppaa ja niitä suositellaan erityisesti vanhemmille ihmisille pitämään yllä aivojen toimintaa ja ehkäisemään Alzheimerin tautia. Itselleni ei ole juurikaan väliä minkä tasoisia ristikot ovat, teen vointini ja jaksamiseni mukaan eritasoisia ristikoita. Vaativammat sudokut vaativat keskittymistä aivan erilailla kuin helpot. Kirjoittaessani tätä juttua kesäkuun alussa, minulla on 1507 täytettyä ristikkoa kuluvana vuonna. 7
Konstit on monet! Kuvassa netistä www.palikkatakomo.fi löytyvä Sudoku solver. Kaikesta päätellen suomalaista tekoa!
Kuvasatoa Klubitalon Valon ja Varjon Villi-näyttelystä Valon ja Varjon Villinäyttelyn näki tänä vuonna n. 350 näyttelyvierasta. Näyttelyssä kävijöiden kommenteista kuuli, että jälleen saatiin kulttuurista hyvää mieltä ja elämyksiä. Näyttely oli kolmen kuukauden työskentelyn tulos. Näytteilleasettajia eli taideryhmäläisiä oli kaikkiaan 15. Osa ryhmäläisistä oli jo vanhoja konkareita, useisiin Klubitalon järjestämiin taideryhmiin ja näyttelyihin osallistuneita. Osa oli uskaltautunut mukaan ensimmäistä kertaa.
Ja sateet tulivat: Sauli, kahvi kankaalle
Taidetoimintaa järjestettiin viikoittain Villin tiloissa. Ryhmäläiset kävivät työskentelemässä Villissä innokkaasti myös omalla
ajallaan, jopa viikonloppuisin. Avaimen sai lainata Klubitalolta. Ryhmä ja taidenäyttely olivat osa Klubitalolle myönnettyä Kulttuuria kehiin– projektia. Taidetoiminta jatkuu heinäkuussa avoimena luovana Taidepajana. Syksyllä lokakuussa on edessä muutto Sohvitalon tiloihin Mariankadulle. Tuolloin saadaan pysyvä Taidepajatila luovaan toimintaan. Sanana Taidepaja luo tunnun sellaisesta korkeakulttuurista, johon tavallisella tallaajalla ei ole astumista. Klubitalon taidepajasta kynnys on kuitenkin poistettu, ja kaikki luovuudesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan iästä ja harrastuneisuudesta riippumatta.
KA-PUMM! Mirka
PETRUS! Mirka 8
Ikkunaprinssit, Kiira
Pimeydestä valoon, Johanna
9
Nimetön, Samuel
Kuvasatoa klubitalon Valon ja Varjon Villi-näyttelystä
Ruusupeikko, Janne Altered Art
Mielen maisema, Krista, Akryyli kankaalle
Muki I, Lotta, Altered Art Elämänkaari, Taina, akryyli kankaalle
Tähtisilmän alkio, Katariina Muki II, Krista, Altered Art 10
Mikko yhteisöavustajana Kuinka kauan olet kuulunut klubitaloyhteisöön? - Liityin jäseneksi alkuvuodesta 2013. Muistatko ensivaikutelmasi klubitalosta? Miksi kiinnostuit käymään siellä? - Kävin ensi kertaa tutustumassa klubitaloon joulukuussa 2012. Asuin tuolloin nuorten mielenterveyskuntoutujien tukiasunnossa. Sieltä ohjaajani varasi minulle tutustumisajan. Olin ahdistunut ja neljän seinän ympäröimänä. Sosiaaliset kontaktini olivat hyvin vähäisiä. Alkukeväästä 2013 päätin että haluan elämässäni eteenpäin ja klubitalon työtehtävät, ihmiset ja ilmapiiri tukivat tätä tavoitetta. Onko sinulla aikaisempaa työkokemusta.
Oliko siinä jotain vaikeaa? - Minulla oli aluksi vaikeaa ymmärtää tiettyjä ihmisiä ja heidän sairauksiaan ja käytöstään. Mentorini kanssa käymät keskustelut kuitenkin auttoivat käsittelemään askarruttavat tilanteet. Muuttiko vuoden pesti yhteisöavustajana sinua jollakin lailla? - Minusta tuli sosiaalisesti rohkeampi ja uskalsin puuttua erilaisiin tilanteisiin. Mitä jäi käteen tästä vuodesta? - Arvokasta työkokemusta ja varmuus siitä että kykenen jaksamaan työelämässä.
- Ei. Ellei kuntouttavaa työtoimintaa ja kesätyötä hautausmaatyöntekijänä vuonna 2004 lasketa.
Olet myös klubitalon hallituksen jäsen. Edustat siinä jäsenten ääntä. Mikä on kokemuksesi hallitustyöskentelystä: tuleeko jäsenten ääni kuultua hallinnossa?
Miten olet kokenut sen, että roolisi vaihtui jäsenestä työntekijäksi?
- Jäsenten ääni tulee kuulluksi hallinnossa ja hallitustyöskentelyssä. Pyrin itse tuomaan esille jäse-
nistön mielipiteen esiin jos jostain päivänpolttavasta aiheesta keskustellaan hallituksessa. Kokemukseni jäsenenä ja työntekijänä olosta kummastakin auttaa minua näkemään tietyt asiat laajemmasta näkökulmasta. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? - Aloitan elokuussa merkonomiopinnot ja tavoitteenani on työllistyä kaupan alalle tulevaisuudessa. Mitä muuta tahtoisit sanoa yhteisöllemme? - Haluan kiittää yhteisöä mahtavasta vuodestani RAY:n Paikka Auki-projektissa. Klubitalossa on ollut ja tulee olemaan hyvä pöhinä. YYA- Ystävyys, Yhteistyö, Avunanto, Nämä sanat tulivat mieleeni klubitalotaipaleestani. Haluan että kaikki muistavat nämä 3 sanaa klubitaloarjessa.
Mentorin mietteitä
P
aikka auki-projektin viimeinen vuosi lähti käyntiin ja täällä Klubitalossa tämä projekti on kaikkineen koettu hyväksi. Klubitalolla nuori on työskennellyt yhteisöavustajan työtehtävissä. Olemme kyenneet auttamaan ja tukemaan kuutta työtöntä nuorta elämässään eteenpäin. Aina se ei ole ollut helppoa. Aina nuoria itseään ei ole homma kiinnostanut, mutta kun vedetään yhteen, loppukeskusteluissa kaikki ovat kuitenkin kokeneet saaneensa jotain positiivista matkaansa Klubitalolta.
Mikko oli omia jäseniämme ja löysi Paikka auki-projektista väylän koulutuselämään. Hän aloittaa merkonomi-opinnot elokuussa, olisiko näin ilman vuotta Klubilla? Saattaisi hyvinkin olla, mutta olisiko Mikolle kehittynyt sitä pelisilmää ja itseluottamusta ja voimaantumisen tunnetta ilman Klubia, voidaan miettiä. Mikko on ol-
lut meille hyvä kollega, työkaveri ja erityisen arvokas kaksoisroolinsa kautta sekä henkilökunnan että jäsenistön edustajana. Hänen kauttaan olemme voineet varmentaa, että jäsenistön ääni kuuluu aina myös henkilökunnan palavereissa ja läpinäkyvyys on taattu. Mikko on varmasti saanut käsityksen siitä, että henkilökunnan rooli ei aina ole helppo ja vaikeitakin päätöksiä joutuu tekemään. Toistaiseksi viimeistä viedään ja kuluvaksi vuodeksi saimme palkattua yhteisöavustajaksi Jukan, joka tuo kaivattua kansainvälistä tuulahdusta maailmalta. Jukka on reppureissannut maailmaa ympäriinsä ja se näkyy hänen avoimuudessaan ja suvaitsevaisuudessaan sekä välittömässä suhtautumisessaan ihmisiin. Jukan ensimmäinen pesti on pitää auki kesäkahviotamme, jotta voimme vakituisen henkilökunnan loman aika11
na taata jäsenillemme myös kesällä mieleisen paikan tavata tuttuja ja juoda kupin kahvia. Mitä Jukan suunnitelmiin kuuluu vuoden päästä, sen näemme, mutta nyt toivotan sinulle Jukka mielenkiintoista vuotta kanssamme. Kiitos kaikille ihanille yhteisöavustajille. Olen saanut teiltä paljon myös omaan ammatilliseen työkalupakkiini ja jos siitä joskus olen repinyt harmaita hiuksiani, niin ehdottomasti tuhannesti enemmän olen saanut iloa ja onnistumisen hetkiä kanssanne. Kiitos Jaakko, Peetu, Janne, Jenna, Mikko ja Jukka. Mentorinne Jenni
Erämaan laiva modernin nomadin kompassina
H
ei, Klubilehden lukijat, tukijat ja kanssakulkijat!
Minun nimeni on Jukka. Joku teistä saattaa muistaakin minun kirjoitukseni Klubitalon joululehdestä. Olin viime marraskuussa tutustumassa Klubitaloon. Talveni vierähti vaihtelevien projektien parissa. Keväällä kun leskenlehtien poimut avautuivat, Arja soitti puhelimeeni ja hänellä oli tarjota minulle projektipaikka.
Toimenkuvani olisi olla Salon Klubitalon yhteisöavustajana. Tarjous ja työtehtävä kuulosti mielenkiintoiselta. Tarjousten perään joutuu yleensä juoksemaan. Minun kohdallani tämä tarkoitti sitä, että jouduin jättämään Helsingin Kallion kujat ja pakkaamaan karavaanini. Piti etsiä uusi koti Salosta. Salo on sinällään tuttu paikka, koska olen helsinkiläistynyt salolainen.
Olen kasvanut ja varttunut Salossa. Noin kymmenen vuotta olen ollut Helsingissä tai ulkomailla. Uteliaisuus, jonka johdosta olen päätynyt maailmalle, johdatti minut takaisin kotikonnuille Saloon. Koen tämän mahtavana tilaisuutena antaa klubilaisille jotain, mitä itse olen päässyt kokemaan ja oppimaan maailmalla. Moni haaveilee matkustamisesta, mutta niin monelle se jää vain haaveeksi. Toisaalta haaveiden avulla ihmiset jaksavat yrittää. Yrittäminen on varmasti se tärkein taito mitä olen oppinut maailmalla. Olen oppinut sen ihmisiltä joilla ei ole mitään, mutta silti he jaksavat päivästä toiseen yrittää. Se pitää heidät hengissä ja usein myös onnellisina. Masennus ja ahdistus ovat yleisempiä kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissa. Meillä on paljon opittavaa maista, joiden kehittyminen on jäänyt jälkeen länsimaisesta kehitystahdista. Länsimainen käsitys yrittämisestä on yleensä keskittynyt maallisen omaisuuden kerryttämiseen, mutta todellisuudessa se on monimuotoisempi käsite ja taito. Odotan innolla mitä tämä projekti tulee tarjoamaan minulle ja minkälaisia haasteita pääsen kohtaamaan. Loppuun haluan jakaa kuvan ja lainata ystäväni kommenttia kuvastani:
” Jukka, kuvasi muistuttaa minua siitä, että matkaa pitää jatkaa, vaikka polku katoaa hetkellisesti näkökentästäni!” Photo by: Jukka ( Beduiini poika Saharassa)
12
Kristan sarjis
13
Musiikin voima
J
äsenemme Hannu 58 v. pitää musiikkia ja lukemista yhtenä tärkeänä kulttuurisena voimavarana elämässään. Hannu on toimittanut lehdessämme kirja-corneria, mutta tällä kertaa rupattelimme musiikin voimasta. Musikaalisuutta vussa
su-
Musiikki on kulkenut aina mukanani ja koko lapsuuden perheeni on ollut musikaalinen. Perheelläni rahaa ei juuri ollut kuin välttämättömään, mutta 15vuotiaana pääsin palkkatyöhön ja ensimmäisillä tienesteilläni ostin 12-kielisen sähkökitaran Forssan Vesalasoitinliikkeestä. Sillä tapailin ensisoinnut ja opettelin soittamaan ja laulamaan. Tangokuninkaan säestäjäksi Taitojen karttuessa Someron kirjastonjohtaja Lahja Aukio huomasi lahjakkaan nuoren miehen ja pyysi minut huoneeseensa. Hän sanoi melkeinpä ankarasti, että sinä soitat kuulemma sähkökitaraa. Että lähtisitkö soittamaan hänen miehensä Otto Aukion pelimanniyhtyeeseen. Kyllä minä lähdin mielelläni ja keksin jopa nimen yhtyeellemme, Otolliset. Yhtyeemme läpimurto taisi olla vuonna 1978 kun Lahja Aukio järjesti meille keikan Kiiruun koululle säestämään tangokuningas Esko Rahkosta. Rahkonen esitti Unto Monosen vähemmän tunnetun tangon ” Luonasi on sunnuntai, vaikka arkikin on”. Täpötäysi sali aplodeerasi seisaaltaan. Se oli minulle hyvin hätkähdyttävä hetki ja siitä alkoi uramme soittoyhtyeenä. Virren voimaa Olen aina ollut hengellinen mies ja seuraavana vuonna 1979 aloin säveltämään ja sanoittamaan virsiä. Sillä tavoin tunsin pääseväni lähemmäs Luojaani, olevani Hä-
nen vaatimaton instrumenttinsa. Virsiäni julkaistiin Someron Joululehdessä ja soitettiin Someron kirkossa kanttori Kalervo Heleniuksen toimesta. Myös bändimme soitti kirkossa joulumusiikkia ja säestimme erilaisia tapahtumia. Vaikka olenkin hengellisesti suuntautunut, pidän valtavasti myös populäärimusiikista. Kuuntelin nuorena Uriah Heepiä, Deep Purplea, Muska Babitzinia, Creamia ja Demis Roussosia. Opin englannin kielen musiikkia kuuntelemalla ja sanoituksia tutkimalla. Veljeni kanssa teimme pieniä rock -biisejä, joita soittelimme omaksi iloksemme.
nut kommunikointia ja joskus pystyn puhumaan sujuvammin englanniksi kuin suomeksi. Laulaessa puhehäiriötä ei ole koskaan ilmennyt. Nykypäivänä en enää pysty soittamaan, enkä laulamaan, mutta kuuntelen päivittäin musiikkia. Päivieni täytteeksi luen paljon ja olen kiinnostunut maailman tapahtumista. Jos pitäisi mainita yksi biisi, joka on kulkenut matkassani kauan ja josta edelleen pidän, se olisi Survivorin Eye of the tiger. Periksi ei anneta!
Musiikista apu vaikeina aikoina Musiikki on kulkenut voimavarana koko elämäni ajan, pitänyt minut pinnalla ja vaikeimpinakin aikoina nostanut minut ylös. Aivoverenvuoto katkaisi soittamisurani, mutta kuntoutumisen kannalta oli tärkeää, että muistelin vanhoja sanoituksia sekä englanniksi ja suomeksi ja tapailin niiden riimejä. Minulla on todettu trauman jälkeinen puhevika, en aina löydä sanoja ja änkytän. Musiikin kautta opittu englanti on kuitenkin helpotta14
Pieni virsi Herra, sinun puolees kääntynen kun synti alkaa painaa Silloin sinun puolees kääntynen Silloin minut virvoitat Otat huostaas mun. (Hannu P, 1979)
Saulin sarjis
15
Opiskelijat
H
ei olen Heidi asun Salossa ja olin klubilla 5 viikkoa päihde mielenterveyspuolen opiskelijana. Opiskelen viimeistä vuotta Salon ammattiopistossa, tämä oli viimeinen työharjoittelu josta valmistuin lähihoitajaksi. Tulin klubitalolle koska olin kuullut paikasta hyvää ja toimintamuoto oli erilainen kuin muualla ja se sai mielenkiintoni heräämään. Kaikki ovat klubilla tasavertaisia sekä jäsenet että työntekijät, se tekee yhteisönä vahvemmaksi. Pääsin nopeasti sisälle talon sääntöihin ja tapoihin. Täällä on ollut tosi helppo työskennellä opiskelijana. Perehdytys on ollut hyvä ja kaikki ovat olleet ystävällisiä. Tulen jatkossakin varmasti olemaan yhteydessä klubiin ainakin Vilppaan pelin yhteydessä. Toivotan kaikille klubilaiselle hyvää kesänjatkoa!
H
ei! Olen Sohvi, 22 –vuotias lähihoitajaopiskelija Salon seudun ammattiopistossa. Toukokuun alussa päätin vaihtaa maisemia ja minusta tuli tuore turkulainen, jossa uudet tuuleni puhaltavat. Aion erikoistua lapsiin ja nuoriin, mutta parin vuoden sisällä käytyäni vaihtoehtoja läpi aloin miettimään niiden kaikkien väliltä aina uudestaan ja uudestaan kun työssäoppimisjakso tuli päätökseen. Mielestäni kaikissa oli aina jotain joka herätti mielenkiintoani, mutta päädyin kuitenkin lapsiin ja nuoriin ja pidän siitä kiinni.
heidän arkeensa mukaan, olen viihtynyt täällä todella! Niin se viisi viikkoakin vaan hurahti, mutta olen kiitollinen siitä ajasta, ehdottomasti yksi parhaimmista harjoittelupaikoista jota voin lämmöllä suositella. Olen päässyt mukaan kaikenlaiseen toimintaan laidasta laitaan ja päässyt tekemään asioita. Olen oppinut pelaamaan korttia jota en aikaisemmin juurikaan edes osannut ja jopa alkanut pitämään siitä. Jäsenten kanssa viettämä aika on ollut opettavaista ja mukavaa. On aina ollut kiva tulla
Saadessani tietää tulevani klubitalolle harjoitteluun en tiennyt millaista toimintaa tämä pitää sisällään, itse asiassa en tiennyt mitään, edellisenä iltana vilkaisin klubitalon nettisivut että saisin edes jonkunlaisen käsityksen paikasta. Aamulla lähdin perhoset vatsassa kohti klubitaloa ennakkoluulojen siivittämänä, jotka tosin kaikkosivat heti alkumetreillä kun näin tämän toimivan ja lämminhenkisen yhteisön. Ajattelin, että mitenköhän tulen pärjäämään täällä, mutta jäsenet ja ohjaajat ovat kaikki ottaneet minut lämpimästi vastaan ja pääsin nopeasti 16
klubille uudestaan ja hyvillä mielin koska jokaisen päivän päätteessä on päivästä jäänyt hyvä fiilis ja se on tärkeää ja siitä tietää että päivä on sujunut hyvin. Olen saanut hyvän perehdytyksen klubitalon toimintaan ja hyvän ja avoimen yhteyden ohjaajiin, heille on aina ollut helppo jutella asioista kuin asioista. Voin vaan kiittää ja muistella hyvällä tätä aikaa jonka täällä vietin ja jatkaa yhden hyvän kokemuksen rikkaampana eteenpäin.
Jannen krypto
17
Lotan retki Tallinnaan
T
allinnassa 7.6.2017 13 hengen voimin lähdimme kohden Tallinnaa kauniina alkukesän aamuna. Laivalla pääsimme heti ihanaan aamupalapöytään, jossa oli herkkuja varmasti jokaiselle riittämiin. Kävimme laivalla kaupassa ja lopulta majoittauduimme aurinkokannelle paistattelemaan päivää kun Viron rannikko hiljalleen avautui eteemme. Olimme salolaisen matkanjärjestäjän matkalla ja meillä oli bussi käytössämme Tallinnassa. Ensimmäisenä kävimme paikallisessa SuperAlkossa, jossa matkustajat tekivät juhannusostoksiaan. Itse en alkoholia käytä, mutta onhan se valtava näky kuinka paljon erilaisia pulloja voikaan halliin mahtua. Sieltä jatkoimme Ülemisten ostoskeskukseen, joka on Viron suurin kauppakeskus. Emmehän me ehtineet kuin pintaraapaista kauppakeskusta, oli se niin valta-
van iso. Shoppaajille oli mieluisaa, että siellä oli monia kauppaketjuja, joita Suomessa ei ole. Ostimme klubille tuliaisia aivan ihanasta Rimin hypermarketin paistopisteestä. Olimme valinneet lounaspaikaksi Vanhan kaupungin kupeessa olevan Pub Scotland Yardin. Paikka oli elämys jo itsessään. Se oli koristeltu vanhoilla poliisitarvikkeilla, valtavalla akvaariolla ja vessatkin olivat teeman mukaiset, pissalle pääsi sähkötuoliin istuskelemaan. Ruoka ja palvelu oli erinomaista ja nopeaa, vaikka meitä oli iso porukka. Itse söin valtavan hyvää hirvipataa ja perunamuhennosta. Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään Vanhan kaupungin kautta satamaa kohden. Vanhan kaupungin Raatihuoneen torilla oli keskiaikaisia näytöksiä ja yhdelle ohjaajistamme meinasi käydä kalpaten, kun haarniskapukuinen ritari kaappasi hänet morsiamek-
Kuvia Tallinnan matkalta
18
seen. Ostin aivan ihanan kesähatun itselleni ja taisi toisia hieman harmittaa, etteivät itse moista löytöä tehneet, niin useaan kyseessä olevaa hattua soviteltiin päähän laivalla. Satamaankin löysimme pienen etsimisen jälkeen ja rannan kauppakeskusten jälkeen pääsimme turvallisesti laivaan. Laivalla esiintyi monen suosikki Neljänsuora ja osa jäsenistämme menikin osoittamaan suosiotaan suosikeilleen aivan lavan eteen. Neljänsuoran Antti Ketonen hurmasi yleisönsä kiertelemällä sen joukossa ja hän jopa omisti yhden kappaleen seurueemme syntymäpäiväsankarille. Arvatkaa, oliko tämä nuori nainen otettu! Viimeisten tuliaisten jälkeen, saavuimme onnellisena, mutta väsyneinä Helsingin satamaan ja kotimatka alkoi. Kyllä meillä oli ihana matka! Kirjoittaja: Charlotta
Muut ilmoitukset
-20%
Normaalihintaisista tuotteista Salon Kukkakimppu Helsingintie 5, 24100 Salo
-20%
Normaalihintaisista tuotteista Salon kukkakori Horninkatu 11 – torin laidalla, 24100 Salo
19
Vapaalippuja Salon taidemuseo Veturitalliin Saatavana edelleen Klubin respasta, niin kauan kuin lippuja riittää.
Vastaanottaja POSTIMERKKI
LÖYDÄ SISÄINEN TAITEILIJASI! Kaikille avoin Taidepaja Klubitalolla heinäkuussa ma ja ke 11-15.
Rohkeasti mukaan! Ei vaadi ”taiteellista silmää” tai erityistä taiteellista osaamista.
YHTEYSTIEDOT:
PUHELINNUMEROT:
Salon Klubitalo
Johtaja Arja Timonen 040 532 9748
Länsiranta 8 II krs 24100 Salo
Klubitalo info 044 727 5150
info@salonklubitalo.fi www.salonklubitalo.fi
20
