Haraka haraka haina baraka -”Kiireellä ei ole siunausta” Swahilin kielinen sanonta
A
frikkalainen elämänmeno tunnetaan rauhallisesta menostaan. Tansanian kohtisuoraan paistavan auringon alla tammikuussa ymmärsin, että tuossa lämpötilassa on elo lunkisti otettavakin. Arkinen elämä myös vaati kärsivällisyyttä: jos kaasu on talosta loppu, ruoka laitetaan hitaanhitaalla hiilipannulla. Mikäli pesuvesi loppuu säiliöstä, on odotettava, että vuokraisäntä saapuu tankkiautolla sitä täyttämään. Juomavesi ostettiin kotiin muovipulloissa. Sähköt ovat yleensä päivittäin muutaman tunnin poissa, koskaan ei voi luottaa sähkön saatavuuteen. Ympäröivän kylän savimajoissa näistä mukavuuksista ei ollut tietoa. Sitä suurempi oli hämmästys, kun huomasi että ei niin puutteellista majaa, etteikö sieltä monesti yksi älykännykkä löytynyt. Vähän jäin kummastelemaan, missä ne ladattiin.
Meruvuoren uljas silhuetti oli näkyvissä, mihin ikinä Arushan seudulla menimmekään. Meru on 4 565 metriä korkea ja näkyy kirkkaana päivänä 70km päähän Kilimanjarolle asti.
Aids orpouttaa Matkalla tutustuin orpoutuneiden ja puutteellisissa oloissa elävien lasten tilanteeseen. Orpolapsia on Tansaniassa arviolta yli 1,3 miljoonaa. Määrä vastaa kahden Helsingin suuruisen kaupungin väkimäärää. Moni on orpoutunut vanhempien tai toisen vanhemman menehdyttyä aidsiin. Tansania on maailman köyhimpiä maita. Maassa on ollut parikymmentä vuotta yleinen oppivelvollisuus. Kouluissa opetus on ilmaista, mutta kaikki tarvikkeet, pakollisia koulupukuja myöten, on hankittava itse. Samoin lounas on maksullinen. Niinpä vain muutamat varakkaimpien perheiden lapset saavat syödäkseen koulupäivän aikana, kun omien eväiden tuominen kouluun ei ole sallittua.
Koko kyläkunnan lapset saapuivat ihmettelemään meitä suomalaisia, kun vierailimme erään kummilapsen kotona. Pienistä pidetiin huolta ja heitä kannettiin reppuselässä. Vaikka huolenpitäjät eivät itsekään kovin vanhoja olleet. 12
